21.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/8

(1)

Perussopimuksen 191 artiklassa asetetaan tavoitteiksi ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen sekä edellytetään, että kaikkien unionin toimien tukena on korkea suojelun taso, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen, ennalta ehkäiseviin toimiin ja luonnonvarojen harkittuun ja järkevään käyttöön.

(2)

Unionin politiikalla pyritään vähentämään avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien suuronnettomuuksien esiintymistä ja rajoittamaan niiden seurauksia ja lisäämään siten meriympäristön ja rannikon elinkeinojen suojelua ympäristön pilaantumista vastaan, sekä rajoittamaan unionin omalle energiantuotannolle aiheutuvia häiriöitä ja parantamaan onnettomuuden sattuessa käytettäviä toimintamekanismeja.

(3)

Avomeritoimintojen turvallisuuteen tähtääviä politiikkoja on öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa avomerellä, etenkin Deepwater Horizon -öljynporauslautalla Meksikonlahdella, vuonna 2010 tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi tarkasteltu uudelleen. Komissio esitti öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä alustavan mielipiteensä 12 päivänä lokakuuta 2010 tiedonannossa ”Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuus avomerellä” (1).

(4)

Öljyn- tai kaasunporaustoiminnassa avomerellä tapahtuvan suuronnettomuuden riski on unionin vesillä suuri. Öljyn- ja kaasunporauksen avomeriteollisuutta on useilla unionin alueilla ja toimintaa suunnitellaan kehitettävän uusilla alueilla unionin vesillä. Öljyn ja kaasun avomerituotannolla on merkittävä asema EU:n energiavarmuuden turvaamisessa.

(5)

Vaikka unionissa on jo esimerkkejä avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvistä erinomaisista kansallisista sääntelykäytännöistä, öljyn- ja kaasunporausalan avomeritoimintojen turvallisuutta voidaan lisätä parantamalla tällaisia toimintoja koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoa.

(6)

Jatkuvaa kokemusten vaihtoa ja parhaiden käytäntöjen yksilöintiä sääntelyviranomaisten ja teollisuuden kesken sekä täytäntöönpanotoimenpiteiden parantamista ollaan tunnustamassa hyvin toimivan sääntelyjärjestelmän tärkeimmiksi näkökohdiksi.

(7)

Avomeritoiminnoista vastaavien viranomaisten harjoittama yhteistyö on selvästi todettu arvokkaaksi NSOAF:n (North Sea Offshore Authorities Forum) ja kansainvälisen sääntelyfoorumin IRF:n toiminnassa. Näiden kokemusten pohjalta on tärkeää maksimoida kokemuksen ja osaamisen siirron tehokkuus koko unionissa muodollisen unionin laajuisen rakenteen avulla.

(8)

Avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporauksesta Euroopan unionissa vastaavien viranomaisten ryhmän toimet perustuvat pääasiassa kansallisten sääntelijöiden toimintaan, ja niissä olisi otettava huomioon asiaan kuuluvien sidosryhmien kokemus myös asiaan liittyvissä kolmansissa maissa. Viranomaisten ryhmän olisi helpotettava osaamisen siirtoa sidosryhmien välillä ja autettava parhaita käytäntöjä koskevien virallisten suuntaviivojen luomisessa.

(9)

Viranomaisten yhteistyölle suuronnettomuuksien ehkäisemistä ja niihin reagoimista koskevissa asioissa asetetut tavoitteet täydentävät työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean perustamisesta annetun neuvoston päätöksen 2003/C 218/01 6 artiklalla perustetulle kaivosteollisuuden ja muun kaivannaistoiminnan pysyvälle työryhmälle sekä mainitulle komitealle asetettuja tavoitteita.

(10)

Olisi annettava säännöt siitä, miten viranomaisten ryhmän jäsenet ja heidän edustajansa julkistavat tietoja, rajoittamatta kuitenkaan komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom liitteessä esitettyjen komission turvallisuussääntöjen soveltamista.

(11)

Viranomaisten ryhmän jäseniin liittyvien henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (2) säännöksiä,

a)

prioriteettien yksilöinti öljy- ja kaasualan ohjeasiakirjojen, standardien ja parhaiden käytäntöjen valmistelua varten;

b)

teollisuuden parhaita käytäntöjä koskevien suuntaviivojen valmistelu tai valmistelun aloittaminen ja seuranta;

c)

kokemusten vaihdon edistämiseksi nopean tietojenvaihdon helpottaminen komission ja kansallisten viranomaisten välillä esimerkiksi suuronnettomuuksien esiintymisestä ja syistä ja niihin reagoinnista, tapahtumista, jotka olisivat voineet johtaa suuronnettomuuksiin, sekä sellaisia porauslauttoja koskevasta operatiivisesta tiedustelusta, joita on aikomus siirtää jäsenvaltioiden välillä;

d)

komission ja kansallisten viranomaisten välisen parhaita sääntelykäytäntöjä koskevan yhteisymmärryksen edistäminen ja helpottaminen;

e)

henkilöstön vaihdon ja työkomennusten edistäminen kansallisten viranomaisten välillä osaamisen ja kokemuksen lisäämiseksi;

f)

tietojen vaihto avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön ja politiikan soveltamisesta, mukaan luettuina toimenpiteet tällaiseen toimintaan kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemiseksi, sekä komission avustaminen asiaankuuluvan unionin lainsäädännön noudattamisen valvonnassa.