30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 108/52

1.1

Euroopan meriturvallisuusvirasto perustettiin asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (1) vuonna 1999 tapahtuneen öljytankkeri Erikan onnettomuuden jälkeen, ja sen tarkoituksena on varmistaa ”meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso yhteisössä”. Virasto tarjoaa jäsenvaltioille teknistä ja tieteellistä tukea, jotta taataan meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä koskevan yhteisön lainsäädännön asianmukainen soveltaminen.

1.2

Lisäksi viraston tehtävänä on tiedon kerääminen ja meriturvallisuutta koskevien tietokantojen hyödyntäminen, luokituslaitosten arviointi ja tarkastaminen sekä tarkastuskäyntien järjestäminen jäsenvaltioihin satamavaltion suorittaman alusten valvonnan tason tarkastamiseksi.

1.3

Komissio ehdottaa erityisesti seuraavaa:

2.1

Euroopan meriturvallisuusvirastolle osoitettujen tehtävien perusteella on ilmeistä, että sillä on tärkeä rooli varmistettaessa yhteisön ja kansainvälisen tason keskeisten meriturvallisuusmääräysten tehokas ja yhdenmukainen noudattaminen sekä ehkäistäessä onnettomuuksista ja alusten laittomista päästöistä aiheutuvaa meren pilaantumista.

2.2

Juuri edellä mainitusta syystä ja vuoden 2002 lopulla tapahtuneen öljytankkeri Prestigen onnettomuuden jälkeen komissio päätti saman vuoden joulukuussa jouduttaa Euroopan meriturvallisuusviraston perustamista odottamatta neuvoston päätöstä viraston sijaintipaikasta. Sijaintipaikasta päätettiin lopulta joulukuussa 2003 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

2.3

Näin voitiin aloittaa henkilöstön rekrytointi (joka jatkuu edelleen) siihen liittyvine hallinnollisine prosesseineen, nimittää viraston hallintoneuvosto sekä käynnistää asteittain viraston kaikki yksiköt.

2.4

ETSK tukee komission nyt tekemiä ehdotuksia Euroopan meriturvallisuusvirastoa koskevan asetuksen muuttamiseksi huolimatta jatkossa esitetyistä näkökohdista.

2.5

On yleisesti tiedossa, että kaikki jäsenvaltiot eivät sovella samalla tavalla ja samanaikaisesti etenkään merenkulun turvallisuuteen liittyvää yhteisön lainsäädäntöä. On kuitenkin annettava tunnustus niille ponnistuksille, joita komissio on tehnyt varmistaakseen menettelyjen ja täytäntöönpanon entistä pidemmälle menevän yhdenmukaistamisen. Näin on tehostettu henkilöiden ja tavaroiden turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua. ETSK kannattaa muutoksia, joiden avulla Euroopan meriturvallisuusviraston asemaa voidaan vahvistaa tai täsmentää, ja avustaa komissiota esimerkiksi seuraavissa tehtävissä: ajantasaistettaessa ja laadittaessa yhteisön lainsäädäntöä sekä varmistettaessa sen soveltaminen; järjestettäessä koulutustoimia; kerättäessä meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien sekä pilaantumisen ehkäisyn ja torjunnan kannalta merkittäviä tietoja sekä ylläpidettäessä kyseisistä tiedoista koostuvia tietokantoja; edistettäessä alan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa; kehitettäessä satamavaltion suorittaman valvonnan laatua; arvioitaessa ja tunnustettaessa pätevyyskirjoja sekä silloin, kun kolmannet maat panevat täytäntöön keskeisiä säädöksiä.

2.6

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä palauttaa mieleen Euroopan meriturvallisuusviraston perustamista koskevassa lausunnossa (3) esitetty ETSK:n näkemys siitä, että on varmistettava Euroopan meriturvallisuusviraston (jolla ei ole lainsäädännöllistä tai normatiivista valtaa) ja meriturvallisuuskomitean (jolla on sääntelytehtävä) toimivallan selkeä erottaminen toisistaan.

2.7

Tästä syystä ETSK kannustaa jäsenvaltioita jouduttamaan hätäsuunnitelmien laatimista koskevia toimenpiteitä, tarkistamaan ja ajantasaistamaan nykyisiä kansallisia suunnitelmia (ja toteuttamaan säännönmukaisia käytännön harjoituksia) sekä hankkimaan tarvittavan laitteiston, jotta ne kykenevät toimimaan suuronnettomuuksissa asianmukaisella tavalla.

2.8

Lisäksi ETSK kannattaa, että virastolle myönnetään jäsenvaltioihin nähden täydentävä rooli: se tarjoaa onnettomuuksista tai alusten aiheuttamista tahallisista päästöistä johtuvaan meren pilaantumiseen liittyvää teknistä ja tieteellistä tukea. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaan kuuluu kuitenkin myös jatkossa pilaantumisen ehkäisyä ja torjuntaa koskevien suunnitelmien laatiminen sekä asianmukaisten valmiuksien hankkiminen kyseistä tehtävää varten. ETSK ei voi olla pahoittelematta sitä, että edellä mainitusta toimivallasta huolimatta kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole valmistautuneet asianmukaisesti torjumaan Erika- ja Prestige-öljytankkerionnettomuuksien kaltaisia onnettomuuksia.

2.9

Euroopan meriturvallisuusviraston tulee tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sellaisten meren pilaantumisen ehkäisy- ja torjuntasuunnitelmien laatimisessa, jotka ovat keskenään yhdenmukaisia ja koordinoituja. Lisäksi viraston tulee hallinnoida käytettävissä olevia teknisiä välineitä (erikoisalukset ja -varusteet), minkä osalta olisi toivottavaa, että sillä voisi olla aktiivinen rooli hätätilanteissa ilman että se merkitsisi jäsenvaltioiden luopumista vastuusta. Asetuksen 2 artiklan c kohtaan lisättävä uusi alakohta iii liittyy juuri edellä mainittuun seikkaan.

2.10

ETSK katsoo myös, että vuokrattaessa aluksia edellä mainittuja tehtäviä varten on varmistettava, että kyseessä oleva(t) laivanvarustaja(t) noudattaa/noudattavat asiaankuuluvia yhteisön ja kansainvälisen tason säädöksiä etenkin aluksen turvallisuuden sekä miehistön elin- ja työolojen osalta (pätevyyskirjat mukaan luettuina).

2.10.1

Olisi tarkoituksenmukaista täsmentää, millä tavalla pilaantumisen torjuntatehtäviin tarjottavien alusten ja laitteiden operatiivinen hallinta aiotaan järjestää. ETSK:n näkemys on, että kansallisten viranomaisten tulisi olla vastuussa toiminnan aikana käytettävissä olevien välineiden hallinnasta.

2.11

Koska useat EU:hun toukokuussa 2004 liittyvät valtiot ovat rannikkovaltioita ja koska marraskuussa 2003 julkaistujen liittymisvalmisteluita koskevien seurantaraporttien mukaan niillä on kaikilla hallintokapasiteettiin ja teknisiin valmiuksiin liittyviä puutteita, ETSK suosittelee, että laadittaisiin erityissuunnitelmia kyseisten valtioiden valmiuksien kehittämiseksi. Näin voitaisiin välttää alueet, jotka eivät kuulu minkään suunnitelman piiriin tai joilla ei ole tarvittavia valmiuksia onnettomuustilanteessa toimimiseksi. On myös tarkasteltava alan yhteistyömuotoja sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on yhteinen raja unionin jäsenvaltion kanssa.

2.12

Vaikka merenkulun turvatoimet sisällytetään osalta viraston toimintaan, ETSK katsoo, että myös tällä alalla on varmistettava jäsenvaltioiden laatimien kansallisten suunnitelmien tehokkuus. Tässä tehtävässä Euroopan meriturvallisuusvirasto voi tukea komissiota. Todettakoon vielä, että kyseisissä kansallisissa suunnitelmissa on toisinaan sotilaallisia osioita, joiden toimintakenttä on — myös Euroopan meriturvallisuusvirastoa ajatellen — väistämättä rajallinen. Jotta tiettyjen jäsenvaltioiden asettamat esteet voidaan välttää, on syytä löytää joustavia ratkaisuja, joilla varmistetaan kansallisten suunnitelmien maakohtainen ja kokonaisvaltainen tehokkuus ja joissa huomioidaan tiettyjen jäsenvaltioiden mahdollisesti asettamat varaukset.

2.13

Ennen kaikkea on tärkeää varmistaa, että alusten ja satamien turvatoimien parantamista koskevat säännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla vaarantamatta niihin liittyviä tavoitteita.

2.14

ETSK ei voi olla tuomatta esille sitä, että joulukuussa pitämässään kokouksessa EU:n liikenneneuvosto teki jo periaatepäätöksen käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta ottamatta huomioon ETSK:n lausuntoa tai Euroopan parlamentin mietintöä, jotka molemmat ovat vielä laadittavina. Koska kyse on säännöllisesti toistuvasta tilanteesta, ETSK esittää, että sille osoitettuja lausuntopyyntöjä varten varattaisiin asianmukainen määräaika, jotta lausuntojen hyväksymisprosessi ehdittäisiin saada ajoissa päätökseen.

2.15

Lisäksi komitea katsoo, että yhteisön rannikkovartioston perustamisesta virinnyttä keskustelua olisi syvennettävä. Vaikka kyse on arkaluonteisesta aiheesta, joka liittyy alueelliseen suvereenisuuteen ja merialueiden hallintaan, rannikkovartiosto voisi täydentää Euroopan meriturvallisuusviraston roolia pilaantumisen ehkäisyyn ja valvontaan liittyvissä tehtävissä.

3.1

ETSK tukee komission ehdotusta ja korostaa, että Euroopan meriturvallisuusvirastolla voi olla merkittävä rooli parannettaessa jäsenvaltioiden meriturvallisuutta. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen varmistaa selkeä toimivallanjako Euroopan meriturvallisuusviraston ja meriturvallisuuskomitean välillä.

3.2

Euroopan meriturvallisuusviraston tehtävänä ei ole korvata jäsenvaltioiden roolia pilaantumisen torjunnassa, vaan täydentää sitä.

3.3

ETSK pahoittelee syvästi sitä, että Erika I- ja Erika II -paketeista huolimatta useilla jäsenvaltioilla ei vielä ole suuronnettomuuksissa toimimisen edellyttämiä asianmukaisia laitteita eikä pätevää henkilöstöä. Näiden valmiuksien kehittäminen on asetettava etusijalle.

3.3.1

Myös jäsenvaltioiden hätäsuunnitelmien laatiminen on edelleen viivästynyt, minkä vuoksi prosessia kehotetaan jouduttamaan, jotta voitaisiin pikaisesti perustaa yhtenäinen, kaikki yhteisön vedet kattava verkosto.

3.4

Erityistä huomiota on kiinnitettävä tuleville jäsenvaltioille annettavaan tukeen niiden kehittäessä henkilöstöä ja laitteita koskevia valmiuksia pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

3.5

ETSK kehottaa syventämään keskustelua yhteisön rannikkovartioston perustamisesta. Rannikkovartiostolla voisi olla Euroopan meriturvallisuusvirastoa täydentävä rooli pilaantumisen ehkäisyyn ja valvontaan liittyvissä tehtävissä.