This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62014CN0314
Case C-314/14: Request for a preliminary ruling from the Korkein hallinto-oikeus (Finland) lodged on 1 July 2014 — Sanoma Media Finland Oy/Nelonen Media, Helsinki
Asia C-314/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 1.7.2014 – Sanoma Media Finland Oy/Nelonen Media, Helsinki
Asia C-314/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 1.7.2014 – Sanoma Media Finland Oy/Nelonen Media, Helsinki
EUVL C 292, 1.9.2014, p. 21–21
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
1.9.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 292/21 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 1.7.2014 – Sanoma Media Finland Oy/Nelonen Media, Helsinki
(Asia C-314/14)
2014/C 292/25
Oikeudenkäyntikieli: suomi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Korkein hallinto-oikeus
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Sanoma Media Finland Oy/Nelonen Media, Helsinki
Muu asianosainen: Viestintävirasto
Ennakkoratkaisukysymykset
1) |
Onko direktiivin 2010/13/EU (1) 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä kansallisen lainsäädännön tulkinnalle, jonka mukaan kuvatilan jakamista ei pidetä audiovisuaalista ohjelmaa televisiomainoksista erottavana katkotunnuksena, mikäli osa kuvatilasta on varattu ohjelman lopputeksteihin ja osa kuvatilasta yhtiön kanavan tulevien ohjelmien esittelyyn menupohjalla eikä jaettuun kuvatilaan sisälly tai sen jälkeen esitetä nimenomaista mainosjakson alkamista merkitsevää ääni- tai kuvatunnusta? |
2) |
Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin 23 artiklan 2 kohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä sille, että muiden kuin sponsoroitujen ohjelmien yhteydessä esitettyjä sponsoritunnuksia pidetään direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”mainospaloina”, jotka on luettava osaksi mainosajan enimmäiskestoa? |
3) |
Kun huomioon otetaan direktiivin 2010/13/EU vähimmäissääntelyluonne, onko direktiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaista ”mainospalojen” käsitettä suhteessa mainosajan enimmäiskestoa kuvaavaan ilmaisuun ”osuus yhtä tasatuntien välistä tuntia kohti ei saa olla yli 20 prosenttia” tulkittava pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa siten, että se on esteenä sille, että eri mainosten välissä ja mainoskatkon lopuksi tulevat ”mustat sekunnit” luetaan osaksi mainosaikaa? |
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) EUVL L 95, s. 1