1

Kanteessaan Euroopan komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että Unkari ei ole noudattanut SEUT 34 artiklan ja maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimittajiin kohdistuvien sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltämisestä annetun vuoden 2009 lain nro XCV (mezőgazdasági és élelmiszeripari termékek vonatkozásában a beszállítókkal szemben alkalmazott tisztességtelen forgalmazói magatartás tilalmáról szóló 2009. évi XCV. törvény) (jäljempänä vuoden 2009 laki nro XCV) 3 §:n 2 momentin u kohdan ja asettanut siten rajoituksia maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntihintojen muodostumistavoille.

2

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 172 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kun otetaan huomioon maatalousalan erityispiirteet ja sen riippuvuus koko elintarvikeketjun asianmukaisesta toiminnasta, mukaan luettuna kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen kaikkiin siihen liittyviin koko elintarvikeketjun aloihin, jotka saattavat olla hyvin keskittyneitä, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä [SEUT] 42 artiklassa tarkoitettujen kilpailusääntöjen soveltamista koskevaan sääntöön. – –”

3

Kyseisen asetuksen 83 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa muita kansallisia säännöksiä tuotteista, joihin sovelletaan unionin kaupan pitämisen vaatimusta, edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden ja etenkin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia, ja jollei [teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetusta] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 98/34/EY [(EYVL 1998, L 204, s. 37)] muuta johdu.”

4

Vuoden 2009 lain nro XCV 1 §:n mukaan kyseisen lain tavoitteena on varmistaa, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa käyvät tahot ja niiden tavarantoimittajat toimivat hyvän kauppatavan mukaisesti.

5

Tämän lain 2 §:n 1 momentti koskee yhtäältä maataloustuotteita ja elintarvikkeita tuottavia, jalostavia tai jalostamattomina myyviä yrityksiä ja toisaalta yrityksiä, jotka myyvät näitä tuotteita loppukuluttajille. Kyseiseen ryhmään kuuluvat kaikki vähittäiskauppiaat niiden koosta riippumatta, ja säännöstä sovelletaan siten sekä suur- että pienmyymälöihin, jotka myyvät maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

6

Mainitun lain 3 §:n 2 momentin u kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimattomana kaupallisena menettelynä pidetään seuraavia:

– –

7

Komissio lähetti 12.1.2015 Unkarin viranomaisille kirjeen saadakseen tietoja vuoden 2009 lain nro XCV 3 §:n 2 momentin u kohdasta (jäljempänä kyseessä oleva toimenpide). Unkari vastasi tähän kirjeeseen 23.3.2015.

8

Koska komissio katsoi tarvitsevansa lisätietoja, se osoitti Unkarille 7.7.2015 tietopyynnön, johon tämä jäsenvaltio vastasi 22.7.2015.

9

Komissio lähetti 16.2.2017 Unkarille virallisen huomautuksen, jossa se esitti epäilyjä vuoden 2009 lain nro XCV tiettyjen säännösten yhteensopivuudesta asetuksen N:o 1308/2013 ja SEUT 34 artiklan kanssa.

10

Unkari vastasi viralliseen huomautukseen 7.6.2017 ja kiisti väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen.

11

Komissio antoi 9.3.2018 perustellun lausunnon, jossa se pysyi virallisessa huomautuksessa esittämässään kannassa. Se kehotti kyseistä jäsenvaltiota toteuttamaan perustellun lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa kyseisen lausunnon vastaanottamisesta. Unkari vastasi perusteltuun lausuntoon 11.5.2018 ja toisti kantansa, jonka mukaan sen lainsäädäntö on unionin oikeuden mukainen.

12

Koska komissio ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen, se nosti nyt käsiteltävänä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen.

13

Komissio väittää kanteensa tueksi, että kyseessä oleva toimenpide ei ole yhteensopiva asetuksen N:o 1308/2013 ja SEUT 34 artiklan kanssa. Ensiksi on tarkasteltava kyseisen asetuksen rikkomista koskevaa väitettä ja toiseksi SEUT 34 artiklan rikkomista koskevaa väitettä.

14

Komissio muistuttaa, että kyseessä olevassa toimenpiteessä säädetään pääasiallisesti, että tietystä maasta peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vähittäismyyntihintoihin on sisällyttävä sama voittomarginaali kuin samanlaisten toisesta maasta peräisin olevien tuotteiden hintoihin, joten siinä kielletään erilaisten marginaalien vahvistaminen eri maista peräisin oleville samanlaisille tuotteille, ja että käsite ”samanlaiset tuotteet” määritellään viittaamalla tämän tuotteen koostumukseen ja sen aistinvaraisiin ominaisuuksiin (jäljempänä samalaiset tuotteet).

15

Komissio toteaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat lähtökohtaisesti edelleen toimivaltaisia toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä, joista ei säädetä asetuksessa N:o 1308/2013, tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan saa poiketa kyseisestä asetuksesta, olla sen vastaisia tai haitata asetuksen moitteetonta toimintaa.

16

Komissio muistuttaa tältä osin yhtäältä, että on niin, että jollei hintojenvahvistusmekanismia ole, vapaaseen kilpailuun perustuva vapaa myyntihinnanmuodostus on osa asetusta N:o 1308/2013 ja ilmentää periaatetta tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta toimivan kilpailun olosuhteissa. Se väittää toisaalta, että kaikki yhteiset markkinajärjestelyt perustuvat avoimien markkinoiden periaatteelle, jonka mukaan jokaisella tuottajalla on vapaa pääsy näille markkinoille toimivan kilpailun olosuhteissa.

17

Komissio katsoo nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä, että kyseessä oleva toimenpide vaarantaa asetuksen N:o 1308/2013 täytäntöönpanon, koska se on ristiriidassa vilpittömään kilpailuun perustuvan maataloustuotteiden vapaan myyntihinnanmuodostuksen periaatteen kanssa, ja toisaalta, että voittomarginaali on erottamaton osa vähittäishinnanmuodostusta. Se väittää tässä yhteydessä, että säännös, jolla nyt käsiteltävän asian tapaan kielletään erilaisten voittomarginaalien vahvistaminen samanlaisten tuotteiden vähittäismyynnissä, estää tuontituotteita pääsemästä houkuttelevien vähittäismyyntihintojensa ansiota tietyille kansallisille markkinoille.

18

Vaikka komissio myöntää, että tavoite kieltää sopimattomat kaupalliset menettelyt voi olla yleisen edun mukainen tavoite, johon yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjä ei sovelleta, se muistuttaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteutettavien rajoittavien toimenpiteiden on oltava kuitenkin oikeasuhteisia.

19

Komissio väittää tältä osin, että kyseessä oleva toimenpide ei ole omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän toteutumista ja että se ei ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, joka on sen varmistaminen, että hyvää kauppatapaa noudatetaan ja tuottajien asemaa elintarvikeketjussa parannetaan.

20

Komissio väittää tältä osin yhtäältä, että sen näkemyksen mukaan erilaisten marginaalien vahvistamiskäytäntö ei ole sopimatonta kaupallista menettelyä. Se katsoo toisaalta, että kyseisellä toimenpiteellä puututaan merkittävästi vähittäiskauppiaiden vapauteen vahvistaa marginaalit, vaikka tämän vapauden käyttämistä ei voida rinnastaa ostohinnat alittavalla hinnalla tapahtuvaan myyntiin, jota voidaan rajoittaa ilman, että unionin oikeutta rikottaisiin.

21

Kyseessä oleva toimenpide ei komission mukaan ole myöskään omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän toteutumista, sillä vähittäiskaupan voittomarginaalien vahvistamisella ei taata mitenkään sitä, että tavarantoimittajat hyötyisivät siitä.

22

Komission mukaan mainitulla toimenpiteellä joka tapauksessa ylitetään se, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, ja sillä on käytännössä syrjivä vaikutus, koska sen tuontitavaroihin kohdistuva kielteinen vaikutus on merkittävämpi.

23

Unkari puolestaan väittää, että kyseessä olevalla toimenpiteellä pyritään takaamaan kotimaisille ja muista jäsenvaltioista peräisin oleville maataloustuotteille ja elintarvikkeille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Se muistuttaa, että hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa 17.4.2019 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/633 (EUVL 2019, L 111, s. 59) sallitaan nimenomaisesti se, että jäsenvaltiot pitävät voimassa sellaisia markkinakäytäntöjä koskevat toimenpiteet, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, kunhan kyseiset toimenpiteet ovat sisämarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen mukaisia. Kyseinen jäsenvaltio katsoo näin ollen, että kyseessä oleva toimenpide, jolla vähittäiskauppiaita kielletään vahvistamasta tuotteiden myyntihintaa niiden alkuperämaan perusteella syrjivästi, jotta asianomaiset tuotteet voidaan asettaa kilpailutilanteeseen niiden kustannustehokkuuden perusteella kansallisilla markkinoilla, on asetuksen N:o 1308/2013 mukainen.

24

Unkari esittää, että vuoden 2009 laki nro XCV annettiin tilanteessa, jolle oli ominaista se, että tavarantoimittajat olivat riippuvaisia suurista kaupoista ja niihin nähden taloudellisesti haavoittuvassa asemassa, mikä johti epätasapainoon niiden neuvotteluasemassa ja sopimattomiin markkinakäytäntöihin. Kyseinen jäsenvaltio väittää, että vähittäiskauppiaat saattoivat ennen kyseisen lain voimaantuloa sanella tavarantoimittajille näiden tuotteiden kaupan pitämisen ehdot ja että vähittäiskauppiaat vaativat käytännössä tavarantoimittajia maksamaan lisämaksuja tai täyttämään niille asettamansa tapauskohtaiset vaatimukset ja syyllistyivät siten väärinkäytöksiin. Unkarin mukaan mainitun lain tavoitteena on suojata tavarantoimittajia vähittäiskauppiailta, jotka käyttämällä väärin vahvempaa neuvotteluasemaansa noudattavat menettelyjä, joista aiheutuu haittaa vilpittömälle kilpailulle kyseisillä markkinoilla mutta joista ei kuitenkaan voida määrätä seuraamuksia kilpailulainsäädännön nojalla.

25

Unkari väittää, että käsite ”samanlainen tuote” kattaa peruselintarvikkeet, jotka ovat yhdenmukaisia ja joita ei koostumuksen ja maun perusteella voida erottaa toisistaan. Kyseessä oleva toimenpide koskee vain kaikilta ominaisuuksiltaan samanlaisia tuotteita siten, että se kattaa yleisesti peruselintarvikkeet, jotka kuuluvat alempaan hintaluokkaan ja joiden jalostusaste on matalampi, mutta se ei kata niin kutsuttuja merkkituotteita. Unkari väittää, että koska kyseiset tuotteet ovat samanlaisia, kuluttajien mieltymysten merkitys on vähäisempi ja ero tuotteiden hinnoissa voi muodostua ratkaisevaksi kuluttajien tehdessä valintojaan. Koska kilpailu perustuu mainittujen tuotteiden osalta niiden hintaan, kyseinen jäsenvaltio katsoo, että kyseessä olevalla toimenpiteellä voidaan varmistaa se, että kyseinen kilpailu on vilpitöntä.

26

Unkari katsoo lisäksi, että mainitulla toimenpiteellä estetään se, että vähittäiskauppiaan soveltamat kriteerit – mukaan lukien subjektiivinen sympatia, jota vähittäiskauppias saattaa tuntea tiettyä tavarantoimittajaa tai tämän myymiä tuotteita kohtaan – vaikuttavat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimittajien markkinoilla käytävään kilpailuun.

27

Kyseinen jäsenvaltio korostaa kuitenkin, että tavarantoimittaja ja vähittäiskauppias voivat edelleen määrittää tuotteiden ostohinnan täysin vapaasti, sillä kyseessä olevalla toimenpiteellä estetään kilpailun vääristyminen kieltämällä se, että kuluttajan tuotteesta, jonka vähittäiskauppias on ostanut samanlaisen tuotteen hintaa alempaan hintaan, maksamaa hintaa korotetaan keinotekoisesti sen vuoksi, että kyseinen vähittäiskauppias soveltaa korkeampaa voittomarginaalia.

28

Kyseinen jäsenvaltio korostaa lisäksi, että kyseessä olevalla toimenpiteellä ei rajoiteta asianomaisten tuotteiden myyntiä erityiseen tarjoushintaan.

29

Unkari toteaa mainitun toimenpiteen yhteensoveltuvuudesta asetuksen N:o 1308/2013 kanssa, ettei komissio yksilöi mainitun asetuksen konkreettista säännöstä, jota olisi rikottu.

30

Unkari väittää, että kyseessä olevalla toimenpiteellä suojellaan täysimääräisesti hintojen vahvistamisen vapautta tilanteessa, jossa vähittäiskauppiaat ostavat maataloustuotteita ja elintarvikkeita, joten sillä ei rikota vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kansalliset toimenpiteet, joilla vaikutetaan kilpailusuhteisiin estämällä joitakin valmistajista tai maahantuojista hyötymästä alemmista omakustannushinnoista houkuttelevampien vähittäismyyntihintojen tarjoamiseksi, ovat unionin oikeuden vastaisia. Kyseinen jäsenvaltio lisää, että asetuksen N:o 1308/2013 taustalla oleva periaate ei koske hintojen vahvistamista vaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden takaamista, joten tätä asetusta ei rikota kyseessä olevalla toimenpiteellä, jolla pyritään takaamaan kilpailun toimivuus.

31

Unkari toteaa tässä yhteydessä, että kyseessä oleva toimenpide toteutetaan muodollisesti jakeluketjun lopussa vähittäiskauppiaan ja kuluttajan välisessä suhteessa mutta että sen vaikutukset kohdistuvat tavarantoimittajan ja vähittäiskauppiaan väliseen suhteeseen, joten se perustuu samaan lähtökohtaan kuin direktiivi 2019/633. Kyseinen jäsenvaltio väittää, että tällä toimenpiteellä voidaan saavuttaa asetettu tavoite, koska sillä suojellaan tuottajia estämällä se, että niiden tuotteiden kilpailukyky kuluttajien keskuudessa tehtäisiin tyhjäksi vähittäiskauppiaan soveltamalla syrjivällä hinnoittelumenetelmällä.

32

Unkari lisää, että mainitulla toimenpiteellä ei poisteta vähittäiskauppiaiden valinnanvapautta, koska ne voivat edelleen myöntää hinnanalennuksia lanseeratessaan uusia tuotteita ja käyttää hinnan tilapäiseen alentamiseen perustuvia myynninedistämisvälineitä edellyttäen, että tuotteisiin sovellettavat voittomarginaalit tasataan kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa.

33

Unkari katsoo lopuksi, ettei komissio ole kyennyt osoittamaan yhtäältä, että kyseessä olevalla toimenpiteellä tehdään ero muista jäsenvaltioista tuotujen tuotteiden ja kotimaisten tuotteiden myynnin välillä, ja toisaalta, että kuluttajien tehdessä valintojaan tuotteen hinta on ratkaiseva silloin, kun kyse on peruselintarvikkeista. Kyseinen jäsenvaltio katsoo tältä osin, että komission väite, jonka mukaan mainittu toimenpide on välillisesti syrjivä, koska sillä asetetaan tuontituotteet epäedulliseen asemaan, perustuu päättelyyn, jonka mukaan kuluttajat asettavat yleensä etusijalle ne kotimaiset tuotteet, joihin he ovat jo tottuneet, mutta että komissio ei kuitenkaan osoita, miten tätä päättelyä voidaan soveltaa tuotteisiin, jotka ovat koostumukseltaan ja aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.

34

Aluksi on todettava, että yhteisen maatalouspolitiikan, joka kuuluu SEUT 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan, alalla jäsenvaltioilla on lainsäädäntövaltaa, jonka nojalla ne voivat, kuten SEUT 2 artiklan 2 kohdasta ilmenee, käyttää toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa (tuomio 13.11.2019, Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, C‑2/18, EU:C:2019:962, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että silloin kun tietyllä alalla on annettu asetus yhteisestä markkinajärjestelystä, jäsenvaltioilla on velvollisuus pidättyä sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka saattaisivat poiketa markkinajärjestelystä tai olla sen vastaisia. Yhteisen markkinajärjestelyn vastaisia ovat myös sellaiset säännöstöt, jotka haittaavat järjestelyn toimintaa, vaikka kyseistä alaa ei olisikaan säännelty tyhjentävästi kyseisellä järjestelyllä (tuomio 13.11.2019, Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, C‑2/18, EU:C:2019:962, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tältä osin on aluksi muistutettava, että vaikka komissio ei vetoa asetuksen N:o 1308/2013 tietyn säännöksen rikkomiseen vaan koko kyseisen asetuksen rikkomiseen, on kuitenkin niin, että jollei hintojenvahvistusmekanismia ole, vapaaseen kilpailuun perustuva vapaa myyntihinnanmuodostus on osa asetusta N:o 1308/2013 ja ilmentää periaatetta tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta toimivan kilpailun olosuhteissa (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2019, Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, C‑2/18, EU:C:2019:962, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Yhteisen markkinajärjestelyn toteuttaminen ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita soveltamasta sellaisia kansallisia sääntöjä, joilla tavoitellaan muita yleistä etua koskevia päämääriä kuin niitä, joita kyseinen yhteinen markkinajärjestely koskee, vaikka kyseiset säännöt voivatkin vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan kyseisellä alalla, kunhan nämä säännöt ovat omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän toteutumisen eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2019, Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, C‑2/18, EU:C:2019:962, 30 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla toimenpiteellä kielletään sen soveltamisalaan vuoden 2009 lain nro XCV 2 §:n 1 momentin mukaisesti kuuluvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta hinnan, jolla samanlaisia tuotteita myydään loppukuluttajalle, syrjivä määrääminen tuotteiden alkuperämaan perusteella.

39

Koska kyseessä olevalla toimenpiteellä kielletään erilaisten voittomarginaalien soveltaminen eri jäsenvaltioista peräisin olevien samanlaisten tuotteiden vähittäismyynnissä, sillä on vaikutusta vähittäiskauppiaiden kuluttajille myymien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukseen, joten sillä rajoitetaan näiden tuotteiden vähittäishintojen vahvistamisen vapautta.

40

Kuten komissio pääasiallisesti väittää, tällä toimenpiteellä puututaan vähittäiskauppiaiden vapauteen vahvistaa voittomarginaalinsa estämällä niitä myymästä samanlaisia mutta eri maista peräisin olevia tuotteita soveltaen korkeampaa tai matalampaa voittomarginaalia ja hyötymästä siten tiettyjen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden, jotka ovat samanlaisia kuin muut tuotteet, alemmista ostohinnoista tai kompensoimasta kilpailuhaittaa, joka tällaisten tuotteiden korkeammista ostohinnoista aiheutuu, soveltamalla matalampia voittomarginaaleja.

41

Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa Unkarin väitteellä, jonka mukaan kyseessä olevalla toimenpiteellä ei kielletä myyntiä tarjoushintaan. Kuten komissio on pääasiallisesti todennut, kyseisen toimenpiteen johdosta vähittäiskauppiaita estetään soveltamasta tuotteita, joiden myyntiä ne haluavat edistää ja joihin kuuluvat muun muassa vasta markkinoille saatetut tuotteet, koskevaa yhtä myynninedistämisen menetelmää. Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 83 kohdassa totesi, tietyissä olosuhteissa vähittäiskauppiaan voi olla tarpeen ottaa käyttöön hinnoittelustrategia edistääkseen markkinoille tulevan uuden tuotteen myyntiä pitkällä tähtäimellä.

42

Näin ollen on todettava, että kyseessä oleva toimenpide on vastoin periaatetta, jonka mukaan myyntihinnat vahvistetaan vapaan kilpailun perusteella vapaasti ja joka – kuten tämän tuomion 36 kohdasta ilmenee – on osa asetusta N:o 1308/2013, ja että se on siten kyseisen asetuksen vastainen.

43

Nyt käsiteltävässä asiassa Unkari väittää, että mainittua toimenpidettä voidaan perustella sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumisella, koska sillä estetään se, että vähittäiskauppiaat suosivat tiettyjä tuotteita ja puuttuvat siten tuottajien väliseen kilpailuun, kun ne vahvistavat voittomarginaalinsa oman harkintansa perusteella. Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että tämän käytännön on katsottava merkitsevän sopimatonta kaupallista menettelyä, jolla loukataan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuottajien etuja, koska tuottajien on kyettävä tarjoamaan tuotteitaan vilpittömän kilpailun olosuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, etteivät vähittäiskauppiaat saa vääristää kilpailua.

44

Unkari ei kuitenkaan ole osoittanut, että se unionin oikeuden perusteella sallittu seikka, että vähittäiskauppias soveltaa eri jäsenvaltioihin sijoittautuneilta eri tavarantoimittajilta peräisin oleviin samanlaisiin tuotteisiin erilaisia voittomarginaaleja, merkitsisi sopimatonta kaupallista menettelyä.

45

Se, että vähittäiskauppias päättää soveltaa samanlaisiin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin erilaista voittomarginaalia, voi nimittäin perustua erilaisiin liiketaloudellisiin syihin, kuten siihen, että uusien tuotteiden myyntiä halutaan niiden alkuperän perusteella edistää tai että alemmilla vähittäismyyntihinnoilla halutaan houkutella uusia asiakkaita.

46

Unkarin esittämiä kyseessä olevaa toimenpidettä koskevia perusteluja ei siten voida hyväksyä.

47

Aluksi on todettava, että kyseessä olevan toimenpiteen oikeasuhteisuuden tarkastelussa on otettava huomioon erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta, mikä edellyttää näiden tavoitteiden ja kyseisellä toimenpiteellä tavoitellun päämäärän eli sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjunnan punnintaa (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2019, Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, C‑2/18, EU:C:2019:962, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Siitä, voidaanko kyseessä olevalla toimenpiteellä taata sillä tavoitellun päämäärän toteutuminen, on syytä todeta seuraavaksi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen lainsäädäntö on omiaan takaamaan asetetun tavoitteen toteutumisen vain, jos sillä tosiaan voidaan saavuttaa kyseinen tavoite johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2019, komissio v. Saksa, C‑377/17, EU:C:2019:562, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että – kuten komissio on perustellusti todennut –, kyseinen toimenpide, joka toteutetaan maataloustuote- ja elintarvikeketjun viimeisessä vaiheessa eli tuotteita kuluttajille myytäessä, ei vahvista tuottajien tai tavarantoimittajien, joita Unkarin lainsäätäjä pitää heikoimpina osapuolina niiden myydessä tuotteitaan vähittäiskauppiaille, neuvotteluasemaa.

50

Mainitulla toimenpiteellä ei siis kielletä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuottajia harjoittamasta hintakilpailua käyttämällä muita kuin kyseessä olevalla toimenpiteellä kiellettyjä menettelyjä, jotka voivat olla sopimattomia kaupallisia menettelyjä, kuten muun muassa näiden tuotteiden vähittäiskauppiaalle myyntiä koskevien hintojen vahvistamisella niiden omakustannushinnaksi tai niiden rajatuotantokustannuksiksi riippumatta tuotantomenetelmien tehokkuudesta, jota Unkarin lainsäätäjä on kuitenkin pyrkinyt edistämään.

51

Koska kyseessä olevassa toimenpiteessä edellytetään ainoastaan, että samaa voittomarginaalia sovelletaan eri maista peräisin oleviin samanlaisiin tuotteisiin, se ei estä vähittäiskauppiaita soveltamasta erilaista voittomarginaalia yhdestä ja samasta maasta peräisin oleviin samanlaisiin tuotteisiin, mikä näin ollen heikentää kyseisen toimenpiteen johdonmukaisuutta, koska mainitun toimenpiteen tavoitetta ei tässä tapauksessa voida saavuttaa.

52

Näin ollen ei voida hyväksyä sitä, että kyseessä olevalla toimenpiteellä voitaisiin saavuttaa sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjuntaa koskeva tavoite johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.

53

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Unkari ei ole noudattanut asetuksen N:o 1308/2013 mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt kyseessä olevan toimenpiteen ja asettanut siten rajoituksia maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntihintojen muodostumistavoille.

54

Kaiken edellä esitetyn perusteella kyseessä olevaa toimenpidettä ei ole tarpeen tarkastella SEUT 34 artiklan kannalta.

55

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Unkarin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Unkari on hävinnyt asian, Unkari on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: