EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62017TN0570

Asia T-570/17: Kanne 17.8.2017 – Algebris (UK) ym. v. komissio

EUVL C 392, 20.11.2017, p. 32–33 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

20.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 392/32


Kanne 17.8.2017 – Algebris (UK) ym. v. komissio

(Asia T-570/17)

(2017/C 392/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Algebris (UK) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), Anchorage Capital Group LLC (New York, New York, Yhdysvallat) ja Ronit Capital LLP (Lontoo) (edustajat: asianajaja T. Soames, solicitor R. East, barrister N. Chesaites ja asianajaja J. Vandenbussche)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Banco Popular Español SA:ta koskevan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 7.6.2017 antaman kriisinratkaisumääräyksen SRB/EES/2017/08 hyväksymisestä 7.6.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/1246 (1) kokonaisuudessaan tai vaihtoehtoisesti sen 1 artiklan

velvoittamaan komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio ei noudattanut asianmukaisesti tai lainkaan lakisääteistä velvollisuuttaan arvioida kriisienratkaisumääräyksen harkinnanvaraiset näkökohdat.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Euroopan komissio perustellut riittävästi riidanalaista päätöstään.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio loukkasi vakavasti luottamuksellisuusperiaatetta ja liikesalaisuuden periaatetta SEUT 339 artiklan sekä yhteisestä kriisinratkaisumekanismista ja yhteisestä kriisinratkaisurahastosta asetuksen (EU) N:o 806/2014 (2) 88 artiklan 1 kohdan sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisesti eikä kunnioittanut myöskään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua kantajien oikeutta hyvään hallintoon.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä, kun se sovelsi asetuksen N:o 806/2014 14, 18, 20, 21, 22 ja 24 artiklaa.

Tässä yhteydessä kantajat väittävät, ettei kriisinratkaisumääräyksen mukaisten toimenpiteiden perustana ollut Banco Popularin arviointi ollut oikeudenmukainen, varovainen eikä luotettava eikä se ollut myöskään sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Niinpä arviointi ei ollut täsmällinen eikä luotettava perusta kriisinratkaisumääräykselle eikä se riitä perusteluksi riidanalaiselle päätökselle. Kantajat pitävät kriisinratkaisumääräystä (ja riidanalaista päätöstä) samoista syistä myös ilmeisen kohtuuttomana, koska sillä mennään kriisinratkaisun tavoitteiden saavuttamiseksi riittäviä toimenpiteitä pidemmälle.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä hyväksytyllä kriisinratkaisumääräyksellä loukataan unionin oikeuden yleisissä periaatteissa ja perusoikeuskirjan 17 artiklassa vahvistettuja kantajien omistusoikeuksia.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kriisinratkaisumääräyksen antamisen ja sen riidanalaisella päätöksellä vahvistamisen yhteydessä loukattiin perusoikeuskirjan 41 artiklan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista kantajien oikeutta tulla kuulluiksi.


(1)  Banco Popular Español SA:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annettu komission päätös (EU) 2017/1246 (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 4038) (EUVL 2017, L 178 s. 15).

(2)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014.


Top