–

Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė, edustajanaan G. Kaminskas, advokatas,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään R. Dzikovič, M. Važnevičius ja V. Voinilko,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään aluksi T. Henze ja S. Eisenberg, sittemmin S. Eisenberg,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään S. Horrenberger, D. Colas, A.-L. Desjonquères ja C. Mosser,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehenään J. Langer,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Lewis ja A. Steiblytė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671), sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2393 (EUVL 2017, L 350, s. 15; jäljempänä asetus N:o 1308/2013), 148 artiklan 4 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, joka koskee talouden toimijoiden sopimattomien menettelyjen kieltämisestä niiden myydessä ja ostaessa raakamaitoa ja markkinoidessa maitotuotteita 25.6.2015 annetun Liettuan tasavallan lain nro XII-1907 (Lietuvos Respublikos Ūkio subjektų, perkančių-parduodančių žalią pieną ir prekiaujančių pieno gaminiais, nesąžiningų veiksmų draudimo įstatymas Nr. XII-1907) (TAR, 2015, nro 2015-11209), sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2015 annetulla lailla (TAR 2015, no 2015-20903) (jäljempänä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annettu laki) ja erityisesti sen 3 ja 5 §:n perustuslainmukaisuuden valvontaa koskevaa menettelyä, jonka on pannut vireille Lietuvos Respublikos Seimo narių grupė (Liettuan tasavallan parlamentin jäsenten ryhmä).

3

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 127, 128 ja 138 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely maataloustuotteille, joilla tarkoitetaan kaikkia perussopimusten liitteessä I lueteltuja tuotteita – –.

2.   Edellä 1 kohdassa määritellyt maataloustuotteet jaetaan seuraaviin, liitteessä I olevassa vastaavassa osassa lueteltuihin aloihin:

– –

– –”

5

Mainitun asetuksen 148 artiklan, jonka otsikko on ”Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamaa raakamaitoa koskevan sopimuksen tekemisestä, tällaisen sopimuksen ja/tai tarjouksen sopimuksen tekemisestä on täytettävä 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimitusten tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mikä tai mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän toimesta.

Tässä artiklassa ja 105 artiklassa ’kerääjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, jos raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

– –

2.   Edellä 1 – – kohdassa tarkoitettu sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä on:

– –

4.   Kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan yhtä tai useampaa seuraavista:

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tällöin osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina.

– –”

6

Asetuksen N:o 1308/2013 149 artiklassa, jonka otsikko on ”Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäljempänä olevan 161 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 148 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.

2.   Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

– –”

7

Kyseisen asetuksen 152 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuottajaorganisaatiot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka

– –”

8

Asetuksen 2017/2393 johdanto-osan 50 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Sopimusten käyttö maito- ja maitotuotealalla voi auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta ja lisäämään heidän tietoisuuttaan siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään, sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Jotta voidaan kannustaa tällaisten sopimusten käyttöä maito- ja maitotuotealalla sekä muilla aloilla, tuottajilla, tuottajaorganisaatioilla tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä olisi oltava oikeus pyytää kirjallista sopimusta, vaikka asianomainen jäsenvaltio ei olisi tehnyt tällaisten sopimusten käyttämistä pakolliseksi.”

9

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta 14.3.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 261/2012 (EUVL 2012, L 94, s. 38) – asetus N:o 1234/2007 on kumottu asetuksella N:o 1308/2013 – johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Edes perustiedot sisältävien kirjallisten, ennen toimitusta laadittujen muodollisten sopimusten käyttö ei ole yleistä. Tällaisilla sopimuksilla voidaan kuitenkin auttaa vahvistamaan maidon tuotantoketjun toimijoiden vastuuta ja lisätä tietoisuutta siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään, sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyitä.”

10

Hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa 17.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/633 (EUVL 2019, L 111, s. 59) 13 artiklan, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2021.

– –”

11

Direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikkona on ”Voimaantulo”, säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi tulee voimaan viidentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

12

Liettuan tasavallan perustuslain 46 §:n ensimmäisen momentin mukaan ”Liettuan talous perustuu yksityisomistusta koskevaan oikeuteen, itsenäisen taloudellisen toiminnan vapauteen ja taloudelliseen aloitteellisuuteen”.

13

Sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 2 §:n 5 momentin mukaan raakamaidon myyjät luokitellaan kymmeneen ryhmään päiväkohtaisesti myydyn luonnollisen rasvapitoisuuden sisältävän raakamaidon määrän, joka ilmaistaan kilogrammoina (kg), mukaan. Määrät ovat seuraavat: ensimmäinen ryhmä – enintään 100 kg; toinen ryhmä – yli 100 kg ja enintään 200 kg; kolmas ryhmä – yli 200 kg ja enintään 300 kg; neljäs ryhmä – yli 300 kg ja enintään 500 kg; viides ryhmä – yli 500 kg ja enintään 1000 kg; kuudes ryhmä – yli 1000 kg ja enintään 2000 kg; seitsemäs ryhmä – yli 2000 kg ja enintään 4000 kg; kahdeksas ryhmä – yli 4000 kg ja enintään 10000 kg; yhdeksäs ryhmä – yli 10000 kg ja enintään 20000 kg; kymmenes ryhmä – yli 20000 kg.

14

Tämän lain 2 §:n 7 momentin mukaan raakamaidon ostohinta vastaa rahamäärää, josta ostaja ja myyjä ovat sopineet ja joka maksetaan raakamaidosta, joka täyttää Liettuan maatalousministerin asetuksessa vahvistetut perusmaidon koostumuksen indikaattorit, ja joka ei sisällä korotuksia, lisiä ja vähennyksiä.

15

Mainitun lain 3 §:n, jonka otsikko on ”Toimijoiden sopimattomien menettelyjen kieltäminen”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Raakamaidon ostaja ei saa syyllistyä seuraaviin sopimattomiin menettelyihin:

– –

16

Saman lain 5 §:ssä, jonka otsikko on ”Velvollisuus perustella raakamaidon ostohinnan alentaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos raakamaidon ostaja alentaa raakamaidon osto- ja myyntisopimuksessa vahvistettua raakamaidon ostohintaa yli 3 prosenttia, sen on esitettävä perustelut hinnan alentamiselle ja toimitettava nämä perustelut markkinasääntelyviranomaiselle.

2.   Markkinasääntelyviranomainen tutkii Liettuan maatalousministeriön asetuksella hyväksyttyjen ohjeiden mukaisesti viiden työpäivän kuluessa perustelut tämän pykälän 1 momentin nojalla ilmoitetulle raakamaidon ostohinnan alentamiselle, jonka raakamaidon ostaja on tehnyt, ja päättää tästä kolmen työpäivän kuluessa, oliko raakamaidon ostohinnan alentaminen yli 3 prosentilla perusteltua.

3.   Jos markkinasääntelyviranomainen päättää tämän pykälän 2 momentissa vahvistettujen ohjeiden mukaisesti, että raakamaidon ostohinnan alentaminen yli 3 prosentilla on perusteetonta, raakamaidon ostaja ei saa alentaa raakamaidon osto- ja myyntisopimuksessa vahvistettua raakamaidon hintaa.”

17

Liettuan tasavallan parlamentin jäsenten ryhmä esitti 28.6.2016 Lietuvos Respublikos Konstitucinis Teismasissa (Liettuan perustuslakituomioistuin) vaatimuksen siitä, että tämä tutkisi erityisesti sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 ja 5 §:n yhteensopivuuden Liettuan perustuslain 46 §:n 1 momentin kanssa.

18

Tämä ryhmä esitti vaatimuksensa tueksi, että kyseisessä laissa rajoitettiin raakamaidon myyntisopimuksen osapuolten mahdollisuutta määritellä tämän sopimuksen perustiedot, kuten hinta tai määrä, eikä sillä näin ollen varmistettu kyseisen sopimuksen 46 §:n 1 momentissa vahvistettua sopimusvapautta.

19

Liettuan parlamentti puolestaan väitti, että tämä vapaus ei ollut ehdoton ja että sitä voitiin rajoittaa sekä yleisen edun turvaamiseksi että kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Se väitti, että Liettuassa yhtäältä raakamaidon tuottajien ja toisaalta jalostajien tai ostajien neuvotteluvoima oli epätasapainossa jälkimmäisten hyväksi ja että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 ja 5 §: n pakottavien sääntöjen tarkoituksena oli heikommaksi katsotun sopimuspuolen eli raakamaidon tuottajien oikeuksien ja oikeutettujen intressien puolustaminen.

20

Europos teisės departamentas prie Lietuvos Respublikos teisingumo ministerijos (Liettuan tasavallan oikeusministeriön eurooppaoikeuden yksikkö) ja Lietuvos Respublikos konkurencijos taryba (Liettuan tasavallan kilpailuneuvosto), jotka ovat myös esittäneet huomautuksia ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, väittivät puolestaan, että kyseisen lain 3 ja 5 §:llä loukattiin asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdassa vahvistettua neuvotteluvapauden periaatetta erityisesti raakamaidon hinnan vahvistamisen osalta.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että koska sisämarkkinat ja maatalous ovat Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen jaetun toimivallan aloja, kansallista säännöstöä, joka koskee näitä aloja, mukaan lukien Liettuan perustuslakia ja sen 46 §:n 1 momenttia, on tulkittava kyseisiä aloja koskevan unionin säännöstön mukaisesti. Näin ollen se pyytää asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdan tulkintaa sen ratkaisemiseksi, ovatko sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 1 ja 3 kohta ja 5 § perustuslain 46 §:n 1 momentin mukaisia.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tästä, että Liettuan lainsäädännössä velvoitetaan asianomaiset toimijat laatimaan kirjallinen sopimus, kun ne ostavat raakamaitoa. Kyseinen tuomioistuin lisää, että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annettua lakia koskevan ehdotuksen liitteenä olevien perustelujen mukaan tällä lailla pyritään yhtäältä takaamaan tasapaino raakamaidon ostajien ja myyjien oikeutettujen intressien välillä ja toisaalta rajoittamaan maidonjalostusyritysten, joilla on valta-asema näillä markkinoilla, markkinavoiman käyttöä sekä rajoittamaan epäoikeudenmukaista etua, jonka maitotuotteita myyvät talouden toimijat saavat maitotuotteiden tukkuhintojen alentamisesta.

23

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että maitoala on yksi maataloustuotannon tärkeimmistä toimialoista Liettuassa, sillä tämä ala tuottaa noin 2 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Tuottajien neuvotteluvoima on kuitenkin erittäin rajoitettu niiden pienen koon vuoksi verrattuna jalostajien neuvotteluvoimaan. Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että vuoden 2015 osalta ilmoitettujen lukujen mukaan 74 prosentilla Liettuan raakamaidon tuottajista on 1–5 lehmää, kun taas kuusi yritystä jalostaa 97 prosenttia tästä maidosta. Lisäksi näiden tuottajien välinen yhteistyö on perinteisesti ollut heikkoa yhteistyöhön kannustavista ponnisteluista huolimatta, ja ainoastaan 15 prosenttia tuottajista on osallisena todellisessa yhteistyössä ja tuottaa vain 18 prosenttia Liettuassa ostetun raakamaidon kokonaismäärästä. Liettuassa ei ole yhtäkään asetuksen N:o 1308/2013 152 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti hyväksyttyä raakamaidon tuottajaorganisaatiota. Raakamaidon keskimääräinen ostohinta Liettuassa on yksi Euroopan unionin alhaisimpia.

24

Lisäksi kyseinen tuomioistuin toteaa, että ennen sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain antamista ostajat tyytyivät ilmoittamaan maidontuottajille siitä hinnasta, jolla ne ostivat raakamaidon, eikä tästä hinnasta neuvoteltu etukäteen.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklassa ei anneta nimenomaisesti jäsenvaltioille, jotka ovat päättäneet edellyttää kirjallisten sopimusten käyttämistä kaikista niiden alueella tehtävistä raakamaidon toimituksista, mahdollisuutta rajoittaa neuvotteluvapauden periaatetta kansallisessa oikeudessa. Se pohtii kuitenkin, eikö tätä periaatetta voida rajoittaa maitoalan tuottajien neuvotteluvoiman vahvistamiseksi neuvotteluissa maidonostajien kanssa ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen estämiseksi, kun otetaan huomioon maito- ja maitotuotealan rakenteellisten erityispiirteiden, tuottajaorganisaatioiden puuttumisen ja maitomarkkinoiden kehityksen kaltaiset seikat.

26

Tässä tilanteessa Lietuvos Respublikos Konstitucinis Teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään raakamaidon ostajia maksamasta eri hintaa tuottajille, joiden on katsottava kuuluvan samaan ryhmään sellaisen raakamaidon päiväkohtaisen myyntimäärän perusteella, joka on koostumukseltaan ja laadultaan samanlaista ja johon sovelletaan samaa toimitusmenetelmää.

28

Aluksi on todettava, että yhteisen maatalouspolitiikan, joka kuuluu SEUT 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan, alalla jäsenvaltioilla on lainsäädäntövaltaa, jonka nojalla ne voivat, kuten SEUT 2 artiklan 2 kohdasta ilmenee, käyttää toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa (tuomio 19.9.2013, Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou, C‑373/11, EU:C:2013:567, 26 kohta).

29

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että silloin kun tietyllä alalla on annettu asetus yhteisestä markkinajärjestelystä, jäsenvaltioilla on velvollisuus pidättyä sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka saattaisivat poiketa markkinajärjestelystä tai olla sen vastaisia. Yhteisen markkinajärjestelyn vastaisia ovat myös sellaiset säännöstöt, jotka haittaavat järjestelyn toimintaa, vaikka kyseistä alaa ei olisikaan säännelty tyhjentävästi kyseisellä järjestelyllä (tuomio 26.5.2005, Kuipers, C‑283/03, EU:C:2005:314, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Yhteisen markkinajärjestelyn toteuttaminen ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita soveltamasta sellaisia kansallisia sääntöjä, joilla tavoitellaan muita yleistä etua koskevia päämääriä kuin niitä, joita kyseinen yhteinen markkinajärjestely koskee, vaikka kyseiset säännöt voivatkin vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan kyseisellä alalla (tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C‑333/14, EU:C:2015:845, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että – kuten asetuksen N:o 1308/2013 1 artiklan 2 kohdan p alakohdasta käy ilmi – kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön yhteinen markkinajärjestely, joka koskee kaikkia EU- ja EUT-sopimusten liitteessä I, johon maito- ja maitotuoteala kuuluu, lueteltuja maataloustuotteita.

32

Kyseisen asetuksen 148 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, tämän sopimuksen on täytettävä tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset. Kyseisen asetuksen 148 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan kyseisen sopimuksen on sisällettävä erityisesti, kuten kyseisen säännöksen i alakohdasta ilmenee, toimituksesta maksettava hinta, jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai joka on laskettava yhdistämällä sopimuksessa mainittuja eri tekijöitä, joihin voivat kuulua markkinatilanteen vaihtelua kuvaavat markkinaindikaattorit, toimitettu määrä ja toimitetun raakamaidon laatu tai koostumus, ja, kuten säännöksen ii alakohdasta käy ilmi, raakamaidon määrä, joka voidaan toimittaa ja/tai on toimitettava.

33

Saman asetuksen 148 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

34

Asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltio voi asettaa sopimuspuolille velvoitteen sopia tietyn toimitetun määrän ja tästä toimituksesta maksettavan hinnan välisestä suhteesta ja määrittää vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja raakamaidon ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin.

35

Näistä säännöksistä käy ilmi, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa otetaan käyttöön sääntö, jonka mukaan kaikista raakamaidon toimitussopimusten seikoista, hinta mukaan lukien, voidaan neuvotella vapaasti, mutta tästä säännöstä säädetään kuitenkin poikkeuksia mainitun 4 kohdan toisessa alakohdassa.

36

Näin ollen sopimuspuolilla on oltava mahdollisuus vahvistaa raakamaidon myyntihinta niiden välisten vapaiden neuvottelujen ja erityisesti kyseessä olevilla markkinoilla vallitsevien kysynnän ja tarjonnan perusteella.

37

Kuten unionin tuomioistuin on huomauttanut, on niin, että jollei hintojenvahvistusmekanismia ole, vapaaseen kilpailuun perustuva vapaa myyntihinnanmuodostus on osa asetusta N:o 1308/2013 ja ilmentää periaatetta tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta toimivan kilpailun olosuhteissa (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C‑333/14, EU:C:2015:845, 20 kohta).

38

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä tiedoista ja Liettuan hallituksen huomautuksista ilmenee, etteivät tehokkaan kilpailun edellytykset täyty Liettuan raakamaidon markkinoilla sellaisten ostajien sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi, joiden keskittymisaste on korkea, koska kuusi yritystä jalostaa 97 prosenttia maidosta, joka on peräisin yli 20 000:lta hyvin pieneltä tuottajalta. Ennen sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain voimaantuloa raakamaidon ostajat tyytyivät ilmoittamaan tämän maidon ostohinnan tuottajille ilman etukäteisneuvotteluja tai ilman, että viimeksi mainituilla olisi ollut muita mahdollisuuksia kuin hyväksyä asetetut ehdot. Tämä liettualaisiin raakamaidon tuottajiin kohdistettu paine ja viimeksi mainittujen välisen yhteistyön heikko kehittyminen selittävät sen, että raakamaidon keskihinta Liettuassa on yksi unionin alhaisimmista ja että maitotuotantoala on ollut vaarassa kaatua. Tämä tilanne, jolle on ominaista raakamaidon tuottajien ja jalostajien välisen neuvotteluvoiman epätasapaino, on myötävaikuttanut siihen, että kansallisen lainsäätäjä on antanut tämän lain, jolla on tarkoitus puolustaa heikomman sopimuspuolen eli raakamaidon tuottajien oikeuksia ja oikeutettuja intressejä kieltämällä toimijoita käyttämästä sopimattomia menettelyjä ja asettamalla tiettyjä tähän liittyviä vaatimuksia.

39

Liettuan hallitus lisää, että kyseisellä lailla mahdollistetaan raakamaidon ostohinnan neuvotteleminen osapuolten välillä ja tehokkaan kilpailun palauttaminen näille markkinoille.

40

Tästä on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien ja kyseisen hallituksen vahvistamien tietojen mukaan sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 2 §:n 7 momentissa määritetään raakamaidon ostohinta niin, että se vastaa rahamäärää, josta on sovittu ostajan ja myyjän välillä ja joka maksetaan raakamaidosta, joka täyttää maatalousministerin asetuksessa vahvistetut raakamaidon koostumuksen indikaattorit.

41

Näin ollen on niin, että vaikka tämä perushinta vahvistetaan päiväkohtaisesti myydyn raakamaidon perusteella muodostetun yhden ja saman tuottajaryhmän kaikkiin tuottajiin nähden sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan ja 2 §:n 5 momentin mukaisesti, lopullinen hinta lasketaan sellaisten korotusten, lisien, vähennysten tai toimitustapojen mukaan, joista on tässä vaiheessa vapaasti ja erikseen neuvoteltu.

42

On tutkittava, onko unioni antaessaan asetuksen N:o 1308/2013 ja erityisesti sen 148 artiklan käyttänyt toimivaltaansa tyhjentävästi alalla, joka koskee raakamaidon toimitussopimuksen osapuolten välisiä sopimussuhteita ja tarkemmin sanottuna tätä sopimusta koskevaa neuvotteluprosessia.

43

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja erityisesti ilmaisusta ”jos jäsenvaltio päättää”, että jokaisen raakamaidon toimituksen on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, käy ilmi, että jäsenvaltion päätös kirjallisen sopimuksen tekemisen edellyttämisestä on sille pelkkä mahdollisuus. Tätä tulkintaa tukee tämän asetuksen johdanto-osan 127 perustelukappale, jonka mukaan jäsenvaltiot ”voivat” tehdä muodollisten kirjallisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi ja ”tällainen päätös olisi jätettävä jäsenvaltioille”.

44

Kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, että ”[tällaisten] sopimusten vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi – – tällaisten sopimusten käyttöä koskevat perusedellytykset olisi kuitenkin vahvistettava unionin tasolla”. Kyseisen asetuksen 148 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen perustelukappaleen kanssa, tarkoituksena on ottaa käyttöön kyseessä oleviin sopimuksiin sovellettavia vähimmäissääntöjä, joissa ei kielletä jäsenvaltioita säätämästä muista säännöistä, minkä vahvistaa tämän artiklan sanamuoto ja erityisesti kyseisen artiklan 2 kohdan c alakohdassa oleva ilmaisu ”sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat”.

45

Tästä seuraa, että antaessaan asetuksen N:o 1308/2013 ja erityisesti sen 148 artiklan unioni ei ole käyttänyt toimivaltaansa raakamaidon toimitussopimuksen sopimuspuolten välisten sopimussuhteiden alalla tyhjentävästi, joten kyseistä asetusta ei voida tulkita siten, että siinä kiellettäisiin lähtökohtaisesti jäsenvaltioita toteuttamasta tätä alaa koskevia toimenpiteitä.

46

Pääasiassa kyseessä olevasta säännöstöstä on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sillä pyritään pääasiassa torjumaan raakamaidon ostajien sopimattomia kaupallisia menettelyjä heikompana pidettyyn osapuoleen eli maidontuottajiin nähden. Erityisesti sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetulla lailla on tarkoitus kieltää raakamaidon myyjien ja ostajien tällaiset menettelyt raakamaidon myynnin tai oston yhteydessä, asettaa maitotuotteiden markkinoinnille Liettuassa tiettyjä edellytyksiä, määrittää tämän lain säännösten noudattamisen valvonnasta vastaavat viranomaiset ja säätää vastuusta, mikäli lakia rikotaan.

47

Niinpä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annettua lakia koskevan ehdotuksen perusteluissa todetaan, että tällä lailla pyritään takaamaan tasapaino raakamaidon ostajien ja myyjien oikeutettujen intressien välillä, rajoittamaan maidonjalostusyritysten, joilla on valta-asema näillä markkinoilla, markkinavoimaa sekä rajoittamaan etua, jonka maitotuotteita myyvät talouden toimijat sopimattomasti saavat näiden tuotteiden tukkuhintojen alentamisesta.

48

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 138 perustelukappaleesta käy kyllä ilmi, että koska muodollisten kirjallisten sopimusten käyttöä maitoalalla säännellään erillisillä säännöksillä, tällaisten sopimusten käyttö voisi myös auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta muilla aloilla sekä muun muassa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 261/2012, jolla on otettu käyttöön asetuksen N:o 1308/2013 nykyistä 148 artiklaa vastaava säännös unionin säännöstössä, johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todettiin samoin, että tällaisilla sopimuksilla ”voidaan – – auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyitä”. Tämä muotoilu sisältyy lisäksi asetuksen 2017/2393, jolla muutettiin asetusta N:o 1308/2013, sellaisena kuin se oli aiemmassa versiossa, johdanto-osan 50 perustelukappaleeseen, jossa todetaan, että sopimusten käyttö maito- ja maitotuotealalla voi muun muassa auttaa välttämään ”tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä”.

49

Nämä viittaukset tiettyihin sopimattomiin menettelyihin eivät kuitenkaan riitä osoittamaan sitä, että asetus N:o 1308/2013 kattaa pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tavoitteena olevan sopimattomien menettelyjen torjunnan, etenkin kun tämä asetus ei koske kaikkia näitä menettelyjä eikä niistä säädetä eikä niitä ole edes yksilöity siinä.

50

Lisäksi on todettava, että – kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 128 perustelukappaleesta ilmenee – asetuksen tavoitteena on tuotannon kannattavan kehityksen varmistaminen ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaaminen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, sellaisina kuin nämä tavoitteet on vahvistettu SEUT 39 artiklan 1 kohdassa. Asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan tulkitseminen siten, että siinä kielletään jäsenvaltioita toteuttamasta toimenpiteitä, joilla pyritään estämään sopimattomia käytäntöjä maito- ja maitotuotealalla, olisi kuitenkin vastoin tätä tavoitetta, kuten myös toimivan kilpailun ylläpidon varmistamista maataloustuotteiden markkinoilla koskevaa tavoitetta, joka kuuluu myös yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2013, Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou, C‑373/11, EU:C:2013:567, 37 kohta).

51

Lisäksi on todettava, että alalla, jota maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely koskee, kansalliset viranomaiset ovat edelleen lähtökohtaisesti toimivaltaisia soveltamaan kansallista kilpailulainsäädäntöä maidontuottajien osuuskuntaan, jolla on valta-asema kansallisilla markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2003, Milk Marque ja National Farmers’ Union, C‑137/00, EU:C:2003:429, 67 kohta).

52

Se, että hiljattain annettiin direktiivi 2019/633, joka on sen 14 artiklan mukaan tullut voimaan 30.4.2019, tukee sitä, että alaa, joka koskee sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumista yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa, ei ole yhdenmukaistettu tyhjentävästi annettaessa pääasiassa kyseessä olevia kansallisia säännöksiä.

53

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 30 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, on näin ollen katsottava, että jäsenvaltioilla on ollut jäännöstoimivalta toteuttaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä torjuvia toimenpiteitä, joilla ohjataan hintojen vapaata neuvottelemista koskevaa prosessia, vaikka nämä toimenpiteet vaikuttavat asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklaan perustuvan, raakamaidon toimituksesta perittävää hintaa koskevan neuvotteluvapauden periaatteeseen ja näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuteen kyseisellä alalla.

54

Direktiivin 2019/633 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1.5.2021 ja sovellettava näitä säännöksiä viimeistään 1.11.2021. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön ennen mainitun direktiivin voimaantuloa, on todettava, ettei unionin tuomioistuimelle ole esitetty sitä koskevia kysymyksiä.

55

On kuitenkin huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa jäsenvaltioiden, joille direktiivi on osoitettu, on pidättäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen (tuomio 18.12.1997, Inter-Environnement Wallonie, C‑129/96, EU:C:1997:628, 45 kohta; tuomio 22.11.2005, Mangold, C‑144/04, EU:C:2005:709, 67 kohta ja tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 38 kohta). Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annettu laki on annettu ennen direktiivin 2019/633 voimaantuloa, kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on pidättäydyttävä niin pitkälti kuin mahdollista tulkitsemasta tätä lakia tavalla, joka uhkaa kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen vakavasti vaarantaa tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen toteuttamisen (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2016, Milev, C‑439/16 PPU, EU:C:2016:818, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tässä yhteydessä on todettava, että tämän tuomion 53 kohdassa mainitun kaltaisen kansallisen säännöstön on kuitenkin oltava omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutuminen eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi (ks. analogisesti tuomio 11.6.2015, Berlington Hungary ym., C‑98/14, EU:C:2015:386, 64 kohta ja tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C‑333/14, EU:C:2015:845, 28 kohta).

57

Oikeasuhteisuutta näin tarkasteltaessa on otettava huomioon erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta, mikä edellyttää näiden tavoitteiden ja kyseisellä säännöstöllä tavoitellun päämäärän eli sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjunnan punnintaa (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C‑333/14, EU:C:2015:845, 28 kohta).

58

Ensinnäkin siitä, onko kyseinen säännöstö omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen, on todettava, että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 2 §:n 5 momentissa jaetaan raakamaidon tuottajat kymmeneen ryhmään raakamaidon päivittäisen myyntimäärän perusteella, ja tämä määrä on alle 100 kg ensimmäisen ryhmän osalta ja yli 20000 kg viimeisen ryhmän osalta. Tämän lain 3 §:n 3 momentin 1 kohdassa kielletään laatuvaatimukset täyttävän raakamaidon ostajaa soveltamasta erilaista perushintaa saman ryhmän eri tuottajiin, kun toimitustavat ovat samat.

59

Näin ollen tällä säännöksellä taataan se, että ostaja tarjoaa saman perushinnan kaikille tuottajille, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa sellaisen objektiivisen kriteerin mukaisesti, joka perustuu maidon päivittäiseen myyntimäärään. Tällainen kriteeri on myös sallittu asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa sopimuspuolille velvoitteen sopia tietyn toimitetun määrän ja tästä toimituksesta maksettavan hinnan välisestä suhteesta.

60

Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, mainitun lain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan on mahdollista varmistaa, että sellaisten maidontuottajien, jotka eivät kuulu hyväksyttyyn maidontuottajien organisaatioon, ei tarvitse neuvotteluvoiman epätasapainon vuoksi mukautua raakamaidon ostoehtoihin, jotka jalostajat heille määräävät, eikä hyväksyä huomattavan alhaisia hintoja, siinä missä muut tuottajat, vaikka ovatkin samankokoisia, hyötyvät tasapainoisemmista neuvotteluista seuraavista korkeammista hinnoista. Tällä säännöksellä mahdollistetaan myös se, että ensiksi mainitut tuottajat eivät joudu markkinoilla huomattavasti epäedullisempaan asemaan kuin nämä muut tuottajat. Mainittu säännös on myös omiaan vahvistamaan pienten tuottajien, jotka näin kuuluvat ryhmään, neuvotteluvoimaa, rohkaisemaan niitä tekemään enemmän yhteistyötä ja tasapainottamaan nykyistä neuvotteluvoimatilannetta.

61

Kuten asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 128 perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen 149 artiklassa tuottajaorganisaatioiden tai tuottajien yhteenliittymien sallitaan yhteisesti neuvotella joidenkin tai kaikkien jäsentensä raakamaitotuotantoa koskevista sopimusehdoista juuri maidontuottajien neuvotteluvoiman vahvistamiseksi.

62

Näiden seikkojen perusteella pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä voidaan estää vaara siitä, että heikommaksi katsotun sopimuspuolen on pakko hyväksyä perusteettomia hintojen alentamisia, ja näin ollen sillä voidaan torjua mahdollisia sopimattomia kaupallisia menettelyjä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

63

Toiseksi sen kysymyksen osalta, ylittääkö pääasiassa kyseessä oleva säännöstö sen, mikä on tarpeen, on yhtäältä otettava huomioon maitoalan erityispiirteet ja Liettuan raakamaitomarkkinat, kuten tämän tuomion 22–24 ja 38 kohdassa on todettu. Nämä erityispiirteet liittyvät siihen, ettei Liettuan raakamaitomarkkinoilla ole tehokasta kilpailua sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi, ja raakamaidon luonteeseen, koska raakamaito on pilaantuva tuote, ja sen tuottajat eivät käytännössä voi lykätä myyntiä sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi eivätkä ne voi riitautua näiden ostajien kanssa, koska liikesuhde saattaisi vaarantua, sekä siihen, että mainituilla markkinoilla ei ole riittävää yhteistyötä maidontuottajien välillä. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, ostajat ilmoittivat ennen sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain antamista tuottajille hinnan, joilla ne aikoivat ostaa raakamaidon, ja mitään neuvotteluja ei voitu käydä etukäteen.

64

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy lisäksi ilmi, että huolimatta ponnisteluista, joilla maidontuottajia on kannustettu eri tavoin yhteistyöhön, tarpeeksi monet niistä eivät tee yhteistyötä, joten mitään asetuksessa N:o 1308/2013 tarkoitettua raakamaidon tuottajien organisaatiota ei ole voinut muodostua.

65

Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että jotta raakamaitoa voidaan myydä, sen on täytettävä tietyt ministeriön asetuksessa vahvistetut laatuvaatimukset, jotka koskevat sen rasva- ja proteiinipitoisuutta sekä sen laatua koskevia indikaattoreita kuten väriä, tuoksua, koostumusta, lämpötilaa, makua, happoisuutta, puhtautta, tiheyttä, neutraloivia aineita ja estoaineita.

66

Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen mukaan on niin, että mikäli maito ei vastaa muita maidon laatuindikaattoreita kuten bakteerien kokonaismäärää, somaattisten solujen lukumäärää, estoaineita ja maidon jäätymislämpötilaa, on sovellettava säännöissä vahvistetun määrän vähennyksiä. Lisäksi Liettuan hallituksen mukaan voidaan määrätä lisiä tai korotuksia korkealaatuisen maidon osalta rajoituksetta.

67

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, tästä seuraa, että raakamaidon ostohinta, joka maksetaan tietylle raakamaidon tuottajalle, joka ei kuulu maidontuottajien hyväksyttyyn organisaatioon, saattaa riippua tuottajaryhmästä, johon kyseinen tuottaja on luokiteltu myydyn maitomäärän perusteella, ja myös maidon toimitusmenetelmästä sekä kyseisen tuotteen koostumuksesta ja laadusta.

68

Kuten tämän tuomion 32 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdasta ilmenee tältä osin, että hinta voidaan laskea sopimuksessa vahvistettujen tekijöiden perusteella, ja niihin voivat kuulua muun muassa luovutetun raakamaidon laatu tai koostumus.

69

Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta, pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka yksin suoraan tuntee käsiteltävänään olevan oikeusriidan, on kuitenkin tutkittava, ylitetäänkö toimenpiteillä, jotka toteutetaan sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi vahvistamalla maidontuottajien hyväksyttyyn organisaatioon kuulumattomien maidontuottajien neuvotteluvoimaa ja näin ollen tuotannon kestävän kehityksen tukemiseksi takaamalla maidontuottajille kohtuulliset ehdot ja jotka toteutetaan rajoittamalla hintoja koskevaa neuvotteluvapautta, se, mikä on tarpeen.

70

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi kielletään raakamaidon ostajia maksamasta eri hintaa tuottajille, joiden on katsottava kuuluvan samaan ryhmään sellaisen raakamaidon päiväkohtaisen myyntimäärän perusteella, joka on koostumukseltaan ja laadultaan samanlaista ja johon sovelletaan samaa toimitusmenetelmää, mikäli kyseisellä säännöstöllä voidaan saavuttaa tavoiteltu päämäärä ja mikäli sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

71

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohdassa ja 5 §:ssä säädetyn kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään raakamaidon ostajaa alentamasta tuottajan kanssa sovittua hintaa perusteetta ja jonka mukaan hinnan alentaminen yli 3 prosentilla edellyttää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lupaa.

72

Ensinnäkin on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 43–45 ja 48–54 kohdasta ilmenee – asetuksen N:o 1308/2013 148 artikla ei ole esteenä sille, että jäsenvaltiot säätävät sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjuntaa koskevista toimenpiteistä, joilla ohjataan hintojen vapaata neuvottelemista koskevaa prosessia, vaikka nämä toimenpiteet vaikuttaisivat raakamaidon toimituksesta perittävää hintaa koskevan neuvotteluvapauden periaatteeseen ja näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuteen kyseisellä alalla.

73

Kuten tämän tuomion 56 kohdassa on todettu, tällaisen säännöstö on kuitenkin oltava omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutuminen, eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

74

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla säännöstöllä pyritään – kuten tämän tuomion 46 kohdassa on todettu – torjumaan raakamaidon ostajien sopimattomia kaupallisia menettelyjä heikompana pidettyyn osapuoleen eli maidontuottajiin nähden.

75

Tästä Liettuan hallitus on täsmentänyt, että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohdan ja 5 §:n tarkoituksena oli antaa takeet siitä, että sen jälkeen, kun ostajan ja raakamaidon myyjän välinen sopimus on tehty ja niiden välillä sovittu hinta on vahvistettu tässä sopimuksessa, ei enää ole mahdollista alentaa hintaa ilman objektiivista syytä ja sopimattomalla tavalla.

76

Toiseksi, kuten kyseinen hallitus ja Saksan hallitus ovat huomauttaneet, näillä säännöksillä ei näytä olevan vaikutusta asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan mukaiseen hintaa koskevan neuvotteluvapauden periaatteeseen. Mainitut säännökset eivät nimittäin näytä koskevan itse neuvottelua tästä hinnasta eivätkä sopimuksen muista seikoista, vaan ne näyttävät koskevan sitä, että yksi osapuolista on muuttanut sopimuksen tekemisen jälkeen kyseistä hintaa yksipuolisesti ilman minkäänlaista yhteistyötä tai sopimusmääräystä mainittua sopimusta täytettäessä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

77

Kolmanneksi siitä kysymyksestä, ovatko kyseiset säännökset omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan päämäärän toteutumisen ylittämättä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, on todettava, että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohta ja 5 § ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä taataan se, että ostaja noudattaa tuottajan kanssa neuvoteltua hintaa, ellei ole objektiivista syytä, joka oikeuttaisi tämän hinnan alentamisen. Lisäksi näiden säännösten avulla voidaan ehkäistä ostajien yritykset painostaa maidontuottajia saadakseen tätä hintaa alennettua ja suojata maidontuottajia tämän hinnan mielivaltaisilta muutoksilta. Kyseisillä säännöksillä myös myötävaikutetaan sen varmistamiseen, että sopimuspuolet jatkossa täyttävät niiden välillä tehdyn kirjallisen sopimuksen asianmukaisesti, ja myös raakamaidon hintojen tietyn vakauden varmistamiseen.

78

Näiden seikkojen perusteella pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä voidaan saavuttaa tavoiteltu päämäärä.

79

Lopuksi on todettava siitä, ylitetäänkö tällä säännöstöllä se, mikä on tarpeen, että on otettava huomioon, kuten tämän tuomion 63 kohdassa on todettu, maitoalan ja Liettuan raakamaidon markkinoiden erityispiirteet, jotka johtuvat muun muassa siitä, ettei näillä markkinoilla ole todellista kilpailua, sekä raakamaidon pilaantuvuudesta, jonka vuoksi tuottajat eivät käytännössä voi lykätä tavaroiden luovutusta sopimattomien kaupallisten menettelyjen yhteydessä eivätkä ne voi riitautua ostajien kanssa, koska liikesuhde saattaisi vaarantua,

80

On myös todettava, että sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohdassa ja 5 §:ssä ei kielletä kaikkea sovitun hinnan alentamista vaan siinä tyydytään säätämään, että tällaisten alentamisten on oltava objektiivisesti perusteltuja ja ne voidaan tehdä sen jälkeen, kun toimivaltainen hallintoviranomainen on antanut luvan merkittävimmissä alentamistapauksissa. Nämä säännökset eivät myöskään näytä olevan sellaisia, että ne estäisivät osapuolia sisällyttämästä sopimukseen ehtoja, joiden perusteella sovittua hintaa voidaan alentaa siinä tapauksessa, että osapuolten välillä sovitaan uusista objektiivisista seikoista.

81

Lisäksi on huomattava, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa sallitaan se, että jäsenvaltiot, poikkeuksena raakamaidon toimittamissopimuksen kaikkien osien – hinta mukaan lukien – neuvotteluvapauden periaatteesta, määrittävät vähimmäiskeston, joka on vähintään kuusi kuukautta ja jota sovelletaan tuottajan ja raakamaidon ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin.

82

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 148 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sopimattomien menettelyjen kieltämisestä annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohdan ja 5 §:n kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa sopimattomien kaupallisten menettelyjen torjumiseksi kielletään raakamaidon ostajaa alentamasta tuottajan kanssa sovittua hintaa perusteetta ja jonka mukaan hinnan alentaminen yli 3 prosentilla edellyttää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lupaa.

83

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: