92003E0372

KIRJALLINEN KYSYMYS P-0372/03

esittäjä(t): Véronique Mathieu (EDD) komissiolle

(7. helmikuuta 2003)

Aihe: Natura 2000 -ohjelmien rahoitus

Erityisesti aluejakoa koskevia Natura 2000 -ohjelman säännöksiä on jo jonkin aikaa pantu asteittain täytäntöön. Tällä ympäristön säilyttämis- ja suojeluohjelmalla on epäilemättä vaikutuksia koskettamiensa alueiden taloudelliseen toimintaan. Kuitenkaan kysymykseen Natura 2000 -ohjelman rahoituksesta ei ole vieläkään saatu yksiselitteistä vastausta. Maatalouspolitiikan toiseen pilariin viitataan usein. Mikä on tilanne?

Ohjelman aiheuttamista kustannuksista puhuttaessa jotkut kansalaisjärjestöt ovat maininneet Natura 2000 -alueella sijaitsevien maiden ostamisen ja/tai vuokraamisen. Tämä herättää monia kysymyksiä: Millä argumenteilla nämä ostot perustellaan? Kuka olisi maiden ostaja? Ja ennen kaikkea, miten käy maataloustuotannon näillä alueilla?

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(5. maaliskuuta 2003)

Tilannekatsaus: Natura 2000-ohjelmien rahoitus

Natura 2000 on eurooppalainen ekologinen verkosto, joka perustettiin vuonna 1992 annetulla luontotyyppidirektiivillä(1). Sen pääasiallinen tarkoitus on suojella Euroopan kannalta merkittäviä luonnonvaraisia lajeja ja luontotyyppejä. Luontotyyppidirektiivin 8 artikla laadittiin tietoisena siitä taloudellisesta taakasta, jonka Natura 2000 saattaisi aiheuttaa jäsenvaltioille, erityisesti niiden jäsenvaltioiden, joissa on suurempi keskittymä lajeja ja luontotyyppejä. Siksi siinä säädetään yhteisön yhteisrahoituksesta niiden toimenpiteiden osalta, jotka ovat välttämättömiä Natura 2000 -ohjelman täytäntöön panemisessa ja jatkuvassa hallinnoinnissa.

Käsitelläkseen yhteisrahoituskysymyksiä kokonaisvaltaisesti ja tehokkaasti komissio perusti riippumattoman työryhmän käsittelemään 8 artiklaa joulukuussa 2001. Työryhmä toi yhteen asiantuntijoita ja edustajia useista jäsenvaltioista, sidosryhmistä ja kansalaisjärjestöistä. Työryhmän loppuraportti esitettiin komissiolle 6. joulukuuta 2002.

Työryhmä päätti, että Natura 2000 -verkoston tulevaisuuden yhteisrahoituksen turvaamiseksi olisi tarkasteltava kolmea seuraavaa päävaihtoehtoa:

- Vaihtoehto 1: Hyödynnetään nykyisiä EU:n rahastoja, etenkin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) maaseudun kehittämistä koskevaa asetusta, rakenne- ja koheesiorahastoja ja luonnon LIFE-tukea, mutta mukautetaan näitä siten, että varmistetaan Natura 2000 -tarpeiden täyttyminen entistä paremmin;

- Vaihtoehto 2: Laajennetaan ja mukautetaan luonnon LIFE-rahoitusta niin, että sitä voidaan käyttää ensisijaisena tukimekanismina; tai

- Vaihtoehto 3: Perustetaan uusi rahoitusväline erityisesti Natura 2000 -ohjelmaa varten.

Raporttia käytetään yhtenä lähtökohtana valmisteltaessa neuvostolle ja parlamentille Natura 2000 -ohjelmasta esitettävää, vuodelle 2003 suunniteltua tiedonantoa, jossa tullaan hahmottelemaan johdonmukaiset puitteet Natura 2000 -ohjelman yhteisrahoitukselle.

Natura 2000 -alueista aiheutuvat kustannukset

Natura 2000 -alueiden osoittamiseen ja hoitoon tarvittavia potentiaalisia toimenpiteitä ja toimia, joihin saatetaan tarvita rahoitusta, on suuri määrä. Toimet voivat liittyä osoittamista edeltävään vaiheeseen tai seurata vasta alueen osoittamisen jälkeen. Ne voivat olla kertaluontoisia sijoitustyyppisiä toimia, kuten maahankinnat tai vahingoittuneiden luontotyyppien tai ominaisuuksien ennalleen saattaminen, tai niihin voi kuulua pitkäaikaisia toimia, kuten säännöllinen, aktiivinen kasvillisuuden ja muiden ominaisuuksien hoito, sekä alueen tai lajien tarkkailu.

Työryhmän raportissa esitetään taulukon avulla joukko Natura 2000 -alueiden osoittamiseen ja hoitoon liittyviä hallintatoimia, joiden tulisi työryhmän mielestä olla yleisesti oikeutettuja EU:n rahoitukseen. Maanostot on listattu yhdeksi näistä toimista.

Tästä asiasta ei ole vielä tehty päätöstä. Sitä käsitellään yhdessä yhteisrahoituksen täytäntöönpanokehyksen kanssa, joka laaditaan Natura 2000 -verkoston rahoituksesta suunnitellun tiedonannon jälkeen.

(1) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992).