EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2005/132/24
Case C-109/05: Action brought on 3 March 2005 by the Commission of the European Communities against the Republic of Austria
Asia C-109/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne
Asia C-109/05: Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne
EUVL C 132, 28.5.2005, p. 12–13
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
28.5.2005 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 132/12 |
Euroopan yhteisöjen komission 3.3.2005 Itävallan tasavaltaa vastaan nostama kanne
(Asia C-109/05)
(2005/C 132/24)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 3.3.2005 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Itävallan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Minas Konstantinidis ja Bernhard Schima, prosessiosoite Luxemburgissa.
Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
|
1) |
toteaa, että Itävallan tasavalta on loukannut romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (1) 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska romuajoneuvojen ehkäisemisestä, keräämisestä ja käsittelystä annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan maksutonta keräystä koskeva velvoite koskee ainoastaan
|
|
2) |
velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Itävallan tasavallan romuajoneuvoasetuksen säännös, jonka mukaan valmistajan tai maahantuojan on kerättävä markkinoille saattamaansa merkkiä olevat romuajoneuvot takaisin siltä osin kuin kyseiset ajoneuvot on rekisteröity Itävallassa, merkitsee komission mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 18.9.2000 antaman direktiivin 2000/53/EY 5 artiklan rikkomista.
Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on perustettava keräysjärjestelmä siten, että kaikki romuajoneuvot kerätään niiden merkistä riippumatta, ja siinä asetetaan velvollisuus kerätä romuajoneuvot maksutta. Itävallan säännöstöllä ei saavuteta kyseistä tavoitetta, koska siihen sisältyy kaksi rajoitusta: keräysvelvoite on ensinnäkin rajattu asianomaisen valmistajan tai maahantuojan markkinoille saattamiin merkkeihin ja toiseksi Itävallassa rekisteröityihin ajoneuvoihin.
Komissio ei voi hyväksyä Itävallan tasavallan näkemystä siitä, että kotimaassa rekisteröimisen perusteella tehtävä ero on asiallisesti perusteltu, koska vain siten voidaan välttää se, että keräysvelvoite aiheuttaa yksittäisille valmistajille kohtuutonta rasitetta. Se väittää sitä vastoin, että jos käytännössä ilmenee, että sellaisten ajoneuvojen kerääminen maksutta, joita ei ole rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa, johtaa siihen, että yksittäisille valmistajille tai maahantuojille taikka keräyspaikoille aiheutuu jäsenvaltiossa kohtuutonta rasitetta, tämä on otettava huomioon direktiivin 5 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisen menettelyn yhteydessä. Kyseisen säännöksen mukaan komissio seuraa säännöllisesti maksuttoman keräysvelvoitteen täytäntöönpanoa varmistaakseen, ettei se johda markkinoiden vääristymiin.
(1) EYVL L 269, s. 34.