52002PC0304(02)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

2

PERUSTELUT

A. Periaatteet

1. Komissio antoi 13. maaliskuuta 2001 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa.

2. Euroopan parlamentti hyväksyi 13. maaliskuuta 2002 pidetyssä täysistunnossaan komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa tehtyään siihen joukon tarkistuksia. Talous- ja sosiaalikomitea kannattaa niin ikään ehdotusta. Alueiden komitea ei ole ottanut ehdotukseen kantaa.

3. sian käsittely neuvostossa aloitettiin syyskuussa 2001, ja asiasta vastanneet puheenjohtajavaltiot ovat ehdottaneet muutoksia komission ehdotukseen. Monet muutoksista ovat hyödyllisiä selvennyksiä, jotka komissio voi hyväksyä ja jotka ovat sopusoinnussa parlamentin esittämien, komission hyväksymien tarkistusten kanssa. Ne perustuvat osittain 21. ja 22. helmikuuta 2002 pidetyn kahdeksannen Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin tuloksiin.

4. Näin ollen komissio muuttaa ehdotustaan EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

B. Euroopan parlamentin tarkistukset

Euroopan parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen pääpiirteissään, mutta teki siihen joukon tarkistuksia. Tehdyistä 34 tarkistuksesta (tarkistukset 1-35, lukuun ottamatta tarkistusta 11) komissio hyväksyi kuusi (tarkistukset 1, 6, 8, 10, 12 ja 14) parlamentin ehdottamassa muodossa tai muuttaen joidenkin niistä sanamuotoa. Kaksi tarkistusta hyväksyttiin osittain (tarkistukset 3 ja 4), ja kymmenen tarkistusta hyväksyttiin periaatteessa (18, 21, 27-34). Muut 16 tarkistusta hylättiin.

Osittain hyväksytyt tarkistukset

Tarkistus 3

Tarkistus koskee johdanto-osan kappaletta, jossa todetaan, ettei viejiin ja tuojiin pitäisi soveltaa erillisiä tariffeja verkkoon pääsyssä, ja siinä ehdotetaan selkeämpää sanamuotoa, mikä on parannus. Komissio ei kuitenkaan hyväksy sanamuotoa, jonka mukaan tariffit eivät saa "perustua liiketoimintatapahtumiin", koska kyseinen termi on epäselvä ja eri osapuolet ovat aikaisemmin tulkinneet sitä keskenään ristiriitaisin tavoin.

Tarkistus 4

Tarkistuksen alkuosassa pyritään selventämään johdanto-osan 12 kappaleen ensimmäistä virkettä, ja komissio hyväksyy sen. Sen sijaan tarkistuksen toisessa osassa häivytetään ajatus siitä, että eri verkot yhdistävien johtojen käytettävissä olevan kapasiteetin olisi oltava "niin suuri kuin mahdollista", koska siinä korvataan sanat "niin suuri kuin ... mahdollista" epämääräisemmällä ja tulkinnanvaraisella ilmaisulla. Komissio ei näe tarvetta muutoksen tekemiseen.

Periaatteessa hyväksytyt tarkistukset

Tarkistus 18

Tarkistus koskee niin kutsuttujen "kaupallisten rajayhdysjohtojen" käsittelyä asetuksessa. Nämä ovat rajayhdysjohtoja, joiden osalta investoijan on katettava kaikki kustannukset pelkillä rajayhdysjohdon käytöstä saatavilla tuloilla eikä se voi turvautua maksuihin, joita peritään rajayhdysjohdolla yhteenliitettyjen verkkojen käytöstä. Tarkistuksella pyritään vapauttamaan kyseiset rajayhdysjohdot asetuksessa olevista tiukoista säännöistä, jotka koskevat yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta saatujen tulojen käyttöä. Tarkistuksen perusteluna esitetään, että säännöt sopivat olemassa oleviin rajayhdysjohtoihin, mutta saattavat olla liian rajoittavia kaupallisten rajayhdysjohtojen kohdalla, koska niillä rajoitetaan huomattavasti voittomahdollisuuksia, jolloin myös mahdolliset investoijat vähenisivät.

Tarkistuksen sisältö on hyväksyttävissä. Tiettyjen rajayhdysjohtojen vapauttamista kyseisistä säännöistä koskevaa menettelyä olisi kuitenkin vahvistettava: vapautuksen olisi oltava vain aikaan sidottu, mutta uudistettavissa, ja sille olisi saatava paitsi asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten, myös komission hyväksyntä, jotta varmistettaisiin yhteisön kokonaisedun ottaminen huomioon.

Johdanto-osan 14 kappaletta on muutettu niin, että se vastaa säädöstekstiin tehtyjä muutoksia.

Tarkistukset 21 ja 27-33

Tarkistuksissa 27-33 ehdotetaan Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten komitean perustamista. Komitea olisi luonteeltaan neuvoa-antava, ja sillä olisi toimivalta antaa suosituksia. Komissio hyväksyy tarkistuksen sisällön. Muilla politiikan aloilla toteutettujen [1] samankaltaisten esimerkkien mukaan komissio aikoo kuitenkin perustaa asiantuntijatyöryhmän komission päätöksellä eikä parlamentin ehdotuksen mukaisesti osana asetusta. Työryhmä käsittelisi tähän asetukseen, direktiiviin 96/92 (sähködirektiivi) ja direktiiviin 98/30 (maakaasudirektiivi) liittyviä asioita.

[1] Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi).

Komission suunnittelemat toimenpiteet kattavat myös tarkistuksen 21 sisällön. Tarkistuksessa ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan Euroopan energia-alan kansallisten sääntelyviranomaisten neuvosto avustaisi komissiota asetuksen täytäntöönpanossa.

Tarkistus 34

Tarkistuksessa esitetään, että komissio valvoisi asetuksen täytäntöönpanoa ja esittäisi siitä kertomuksen. Tarkistuksen sisältö voidaan hyväksyä. Institutionaaliselta kannalta kertomuksen tarkoituksena ei kuitenkaan voi olla se, että parlamentti ja neuvosto voisivat harkita uusien säännösten antamista, kuten tarkistuksen tekstissä esitetään. Komission tehtävänä on tarvittaessa liittää kertomukseen asianmukaiset ehdotukset ja/tai suositukset jatkotoimenpiteiksi.

Hylätyt tarkistukset

Tarkistukset 2 ja 13

Tarkistuksissa esitetään, että asetuksen tekstissä eli johdanto-osan 10 kappaleessa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettäisiin, että tuottajilta perittäviä maksuja siirtoverkkoon pääsystä (tuottajamaksuja) olisi "yhtenäistettävä". Tarkistuksia ei voida hyväksyä pääasiassa kahdesta syystä:

- Välittömästi sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on epäasianmukaista todeta, että tiettyjä kansallisia sääntöjä "on yhtenäistettävä", ellei samalla ilmoiteta, kuinka yhtenäistäminen on toteutettava, sekä sisällöllisesti että menettelyn kannalta.

- Kansallisia maksuja yhtenäistettäessä olisi tarkasteltava tuottajilta perittävien maksujen lisäksi myös tariffirakennetta kokonaisuutena, ottaen huomioon kaikki asianomaisten kansallisten verkkojen erityispiirteet.

Näin ollen komission ehdotuksessa noudatettu lähestymistapa yhtenäistämiseen on asianmukainen ja riittävä: asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovellettavien maksujen suuntaviivat vahvistetaan komiteamenettelyllä.

Tarkistukset 5, 7, 16, 20, 22, 23, 24 ja 25

Tarkistuksilla pyritään poistamaan kaikki asetuksessa olevat viittaukset "jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisiin" ja esitetään neutraalimpaa terminologiaa, esimerkiksi "toimivaltaisia viranomaisia". Komission politiikan mukaan kaikkien jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi sääntelyviranomainen, mikä tulee esille direktiivin 96/92 22 artiklan tarkistetussa versiossa, jota ehdotetaan sähkö- ja kaasudirektiivien muuttamista koskevassa direktiiviehdotuksessa. Kyseisten viranomaisten oletetaan olevan avainasemassa asetuksen täytäntöönpanon kannalta. Tarkistusten hyväksymisen voitaisiin myös nähdä olevan ristiriidassa kansallisista sääntelyviranomaisista koostuvan neuvoa-antavan elimen perustamisen kanssa, jota parlamentin tarkistuksissa ehdotetaan ja jota komissio kannattaa (ks. edellä tarkistukset 21 ja 27-33).

Tarkistukset 9 ja 15

Näissä kahdessa tarkistuksessa esitetään, että sisäinen sähköntuotanto eli jakeluverkkoon suoraan liitetty tuotanto vapautettaisiin tietyistä siirtoverkkoihin liittyvistä maksuista kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä. Sisäistä tuotantoa on kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä käsiteltävä asianmukaisesti, ottaen huomioon syrjimättömyyden ja kustannusvastaavuuden periaatteet, jotka sisältyvät asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan ja merkittävimmän käytännön tapauksen - uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön - osalta sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2001/77 7 artiklan 6 kohtaan. Sisäisen tuotannon vapauttaminen tietyistä maksuista jo ennalta ja yleisesti ei kuitenkaan olisi asianmukaista, koska tällöin suljettaisiin pois tapauskohtaisen tarkastelun mahdollisuus.

Tarkistus 17

Tarkistuksessa esitetään, että rajayhdysjohtojen operaattorien sallittaisiin käyttää yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta saatavia tuloja korvauksien maksamiseen markkinatoimijoille kapasiteetin supistamisen johdosta, samaan artiklaan sisältyvien kolmen sallitun käyttötavan lisäksi. Toisin kuin edellä mainittujen kolmen käyttötavan kohdalla, korvausten maksaminen on kuitenkin laillisesti pakollista. Maksut muodostavat osan rajayhdysjohdon käyttökustannuksista. Ne on otettu huomioon jo määriteltäessä kapasiteetin jakamisesta saatavia tuloja, ja näin ollen niillä ei ole merkitystä kyseisten tulojen käytön määrittelyssä.

Tarkistus 19

Tarkistuksessa esitetään, että asetuksen mukaista sääntelykomiteamenettelyä sovellettaisiin vain neljän vuoden ajan ja että parlamentti ja neuvosto tarkastelisivat asiaa uudelleen kyseisen ajanjakson jälkeen komission ehdotuksen perusteella. Komissio ei pidä lauseketta tarpeellisena, erityisesti kun otetaan huomioon sääntelykomiteamenettelyssä käsiteltävien asioiden varsin tekninen luonne. Komissio osoittaa tietenkin mahdollisimman suurta avoimuutta Euroopan parlamenttia kohtaan asetuksessa säädetyn komiteamenettelyn osalta, komiteamenettelystä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY täytäntöönpanomenettelyjä koskevan Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen mukaisesti.

Tarkistus 26

Tarkistus koskee direktiivissä 96/92 (sähködirektiivi) olevien sääntöjen tulkintaa, eikä kyseisillä säännöillä ole merkitystä rajat ylittävän sähkön kaupan kannalta. On epäselvää, mistä syystä parlamentti on äänestänyt kyseisen tarkistuksen asetukseen.

Tarkistus 35

Tarkistuksessa esitetään, että asetuksen voimaantulo kytkettäisiin voimassa olevien maakaasu- ja sähködirektiivin muuttamista koskevan direktiivin voimaantuloajankohtaan. Rajat ylittävän kaupan edistäminen on kuitenkin tarpeen joka tapauksessa ja riippumatta nykyiseen sähködirektiivin ehdotettujen muutosten hyväksymisestä.

C. Muutokset, jotka on tehty neuvoston työskentelyn ottamiseksi huomioon

Suuri osa muutoksista, joita alkuperäiseen tekstiin on tehty neuvoston työskentelyn ottamiseksi huomioon, on säännösten sanamuodon selvennyksiä tai lisäyksiä, joilla ei muuteta niiden sisältöä.

Näitä merkittävämpiä ovat kuitenkin seuraavat muutokset:

- Komission alkuperäisessä ehdotuksessa siirtoverkko-operaattorien välinen korvausmekanismi (3 artikla) perustui sähkön "kauttakulkuvirtoihin", kun taas muutetussa ehdotuksessa käytetään "rajat ylittävien virtojen" käsitettä. Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin työskentelyssä on käynyt ilmi, että kyseinen käsite johtanee kustannusvastaavampiin tuloksiin.

- Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että sen siirtoverkon operaattorit, josta kauttakulkuvirta on peräisin ja/tai johon se päätyy, on maksettava korvauksia. Tämä on muutettu niiden siirtoverkkojen operaattoreiksi, joista virta on peräisin ja joihin se päätyy.

- "Kauttakulkuvirroista aiheutuvien kustannusten" (nyt: rajat ylittävistä virroista aiheutuvien kustannusten, ks. edellä) laskentamenetelmän kuvausta 3 artiklan 6 kohdassa on tarkennettu. Muutoksessa on otettu huomioon kahdeksannen Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin tulokset.

- 4 artiklan 4 kohdassa säädetään nyt selkeästi, että vienti- ja tuontitariffit ovat soveltamisalan ulkopuolella, edellyttäen että annetaan asianmukaisia ja tehokkaita sijainnista riippuvia signaaleja. Alkuperäisessä ehdotuksessa sijainnista riippuvat signaalit sisältyivät jo säännökseen 4 artiklan 2 kohdassa olevan viittauksen kautta.

Kahden komiteamenettelyjä koskevan artiklan (12 ja 13 artikla) sisältöä ei ole muutettu. Molemmat artiklat on kuitenkin sulautettu yhdeksi 12 artiklaksi.

2001/0078 (COD)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [2],

[2] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [3],

[3] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [4],

[4] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [5],

[5] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

1) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY [6] oli tärkeä askel sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

[6] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä .../.../EY, (EYVL L, ...).

2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta kyseisillä aloilla voitaisiin saavuttaa täysin toimintakykyiset sisämarkkinat.

3) Sähkön todellisten sisämarkkinoiden luomista olisi edistettävä lisäämällä sähkön kauppaa, joka on nykyisin vähäistä muihin talouden aloihin verrattuna.

4) Direktiivin 96/92/EY säännöksiä olisi täydennettävä rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevilla oikeuden- mukaisilla, kustannusvastaavilla, avoimilla ja sellaisenaan sovellettavilla säännöillä, joissa otetaan huomioon rakenteellisesti toisiaan vastaavien alueiden tehokkaiden verkko-operaattorien vertailu, jotta varmistettaisiin rajat ylittävien liiketoimien edellyttämä pääsy siirtoverkkoihin.

5) Toukokuun 30 päivänä 2000 kokoontunut energiaministerien neuvosto kehotti päätelmissään komissiota, jäsenvaltioita sekä kansallisia sääntelyviranomaisia ja hallintoja varmistamaan, että otetaan nopeasti käyttöön hinnoittelujärjestelmän runko sekä menetelmät, joilla käytettävissä oleva yhteenliittämiskapasiteetti jaetaan keskipitkällä aikavälillä.

6) Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta komission toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaatii, että jäsenvaltioissa sovellettavat verkkojen käyttöehdot eivät saa estää sähköllä käytävää rajat ylittävää kauppaa, sekä pyytää komissiota esittämään erityisiä ehdotuksia kaikkien yhteisön sisäisen kaupan nykyisten esteiden poistamiseksi.

7) Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan mukautua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

8) Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkko-operaattorien olisi saatava korvaus verkossaan siirrettävistä sähkön rajat ylittävistä virroista aiheutuvista kustannuksista niiltä siirtoverkko-operaattoreilta, joiden verkosta nämä rajat ylittävät virrat ovat peräisin ja joiden verkkoon virrat päätyvät.

9) Siirtoverkko-operaattorien välisistä korvauksista aiheutuvat menot ja tulot olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen hinnoittelussa.

10) Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset summat voivat vaihdella huomattavasti sekä siirtoverkko-operaattorista riippuen että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erosta johtuen. Nämä erot olisi poistettava, jotta kaupan vääristymät voidaan välttää.

11) Ei ole aiheellista soveltaa etäisyyteen perustuvia tariffeja, tai siinä tapauksessa, että asianmukaiset sijainnista riippuvat signaalit ovat käytössä, erillisiä tariffeja, jotka koskisivat vain viejiä tai tuojia kansalliseen verkkoon pääsyä koskevan yleisen maksun lisäksi.

12) Todellisen kilpailun kehittyminen sisämarkkinoilla edellyttää syrjimättömiä ja avoimia maksuja verkon käytöstä, siirtoverkon yhdysjohdot mukaan luettuina. Näiden johtojen käytettävissä olevan kapasiteetin olisi oltava niin suuri kuin turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen on mahdollista. Käytettävissä olevan kapasiteetin jakamisessa ei saisi esiintyä syrjintää, jonka voidaan osoittaa kohtuuttomasti vääristävän tai estävän kaupan kehittymistä.

13) Käytettävissä olevaan siirtokapasiteettiin sekä siihen vaikuttaviin turvallisuus-, suunnittelu- ja toimintavaatimuksiin olisi liityttävä avoimuus markkinatoimijoiden kannalta.

14) Ylikuormituksen hallinnasta mahdollisesti johtuvien tulojen käytöstä olisi oltava säännöt, paitsi jos ajallisesti rajoitettu poikkeaminen näistä säännöistä on perusteltua asianomaisen rajayhdysjohdon erityispiirteiden vuoksi .

15) Ylikuormitusongelmia olisi voitava käsitellä eri tavoin, kunhan käytetyt menetelmät vain antavat oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkko-operaattoreille ja markkinaosapuolille sekä perustuvat markkinamekanismeihin.

16) Sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat menettelyyn.

17) Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan tarvittavat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee.

18) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

19) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

20) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuus- periaatteiden mukaisesti suunnitellun toiminnan tavoitetta eli rajat ylittävän sähkökaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

21) Koska tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [7] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä tai 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen säädettävän toimenpiteen mukaan,

[7] EYVL L 184, 17.7.1999.23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asiasisältö ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää rajat ylittävää sähkön kauppaa, ja siten myös kilpailua sähkön sisämarkkinoilla, vahvistamalla sähkön rajat ylittävien virtojen korvausmekanismi ja yhdenmukaistetut periaatteet, jotka koskevat rajat ylittäviä siirtomaksuja ja kansallisten siirtoverkkojen käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 96/92/EY 2 artiklan määritelmiä.

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

(a) 'rajat ylittävällä virralla' tarkoitetaan jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtaa, joka on peräisin jäsenvaltion ulkopuolella olevien tuottajien tai kuluttajien toiminnasta ;(b) 'ylikuormituksella' tarkoitetaan tilannetta, jossa kansallisia siirtoverkkoja yhdistävä yhteenliitäntä ei pysty asianomaisten rajayhdysjohtojen ja/tai kansallisten siirtoverkkojen kapasiteetin puutteen vuoksi käsittelemään markkinatoimijoiden harjoittamasta kansainvälisestä kaupasta seuraavien kaikkien liiketoimien tuloksia;

(c) sähkön 'viennillä' tarkoitetaan sähkön syöttämistä jäsenvaltion alueella sijaitsevaan verkkoon niin, että vastaava määrä sähköä on tarkoitus ottaa samanaikaisesti verkosta ('tuonti') toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella.

3 artikla

Siirtoverkko-operaattorien välinen korvausmekanismi

1. Siirtoverkko-operaattorit saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkossa siirrettävistä rajat ylittävistä virroista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen operaattorit, joista rajat ylittävät virrat ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

3. Korvaukset suoritetaan säännöllisesti ja ne liittyvät määriteltyyn ajanjaksoon menneisyydessä. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin vastaamaan todellisuudessa aiheutuneita ja tunnustettuja kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia suoritetaan, on määriteltävä 7 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4. Komissio päättää maksettavien korvausten määristä 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Verkossa siirrettyjen rajat ylittävien virtojen sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi ja/tai niihin päätyviksi ilmoitettujen rajat ylittävien virtojen määrät vahvistetaan tiettynä ajanjaksona todella mitattujen fyysisten sähkövirtojen perusteella.

6. Verkossa siirretyistä rajat ylittävistä virroista aiheutuneet kustannukset määritellään ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon menetykset, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus olemassa olevan infrastruktuurin kustannuksista, jos olemassa oleva infrastruktuuri on rakennettu rajat ylittävien virtojen siirtämistä varten. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään standardikustannuslaskentaa. Verkossa siirretyistä rajat ylittävistä virroista johtuva hyöty verkolle otetaan huomioon.

4 artikla

Verkkoon pääsystä perittävät maksut

1. Kantaverkko-operaattorien kansalliseen verkkoon pääsystä perimien maksujen on oltava avoimia ja vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin ne vastaavat tehokkaan ja rakenteeltaan samankaltaisen verkko-operaattorin kustannuksia, ja tämän lisäksi niiden soveltamisessa ei saa esiintyä syrjintää. Ne eivät myöskään saa olla sidoksissa etäisyyksiin.

2. Sähköntuottajilta ja -kuluttajilta (kuormitus) voidaan periä maksu pääsystä kansalliseen verkkoon. Sähköntuottajilta perittävä osuus verkkomaksuista on pienempi kuin kuluttajien osuus. Tuottajiin ja/tai kuluttajiin sovellettavien tariffien määrän avulla on tarvittaessa voitava antaa sijainnista riippuvia signaaleja, ja näissä tariffeissa on otettava huomioon verkon häviöt sekä aiheutunut ylikuormitus.

3. Siirtoverkko-operaattoreiden välisestä korvausmekanismista tuloksena olevat menot ja tulot on otettava huomioon verkkoon pääsyn hinnoittelussa. Huomioon on otettava suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan menneiden ajanjaksojen perusteella.

4. Edellyttäen, että asianmukaiset ja tehokkaat sijainnista riippuvat signaalit ovat käytössä 2 kohdan mukaisesti, kansalliseen verkkoon pääsystä tuottajilta ja kuluttajilta perittävien maksujen soveltaminen ei saa olla sidoksissa sähkön määränpää- tai alkuperämaahan, sellaisina kuin ne eritellään kaupallisessa sopimuksessa. Tämä ei vaikuta sellaisiin vientiä ja tuontia koskeviin maksuihin, jotka johtuvat 6 artiklassa tarkoitetusta ylikuormituksen hallinnasta.

5. Sähkön kauttakulkuun liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.5 artikla

Yhteenliittämiskapasiteettia koskevien tietojen antaminen

1. Siirtoverkko-operaattorien on otettava käyttöön yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon varmuus ylikuormitustapauksissa.

2. Siirtoverkko-operaattorien soveltamat turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Tämän julkistamisen yhteydessä on annettava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Direktiivin 96/92/EY 22 artiklassa tarkoitettujen sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3. Siirtoverkko-operaattorien on julkistettava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkistettava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen osoitin käytettävissä olevan kapasiteetin arvioidusta luotettavuudesta.

6 artikla

Ylikuormituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1. Verkon ylikuormitusongelmiin on etsittävä syrjimättömiä markkinaperusteisia ratkaisuja, jotka antavat markkinaosallistujille ja siirtoverkko-operaattoreille tehokkaita taloudellisia signaaleja.

2. Kaupan rajoitukset on otettava käyttöön ainoastaan sellaisissa hätätapauksissa, joissa siirtoverkko-operaattorin on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen tai vastakauppa ei ole mahdollinen. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi.

Ellei kyseessä ole ylivoimainen este, mahdollinen kapasiteetin supistaminen on korvattava markkinaosallistujille, joille kapasiteettia on jaettu.3. Yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti on asetettava markkinaosallistujien käyttöön turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimusten puitteissa.

4. Markkinaosallistujien on ilmoitettava hyvissä ajoin etukäteen siirtoverkko-operaattoreille ajankohdasta, jona ne aikovat käyttää jaettua kapasiteettia. Kaikki jaettu kapasiteetti, joka ei tule käytettyä, on palautettava markkinoille julkisesti, avoimesti ja syrjimättömästi toimien.

5. Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkko-operaattorien on tasautettava ylikuormitettua yhteenliitäntälinjaa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtojen kapasiteettivaatimukset, jotta linjan koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysin huomioon verkon turvallisuus, ylikuormitusta lieventävistä kaupoista ei koskaan saa kieltäytyä.

6. Yhteenliittämiskapasiteetin jakamisesta saatavat mahdolliset tulot, jotka ylittävät investoinnin kohtuullisen tuoton, on käytettävä yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:

(a) jaetun kapasiteetin tosiasiallisen saatavuuden takaaminen;

(b) yhteenliittämiskapasiteettia ylläpitävät tai lisäävät verkkoinvestoinnit;

(c) verkkomaksujen alentaminen.

7. Jos jäsenvaltioita yhdistää rajayhdysjohto, niiden direktiivin 96/92/EY 22 artiklassa tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tapauskohtaisesti ja yhteisesti päättää, että rajayhdysjohtoon sovelletaan ajallisesti rajoitettua vapautusta 6 kohdasta. Vapautus voidaan uusia.

Edellä 6 kohdan säännöksistä vapautettuun rajayhdysjohtoon sovelletaan edelleen direktiivin 96/92/EY 22 artiklaa ja EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä.

8. Jotta rajayhdysjohtoon voitaisiin soveltaa 7 kohdassa tarkoitettua vapautusta, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

(a) sen omistaa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen siirtoverkko-operaattoreista, joiden verkkoja rajayhdysjohto yhdistää,

(b) maksut peritään rajayhdysjohtojen erityisiltä käyttäjiltä,

(c) mitään osaa rajayhdysjohtoon sijoitetusta pääomasta tai sen käyttökustannuksista ei ole direktiivin 96/92/EY täytäntöönpanon jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty.

Vapautusta ei myönnetä, jos yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä kielletään muita osapuolia kuin asianomaisia kahta siirto- ja/tai jakeluverkko-operaattoria rakentamasta uutta rajayhdysjohtoa asianomaisten kahden siirto- tai jakeluverkon välille.

Vapautusta sovelletaan yleensä vain tasavirtayhdysjohtoihin.

9. Vapautuksen myöntämistä koskeva päätös ja vapautuksen myöntämisedellytykset on julkaistava, ja niistä sekä kaikista päätökseen vaikuttavista seikoista on tiedotettava viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä niiden pohjalta perustellun päätöksen. Komissio voi neljän viikon kuluessa ilmoituksen saamisesta vaatia asianomaista kansallista sääntelyviranomaista muuttamaan vapautuksen myöntämispäätöstä tai perumaan sen.

Elleivät asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset noudata komission vaatimusta neljän viikon kuluessa, komissio tekee viipymättä asiasta lopullisen päätöksen tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio kunnioittaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

7 artikla

Suuntaviivat

1. Komissio antaa tarvittaessa 3 artiklassa mainittujen periaatteiden mukaisesti siirtoverkko-operaattorien väliseen korvausmekanismiin liittyviä seuraavia kysymyksiä koskevat suuntaviivat sekä muuttaa niitä 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

(a) yksityiskohtaiset ohjeet niiden siirtoverkko-operaattorien määrittelystä, jotka voivat joutua maksamaan korvauksia rajat ylittävistä virroista 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

(b) yksityiskohtaiset ohjeet noudatettavista maksumenettelyistä, myös siitä, miten määritellään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvauksia maksetaan, 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

(c) yksityiskohtaiset ohjeet menetelmistä, joilla määritetään rajat ylittävien virtojen määrä sekä se osa kyseisistä virroista, joka on peräisin ja/tai joka päätyy yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin, 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

(d) yksityiskohtaiset ohjeet menetelmistä, joilla määritetään rajat ylittävistä virroista aiheutuneet kustannukset 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

(e) yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siirtoverkko-operaattorien välisessä korvausmekanismissa käsitellään sähkövirtoja, jotka ovat peräisin ETA:n ulkopuolisista maista tai jotka päätyvät niihin;

() tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistuminen 3 artiklan mukaisesti.

2. Suuntaviivoissa vahvistetaan myös asianmukaiset säännöt niiden maksujen asteittaiseksi yhdenmukaistamiseksi, joita tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovelletaan kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä, mukaan lukien siirtoverkko-operaattorien välisen korvausmekanismin huomioon ottaminen kansallisten verkkojen maksuissa, asetuksen 4 artiklan mukaisesti.

3. Komissio muuttaa tarvittaessa 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä vahvistettuja kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen käytettävissä olevan siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevia suuntaviivoja 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Tällaisten muutosten yhteydessä annetaan tarvittaessa myös yhteisiä sääntöjä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista verkon käyttöä ja toimintaa koskevista turvallisuuden ja toiminnan vähimmäisvaatimuksista.

8 artikla

Kansalliset sääntelyviranomaiset

Direktiivin 96/92/EY [8] 22 artiklassa tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastuussa siitä, että verkkoon pääsyä koskevien tariffien ja ylikuormituksen hallintamenetelmien vahvistamisessa ja niiden soveltamisessa noudatetaan tätä asetusta ja 7 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja.

[8] Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä .../.../EY (EYVL L ..., ..., s. ...).

9 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1. Jäsenvaltioiden ja direktiivin 96/92/EY [9] 22 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki 3 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

[9] Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä .../.../EY (EYVL L ..., ..., s. ...).

. Erityisesti 3 artiklan 4 kohdan ja 3 artiklan 6 kohdan osalta kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava säännöllisesti tiedot ja kaikki asian kannalta merkittävät yksityiskohdat fyysisistä virroista siirtoverkko-operaattorien verkoissa ja verkon kustannuksista. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden sääntelyviranomaisilla ja hallinnoilla on oikeudet ja mahdollisuudet toimittaa 1 kohdan mukaisesti vaaditut tiedot.

3. Komissio voi pyytää kaikki tarvittavat tiedot suoraan asianomaisilta yrityksiltä ja niiden yhteenliittymiltä, jos 3 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan soveltaminen sitä edellyttää. Kun komissio lähettää yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tietojensaantipyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka alueella yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on, direktiivin 96/92/EY 22 artiklan mukaisesti vahvistetuille kansallisille sääntelyviranomaisille.

4. Komission pyynnössä mainitaan sen oikeusperusta, määräaika tietojen antamiselle, pyynnön tarkoitus sekä 11 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja niiden saamisen kiireellisyyden.

5. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden, yhtiöiden tai oikeuskelpoisuutta vailla olevien yhteenliittymien osalta henkilöillä, joilla lain tai sääntöjen mukaan on kelpoisuus edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa tiedot asiakkaidensa puolesta. Tässä tapauksessa jälkimmäisillä säilyy vastuu, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

6. Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, komissio vaatii päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan aiheellinen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 11 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta hakea muutosta päätökseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Komission on samanaikaisesti toimitettava päätöksensä jäljennös direktiivin 96/92/EY 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille sen jäsenvaltion kansallisille sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on.

7. Tämän asetuksen mukaisesti hankittuja tietoja käytetään ainoastaan 3 artiklan 4 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.

Komissio ei ilmaise tietoja, jotka se on kerännyt tätä asetusta soveltaessaan ja joita niiden laadun takia koskee ammattisalaisuus.

10 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 7 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

11 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään [...] ja ilmoitettava niiden muutokset mahdollisimman pian.

2. Komissio voi päätöksellään asettaa yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jonka määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos nämä ovat 9 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, taikka virheellisiä tai harhaanjohtavia taikka eivät ole antaneet tietoja 9 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisella päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä.

Sakon määrän vahvistamisessa otetaan huomioon sääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto.

3. Edellä 1 kohdan mukaisesti säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

12 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

4. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

13 artikla

Komission kertomus

Komissio valvoo tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Se esittää viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin asetuksella on onnistuttu varmistamaan, että rajat ylittävään sähkön kauppaan sovelletaan syrjimättömiä ja kustannusvastaavia edellytyksiä verkkoon pääsyssä niin, että edistetään asiakkaiden valinnanvapautta toimivilla sisämarkkinoilla ja pitkän aikavälin toimitusvarmuutta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia ja/tai suosituksia.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan [...]

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen käytettävissä olevan siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevat suuntaviivat

Yleistä

1. Jäsenvaltioiden toteuttamilla ylikuormituksen hallinnan menetelmillä olisi käsiteltävä lyhytaikaisen ylikuormituksen ongelmia taloudellisesti tehokkaalla tavalla ja samalla antaen signaaleja tai kannustimia verkkoa ja sähköntuotantoa koskevien investointien tekemiseksi oikeisiin paikkoihin.

2. Siirtoverkko-operaattorien olisi vahvistettava syrjimättömiä ja avoimia vaatimuksia, jotka koskevat sovellettavia ylikuormituksen hallintamenetelmiä sekä sitä, missä tilanteessa kutakin menetelmää sovelletaan. Nämä vaatimukset samoin kuin turvallisuutta koskevat vaatimukset on eriteltävä julkisissa asiakirjoissa.

3. Ylikuormituksen hallintamenetelmien sääntöjä laadittaessa olisi pyrittävä siihen, että erilaisten rajat ylittävien liiketoimien kohtelussa olisi mahdollisimman vähän eroja riippumatta siitä, onko kysymys kahdenvälisistä sopimuksista vai järjestäytyneillä ulkomaisilla markkinoilla tehdyistä tarjouksista. Vähäisen siirtokapasiteetin jakomenettelyn on oltava avoin. Mahdollisista eroista liiketoimien kohtelussa on osoitettava, että ne eivät vääristä tai estä alan kehittymistä tai kilpailua.

4. Ylikuormituksen hallinnasta tuloksena olevien hintasignaalien olisi oltava suuntaa osoittavia.

5. Siirtoverkko-operaattorien olisi huolehdittava siitä, että markkinoille tarjottava kapasiteetti on mahdollisimman vakaata. Kohtuullisen osuuden kapasiteetista saa tarjota markkinoille heikommilla vakausedellytyksillä, mutta rajanylitysjohtojen täsmälliset kuljetusedellytykset on kaikkina aikoina tehtävä tiettäväksi markkinaosapuolille.

6. Koska Manner-Euroopan sähköverkko on hyvin tiheä ja yhteenliitäntöjen käyttö vaikuttaa sähkövirtoihin vähintään kahdella puolella valtion rajaa, jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on varmistettava, että ylikuormituksen hallintamenetelmiä, joilla on huomattavia vaikutuksia sähkövirtoihin muissa verkoissa, ei suunnitella yksipuolisesti.

Pitkien sopimusten asema

1. Etuoikeutta yhteenliittämiskapasiteetin käyttöön ei voida antaa sopimuksille, jotka ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vastaisia.

2. Nykyisillä pitkäaikaisilla sopimuksilla ei ole etuoikeutta niiden tullessa uusittaviksi.

Tietojen antaminen

1. Siirtoverkko-operaattorien olisi pantava täytäntöön aiheelliset yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla turvataan verkon varmuus.

2. Siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava kaikki rajat ylittävän siirron kokonaiskapasiteettia koskevat merkitykselliset tiedot. Käytettävissä olevan siirtokapasiteetin talvi- ja kesälukujen lisäksi siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava kunkin päivän siirtokapasiteettia koskevat arviot useiden siirtopäivää edeltävien ajanjaksojen osalta. Markkinoille olisi annettava tarkat arviot vähintään viikoksi eteenpäin, ja siirtoverkko-operaattorien olisi pyrittävä tuottamaan tietoja myös kuukaudeksi eteenpäin. Mukaan olisi liitettävä kuvaus näiden tietojen pitävyydestä.

3. Siirtoverkko-operaattorien olisi julkaistava yleinen suunnitelma kokonaissiirto- kapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisen ja fyysisen todellisuuden perusteella. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviran- omaisten olisi hyväksyttävä tällainen suunnitelma. Turvallisuusvaatimusten sekä toimintaa ja suunnittelua koskevien vaatimusten olisi oltava olennainen osa tietoja, jotka siirtoverkko-operaattorien on annettava julkisissa asiakirjoissa.

Ylikuormituksen hallintaa koskevat periaatteet

1. Verkon ylikuormitusongelmat olisi mieluiten ratkaistava muilla kuin liiketoimiin perustuvilla menetelmillä eli olisi pyrittävä käyttämään menetelmiä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosapuolten tekemien sopimusten välillä.

2. Erilaisista ylikuormituksen hallinnan menetelmistä Nordpool-alueella käytetty markkinoiden jakamiseen perustuva järjestelmä vastaa periaatteessa parhaiten tätä vaatimusta.

3. Menetelmät, joita Manner-Euroopassa voidaan kuitenkin lyhyellä aikavälillä käyttää ylikuormitukseen hallintaan, ovat epäsuorat ja suoranaiset huutokaupat sekä yli rajojen yhteensovitettu ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen.

4. Asianomaiset siirtoverkko-operaattorit voivat yhdistää rajojen yli yhteensovitetun ajojärjestyksen uudelleen määrittämisen ja vastakaupat. Vastakaupoista ja ajojärjestyksen uudelleen määrittämisestä ei kuitenkaan saa aiheutua siirtoverkko-operaattoreille kohtuuttomia kustannuksia.

5. Olisi ryhdyttävä viipymättä tutkimaan, voisiko ylikuormituksen hallintaan soveltaa pysyvästi lähestymistapaa, joka perustuu "pysyvän" ylikuormituksen tilanteessa käytetyn markkinoiden jakamisen ja tilapäisen ylikuormituksen ratkaisemiseen sovellettujen vastakauppojen yhdistämiseen.

Suoranaisia huutokauppoja koskevat suuntaviivat

1. Huutokauppajärjestelmä on suunniteltava siten, että kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti saadaan tarjottua markkinoille. Tämä voidaan toteuttaa järjestämällä yhdistelmähuutokauppoja, joissa kapasiteettia myydään eri kestoille ja eri ominaisuuksilla (esimerkiksi kyseisen saatavilla olevan kapasiteetin odotettavissa olevan luotettavuuden mukaan).

2. Kaikki yhteenliittämiskapasiteetti olisi tarjottava huutokaupoilla, joita voidaan pitää esimerkiksi vuosittain, kuukausittain, viikoittain, päivittäin tai useita kertoja päivässä asianomaisten markkinoiden tarpeiden mukaan. Jokaisessa näistä huutokaupoista olisi jaettava ennalta määrätty osuus käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista sekä sen lisäksi edellisistä huutokaupoista jakamatta jäänyt kapasiteetti.

3. Suoranaiset huutokaupat olisi valmisteltava jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten ja asianomaisten siirtoverkko-operaattorien yhteistyöllä sekä suunniteltava niin, että tarjousten tekijät voivat osallistua myös minkä tahansa järjestäytyneiden markkinoiden (eli sähköpörssin) kaupankäyntiin asianomaisissa maissa.

4. Ylikuormitettujen yhteysjohtojen kumpaankin suuntaan kulkevat sähkövirrat olisi periaatteessa tasautettava, jotta voidaan saada käyttöön suurin mahdollinen kapasiteetti ylikuormituksen suuntaan. Sähkövirtojen tasauttaminen on kuitenkin sopeutettava yhteen sähköverkon turvallisen toiminnan vaatimusten kanssa.

5. Jotta markkinoille saadaan tarjottua mahdollisimman paljon kapasiteettia, sähkövirtojen tasauttamiseen liittyvä taloudellinen riski olisi oltava niiden vastuulla, jotka ovat aiheuttaneet riskin.

6. Hyväksyttävällä huutokauppamenettelyllä pitäisi voida antaa markkinaosapuolille suuntaa osoittavia hintasignaaleja. Hallitsevaan sähkövirtaan nähden vastakkainen siirto helpottaa ylikuormitusta, joten siitä voidaan odottaa olevan tuloksena yhteysjohdon kapasiteetin lisääntyminen.

7. Markkinatoimijoiden määräävään asemaan liittyvien ongelmien syntymisen tai pahenemisen välttämiseksi huutokauppamekanismia suunniteltaessa toimivaltaisten sääntelyviranomaisten olisi vakavasti harkittava mahdollisuutta asettaa yläraja kapasiteetin määrälle, jonka yksi markkinatoimija voi huutokaupassa ostaa, omistaa tai käyttää.

8. Likvidien sähkömarkkinoiden perustamista edistäisi se, että huutokaupassa ostetulla kapasiteetilla saisi käydä vapaasti kauppaa siihen asti, kunnes siirtoverkko-operaattorille ilmoitetaan, että ostettu kapasiteetti käytetään.