27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/17

1.

2.

3.

4,

5.

6.

7.

1.1

Maaliskuun 23.–24 päivänä 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ilmaisi päätelmissään otsikon ”Uudistetun Lissabonin työllisyys- ja kasvustrategian täytäntöönpano” alla (kohdassa 12) tyytyväisyytensä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aloitteeseen, jonka mukaan yhteisön on tarkoitus ottaa Lissabonin strategia entistä enemmän omalle vastuulleen. Eurooppa-neuvosto kannusti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa jatkamaan työtään ja pyysi sitä laatimaan vuoden 2008 alkuun mennessä kokoavan raportin toiminnasta kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi.

1.2

Komitea hyväksyi jo 15. helmikuuta 2007 aihetta ”Uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpano” käsittelevän päätöslauselman, joka oli tarkoitettu keväällä 2007 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle.

1.3

Eurooppa-neuvoston pyytämän kokoavan raportin valmistelemiseksi laaditaan tiedonannot seuraavista aiheista:

Nämä tiedonannot muodostavat raportin rungon.

1.4

Seuraavassa tekstissä, joka on laadittu yhteistyössä EU:n eräiden jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen edustajien kanssa, käsitellään ainoastaan aihetta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin”.

2.1

Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä.

2.2

Yrittäjyyden ja käsityöllisen keksijähengen sekä tieteellisten menetelmien ja järjestelmien ja niiden perusteella kehitettyjen tekniikoiden ja teollisuuden prosessien vapaa vuorovaikutus on ollut eurooppalainen menestystekijä sen kehityksen takana, jonka avulla olemme saavuttaneet nykyisen elintasomme. Tämän edistyksen rinnalla historiallinen yhteiskuntapoliittinen kehitys on edennyt kohti modernissa valtiossa vapaasti eläviä kansalaisia. Tällaisen valtion tunnusmerkkejä ovat vallanjako, demokratia ja perusoikeudet.

2.3

Ratkaisevan panoksen antoi energiaa kuluttavien teollisten prosessien, koneiden ja kuljetusvälineiden kehittäminen ja intensiivinen käyttö: energia vapautti ihmiset raskaan ruumiillisen työn ikeestä, moninkertaisti tuottavuuden, tuotti lämpöä ja valoa ja mahdollisti odottamattoman laajamittaisen liikkuvuuden ja tiedonkulun. Energiasta tuli nykyaikaisten kansantalouksien ”polttoaine” ja eteenpäin vievä voima.

2.3.1

Fossiilisten energiavarojen rajallisuuden, maailmanlaajuisen energiantarpeen voimakkaan kasvun ja energiankäytön odotettavissa olevien ilmastovaikutusten takia poliittisessa keskustelussa on etualalla kestävän ja ilmastoa vahingoittamattoman energiahuollon varmistaminen. Tärkeä edellytys tämän hyvin vaikean tehtävän ratkaisemiselle on vahva, laaja-alainen ja tehokas energia-alan tutkimus- ja kehittämisohjelma.

2.4

Lisäksi on runsaasti muitakin ongelmia ja tehtäviä, joiden ratkaiseminen edellyttää tutkimusta, kehittämistä ja innovointia. Ne liittyvät fyysisten ja psyykkisten sairauksien torjuntaan, vammaisten elinolojen ja yhteiskuntaan osallistumisen helpottamiseen, väestörakenteen muutosten vaikutuksiin ja ikääntymiseen, ympäristönsuojeluun sekä elämämme perusehtojen, eurooppalaisen arvojärjestelmämme ja eurooppalaisen yhteiskuntamallimme varmistamiseen. Tutkimus- ja kehitystoiminta palvelevat kuitenkin myös perimmäisenä tarkoituksena olevaa tietämyksen lisäämistä ja uuden tiedon tuottamista. Tietämystä lisäämällä paitsi helpotetaan ongelmanratkaisua myös laajennetaan maailmankuvaa, tuodaan objektiivinen näkökulma konfliktitilanteisiin ja rikastutetaan kulttuuria.

2.5

Lisäksi EU joutuu kohtaamaan tiukentuvan maailmanlaajuisen kilpailun vakavan haasteen, ja tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena on säilyttää EU:n työpaikat, tulotaso sekä sosiaali- ja ympäristönormit. Vastavoimina eivät ole pelkästään Yhdysvaltojen ja Japanin taloudellinen suorituskyky vaan etenkin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden jatkuvasti kasvavat teolliset ja tutkimussaavutukset sekä näiden maiden merkittävästi alhaisemmat palkkatasot ja sosiaali- ja ympäristönormit.

2.6

Eurooppa voi säilyttää kilpailukykyisen asemansa vain, jos se pystyy säilyttämään etumatkansa tutkimuksessa, teknologian kehittämisessä ja jatkuvassa innovoinnissa, jotka toteutuvat demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, poliittiseen vakauteen, yrittämisen vapauteen, suunnitteluvarmuuteen, suoritushalukkuuteen, saavutusten tunnustamiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

2.7

Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen yritysmaailmassa kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaisevia edellytyksiä sille, että voimme turvata — etenkin energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää nykyisen asemamme maailmanlaajuisella toimintakentällä ja parantaa sitä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia.

2.8

Tavoitteen saavuttamisen perusedellytyksenä on kehitystä ja innovointia suosiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa nämä seikat ymmärretään kaikin puolin ja joka ilmenee kaikilla politiikan tasoilla siten, että niillä luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Siten voidaan varmistaa, että elinkeinoelämän parissa syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia Euroopassa tarvittavien investointien tekemiseen ja saadaan luotua uusia työpaikkoja. Lisäksi on tiedostettava yhä selvemmin perustutkimuksen keskeinen merkitys, sillä se luo perustan tuleville innovaatioille. Erityisesti tarvitaan innovatiivista ja riskejä pelkäämätöntä yrittäjähenkeä sekä poliittista johtajuutta, luotettavuutta ja realismia.

2.9

Jotta Eurooppa ei jäisi t&k-investointien maailmanlaajuisessa kilpailussa vielä enemmän jälkeen kilpailijoistaan, on erityisen tärkeää, että kaikki asianomaiset toimijat ottavat hyvin vakavasti Lissabonin strategian toteuttamiseksi Barcelonassa asetetun tavoitteen. Kyseisen tavoitteen mukaan EU:n tutkimus- ja kehitystoimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi vuoteen 2010 mennessä lisättävä siten, että se lähestyisi kolmea prosenttia BKT:sta. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta.

2.10

Joulukuussa 2006 neuvosto hyväksyi seitsemännen TTK-puiteohjelman vuosiksi 2007–2013. Ohjelman määrärahat ovat noin 50 miljardia euroa suuremmat kuin edellisen puiteohjelman. Tämä on jälleen yksi osoitus huomattavan menestyksekkäästä EU-politiikasta, jolle komitea on antanut voimakkaan tukensa. EU:n osuus tutkimus- ja kehitysinvestoinneista jää kuitenkin vain noin 2 prosenttiin (eli viideskymmenesosaan!) Barcelonassa asetetusta tavoitearvosta. Kuten komitea moneen otteeseen on korostanut, tämä ei riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen avulla tavoiteltua vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka vaikuttaisi puolestaan jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja elinkeinoelämän investointivalmiuteen.

2.11

Komitea toistaa näin ollen suosituksensa, jonka mukaan kyseistä EU:n tukiosuutta tulisi korottaa vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä aluksi puolella eli noin 3 prosenttiin Barcelonassa tavoitteeksi asetetuista kokonaisvaroista. Tämä on erityisen tärkeää, kun ajatellaan perusteilla olevaa Euroopan teknologiainstituuttia (ETI) ja sitä, että ilmastoa vahingoittamattoman kestävän energiahuollon varmistamiseksi tarvitaan pikaisesti lisää t&k-toimintaa.

2.12

Lisäksi on kuitenkin edistettävä elinkeinoelämän — erityisesti myös pk-yritysten — halukkuutta investoida tutkimukseen ja kehitykseen. Sitä varten tulee luoda asianmukaiset oikeudelliset (myös vastuuoikeudelliset), hallinnolliset, verotukselliset ja rahoitukselliset olosuhteet. Tällaisista investoinneista on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampia ja kannattavampia. Tärkeä rooli on myös yhteisön valtiontukisäännöillä. Niiden on mahdollistettava se, että jäsenvaltiot voivat tukea entistä tehokkaammin ja hallinnollisessa mielessä sujuvammin yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityssuunnitelmia sekä näiden toimijoiden tarpeellista verkottumista. Tulisikin tutkia tarkoin, tukevatko ”Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle” todella tällaisia tavoitteita.

2.13

Tietämys perustuu kahteen samamerkityksiseen, toisistaan riippuvaiseen pilariin: koulutukseen ja tutkimukseen. Uutta tietämystä hankitaan tutkimuksen ja kehityksen avulla ja nykytietämyksen pohjalta. Olemassa oleva tieto on siirrettävä eteenpäin ja vakiinnutettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä jatkokoulutuksen avulla. Lisäksi on tarkasteltava sekä menetelmiä että sisältöjä siltä kannalta, palvelevatko ne mainittuja tavoitteita. Molemmat pilarit tarvitsevat myös huomattavasti nykyistä enemmän taloudellisia investointeja ja asianmukaiset toimintaedellytykset.

2.14

Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä, ja sitä onkin ensiarvoisen tärkeää vahvistaa ja kehittää entisestään. Tämän vuoksi komitea pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan ja parantamaan oppilaitoksiaan sekä huolehtimaan tähän tarvittavista huomattavista investoinneista. Vahvan koulutusperustan tarjoaminen laajoille väestöryhmille on yhtä tärkeää kuin tieteellisen eliitin kouluttaminen, joten vahvoja ja hyvätasoisia oppilaitoksia tarvitaan riittävän laaja kirjo peruskoulutasolta aina yliopistoihin saakka. Vain näin syntyy koulutus- ja tiedemyönteinen eurooppalainen yhteiskunta.

2.15

Lisäksi komitea toistaa suosituksensa, jonka tavoitteena on luoda eurooppalaisen tutkimusalueen rinnalle ja täydennykseksi eurooppalainen osaamisalue tehostamalla valtioiden yhteistyötä koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen alalla. Tässä yhteydessä keskeisellä sijalla ovat kaikki kannustimet ja toimenpiteet elinikäisen oppimisen edistämiseksi, sillä se on osaamisyhteiskunnan avaintekijä. Eurooppalaiseen osaamisyhteiskuntaan siirtymistä haittaavat sisämarkkinoiden esteet tulee raivata mahdollisimman pian.

2.16

Lisäksi jäsenvaltioiden tulee edistää yhä tehokkaammin henkilöiden liikkuvuutta. Myös tähän liittyviä toimivia yhteisön ohjelmia (Erasmus, Marie Curie) tulee voimistaa. Liikkuvuus tukee osaamisen hankkimista ja siirtämistä. Työntekijöille, tutkijoille ja opiskelijoille tulee taata mahdollisuus liikkua vapaasti koko EU:n alueella, ja liikkuvuudesta tulee tehdä kannustimien avulla kannattavaa. Samalla tulee huolehtia siitä, että tulot, työolot ja perheiden tukeminen ovat asianmukaisella tasolla. Tätä varten kaikkialla Euroopassa tulee myös parantaa mahdollisuuksia saada tietoja koko unionissa avoimina olevista työpaikoista.

2.17

Innovoinnin merkitykseen ja edistämiseen liittyvissä kysymyksissä komitea viittaa seuraavassa esitettävien yksityiskohtaisten suositusten lisäksi etenkin erinomaiseen Ahon raporttiin ja antaa sille tukensa. Se pitää erityisen kannatettavina oikeudellisia ja yhteiskunnallisia puite-ehtoja, joiden avulla tuetaan innovaatiomyönteistä yrittäjyyttä ja innovaatiomyönteisiä markkinoita. Lisäksi komitea viittaa aiheesta ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” antamaansa yksityiskohtaisempaan lausuntoon.

2.18

Edistys ja innovointi perustuvat uuden tietämyksen hyödyntämiseen siten, että saadaan aikaan uusia, parempia prosesseja ja tuotteita (mukaan lukien nykyisten jatkuva parantaminen) sekä uudenlaisia liiketoimintamalleja ja tarkoituksenmukaisia johtamismenetelmiä. Tarvitaan siis innovatiivista yrittäjähenkeä ja yrittäjäaloitteita. Edistys ja innovointi perustuvat myös uudenlaisiin palveluihin, terveydenhuollon edelleenkehittämiseen ja yleensä sosiaalisten kysymysten yhä parempiin ratkaisuihin tasapainoteltaessa talouden vaatimusten aiheuttamien jännitteiden ristipaineessa.

2.19

Innovointi edellyttää myös sellaisten uusien tekniikoiden, menetelmien, organisaatiotapojen, liiketoimintamallien, koulutusmallien jne. kehittämistä ja toteuttamista, joita ei ole aiemmin otettu tai voitu ottaa huomioon. Tästä syystä on tärkeää, että asiaa koskevat säännökset tarjoavat riittävästi toimintavapautta, jotta myös uudet, ennen kokeilemattomat ideat voidaan toteuttaa eikä niitä tukahduteta heti alkuunsa, koska ne eivät sovi liian yksityiskohtaisen sääntelyn mukaiseen muottiin. Liiat rajoittavat säännökset jarruttavat innovointia. Komitea kannattaakin kaikkia pyrkimyksiä sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja turhien, liian yksityiskohtaisten tai tarpeettoman rajoittavien säännösten poistamiseksi.

2.20

Innovointi edellyttää niin ikään tietynlaisen epäonnistumisen riskin mahdollisuuden ja menetyksen hyväksymistä. Uuden lähestymistavan tai konseptin tehokkuus sekä huonot puolet tai sivuvaikutukset selviävät yleensä vasta silloin, kun konseptia tai lähestymistapaa verrataan käytännössä ja vertaillaan kilpaileviin menetelmiin. Myös epäonnistumisesta opitaan. Onnistumisen mahdollisuus ja riski ovat saman mitalin kaksi puolta. Periaatteena tulisi olla, että innovaatiosta odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin siihen mahdollisesti liittyvät riskit. Erityisesti on arvioitava mahdolliset yhteiskunnalliset riskit. Lisäksi voitaisiin kuitenkin pohtia, tulisiko ainakin pk-yrityksille perustaa — esimerkiksi EIP:n yhteyteen — riskirahasto, joka auttaisi kattamaan mahdolliset vahingot tai menetykset.

2.21

Komitea on jo monesti aiemminkin todennut, että ihmisen taidot ja suorituskyky ovat tietämyksen ja innovoinnin haavoittuvin ja arvokkain resurssi. Alan oppilaitosten riittävä määrä, varustus ja laatu ovat ratkaiseva edellytys sille, että osaavia tutkijoita, insinöörejä ja opettajia saadaan tarpeeksi.

2.22

Koska yhteiskunta sekä samalla yksittäiset tutkijat ja insinöörit panostavat laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla — jota poliittiset päättäjät edustavat — on vastuu hyödyntää näitä sijoituksia parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuuseen kuuluu siitä huolehtiminen, että päteville tutkijoille ja insinööreille on tarjolla asianmukaisia työtilaisuuksia sekä mahdollisuuksia kehittää itseään ja perustaa perhe. Heidän tulee myös voida edetä urallaan tarkoituksenmukaisesti ja valita kiinnostavia suuntautumisvaihtoehtoja ilman ammatillisille syrjäpoluille tai umpikujaan joutumisen vaaraa. Koulutettujen tutkijoiden ja insinöörien työttömyys, alipalkkaus tai työskentely muissa kuin koulutustaan vastaavissa tehtävissä (myös liian byrokratian ja hallinnollisen työn takia) on kansantaloudellisten investointien tuhlausta, ja se säikyttää uuden sukupolven osaajien parhaimmistoa niin, että sen kiinnostus tiede- ja tekniikka-aloihin häviää tai se päättää lähteä Euroopasta.

2.23

Edellä mainittujen seikkojen kanssa yhteen sopii vaatimus siitä, että kokeneiden asiantuntijoiden ja tieteen ja tekniikan alojen osaajien tulee voida osallistua nykyistä tiiviimmin tutkimuspolitiikkaa, yrittäjyyttä ja innovaatiopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon sekä alan hallinnollisiin toimiin. Ensimmäinen ja rohkaiseva askel tähän suuntaan on Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) perustaminen. Kuitenkin myös unionin (komissio mukaan luettuna) ja jäsenvaltioiden toimiin, joiden avulla edistetään tutkimusta ja innovointia, tulee nivoa erityisalojen asiantuntemusta. Pelkkä hallinnointi ei riitä.

2.24

Tutkimuksen ja innovoinnin soveltaminen siten, että tuloksena on teollisuustuotteita ja -prosesseja, on oma ongelmakenttänsä. Lissabonin tavoitteissa ei turhaan vaadita, että kahden kolmanneksen t&k-toiminnasta tulisi tapahtua teollisuudessa. Aivan erityistä huomiota tulee siis kiinnittää myös siihen, että yrittäjien ammatinkuvaa arvostetaan entistä enemmän ja heidän tärkeää merkitystään innovoinnissa, talouden kehittämisessä ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamisessa korostetaan. ETSK toimii EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhdistävänä siltana. Tässä tarkoituksessa komitea on asettanut tulevan työohjelmansa keskeiseksi tavoitteeksi ihmiskasvoisen yrittäjyyden. Lissabonin strategian tavoitteet voidaan lopulta saavuttaa vain sellaisen vastuullisen, energisen ja neuvokkaan yrittäjyyden avulla, jolla on mahdollisimman hyvät kehittymismahdollisuudet.

2.25

Eri näkökohtia ja seikkoja käsitellään laajemmin ja perusteellisemmin jäljempänä sekä myös komitean lausunnoissa aiheista ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (1) ja ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (2).

3.1

Tieteen ja teknologian kehitys — Eurooppa on yhtämittaisesti kehittyvän modernin tieteen ja tutkimuksen syntysija. Se on myös yleisesti ottaen tieteen syntysija, kun mukaan lasketaan myös kreikkalais-egyptiläinen kulttuuripiiri ja muistetaan ajoittaiset vuorovaikutukset intialais-arabialaisen (3) kulttuuripiirin kanssa. Ajoittaisia vaihteluja ja sotien aiheuttamia keskeytyksiä lukuun ottamatta tieteen ja tutkimuksen alalla oli maiden rajat ylittäviä yhteyksiä Euroopan laajuisesti. Tieteen ja tutkimuksen metodiikka ja ajattelutapa ovat olleet nykyisen eurooppalaisen yhteiskunnan, sen arvojen, elämäntavan ja elintason tienraivaajia. Tiede ja tutkimus ovat olleet eurooppalaisen kulttuuripiirin tunnusmerkkejä (4). Niiden avulla aikaansaatujen saavutusten perustana oli käsityöllisen keksijähengen ja yrittäjyyden sekä tieteellisten menetelmien ja järjestelmien ja niiden perusteella kehitettyjen tekniikoiden ja teollisuuden prosessien vapaa vuorovaikutus.

3.2

Yhteiskunnan kehitys — Lähes käsi kädessä tieteellis-teknisen edistyksen kanssa kulki ratkaiseva yhteiskuntapoliittinen kehitys kohti modernissa valtiossa vapaasti eläviä kansalaisia. Tällaisen valtion tunnusmerkkejä ovat vallanjako, demokratia, perusoikeudet ja sosiaalilainsäädäntö.

3.3

Elinolosuhteiden kehitys — Kehityksen piirissä olevien valtioiden ja alueiden väestön elinolosuhteet ovat muuttuneet ja parantuneet edellä mainittujen yhteisten prosessien tuloksena enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Viimeksi kuluneiden 135 vuoden aikana väestön (5) odotettavissa oleva elinikä on yli kaksinkertaistunut (6), ja 50:n viime vuoden aikana maatalouden pinta-alakohtainen tuotto on lähes kolminkertaistunut. Menestyneissä teollisuusmaissa keskustellaan aliravitsemuksen sijaan ylipainosta, tiedonpuutteen sijaan tietotulvasta ja lapsikuolleisuuden sijaan väestön ikääntymisestä. Tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin avulla saavutettu modernin, liikkuvan teollisuusyhteiskunnan osaaminen ja suorituskyky kattaa kaikki inhimillisen kehityksen ja elämänlaadun osa-alueet.

3.4

Energian käyttö — Yksi saavutetun edistyksen kannalta ratkaiseva tekijä on ollut energiaa kuluttavien teollisten prosessien, koneiden ja kuljetusvälineiden kehittäminen ja intensiivinen käyttö: energia vapautti ihmiset raskaan ruumiillisen työn ikeestä, moninkertaisti tuottavuuden, tuotti lämpöä ja valoa ja mahdollisti odottamattoman laajamittaisen liikkuvuuden, tiedonkulun ja kulttuurisen kehityksen. Energiasta tuli nykyaikaisten kansantalouksien ”polttoaine” ja eteenpäin vievä voima.

3.5

Ilmastonmuutosongelmat ja energiahuolto — Tällainen voimakas kehitys on kuitenkin tuonut mukanaan myös uusia ongelmia ja haasteita. Kysymyksistä, jotka koskevat maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä sekä sen mahdollisia vaikutuksia ja hillitsemiskeinoja, on tehty kauaskantoisia poliittisia päätöksiä (7) ja lukuisia tutkimuksia (8). Näkemykset menevät osin ristiin. Lisäksi lokakuun 2006 lopussa julkaistussa Nicholas Sternin katsauksessa (9) (The Economics of Climate Change) todetaan, että pelkästään kasvihuonekaasujen aiheuttaman maailmanlaajuisen lämpenemisen pysäyttämiseen tarvitaan noin prosentti BKT:sta, mihin sisältyy myös muita tässä yhteydessä tarvittavia t&k-toimia. Vaikka ilmastonmuutosongelmia ei olisi, on Euroopan (ja maailman) varma ja kestävä energiahuolto yksi keskeisistä poliittisista haasteista, joihin vastaamiseksi tutkimus- ja kehittämistyötä on ratkaisevan tärkeää tehostaa huomattavasti (10).

3.6

Muita ongelmia ja haasteita  (11) — Ilmastonmuutos ja energiahuolto eivät ole ainoita ongelmakenttiä. Muita tärkeitä tutkimusaloja ovat esimerkiksi fyysisten ja psyykkisten sairauksien torjunta sekä vammaisten tai muutoin heikossa asemassa olevien ihmisten elinolojen helpottaminen, jotta heillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää itseään ammatillisesti ja osallistua osaamisyhteiskuntaan. Tärkeistä tutkimusaloista esimerkkeinä voidaan mainita myös väestörakenteen muutosten vaikutukset ja ikääntyminen, monisyisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä ja vaikutusmekanismeja koskevan tietämyksen kehittäminen, ympäristönsuojelu sekä yleensä elämämme perusehtojen, eurooppalaisen arvojärjestelmämme ja eurooppalaisen yhteiskuntamallimme varmistaminen ja edelleenkehittäminen. Komitea on antanut näistä aiheista yksityiskohtaisia suosituksia aiemmissa, mm. seitsemättä TTK-puiteohjelmaa (12) ja siihen liittyviä erityisohjelmia (13) käsittelevissä lausunnoissaan.

3.7

Globaali kilpailu — Lisäksi EU joutuu kohtaamaan tiukentuvan maailmanlaajuisen kilpailun asettamia vakavia haasteita, ja tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena on säilyttää EU:n työpaikat, tulotaso sekä sosiaali- ja ympäristönormit. Vastavoimina eivät ole pelkästään Yhdysvaltojen ja Japanin taloudellinen suorituskyky vaan etenkin Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden merkittävät ja jatkuvasti kasvavat teolliset ja tutkimussaavutukset (Kiina ottanee Yhdysvaltojen paikan maailman teknologiajohtajana vuoteen 2050 mennessä (14)) sekä näiden maiden merkittävästi alhaisemmat palkkatasot ja sosiaali- ja ympäristönormit. Nimenomaan maailmanlaajuisen kilpailun sekä siihen liittyvän maailmanlaajuisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja koskevan kilpajuoksun ja parhaiden tutkijoiden ja insinöörien houkuttelun vuoksi Euroopan unionin on optimoitava kyseisellä alalla harjoittamansa politiikka. Kyse on siis ensisijaisesti globaalista eikä Euroopan sisäisestä kilpailusta!

3.8

Etumatka tutkimuksessa, kehityksessä ja innovoinnissa — Eurooppa voi säilyttää kilpailukykyisen asemansa vain, jos se pystyy säilyttämään etumatkansa tutkimuksessa, teknologian kehittämisessä ja jatkuvassa innovoinnissa, jotka toteutuvat demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, poliittiseen vakauteen ja luotettavuuteen, yrittämisen vapauteen, suunnitteluvarmuuteen, suoritushalukkuuteen ja saavutusten tunnustamiseen perustuvassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Eurooppalaista tutkimusaluetta on vahvistettava ja laajennettava. Vaikka tämä tavoite sisältyykin nykyisin yleisesti kaikkiin poliittisiin aiejulistuksiin, on todellisissa toimissa, realististen painopisteiden (esimerkiksi tutkimusbudjettien) toteutuksessa ja asianomaisissa säännöstöissä (esimerkiksi työehtojärjestelmät (15), verolainsäädäntö (16)) edelleen selkeitä ja valitettavia puutteita — sekä unionitasolla että useimmissa jäsenvaltioissa. Tilanteen vahingollisuutta ei tulisi aliarvioida, vaikka eräissä jäsenvaltioissa onkin onneksi havaittavissa parantumisen merkkejä (17).

3.9

Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen — Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen yritysmaailmaan innovaatioiden ja kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaiseva edellytys, jotta voimme turvata — esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää nykyisen asemamme maailmanlaajuisella toimintakentällä ja parantaa sitä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia. Tutkimus ja kehittäminen palvelevat kuitenkin myös perimmäisenä tarkoituksena olevaa uuden tiedon tuottamista. Tietämystä lisäämällä paitsi helpotetaan ongelmanratkaisua myös laajennetaan maailmankuvaa, tuodaan objektiivinen näkökulma konfliktitilanteisiin ja rikastutetaan kulttuuria.

3.10

Perinteiden elvyttäminen — Euroopan tuleekin nyt tiedostaa perinteensä johtavana tutkimus- ja innovointialueena ja elvyttää nämä perinteet. Euroopan voima on sen kansalaisten suorituskyvyssä, ja sitä tuleekin edistää yhä ponnekkaammin. Lisäksi on siis investoitava selvästi enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, tehostettava tutkimusta ja kehitystä, vahvistettava teollisuuden, kaupan ja hallinnon innovointivalmiutta ja -kykyä ja poistettava näiden esteitä.

3.11

Investointien lisääminen — Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on erityisen tärkeää investoida selvästi nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, kansalaisten tätä ajatellen asianmukaiseen koulutukseen sekä tarvittavien tutkijoiden ja insinöörien (molempien sukupuolten) kouluttamiseen. Lisäksi on kuitenkin edistettävä elinkeinoelämän — erityisesti myös pk-yritysten — halukkuutta investoida tutkimukseen ja kehitykseen. Tätä varten tulee luoda asianmukaiset oikeudelliset, hallinnolliset, verotukselliset (18) ja rahoitukselliset olosuhteet. Tutkimus- ja kehitysinvestoinneista on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampia ja kannattavampia.

3.12

Kehitysmyönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri — Tärkein edellytys on kehitystä, innovointia ja yrittäjyyttä suosiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka ilmenee kaikilla politiikan tasoilla siten, että niillä luodaan tarvittavat olosuhteet ja tehdään asianomaiset suuntaa-antavat päätökset. Siten saadaan luotua työpaikkoja ja voidaan varmistaa, että elinkeinoelämän parissa syntyy riittävästi luottamusta ja optimismia tarvittavien investointien tekemiseen. Tähän sisältyy myös tarve lisätä kansalaisten tietoa tieteen ja tekniikan saavutuksista ja merkityksestä sekä yritysmaailman pioneerisuorituksista. Lisäksi tulee tunnustaa, että erityisesti perustutkimus (19) luo perustan tulevalle tietämykselle ja tuleville innovaatioille.

3.13

Saavutusten arvostaminen — Yhteiskunnan on tiedostettava näiden saavutusten ratkaiseva merkitys nykyiselle elämäntavallemme ja ymmärrettävä näiden saavutusten edellytykset sekä niihin liittyvät yrittäjien tieteellis-tekniset ja kulttuuriset panokset. Kyseisistä saavutuksista on opetettava kouluissa, ja niiden olemassaolon merkitystä on arvostettava.

3.14

Muut edellytykset — Edistys ja kestävä innovaatio perustuvat kuitenkin paitsi tieteeseen ja tekniikkaan myös kaikkien osapuolten motivaatioon, kykyihin ja suoritushalukkuuteen sekä uudenlaisiin liiketoimintamalleihin, oikeanlaiseen johtamiseen ja suotuisiin oikeudellisiin perusedellytyksiin.

3.15

Riskien hyväksyminen — Uusien tutkimussuuntien, innovatiivisen teknologian, toimintatapojen tai liiketoimintamallien kehittäminen edellyttää tietyn menestymisen mahdollisuuden tai epäonnistumisen riskin hyväksymistä. Uuden lähestymistavan hyvät puolet ja tehokkuus, kuten myös sen huonot puolet tai sivuvaikutukset, selviävät yleensä vasta silloin, kun sitä testataan käytännössä ja vertaillaan kilpaileviin menetelmiin. Myös epäonnistumisesta opitaan. Onnistumisen mahdollisuus ja riski ovat saman mitalin kaksi puolta. Periaatteena tulisi olla, että innovaatiosta odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin siihen mahdollisesti liittyvät riskit. Mahdolliset yhteiskunnalliset riskit on arvioitava tarvittaessa erityisesti. Lisäksi voitaisiin kuitenkin pohtia, tulisiko ainakin pk-yrityksille perustaa — esimerkiksi EIP:n yhteyteen — riskirahasto, joka auttaisi yrityksiä kattamaan vahingot tai menetykset.

4.1

Tietopohja — Tietämys perustuu kahteen samamerkityksiseen pilariin: koulutukseen ja tutkimukseen. Uutta tietämystä voidaan hankkia vain tutkimuksen ja kehityksen avulla. Pohjaksi tarvitaan olemassa olevaa tietoa: se on siirrettävä eteenpäin ja ankkuroitava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä jatkokoulutuksen avulla. Tässä yhteydessä tavoitteet ovat seuraavat:

4.1.1

Perustietämys — Ensinnäkin kaikkia kansalaisia koskevaan opetussuunnitelmaan tulee sisällyttää vankat perustiedot tieteestä, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden toimintatavoista ja tärkeimmistä periaatteista. Tämä on välttämätöntä, jotta kansalaiset pystyisivät esimerkiksi arvioimaan usein varsin monimutkaisiakin asiayhteyksiä, joiden tuntemusta vaaditaan myös pätevään poliittiseen mielipiteenmuodostukseen. Näin ollen kaikissa kouluissa on mukautettava opetussuunnitelmia ja käytettävissä olevaa opetusaikaa siten, että lapset ja nuoret johdatetaan havainnollisten esimerkkien ja innostavien selitysten ja oppimateriaalien avulla asteittain tieteen, tekniikan ja talouden ajatusmaailmaan sekä olemassa olevan tiedon pariin (20). Heille tulee välittää tietoisuus siitä, miten ratkaiseva merkitys tieteellisellä työllä, innovatiivisten taloudellisten ja sosiaalisten toimintatapojen teknisellä kehittämisellä ja yleensä osaamisyhteiskunnalla on heidän tulevaisuudelleen ja elämän mahdollisuuksilleen. Tavoitteen saavuttamiseksi tätä osuutta on painotettava opetussuunnitelmissa selvästi nykyistä enemmän. Komitea suhtautuu myönteisesti asiaa käsittelevän Rocardin ryhmän raportissa esitettäviin suosituksiin ja kannattaa niitä (21).

4.1.2

Ammatinvalinnan kannustimet — Toiseksi on kannustettava lahjakkaita nuoria tämänsuuntaiseen ammatinvalintaan ja innostumaan tunnetusti vaikeasta opiskelusuunnasta ja välitettävä heille sitä varten riittävät perustiedot. Tämänkin vuoksi koulujen ja erityisesti lukioiden opetussuunnitelmissa on oltava laaja ja erityisen korkeatasoinen opetustarjonta.

4.1.3

Laajentamisen ja syventämisen tarve — Luonnontieteellis-teknisen alan opetustarjontaa on siis selvästi tarve parantaa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen seikkaan, että lahjakkuutta on tietenkin tuettava laajasti, myös yhteiskunta- ja taloustieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Laajojen väestöryhmien vahva koulutus, joka edellyttää oppijoilta panoksena suoritusvalmiutta ja kurinalaisuutta, on yhtä tärkeää kuin kyvykkään eliitin kouluttaminen tiedealoilla. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja tiedemyönteisen yhteiskunnan perusedellytyksenä ovat korkeatasoiset oppilaitokset peruskoulutasolta aina yliopistoihin saakka.

4.1.4

Eurooppalainen osaamisalue — Lisäksi komitea toistaa suosituksensa siitä, että eurooppalaisen tutkimusalueen ohelle ja täydennykseksi tulee luoda eurooppalainen osaamisalue tehostamalla valtioiden yhteistyötä koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen alalla. Eurooppalaiseen osaamisyhteiskuntaan siirtymistä haittaavat sisämarkkinoiden esteet tulee siis raivata mahdollisimman pian. Komitea viittaa niin ikään lausuntoonsa aiheesta ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (22).

4.1.5

Elinikäinen oppiminen ja liikkuvuus — Tässä yhteydessä keskeisellä sijalla ovat kannustimet ja toimenpiteet elinikäisen oppimisen edistämiseksi, sillä se on osaamisyhteiskunnan avaintekijä. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee edistää yhä tehokkaammin henkilöiden liikkuvuutta. Myös tähän liittyviä toimivia yhteisön ohjelmia (Erasmus, Marie Curie) tulee voimistaa. Liikkuvuus mahdollistaa Euroopan verkottumisen ja edistää asiantuntemuksen hankkimista ja siirtämistä. Työntekijöille, tutkijoille ja opiskelijoille tulee taata mahdollisuus liikkua vapaasti koko EU:n alueella. Samalla tulee huolehtia siitä, että tulot, työolot ja perheiden tukeminen ovat asianmukaisella tasolla. Tätä varten kaikkialla Euroopassa tulee myös parantaa mahdollisuuksia saada tietoja koko unionissa avoimina olevista työpaikoista.

4.2

Koulutusstandardit — Yliopistoissa ja teknisissä korkeakouluissa on taattava vähintään parasta kansainvälistä tasoa vastaava tieteellis-tekninen koulutus, sillä tutkimuksen ja innovoinnin tärkein pääoma ovat huippukoulutetut ja motivoidut tutkijat ja insinöörit (miehet ja naiset), jotka hyödyntävät elinikäistä oppimista ja pitävät yllä ja lisäävät ammatillista osaamistaan koko uransa ajan ja joista riittävän moni pystyy omaksumaan johtavan roolin ja kykenee uraauurtaviin suorituksiin vaikeimmilla aloilla.

4.3

Mahdollisuuksia kaikille — Edistys ja menestys ovat vastaisuudessa yhä useammin tulosta järjestelmällisestä, työnjakoon perustuvasta tiimityöstä. Kaikille siihen osallistuville tulee tarjota parhaat mahdolliset edellytykset kehittää itseään ja oma-aloitteellisuuttaan lahjakkuutensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tämä edellyttää koulutusjärjestelmiltä riittävää joustavuutta, jotta kaikilla lahjakkuuksilla — myös esim. myöhään kehittyvillä — on mahdollisuus mahdollisimman hyvään koulutukseen. Lisäksi korkealaatuisia oppilaitoksia on oltava kaikilla asiantuntija- ja ammattialoilla, joita nykyään ja tulevaisuudessa tarvitaan tekniikan, tieteen ja talouden alojen monipuolisissa tehtävissä.

4.4

Verkottuminen — Erityisesti ammattikoulutuksen ja jatkokoulutuksen kannalta on tärkeää, että koulutus, tutkimus ja teollinen soveltaminen verkotetaan yhä vahvemmin. Tällä on ilmeinen yhteys elinikäiseen oppimiseen ja liikkuvuuteen (ks. kohta 4.1.5). Lisäksi tulee voimistaa yliopistojen ja teknisten korkeakoulujen/yliopistojen kansainvälistä verkottumista. Komitea pitää tässäkin mielessä tervetulleena suunnitelmia perustaa Euroopan teknologiainstituutti (23), jonka tarkoituksena on kehittää edelleen EU:n ja jäsenvaltioiden innovointikapasiteettia yhdistämällä koulutus, tutkimus ja innovointi korkeimmalla mahdollisella tasolla toisiinsa. Viimeksi mainittu pätee yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen lisäksi myös kilpailuvaihetta edeltävään, teollisuusyritysten yhdessä tekemään tutkimukseen ja kehittämiseen (24), kuten autoteollisuudessa yhdessä tehtävään moottoritekniikan kehittämistyöhön.

5.1

Investointi on kaikkien osapuolten asia — EU:n, jäsenvaltioiden ja yksityissektorin on tehtävä parhaansa — toisin sanoen selvästi enemmän kuin nyt — tarjotakseen koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tarvittavat investoinnit.

5.2

Barcelonan tavoite — Kaikkien asianomaisten toimijoiden on otettava hyvin vakavasti Lissabonin strategian toteuttamiseksi Barcelonassa asetettu tavoite ja tehtävä kaikkensa sen saavuttamiseksi, jotta Eurooppa ei jäisi t&k-investointien maailmanlaajuisessa kilpailussa viimeiseksi. Kyseisen tavoitteen mukaan tutkimus- ja kehitystoimintaan osoitettavaa EU:n kokonaisrahoitusta olisi vuoteen 2010 mennessä lisättävä siten, että se lähestyisi kolmea prosenttia BKT:sta. Kaksi kolmannesta tähän tarvittavista investoinneista olisi saatava yksityiseltä sektorilta.

5.3

Seitsemännen TTK-puiteohjelman vipuvaikutus — Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2006 seitsemännen TTK-puiteohjelman vuosiksi 2007–2013. Sen määrärahat ovat noin 50 miljardia euroa suuremmat kuin edellisen puiteohjelman. Tämä on jälleen yksi osoitus huomattavan menestyksekkäästä EU-politiikasta, jolle komitea on antanut voimakkaan tukensa. Tarkoitukseen varattu budjetti, noin 50 miljardia euroa, merkitsee kuitenkin sitä, että EU:n osuus tutkimus- ja kehitysinvestoinneista jää vain noin 2 prosenttiin (eli viideskymmenesosaan!) Barcelonassa asetetusta tavoitearvosta. Komitea on useaan otteeseen korostanut, ettei tämä riitä käynnistämään täysimääräisesti EU:n tuen vipuvaikutusta ja yhdentämisvoimaa, joka puolestaan vaikuttaisi jäsenvaltioiden tukipolitiikkaan ja tarvittavaan elinkeinoelämän investointivalmiuteen. Barcelonan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava merkittävä kasvu jää siis saavuttamatta.

5.4

Vahvistettu suositus — Komitea toistaakin suosituksensa (25), jonka mukaan kyseistä EU:n tukiosuutta tulisi korottaa vuonna 2008 tehtävän EU:n talousarvion tarkistuksen yhteydessä aluksi puolella eli noin kolmeen prosenttiin Barcelonassa tavoitteeksi asetetuista kokonaisinvestoinneista. Tämä on erityisen tärkeää senkin johdosta, että perusteilla on Euroopan teknologiainstituutti ja että ilmastoa vahingoittamattoman kestävän energiahuollon varmistamiseksi tarvitaan pikaisesti lisää t&k-toimintaa. Tämä olisi unionilta erityisen tehokas toimenpide, jonka avulla voitaisiin nopeuttaa yhä tärkeämmäksi käyvien Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden saavuttamista ja ratkaista edellä mainitut ongelmat nykyistä tehokkaammin ja ripeämmin.

5.4.1

Kilpajuoksu Kiinan kanssa — Kyseisten alojen tutkimustoiminta kasvaa nopeasti mm. Kiinassa, ja Euroopan on tehtävä kaikkensa säilyttääkseen markkina-asemansa maailmanlaajuisesti tärkeää ja tarpeellista teknologiaa koskevassa kansainvälisessä kilpailussa. Niin kauan kuin EU ja jäsenvaltiot eivät vielä hoida omaa osuuttaan itse asettamiensa Barcelonan tavoitteiden rahoituksesta, ei kuitenkaan ole poliittisesti kovinkaan uskottavaa vaatia tarvittavia investointeja yksityiseltä sektorilta.

5.4.2

Jäsenvaltioiden antama perusrahoitus — Jäsenvaltioiden tulisi ainakin huolehtia yliopistojensa ja tutkimuslaitostensa riittävästä perusrahoituksesta, jotta ne voivat hyödyntää toivotussa määrin mahdollisuutta saada osarahoitusta seitsemännestä TTK-puiteohjelmasta.

5.5

Valtiontukea koskevat yhteisön puitteet — EU:n tukioikeutta tulisi muotoilla siten, että jäsenvaltioille tarjotaan kannusteita ja annetaan riittävä toimintavapaus tukea entistä voimakkaammin, tehokkaammin ja hallinnollisessa mielessä sujuvammin yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityssuunnitelmia sekä näiden toimijoiden tarpeellista verkottumista. Tulisikin tutkia tarkoin, tukevatko ”Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle” (26) todella näitä tavoitteita.

5.6

Jäsenvaltioiden budjettilainsäädäntö — Jäsenvaltioiden budjettilainsäädäntöjen tulisi mahdollistaa t&k-toimien tukemisessa määrärahojen joustava peruminen tai siirtäminen sen mukaan, miten hankkeet ovat edenneet. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että osoitettuja varoja voitaisiin siirtää seuraavalle kalenteri- tai varainhoitovuodelle.

5.7

Tieteellisen infrastruktuurin kehittäminen — Lisäksi komitea on suosittanut useasti (27), että selvästi nykyistä suurempi osa yhteisön rakennerahastovaroista käytettäisiin tieteellisen infrastruktuurin kehittämiseen. Myös Euroopan investointipankin varoista olisi tässä yhteydessä suurta hyötyä.

5.8

Pk-yritysten potentiaali — Pk-yritysten ja etenkin uusien yritysten innovointimahdollisuuksia on vahvistettava edelleen. Yleisesti ottaen teollisuutta on kannustettava nykyistä enemmän asianomaisiin investointeihin. Komitea korostaa EU:n ohjelmaa ”Monivuotinen ohjelma yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi” koskevia suosituksiaan (28) sekä tässä yhteydessä erityisen tärkeää osaamiseen perustuvan talouden tukemista. EU:n kaikista yrityksistä 98 prosenttia on pk-yrityksiä, joten niiden innovointikyvyn vahvistaminen on erityisen tärkeää. (Komitea pitää tervetulleena, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa pk-yritysten t&k-toimintaan varataan 1,3 miljardia euroa.) Pk-yritysten toimintaa vaikeuttavia voimassa olevia säännöksiä tulisi tarkistaa, ja mahdollisuuksien mukaan niiden byrokraattisuutta tulisi karsia. Lisäksi viranomaiset voisivat helpottaa tukimahdollisuuksien hyödyntämistä nk. bisnesenkelien avulla. Eurooppa voi ottaa oppia myös muiden valtioiden tällä alalla harjoittamasta tukipolitiikasta.

6.1

Viittaus muihin, aiemmin annettuihin asiakirjoihin — Tässä yhteydessä komitea viittaa ensinnäkin kahteen komission hiljattain aiheesta ”innovaatio” julkaisemaan tiedonantoon (29) sekä erinomaiseen Ahon raporttiin (30). Komitea viittaa myös omaan lausuntoonsa aiheesta ”Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaalin vapauttaminen ja vahvistaminen” (31), jossa esitetyt kannanotot ovat pitkälti yhtenevät tämän lausunnon kanssa. Siinä käsitellään kuitenkin monia tässä esiin nostettuja kysymyksiä seikkaperäisemmin.

6.2

Innovointi on enemmän — Komitea vahvistaa olevansa samaa mieltä edellä mainittujen asiakirjojen kanssa ja toteaa niiden täydennykseksi, että edistys ja innovointi eivät perustu pelkästään tieteeseen ja tekniikkaan vaan myös tämän tiedon soveltamiseen uusissa, paremmissa prosesseissa ja tuotteissa, uudenlaisissa liiketoimintamalleissa ja johtamismenetelmissä. Tarvitaan siis innovatiivista yrittäjähenkeä ja yrittäjäaloitteita. Edistys ja innovointi perustuvat myös uudenlaisiin palveluihin, terveydenhuollon edelleen kehittämiseen ja yleensä sosiaalisten kysymysten parempiin ratkaisuihin — esimerkkinä vaikkapa komitean tarkastelema joustoturvan käsite (32).

6.3

Innovointi: askel tuntemattomaan — Innovointi merkitsee myös sellaisten uusien tekniikoiden, menetelmien, organisaatiotapojen, liiketoimintamallien, koulutusmallien yms. kehittämistä ja toteuttamista, joita aiemmin ei ole otettu huomioon. Tästä syystä niiden toimivuus selviää yleensä vasta jälkikäteen, kun niitä on testattu käytännön kilpailussa.

6.4

Selkeät säännökset — Säännökset laaditaan kuitenkin olemassa olevan tiedon perusteella. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ne tarjoavat riittävästi toimintavapautta eli että niiden yhteydessä voidaan ottaa tarvittavassa määrin huomioon monimuotoisuus ja vaihtelevuus, jotta myös uudet, ennen kokeilemattomat ideat voidaan toteuttaa eikä niitä tukahduteta jo alkuunsa tai anneta kuihtua hiljaa pois, koska ne eivät sovi voimassa olevan sääntelyn mukaiseen muottiin. Kaikissa säännöksissä on siis kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikkia periaatteellisia kysymyksiä käsitellään ja säädellään, mutta vältetään asettamasta liian yksityiskohtaisia määräyksiä. Ylisääntely ja liialliset rajoittavat säännökset, olivatpa ne kuinka hyvää tarkoittavia tahansa, vaikeuttavat ja estävät innovointia. Komitea kannattaakin kaikkia pyrkimyksiä sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja turhien tai tarpeettoman rajoittavien säännösten poistamiseksi. Tämä helpottaisi myös alan asiantuntijoiden hallinnollista taakkaa (ks. jäljempänä). Lisäksi on syytä muistaa, ettei yksittäisten toimijoiden tekemien virheiden tulisi johtaa kaikkien ylisääntelyyn.

6.5

Tutkimuksen vapaus — Toistettakoon vielä kerran: innovointi edellyttää yrittäjien riittävää toimintavapautta. Tutkimuksen vapaus — joka tarkoittaa myös vapautta asiaankuulumattomista, rajoittavista (33) tai jopa ideologisista säännöistä — on luovan tieteen sekä uusien löytöjen ja keksintöjen perusedellytys. Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta eettisiä kysymyksiä koskevien oikeudellisten sääntöjen asettamiin rajoituksiin eikä siihen, että myönnettyjä tukirahoja tulee käyttää asianmukaisesti.

6.6

Lausunto CESE 1566/2006 — Lisää tärkeitä näkökohtia on edellä kohdassa 5.1 mainitussa lausunnossa (34). Komitea vahvistaa painokkaasti kyseisessä lausunnossa esittämänsä kannanotot. Lausunnon kohdissa 4.7–4.11 esitetään suosituksia seuraavista myös tässä yhteydessä relevanteista kysymyksistä: luonnon tuntemisesta innovatiiviseen tuotteeseen ja prosessiin sekä innovatiivisiin palveluihin, liikkuvuuden parantaminen akateemisen maailman ja teollisuuden välillä, julkisesti saatavilla olevat tiedotusjärjestelmät, klusterit, uudet yritykset, perustutkimus, innovatiiviset tuotteet, julkiset hankinnat, teollis- ja tekijänoikeudet ja tarvittava yhteisöpatentti, patentin julkaiseminen ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa keksinnön uutuutta, sekä kieliongelmat ja uusien jäsenvaltioiden erityistilanteet.

6.6.1

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu — Eurooppalainen yhteisöpatentti. Tässä yhteydessä on vielä erikseen korostettava teollis- ja tekijänoikeuksien riittävän suojelun merkitystä (35). Yrittäjien tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja innovointiin tekemien investointien on oltava kannattavia, eikä oikeuksien suojan saavuttamisen ja säilyttämisen aiheuttama taloudellinen eikä oikeudellis-hallinnollinen taakka saa haitata Euroopan taloudellista suorituskykyä maailmanlaajuisiin kilpailijoihin verrattuna. Tästä käy ilmi myös eurooppalaisen yhteisöpatentin (ja siihen liittyvän nk. armonajan) pikainen tarve.

7.1

Arvokkain resurssi — Tällä kohdin komitea viittaa erityisesti aihetta koskevaan lausuntoonsa (36), johon sisältyvät kannanottonsa se vielä vahvistaa ja joita se korostaa. Komitea on aiemminkin todennut, että henkilöresurssit ovat tietämyksen ja innovaation haavoittuvin ja arvokkain resurssi. Tärkein tehtävä on motivoida lahjakkaita nuoria tieteelliseen tai tekniseen koulutukseen ja myös tarjota heille paras mahdollinen alan koulutus.

7.2

Oppilaitosten laatu (ks. kohta 4) — Alan oppilaitosten määrä, varustus ja laatu ovat ratkaiseva edellytys sille, että osaavia tutkijoita, insinöörejä ja opettajia saadaan tarpeeksi. On siis luotava tai säilytettävä tarpeeksi korkealaatuista opetusta tarjoavia ja hyvin varustettuja, kiinnostavia yliopistoja ja ennen kaikkea myös teknisiä korkeakouluja. Opettajakunnan on oltava huipputasoa, ja tutkimuksen ja opetuksen välillä on oltava kiinteä yhteys (37). Oppilaitosten on pystyttävä selviytymään kilpailussa Yhdysvaltojen ja muiden Euroopan ulkopuolisten maiden parhaiden yliopistojen kanssa ja oltava myös riittävän houkuttelevia, jotta niihin saadaan parhaita opiskelijoita Euroopan ulkopuolisista maista.

7.3

Yhteiskunnan vastuu — Koska yhteiskunta ja samalla yksittäiset tutkijat panostavat toivottavana pidettävän laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla — jota poliittiset päättäjät edustavat — on vastuu hyödyntää näitä sijoituksia parhaalla mahdollisella tavalla. Vastuuseen kuuluu siitä huolehtiminen, että koulutetuille tutkijoille on tarjolla asianmukaisia työtilaisuuksia sekä mahdollisuuksia kehittää itseään, edetä urallaan tarkoituksenmukaisesti ja valita kiinnostavia suuntautumisvaihtoehtoja ilman ammatillisille syrjäpoluille tai umpikujaan joutumisen vaaraa. Pätevien tutkijoiden ja insinöörien työttömyys, alipalkkaus tai työskentely muissa kuin koulutustaan vastaavissa tehtävissä on kansantaloudellisten investointien tuhlausta, ja se säikyttää uuden sukupolven osaajien parhaimmistoa niin, että sen kiinnostus tiede- ja tekniikka-aloihin häviää tai se päättää lähteä Euroopasta. Liiallinen byrokratiakin (ks. kohta 7.7) on resurssien vääränlaista käyttöä.

7.4

Lahjakkuuksien kehittäminen — Tavoitteena on tarjota ihmisille yleensä ja siis myös kaikille yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten työntekijöille parhaat mahdolliset edellytykset kehittää itseään ja oma-aloitteellisuuttaan lahjakkuutensa, suorituskykynsä ja luovuutensa mukaisesti. Tavoitteena on niin ikään luoda sellainen yhteiskunnallinen ympäristö, joka mahdollistaa perheen perustamisen sekä palvelee ja edistää työntekijöiden luomiskykyä. Tämä edellyttää kuitenkin myös sitä, että tällaisesta koulutuksesta ja tuesta nauttivien nuorten tulee puolestaan tehdä parhaansa ja hyödyntää hankittua osaamista ja taitoja velvollisuudentuntoisesti, sitoutuneesti ja mahdollisimman hyvin. Nämä ovat erittäin tärkeitä sosiaali- ja perhepolitiikkaan, yritystoiminnan opetukseen ja yleisesti johtamiskulttuuriin liittyviä kysymyksiä. Kyseisillä aloilla tunnustetaan nykyään työ- ja perhe-elämän mielekkään tasapainon merkitys luovuudelle ja tuottavuudelle (38).

7.5

Osaajien kartoittaminen ja arviointi  (39) — Huippukykyjä ja -saavutuksia ei voida hallinnoida jäykillä arviointikaavioilla, ja niihin liittyy sitä paitsi myös väärinkäytösten mahdollisuus. Ongelmallista on esimerkiksi sellaisten tiedekirjoittajien käyttäytyminen, jotka lainaavat julkaisuissaan ensisijaisesti toisiaan ja muodostavat nk. sitaattikartelleja parantaakseen asemiaan kaavamaisissa arvioinneissa. Julkaisujen, siteerausten tai patenttien lukumäärä tai muut sellaiset tunnusluvut eivät yksinään ole riittäviä tai luotettavia arviointiperusteita. Tärkeitä tekijöitä ovat myös laatu, uutuusarvo ja merkittävyys. Lisäksi tulee muistaa, että toisinaan juuri uraauurtavimpien saavutusten tai keksintöjen tunnistaminen, tunnustaminen, hyödyntäminen ja niihin viittaaminen kirjallisuudessa on tapahtunut tietyllä viiveellä. Persoonallisuuden ja saavutusten kaikkien eri ilmenemismuotojen ja ulottuvuuksien arvioinnissa tarvitaankin sen alan, jolla saavutukset on tehty tai ovat odotettavissa, merkittävien edustajien monipuolista kokemusta ja henkilökohtaista arvostelukykyä. (Tällöinkään ei voida sulkea täysin pois virhearvioinnin mahdollisuutta.)

7.6

Päätöksentekoprosesseihin osallistuminen — Lisäksi kokeneiden asiantuntijoiden ja tieteen ja tekniikan alojen osaajien tulee voida osallistua nykyistä tiiviimmin tärkeiden tutkimuspoliittisten, yrittäjyyttä koskevien ja innovaatiopoliittisten päätöksen tekoon sekä alan hallinnollisiin toimiin. Ensimmäinen ja hyvin rohkaiseva askel tähän suuntaan on Euroopan tutkimusneuvoston perustaminen. Komitea on ilmaissut sille voimakkaan tukensa (40). Kuitenkin myös unionin (erityisesti komission) ja jäsenvaltioiden toteuttamaan tutkimus- ja innovointitukien hallinnointiin tulee nivoa riittävästi erityisalojen asiantuntemusta. Mukaan tulisi saada etenkin menestyneitä nuoria insinöörejä ja tutkijoita. Tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen tulee olla muutakin kuin vain hallinnollista.

7.7

Liiallisten omaan alaan kuulumattomien tehtävien karsiminen — Tutkiminen, kehittäminen ja keksiminen sekä tiedon työstäminen ja eteenpäin välittäminen on aikaa vievää henkistä ja laboratoriossa tehtävää työtä, joka vaatii ajoittain häiriötöntä keskittymistä ja ajatustyötä. Komitea on vuodesta 2000 alkaen toistanut useassa yhteydessä (41), että ylimääräisen hallintotyön jatkuva lisääntyminen, hakemus- ja arviointitoimet sekä selvitysten kirjoittaminen eli yleensä byrokratia yms. vievät leijonanosan monien asiantuntijoiden työajasta. Se on pois heidän varsinaisesta työskentelystään ja heikentää juuri huippuosaajien innovointi- ja suorituskykyä. Tällaista väärää kehityssuuntaa arvostellaan yhä laajemmin myös tiedotusvälineissä (42). Komitea on tyytyväinen komission aikeisiin kiinnittää tähän asiaan huomiota ja karsia ylimääräisiä tehtäviä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Tässä yhteydessä tulee huomata, ettei vaatimus asiantuntijoiden mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoprosesseihin ole ristiriidassa hallinnollisten velvoitteiden vähentämistarpeiden kanssa vaan voi vieläpä edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Konkreettisena tavoitteena tulisi olla, että erilaisten tukilähteiden, kumppanuusorganisaatioiden, verkostojen sekä valvonta- ja hyväksyntäelinten lukuisia hakemus-, raportointi- ja seurantamenettelyjä yhtenäistetään ja yhdistetään. Se lisäisi huomattavasti myös avoimuutta.

7.8

Aivovienti ja liikkuvuus — Insinöörin tai tutkijan ammatti edellyttää perustellusti (ks. myös kohta 4.1.5) liikkuvuutta ja joustavuutta. Tämä ei saa kuitenkaan vaikeuttaa tutkijan tai insinöörin henkilökohtaisia tai hänen perheensä elinolosuhteita tai heikentää sosiaaliturvaa (43) eikä ajaa parhaita pois Euroopasta. Euroopan työolojen on oltava riittävän houkuttelevia, jotta näin ei kävisi ja jotta huippukoulutettujen osaajien liikkuvuus olisi kaiken kaikkiaan ainakin tasapainossa. Myös eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa EU:n sisällä mahdollisesti tapahtuvasta yksipuolisesta aivoviennistä. Komitea on jo useaan otteeseen suosittanut (ks. myös kohta 5.7), että nykyistä huomattavasti suurempi osa EU:n rakennerahastovaroista käytettäisiin tieteellisen infrastruktuurin kehittämiseen, jotta kaikkiin jäsenvaltioihin saataisiin kiinnostusta herättäviä tutkimuslaitoksia. Ne houkuttelisivat halukkaita osaajia palaamaan ja voisivat myös liittyä verkostoihin.

7.9

Yrittäjän ammatinkuva — Tutkimus- ja kehittämistyön soveltaminen siten, että tuloksena on innovatiivisia tuotteita ja prosesseja, on oma ongelmakenttänsä. Lissabonin tavoitteissa ei turhaan vaadita, että kaksi kolmannesta tutkimustyön rahoituksesta tulisi saada teollisuudelta. Aivan erityistä huomiota tulee siis kiinnittää myös siihen, että yrittäjän ammatinkuvaa arvostettaisiin entistä enemmän ja heidän tärkeää merkitystään innovoinnissa, talouden kehittämisessä ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin parantamisessa korostettaisiin. ETSK toimii EU:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhdistävänä siltana. Tässä tarkoituksessa komitea on asettanut tulevan työohjelmansa keskeiseksi aiheeksi ihmiskasvoisen yrittäjyyden. Lissabonin strategian tavoitteet voidaan lopulta saavuttaa vain sellaisen vastuullisen ja energisen yrittäjyyden avulla, jolla on mahdollisimman hyvät kehittymismahdollisuudet.

1)

WMO:n/UNEP:n perustaman hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) selvitys Climate Change 2007: The Physical Science Basis — Summary for Policy Makers

2)

61 tutkijan allekirjoittama avoin kirje (http://www.lavoisier.com.au/papers/articles/canadianPMletter06.html) Kanadan pääministerille.