27.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/9

1.1

Euroopan komissio kehittää ”uudentyylistä” teollisuuspolitiikkaa. Uudentyylinen teollisuuspolitiikka perustuu kolmeen pilariin, jotka ovat lainsäädännön parantaminen, alakohtainen lähestymistapa sekä Euroopan tason integroitu lähestymistapa. Se on suoraan yhteydessä sekä Lissabonin strategiaan että parhaillaan käynnissä olevaan uudelleenarviointiin teollisuustuotannon merkityksestä Euroopan taloudelle.

1.2

Useilla aloilla suhtaudutaan erittäin myönteisesti tällaiseen EU:n tasolla toteutettavaan teollisuuspolitiikan elvyttämiseen. ETSK kannattaa varauksetta ”uudentyylisen” teollisuuspolitiikan periaatteita (1). Uuden politiikan onnistuminen riippuu ennen kaikkea kyvystä yhdistää asianmukaisesti horisontaalisia ja alakohtaisia toimia. Syyt tähän ovat seuraavat:

1.3

Poliittisesti ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että Euroopan on pyrittävä vastaamaan tuleviin haasteisiin ottamalla voimakas johtoasema globalisoituneessa maailmassa. Lissabonin tavoitteiden toteuttamisesta on tullut entistäkin tärkeämpi asia. Euroopan ei siten ainoastaan tulisi pyrkiä torjumaan omia havaittuja heikkouksiaan (kauppakumppaneihinsa verrattuna), vaan sen tulisi myös tukea ja kehittää vahvuuksiaan. Konepajateollisuudella on käytettävissään huomattavasti teknologisia voimavaroja, sillä se omistaa sekä sen omiin tuotteisiin sisältyvän teknologian että sen asiakkaiden — joihin kuuluu muu tuotantoteollisuus — käyttämissä prosesseissa sovellettavat teknologiset ratkaisut. Lisäksi sen käytettävissä on energian, veden, liikennevälineiden ja viestintävälineiden kaltaisia perushyödykkeitä.

1.4

Kun otetaan huomioon Lissabonin strategian elvyttäminen ja nykyinen keskittyminen kasvu- ja työllisyyskysymyksiin, komissio korostaa aivan oikein tuotantoteollisuuden ja erityisesti pk-yritysten keskeistä roolia. Näin ollen konepajateollisuutta on eurooppalaisessa teollisuuspolitiikassa pidettävä strategisena alana, jolla menee lisäksi nykyään erittäin hyvin. Huomiota ei tulisikaan kohdistaa pelkästään niihin aloihin, joilla on edessään välittömiä haasteita, vaan myös menestyviin aloihin.

1.4.1

Konepaja-ala on oma itsenäinen alansa, mutta koska se tuottaa eri teollisuudenalojen käyttämiä tuotantohyödykkeitä ja yhteisiä teknologisia ratkaisuja, se on myös välittäjä, jonka toiminta vaikuttaa paljon useampiin Euroopan elinkeinoelämän aloihin.

1.4.2

Koska konepaja-ala tarjoaa teknologisia ratkaisuja kaikille muille talouselämän aloille, se muodostaa tärkeän teollisen perustan Euroopan taloudelle.

1.4.3

Konepaja-ala on myös yksi EU:n tärkeimmistä vientisektoreista, jonka osuus unionin teollisuustuotteiden viennistä on 15 prosenttia.

1.5

Konepajateollisuus on hyötynyt merkittävästi sisämarkkinoista, sillä sisämarkkinat ovat tarjonneet Euroopan teollisuustuotannolle merkittävät kotimarkkinat. Vaikka alalla tarvitaan suhteellisen paljon yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja ja Euroopan tason sääntelyä, asiassa on kuitenkin tärkeää säilyttää tasapaino, jotta vältetään ylisääntely ja sen mahdolliset kielteiset vaikutukset kilpailukykyyn. Samaan aikaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota säännösten täytäntöönpanoon ja niiden noudattamisen valvontaan.

1.6

Tarvitaan sekä horisontaalisia että alakohtaisia poliittisia toimia mutta myös niiden riittävän tehokasta yhdistämistä.

2.1

Konepaja-ala on erittäin tärkeä Euroopan taloudelle useista syistä:

2.1.1

Kyseessä on korkeaa lisäarvoa tuottava, tietovaltainen strateginen teollisuudenala, joka toimittaa kaikille muille talouselämän sektoreille koneita, tuotantojärjestelmiä ja komponentteja sekä niitä varten tarvittavia palveluita, teknologisia ratkaisuja ja osaamista. Sitä pidetään myös tärkeänä kestävän kehityksen edistäjänä, koska sen avulla tuotantoa voidaan tehostaa ja tällä tavoin osaltaan auttaa purkamaan luonnonvarojen käytön ja taloudellisen kasvun välinen yhteys. Konepajateollisuus ei ole homogeeninen vaan erittäin monimuotoinen teollisuuden ala, joka käsittää useita alasektoreita. Niillä tuotetaan muun muassa nosto- ja käsittelylaitteita, työstökoneita, puuntyöstölaitteita, muuhun kuin kotitalouskäyttöön tarkoitettuja jäähdytys- ja ilmanvaihtolaitteita, pumppuja ja kompressoreita, kaivos-, louhinta- ja rakennuskoneita, laakereita, vaihteita, vaihteistoja ja voimansiirtolaitteita, hanoja ja venttiileitä, moottoreita ja turbiineita, maa- ja metsätalouskoneita, tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden koneita, elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuuden koneita, maatalouslaitteita, paperi- ja kartonkikoneita, teollisuusuuneja ja polttimia sekä metallurgiassa käytettäviä koneita. Näiden lisäksi on yhteisesti käytettyjä teknologioita kuten mekanotriikka, jossa yhdistetään elementtejä mekaniikasta ja elektroniikasta.

2.1.2

Konepajateollisuus ei valmista ainoastaan laitteita, vaan tarjoaa myös ammattitaitoa ja osaamista olemassa olevien prosessien ja tuotteiden parantamiseksi sekä uusien tuotteiden kehittämiseksi kaikilla alasektoreilla. Se on erityisen tärkeää, kun asiaa tarkastellaan laajentuneen Euroopan unionin taloudellisen kehityksen näkökulmasta ja yleisemminkin.

2.1.3

Euroopan konepajateollisuudella on johtava asema maailmassa, sillä sen osuus alan maailmanlaajuisesta kokonaistuotannosta on 41 prosenttia. Eurooppaa on maailman suurin koneiden tuottaja ja viejä (261 707 miljoonaa euroa vuonna 2002) kokonaisten tuotantolaitosten vienti mukaan luettuna. Kyseisen johtoaseman säilyttäminen on elintärkeää, jos Euroopasta aiotaan tehdä maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous.

2.1.4

Konepaja-ala on erittäin tärkeä elinkeinoala: sen lisäksi, että se on yksi Euroopan suurimmista teollisuudenaloista 8 prosentin osuudella teollisuustuotannon kokonaismäärästä, se myös yksi suurimmista työllistäjistä. Alalla on noin 140 000 yritystä (joista 21 600:ssa on enemmän kuin 20 työntekijää), jotka tarjoavat yleisesti ottaen erittäin laadukkaat työpaikat noin 2,49 miljoonalle henkilölle. Konepajateollisuus hyötyy vahvoista eurooppalaisista kotimarkkinoista (markkinoiden suuruus oli vuonna 2003 15-jäsenisessä EU:ssa 285 miljardia euroa ja 25-jäsenisessä EU:ssa 305 miljardia euroa). Kotimarkkinoiden osuus alan tuotannosta on 70 prosenttia, mikä vahvistaa konepajateollisuuden kilpailukykyä sekä tuo vakautta alan työllisyystilanteeseen. Konepaja-ala on siten erittäin tärkeässä asemassa Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

2.1.5

Konepaja-ala on myös keskeinen innovaatioita synnyttävä teollisuudenala: Euroopassa sillä on erityisen vahva asema räätälöityjen laitetoimitusten alalla ja erityismarkkinoilla, millä on suuri merkitys talouselämän muiden sektoreiden innovaatiomahdollisuuksille. Kyseisellä alalla on lisäksi elintärkeä vaikutus muiden teollisuudenalojen kykyyn tuottaa korkeaa lisäarvoa ja hankkia siten kilpailuetua, joka tasapainottaa Euroopan heikkoa asemaa monilla muilla alueilla kuten työvoimakustannuksissa. Soveltaessaan ja integroidessaan innovaatioita omiin tuotteisiinsa ja prosesseihinsa konepaja-ala toimii innovaatiotoiminnan liikkeelle panevana voimana ja edelläkävijänä. Olisi pidettävä mielessä, että konepajateollisuus on yksi — usein ensimmäinen — linkki lisäarvoa tuottavassa ketjussa: jos ketjun yksi osa pettää, kärsii koko ketju.

2.1.6

Konepajateollisuus on yrittäjäkeskeinen teollisuudenala. Alaa hallitsevat pienet ja keskisuuret — suurelta osin perheomistuksessa olevat yritykset (2), jotka joutuvat kohtaamaan kaikki pk-yritysten edessä olevat haasteet. Monet niistä toimivat kuitenkin myös kansainvälisellä tasolla. Konepaja-alalla kiteytyy siten se yrittäjähenki, joka on perustekijä pyrittäessä toteuttamaan Lissabonin tavoitteet.

2.1.7

Konepajateollisuuden muita ominaispiirteitä ovat muun muassa seuraavat:

2.2

Konepaja-alan yrityksillä on erityisen vahvat suhteet asiakkaisiinsa, sillä tavaroiden tuottaminen koneellisesti on yleensä monimutkainen prosessi, joka vaatii pitkälle kehittynyttä insinööritaitoa sekä laitteistojen toimittajien tarjoamaa jatkuvaa teknistä tukea ja huoltoa. Tiiviit asiakassuhteet ovat oleellinen osa teollisuuden rakennetta ja muodostavat perustan menestyksellisten klusterien luomiselle silloin kun tuotanto tapahtuu maantieteellisesti lähellä loppukäyttäjiä kuten Baden-Württembergissä, Rheinland-Pfalzissa, Piemontessa, Lombardiassa, Rhône-Alpes'n alueella, Midlandsin alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Eindhovenin ja Aachenin alueilla. Edellä mainitut esimerkit korostavat alue- ja paikallisviranomaisten usein tuloksekasta ja korvaamatonta panosta asiaan.

2.3

Konepajateollisuudella on erittäin merkittävä rooli ympäristön tilan parantamisessa, sillä se tuottaa veden, maaperän, ilman, jätteiden ja lannan käsittelyssä käytettäviä laitteistoja. Se helpottaa osaltaan myös uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

2.4

Euroopan konepajateollisuudella on johtoasema maailmassa. Ala tukee Euroopan teollisuustuotantoa ja vientiä ja on siten yksi Euroopan vahvuuksista.

Kun ryhdytään toimenpiteisiin konepaja-alan kehittämiseksi, tavoitteena tulisi olla alan menestys kaikkialla Euroopassa mutta myös maailmanlaajuisesti.

2.5

Erittäin hyvä peruste alan tehostetulle tukemiselle on se, että Yhdysvaltojen hallitus on viime aikoina painottanut konepaja-alan merkitystä. Yhdysvaltain kaltaiset valtiot ovat entistä enemmän tietoisia teollisuustuotannon yleensä ja erityisesti konepaja-alan merkityksestä talouselämälle ja kansalliselle turvallisuudelle (3).

3.1.1

Tuotanto- ja prosessiteollisuuden nykyisiä trendejä ovat teollinen muutos sekä innovaatiot. Yksinkertaista teollisuustuotantoa, jossa ei tarvita kovin korkeasti koulutettua henkilöstöä, siirretään enenevissä määrin muualle maailmaan. Jotta voitaisiin säilyttää kyseisen teollisuustuotannon asema kotimarkkinoilla sekä ulkomailla ja vahvistaa sitä, alalta vaaditaan jatkuvaa sopeutumista ja innovaatiokykyä. Kaikkien asianomaisten tahojen tulisi huolehtia asiasta alue-, jäsenvaltio- ja EU:n tasolla.

3.1.2

EU:n lainsäätäjät kiinnittivät konepaja-alaan huomiota jo vuonna 1994, jolloin annettiin asiaa koskeva tiedonanto (4) ja sen jälkeen neuvoston päätöslauselma (5). Euroopan komissio tai jäsenvaltiot eivät ole vaikuttaneet kovin halukkailta panemaan täytäntöön tiedonannolle ja neuvoston päätöslauselmalle ehdotettuja jatkotoimia. Tällaista pidättyvyyttä voidaan tuskin pitää myönteisenä täytäntöönpanopolitiikkana. Kyseinen epäröivä yleisasenne muuttui edellisen komission toimikaudella sen vuoksi, että Lissabonin strategiassa teollisuustuotannon kilpailukyky asetettiin etusijalle. Tämä olisi voinut johtaa todellisia kumppanuuksia EU:n tasolla suosivan ilmapiirin syntymiseen, minkä olisi voinut toivoa edistävän myönteistä ja asianmukaista yhteistyötä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden välillä. Valitettavasti komissio näyttää nykyään keskittyvän rajalliseen määrään niin kutsuttuja lippulaiva-aloja, joiden joukkoon konepajateollisuus ei tällä hetkellä kuulu.

3.1.3

”Uudentyylisen” teollisuuspolitiikan tavoitteena on raivata esteet, jotka ovat jo kauan haitanneet julkisen ja yksityisen sektorin suhteiden kehittämistä. Kaikkien toimijoiden on ymmärrettävä, että niiden tehtävänä on edistää yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Uuden teollisuuspolitiikan tarkoituksena on koota yhteen asianomaiset henkilöt ja organisaatiot, jotta voidaan kuroa umpeen kuilut, jota ovat usein aikaisemmin estäneet riittävän innovaatiotoiminnan.

3.1.4

Se, että alalla toimii suuri määrä erikoistuneita ja usein huipputeknologiaa käyttäviä pk-yrityksiä, asettaa tuotantoprosessien organisoinnille ja hallinnalle korkeat vaatimukset. Toisin kuin eräillä muilla aloilla, joilla toimii suhteellisen pieni määrä eturivin yrityksiä, konepaja-alalla on turvauduttava erityisvälineisiin ja -lähestymistapoihin. Yksi tällainen erityislähestymistapa voisi esimerkiksi olla teollisuustuotantoa tukeville aloille tarkoitetun teknologiafoorumin perustaminen tai erityisohjelman laatiminen, millä voisi olla merkittävä rooli asiassa (6). Lisäksi tarvitaan huomattavia investointeja t&k-toimintaan.

3.1.5

Teknologiafoorumin tai erityisohjelman yhteydessä tulisi hyödyntää Euroopan konepajateollisuuden pitkäaikaisten perinteiden tuloksena syntynyttä osaamispääomaa sekä yhdistää voimat eurooppalaisten tutkimusohjelmien, konepaja-alan klustereiden teollisen tietämyksen sekä eurooppalaisten erityistutkimuslaitosten vahvuuksien tukemiseksi.

3.1.6

Tällaisissa konepaja-alaa koskevissa ohjelmissa on otettava huomioon eri alasektorit ja niiden välinen vuorovaikutus, kuten yhteiset innovaatiot, teknologioiden yhdistäminen sekä niistä johtuva tarve kehittää tehokasta tiedonvälitystä tuotannossa ja yrityspalveluiden alalla.

3.1.7

On myös kurottava umpeen tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen sekä yrityssektorin välinen kuilu. Eurooppalaisten t&k-ohjelmien ei tulisi missään nimessä olla yksinomaan tiedevetoisia pitkän aikavälin ohjelmia, vaan niiden yhteydessä tulisi pyrkiä soveltamaan tasapainoista lähestymistapaa osoittamalla rahoitusta myös innovatiivisia tuotteita synnyttävään soveltavaan tutkimukseen.

3.1.8

Teknologiafoorumin tarkoituksena tulisi olla edistää merkittävästi entistä paremman keskinäisen ymmärryksen syntymistä kaikenlaisten tutkimuslaitosten ja konepajateollisuuden välille, mikä puolestaan vaikuttaisi myönteisesti vastaavanlaisten foorumien toimintaan jäsenvaltioissa.

3.1.9

Pienten ja keskisuurten yritysten suuri määrä kyseisellä alalla korostaa tarvetta vähentää rajoituksia, keventää hallintoa sekä helpottaa pääsyä EU:n ohjelmien piiriin.

3.1.10

Laajamittaisten teollisuushankkeiden toteuttaminen edellyttää luonnollisesti sitä, että t&k-ohjelmissa keskitytään läpimurtoteknologioihin. Läpimurtoteknologioilla on kerrannaisvaikutuksia koko arvoketjuun. On kuitenkin tärkeää löytää tällaisten suurten hankkeiden ja pk-yritysten välillä oikea rahoituksellinen tasapaino.

3.1.11

Kaikki edellä mainittu vaikuttaa myönteisesti myös kansallisiin ohjelmiin. Toimintaympäristössä, jota hallitsevat keskinäinen vuorovaikutus ja vertailuanalyysit, on kiinnitettävä huomiota parhaisiin käytäntöihin. Pk-yritysten suuresta määrästä johtuen jäsenvaltiokohtaisilla toimialaorganisaatioilla on oltava aktiivinen rooli asiassa.

3.2.1

”Uudentyylisen” teollisuuspolitiikan, innovatiivisuuden, luovuuden, tuottavuuden ja taitojen välillä on tiivis yhteys.

3.2.2

Nuoret ovat nykyään aikaisempaa haluttomampia opiskelemaan teknisiä aineita tai työskentelemään teollisuudessa, mikä johtuu osittain teollisuuden vanhentuneesta julkisuuskuvasta. Sen vuoksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin yleisön käsitysten muuttamiseksi. Teollisuuden on itse keskityttävä uuden teknologian esittelyyn, ja sitä on tuettava jäsenvaltioiden ja yhteisön tiedotusvälineissä käynnistettävällä kulttuurikampanjalla. Ratkaisevan tärkeää on varmistaa toimiva tiedonvälitys yritysten ja yleisön, varsinkin nuorten, välillä. Nykyisten suuntausten muuttaminen vaatii ajattelutavan muutosta. On myös lisättävä tietoisuutta konepaja-alan nykytodellisuudesta. Tämä koskee muun muassa teknologisten ratkaisujen, yrityspalveluiden, toisiinsa liittyvien teknologioiden, jalostamisen, markkinoinnin ja kansainvälistymisen muodostamaa kokonaisprosessia. Mitä paremmin kyseiset vuorovaikutukset ja kiinnostavat prosessit onnistutaan esittämään, sitä enemmän ala herättää kiinnostusta yleisön ja etenkin nuorison keskuudessa.

3.2.3

Kaikki parannukset saavat alkunsa innovatiivisista ja haasteellisista koulutusjärjestelmistä. Myös itse yrityksissä on suunniteltava ajanmukaisia koulutusmoduuleita. Elinkeinoelämää on kannustettava tekemään tiivistä yhteistyötä koulutuslaitosten, korkea-asteen oppilaitosten ja ammattikoulutuskeskusten kanssa. Johtajien suoraa osallistumista asianomaisiin koulutusohjelmiin on kannustettava, ja opettajille on puolestaan tarjottava mahdollisuus tehdä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Oppilaitoksia olisi kannustettava esittelemään toimintaansa (kansainvälisillä) yritysmessuilla.

3.2.4

Teknillisten korkeakoulujen läheisyyteen olisi perustettava yrityspuistoja ja teknologiakeskuksia tai niiden toimintaa olisi kehitettävä nykyistä aktiivisemmin. Olisi myös kiinnitettävä huomiota onnistuneisiin esimerkkitapauksiin, joista mainittakoon muun muassa Cambridgen yliopisto, Eindhoven ja Aachen.

3.2.5

Tuotteiden ja palveluiden elinkaaren kehittyessä nopeasti elinikäisestä oppimisesta ja sen myötä työntekijöiden sopeutumisesta muutoksiin on tultava yleinen käytäntö yrityksissä.

3.2.6

Teollisuuden (johdon, ammattiliittojen, henkilöstön) ja oppilaitosten toiminnan tehokas koordinointi kaikilla tasoilla vahvistaa alueellista erityisosaamista ja edistää siten vahvojen alueellisten klusterien muodostamista ja kehittämistä. Asianomaisten yritysten suuresta määrästä johtuen mutta myös paikallisten erityispiirteiden ja kulttuurierojen vuoksi tällaisen koordinoinnin on tapahduttava pääasiassa aluetasolla.

3.2.7

Teollisuuteen kohdistuvista vaikutuksista EU:n tasolla käytävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu saattaa johtaa hyödyllisiin tuloksiin. EU:n tasolla tarkastellut valaisevat esimerkit, vertailut ja arvioinnit saattavat tarjota alalle tervetulleen viitekehyksen sekä määrittää tai vahvistaa kansallisia ja alueellisia ohjelmia. Erittäin hyvä esimerkki tällaisesta vuoropuhelusta ja sen tuloksena syntyneestä toimintakehyksestä on WEM:n ja EMF:n erityistyöryhmän työskentely vuonna 2003 (7). Olisikin hyödyllistä tarkastella useiden eri aloitteiden tuloksia sekä arvioida parhaita käytäntöjä, sillä siten voitaisiin ehkä tukea dynaamista kehitystä muilla alueilla.

3.2.8

Edellä mainittua prosessia voidaan syventää edistämällä erityisesti uusien jäsenvaltioiden osallistumista, ja sitä voidaan laajentaa kutsumalla mukaan myös oppilaitokset.

3.2.9

Vaikka insinöörien ja teknikoiden liikkuvuudessa EU:n sisällä onkin vielä paljon toivomisen varaa, Bolognan prosessi sekä Euroopan teknillisten korkeakoulujen, ammattikoulutuskeskusten ja ammattialajärjestöjen opinto-ohjelmien lähentyminen on johtamassa insinööriosaamisen eurooppalaisten työmarkkinoiden syntymiseen.

—

Lainsäädännön parantaminen on kaiken yritystoiminnan ja erityisesti pk-yritysten toiminnan oleellinen ennakkoedellytys.

—

Lainsäädäntöön olisi turvauduttava vain silloin kun sitä todella tarvitaan. Lainsäädännön tarve olisi arvioitava yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin perusteella, jonka yhteydessä olisi kuultava kattavasti myös eri sidosryhmiä.

—

Lainsäädäntö tulisi säilyttää yksinkertaisena ja siihen liittyvä hallinnollinen taakka mahdollisimman vähäisenä. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä, jotka muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan eurooppalaisista konepajateollisuusyrityksistä (8). Valitettavasti EU:n lainsäätäjiltä jää hyvistä tarkoituksistaan huolimatta aivan liian usein huomaamatta säädöksistä aiheutuva tarpeettoman suuri hallinnollinen rasite.

—

Ennen säännösten antamista on oleellisen tärkeää arvioida niiden vaikutukset. Kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöelimissä tulisi tehdä vaikutustenarviointeja alkuperäisten ehdotusten laatimisen yhteydessä mutta myös jatkuvasti lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa sekä jälkikäteen tiettynä ajanjaksona lainsäädännön soveltamisen aloittamisen jälkeen. Tämä antaisi mahdollisuuden arvioida, missä määrin poliittiset tavoitteet on onnistuttu saavuttamaan.

—

EU:n nykyinen lainsäädäntö olisi pantava täytäntöön ja sen noudattaminen olisi taattava asianmukaisesti: komission tulisi tehostaa seurantatoimiaan ja varmistaa täytäntöönpanon yhdenmukaisuus. Kaikkia asianomaisia tahoja tulisi kannustaa osallistumaan lainsäädännön täytäntöönpanon ja asianmukaisen noudattamisen valvontaan.

—

Kaikki eri direktiivien nojalla annetut säännökset on yhdenmukaistettava, ja on varmistettava, että direktiiveissä mainitut tuotantoa koskevat määritelmät ovat yhtenäisiä.

—

Jäsenvaltiokohtaisia lisävaatimuksia olisi vältettävä. Tuotteita koskevat vaatimukset vaihtelevat liian paljon eri jäsenvaltioiden välillä, ja erot EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä kärjistävät kyseistä tilannetta entisestään. Tällainen lainsäädännön ”kaunistelu” johtaa ainoastaan sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen ja vaarantaa siten myönteisen kilpailukykykehityksen.

4.1

ETSK katsoo, että teollisuuspolitiikan muotoilussa on siirryttävä sanoista tekoihin. Unionin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen saattaa tulla erityisen kalliiksi konepaja-alalla, kun otetaan huomioon, että alalla on johtavasta asemastaan ja merkittävästä ydinosaamisestaan huolimatta edessään useita suhdanteista johtuvia sekä rakenteellisia haasteita. Jotta kyseisiin haasteisiin voidaan vastata, on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

4.2

Lissabonin tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävä konkreettinen ohjelma, johon liittyy alue-, jäsenvaltio- ja EU:n tasolla asetettuja tavoitteita, vastaa erittäin hyvin kyseisen alan tarpeita.

4.3

ETSK:n mielestä EU voisi sitoutua asiaan kahdella tärkeällä tavalla:

4.3.1

Komission ja kilpailukykyneuvoston olisi otettava yhdessä vastuu kyseisten tavoitteiden toteuttamisesta tiiviissä yhteistyössä alan edustajien kanssa. On myös toivottavaa, että konepaja-alan, asianomaisten työmarkkinaosapuolten ja komission edustajat tapaavat säännöllisesti. Sen vuoksi EU:n tukipolitiikan perusrakenteita organisoitaessa olisi etenkin yritystoiminnan pääosastossa kiinnitettävä asianmukaista huomiota konepaja-alan tarpeisiin.

4.3.2

ETSK kehottaa myös varmistamaan, että komissiolla on riittävästi käytännön tietoa ja kokemuksia konepaja-alan tilanteesta.

4.4

ETSK katsoo, että konepaja-alaan on kiinnitettävä erityishuomiota EU:n tasolla, koska valtaosa alan yrityksistä on pieniä tai keskisuuria. Sen vuoksi on otettava huomioon etenkin seuraavat näkökohdat:

4.4.1

Kasvavaan epäsuhtaan eurooppalaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen ja konepajateollisuuden tarpeiden välillä olisi löydettävä ratkaisu, minkä lisäksi myös yhtiöiden osallistumista olisi helpotettava, jotta kilpailukyvyn parantamista koskevaan kunnianhimoiseen tavoitteeseen voitaisiin vastata EU:n talousarviossa tarkoitukseen osoitettujen yhtä kunnianhimoisten määrärahojen mukaisella tavalla. Useimmat alan yrityksistä on pieniä tai keskisuuria. Tällä hetkellä pk-yrityksiä kohdellaan EU:n teollisuuspoliittisten tutkimushankkeiden yhteydessä epätasapuolisesti, ja yritysten osallistuminen niihin on vaikeaa.

4.4.2

EU:n sääntely-ympäristöä on parannettava siten, että asiasta kuullaan myös konepaja-alaa, sillä liiallinen sääntely ja byrokratian aiheuttaman rasituksen lisääntyminen vaarantavat yrittäjyyden dynaamisen kehityksen sen sijaan että ne kannustaisivat sitä.

4.4.3

Markkinavalvontaa on tehostettava tavoitteena tasapuolisten kilpailuedellytysten takaaminen eurooppalaisten yritysten mutta myös eurooppalaisen tuotannon ja EU:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin välillä.

4.4.4

Alan yritysten pääsyä rahoitusmarkkinoille on helpotettava.

4.4.5

EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden välisten kauppasuhteiden yhteydessä on taattava vapaa pääsy EU:n ulkopuolisten maiden markkinoille ja esteetön mahdollisuus investoida kyseisiin maihin.

4.4.6

Kilpailupolitiikan tavoitteena tulisi olla kehitys- ja innovaatiotoiminnan sekä teknologian käytön edistäminen pk-yrityksissä.

4.4.7

Työmarkkinaosapuolten ja komission EU:n tasolla käymät keskustelut tuotannon, taitojen ja koulutusjärjestelmien parantamisesta saattavat luoda hyödylliset puitteet vastaavanlaisten vuoropuheluiden konkreettiselle toteuttamiselle myös jäsenvaltioissa ja erityisesti aluetasolla.

4.5

Konepajateollisuus on muutosvaiheessa. Se on kehittymässä nopeaa vauhtia tuotekeskeisestä teollisuudenalasta lisäarvoa ja teknologisia ratkaisuja tuottavaksi alaksi, joka tarjoaa asiakkailleen yhä useampia uusia palveluita ja kokonaisratkaisuja. Tämä erittäin haasteellinen kehitys on keskeisessä asemassa pyrittäessä edistämään kestävää kasvua ja säilyttämään vahva asema maailmanmarkkinoilla, ja EU:n onkin tuettava sitä asianmukaisilla poliittisilla toimilla.

ETSK toivoo, että komissio ottaa sen suositukset huomioon ja ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin Lissabonin strategian toteuttamiseksi, sillä kuten komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut, kyseessä on yksi Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista.