Valitus, jonka Deutsche Bahn AG on tehnyt 2.2.2011 asiassa T-404/09, Deutsche Bahn AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 12.11.2010 annetusta tuomiosta

(Asia C-45/11)

2011/C 130/18

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Deutsche Bahn AG (edustaja: Rechtsanwalt K. Schmidt-Hern)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jossa hylättiin valittajan kanne sellaisen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan päätöksen kumoamiseksi, jolla hylättiin valittajan hakemus vaakatasoisesta harmaan ja punaisen värin yhdistelmästä koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi. Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kaikkiaan asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevaan perusteeseen.

Valittaja katsoo ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin otti erottamiskykyä koskevan arviointinsa perustaksi merkin, joka ei ollut sama kuin se merkki, jonka rekisteröimistä valittaja hakee. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut merkkiä kokonaisuutena vaan perusti arviointinsa yksinomaan sattumanvaraisehkoon vaaleanharmaan värin ja liikennevalon punaista vastaavan värin yhdistelmään. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei otettu huomioon värien muodostaman järjestelmän erityispiirteitä vaikka juuri näiden värien konkreettinen sommittelu kyseessä olevassa merkissä kuuluu valittajan mukaan osana kyseiseen rekisteröimishakemukseen sekä ilmenee konkreettisesti kyseisestä merkistä.

Toiseksi valittaja katsoo, että arvioidessaan merkin erottamiskykyä unionin tuomioistuin ei ottanut huomioon niitä palveluja, jotka rekisteröimishakemus kattaa, vaan arvioi sitä, voidaanko merkkiä suojata, suhteessa aivan eri tavaroihin. Väitetty merkin erottamiskyvyn puuttuminen perustui kyseisessä tuomiossa siihen seikkaan, että tietyt asiat tai tavarat ovat tavallisesti väriltään kyseessä olevien värien värisiä (veturien osat ja rautateiden varsilla käytetyt elektronisten laitteiden suojat, liikennemerkit, tasoristeyksien puomit ja raideliikenteen liikennemerkit, junat ja raideliikennelaitureiden reunat). Kyseistä merkkiä koskeva rekisteröimishakemus ei kuitenkaan koske näitä tavaroita. Unionin yleinen tuomioistuin ei valittajan mukaan esittänyt perusteluja sille, miten sillä, että haetulle merkille ei mahdollisesti voida antaa suojaa tiettyjen tie- tai raideliikenteen alaan kuuluvien tavaroiden osalta, voitaisiin perustella sitä, miksi sitä ei voida suojata rekisteröimishakemuksen kattamien palvelujen osalta.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin käytti merkin erottamiskykyä koskevassa arvioinnissaan väärää oikeudellista perustaa, kun se arvioi tavaramerkkien erottamiskykyä samalla tavalla suhteessa tavaroihin ja palveluihin. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että yleisö ei välttämättä miellä samalla tavalla erityyppisiä merkkejä. Kuluttaja ei ole välttämättä tottunut päättelemään tavaroiden alkuperää niiden pakkausten värin perusteella graafisten osien tai sanaosien puuttuessa, sillä tavaroilla ja pakkauksilla on tavallisesti jokin väri, kun taas palvelujen osalta tilanne on täysin erilainen. Koska palvelut ovat luonteeltaan värittömiä, kuluttaja mieltää värit palvelujen yhteydessä aivan eri tavalla kuin tavaroiden yhteydessä. Näin ollen värien erottamiskyvyn arvioinnissa on valittajan mukaan tehtävä ero tavaroiden ja palvelujen välillä.

Neljänneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin vääristeli tosiseikkoja haetun tavaramerkin erottamiskykyä arvioidessaan sekä perusteli tuomionsa puutteellisesti. Valittajan mukaan tuomioistuin oletti perusteluja esittämättä, että värillisiä vaakaraitoja käytetään tavallisesti junien koristeena. Tehdessään näin tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse tietyn värimerkin — eikä yleisesti ottaen junavaunujen kyljissä olevien raitojen — erottamiskyvyn arvioinnista. Se ei myöskään ottanut huomioon sitä seikkaa, että kyseistä tavaramerkkiä koskeva rekisteröimishakemus ei koske junavaunuja vaan luokkaan 39 kuuluvia palveluja. Lopuksi valittaja käsitteli laajalti väitettään, jonka mukaan väriosia ei mielletä raideliikenteen alalla koristeiksi vaan alkuperään osoittaviksi merkinnöiksi. Valittajan mukaan unionin tuomioistuin ei ollut tutkinut näitä sen esittämiä väitteitä.