—

toteamaan, että tämä kanne otetaan tutkittavaksi ja hyväksytään,

—

kumoamaan Euroopan parlamentin 10.10.2018 tekemän päätöksen, jolla se soveltaa kantajaan Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 100 artiklassa määrättyä varaumaa

—

tarvittaessa kumoamaan Euroopan parlamentin 29.10.2019 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan 8.1.2019 tekemä valitus

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 100 artiklaa on rikottu. Kantaja väittää, että kun häneen sovelletaan varaumaa, sovelletaan virheellisesti kyseistä 100 artiklaa, jota on tulkittava rajoittavasti ja SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti. Kyseistä 100 artiklaa on lisäksi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 ja 35 artiklan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisesti. Toissijaisesti kantaja vetoaa siihen, että kyseinen 100 artikla on lainvastainen, koska se on SEUT 45 artiklan, perusoikeuskirjan 34 ja 35 artiklan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 ja 13 artiklan vastainen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettua syrjimättömyysperiaatetta on loukattu. Kantaja arvioi, että varauman soveltaminen häneen merkitsee sitä, ettei hänellä ole viiden vuoden ajan oikeutta saada tiettyjä työkyvyttömyysetuuksia, ja merkitsee lisäksi henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa kiellettyä syrjintää.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan huolenpitovelvoitetta on laiminlyöty. Kantajan mukaan hallinto on laiminlyönyt huolenpitovelvoitettaan varsinkin, kun kyseessä olevan toimihenkilön heikko terveydentila oli vahvistanut tätä velvoitetta.