28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/42

1.1

Euroopan komissio ja EU:n ministerineuvoston silloinen puheenjohtajamaa Irlanti järjestivät vuonna 1996 Dublinissa kansainvälisen konferenssin, jonka aiheena oli Euroopan unionin merenkulkijoiden asema ja tulevaisuus. Konferenssissa todettiin, että eurooppalaiset merenkulkijat ovat elintärkeitä Euroopan merenkulkualan kestävälle toiminnalle, ja tehtiin useita ehdotuksia erittäin ammattitaitoisen ja riittävän merenkulkijareservin palauttamiseksi. Samana vuonna komissio analysoi tilannetta tiedonannossaan ”Uusi merenkulun strategia” (1), minkä lisäksi samoihin asioihin kiinnitettiin huomiota myös yhteisön merenkulkualan kilpailukyvyn parantamista koskevasta strategiasta 24. maaliskuuta 1997 annetussa päätöslauselmassa (2). Euroopan unionin neuvosto antoi komission tiedonannolle tukensa ja totesi muun muassa, että yhteisön merenkulkijoiden työllistämisen edistämiseksi tarvitaan rakentavia toimenpiteitä.

1.2

Komissio toteaa merenkulkijoiden koulutuksesta ja palvelukseen ottamisesta antamassaan tiedonannossa (3), että hyvin koulutettujen merenkulkijoiden ja etenkin päällystön tarjonta on vähentynyt tuntuvasti kahden viime vuosikymmenen aikana. EU:n aluskanta ja merenkulkijoiden määrä ovat vähentyneet huomattavasti 1980-luvun alusta lähtien. Poikkeuksena on kuitenkin EU:n säännöllinen matkustajalaiva- ja lauttaliikenne: sitä harjoittavat edelleen pääasiassa EU-maiden lippujen alla purjehtivat alukset, joiden miehistöt ovat valtaosaltaan EU-maiden kansalaisia. Merenkulkualan edustajat, jäsenvaltiot ja komissio ovat käsitelleet EU-maiden merenkulkijoiden määrän vähenemistä ja ammattitaitoisten merenkulkijoiden puutetta jo useaan otteeseen, mutta vähenemiskehityksen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi määritellyt toimenpiteet ovat jääneet suurelta osin tehottomiksi.

1.3

EU-maiden merenkulkijoiden määrän vähenemistä on käsitelty useissa selvityksissä ja tutkimushankkeissa. Seuraavassa on esimerkkejä:

1.4

BIMCO:n ja ISF:n huhtikuussa 2000 julkaisema työvoimakatsaus (7) lienee toistaiseksi kattavin selvitys kauppamerenkulun työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta. Päällystön vajauksen arvioidaan olevan 16 000 henkilöä eli 4 prosenttia työvoimasta. Päällystöstä on herkkyysanalyysin mukaan vuonna 2010 joko noin 11 prosenttia ylitarjontaa tai 24 prosentin vajaus sen mukaan, miten kasvu, miehitysvalmiudet, poistuma ja koulutuksen lisääminen vaikuttavat. Vuonna 2005 julkaistava ajantasaistettu työvoimakatsaus osoittanee, että päällystöstä on vajausta. FST:n ja ECSA:n vuonna 1998 julkaiseman yhteistutkimuksen (8) mukaan EU kärsii vajauksesta muita pahemmin; päällystön vajauksen arvioidaan olevan 13 000 henkilöä vuonna 2001 ja kasvavan 36 000:een vuonna 2006.

1.5

Tuoreessa Cardiffin yliopiston (UK) tekemässä tutkimuksessa (9) todetaan, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on merkittävä pula pätevistä merenkulkijoista, joita voitaisiin palkata maissa sijaitseviin työpaikkoihin. Tutkimuksen tilasivat Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriö, merenkulkukamari ja merenkulkujärjestö The Marine Society.

1.6

Komissio on todennut, että lähimerenkulku on erottamaton osa liikennejärjestelmää (10). Meriliikenteelle annettavaa valtiontukea koskevien suuntaviivojen puitteissa on toteutettu useita aloitteita lähimerenkulun edistämiseksi, mutta ne eivät ole käytännössä juurikaan parantaneet EU-maiden merenkulkijoiden työllisyyttä. Joissakin jäsenvaltioissa ei rekisteröidyn aluskannan bruttovetoisuus enää vähene ja joissakin se on hieman kasvanut. EU-maiden merenkulkijoiden määrä pienenee kuitenkin edelleen.

2.1

Komissio myöntää, että työllisyys ja koulutus ovat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta esittää kuitenkin seuraavat ensisijaisia toimia koskevat suositukset:

2.1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea totesi lausunnossaan (12), että kaikkien niiden, joille merenkulkijoiden koulutusta ja palvelukseen ottamista käsittelevä komission tiedonanto on osoitettu, tulisi perehtyä huolellisesti sen suosituksiin. Komitea viittasi erityisesti siihen, että jäsenvaltioiden tulisi hyödyntää täysimääräisesti meriliikenteelle annettavaa valtiontukea ja muita voimassa olevia EU:n tukitoimia. Komitea kiinnitti huomiota tarpeeseen parantaa alusten elin- ja työoloja, ratifioida ja panna täytäntöön asiaan kuuluvat kansainväliset normit ja toteuttaa tarvittaessa toimia merenkulkualan ammattien yhteiskunnallisen arvostuksen ja merenkulkijoiden työtyytyväisyyden lisäämiseksi. Komitea kiinnitti huomiota myös siihen, että jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulee tehdä yhteistyötä ja tehdä merenkulkuammatteja tunnetuksi.

2.2

Samalla kun komissio toteaa, että merenkulkukysymykset ovat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, se esittää ensisijaisia toimia koskevia suosituksia. Toimet painottuvat suuressa määrin lähimerenkulkuun — mutteivät kuitenkaan rajoitu siihen.

2.2.1

Komission tiedonannosta ”Lähimerenkulun edistämisohjelma” antamassaan lausunnossa (13) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ilmaisi tukevansa tiedonantoa. Se huomautti kuitenkin, että lähimerenkulun kehittyminen intermodaaliseksi kuljetusmuodoksi edellyttää liikenteen pullonkaulojen poistamista. Komitea ilmaisi olevansa huolissaan useista asiaan liittyvistä seikoista ja korosti, että toteutettuja toimia tulee valvoa jatkuvasti.

3.1

Neuvosto on pannut arvostaen merkille (14) merenkulkijoiden koulutusta ja palvelukseen ottamista koskevan komission tiedonannon (15) yleispiirteet ja poliittiset linjaukset. Se siis tunnustaa merenkulun merkityksen maailmankaupalle ja yhteisön sisäiselle kaupalle sekä sen, että merikuljetukset ovat tehokkain, ympäristöystävällisin ja halvin kuljetusmuoto.

3.2

Neuvosto toteaa lisäksi, että merenkulkualalla on kilpailua, ja korostaa, että alikuntoisten alusten pitämistä liikenteessä tulee torjua sekä sisällyttämällä kansainväliset standardit lainsäädäntöön että korjaamalla kansainvälisen lainsäädännön puutteita. Neuvosto korostaa siis voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen ja täytäntöönpanon merkitystä, mukaan luettuna elin- ja työoloja koskeva lainsäädäntö, sillä merenkulkijat ovat alusten turvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä.

3.3

Neuvosto tunnustaa erityisesti, että inhimillisillä tekijöillä on ratkaiseva merkitys merenkulun laadulle, että merenkulun yleistä julkisuuskuvaa tulisi kohentaa ja että kiinnostus merellä työskentelyyn tulisi saada kasvamaan.

3.4

Neuvosto tunnustaa myös, että meriliikenteen valtiontukia koskevat yhteisön suuntaviivat vaikuttavat myönteisesti jäsenvaltioiden laivastojen kilpailukyvyn ylläpitämiseen ja jäsenvaltioiden alusrekistereissä olevien alusten lukumäärän kasvuun.

3.5

Neuvosto tunnustaa merenkulun merkityksen ja esittää mm. seuraavat suositukset:

4.1

Euroopan parlamentti on käsitellyt merenkulun ja merenkulkualan ammattien edistämistä useassa yhteydessä. Erityisesti meriturvallisuuden parantamista koskevassa päätöslauselmassa (P5_TA_PROV(2004)0350), jonka parlamentti hiljattain antoi Espanjan Galician rannikon edustalla tapahtuneen Prestige-öljytankkerin onnettomuuden johdosta, on useita ehdotuksia, joiden toteuttaminen edistäisi huomattavasti — suoraan tai välillisesti — EU:n merenkulkua ja hyödyttäisi EU-maiden varustamoja ja merenkulkijoita.

4.2

ETSK pitää kiinnostavina mm. seuraavia päätöslauselman sisältämiä suosituksia:

4.2.1

”[Euroopan parlamentti] vaatii luomaan laajan ja johdonmukaisen eurooppalaisen meripolitiikan, joka tähtää eurooppalaisen meriturvallisuusalueen luomiseen; katsoo, että tällaisen politiikan pitäisi perustua erityisesti seuraaviin toimiin:

4.2.2

”[Euroopan parlamentti] painottaa, että meriliikenteen turvallisuuden kannalta on välttämätöntä, että merimiehet saavat riittävästi palkkaa ja että lukuisilla aluksilla harjoitettu kohtuuton hyväksikäyttö lopetetaan; pyytää komissiota käyttämään lainsäädännöllisiä keinoja tätä ammattia koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseksi ja sen arvostuksen lisäämiseksi Euroopassa ja toimimaan tässä tarkoituksessa myös IMO:ssa.”

4.2.3

”[Euroopan parlamentti] vaatii toimenpiteitä merenkulkuammattien arvostuksen kohottamiseksi, jotta niistä tulisi houkuttelevampia nuorille yleensä ja eurooppalaisille nuorille erityisesti.”

5.1

Merenkululla tunnustetaan olevan keskeinen rooli EU:n kestävän kehityksen ohjelmassa. Merikuljetusten merkitys otettiin esille komission valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (16) ja siitä esitettiin katsaus merenkulkupolitiikkaa koskevassa asiakirjassa, jonka aiheena ovat merenkulkua koskevat Euroopan unionin säädökset ja tavoitteet (17).

5.2

Merikuljetusten osuus EU:n tuonnista ja viennistä on arvon perusteella laskettuna 40,7 prosenttia ja painon perusteella laskettuna 69,9 prosenttia. (18) Saarijäsenvaltioissa osuudet ovat huomattavasti suuremmat. EU:n ulkomaankaupassa merikuljetus on tärkein kuljetusmuoto.

5.3

Merikuljetusten osuus yhteisön sisäisestä kaupasta on arvon perusteella laskettuna 12 prosenttia ja painon perusteella laskettuna 19,7 prosenttia. (19) Osuus on huomattavasti suurempi syrjäisillä saarilla ja tietyillä alueilla, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Niiden taloudellinen hyvinvointi ja vauraus ovat lähes täysin riippuvaisia merikuljetuksista.

5.4

Hyvinvoiva ja elinvoimainen meriliikenteen ala edistää myös muiden liikennemuotojen säilymistä. Lisäksi menestyvä meriliikenteen ala myötävaikuttaa koko merenkulkualan säilymiseen ja hyvinvointiin. Erityisesti tulee antaa koulutetuille ja ammattitaitoisille merenkulkijoille mahdollisuus siirtyä liitännäisaloille, joita ovat palvelu- ja rahoitusalat, vapaa-ajan palvelut ja teollisuus. Jotkin osatekijät ovat korvattavissa, mutta vaihtoehtoiset koulutusmenetelmät eivät aina ole suotavia tai mahdollisia.

5.5

Miehistöä ja päällystöä on syytä tarkastella erikseen. Varustamot näyttävät olevan halukkaampia palkkaamaan päällystötehtäviin EU:n kansalaisia korkeammista työvoimakustannuksista huolimatta.

5.6

Merellä työskentelee huomattavan paljon eurooppalaisia päällystön jäseniä keskeisissä ja riskialttiissa tehtävissä sekä johtotehtävissä kaikilla merenkulkuun liittyvillä aloilla ja erityyppisillä aluksilla. Tällaisten henkilöiden kokemusta hyödynnetään laajasti varustamoissa ja aluskannan hallinnassa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.

5.7

EU-maissa rekisteröidyillä aluksilla on EU:n kansalaisia olevat miehistön jäsenet korvattu laajalti unionin ulkopuolisista maista lähtöisin olevilla merenkulkijoilla. Yhä useammin eurooppalaisia miehistön jäseniä työskentelee vain erikoisaluksilla, kuten avomerellä energia-alan palveluksessa olevilla aluksilla. Varustamot pyrkivät näin pienentämään työvoimakustannuksia säilyäkseen kilpailukykyisinä ja/tai lisätäkseen tuottavuuttaan.

5.8

Merisatamat tunnustetaan tärkeiksi liikenteen solmukohdiksi, jotka ovat keskeisiä tekijöitä jäsenvaltioiden kaupan ja talouskehityksen edistämisessä. Merisatamien merkitystä liikenteen solmukohtina korostetaan Euroopan merisatamajärjestön vuosikertomuksessa vuodelta 2003 (20). Vuosikertomuksessa esitetään tueksi myös tilastotietoja. EU-maiden merisatamissa tarvitaan useissa tehtävissä ammattitaitoisia ja kokeneita merenkulkijoita. Selkeästi erottuvia ryhmiä ovat meriluotsit ja satamakapteenit, mutta kokeneita merenkulkijoita työskentelee myös satamahallinnossa ja logistiikkapalveluissa.

5.9

Meriliikenteen erikoiskuljetuspalvelut ovat EU:ssa huomattava tulolähde. Alusten suoran hallinnon ja toiminnan lisäksi tämä koskee meklaritoimintaa sekä laki- ja rahoituspalveluja.

5.10

EU:ssa valmistetaan paljon kalustoa, alusten turvallisuusvarusteet ja vapaa-ajan tuotteet mukaan luettuina. Kyseisellä liitännäisalalla työskentelee paljon entisiä merenkulkijoita sekä kehitys- että myyntitehtävissä.

5.11

Laivanrakennus kärsii suuresti kilpailusta, jota käydään erityisesti Kaukoidän kanssa, mutta se on tärkeää eräiden jäsenvaltioiden ja alueiden taloudelle. Alalla keskitytään nykyisin sota-aluksiin, risteilyaluksiin ja pitkälle erikoistuneisiin aluksiin. Myös laivojen korjaukseen ja avomerellä tapahtuvaan energiantuotantoon liittyvää toimintaa on paljon.

5.12

Merenkulkijoista, joilla on korkeatasoinen ammattitaito ja kokemusta, on paljon kysyntää myös EU:n jäsenvaltioiden sääntelyelimissä. Ammattitaitoinen ja kokenut henkilöstö on ratkaisevan tärkeää, jotta lippu- ja satamavaltiot voivat valvoa aluksia asianmukaisesti meriturvallisuuden ja meriympäristön suojelun varmistamiseksi.

5.13

Yhteisössä toimivat merenkulkuoppilaitokset tarjoavat korkeatasoista koulutusta EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille ja edistävät näin laivaliikenteen ja merenkulun turvallisuutta sekä meriympäristön suojelua.

5.14

EU-maiden ammattitaitoisia ja kokeneita merenkulkijoita tarvitaan merenkulun perusrakenteiden ja merenkulkuun liittyvien palvelualojen kestävän kehityksen turvaamiseksi. ECSA ja ETF ovat tehneet yhteisen ehdotuksen, joka koskee merenkulkualan tarjoamien uramahdollisuuksien kartoittamista (21). Ehdotus on hyväksytty, ja sen päätelmien pitäisi olla saatavilla vuoden 2005 aikana.

5.15

Siitä, että EU-maiden nuoret eivät pitäisi merenkulkijan ammattia kiinnostavana uravaihtoehtona, ei ole riittävästi näyttöä. Tehokkaat merenkulkualan työskentelymahdollisuuksia koskevat tiedotuskampanjat saavat liikkeelle suuria hakijamääriä.

6.1

Merenkulkualan työvoima ikääntyy, eikä nykyinen työhönottotahti riitä nykyisten EU-maista lähtöisin olevien merenkulkijoiden korvaamiseksi. Tämä koskee erityisesti päällystön ylimmissä tehtävissä toimivia, joita työskentelee EU-maiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla mutta joita halutaan palkata myös muiden maiden lippujen alla purjehtiville aluksille. Kun otetaan huomioon tällaisen henkilöstön koulutukseen ja kokemuksen hankintaan tarvittava aika, on tunnustettava, että joissakin jäsenvaltioissa tilanne on muuttumassa kriittiseksi.

6.2

Merenkulun kiinnostavuus ammattiurana vaihtelee huomattavasti EU:n jäsenvaltiosta toiseen. Se saattaa johtua erilaisista taloudellisista oloista, maantieteellisestä sijainnista tai kulttuurista.

6.3

On esitetty, että nuoret eivät ole halukkaita viettämään pitkiä ajanjaksoja merellä työn sosiaalisten ja taloudellisten haittapuolten takia. Kuitenkin vain harvoissa ammateissa tarjoutuu mahdollisuus pitkiin lomiin, jotka voi omistaa harrastuksille ja matkailulle.

6.4

Yhdistyneestä kuningaskunnasta saatujen kokemusten mukaan on niin, että tehokkaiden merenkulkualan uramahdollisuuksia koskevien tiedotuskampanjoiden avulla saadaan riittävästi nuoria hakemaan tarjolla olevia koulutuspaikkoja.

6.5

Merenkulkualan perusrakenteisiin liittyvän teollisuuden kestävyyden varmistamiseksi on tärkeää, että nuorille suunnattavassa merenkulkualan ammatteja koskevassa kampanjassa kiinnitetään huomiota siihen, että merenkulkualalla työskentely voi tarkoittaa muutakin kuin merellä työskentelyä. Näin tuodaan esiin tarjolla olevien mahdollisuuksien laaja kirjo ja saadaan nuoret ja heidän vanhempansa suhtautumaan entistä myötämielisemmin työskentelyyn merenkulkualalla.

6.6

Merenkulkukoulutuksen tulee olla STCW-yleissopimuksen ja kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM-säännöstön) vaatimusten mukaista. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että kurssit ovat ajantasaisia, vastaavat alan tarpeita ja antavat koulutettaville valmiudet sopeutua tekniikan muutoksiin.

6.7

Kalastusalalla ja puolustusvoimien palveluksessa toimivat merenkulkijat muodostavat merenkulkualalle hyödyllisen, joskin rajallisen, työvoimareservin. Koska kalastustoiminta vähenee ja EU-maiden laivastoja supistetaan, merellä ja maissa sijaitseviin merenkulkualan työpaikkoihin tarjolla olevien määrä vähenee. EU-maiden kalastuslaivastojen huomattava pieneneminen ei todennäköisesti tuota paljon tarjokkaita, sillä alan työntekijät ovat iäkkäitä.

6.8

EU:n kansalaisuuden omaavien miehistön jäsenten työssä pysyminen on tärkeää eurooppalaisen merenkulkutaidon säilyttämiseksi. Lisäksi he saattavat asianmukaisesti koulutettuina tarjota arvokkaan rekrytointilähteen päällystöasemiin.

7.1

Jäsenvaltioissa on tehty useita aloitteita lähimerenkulun edistämiseksi. Jotkin aloitteet ovat vielä aivan alkuvaiheessa, eikä vaikutuksia vielä ole arvioitu. Jäsenvaltioiden yhteistyö vaikuttaa kuitenkin vähäiseltä. Esim. tuotemerkkejä ja nk. merten moottoriteitä koskevien aloitteiden avulla voidaan nostaa merenkulun profiilia. Kaikki jäsenvaltiot tulee saada mukaan yhteistyöhön, jotta merikuljetuksia käytettäisiin mahdollisimman paljon.

7.2

Meriliikenteen valtiontukia koskevat yhteisön suuntaviivat ovat keskeisiä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden välinen kilpailu on rehtiä ja että kilpailukyky paranee. Kyseisten toimien teho saattaa kuitenkin olla epävarmaa, sillä EU-maiden merenkulkijoiden työllisyys heikkenee jatkuvasti.

7.3

Kaikki jäsenvaltiot eivät selvästikään hyödynnä täysimääräisesti valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisia mahdollisuuksia. Tahtoa tehdä muutoksia kysymyksissä, joihin liittyy tai katsotaan liittyvän rajoituksia, ei myöskään ole tarpeeksi.

7.4

Merenkulun edistäminen on selvästi jäsenvaltioiden tehtävä, mutta kehitystä haittaa keskitetyn koordinoinnin puute. Tämän takia esim. Marco Polo -hanke ja merten moottoriteitä koskeva hanke, joiden tarkoituksena on edistää lähimerenkulkua, eivät ole vielä ehtineet tuottaa tuloksia.

8.1

Komission tulisi toteuttaa tarvittavat toimet ja antaa suosituksia, jotta voidaan

8.2

Jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa tarvittavat toimet ja antaa suosituksia, jotta voidaan

8.3

Euroopan parlamentin ja neuvoston tulisi

8.4

Varustamojen tulisi asianmukaisin toimin

8.5

Ammattiliittojen tulisi asianmukaisin toimin