1.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 292/6

1)

Yksityiset voivat vedota suoraan kansallisissa tuomioistuimissa periaatteeseen, jonka mukaan hallinnon on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia, ja siitä jokaiselle johtuvaan oikeuteen tulla kuulluksi ennen kaikkien sellaisten päätösten tekemistä, jotka saattavat vaikuttaa yksityisten intresseihin epäedullisesti, sellaisina kuin tätä periaatetta ja oikeutta sovelletaan yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000, soveltamisen yhteydessä.

2)

Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja erityisesti jokaisen oikeutta tulla kuulluksi ennen epäedullisen yksittäisen toimenpiteen suorittamista on tulkittava siten, että kun hallinto ei ole kuullut ennen tuontitullien jälkitullausmenettelyn johdosta asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, mukaisesti tehdyn maksuunpanopäätöksen tekemistä tämän päätöksen adressaattia, hänen puolustautumisoikeuksiaan on loukattu, vaikka hänellä on tilaisuus esittää näkemyksensä myöhemmässä hallinnollisessa oikaisuvaatimusvaiheessa, jos tällaisten päätösten adressaatit eivät voi edeltävän kuulemisen puuttuessa saada kansallisen säännösten nojalla päätösten täytäntöönpanoa lykätyksi siihen asti, kun päätöksiä mahdollisesti muutetaan. Näin on joka tapauksessa silloin, jos kansallisessa hallinnollisessa menettelyssä, jolla asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 244 artiklan toinen kohta pannaan täytäntöön, asetetaan rajoituksia tällaisen lykkäyksen myöntämiselle tilanteessa, jossa on syytä epäillä, että riidanalainen päätös ei ole tullilainsäädännön mukainen, tai jossa on olemassa vaara, että asianomaiselle aiheutuu siitä vahinkoa, joka ei ole korvattavissa.

3)

Edellytyksistä, joilla on varmistettava puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, ja näiden oikeuksien loukkauksen seurauksista voidaan säätää kansallisessa oikeudessa, kunhan tätä varten toteutetut toimenpiteet vastaavat niitä, joita sovelletaan yksityisiin kansallisessa oikeudessa säännellyissä rinnastettavissa tilanteissa (vastaavuusperiaate), eikä niillä tehdä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi unionin oikeusjärjestyksessä annettujen oikeuksien käyttöä (tehokkuusperiaate).

Koska kansallinen tuomioistuin on velvollinen takaamaan unionin oikeuden täyden vaikutuksen, se voi arvioidessaan puolustautumisoikeuksien ja erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisen seurauksia ottaa huomioon sen, että tällaisesta loukkaamisesta seuraa kyseessä olevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta.