Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62012CA0573

    Asia C-573/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 1.7.2014 (Förvaltningsrätten i Linköpingin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ålands Vindkraft AB v. Energimyndigheten (Ennakkoratkaisupyyntö — Kansallinen tukijärjestelmä, jossa luovutuskelpoisia vihreitä sertifikaatteja myönnetään laitoksille, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä — Sähköntoimittajien ja tiettyjen sähkönkäyttäjien velvollisuus palauttaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty kiintiömäärä vihreitä sertifikaatteja — Vihreiden sertifikaattien epääminen kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella sijaitsevilta tuotantolaitoksilta — Direktiivi 2009/28/EY — 2 artiklan toisen kohdan k alakohta ja 3 artiklan 3 kohta — Tavaroiden vapaa liikkuvuus — SEUT 34 artikla)

    EUVL C 292, 1.9.2014, p. 4–4 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    1.9.2014   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 292/4


    Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 1.7.2014 (Förvaltningsrätten i Linköpingin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ålands Vindkraft AB v. Energimyndigheten

    (Asia C-573/12) (1)

    ((Ennakkoratkaisupyyntö - Kansallinen tukijärjestelmä, jossa luovutuskelpoisia vihreitä sertifikaatteja myönnetään laitoksille, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä - Sähköntoimittajien ja tiettyjen sähkönkäyttäjien velvollisuus palauttaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle tietty kiintiömäärä vihreitä sertifikaatteja - Vihreiden sertifikaattien epääminen kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella sijaitsevilta tuotantolaitoksilta - Direktiivi 2009/28/EY - 2 artiklan toisen kohdan k alakohta ja 3 artiklan 3 kohta - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - SEUT 34 artikla))

    2014/C 292/04

    Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Förvaltningsrätten i Linköping

    Pääasian asianosaiset

    Valittaja: Ålands Vindkraft AB

    Vastapuoli: Energimyndigheten

    Tuomiolauselma

    1)

    Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 2 artiklan toisen kohdan k alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan säännöksiä on tulkittava siten, että niissä sallitaan jäsenvaltion ottavan käyttöön pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tukijärjestelmän, jonka nojalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuottajille voidaan myöntää luovutuskelpoisia sertifikaatteja vain kyseisen valtion alueella tuotetun uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön perusteella ja jossa asetetaan sähköntoimittajille ja tietyille sähkönkäyttäjille velvollisuus palauttaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle sellainen määrä tällaisia sertifikaatteja, joka vastaa tiettyä osaa niiden sähkön kokonaismyynnistä tai -käytöstä.

    2)

    SEUT 34 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lainsäädännölle, jonka nojalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuottajille voidaan myöntää luovutuskelpoisia sertifikaatteja vain kyseisen jäsenvaltion alueella tuotetun uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön perusteella ja jossa asetetaan sähköntoimittajille ja tietyille sähkönkäyttäjille velvollisuus palauttaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle sellainen määrä tällaisia sertifikaatteja, joka vastaa tiettyä osaa niiden sähkön kokonaismyynnistä tai -käytöstä, tai muussa tapauksessa niiden on maksettava kiintiövelvoitemaksu.

    3)

    Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, ottaen huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin saattaa kuulua muun muassa unionin oikeuden se sääntelykokonaisuus, johon pääasiassa kyseessä oleva lainsäädäntö kuuluu, täyttääkö mainittu lainsäädäntö alueellisen soveltamisalansa osalta oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvat vaatimukset.


    (1)  EUVL C 38, 9.2.2013.


    Top