EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

Takaisin EUR-Lexin etusivulle

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 62019CJ0510

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.11.2020.
Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on AZ.
Hof van beroep te Brusselin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 6 artiklan 2 kohta – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsite – 27 artiklan 2 kohta – Erityissääntö – 27 artiklan 3 kohdan g alakohta ja 4 kohta – Poikkeus – Syytteeseenpano ”muusta rikoksesta” kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suostumus – Täytäntöönpanojäsenvaltion virallisen syyttäjän suostumus.
Asia C-510/19.

Oikeustapauskokoelma – yleinen – osio ”Tiedotteet päätöksistä, joita ei ole julkaistu”

ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2020:953

 UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

24 päivänä marraskuuta 2020 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 6 artiklan 2 kohta – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsite – 27 artiklan 2 kohta – Erityissääntö – 27 artiklan 3 kohdan g alakohta ja 4 kohta – Poikkeus – Syytteeseenpano ”muusta rikoksesta” kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suostumus – Täytäntöönpanojäsenvaltion virallisen syyttäjän suostumus

Asiassa C‑510/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka hof van beroep te Brussel (Brysselin ylioikeus, Belgia) on esittänyt 26.6.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 4.7.2019, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on

AZ,

Openbaar Ministerien,

YU:n ja

ZV:n

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, M. Vilaras, E. Regan ja N. Piçarra sekä tuomarit E. Juhász, C. Toader, M. Safjan, D. Šváby, S. Rodin, F. Biltgen, K. Jürimäe (esittelevä tuomari), C. Lycourgos ja P. G. Xuereb,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

AZ, edustajinaan F. Thiebaut ja M. Souidi, advocaten,

Openbaar Ministerie, asiamiehenään J. Van Gaever,

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann, E. Lankenau ja A. Berg,

Espanjan hallitus, asiamiehenään L. Aguilera Ruiz,

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja M. Tátrai,

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Langer,

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja R. Troosters,

kuultuaan julkisasiamiehen 25.6.2020 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös 2002/584), 6 artiklan 2 kohdan, 14, 19 ja 27 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, joka on pantu vireille Belgiassa Belgian kansalaista AZ:aa vastaan, jota syytetään asiakirjaväärennöksistä, väärennösten käyttämisestä ja petoksista ja jonka Alankomaiden viranomaiset ovat luovuttaneet eurooppalaisten pidätysmääräysten nojalla.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan viidennessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(5)

Unionille asetettu tavoite tulla vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi johtaa EU:n jäsenvaltioiden välisen, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen poistamiseen ja sen korvaamiseen oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä. Lisäksi uusien ja yksinkertaisempien järjestelyjen käyttöönotto rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi tuomioiden täytäntöönpanoa ja syytteeseen asettamista varten rikosasioissa tekee mahdolliseksi poistaa nykyiset monimutkaiset ja aikaa vievät luovuttamismenettelyt. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella on aiheellista korvata jäsenvaltioiden tähänastiset perinteiset yhteistyösuhteet rikosoikeudellisten päätösten, sekä ennen tuomiota annettujen että lopullisten, vapaan liikkuvuuden järjestelmällä.

– –

(7)

Koska tavoitteena olevaa, rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 1957 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen perustuvan monenvälisen luovuttamisjärjestelmän korvaamista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden yksipuolisin toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, neuvosto voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetun ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(8)

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion oikeusviranomaisen, jossa etsitty henkilö on otettu kiinni, on tehtävä päätös henkilön luovuttamisesta.”

4

Kyseisen puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5

Puitepäätöksen 3, 4 ja 4 a artiklassa luetellaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen ehdottomat ja harkinnanvaraiset perusteet. Saman puitepäätöksen 5 artiklassa säädetään pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion antamista takeista erityistapauksissa.

6

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

2.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

3.   Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.”

7

Kyseisen puitepäätöksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Etsityn henkilön kuuleminen”, säädetään seuraavaa:

”Jos pidätetty henkilö ei 13 artiklassa mainitulla tavalla anna suostumustaan luovuttamiseensa, hänellä on oikeus tulla kuulluksi täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toimesta täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan.”

8

Mainitun puitepäätöksen 15 artiklan, jonka otsikko on ”Luovuttamispäätös”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin.”

9

Saman puitepäätöksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilön kuuleminen päätöstä odotettaessa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Etsityn henkilön kuulemisen toimittaa oikeusviranomainen jonkin toisen henkilön avustamana, joka nimetään sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jolla on toimivalta pyynnön esittämiseen.

2.   Etsityn henkilön kuuleminen toimitetaan täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja sen edellytykset on määritettävä pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen keskinäisellä sopimuksella.

3.   Toimivaltainen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi antaa jäsenvaltionsa muun oikeusviranomaisen tehtäväksi osallistua etsityn henkilön kuulemiseen, jotta varmistetaan tämän artiklan ja asetettujen ehtojen asianmukainen soveltaminen.”

10

Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan, jonka otsikko on ”Mahdollinen syytteeseenpano muista rikoksista”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamisesta tekemässään päätöksessä toisin.

2.   Lukuun ottamatta 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

– –

g)

henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti.

4.   Suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla. Päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

– –”

Kansallinen oikeus

Belgian oikeus

11

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä 19.12.2003 annetun lain (wet betreffende het Europees aanhoudingsbevel; Belgisch Staatsblad 22.12.2003, s. 60075) 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöä, joka on luovutettu Belgian oikeusviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, ei voida syyttää tai tuomita eikä häneltä voida riistää vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.

2.   Edellä olevaa 1 momenttia ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

– –

Jos lukuun ottamatta ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja tapauksia tutkintatuomari, syyttäjä tai tuomioistuin haluavat tapauksen mukaan syyttää luovutettua henkilöä, tuomita hänet tai riistää häneltä vapauden ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, täytäntöönpanosta vastaavalle viranomaiselle on esitettävä pyyntö, joka koskee suostumuksen antamista ja johon on liitettävä 2 §:n 4 momentissa mainitut tiedot sekä tarvittaessa käännös.”

Alankomaiden oikeus

– Overleveringswet

12

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanosta 29.4.2004 annetun lain (wet tot implementatie van het kaderbesluit van de Raad van de Europese Unie betreffende het Europees aanhoudingsbevel en de procedures van overlevering tussen de lidstaten van de Europese Unie; Stb. 2004, nro 195) (jäljempänä Overleveringswet), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Luovuttaminen sallitaan vain sillä yleisellä ehdolla, ettei luovutettavaksi pyydettyä henkilöä vastaan nosteta syytettä, ettei häntä rangaista tai ettei hänen henkilökohtaista vapauttaan muutoin rajoiteta sellaisten tekojen perusteella, jotka on tehty ennen luovuttamisen ajankohtaa ja jotka eivät ole hänen luovuttamisensa perusteena, paitsi jos

– –

f)

siihen on pyydetty syyttäjältä etukäteen suostumus, ja tämä suostumus on saatu.

– –

3.   Syyttäjä antaa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen pyynnöstä ja esitetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen, asianmukaisine käännöksineen, perusteella 1 momentin f kohdassa – – tarkoitetun suostumuksen sellaisten tekojen osalta, joiden perusteella luovuttaminen olisi voitu hyväksyä tämän lain nojalla – –”

– Oikeuslaitoksesta annettu laki

13

Oikeuslaitoksesta annetun lain (wet op de rechterlijke organisatie; jäljempänä oikeuslaitoksesta annettu laki) 127 §:n mukaan oikeus- ja turvallisuusministeriö voi antaa yleisiä ja erityisiä käskyjä yleisen syyttäjän tehtävien hoitamisesta ja toimivallan käyttämisestä.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14

Rechtbank van eerste aanleg te Leuvenin (Leuvenin alioikeus, Belgia) tutkintatuomari antoi tämän tuomioistuimen syyttäjän pyynnöstä 26.9.2017 päivätyllä määräyksellä Belgian kansalaisesta AZ:sta eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka koski hänen luovuttamistaan syytteeseen asettamista varten Belgiassa 5.5.–13.5.2017 tehdyistä asiakirjaväärennöksistä, väärennösten käyttämisestä ja petoksista (jäljempänä alkuperäinen eurooppalainen pidätysmääräys).

15

AZ pidätettiin kyseisten tekojen perusteella Alankomaissa. Hänet luovutettiin rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) päätöksellä 13.12.2017 Belgian viranomaisille alkuperäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla.

16

Rechtbank van eerste aanleg te Leuvenin tutkintatuomari antoi 26.1.2018 AZ:sta täydentävän eurooppalaisen pidätysmääräyksen (jäljempänä täydentävä eurooppalainen pidätysmääräys), joka koski hänen luovuttamistaan muista kuin alkuperäisen pidätysmääräyksen kattamista asiakirjaväärennyksistä, väärennösten käyttämisestä ja petoksista ja josta oli kyse tämän tuomioistuimen syyttäjän 26.10.2017, 24.11.2017, 19.1.2018 ja 25.1.2018 esittämissä vaatimuksissa.

17

Arrondissementsparket Amsterdamin officier van justitie (Amsterdamin alueen yleisen syyttäjäviraston syyttäjä, Alankomaat) antoi Overleveringswetin 14 §:n mukaisesti 13.2.2018 päivätyllä rechtbank van eerste aanleg te Leuvenin tutkintatuomarille osoitetulla kirjeellä suostumuksensa syytteeseen asettamiseen täydentävässä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista rikoksista.

18

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että AZ:aa on syytetty alkuperäisessä ja täydentävässä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista teoista. Correctionele rechtbank te Leuven (Leuvenin rikosasioita käsittelevä tuomioistuin, Belgia) on tuominnut AZ:n näistä teoista muun muassa päärangaistukseen, joka oli kolme vuotta vankeutta.

19

AZ valitti mainitun tuomioistuimen tuomiosta hof van beroep te Brusseliin (Brysselin ylioikeus, Belgia). AZ nostaa kyseisessä tuomioistuimessa esiin kysymyksen siitä, onko Overleveringswetin 14 § yhteensopiva puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan, 19 artiklan 2 kohdan ja 27 artiklan kanssa. Mainittu tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä erityisesti sitä, onko Amsterdamin syyttäjäviranomainen nyt käsiteltävässä asiassa puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”, joka voi antaa mainitun puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen.

20

Hof van beroep te Brussel päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

a)

Onko puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmaisu ’oikeusviranomainen’ unionin oikeuden itsenäinen käsite?

b)

Mikäli [ensimmäisen kysymyksen a) kohtaan] vastataan myöntävästi: minkä kriteerien perusteella voidaan vahvistaa, onko pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion viranomainen tällainen oikeusviranomainen ja sen täytäntöön panema eurooppalainen pidätysmääräys siten tällainen oikeudellinen päätös?

c)

Jos [ensimmäisen kysymyksen a) kohtaan] vastataan myöntävästi: kuuluuko Alankomaiden Openbaar Ministerie (yleinen syyttäjävirasto) ja täsmällisemmin officier van justitie (syyttäjä) puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ’oikeusviranomaisen’ käsitteen piiriin ja onko tämän viranomaisen täytäntöön panema eurooppalainen pidätysmääräys siten oikeudellinen päätös?

d)

Jos [ensimmäisen kysymyksen c) kohtaan] vastataan myöntävästi: voidaanko sallia, että oikeusviranomainen, tarkemmin sanottuna [rechtbank Amstedamin internationale rechtshulpkamer (kansainvälistä oikeusapua käsittelevä jaosto)], arvioi alkuperäistä luovuttamista puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan mukaisesti, jolloin kunnioitetaan muun muassa kyseisen henkilön oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, kun taas puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan mukaisesta täydentävästä luovuttamisesta päättää toinen viranomainen, nimittäin syyttäjä, jolloin kyseisen henkilön oikeutta tulla kuulluksi tai oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ei taata, minkä takia puitepäätös 2002/584 ei selvästikään ole sisäisesti johdonmukainen, mille ei ole minkäänlaisia kohtuullisia perusteluja?

e)

Jos [ensimmäisen kysymyksen c) ja d) kohtaan] vastataan myöntävästi: onko puitepäätöksen 2002/584 14, 19 ja 27 artiklaa tulkittava siten, että yleisen syyttäjäviraston, joka on täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, on ensin kunnioitettava kyseisen henkilön oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ennen kuin voidaan antaa suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvaa luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta?

2)

Onko Amsterdamin arrondissementin yleisen syyttäjäviraston syyttäjä, joka soveltaa Overleveringswetin 14 §:ää, puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, joka on luovuttanut luovutettavaksi pyydetyn henkilön ja joka voi antaa puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen?”

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

21

Saksan hallitus kyseenalaistaa sen, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi, lähinnä sillä perusteella, että esitetyillä kysymyksillä ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei missään tapauksessa ole esittänyt syitä, joiden vuoksi näihin kysymyksiin annettavilla vastauksilla on merkitystä kyseisen asian ratkaisemisen kannalta.

22

Saksan hallituksen mukaan ennakkoratkaisukysymykset koskevat Alankomaissa käytyä luovuttamis- ja suostumusmenettelyä, jossa lopullisen päätöksen ovat tehneet Alankomaiden viranomaiset. Etsitty henkilö on jo luovutettu Belgian viranomaisille kyseisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta tutkia täytäntöönpanojäsenvaltiossa tehtyä mainittua päätöstä, ja päätös voidaan riitauttaa vain viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimissa.

23

Lisäksi se, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen sallittaisiin tutkia uudelleen täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisen antaman suostumuksen pätevyyttä, olisi vastoin jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatetta.

24

Jo päätökseen saatetun täytäntöönpanomenettelyn valvonta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa olisi myös vastoin puitepäätöksen 2002/584 tavoitetta, joka on korvata suvereenien valtioiden perinteinen yhteistyöjärjestelmä, johon liittyy poliittisen vallan käyttöä ja poliittista harkintavaltaa, oikeusviranomaisten välisellä yksinkertaistetulla ja tehokkaalla järjestelmällä tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi tuomioiden täytäntöönpanoa tai syytteeseen asettamista varten, jolloin viimeksi mainittu järjestelmä perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen. Edes perinteisten luovuttamismenettelyjen yhteydessä kansallinen menettely, joka johtaa syytetyn luovuttamista koskevaan päätökseen, ei ole pyynnön esittäneessä valtiossa tuomioistuinvalvonnan kohteena.

25

On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 4.12.2018, Minister for Justice and Equality ja Commissioner of An Garda Síochána, C‑378/17, EU:C:2018:979, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 4.12.2018, Minister for Justice and Equality ja Commissioner of An Garda Síochána, C‑378/17, EU:C:2018:979, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 45 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että puitepäätöksen 2002/584 tavoitteena on, kuten erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 2 kohdasta sekä sen johdanto-osan viidennestä ja seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, korvata jäsenvaltioiden välinen monenvälinen luovuttamisjärjestelmä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvilla oikeusviranomaisten välisillä rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamisjärjestelyillä tuomioiden täytäntöönpanoa tai syytetoimenpiteitä varten (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Kozłowski, C‑66/08, EU:C:2008:437, 31 kohta ja tuomio 23.1.2018, Piotrowski, C‑367/16, EU:C:2018:27, 46 kohta)

29

Rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamista koskevan yksinkertaistetun järjestelmän tehokkuus ja moitteeton toiminta perustuvat tiettyjen puitepäätöksessä asetettujen vaatimusten noudattamiseen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 46 kohta). Näihin vaatimuksiin kuuluu vaatimus, joka koskee pidätysmääräyksen antaneiden ja täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten, joiden on tehtävä yhteistyötä mainittuun puitepäätökseen perustuvan luovuttamismenettelyn yhteydessä, oikeudellista luonnetta.

30

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat nimenomaan puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa sekä 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” käsitteen tulkintaa.

31

Tässä yhteydessä on muistutettava, että kyseisen puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 kohdassa säädetään erityissäännöstä, jonka mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Mainitun puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan sanamuodon mukaan mainittua sääntöä ei kuitenkaan sovelleta, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa kyseisen artiklan 4 kohdan mukaisesti.

32

Saman puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisen, joka on puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”, on annettava kyseinen suostumus, mikä on edellytyksenä mahdollisuudelle syyttää eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon luovutettua henkilöä, tuomita hänet tai riistää hänen vapautensa muista kuin mainitussa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista rikoksista.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, että pääasia liittyy rikosoikeudenkäyntiin, joka käytiin Belgiassa AZ:aa vastaan sen jälkeen, kun rechtbank Amsterdam oli luovuttanut hänet alkuperäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla. Belgiassa AZ:aa syytettiin ja hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen kyseisessä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä, sellaisena kuin se oli täydennettynä täydentävällä eurooppalaisella pidätysmääräyksellä, tarkoitetuista asiakirjaväärennöksistä, väärennösten käyttämisestä ja petoksista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että Amsterdamin syyttäjäviranomainen antoi puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen täydentävässä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettuja tekoja koskevia syytetoimenpiteitä varten Overleveringswetin 14 §:n mukaisesti.

34

AZ nostaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esiin kysymyksen siitä, kuuluuko Amsterdamin syyttäjäviranomainen puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” käsitteen piiriin ja saattoiko tämä syyttäjäviranomainen siten antaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan mukaisen suostumuksen.

35

Näin ollen on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämä tulkinta edellisessä kohdassa mainituissa puitepäätöksen 2002/584 säännöksissä tarkoitetusta ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” käsitteestä vaikuttaa tarpeelliselta, jotta kyseinen tuomioistuin voi määrittää, onko tällainen viranomainen antanut kyseisen puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan mukaisen suostumuksen täydentävässä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista teoista syytteeseen asettamista varten, ja lausua siten AZ:n tuomitsemisesta näiden Belgiassa nostettujen syytteiden perusteella.

36

Kysymys siitä, onko mainittu suostumus annettu nyt käsiteltävässä asiassa saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti ja onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tunnustettava keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden nojalla sen vaikutukset oikeusjärjestyksessään, kuuluu nyt käsiteltävän asian aineelliseen kysymykseen, eikä sillä voida siten kyseenalaistaa nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista.

37

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäisen kysymyksen a ja b kohta

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä a ja b kohdalla lähinnä, onko puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” unionin oikeuden itsenäinen käsite, ja jos on, mitä kriteereitä kyseisen käsitteen sisällön määrittämiseksi on käytettävä.

39

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä ne oikeusviranomaiset, jotka niiden kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai panemaan sen täytäntöön. Näissä säännöksissä säädetään lähinnä, että ”oikeusviranomaisen” on tehtävä paitsi päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta myös päätös tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

40

Unionin tuomioistuin on katsonut mainitun puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”pidätysmääräyksen antaneesta oikeusviranomaisesta”, että vaikka jäsenvaltiot voivat menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen perusteella nimetä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ”oikeusviranomaisen”, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys, tämän käsitteen merkitystä ja ulottuvuutta ei voida jättää kunkin jäsenvaltion harkintaan, koska tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti koko unionin alueella, ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon sekä puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto että asiayhteys ja tällä puitepäätöksellä tavoiteltu päämäärä (tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 48 ja 49 kohta ja tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 51 kohta).

41

Samoista syistä puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” on unionin oikeuden itsenäinen käsite.

42

Kun kyse on kriteereistä, joita on käytettävä tämän käsitteen sisällön määrittämiseksi, on syytä todeta ensinnäkin unionin tuomioistuimen jo todenneen, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa käytetyllä käsitteellä ”oikeusviranomainen” ei tarkoiteta vain jäsenvaltion tuomareita tai tuomioistuimia, vaan sen on ymmärrettävä tarkoittavan laajemmin jäsenvaltion viranomaisia, jotka osallistuvat kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön rikosasioissa, erotuksena muun muassa ministeriöistä tai poliisista, jotka käyttävät täytäntöönpanovaltaa (tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 50 kohta ja tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C‑509/18, EU:C:2019:457, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Syyttäjäviranomainen osallistuu lainkäyttöön rikosasioissa kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. erityisesti tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 63 kohta ja tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 53 kohta).

44

Toiseksi unionin tuomioistuin on todennut, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”pidätysmääräyksen antaneen viranomaisen” on kyettävä toimimaan tehtävässään puolueettomasti ottamalla huomioon kaikki syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat ilman vaaraa siitä, että sen päätöksentekovaltaan voitaisiin kohdistaa ulkopuolisia määräyksiä tai käskyjä esimerkiksi täytäntöönpanovallan taholta, eli niin, ettei voi olla pienintäkään epäilystä siitä, että päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta kuuluu tälle viranomaiselle eikä viime kädessä täytäntöönpanovaltaa käyttävälle elimelle. Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on siis kyettävä vakuuttamaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen siitä, että kun otetaan huomioon pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä tarjotut takeet, se toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä. Tämä riippumattomuus edellyttää, että olemassa on sellaisia asemaa ja organisaatiota koskevia sääntöjä, joilla voidaan taata, ettei ole minkäänlaista vaaraa esimerkiksi siitä, että täytäntöönpanovalta tietyssä yksittäistapauksessa antaa pidätysmääräyksen antavalle oikeusviranomaiselle käskyjä, kun se tekee päätöstä pidätysmääräyksen antamisesta (tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 73 ja 74 kohta ja tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C‑509/18, EU:C:2019:457, 51 ja 52 kohta).

45

Lisäksi silloin, kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset (tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 75 kohta ja tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C‑509/18, EU:C:2019:457, 53 kohta).

46

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tässä yhteydessä, että muun viranomaisen kuin tuomioistuimen tekemään eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan päätökseen kohdistuva oikeussuojakeino tuomioistuimessa ei ole edellytys sille, että kyseistä viranomaista voidaan pitää puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”. Tällainen vaatimus ei kuulu kyseisen viranomaisen asemaa ja organisaatiota koskeviin sääntöihin vaan se koskee tällaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyä, jonka on oltava tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 48 ja 63 kohta ja tuomio 12.12.2019, Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen), C‑625/19 PPU, EU:C:2019:1078, 30 ja 53 kohta).

47

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen oikeusviranomaisten asema ja luonne ovat samat, vaikka näillä oikeusviranomaisilla on eri tehtävät, jotka liittyvät yhtäältä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen ja toisaalta tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.

48

Kuten tämän tuomion 28 kohdassa on muistutettu, ensinnäkin puitepäätöksellä 2002/584 on tarkoitus ottaa käyttöön sellainen yksinkertaistettu luovuttamisjärjestelmä suoraan oikeusviranomaisten välille, jolla voitaisiin korvata suvereenien valtioiden perinteinen yhteistyöjärjestelmä, johon liittyy poliittisen vallan käyttöä ja poliittista harkintavaltaa, jotta voidaan varmistaa rikosasioissa annettujen oikeudellisten päätösten vapaa liikkuvuus vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella (tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 65 kohta; tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C‑509/18, EU:C:2019:457, 43 kohta ja tuomio 9.10.2019, NJ (Wienin syyttäjänvirasto), C‑489/19 PPU, EU:C:2019:849, 32 kohta).

49

Kyseinen puitepäätös perustuu näet periaatteelle, jonka mukaan eurooppalaisia pidätysmääräyksiä koskeviin päätöksiin liittyvät kaikki tällaisille ratkaisuille ominaiset takeet ja erityisesti mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista perusoikeuksista ja keskeisistä oikeusperiaatteista johtuvat takeet. Tämä merkitsee sitä, että oikeusviranomaisen, joka täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan erottamattomasti kuuluvat vaatimukset, joista yksi on riippumattomuuden takaaminen, on tehtävä paitsi päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta myös päätös kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemisesta niin, että kaikki samassa puitepäätöksessä säädetyt jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt toteutetaan tuomioistuimen valvonnassa (tuomio 10.11.2016, Kovalkovas,C‑477/16 PPU, EU:C:2016:861, 37 kohta ja tuomio 25.7.2018, Minister for Justice and Equality (Oikeusjärjestelmän puutteet), C‑216/18 PPU, EU:C:2018:586, 56 kohta).

50

Kuten puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion oikeusviranomaisen, jossa etsitty henkilö on otettu kiinni, on tehtävä päätös hänen luovuttamisestaan.

51

Tässä yhteydessä on todettava toiseksi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolla – samoin kuin tällaisen pidätysmääräyksen antamisella – voidaan loukata asianomaisen henkilön vapautta, koska tämä täytäntöönpano johtaa etsityn henkilön kiinni ottamiseen hänen luovuttamisekseen pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle syytetoimenpiteitä varten.

52

Kolmanneksi on muistutettava, että kun kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen syytetoimenpiteitä varten antamista koskevasta menettelystä, eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa järjestelmässä etsitylle henkilölle taattavia menettelyllisiä oikeuksia ja perusoikeuksia suojellaan kahdella tasolla, mikä edellyttää yhtäältä sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ainakin toisella näistä suojan tasoista (ks. vastaavasti tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 68 kohta ja tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 60 kohta), ja toisaalta sitä, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen” eli sen elimen, joka viime kädessä tekee päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta, on voitava toimia kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyvissä tehtävissään puolueettomasti ja riippumattomasti, ja näin on silloinkin, kun pidätysmääräys perustuu tuomarin tai tuomioistuimen antamaan kansalliseen päätökseen (ks. vastaavasti tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 7174 kohta ja tuomio 9.10.2019, NJ (Wienin syyttäjänvirasto), C‑489/19 PPU, EU:C:2019:849, 37 ja 38 kohta).

53

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toimenpiteet ovat sitä vastoin ainoa suojelun taso, josta puitepäätöksessä 2002/584 säädetään sen takaamiseksi, että kyseisellä henkilöllä on kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanovaiheessa ollut kaikki tuomioistuinratkaisujen antamiselle ominaiset takeet, erityisesti kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin perusoikeuksiin ja keskeisiin oikeusperiaatteisiin perustuvat takeet.

54

Tämän tuomion 47–53 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” käsitteellä tarkoitetaan kyseisen puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen” käsitteen tavoin joko tuomaria tai tuomioistuinta tai jäsenvaltion syyttäjäviranomaisten kaltaista oikeusviranomaista, joka osallistuu kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön ja on täytäntöönpanovallasta riippumaton tämän tuomion 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Jos tällaiselle viranomaiselle annetaan täytäntöönpanojäsenvaltion oikeudessa toimivalta panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön, kyseisen viranomaisen on kuitenkin hoidettava tehtävänsä menettelyssä, jossa noudatetaan tehokkaaseen oikeussuojaan perustuvia vaatimuksia, mikä merkitsee sitä, että kyseisen viranomaisen päätökseen on mainitussa jäsenvaltiossa voitava soveltaa tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa.

55

Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että niiden oikeusjärjestyksissä taataan tehokkaasti puitepäätöksessä 2002/584, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, edellytetty oikeussuojan taso menettelyllisillä säännöillä, jotka ne panevat täytäntöön ja jotka voivat vaihdella järjestelmästä toiseen (ks. analogisesti tuomio 12.12.2019, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset), C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, EU:C:2019:1077, 64 kohta).

56

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, ensimmäisen kysymyksen a ja b kohtaan on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava siten, että se kattaa jäsenvaltion viranomaiset, jotka eivät välttämättä ole tuomareita tai tuomioistuimia mutta osallistuvat kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön rikosasioissa, toimivat riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä ja hoitavat tehtävänsä menettelyssä, jossa noudatetaan tehokkaaseen oikeussuojaan perustuvia vaatimuksia.

Ensimmäisen kysymyksen c kohta ja toinen kysymys

57

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä c kohdalla ja toisella kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohtaa sekä 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion syyttäjäviranomainen on näissä säännöksissä tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”.

58

Kuten ensimmäisen kysymyksen a ja b kohtaan annetusta vastauksesta ilmenee, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä on valvottava riittävästi, mikä merkitsee sitä, että sen jäsenvaltion, jossa etsitty henkilö on otettu kiinni, ”oikeusviranomaisen”, joka täyttää tämän tuomion 54 kohdassa luetellut edellytykset, on tehtävä päätös luovuttamisesta.

59

Nämä samat edellytykset täyttävän oikeusviranomaisen toimenpiteitä edellytetään myös puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa säädetyn suostumuksen osalta.

60

Päätös puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen antamisesta on nimittäin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä erillinen, ja siitä aiheutuu asianomaiselle henkilölle eri vaikutuksia kuin viimeksi mainitusta päätöksestä.

61

Tässä yhteydessä on huomattava yhtäältä, että kyseisen säännöksen mukaan kyseinen suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, on luovutettava kyseisen puitepäätöksen säännösten nojalla. Suostumus on lisäksi evättävä samoilla ehdottomilla tai harkinnanvaraisilla perusteilla, joista eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä säädetään mainitun puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa.

62

Kuten Alankomaiden hallitus esittää, on toisaalta myös totta, että silloin kun täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista pyydetään antamaan puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdan nojalla suostumus, asianomainen henkilö on jo luovutettu pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla. Kyseistä suostumusta koskeva päätös, samoin kuin kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskeva päätös, on kuitenkin omiaan loukkaamaan asianomaisen henkilön vapautta, sillä se koskee muuta kuin kyseisen luovuttamisen perusteena ollutta rikosta ja voi johtaa siihen, että kyseinen henkilö tuomitaan ankarampaan rangaistukseen.

63

Tämän puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 kohdassa olevan erityissäännön mukaan luovutettua henkilöä ei nimittäin saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Ainoastaan kyseisen artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja erityisesti silloin, kun suostumus on annettu mainitun puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on oikeus asettaa kyseinen henkilö syytteeseen tai tuomita hänet muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.

64

Näin ollen riippumatta siitä, onko puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen antaneen oikeusviranomaisen oltava sama kuin se, joka on pannut kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, kyseistä suostumusta ei missään tapauksessa voi antaa viranomainen, joka päätöksentekovaltaansa käyttäessään voi vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä ja joka ei siten täytä niitä edellytyksiä, jotka ovat tarpeen, jotta sitä voitaisiin pitää kyseisen puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena”.

65

Alankomaiden hallituksen huomautuksista ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa, että kun kyse on menettelystä, jossa henkilö luovutetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla syytteeseen asettamista varten, Amsterdamin syyttäjäviranomaisen tehtävänä on Alankomaiden lainsäädännön mukaan pyytää rechtbank Amsterdamia tutkimaan kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys sen täytäntöönpanoa varten. Tämä hallitus korostaa kuitenkin, että luovutuspäätöksen tekeminen kuuluu viime kädessä kyseiselle tuomioistuimelle, koska Amsterdamin syyttäjäviranomainen ainoastaan panee täytäntöön kyseisen päätöksen.

66

Näin ollen on ilmeistä, että Alankomaiden oikeuden mukaan henkilön luovuttamista eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla koskevan oikeudellisen päätöksen tekee rechtbank Amsterdam, eikä sen asemaa puitepäätöksessä 2002/584 tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena” ole riitautettu.

67

Alankomaiden hallitus sitä vastoin totesi puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista koskevasta päätöksestä, että tämän päätöksen tekee yksinomaan Amsterdamin syyttäjäviranomainen, sillä asianomainen henkilö on jo luovutettu pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle rechtbank Amsterdamin tekemän päätöksen mukaisesti. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Alankomaiden oikeusministeri voi antaa tälle syyttäjäviranomaiselle käskyjä yksittäistapauksessa oikeuslaitoksesta annetun lain 127 §:n nojalla. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 64 kohdassa esitetyt seikat, ei näin ollen voida katsoa, että mainittu syyttäjäviranomainen täyttää edellytykset, jotka ovat tarpeen, jotta sitä voidaan pitää kyseisen puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa, 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitettuna ”täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena”.

68

Toisin kuin Alankomaiden hallitus esittää huomautuksissaan, tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa sillä, että asianomainen henkilö voi valittaa Amsterdamin syyttäjäviranomaisen antamasta suostumuksesta voorzieningenrechterille (välitoimista päättävä tuomari, Alankomaat).

69

Kun nimittäin otetaan huomioon kyseisen hallituksen toimittamat tiedot, ei vaikuta siltä, että tämän muutoksenhakukeinon olemassaolo on omiaan turvaamaan sellaisenaan Amsterdamin syyttäjäviranomaista sitä vastaan, että se saattaa joutua puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua suostumusta koskevassa päätöksessään noudattamaan Alankomaiden oikeusministerin yksittäistapauksessa antamaa käskyä (ks. analogisesti tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 86 kohta).

70

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kysymyksen c kohtaan ja toiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohtaa, 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion syyttäjäviranomainen, joka tosin osallistuu lainkäyttöön mutta voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä, ei ole näissä säännöksissä tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”.

Ensimmäisen kysymyksen d ja e kohta

71

Kun otetaan huomioon ensimmäisen kysymyksen a–c kohtaan ja toiseen kysymykseen annetut vastaukset, ensimmäisen kysymyksen d ja e kohtaan ei ole tarpeen vastata.

Tämän tuomion vaikutusten ajallinen rajoittaminen

72

Openbaar Ministerie (Belgian yleinen syyttäjävirasto) on pyytänyt unionin tuomioistuinta rajoittamaan tämän tuomion ajallisia vaikutuksia siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että Amsterdamin syyttäjäviranomaisen kaltainen viranomainen ei kuulu puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” käsitteen piiriin. Se väittää nimittäin, että ennen 27.5.2019 annettua tuomiota OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) (C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456) minkään seikan perusteella ei voitu epäillä sitä, etteivät tällaisen syyttäjäviranomaisen toimenpiteet olisi kyseisen puitepäätöksen säännösten mukaisia.

73

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin SEUT 267 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että tuomioistuimet siis voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyyntöä koskevaa tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät (tuomio 10.11.2016, Kovalkovas, C‑477/16 PPU, EU:C:2016:861, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Näin ollen unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä (tuomio 10.11.2016, Kovalkovas, C‑477/16 PPU, EU:C:2016:861, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, ettei yleinen syyttäjäviranomainen ole esittänyt mitään seikkaa, jolla voitaisiin osoittaa, että unionin tuomioistuimen tässä tuomiossa esittämistä tulkinnoista seuraisi eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanomenettelyä koskeva vakavien vaikeuksien uhka.

76

Tämän tuomion vaikutuksia ei näin ollen ole syytä rajoittaa ajallisesti.

Oikeudenkäyntikulut

77

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava siten, että se kattaa jäsenvaltion viranomaiset, jotka eivät välttämättä ole tuomareita tai tuomioistuimia mutta osallistuvat kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön rikosasioissa, toimivat riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä ja hoitavat tehtävänsä menettelyssä, jossa noudatetaan tehokkaaseen oikeussuojaan perustuvia vaatimuksia.

 

2)

Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 6 artiklan 2 kohtaa, 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion syyttäjäviranomainen, joka tosin osallistuu lainkäyttöön mutta voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä, ei ole näissä säännöksissä tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: hollanti.

Alkuun