1

Euroopan parlamentti vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) 21.12.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1968/2006 (EUVL L 409, s. 81; jäljempänä riidanalainen asetus) sillä perusteella, että asetusta ei ole annettu asianmukaisen oikeusperustan nojalla.

2

Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten välillä 1980-luvun puolivälissä käydyt poliittiset neuvottelut, joiden tarkoituksena oli edistää rauhaa ja sovintoa Pohjois-Irlannin kahden yhteiskuntaryhmän välillä, päättyivät 15.11.1985 siihen, että hallitukset allekirjoittivat sopimuksen (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja, nide 1413, nro I 23668; jäljempänä Ison-Britannian ja Irlannin välinen sopimus), jonka 2 artiklassa määrätään sellaisen hallitustenvälisen konferenssin perustamisesta, jossa on tarkoitus käsitellä politiikkaan, turvallisuuteen ja alueiden välisen yhteistyön edistämiseen liittyviä kysymyksiä sekä oikeudellisia kysymyksiä, joihin sisältyy myös lainkäyttö.

3

Ison-Britannian ja Irlannin välisen sopimuksen 4 artiklan a alakohdan ii alakohdan nojalla hallitukset sitoutuvat tekemään yhteystyötä hallitustenvälisen konferenssin puitteissa rauhan, vakauden ja vaurauden edistämiseksi Irlannin saarella siten, että edesautetaan sovintoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, yhteistyötä terrorismin vastaisissa toimissa sekä taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä.

4

Sopimuksen nojalla aloja, joilla nämä kaksi hallitusta tekevät yhteistyötä, ovat muun muassa rajat ylittävä yhteistyö sosiaalisissa kysymyksissä sekä turvallisuuteen, talouteen ja kulttuuriin liittyvissä kysymyksissä, ja näillä aloilla tarkoituksena on edistää sopimuksen 10 artiklan a alakohdan mukaisesti sellaisten alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä Irlannin molemmissa osissa, jotka ovat kärsineet eniten viime vuosien epävakauden seurauksena. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitukset harkitsevat mahdollisuuksia kansainvälisen tuen saamiseksi.

5

Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset tekivät Ison-Britannian ja Irlannin välisen sopimuksen 10 artiklan a alakohdan nojalla 18.9.1986 sopimuksen Irlannin kansainvälisen rahaston perustamisesta (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja, nide 1515, nro I 26244; jäljempänä IFI-sopimus). Tällä sopimuksella perustettiin Irlannin kansainvälinen rahasto (jäljempänä rahasto), jonka tavoitteena on sopimuksen 2 artiklan mukaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen sekä kansallismielisten ja unionistien välisten yhteyksien, vuoropuhelun ja sovinnon rohkaiseminen kaikkialla Irlannissa.

6

Saman sopimuksen 4 artiklassa luetellaan hanke- ja toimenpidetyypit, joille rahoitusta rahastosta ensisijaisesti myönnetään ja joita ovat erityisesti yksityisen sektorin investointien rohkaisu siten, että turvaudutaan järjestelyihin, joissa käytetään riskipääomaa rajat ylittävissä yhteistyöhankkeissa talouden, koulutuksen ja tutkimuksen aloilla, infrastruktuurien kehittämishankkeet erityisesti siltä osin kuin on kyse sosiaalialasta, terveydestä, koulutuksesta ja ympäristöstä, sekä hankkeet ammatillisen koulutuksen tarjoamiseksi ulkomailla.

7

IFI-sopimuksen 5 artiklan mukaan rahasto on kansainvälinen järjestö, joka on oikeushenkilö ja jonka jäseniä ovat sopimuspuolina olevat hallitukset. Sanotun sopimuksen 6 artiklan mukaan rahaston toimintaa johtaa hallintoneuvosto, jonka puheenjohtajan ja jäsenet näiden kahden maan hallitukset nimittävät yhdessä. Ne suorittavat tehtävänsä kyseisten hallitusten määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti. Rahoittajamaat voivat halutessaan nimetä tarkkailijoita hallintoneuvoston kokouksiin.

8

Rahoittajamaita ovat Amerikan yhdysvallat, Kanada, Uusi-Seelanti, Australia ja Euroopan yhteisö.

9

Riidanalaisella asetuksella luodaan oikeudelliset puitteet yhteisön vuosina 2007–2010 rahastolle myöntämän rahoitustuen maksamiseksi. Asetus on annettu EY 308 artiklan nojalla.

10

Asetuksen toisen perustelukappaleen mukaan yhteisö, joka on myöntänyt varoja rahastoon vuodesta 1989, toteaa rahaston tavoitteiden vastaavan yhteisön omia tavoitteita. Sanotun asetuksen kolmannen perustelukappaleen nojalla yhteisön rahoitustuesta (rahastolle) (2005–2006) 24.1.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005 (EUVL 30, s. 1) 5 artiklan mukaisesti tehdyistä arvioinneista käy ilmi, että rahaston toimien tukemista on jatkettava, samalla kun pyritään edelleen parantamaan tavoitteiden yhteisvaikutusta sekä yhteensovittamista rakennerahastojen tukitoimien ja erityisesti Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajakreivikuntien rauhaan ja sovintoon tähtäävän erityisohjelman (jäljempänä Peace-ohjelma) kanssa.

11

Riidanalaisen asetuksen pääasiallisena tarkoituksena on näin ollen, kuten sen kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, tukea rauhaa ja sovintoa toimin, jotka ovat monipuolisempia kuin rakennerahastojen kattamat toimet ja jotka ylittävät taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan yhteisön politiikan soveltamisalan. Rahaston toiminnan viimeistä, vuosia 2006–2010 koskevaa vaihetta koskevan strategian mukaan rahaston sekä riidanalaisen asetuksen perimmäisenä tavoitteena on sanotun asetuksen 15 perustelukappaleen mukaisesti yhteiskuntaryhmien välisen sovinnon edistäminen. Kyseisen asetuksen 16 ja 17 perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että yhteisön tuella vahvistetaan edelleen jäsenvaltioiden ja niiden kansojen keskinäistä yhteisvastuullisuutta ja että tämän asetuksen antamista pidetään välttämättömänä, jotta yhteisön tavoitteet saavutetaan yhteismarkkinoiden toiminnassa.

12

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa säädetään kyseistä kautta koskevan rahoitusohjeen määrästä yhteisön rahoitusosuuden maksamiseksi rahastolle.

13

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Rahaston on käytettävä saamansa rahoitusosuus [IFI-sopimuksen] mukaisesti.

Rahoitustukea jakaessaan rahaston on asetettava etusijalle alueiden rajat ylittävät ja yhteiskuntaryhmien väliset hankkeet siten, että täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia ja etenkin niitä, joita rahoitetaan Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajakreivikuntien rauhaan ja sovintoon tähtäävästä – – Peace-ohjelmasta.

Rahoitustukea on käytettävä niin, että sillä saadaan aikaan kestävää taloudellista kehitystä ja sosiaalisia parannuksia kyseisillä alueilla. Sitä ei saa käyttää muun julkisen tai yksityisen rahoituksen korvikkeena.”

14

Sanotun asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Komissio edustaa yhteisöä tarkkailijana rahaston hallintoneuvoston – – kokouksissa.

Rahaston edustaja osallistuu tarkkailijana Peace-ohjelman seurantakomitean ja tarpeen mukaan muita rakennerahastotoimia koskeviin kokouksiin.”

15

Rahaston kustannusten tukikelpoisuutta ja yhteisön rahoitustuen maksamista rahastolle koskee useampi riidanalaisen asetuksen 6–11 artiklassa säädetyistä edellytyksistä. Se, että komissiolle toimitetaan rahaston toiminnan päättämistä koskeva strategia ja että komissio hyväksyy sen, on 6 artiklan mukaisesti rahastolle myöhemmin suoritettavien maksujen edellytyksenä. Lisäksi kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaan komissio vastaa tuen hallinnoinnista, ja se maksetaan erissä siten, että ensimmäinen erä maksetaan, kun komissio on saanut rahaston hallintoneuvoston puheenjohtajan allekirjoittaman sitoumuksen, jonka mukaan rahasto noudattaa rahoitusosuuden myöntämiseen tämän asetuksen mukaisesti liitettyjä edellytyksiä.

16

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25) määritellään yleiset rakenne- ja koheesiorahastoja koskevat säännöt.

17

Peace-ohjelma on yhteisön aloite, joka on luotu rakennerahastojen yhteydessä. Asetuksen N:o 1083/2006 liitteessä II olevan 22 kohdan mukaan ohjelma toteutetaan kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna rajat ylittävänä ohjelmana, jonka tavoitteena on edistää Euroopan alueiden välistä yhteistyötä. Se sisältää muun muassa yhteisöjen välistä yhteenkuuluvuutta edistäviä toimia, joiden tarkoituksena on kyseisten alueiden sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistäminen. Tukikelpoinen alue kattaa koko Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajakreivikunnat.

18

Parlamentti vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

19

Neuvosto vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

20

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 20.9.2007 antamalla määräyksellä Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.

21

Parlamentti esittää kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan EY:n perustamissopimusta on rikottu sen vuoksi, että oikeusperustaksi on valittu virheellisesti EY 308 artikla.

22

Sen mukaan EY 159 artiklan kolmannessa kohdassa yhteisön lainsäätäjälle annetaan riittävä toimivalta antaa riidanalainen asetus. Tässä määräyksessä toimielimille annetaan itse asiassa toimivalta toteuttaa rakennerahastojen ulkopuolisia erityistoimia EY 158 artiklassa tarkoitettujen yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden lujittamiseksi.

23

Kyseisessä artiklassa käytetyllä ilmauksella ”taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen” tarkoitetaan parlamentin mukaan kaikenlaisia toimia, joilla pyritään edistämään koko yhteisön sopusointuista kehitystä, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista sekä solidaarisuutta jäsenvaltioiden ja yhteisön kansojen välillä.

24

Riidanalaisesta asetuksesta, asetuksesta N:o 1083/2006 ja asetuksen N:o 177/2005 5 artiklan mukaisesti 12.10.2006 tehdystä rahastoa koskevasta kertomuksesta (KOM(2006) 563 lopullinen) ilmenevät tekijät mahdollistavat parlamentin mukaan päätelmän, että rahaston tavoitteet vastaavat tavoitteita, joihin yhteisö itse pyrkii rakennerahastoista rahoitettavilla tukitoimilla, jotka kohdistuvat Irlannin molemmissa osissa sijaitseviin alueisiin, ja että niillä pyritään sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä Pohjois-Irlannin ja Irlannin raja-alueiden väestöryhmien välisen solidaarisuuden lujittamiseen.

25

Näin ollen sekä Peace-ohjelman että rakennerahastojen nykyisissä toimintasuunnitelmissa korostetaan parlamentin mukaan yhteiskuntaryhmien välistä sovintoa ja niiden välisten suhteiden kohentumista. Näiden kahden ensisijaisen tavoitteen toteuttamiseksi rahoitettavat toimet ovat molemmissa tapauksissa täysin samankaltaisia.

26

Toimet, joiden tavoitteena on Irlannin yhteiskuntaryhmien välisen sovinnon tukeminen, muodostavat parlamentin mukaan kuitenkin välttämättä koheesiopolitiikan elimellisen osan juuri siitä syystä, että ilman yhteiskuntaryhmien keskinäistä sovintoa ja yhteisymmärrystä alueiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei voida saavuttaa.

27

Riidanalaisen asetuksen kuudes perustelukappale on parlamentin mukaan lisäksi ainoastaan neuvoston aikomusta koskeva ilmoitus, jonka tarkoituksena on perustella EY 308 artiklan käyttöä. EY 159 artiklan kolmannessa kohdassa annetaan erityistoimia koskeva toimivalta, jonka nojalla yhteisö voi myöntää rahastolle rahoitustukea, sillä tässä määräyksessä ei ole täsmennetty aloja, joilla tällaisiin toimiin voidaan ryhtyä, eikä mahdollisia tukimuotoja.

28

Parlamentti toteaa lisäksi, että sen selvittämiseksi, voidaanko EY 308 artiklaa käyttää riidanalaisen asetuksen oikeusperustana, on sen sijaan, että selvitetään rahaston tavoitteet, otettava huomioon asetuksen tavoitteet, joihin pyritään rahastolle myönnettävällä rahoitustuella. Näin ollen on merkityksetöntä, että rahasto on kansainvälinen järjestö, joka on oikeushenkilö ja jonka rahoittajia ovat myös kolmannet valtiot.

29

Neuvosto katsoo väliintulijoiden tukemana, ettei EY:n perustamissopimuksen XVII osastossa, johon EY 158–EY 162 artikla kuuluvat, myönnetä rahaston toiminnan edellyttämää toimivaltaa, eikä se siten voi olla asianmukainen oikeusperusta sitä koskevan rahoitustuen myöntämiseksi.

30

Tämä toimielin toteaa, että EY 158 ja EY 159 artiklan rakenteen ja systematiikan perusteella EY 159 artiklan kolmannen kohdan mukaisen erityistoimien käsitteen on katsottava vastaavan EY 158 artiklassa asetettuja tavoitteita. Näin ollen rakennerahastojen ulkopuolisia erityistoimia on, samaan tapaan kuin rakennerahastoista myönnettäviä yhteisön tukiakin, pidettävä siis keinona lujittaa yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koko yhteisön sopusointuisen kehityksen edistämiseksi.

31

Riidanalaisen asetuksen tavoitteena on neuvoston mukaan sen sijaan tukea rahallisesti kansainvälistä järjestöä, jonka pääasiallinen tehtävä on Irlannin yhteiskuntaryhmien välisen sovinnon edistäminen, samalla kun asetuksessa tunnustetaan ja huomioidaan historiaan, politiikkaan, kulttuuriin ja uskontoon liittyvät Irlannin saaren alueen konfliktin osatekijät. Näitä tavoitteita ei selvästi voida sisällyttää EY 158 artiklan soveltamisalaan; tämän artiklan tavoitteena on nimenomaisesti vähentää eri alueiden välisiä kehityseroja. Kansallismielisten ja unionistien välistä erimielisyyttä rahaston tukemilla alueilla voidaan pitää ensisijaisesti esteenä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän politiikan tehokkaalle toteuttamiselle.

32

Neuvosto huomauttaa lisäksi, että Peace-ohjelman oikeusperusta on sellainen, ettei neuvostolla ole sillä perusteella toimivaltaa hyväksyä kaikkia rahaston alaan nykyisin kuuluvia toimia siitä huolimatta, että nämä kaksi välinettä täydentävät toisiaan ja niiden käytön on perustuttava yhteistyöhön ja yhteensovittamiseen. Kummallakin rahoitusvälineellä pyritään vaikuttamaan samanaikaisesti yhtäältä poliittiseen epävakauteen ja toisaalta taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen mutta eri lähtökohdista käsin siten, että rahastolla edistetään sovintoa yhteenkuuluvuuden mahdollistamiseksi ja Peace-ohjelmalla yhteenkuuluvuutta sovinnon mahdollistamiseksi. Rahaston osalta pääasiallinen tekijä on siis EY:n perustamissopimuksen XVII osaston soveltamisalan ulkopuolella.

33

Neuvosto ja Irlanti katsovat, että kyseinen osasto koskee ainoastaan yhteisön omia toimintakeinoja, joita säännellään yhteisön lainsäädännössä, myös varainhoitoasetuksessa, säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Neuvoston mukaan EY:n perustamissopimuksen XVII osaston määräyksiä sen paremmin kuin yhteisön muutakaan lainsäädäntöä ei voida soveltaa sellaiseen kansainväliseen järjestöön, johon yhteisö ei itse edes kuulu. Myös siinä tapauksessa, että kävisi ilmi, että rahaston ensisijaisena tarkoituksena on taloudellisen yhteenkuuluvuuden eikä sovinnon edistäminen, yhteisön rahoitustukea ei voitaisi myöntää kyseisen perustamissopimuksen XVII osaston nojalla.

34

Neuvosto lisää, että se ei pitänyt tarpeellisena riidanalaisen asetuksen antamista myös sellaisen toisen oikeusperustan nojalla, joka oletettavasti kattaisi taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen, kun otetaan huomioon, että Irlannin yhteiskuntaryhmien välisen sovinnon tavoite on rahaston ensisijainen päämäärä ja että se on yhteisön ulkopuolinen elin. Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoite on ainoastaan sovinnon tavoittelun seuraus, jonka yhteisön ulkopuolinen kansainvälinen elin on toimillaan saavuttanut.

35

Komissio katsoo, että riidanalaisen asetuksen tavoite eli se, että rahastolle myönnetään vuosina 2007–2010 yhteisön rahoitustukea, joka on käytettävä IFI-sopimuksen mukaisesti, merkitsee viittausta Ison-Britannian ja Irlannin väliseen sopimukseen, jonka johdanto-osan ja 2 artiklan a alakohdan sekä 4 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti kyseisen sopimuksen ainoa tavoite on kahden sopimusvaltion ja erityisesti Pohjois-Irlannin kansan edun mukainen rauha ja sovinto. Lähtökohtana on poliittinen epävakaus eikä taloudelliset ja sosiaaliset vaikeudet. IFI-sopimuksen 2 artiklan sisältämien tavoitteiden tarkoituksena on edistää Ison-Britannian ja Irlannin välisen sopimuksen 10 artiklan a alakohdan tarkoittamaa rajat ylittävää yhteistyötä, joka on sinällään tapa saavuttaa sopimuksen tarkoitus eli sopimusvaltioiden edun mukainen rauha ja sovinto. Ison-Britannian ja Irlannin välisessä sopimuksessa tarkoitettu taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ei näin ollen ole koskaan ollut itsenäinen päämäärä.

36

Komissio huomauttaa lisäksi, että rahaston ja rakennerahastojen toiminta tosin on tietyiltä osin päällekkäistä, mutta rahaston toimien valikoima ylittää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan yhteisön politiikan soveltamisalan. IFI-sopimuksen 4 artikla, jossa määritellään sopimuksen tavoitteiden mukaiset rahaston ensisijaisesti rahoittamat hanke- tai toimenpidetyypit, ei ole tyhjentävä tukitoimityyppien osalta, ja se voi sisältää yhteisön koheesiopolitiikkaan kuuluvia toimia ilman, että se koskee pelkästään näitä toimia.

37

Komissio mainitsee lopuksi, että EY:n perustamissopimuksen XVII osaston artiklat ovat sellaisten yhteisön säädösten antamisen oikeusperustoja, joiden tarkoituksena on yhteisön koheesiopolitiikan toteuttaminen. Koska rahasto ei kuitenkaan ole tällainen keino ja koska sen toiminta ylittää kyseisen politiikan alan, riidanalaista asetusta ei olisi voitu antaa kyseisten perustamissopimuksen XVII osaston määräysten perusteella.

38

Irlanti katsoo, että on otettava huomioon rahaston, jonka tavoitteena on rauhan ja sovinnon lujittaminen yhteiskuntaryhmien välillä, erityinen ja ainutkertainen luonne. Rahaston taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvällä pyrkimyksellä on sen sijaan välineellinen arvo. Tämä kehitys ei siis ole mikään itsetarkoitus vaan yksi sovintoa ja poliittista kehitystä edistävistä tekijöistä. Rahaston strategiassa kaudeksi 2006–2010 määritellyt neljä keskeistä alaa osoittavat, että rahaston ensisijainen tehtävä on toimia järjestelmänä, joka edistää kansallismielisten ja unionistien sovintoa.

39

Ison-Britannian hallituksen mukaan EY 158 ja EY 159 artikla on suunniteltu vähentämään yhteisön eri alueiden välistä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta eikä edistämään rauhaa ja sovintoa eri yhteiskuntaryhmien välillä jollakin tietyllä alueella. Rahaston uusi strategia painottaa selvästi sovintoa. Vaikka rahasto ja Peace-ohjelma ovat tietyiltä osin toisiaan täydentäviä, se katsoo, että ne ovat kuitenkin erilaisia, koska yhteisö on nimenomaisesti luonut Peace-ohjelman taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi yhteisössä, kun taas rahasto on vastaus erityyppisiin ongelmiin, jotka on määritelty yhteisön viitekehyksen ulkopuolella.

40

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 308 artiklan valitseminen toimen oikeudelliseksi perustaksi on perusteltua ainoastaan, jos missään muussa EY:n perustamissopimuksen artiklassa ei anneta yhteisön toimielimille tämän toimen antamisen edellyttämää toimivaltaa (ks. asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok., s. I-5755, 48 kohta; asia C-22/96, parlamentti v. neuvosto, tuomio , Kok., s. I-3231, 22 kohta ja C-436/03, parlamentti v. neuvosto, tuomio , Kok., s. I-3733, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Tällä oikeusperustalla pyritään korvaamaan se, ettei perustamissopimuksen erityismääräyksissä ole nimenomaisesti tai implisiittisesti myönnetty yhteisöjen toimielimille toimivaltaa, joka kuitenkin näyttää tarpeelliselta, jotta yhteisö voi hoitaa tehtävänsä saavuttaakseen tietyn perustamissopimuksessa vahvistetun tavoitteen (lausunto 2/94, 28.3.1996, Kok., s. I-1759, 29 kohta ja yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.7.2008, Kok., s. I-6351, 211 kohta).

42

Yhteisön toimivaltajärjestelmässä yhteisön toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö (asia C-338/01, komissio v. neuvosto, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-4829, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja lausunto 2/00, , Kok., s. I-9713, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Näin ollen yllä mainittujen seikkojen perusteella on tutkittava, onko, kuten parlamentti väittää, EY 159 artiklan kolmas kohta asianmukainen oikeusperusta riidanalaisen asetuksen antamiselle ja olisiko se siis tullut antaa kyseisen oikeusperustan nojalla.

44

Tältä osin on tutkittava EY 158–EY 162 artiklasta muodostuvan EY:n perustamissopimuksen XVII osaston järjestelmää, jossa annetaan yhteisölle toimivalta harjoittaa taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivää yhteisön politiikkaa koko yhteisön sopusointuisen kehityksen edistämiseksi.

45

EY 159 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sekä jäsenvaltioiden että yhteisön on otettava huomioon EY 158 artiklassa täsmennetyt yhteisön politiikan tavoitteet yhteisön politiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Yhteisö tukee myös näiden tavoitteiden toteuttamista erityisesti rakennerahastoista rahoitettavilla toimilla. Tässä asiayhteydessä se voi tietyin edellytyksin toteuttaa EY 159 artiklan kolmannen kohdan nojalla rahastojen ulkopuolisia erityistoimia.

46

On tosin totta, että viimeksi mainitussa määräyksessä ei määritellä kyseisten erityistoimien muotoa. Kuten Irlanti, neuvosto ja komissio esittävät, yhteisö toteuttaa kuitenkin näiden toimien kokonaisuudella itsenäistä yhteisön politiikkaa siten, että EY:n perustamissopimuksen XVII osasto tarjoaa asianmukaiset oikeusperustat, joiden nojalla voidaan antaa yhteisön omia yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia toimintakeinoja, joiden sisältö ei ylitä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän yhteisön politiikan soveltamisalaa.

47

Edellä esitetyn valossa on tutkittava riidanalaisen asetuksen tarkoitusta ja sisältöä sen selvittämiseksi, olisiko lainsäätäjän tullut niiden vuoksi valita asetusta annettaessa oikeusperustaksi EY 159 artiklan kolmas kohta.

48

Riidanalaisen asetuksen kuudennen, kuudennentoista ja seitsemännentoista perustelukappaleen mukaan asetuksen pääasiallisena tarkoituksena on tukea rauhaa ja sovintoa Pohjois-Irlannin kahden yhteiskuntaryhmän välillä, ja lisäksi yhteisön tuella vahvistetaan edelleen jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten keskinäistä yhteisvastuullisuutta.

49

Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon riidanalaisen asetuksen 2 artikla, joka koskee paitsi yhteisön rahastolle myöntämän rahoitustuen käytön ehtoja, myös sen tavoitteita.

50

Edellä mainitun säännöksen mukaan rahaston on yhtäältä asetettava etusijalle alueiden rajat ylittävät ja yhteiskuntaryhmien väliset hankkeet siten, että täydennetään niitä toimia, joita rahoitetaan Peace-ohjelmasta, ja rahoitustukea on käytettävä niin, että sillä saadaan aikaan kestävää taloudellista kehitystä ja sosiaalisia parannuksia kyseisillä alueilla.

51

Määräyksessä viitataan toisaalta IFI-sopimukseen. Näin ollen IFI-sopimuksen pääasiallisten tavoitteiden, jotka on kuvattu sopimuksen 2 artiklassa, on katsottava olevan osa riidanalaista asetusta. Sanotun sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimuksen tavoitteena on taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen sekä kansallismielisten ja unionistien välisten yhteyksien, vuoropuhelun ja sovinnon rohkaiseminen Irlannissa.

52

Tämän johtopäätöksen vahvistaa oikeudellinen asiayhteys, johon riidanalainen asetus kuuluu, eli erityisesti IFI-sopimuksen perustana oleva Ison-Britannian ja Irlannin välinen sopimus. Ison-Britannian ja Irlannin välisen sopimuksen ensisijainen tarkoitus on rauhan ja sovinnon edistäminen Pohjois-Irlannin kahden yhteiskuntaryhmän välillä, kun taas IFI-sopimuksen alaan kuuluvan toiminnan tarkoitus on sopimuksen 10 artiklan a alakohdan mukaisesti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen kyseisillä alueilla.

53

Riidanalaisesta asetuksesta ja viittauksesta IFI-sopimukseen siis seuraa, että asetuksella pyritään sekä rauhaan ja sovintoon Pohjois-Irlannin kahden yhteiskuntaryhmän välillä että taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen aseellisesta konfliktista kärsineillä alueilla.

54

Tästä seuraa, että riidanalaisen asetuksen tavoitteet vastaavat tavoitteita, joita taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivällä yhteisön politiikalla edistetään, ja tämä vahvistetaan myös kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa.

55

Riidanalaisen asetuksen sisällön osalta on todettava, että sen 1 artiklassa määritetään yhteisön vuosina 2007–2010 rahastolle myöntämän rahoitustuen suuruus. Asetuksen 2–11 artiklassa viitataan IFI-sopimukseen rahaston saaman rahoitustuen käytön osalta, samalla kun siinä säädetään käytön painopistealueista, yhteisön ja rahaston välisen yhteistyön ehdoista sekä rahoitustuen maksamisen ehdoista ja tavasta.

56

Näin ollen riidanalaisen asetuksen 2 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että yhteisön rahoitustuen kohdentamisessa rahasto asettaa etusijalle alueiden rajat ylittävät ja yhteiskuntaryhmien väliset hankkeet siten, että täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia ja etenkin niitä, joita rahoitetaan Peace-ohjelmasta Pohjois-Irlannissa ja Irlannin rajakreivikunnissa. Artiklan kolmannen kohdan nojalla rahoitustukea on käytettävä niin, että sillä saadaan aikaan kestävää taloudellista kehitystä ja sosiaalisia parannuksia kyseisillä alueilla.

57

Tältä osin on huomattava, että riidanalaisen asetuksen 6 ja 10 artiklan mukaan yhteisön rahastoon myöhemmin suoritettavien maksujen ja niiden vuosittaisen maksamisen edellytyksenä on, että komissio hyväksyy rahaston esittämän päättämistä koskevan strategian. Lisäksi riidanalaisen asetuksen 7 artiklan mukaan edellytyksenä sille, että vuosittaisesta rahoitusosuudesta merkittävä osa maksetaan, on se, että rahasto on antanut sitoumuksen, jonka mukaan rahasto noudattaa asetuksessa säädettyjä edellytyksiä, ja se, että komissio hyväksyy rahaston vuosittaisen toimintakertomuksen.

58

Edellä esitetystä seuraa, että kun ei oteta huomioon yhteisön lainsäädäntökehystä, johon yhteisön rahastolle myöntämä rahoitustuki kuuluu, rahoitustuki kuuluu erityistoimiin, jotka silloin, kun ne osoittautuvat tarpeellisiksi rakennerahastojen ulkopuolella EY 158 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden lujittamiseksi, voidaan antaa EY 159 artiklan kolmannen kohdan nojalla.

59

Yhteisön ja rahaston välisen yhteistyön ehdot ja yhteisön rahoitustuen maksamisen ehdot ja tavat eivät kuitenkaan anna yhteisölle mahdollisuutta säätää, että rahaston käyttämällä tuella ei saa kattaa toimia, jotka ylittävät taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän yhteisön politiikan soveltamisalan tai joita ei hallinnoida yhteisön kyseistä politiikkaa koskevien perusteiden mukaisesti, vaikka ne olisivat IFI-sopimuksen tavoitteiden mukaisia.

60

IFI-sopimuksen 5 artiklan mukaan rahasto nimittäin on kansainvälinen järjestö, joka on oikeushenkilö. Vaikka yhteisö on tarkkailija rahaston hallintoneuvostossa ja vaikka riidanalaisen asetuksen mukaan rahasto ja rakennerahastot ja erityisesti Peace-ohjelma on sovitettava kaikilla tasoilla yhteen, yhteisö ei ole jäsen järjestössä eikä sen hallintoneuvostossa, joka toimii IFI-sopimuksen 6 artiklan nojalla sopimuspuolina olevien kahden hallituksen määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

61

Riidanalaisen asetuksen 2 artiklan toisen kohdan mukaan yhteisön rahoitustuki on käytettävä IFI-sopimuksen mukaisesti, ja kuten komissio on oikein huomauttanut, sopimuksessa ei määritellä tyhjentävästi tukitoimia, vaan 4 artiklassa ainoastaan määritetään rahaston ensisijaisesti rahoittamat toimenpidetyypit. Riidanalaisen asetuksen viittaus IFI-sopimukseen mahdollistaa rahoitustuen käytön toimiin, joiden täsmällisiä tavoitteita ja tosiasiallista sisältöä ei tunnettu ainakaan riidanalaisen asetuksen antamisen hetkellä, kun otetaan huomioon, ettei yhteisön tehtävänä ole näiden toimien suunnittelu ja toteutus.

62

Vaikka riidanalaisen asetuksen 6, 7 ja 10 artiklassa asetetaan myös muodollisia edellytyksiä yhteisön rahaston hyväksi myöntämän rahoitustuen maksamiselle, säännöksissä ei kuitenkaan säädetä rahoitustuella rahoitettaville hankkeille aineellisia edellytyksiä, jotka eroavat riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa säädetyistä. Toisin kuin parlamentti väittää, näillä riidanalaisen asetuksen säännöksillä ei voida taata sitä, että kaikki yhteisön rahastosta rahoittamat tukitoimet vastaavat tosiasiallisesti taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän yhteisön politiikan omiin tavoitteisiin.

63

Yhteisön lainsäätäjä saattoi perustellusti katsoa asetuksen N:o 1968/2006 kuudennen perustelukappaleen mukaisesti, että tällä asetuksella rahoitettavien toimien valikoima ylittää yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan yhteisön politiikan soveltamisalan.

64

Kuten tuomion 46 kohdassa todetaan, EY 159 artikla kattaa kuitenkin ainoastaan yhteisön omat toimintakeinot, joita yhteisön lainsäädäntö koskee ja joiden sisältö ei ylitä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän yhteisön politiikan soveltamisalaa.

65

EY 159 artiklan kolmas kohta ei siis yksinään anna yhteisölle tarvittavaa toimivaltaa edistää taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivän yhteisön politiikan tavoitteita rahoitustuella riidanalaisen asetuksessa tarkoitetun kaltaisin edellytyksin.

66

Tässä tilanteessa on tutkittava, onko lainsäätäjän turvauduttava sekä EY 308 artiklaan että EY 159 artiklan kolmanteen kohtaan riidanalaisen asetuksen antamiseksi.

67

Tältä osin on muistettava, kuten tämän tuomion 41 kohdassa todetaan, että EY 308 artiklalla pyritään korvaamaan se, ettei perustamissopimuksen erityismääräyksissä ole nimenomaisesti tai implisiittisesti myönnetty yhteisöjen toimielimille toimivaltaa, joka kuitenkin näyttää tarpeelliselta, jotta yhteisö voi hoitaa tehtävänsä saavuttaakseen tietyn perustamissopimuksessa vahvistetun tavoitteen. Lisäksi EY 308 artiklasta ilmenee, että sen käyttäminen oikeusperustana edellyttää, että aiottu toiminta liittyy ”yhteismarkkinoiden toimintaan” (ks. em. yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, 200 kohta).

68

Riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on tukea kahden jäsenvaltion perustaman sellaisen kansainvälisen järjestön toimia, jonka tavoitteena on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. Kuten EY 2 artiklasta ja EY 3 artiklan 1 kohdan k alakohdasta ilmenee, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen on yhteisön tavoite, josta on määrätty sen lisäksi, mitä määrätään EY:n perustamissopimuksen XVII osastossa, jossa annetaan yhteisölle toimivalta toteuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkivää yhteisön politiikkaa. Kuten myös riidanalaisen asetuksen 17 perustelukappaleesta ilmenee, riidanalaisen asetuksen tarkoitus liittyy yhteismarkkinoihin, koska asetuksella pyritään parantamaan kahden jäsenvaltion epäsuotuisien alueiden taloudellista tilannetta ja näin ollen yhteismarkkinoiden toimintaa.

69

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että riidanalaisella asetuksella pyritään EY 2 artiklan ja EY 3 artiklan 1 kohdan k alakohdan ja EY:n perustamissopimuksen XVII osaston mukaisiin tavoitteisiin, eikä tässä osastossa yksinään anneta yhteisölle tarvittavaa toimivaltaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen, joten yhteisön lainsäätäjän olisi tullut käyttää oikeusperustana EY 159 artiklan kolmatta kohtaa yhdessä EY 308 artiklan kanssa (ks. vastaavasti asia 242/87, komissio v. neuvosto, tuomio 30.5.1989, Kok., s. I-1425, Kok. Ep. X, s. 53, 6 ja 37 kohta ja em. yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, 211–214 kohta) ja noudattaa niissä tarkoitettuja lainsäädäntömenettelyjä eli EY 251 artiklan mukaista niin sanottua yhteispäätösmenettelyä ja neuvoston yksimielisyyttä edellyttävää päätöksentekomenettelyä.

70

Neuvosto vaatii väliintulijoiden tukemana, että siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen, se pysyttää riidanalaisen asetuksen vaikutukset voimassa EY 231 artiklan toisen kohdan nojalla siihen asti, kunnes annetaan uusi asetus, ja toteaa, ettei kumoaminen vaikuta jo suoritettujen maksujen eikä riidanalaisen asetuksen perusteella tehtyjen maksusitoumusten pätevyyteen.

71

Neuvoston mukaan riidanalaisen asetuksen vaikutusten pysyttäminen on tarpeen tärkeistä oikeusvarmuutta koskevista syistä, jotka liittyvät sekä käynnissä oleviin hankkeisiin että rahaston hallinnon perusteltuun luottamukseen.

72

EY 231 artiklan toisen kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi tarpeelliseksi katsoessaan todeta, miltä osin kumotun asetuksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.

73

Riidanalaisen asetuksen 12 artiklan mukaisesti asetus tuli voimaan 1.1.2007, ja sen voimassaolo päättyy . Riidanalaisen asetuksen kumoaminen tapahtuu näin ollen tilanteessa, jossa ainakin kaksi neljästä vuosittain maksettavasta rahoitusosuudesta eli merkittävin osa rahoitustuesta on näin ollen maksettu ja jossa rahaston hallinto voi perustellusti olettaa, että sille maksetaan myös rahoitustuen puuttuva osa.

74

Siten riidanalaisen asetuksen kumoamisella ilman, että sen vaikutuksia pysytetään voimassa, saattaisi olla kielteisiä seurauksia erityisesti suunnitelluille ja käynnissä oleville toimille ja hankkeille, joille on myönnetty rahoitustukea, ja se voisi aiheuttaa haitallista epävarmuutta toimille, jotka rahasto on rahoittanut tai joita se on rahoittamassa.

75

Tässä tilanteessa on olemassa tärkeitä oikeusvarmuutta koskevia syitä, jotka oikeuttavat sen, että yhteisöjen tuomioistuin käyttää sille EY 231 artiklan toisessa kohdassa annettua toimivaltaa ja toteaa, miltä osin kumotun asetuksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Sen vuoksi on syytä määrätä, ettei riidanalaisen asetuksen kumoaminen vaikuta sen perusteella ennen tämän tuomion julistamista suoritettujen maksujen eikä tehtyjen sellaisten maksusitoumusten pätevyyteen ja että riidanalaisen asetuksen vaikutukset pysytetään siihen asti, kunnes asianmukaisen oikeusperustan nojalla kohtuullisessa ajassa annettu uusi asetus tulee voimaan.

76

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

77

Koska neuvosto ja parlamentti ovat hävinneet käsiteltävänä olevan asian osittain, on määrättävä, että ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

78

Työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: