Välimeren unioni

Välimeren unioni on hallitustenvälinen elin, jonka avulla Euroopan unionin (EU) maat ja 15 Välimeren etelä- ja itärannikon maata edistävät vuoropuhelua ja yhteistyötä.

Vuonna 1995 käynnistetyllä Euro–Välimeri-kumppanuudella (Euromed) pyrittiin lisäämään vakautta ja kasvua Välimeren alueella. Se kattoi poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteistyön.

Vuonna 2008 Euromed sai uutta pontta monenvälisen Välimeren unionin kautta. Tuolloin käynnistettiin uusia alueellisia hankkeita, esimerkiksi talouden, ympäristön, energian ja muuttoliikkeen alalla. Ministeritasolla vuonna 2017 hyväksytty etenemissuunnitelma toimii Välimeren unionin tärkeimpänä ohjenuorana.

27 EU-maan lisäksi Välimeren unionin jäseniä ovat 15 kumppanimaata: Albania, Algeria, Bosnia ja Hertsegovina, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Mauritania, Monaco, Montenegro, Marokko, Palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia ja Turkki.

Jotkut näistä maista ovat nyt EU:n jäsenehdokkaita tai mahdollisia jäsenehdokkaita, kun taas toisilla on kahdenväliseen kumppanuuteen liittyviä tavoitteita tai toimintasuunnitelmia Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) puitteissa. Euroopan naapuruuspolitiikan vuoden 2015 uudelleentarkastelussa keskitytään naapuruston vakauttamiseen, kumppanimaita koskevaan eriytettyyn lähestymistapaan ja kaikkien sidosryhmien vahvempaan sitoutumiseen tähän politiikkaan. Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline 2021–2027 tarjoaa taloudellista tukea Euroopan naapuruuspolitiikalle, ja sen talousarvio on 19 miljardia euroa naapurimaille pelkästään maantieteellisen pilarin puitteissa.