—

SEUT 270 artiklan mukaisesti kumoaa Euroopan parlamentin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 6.7.2018 tekemän päätöksen, jolla parlamentti hylkäsi kantajan tekemän valituksen, jolla pyrittiin siihen, että tämän vuoden 2016 arviointikertomuksesta poistettaisiin toteamus, joka koski sitä, että kantajan väitettiin jättäneen ilmoittamatta nimittävälle viranomaiselle aikomuksestaan julkaista vuonna 2016 kirja, jonka otsikko oli ”L-Aqwa fl-Europa. Il-Panama papers u il-Poter” (”Euroopan parhaat. Panama-paperit ja valta”), ja tämän seurauksena

—

kumoaa osittain käännöksen pääosaston pääjohtajan 4.1.2018 tekemän päätöksen, ja tämän seurauksena

—

velvoittaa poistamaan edellä mainitun toteamuksen arviointikertomuksesta (kantajan käyttäytymistä koskeva 3 kohta – sääntöjen ja menettelyjen noudattaminen)

—

arvioi kantajalle kyseisten päätösten vuoksi aiheutuneen vahingon

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle kyseisten päätösten vuoksi aiheutuneen vahingon

—

velvoittaa nimittävän viranomaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 17 a artiklaa on rikottu sikäli kuin sillä pyritään suojaamaan sananvapautta koskevaa perusoikeutta, joka taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Kantaja toteaa lisäksi, että oikeuksien ja velvollisuuksien on oltava tasapainossa, koska kaikki oikeudet eivät ole ehdottomia.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 17 a artiklaa on tulkittu virheellisesti, koska kirjan aiheena ei ole ”unionin toiminta”, minkä vuoksi kantajan velvollisuutena ei ollut ilmoittaa aikomuksestaan ennalta nimittävälle viranomaiselle. Sanat ”koskevaa aineistoa” merkitsevät asiakirjan, jonka tarkoituksena on käsitellä ”unionin toimintaa”, sisältöä ja viittaavat siihen. Tämä merkitsee sitä, että virkamiehen on ilmoitettava asiasta nimittävälle viranomaiselle ja saatava lupa ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on jollain tavoin tekemisissä unionin toiminnan kanssa. Tähän perustuva nimittävän viranomaisen velvollisuus on tulkita suppeasti – ei laajasti – sitä, mikä muodostaa ”unionin toiminnan”. Kantaja väittää lisäksi, että

3)

Kolmas kanneperuste perustuu kantajalle päätöksen vuoksi aiheutuneeseen aineettomaan vahinkoon sekä hänen työpaikallaan että hänen yksityiselämässään, sekä vaikutukseen, joka tällä on ollut hänen kirjalliseen tuotantoonsa. On näin ollen tarpeen laskea aiheutunut vahinko ja tämän jälkeen velvoittaa tätä koskevaan korvaukseen.