—

Nils Svensson, Sten Sjögren ja Madelaine Sahlman, edustajanaan förbundsjurist O. Wilöf,

—

Pia Gadd, edustajinaan abogado R. Gómez Cabaleiro ja advokat M. Wadsted,

—

Retriever Sverige AB, edustajinaan advokat J. Åberg, advokat M. Bruder ja advokat C. Rockström,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, F.-X. Bréchot ja B. Beaupère-Manokha,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato S. Fiorentino,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään J. Beeko, avustajanaan barrister N. Saunders,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda ja J. Enegren,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Nils Svensson, Sten Sjögren, Madelaine Sahlman ja Pia Gadd sekä toisaalta Retriever Sverige AB (jäljempänä Retriever Sverige) ja jossa on kyse Svenssonille, Sjögrenille, Sahlmanille ja Gaddille maksettavasta korvauksesta sellaisesta vahingosta, jonka he katsovat heille aiheutuneen siitä, että Retriever Sverigen internetsivustolle on lisätty klikattavat internetlinkit (hyperlinkit), jotka johtavat lehtiartikkeleihin, joiden tekijänoikeudet ovat heidän hallussaan.

3

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hyväksyi Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen (jäljempänä WIPOn tekijänoikeussopimus). Kyseinen sopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL L 89, s. 6).

4

WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaleessa määrätään, että sopimuspuolten on noudatettava Bernissä 9.9.1886 allekirjoitetun kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan yleissopimuksen (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus), 1–21 artiklaa.

5

Bernin yleissopimuksen 20 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Liittomaiden hallitukset pidättävät itselleen oikeuden tehdä keskenään erityissopimuksia, sikäli kuin tällaisilla sopimuksilla myönnetään tekijöille tämän yleissopimuksen suomia oikeuksia laajempia oikeuksia tai mikäli niihin sisältyy muita määräyksiä, jotka eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa. Voimassa oleviin sopimuksiin sisältyviä määräyksiä, jotka täyttävät nämä ehdot, on edelleen sovellettava.”

6

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 1, 4, 6, 7, 9 ja 19 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

7

Kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

– –

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät sammu tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”

8

Pääasian valittajat, jotka ovat kaikki lehtimiehiä, ovat laatineet lehtiartikkeleja, jotka julkaistiin yhtäältä Göteborgs-Posten -nimisessä sanomalehdessä ja toisaalta Göteborgs-Postenin internetsivustolla. Retriever Sverige ylläpitää internetsivustoa, jolla tarjotaan sen asiakkaille heidän tarpeidensa mukaan luetteloja klikattavista internetlinkeistä muilla internetsivustoilla julkaistuihin artikkeleihin. Asianosaisten kesken on riidatonta, että kyseisiin artikkeleihin saattoi tutustua vapaasti Göteborgs-Postenin sivustolla. Pääasian kantajien mukaan on niin, että jos asiakas klikkaa yhtä näistä linkeistä, hän ei havaitse selkeästi, että voidakseen tutustua häntä kiinnostavaan teokseen hänet siirretään toiselle sivustolle. Retriever Sverigen mukaan asiakkaalle on sitä vastoin selvää, että hänet siirretään toiselle sivustolle hänen klikatessaan yhtä näistä linkeistä.

9

Pääasian valittajat nostivat Retriever Sverigeä vastaan Stockholms tingsrättissä kanteen korvauksen saamiseksi sillä perusteella, että kyseinen yhtiö hyödyntää ilman heidän lupaansa eräitä heidän artikkelejaan saattamalla ne asiakkaidensa saataviin.

10

Stockholms tingsrätt hylkäsi heidän kanteensa 11.6.2010 antamallaan tuomiolla. Pääasian valittajat hakivat siis kyseiseen tuomioon muutosta Svea hovrättiltä.

11

Pääasian valittajat väittivät kyseisessä tuomioistuimessa, että Retriever Sverige on loukannut heidän yksinoikeuttaan saattaa kyseiset teokset yleisön saataviin siinä mielessä, että Retriever Sverigen internetsivustolla tarjottujen palvelujen avulla tämän asiakkaat ovat voineet saada pääasian kantajien teokset saataviinsa.

12

Retriever Sverige väittää puolustuksekseen, ettei yleisölle muilla internetsivustoilla välitettyihin teoksiin johtavien internetlinkkien luettelojen toimittaminen merkitse toimea, joka voisi vaikuttaa tekijänoikeuteen. Retriever Sverige on myös sitä mieltä, ettei se ole välittänyt yleisölle mitään suojattua teosta, koska sen toiminta rajoittuu siihen, että se ilmoittaa asiakkailleen internetsivustot, joilla asiakkaita kiinnostavat teokset ovat.

13

Näissä olosuhteissa Svea hovrätt päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

14

Kolmella ensimmäisellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaltaisena yleisölle välittämisenä on pidettävä sellaisten klikattavien linkkien tarjoamista internetsivustolla, jotka johtavat toisella internetsivustolla käytettävissä oleviin suojattuihin teoksiin, kun otetaan huomioon se, että kyseessä olevat teokset voi vapaasti saada saataviinsa tuolta toiselta sivustolta.

15

Tässä yhteydessä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tekijänoikeuden haltijan on annettava lupa kaikkeen teoksen välittämiseen yleisölle.

16

Kyseisestä säännöksestä ilmenee siten, että yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kaksi kumulatiivista tekijää eli teoksen ”välittäminen” ja teoksen välittäminen ”yleisölle” (ks. vastaavasti asia C-607/11, ITV Broadcasting ym., tuomio 7.3.2013, 21 ja 31 kohta).

17

Näistä tekijöistä ensimmäisen eli sen osalta, onko kyseessä ”välittäminen”, on todettava, että välittäminen on ymmärrettävä laajasti (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08, Football Association Premier League ym., tuomio 4.10.2011, Kok., s. I-9083, 193 kohta), ja näin on, jotta voidaan taata, kuten muun muassa direktiivin 2001/29 johdanto-osan neljännestä ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, tekijänoikeuden haltijoiden korkeatasoinen suoja.

18

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on huomautettava, että sen johdosta, että internetsivustolla tarjotaan klikattavia linkkejä suojattuihin teoksiin, jotka on julkaistu toisella sivustolla rajoittamatta millään tavalla sille pääsyä, ensimmäisen sivuston käyttäjille tarjotaan välitön mahdollisuus saada mainitut teokset saataviinsa.

19

Kuten direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, ”välittämiseen” riittää erityisesti se, että teos saatetaan yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa, eikä ole ratkaisevaa, käyttävätkö kyseiset henkilöt tätä mahdollisuutta (ks. analogisesti asia C-306/05, SGAE, tuomio 7.12.2006, Kok., s. I-11519, 43 kohta).

20

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa suojattuihin teoksiin johtavien klikattavien linkkien tarjoamista on pidettävä ”saataviin saattamisena” ja näin ollen kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna ”välittämisenä”.

21

Edellä mainituista seikoista toisen eli sen osalta, että suojattu teos on todellakin välitettävä ”yleisölle”, direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että kyseisessä säännöksessä ”yleisöllä” tarkoitetaan määrittämätöntä määrää potentiaalisia vastaanottajia, ja se merkitsee lisäksi sitä, että henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä (em. asia SGAE, tuomion 37 ja 38 kohta ja em. asia ITV Broadcasting ym., tuomion 32 kohta).

22

Internetsivuston ylläpitäjän klikattavilla linkeillä toteuttaman kaltainen välittäminen koskee kaikkia kyseisen henkilön ylläpitämän sivuston potentiaalisia käyttäjiä eli määrittämätöntä ja varsin huomattavaa määrää vastaanottajia.

23

Tämän perusteella on katsottava, että mainittu sivuston ylläpitäjä välittää teoksen yleisölle.

24

Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, on siis niin, että jotta pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välittäminen, joka koskee samoja teoksia kuin alkuperäinen välittäminen ja joka on tapahtunut internetissä alkuperäisen välittämisen tavoin eli samaa teknistä tapaa noudattaen, voisi kuulua direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”välittäminen yleisölle” alaan, se on osoitettava uudelle yleisölle eli yleisölle, jota tekijänoikeuden haltijat eivät ole ottaneet huomioon silloin, kun ne antoivat luvan alkuperäiseen yleisölle välittämiseen (ks. analogisesti em. asia SGAE, tuomion 40 ja 42 kohta; asia C-136/09, Organismos Sillogikis Diacheirisis Dimiourgon Theatrikon kai Optikoakoustikon Ergon, määräys 18.3.2010, 38 kohta ja em. asia ITV Broadcasting ym., tuomion 39 kohta).

25

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen asianomaisten teosten saataviin saattaminen klikattavalla linkillä ei johda kyseessä olevien teosten välittämiseen uudelle yleisölle.

26

Alkuperäisen välittämisen kohdeyleisö muodostui näet kaikista kyseessä olevan sivuston potentiaalisista vierailijoista, sillä kun muistetaan, että mahdollisuutta saada teokset saataviin kyseisellä sivustolla ei ollut rajoitettu millään tavalla, kaikki internetin käyttäjät saattoivat siis päästä kyseiselle sivustolle vapaasti.

27

Näin ollen on todettava, että koska kaikki sellaisen toisen sivuston käyttäjät, jolla kyseessä olevat teokset on välitetty klikattavan linkin avulla, saattoivat saada kyseiset teokset suoraan saataviinsa sivustolla, jolla ne on välitetty alun perin, ilman tuon toisen sivuston ylläpitäjän toteuttamia toimenpiteitä, jälkimmäisen ylläpitämän sivuston käyttäjiä on pidettävä alkuperäisen välittämisen potentiaalisina vastaanottajina ja heidän on siis katsottava kuuluvan yleisöön, jonka tekijänoikeuden haltijat ovat ottaneet huomioon antaessaan luvan alkuperäiseen välittämiseen.

28

Koska uutta yleisöä ei ole, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välittäminen yleisölle ei siis edellytä tekijänoikeuden haltijoiden lupaa.

29

Tällaista toteamusta ei voida kyseenalaistaa, vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaisi – mikä ei käy selkeästi ilmi asiakirja-aineistosta – että kun internetin käyttäjät klikkaavat kyseistä linkkiä, teos tulee näkyville ja antaa sen vaikutelman, että se näytetään siltä sivustolta käsin, jossa kyseinen linkki on, vaikka tuo teos onkin todellisuudessa peräisin toiselta sivustolta.

30

Tämä lisäseikka ei näet muuta millään tavalla sitä päätelmää, jonka mukaan klikattavan linkin tarjoaminen jollakin sivustolla sellaiseen suojattuun teokseen, joka on julkaistu ja joka on mahdollista saada vapaasti saataviin toisella sivustolla, johtaa siihen, että mainittu teos saatetaan ensimmäisen sivuston käyttäjien saataviin, ja se merkitsee siis välittämistä yleisölle. Koska uutta yleisöä ei ole, tällainen yleisölle välittäminen ei kuitenkaan missään tapauksessa edellytä tekijänoikeuden haltijoiden lupaa.

31

Sitä vastoin siinä tilanteessa, että sen sivuston käyttäjät, jolla klikattava linkki on, voivat kyseisen linkin avulla kiertää rajoittavia toimenpiteitä, jotka on toteutettu sillä sivustolla, jolla suojattu teos on, yleisön pääsyn rajoittamiseksi ainoastaan tilaajiin, jolloin kyseinen linkki merkitsee siis toimea, jota ilman mainitut käyttäjät eivät voisi tutustua levitettyihin teoksiin, kaikkia näitä käyttäjiä on pidettävä uutena yleisönä, jota tekijänoikeuden haltijat eivät ole ottaneet huomioon silloin, kun ne antoivat luvan alkuperäiseen välittämiseen, joten tällainen välittäminen yleisölle edellyttää tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Näin on etenkin silloin, kun teos ei ole enää yleisön saatavilla sivustolla, jolla se on alun perin välitetty, tai kun se on kyseisellä sivustolla vastedes yksinomaan rajoitetun yleisön saatavilla, vaikka se on mahdollista saada saataviin toisella internetsivustolla ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa.

32

Tämän perusteella kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaltaisena yleisölle välittämisenä ei voida pitää sellaisten klikattavien linkkien tarjoamista internetsivustolla, jotka johtavat toisella internetsivustolla vapaasti käytettävissä oleviin teoksiin.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio voi antaa tekijänoikeuden haltijoille kattavampaa suojaa säätämällä, että yleisölle välittämisen käsite kattaa useampia toimia kuin ne, joita kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan.

34

Tässä yhteydessä muun muassa direktiivin 2001/29 johdanto-osan ensimmäisestä, kuudennesta ja seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tavoitteisiin kuuluu erityisesti lainsäädännöllisten erojen korjaaminen ja oikeudellisen epävarmuuden poistaminen tekijänoikeuksien suojaan liittyen. Sen myöntäminen, että jäsenvaltio voisi antaa tekijänoikeuden haltijoille kattavampaa suojaa säätämällä, että yleisölle välittämisen käsite kattaa myös muita kuin direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimia, johtaisi kuitenkin lainsäädännöllisten erojen ja siis kolmansien osalta oikeudellisen epävarmuuden syntymiseen.

35

Direktiivin 2001/29 tavoite vaarantuisi siis väistämättä, jos eri jäsenvaltiot voisivat ymmärtää yleisölle välittämisen käsitteen siten, että se kattaa useampia toimia kuin ne, joita kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan.

36

Mainitun direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa tosin viitataan siihen, että direktiivin tavoitteena ei ole poistaa tai estää eroja, jotka eivät vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan. On kuitenkin todettava, että jos jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus säätää, että yleisölle välittämisen käsite kattaa useampia toimia kuin ne, joita saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan, tämä vaikuttaisi välttämättäkin haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan.

37

Tästä seuraa, ettei direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa voida tulkita siten, että sen mukaan jäsenvaltiot voisivat antaa tekijänoikeuden haltijoille kattavampaa suojaa säätämällä, että yleisölle välittämisen käsite kattaa useampia toimia kuin ne, joita kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan.

38

Tällaista päätelmää ei voida kumota sillä pääasian valittajien kirjallisissa huomautuksissaan esiin tuomalla seikalla, jonka mukaan Bernin yleissopimuksen 20 artiklassa määrätään, että allekirjoittajavaltiot voivat tehdä keskenään ”erityissopimuksia” myöntääkseen tekijänoikeuden haltijoille kyseisen yleissopimuksen suomia oikeuksia laajempia oikeuksia.

39

Tästä on riittävää huomauttaa, että jos kansainvälisessä sopimuksessa sallitaan se, että jäsenvaltio toteuttaa unionin oikeuden vastaisia toimenpiteitä, mutta ei kuitenkaan velvoiteta jäsenvaltiota siihen, jäsenvaltion on pidättäydyttävä tällaisista toimenpiteistä (asia C-277/10, Luksan, tuomio 9.2.2012, 62 kohta).

40

Koska direktiivin 2001/29 tavoite väistämättä vaarantuisi, jos yleisölle välittämisen käsitettä tulkittaisiin siten, että se kattaa useampia toimia kuin ne, joita kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan, jäsenvaltion on pidättäydyttävä käyttämästä sille Bernin yleissopimuksen 20 artiklassa myönnettyä mahdollisuutta.

41

Tämän perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio voi antaa tekijänoikeuden haltijoille kattavampaa suojaa säätämällä, että yleisölle välittämisen käsite kattaa useampia toimia kuin ne, joita kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: