—

kumoaa komission 18.7.2018 asiassa COMP/AT.40099 – Google Android antaman päätöksen

—

vaihtoehtoisesti kumoaa kantajille määrätyt sakot tai alentaa niitä täyden harkintavaltansa puitteissa

—

joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan kantajille tässä oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on tehty virhe arvioitaessa markkinoiden määrittelyä ja määräävää asemaa.

Kantajat toteavat tältä osin, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti Androidin olevan määräävässä asemassa.

Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti Playn olevan määräävässä asemassa.

Kantajat esittävät myös, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvä väite siitä, että Googlella on määräävä asema käyttäjille tarkoitettujen hakukoneiden joukossa, ei sovi yhteen sen väärinkäyttöä koskevan teorian kanssa, joka liittyy alkuperäisille laitevalmistajille lisensoituihin hakusovelluksiin.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti todetaan, että Googlen mobiilisovelluksen jakelusopimukseen sisältyvät esiasennusta koskevat ehdot ovat kohtuuttomia.

Tältä osin kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta, että riitautetut esiasennusta koskevat ehdot todennäköisesti estäisivät kilpailua.

Kantajat väittävät edelleen, että riidanalaisessa päätöksessä jätetään virheellisesti huomiotta, että esiasennusta koskevat edellytykset ovat objektiivisesti perusteltuja, koska ne mahdollistavat sen, että Google voi tarjota Android-alustan ilmaiseksi.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti todetaan, että ainoa Googlen salkkuperusteisiin tulonjakosopimuksiin sisältyvä esiasennusta koskeva ehto oli kohtuuton.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti, että Google syyllistyi väärinkäyttöön asettaessaan Play ja Google Search -sovelluslisenssien edellytykseksi hajautumista ehkäisevän sopimuksen hajautumisen ehkäisemistä koskevat velvoitteet.

Kantajat väittävät tältä osin, että riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti todetaan, että hajautumisen ehkäisemistä koskevat velvoitteet todennäköisesti rajoittavat kilpailua.

Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä jätetään huomiotta, että hajautumisen ehkäisemistä koskevat velvoitteet ovat objektiivisesti perusteluja, koska niillä varmistetaan yhteensopivuus.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajien puolustautumisoikeuksia.

Kantajat väittävät tältä osin, että komissio epäasianmukaisesti sisällytti ”yhtä tehokas kilpailija” -analyysinsa (as efficient competitor) kantajille tosiseikkoja koskeviin kirjeisiin ja epäsi niiltä suullisen käsittelyn.

Kantajat väittävät edelleen, että komissio loukkasi niiden oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on virheellinen siltä osin kuin siinä määrätään sakko ja siltä osin kuin kyse on sakon määrän laskemisesta.

Kantajat väittävät tältä osin, sakko on lainvastainen, koska siinä ei oteta huomioon Googlen tahallisuuden tai tuottamuksen puuttumista.

Kantajat väittävät lisäksi, että sakko on lainvastainen, koska se ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Kantajat esittävät vaihtoehtoisesti, että riidanalainen päätös on virheellinen siltä osin kuin kyse on sakon määrän laskemisesta.