–

TL, edustajanaan L. C. Esteves, advogado,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Almeida, P. Barros da Costa ja C. Chambel Alves,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Rechena ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU (EUVL 2010, L 280, s. 1) 1–3 artiklan sekä tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (EUVL 2012, L 142, s. 1) 3 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat TL ja Ministério Público (virallinen syyttäjä, Portugali) ja jossa on kyse siitä, mitä seurauksia on sillä, ettei tulkkausapua ole annettu eikä TL:ää vastaan käytävään rikosoikeudenkäyntiin liittyviä eri asiakirjoja ole käännetty.

3

Direktiivin 2010/64 johdanto-osan 5–7, 9, 14, 17, 22 ja 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

4

Direktiivin 2010/64 1 artiklan, jonka otsikko on ”Sisältö ja soveltamisala”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta sovelletaan henkilöihin siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet heille virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, ovatko he syyllistyneet rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus tulkkaukseen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät puhu tai ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, tarjotaan viipymättä mahdollisuus tulkkaukseen tutkinta- ja oikeusviranomaisten suorittamien rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa, mukaan lukien poliisikuulusteluissa, kaikissa oikeuden istunnoissa ja tarvittavissa välikäsittelyissä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin, kun se on välttämätöntä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi, tulkkausta tarjotaan epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden ja heidän oikeusavustajansa väliseen viestintään, joka liittyy suoraan menettelyn kuluessa suoritettavaan kuulusteluun tai kuulemiseen tai valituksen tekemiseen tai muuhun menettelylliseen vaatimukseen.

– –

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan tulkkausta ei tarvita, ja, kun tulkkausta on tarjottu, mahdollisuus valittaa siitä, että tulkkauksen laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

– –”

6

Mainitun direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, toimitetaan kohtuullisessa ajassa kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.

2.   Keskeisiin asiakirjoihin kuuluvat mahdolliset henkilön vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on kussakin yksittäistapauksessa päätettävä, onko jokin muu asiakirja keskeinen. Epäillyt tai syytetyt henkilöt tai heidän oikeusavustajansa voivat esittää tätä koskevan perustellun pyynnön.

– –

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan asiakirjojen tai niiden kohtien käännöksiä ei tarvita, ja, jos käännöksiä on tarjottu, mahdollisuus valittaa siitä, että käännösten laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

– –”

7

Direktiivin 2012/13 johdanto-osan 5, 7, 8, 10, 19, 25 ja 40–42 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

8

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

9

”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta saada tietoja heidän oikeuksistaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heitä koskevasta syytteestä. – –”

10

Mainitun direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan henkilöön siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hänelle tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka, kun menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty syyllistynyt rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.”

11

Saman direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada tietoja oikeuksista”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi:

– –

d) oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;

– –

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla säädetyt tiedot annetaan joko suullisesti tai kirjallisesti sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai haavoittuvassa asemassa olevien syytettyjen erityistarpeet.”

12

Rikosprosessilain (Código do Processo Penal) 92 §:n, jonka otsikko on ”Asian käsittelyn kieli ja tulkin nimeäminen”, 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

13

”1. Asian käsittelyssä käytetään niin kirjallisesti kuin suullisesti portugalin kieltä, tai muussa tapauksessa toimi on pätemätön.

14

2. Kun asian käsittelyyn osallistuu henkilö, joka ei ymmärrä eikä osaa portugalin kieltä, on kyseiselle henkilölle nimettävä maksutta sopiva tulkki – –”

15

Rikosprosessilain 120 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1   Asianomaisten henkilöiden on vedottava kaikkiin muihin kuin edellisessä pykälässä tarkoitettuihin pätemättömyysperusteisiin, ja niihin sovelletaan, mitä tässä ja seuraavassa pykälässä säädetään.

2   Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, seuraavat tilanteet ovat pätemättömyysperusteita, joihin on vedottava:

– –

– –

3   Edellisissä momenteissa tarkoitettuihin pätemättömyysperusteisiin on vedottava

– –”

16

Rikosprosessilain 122 §:n, jonka otsikko on ”Pätemättömyyden vaikutukset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

17

”Jos todetaan, että toimea rasittaa pätemättömyysperuste, kyseisen toimen lisäksi pätemättömiksi tulevat kaikki toimet, jotka ovat ensin mainitusta toimesta riippuvaisia tai joihin kyseinen pätemättömyysperuste vaikuttaa.”

18

Rikosprosessilain 196 §:ssä, jossa on säännökset henkilöllisyyttä ja asuinpaikkaa koskevasta ilmoituksesta (Termo de Identidade e residência, jäljempänä DIR), säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeusviranomaisen tai rikospoliisin yksikön on menettelyn yhteydessä huolehdittava siitä, että rikosepäilyn kohteena olevasta henkilöstä laaditaan [DIR], vaikka tämä henkilö olisi jo tunnistettu – –.

2.   Rikosepäilyn kohteena olevan henkilön on ilmoitettava – – asuinpaikkansa, työpaikkansa tai muu valitsemansa osoite.

3.   Ilmoituksessa on mainittava, että seuraavat tiedot ja velvollisuudet on ilmoitettu henkilölle, jonka rikosoikeudellinen vastuu on selvitettävänä:

– –”

19

TL, joka on Moldovan kansalainen, joka ei hallitse portugalin kieltä, asetettiin 10.7.2019 Portugalissa rikoksesta epäillyn asemaan virkamiehen vastustamisen ja pakottamisen, tieliikenteessä käytettävän ajoneuvon vaarallisen kuljettamisen ja ajo-oikeudetta ajon johdosta. Tätä koskeva pöytäkirja käännettiin romanian kielelle, joka on Moldovan virallinen kieli.

20

Toimivaltaiset viranomaiset laativat samana päivänä DIR:n ilman tulkin läsnäoloa ja kääntämättä kyseistä asiakirjaa romanian kielelle.

21

TL tuomittiin 11.7.2019 annetulla tuomiolla, joka tuli lainvoimaiseksi 26.9.2019, kolmen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka täytäntöönpano määrättiin lykkääntymään saman pituisella koeajalla, sekä tämän rangaistuksen ohella moottoriajoneuvojen kuljettamista koskevaan ajokieltoon 12 kuukaudeksi ja 80 päiväsakkoon eli päiväsakon ollessa 6 euroa maksamaan sakkoa yhteensä 480 euroa. Istunnossa, jossa tuomio julistettiin, TL:llä oli avustaja ja tulkki.

22

Toimivaltaiset viranomaiset yrittivät 11.7.2019 annetun tuomion koeaikaa koskevien määräysten täytäntöön panemiseksi tuloksetta ottaa yhteyttä TL:ään DIR:ssä ilmoitetussa osoitteessa.

23

Tämän jälkeen TL haastettiin Tribunal Judicial da Comarca de Bejan (Bejan alioikeus, Portugali) 7.1.2021 antamalla määräyksellä, joka annettiin 12.1.2021 tiedoksi DIR:ssä ilmoitettuun osoitteeseen, saapumaan kuultavaksi 11.7.2019 annetussa tuomiossa määrättyjen koeaikaan liittyvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä. Tämä määräys annettiin uudelleen tiedoksi samaan osoitteeseen 6.4.2021. Molemmat tiedoksiannot toimitettiin portugalin kielellä.

24

TL:n jäätyä saapumatta asian käsittelyyn ilmoitettuna päivänä kyseinen tuomioistuin määräsi 9.6.2021, että ehdollisena tuomittu vankeusrangaistus oli pantava täytäntöön. Tämä määräys, joka annettiin tiedoksi portugalin kielellä TL:lle 25.6.2021 DIR:ssä ilmoitettuun osoitteeseen ja hänen avustajalleen, tuli lainvoimaiseksi 20.9.2021.

25

TL tavoitettiin 30.9.2021 uudessa osoitteessaan rangaistuksensa täytäntöönpanoa varten. Hän on ollut tästä ajankohdasta lähtien vapautensa menettäneenä.

26

TL nimesi 11.10.2021 uuden asianajajan ja nosti 18.11.2021 kanteen, jossa vaaditaan toteamaan pätemättömiksi muun muassa DIR sekä 7.1.2021 annettu määräys, jolla hänet haastettiin saapumaan oikeuteen, ja 9.6.2021 annettu määräys, jolla ehdollinen vankeusrangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön.

27

TL vetosi kanteensa tueksi siihen, ettei häntä ollut voitu tavoittaa DIR:ssä ilmoitetussa osoitteessa siksi, että hän oli vaihtanut asuinpaikkaa DIR:n laatimisen jälkeen, ja ettei hän tämän vuoksi ollut saanut kyseisten määräysten tiedoksiantoja. Hän täsmensi, että hän ei ollut ilmoittanut asuinpaikan vaihtamisesta, koska hän ei ollut tietoinen sitä koskevasta velvollisuudesta eikä tämän velvollisuuden noudattamatta jättämisen seurauksista, sillä DIR:ää, jossa tämä velvollisuus ja sen seuraukset mainitaan, ei ollut käännetty romanian kielelle. Häntä ei myöskään ollut avustanut tulkki tässä yhteydessä eikä häneen kohdistuvaa rikosepäilyä koskevaa asiakirjaa laadittaessa. Lisäksi 7.1.2021 annettua määräystä, jossa hänet haastettiin kuultavaksi koeaikaan liittyvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisen johdosta, ja 9.6.2021 annettua määräystä, jolla ehdollisena tuomittu rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, ei ollut käännetty kielelle, jota hän puhuu tai ymmärtää.

28

Kannetta ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt Tribunal Judicial da Comarca de Beja hylkäsi kanteen sillä perusteella, että vaikka TL:n väittämien menettelyvirheiden oli osoitettu tapahtuneen, ne olivat korjautuneet, koska TL ei ollut vedonnut niihin rikosprosessilain 120 §:n 3 momentissa säädetyssä määräajassa.

29

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella, jossa ensimmäisen oikeusasteen ratkaisuun on haettu muutosta, on epäilyjä kyseisen kansallisen säännöksen yhteensopivuudesta direktiivien 2010/64 ja 2012/13 kanssa, luettuina yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa.

30

Kyseinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että näitä direktiivejä ei ole saatettu osaksi Portugalin oikeusjärjestystä, vaikka kummankin direktiivin täytäntöönpanoa varten säädetty määräaika on päättynyt. Se katsoo, että mainittujen direktiivien merkityksellisille säännöksille on kuitenkin annettava välitön oikeusvaikutus ja että niitä on siis sovellettava suoraan pääasiaan, koska ne ovat ehdottomia, riittävän selkeitä ja täsmällisiä ja koska niissä annetaan yksityisille oikeus tulkkaukseen, käännöksiin ja tiedonsaantiin rikosoikeudellisissa menettelyissä.

31

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevat toimet eli DIR sekä 7.1.2021 annettu määräys, jolla TL haastettiin saapumaan oikeuteen, ja 9.6.2021 annettu määräys, jolla ehdollinen rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, kuuluvat direktiivin 2010/64 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun keskeisten asiakirjojen käsitteen piiriin, koska tämän kaltaiset asiakirjat ovat tärkeitä niiden henkilöiden puolustautumisoikeuksien kannalta, joiden rikosoikeudellinen vastuu on selvitettävänä, ja niissä annettujen menettelyä koskevien tietojen vuoksi. Tässä yhteydessä se korostaa erityisesti, että DIR:n välityksellä asianomaiselle henkilölle annetaan tietoja hänen asuinpaikkaa koskevista velvollisuuksistaan ja erityisesti velvollisuudesta ilmoittaa viranomaisille osoitteenmuutokset.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii edellä esitetyn perusteella, onko sen jätettävä soveltamatta pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan nyt kyseessä olevan kaltaisiin menettelyvirheisiin, jotka johtuvat tulkkauksen puuttumisesta ja keskeisten asiakirjojen jättämisestä kääntämättä asianomaisen henkilön ymmärtämälle kielelle, on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava määräajassa.

33

Tässä tilanteessa Tribunal da Relação de Évora (Évoran ylioikeus, Portugali) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voidaanko direktiivin [2010/64] 1–3 artiklaa ja direktiivin [2012/13] 3 artiklaa, joko erikseen tai luettuina yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa, tulkita siten, etteivät ne ole esteenä kansallisen lainsäädännön säännökselle, jossa säädetään suhteellisesta pätemättömyysperusteesta, joka edellyttää siihen vetoamista ja voi korjaantua ajan kuluessa ja joka koskee tulkin nimeämättä jättämistä ja keskeisten menettelyllisten toimien käännösten laiminlyöntiä, kun rikosoikeudellisen menettelyn kohteena oleva henkilö ei ymmärrä oikeudenkäyntikieltä?”

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

35

Kyseisen menettelyn soveltamisen edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa.

36

Ensinnäkin ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivien 2010/64 ja 2012/13 säännösten tulkintaa, ja nämä direktiivit kuuluvat EUT-sopimuksen kolmannessa osassa olevassa V osastossa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, tarkoitettuihin aloihin. Esitetty ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

37

Toisaalta kiireellisyyttä arvioitaessa on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä kriteeri täyttyy, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu hetkellä, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitetään, vapaudenmenetys, jonka jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (tuomio 28.4.2022, C ja CD (Luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon oikeudelliset esteet), C-804/21 PPU, EU:C:2022:307, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä tosiseikkojen kuvauksesta ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön TL:ään on tosiasiallisesti kohdistunut vapaudenmenetys ennakkoratkaisupyynnön esittämisajankohtana.

39

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko unionin oikeuden mukaista soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kansallista lainsäädäntöä, jossa tiettyjen määräaikojen noudattaminen asetetaan edellytykseksi mahdollisuudelle vedota rikosoikeudellisessa menettelyssä tapahtuneisiin tiettyihin virheisiin, jotka ovat johtaneet muun muassa asianomaiselle henkilölle tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen määräämiseen pantavaksi täytäntöön, joten kyseinen tuomioistuin saattaa unionin tuomioistuimen esitettyyn kysymykseen antamasta vastauksesta riippuen olla velvollinen kumoamaan menettelyvirheiden rasittamat toimet ja tämän seurauksena määräämään TL:n päästettäväksi vapaaksi.

40

Unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto on tämän vuoksi 12.5.2022 päättänyt esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön asian käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

41

SEUT 267 artiklan mukaisessa yhteistyömenettelyssä on niin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain tietyn unionin oikeuden säännöksen tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään. Unionin tuomioistuimen on tällaisessa tilanteessa poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian kohde (tuomio 15.7.2021, DocMorris, C‑190/20, EU:C:2021:609, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Koska ennakkoratkaisukysymys koskee direktiivin 2010/64 1–3 artiklaa ja direktiivin 2012/13 3 artiklaa tarkasteltuina erikseen tai yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa, on muistutettava yhtäältä, että viimeksi mainitussa määräyksessä taataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen, johon kuuluu kyseisen 6 artiklan 3 kappaleen mukaisesti jokaisen rikoksesta syytetyn oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä ja oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

43

Toisaalta perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että siltä osin kuin perusoikeuskirjaan sisältyvät oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Lisäksi perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja 48 artiklan 2 kohtaa koskevien selitysten mukaisesti, jotka on SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaan otettava huomioon perusoikeuskirjan tulkinnassa, kyseisistä määräyksistä ensin mainittu vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta ja jälkimmäinen sen 6 artiklan 2 ja 3 kappaletta (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2021, IS (Välipäätöksen lainvastaisuus), C-564/19, EU:C:2021:949, 101 kohta).

44

Lisäksi pääasiassa kyseessä olevien direktiivien tulkinnasta on muistutettava, että direktiivin 2010/64 johdanto-osan 5–7, 9 ja 33 perustelukappaleen ja sen 1 artiklan sekä direktiivin 2012/13 johdanto-osan 5, 7, 8, 10 ja 42 perustelukappaleen ja sen 1 artiklan mukaan näiden direktiivien tarkoituksena on vahvistaa yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat perusoikeuskirjan 47 artiklaan ja 48 artiklan 2 kohtaan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan perustuvien takeiden ja menettelyllisten oikeuksien suojaa varsinkin tulkkauksen, käännösten ja tiedonsaannin osalta rikosoikeudellisissa menettelyissä, ja että näitä sääntöjä olisi tulkittava ja ne olisi pantava täytäntöön johdonmukaisesti näiden oikeuksien ja takeiden kanssa keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan olisi johdettava tehokkaampaan oikeudelliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alalla.

45

Direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa edellytetäänkin, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät puhu tai ymmärrä kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, tarjotaan viipymättä mahdollisuus tulkkaukseen tutkinta- ja oikeusviranomaisten suorittamien rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa, ja kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa puolestaan velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät ymmärrä kyseistä kieltä, toimitetaan kohtuullisessa ajassa kaikkien sellaisten asiakirjojen kirjallinen käännös, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan. Vastaavasti direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että epäillyille tai syytetyille henkilöille annetaan viipymättä tietoja heidän oikeudestaan tulkkaukseen ja käännöksiin tämän oikeuden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi.

46

Näin ollen on todettava yhtäältä, että pääasiassa on kyse erityisesti direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdasta ja 3 artiklan 1 kohdasta sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdasta, ja toisaalta, että näillä säännöksillä konkretisoidaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevat perusoikeudet, sellaisina kuin ne on vahvistettu muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa, ja niitä on tulkittava viimeksi mainittujen valossa.

47

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 48 artiklan 2 kohdan valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yhtäältä näiden direktiivien mainituissa säännöksissä vahvistettujen oikeuksien loukkaamiseen voi vedota tehokkaasti vain se, jonka hyväksi nämä oikeudet on säädetty, ja toisaalta tähän loukkaamiseen on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava määräajassa.

48

Tältä osin on aluksi todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei TL ei saanut tulkkausapua DIR:ää laadittaessa eikä tätä asiakirjaa käännetty häntä varten sellaiselle kielelle, jota hän puhuu tai ymmärtää. Lisäksi 7.1.2021 annettua määräystä, jolla hänet haastettiin saapumaan kuultavaksi koeaikaan liittyvien velvollisuuksien noudattamatta jättämistä koskevista väitteistä, ja 9.6.2021 annettua määräystä, jolla ehdollinen rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, ei ole käännetty TL:n ymmärtämälle kielelle.

49

Vaikka ennakkoratkaisupyynnössä ei mainita nimenomaisesti, että TL:lle ei ole ilmoitettu tutkintavaiheessa hänen oikeudestaan saada tulkkaus ja käännös häneen kohdistuvan rikosoikeudellisen menettelyn keskeisistä asiakirjoista, asiassa käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa implisiittisesti, että tällaista tietoa ei ole annettu, minkä vuoksi se esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä paitsi direktiivin 2010/64 myös direktiivin 2012/13 tulkinnasta.

50

Ennakkoratkaisupyynnössä täsmennetään vielä, että rikosprosessilain 92 §:n 2 momentissa, jota sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, edellytetään tulkin nimeämistä menettelyissä, jotka koskevat henkilöä, joka ei osaa tai hallitse portugalin kieltä, ja että rikosprosessilain 120 §:n mukaan tulkin nimeämättä jättäminen laadittaessa asiakirja sen henkilön läsnä ollessa, jota asia koskee, voi aiheuttaa kyseisen toimen pätemättömyyden, jos vaatimuksen pätemättömyyden toteamisesta esittää kyseinen henkilö ja tämä vaatimus on lisäksi esitetty ennen mainitun toimen toteuttamisen päättymistä.

51

Kysymystä, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna tämän tuomion 43 kohdassa, on näin ollen tarkasteltava tämän asiayhteyden valossa.

52

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava ensinnäkin, että siinäkin tapauksessa, että direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ei ole saatettu tai ne on saatettu puutteellisesti osaksi Portugalin oikeusjärjestystä, mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää toteen näytettynä mutta minkä Portugalin hallitus näyttää kiistävän, TL voi vedota näihin säännöksiin perustuviin oikeuksiin, koska näillä säännöksillä on välitön oikeusvaikutus, kuten sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että asian käsittelyyn unionin tuomioistuimessa osallistuneet osapuolet ovat huomauttaneet.

53

On nimittäin syytä muistuttaa, että aina, kun direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat kansallisissa tuomioistuimissa vedota niihin asianomaista jäsenvaltiota vastaan, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä määräajassa tai jos direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä virheellisesti (tuomio 14.1.2021, RTS infra ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel, C-387/19, EU:C:2021:13, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että unionin oikeuden säännös on yhtäältä ehdoton, mikäli siinä säädetään velvollisuus, johon ei ole liitetty mitään ehtoja ja jonka täytäntöönpano tai vaikutukset eivät riipu sen enempää unionin toimielinten kuin jäsenvaltioidenkaan toimista, ja toisaalta riittävän täsmällinen, jotta yksityinen voi vedota siihen ja tuomioistuin sitä soveltaa, jos siinä säädetään sanamuodoltaan yksiselitteisestä velvoitteesta (tuomio 14.1.2021, RTS infra ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel, C-387/19, EU:C:2021:13, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Unionin tuomioistuin on todennut lisäksi, että vaikka direktiivissä annetaan jäsenvaltioille tietty harkintavalta niiden säätäessä sen täytäntöönpanon yksityiskohdista, kyseisen direktiivin säännöstä voidaan pitää ehdottomana ja täsmällisenä, jos siinä yksiselitteisesti asetetaan jäsenvaltioille tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, johon ei liity mitään ehtoja siinä olevan säännön soveltamiseksi (tuomio 14.1.2021, RTS infra ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel, C-387/19, EU:C:2021:13, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Koska direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 58–62 kohdassa toteamin tavoin täsmällisesti ja ehdottomasti niiden oikeuksien sisällöstä ja ulottuvuudesta, joita epäillyllä tai syytetyllä on tulkkausavun ja keskeisten asiakirjojen käännösten saamiseen sekä tiedon saamiseen näistä kahdesta oikeudesta, näillä säännöksillä on katsottava olevan välitön oikeusvaikutus siten, että jokainen henkilö, jonka hyväksi nämä oikeudet on säädetty, voi vedota niihin jäsenvaltiota vastaan kansallisissa tuomioistuimissa.

57

Toiseksi on todettava, että pääasiassa kyseessä olevat kolme menettelyyn liittyvää toimea eli DIR, 7.1.2021 annettu määräys, jolla TL haastettiin saapumaan oikeuteen, ja 9.6.2021 annettu määräys, jolla ehdollinen rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, kuuluvat direktiivien 2010/64 ja 2012/13 soveltamisalaan ja ovat erityisesti sellaisia keskeisiä asiakirjoja, joista TL:lle olisi pitänyt antaa kirjallinen käännös direktiivin 2010/64 3 artiklan 1 kohdan nojalla.

58

Tältä osin on syytä muistuttaa, että direktiivin 2010/64 1 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 2012/13 2 artiklan 1 kohdan mukaan niissä tunnustettuja oikeuksia sovelletaan henkilöihin siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet heille tiedon siitä, että heitä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka, kun rikosoikeudellinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn rikokseen, tarvittaessa tuomitseminen ja mahdollisen muutoksenhaun ratkaiseminen mukaan lukien.

59

Edellisessä kohdassa mainituista säännöksistä ilmenee siten, että näitä direktiivejä on tarkoitus soveltaa rikosoikeudellisiin menettelyihin siltä osin kuin niiden tarkoituksena on ratkaista, onko epäilty tai syytetty henkilö tehnyt rikoksen (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C-203/20, EU:C:2021:1016, 69 kohta).

60

Sitä vastoin menettely, jonka kohteena ei ole henkilön rikosoikeudellisen vastuun määrittäminen, kuten yleisen armahduksen kumoamista koskeva lainsäädäntömenettely tai tuomioistuinmenettely, jonka tarkoituksena on valvoa, onko kyseinen kumoaminen kansallisen perustuslain mukainen, ei voi kuulua direktiivin 2012/13 soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C-203/20, EU:C:2021:1016, 70 ja 71 kohta).

61

Myöskään erityismenettely, kuten esimerkiksi sellainen menettely, jonka kohteena on toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion, josta asianomainen henkilö on jo saanut käännöksen direktiivin 2010/64 3 artiklan mukaisesti, tunnustaminen, ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan yhtäältä siksi, että tällainen menettely toteutuu jo määritelmän mukaan sen jälkeen, kun on lainvoimaisesti ratkaistu, onko rikoksesta epäilty tai syytetty henkilö syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn rikokseen, ja tapauksen mukaan henkilön tuomitsemisen jälkeen, ja toisaalta siksi, että tämän tuomioistuinratkaisun uusi käännös ei ole tarpeen asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien tai hänen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa suojaamisen kannalta, eikä se näin ollen ole perusteltu mainitulla direktiivillä tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2016, Balogh, C-25/15, EU:C:2016:423, 37–40 kohta).

62

Kuten muun muassa direktiivin 2010/64 johdanto-osan 14, 17 ja 22 perustelukappaleessa todetaan, direktiivillä pyritään tässä yhteydessä takaamaan rikoksesta epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin helpottamalla tämän oikeuden käyttöä, jotta varmistetaan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään siten, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä henkilöillä on kohtuullisessa ajassa käytettävissään kirjallinen käännös kaikista asiakirjoista, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että he kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan, ja tällaisiin asiakirjoihin kuuluvat erityisesti kaikki heihin kohdistuvat vapaudenmenetystä koskevat päätökset, syytteet ja tuomiot (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2016, Balogh, C-25/15, EU:C:2016:423, 38 kohta).

63

On todettava, että toisin kuin 16.12.2021 annetulla tuomiolla AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen) (C-203/20, EU:C:2021:1016) ja 9.6.2016 annetulla tuomiolla Balogh (C-25/15, EU:C:2016:423) ratkaistuissa asioissa kyseessä olleissa tilanteissa, pääasiassa kyseessä olevat kolme oikeudenkäyntiasiakirjaa ovat, kuten sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että kaikki asian käsittelyyn unionin tuomioistuimessa osallistuneet osapuolet ovat pääasiallisesti huomauttaneet, erottamaton osa menettelyä, jossa TL:n rikosoikeudellinen vastuu on todettu, ja direktiivien 2010/64 ja 2012/13 soveltaminen näihin asiakirjoihin on täysin perusteltua kyseisillä direktiiveillä tavoiteltujen päämäärien vuoksi.

64

Yhtäältä DIR:n osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ja rikosprosessilain 196 §:stä ilmenee, että tämä ilmoitus, joka laaditaan rikosoikeudellisen menettelyn siinä vaiheessa, josta alkaen henkilöä epäillään rikoksesta, on ennakollinen pakkotoimenpide, jonka yhteydessä henkilölle ilmoitetaan useista hänellä olevista velvollisuuksista ja niiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvista menettelyyn liittyvistä seurauksista ja jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat muun muassa saada selville osoitteen, jossa kyseisen henkilön oletetaan olevan niiden tavoitettavissa, koska henkilön on muun muassa ilmoitettava kaikista osoitteenmuutoksista. Tämä pakkokeino pysyy voimassa siihen saakka, kunnes rangaistus, johon kyseinen henkilö mahdollisesti tuomitaan, on suoritettu. Kyseisen pakkokeinon noudattamatta jättäminen voi siten johtaa ehdollisena tuomitun rangaistuksen määräämiseen pantavaksi täytäntöön. Kun otetaan huomioon DIR:stä asianomaiselle henkilölle aiheutuvat merkittävät velvollisuudet ja seuraukset koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan ja se, että nämä velvollisuudet ja seuraukset saatetaan hänen tietoonsa tällä ilmoituksella, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo perustellusti, että tällainen asiakirja on direktiivin 2010/64 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu keskeinen asiakirja, ja kyseisen artiklan 3 kohdassa täsmennetään lisäksi, että ”toimivaltaisten viranomaisten on kussakin yksittäistapauksessa päätettävä, onko jokin muu asiakirja keskeinen”.

65

TL:llä oli näin ollen direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus DIR:n kirjalliseen käännökseen ja tulkkaukseen tätä ilmoitusta laadittaessa. Lisäksi TL:llä oli direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan oikeus saada tietoja näistä oikeuksista. Viimeksi mainitun seikan osalta direktiivin 2012/13 johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmenee, että jotta epäilty tai syytetty voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää näitä menettelyllisiä oikeuksiaan, kyseisessä direktiivissä tarkoitetut tiedot olisi annettava viipymättä menettelyn kuluessa ja viimeistään, ennen kuin häntä virallisesti kuullaan ensimmäisen kerran.

66

Vaikka Portugalin hallitus on ilmoittanut unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, että edellisessä kohdassa mainituissa säännöksissä säädettyjä oikeuksia pääsääntöisesti kunnioitetaan rikosoikeudellisissa menettelyissä, joita Portugalissa käydään sellaisia henkilöitä vastaan, jotka eivät ymmärrä portugalin kieltä, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin, että näin ei ole tapahtunut pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa, koska TL:lle ei ole ilmoitettu rikosprosessilain 196 §:ssä säädetystä velvollisuudesta olla muuttamatta asuinpaikkaa ilmoittamatta uutta osoitettaan ja että TL ei tästä syystä ole voinut täyttää tätä velvollisuutta. Tästä on ollut seurauksena, että koeaikaan liittyvien velvollisuuksien täytäntöönpanossa toimivaltaiset viranomaiset ovat tuloksetta yrittäneet tavoittaa häntä DIR:ssä mainitussa osoitteessa. Myös 7.1.2021 annettu määräys, jolla hänet haastettiin kuultavaksi näiden velvollisuuksien noudattamatta jättämisen johdosta, ja 9.6.2021 annettu määräys, jolla ehdollinen rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, on annettu tiedoksi kyseiseen osoitteeseen eikä hänen uuden asuinpaikkansa osoitteeseen, minkä vuoksi TL:n on ollut mahdotonta saada tiedokseen näitä määräyksiä.

67

Toisaalta on todettava, että – kuten Portugalin hallitus ja komissio ovat huomauttaneet – kyseiset määräykset ovat menettelyllisiä toimia, jotka liittyvät asianomaisen henkilön tuomitsemiseen ja jotka ovat vielä osa rikosoikeudellista menettelyä direktiiveissä 2010/64 ja 2012/13 tarkoitetulla tavalla.

68

Tältä osin on välttämätöntä soveltaa direktiivejä 2010/64 ja 2012/13 menettelyllisiin toimiin, jotka liittyvät asianomaiselle henkilölle tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen mahdolliseen määräämiseen pantavaksi täytäntöön ilman, että hänelle on annettu mahdollisuutta ymmärtää rikosoikeudellisen menettelyn aikana laadittuja keskeisiä asiakirjoja, kun otetaan huomioon näiden direktiivien tavoite, joka on varmistaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittaminen, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, ja puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa, ja siten vahvistaa keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin oikeudellisen yhteistyön tehostamiseksi rikosoikeuden alalla.

69

Näitä perusoikeuksia nimittäin loukattaisiin, jos henkilöllä, joka on tuomittu rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka täytäntöönpanon lykkääntymiseen liittyy koeaika, ei olisi haasteen kääntämättä jättämisen vuoksi tai siksi, ettei ehdollisen rangaistuksen mahdollista täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevassa istunnossa ole läsnä tulkkia, mahdollisuutta tulla kuulluksi erityisesti syistä, joiden vuoksi hän ei ole noudattanut koeaikaan liittyviä velvollisuuksiaan. Tällainen mahdollisuus edellyttää näin ollen yhtäältä sitä, että asianomainen henkilö saa haasteen ehdollisen rangaistuksen mahdollista täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan istuntoon kielellä, jota hän puhuu tai ymmärtää, koska muussa tapauksessa ei voida katsoa, että hänet olisi haastettu asianmukaisesti ja hänelle olisi annettu asianmukaisesti tieto haasteen syistä, ja toisaalta sitä, että hän tarvittaessa saa kyseisessä istunnossa tulkkausapua, jotta hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus selittää syyt, joiden vuoksi hän ei ole noudattanut koeaikaan liittyviä velvollisuuksia ja jotka voivat olla oikeutettuja, jolloin voi olla perusteltua pysyttää rangaistus ehdollisena.

70

Lisäksi on niin, että koska päätös, jolla rangaistuksen ehdollisuuteen perustunut täytäntöönpanon lykkääntyminen peruutetaan, merkitsee asianomaiselle henkilölle tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa, myös kyseinen päätös on käännettävä, jos kyseinen henkilö ei puhu tai ymmärrä oikeudenkäyntikieltä, jotta hän voi ymmärtää mainitun päätöksen perusteina olevat syyt ja tarvittaessa hakea päätökseen muutosta.

71

Direktiivin 2010/64 järjestelmä tukee tätä tulkintaa. Kun nimittäin direktiivi koskee sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan nimenomaisesti tuomitsemista ja kun sen 3 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki vapaudenmenetystä koskevat päätökset sisältyvät nimenomaisesti keskeisten asiakirjojen käsitteeseen, olisi epäjohdonmukaista jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ehdollisen rangaistuksen mahdolliseen täytäntöönpantavaksi määräämiseen liittyvät asiakirjat, koska tällaiset asiakirjat saattavat lopulta johtaa asianomaisen henkilön tosiasialliseen vapaudenmenetykseen ja siten hänen perusoikeuksiinsa puuttumiseen ankarimmalla mahdollisella tavalla rikosoikeudellisen menettelyn aikana.

72

Unionin tuomioistuin on sitä paitsi jo katsonut, että kun oikeudenkäyntiasiakirja on osoitettu vain asianomaisen menettelyn kielellä henkilölle, vaikka tämä ei osaa kyseistä kieltä, tämä henkilö ei voi ymmärtää, mistä häntä syytetään, eikä siis voi tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, jollei hän saa tästä määräyksestä käännöstä kielellä, jota hän puhuu tai ymmärtää (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2017, Sleutjes, C-278/16, EU:C:2017:757, 33 kohta).

73

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei 7.1.2021 annettua määräystä, jolla TL haastettiin saapumaan oikeuteen, eikä 9.6.2021 annettua määräystä, jolla ehdollinen rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön, ollut käännetty romanian kielelle. Lisäksi on ilmeistä, että TL:lle ei ollut ilmoitettu oikeudesta saada käännös näistä määräyksistä. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että TL olisi saanut tulkkausapua istunnossa, jossa koeaikaan liittyvien velvollisuuksien noudattamatta jättämisiä käsiteltiin, tai että hänelle olisi edes ilmoitettu tästä oikeudesta.

74

Tämän vuoksi oikeuksia, jotka TL:llä on direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella, on tämän tuomion 61 ja 69 kohdasta ilmenevin tavoin loukattu pääasiassa kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

75

Kolmanneksi siltä osin kuin kyse on näiden oikeuksien loukkaamisen seurauksista, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee, että tulkkausta koskevan oikeuden loukkaaminen on Portugalin oikeusjärjestyksen mukaan menettelyvirhe, jonka seurauksena on rikosprosessilain 120 §:n mukaan vastaavien oikeudenkäyntiasiakirjojen suhteellinen pätemättömyys. Yhtäältä kuitenkin kyseisen pykälän 2 momentin c kohdan mukaan asianomaisen henkilön on vedottava tämän oikeuden loukkaamiseen. Toisaalta saman pykälän 3 momentin a kohdassa säädetään, että kun kyseessä on vaatimus asianomaisen henkilön läsnä ollessa toteutetun toimen pätemättömäksi toteamisesta, kyseiseen menettelyvirheeseen on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava ennen kyseisen toimen loppuun saattamista.

76

Vastauksessaan unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen Portugalin hallitus vahvisti, että rikosprosessilain 120 §:ää sovelletaan myös silloin, kun on kyse vetoamisesta menettelyvirheisiin, jotka johtuvat käännösten saamista rikosoikeudellisen menettelyn keskeisistä asiakirjoista koskevan oikeuden loukkaamisesta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, kuten myös tämän säännöksen sovellettavuus tiedon saamista oikeudesta tulkkausapuun ja keskeisten asiakirjojen käännöksiin koskevan oikeuden loukkaamiseen.

77

Tältä osin on syytä muistuttaa, että direktiivin 2010/64 2 artiklan 5 kohdassa ja 3 artiklan 5 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että asianomaisilla henkilöillä on kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan tulkkausta tai käännöstä ei tarvita.

78

Kyseisessä direktiivissä tai direktiivissä 2012/13 ei kuitenkaan täsmennetä, mitä seurauksia niissä säädettyjen oikeuksien loukkaamisesta tulee aiheutua erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa asianomaiselle henkilölle ei ole ilmoitettu tällaisen päätöksen olemassaolosta eikä hänen oikeudestaan tulkkaukseen ja kyseisten asiakirjojen käännökseen eikä edes tiettyjen tällaisten asiakirjojen laatimisesta.

79

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että silloin, kun asiasta ei ole annettu erityisiä säännöksiä, jäsenvaltioiden asiana on säätää sisäisessä oikeusjärjestyksessään yksityiskohtaisista säännöistä niiden oikeuksien täytäntöönpanemiseksi, joita yksityisillä on unionin oikeuden perusteella, jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla. Tällaiset yksityiskohtaiset säännöt eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita (vastaavuusperiaate), eikä niillä saada tehdä unionin oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2021, BNP Paribas Personal Finance, C-776/19–C-782/19, EU:C:2021:470, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suoritettaviksi kuuluvista tarkistuksista muuta johdu, vastaavuusperiaatteen osalta mikään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevassa asiakirja-aineistossa ei osoita, että tätä periaatetta loukattaisiin soveltamalla rikosprosessilain 120 §:ää direktiiveistä 2010/64 ja 2012/13 johtuvien oikeuksien loukkaamiseen. Kyseisessä pykälässä nimittäin säädetään pätemättömyyteen vetoamisen edellytyksistä siitä riippumatta, johtuuko pätemättömyys kansallisen oikeuden säännöksiin vai unionin oikeuden säännöksiin perustuvan säännön rikkomisesta.

81

Tehokkuusperiaatteen osalta on tärkeää muistuttaa, että vaikka direktiiveissä 2010/64 ja 2012/13 ei säännellä niissä säädettyjen oikeuksien toteuttamisen yksityiskohtaisia menettelytapoja, nämä menettelytavat eivät saa heikentää näillä direktiiveillä tavoiteltua päämäärää, joka on rikosoikeudellisten menettelyjen oikeudenmukaisuuden ja näissä menettelyissä epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen varmistaminen (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2015, Covaci, C-216/14, EU:C:2015:686, 63 kohta ja tuomio 22.3.2017, Tranca ym., C-124/16, C-188/16 ja C-213/16, EU:C:2017:228, 38 kohta).

82

Yhtäältä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kansallisille viranomaisille asetetulla velvollisuudella ilmoittaa epäillyille ja syytetyille heidän direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädetyistä oikeuksistaan tulkkaukseen ja käännöksiin on olennainen merkitys näiden oikeuksien takaamiseksi tosiasiallisesti ja siten perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 48 artiklan 2 kohdan noudattamisen kannalta. Ilman näitä tietoja asianomainen henkilö ei nimittäin voi tietää näiden oikeuksien olemassaoloa ja laajuutta eikä vaatia niiden noudattamista, jolloin hänen on mahdotonta käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan ja saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

83

Näin ollen se, että henkilöä, jota koskeva rikosoikeudellinen menettely tapahtuu kielellä, jota hän ei puhu tai ei ymmärrä, vaaditaan vetoamaan oikeudenmenetyksen uhalla tietyssä määräajassa siihen, ettei hänelle ole ilmoitettu hänen direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädetyistä oikeuksistaan tulkkaukseen ja käännöksiin, johtaisi siihen, että direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa taattu tiedonsaantioikeus menettää merkityksensä, ja vaarantaisi suoraan tätä kautta kyseisen henkilön oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa. Tällaisen tiedon puuttuessa kyseinen henkilö ei nimittäin voi tietää, että hänen oikeuttaan saada tietoja on loukattu, ja hänen on näin ollen mahdotonta vedota tähän loukkaamiseen.

84

Sama johtopäätös pätee samasta syystä myös direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tulkkausta koskevaan oikeuteen ja sen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyyn käännöksiä koskevaan oikeuteen silloin, kun asianomaiselle henkilölle ei ole ilmoitettu näiden oikeuksien olemassaolosta ja laajuudesta.

85

Koska nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnössä ei tämän tuomion 45 kohdassa todetuin tavoin mainita nimenomaisesti, että TL:lle ei ole ilmoitettu häneen kohdistuvasta rikosepäilystä ilmoittamisen yhteydessä hänen oikeudestaan tulkkausapuun ja häneen kohdistuvan rikosoikeudellisen menettelyn keskeisten asiakirjojen käännöksiin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarvittaessa tarkistettava, onko nämä tiedot todellisuudessa annettu hänelle vai ei.

86

Toisaalta on niin, että vaikka asianomainen henkilö olisi tosiasiallisesti saanut nämä tiedot ajoissa, julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 83–87 kohdassa pääasiallisesti toteamin tavoin on lisäksi tarpeen, että hänellä on tieto kyseessä olevan keskeisen asiakirjan olemassaolosta ja sisällöstä ja siihen liittyvistä oikeusvaikutuksista, jotta hänellä olisi mahdollisuus vedota siihen, että hänen direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa taattuja oikeuksiaan saada kyseisen asiakirjan käännös tai hänen oikeuttaan tulkkaukseen asiakirjan laatimisen yhteydessä on loukattu, ja jotta hän voisi siten saada perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 48 artiklan 2 kohdassa vaadituin tavoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jossa hänen puolustautumisoikeuksiaan kunnioitetaan.

87

Näin ollen tehokkuusperiaatetta loukattaisiin, jos kansallisessa menettelysäännöksessä asetettu määräaika, jossa direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohdasta ja 3 artiklan 1 kohdasta sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohdasta johtuvien oikeuksien loukkaamiseen on vedottava, alkaisi kulua jo ennen kuin asianomaiselle henkilölle on ilmoitettu hänen puhumallaan tai ymmärtämällään kielellä yhtäältä hänelle kuuluvan tulkkausta ja käännöksiä koskevan oikeuden olemassaolosta ja laajuudesta ja toisaalta kyseessä olevan keskeisen asiakirjan olemassaolosta ja sisällöstä ja siihen liittyvistä oikeusvaikutuksista (ks. analogisesti tuomio 15.10.2015, Covaci, C-216/14, EU:C:2015:686, 66 ja 67 kohta).

88

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla yksin on toimivalta tulkita kansallisen oikeutensa säännöksiä, esittämistä toteamuksista seuraa, että rikosprosessilain 120 §:n soveltamisella sellaisenaan pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen, siten kuin ensimmäisen asteen tuomioistuin näyttää sitä soveltaneen, ei ole kyetty turvaamaan edellisestä kohdasta johtuvien vaatimusten noudattamista.

89

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee erityisesti, että rikosprosessilain 120 §:n 3 momentin a kohdan mukaan asianomaisen henkilön läsnä ollessa toteutetun toimen pätemättömyyteen on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava ennen kyseisen toimen loppuun saattamista.

90

Tämä merkitsee erityisesti DIR:n kaltaisen toimen osalta sitä, että TL:n tilanteen kaltaisessa tilanteessa oleva henkilö menettää tosiasiallisesti mahdollisuuden vedota pätemättömyyteen. Kun nimittäin kyseinen henkilö, joka ei osaa rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, ei voi ymmärtää oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantoa ja sen seurauksia, hänellä ei ole riittäviä tietoja, jotta hän voisi arvioida, tarvitseeko hän tulkkausapua sen laatimisen yhteydessä tai kirjallisen käännöksen kyseisestä asiakirjasta, joka voi vaikuttaa pelkältä muodollisuudelta. Mahdollisuus vedota kyseisen toimen pätemättömyyteen estyy myöhemmin yhtäältä siksi, ettei tällaisen käännöksen ja tulkkausavun saamista koskevasta oikeudesta ole annettu tietoa, ja toisaalta siksi, että määräaika tähän pätemättömyyteen vetoamiseksi päättyy yleensä välittömästi ja suoraan kyseessä olevan toimen toteuttamisen vuoksi.

91

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, voiko se tulkita kansallista lainsäädäntöä siten, että tämän tuomion 83 kohdasta ilmeneviä vaatimuksia voidaan noudattaa ja siten taata puolustautumisoikeuksien käyttäminen oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.

92

Siltä varalta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tällainen tulkinta ei ole mahdollinen, on muistutettava, että ensisijaisuusperiaatteen mukaan on niin, että jos kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa puitteissa soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, ei voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, sillä on velvollisuus varmistaa unionin oikeuden mukaisten vaatimusten täysi vaikutus käsiteltävänään olevassa asiassa ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkia myös myöhempiä kansallisia säännöstöjä ja käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus, ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännöstö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C-205/20, EU:C:2022:168, 37 kohta).

93

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2010/64 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa sekä direktiivin 2012/13 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 48 artiklan 2 kohdan valossa, ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sen, jonka hyväksi kyseisten direktiivien mainituissa säännöksissä tarkoitetut oikeudet on säädetty, on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava niiden loukkaamiseen tietyssä määräajassa, jos tämä määräaika alkaa kulua jo ennen kuin asianomaiselle henkilölle on annettu hänen puhumallaan tai ymmärtämällään kielellä tieto yhtäältä hänelle kuuluvan tulkkausta ja käännöksiä koskevan oikeuden olemassaolosta ja laajuudesta ja toisaalta kyseessä olevan keskeisen asiakirjan olemassaolosta ja sisällöstä ja siihen liittyvistä oikeusvaikutuksista.

94

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa sekä tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja 48 artiklan 2 kohdan valossa, ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sen, jonka hyväksi kyseisten direktiivien mainituissa säännöksissä tarkoitetut oikeudet on säädetty, on oikeudenmenetyksen uhalla vedottava niiden loukkaamiseen tietyssä määräajassa, jos tämä määräaika alkaa kulua jo ennen kuin asianomaiselle henkilölle on annettu hänen puhumallaan tai ymmärtämällään kielellä tieto yhtäältä hänelle kuuluvan tulkkausta ja käännöksiä koskevan oikeuden olemassaolosta ja laajuudesta ja toisaalta kyseessä olevan keskeisen asiakirjan olemassaolosta ja sisällöstä ja siihen liittyvistä oikeusvaikutuksista.