52018IE1021

Sprog
- Mit EUR-Lex
- Log ind
- Ny bruger
- Mine seneste søgninger (0)

Dette dokument er et uddrag fra EUR-Lex

Søgetips

Flere søgemuligheder? Brug Avanceret søgning

EUROPA
EUR-Lex hjem
EUR-Lex - 52018IE1021 - DA

Dokument 52018IE1021

Hjælp

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestäväpohjainen osallistava biotalous – uusia mahdollisuuksia Euroopan taloudelle” (oma-aloitteinen lausunto)

EESC 2018/01021

EUVL C 110, 22.3.2019, s. 9–13 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

EU-Tidende

22.3.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestäväpohjainen osallistava biotalous – uusia mahdollisuuksia Euroopan taloudelle”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 110/02)

Esittelijä:

Mindaugas MACIULEVIČIUS

Toinen esittelijä:

Estelle BRENTNALL

Komitean täysistunnon päätös	15.2.2018
Oikeusperusta	Työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta Oma-aloitteinen lausunto

Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen CCMI:ssä	25.9.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	205/3/3

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Tulee luoda pitkäjänteinen, johdonmukainen ja selkeä toimintapoliittinen ja kannustinkehys biotalouden edistämiseksi. Tarvitaan korkean tason poliittista sitoutumista yhteiskunnan lukuisten monialaisten haasteiden ratkaisemiseen. EU:n toimintapoliittinen ilmapiiri voisi olla avoimempi innovatiivisille biopohjaisille tuotteille ja EU:ssa kestäväpohjaisesti kasvatetuille raaka-aineille. Koska toimivalta on näissä asioissa EU:n sijasta jäsenvaltioilla ja alueilla, tarvittavien investointien tekemistä voitaisiin edistää taloudellisten tai verokannustimien avulla. Pk-yrityksiä sekä kestävyyskriteerit täyttävän biomassan alkutuottajia yhteen tuovilla klusteriorganisaatioilla on oleellinen rooli luotaessa yhteyksiä toimitusketjun toimijoiden välille. Biopohjaisten tuotteiden markkinoilla tällä hetkellä toimivat klusterit voitaisiin selvittää jatkuvan ja ajantasaisen kartoituksen (1) sekä biotalouden vaikutusten mittauksen avulla, ja jos aukkoja on, niiden kohdalla olisi edistettävä uusien klusterien kehittämistä EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla.

1.2

Maataloustuottajilla, metsänomistajilla ja näiden osuuskunnilla on ratkaisevan tärkeä rooli pyrittäessä varmistamaan luonnonvarojen käytön resurssitehokkuus ja edistämään kiertoon perustuvaa biotaloutta. Tarvitaan vahva monivuotinen rahoituskehys, yhteinen maatalouspolitiikka ja EU:n metsästrategia, joilla tuetaan neuvontapalveluja, koulutusta ja tietojenvaihtoa ja vastataan siten entistä paremmin maataloustuottajien ja -osuuskuntien tarpeisiin. Tulee edistää konkreettisten esimerkkien esittämistä tietoisuuden lisäämiseksi ja biotalouden hyötyjen havainnollistamiseksi koko arvoketjun mitalta. Näin voidaan innostaa nuoria viljelijöitä ja uusia tulokkaita aloittamaan yritystoimintaa tällä alalla. Myös tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien tärkeää asemaa EU:n olemassa olevan biomassan käytön edistäjinä ja lisäarvon kehittäjinä tulee tehdä tunnetuksi. EU:n maa- ja metsätalousalaa on näin ollen ensiarvoisen tärkeää tukea, jotta ne voivat investoida lisää biomassan kestäväpohjaiseen tuotantoon ja tehdä siihen liittyviä innovaatioita.

1.3

Tulee tukea markkinoiden muodostumista ja auttaa kuluttajia ja kansalaisia, jotta he voivat tukeutua tietoon valitessaan tuotteita ja päättäessään, mitä elinkeinotoimijoita he tukevat päivittäisostostensa kautta. Euroopan unionin tulee rakentaa kaikkia arvoketjun osapuolia ja kaikkia muita sidosryhmiä osallistava viestintästrategia, jonka avulla saadaan paikattua aukkoja kuluttajien tietämyksessä ja välitettyä johdonmukaista ja paikkansa pitävää viestiä biopohjaisista tuotteista. Selkeiden EU:n laajuisten normien asettaminen biopohjaisille tuotteille on ollut tärkeä ensiaskel, ja se voi tasoittaa tietä uusille markkinoiden kehittämistoimille, joiden avulla voidaan edelleen lisätä kuluttajien ja julkisia hankintoja tekevien kiinnostusta EU:ssa tuotettuja biopohjaisia tuotteita kohtaan.

1.4

Tulee varmistaa kestävällä pohjalla oleva investointien taloudellinen tuottavuus keskitetyn rahaston avulla. Järkevän sääntelyn ja koko EU:ssa johdonmukaisen monitasoisen täytäntöönpanon pitäisi olla ensisijaisia tavoitteita, jotta saadaan purettua esteitä ja karsittua hallinnollisia rasitteita varmistaen samalla, että toiminta on kestävällä pohjalla. Esimerkiksi verkkopohjainen väline voisi auttaa käytettävissä olevien rahoituslähteiden löytämisessä ja sen selvittämisessä, täyttääkö hakija niihin liittyvät tukikelpoisuusehdot. Järjestelmästä tulisi myös löytyä linkit ja tarvittavat taustatiedot tuen hakemiseksi suoraan eri rahoitusvälineistä. Se voisi toimia (esim. joukkorahoitusalustojen tapaan) markkinapaikkana, jossa on saatavilla tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja jonka kautta rahoituksen hakijat saavat yhteyden mahdollisiin rahoittajiin. Biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyrityksen jatkaminen (BBI-yhteisyritys 2.0) nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkeen on myös ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan edistää uusien biopohjaisen tuotannon alan arvoketjujen muodostumista, vahvistaa olemassa olevia arvoketjuja, parantaa jo perustettujen tuotantolaitosten kilpailukykyä ja viedä maaseudun kehitystä eteenpäin luomalla työpaikkoja ja edistämällä yritystoimintaa.

1.5

EU:n vuoden 2020 jälkeisen aluekehityspolitiikan puitteissa tulee osoittaa riittävästi varoja maaseutualueiden kehittämiseen. Pääpainon pitäisi olla sellaisiin perusrakenteisiin ja palveluihin kohdistuvien investointien tukemisessa, joita tarvitaan tehokkaiden ja kestäväpohjaisten biotalousyritysten perustamiseksi maaseudulle.

1.6

Tulee hyödyntää tieteen tarjoamat mahdollisuudet ja edistää innovaatioiden käyttöönottoa joustavan, oikeasuhtaisen ja vankan oikeudellisen kehyksen avulla. Tutkimus on ratkaisevan tärkeää biotalousinnovaatioiden mahdollistamiseksi, tekemiseksi ja arvioimiseksi. Kaupallinen hyödyntäminen riippuu paitsi huipputason tutkimuksesta myös asianmukaisesta strategisesta, oikeudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä, jolla varmistetaan osaamisen nopea siirtyminen teollisuuteen. Edelläkävijöiden pitäisi saada uuden keksimistä ja toiminnan kiihdyttämistä varten tarvitsemansa tila ja tuki sääntelyn sallimissa rajoissa. Sidosryhmien kanssa olisi tehtävä innovointisopimuksia ja nk. vihreitä sopimuksia silloin, kun biotalouden yleistä kehitystä voidaan tukea paremmin sääntelyllä ja kun tarvitaan luovia ratkaisuja. Innovoinnilla on myös ratkaiseva merkitys EU:n biomassatuotannon kestävyyden edistämisen kannalta.

1.7

Tulee tehostaa uusille kyvyille ja nykyisille työntekijöille suunnattuja koulutus- ja osaamisohjelmia. Vapauttamalla biotalouden potentiaali voidaan saada aikaan uusia työpaikkoja. Uuden teknologian käyttöönotto on kuitenkin hyvin haasteellista työn organisoinnin ja työntekijöiden tarvitseman osaamisen kannalta. Onkin äärimmäisen tärkeää, että yksilöt voivat kehittää ja mukauttaa osaamistaan läpi koko elämänsä. Kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien – biomassan tuottajien, koulutuksen tarjoajien, yritysten, ammattijärjestöjen, julkisten työvoimapalveluiden ja hallitusten – sitoutuminen parantamaan tarjottavan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatua ja kykyä vastata tarpeisiin on ensiarvoista koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välisten yhteyksien lujittamiseksi ja sitä kautta osaamisen kohtaanto-ongelman lievittämiseksi. Osaamisen yleistä kehittämistä ja tarpeisiin mukauttamista koskevan politiikan pitäisi kuitenkin nivoutua tiiviisti laajempaan toimintakehykseen, joka kattaa työllisyys-, teollisuus-, investointi-, innovointi- ja ympäristöpolitiikat.

1.8

Tulee tutkia erilaisia tapoja hyödyntää biomassaa. Nykyisin saatavilla olevan biomassan resurssitehokkaamman käytön on oltava ensisijainen tavoite, jotta voidaan vastata raaka-aineiden kasvavaan kysyntään. Lisäksi on parannettava maataloustuotannossa käytettävän maan laatua ja lisättävä sen määrää sekä kannustettava hyödyntämään käytöstä poistettuja, syrjäisiä tai alikäytössä olevia maa-alueita. Raaka-aineiden tuottajilla eli lähinnä maataloustuottajilla ja metsänomistajilla on elintärkeä rooli biotalouden kehittämisessä. On lisättävä tietoisuutta (erilaisia viljelykasveja käytettäessä) tarjolla olevista mahdollisuuksista ja kehitettävä biomassan keruu-, varastointi- ja kuljetusinfrastruktuuria. Kestävyysraportointimekanismien yksinkertaistamisella sekä monikäyttöisen biomassan tuotannon ja jalostuskapasiteetin lisäämisellä EU:ssa voi myös olla keskeinen merkitys. Jätteiden ja jäännösaineiden käyttö vaihtoehtoisina biomassan lähteinä sekä Euroopan metsien kestävä hoito tarjoavat mahdollisuuksia biotaloudelle ja bioenergia-alalle. On laadittava arvio kestäväpohjaisista jätevirroista ja lisättävä puun ja jäännösaineiden hyödyntämiseen liittyviä investointeja. Lisäksi tulee kehittää tekniikkoja, joiden avulla voidaan ratkaista tällaisten tuotteiden luontaisesta vaihtelevuudesta johtuvat ongelmat. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen mukauttaa kansallisia toimintalinjoja sen mahdollistamiseksi, että jätteitä voidaan käyttää biopohjaisten tuotteiden valmistuksessa.

2. Yleistä

2.1

Biotalous pitää sisällään uusiutuvien biologisten resurssien tuotannon ja niiden muuntamisen elintarvikkeiksi, rehuksi, biopohjaisiksi tuotteiksi ja bioenergiaksi. Sen piiriin kuuluvat maa-, metsä- ja kalatalous, elintarvikkeiden, sellun ja paperin tuotanto sekä osittain kemianteollisuus, bioteknologia- ja energia-ala. Tässä lausunnossa ei tarkastella nimenomaisesti genomitutkimusta, soluprosessien tutkimusta tai bioinformatiikkaa. EU:n vuonna 2012 hyväksymän biotalousstrategian tavoitteena on ”raivata tietä innovatiivisemmalle, resurssitehokkaammalle ja kilpailukykyisemmälle yhteiskunnalle, jossa huolehditaan sekä elintarvikkeiden saatavuudesta että uusiutuvien varojen kestävästä teollisuuskäytöstä ja samalla suojellaan ympäristöä”. Komissio tarkasteli EU:n vuoden 2012 biotalousstrategiaa uudelleen vuonna 2017 ja totesi, että strategia on osoittanut siinä asetettujen tavoitteiden olevan tarkoituksenmukaisia ja että biotalouden tarjoamien mahdollisuuksien merkitys tunnustetaan Euroopassa ja muualla maailmassa yhä laajemmin.

2.2

Vaikka EU:n vuoden 2012 biotalousstrategian tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia ruoka- ja ravitsemusturvan haasteisiin vastaamiseksi ja strategiaan liittyvän toimintasuunnitelman avulla on pystytty toteuttamaan siinä asetettuja tavoitteita, strategiaan sisältyvien toimien uudelleenkohdistamiselle ja sen soveltamisalan arvioinnille katsotaan olevan tarvetta, kun otetaan huomioon viimeaikainen kehitys, kuten YK:n vahvistamat kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastonmuutossopimus (COP21-kokouksen sitoumukset). Maapallon väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä lähes kymmeneen miljardiin, ja biologisia resursseja on käytettävä jatkossa yhä tehokkaammin, jotta voidaan tuottaa turvallista, ravitsevaa, korkealaatuista ja kohtuuhintaista ruokaa yhä suuremmalle joukolle ihmisiä, mutta pienemmin ympäristö- ja ilmastovaikutuksin tuotettua yksikköä kohden, sekä riittävästi uusiutuvaa biologista materiaalia, jotta tuotanto vastaisi merkittävää osaa siitä, mihin tällä hetkellä päästään fossiilista raakaöljyä sekä tuulta, aurinkoa ja muita uusiutuvia energialähteitä hyödyntäen.

2.3

Kestäväpohjaisessa biotaloudessa yhdistyvät näin ollen monet eri toimialat, ja se on keskeinen osa kestäväpohjaisia talousstrategioita kaikkialla maailmassa. Biotaloudella voi olla suuri merkitys Euroopan kilpailukyvylle, ja nyt on tärkeää kartoittaa ja hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet sekä unionin että jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla. Muualla maailmassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, on kehitetty biotaloutta ylhäältä alaspäin suuntautuvan ohjauksen avulla ja päästy tilanteeseen, jossa se tuottaa lähes 400 miljardia dollaria ja tarjoaa reilut neljä miljoonaa työpaikkaa suoraan, välillisesti ja kannustinvaikutuksen kautta (2).

2.4

Biotalous tarjoaa vaihtoehtoja, joiden avulla voidaan vähentää paitsi hiilidioksidipäästöjä myös riippuvuutta muualta tuotavista fossiilisista luonnonvaroista. EU:n metsät esimerkiksi sitovat hiiltä 10 prosentin verran EU:n vuotuisista päästöistä ja tarjoavat samalla kestävyyskriteerit täyttävän ja pysyvän biomassalähteen uusiutuvan energian tuottamiseksi. Lisäksi arvioidaan, että 100 000 nykyisin tuotettavaa kemikaalia voidaan teoriassa valmistaa uusiutuvista raaka-aineista. Tämä ei tarkoita, että kaikki niistä pitäisi, mutta se on teoriassa mahdollista. Päivittäin käyttämiämme taloushyödykkeitä voidaan tämän johdosta tuottaa paikallisesti ja uusiutuvista lähteistä, ja samalla helpottuu myös työpaikkojen ja kasvun luominen Euroopassa, joka on yhä edelleen tekniikan eturintamassa.

2.5

EU:n biotalouden innovoinnin vauhdittamisen tiellä on kuitenkin vielä suuria esteitä. Yksi merkittävä este liittyy kustannuskilpailukykyyn suhteessa fossiilisiin vaihtoehtoihin ja myös vastaaviin muihin tuotteisiin, joita on saatavilla muualta maailmasta. Kustannuskilpailukykyyn vaikuttavat useat tekijät, esimerkiksi teknologian kypsyysaste, työvoimakustannukset, fossiilisten polttoaineiden tuet ja poistot sekä biopohjaisten tuotteiden markkinatuen matala taso. Kilpailukykyongelmaa pahentavat vaikeudet saada rahoitusta innovatiivisia hankkeita ja tuotantolaitoksia varten ja loppukäyttäjien usein heikko tietämys biopohjaisista tuotteista sekä alan eteenpäin viemiseen liittyvien taitojen ja toiminnallisten suhteiden heikkous. Lisäksi uusien biotaloushankkeiden lupamenettelyistä on tulossa yhä pidempiä ja hankalampia, mikä luo talouden toimijoille suurta oikeudellista epävarmuutta ja huomattavia taloudellisia riskejä.

3. Erityistä

3.1

Biotalouden alojen vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan EU:ssa noin 2 biljoonaa euroa. Nämä alat työllistävät karkeasti arvioiden 19,5 miljoonaa henkeä (3), joista suurin osa maaseutu- ja rannikkoalueilla. Tämä vastaa 8,5:tä prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion työvoimasta. Biotalousalan kehityksen odotetaan hyödyttävän maataloutta, metsäalaa ja maaseutuyhteisöjä kaikkialla EU:ssa työpaikkojen ja tulolähteiden syntymisen kautta. Biomassan jalostus ja biopohjaisten tuotteiden valmistus tarjoavat erilaisten viljelykasvien kasvattamiseen ja markkinoille saattamiseen liittyviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Maaseutu- ja rannikkoalueiden mahdollisina tulevina tulonlähteinä pidetään viljojen, öljykasvien, perunan ja sokerijuurikkaan kaltaisten tavanomaisten viljelykasvien ohella myös uusia satokasveja, kuten heinää, metsien satokasveja, merilevää ja mikroleviä.

3.2

Nykyiset biojalostamot tarjoavat jo nyt elannonhankinnan ja taloudellisen aseman parantamisen mahdollisuuksia maaseudun kotitalouksille ja yhteisöille. Biojalostamot eli tehtaat, jotka käyttävät fossiilisten resurssien sijasta uusiutuvia raaka-aineita (kuten biomassaa, sivu- ja rinnakkaistuotteita ja jätteitä), ovat biotaloudessa keskeisellä sijalla. Jalostamoja on maaseutu- ja rannikkoalueilla, lähellä jalostettavien uusiutuvien raaka-aineiden saantipaikkoja, ruoan ja rehun tuotannon sekä teollisuus-, puun- ja energiantuotannon sydänalueilla.

3.3

Biojalostamoissa hyödynnetään kaikki jalostettavien kasvien osat ja tuotetaan mahdollisimman vähän jätettä. EU:n alueella sijaitsevat biojalostamot tuottavat tehokkaiden ja mahdollisesti innovatiivisten tekniikoiden avulla runsaasti erilaisia tuotteita, kuten elintarvikkeita, rehua, kemikaaleja, kuituja ja polttoaineita, joiden ominaisuuksiin voivat kuulua esimerkiksi uusiutuvuus, uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys, kompostoitavuus ja biohajoavuus. Biopohjaiset tuotteet ja ainesosat ovat niin monikäyttöisiä, että niitä voidaan hyödyntää laajasti eri sovelluskohteissa: kartongeissa, kosmetiikassa, lääkkeissä, maaleissa, muoveissa, papereissa, pesuaineissa, polttoaineissa, rakentamisessa, vesiviljelyrehuna ja -ravinteina, voiteluaineissa sekä muissa teollisuustuotteissa. Uusiutuvat ainesosat korvaavat tällöin fossiilisia ainesosia.

3.4

Uusien biojalostamojen perustaminen ja olemassa olevien biojalostamojen kehittäminen ja laajentaminen on investointi aivan uudenlaiseen laitokseen. Biojalostamot vaativat paljon pääomaa, niiden takaisinmaksuajat ovat pitkiä, ja ne ovat alttiita teknologisille ja markkinariskeille. Näiden investointien edistämiseksi Euroopassa on siksi tärkeää luoda selkeä, vakaa ja tukea tarjoava sääntely- ja rahoituskehys. Nykyisin on käytettävissä monenlaisia eri välineitä: mm. Horisontti 2020 -puiteohjelma (uusi Euroopan horisontti -ohjelma, josta on ehdotettu lainsäädäntöä, on tervetullut ja kunnianhimoinen innovointi- ja tutkimusohjelma) ja BBI-yhteisyritys, Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto), InnovFin ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) sekä Euroopan investointipankin (EIP) lainoja ja takauksia. Rahoituksen hakeminen näistä välineistä voi kuitenkin olla vaikeaa. Pullonkauloja voitaisiin vähentää perustamalla keskitetty yhteyspiste, josta yritykset voivat saada perusteellista ja omien tarpeidensa mukaista tietoa.

3.5

Tässä tilanteessa on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan sekä maataloustuottajien, metsänomistajien ja teollisuuden kanssa ja edistää siten keskustelua nykyistä kilpailukykyisemmän ja kaikkia hyödyttävän biotalouden kehittämisestä Eurooppaan. Apu biotalouden eduista viestimiseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta saadaan aikaan perinpohjainen ajattelutavan muutos, jota siirtyminen vähähiiliseen ja uusiutuviin lähteisiin perustuvaan talouteen edellyttää. Luotettavat sertifiointi- ja merkintäjärjestelmät voisivat olla tähän liittyen keskeisiä välineitä kestäväpohjaisen ja luotettavan biotalousalan aikaansaamiseksi ja lujittaa teollisuusasiakkaiden, julkisia hankintoja tekevien tahojen ja kuluttajien luottamusta.

3.6

EU, jäsenvaltiot ja alueviranomaiset voivat antaa ratkaisevan panoksen biotalouden kasvun edistämiseen lisäämällä uusiutuviin lähteisiin pohjautuvien, älykkäiden ja resurssitehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinakysyntää. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä YMP:n strategisiin suunnitelmiin konkreettisia toimenpiteitä investointitoiminnan kehittämiseksi ja mahdollisesti lisätuen antamiseksi sitä varten sekä sellaisten kestäväpohjaisten ratkaisujen edistämiseksi, joiden avulla EU:n maataloustuottajat, metsänomistajat ja näiden osuuskunnat voivat parantaa kilpailukykyään ja tehokkuuttaan. Jos fossiiliseen hiileen perustuvia vaihtoehtoja on mahdollista korvata kestävällä tavalla biopohjaisilla tuotteilla, tälle voitaisiin luoda edellytykset laatimalla esimerkiksi kiertotalouspaketin kaltaista uutta lainsäädäntöä ja myös tarkistamalla mahdollisesti muita asiaan liittyviä säädöksiä, jotta syntyy kannustimia korvata perinteisiä fossiiliseen hiileen perustuvia tuotteita paikallisesti valmistettavilla biopohjaisilla vaihtoehdoilla. Lisäksi voidaan hyödyntää meneillään olevia standardointitoimia (esim. TC411) ja sertifiointijärjestelmiä sekä uusia vapaaehtoispohjaisia merkintäjärjestelmiä (esim. Biobased%).

3.7

Sekä valtio- että aluetason julkisten hankintojen tekijöiden olisi viitattava yhä useammin tällaisiin luotettaviin biopohjaista sisältöä koskeviin sertifiointeihin ja merkintöihin. Alankomaiden standardointielin NEN esimerkiksi käynnisti vuonna 2016 uuden, biopohjaista sisältöä koskevan sertifiointijärjestelmän nimeltä Biobased% (http://www.biobasedcontent.eu/). Sertifioinnin yhteydessä määritellään tuotteen sisältämän biomassan määrä, mikä auttaa yrityksiä tarjoamaan sekä muille yrityksille että kuluttajille suunnatussa viestinnässään selkeää ja luotettavaa tietoa tuotteiden biopohjaisesta osuudesta. Järjestelmä perustuu eurooppalaiseen standardiin EN 16785–1:2015, jossa määritellään menetelmä biopohjaisen osuuden määrittämiseksi kiinteistä, nestemäisistä ja kaasumaisista tuotteista radiohiili- ja alkuaineanalyysillä. Vaatimustenmukaisuusarviointeja tekevät sertifiointielimet, joilla on sopimus NEN-standardointielimen kanssa. Nyt kun tällainen sertifiointi on käytössä, on tärkeää lisätä tietoisuutta siitä ja kannustaa nykyisen ja tulevan EU-lainsäädännön puitteissa käyttämään uusiutuvia raaka-aineita.

3.8

Metsätalouden alalla sertifiointijärjestelmillä on suuri merkitys pyrittäessä takaamaan, että biomassan käyttö on kestäväpohjaista. EU:n metsistä 60 prosenttia on esimerkiksi PEFC- tai FSC-sertifioituja (Programme for the Endorsement of Forest Certification, Forest Stewardship Council). EU:n metsätaloudessa noudatetaan lisäksi maailman tiukimpia ympäristönsuojeluvaatimuksia, jotka pohjautuvat mm. seuraaviin säädöksiin: EU:n puutavara-asetus, maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevat säännöt, lintu- ja luontotyyppidirektiivit sekä kiertotalouspaketti.

3.9

Yritysten välisen ja yritysten kuluttajille suuntaaman viestinnän parantaminen on näin ollen avainasemassa. Suurelle yleisölle on olennaisen tärkeää tarjota paikkansa pitävää, merkityksellistä ja helposti saatavilla olevaa tietoa, jotta tietoisuus lisääntyisi ja jotta voidaan varmistaa älykkään, kestäväpohjaisen ja osallistavan biotalouden kehittyminen, luoda kestävyysperiaatteiden mukaisten biopohjaisten tuotteiden markkinat ja edistää kestävämpää kulutusta ja tuotantoa. Valveutuskampanjoita tarvitaan etenkin alue- ja paikallistasolla, ja tähän liittyen tulee jakaa palkintoja tai tunnustuksia ja järjestää näyttelyitä, joissa esitellään teknologian ja tieteen roolia biotaloudessa.

3.10

On siis erittäin tärkeää välittää suurelle yleisölle selkeää ja paikkansa pitävää tietoa. Biotalous tarjoaa monia mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan haasteisiin, ja sitä on näin ollen arvioitava kokonaisvaltaisesti talouden näkökulmasta. Näin saadaan tietoa biotalouden laajuudesta eri toimialoilla sekä sen panoksesta talouskasvuun ja tähän liittyvistä työmarkkinavaikutuksista. Tiedeyhteisöllä on tässä keskeinen asema, ja tämän takia on myös olennaista pitää yllä investointeja monitieteiseen ja perustutkimukseen, jotta EU tulee käyttäneeksi mahdollisuutensa tukea maailmanlaajuista tutkimus- ja innovointitoimintaa ruoka- ja ravitsemusturvan, kilpailukyvyn ja osaamiseen perustuvan biotalouden edistämiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että EU:n lainsäädännöllisessä näkemyksessä otetaan kattavasti huomioon koko ajan kehittyvä tieteellinen näyttöpohja ja kokemukset eri puolilta maailmaa ja että viranomaisvalvontaa koskevat päätöksentekoprosessit ovat läpinäkyviä.

3.11

On ratkaisevan tärkeää kasvattaa koululaisista ja keskiasteen oppilaista sukupolvi, joka ymmärtää biotalouden haasteet ja ottaa avosylin vastaan sen tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi kiertotalousperiaatteen sekä maailmanlaajuisen ja paikallisen toiminnan yhdistämisen (act glocal -periaatteen) opettaminen ja oppilaiden innostaminen etsimään uutta auttavat uutta sukupolvea löytämään oman tiensä. Yliopistoissa on jo laadittu uudenlaisia opinto-ohjelmia, joissa yhdistetään vaikkapa biotieteitä, insinööritieteitä ja markkinointia. Tällainen tieteidenvälisyys ja startup-myönteinen toimintaympäristö voivat kannustaa opiskelijoita ryhtymään biotalousalan yrittäjiksi. Ammatillisen koulutuksen on kehityttävä, jotta sen avulla pystytään vastaamaan alkutuotannon, valmistusteollisuuden, kuljetusalan ja muiden asiaan liittyvien alojen taitovaatimuksiin. Lisäksi työntekijöiden tulee myöhemmässä elämänvaiheessa päivittää taitojaan ja osaamistaan. Tukena voivat olla elinikäisen oppimisen ohjelmat, joissa ovat mukana koulutuksen tarjoajien lisäksi myös tuottajat, työnantajat ja työntekijät sekä tutkijat ja innovaatioiden tekijät.

Bryssel 12. joulukuuta 2018.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER

(1) https://biconsortium.eu/news/mapping-european-biorefineries.

(2) Ks. Yhdysvaltain maatalousministeriön julkaisu Fact Sheet: An Economic Impact Analysis of the U.S. Biobased Products Industry: 2016 Update (https://www.biopreferred.gov/BPResources/files/BiobasedProductsEconomicAnalysis2016FS.pdf).

(3) Kaikki tässä esitetyt luvut ovat peräisin yhteisen tutkimuskeskuksen julkaisusta JRC science for policy report: 2016 Bioeconomy Report (saatavilla osoitteessa http://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC103138/kjna28468enn.pdf).