12.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/10

1.

Valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (1) esitellään käsite ”merten moottoritiet”, joita pidetään lyhyen matkan merenkulkuun perustuvina laadukkaina liikennepalveluina. Merten moottoritiet koostuvat infrastruktuurista, toiminteista ja palveluista, jotka kattavat vähintään kaksi jäsenvaltiota. Merten moottoriteiden tavoitteena on siirtää suuri osa tavaraliikenteestä maanteiltä merelle. Niiden menestyksellinen toteuttaminen auttaa saavuttamaan kaksi eurooppalaisen liikennepolitiikan päätavoitetta, jotka ovat tieliikenteen ruuhkien vähentäminen ja tavaraliikenteen ympäristövaikutusten pienentäminen. Valkoisen kirjan väliarvioinnissa (2) todetaan, että tiet ovat entistäkin ruuhkaisempia, ja EU:lle tästä aiheutuvat kustannukset ovat noin 1 prosentti BKT:stä. Lisäksi siinä mainitaan kasvihuonekaasupäästöjen uhkaavan Kioton tavoitteiden saavuttamista ja korostetaan edelleenkin merten moottoriteiden tärkeyttä.

2.

Tiedonannon ”Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle” (3) 10 luvussa sallitaan tietyin edellytyksin uusiin tai parannettuihin lyhyen matkan merenkulkupalveluihin myönnettävä käynnistystuki, jonka enimmäiskesto on kolme vuotta ja enimmäisintensiteetti 30 prosenttia toimintakustannuksista ja 10 prosenttia investointikustannuksista.

3.

Toinen Marco Polo -ohjelma, jäljempänä ’Marco Polo II’, joka otettiin käyttöön toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarakuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) ja asetuksen (EY) N:o 1382/2003 kumoamisesta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1692/2006 (4), on toinen kahdesta yhteisön rahoitusvälineestä, joista tuetaan suoraan ja nimenomaisesti merten moottoriteitä yhtenä viidestä toimesta, joita tuetaan tavarakuljetusten siirtämiseksi pois maanteiltä tai tavarakuljetusten välttämiseksi maanteillä. Marco Polo II tarjoaa tukea lähinnä merten moottoriteiden palveluja koskevaan osaan. Tuki myönnetään alan toimijoille osoitettujen vuotuisten ehdotuspyyntöjen perusteella. Rahoitustuen myöntäminen riippuu Marco Polo -ohjelmassa käytettävissä olevista määrärahoista. Merten moottoriteille voidaan myöntää rahoitusta myös aluepolitiikan määrärahoista.

4.

Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan Marco Polo II -ohjelmaan kuuluviin merten moottoritiet -toimiin voidaan tietyin edellytyksin myöntää yhteisön rahoitustukea, jonka enimmäisintensiteetti on 35 prosenttia kyseisen liikennepalvelun perustamisesta ja toiminnasta aiheutuvista kokonaiskustannuksista ja jonka kesto on enintään 60 kuukautta, kuten liitteessä I olevan B sarakkeen 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädetään.

5.

Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 7 artiklassa säädetään seuraavaa: Tämän ohjelman soveltamisalaan kuuluville toimille myönnettävän yhteisön rahoitustuen saaminen ei estä valtiontuen myöntämistä samalle toimelle kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, jos kyseinen tuki on yhteensopiva perustamissopimuksessa tarkoitetun valtiontukijärjestelmän kanssa ja myönnetty tuki ei ylitä liitteessä I kullekin toimityypille vahvistettuja kumulatiivisia rajoja.

6.

Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden viranomaiset saavat siis täydentää yhteisön rahoitusta myöntämällä omia varojaan hankkeisiin, jotka on valittu noudattaen kyseisessä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä ja menettelyjä sekä siinä asetettuja enimmäismääriä. Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 7 artiklan tavoitteena on tarjota jostain hankkeesta kiinnostuneelle yritykselle varmuus ennalta määritetyn suuruisesta julkisesta rahoituksesta sen alkuperästä riippumatta. Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 mukaisesti myönnettävät yhteisön varat eivät nimittäin välttämättä riitä suurimman mahdollisen tuen myöntämiseen kaikille valituille hankkeille. Jos jonakin vuonna esitetään suuri joukko arviointiperusteet täyttäviä hankkeita, joillekin hankkeille myönnettävää yhteisön rahoitusta saatetaankin joutua rajoittamaan. Vaikka valituiksi tulleiden hankkeiden suuri määrä olisi merkki Marco Polo II -ohjelman menestyksekkäästä toteutuksesta, ohjelman toteutus vaarantuisi, jos siihen osallistuvat yritykset joutuisivat peruuttamaan tarjouksensa tai luopuisivat tarjousten tekemisestä tulevaisuudessa siitä syystä, että asianomaisten palvelujen käynnistämiseen ei olisi saatavilla julkista rahoitusta. Potentiaalisten tarjoajien kannalta on myös olennaisen tärkeää, että vahvistetaan ennalta määritetyn suuruinen julkinen rahoitus, johon tarjoajat voivat luottaa.

7.

Komissio on tässä tilanteessa huomannut, että sidosryhmien ja jäsenvaltioiden viranomaisten keskuudessa on epätietoisuutta siitä, voivatko viimeksi mainitut myöntää Marco Polo II -hankkeisiin täydentävää valtiontukea, joka ylittää meriliikenteen valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 10 luvun mukaisesti lyhyen matkan merenkulkuun sallitun tuen. Meriliikenteen valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaiset järjestelmien tukikelpoisuusedellytykset poikkeavat itse asiassa jonkin verran Marco Polo II -ohjelman edellytyksistä. Suuntaviivoissa tuen enimmäisintensiteetiksi vahvistetaan 30 prosenttia toimintakustannuksista (Marco Polo II: 35 prosenttia kokonaismenoista) ja enimmäiskestoksi kolme vuotta (Marco Polo II: viisi vuotta). Merten moottoritiet -toimien potentiaalisten tarjoajien keskuudessa vallitseva epävarmuus johtuu luultavasti juuri näistä eroista.

8.

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoo, että valtiontuen ja yhteisön rahoituksen enimmäiskeston ja intensiteetin olisi oltava sama kaikissa asetuksen mukaisesti valituissa hankkeissa. Komissio sallii näin ollen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella Marco Polo II -ohjelmaan kuuluvien merten moottoritiet -hankkeiden käynnistämiseen myönnettävän valtiontuen, jonka enimmäisintensiteetti on 35 prosenttia toimintakustannuksista ja enimmäiskesto viisi vuotta, ellei yhteisön rahoitusta ole saatavilla tai siltä osin, kuin yhteisön rahoitus ei kata kyseisiä kustannuksia (5). Sama pätee sellaisiin Marco Polo II -ohjelman mukaisesti valittuihin hankkeisiin, joiden rahoitus tulee lopulta Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) (6) tai koheesiorahastosta (7).

9.

Toimintakustannuksiin myönnettävä käynnistystuki ei saa ylittää edellä mainittua kestoa ja intensiteettiä riippumatta siitä, mikä sen rahoituslähde on. Tuki ei saa kumuloitua julkisista palveluista maksettavan korvauksen kanssa. Lisäksi komissio muistuttaa, että samoja tukikelpoisia kustannuksia ei voida tukea kahdesta yhteisön rahoitusvälineestä.

10.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle valtiontuki, jonka ne aikovat myöntää tämän tiedonannon perusteella asetuksen (EY) N:o 1692/2006 mukaisesti valittuihin hankkeisiin.

11.

Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1692/96/EY (8) 12 a artiklassa säädetään sellaisten merten moottoriteiden perustamisesta, joilla pyritään keskittämään tavaravirtoja merikuljetuslogistiikkaan perustuville reiteille siten, että parannetaan nykyisiä tai luodaan uusia elinkelpoisia, säännöllisesti ja tiheästi liikennöityjä meriyhteyksiä jäsenvaltioiden väliseen tavaraliikenteeseen maanteiden ruuhkautumisen vähentämiseksi ja/tai syrjäisten ja saarialueiden sekä -valtioiden yhteyksien parantamiseksi. Euroopan laajuisen merten moottoritieverkon on koostuttava toiminteista ja palveluista, jotka koskevat vähintään kahta satamaa kahdessa eri jäsenvaltiossa.

12.

Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi annetut yhteisön suuntaviivat koskevat infrastruktuurin kehittämiseen myönnettävää yhteisön tukea myös merten moottoriteiden tapauksessa. Päätöksen N:o 1692/96/EY 12 a artiklan 5 kohdan toinen luetelmakohta sisältää kuitenkin mahdollisuuden myöntää yhteisön tukea hankkeen käynnistämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Tätä tukea voidaan myöntää siinä määrin, kuin sen katsotaan olevan tarpeen hankkeen taloudellisen toteutettavuuden mahdollistamiseksi. Saattaa esimerkiksi käydä niin, että hanke-ehdotuksen esittävälle satamien ja liikenteenharjoittajien muodostamalle yhteenliittymälle aiheutuu merten moottoriteiden palvelujen käynnistysjaksolla alkuvaiheen tappioita.

13.

Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämisestä annettujen yhteisön suuntaviivojen mukainen käynnistystuki, joka on ymmärrettävä investointitueksi, on rajoitettu ”asianmukaisesti perusteltuihin pääomakustannuksiin”. Tähän voi kuulua kyseiseen palveluun osoitettujen alusten poisto. (9) Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämisestä annettujen yhteisön suuntaviivojen mukaan käynnistystuen kesto on rajattu kahteen vuoteen ja enimmäisintensiteetti 30 prosenttiin.

14.

Jäsenvaltiot voivat myöntää TEN-T-hankkeisiin rahoitusta sikäli, kuin yhteisön rahoitusta ei ole saatavilla. Merenkulkupalveluihin myönnettävän käynnistystuen osalta päätöksen N:o 1629/96/EY 12 a artiklan 5 kohdan toisessa luetelmakohdassa viitataan kuitenkin valtiontukea koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin. Näin ollen jäsenvaltiot voivat myöntää täydentävää tukea sikäli, kuin yhteisön tukea ei ole saatavilla, mutta niiden on näin toimiessaan noudatettava valtiontukisääntöjä. Koska valtiontukisääntöjen soveltamista koskevia ohjeita on lyhyen matkan merenkulkuun myönnettävän tuen osalta annettu meriliikenteen valtiontukea koskevien suuntaviivojen 10 luvussa, täydentävään valtiontukeen sovelletaan kyseisiä suuntaviivoja. Meriliikenteen valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa sallitaan kuitenkin kolmen vuoden ajan myönnettävä investointituki, jonka enimmäisintensiteetti on 10 prosenttia. Tästä seuraa, että jos merten moottoritie -hanke tulee valituksi TEN-T-hankkeena, mutta sille ei myönnetä yhteisön investointituen enimmäismäärää, joka on 30 prosenttia kahden vuoden aikana, julkinen tuki ei välttämättä yllä suurimpaan mahdolliseen määräänsä, jos kansallinen valtiontuki ei voi olla suurempi kuin meriliikenteen valtiontukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa sallitut 10 prosenttia kolmen vuoden ajan. Kahden järjestelmän välinen ero tuen enimmäiskestossa (kaksi vuotta päätöksen N:o 1692/96/EY mukaisesti ja kolme vuotta meriliikenteen valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti) on niin ikään omiaan luomaan epävarmuutta ja sekaannusta. Selvyyden vuoksi ja jotta merten moottoriteitä koskevaan TEN-T-hankkeeseen osallistuvalle yritykselle myönnettävä julkinen tuki olisi ennalta määritetty, jäsenvaltioiden myöntämän täydentävän valtiontuen enimmäisintensiteetin ja keston olisi vastattava yhteisön rahoituksen enimmäisintensiteettiä ja kestoa.

15.

Edellä esitetyistä syistä komissio sallii perustamissopimussopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella päätöksen N:o 1692/96/EY 12 a artiklan säännöksiä vastaaviin hankkeisiin, jotka on valittu yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007 (10) säädetyn menettelyn mukaisesti, myönnettävän investointeja koskevan valtiontuen, jonka enimmäisintensiteetti on 30 prosenttia ja enimmäiskesto kaksi vuotta, ellei käynnistystukeen ole saatavilla yhteisön rahoitusta tai siltä osin, kuin yhteisön rahoitus ei kata kyseisiä kustannuksia. Sama pätee tapauksiin, joissa jäsenvaltiot päättävät rahoittaa hankkeen Euroopan aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta.

16.

Investointeihin myönnettävä käynnistystuki ei saa ylittää tässä kohdassa tarkoitettua kestoa ja intensiteettiä riippumatta siitä, mikä sen rahoituslähde on. Se ei saa kumuloitua julkisista palveluista maksettavan korvauksen kanssa. Komissio muistuttaa myös tässä yhteydessä, että samoja tukikelpoisia kustannuksia ei voida tukea kahdesta yhteisön rahoitusvälineestä.

17.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle valtiontuki, jonka ne aikovat myöntää tämän tiedonannon perusteella asetuksen (EY) N:o 680/2007 mukaisesti valittuihin hankkeisiin.

18.

Komissio soveltaa tässä tiedonannossa annettuja ohjeita seuraavasta päivästä sen jälkeen, kun tiedonanto on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.