92003E0103

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0103/03

esittäjä(t): Luciano Caveri (ELDR) komissiolle

(28. tammikuuta 2003)

Aihe: Italian maantietunnelimaksuihin sovellettu arvonlisävero

Vuonna 2003 annetun Italian rahoituslain 21 artiklan 15 kohdassa säädetään 20 prosentin arvonlisäveron välittömästä soveltamisesta kansainvälisten maantietunneleiden käytöstä kannettaviin maksuihin. Tällä tavoin kumotaan vuonna 1972 annettu asetus, jonka mukaan kansainvälisten maantietunneleiden käyttömaksut oli vapautettu arvonlisäverosta, ja Italia on komission vaatimuksesta noudattanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. syyskuuta 2002 asiasta antamaa päätöstä. Päätöksen täytäntöönpano on johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen Italian ja Ranskan välisen Mont Blancin tunnelin ja Italian ja Sveitsin välisen Sankt Bernhardin tunnelin osalta. Itse asiassa ensiksi mainitussa tapauksessa maksut ovat 20 prosenttia korkeammat Italian puolella, koska Ranska on soveltanut jo jonkin aikaa arvonlisäveroa perimiinsä maksuihin, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa arvonlisäveroa ei sovelleta Sveitsissä ja maksut ovat näin ollen korkeampia Italian puolella. Nämä tekijät vääristävät tunneleista vastaavien yritysten välistä kilpailua ja aiheuttavat ongelmia tunneleiden käyttäjille. Mikä on komission näkemys asiasta?

Frits Bolkesteinin komission puolesta antama vastaus

(13. maaliskuuta 2003)

Kuten arvoisa parlamentin jäsen mainitsee, Italia noudattaa neuvoston 17 päivänä toukokuuta 1977 antamaa neuvoston kuudetta direktiiviä 77/388/ETY(1) sellaisena kuin tuomioistuin tulkitsee sitä 12 päivänä syyskuuta 2000 antamissaan tuomioissa maantieliikenteen perusrakenteiden käyttömaksujen verottamisesta. Komission käynnistettyä erityisen rikkomusmenettelyn Italia on muuttanut lainsäädäntöään poistaakseen kansainvälisten maantietunnelien arvonlisäverottomuuden.

Ranskan yhteyksien osalta komissio korostaa, että aikaisempi tilanne (arvonlisäveron kantaminen Ranskassa eikä Italiassa) oli omiaan vääristämään kilpailua (mistä oli myös tehty valitus) eikä päinvastainen tilanne, koska molemmat jäsenmaat tästä lähtien kantavat arvonlisäveron samasta palvelusta.

Sveitsin yhteyksien osalta on korostettava, että Sveitsi ei ole unionin jäsenmaa eikä siten velvollinen mukautumaan yhteisön oikeuteen muun muassa arvonlisäveron osalta. Yhteenliittymien tilannetta ei siten voida verrata toisiinsa, koska niitä koskevat eri oikeusjärjestelmät, eikä siten voida puhua kilpailun vääristymisestä.

Komissio painottaa lopuksi, että arvoisan parlamentin jäsenen väite, että tilanne aiheuttaa ongelmia käyttäjille on liian epätarkka, jotta komissio voisi ilmoittaa kantansa asiasta.

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu neuvoston kuudes direktiivi 77/388/ETY, EYVL L 145, 13.6.1977.