27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/131

1.1.1

Euroregio-alueet ovat valtioiden yhteisten rajojen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien, alue- ja paikallisviranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön pysyviä rakenteita.

1.1.1.1

Niiden ominaispiirteistä (1) voidaan mainita seuraavat:

1.1.2

Euroregio-alueista on käytössä useita termejä: Euroregio, Euroregion, Europarregión, Gran Région, Regio jne.

1.2.1

Euroregio-alueiden ja muiden niiden kaltaisten rakenteiden (2) keskeisenä tavoitteena on rajatylittävä yhteistyö, jota koskevat painopisteet valitaan eri tavoin alueellisten ja maantieteellisten erityispiirteiden mukaan. Alkuvaiheessa tai kun kyse on työyhteisöistä, joiden tavoitteet ovat hyvin spesifiset, etusijalla ovat keskinäisen ymmärtämyksen edistäminen, kulttuurisuhteiden luominen ja taloudellisen yhteistyön vahvistaminen. Euroregio-alueet, joilla on yhtenäisemmät rakenteet ja omia rahoitusvaroja, asettavat kunnianhimoisempia tavoitteita. Ne huolehtivat kaikenlaisista rajatylittävään yhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä ajamalla yhteisiä etuja eri aloilla sekä toteuttamalla ja hallinnoimalla rajatylittäviä ohjelmia ja konkreettisia hankkeita.

1.2.2

Rajatylittävät toimet eivät koske yksinomaan sosioekonomista kehitystä ja kulttuuriyhteistyötä, vaan myös muita aloja, jotka ovat raja-alueiden väestön yleisten etujen mukaisia. Tällaisia ovat erityisesti sosiaalikysymykset, terveys, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, tutkimus- ja kehitystyö, jätehuolto, luonnonsuojelu ja maisemanhoito, matkailu ja vapaa-aika, luonnononnettomuudet sekä liikenne ja liikenneväylät.

1.2.3

Euroregio-alueiden katsotaan tarjoavan asianmukaiset puitteet työntekijöiden liikkuvuuteen sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävien unionin politiikkojen toteuttamiseksi sellaisten raja-alueilla sovellettavien yhteistyömenettelyjen avulla, joilla vältetään toimivaltaristiriidat.

1.2.4

Euroregio-alueet antavat osaltaan vauhtia Euroopan unionin rakentamiseen ja integraatioon ruohonjuuritasolta ja ihmisten arkielämästä käsin.

1.2.5

Rajojen yli tehtävällä yhteistyöllä edistetään niin ikään rajatylittävää organisoitumista ja toimintaa yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon muun muassa rajatylittävät ay-alueneuvostot, yhteistyö työnantajajärjestöjen ja kauppakamarien välillä, eurooppalaisten alueellisten talous- ja sosiaalikomiteoiden perustaminen jne.

1.2.6

Käsillä olevan lausunnon laadinnasta vastaavalla valmisteluryhmällä oli mahdollisuus todeta edellä mainitut seikat oikeiksi välittömästi, sillä ”La Grande Région” -euroregio-alueen (3) talous- ja sosiaalineuvosto kutsui sen Luxemburgissa 13. helmikuuta 2007 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen.

1.3.1

Euroopan neuvosto, jonka toimipaikka on Strasbourgissa, on eurooppalainen järjestö, joka on vuosikymmenien ajan käsitellyt euroregio-alueisiin ja yleisesti ottaen rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä.

1.3.2

Ensimmäiset kokeilut rajatylittävästä yhteistyöstä ajoittuvat 1940-luvun lopulle. Vuonna 1948 allekirjoitettu Benelux-maiden sopimus oli ensimmäinen aloite valtioiden rajojen muodostamien jakolinjojen ylittämiseksi. Euregio luotiin vuonna 1958 Alankomaiden Enscheden ja Saksan Gronaun alueiden pohjalta. Vähän tämän jälkeen Skandinaviassa, joka tuolloin vielä oli Euroopan yhteisön ulkopuolella, tehtiin useita kokeiluja, muun muassa Juutinrauman, Pohjoiskalotin ja Merenkurkun alueilla Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan rajoilla.

1.3.3

Vuosina 1975–1985 eri valtioiden alueiden välille luotiin yhteistyöryhmiä (esimerkiksi Juran ja Pyreneiden yhteistyöryhmät), mutta niiden toimintavalmiudet olivat rajalliset.

1.3.4

Rajatylittävä alueellinen yhteistyö ja euroregio-alueiden perustaminen ovat laajentuneet vuodesta 1990 lähtien (4). Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa seuraavat tekijät:

1.3.5

Kahdessa viimeisimmässä laajentumisessa, joissa unionin jäsenvaltioiden lukumäärä kasvoi 15:stä 27:ään, raja-alueiden ja niiden ominaispiirteiden lukumäärä on kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi NUTS II -tason raja-alueiden lukumäärä on kasvanut 38:lla, ja rajojen yhteispituus on noussut 7 137 kilometristä 14 300 kilometriin.

1.3.6

Euroopan parlamentti toteaa joulukuussa 2005 antamassaan päätöslauselmassa (5), että rajatylittävällä yhteistyöllä on keskeinen merkitys Euroopan yhdentymiselle ja yhteenkuuluvuudelle. Niinpä se kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään ja tukemaan euroregio-alueiden hyödyntämistä. Rajatylittävä yhteistyö sisällytettiin myös Euroopan perustuslakiluonnokseen (III-220 artikla).

1.4.1

Komissio on yksilöinyt alueiden välistä yhteistyötä edistävän Interreg III -aloitteen pohjalta seuraavat kolme yhteistyöalaa:

Euroregio-alueiden tapauksessa kyse on erityisesti alasta A ja kasvavassa määrin myös alasta B.

2.1

Viime aikoina useilla yhteisön ehdotuksilla on parannettu euroregio-alueiden yleisiä toimintapuitteita. Vuoden 2006 alkupuoliskolla Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto hyväksyivät useita merkittäviä päätöksiä, joilla on vaikutuksia rajatylittävään yhteistyöhön.

2.2.1

Vuonna 2004 komissio teki alustavan ehdotuksensa vuosia 2007–2013 koskevien rahoitusnäkymien (6) tarkistamiseksi. Kyseisessä, 27 jäsenvaltion unionia koskevassa ehdotuksessa komissio laskee vuosien 2007–2013 menotasoksi 1,14 prosenttia BKTL:stä. ETSK ottaa lausunnossaan (7) huomioon merkittävät haasteet, joihin Euroopan unionin on vastattava, ja ilmaisee kannattavansa omien varojen lisäämistä enimmäismäärään, joka vastaa 1,30:tä prosenttia BKTL:stä (ja joka on aiempaa enimmäismäärää [1,24 prosenttia] suurempi). Joulukuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti kokonaismenoiksi 1,045 prosenttia BKTL:stä kaudeksi 2007––2013. Huhtikuussa 2006 neuvoston ja Euroopan parlamentin välisten neuvottelujen jälkeen lopulliseksi ehdotukseksi vahvistettiin 864,316 miljardia euroa eli 1,048 prosenttia BKTL:stä.

2.2.2

Tämä huomattava leikkaus on vaikuttanut taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta varten myönnettyihin määrärahoihin; ne ovat vähentyneet 0,41 prosentista 15 jäsenvaltion EU:ssa 0,37 prosenttiin 27 jäsenvaltion EU:ssa. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa uusien jäsenvaltioiden liittyminen unioniin ja globalisaation kaltaiset muut haasteet, jotka EU:lla on edessään, edellyttäisivät entistä suurempia eivätkä vähäisempiä varoja.

2.2.3

Euroopan alueellista yhteistyötä varten uudessa tavoite 3:ssa varataan 8,72 miljardia euroa (2,44 prosenttia yhteenkuuluvuuteen tarkoitetusta BKTL:n 0,37 prosentin osuudesta), kun sitä vastoin alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio esittää 13:a miljardia euroa. On selvää, että vähemmillä varoilla on pystyttävä tekemään enemmän.

2.2.4

EU:n rajatylittävään yhteistyöhön osoittama taloudellinen tuki on kasvanut edelliseen kauteen (2000–2006) verrattuna, mutta Euroopan komission alkuperäisiin ehdotuksiin nähden tehdyt vähennykset edellyttävät entistä tiiviimpää alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien aiempaa parempaa hyödyntämistä. Nyt varatut määrärahat kohdistetaan entistä useammille raja-alueille etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa 12 uuden jäsenvaltion liittymisen jälkeen.

2.3.1

Komission heinäkuussa 2004 tekemissä ehdotuksissa, jotka koskevat rakennerahastoja kaudella 2007–2013, aiemman tavoite 1:n korvaa lähentymistavoite, aiemman tavoite 2:n korvaa kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoite sekä luodaan uusi, Euroopan alueiden välistä yhteistyötä koskeva tavoite 3, jossa korostetaan aiempaa enemmän rajatylittäviä alueellisia toimia.

2.3.2

Uudella tavoite 3:lla (8), joka perustuu Interreg-yhteisöaloitetta koskevaan kokeiluun, on erityisesti tarkoitus edistää unionin alueiden tasapainoista yhdentymistä rajatylittävän sekä valtioiden ja alueiden välisen yhteistyön avulla.

2.3.3

Komitea laati vuonna 2005 lausunnot (9) rakenne- ja koheesiorahastojen uudistamisesta. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät uudet ehdotukset asetuksiksi vuonna 2006 (10).

2.4.1

Komission tiedonanto koheesiota koskevista strategisista suuntaviivoista (11) hyväksyttiin rakennerahastoista annettujen eri asetusten hyväksymisen jälkeen. Tiedonannossa vahvistetaan uuden, Euroopan alueiden välistä yhteistyötä koskevan tavoite 3:n merkitys sen kolmen osa-alueen osalta: rajatylittävä sekä valtioiden ja alueiden välinen yhteistyö.

2.4.2

Yhteistyötä koskevan uuden tavoitteen päämääränä on edistää unionin alueen yhdentymistä ja vähentää esteiden vaikutuksia rajatylittävän sekä valtioiden ja alueiden välisen yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla.

2.4.3

Unionin koheesiopolitiikan strategisilla suuntaviivoilla pyritään

2.4.4

Kuten tiedetään, kansalliset rajat ovat usein esteenä Euroopan alueen kokonaisvaltaiselle kehittämiselle ja voivat vähentää sen kilpailupotentiaalia. Yksi yhteisön rajatylittävän yhteistyön keskeisistä tavoitteista on näin ollen kansallisten rajojen muodostamien esteiden poistaminen ja synergioiden aikaansaaminen, jotta yhteisiin ongelmiin löydettäisiin yhteiset ratkaisut.

2.4.5

Koheesiopolitiikat on suunnattava toimenpiteisiin, jotka tuovat lisäarvoa seuraavankaltaisiin rajatylittäviin toimiin: rajatylittävän kilpailukyvyn lisääminen innovoinnin sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan avulla, aineettomien verkostojen (palvelut) tai fyysisten verkostojen (liikenne) yhdistäminen rajatylittävän yhdentymisen vahvistamiseksi unionin kansalaisuuteen kuuluvana piirteenä, liikkuvuuden ja avoimuuden edistäminen rajatylittävillä työmarkkinoilla, vesivarojen hallinnointi ja tulvien torjunta, matkailun kehittäminen, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistumisen tukeminen, kulttuuriperinnön arvostamisen edistäminen, aluesuunnittelun parantaminen jne.

2.5.1

Yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeusperustan puuttuminen rajatylittävältä yhteistyötä on tähän asti jarruttanut hyödyllisten toimien täytäntöönpanoa tällä alalla.

2.5.2

Vuonna 2004 komissio ehdotti eurooppalaisen rajaseutuyhteistyöyhtymän (ERY) perustamista. Komission viimeisimmässä ehdotuksessa nimeä on muutettu siten, että termi ”rajaseutu” on korvattu termillä ”alueellinen”.

2.5.3

Heinäkuun 31 päivänä 2006 annetussa asetuksessa (12) todetaan, että

3.1.1

Suurissa, vanhoissa jäsenvaltioissa merkittävä osa taloudellisesta toiminnasta on keskittynyt maan tärkeimmille alueille, usein pääkaupunkiin ja merkittävimpiin muihin kaupunkeihin. Kussakin jäsenvaltiossa on tapahtunut tiettyä alueiden taloudellista erikoistumista.

3.1.2

Euroopan yhdentyminen edistää euroregio-alueiden kaltaisten uusien yhteistyöalueiden luomista. Euroopan yhdentymisen ansiosta alueellista erikoistumista ei enää tapahdu kunkin jäsenvaltion sisällä vaan entistä enemmän Euroopan tasolla. Jäsenvaltioiden väliset rajat eivät enää ole ylitsepääsemättömiä esteitä vaihdolle. Tämä edistää uusien yhteyksien luomista sellaisten, eri jäsenvaltioihin kuuluvien alueiden välillä, jotka toisinaan poikkeavat toisistaan kehitystasoltaan, mutta joilla on yhteiset tavoitteet nykyisessä tilanteessa, jolloin erikoistuminen entisestään kasvaa Euroopan laajuisesti.

3.1.3

Kyseisenlainen yhteistyö on erityisen välttämätöntä, kun kyse on pienimuotoisesta toiminnasta, joka kärsii eniten rajojen vaikutuksesta. Tästä esimerkkinä ovat pk-yritykset.

3.1.4

ETSK katsoo, että euroregio-alueiden tulisi edistää merkittävästi EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan politiikan tavoitteita. Tässä yhteydessä Euroopan unionin aluepolitiikkaa koskevan uuden ehdotuksen ensisijaisia tavoitteita ovat lähentyminen sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden lisääminen etenkin heikommin menestyvillä alueilla sekä alueilla, jotka ovat uusien, erikoistumiseen liittyvien haasteiden edessä.

3.2.1

Euroregio-alueet edistävät suurtuotantoa. Periaatteessa ne merkitsevät entistä suurempia markkinoita (taloudellisen toiminnan kasaantuminen), tuotannontekijöiden täydentävyyttä sekä entistä suurempia investointikannustimia. Yleensä arvioidaan, että tietyillä investoinneilla innovointiin ja kehitystyöhön voi olla suora vaikutus, joka ulottuu 250–500 kilometrin päähän. Vaikka eräät euroregio-alueet ovat tätä laajempia, niiden laajuus on enimmillään keskimäärin 50–100 kilometriä.

3.2.2

Euroregio-alueet ovat hyvin tärkeitä kriittisen massan saavuttamiseksi tietyillä aloilla. Niiden ansiosta olennaisiin palveluihin on mahdollista tehdä investointeja, joita ei voitaisi toteuttaa, jos rajatylittävää yhteistyötä ei olisi.

3.2.3

Kilpailukyvyn lisäämiseksi alue- ja paikallisviranomaisten välisen rajatylittävän yhteistyön avulla voidaan tarjota erilaisia julkishyödykkeitä, kuten

3.3.1

Suurimpaan osaan euroregio-alueista kuuluvat alueet ovat samalla kehitystasolla, mutta on myös euroregio-alueita, joihin kuuluvat alueet ovat eri kehitystasoilla. Yksi euroregio-alueiden päämääristä on edistää taloudellista toimintaa sekä muunlaisia toimia, joilla vähennetään alueidenvälisiä eroja. Tavoitteen saavuttamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden ja EU:n entistä tiiviimpi osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää.

3.3.2

Peruspalveluihin tehtävät sosiaaliset investoinnit ovat raja-alueilla usein alhaisemmat kuin kunkin maan keskeisemmin sijaitsevilla alueilla, koska raja-alueilla on usein vähäisempi vaikutus päätöksentekokeskuksiin. Seurauksena on usein se, että etenkin kaikkein huono-osaisimmille väestöryhmille (esimerkiksi lapset, maahanmuuttajat, vähävaraiset perheet, vammaiset ja pitkäaikaissairaat) ei tarjota riittävästi laadukkaita, monipuolisia eikä kannattavia palveluita.

3.3.3

Euroregio-alueet voivat olla erittäin hyödyllisiä kehitettäessä kyseisenlaisia palveluita ja jotta edellä mainituille yhteiskuntaryhmille voitaisiin näin tarjota entistä korkeampi suojelun taso rajatylittävän lähestymistavan ansiosta. Euroregio-alueiden avulla voidaan lisäksi suurelta osin poistaa oikeudelliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset esteet ja epäsymmetriat, jotka rajoittavat alueiden kansalaisten elinolojen kehittymistä. Lisäksi niiden avulla voidaan päästä eroon piintyneistä ennakkoluuloista, laatia yhteisiä analyysejä keskinäisistä eroista ja saavuttaa niistä entistä parempi molemminpuolinen ymmärrys.

3.3.4

Rajatyöntekijöiden vapaata liikkuvuutta haittaavat lainsäädännölliset puutteet ja lainsäädännön yhdenmukaistamisen riittämättömyys on ratkaistu yhteisön säännöstön avulla ja Euroopan yhteisön tuomioistuimen toimesta vain osittain. Kasvavasta rajatyöntekijöiden lukumäärästä johtuen asiasta on tullut tärkeä Euroopan laajuisesti etenkin, kun kyse on verotuksesta, sosiaaliturvasta ja sosiaaliavusta; asuinpaikan, perhetilanteen, terveydenhoitokustannusten korvaamisen, kaksinkertaisen verotuksen ja muunlaisten hallinnollisten rajoitusten kaltaisten seikkojen määrittelyssä ja käsittelyssä on vielä eroja (13).

4.1.1

Tarve ylittää yhdentymisen tiellä olevat esteet kuuluu raja-alueiden asukkaiden arkeen. Tarkoitus ei ole muuttaa rajoja tai loukata jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta vaan helpottaa kaikenlaista käytännön yhteistyötä rajojen yli parantamalla elinoloja ja tekemällä kansalaisten Euroopasta todellisuutta.

4.1.2

EU:n rajoilla ei enää juurikaan ole vanhaa tehtäväänsä toimia esteenä, mutta edelleen on taloudellisia, sosiokulttuurisia ja oikeudellisia eroja, jotka ovat erityisen selkeitä EU:n ulkorajoilla. Raja-alueyhteistyön tavoitteena onkin kehittää yhteistyörakenteita, -menettelyitä ja -välineitä, joiden avulla hallinnolliset ja lainsäädännölliset esteet sekä historiallisiin seikkoihin perustuvat jakolinjat voidaan poistaa ja tehdä naapuruudesta liikkuvuutta sekä taloudellista ja sosiaalista kehitystä edistävä tekijä. Lyhyesti sanottuna tarkoituksena on tehdä raja-alueista ”yhteisen hyvinvoinnin alueita”.

4.2.1

Rajatylittävä yhteistyö — ja sen jatkuva harjoittaminen euroregio-alueiden avulla — ei ainoastaan ehkäise konflikteja, auttaa katastrofitilanteissa toimimista ja psykologisten esteiden ylittämistä, vaan edistää myös selkeästi kehitystä rajan molemmin puolin. Tämä lisäarvo voidaan nähdä poliittisella, institutionaalisella, taloudellisella, sosiaalisella, kulttuurisella ja Euroopan yhdentymisen tasolla. Rajatylittävä yhteistyö tuo arvokkaan panoksen yhteiselon, turvallisuuden ja Euroopan yhdentymisen edistämiseen. Se on erittäin tehokas keino toteuttaa toissijaisuutta, kumppanuutta sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia yhteisön periaatteita sekä tukea uusien jäsenvaltioiden kokonaisvaltaista integroimista EU:hun.

4.2.2

Rajatylittävän yhteistyön pysyvät rakenteet mahdollistavat kansalaisten ja viranomaisten sekä valtioidenvälisten poliittisten ja yhteiskunnallisten ryhmittymien aktiivisen ja yhtäjaksoisen osallistumisen, varmistavat keskinäisen tuntemuksen ja mahdollistavat vertikaalisen ja horisontaalisen kumppanuuden, jonka lähtökohtana ovat erilaiset kansalliset rakenteet ja valmiudet. Lisäksi niiden avulla voidaan hallinnoida rajatylittäviä ohjelmia ja hankkeita sekä hallinnoida yhteisesti eri lähteistä myönnettyjä varoja (esimerkiksi yhteisön tai valtioiden myöntämät varat, omat varat tai kolmansien osapuolten myöntämät varat). ETSK katsoo, että tämänkaltaisia aloitteita voidaan edistää yhteisesti onnistuneemmin ja tehokkaammin, jos järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on niissä keskeinen rooli.

4.2.3

Yhteiskunnallis-taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna rajatylittävän yhteistyön rakenteiden avulla voidaan hyödyntää kaikkien toimijoiden (esimerkiksi kauppakamarien, yhdistysten, yritysten, ammattijärjestöjen, yhteiskunnallisten ja kulttuurilaitosten, ympäristöjärjestöjen ja matkailutoimistojen sekä monien muiden tahojen) omaa potentiaalia, avata työmarkkinat ja yhdenmukaistaa ammattipätevyydet, edistää talouskehitystä ja työpaikkojen luomista toteuttamalla toimia muilla, infrastruktuurien, liikenteen, matkailun, ympäristön, koulutuksen, tutkimuksen ja pk-yritysten välisen yhteistyön kaltaisilla aloilla.

4.2.4

Sosiokulttuurisella tasolla rajatylittävän yhteistyön lisäarvo perustuu yleistietämyksen jatkuvaan levittämiseen. Se tulisi ymmärtää rajatylittäväksi jatkumoksi, joka on tavoitettavissa eri julkaisuissa ja formaateissa. Lisäksi rajatylittävä yhteistyö mahdollistaa osallistumisen verkostoon, johon kuuluvat elimet toimivat vaikutuksen moninkertaistajina. Tällöin kyse on esimerkiksi koulutuskeskuksista, ympäristönsuojeluorganisaatioista, kulttuurijärjestöistä, kirjastoista ja museoista. Rajatylittävä yhteistyö edistää lisäksi yhtäläisiä mahdollisuuksia sekä naapurimaan kielen tai jopa paikallismurteiden laaja-alaista tuntemusta; ne ovat rajatylittävän alueellisen kehityksen keskeisiä osatekijöitä sekä viestinnän ennakkoedellytys.

4.2.5

Näin ymmärrettynä rajatylittävä yhteistyö, jota euroregio-alueiden kaltaiset pysyvät rakenteet tukevat, tuo lisäarvoa kansallisille toimenpiteille rajatylittävien ohjelmien ja hankkeiden täydentävyyden, aikaansaatujen yhteisvaikutusten, yhteisen tutkimus- ja innovointitoiminnan, dynaamisten ja pysyvien verkostojen luomisen, tietojen ja hyvien käytänteiden vaihdon, rajojen ylittämisestä syntyvien epäsuorien vaikutusten sekä käytettävissä olevien resurssien tehokkaan rajatylittävän hallinnoinnin ansiosta.

—

kansallisen lainsäädännön alue- ja paikallisviranomaisten rajatylittävälle toiminnalle asettamat oikeudelliset rajoitukset

—

hallinnon eri tasojen rakenteelliset ja toimivaltaa koskevat erot rajan molemmin puolin

—

poliittisen tahdon puuttuminen etenkin valtiotasolla rajoitusten poistamiseksi esimerkiksi kansallisten säännösten tai kahdenvälisten sopimusten avulla

—

verotusta, sosiaaliturvaa ja akateemisten ja ammatillisten loppututkintojen tunnustamista koskevien yhteisten puitteiden puuttuminen sekä

—

talouden rakenteelliset erot rajan molemmin puolin

—

kielelliset, kulttuuriset ja psykologiset esteet, erityisesti ennakkoluulot ja eri kansanyhteisöjen välinen vanhakantainen kaunaisuus.

4.4.1

Eri puolilta Eurooppaa saatujen lukuisten esimerkkien avulla on mahdollista yksilöidä yleisiä periaatteita rajatylittävän yhteistyön onnistumiselle:

5.1.1

Euroregio-alueet ovat alueellisia yksikköjä, joissa toteutetaan käytännössä uusia yhteistyö- ja kumppanuusmalleja julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä niiden välillä uusien politiikkojen laatimiseksi verkostoitumisen avulla kaikkien todella asianomaisten toimijoiden entistä laajemman osallistumisen pohjalta.

5.1.2

Hyvän hallintotavan (governance) käsite voidaan nähdä osallistavampana ja horisontaalisempana tapana hallinnoida kuin hierarkkisemmat ja vertikaalisemmat, perinteiset tavat. Tämänkaltainen käsitys hallinnosta on erityisen soveltuva euroregio-alueiden tapauksessa, sillä kyse on siitä, että haetaan yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin.

5.1.3

Euroregio-alueilla on puolestaan kasvavassa määrin täydentävä mutta keskeinen rooli taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen koheesioon tähtäävää politiikkaa koskevassa eurooppalaisessa hallintotavassa.

5.1.4

ETSK katsookin, että euroregio-alueiden ja niiden kaltaisten rakenteiden tulisi antaa merkittävä panos integraatioprosessin ja Euroopan yhdentymisen syventämiseen.

5.1.5

Euroregio-alueiden perustaminen puolestaan edellyttää yhteistyötä sellaisten institutionaalisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä, joiden perinteet ja käytänteet ovat usein hyvin erilaisia. Lyhyt etäisyys ei aina merkitse sitä, että yhteistyötä tehtäisiin tiiviimmin. Siksi kansalaisyhteiskunnan elimillä ja organisaatioilla on merkittävä rooli horisontaalisessa hallinnossa.

5.1.6

Talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistuminen euroregio-alueiden hallintoon edellyttää toimivien institutionaalisten puitteiden luomista. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on kutsuttava mukaan laatimaan ja toteuttamaan politiikkoja, jotka perustuvat eri tasoilla tehtävään rajatylittävään yhteistyöhön kahden tai useamman valtion välillä. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen EURES-verkostoon rajatylittävillä aloilla ilmentää erinomaisesti kyseisen periaatteen konkreettista toteuttamista.

6.1

Eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen hyväksyminen ja alueellista yhteistyötä koskevan uuden tavoitteen sisällyttäminen asetukseen on avannut uusia mahdollisuuksia euroregio-alueiden toiminnalle. Ensinnäkin asetuksella luodaan yhteisön säädös rajatylittävää yhteistyötä varten, ja lisäksi se avaa jäsenvaltioille mahdollisuuden — niiden eri tasoilla — osallistua rajatylittävään alueelliseen yhteistyöhön. Toiseksi siirtyminen ”rajatylittävästä yhteistyöstä” kohti ”alueellista yhteistyötä” merkitsee sitä, että euroregio-alueet voivat laajentaa toimintakenttäänsä paikallistason ja lähiyhteisöjen välisen yhteistyön tyypillisesti kattamista aloista kohti sellaisten laajempien alueiden kokonaisvaltaista kehitystä, joilla on yhteinen synergia- ja kehityspotentiaali.

6.2

Näin ollen ETSK katsoo, että euroregio-alueiden edistämä alueellinen yhteistyö on keskeinen osatekijä tuettaessa Euroopan yhdentymistä, vähennettäessä kansallisista rajoista johtuvaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista hajanaisuutta ja edistettäessä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Tästä syystä ETSK katsoo, että rajatylittävään alueelliseen yhteistyöhön tulisi kiinnittää erityistä huomiota keskustelussa, jota lähiaikoina käydään Euroopan tulevan perustuslakisopimuksen lopullisesta hyväksymisestä.

6.3

Jotta Euroopan alueellinen yhteistyö voisi täyttää edellä mainittujen uudistusten synnyttämät odotukset, jäsenvaltioiden ja niiden välitason rakenteiden on ETSK:n mielestä osallistuttava entistä tiiviimmin euroregio-alueiden kehittämiseen. Sitä varten tarvittaisiin yhteisön alueellisen yhteistyön puitteisiin kansallisia strategioita. Jäsenvaltioiden tulisi lisäksi erityisesti auttaa ratkaisemaan raja-alueiden väestön kiperimmät ongelmat, jotka liittyvät yleensä työmarkkinoihin, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, koulutukseen ja liikenteeseen.

6.4

ETSK katsoo, että alueellisen yhteistyön toimien tehostamiseksi olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarkoituksenmukaista lisätä eurooppalaisten alueellisen yhteistyön ythtymien rajatylittävien hankkeiden — ja tietyissä tapauksissa yhteisön tai kansallisista varoista rahoitettavien valtioiden välisten hankkeiden — suoraa hallinnointia.

6.5

Euroregio-alueiden muuttaminen ”yhteisen hyvinvoinnin alueiksi” edellyttää, että yksityinen yrityssektori (osuus- ja yhteisötalous mukaan luettuna) osallistuu aiempaa laajemmin rajatylittävää kehitystä koskeviin aloitteisiin, kun otetaan huomioon pienten ja keskisuurten yritysten merkitys tuotantorakenteen peruspilareina ja työpaikkojen luojina.

6.6

ETSK katsoo, että euroregio-alueet ja asetuksen N:o 1082/2006 mukaisesti perustetut eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät ilmentävät esimerkillisesti eurooppalaisen hallintotavan periaatteita, jotka komissio määritteli vuoden 2001 valkoisessa kirjassaan. ETSK katsookin, että rajatylittävien toimien ja politiikkojen sekä ylipäätään alueellisen yhteistyön tehokkuus riippuu siitä, että kaikkien asianomaisten alueellisten ja yhteiskunnallis-taloudellisten toimijoiden välille onnistutaan luomaan todellinen kumppanuus. Tästä syystä ETSK kehottaa luomaan osallistumismekanismit järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa alueellisissa yhteistyöhankkeissa edustavia organisaatioita varten.

6.7

ETSK katsoo erityisesti, että EURES-verkostosta tulisi tehdä unionin väline, jolla todellakin on keskeinen rooli työvoiman kysynnän ja tarjonnan välitystoiminnassa. Raja-alue on tässä mielessä erittäin tärkeä koekenttä. Siksi ETSK pahoittelee viime vuosina havaittavissa olevaa suuntausta EURES-järjestelmän hallinnoinnin ”uudelleenkansallistamiseksi” ja katsoo, että kyseisen verkoston hallinnoinnin tulisi olla luonteeltaan aidosti rajatylittävää. Lisäksi on aiheellista todeta, että työmarkkinoihin liittyvän välitystehtävän lisäksi EURES-järjestelmällä on merkittävä rooli työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistäjänä naapurialueilla rajan molemmin puolin.

6.8

On ilmeistä, että yhteiskunnallis-taloudellisilla organisaatioilla on merkittävä rooli Euroopan yhdentymisessä. Tästä syystä ETSK pitää tervetulleena kokeiluja, jotka liittyvät muun muassa rajatylittävien ay-alueneuvostojen toteuttamiin valtioidenvälisiin toimiin, työnantajajärjestöjen, kauppakamarien, tutkimuskeskusten ja yliopistojen erilaisiin valtioidenvälisen yhteistyön ja yhteenliittymien muotoihin sekä eurooppalaisten alueellisten talous- ja sosiaalineuvostojen perustamiseen. ETSK kannustaa myös lisäämään ja kehittämään kokeiluja ja tarjoaa mahdollista apuaan niiden vahvistamiseksi ja kehittämiseksi.

6.9

ETSK katsoo, että euroregio-alueilla on ja niillä voi olla vielä nykyistä suuremmassa määrin merkittävä rooli alueilla, joilla on yhteinen raja unionin ulkopuolisten maiden kanssa, sekä taloudellisen kehityksen että kansalaisten turvallisuuden ja yhteiskuntaan integroitumisen näkökulmasta. Siksi ETSK esittää, että kyseisenlaiset elimet ja niiden mahdollisesti toteuttamat toimet sisällytettäisiin EU:n naapuruus- ja liittymistä edeltävien politiikkojen piiriin.

6.10

Kun otetaan huomioon rajatylittävän toiminnan yhteydessä toteutettujen kokeilujen laaja kirjo (lausunnon liitteessä niistä esitetään eräitä esimerkkejä) sekä niiden hyvin vähäinen tunnettuus jopa euroregio-alueiden keskuudessa, ETSK pitää aiheellisena, että komissio laatisi aiheesta hyvien käytänteiden oppaan, johon sisällytettäisiin menestyksekkäät tapaukset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista.

6.11

Koska on selvää, että tämänkaltaista monisyistä kysymystä ei voida analysoida tyhjentävästi yhden ainoan lausunnon puitteissa, ETSK pitää tarkoituksenmukaisena syventää rajatylittävää alueellista yhteistyötä ja sitä tukevia rakenteita koskevaa aihetta muissa lausunnoissa, joissa käsitellään yhteisen kiinnostuksen kohteena olevia rajatylittäviä kysymyksiä, kuten työmarkkinoita, matkailua ja kehityskeskuksia.