–

IP, edustajanaan H. Georgiev, advokat,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään K. Boskovits, A. Magrippi ja E. Tsaousi,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Ronkes Agerbeek, M. Wasmeier ja I. Zaloguin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudenkäynnissä, jossa vastaajina ovat IP, DD, ZI, SS ja HYA ja joka koskee heidän osallistumistaan järjestäytyneeseen rikollisryhmään.

3

Rikosprosessilaissa (nakazatelno protsesualen kodeks), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädetään useista menettelyllisistä takeista, joita on aina noudatettava annettaessa tuomiota rikosasiassa. Erityisesti rikosprosessilain 247–253 §:ssä edellytetään, että lainmukaisen syytteen esittäminen on syyttäjän tehtävä, ja mainitun lain 217–310 §:ssä säädetään, että näyttö on aina vastaanotettava puolustuksen läsnä ollessa, asianosaisia on aina kuultava siten, että viimeinen puheenvuoro annetaan vastaajalle, ja tuomio on annettava salaisen päätösneuvottelun jälkeen.

4

Spetsializirana prokuratura (erityissyyttäjä, Bulgaria) nosti 19.6.2020 syytteen, jossa vastaajia IP, DD, ZI, SS ja HYA syytetään osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään, joka taloudellista hyötyä saadakseen kuljetti Bulgarian rajojen yli kolmansien maiden kansalaisia ja auttoi näiden lainvastaista kauttakulkua Bulgarian alueen läpi sekä vastaanotti tai antoi tähän toimintaan liittyviä lahjuksia. Vastaajien joukossa on kolme poliisia Sofian (Bulgaria) lentokentän rajavartioasemalta.

5

Erityissyyttäjä väittää, että kyseiset kolmansien maiden kansalaiset oleskelivat Kyproksella, heillä oli opiskelijaviisumit ja he matkustivat lentokoneella Kyprokselta Bulgariaan. Syyttäjän mukaan kyseiset kolme rajavartioaseman poliisia suorittivat tarkastukset mainittujen kolmansien maiden kansalaisten saapuessa Sofian lentoasemalle ja sallivat näiden maahantulon rikkoen virkavelvollisuuksiaan ja erityisesti henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä 9.3.2016 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2016/399 (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL 2016, L 77, s. 1) johtuvia velvollisuuksia.

6

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, ettei se ole vielä vahvistanut, tukevatko asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat syyttäjän väitteitä. Vaikka syyttäjän väitteet pitävät tietyllä todennäköisyydellä paikkansa, kyseinen tuomioistuin katsoo olevansa velvollinen kuulemaan asianosaisia todisteiden vastaanottamisen jälkeen ja vahvistamaan tosiseikaston voidakseen ratkaista, onko asetuksen 2016/399 rikkominen mahdollista erityissyyttäjän väitteiden mukaisesti. Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyisi kyseisen tutkimisen jälkeen toteamaan, että asetusta on sovellettava, se katsoo voivansa aiheellisesti tiedustella unionin tuomioistuimelta, miten mainitun asetuksen säännöksiä ja EU-sopimuksen määräyksiä on tulkittava.

7

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin huolissaan siitä, että jos se esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön vahvistettuaan ensin tosiseikaston, sen olisi Bulgarian oikeuden mukaan luovuttava asian käsittelystä sillä uhalla, että sen myöhemmin antama asiaratkaisu voidaan kumota, se esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön (asia C‑609/21), jonka tarkoituksena oli pääasiallisesti selvittää, onko unionin oikeus esteenä tällaiselle kansalliselle säännölle.

8

Unionin tuomioistuin totesi 25.3.2022 antamassaan määräyksessä IP ym. (Pääasian tosiseikkojen oikeellisuuden vahvistaminen) (C‑609/21, ei julkaistu, EU:C:2022:232), että SEUT 267 artiklaa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa, luettuina SEU 4 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jossa velvoitetaan rikosasioita käsittelevät kansalliset tuomioistuimet luopumaan asian käsittelystä silloin, kun ne lausuvat asian tosiseikoista unionin tuomioistuimelle esittämässään ennakkoratkaisupyynnössä, sillä muuten pääasiassa annettava ratkaisu voitaisiin kumota. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että kyseisten tuomioistuinten ja kaikkien elinten, joilla on toimivalta soveltaa tällaista sääntöä, on jätettävä soveltamatta sitä.

9

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii unionin tuomioistuimen kyseisen määräyksen jälkeen, loukkaako se perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua syyttömyysolettamaa vahvistaessaan unionin tuomioistuimelle osoittamassaan ennakkoratkaisupyynnössä, että rikosasian vastaaja on tehnyt tietyt teot, ja voiko pääasian ratkaisu, jonka se antaa unionin tuomioistuimen vastauksen jälkeen, loukata perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taattua oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen.

10

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että perusoikeuskirjan kyseisissä määräyksissä taatut syyttömyysolettama ja oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen vastaavat Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa tarkoitettuja samansisältöisiä oikeuksia, ja selittää, että sen pohdinnat perustuvat erityisesti kyseistä 6 artiklaa koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jota sen on noudatettava, koska Bulgarian tasavalta on Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoli. Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kumpaakin näistä oikeuksista loukataan, jos tuomioistuin ottaa kantaa pääasiaan tai ilmaisee sitä koskevan ennakkokannanoton tai ennakkokäsityksen ratkaistessaan muita kuin pääasiaa koskevia kysymyksiä, erityisesti oikeudenkäyntimenettelyä koskevia kysymyksiä.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että se aikoo noudattaa samoja menettelyllisiä takeita kuin rikosprosessilaissa säädetään pääasiassa annettavien ratkaisujen yhteydessä, kun se vahvistaa ne tosiseikat, jotka näyttävät sen mielestä välttämättömiltä tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttävän ennakkoratkaisupyynnön esittämiseksi.

12

Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta, joka koskee oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen, ja 48 artiklan 1 kohta, jossa vahvistetaan syyttömyysolettama, esteenä SEUT 267 artiklan mukaiselle ennakkoratkaisupyynnölle, jossa syytettyjen tietyt teot katsotaan toteen näytetyiksi, jos kansallinen tuomioistuin on ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä noudattanut kaikkia menettelyllisiä takeita, jotka on turvattava pääasiassa annettavan ratkaisun yhteydessä?”

13

Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) on ilmoittanut 5.8.2022 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle, että 27.7.2022 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen seurauksena Spetsializiran nakazatelen sad on lakkautettu ja sen käsiteltäväksi saatetut tietyt rikosasiat, mukaan luettuna pääasia, on kyseisestä päivästä lukien siirretty Sofiyski gradski sadin käsiteltäviksi.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 267 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 1 kohdan valossa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin rikosasiassa ennen pääasian ratkaisemista vahvistaa kansallisessa oikeudessa säädettyjä menettelyllisiä takeita noudattaen tiettyjen tosiseikkojen oikeellisuuden voidakseen esittää unionin tuomioistuimelle tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttävän ennakkoratkaisupyynnön.

15

Tältä osin on syytä muistuttaa, että selostaessaan ennakkoratkaisupyynnössään pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ennakkoratkaisua pyytävät tuomioistuimet vain noudattavat SEUT 267 artiklan ja työjärjestyksen 94 artiklan mukaisia vaatimuksia ja siten myös ennakkoratkaisujärjestelmään läheisesti liittyvää yhteistyön vaatimusta, eikä tällä sellaisenaan voida katsoa loukattavan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen eikä perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa taattua oikeutta syyttömyysolettamaan (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2016, Ognyanov, C‑614/14, EU:C:2016:514, 22 ja 23 kohta).

16

Sama johtopäätös on tehtävä myös silloin, kun rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin välttääkseen sen, että ennakkoratkaisupyyntö, jonka se aikoo esittää unionin tuomioistuimelle ennen pääasian ratkaisemista, jätettäisiin tutkimatta, katsoo, että sen on vahvistettava tiettyjen tosiseikkojen oikeellisuus, vaikka tämä ei olisi ollut välttämätöntä asian käsittelyn tässä vaiheessa, jos se ei olisi päättänyt esittää ennakkoratkaisupyyntöä.

17

Se seikka, että ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen on vahvistettava tiettyjen tosiseikkojen oikeellisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämisvaiheessa, ei nimittäin sellaisenaan merkitse sitä, että oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen tai syyttömyysolettamaan loukattaisiin, sillä – kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista selityksistä ilmenee – kyseistä tuomioistuinta ei estetä noudattamasta tässä vaiheessa kaikkia sen kansallisessa oikeudessa säädettyjä menettelyllisiä takeita siten, että sekä oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen että oikeus syyttömyysolettamaan taataan.

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsema Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ei kyseenalaista tätä johtopäätöstä.

19

Tältä osin on syytä muistuttaa, että kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta, joissa vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, vastaavat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sellaisena kuin se perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen, ja syyttömyysolettamaa koskeva perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kappaletta. Tästä seuraa perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla on otettava huomioon perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan tulkinnassa vähimmäissuojan tasona (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama), C‑377/18, EU:C:2019:670, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.12.2019, H v. neuvosto, C‑413/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1044, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, sen ennakkoratkaisupyynnössä mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö liittyy tilanteisiin, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikotun siksi, että tuomioistuin, jonka oli otettava kantaa muihin kuin pääasiaa koskeviin kysymyksiin, kuten menettelyä tai toimivaltaa koskeviin kysymyksiin, oli loukaten oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen tai oikeutta syyttömyysolettamaan ilmaissut ennakkokannanoton tai ennakkokäsityksen, joka koski asiakysymystä ja erityisesti tiettyjen vastaajan syyksi väitettyjen seikkojen oikeellisuutta tai vastaajan syyllisyyttä.

21

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen tuomioistuimen tarkoituksena ei ole ilmaista asiakysymykseen liittyvää ennakkokannanottoa tai ennakkokäsitystä vaan ottaa kantaa kyseisiin tosiseikkoihin noudattaen kaikkia kansallisessa oikeudessa säädettyjä pääasiassa annettavan ratkaisun yhteydessä turvattavia menettelyllisiä takeita vahvistaessaan sellaisten pääasiaan liittyvien tosiseikkojen paikkansapitävyyden, joita se pitää välttämättöminä voidakseen esittää tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttävän ennakkoratkaisupyynnön.

22

Esitettyyn kysymykseen on edellä esitetyin perustein vastattava, että SEUT 267 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin rikosasiassa ennen pääasian ratkaisemista vahvistaa kansallisessa oikeudessa säädettyjä menettelyllisiä takeita noudattaen tiettyjen tosiseikkojen oikeellisuuden voidakseen esittää unionin tuomioistuimelle tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttävän ennakkoratkaisupyynnön.

23

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 267 artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ja 48 artiklan 1 kohdan valossa,

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin rikosasiassa ennen pääasian ratkaisemista vahvistaa kansallisessa oikeudessa säädettyjä menettelyllisiä takeita noudattaen tiettyjen tosiseikkojen oikeellisuuden voidakseen esittää unionin tuomioistuimelle tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttävän ennakkoratkaisupyynnön.