This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011PC0416
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the common organisation of the markets in fishery and aquaculture products
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä
/* KOM/2011/0416 lopullinen - 2011/0194 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä /* KOM/2011/0416 lopullinen - 2011/0194 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Kalastus- ja
vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely perustettiin vuonna 1970. Se
on yksi yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) pilareista. Sen nykyinen
oikeusperusta on vuonna 1999 annettu asetus (EY) N:o 104/2000. Yhteisen
kalastuspolitiikan uudistus tarjoaa erinomaisen tilaisuuden arvioida ja
mahdollisesti tarkistaa kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen
markkinajärjestelyn tavoitteita ja välineitä. Havaitut
ongelmat ja uudistuksen tavoitteet Komissio on vuodesta
2008 alkaen toteuttanut laajoja arviointeja ja kuulemisia selvittääkseen, miten
nykyinen säädöskehys toimii, kartoittaakseen ja analysoidakseen markkinoiden
kehitystä ja trendejä EU:ssa kuluneen vuosikymmenen aikana sekä kuullakseen eri
osapuolten näkemyksiä. Analyysien
perusteella on määritelty viisi keskeistä ongelma-aluetta, jotka voidaan
kiteyttää seuraavasti: EU:n yhteisellä
markkinajärjestelyllä ei ole riittävästi tuettu kestävää tuotantoa. Vaikka
monia EU:n kalavesiä ei hyödynnetä kestävästi, kestävien tuotantotapojen
käytöstä on aivan viime aikoihin asti annettu markkinoilla hyvin vähän
hyvitystä eivätkä kestämättömät tai mahdollisesti kestämättömät käytännöt ole
johtaneet markkinaseuraamuksiin. Nykyinen politiikka ei ole antanut riittävästi
oikeita signaaleja. EU:n tuotannon
markkina-asema on heikentynyt. EU:n (kalastus ja vesiviljelyalan) tuottajien
tuotantomahdollisuudet ovat rajalliset, tai ne ovat pienentyneet. Lisäksi alan
tuotantopuoli on hajanainen lajien ja purku- ja myyntipaikkojen runsauden
vuoksi, kun taas kysyntäpuoli on erittäin keskittynyt. EU:n tuotanto ei
myöskään ole kilpailukykyistä yhä globaaleimmiksi käyvillä markkinoilla. Markkinoiden
vaihteluja ei ole kyetty ennakoimaan tai hallitsemaan: Tuotanto-olojen ja
saatavuuden epävarmuus leimaa kalastusta enemmän kuin muita
elintarviketuotannon aloja. Tästä huolimatta EU:n tarjontapuolella varaudutaan
heikosti kysyntäpuolen tarvitsemaan määrään ja laatuun. Toisaalta EU:n
tuottajat eivät kovinkaan suuressa määrin ennakoi tuotantosuunnittelussaan
markkinoiden kysyntää. Tämän seurauksena ensimyyntihinnat vaihtelevat suuresti. EU:n
markkinapotentiaali jää suurelta osin hyödyntämättä: Vaikka kulutuksen kasvu
kaikkialla EU:ssa tarjoaa EU:n tuottajille konkreettisia ansiomahdollisuuksia.
Tiedotus- ja liiketoimintakulut ovat kuitenkin korkeat kaupan pitämisen eri
vaiheissa. Kuluttajalle tietojen puute tarkoittaa, ettei hän voi tehdä
valistunutta ja vastuullista valintaa. Yhteisen
markkinajärjestelyn täytäntöönpanoa hidastaa hankala ja turhan monimutkainen
säädöskehys. Yhteisen
markkinajärjestelyn uudistusta koskevassa ehdotuksessa keskitytään edellä
mainituista syistä seuraaviin tavoitteisiin: Markkinakannustimien
parantaminen kestävien tuotantotapojen tukemiseksi: Tuottajajärjestöihin
kuuluvat EU:n (kalastus ja vesiviljelyalan) tuottajat toimivat päivittäin
tuotannon sekä kalastuksen hoitoon ja markkinoihin liittyvien kysymysten
parissa. Heidän roolinsa, vastuunsa ja valtuutensa on määriteltävä uudelleen
YKP:n uudistuksen tavoitteiden mukaisiksi, jotta tuotantotoimintaa voidaan
ohjata kestävämpään suuntaan. Tuotantoketjun alkupään muutkin toimijat olisi
saatava paremmin ja vastuullisemmin sitoutumaan kestävyyteen hankinnoissaan. EU:n tuotannon
markkina-aseman parantaminen: Jos halutaan korjata markkinoiden puutteet ja
puuttua korkeisiin tiedotus- ja liiketoimintakustannuksiin ja organisatorisiin
ongelmiin, on keskityttävä tuotantotoimintaan (tarjonnan ryhmittely ja
ensimyynnin markkinoinnin parantaminen), lisättävä EU:n tuotannon kilpailukykyä
(laatu, innovointi ja lisäarvo), vahvistettava tuottajien neuvotteluvoimaa ja
luotava tasapuoliset edellytykset kaikkien unionin markkinoilla kaupan
pidettävien tuotteiden osalta. EU:n tuotannon
selvempi yhteys EU:n markkinoiden rakennemuutoksiin ja lyhyen aikavälin
vaihteluihin olisi otettava paremmin huomioon tuottajien strategioissa. Tämä
tukisi markkinatuntemuksen kehittämistä ja helpottaisi kysynnän ja kilpailevan
tarjonnan analysoimista. Suurempi läpinäkyvyys kaupan pitämisen eri vaiheissa
todennäköisesti helpottaisi tarjonnan ja kysynnän kohtaamista ja tehostaisi
alan päätöksentekoa. Ensimyyntihintojen vaihtelua voidaan vähentää parantamalla
tuottajajärjestöjen tuotteiden markkinoille saattamisen edellytyksiä ja
varmistamalla, että tuotannon laatu, määrä ja esillepano suunnitellaan ja
mukautetaan kysynnän perusteella. EU:n tuotteiden
markkinapotentiaalin parantaminen: Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
sisämarkkinat toimivat heikosti erityisesti tiedotuspuutteiden vuoksi. EU:n
tuotannon suhteellisia etuja (tuoreus, paikallisuus, monipuolisuus jne.)
voitaisiin hyödyntää paremmin lisäämällä erilaistamista ja menekin edistämistä.
EU:n kuluttajilla on myös oikeus saada tarkempia ja luotettavampia tietoja,
jotka vahvistavat luottamusta kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Hyvän
hallintotavan tukeminen, hallinnollisen taakan keventäminen ja säädöskehyksen
yksinkertaistaminen: Nykyisiä säännöksiä ja välineitä olisi arvioitava
uudelleen, yksinkertaistettava ja selkeytettävä. Yhteistä markkinajärjestelyä
olisi tuettava uudistetun YKP:n yhteydessä käyttöön otettavan uuden rahaston
puitteissa. Vuorovaikutus
YKP:n uudistuksen kanssa Yhteisen
kalastuspolitiikan uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on edistää kalavarojen
kestävää hoitoa taloudellisesti kannattavalla kalastusalalla, jolle puolestaan
annetaan lisää vastuuta kalastuksenhoidosta. YKP:n uudistusta koskevassa
vaikutusten arvioinnissa tultiin siihen tulokseen, että YKP:n uudet tavoitteet
ja välineet huomioon ottaen yhteistä markkinajärjestelyä on uudistettava kauaskantoisesti.
Markkinalähtöisten välineiden olisi edistettävä suoraan tai välillisesti YKP:n
keskeisten tavoitteiden toteutumista. Liikakalastuksesta
ja kestämättömistä tuotantotavoista sekä yksinomaan määrään perustuvista
tuotantostrategioista eroon pääsemiseksi uudella yhteisellä
markkinajärjestelyllä tuetaan seuraavaa: tuottajajärjestöjen
suurempi vaikutusvalta ja niiden osallistuminen kalastusoikeuksien sekä
tuotannon ja kaupan pitämisen hallinnointiin; markkinatoimenpiteet,
joilla lisätään (kalastus- ja vesiviljelyalan) tuottajien neuvotteluvoimaa,
parannetaan markkinakriisien ennakointia, ehkäisyä ja hallintaa sekä lisätään
markkinoiden avoimuutta ja tehokkuutta; kestäviin
tuotantotapoihin liittyvät markkinakannustimet ja lisäpalkkiot, kestävään tuotantoon,
hankintaan ja kulutukseen liittyvät kumppanuudet, sertifiointi
(ympäristömerkit), menekin edistäminen, kuluttajille tiedottaminen; saaliiden
poisheittämistä koskevat täydentävät markkinatoimenpiteet. Asiaa koskevat
EU:n nykyiset säännökset Nykyisen
sääntelykehyksen muodostaa kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000. Asetus on
tarkoitus korvata tällä ehdotuksella. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA
VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET Intressitahoja on
kuultu eri tasoilla vuodesta 2008 alkaen seuraavasti: Markkina- ja
kauppakysymyksistä järjestettiin julkinen kuuleminen Internetin kautta 9.
huhtikuuta 2009 ja 31. joulukuuta 2009 välisenä aikana yhteisen
kalastuspolitiikan uudistusta koskevan vihreän kirjan (KOM(2009) 163
lopullinen) yhteydessä. Vihreään kirjaan saatiin 400 kannanottoa, joista lähes
kaikissa käsiteltiin yhteisen markkinajärjestelyn uudistukseen liittyviä
kysymyksiä. Tiivistelmä vastauksista esitetään kuulemisesta laaditun komission
yksiköiden valmisteluasiakirjan luvussa 3.4 (Synthesis of the Consultation
on the reform of the Common Fisheries Policy, huhtikuu 2010
(SEC(2010) 428 lopullinen)). Alan edustajia
(tuottajia, maahantuojia, jalostajia, vähittäiskauppiaita) ja kansalaisyhteiskunnan
toimijoita (kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöjä, kuluttajajärjestöjä)
kuultiin laajasti YKP:n alan neuvoa-antavissa elimissä ja eri aiheita
käsittelevissä seminaareissa. Laajaa vuoropuhelua käytiin jäsenvaltioiden
kanssa, muun muassa alan kansallisten edustajien ja keskus- ja
alueviranomaisten kanssa pidetyissä kahdenvälisissä kokouksissa, sekä
hallintokomitean kanssa. Euroopan parlamentti, erityisesti sen
kalatalousvaliokunta, osallistui tiiviisti näihin kuulemisiin ja tapahtumiin. Vaikutusten
arviointi Komissioon
perustettiin yksiköiden välinen ohjausryhmä, joka osallistui
vaikutustenarviointiprosessiin. Siinä analysoitiin ensin nykyistä
kalastuspolitiikan kehystä ja EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinoiden
kehitystä, minkä jälkeen määriteltiin uudistetun yhteisen markkinajärjestelyn
alustavat tavoitteet. Näiden tavoitteiden valossa tarkasteltiin erilaisia
vaihtoehtoja politiikan uudistamiseksi: Säilytetään
nykyinen kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely. Tämä
tarkoittaisi keskittymistä ennen kaikkea hintojen vakautta tukeviin
markkinainterventioihin. Nykyistä kalastus-
ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä tarkistetaan supistamalla
interventiomekanismit yhdeksi varastointitueksi, jota maksettaisiin
ihmisravinnoksi tarkoitetuille kalastustuotteille, ja tekemällä muut välineet
(kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja kuluttajille tiedottaminen)
yksinkertaisemmiksi, tarkoituksenmukaisemmiksi ja joustavammiksi. Parannetaan
kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä asettamalla
tuottajajärjestöille ja toimialajärjestöille uusia tavoitteita ja myöntämällä
niille taloudellista tukea kestävien tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien
suunnitelmien laatimista ja toteuttamista varten. Pakollisten kuluttajatietojen
sisältöä ja kattavuutta lisätään. Huomioon otetaan myös vapaaehtoisten
merkintöjen oikeellisuus ja valvonta. Puretaan kalastus-
ja vesiviljelytuotealan nykyistä yhteistä markkinajärjestelyä koskeva sääntely.
Tässä vaihtoehdossa kaikki kalastus- ja vesiviljelytuotteiden taloudelliset
tuet (interventiot ja tuki kollektiivisille toimille) ja kaikki niitä koskevat
yksittäiset säädökset kumottaisiin. Nykyisen
järjestelyn säilyttäminen arvioitiin osittain tehottomaksi ja liian mutkikkaaksi
täyttämään järjestelyn nykyiset tavoitteet. Yhteinen markkinajärjestely
vaikuttaa nyt, 12 vuotta perustamisensa jälkeen, vastaavan huonosti EU:n
markkinoiden vaatimuksiin. YKP:n uudistuksen jälkeen yhteinen
markkinajärjestely olisi entistäkin tehottomampi, eikä se ehkä sopisi yhteen
uudistetun YKP:n tavoitteiden kanssa. Nykyisen yhteisen
markkinajärjestelyn pahimpien puutteiden korjaaminen mukauttamalla ja
yksinkertaistamalla tekisi järjestelystä toimivamman. Merkitys YKP:n
uudistuksen tärkeimpien tavoitteiden saavuttamiselle jäisi kuitenkin
vähäiseksi. Huolimatta siitä,
että markkinalähtöinen kehitys ja markkinakannustimet edistävät kestävyyttä nyt
entistä voimakkaammin, EU:n yhteisen markkinajärjestelyn lakkauttaminen
kokonaan ei ratkaisisi täysin suurimpia ongelmia, eli tarjonnan
monimutkaisuutta ja hajanaisuutta EU:ssa ja riskiä siitä, että kuluttajille
annetaan harhaanjohtavia tai hämmentäviä tietoja. Tästä syystä
komissio kannattaa yhteisen markkinajärjestelyn parantamista siten, että
kalastus- ja vesiviljelyalaa tuetaan sen siirtyessä kestäviin tuotantotapoihin.
Organisointia ja kaupan pitämistä voidaan tehostaa huomattavasti tarjonnan
ennakoitavuuden parantamiseksi ja liiketoimintakulujen pienentämiseksi.
Vaihtoehdossa korostuu jokaisen keskeisen sidosryhmän vastuu kestävien
käytäntöjen suosimisesta. Yhteisen markkinajärjestelyn avulla olisi lisättävä
kalastus- ja vesiviljelytuotteiden lisäarvoa siten, että siirrytään kalastus-
ja vesiviljelyalalla laivastoon kohdistuvasta tuesta (erityisesti
romutuspalkkiot ja toiminnan tilapäisestä lopettamisesta maksettavat palkkiot)
älykkäiden, ympäristömyötäisten, innovatiivisten ja markkinakeskeisten
ratkaisujen tukemiseen. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Oikeusperusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
43 artiklan 2 kohta. Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu jaettuun toimivaltaan, ja sen
vuoksi sovelletaan toissijaisuusperiaatetta. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: Yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen toimintapolitiikka, minkä vuoksi se olisi pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston antamalla asetuksella. Perustavoitteen saavuttamiseksi eli sellaisen kalastus- ja vesiviljelyalan turvaamiseksi, joka takaa talouden, ympäristön sekä sosiaalisten edellytysten kestävyyden ja osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta, on tarpeen ja aiheellista vahvistaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevat säännöt. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 2011/0194 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen, kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[1], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[2], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1)
Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat
kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoita koskevat toimenpiteet unionissa.
Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä
’yhteinen markkinajärjestely’, on erottamaton osa yhteistä kalastuspolitiikkaa,
ja sillä olisi edistettävä kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Koska
yhteinen kalastuspolitiikka on parhaillaan tarkistettavana, yhteistä
markkinajärjestelyä olisi mukautettava vastaavasti. (2)
Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä
markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annettua neuvoston asetusta
(EY) N:o 104/2000[3] on tarpeen tarkistaa
nykyään voimassa olevien säännösten täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden,
unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden viimeaikaisten tapahtumien sekä
kalastus- ja vesiviljelytoiminnan kehityksen huomioon ottamiseksi. (3)
Yhteisen markkinajärjestelyn säännösten
täytäntöönpanossa olisi noudatettava unionin kansainvälisiä sitoumuksia,
erityisesti Maailman kauppajärjestön määräysten osalta. (4)
Yhteisellä markkinajärjestelyllä olisi edistettävä
yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. (5)
Koska kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinat ovat
luonteeltaan yhteiset markkinat, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla
saavuttaa kyseisiä tavoitteita vaan ne voidaan yhteisen toiminnan tarpeen
vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, ja näin ollen unioni voi toteuttaa
toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun
toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun
suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on
tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (6)
On tärkeää, että yhteisen markkinajärjestelyn
hallinnointia ohjaavat yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyvät hyvän
hallinnan periaatteet. (7)
Tuottajajärjestöt ovat yhteisen kalastuspolitiikan
ja yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen soveltamisen avaintoimijoita.
Tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisten järjestöjen tavoitteita sen
varmistamiseksi, että niiden jäsenet harjoittavat kalastus- ja vesiviljelytoimintaa
kestävällä tavalla, parantavat tuotteiden markkinoille saattamista ja keräävät
taloudellista tietoa vesiviljelystä. Näitä tavoitteita toteuttaessaan
tuottajajärjestöjen olisi otettava huomioon unionissa vallitsevat kalastus- ja
vesiviljelyalan vaihtelevat olosuhteet, etenkin pienimuotoisen kalastuksen
erityispiirteet. (8)
Toimialajärjestöt, joihin kuuluu eri toimijaryhmiä,
voivat auttaa parantamaan kaupanpitämistoimien koordinointia arvoketjussa ja
kehittämään toimenpiteitä, joista on hyötyä koko alalle. (9)
On aiheellista vahvistaa yhteiset edellytykset
tuottajajärjestöjen ja toimialajärjestöjen hyväksynnälle jäsenvaltioissa,
tuottajajärjestöjen ja toimialajärjestöjen sääntöjen laajentamiselle ja
tällaisesta laajentamisesta aiheutuneiden kustannusten jakamiselle. Sääntöjen
laajentamista koskeva menettely olisi tehtävä komissiolta saatavan luvan
varaiseksi. (10)
Jotta tuottajajärjestöt voisivat ohjata jäseniään
harjoittamaan kestävää kalastus- ja vesiviljelytoimintaa, niiden olisi
määriteltävä tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma, jossa esitetään
järjestöjen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja
toimitettava se jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. (11)
Kalastustoiminnan ennakoimattomuuden vuoksi on
aiheellista perustaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden
varastointimekanismi, jotta voitaisiin paremmin ylläpitää markkinoiden vakautta
ja lisätä tuotteista saatavaa voittoa, erityisesti luomalla lisäarvoa. Tämän
mekanismin pitäisi osaltaan lisätä unionin paikallisten markkinoiden vakautta
ja lähentymistä ja näin edistää sisämarkkinoiden toteutumista. (12)
Tuottajajärjestöt voivat perustaa kollektiivisen
rahaston tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien sekä
varastointimekanismin rahoittamiseksi. (13)
Koska hinnat vaihtelevat unionin eri osissa,
kullakin tuottajajärjestöillä olisi oltava oikeus tehdä ehdotus hinnasta, jolla
varastointimekanismi käynnistetään. Tämä käynnistyshinta ei saisi johtaa
vähimmäishintojen vahvistamiseen, mikä voisi haitata kilpailua. (14)
Koska kalakannat ovat yhteisiä luonnonvaroja,
niiden kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen voivat joissakin tapauksissa
päästä paremmin sellaiset järjestöt, joiden jäsenet tulevat eri
jäsenvaltioista. Sen vuoksi on tarpeen myös
säätää mahdollisuudesta perustaa kansallisuusrajat ylittäviä tuottajajärjestöjä
ja tuottajajärjestöjen liittoja, joihin sovelletaan tässä asetuksessa
vahvistettuja kilpailusääntöjä. (15)
Yhteisten kaupan pitämisen vaatimusten soveltamisen
odotetaan luovan edellytykset sille, että markkinoille toimitetaan kestäviä
tuotteita, käytetään hyväksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
sisämarkkinoiden koko potentiaali ja helpotetaan terveeseen kilpailuun
perustuvaa kauppaa lisäten näin tuotannon kannattavuutta. (16)
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valikoima
laajenee jatkuvasti, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää, että kuluttajille
ilmoitetaan pakolliset vähimmäistiedot tuotteiden tärkeimmistä ominaisuuksista.
Tuotteiden erilaistamisen edistämiseksi on myös otettava huomioon lisätiedot,
joiden ilmoittaminen voi olla vapaaehtoista. (17)
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon ja
kaupan pitämiseen olisi sovellettava perussopimuksen 101 artiklassa
tarkoitettuja kilpailusääntöjä, jotka koskevat sopimuksia, päätöksiä ja
menettelytapoja, jollei niiden soveltaminen estä yhteisen markkinajärjestelyn
toimintaa tai vaaranna perussopimuksen 39 artiklassa mainittujen tavoitteiden
saavuttamista. (18)
On aiheellista vahvistaa kalastus- ja
vesiviljelytuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen sovellettavat kilpailusäännöt
ottaen huomioon kalastus- ja vesiviljelyalan erityispiirteet, kuten alan
hajanaisuus, se että kala on yhteinen luonnonvara ja tuonnin suuri määrä.
Yksinkertaistamissyistä tähän asetukseen olisi sisällytettävä tiettyjen
kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24
päivänä heinäkuuta 2006 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006[4]
sisältyvät asiaa koskevat säännökset. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1184/2006 ei
enää pitäisi soveltaa kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. (19)
On tarpeen parantaa taloudellisia tietoja kalastus-
ja vesiviljelytuotteiden markkinoista unionissa. (20)
Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti
säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä 24, 33, 41 ja 46
artiklan osalta, jotta se voisi täydentää tai muuttaa tuottajajärjestöjen
hyväksynnän edellytyksiä ja vaatimuksia, täydentää tai muuttaa tuotantoa ja
kaupan pitämistä koskevan suunnitelman sisältöä, määritellä ja muuttaa kaupan
pitämisen yhteisiä vaatimuksia, täydentää tai muuttaa pakollisia tietoja sekä
asettaa vähimmäisvaatimukset tiedoille, joita toimijat voivat ilmoittaa
vapaaehtoisesti kuluttajille. (21)
On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa asiaa
valmistellessaan asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission
olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että
asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle
yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (22)
Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen 25, 31, 34
ja 37 artiklan yhdenmukainen täytäntöönpanoa, komissiolle olisi siirrettävä
täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja
periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission
täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. (23)
Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000 olisi kumottava,
mutta sen 9, 10, 11, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 34, 35, 36,
37, 38 ja 39 artiklaa olisi sovellettava Euroopan kalastus- ja meriasioiden
rahastosta annettavan asetuksen voimaantuloon asti, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I luku
Yleiset säännökset 1 artikla
Kohde 1.
Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan
yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä ’yhteinen markkinajärjestely’. 2.
Yhteinen markkinajärjestely sisältää seuraavat
välineet: (a) ammattialan järjestöt; (b) kaupan pitämistä koskevat vaatimukset; (c) kuluttajille tiedottaminen; (d) kilpailusäännöt; (e) markkinatietous. 2 artikla
Soveltamisala Yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan tämän
asetuksen liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita
pidetään kaupan unionissa. 3 artikla
Tavoitteet Yhteisellä markkinajärjestelyllä edistetään
yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 2 ja 3 artiklassa
vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista. 4 artikla
Periaatteet Yhteistä markkinajärjestelyä ohjaavat
yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 4 artiklassa vahvistetut
hyvän hallinnan periaatteet. 5 artikla
Määritelmät Tässä asetuksessa sovelletaan yhteisestä
kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä.
Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä: (a)
’kalastustuotteilla’ tarkoitetaan liitteessä I
lueteltuja, mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai
niistä johdettuja tuotteita; (b)
’vesiviljelytuotteilla’ tarkoitetaan liitteessä I
lueteltuja, mistä tahansa vesiviljelytoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä
niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa tai niistä johdettuja tuotteita; (c)
’tuottajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä
tai oikeushenkilöä, joka käyttää tuotantovälineitä kalastus- tai
vesiviljelytuotteiden hankkimiseksi tarkoituksena niiden markkinoille
saattaminen; (d)
’kalastus- tai vesiviljelyalalla’ tarkoitetaan
talouden alaa, johon kuuluvat kaikki kalastus- tai vesiviljelytuotteiden
tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä koskevat toiminnot; (e)
’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan
kalastus- tai vesiviljelytuotteen toimittamista unionin markkinoille
liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai
maksutta; (f)
’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan kalastus-
tai vesiviljelytuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin
markkinoilla. II luku
Ammattialan järjestöt I jakso
Perustaminen, tavoitteet ja toimenpiteet 6 artikla
Kalastusalan tuottajajärjestöjen perustaminen Kalastusalan tuottajajärjestöjä voivat
perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivat kalastustuotteiden
tuottajat omasta aloitteestaan ryhminä, ja ne voidaan hyväksyä II jakson
mukaisesti. 7 artikla
Kalastusalan tuottajajärjestöjen tavoitteet Kalastusalan tuottajajärjestöt pyrkivät
seuraaviin tavoitteisiin: (a)
jäsenten taloudellisesti kannattavan
kalastustoiminnan edistäminen siten, että noudatetaan kaikilta osin yhteisestä
kalastuspolitiikasta annetussa asetuksessa ja ympäristölainsäädännössä
vahvistettua luonnonvarojen suojelupolitiikkaa; (b)
kaupallisten kantojen tahattomia saaliita koskevan
kysymyksen hoitaminen; (c)
markkinoille saattamisen edellytysten parantaminen
jäsenten kalastustuotteiden osalta; (d)
markkinoiden vakauttaminen; (e)
tuottajien toiminnan kannattavuuden parantaminen. 8 artikla
Kalastusalan tuottajajärjestöjen käytettävissä olevat toimenpiteet Kalastusalan tuottajajärjestöt voivat käyttää
seuraavia toimenpiteitä 7 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi: (a)
jäsenten kalastustoiminnan suunnittelu; (b)
kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden
hyödyntäminen mahdollisimman hyvin - käyttämällä sellaiset aluksista puretut
tuotteet, jotka eivät vastaa 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja
kaupallisia vähimmäiskokoja, muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi, - saattamalla markkinoille sellaiset aluksista
puretut tuotteet, jotka vastaavat 39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa
tarkoitettuja kaupallisia vähimmäiskokoja, - jakamalla aluksista purettuja tuotteita
maksutta hyväntekeväisyys- tai avustustarkoituksiin; (c)
tuotannon mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin; (d)
jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen
kanavointi; (e)
kalastustuotteiden väliaikaisen varastoinnin
hallinnointi 35 ja 36 artiklan mukaisesti; (f)
valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta
jäsenten toiminta vastaisi tuottajajärjestön vahvistamia sääntöjä. 9 artikla
Vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen perustaminen Vesiviljelyalan tuottajajärjestöjä voivat
perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivat vesiviljelytuotteiden
tuottajat omasta aloitteestaan ryhminä, ja ne voidaan hyväksyä II jakson
mukaisesti. 10 artikla
Vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen tavoitteet Vesiviljelyalan tuottajajärjestöt pyrkivät
seuraaviin tavoitteisiin: (a)
jäsenten kestävän vesiviljelytoiminnan edistäminen
kehitysmahdollisuuksia tarjoamalla; (b)
elintarviketarjonnan lisääminen ja työllisyyden
parantaminen rannikko- ja maaseutualueilla; (c)
sen varmistaminen, että jäsenten toiminta on
yhdenmukaista yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 51 artiklassa
tarkoitettujen kansallisten strategiasuunnitelmien kanssa; (d)
markkinoille saattamisen edellytysten parantaminen
jäsenten vesiviljelytuotteiden osalta; (e)
tuottajien toiminnan kannattavuuden parantaminen. 11 artikla
Vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen käytettävissä olevat toimenpiteet Vesiviljelyalan tuottajajärjestöt voivat
käyttää seuraavia toimenpiteitä 10 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi: (a)
vastuullisen ja kestävän vesiviljelyn edistäminen
erityisesti ympäristönsuojelun sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta; (b)
tuotannon mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin; (c)
jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen
kanavointi; (d)
valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta
jäsenten toiminta vastaisi tuottajajärjestön vahvistamia sääntöjä; (e)
tietojen kerääminen kaupan pidetyistä tuotteista,
mukaan luettuina ensimyyntejä koskevat taloudelliset tiedot, sekä
tuotantoennusteista; 12 artikla
Tuottajajärjestöjen liittojen perustaminen 1.
Kalastus- tai vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen
liiton voivat perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hyväksytyt
tuottajajärjestöt omasta aloitteestaan ryhmänä. 2.
Tuottajajärjestöihin sovellettavia tämän asetuksen
säännöksiä sovelletaan tuottajajärjestöjen liittoihin, jollei toisin mainita. 13 artikla
Tuottajajärjestöjen liittojen tavoitteet Kalastus- tai vesiviljelyalan
tuottajajärjestöjen liitot pyrkivät seuraaviin tavoitteisiin: (a)
jonkin tuottajajärjestöjen 7 ja 10 artiklassa
vahvistetun tavoitteen saavuttaminen tehokkaammalla tavalla; (b)
jäsentuottajajärjestöjen yhteistä etua palvelevan
toiminnan koordinointi ja kehittäminen. 14 artikla
Toimialajärjestöjen perustaminen Toimialajärjestön voivat perustaa yhdessä tai
useammassa jäsenvaltiossa toimivat kalastus- ja vesiviljelytuotealan toimijat
omasta aloitteestaan ryhmänä, ja se voidaan hyväksyä II jakson mukaisesti. 15 artikla
Toimialajärjestöjen tavoitteet Toimialajärjestöt pyrkivät seuraaviin
tavoitteisiin: (a)
unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
markkinoilla saataville asettamisen edellytysten parantaminen; (b)
avustaminen unionin kalastus- ja
vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamisen ja markkinoilla saataville
asettamisen koordinoinnin parantamisessa. 16 artikla
Toimialajärjestöjen käytettävissä olevat toimenpiteet Toimialajärjestöt voivat käyttää seuraavia
toimenpiteitä 15 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi: (a)
unionin lainsäädännön mukaisten mallisopimusten
laatiminen; (b)
unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin
edistäminen syrjimättömällä tavalla käyttämällä hyväksi sertifioinnin,
erityisesti alkuperämerkintöjen, laatumerkintöjen, maantieteellisten
merkintöjen ja kestävyysmerkintöjen tarjoamia mahdollisuuksia; (c)
unionin tai kansallisen lainsäädännön säännöksiä
tiukempien sääntöjen vahvistaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
tuotannolle ja kaupan pitämiselle; (d)
laadun sekä tuotantoa ja markkinoita koskevan
tietämyksen ja niiden avoimuuden parantaminen; (e)
markkina- ja muiden tutkimusten suorittaminen sekä
markkinoiden toiminnan optimointiin tähtäävien tekniikoiden kehittäminen,
mukaan luettuna tieto- ja viestintätekniikka; (f)
tietojen tuottaminen ja tutkimustoiminta sellaisen
kestävän tarjonnan aikaansaamiseksi, joka määrältään, laadultaan ja hinnaltaan
vastaa markkinoiden tarpeita ja kuluttajien toiveita; (g)
valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta
jäsenten toiminta vastaisi toimialajärjestön vahvistamia sääntöjä. II jakso
Hyväksyminen 17 artikla
Tuottajajärjestöjen hyväksyminen Jäsenvaltiot voivat hyväksyä kalastus- tai
vesiviljelyalan tuottajajärjestöiksi kaikki hyväksyntää hakevat kalastus- tai
vesiviljelyalan tuottajaryhmät edellyttäen, että (a)
ryhmillä on riittävän laajaa taloudellista
toimintaa kyseisen jäsenvaltion alueella tai alueen osalla erityisesti
jäsenmäärän ja kaupan pidettävän tuotannon määrän osalta; (b)
ryhmillä on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön
mukaisesti oikeushenkilöys, niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion
alueella ja ne ovat sijoittautuneet sen alueelle; (c)
ryhmät kykenevät pyrkimään 7 ja 10 artiklassa
vahvistettuihin tavoitteisiin; (d)
ryhmät noudattavat VI luvussa vahvistettuja
kilpailusääntöjä; (e)
ryhmillä ei ole määräävää asemaa tietyillä
markkinoilla, ellei tämä ole perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden
saavuttamisen kannalta tarpeen. 18 artikla
Toimialajärjestöjen hyväksyminen Jäsenvaltiot voivat hyväksyä
toimialajärjestöiksi kaikki niiden alueelle sijoittautuneet hyväksyntää
asianmukaisesti hakevat ryhmät ottaen huomioon unionin säännöt, erityisesti
kilpailusäännöt, ja edellyttäen, että (a)
ryhmät edustavat merkittävää osaa vähintään
kahdesta seuraavasta toiminnasta tietyllä alueella tai tietyillä alueilla:
kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden
tuotanto, kaupan pitäminen ja jalostus; (b)
ryhmät eivät itse harjoita kalastus- ja
vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden tuotantoa, jalostusta
tai kaupan pitämistä; (c)
ryhmillä on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön
mukaisesti oikeushenkilöys, niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion
alueella ja ne ovat sijoittautuneet sen alueelle; (d)
ryhmät kykenevät pyrkimään 15 artiklassa
vahvistettuihin tavoitteisiin; (e)
ryhmät ottavat huomioon kuluttajien edun; (f)
ryhmät eivät estä yhteisen markkinajärjestelyn
moitteetonta toimintaa. 19 artikla
Jäsenvaltioiden suorittamat tarkastukset ja hyväksynnän peruuttaminen Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisin
väliajoin, että tuottajajärjestöt ja toimialajärjestöt täyttävät 17 ja 18
artiklassa vahvistetut hyväksynnän edellytykset, ja tarvittaessa peruutettava
tuottajajärjestön tai toimialajärjestön hyväksyntä. 20 artikla
Kansallisuusrajoja ylittävät tuottajajärjestöt, tuottajajärjestöjen liitot ja
toimialajärjestöt Jäsenvaltioiden, joiden kansalaisia on
jäseninä toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneessa tuottaja- tai
toimialajärjestössä, ja jäsenvaltioiden, joiden alueella on eri jäsenvaltioissa
hyväksyttyjen tuottajajärjestöjen liiton päätoimipaikka, on toteutettava
asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa hallinnollinen yhteistyö, jota tällaisen
järjestön tai liiton toiminnan valvonta edellyttää. 21 artikla
Kalastusmahdollisuuksien jakaminen
Tuottajajärjestön, jonka jäsenet ovat eri
jäsenvaltioiden kansalaisia, tai eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen
tuottajajärjestöjen liiton on suoritettava tehtävänsä siten, ettei se rajoita
kalastusmahdollisuuksien jakamista jäsenvaltioiden kesken säätelevien
säännösten soveltamista yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 16
artiklan mukaisesti. 22 artikla
Ilmoittaminen komissiolle Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle
sähköisesti kaikki hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevat
päätökset. 23 artikla
Komission tekemät tarkastukset Varmistaakseen, että 17 ja 18 artiklassa
vahvistetut tuottajajärjestöjen ja toimialajärjestöjen hyväksynnän edellytykset
täyttyvät, komissio voi tehdä tarkastuksia ja tarvittaessa pyytää
jäsenvaltioita peruuttamaan tuottajajärjestön tai toimialajärjestön
hyväksynnän. 24 artikla
Delegoidut säädökset Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 50 artiklan mukaisesti (a)
17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen hyväksynnän
edellytysten muuttamiseksi tai täydentämiseksi. Kyseiset säännöt voivat koskea
tuottajajärjestöjen tai toimialajärjestöjen sisäistä toimintaa, niiden
perussääntöä, rahoitus- ja talousarviosäännöksiä, jäsenten velvollisuuksia sekä
järjestön sääntöjen noudattamisen valvontaa seuraamukset mukaan lukien; (b)
tarkastusten tiheyttä, sisältöä ja käytännön
menetelmiä koskevien sääntöjen vahvistamiseksi niiden tarkastusten osalta,
joita jäsenvaltioiden on 20 ja 21 artiklan mukaisesti suoritettava. 25 artikla
Täytäntöönpanosäädökset 1.
Komission on annettava täytäntöönpanosäädöksiä (a) määräajoista ja menettelyistä, joita
jäsenvaltioiden on sovellettava hyväksyessään 17 ja 18 artiklan nojalla
tuottajajärjestöjä ja toimialajärjestöjä tai peruuttaessaan 19 artiklan nojalla
tällaisen hyväksynnän; (b) ilmoituksen muodosta, määräajoista ja
menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava ilmoittaessaan 22 artiklan
nojalla komissiolle hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevan
päätöksen. 2.
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut
täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklassa tarkoitettua
tarkastelumenettelyä noudattaen. III jakso
Sääntöjen laajentaminen 26 artikla
Tuottajajärjestöjen sääntöjen laajentaminen 1. Jäsenvaltio voi tehdä
tuottajajärjestön sopimat säännöt sitoviksi sellaisten kyseiseen järjestöön
kuulumattomien tuottajien osalta, jotka pitävät kaupan yhtä tai useaa
asianomaista tuotetta alueella, jolla järjestö on edustava, jos seuraavat
edellytykset täyttyvät: (a)
tuottajajärjestö katsotaan tuotannon ja kaupan
pitämisen osalta edustavaksi jossakin jäsenvaltiossa, ja se tekee jäsenvaltion
toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen; (b)
laajennettavat säännöt koskevat jotakin
tuottajajärjestöille 8 artiklan a–e alakohdassa vahvistettua toimenpidettä. 2. Edellä olevan 1 kohdan a
alakohtaa sovellettaessa kalastusalan tuottajajärjestöä pidetään edustavana,
jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä
on vähintään 65 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan. 3. Edellä olevan 1 kohdan a
alakohtaa sovellettaessa vesiviljelyalan tuottajajärjestöä pidetään edustavana,
jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä
on vähintään 40 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan. 4. Sääntöjä, jotka laajennetaan
koskemaan muita kuin jäseniä, on sovellettava vähintään 90 päivää ja enintään
12 kuukautta. 27 artikla
Toimialajärjestöjen sääntöjen laajentaminen 1.
Jäsenvaltio voi tehdä jotkin toimialajärjestön
sopimat päätökset, sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat sitoviksi
tietyllä alueella tai tietyillä alueilla muiden, kyseiseen järjestöön
kuulumattomien toimijoiden osalta edellyttäen, että (a)
toimialajärjestö kattaa vähintään
65 prosenttia vähintään kahdesta seuraavassa mainitusta toiminnosta:
asianomaisen tuotteen tuotanto, kaupan pitäminen tai jalostus edellisen vuoden
aikana jäsenvaltion kyseisellä yhdellä tai useammalla alueella; ja järjestö
tekee toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hakemuksen; (b)
säännöt, jotka on tarkoitus laajentaa koskemaan
muita toimijoita, koskevat jotakin 16 artiklan a–f alakohdassa vahvistettua
toimialajärjestön toimenpidettä eivätkä aiheuta vahinkoa muille kyseisen
jäsenvaltion tai unionin toimijoille. 2.
Sääntöjen laajentaminen voidaan tehdä sitovaksi
enintään kolmen vuoden ajaksi. 28 artikla
Taloudellinen vastuu Kun säännöt laajennetaan koskemaan muita kuin
jäseniä 26 ja 27 artiklan mukaisesti, asianomainen jäsenvaltio voi päättää,
että järjestöön kuulumattomat ovat velvollisia korvaamaan kokonaan tai osittain
tuottajajärjestölle tai toimialajärjestölle kustannukset, jotka jäsenet ovat
sääntöjen laajentamisen soveltamisen seurauksena maksaneet. 29 artikla
Komission myöntämä lupa 1.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle
säännöt, jotka ne aikovat tehdä 26 ja 27 artiklan mukaisesti kaikkia tuottajia
tai toimijoita sitoviksi tietyllä alueella tai tietyillä alueilla. 2.
Komissio tekee päätöksen jäsenvaltion ilmoittamien
sääntöjen laajentamisen hyväksymisestä edellyttäen, että (a)
26 ja 27 artiklan säännöksiä noudatetaan; (b)
kilpailusääntöjä koskevaa VI lukua noudatetaan; (c)
laajentaminen ei vaaranna vapaata kauppaa; (d)
perussopimuksen 39 artiklan tavoitteet eivät
vaarannu. 3.
Komission on tehtävä päätös sääntöjen laajentamisen
hyväksymisestä tai epäämisestä ja ilmoitettava siitä jäsenvaltioille kahden
kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos komissio ei ole tehnyt
päätöstä kahden kuukauden kuluessa, katsotaan, että komissio on hyväksynyt
sääntöjen laajentamisen. 30 artikla
Luvan peruuttaminen Komissio voi suorittaa tarkastuksia ja
peruuttaa sääntöjen laajentamista koskevan luvan, jos se toteaa, että jokin luvan
edellytyksistä ei täyty. Komission on ilmoitettava asiasta jäsenvaltioille. 31 artikla
Täytäntöönpanosäädökset Komissio vahvistaa 29 artiklan 1 kohdassa
mainitun ilmoituksen muotoa ja ilmoitusmenettelyä koskevat säännöt
täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 51 artiklassa tarkoitettua
tarkastelumenettelyä noudattaen. IV jakso
Tuotannon ja kaupan pitämisen suunnittelu 32 artikla
Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma 1. Kunkin tuottajajärjestön on toimitettava toimivaltaisille
kansallisille viranomaisilleen tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva
suunnitelma, jonka avulla se pyrkii saavuttamaan 3 artiklassa vahvistetut
tavoitteet. 2. Jäsenvaltion on hyväksyttävä suunnitelma. Kun suunnitelma
on hyväksytty, tuottajajärjestön on viipymättä pantava se täytäntöön. 3. Tuottajajärjestöt voivat tarkistaa tuotantoa ja kaupan
pitämistä koskevaa suunnitelmaa, ja tarkistus on toimitettava kyseisen
jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi. 4. Tuottajajärjestöjen on laadittava 1 kohdassa tarkoitettuun
tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevaan suunnitelmaan perustuvasta
toiminnastaan vuosikertomus ja toimitettava se kyseisen jäsenvaltion
toimivaltaisille viranomaisille. 5. Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia sen
varmistamiseksi, että jokainen tuottajajärjestö täyttää tässä artiklassa
säädetyt velvollisuudet. 33 artikla
Delegoidut säädökset Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan
1 kohdassa tarkoitetun tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevan suunnitelman
sisältöä koskevien sääntöjen vahvistamiseksi delegoituja säädöksiä 50 artiklan
mukaisesti. 34 artikla
Täytäntöönpanosäädökset Säännöt menettelyille ja määräajoille, joita
tuottajajärjestöjen on noudatettava 32 artiklassa tarkoitettua tuotanto- ja
kaupanpitämissuunnitelmaa toimittaessaan ja jäsenvaltioiden suunnitelmaa
hyväksyessään, vahvistaa komissio täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään
51 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. V jakso
Markkinoiden vakauttaminen 35 artikla
Varastointijärjestelmä Tuottajajärjestöt voivat rahoittaa tämän
asetuksen liitteessä II lueteltujen kalastustuotteiden varastoinnin seuraavin
edellytyksin: (a)
tuottajajärjestöt ovat saattaneet tuotteet
myyntiin, mutta niille ei ole löytynyt ostajaa 36 artiklassa tarkoitettuun
käynnistyshintaan; (b)
tuotteet ovat 39 artiklan mukaisesti vahvistettujen
kaupan pitämistä koskevien vaatimusten mukaisia ja riittävän laadukkaita
ihmisravinnoksi; (c)
tuotteet stabiloidaan tai jalostetaan ja
varastoidaan jäädyttämällä ne joko aluksessa tai maalla sijaitsevissa tiloissa,
suolaamalla, kuivaamalla, marinoimalla tai tarvittaessa keittämällä ja
pastöroimalla. Johonkin edellä mainituista toimista voi liittyä fileoiminen tai
paloitteleminen ja tarvittaessa pään poistaminen; (d)
varastoidut tuotteet tuodaan myöhemmin uudelleen
markkinoille ihmisravinnoksi. 36 artikla
Varastointimekanismin käynnistävät hinnat 1. Ennen kunkin vuoden loppua
jokainen tuottajajärjestö voi tehdä omissa nimissään ehdotuksen hinnaksi, joka
käynnistää 35 artiklassa tarkoitetun hintamekanismin liitteessä II luetelluille
kalastustuotteille. 2. Käynnistyshinta saa olla
enintään 80 prosenttia painotetusta keskihinnasta, joka kyseessä olevalle
tuotteelle on rekisteröity asianomaisen tuottajajärjestön toiminta-alueella
sitä vuotta edeltävien kolmen vuoden aikana, jolle käynnistyshinta
vahvistetaan. 3. Käynnistyshintaa
vahvistettaessa on otettava huomioon seuraavat seikat: (a)
tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät; (b)
markkinahintojen vakauttaminen; (c)
markkinoiden lähentyminen; (d)
tuottajien tulot; (e)
kuluttajien edut. 4. Jäsenvaltioiden on alueellaan hyväksyttyjen
tuottajajärjestöjen ehdotuksia koskevan tarkastelun jälkeen määrättävä
käynnistyshinnat, joita tuottajajärjestöjen on sovellettava. Kyseiset hinnat on
vahvistettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti. Hinnat on
julkaistava. 37 artikla
Täytäntöönpanosäädökset Säännöt julkaisumuodolle, jota jäsenvaltioiden
on käytettävä, kun ne 36 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaisevat
käynnistyshinnat, vahvistaa komissio täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään
51 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. VI jakso Kollektiivinen rahasto 38 artikla
Kollektiivinen rahasto Kukin tuottajajärjestö voi perustaa
kollektiivisen rahaston, jota käytetään vain seuraavien toimenpiteiden
rahoittamiseen: (a)
jäsenvaltioiden 32 artiklan mukaisesti hyväksymät
tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat suunnitelmat; (b)
35 ja 36 artiklassa tarkoitettu
varastointimekanismi. III luku
Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset 39 artikla
Kaupan pitämistä koskevien vaatimusten vahvistaminen 1.
Ihmisravinnoksi tarkoitettuja, liitteessä I
lueteltuja tuotteita varten voidaan vahvistaa yhteiset kaupan pitämistä
koskevat vaatimukset. 2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset voivat
koskea erityisesti (a)
yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen
15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säilyttämisen viitekokojen mukaisia
kaupallisia vähimmäiskokoja, ottaen huomioon paras käytettävissä oleva
tieteellinen tieto; (b)
suojeluvaatimusten ja kansainvälisten sitoumusten
mukaisia säilyketuotteiden eritelmiä. 3.
Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan seuraavien
säädösten soveltamista rajoittamatta: (a) eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista
erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus
(EY) N:o 853/2004[5]; (b) laittoman, ilmoittamattoman ja
sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta
yhteisön järjestelmästä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008[6];
ja (c) yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka
tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen,
annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009[7]. 40 artikla
Kaupan pitämistä koskevien vaatimusten noudattaminen 1. Tuotteita, joille on
vahvistettu kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, voidaan pitää unionissa kaupan
ihmisravinnoksi vain näiden vaatimusten mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on
tarkastettava, ovatko kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten alaiset
tuotteet kyseisten vaatimusten mukaisia. Tarkastuksia voidaan suorittaa
kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa sekä kuljetuksen aikana. 3. Kaikki aluksista puretut
kalastustuotteet, myös ne, jotka eivät täytä kaupan pitämiselle asetettuja
vaatimuksia, voidaan jäsenvaltioiden vastuulla jakaa maksutta hyväntekeväisyys-
tai avustusjärjestöille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin, tai henkilöille,
jotka ovat kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeutettuja
julkiseen apuun. 41 artikla
Delegoidut säädökset Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 50 artiklan mukaisesti, jotta voidaan määritellä 39 artiklan 1
kohdassa tarkoitetut yhteiset kaupan pitämisen vaatimukset laadun, koon tai
painon, pakkauksen, esillepanon ja merkintöjen osalta sekä, jos se on
vaatimusten soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella tarpeen, muuttaa
niitä samalla varmistaen, että vaatimukset määritellään oikeudenmukaisella ja
avoimella tavalla. IV luku
Kuluttajille tiedottaminen 42 artikla
Pakolliset tiedot 1.
Unionissa kaupan pidettäviä, liitteessä I olevassa
a, b, c ja e kohdassa tarkoitettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita saa
niiden alkuperästä riippumatta tarjota vähittäismyyntiin loppukuluttajalle
ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan (a)
lajin kauppanimi; (b)
tuotantomenetelmä, erityisesti seuraavin sanoin: ”…
pyydetty …” tai ”… pyydetty makeasta vedestä …” tai ”… viljelty …”; (c)
alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty; (d)
kalastustuotteiden pyyntipäivä tai
vesiviljelytuotteiden nostopäivä; (e)
onko tuote tuore vai sulatettu. 2.
Unionissa kaupan pidettäviä, liitteessä I olevassa
h ja i kohdassa tarkoitettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita saa niiden
alkuperästä riippumatta tarjota vähittäismyyntiin loppukuluttajalle ainoastaan,
jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan (a)
lajin kauppanimi; (b)
tuotantomenetelmä, erityisesti seuraavin sanoin: ”…
pyydetty …” tai ”… pyydetty makeasta vedestä …” tai ”… viljelty …”; (c)
alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty. 3.
Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on
merkittävä selkeästi ja niiden on oltava helposti erottuvat. 4.
Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan seuraavien
säädösten soveltamista rajoittamatta: (a) myytäväksi
tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan
jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000
annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY[8]; (b) sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä
koskevista yhteisistä vaatimuksista 21 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston
asetus (ETY) N:o 2136/89[9]; (c) tonnikala- ja sardasäilykkeiden kaupan
pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista 9 päivänä kesäkuuta 1992 annettu
neuvoston asetus (ETY) N:o 1536/92[10]. 43 artikla
Kauppanimi Edellä olevan 42 artiklan 1 kohdan a alakohdan
ja 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava ja
julkaistava luettelo alueellaan sallituista kauppanimistä. Luettelossa on
ilmoitettava (a) kunkin lajin tieteellinen nimi
FishBase-tietojärjestelmän mukaan; (b) lajin nimi kyseisen jäsenvaltion
virallisella kielellä tai virallisilla kielillä; (c) mahdolliset paikallisesti tai
alueellisesti hyväksytyt tai sallitut muut nimet. 44 artikla
Pyynti- tai tuotantoaluetta koskeva merkintä 1. Edellä olevan 42 artiklan 1
kohdan c alakohdassa ja 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa pyynti- tai
tuotantoaluetta koskevassa merkinnässä on oltava seuraavat tiedot: (a)
merestä pyydetyillä kalastustuotteilla jonkin
FAO-kalastusalueiden luettelossa mainitun alueen tai suuralueen nimi; (b)
makeasta vedestä pyydetyillä kalastustuotteilla
viittaus siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, josta tuote on peräisin; (c)
vesiviljelytuotteilla viittaus siihen jäsenvaltioon
tai kolmanteen maahan, jossa tapahtuu tuotteen vähintään kolme kuukautta
kestävä viimeinen kasvatus- tai viljelyvaihe. 2. Toimijat voivat ilmoittaa 1
kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tarkemman pyynti- tai tuotantoalueen. 45 artikla
Vapaaehtoiset lisätiedot 1.
Edellä olevan 42 artiklan mukaisesti edellytettyjen
pakollisten tietojen lisäksi voidaan ilmoittaa vapaaehtoisuuden pohjalta
seuraavia tietoja: (a) ympäristöön liittyviä tietoja; (b) eettisiä tai sosiaalisia tietoja; (c) tietoja tuotantotekniikoista; (d) tietoja tuotantokäytännöistä; (e) tietoja tuotteen
ravintoainekoostumuksesta. 2.
Vapaaehtoisia tietoja ei saa esittää siten, että
pakollisia tietoja varten merkinnöissä tai etiketissä käytettävissä oleva tila
pienenee. 3.
Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan rajoittamatta
seuraavien säädösten soveltamista: (a) direktiivi 2000/13/EY; (b) elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä
24 päivänä syyskuuta 1990 annettu direktiivi 90/496/ETY[11]; (c) elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja
terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettu asetus (EY) N:o 1924/2006[12]; (d) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden
maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu asetus
(EY) N:o 510/2006[13]; (e) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden
rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi annettu asetus (EY) N:o
509/2006[14]; ja (f) luonnonmukaisesta tuotannosta ja
luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annettu asetus (EY) N:o
834/2007. 46 artikla
Delegoidut säädökset Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 50 artiklan mukaisesti (a) 42 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 2
kohdassa, 43 artiklassa ja 44 artiklassa tarkoitettujen pakollisia tietoja
koskevien vaatimusten täydentämiseksi tai muuttamiseksi samalla varmistaen,
että pakolliset tiedot esitetään oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla; (b) vähimmäisvaatimusten asettamiseksi 45
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tiedoille, joita toimijat voivat ilmoittaa
vapaaehtoisesti, samalla varmistaen, että vapaaehtoisten tietojen esittämisen
edellytykset ovat täsmälliset, avoimet ja syrjimättömät. V luku
Kilpailusäännöt 47 artikla
Kilpailusääntöjen soveltaminen Perussopimuksen 101–106 artiklaa ja niiden
täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan sellaisiin perussopimuksen 101 artiklan 1
kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja
menettelytapoihin, jotka liittyvät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden
tuotantoon tai kaupan pitämiseen. 48 artikla
Poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisesta 1.
Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 47 artiklassa
säädetään, perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin
tuottajajärjestöjen sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka
koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoa tai myyntiä tai kalastus-
ja vesiviljelytuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostustilojen
käyttöä ja jotka (a)
ovat tarpeen perussopimuksen 39 artiklassa
asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; (b)
eivät merkitse minkäänlaista velvoitetta veloittaa
samoja hintoja, (c)
eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen
unionissa; (d)
eivät sulje pois kilpailua; (e)
eivät vaaranna perussopimuksen 39 artiklassa
asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 2.
Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 47 artiklassa
säädetään, perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin
toimialajärjestöjen sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka (a)
ovat tarpeen perussopimuksen 39 artiklassa
asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja (b)
eivät merkitse velvoitetta soveltaa määrättyä
hintaa; (c)
eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen unionissa; (d)
eivät merkitse erilaisten edellytysten soveltamista
muiden kauppakumppaneiden samankaltaisiin liiketoimiin ja näin näiden
asettamista epäedulliseen kilpailuasemaan; (e)
eivät poista kilpailua merkittävältä osalta
asianomaisia tuotteita; (f)
eivät rajoita kilpailua tavoilla, jotka eivät ole
tarpeen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. VI luku
Markkinatietous 49 artikla
Markkinatietous 1.
Komissio (a)
kerää, analysoi ja jakaa taloudellista tietoa ja
ymmärtämystä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinoista koko
toimitusketjun osalta ottaen huomioon kansainvälisen kontekstin; (b)
seuraa säännöllisesti hintoja unionin kalastus- ja
vesiviljelytuotteiden koko toimitusketjussa ja laatii analyysejä markkinoiden
kehityssuunnista; (c)
tuottaa tapauskohtaisia markkinatutkimuksia ja
asettaa käyttöön menetelmät hinnanmuodostusselvityksiä varten. 2.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi komissio käyttää seuraavia toimenpiteitä: (a)
unionin lainsäädännön nojalla kerätyn,
käytettävissä olevan kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevan tiedon saannin
helpottaminen; (b)
markkinatietojen saattaminen sidosryhmien
käytettäväksi tarkoituksenmukaisella tasolla. 3.
Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa
tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista. VII luku
Menettelysäännökset 50 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2.
Edellä 24, 33, 41 ja 46 artiklassa tarkoitettu
säädösvallan siirto tehdään määräämättömäksi ajaksi […] alkaen. 3.
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin
tahansa peruuttaa 24, 33, 41 ja 46 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.
Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös
tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä, tai päätöksessä mainittuna myöhempänä
päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten
voimassaoloon. 4.
Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen,
komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. 5.
Säädösvallan siirron nojalla 24, 33, 41 ja 46
artiklan mukaisesti annettu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan
parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai jos sekä
Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän määräajan päättymistä
ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai
neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella. 51 artikla
Täytäntöönpano 1.
Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on
asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2.
Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen
(EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. VIII luku
Loppusäännökset 52 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1184/2006 muuttaminen Lisätään asetuksen (EY) N:o 1184/2006 1
artiklassa olevan sanan ”asetus)” jälkeen seuraavat sanat: ”ja
kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä […]
annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o […](*) (*) EUVL …”. 53 artikla
Kumoaminen Kumotaan asetus (EY) N:o 104/2000. Asetuksen
9, 10, 11, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 34, 35, 36, 37, 38 ja 39
artiklaa sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään
viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon
mukaisesti. 54 artikla
Uudelleenarviointi Komissio esittää Euroopan parlamentille ja
neuvostolle tulokset tämän asetuksen soveltamisesta ennen vuoden 2022
päättymistä. 55 artikla
Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää
seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013
lukuun ottamatta 32, 35 ja 36 artiklaa, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta
2014. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava,
ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten
mukaisesti. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies […] Puheenjohtaja
[…] LIITE I CN-koodi || Tavaran kuvaus a) 0301 0302 0303 0304 || Elävät kalat Tuore tai jäähdytetty kala, ei kuitenkaan kalafileet eikä muu nimikkeen 0304 kalanliha Jäädytetty kala, ei kuitenkaan kalafileet eikä muu nimikkeen 0304 kalanliha Kalafileet ja muu kalanliha (myцs murskeena tai jauhettuna), tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt b) 0305 || Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala, myцs ennen savustamista tai sen aikana kuumakäsitelty; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit c) 0306 0307 || Äyriäiset, kuorineen tai ilman kuorta, elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; äyriäiset kuorineen, hцyryssä tai vedessä keitetyt, myцs jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; ihmisravinnoksi soveltuvat äyriäisistä valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit Nilviäiset, kuorineen tai ilman kuorta, elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; vedessä elävät muut selkärangattomat (muut kuin äyriäiset ja nilviäiset), elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; ihmisravinnoksi soveltuvat vedessä elävistä selkärangattomista (muista kuin äyriäisistä) valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit d) 0511 91 10 0511 91 90 || Muualle kuulumattomat eläintuotteet; ihmisravinnoksi soveltumattomat kuolleet 1 tai 3 ryhmän eläimet - Muut: - - kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista saadut tuotteet; kuolleet 3 ryhmän eläimet - - - Kalanjätteet - - - Muut e) 1212 20 00 || - Merilevät ja muut levät f) 1504 10 1504 20 || Kala- ja merinisäkäsrasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat - Kalanmaksaöljyt ja niiden jakeet - Kalarasvat ja -öljyt (muut kuin kalanmaksaöljyt) sekä niiden jakeet g) 1603 00 || Lihasta, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista saadut uutteet ja mehut h) 1604 || Kalavalmisteet ja -säilykkeet; kaviaari ja kalanmädistä valmistetut kaviaarinkorvikkeet i) 1605 || Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilцtyt j) 1902 20 1902 20 10 || Makaronivalmisteet, kuten spagetti, makaroni, nuudelit, lasagne, gnocchi, ravioli ja cannelloni, myцs kypsennetyt tai (lihalla tai muulla aineella) täytetyt tai muulla tavalla valmistetut; couscous, myцs valmistettu - Kypsentämättцmät makaronivalmisteet, joita ei ole täytetty eikä muullakaan tavalla valmistettu - - joissa on enemmän kuin 20 painoprosenttia kalaa, äyriäisiä, nilviäisiä tai muita vedessä eläviä selkärangattomia k) 2301 20 00 || Lihasta, muista eläimenosista, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut ihmisravinnoksi soveltumattomat jauhot, jauheet ja pelletit; eläinrasvan sulatusjätteet - kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit l) 2309 90 ex 2309 90 10 || Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan - Muut: - - Kalaliimavesi LIITE II CN-koodi || Tavaran kuvaus 0302 22 00 || punakampela (Pleuronectes platessa) ex 0302 29 90 || hietakampelat (Limanda limanda) 0302 29 10 || lasikampelat (Lepidorhombus spp.) ex 0302 29 90 || kampela (Platichthys flesus) 0302 31 10 ja 0302 31 90 || valkotonnikala (Thunnus alalunga) ex 0302 40 || Clupea harengus -lajiin kuuluvat sillit ja silakat 0302 50 10 || Gadus morhua -lajiin kuuluvat turskat 0302 61 10 || Sardina pilchardus -lajiin kuuluvat sardiinit 0302 62 00 || kolja (Melanogrammus aeglefinus) 0302 63 00 || seiti (Pollachius virens) ex 0302 64 || Scomber scombrus ja Scomber japonicus -lajeihin kuuluvat makrillit 0302 65 20 ja 0302 65 50 || piikkihait ja punahait (Squalus acanthias ja Scyliorhinus spp.) 0302 69 31 ja 0302 69 33 || punasimput (puna-ahvenet) (Sebastes spp.) 0302 69 41 || valkoturska (Merlangius merlangus) 0302 69 45 || molvat (Molva spp.) 0302 69 55 || sardellit (Engraulis spp.) ex 0302 69 68 || Merluccius merluccius -lajiin kuuluvat kummeliturskat 0302 69 81 || merikrotit (Lophius spp.) ex 0307 41 10 || Seepiat (Sepia officinalis ja Rossia macrosoma) ex 0306 23 10 ex 0306 23 31 ex 0306 23 39 || Crangon crangon -lajiin kuuluvat katkaravut sekä pohjankatkaravut (Pandalus borealis) 0302 23 00 || kielikampelat (Solea spp.) 0306 24 30 || isotaskuravut (Cancer pagurus) 0306 29 30 || keisarihummerit (Nephrops norvegicus) 0303 31 10 || grönlanninpallas (Reinhardtius hipoglossoides) 0303 78 11 0303 78 12 0303 78 13 0303 78 19 ja 0303 29 55 0304 29 56 0304 29 58 || Merluccius-sukuun kuuluvat kummeliturskat 0303 79 71 || hammasahven (Dentex dentex) ja pagellit (Pagellus spp.) 0303 61 00 0304 21 00 0304 91 00 || miekkakala (Xiphias gladius) 0306 13 40 0306 13 50 ex 0306 13 80 || Penaeidae-heimoon kuuluvat katkaravut 0307 49 18 0307 49 01 || seepiat (Sepia officinalis, Rossia macrosoma ja Sepiola rondeletti) 0307 49 31 0307 49 33 0307 49 35 ja 0307 49 38 || kalmarit (Loligo spp.) 0307 49 51 || kalmarit (Ommastrephes sagittatus) 0307 59 10 || meritursaat (Octopus spp.) 0307 99 11 || Illex spp. 0303 41 10 || valkotonnikala (Thunnus alalunga) 0302 32 10 0303 42 12 0303 42 18 0303 42 42 0303 42 48 || keltaevätonnikala (Thunnus albacares) 0302 33 10 0303 43 10 || boniitti (Katsuwomus pelamis) 0303 45 10 || tonnikala (Thunnus thynnus) 0302 39 10 0302 69 21 0303 49 30 0303 79 20 || Muut sukuihin Thunnus ja Euthynnus kuuluvat lajit ex 0302 29 90 || pikkupääkampela (Microstomus kitt) 0302 35 10 ja 0302 35 90 || tonnikala (Thunnus thynnus) ex 0302 69 51 || lyyraturska (Pollachius pollachius) 0302 69 75 || merilahnat (Brama spp.) ex 0302 69 82 || mustakitaturska (Micromesistius poutassou tai Gadus poutassou) ex 0302 69 99 || partaturska (Trisopterus luscus) ja pikkuturska (Trisopterus minutus) ex 0302 69 99 || boga (Boops boops) ex 0302 69 99 || pikkupikarelli (Spicara smaris) ex 0302 69 99 || meriankerias (Conger conger) ex 0302 69 99 || kurnusimput (Trigla spp.) ex 0302 69 91 ex 0302 69 99 || piikkimakrilli (Trachurus spp.) ex 0302 69 99 || keltit (Mugil spp.) ex 0302 69 99 ja ex 0304 19 99 || rauskut (Raja spp.) ex 0302 69 99 || huotrakala (Lepidopus caudatus ja Aphanopus carbo) ex 0307 21 00 || isokampasimpukka (Pecten maximums) ex 0307 91 00 || kuningaskotilo (Buccinum undatum) ex 0302 69 99 || keltajuovamullo ja pikkumullo (Mullus surmuletus, Mullus barbatus) ex 0302 69 99 || meriruutana (Spondyliosoma cantharus) LIITE III VASTAAVUUSTAULUKKO Asetus (EY) N:o 104/2000 || Tämä asetus 1 artikla || 1, 2, 3, 4 ja 5 artikla 2 ja 3 artikla || 39, 40 ja 41 artikla 4 artikla || 42, 43, 44, 45 ja 46 artikla 5 artiklan 1 kohta || 6, 7, 9, 10, 11, 12 ja 13 artikla 5 artiklan 2, 3 ja 4 kohta, 6 artikla || 17, 19, 20, 21, 22, 23, 24 ja 25 artikla 7 artikla || 26, 28, 29, 30 ja 31 artikla 8 artikla || - 9, 10, 11 ja 12 artikla || 32, 33, 34 ja 38 artikla 13 artikla || 14, 15, 16, 18, 19, 20, 22, 23, 24 ja 25 artikla 14 artikla || 48 artiklan 2 kohta 15 artikla || 27 artikla 16 artikla || 28, 29, 30 ja 31 artikla 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26 ja 27 artikla || 35, 36, 37 ja 38 artikla 28, 29, 30, 31, 32 ja 33 artikla || - 34 artikla || 22, 25 ja 37 artikla 35 artikla || - 36 artikla || - 37 artikla || 50 ja 51 artikla 38 ja 39 artikla || 51 artikla 40 artikla || - 41 artikla || 54 artikla 42 artikla || 52 ja 53 artikla 43 artikla || 55 artikla - || 47 artikla - || 48 artiklan 1 kohta - || 49 artikla [1] EUVL C, s. [2] EUVL C, s. [3] EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. [4] EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7. [5] EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. [6] EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1. [7] EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1. [8] EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. [9] EYVL L 212, 22.7.1989, s. 79. [10] EYVL L 163, 17.6.1992, s. 1. [11] EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40. [12] EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9. [13] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. [14] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.