–

C ja CD, edustajanaan H. Nevala, asianajaja,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehenään J. Langer,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja L.-E. Baţagoi,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja I. Söderlund,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös 2002/584), 6 artiklan 2 kohdan sekä 23 artiklan 3 ja 5 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa on kyse romanialaisen tuomioistuimen kahdesta Romanian kansalaisesta, C:stä ja CD:stä, antamien eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanosta Suomessa.

3

Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.”

5

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

2.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

– –”

6

Puitepäätöksen 2002/584 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Keskusviranomaiseen turvautuminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jokainen jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, oikeusjärjestyksensä niin vaatiessa, useita keskusviranomaisia avustamaan toimivaltaisia oikeusviranomaisia.

2.   Jäsenvaltio voi, jos sen oikeusjärjestelmän rakenne sitä edellyttää, antaa keskusviranomaisensa tai keskusviranomaistensa hallinnolliseksi tehtäväksi eurooppalaisten pidätysmääräysten sekä kaiken muun niihin liittyvän virallisen kirjeenvaihdon lähettämisen ja vastaanottamisen.

– –”

7

Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Määräaika henkilön luovuttamiselle”, säädetään seuraavaa:

”1.   Etsitty henkilö luovutetaan mahdollisimman pian asianomaisten viranomaisten sopimana ajankohtana.

2.   Hänet luovutetaan kymmenen päivän kuluessa lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys.

3.   Jos etsittyä henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen ja pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä toisiinsa ja sovittava uudesta luovuttamispäivästä. Tällöin luovuttaminen tapahtuu kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

4.   Poikkeuksellisesti luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä vakavista humanitaarisista syistä, esimerkiksi jos on olemassa perusteltu syy uskoa, että luovuttaminen selvästi vaarantaisi etsityn henkilön hengen tai terveyden. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön heti, kun tällaisten syiden olemassaolo on lakannut. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa tästä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja sopii uudesta luovuttamisajankohdasta. Luovuttaminen tapahtuu tällöin kymmenen päivän kuluessa näin sovitusta uudesta määräpäivästä.

5.   Jos kyseinen henkilö on 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet päästetään vapaaksi.”

8

Puitepäätöksen 2002/584 täytäntöönpanemiseksi annetut kansalliset säännökset ovat 30.12.2003 annetussa laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan Unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003) (jäljempänä luovuttamislaki).

9

Luovuttamislain 11, 19 ja 37 §:n mukaan täytäntöönpanosta vastaavia oikeusviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia päättämään luovuttamisesta ja säilöön ottamisen voimassa pitämisestä, ovat Helsingin käräjäoikeus (Suomi) ja muutoksenhakuasteena korkein oikeus (Suomi). Lain 44 §:n mukaan luovuttamispäätöksen täytäntöönpanosta vastaa keskusrikospoliisi (Suomi).

10

Luovuttamislain 46 §:n 1 momentin mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta luovutettava henkilö luovutetaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian toimivaltaisten viranomaisten sopimana ajankohtana. Hänet luovutetaan kuitenkin viimeistään kymmenen päivän kuluttua luovuttamispäätöksen saatua lainvoiman.

11

Luovuttamislain 46 §:n 2 momentissa säädetään, että jos 1 momentissa mainitun määräajan noudattaminen ei ole mahdollista Suomessa tai pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, toimivaltaisten viranomaisten tulee sopia uudesta luovuttamispäivästä. Luovutettava henkilö tulee luovuttaa kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

12

Luovuttamislain 48 §:ssä säädetään, että jos luovutettava henkilö on 46 ja 47 §:ssä tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilössä, hänet on päästettävä vapaaksi.

13

Turvapaikkaa koskevat kansalliset säännökset ovat 30.4.2004 annetussa ulkomaalaislaissa (301/2004), jonka säännökset vastaavat pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin 28.7.1951 Genevessä (Yhdistyneiden kansakuntien sopimussarja, osa 189, s. 150, nro 2545 (1954)) ja jota on täydennetty pakolaisten oikeusasemaa koskevalla, 31.1.1967 New Yorkissa tehdyllä pöytäkirjalla, määräyksiä. Ulkomaalaislain säännökset koskevat kaikkia maassa oleskelevia ulkomaalaisia ja näin myös unionin kansalaisia.

14

Ulkomaalaislain 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksensa käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

15

Romanian oikeusviranomainen antoi kansalaisistaan C:stä 19.5.2015 ja CD:stä 27.5.2015 eurooppalaisen pidätysmääräyksen viiden vuoden vankeusrangaistusten ja kolmen vuoden täydentävien rangaistusten täytäntöönpanoa varten (jäljempänä yhdessä kyseessä olevat eurooppalaiset pidätysmääräykset). Rangaistukset oli annettu vaarallisten ja erittäin vaarallisten huumausaineiden kaupasta sekä järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta.

16

C ja CD ovat olleet näiden eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi toimitettujen menettelyjen kohteena Ruotsissa. Högsta domstolen (korkein oikeus, Ruotsi) määräsi 8.4.2020 tekemällään päätöksellä C:n ja Svea hovrätt (Svean hovioikeus, Ruotsi) 30.7.2020 tekemällään päätöksellä CD:n luovutettavaksi Romanian viranomaisille. C ja CD poistuivat kuitenkin ennen näiden luovuttamispäätösten täytäntöönpanoa Ruotsista Suomeen.

17

C ja CD otettiin 15.12.2020 kiinni ja säilöön Suomessa kyseessä olevien eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella.

18

Korkein oikeus määräsi 16.4.2021 tekemillään päätöksillä heidät luovutettaviksi Romanian viranomaisille. Romanian viranomaisten pyynnöstä keskusrikospoliisi vahvisti ensimmäiseksi luovuttamisajankohdaksi 7.5.2021. C:n ja CD:n kuljetusta Romaniaan lentoteitse ei kyetty tätä ennen järjestämään covid-19-pandemian vuoksi.

19

C ja CD hakivat 3.5.2021 päätösten purkua korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus kielsi 4.5.2021 väliaikaisesti luovuttamispäätösten täytäntöönpanon. Tämän jälkeen se hylkäsi purkuhakemukset 31.5.2021, minkä johdosta väliaikainen päätös, jolla näiden luovuttamispäätösten täytäntöönpano oli kielletty, raukesi.

20

Seuraavaksi luovuttamispäiväksi vahvistettiin 11.6.2021. Luovuttamista lykättiin kuitenkin uudelleen, koska suoria lentoyhteyksiä Romaniaan ei ollut eikä lentokuljetusta toisen jäsenvaltion kautta saatu järjestettyä sovitussa aikataulussa.

21

C ja CD ovat tehneet useita muitakin luovuttamispäätösten täytäntöönpanon lopettamista koskevia hakemuksia Helsingin käräjäoikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen. Kaikki nämä hakemukset on hylätty tai jätetty tutkimatta.

22

Kolmanneksi luovuttamispäiväksi vahvistettiin CD:n osalta 17.6.2021 ja C:n osalta 22.6.2021. Tälläkään kertaa luovuttamista ei voitu järjestää, sillä C ja CD olivat hakeneet kansainvälistä suojelua Suomessa. Maahanmuuttovirasto (Suomi) hylkäsi hakemukset 12.11.2021 tekemillään päätöksillä. C ja CD ovat valittaneet näistä päätöksistä hallinto-oikeuteen.

23

Tämän jälkeen C ja CD vaativat hakemuksillaan Helsingin käräjäoikeudessa yhtäältä, että heidät päästetään vapaaksi säilöstä, sillä määräaika luovuttamiselle oli kulunut umpeen, ja toisaalta, että heidän luovuttamistaan siirretään heidän turvapaikkahakemustensa vuoksi. Helsingin käräjäoikeus jätti 8.10.2021 ja 29.10.2021 tekemillään päätöksillä hakemukset tutkimatta.

24

Käsiteltävässä pääasiassa on kyse C:n ja CD:n näihin käräjäoikeuden päätöksiin kohdistamista muutoksenhakemuksista korkeimmalle oikeudelle, joka on pyytänyt ennakkoratkaisua. C ja CD ovat muutoksenhakemuksissaan toistaneet ne vaatimukset, jotka Helsingin käräjäoikeus hylkäsi. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että muutoksenhakijat pidetään edelleen säilössä ja että heidän luovuttamistaan Romanin viranomaisille ei siirretä.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on 8.12.2021 antamassaan ennakkopäätöksessä katsonut, että luovutettaviksi määrätyillä oli oikeus saada säilössä pitämistä koskeva asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Se otti asian viivytyksen välttämiseksi suoraan käsiteltäväkseen.

26

Se pohtii puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdan tulkintaa sekä menettelylliseltä että aineellisoikeudelliselta kannalta.

27

Ensinnäkin menettelyllisten näkökohtien osalta se tarkastelee niitä tästä säännöksestä johtuvia vaatimuksia, jotka koskevat ylivoimaisen esteen olemassaolon arviointia.

28

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan luovuttamisen täytäntöönpanotehtävät siirtyvät keskusrikospoliisille sen jälkeen, kun tuomioistuimen tekemä luovuttamispäätös on tullut lainvoimaiseksi. Tuomioistuin ei päätöksessään anna luovuttamisaikaa koskevia määräyksiä, vaan luovuttamisessa noudatetaan puitepäätöksen 2002/584 mukaisia luovuttamislain määräaikoja.

29

Se toteaa edelleen, että keskusrikospoliisi huolehtii luovuttamispäätöksen käytännön täytäntöönpanosta, pitää yhteyttä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin ja sopii uudesta luovuttamispäivästä silloinkin, kun luovuttamista ei ole tehty kymmenen päivän määräajassa, kuten käsiteltävässä pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa.

30

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan säilöön otetulla on aina oikeus saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi se, onko hänen säilössä pitämiselleen edelleen perusteet. Tällöin asiaa käsittelevän tuomioistuimen on siis arvioitava muun muassa, onko luovuttamatta jättäminen johtunut puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä. Keskusrikospoliisi tai muukaan viranomaistaho ei kuitenkaan automaattisesti saata säilössäpidon jatkamista koskevaa kysymystä toimivaltaisen tuomioistuimen arvioitavaksi.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin tällaisen kansallisen menettelyn yhteensopivuutta puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdan kanssa sekä mahdollisen yhteensopimattomuuden seurauksia.

32

Toiseksi puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdan aineellisoikeudellisten näkökohtien osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, kattaako ylivoimaisen esteen käsite sellaiset jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat oikeudelliset esteet, jotka estävät luovuttamisen alun perin vahvistetussa määräajassa.

33

Se toteaa unionin tuomioistuimen 25.1.2017 antamassaan tuomiossa Vilkas (C‑640/15, EU:C:2017:39) katsoneen, että ylivoimaisen esteen käsitettä voidaan soveltaa tilanteeseen, jossa luovuttaminen on mahdotonta säilöön otetun henkilön fyysisen vastustuksen vuoksi, edellyttäen etteivät täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ja pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ole poikkeuksellisista syistä voineet ennakoida tällaista vastustusta ja ettei tästä luovuttamiselle aiheutuvia seurauksia ole voitu välttää kaikesta näiden viranomaisten osoittamasta huolellisuudesta riippumatta.

34

Vaikka covid-19-pandemia onkin pääasiassa vaikeuttanut luovuttamisen käytännön toteutusta ja määräaikojen noudattamista, luovuttamisen pääasiallisina esteinä on kuitenkin pidettävä täytäntöönpanokieltoa, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli antanut C:n ja CD:n vireille panemien muutoksenhakuasioiden käsittelyn ajaksi, sekä näiden tekemiä turvapaikkahakemuksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää viimeksi mainitun seikan osalta, että kansallisen lainsäädännön mukaan turvapaikanhakijalla on oikeus jäädä maahan hakemuksensa käsittelyn ajaksi tai siihen saakka, kunnes päätös hänen maastapoistamisestaan on tehty.

35

Korkein oikeus on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

37

Kyseisen menettelyn soveltamisen edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa.

38

Ensinnäkin nyt käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä on kyse puitepäätöksen 2002/584 tulkinnasta, ja tämä puitepäätös kuuluu EUT-sopimuksen kolmannessa osassa olevassa V osastossa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, tarkoitettuihin aloihin. Esitetty ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen käsitellä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

39

Toisekseen kiireellisyyttä arvioitaessa on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä kriteeri täyttyy, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu hetkellä, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitetään, vapaudenmenetys, jonka jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (ks. mm. tuomio 16.7.2015, Lanigan, C‑237/15 PPU, EU:C:2015:474, 24 kohta ja tuomio 16.11.2021, Governor of Cloverhill Prison ym., C‑479/21 PPU, EU:C:2021:929, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tämän osalta, että C:hen ja CD:hen kohdistui vapaudenmenetys hetkellä, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitettiin.

41

Lisäksi on huomattava, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan tulkintaa ja että artiklan 5 kohdassa säädetään etsityn henkilön päästämisestä vapaaksi sen 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päätyttyä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi siis joutua määräämään C:n ja CD:n päästettäväksi vapaaksi sen perusteella, miten unionin tuomioistuin vastaa esitettyihin kysymyksiin.

42

Unionin tuomioistuimen toinen jaosto on tämän vuoksi päättänyt 17.1.2022 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön asian käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

43

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys, joka on tutkittava ensimmäiseksi, koskee asiallisesti sitä, onko puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ylivoimaisen esteen käsite kattaa myös sellaiset luovuttamisen oikeudelliset esteet, jotka johtuvat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvista oikeuskeinoista, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

44

Unionin eri oikeudenaloilla vakiintuneesta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että ylivoimaisen esteen käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan sellaisia epätavallisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita, joihin siihen vetoavan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta (tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ylivoimaisen esteen käsitettä on lisäksi tulkittava suppeasti, koska kyseinen säännös on poikkeus puitepäätöksen 23 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta säännöstä (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 56 kohta).

46

Sellaisten luovuttamisen oikeudellisten esteiden osalta, jotka johtuvat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista oikeuskeinoista, on tosin todettava, että tällaiset esteet eivät liity siihen, miten täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaiset ovat toimineet, eikä näiden menettelyjen seurauksia eli sitä, ettei kyseistä henkilöä ole voitu luovuttaa asetetussa määräajassa, olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta.

47

Kuten C ja CD sekä Romanian hallitus ja Euroopan komissio ovat perustellusti huomauttaneet, ennalta arvaamattomana seikkana ei kuitenkaan voida pitää sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö turvautuu täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen puitteissa oikeuskeinoihin riitauttaakseen luovuttamisensa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisissa tai että luovuttaminen tämän vuoksi viivästyy.

48

Luovuttamisen oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat kyseisen henkilön vireille panemista oikeuskeinoista, ei näin ollen voida pitää puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä.

49

Edellä todetun perusteella on katsottava, että tämän puitepäätöksen 23 artiklassa säädettyjen luovuttamista koskevien määräaikojen ei voida katsoa keskeytyneen täytäntöönpanojäsenvaltiossa vireillä olevien sellaisten menettelyjen vuoksi, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on pannut vireille, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Täytäntöönpanojäsenvaltion viranomaisilla on siis lähtökohtaisesti edelleen velvollisuus luovuttaa kyseinen henkilö pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisille mainituissa määräajoissa.

50

Tässä luovuttamismenettelyn viimeisessä vaiheessa, josta säädetään puitepäätöksen 23 artiklassa, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen, joka on oletettavasti jo tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen, voidaan lähtökohtaisesti katsoa tutkineen kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset.

51

Tähän tulkintaan on päädyttävä myös siksi, että puitepäätöksen 2002/584 tavoitteena on nopeuttaa ja yksinkertaistaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä. Ottamalla käyttöön uusi yksinkertaistettu ja tehokkaampi järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi puitepäätöksellä pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen Euroopan unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (ks. mm. tuomio 29.1.2013, Radu, C-396/11, EU:C:2013:39, 34 kohta ja tuomio 17.3.2021, JR (Pidätysmääräys – ETA:seen kuuluvan kolmannen valtion antama tuomio), C-488/19, EU:C:2021:206, 71 kohta).

52

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetussa aineistossa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että C:n ja CD:n vireille panemat oikeuskeinot olisivat edes välillisesti koskeneet jonkin sellaisen perusoikeuden loukkaamista, johon nämä henkilöt eivät olisi voineet vedota täytäntöönpanosta vastaavassa oikeusviranomaisessa puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitetussa lopullisen luovuttamispäätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä.

53

Mitä tulee erityisesti C:n ja CD:n Suomessa tekemiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin, todettakoon, että heidän esittämistään huomautuksista ilmenee, että hakemukset perustuivat suurelta osin väitteisiin, jotka koskevat vankeusolosuhteita pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa eli Romaniassa, ja näitä kysymyksiä koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, muun muassa 5.4.2016 annettuun tuomioon Aranyosi ja Căldăraru (C-404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198), 25.7.2018 annettuun tuomioon Generalstaatsanwaltschaft (Vankeusolosuhteet Unkarissa) (C‑220/18 PPU, EU:C:2018:589) ja 15.10.2019 annettuun tuomioon Dorobantu (C-128/18, EU:C:2019:857). Unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta ilmenee, että C ja CD olivat vedonneet näihin seikkoihin täytäntöönpanosta vastaavassa oikeusviranomaisessa siinä menettelyssä, jossa lopulliset luovuttamispäätökset tehtiin.

54

Lisäksi on huomattava, kuten komissio on todennut, että EUT-sopimukseen liitetyn Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan (N:o 24) ainoassa artiklassa todetaan, että ottaen huomioon perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojelun tason unionin jäsenvaltioissa jäsenvaltioita pidetään kaikissa turvapaikkaan liittyvissä oikeudellisissa ja käytännöllisissä seikoissa toisiinsa nähden turvallisina alkuperämaina.

55

Mainitussa artiklassa todetaan lisäksi, että jäsenvaltio voi ottaa harkittavaksi tai hyväksyä käsiteltäväksi toisen jäsenvaltion kansalaisen jättämän turvapaikkahakemuksen vain neljässä siinä tyhjentävästi luetellussa tapauksessa.

56

Unionin tuomioistuimelle toimitetussa aineistossa ei kuitenkaan ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että C:n ja CD:n tilanne kuuluisi johonkin näistä neljästä edellä mainitun pöytäkirjan ainoassa artiklassa tarkoitetusta tapauksesta, mistä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään ole esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä.

57

Lopuksi on vielä huomautettava, että kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei ole pidettävä yhtenä puitepäätöksen 2002/584 3 ja 4 artiklassa luetelluista eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteista (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, I. B., C-306/09, EU:C:2010:626, 43–46 kohta).

58

Toiseen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ylivoimaisen esteen käsite ei kata luovuttamisen oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön vireille panemista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvista oikeuskeinoista, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on tehnyt lopullisen luovuttamispäätöksen puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

59

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti ensiksikin sitä, onko puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettua vaatimusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta on noudatettu silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltio on antanut poliisiviranomaisen tehtäväksi tarkistaa ylivoimaisen esteen olemassaolon ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön säilössäpidon edellytykset sekä päättää tarvittaessa uudesta luovuttamispäivästä, kun otetaan huomioon, että kyseisellä henkilöllä on oikeus milloin tahansa saattaa asia täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltäväksi, jotta tämä lausuisi edellä mainituista seikoista. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko kyseisen puitepäätöksen 23 artiklan 5 kohtaa tulkittava siten, että tämän artiklan 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen on katsottava päättyneen, minkä vuoksi kyseinen henkilö on päästettävä vapaaksi, jos olisi katsottava, ettei puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vaatimusta täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ole noudatettu.

60

Sen tapauksen varalta, että kyse on ylivoimaisesta esteestä, joka estää luovuttamisen puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa säädetään, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen ja pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä toisiinsa ja sovittava uudesta luovuttamispäivästä.

61

Unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa käytetyllä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsitteellä tarkoitetaan kyseisen puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa käytetyn pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen käsitteen tavoin joko tuomaria tai tuomioistuinta tai jäsenvaltion syyttäjäviranomaisten kaltaista oikeusviranomaista, joka osallistuu kyseisessä jäsenvaltiossa lainkäyttöön ja on täytäntöönpanovallasta riippumaton (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennykset), C-510/19, EU:C:2020:953, 54 kohta).

62

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion poliisiviranomaiset eivät sitä vastoin voi kuulua puitepäätöksen 2002/584 6 artiklassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen alaan (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennykset), C-510/19, EU:C:2020:953, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tästä seuraa, ettei puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa edellytettyä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ylivoimaisen esteen olemassaolon arvioimiseksi ja tarvittaessa uuden luovuttamispäivän vahvistamiseksi voida antaa pääasiassa kyseessä olevan keskusrikospoliisin kaltaisen täytäntöönpanojäsenvaltion poliisiviranomaisen tehtäväksi.

64

On totta, että puitepäätöksen 2002/584 7 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille oikeus nimetä yksi tai useampi keskusviranomainen avustamaan toimivaltaisia oikeusviranomaisia. Lisäksi on riidatonta, että jäsenvaltion poliisiviranomaiset voivat kuulua puitepäätöksen 7 artiklassa tarkoitetun keskusviranomaisten käsitteen alaan (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2016, Poltorak, C‑452/16 PPU, EU:C:2016:858, 42 kohta).

65

Puitepäätöksen 2002/584 7 artiklasta ilmenee kuitenkin, kun sitä tarkastellaan puitepäätöksen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen valossa, että tällaisen keskusviranomaisen myötävaikutus on rajoitettava käytännön ja hallinnollisen tuen antamiseen toimivaltaisille oikeusviranomaisille. Mainitussa artiklassa tarkoitettu mahdollisuus ei näin ollen voi ulottua niin pitkälle, että jäsenvaltiot voisivat korvata toimivaltaiset oikeusviranomaiset tällaisella keskusviranomaisella, kun kyse on puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ylivoimaisen esteen olemassaolon arvioinnista ja tarvittaessa uuden luovuttamispäivän vahvistamisesta (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2016, Poltorak, C‑452/16 PPU, EU:C:2016:858, 42 kohta).

66

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 73–76 kohdassa todennut, tässä säännöksessä tarkoitetun ylivoimaisen esteen olemassaolon arviointi ja tarvittaessa uuden luovuttamispäivän vahvistaminen ovat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä, jotka kuuluvat täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdan nojalla, kun tätä säännöstä tarkastellaan puitepäätöksen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen valossa. Tämän vuoksi – niin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkin on myöntänyt – tällaisilla päätöksillä ylitetään pelkän käytännön ja hallinnollisen tuen antaminen eli tehtävä, joka voidaan puitepäätöksen 7 artiklan nojalla, kun otetaan huomioon sen johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale, uskoa poliisiviranomaiselle.

67

Sen osalta, mitä seuraa siitä, ettei täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ole, on todettava ensinnäkin, että puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 2–4 kohdassa säädetyt määräajat on tällaisissa olosuhteissa katsottava päättyneiksi.

68

Se, että täytäntöönpanojäsenvaltion poliisiviranomainen toteaa ylivoimaisen esteen ja että uusi luovuttamispäivä vahvistetaan tämän jälkeen ilman täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta, ei näet täytä puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohdassa säädettyjä muodollisia vaatimuksia riippumatta siitä, onko tämä ylivoimainen este todellinen.

69

Näin ollen tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutusta ei ole ollut, kyseisen puitepäätöksen 23 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjä määräaikoja ei voida pätevästi jatkaa kyseisen artiklan 3 kohdan nojalla. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa mainittujen määräaikojen on siis katsottava päättyneen 23 artiklan 5 kohdan soveltamisen osalta.

70

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, mitä puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjen määräaikojen päättymisestä seuraa.

71

On totta, että puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 5 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö on kyseisten määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet on päästettävä vapaaksi. Tästä täytäntöönpanojäsenvaltioon kohdistuvasta velvollisuudesta ei ole säädetty tällaisen tilanteen varalta poikkeuksia.

72

Unionin lainsäätäjä ei kuitenkaan ole säätänyt näiden määräaikojen päättymiselle mitään muita vaikutuksia eikä etenkään, että niiden päättyminen veisi asianomaisilta viranomaisilta mahdollisuuden sopia luovuttamispäivästä puitepäätöksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai vapauttaisi täytäntöönpanojäsenvaltion eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanovelvollisuudesta (tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 70 kohta).

73

Lisäksi sellainen puitepäätöksen 15 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan tulkinta, jonka mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen ei pitäisi enää ryhtyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamiseen eikä sopia tätä varten uudesta luovuttamispäivästä pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kanssa puitepäätöksen 23 artiklassa mainittujen määräaikojen päättymisen jälkeen, voisi aiheuttaa haittaa puitepäätöksen tavoitteelle nopeuttaa ja yksinkertaistaa oikeudellista yhteistyötä, koska tämä tulkinta voisi muun muassa pakottaa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion antamaan toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen uuden luovuttamismenettelyn toimittamiseksi (tuomio 25.1.2017, Vilkas, C-640/15, EU:C:2017:39, 71 kohta).

74

Edellä todetusta seuraa, ettei pelkästään puitepäätöksen 2002/584 23 artiklassa vahvistettujen määräaikojen päättyminen voi poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiolta velvollisuutta jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä ja ryhtyä etsityn henkilön luovuttamiseen, ja asianomaisten viranomaisten on sovittava tätä varten uudesta luovuttamispäivästä (tuomio 25.1.2017, Vilkas, C‑640/15, EU:C:2017:39, 72 kohta).

75

Lisäksi on todettava, kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, että kun otetaan huomioon täytäntöönpanojäsenvaltion velvollisuus jatkaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyä, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on silloin, kun pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö päästetään vapaaksi puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 5 kohdan nojalla, toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet henkilön pakenemisen estämiseksi, vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä lukuun ottamatta.

76

Edellä todetun perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava ensiksikin, että puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettua vaatimusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ei ole noudatettu silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltio on antanut poliisiviranomaisen tehtäväksi tarkistaa ylivoimaisen esteen olemassaolon ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön säilössäpidon edellytykset sekä päättää tarvittaessa uudesta luovuttamispäivästä, vaikka asianomaisella henkilöllä onkin oikeus milloin tahansa saattaa asia täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltäväksi, jotta se lausuisi edellä mainituista seikoista. Puitepäätöksen 2002/584 23 artiklan 5 kohtaa on tulkittava toiseksi siten, että tämän artiklan 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen on katsottava päättyneen, minkä vuoksi kyseinen henkilö on päästettävä vapaaksi, mikäli puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vaatimusta täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen myötävaikutuksesta ei ole noudatettu.

77

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: