Prieiga prie Europos Sąjungos teisės
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">Daugiau apie eksperimentines funkcijas</a>
Pasirinkite eksperimentines funkcijas, kurias norite išbandyti
„EUR-Lex“
Prieiga prie Europos Sąjungos teisės

Šis dokumentas gautas iš interneto svetainės „EUR-Lex“

Jūs esate čia
Jeigu ieškote tikslaus žodžių junginio, įrašykite jį tarp "angliškų kabučių". Ieškomo termino dalį pakeiskite žvaigždute (*), kad rastumėte jo variantus (skaidrum*, 32019R*). Klaustukas (?) pakeičia vieną ieškomo termino ženklą, kad būtų rasta įvairių vienu ženklu besiskiriančių terminų (pavyzdžiui, įvedus „?ilti“ bus ieškoma žodžių „dilti“, „kilti“, „pilti“, „tilti“ ir pan.).
Paieškos patarimai
Reikia daugiau paieškos galimybių? Pasinaudokite šia paieškos galimybe – Išplėstinė paieška

Dokumentas 62012CN0136

    Asia C-136/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 13.3.2012 — Consiglio Nazionale dei Geologi v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

    EUVL C 151, 26.5.2012, p. 20—24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    26.5.2012   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 151/20

    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 13.3.2012 — Consiglio Nazionale dei Geologi v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

    (Asia C-136/12)

    2012/C 151/36

    Oikeudenkäyntikieli: italia

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Consiglio di Stato

    Pääasian asianosaiset

    Valittaja: Consiglio Nazionale dei Geologi

    Vastapuoli: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

    Ennakkoratkaisukysymykset

    I.

    [SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan tulkinnan osalta esitetään seuraavat kysymykset]:

    a)

    voiko SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan — siltä osin kuin on kyse asian ylimpänä asteena ratkaisevan tuomioistuimen velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisu unionin oikeuden tulkintaa koskevaan kysymykseen, jonka asianosainen on esittänyt — soveltamisen esteeksi muodostua kansallinen prosessinedellytyksiä koskeva järjestelmä, kuten kanneaikoja, vaatimusten yksityiskohtaisuutta, kieltoa muuttaa vaatimuksia asian käsittelyn aikana ja tuomioistuimeen kohdistuvaa kieltoa muuttaa asianosaisen vaatimuksia koskevat säännökset?

    b)

    voiko SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan — siltä osin kuin on kyse asian ylimpänä asteena ratkaisevan tuomioistuimen velvollisuudesta pyytää ennakkoratkaisu unionin oikeuden tulkintaa koskevaan kysymykseen, jonka asianosainen on esittänyt — soveltamisen esteeksi muodostua kansallisella tuomioistuimella oleva valta seuloa kysymyksiä ja arvioida se, kuinka selväksi unionin oikeussääntö on katsottava?

    c)

    onko SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, kun sitä tulkitaan niin, että sillä asetetaan asian ylimpänä asteena ratkaisevalle kansalliselle tuomioistuimelle ehdoton velvollisuus pyytää ennakkoratkaisu unionin oikeuden tulkintaa koskevaan kysymykseen, jonka asianosainen on esittänyt, sopusoinnussa myös unionin oikeudessa vahvistettu asioiden kohtuullisen käsittelyajan vaatimus?

    d)

    minkä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitessa se, että kansallinen tuomioistuin jättää noudattamatta SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa, katsotaan ”unionin oikeuden ilmeiseksi rikkomiseksi”, ja voiko tämä käsite olla ulottuvuudeltaan ja soveltamisalaltaan erilainen, jos kyse on lainkäyttötehtävien suorittamisessa aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta ja tuomareiden siviilivastuusta 13.4.1988 annetussa laissa nro 117 tarkoitetuista valtioon kohdistettavista erityisistä vaateista tai yleisestä oikeudesta vaatia korvausta valtiolta unionin oikeuden rikkomisen perusteella?

    II.

    Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hyväksyy ”harvan seulan” mukaisen kannan [– –], joka estää kanneperusteiden yksityiskohtaisuuden vaatimusta koskevien kansallisten prosessuaalisten säännösten soveltamisen, ennakkoratkaisupyyntö on esitettävä unionin tuomioistuimelle täsmälleen siinä muodossa kuin [pääasian] valittaja on sen muotoillut [eli seuraavasti]:

    1)

    ”[– –] Euroopan unionin tuomioistuimelta pyydetään ennakkoratkaisua perustamissopimuksen 101 artiklan (aiempi 81 artikla) tulkintaan asiassa, josta tehdään selkoa jäljempänä ja jossa on kyse geologin ammatista ja Consiglio Nazionale dei Geologin institutionaalisista tehtävistä ja toimintasäännöistä annettuun lakiin ja alan eettisiin ohjeisiin perustuvasta sääntelystä, sen selvittämiseksi, voidaanko niitä pitää kilpailua koskevien unionin oikeussääntöjen (mainitun 101 artiklan) mukaisina.

    Lain 112/1963 9 §:n ja erityisesti sen g kohdan mukaan ’Consiglio Nazionale dei Geologille kuuluvat muissa säännöksissä sille asetettujen tehtävien lisäksi seuraavat tehtävät: se a) vastaa ammatillisen lainsäädännön ja muiden ammattia koskevien säännösten noudattamisesta; b) pitää ammatinharjoittajista rekisteriä ja erityisluetteloa, vastaa rekisteriin merkitsemisestä ja rekisteristä poistamisesta; c) valvoo ammattinimikkeen käyttöä ja ryhtyy toimenpiteisiin sen väärinkäytön sanktioimiseksi; d) tekee kurinpidolliset päätökset; e) vastaa tarvittaessa palkkioiden perimisestä; f) hallinnoi Ordine Nazionalelle kuuluvaa omaisuutta ja laatii vuosittain talousarvioesityksen ja tilinpäätöksen; g) vahvistaa rekisteriin tai erityisluetteloihin merkittyjen jäsenmaksun, rekisteriin tai erityisluetteloon kirjoittautumismaksun sekä todistusten antamisesta että palkkioiden perintää koskevista lausunnoista maksettavan maksun suuruuden niin aikaisin, että sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset kyetään kattamaan, päätöksellä, jonka oikeusministeri hyväksyy’.

    Lain 616/1966 14 §:n 1 momentin mukaan ’rekisteriin tai erityisluetteloon merkitylle, joka toimii ammattiarvon vaatimusten vastaisesti voidaan teon vakavuudesta riippuen määrätä yksi seuraavista kurinpitorangaistuksista: 1) toiminnan kielto; 2) korkeintaan vuoden mittainen määräaikainen kielto harjoittaa ammattia; 3) rekisteristä poistaminen.’

    Lain 616/1966 17 §:n mukaan ’palkkio- ja korvaustariffit ja kulujen korvaamisen perusteet vahvistetaan päätöksellä, jonka oikeusministeri tekee yhdessä kauppa- ja teollisuusministerin (nykyisin elinkeinoministeri) kanssa Consiglio Nazionale dei Geologin valvontalautakunnan esityksestä’.

    Nuovo Codice Deontologicon eli 19.12.2006 vahvistettujen uusien ammattieettisten ohjeiden (päätös nro 143/2006) 6 §:n, jota on muutettu ’työsuorituksesta’24.3.2010 tehdyllä päätöksellä nro 65, mukaan ’työsuorituksen tuloksia arvioidaan ottamalla huomioon tehtävän tekninen vaikeusaste, sen sisältämän vastuun laajuus, vaatimusten omaperäisyys, sellaisten teknisten ratkaisujen olemassaolo, joihin voidaan tukeutua, arvioitavien teknisten seikkojen merkittävyys, koordinoitavien teknisten seikkojen kokonaismäärä, ratkaisujen omaperäisyys, käytetty aika ja työmäärä, yhteistyökyky toimeksiantajan ja muiden työn suorittamiseen osallistuvien henkilöiden ja yritysten kanssa sekä hankkeen arvo’.

    Nuovo Codice Deontologicon eli 19.12.2006 vahvistettujen uusien ammattieettisten ohjeiden (päätös nro 143/2006) 7 §:n, jota on muutettu ammattiarvosta 24.3.2010 tehdyllä päätöksellä, mukaan ’ammattiarvo tarkoittaa sitä, että ammatinharjoittaja suorittaa työsuorituksensa laadukkaasti ja kattavasti; kykenee kantamaan vastuun toimeksiannosta; että hänellä on tehokkaat teknis-ammatilliset työvälineet; hän pystyy ja on valmis käyttämään nykyaikaisia työmenetelmiä ja kykenee organisoimaan toiminnallisen yksikkönsä ja avustajiensa toiminnan; vastaa suoritukseen osallistuvien eri tahojen pyyntöihin; hänen käytössään on välineet ja infrastruktuuri, joiden avulla hän kykenee informoimaan kollegoitaan ja alaisiaan; hän kykenee tehokkaaseen ja välittömään kanssakäymiseen toimeksiantajan sekä yksityisten ja julkisten instituutioiden ja suuren yleisön kanssa’.

    Nuovo Codice Deontologicon eli 19.12.2006 vahvistettujen uusien ammattieettisten ohjeiden (päätös nro 143/2006) 17 §:n, jota on muutettu 24.3.2010 palkkiotariffista annetulla päätöksellä nro 65, mukaan ’ammatillisista suorituksista veloitettavia palkkioita määrittäessään geologin on noudatettava asetuksen (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu lain tasoiseksi lailla nro 248/2006, säännöksiä; siviililain 2233 §:n 2 momentissa vahvistettua oikeasuhteisuuden periaatetta ja yleisesti kaikkia alaa koskevia voimassa olevia säännöksiä. Lisäksi 18.11.1971 tehdyllä ministeriön päätöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna, hyväksytty palkkiotariffi ja 4.4.2001 tehdyllä ministeriön päätöksellä hyväksytty julkisia rakennushankkeita koskeva palkkiotariffi, niiltä osin kuin se koskee geologeja, ovat sellaisia laillisia ja objektiivisia teknis-ammatillisia ohjeita, joita osapuolet voivat käyttää palkkion suuruutta arvioitaessa, määritettäessä ja vahvistettaessa’. Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, onko perustamissopimuksen 101 artiklan kanssa ristiriidassa se, että asetus nro 223/2006 numeeris-kronologisine järjestelmineen, joka on ainoa perinteinen ja laillinen järjestelmä, on vahvistettu kokonaisuudessaan pakolliseksi sovellettavaksi säännöstöksi niin kansallisesti kuin unioninkin tasolla, millä ei kuitenkaan millään tavoin ole vaikutusta siihen, onko säännöstöstä tai sen velvoittavuudesta mahdollista saada tietoa.

    Nuovo Codice Deontologicon eli 19.12.2006 vahvistettujen uusien ammattieettisten ohjeiden (päätös nro 143/2006) 18 §:n, jota on muutettu 24.3.2010’osuuden suhteuttamisesta’ annetulla päätöksellä nro 65, mukaan ’työsuoritusten laadun takaamiseksi voimassa olevien säännösten soveltamisalalla geologin ammattia eri muodoissa — henkilökohtaisesti, yhtiö- tai yhdistysmuodossa — harjoittavan on aina suhteutettava oma osuutensa toimeksiannon merkittävyyteen ja vaikeusasteeseen, ammattiarvon edellyttämiin valmiuksiin, vaadittuun tekniseen tietämykseen ja annettuihin työtehtäviin. Ordine [nazionale] valvoo ammatillisen kilpailun periaatteiden mukaisesti sitä, että näitä vaatimuksia noudatetaan’.

    Nuovo Codice Deontologicon eli 19.12.2006 vahvistettujen uusien ammattieettisten ohjeiden (päätös nro 143/2006) 119 §:n, jota on muutettu 24.3.2010 julkisista menettelyistä annetulla päätöksellä nro 65, mukaan julkisissa hankintamenettelyissä, joissa hankintaviranomainen on lain mukaisesti päättänyt olla soveltamatta ammatillisia palkkiotaksoja, geologin on kuitenkin suhteutettava tarjouksensa työtehtävän merkitykseen ja vaikeusasteeseen, ammattiarvon edellyttämiin valmiuksiin, vaadittuun tekniseen tietämykseen ja annettuihin työtehtäviin”.

    Edellä esitetyn lisäksi, koska

    —

    eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) ”sen jäsenten taloudellisen toiminnan helpottamiseksi ja kehittämiseksi” annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2137/85 (1) kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, ettei asetuksen säännöksillä kuitenkaan rajoiteta liiketoiminnan tai ammatin harjoittamista koskevien säännösten tai eettisten sääntöjen soveltamista kansallisella tasolla;

    —

    ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (2) 43 perustelukappaleessa todetaan, että ”tämä direktiivi koskee, siltä osin kuin vapaat ammatit ovat säänneltyjä, myös vapaan ammatin harjoittajia, joilla tässä direktiivissä tarkoitetaan henkilöitä, jotka erityisen ammattipätevyyden nojalla henkilökohtaisesti, omavastuisesti ja ammatillisesti riippumattomasti tuottavat henkisiä palveluja toimeksiantajan edun tai yleisen edun vuoksi. Vapaan ammatin harjoittajan toiminta voi jäsenvaltioissa olla perustamissopimuksen määräysten mukaisesti valtiollisen lainsäädännön ja kulloisenkin ammattiryhmän sen puitteissa itsenäisesti laatimien sääntöjen mukaisesti erityisten ammattioikeudellisten sidonnaisuuksien alaista, joilla taataan ammatillisuus, palvelujen laatu sekä luottamuksellinen suhde asiakkaan kanssa”;

    —

    palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (3), joka tunnetaan palveludirektiivin nimellä, 115 perustelukappaleessa todetaan, että ”yhteisön tason käytännesääntöjen tarkoituksena on asettaa toiminnalle vähimmäisvaatimukset, ja ne täydentävät jäsenvaltioiden oikeudellisia vaatimuksia. Ne eivät estä jäsenvaltioita toteuttamasta yhteisön lainsäädännön mukaisesti tiukempia lainsäädäntöön kuuluvia toimenpiteitä tai kansallisia ammatillisia järjestöjä antamasta mahdollisuutta laajempaan suojaan kansallisissa käytännesäännöissään”.

    Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan edellä pääpiirteittäin kuvatun sääntelyn, jolla on erotettu toisistaan oikeudellisesti ja ammattikuntien järjestäytymismuotojen osalta ammatinharjoittajan yritys ja liiketoiminnallinen yritys sekä ammatillinen kilpailu ja liiketoiminnallinen kilpailu, yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 101 artiklan kanssa.

    2)

    ”a)

    Onko SEUT 101 artikla tai jokin muu unionin oikeussääntö esteenä ammattiarvon käyttämiselle osaperusteena ammatillisesta — tässä tapauksessa geologin — suorituksesta veloitettavan palkkion määrittämisessä?

    b)

    onko SEUT 101 artiklan tai jonkin muun unionin oikeussäännön kannalta arvioiden viittaaminen osaksi ammattiarvoon katsottava ammatillista kilpailua rajoittavaksi?

    c)

    onko SEUT 101 artiklassa tai jossakin muussa unionin oikeussäännössä säädetty tai määrätty, että ammattiarvon käyttäminen ammatillisesta suorituksesta veloitettavan palkkion suuruuden määrittämisessä osaperusteena yhdessä sellaisten taksojen kanssa, joiden on nimenomaisesti säädetty olevan vähimmäistaksoja, joista voidaan poiketa, — geologien uusien ammattieettisten ohjeiden 17 §:ssä viitataan nimenomaisesti ja muodollisesti lain säännökseen, jossa poikkeaminen sallitaan (asetus (decreto-legge) nro 223/2006, joka on saatettu laintasoiseksi lailla nro 248/2006) — voidaan katsoa menettelyksi, joka johtaa kilpailun rajoittamiseen?

    d)

    onko SEUT 101 artiklassa tai jossakin muussa unionin oikeussäännössä kielletty ammatillisen palkkiotariffin käyttäminen — josta on geologien osalta määrätty ammattikunnan toimintaa koskevassa perussäännössä, joka on vahvistettu oikeusministerin ja elinkeinoministerin yhteisellä päätöksellä, ja jonka vähimmäismäärästä voidaan poiketa uusien ammattieettisten ohjeiden 17 §:ssä asetukseen nro 223/2006 tehdyn nimenomaisen viittauksen perusteella — yhtenä teknis-ammatillisena perusteena palkkioiden määrittämisessä?

    e)

    kielletäänkö SEUT 101 artiklassa tai jossakin muussa unionin oikeussäännössä vaatimus siitä, että työsuorituksen merkittävyyden ja ammattiarvon, sellaisina kuin ne on määritelty geologien ammattikuntaa koskevien uusien ammattieettisten ohjeiden 6 ja 7 §:ssä, ja ammatillisesta suorituksesta veloitettavan palkkion, sellaisena kuin siitä on säädetty siviililain 233 §:n 2 momentissa, jonka mukaan ’palkkion suuruus on suhteutettava työn merkittävyyteen ja ammattiarvoon’, on vastattava toisiaan?

    f)

    voidaanko viittaus siviililain 2233 §:n 2 momenttiin näin katsoa SEUT 101 artiklan mukaiseksi eikä kilpailua rajoittavaan menettelyyn johtavaksi?

    g)

    onko SEUT 101 artiklassa tai jossakin muussa kilpailua koskevassa unionin oikeussäännössä säädetty tai määrätty ammattikuntaa edustavan elimen, tässä tapauksessa geologien ammattikuntaa edustavan elimen, sellaisena kuin siitä on säädetty institutionaalisten tarkoitusperien toteuttamiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä, rinnastamisesta oikeudellisesti kilpailunvastaisiksi kartelleiksi katsottaviin liiketoiminnallisten yritysten välisiin järjestelyihin?

    h)

    sallitaanko SEUT 101 artiklassa tai jossakin muussa unionin oikeussäännössä se, että lain nojalla pakollinen jäsenmaksu — joka on otettu käyttöön ammattikuntaa edustavan elimen toiminnallisten ja institutionaalisten tarpeiden toteuttamiseksi — rinnastetaan tavaroiden ja palvelujen myyntiin ja voittoon, jonka yritysten väliset järjestelyt ovat saaneet kilpailunvastaisin menettelyin?

    i)

    voidaanko SEUT 101 artiklaa tai jotakin muuta unionin oikeussääntöä pitää kyseessä olevassa tapauksessa perusteena, joka oikeuttaa määräämään seuraamuksen?

    j)

    oikeuttaako SEUT 101 artikla tai jokin muu unionin oikeussääntö perimään lain nojalla pakollisen jäsenmaksun, jos jäsenmaksu katsotaan voitoksi ja kilpailunvastaisen taloudellis-liiketoiminnallisen järjestelyn tuotoksi?[– –].”

    III.

    SEUT 101 artiklan ja edellä mainitun johdetun oikeuden tulkintaan liittyen,

    a)

    toissijaisesti ja siltä varalta, että unionin tuomioistuin ratkaisee SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa koskevan tulkintakysymyksen katsomalla, että kansalliset prosessuaaliset säännökset ovat vaikutuksettomia ja että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus kääntyä unionin tuomioistuimen puoleen, ja valittajan muotoileman ennakkoratkaisukysymyksen katsomalla, että asianosaisen pyyntö on luonteeltaan liian yleinen, on kysyttävä, ovatko unionin kilpailuoikeus ja ammatteja koskeva sääntely ja erityisesti ne unionin oikeussäännöt, joihin valittaja on kysymyksessään viitannut, esteenä sellaisten ammattieettisten ohjeiden vahvistamiselle, joiden mukaan palkkio suhteutetaan ammattiarvoon ja suoritetun työn laatuun ja määrään sillä seurauksella, että palkkiot, jotka jäävät alle vähimmäistaksojen (ja jotka näin ovat kilpailuluonteisia), voitaisiin kurinpidollisin toimenpitein kieltää ammattieettisten ohjeiden rikkomisen vuoksi?

    b)

    toissijaisesti ja siltä varalta, että unionin tuomioistuin ratkaisee SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa koskevan tulkintakysymyksen katsomalla, että kansalliset prosessuaaliset säännökset ovat vaikutuksettomia ja että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus kääntyä unionin tuomioistuimen puoleen, ja valittajan muotoileman ennakkoratkaisukysymyksen katsomalla, että asianosaisen pyyntö on luonteeltaan liian yleinen, on kysyttävä, voidaanko unionin kilpailuoikeutta ja erityisesti säännöksiä, joissa kielletään kilpailua rajoittavat yhteistoimintajärjestelyt, tulkita siten, että kilpailua rajoittavaksi järjestelyksi voidaan katsoa ammattikuntaa edustavan elimen laatimat ammattieettiset ohjeet, jos tällaiset ohjeet siksi, että niissä käytetään ammattiarvon edellyttämiä vaatimuksia sekä suoritetun työn laatua ja määrää arviointiperusteina, joiden mukaisesti ammatinharjoittajan palkkion suuruus määritetään, johtavat siihen, ettei vähimmäistaksoista voida poiketa, eli vaikuttaisivat tämän poikkeamiskiellon vuoksi kilpailua rajoittavasti?

    c)

    toissijaisesti ja siltä varalta, että unionin tuomioistuin ratkaisee SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa koskevan tulkintakysymyksen katsomalla, että kansalliset prosessuaaliset säännökset ovat vaikutuksettomia ja että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus kääntyä unionin tuomioistuimen puoleen, ja valittajan muotoileman ennakkoratkaisukysymyksen katsomalla, että asianosaisen pyyntö on luonteeltaan liian yleinen, on kysyttävä, onko unionin kilpailuoikeus, ja erityisesti, ovatko kilpailua rajoittavia järjestelyjä koskevat unionin oikeussäännöt, jos kansallisessa lainsäädännössä on säädetty unionin oikeussääntöjä tiukemmista vaatimuksista kilpailun suojaamiseksi, esimerkiksi siten, että ammatillisista vähimmäistaksoista voidaan poiketa, vaikka unionin oikeus näyttäisi sallivan tiettyjen edellytysten vallitessa sen, että vähimmäistaksoista poikkeaminen on kiellettyä, jolloin ammattikuntaa edustavan elimen päätös kieltää vähimmäistaksoista poikkeaminen on katsottava kansallisen oikeuden perusteella kilpailua rajoittavaksi järjestelyksi, vaikkei se olisi tällainen unionin oikeuden perusteella, esteenä sille, että tietty menettely on sanktioitavissa kilpailua rajoittavana järjestelynä kansallisen oikeuden perusteella, vaikka sitä ei sanktioitaisi unionin oikeuden perusteella, siinä tapauksessa, että kansalliset kilpailua suojaavat säännökset ovat ankarampia kuin vastaavat unionin oikeussäännöt?

    (1)  EYVL L 199, s. 1.

    (2)  EUVL L 255, s. 22.

    (3)  EUVL L 376, s. 36.

    Į viršų