30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 108/90

1.1

Kuten komission jäsen Mario Monti XXXII kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 2002 (jäljempänä: ”kertomus”) esipuheessa painottaa, oli komission kilpailupolitiikassa vuonna 2002 määräävänä piirteenä ajanmukaistaminen sanan laajassa merkityksessä. Kilpailunrajoitusten alalla annettiin uudet menettelysäännöt, joiden nojalla komission poikkeusmonopoli poistuu ja kilpailunrajoitussäännöksiä ryhdytään soveltamaan hajautetusti. Yrityskeskittymien valvonnan tehostamiseksi erityisesti unionin laajentumista silmällä pitäen laadittiin ehdotus sulautuma-asetuksen muuttamiseksi. Tämän ohella pantiin alulle joukko toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vahvistaa osapuolten menettelyllisiä oikeuksia yrityskeskittymien valvonnassa. Valtiontukien valvonnan alalla komissio jatkoi työtään sujuvampien menettelyjen luomiseksi sekä päätöksenteon avoimuuden parantamiseksi.

1.2

Yksi eurooppalaisen kilpailupolitiikan päätavoitteista on kuluttajien ja työntekijöiden etujen ajaminen ja puolustaminen, mikä tarkoittaa sen varmistamista, että kuluttajat ja työntekijät pääsevät osallisiksi Euroopan talouden mukanaan tuomasta hyvinvoinnista. Kertomuksen johdannossa esitellään lisäksi komission kilpailupolitiikan kaksijakoinen yleinen tavoitteenasettelu: yhtäältä tavoitteena on ratkaista markkinatoimijoiden kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai markkinoiden rakenteesta johtuvat ongelmat ja toisaalta edistää tehokasta kilpailua parantamalla yleistä talouspoliittista tilannetta kaikilla toimialoilla.

1.3

Kertomus tarjoaa jälleen kattavan yleiskatsauksen kilpailun pääosaston toimintaan vuonna 2002, valaisee sen harjoittamaa politiikkaa, selostaa annettuja säädöksiä ja perehdyttää lukuisiin yksittäistapauksiin. Uusien käsiteltävien asioiden kokonaismäärä vuonna 2002 oli 1 019 (vuonna 2001 asioita oli enemmän, 1 036). Niistä 321 koski kilpailunrajoituksia (2001: 284). Sulautumia koskevien asioiden määrä laski ollen nyt 277 (2001: 335), ja valtiontukia koskevien asioiden määrä pysyi suunnilleen ennallaan ollen nyt 421 (2001: 417). Loppuun käsiteltyjen asioiden lukumäärä nousi vielä vuotuisessa vertailussa ja oli nyt 1 283 (2001: 1 204). Asioista 363 koski kilpailunrajoituksia, 268 sulautumia ja 652 valtiontukia.

1.4

Kertomus jakautuu kuuteen lukuun, joissa käsitellään seuraavia aiheita: kilpailuoikeus, yrityskeskittymien valvonta, valtiontuet, yleishyödylliset palvelut, kansainvälinen toiminta ja kehitysnäkymät vuonna 2003. Jäljempänä esitetään yhteenveto vuotta 2002 koskevien viiden ensimmäisen luvun olennaisesta sisällöstä ja kommentoidaan sitä.

2.1

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen 50-vuotinen voimassaolo päättyi vuonna 2002, minkä seurauksena EHTY:öön kuuluneisiin aloihin sovelletaan nyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä sekä niistä johdettua oikeutta.

2.2

Joulukuussa 2002 neuvosto antoi perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa (1) koskevan asetuksen (EY) N:o 1/2003, jonka on tarkoitus korvata vanha, vuodesta 1962 voimassa ollut kilpailunrajoituksia koskeva täytäntöönpanoasetus N:o 17. Uusien, vanhan järjestelmän perusteellisesti uudistavien sääntöjen on määrä tulla voimaan 1. toukokuuta 2004, jolloin unioni laajentuu.

2.2.1

Erityisesti on nostettava esille uudistukseen liittyvä siirtyminen ilmoitus- ja hyväksymisjärjestelmästä säädöksiin perustuvien poikkeusten järjestelmään, jossa yritykset itse arvioivat tekemiensä sopimusten yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan kanssa. Toisin kuin ilmoitus- ja hyväksymisjärjestelmässä, perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat — silloinkin kun niihin ei sovelleta mitään ryhmäpoikkeusasetusta — heti päteviä, kunhan perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät. Tämä on hyvä, sillä säädöksiin perustuvien poikkeusten järjestelmä turvaa paremmin kilpailua salliessaan komission tulevaisuudessa keskittyä kilpailupoliittisesti merkittäviin tapauksiin. Säädöksiin perustuvien poikkeusten järjestelmä vapauttaa yritykset tarpeettomista byrokraattisista rasituksista. Muutoksesta aiheutuu yrityksille kuitenkin myös oikeudellista epäselvyyttä, jota olisi voitu asetuksessa lieventää myöntämällä yrityksille oikeus pyytää komissiolta perusteltu lausunto vaikeissa tapauksissa sen sijaan, että ne ohjataan pyytämään epävirallisia neuvoja, joita komissio ei ole velvollinen antamaan. Joka tapauksessa komission tulisi olla valmis antamaan yrityksille lausuntoja paitsi uusissa aineellisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä myös silloin, kun on kyse huomattavista sijoituksista ja laajoista taikka peruuttamattomista rakenteellisista muutoksista (2).

2.2.2

Kilpailunrajoituksia koskevaa yhteisön oikeutta sovelletaan tulevaisuudessa suoraan ja hajautetusti kansallisissa kilpailuviranomaisissa sekä kansallisissa tuomioistuimissa. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tulevat samalla olemaan Euroopan kilpailuviranomaisten verkon kautta tiiviissä yhteistyössä komission sekä toistensa kanssa. Komitea toivoo kuitenkin, että ”yhden luukun” periaatteen asemaa lujitettaisiin, jotta yritykset eivät voisi joutua useiden rinnakkaisten kilpailuoikeudellisten menettelyjen kohteeksi eri jäsenvaltioissa. Koska itse asetukseen ei sisälly mitään yksityiskohtaisia säännöksiä asioiden käsittelypaikan määrittämisestä, komitea suosittelee, että komissio luo yrityksille tarvittavan oikeusvarmuuden asiaa koskevan ohjeistuksen avulla (3).

2.2.3

Yhteisön oikeuden rinnalla voidaan tulevaisuudessa soveltaa kansallista oikeutta, mutta, kuten komission kertomuksessa todetaan, kansallisen kilpailuoikeuden soveltamisella ei saa pyrkiä tulokseen, joka poikkeaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa soveltamalla saavutettavista tuloksista. Tasapuolisten eurooppalaisten olosuhteiden ja toimintaedellytysten luomisen kannalta olisi ollut toivottavaa, että komissio olisi — vastoin asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohtaa — ajanut läpi yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen myös yksipuolisissa oikeustoimissa. Nykyisen ratkaisun mukaan kansallinen oikeus voi johtaa yhteisön oikeudesta poikkeaviin kieltoihin, jotka saattavat vaikeuttaa liiketoiminnan harjoittamista Euroopassa.

2.2.4

Yhteisön kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi säädöksiin perustuvien poikkeusten järjestelmässä on johdonmukaista, että komissio laajentaa tutkintavaltuuksiaan. Yritysten puolustautumisoikeudet asetus turvaa kuitenkin vain osittain. Oikeusvaltion yleisten oikeudenkäyntiperiaatteiden noudattaminen yrityksiä vastaan käydyissä menettelyissä tulisi taata, ellei kyseisiä periaatteita mainita itse asetuksessa. Olisi toivottavaa, että komissio ottaisi asian esille ilmoituksissa, joita se aikoo antaa (4).

2.2.5

Lisäksi komitea pitää tärkeänä sitä, että kilpailumääräyksiä kansallisissa viranomaisissa hajautetusti sovellettaessa noudatettaisiin mahdollisimman suurta avoimuutta. Komission tulisi vaatia, että vähintäänkin kaikki menettelyjen päätteeksi annettavat kansallisten viranomaisten ratkaisut julkistettaisiin.

2.3

Komissio hyväksyi helmikuussa 2002 sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevat uudistetut säännöt, joiden on määrä olla asianosaisten yritysten kannalta ennustettavampia kuin edeltäjänsä. Uusien sääntöjen laadinnan onnistumisesta on osoituksena komission toteama menestys kartellien torjunnassa: uuden sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan säännöstön voimassaolon ensimmäisten kymmenen kuukauden aikana paljastettiin Euroopassa noin kymmenen eri kartellia. ETSK ehdottaa, että kyseisiä sääntöjä seuraavan kerran tarkistettaessa niihin sisällytettäisiin sakkojen määräämismenettelyä koskevat suuntaviivat, jotka ovat niiden kanssa läheisessä yhteydessä. Lisäksi olisi toivottavaa, että komissio perustaisi sakkojen määrittämisen voimakkaammin siihen konkreettiseen vahinkoon seurauksineen, jonka asianomainen kilpailurikkomus on aiheuttanut.

2.4

Vuonna 2002 komissio on painottanut kartellien torjunnan ja kartellitapausten käsittelyn ensisijaisuutta vieläkin voimakkaammin kuin vuonna 2001: se on antanut yhteensä yhdeksän päätöstä ja määrännyt sakkoja yhteensä noin miljardin euron arvosta. Sen sijaan EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan nojalla ei ole annettu yhtään ratkaisua.

2.5

Kertomuksessa selvitetään perusteellisesti kilpailutilanteen kehitystä talouden eri aloilla.

2.5.1

Energiatalouden alalla valmistellaan nopeutettua toteutusta koskevaa direktiiviä sekä asetusta rajatylittävästä sähkökaupasta, joiden avulla energiamarkkinoiden on määrä vapautua entisestään ja kilpailun energiamarkkinoilla piristyä samalla kun energiahuollon varmuus säilytetään (5). Komissio ei kuitenkaan pystynyt ajamaan läpi markkinoiden täydellistä avaamista yksityisasiakkaiden osalta ennen vuotta 2007, mistä syystä yhteisten energiamarkkinoiden syntymistä jouduttiin vielä kertaalleen siirtämään myöhemmäksi.

2.5.2

Postipalveluiden alalla neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat komission ehdotuksesta uuden postidirektiivin (2002/39/EY) (6), jonka mukaan markkinoiden avaamista jatketaan pienentämällä varattua aluetta asteittain vuoteen 2006 saakka.

2.5.3

Televiestinnän alalla neuvosto hyväksyi viisi direktiiviä käsittävän uuden sääntelyjärjestelmän sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluiden ennakkosääntelyä varten. Järjestelmä uudistaa televiestintäalan lainsäädäntöä ja jatkaa alan avaamista kilpailulle (7). Erityistä huomiota ansaitsee puitedirektiivin 2002/21/EY 14 artiklaan sisältyvä käsitteen ”huomattava markkinavoima” uusi määritelmä, joka perustuu EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaiseen määräävän aseman käsitteeseen. Kyseinen sääntelyn purkaminen vaikuttaa kaikkiin markkinoilla toimiviin.

2.5.4

Lentoliikenteen alalla jatkettiin kesäkuussa 2002 ryhmäpoikkeusasetuksen (ETY) N:o 1617/93 voimassaoloaikaa, ja meriliikenteen alalla yhteisöjen tuomioistuin antoi kolme ryhmäpoikkeusasetuksen (ETY) N:o 4056/86 soveltamista koskevaa tuomiota. Viimeksi mainittua asetusta komissio haluaisi nyt 15 vuotta kestäneen soveltamisen jälkeen tarkistaa asetuksen yksinkertaistamiseksi. Rautatieliikenteen alalla komissio on esittänyt useita lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat kansallisten rautatieverkkojen sulauttamista yhdennetyksi eurooppalaiseksi rautatiealueeksi. Komissio on oikeassa siinä, ettei rautatieliikenteen markkinoilla ole tähän mennessä vielä syntynyt tehokasta kilpailua.

2.5.5

Viestinnän alalla komissio on käsitellyt jalkapallotapahtumien televisiolähetysoikeuksien keskitettyä myymistä ja asettunut vastustamaan yksinoikeuksien myöntämistä, koska nämä ovat uhanneet voimistaa tiedotusvälineiden keskittymistä ja ehkäistä kilpailua lähetystoiminnan harjoittajien välillä.

2.5.6

Lokakuussa 2002 tuli voimaan uusi moottoriajoneuvoalaa koskeva ryhmäpoikkeusasetus (ETY) N:o 1400/02, joka sääntelee moottoriajoneuvojen jakelua ja korjauspalveluja sekä varaosien jakelua ja ensimmäisen kerran myös uusia jakelutapoja, kuten Internetin välityksellä tapahtuvaa kauppaa sekä useiden automerkkien myyntiä saman edustajan kautta (8). Ankaramman sääntelyn avulla komissio toivoo saavutettavan tehokkaampaa kilpailua kauppiaiden kesken, uusien moottoriajoneuvojen rajatylittävän kaupan helpottumista ja hintakilpailun voimistumista. Valikoivan jakelujärjestelmän ja yksinmyyntijärjestelmän yhdistäminen, samoin kuin sijaintilausekkeiden käyttäminen, ei uuden asetuksen mukaan ole enää mahdollista. Se, saavutetaanko komission tavoitteet lopulta, riippuu markkinoiden tulevasta kehityksestä, kuten myöhempien markkinoiden seurantamenettelyjen puitteissa voidaan todeta. Niistä olisi mahdollista tehdä johtopäätöksiä.

2.5.7

Rahoituspalvelujen alalla komissio julkisti heinäkuussa 2002 luonnoksen vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetukseksi. Asetus hyväksyttiin vähäisin muutoksin 27. helmikuuta 2003. Kartellikiellosta vapautettujen sopimusmääräysten luettelemisen sijaan asetuksessa mainitaan vain sellaiset säännökset, joita poikkeusasetuksen piiriin kuuluviin sopimuksiin ei saa sisältyä. Lisäksi yhteisen vakuutuskaupankäynnin kuuluminen poikkeusasetuksen piiriin on kytketty syntyvään markkinavoimaan. Tämä vastaa sitä taloudellisesti suuntautunutta lähestymistapaa, jota komissio nykyisin noudattaa myös muissa ryhmäpoikkeusasetuksissaan.

2.5.8

Tietoyhteiskunnan edistämistä silmällä pitäen komissio jatkoi työskentelyä avoimen ja kilpailukykyisen toimintaympäristön luomiseksi Internetin ja sähköisen kaupan kehittämiselle. Tässä yhteydessä komissio on käsitellyt eritoten Internet-yhteyksien markkinoita sekä EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan nojalla tehtyjä kanteluja korkeimman tason verkkotunnusten rekisteröintioperaattoreita vastaan.

2.5.9

Verrattain suuren osan kertomuksesta kattaa vapaiden ammattien tarkastelu.

2.5.9.1

Komitea pitää myönteisenä komission ponnisteluja vapaiden ammattien alan avoimuuden parantamiseksi kuluttajien näkökulmasta (9). Komissio kertoo antaneensa eräälle instituutille tehtäväksi vapaiden ammattien sääntelyä jäsenvaltioissa koskevan vertailevan taloudellisen kustannus-hyötyanalyysin. Lisäksi komissio on avannut kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa keskustelun vapaiden ammattien sääntelystä. Vapaita ammatteja koskeviin sitoviin säännöksiin perehtyneiden kansallisten kilpailuviranomaisten kuuleminen on ilahduttava ensimmäinen askel tähän suuntaan. Menettelyn avoimuuden turvaamiseksi mukaan tulisi ottaa asiantuntijoina myös yksittäisten ammattiryhmien edustajia.

2.5.9.2

Komitea kannattaa kilpailusääntöjen periaatteellista soveltamista. Koska vapaat ammatit eivät toteuta vain taloudellisia, vaan myös yhteiskunnallisia tehtäviä, ja ovat siksi pakottavien lakisääteisten edellytysten alaisia, on kilpailusääntelyssä komitean mielestä noudatettava vähintäänkin sellaisia säännöksiä, jotka ovat välttämättömiä mainittujen pakollisten lakisääteisten edellytysten täyttymiseksi (”deontologia” eli velvollisuusetiikka). Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän komission kertomuksessakin mainitussa tuomiossa, jonka se antoi asiassa Wouters. Komitea näkee yhdentymispoliittisesta näkökulmasta lisäksi sellaisen ongelman, että vapaiden ammattien velvollisuuseettisten näkökohtien huomiotta jättäminen saattaisi johtaa ne jäsenvaltiot, jotka tällä hetkellä soveltavat itsesääntelymallia, turvautumaan kilpailuoikeudellisesti neutraaliin kansalliseen sääntelyyn. Seurauksena olisi kansallisen sääntelyn vahvistuminen vapaiden ammattien alalla, mikä olisi sekä kuluttajien että yleisen edun kannalta haitallista.

2.5.9.3

Komissio ei kyseenalaista itsesääntelyjärjestelmien olemassaoloa, mutta haluaa kuitenkin arvioida maksutaulukoita, eri ammattien välistä integroitua yhteistyötä, mainontaa, asiakasmarkkinointia sekä ammattiin pääsyä koskevien sääntöjen oikeutusta suhteessa kuluttajansuojan ensisijaiseen tavoitteeseen. Komitea muistuttaa, että lukuisat vapaita ammatteja koskevat säännöt voivat palvella myös kuluttajansuojaa.

3.1

Komissio ei antanut vuonna 2002 yhtään yrityskeskittymien valvontaa koskevaa kieltopäätöstä (2001 päätöksiä annettiin viisi). Seitsemän menettelyä hyväksyttiin jo toisessa vaiheessa (2001: 20). Lopullisista ratkaisuista, joita oli 275, hyväksyttiin ensimmäisessä vaiheessa 252. Näistä 111 käsiteltiin yksinkertaistetulla menettelyllä.

3.2

Ensimmäisen asteen tuomioistuin antoi kolme merkittävää tuomiota, joilla se kumosi yrityskeskittymien valvontaa koskevat kieltopäätökset asioissa Airtours/First Choice, Schneider/Legrand sekä Tetra Laval/Sidel. Airtours-tuomio selkeyttää sitä, millaisia todisteita tarvitaan yritysten väliseen salaiseen yhteensovittamiseen perustuvan yhteisen määräävän markkina-aseman toteennäyttämiseksi. Schneider-tuomiossa komission todettiin tehneen taloudellisten olosuhteiden analysointi- ja arviointivirheitä sekä loukanneen puolustautumisoikeuksia. Tetra-Laval -tuomiossa, josta komissio on sen perustavan merkityksen vuoksi valittanut yhteisöjen tuomioistuimeen, yhteiseurooppalainen tuomioistuin käsitteli ensimmäistä kertaa konglomeraattisulautumaa eli eri markkinoilla toimivien yritysten sulautumaa.

3.3

Asioiden käsittelysiirrot komission ja jäsenvaltioiden välillä ovat kokonaisuutena ottaen lisääntyneet. Komissiosta siirrettiin yksitoista asiaa (vuonna 2001 niitä oli seitsemän) jäsenvaltioiden käsiteltäviksi, ja ensimmäistä kertaa jäsenvaltiot siirsivät kaksi asiaa komission käsiteltäviksi.

3.4

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota komission uudistushankkeisiin yrityskeskittymien valvonnan alalla. Tähän liittyen komissio esitti joulukuussa 2002 ehdotuksen uudeksi sulautuma-asetukseksi (10). Lähes samaan aikaan komissio julkaisi luonnoksen tiedonannoksi horisontaalisten sulautumien arvioinnista (11) sekä suosituksia parhaista käytännöistä (Best Practices) ja muista hallinnollisista toimenpiteistä avoimuuden ja sisäisten menettelyjen parantamiseksi yrityskeskittymien valvonnassa. Tausta-ajatuksena on ennen kaikkea yli kahdentoista vuoden soveltamiskäytännön jälkeen valmistella yhteisön yrityskeskittymien valvontaa koskevaa lainsäädäntöä tulevien vuosien haasteisiin (EU:n itälaajentuminen, maailmanlaajuisten yrityskeskittymien lisääntyminen globalisaation ohella) sekä kaiken kaikkiaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa yrityskeskittymien valvontamenettelyä.

3.4.1

Asetusehdotus sisältää joitakin komitean hyvinä pitämiä parannuksia, mutta muilta kohdin ehdotus ei kuitenkaan vastaa odotuksia. Onnistuneita ovat ehdotukset tutkintamenettelyn yksinkertaistamiseksi (12). Viikon määräajan poistaminen (ilmoitus yhden viikon kuluessa sopimuksen solmimisesta) mahdollistaa sellaisten sulautumien paremman ohjailun, joista on ilmoitettava myös Euroopan ulkopuolella. Toimintavapautta lisää sekin, että sulautumasta saa vastaisuudessa ilmoittaa jo silloin, kun on olemassa vakaa aikomus solmia sopimus. Komitea tukee komissiota myös sen aikomuksessa sallia yksinkertaistetulla menettelyllä ilmoitettavien sulautumien täytäntöönpano heti eikä vasta tutkintamenettelyn päättymisen jälkeen. Uudistus vastaa yritysten käytännöllisiä tarpeita. Yksi uudistuksen ydinkohdista on mahdollisuus pitkittää tutkintamenettelyä molemmissa vaiheissa, kun olosuhteet siihen oikeuttavat. Tässä yhteydessä on huomattava, ettei tiukasta määräaikojen noudattamisesta missään tapauksessa pidä luopua, jottei sulautumien nopea toteutuminen vaarannu.

3.4.2

Komitea pitää myönteisenä sitä, että komissio haluaa oikeusvarmuussyistä säilyttää alkuperäisen määräävän markkina-aseman arvioinnin eikä siirtyä käyttämään kilpailun merkittävää vähenemistä koskevaa ns. SLC-testiä (13). Komitea on kuitenkin huolissaan ehdotetun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan väljästä muotoilusta. Kohdan ehdotetun muotoilun takana on konkreettinen tavoite tukkia oletettu aukko määräävän markkina-aseman arvioinnissa, kun on kyse keskittyneillä markkinoilla ilman johtavan markkina-aseman syntymistä muodostettavista yrityskeskittymistä. Näin ollen 2 artiklan 2 kohdan mukaan ”yhden tai useamman yrityksen katsotaan olevan määräävässä asemassa, jos niillä yhteensovittamista harjoittamalla tai ilman yhteensovittamista on taloudellinen valta vaikuttaa tuntuvasti ja pysyvästi kilpailutekijöihin, erityisesti hintoihin, tuotantoon, tuotannon laatuun, jakeluun tai innovointiin tai estää kilpailua tuntuvasti.” Komitean näkemyksen mukaan asetusehdotuksen uusi 2 artiklan 2 kohta tukkii tosin mahdollisen aukon, mutta laskee väljän muotoilunsa vuoksi selvästi puuttumiskynnystä ja luo uusia epävarmuuden aiheita, jotka asettavat kyseenalaisiksi yhteisön tuomioistuinten ja komission luotettavaksi havaitun ratkaisukäytännön. Siksi komitea kehottaakin komissiota sisällyttämään asetukseen vain ”yksipuoliset vaikutukset” erityistapauksena, mutta säilyttämään lisäksi vanhat selkeät säännökset, jotta vältettäisiin oikeusvarmuuden heikentyminen Euroopan yritysten kannalta (14). Tästä syystä tulisi pitäytyä alkuperäisessä määräävän markkina-aseman arvioinnissa.

3.4.3

Komitea pitää myönteisenä myöskin komission aikomusta tutkia tehokkuusedut jatkossa huolellisesti sulautumaa kokonaisuutena arvioitaessa. Vain siten yrityskeskittymien valvonta voi palvella eurooppalaisten kuluttajien etuja kestävällä tavalla (15). Alalla yleisesti käytäviä keskusteluja silmällä pitäen olisi toivottavaa, että komissio ottaisi myös nimenomaisesti kantaa siihen, millaisissa tapauksissa sulautumisesta johtuva tehokkuuden kasvu voidaan poikkeuksellisesti katsoa osallisten yritysten vahingoksi. Ellei asiaa selvitetä, on pelättävissä, että yritykset eivät tulevaisuudessakaan tuo tehokkuusetuja esille ja komission uusi politiikka jää siten vaille merkitystä (16).

3.4.4

Ongelmallista on komission pyrkimys siirtää uuteen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annettuun asetukseen (EY) N:o 1/2003 sisältyvät tutkinta- ja puuttumisvaltuudet lähes kokonaan yrityskeskittymien valvonnan yhteyteen. Kilpailurikkomusten tutkinta ja yrityskeskittymien seuranta ovat kaksi eri tavoitetta, jotka edellyttävät erilaisia voimavaroja. Kilpailurikkomukset vahingoittavat välittömästi kolmansia osapuolia ja kuluttajia, ja niitä torjutaan hallinnollisin, joissakin maissa jopa rikosoikeudellisin, seuraamuksin. Yrityskeskittymien valvonnassa ei ole kyse oikeudenvastaista käyttäytymistä koskevan alustavan epäilyn toteennäyttämisestä rikostutkinnalle tavanomaisin keinoin. Yrityskeskittymät ovat pikemminkin yleensä laillisia toimintatapoja, kuten niihin kohdistuvien kieltojen vähäinen määrä osoittaa. Sen tähden komitea suosittelee, ettei komissio tekisi mitään muutoksia yrityskeskittymien valvonnan tähän osa-alueeseen ja että komissio tunnustaisi asetustekstissä myös yritysten oikeuden olla ilmoittamatta itseään syyllistäviä tietoja ja yritysten muut puolustautumisoikeudet sekä niin ulkopuolisten kuin yritysten omien juristien antaman neuvonannon luottamuksellisuuden. Tämän lisäksi olisi pysyteltävä voimassa olevien sakko- ja uhkasakkorajoitusten puitteissa, sillä rikkomuksen oikeudenvastaisuuden tulisi olla järkevässä suhteessa siitä määrättävään rahalliseen seuraamukseen.

3.4.5

Komitean mielestä on valitettavaa, ettei Euroopan komission toimivaltaa ole onnistuttu laajentamaan siten, että moninkertaiset ilmoitukset tulevaisuudessa harvenisivat (17). Päinvastoin, Euroopan unionin laajentumisen huomioon ottaen moninkertaiset ilmoitukset jatkossa vain lisääntynevät aiheuttaen yrityksille suuria byrokraattisia rasituksia, korkeita kustannuksia ja ajanhukkaa. Myönteistä on tosin se, että komissio aikoo tulevaisuudessa, yritysten hakemuksesta, ratkaista alustavassa menettelyssä pikaisesti, onko sulautumasuunnitelmalla yhteisönlaajuista merkitystä. Näin sulautuman arvioinnista vastaa komissio. Koska ratkaisu kuitenkin on jäsenvaltioiden harkintavallassa, ei kyseinen ehdotus voi näillä näkymin korvata selkeää toimivaltasäännöstä.

3.4.6

Komitea kannattaa kilpailun pääosaston taloudellisten päätösmenettelyjen parantamiseksi suunniteltuja toimenpiteitä, jotka käsittävät pääekonomistin viran perustamisen henkilöstöineen. Tällä tavoin komissio ottaa huomioon puutteellisen taloustieteellisen analyysin aiheuttamat ongelmat, joista edellä mainitut kolme ensimmäisen asteen tuomioistuimen kumoavaa tuomiota ovat ratkaisevassa määrin johtuneet. Tämän institutionaalisen uudistuksen onnistumisen kannalta olennaista tulee olemaan se, että pääekonomisti ja hänen henkilökuntansa osallistuvat yksittäisten tapausten arviointiin aikaisessa vaiheessa ja jatkuvasti.

3.5

Komissio työskentelee aktiivisesti vuonna 2001 perustetun kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon (ICN) keskittymienvalvontatyöryhmän kaikissa kolmessa alaryhmässä. Komitea pitää komission osallistumista erittäin myönteisenä. Lähentymisen edistäminen sekä erilaisten yrityskeskittymien valvontajärjestelmien soveltamisesta ja yritysten antamista moninkertaisista ilmoituksista aiheutuvien julkisten ja yksityisten rasitusten vähentäminen ovat tärkeitä asioita eurooppalaisille yrityksille, jotka haluavat menestyä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Komitea tukee painokkaasti erilaisten järjestelmien mahdollisimman suurta yhteensovittamista ja parhaiden käytänteiden kehittämistä.

4.1

Valtiontukien alalla komissio on vuonna 2002 jatkanut sekä menettelyllisten että aineellisoikeudellisten säännösten uudistamista. Yksi uudistuspaketin päätavoitteista on poistaa valtiontukien tarkasteluprosessista tarpeettomat menettelylliset rasitteet ja tällä tavoin nopeuttaa päätöksentekoa useimmissa asioissa sekä vapauttaa voimavaroja kaikkein kiistanalaisimpien valtiontukialan kysymysten käsittelyyn. Komissio arvelee pystyvänsä saamaan uudistuspaketin valmiiksi vielä ennen toukokuun 1. päivänä 2004 tapahtuvaa laajentumista. Komitea pitää menettelyn nopeuttamistavoitetta myönteisenä, kestiväthän pääkäsittelyt aiemmin usein yli vuoden aiheuttaen yrityksille pitkittynyttä epävarmuutta oikeuksistaan. Tähän mennessä aloitetut toimenpiteet eivät komitean mielestä kuitenkaan ole riittäviä tavoitteen saavuttamiseksi todellisuudessa. Niinpä komitea kehottaa komissiota julkistamaan pian muut suunnittelemansa toimenpiteet, jotta ne todella pystyttäisiin toteuttamaan ennen toukokuun 1. päivää 2004.

4.2

Komissio perusti jo vuonna 2001 valtiotukirekisterin ja valtiontukien tulostaulun, ja on kehittänyt näitä välineitä edelleen vuonna 2002. Ne toimivat perustana jäsenvaltioiden väliselle keskustelulle siitä, miten valtiontukien kokonaistasoa voitaisiin alentaa ja tukia suunnata eri alojen yhteisiin tavoitteisiin. ETSK pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä avoimuuden lisäämiseksi valtiontukien alalla. Se on erityisen tärkeää liittyvien valtioiden valtiontukien kannalta. Siltä osin kuin on katsottu, että liittyvien valtioiden nykyiset valtiontukisäännökset nauttivat laajentuneessa unionissa komission tarkastelun jälkeen jatkuvuuden suojaa ”olemassa olevina valtiontukina”, on varmistettava, että asianomaisille tahoille annetaan etukäteen mahdollisuus lausua mielipiteensä asiasta. Lisäksi komitea kehottaa laajentamaan valtiontukirekisteriä, joka nykyisin sisältää kaikki vuoden 2000 tammikuun 1. päivän jälkeen tehdyt ratkaisut, vähitellen myös sitä ennen ratkaistuihin asioihin, jotta komission kokemusvarantoa voitaisiin hyödyntää tulevissa tapauksissa.

4.3

Komissio tarkisti vuonna 2002 lukuisia puitteita ja suuntaviivoja. Komitea pitää komission parhaillaan suorittamia sääntöjen selvennyksiä ja tarkennuksia myönteisinä. Erityisesti on pantava merkille työllisyystukia koskeva ryhmäpoikkeusasetus (18), jonka tarkoitus on helpottaa työpaikkojen luomista jäsenvaltioissa.

4.4

Sikäli kuin valtiontukisäännöstöjä sovelletaan alueellisiin tukiin tai muihin rakennerahastoista riippuviin tukiin, olisi hyödyllistä, jos tulevissa kertomuksissa viitattaisiin komission käytäntöön myös tällä tietyllä alalla.

5.1

Laekenissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan raportissa komissio oli ilmoittanut aikovansa luoda yhteisöoikeudelliset toimintapuitteet valtiontuelle, jota myönnetään yrityksille yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tuottamiseksi. Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin antoi — ensimmäisen asteen tuomioistuimen tähänastisesta käytännöstä poiketen — asiassa Ferring ratkaisun, jonka mukaan julkisista palveluista annettavia korvauksia ei käsitellä valtiontukina silloin, kun kyse on vain vastikkeesta asianomaisille yrityksille siitä, että ne tuottavat palveluja. Vuoden 2002 loppuun asti pysyi avoimena, aikoisiko tuomioistuin pitää kiinni oikeuskäytännön muutoksesta vai ei. Asiaa Altmark koskeneessa ratkaisussaan 24. heinäkuuta 2003 tuomioistuin vahvisti asiassa Ferring tunnustetun soveltamisalan rajoituksen liittäen siihen kuitenkin neljä laajaulotteista ehtoa. Ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi. Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja avoimesti. Kolmanneksi korvaus saa kattaa vain ne kustannukset, joita velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon saadut tulot ja kohtuullinen voitto. Neljänneksi korvauksen tasoa on rajoitettava silloin, kun toimeksiantoja ei jaeta julkisia hankintoja koskevalla menettelyllä. Vertailukohtana ovat sellaiset kustannukset, joita hyvin johdetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä. Koska niihin korvauksiin, jotka eivät täytä tuomioistuimen asettamia ehtoja, sovelletaan valtiontukisäännöstöä, on komission ilmoittama selventävien yhteisön laajuisten toimintapuitteiden luominen edelleenkin tarpeellista. ETSK panee merkille 12. marraskuuta 2002 laaditun epävirallisen asiakirjan pohjalta käynnistetyn keskustelun jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa ja kehottaa viemään keskustelun Altmark-ratkaisu huomioiden pikaisesti päätökseen, jotta tarvittavat selvennykset voitaisiin hyväksyä ja luoda siten mahdollisimman pian oikeusvarmuutta eurooppalaisille yrityksille.

5.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kertomuksessaan mainitun, 21. toukokuuta 2003 ilmestyneen yleishyödyllisiä palveluja koskevan vihreän kirjan avulla aloittanut Barcelonassa (2002) kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vaatiman arvioinnin, jolla selvitetään tarve edelleen konsolidoida ja täsmentää yleishyödyllisiä palveluja koskevia periaatteita yhteisön yleisillä puitteilla (19).

6.1

Vuoden 2002 aikana komissio jatkoi liittymisvalmisteluja ja Euroopan unionin laajentumiseen liittyviä neuvotteluja tarkastaen, missä laajuudessa ehdokasvaltioilla on jo käytössään toimivia kilpailusäännöksiä. Ainoastaan valtiontukien valvonnan alalla komissio havaitsi vielä tiettyjä puutteita. Vuonna 2002 valtiontukien tulostauluun sisällytettiin ensimmäistä kertaa myös ehdokasvaltioiden tiedot, jotka täten ovat kaikkien saatavilla.

6.2

Kahdenvälisen yhteistyön osalta on korostettava, että lokakuussa 2002 komissio sopi yhdessä Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten kanssa yrityskeskittymien valvonnassa tehtävää yhteistyötä koskevista parhaista käytänteistä. ETSK pitää maailman kahden suurimman talousalueen yrityskeskittymien valvonnasta vastaavien viranomaisten tiivistä yhteistyötä erityisen tärkeänä ja myönteisenä, koska sen avulla vähennetään tulevaisuudessa keskenään ristiriitaisten päätösten riskiä ja yrityksille koituvia hallinnollisia rasitteita.

7.1

Komission kertomus sisältää paljon tietoa sekä lukuisia Euroopan kilpailuoikeudelle tärkeitä valintoja, jotka ovat yhtä lailla merkittäviä niin kuluttajien kuin yritystenkin kannalta.

7.2

Komitea tiivistää päätelmänsä seuraavasti: