17.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 84/34

1.1

Yhdistynyt kuningaskunta ja eräät muut maat kielsivät reaktiona Lehman Brothersin konkurssin jälkeiseen markkinaromahdukseen osakkeiden lyhyeksi myymisen rahoituslaitoksissa. Vastauksena Kreikan valtion velkakriisiin Saksan viranomaiset kielsivät eräiden saksalaisten rahoituslaitosten osakkeiden, euroalueen valtionvelkakirjojen sekä kyseisiin velkoihin kohdistuvien kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten lyhyeksi myymisen. Komissio ehdottaa osana nyt käsiteltävänä olevaan asetukseen sisältyviä rahoitusalan sääntely- ja valvontatoimia yhtenäisten puitteiden luomista luottoriskinvaihtosopimusten hallintaa ja lyhyeksi myymistä varten Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) valvonnan alaisuuteen. ETSK kannattaa aloitetta, sillä se poistaisi keskenään kilpailevat järjestelmät ja selventäisi kyseistä rahoitusmarkkinoiden aluetta.

1.2

ETSK:n mielestä parhaisiin tuloksiin päästään yleensä, jos markkinoiden annetaan toimia vahvistetun säännöstön asettamissa rajoissa vapaasti. ETSK korostaa, että on tärkeää toimia EAMV:n valvonnan alaisuudessa. Jos EAMV katsoo olosuhteiden olevan epäsuotuisat, se voi

1.3

ETSK odottaa yleisesti, että näitä toimivaltuuksia käyttävät ensi kädessä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset. On nykytarpeiden mukaista ja erittäin hyödyllistä, että EAMV koordinoi jäsenvaltioiden toimenpiteitä. ETSK:n mielestä EAMV:n pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin vain poikkeustapauksissa, kuten ehdotetun asetuksen 24 artiklassa säädetään.

1.4

ETSK kannatta ehdotusta sellaisten sääntelykehyksien luomisesta, jotka antavat toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia asetuksen piiriin kuuluvien välineiden läpinäkyvyyden lisäämistä. Tämä hyödyttää päivittäin sääntelyviranomaisia, sijoittajia ja markkinoita. Voidaan myös odottaa, että sääntelyviranomaisilla olisi mahdollisia tulevia toimenpiteitä harkitessaan käytettävissään nykyistä enemmän tietoa.

1.5

ETSK kannattaa ehdotusta lyhyeksi myynnin rajoittamista koskevien toimivaltuuksien virallistamisesta yhdenmukaisissa puitteissa silloin kuin markkinoiden vakaus on uhattuna. ETSK toteaa, että on vielä määriteltävä markkinoiden epävakauden torjumiseksi toteutettavat objektiiviset toimenpiteet. Merkittävän hinnanalennuksen rajaksi nykyään määritelty 10 prosenttia saattaa olla liian pieni joitain välineitä ajatellen.

1.6

Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 1.5 esitetyt näkökohdat, komitea ei pidä kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten suoraa kieltämistä kaikissa olosuhteissa perusteltuna.

1.7

ETSK katsoo, että kattamattoman lyhyeksi myynnin ehdotettu selvitysjärjestelmä saattaisi olla tehokkaampi, jos joustavuutta olisi ainakin sen verran, että päivänsisäisten lyhyiden positioiden kattaminen olisi mahdollista. Tätäkin joustavamman, Yhdysvalloissa käytössä olevan mallin pitäisi tarjota riittävät vakuudet asettamatta markkinatoimijoita epäedulliseen asemaan.

1.8

ETSK kannattaa ehdotusta kaksiportaisesta osakkeiden selvitysjärjestelmästä, jossa tiedot ilmoitettaisiin ensin yksityisesti ja sitten julkisesti. Tämä varmistaisi asianmukaisen ja riittävän aikaisen ilmoittamisen sekä sääntelyviranomaisille että markkinoille.

1.9

ETSK suhtautuu epäillen säännöksiin lyhyiden toimeksiantojen merkitsemisestä. Ne ovat erittäin monimutkaisia, niiden hyödyllisyys on kyseenalainen ja ne rasittaisivat kaikkia EU:n kauppapaikkoja. Muut avoimuustoimenpiteet näyttävät riittävän täydellisesti varmistamaan EAMV:n ja toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudet valvoa markkinoita.

1.10

Valtioiden velkakriisin puhjettua valtionvelkaan sidotut luottoriskinvaihtosopimukset ovat olleet euroalueen pelkojen keskipisteessä. ETSK on erittäin huolissaan kriisin taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Komitea katsoo kattamattoman luottoriskinvaihtosopimusten myynnin laajentaneen kriisiä ja suhtautuu siksi ehdotettuun asetukseen myönteisesti. Komitea jakaa seuraavan komission käsityksen, joka esitetään asetuksen perusteluosan kohdissa 16 ja 17: ”Osakkeiden ja valtion joukkolainojen kattamattoman lyhyeksi myynnin katsotaan toisinaan kasvattavan rahoitusvälineiden toimituksen epäonnistumisen riskiä ja lisääntyneen volatiliteetin riskiä. [—] Toimenpiteillä, jotka liittyvät valtion joukkolainoihin ja valtion joukkolainoja koskeviin luottoriskinvaihtosopimuksiin ja joihin kuuluvat muun muassa avoimuuden lisääminen ja kattamatonta lyhyeksi myyntiä koskevat rajoitukset, olisi asetettava vaatimuksia, jotka ovat oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa ja joilla voidaan samaan aikaan välttää joukkolainamarkkinoiden ja niihin liittyvien takaisinostosopimusten markkinoiden (repomarkkinoiden) likviditeettiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset”.

1.11

Yhteenvetona voidaan todeta, että komitea kannattaa EAMV:n sääntelyroolia siten kuin se on määritelty asetuksessa. Liialliset toimenpiteet voivat horjuttaa markkinoiden vakautta. ETSK on tyytyväinen markkinoiden avoimuutta koskeviin säännöksiin ja odottaa, että niistä on paljon hyötyä. Se myös kannatta useimpia ehdotettuja teknisiä säännöksiä, poikkeuksena edellä esitetyt huolenaiheet.

1.12

Kun otetaan huomioon vahingot, joita kontrolloimaton valtionvelka voi aiheuttaa kaikille kansalaisille, ETSK odottaa EU:n ottavan globaalin johtoaseman valtioiden velanhoidon tulevassa hallinnassa.

2.1

Termi ”lyhyeksi myynti” tarkoittaa sitä, että myydään lainattuja osakkeita omistuksessa olevien sijasta. Osakkeita lainaavat instituutiot perivät tästä toiminnasta maksun, joka lisää niiden varojen tuottoa. Lainaaja myy osakkeet sillä odotuksella, että niiden hinta laskee. Osakkeet voidaan sitten ostaa halvemmalla takaisin niiden palauttamiseksi lainaajalle, jolloin lainaaja jää voitolle. Ylimyynti sisältää ilmeisen riskin. Osakkeiden lainaus voidaan järjestää ennen niiden myymistä (katettu lyhyeksi myynti) tai myynnin jälkeen (kattamaton lyhyeksi myynti).

2.2

Lyhyeksi myyntiä voidaan harjoittaa useista eri syistä. Koska yksittäisten osakkeiden kurssit kuten myös koko osakemarkkinat voivat sekä laskea että nousta, osakesalkku, jonka arvon on määrä nousta markkinoiden noustessa (pitkä positio), uhkaa menettää arvoaan markkinoiden laskiessa. Tämäntyyppistä ”pitkää” positiota voidaan suojata ”lyhyellä” komponentilla. Useat instituutiot käyttävät pelkästään ”pitkää” positiota, mutta jokin niistä voivat käyttää pelkkää ”lyhyttä” positiota. On ratkaisematon kysymys, onko suurempaa keinottelua lyödä vetoa markkinoiden nousun puolesta muodostamalla pelkästään pitkään positioon perustuva osakesalkku vai laskun puolesta muodostamalla lyhyeen positioon perustuva salkku.

2.3

Lyhyeksi myyntiä harjoittavat monet markkinatoimijat, joihin kuuluvat perinteiset rahastojen hallinnoijat, kuten eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt, investointipankit, hedgerahastot ja markkinatakaajat. Myös yksittäiset sijoittajat voivat käyttää lyhyeksi myyntiä osana omaa investointistrategiaansa. Lyhyeksi myyntiä pidetään lainmukaisena sijoitustoimintana normaaleissa markkinaolosuhteissa.

2.4

Kuten komissio aivan oikein toteaa, lyhyeksi myynti on useimmilla finanssimarkkinoilla vakiintunut ja yleinen käytäntö, eikä sitä pitäisi sekoittaa markkinoiden väärinkäytöksiin, joista säädetään erikseen EU:ssa. Lyhyeksi myynti vaikuttaa pikemminkin myönteisesti markkinoihin. Erityisesti se tehostaa hinnanmuodostusta, vähentää hintakuplien riskiä sekä parantaa markkinoiden likviditeettiä.

2.5

Yhdistyneet kuningaskunnat kielsi syyskuussa 2008 muutamia päiviä Lehman Brothersin konkurssin jälkeen osakkeiden lyhyeksi myynnin julkisesti noteeratuissa rahoitusyhtiöissä. Useat muut maat, myös Yhdysvallat, ottivat käyttöön vastaavia rajoituksia eri pituisiksi ajanjaksoiksi. EU:n uuden asetuksen myötä vältetään tällaisten epätavanomaisten toimenpiteiden toistuminen.

2.6

Subprime-johdannaisten arvon romahtaminen, ongelman nopea leviäminen ja markkinaromahduksen valtavat mittasuhteet vaativat sääntelyviranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, vaikkakin niiden vaikutukset kriisin etenemiseen ovat kiistanalaiset. On vaikeaa kuvitella vastaavaa tilannetta tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa nyt on olemassa puitteet, jotka antavat valvojille ja sääntelijöille mahdollisuuden reagoida asianmukaisesti.

2.7

Luottoriskinvaihtosopimukset (Credit Default Swaps, CDS) ovat joukkovelkakirjalainoihin, muun muassa yritysten ja valtioiden velkakirjoihin, sidottuja johdannaissopimuksia. Niitä käytetään vakuutuksena luottotappion varalta. Luottoriskisuojauksen ostaja maksaa neljännesvuosittain vastiketta (spread) luottoriskisuojauksen myyjälle. Luottoriskinvaihtosopimuksen vastike on sopimusten ylläpitämiseksi suoritettava maksu, joka nousee kohde-etuutena toimivan velan arvioidun luottotappioriskin kasvaessa.

2.8

Jos luotonottaja joutuu vaikeuksiin, luottoriskisuojauksen myyjä maksaa ostajalle joukkovelkakirjan nimellisarvon velkakirjan luovutusta vastaan. Luottotappio voi liittyä esimerkiksi maksamatta jättämiseen, velkasaneeraukseen tai konkurssiin. Valtaosa luottoriskinvaihtosopimuksista on arvoltaan 10–20 miljoonaa dollaria, ja niiden maturiteetti on yhdestä kymmeneen vuoteen. Luottoriskinvaihtosopimus on samanlainen kuin luottovakuutus, mutta sitä eivät koske vakuutussäännökset.

2.9

Sijoittajat voivat myös ostaa ja myydä luottoriskisuojauksia omistamatta vakuutuksen kohteena olevaa joukkolainaa. Tällaiset kattamattomat luottoriskinvaihtosopimukset antavat kaupankäyjille mahdollisuuden keinotella velkakysymyksillä sekä liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuudella. Jos esimerkiksi General Motorsin alihankkija on ollut huolissaan GM:n mahdollisesta ajautumisesta konkurssiin, se olisi voinut suojata asemansa GM:n velkakirjoihin sidotun kattamattoman luottoriskinvaihtosopimuksen avulla. Vastaavasti valtion velkakirjoihin sijoittavat voivat käyttää luottoriskinvaihtosopimuksia luodakseen valikoituihin joukkolainoihin kohdistuvia pitkiä ja lyhyitä positioita, mikä saattaa toisinaan olla muita vaihtoehtoja parempi tapa rakentaa salkku.

2.10

On tärkeää olla sekoittamatta toisiinsa kattamattomia luottoriskinvaihtosopimuksia ja osakkeiden ja arvopaperien katteetonta lyhyeksi myyntiä. Jälkimmäisessä tapauksessa lainatut arvopaperit myydään. Tämä voi olla ongelmallinen käytäntö. Kattamattomien luottoriskinvaihtosopimuksien tapauksessa myyntiä ei tapahdu. Ostaja on yhteisymmärryksessä myyjän kanssa vapaaehtoisesti tehnyt kaupan joukkovelkakirjaan sidotusta optiosta. Tällöin tapahtuu hinnanmääritys, samoin kuin kaikilla markkinoilla. Sopimuksen kohteena olevan joukkolainan hintakehitys määrittää, kumpi osapuoli hyötyy. Suurin osa luottoriskinvaihtosopimuksista on kattamattomia.

2.11

Saksa ilmoitti toukokuussa 2010 kiellosta, joka koskee kattamatonta kaupankäyntiä euroalueen valtioiden luottoriskinvaihtosopimuksilla sekä euroalueen valtioiden joukkolainojen ja tiettyjen Saksan rahoituslaitosten osakkeiden kattamatonta lyhyeksi myyntiä. Sääntelyviranomainen ilmoitti toimenpiteensä perusteluksi joukkovelkakirjojen epätavallisen epävakauden. Tämä toimenpide yllätti useat jäsenvaltiot ja järkytti markkinoita. Samoin kuin osakkeiden lyhyeksi myymisen tapauksessa, EU:n uudet sääntelyvaltuudet ja säännökset ehkäisevät myös tällaisten odottamattomien ja yksipuolisten toimenpiteiden toistumisen tulevaisuudessa.

2.12

Vaikka keskittyminen luottoriskinvaihtosopimuksiin on perusteltua, vaarana on edelleen, että kiinnitetään huomiota ongelman oireisiin eikä sen syyhyn. Syynä on ratkaisematon poliittinen ja taloudellinen ongelma, jonka eteen rahaliitto on joutunut velkakriisin myötä. Ongelma on aiheuttanut taloudellista epävarmuutta. Luotonantajien on katettava riskinsä, kun taas opportunistit pyrkivät hyötymään epävarmuudesta. Nämä kaksi tahoa on vaikea erottaa toisistaan. Pankkiirit saattavat tehdä voittoja, mutta euroalueen valtiot tarjoavat niille siihen kaikki mahdollisuudet.

2.13

Edellä esitetyn valossa ja kun otetaan huomioon vahingot, joita kontrolloimaton valtionvelka voi aiheuttaa kaikille kansalaisille, ETSK odottaa EU:n ottavan globaalin johtoaseman valtioiden velanhoidon tulevassa hallinnassa.

3.1

Ehdotus kattaa osakkeet ja johdannaiset, joiden kohde-etuutena ovat osakkeet, valtion joukkolainat ja johdannaiset, joiden kohde-etuutena ovat valtion joukkolainat, sekä ne luottoriskinvaihtosopimukset, joiden kohde-etuutena ovat valtion liikkeeseen laskemat joukkolainat.

3.2

Ehdotuksen mukaan ilmoitus- ja tiedonantovaatimuksia sovelletaan sellaisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin (jäljempänä ’henkilöt’), joilla on merkittäviä nettomääräisiä lyhyitä positioita EU:n alueella julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetuissa osakkeissa tai valtion joukkolainoissa tai joilla on luottoriskinvaihtosopimuksista johtuvia merkittäviä positioita, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltioiden joukkolainoihin.

3.3

Osakkeiden osalta ehdotetaan kaksivaiheista ilmoitus- ja tiedonantomallia: kun positio ylittää matalamman kynnysarvon, siitä on annettava ei-julkinen ilmoitus sääntelyviranomaiselle, ja kun positio ylittää korkeamman kynnysarvon, se on julkistettava markkinoille.

3.4

Ehdotuksen mukainen matalampi kynnysarvo on 0,2 prosenttia liikkeeseen lasketusta osakepääomasta, ja korkeampi kynnysarvo 0,5 prosenttia.

3.5

EU:n jäsenvaltioiden joukkolainojen osalta edellytetään ei-julkista ilmoitusta, kun kyseessä ovat merkittävät

3.6

Ilmoittamista edellytetään myös lyhyiltä positioilta, jotka syntyvät kauppapaikkojen ulkopuolella tapahtuvasta kaupankäynnistä (OTC-kaupankäynnistä) tai johdannaisten, kuten optioiden ja futuurien, käytön tuloksena.

3.7

Ehdotukseen sisältyy myös vaatimus, jonka mukaan missä tahansa kauppapaikassa toteutetut lyhyeksimyyntitoimeksiannot on merkittävä (flagging) siten, että kauppapaikka voi julkaista päivittäin tietoja siinä toteutettujen lyhyeksimyyntitoimeksiantojen määristä.

3.8

Henkilöiden, jotka myyvät osakkeita tai valtion joukkolainoja lyhyeksi, on myyntiajankohtaan mennessä täytynyt lainata välineet, tehdä sopimus niiden lainaamisesta tai tehdä muita järjestelyjä, joilla varmistetaan, että arvopaperi on lainattavissa, jotta ne voidaan toimittaa määräaikaan mennessä.

3.9

Jos henkilö, joka on myynyt lyhyeksi, ei kykene toimittamaan osakkeita määräaikaan mennessä, kauppapaikka ostaa osakkeet, jotta myynti saadaan toteutettua ja kulut perittyä lyhyeksimyyjältä. Lyhyeksimyyjä suorittaa päivittäisen maksun toimittamisajankohtaan saakka.

3.10

Toimitusajat vaihtelevat lainkäyttöalueen mukaan. Toimittamiseen liittyviä kysymyksiä on vielä yleisesti ottaen selvitettävä.

3.11

Poikkeuksellisissa tilanteissa voi olla tarpeen kieltää sellainen lyhyeksi myynti tai rajoittaa sellaista lyhyeksi myyntiä, joka olisi muutoin laillista tai johon liittyisi vain pieni riski. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tilapäiset valtuudet edellyttää laajempaa avoimuutta tai asettaa markkinoita koskevia rajoituksia.

3.12

Koska tällaisilla toimenpiteillä on EU:n laajuisia vaikutuksia, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) annetaan kaksi tehtävää: jäsenvaltioiden toimenpiteiden koordinointi ja kunkin jäsenvaltion määräämien rajoitusten vahvistaminen erityisesti rajoitusten voimassaoloajan osalta.

3.13

Kun tilanteella on rajat ylittäviä vaikutuksia ja EAMV katsoo, että toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimenpiteet ovat epäasianmukaisia, EAMV voi puuttua asiaan, jolloin sen toimenpiteet ovat etusijalla jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteisiin nähden.

3.14

Komissiolle siirretään valta täsmentää perusteet ja seikat, jotka EAMV:n sekä toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon määrittäessään, milloin epäsuotuisat tapahtumat tai kehitysnäkymät uhkaavat vakavasti rahoitusvakautta tai markkinoiden luottamusta.

3.15

Toimivaltaisille viranomaisille annetaan valtuudet kieltää lyhyeksimyynti erittäin lyhyeksi ajaksi tai rajoittaa muulla tavalla transaktioita estääkseen rahoitusvälineen hinnan epätavanomaisen alenemisen. Näiden valtuuksien käyttö perustuisi objektiivisiin perusteisiin.

3.16

Toimivaltaisille viranomaisille annetaan ehdotuksella kaikki sääntöjen soveltamisen kannalta tarpeelliset valtuudet. Ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot antavat säännöt hallinnollisista toimenpiteistä, seuraamuksista ja taloudellisista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen ehdotuksen täytäntöönpanon ja soveltamisen valvonnan kannalta.