La Corte Suprema di Cassazionen 11.6.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Honyvem Informazioni Commerciali S.r.l. vastaan Mariella De Zotti

(Asia C-465/04)

(2005/C 31/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

La Corte Suprema di Cassazione on pyytänyt 11.6.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.11.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Honyvem Informazioni Commerciali S.r.l. vastaan Mariella De Zotti seuraaviin kysymyksiin:

”Direktiivin 86/653 (1) 17 artiklan päämäärien kannalta ja niiden kriteerien kannalta, joita tässä artiklassa käytetään siinä tarkoitetun hyvityksen määrän arvioimiseksi, on selvitettävä voidaanko direktiivin 19 artiklaa tulkita siten, että kansallinen lainsäädäntö, jolla direktiivi on pantu täytäntöön, sallii sen, että kollektiivisopimuksin (joka sitoo osapuolia määrätyissä suhteissa) määrätään kauppaedustajalle direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä kuuluvan, tässä artiklassa tarkoitettujen kriteerien perusteella suoritettavan hyvityksen sijasta hyvityksestä, johon kauppaedustajalle syntyy oikeus riippumatta siitä, täyttyvätkö tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan kahdessa luetelmakohdassa tarkoitetut edellytykset (hyvityksestä kaikissa edustussuhteen päättymistilanteissa) ja jonka määrää ei arvioida direktiiviin perustuvien, vaan kyseisessä kollektiivisopimuksessa vahvistettujen kriteerien mukaisesti (tapauksen mukaan direktiivissä vahvistetuissa rajoissa). Kyse on siis hyvityksestä, joka määräytyy (ilman minkäänlaista viittausta kauppaedustajan hankkimiin uusiin liikesuhteisiin) ennalta kauppaedustajan edustussuhteensa aikana saamien palkkioiden perusteella vahvistettujen prosenttiosuuksien mukaisesti, mikä merkitsee sitä, että hyvitys on silloinkin kun direktiivissä hyvityksen saamiselle asetetut edellytykset täyttyvät kaikki tai ainakin suurelta osin, useissa tapauksissa suoritettava pienempänä (tai huomattavasti pienempänä) kuin direktiivissä säädetty enimmäishyvitys ja ainakin pienempänä kuin miksi tuomioistuin sen olisi määrännyt, jos sen ei olisi tarvinnut soveltaa kollektiivisopimuksessa tarkoitettuja laskuperusteita direktiivissä vahvistettujen laskuperusteiden sijasta.

On myös selvitettävä, onko hyvityksen laskeminen suoritettava analyyttisesti ottaen huomioon arvio tulevista provisioista, jotka kauppaedustaja olisi oletettavasti voinut saada edustussuhteen päättymistä seuraavien vuosien ajan toimittamiensa uusien asiakkaiden tai sen huomattavan liikesuhteiden kasvun tai jo olemassa olevien liikesuhteiden laajentumisen vuoksi, ja soveltaen vasta tämän jälkeen hyvityksen määrää mahdollisesti korjaavia, tasapuolisuuden periaatteeseen ja direktiiviin maksimihyvitykseen perustuvia seikkoja; vai onko mahdollista käyttää erilaisia laskentaperusteita ja erityisesti synteettisiä menetelmiä, joissa otetaan laajemmin huomioon tasapuolisuuden periaate ja tätä laskennan lähtökohtana pitäen direktiivissä säädetty yläraja.

Asia on siis EY 234 artiklan nojalla saatettava yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi edellä muotoiltujen, jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 17 ja 19 artiklan tulkintaa koskevien kysymysten ratkaisemiseksi.”

(1)  EYVL L 382, 31.12.1986, s. 17.