KOMISSION TIEDONANTO

Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa

(2021/C 305/01)

1.

JOHDANTO

3

1.1.

Valtiontukien valvontajärjestelmä

4

1.2.

Täytäntöönpanokielto

5

2.

VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN SOVELTAMISEN YLEISET PERIAATTEET

6

2.1.

Vilpittömän yhteistyön periaate

6

2.2.

Kansallisiin menettelyihin sovellettavat vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet

6

2.2.1.

Asiavaltuus

7

2.2.2.

Tuomioistuimen toimivalta

8

2.2.3.

Oikeusvoiman periaate

8

3.

KOMISSION TEHTÄVÄ

9

3.1.

Komission yksinomainen toimivalta

9

3.2.

Komission toimivalta panna täytäntöön valtiontukisääntöjä

10

4.

KANSALLISTEN TUOMIOISTUINTEN TEHTÄVÄ

11

4.1.

Kansallisten tuomioistuinten valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvän toimivallan rajaaminen

11

4.1.1.

Komission päätöksen noudattaminen

12

4.1.1.1.

Sellaisten komission päätösten noudattaminen, joissa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi

12

4.1.1.2.

Menettelyn aloittamista koskevan komission päätöksen noudattaminen

13

4.2.

Kansallisten tuomioistuinten toimivalta

14

4.2.1.

Tuen olemassaolon arviointi

14

4.2.2.

Täytäntöönpanokiellon rikkomisen arviointi

14

4.2.2.1.

Ryhmäpoikkeusasetusten edellytysten soveltaminen

14

4.2.2.2.

Voimassa oleva tuki

15

4.2.3.

Täytäntöönpanokiellon rikkomisen kohteena olevien yksityisten oikeuksien turvaaminen

16

4.2.3.1

Toimenpiteen täytäntöönpanon keskeyttäminen tai lopettaminen

16

4.2.3.2

Takaisinperintä

16

4.2.3.3

Välitoimet

18

4.2.3.4

Vahingonkorvauskanne

21

5.

KOMISSION JA KANSALLISTEN TUOMIOISTUINTEN YHTEISTYÖ

21

5.1.

Komission apu kansallisille tuomioistuimille

22

5.1.1.

Yhteistyön muodot

22

5.1.1.1.

Tietojen toimittaminen kansallisille tuomioistuimille

22

5.1.1.2.

Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevien lausuntojen toimittaminen

23

5.1.1.3.

Amicus curiae -huomautusten toimittaminen

25

5.2.1.

Keskitetty yhteyspiste sekä lausuntojen ja amicus curiae -huomautusten julkaiseminen

26

5.2.

Kansallisten tuomioistuinten apu komissiolle

26

6.

VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN JA -PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANON LAIMINLYÖNNIN SEURAUKSET

27

6.1.

Sääntöjenvastaista tukea koskevat menettelyt komissiossa

27

6.2.

Rikkomusmenettely

27

7.

LOPPUMÄÄRÄYKSET

28

1.   JOHDANTO

(1)

Komissio on toteuttanut valtiontukiuudistusta (1) vuodesta 2012 lähtien. Uudistuksen puitteissa komissio on hyväksynyt lainsäädäntöpaketin, suuntaviivoja ja tiedonantoja valtiontukitoimenpiteiden arviointia varten. Paketin avulla komissio on voinut keskittää ennakkotutkimuksensa tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoihin, ja samalla tiivistää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa valtiontukisääntöjen soveltamisessa. Tätä varten komissio on antanut jäsenvaltioille enemmän mahdollisuuksia myöntää tukea ilman komission ennakkovalvontaa säätämällä lisäpoikkeuksia velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle suunnitelluista valtiontukitoimenpiteistä. Sen seurauksena ryhmäpoikkeusten perusteella myönnetyn tuen määrä on kasvanut. (2) Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten rooli valtiontukisääntöjen noudattamisen varmistamisessa on korostunut entisestään.

(2)

Komissio julkaisi vuonna 2019 tutkimuksen valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa sekä kansallisten tuomioistuinten päätöksistä 28 jäsenvaltiossa (3), jäljempänä ”valtiontukisääntöjen soveltamista koskeva tutkimus” (4). Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevassa tutkimuksessa tarkasteltiin yli 750:tä kansallista tuomiota, jotka jakautuivat kahteen luokkaan: 1) tapaukset, joissa kansalliset tuomioistuimet osallistuvat tuen laitonta täytäntöönpanoa koskevien päätelmien tekemiseen, jäljempänä ”yksityinen täytäntöönpano”, ja 2) tapaukset, joissa kansalliset tuomioistuimet osallistuvat takaisinperimistä koskevien komission päätösten täytäntöönpanoon, jäljempänä ”julkinen täytäntöönpano”.

(3)

Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevasta tutkimuksesta kävi ilmi, että kansallisille tuomioistuimille osoitettujen valtiontukiasioiden määrä kasvoi vuosina 2007–2017. Kasvusta huolimatta kansalliset tuomioistuimet myönsivät korjaavia toimia vain harvoin, ja vahingonkorvausvaatimukset muodostavat vain pienen osan asioista. Lisäksi komission ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyökeinoja, jotka otettiin käyttöön vuonna 2009 valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa annetulla komission tiedonannolla, jäljempänä ”vuoden 2009 soveltamista koskeva tiedonanto” (5), ja vuonna 2015 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/1589, jäljempänä ”menettelyasetus” (6), ei ole käytetty laajalti.

(4)

Tässä tiedonannossa annetaan kansallisille tuomioistuimille ja muille asianomaisille tahoille käytännön tietoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisella tasolla. Siinä otetaan huomioon näiden tuomioistuinten valtiontukisääntöjen soveltamista koskevan tutkimuksen tai Euroopan unionin tuomioistuimelle, jäljempänä ”unionin tuomioistuin”, esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä esittämät kysymykset. Esimerkkejä ovat komission menettelyjen ja kansallisten tuomioistuinmenettelyjen välinen johdonmukaisuus sekä ryhmäpoikkeusasetusten virheellisen soveltamisen aiheuttamat kysymykset.

(5)

Tämän tiedonannon tarkoituksena on antaa ohjeistusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden tuomioistuimille (7) ja edistää komission ja kansallisten tuomioistuinten tiiviimpää yhteistyötä kuvaamalla kaikki käytettävissä olevat yhteistyömuodot. Se ei velvoita kansallisia tuomioistuimia eikä vaikuta niiden riippumattomuuteen (8). Tässä tiedonannossa keskitytään pääasiassa yksityiseen täytäntöönpanoon. Komission tiedonannossa sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä (9) (”takaisinperintätiedonanto”) käsitellään julkiseen täytäntöönpanoon liittyviä näkökohtia.

(6)

Komission käytännöt sekä unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen, jäljempänä yhdessä ”unionin tuomioistuimet”, oikeuskäytäntö ovat kehittyneet vuoden 2009 soveltamista koskevan tiedonannon jälkeen. Tässä tiedonannossa otetaan huomioon tämä kehitys, ja tämä tiedonanto korvaa vuoden 2009 soveltamista koskevan tiedonannon.

1.1.   Valtiontukien valvontajärjestelmä

(7)

Valtiontuki on SEUT-sopimuksessa suoraan määritelty oikeudellinen käsite, jota on tulkittava objektiivisten seikkojen perusteella (10). SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Komissio on antanut ohjeistusta valtiontuen käsitteen tulkinnasta (11).

(8)

Valtiontukien yleinen kielto perustuu kaksinkertaiseen järjestelmään, jossa toimenpiteisiin, jotka ovat valtiontukea, kohdistetaan ennakko- ja jälkivalvontaa. SEUT-sopimuksen 108 artiklan nojalla komission on seurattava jatkuvasti kaikkia voimassa olevia tukijärjestelmiä ja arvioitava jäsenvaltion suunnitelmia myöntää uutta tukea tai muuttaa voimassa olevaa tukea. Jotta komissio voi suorittaa tämän seurannan tehokkaasti, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä toimittamalla kaikki asiaankuuluvat tiedot ja ilmoittamalla valtiontukitoimenpiteet.

(9)

Jäsenvaltioilla on velvollisuus ensinnäkin ilmoittaa komissiolle toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on myöntää uutta tukea tai muuttaa voimassa olevaa tukea, ja toiseksi olla toteuttamatta tällaista toimenpidettä ennen kuin komissio on arvioinut sen soveltuvuuden sisämarkkinoille, jäljempänä ”täytäntöönpanokielto”. (12) SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdasta johtuvalla täytäntöönpanokiellolla on välitön oikeusvaikutus (13): se antaa yksityisille oikeuksia, joihin he voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa.

(10)

Tästä seuraa, että valtiontukien valvontajärjestelmän täytäntöönpano – johon SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan määräys kuuluu yhtenä keskeisenä seikkana – on sekä komission että kansallisten tuomioistuinten vastuulla, ja niiden tehtävät ovat toisiaan täydentävät mutta erilliset. Komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida tukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, kun taas kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on suojata yksityisten oikeudet siinä tapauksessa, että SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa on mahdollisesti rikottu. (14)

1.2.   Täytäntöönpanokielto

(11)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan välitön oikeusvaikutus merkitsee sitä, että kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kaikki aiheelliset toimet kansallisen oikeutensa mukaisesti kyseisen määräyksen rikkomisen seurauksiin puuttumiseksi. (15)

(12)

Jotta toimenpiteeseen voidaan soveltaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanokieltovaatimusta, sen on täytettävä kaksi ehtoa: ensinnäkin toimenpide on voitava katsoa uudeksi tueksi, mukaan lukien muutetut voimassa olevat tuet (16) ja toiseksi toimenpiteen on oltava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ennakkoilmoitusvelvollisuuden alainen.

(13)

Näin ollen jos toimenpide ei ole uusi tuki, jäsenvaltiot voivat panna sen täytäntöön ilmoittamatta siitä etukäteen komissiolle. Lisäksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa tukitoimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen edellytykset.

(14)

Vähämerkityksistä tukea koskevissa asetuksissa (17) komissio on vahvistanut edellytykset, joiden perusteella tuen ei katsota vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua. (18)

(15)

Komissio on antanut myös ryhmäpoikkeusasetuksia – kuten yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (19) – joissa vahvistetaan edellytykset, joiden perusteella tukitoimenpiteet on katsottava tai voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi 107 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla. (20) Jos tukitoimenpide täyttää kaikki näissä asetuksissa säädetyt asiaankuuluvat edellytykset, kyseinen jäsenvaltio vapautuu velvollisuudesta ilmoittaa tuesta komissiolle.

(16)

Lisäksi komission päätöksessä 2012/21/EU (21), joka koskee yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettävää valtiontukea yleisesti, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 (22), erityisesti rautateiden ja maanteiden julkisten henkilöliikennepalvelujen osalta, asetetaan edellytykset, joiden mukaisesti julkisen palvelun velvoitteista maksettavien korvausten katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan ja 93 artiklan nojalla. Näissäkään tapauksissa kyseisiin toimenpiteisiin ei sovelleta täytäntöönpanokieltoa.

2.   VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN SOVELTAMISEN YLEISET PERIAATTEET

2.1.   Vilpittömän yhteistyön periaate

(17)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (23), jäljempänä ”SEU-sopimus”, 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot tukevat unionia sen tehtävien täyttämisessä. Tässä artiklassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden on toimivaltansa puitteissa avustettava toisiaan näiden tehtävien suorittamisessa.

(18)

SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdasta johtuvaa keskinäisen avunannon velvoitetta sovelletaan myös kansallisiin tuomioistuimiin. (24) Tämä tarkoittaa sitä, että komissio avustaa kansallisia tuomioistuimia niiden soveltaessa unionin oikeutta (25), jäljempänä ”unionin oikeus”, ja kansalliset tuomioistuimet avustavat vastavuoroisesti komissiota sen tehtävien hoitamisessa. Kansallisten tuomioistuinten on näin ollen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne täyttävät unionin oikeuteen perustuvat velvoitteensa, ja pidättäydyttävä tekemästä päätöksiä, jotka voivat vaarantaa SEU-sopimuksen ja SEUT -sopimuksen, jäljempänä yhdessä ”perussopimukset”, tavoitteiden saavuttamisen. (26)

2.2.   Kansallisiin menettelyihin sovellettavat vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet

(19)

Unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti tunnustanut menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen valtiontukisääntöjen soveltamisessa. (27) Tämän periaatteen mukaan asiaa koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat vapaasti valita, miten ne täyttävät perussopimuksista johtuvat velvoitteensa, edellyttäen, että niiden käyttämät keinot eivät vaikuta haitallisesti unionin oikeuden ulottuvuuteen ja tehokkuuteen.

(20)

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan sovellettava kansallinen lainsäädäntö ei saa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa olla epäedullisempi kuin samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita sääntelevä lainsäädäntö, jäljempänä ”vastaavuusperiaate”, eikä sillä saada tehdä unionin oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, jäljempänä ”tehokkuusperiaate” (28). Tämän tiedonannon 2.2.1, 2.2.2 ja 2.2.3 kohdassa selitetään yhtäältä menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen ja toisaalta vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden välistä vuorovaikutusta suhteessa asiavaltuuteen, kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan ja oikeusvoiman periaatteeseen (29).

2.2.1.   Asiavaltuus

(21)

Soveltaessaan menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatetta jäsenvaltiot soveltavat asiavaltuutta koskevia kansallisia sääntöjään valtiontukea koskeviin kansallisiin oikeudenkäynteihin edellyttäen, että niissä noudatetaan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita.

(22)

Tehokkuusperiaatteen mukaisesti yksityisten asiavaltuutta ja asianosaisintressiä koskevat kansalliset säännöt eivät saisi loukata heidän oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan unionin oikeudessa myönnettyjä oikeuksia käytettäessä. (30)

(23)

Valtiontukisääntöjen soveltamista koskeva tutkimus osoitti, että kansalliset tuomioistuimet ratkaisevat enimmäkseen asioita, joita ovat panneet vireille tuensaajan kilpailijat, joihin sääntöjenvastaisen tuen täytäntöönpanosta johtuva kilpailun vääristyminen vaikuttaa välittömästi. (31)

(24)

Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin asiavaltuutta koskevia kansallisia sääntöjä soveltaessaan otettava huomioon niiden velvollisuus suojella kaikkien niiden osapuolten etuja, joilla on riittävä oikeudellinen intressi aloittaa menettely (jäljempänä ”kolmannet”), riippumatta siitä, onko tukitoimenpiteen sääntöjenvastaisesta täytäntöönpanosta aiheutuva kilpailun vääristyminen vaikuttanut niihin suoraan.

(25)

Kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon muita seikkoja arvioidessaan kolmansien asiavaltuutta verotoimenpiteillä myönnettyä valtiontukea koskevissa asioissa. Verovelvollisilla kolmansilla voidaan katsoa olevan asianosaisintressi täytäntöönpanokieltoa rikkovan määrän palauttamiseksi ainoastaan, jos niiltä kannettava vero tai maksu on osa sääntöjenvastaisen valtiontuen rahoittamista. (32) Niiden asianosaisintressi ei perustu kilpailusuhteeseen tuensaajan kanssa. (33)

(26)

Sitä vastoin kolmannet verovelvolliset eivät voi vedota tiettyjen yritysten tai toimialojen verovapautuksen sisältävän tukitoimenpiteen lainvastaisuuteen välttääkseen kyseisen veron tai maksun maksamisen tai saadakseen sen takaisin, ellei verotuloja ole varattu yksinomaan sääntöjenvastaisen valtiontuen rahoittamiseen, kuten (25) kappaleessa todetaan. Näin on myös silloin, kun ne harjoittavat toimintaansa kilpailusuhteessa tuensaajiin. (34) Tällainen ratkaisu lisäisi valtiontuen kilpailunvastaisia vaikutuksia, koska se lisäisi niiden yritysten määrää, jotka hyötyvät sääntöjenvastaista valtiontukea olevasta verovapautuksesta. (35)

(27)

Lopuksi on todettava, että vaatimus, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen on varmistettava tosiasiallinen oikeussuoja, voi merkitä muutakin kuin pelkkää SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan noudattamisen varmistamista. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, yksityisille ja järjestöille, joilla ei ole asiavaltuutta vaatia valtiontukipäätöksen kumoamista SEUT-sopimuksen 263 artiklan nojalla, olisi annettava mahdollisuus riitauttaa tuki tai toimenpiteet, joilla tuki pannaan täytäntöön, kansallisissa tuomioistuimissa ja käynnistää SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle tuen hyväksymistä koskevan komission päätöksen tulkinnasta tai pätevyydestä. (36) Tässä tilanteessa taloudellisten etujen lisäksi myös muilla yksityisten ja järjestöjen eduilla voi olla merkitystä arvioitaessa asiavaltuutta tukien kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevassa menettelyssä kyseessä olevista toimenpiteistä ja kansallisista menettelyistä riippuen. (37)

2.2.2.   Tuomioistuimen toimivalta

(28)

Menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaate tarkoittaa, että kukin jäsenvaltio nimeää kansallisessa oikeusjärjestyksessään tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia sääntöjenvastaisen tuen myöntämistä koskevissa menettelyissä. Se merkitsee myös, että jäsenvaltiot määrittelevät näitä oikeustoimia koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan. (38)

(29)

Niiltä osin kuin unionin oikeudessa ei ole nimenomaisesti säädetty asiasta, jäsenvaltioiden oikeusjärjestykset vaihtelevat suuresti rakenteeltaan. Muutamat jäsenvaltiot ovat perustaneet valtiontukiasioihin erikoistuneita tuomioistuimia, kun taas toiset jäsenvaltiot ovat antaneet yksinomaisen toimivallan olemassa olevien tuomioistuinten jaostoille tai hyväksyneet menettelysääntöjä, joilla selvennetään tuomioistuinten toimivaltaa julkisoikeudellisissa ja yksityisoikeudellisissa täytäntöönpanoasioissa. (39) Useimmissa jäsenvaltioissa siviili- ja hallintotuomioistuimet ovat toimivaltaisia soveltamaan valtiontukisääntöjä. (40)

2.2.3.   Oikeusvoiman periaate

(30)

Oikeusvoiman periaatteen mukaan lopullisia tuomioita ei voida enää kyseenalaistaa. Näin on silloin, kun kaikki muutoksenhakuoikeudet on käytetty tai näiden oikeuksien käyttämisen määräajat ovat umpeutuneet. Oikeusvoiman periaatteen tavoitteena on taata oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakaus sekä moitteeton lainkäyttö, ja se on vahvistettu sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. (41) Koska unioni ei ole antanut asiasta säännöksiä, oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden asiana on näin ollen säätää sisäisessä oikeusjärjestyksessään oikeusvoiman periaatteen yksityiskohtaisesta toteuttamisesta jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla. Tällaisissa menettelysäännöissä on kuitenkin noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita. (42)

(31)

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen (43) mukaan kansallisten tuomioistuinten on pantava täysimääräisesti täytäntöön unionin oikeuden säännökset ja määräykset tarvittaessa muun muassa jättämällä omasta aloitteestaan soveltamatta unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevia kansallisen lainsäädännön säännöksiä. Tämä pätee myös kansallisiin säännöksiin, joissa vahvistetaan oikeusvoiman periaate. (44)

(32)

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä on rajoitettu oikeusvoiman periaatetta valtiontukien alalla. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate estää sen, että soveltamalla oikeusvoiman periaatetta rajoitettaisiin SEUT-sopimuksessa komissiolle annettua yksinomaista toimivaltaa arvioida valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. (45) Lisäksi se, että kansallinen tuomioistuin on tehnyt valtiontukitoimenpiteestä ratkaisun, jonka mukaan toimenpide ei sisällä valtiontukea, ei voi estää komissiota myöhemmin toteamasta, että kyseessä oleva toimenpide on sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. (46) Näin on myös silloin, kun on kyse ylimpänä oikeusasteena asian käsitelleen kansallisen tuomioistuimen päätöksestä. (47) Tämä pätee myös silloin, kun oikeusvoimaa koskevat kansalliset säännökset ulottuvat väitteisiin, joihin olisi voitu vedota mutta joihin ei ole vedottu tuomioistuimessa. (48)

3.   KOMISSION TEHTÄVÄ

(33)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa vahvistetun ennakkovalvontajärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että ainoastaan sisämarkkinoille soveltuvat tuet voidaan toteuttaa. (49) Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, suunnitellun tuen, joka ei kuulu ryhmäpoikkeuksen piiriin, toteuttamista lykätään, kunnes komissio tekee päätöksen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. (50)

3.1.   Komission yksinomainen toimivalta

(34)

Komissio käyttää toimivaltaansa arvioida tukitoimenpiteen soveltuvuus sisämarkkinoille pääsääntöisesti kahdessa vaiheessa: Ensiksi komissio arvioi, voidaanko toimenpidettä pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisena valtiontukena (51). Sen jälkeen se tutkii, soveltuuko toimenpide sisämarkkinoille. Ensimmäinen vaihe, jossa arvioidaan tuen olemassaoloa, kuuluu sekä komission että kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, sillä kansalliset tuomioistuimet saattavat joutua määrittämään, kuuluuko toimenpide täytäntöönpanokiellon piiriin (52) (ks. 4.2.1 ja 4.2.2 kohta). Toinen, sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnista muodostuva vaihe kuuluu yksinomaan komission vastuulle. Sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnista on tehtävä sen tuloksen toteava päätös (53), jota unionin tuomioistuimet voivat valvoa (54).

(35)

Komissio voi tehdä johtopäätökset toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille joko alustavan tutkinnan perusteella (jos sillä ei ole epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille) (55) tai muodollisen tutkinnan perusteella (kun se alustavan tutkinnan perusteella epäilee toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille) (56). Aloittaessaan muodollisen tutkintamenettelyn komissio tekee päätöksen, jossa se esittää alustavan arvionsa toimenpiteen tukiluonteesta ja epäilynsä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, jäljempänä ”menettelyn aloittamista koskeva päätös” (57).

(36)

Komission yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille voi rajoittaa kansallisia tuomioistuimia niiden käyttäessä valtuuksiaan soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa ja 108 artiklan 3 kohtaa (ks. tämän tiedonannon 4.1 kohta). (58) Tämä pätee menettelyn aloittamista koskeviin päätöksiin, joilla on toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnin ollessa kesken tiettyjä oikeudellisia vaikutuksia kansallisiin tuomioistuinkäsittelyihin (ks. 4.1.3 kohta).

(37)

Komission aikaisemmin antamat lopulliset päätökset sitovat kansallisia tuomioistuimia ja kansallisten tuomioistuinten on noudatettava komission arviota tuen olemassaolosta. (59) Jos taas kansallinen tuomioistuin antaa asiasta tuomion ennen komission päätöstä, tämä päätös, vaikka se olisi lainvoimainen, ei voi estää komissiota käyttämästä jossain vaiheessa SEUT-sopimuksessa sille annettua yksinomaista toimivaltaa (ks. 2.2.3 kohta). (60)

3.2.   Komission toimivalta panna täytäntöön valtiontukisääntöjä

(38)

Valtiontukisääntöjen rikkomisen korjaamiseksi komission on pääsääntöisesti tehtävä lopullinen päätös, jolla saatetaan päätökseen muodollinen tutkinta ja määrätään perimään tuki takaisin, kun se toteaa, että tutkittu toimenpide on sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, jäljempänä ”takaisinperimistä koskeva päätös”. (61)

(39)

Hyväksymällä valtiontukia koskevat menettelylliset säännöt komissio on kodifioinut täytäntöönpanovaltuutensa (62). Menettelyasetuksen 16 artiklan mukaan komission on määrättävä sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperimisestä päätöksellä. Jos komissio toteaa päätöksessään, että tukitoimenpide on sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton, komissiolla ei ole harkintavaltaa ja sen on määrättävä tuki takaisin perittäväksi (63), jollei tämä ole unionin oikeuden jonkin yleisen periaatteen vastaista (64). Lisäksi komission takaisinperintävaltuuksiin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki myönnettiin tuensaajalle. (65)

(40)

Joissakin tapauksissa komissio voi menettelyasetuksen 13 artiklan nojalla toteuttaa harkintansa mukaan väliaikaisia toimenpiteitä sillä aikaa, kun se saattaa päätökseen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnin. Komissio voi etenkin antaa tuen maksamisen keskeyttämistä tai sen takaisinperimistä koskevia välipäätöksiä, jos tietyt edellytykset täyttyvät. (66) Näillä toimenpiteillä pyritään rajoittamaan vahinkoja, jotka aiheutuvat tuen ilmoitusvelvollisuutta ja täytäntöönpanokieltoa rikkovasta täytäntöönpanosta. (67)

4.   KANSALLISTEN TUOMIOISTUINTEN TEHTÄVÄ

(41)

Komission on tutkittava tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille silloinkin, kun se on todennut, että tukitoimenpide on toteutettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ja kansallisten tuomioistuinten ensisijaisena tehtävänä on turvata rikkomisesta kärsivien yksityisten oikeudet. (68)

(42)

Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on tarjota tehokas oikeussuoja kolmansille osapuolille. (69) Niiden osallistuminen valtiontukien valvontajärjestelmään on tarpeen erityisesti tapauksissa, joissa on myönnetty sääntöjenvastaista tukea, jos samaa toimenpidettä koskevaa komission lopullista päätöstä ei ole tehty tai tällaisen päätöksen tekemiseen asti, sekä tapauksissa, joissa on myönnetty mahdollisesti sisämarkkinoille soveltuvaa tukea täytäntöönpanokiellon vastaisesti. (70)

4.1.   Kansallisten tuomioistuinten valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvän toimivallan rajaaminen

(43)

Kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta tulkita ja soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa ja 108 artiklan 3 kohtaa. Etenkin siinä tapauksessa, että samaa toimenpidettä koskevaa komission päätöstä ei ole tehty (71), kansallisia tuomioistuimia sitoo ainoastaan valtiontuen objektiivinen käsite niiden käyttäessä toimivaltaansa arvioida valtiontuen olemassaoloa. (72)

(44)

Komissio arvioi myös valtiontuen olemassaoloa, ja tämä on yleensä ensimmäinen vaihe ennen tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointia. Näin ollen kaikki ennen kansallisten tuomioistuinten menettelyjä tai niiden jälkeen toteutettavat komission menettelyt voivat vaikuttaa kansallisiin tuomioistuimiin (73), kuten 4.1.1–4.1.3 kohdassa selitetään.

4.1.1.   Komission päätöksen noudattaminen

(45)

Kansallisten tuomioistuinten on pidättäydyttävä tekemästä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa komission päätöksen kanssa (74), ja näin ollen niiden on noudatettava komission arviota valtiontuen olemassaolosta. Kansallisilla tuomioistuimilla ei myöskään ole toimivaltaa todeta komission päätöksiä pätemättömiksi. (75) Unionin tuomioistuimilla on tätä koskeva yksinomainen toimivalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan nojalla. (76)

(46)

Jos kansallisella tuomioistuimella on epäilyksiä komission päätöksen tulkinnasta tai pätevyydestä, se voi pyytää komissiolta selvennystä (ks. 5.1 kohta) tai olosuhteiden mukaan se voi tai sen täytyy (77) pyytää asiasta unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisesti (78).

4.1.1.1.   Sellaisten komission päätösten noudattaminen, joissa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi

(47)

Komission lopullisesta päätöksestä, jossa sääntöjenvastaisen tuen todetaan sen myöntämisen jälkeen soveltuvan sisämarkkinoille, ei seuraa, että SEUT-sopimuksen mukaisen täytäntöönpanokiellon vastaisesti hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden pätemättömyys korjaantuisi jälkikäteen. (79)

(48)

Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten on taattava yksityisille, että kaikki seuraukset täytäntöönpanokiellon rikkomisesta toteutetaan (80), esimerkiksi määräämällä korkojen perimisestä lainvastaisuuden ajalta kansallisen lainsäädännön mukaisesti (81).

(49)

Tästä seuraa, että jos kolmas osapuoli hakee kansalliselta tuomioistuimelta tuen ennenaikaiseen täytäntöönpanoon liittyvien etujen poistamista, tuomioistuimen olisi jatkettava asian käsittelyä, vaikka komissio on jo todennut kyseisen tuen soveltuvan sisämarkkinoille. Muunlainen tulkinta antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää huomiotta SEUT-sopimuksen määräykset ja siten tehdä tyhjäksi niiden tehokkaan vaikutuksen. (82)

4.1.1.2.   Menettelyn aloittamista koskevan komission päätöksen noudattaminen

(50)

Tilanne on erilainen, jos komissio on ainoastaan aloittanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan nojalla tutkintamenettelyn, joka koskee kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettua tukitoimenpidettä. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio esittää periaatteessa epäilyjä siitä, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Nämä epäilyt koskevat yleensä tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, mutta tuen olemassaolon arviointi on luonteeltaan alustava ja perustuu kyseisen toimenpiteen alustavaan tarkasteluun. (83)

(51)

SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon komissiossa käynnissä olevista menettelyistä johtuva oikeudellinen tilanne, vaikka se olisikin väliaikainen.

(52)

Tämä tarkoittaa sitä, että tutkintamenettelyn ollessa käynnissä kansallisten tuomioistuinten on tehtävä oikeudelliset johtopäätökset itse menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Kansallinen tuomioistuin ei voi katsoa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella, että toimenpide ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, sillä tämä vaarantaisi SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan tehokkaan vaikutuksen. (84)

(53)

Tätä varten kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet täytäntöönpanokiellon mahdollisen rikkomisen korjaamiseksi. Kansalliset tuomioistuimet voivat päättää keskeyttää tutkinnan kohteena olevan toimenpiteen täytäntöönpanon ja määrätä jo maksetut määrät takaisin perittäviksi. Ne voivat myös päättää määrätä muita väliaikaisia toimenpiteitä asianosaisten etujen ja komission menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tehokkuuden turvaamiseksi. (85)

(54)

Kansalliset tuomioistuimet eivät myöskään voi yksinkertaisesti lykätä asian käsittelyä siihen saakka kunnes komissio on tehnyt lopullisen päätöksen (86), koska tämä merkitsisi edun säilyttämistä markkinoilla huolimatta siitä, että täytäntöönpanokieltoa mahdollisesti rikotaan.

(55)

Samat rajoitukset voivat koskea kansallisia tuomioistuimia, kun unionin tuomioistuimet ovat kumonneet komission lopullisen päätöksen (87) joko tuomiolla, johon voidaan hakea muutosta, tai lainvoimaisella tuomiolla, koska komission ei tarvitse aloittaa menettelyä uudelleen alusta vaan se voi aloittaa menettelyn uudelleen siitä vaiheesta alkaen, jolloin lainvastaisuus ilmeni (88). Menettelyn aloittamista koskeva päätös voi näin ollen olla voimassa, kunnes komissio tekee uuden lopullisen päätöksen. Näissä olosuhteissa kansallisten tuomioistuinten on näin ollen varmistettava muodollisen menettelyn aloittamisesta johtuvan täytäntöönpanokiellon noudattaminen esimerkiksi estämällä takaisin perityn tuen takaisinmaksu.

4.2.   Kansallisten tuomioistuinten toimivalta

(56)

Kuten 11–13 kappaleessa todetaan, kansallisten tuomioistuinten on komission tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointia koskevan yksinomaisen toimivallan sekä komission samasta toimenpiteestä mahdollisesti aiemmin tekemän päätöksen asettamissa rajoissa määritettävä, onko valtiontuki myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(57)

Kansalliset tuomioistuimet suorittavat arviointinsa kahdessa vaiheessa: Ne arvioivat ensinnäkin toimenpiteen luonteen sen selvittämiseksi, voidaanko sitä pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisena valtiontukena. Jos kansalliset tuomioistuimet katsovat, että toimenpide on valtiontukea, niiden on toisessa vaiheessa päätettävä, sovelletaanko toimenpiteeseen täytäntöönpanokieltoa. Jos kansalliset tuomioistuimet katsovat, että täytäntöönpanokieltoa on rikottu, niiden on hyväksyttävä asianmukaiset korjaavat toimenpiteet tällaisesta rikkomisesta kärsineiden yksityisten oikeuksien turvaamiseksi.

4.2.1.   Tuen olemassaolon arviointi

(58)

Unionin tuomioistuimet ovat vahvistaneet, että kansallisilla tuomioistuimilla on komission tavoin toimivalta tulkita valtiontuen käsitettä. (89)

(59)

Valtiontuen olemassaolon toteamiseksi on usein arvioitava useita monimutkaisia kysymyksiä (ks. 14 kappale). Komissio on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä antamassaan tiedonannossa (90) antanut yksityiskohtaisia ohjeita kansallisten tuomioistuinten avustamiseksi.

(60)

Jos ilmenee epäilyjä valtiontuen olemassaolosta, kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiolta lausuntoa (ks. 5.1.1.2 kohta). Kansallisilla tuomioistuimilla on myös mahdollisuus tai velvollisuus pyytää asiasta unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla.

4.2.2.   Täytäntöönpanokiellon rikkomisen arviointi

(61)

Arvioitaessa, kuuluuko toimenpide täytäntöönpanokiellon piiriin, kansallisten tuomioistuinten on tutkittava, sovelletaanko toimenpiteeseen jotakin ilmoitusvelvollisuutta koskevista poikkeuksista (ks. 1.2 kohta). Kansalliset tuomioistuimet arvioivat erityisesti, täyttääkö kyseinen toimenpide ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetut kriteerit vai onko se voimassa olevaa tukea.

(62)

Jos tukitoimenpide täyttää kaikki ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt edellytykset, se vapautetaan komissiolle tehtävästä ennakkoilmoituksesta ja sen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille.

(63)

Voimassa olevaan tukeen ei sovelleta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuutta, vaan siihen sovelletaan erilaista SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaista komission valvontajärjestelmää. Menettelyasetuksen 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetut voimassa olevan tuen muutokset eivät kuitenkaan kuulu voimassa olevan tuen käsitteen piiriin.

4.2.2.1.   Ryhmäpoikkeusasetusten edellytysten soveltaminen

(64)

Jäsenvaltiot voivat luottaa siihen, että toimenpide vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää ryhmäpoikkeusasetuksissa säädetyt yleiset ja erityiset edellytykset. Jos jäsenvaltio kuitenkin toteuttaa tukitoimenpiteen, joka ei täytä kaikkia sovellettavan ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä, ilmoittamatta siitä ennakolta komissiolle, kyseisen tuen täytäntöönpano on sääntöjenvastaista.

(65)

SEUT-sopimuksesta johtuvat ilmoittamista ja täytäntöönpanokieltoa koskevat velvollisuudet sitovat kansallisten tuomioistuinten lisäksi kaikkia jäsenvaltioiden hallintoelimiä. (91)

(66)

Kun kansalliset tuomioistuimet arvioivat, onko valtiontukitoimenpide toteutettu sääntöjenmukaisesti, niiden on tarkistettava, täyttyivätkö ryhmäpoikkeusasetuksen edellytykset, voidakseen selvittää, oliko toimenpide vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Unionin tuomioistuin on määritellyt kansallisten tuomioistuinten toimivallan niiden selvittäessä, onko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ehtoja sovellettu oikein (92) eli sen, missä määrin kansalliset tuomioistuimet voivat tulkita sen säännöksiä.

(67)

Ryhmäpoikkeusasetusten hyväksymisen tarkoituksena ei ollut siirtää valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointia jäsenvaltioille, vaan se kuuluu edelleen komission yksinomaiseen toimivaltaan. (93) Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on kuitenkin tutkia, ovatko kansalliset viranomaiset myöntäneet tukea, joka on täysin sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen tiukasti tulkittujen yleisten ja erityisten edellytysten mukaista. (94)

(68)

Jos tuki on toteutettu ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla mutta se ei ole täyttänyt kaikkia sovellettavia edellytyksiä, tuensaaja ei ole toteutusajankohtana voinut perustellusti luottaa siihen, että tuki on myönnetty sääntöjenmukaisesti. (95) Syynä tähän on se, että kansallisilla viranomaisilla ei ole toimivaltaa tehdä lopullisia päätöksiä siitä, että velvollisuutta ilmoittaa tuesta ei ole. (96)

4.2.2.2.   Voimassa oleva tuki

(69)

Kuten (63) kappaleessa todetaan, voimassa olevaan tukeen – toisin kuin uuteen tukeen – ei sovelleta ilmoitusvelvollisuutta. On komission yksinomainen tehtävä arvioida, soveltuuko voimassa oleva tuki edelleen sisämarkkinoille, ja ehdottaa asianmukaisia toimenpiteitä, jos se katsoo, että tukijärjestelmä ei enää sovellu sisämarkkinoille. Valtiontukisääntöjen soveltamisen yhteydessä kansallisten tuomioistuinten rooli rajoittuu ainoastaan siihen, että ne arvioivat, onko tukitoimenpide SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua voimassa olevaa tukea. Jos toimenpide on voimassa olevaa tukea, SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkominen, johon kansallisen tuomioistuimen olisi puututtava, ei tule kyseeseen.

(70)

Perussopimuksissa ei anneta ohjeita tukitoimenpiteen luokittelusta voimassa olevaksi tueksi. Olosuhteet, joissa tukea on pidettävä voimassa olevana, määritellään menettelyasetuksen säännöksissä (97). Menettelyasetuksessa ei kuitenkaan säädetä kansallisten tuomioistuinten toimivallasta ja velvollisuuksista, joita säännellään edelleen SEUT-sopimuksen määräyksillä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin niitä tulkitsee. (98)

4.2.3.   Täytäntöönpanokiellon rikkomisen kohteena olevien yksityisten oikeuksien turvaaminen

(71)

Turvatakseen yksityisten oikeudet valtiontuen sääntöjenvastaista täytäntöönpanoa vastaan kansalliset tuomioistuimet voivat hyväksyä tilanteen mukaan erityyppisiä korjaavia toimenpiteitä. Ne voivat esimerkiksi päättää keskeyttää tai lopettaa toimenpiteen täytäntöönpanon (4.2.3.1 kohta), määrätä jo maksetut määrät perittäviksi takaisin (4.2.3.2 kohta) tai määrätä erilaisia väliaikaisia toimenpiteitä asianosaisten etujen turvaamiseksi muulla tavoin (4.2.3.3 kohta). (99) Lisäksi niitä voidaan pyytää päättämään korvauksista vahingoista, joita kolmansille osapuolille on aiheutunut valtiontuen sääntöjenvastaisesta täytäntöönpanosta (4.2.3.4 kohta). Kansallisten tuomioistuinten on joka tapauksessa taattava yksityisille, että kaikki kansallisen oikeuden mukaiset asianmukaiset toimet toteutetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkomisen seurausten korjaamiseksi. (100)

4.2.3.1.   Toimenpiteen täytäntöönpanon keskeyttäminen tai lopettaminen

(72)

Jos valtion viranomainen ei ole vielä pannut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti myönnettyä valtiontukitoimenpidettä täytäntöön, kansallisten tuomioistuinten on estettävä sen täytäntöönpano joko keskeyttämällä tai lopettamalla se. Tällainen korjaava toimenpide voisi olla tarkoituksenmukainen myös tapauksissa, joissa valtiontukitoimenpide on tullut voimaan mutta tukea ei ole vielä maksettu (kokonaan tai osittain). Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta muille korjaaville toimenpiteille tuen jo maksetun osan suhteen.

(73)

Unionin oikeudessa ei säädetä erityisistä johtopäätöksistä, jotka kansallisten tuomioistuinten on välttämättä tehtävä sääntöjenvastaisen valtiontuen myöntämisestä annetun säädöksen pätevyydestä. Siinä edellytetään ainoastaan, että ne toteuttavat tehokkaita toimenpiteitä estääkseen sääntöjenvastaisen tuen maksamisen tuensaajalle. Kansallisen oikeuden nojalla voi kuitenkin olla tilanteita, joissa toimenpiteen sääntöjenvastainen täytäntöönpano voidaan keskeyttää kumoamalla tuen myöntämistä koskeva säädös. (101)

(74)

Näin ollen kansalliset tuomioistuimet voivat julistaa sopimuksen, jolla tuki myönnetään, mitättömäksi, kumota jäsenvaltion viranomaisten tekemän tuen myöntämispäätöksen tai keskeyttää sen täytäntöönpanon (esimerkiksi silloin, kun tuki myönnetään rakennuksen, infrastruktuurin tai palvelun käyttöoikeuden muodossa).

(75)

Jos tuki myönnetään erissä, kansallisten tuomioistuinten olisi määrättävä tulevien maksujen keskeyttämisestä.

4.2.3.2.   Takaisinperintä

(76)

Jos sääntöjenvastainen tuki on jo maksettu tuensaajalle, kansallisten tuomioistuinten on periaatteessa määrättävä, että sääntöjenvastaisesti maksettu tuen määrä peritään täysimääräisesti takaisin, jollei komissio ole tehnyt päätöstä tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. (102) Tuen poistaminen perimällä se takaisin on johdonmukainen seuraus tuen sääntöjenvastaisuudesta. (103)

(77)

Ennen tuen myöntämistä vallinneen tilanteen palauttamiseksi kansallisten tuomioistuinten on poistettava tuensaajalle sääntöjenvastaisesti myönnetty etu kokonaan. Tällainen etu muodostuu tuesta, jäljempänä ”tuen pääoma”, sekä sen koron maksamatta jättämisestä, jonka yritys olisi maksanut sääntöjenvastaisuuden ja sen aiheuttaman yrityksen kilpailuaseman parantumisen keston ajan, jos sen olisi pitänyt lainata tuen määrä markkinoilta, jäljempänä ”korko sääntöjenvastaisuuden ajalta”. (104) Näin ollen kansallisten tuomioistuinten on määrättävä takaisin perittäviksi sekä tuen pääoma että korko sääntöjenvastaisuuden ajalta.

(78)

Jos kansallisessa tuomioistuimessa ja komissiossa on meneillään rinnakkaisia menettelyjä ja jos komissio toteaa tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi, kansallisen tuomioistuimen olisi vedettävä tästä asianmukaiset johtopäätökset takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanoa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. (105)

(79)

Kuten (48) kappaleesta käy ilmi, jos komissio toteaa tuen soveltuvan sisämarkkinoille, unionin oikeudessa edellytetään ainoastaan, että jäsenvaltiot perivät takaisin koron sääntöjenvastaisuuden ajalta (106), joka alkaa tuen maksamisesta ja päättyy tuen toteamiseen sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(80)

Jos komission päätös, jolla toimenpide todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi, kumotaan, ei voida katsoa, että komissio olisi hyväksynyt toimenpiteen, ja sen täytäntöönpano katsotaan sääntöjenvastaiseksi. (107) Tässä tapauksessa tuensaajalla ei ole oikeutta vedota perusteltuun olettamukseen tuen sääntöjenmukaisuudesta, koska myönteistä päätöstä vastaan oli jo nostettu kumoamiskanne. (108)

(81)

Laskettaessa korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta jäsenvaltion suorittamaan sääntöjenvastaisen tuen takaisinperimiseen ei sovelleta menettelyasetuksen 16 artiklan 2 kohtaa eikä komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (109) 9 ja 11 artiklaa, jos komissio ei ole tehnyt takaisinperimistä koskevaa päätöstä. Näin ollen kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on tällaisissa tapauksissa laskettava korko sääntöjenvastaisuuden ajalta sovellettavien kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti edellyttäen, että kaksi edellytystä täyttyy. Ensinnäkin näiden säännösten on oltava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia (ks. 2.2 kohta). Toiseksi korko sääntöjenvastaisuuden ajalta on laskettava vähintään sen koron perusteella, jota olisi sovellettu, jos tuensaaja olisi joutunut lainaamaan tutkittavana olevan tuen määrän kyseisenä aikana markkinoilta. (110)

(82)

Kansallisten tuomioistuinten takaisinperinnän määräämistä koskeviin toimivaltuuksiin sovellettavan vanhentumisajan osalta unionin tuomioistuimet ovat todenneet, että menettelyasetuksessa säädettyä 10 vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan ainoastaan komissioon. (111) Mikäli kansallisissa menettelyissä määrätään pidemmästä vanhentumisajasta, kansallisen tuomarin on määrättävä täytäntöönpanokiellon vastaisesti myönnetty tuki perittäväksi takaisin myös sen jälkeen, kun komissiolle säädetty vanhentumisaika on päättynyt. Alle 10 vuoden kansalliset vanhentumisajat sitovat myös kansallisia tuomioistuimia, jollei komissio ole tehnyt takaisinperimistä koskevaa päätöstä. (112) Jos komissio tekee takaisinperimistä koskevan päätöksen, jäsenvaltiot eivät voi perustella sitä, että ne eivät ole panneet päätöstä täytäntöön, kansallisen oikeuden vaatimuksilla, kuten kansallisilla määräajoilla. (113)

4.2.3.3.   Välitoimet

(83)

Kansallisten tuomioistuinten velvollisuutena on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti myös välitoimien toteuttaminen silloin, kun se yksityisten oikeuksien ja SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen suojaamisen kannalta on aiheellista. (114) Kansalliset tuomioistuimet hyväksyvät nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on poistaa tuen kilpailunvastaiset vaikutukset väliaikaisesti (115), kansallisen oikeutensa mukaisesti edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusvaatimukset täyttyvät (ks. 2.2 kohta).

(84)

Kansalliset tuomioistuimet voivat päättää toteuttaa välitoimia, jos oletettavasti sääntöjenvastainen tuki on jo maksettu (116) tai maksetaan lähitulevaisuudessa. Ensimmäisessä tapauksessa kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä joko sääntöjenvastaisen tuen takaisinmaksusta tai tuen sekä sen täytäntöönpanon ja sen siirtämisen väliseltä ajalta kertyneen koron väliaikaisesta siirtämisestä sulkutilille. Näillä vaihtoehdoilla varmistetaan, että oletettavasti sääntöjenvastaiseen tukeen liittyvä etu ei enää ole tuensaajan käytettävissä. Jos on olemassa vaara, että tuki maksetaan välittömästi, tuomioistuin voi antaa väliaikaisen määräyksen, jolla estetään oletettavasti sääntöjenvastaisen tuen maksaminen, kunnes tapaus on ratkaistu. (117)

(85)

Komissiossa meneillään oleva tutkinta ei vapauta kansallista tuomioistuinta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta velvollisuudesta suojella yksityisten oikeuksia. (118) Kansallinen tuomioistuin voi näin ollen toteuttaa asianmukaisia välitoimia puuttuakseen toimenpidekiellon mahdollisen rikkomisen seurauksiin.

(86)

Kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus määrätä välitoimia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) valtiontuen olemassaolosta ei ole epäilystä, b) tukea ollaan juuri toteuttamassa tai se on jo toteutettu ja c) ei ole todettu sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden johdosta tuen takaisin periminen olisi epäasianmukaista. (119)

4.2.3.4.   Vahingonkorvauskanne

(87)

Osana SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisia tehtäviään kansalliset tuomioistuimet saattavat joutua käsittelemään vahingonkorvauskanteita, joita kolmannet osapuolet esittävät sääntöjenvastaisesta valtiontuesta aiheutuneen vahingon perusteella. Jos tällaiset kanteet menestyvät, kantajat saavat suoran taloudellisen korvauksen kärsitystä menetyksestä.

(88)

Unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että kolmannet osapuolet, joita asia koskee, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen oikeuden mukaisesti (120), missä olisi noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita (ks. 2.2 kohta).

(89)

Tuomioistuimen tuomioiden Francovich (121) ja Brasserie du Pêcheur (122) mukaisen oikeuskäytännön perusteella (123) jäsenvaltioiden edellytetään korvaavan yksityisille unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneet menetykset ja vahingot, joista jäsenvaltion voidaan katsoa olevan vastuussa (124). Tällainen vastuu on olemassa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) loukattu oikeussääntö antaa yksityisille oikeuksia, b) rikkominen on riittävän vakava ja c) jäsenvaltion velvoitteen rikkomisen ja vahinkoa kärsineille osapuolille aiheutuneiden vahinkojen välillä on suora syy-yhteys. (125)

(90)

Edellä (89) kappaleessa esitetyt kaksi ensimmäistä edellytystä täyttyvät yleensä, kun kyseessä on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkominen. Unionin tuomioistuin on vahvistanut tähän määräykseen perustuvien yksityisten oikeuksien olemassaolon ja täsmentänyt, että näiden oikeuksien suojaaminen on käytännössä kansallisten tuomioistuinten tehtävä. (126)

(91)

Koska jäsenvaltioiden viranomaisilla on periaatteessa velvollisuus ilmoittaa valtiontukitoimenpiteistä ennen niiden toteuttamista, SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkominen on unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan useimmissa tapauksissa riittävä osoitus vakavasta rikkomisesta. Valtiontuen tapauksessa jäsenvaltioiden viranomaiset eivät yleensä voi väittää, etteivät ne olleet tietoisia täytäntöönpanokiellosta, koska SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ja 108 artiklan 3 kohdan soveltamisesta on olemassa riittävästi oikeuskäytäntöä ja komission ohjeet. Epäselvissä tapauksissa ja oikeusvarmuuden vuoksi jäsenvaltiot voivat aina ilmoittaa toimenpiteestä komissiolle ennen sen täytäntöönpanoa. (127)

(92)

Edellä (89) kappaleessa esitetyn kolmannen vaatimuksen, jonka mukaan unionin oikeuden rikkomisen on pitänyt aiheuttaa todellista ja varmaa taloudellista vahinkoa kantajalle, voidaan katsoa täyttyvän monella eri tavalla. Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevassa tutkimuksessa huomautettiin, että kansalliset tuomioistuimet ovat harvoin myöntäneet vahingonkorvauksia ja tarkennettiin, että korvausten hakijoille merkittävimpänä esteenä on vahingon suuruuden määrittäminen ja syy-yhteyden luominen vahingon ja sääntöjenvastaisen tuen välille. (128)

(93)

Kantajat väittävät usein, että tuki oli tulonmenetyksen välitön aiheuttaja. Tutkiessaan tällaisia vaatimuksia kansallisten tuomioistuinten olisi otettava huomioon seuraavat näkökohdat: (a) Unionin oikeuden oikeudellisten vastaavuus- ja tehokkuusvaatimusten mukaisesti kansallisissa säännöissä ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jäsenvaltio on vastuussa tulonmenetyksestä. (129) Jos tällainen mahdollisuus suljetaan pois kansallisessa oikeudessa, kansallisen tuomioistuimen olisi pidättäydyttävä kyseisen säännöksen soveltamisesta, kun on kyse SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen perustuvista vahingonkorvausvaatimuksista. (b) Menetettyjen tulojen todellinen määrä on helpompi määrittää, jos sääntöjenvastainen tuki oli syynä siihen, että kantaja menetti sopimuksen tai tietyn liiketoimen tuensaajalle, ja tuensaaja on jo toteuttanut tämän sopimuksen tai liiketoimen. (c) Jos tuki aiheuttaa pelkästään markkinaosuuden menetyksen, tarvitaan monimutkaisempia määrällisiä vahinkoarvioita. Yksi mahdollinen tapa käsitellä tällaisia tapauksia voisi olla kantajan todellisen tulotilanteen (joka ilmenee tuloslaskelmasta) vertaaminen siihen hypoteettiseen tulotilanteeseen, joka vallitsisi, jos sääntöjenvastaista tukea ei olisi (130). (d) On mahdollista, että kantajan kärsimä vahinko ylittää tulonmenetyksen. Tilanne voi olla tämä esimerkiksi silloin, kun kantaja joutuu lopettamaan liiketoimintansa sääntöjenvastaisen tuen seurauksena.

(94)

Kansallisissa menettelysäännöissä annetaan joissakin tapauksissa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus käyttää asiantuntijoita apuna korvattavan todellisen vahingon määrän määrityksessä. Kun näin on ja edellyttäen, että tehokkuusperiaatetta (131) noudatetaan, tällaisten arvioiden käyttö on mahdollista myös SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaan liittyvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä.

(95)

Mahdollisuus hakea vahingonkorvauksia ei lähtökohtaisesti riipu mahdollisista rinnakkaistutkimuksista, jotka komissio on aloittanut saman tukitoimenpiteen tutkimiseksi. Komission käynnissä olevat tutkimukset eivät vapauta kansallisia tuomioistuimia velvollisuudesta turvata yksityisten oikeudet SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti (132). Koska kantajat saattavat kyetä osoittamaan, että niille aiheutui vahinkoa tuen ennenaikaisen täytäntöönpanon ja erityisesti tuensaajan sääntöjenvastaisesti saaman ajallisen edun vuoksi, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vahingonkorvausvaatimukset hyväksytään myös silloin, kun komissio on jo todennut tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi ennen kuin kansallinen tuomioistuin tekee päätöksensä (133).

(96)

Unionin tuomioistuin muistutti, että valtiontuki on oikeudelliselta luonteeltaan pohjimmiltaan erilainen kuin vahingonkorvaus, jota kansalliset viranomaiset voidaan määrätä maksamaan yksityisille korvauksena näille aiheuttamastaan vahingosta (ns. Asteris-oikeuskäytäntö). (134) Kun kansalliset tuomioistuimet tekevät ratkaisuja sääntöjenvastaisesta tuesta välittömästi aiheutuneista kustannuksista kolmansille osapuolille maksettavasta korvauksesta, niiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että ne eivät tee päätöksiä, joilla tosiasiallisesti myönnetään tukea (135) tai laajennetaan tuensaajien joukkoa. (136)

(97)

Vaikka yksityiset voivat pyytää kansallisia tuomioistuimia määräämään vahingonkorvauksista, joihin he katsovat olevansa oikeutettuja, tällaiset kanteet eivät voi haitata EU:n valtiontukisääntöjen tosiasiallista soveltamista. (137) Erityisesti sellaiset yksityiset, joilla saattaa olla kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus saada komissiolle ilmoittamatonta ja komission hyväksymätöntä tukea, mutta jotka eivät ole saaneet tällaista tukea, eivät voi vaatia vahingonkorvauksena saamatta jääneen tuen määrää, koska kyseessä olisi sääntöjenvastaisen tuen epäsuora myöntäminen. (138) Tästä seuraa, että Asteris-oikeuskäytäntö ei koske tapauksia, joissa kantaja pyytää kansallista tuomioistuinta myöntämään sille aikaisempaa valtiontukea, jota kantaja ei jostain syystä ole saanut. (139)

(98)

Toisinaan sääntöjenvastaisen tuen saajat yrittävät vaatia valtiolta korvausta sen jälkeen, kun ne on määrätty maksamaan tuen määrä takaisin. Yleensä nämä tuensaajat esittävät väitteitä, jotka koskevat niiden perustellun luottamuksen rikkomista. Unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin, että sääntöjenvastaisesti myönnetty toimenpide ei voi aiheuttaa perusteltua luottamusta tuensaajalle, jonka olisi kyettävä varmistumaan siitä, että tuen myöntämisessä on noudatettu asianmukaista menettelyä. (140) Tästä syystä tuensaajien väitteet olisi hylättävä.

(99)

Vaikka oikeuskäytännössä on tunnustettu unionissa sellaisten kolmansien osapuolten oikeus vaatia vahingonkorvausta asianomaiselta jäsenvaltiolta, jotka ovat kärsineet vahinkoa tuen lainvastaisen täytäntöönpanon vuoksi, vahingonkorvauskanteet tuensaajia vastaan ovat sallittuja, mutta niitä ei edellytetä unionin valtiontukilainsäädännössä, koska SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklassa ei aseteta tuensaajille suoria velvoitteita. Asiassa SFEI antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että koska SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa ei aseteta suoria velvollisuuksia tuensaajalle, tämän artiklan rikkominen ei ole riittävä peruste tuensaajan vastuulle. (141) Tämä ei rajoita mahdollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne tuensaajaa vastaan kansallisen oikeuden mukaisesti, esimerkiksi sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevien kansallisten säännösten perusteella. (142)

5.   KOMISSION JA KANSALLISTEN TUOMIOISTUINTEN YHTEISTYÖ

(100)

Komission on tuettava kansallisia tuomioistuimia niiden keskeisessä valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvässä tehtävässä SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kansalliset tuomioistuimet voivat toisaalta pyytää komission apua soveltaessaan näitä sääntöjä vireillä olevan asian yhteydessä. Kansallisten tuomioistuinten ja komission tiivis yhteistyö lisää valtiontukisääntöjen soveltamisen johdonmukaisuutta (143) ja tehokkuutta koko unionissa.

5.1.   Komission apu kansallisille tuomioistuimille

(101)

Avustaessaan kansallisia tuomioistuimia komission on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja turvattava oma toimivuutensa ja itsenäisyytensä. (144) Täyttäessään SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaista velvollisuuttaan avustaa kansallisia tuomioistuimia komissio on sen vuoksi sitoutunut säilyttämään puolueettomuutensa ja objektiivisuutensa. Komissio voi pyytää kansallisia tuomioistuimia toimittamaan pyydetyn avun antamiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat. Avustaessaan kansallisia tuomioistuimia komissio ei puolusta osapuolten yksityisiä etuja. Komission antama apu kuuluu sen velvollisuuksiin varmistaa valtiontukisääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja puolustaa yleistä etua. (145) Komissio ei sen vuoksi kuule kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin osapuolia.

(102)

Kansallisille tuomioistuimille menettelyasetuksen 29 artiklan mukaisesti annettava tuki ei rajoita kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta tai velvollisuutta (146) pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua (147) unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti (148). Komission päätöksen pätevyyttä ei kuitenkaan voida enää kyseenalaistaa ennakkoratkaisulla, jos kantaja olisi epäilemättä voinut riitauttaa komission päätöksen unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan nojalla mutta ei tehnyt niin. (149)

5.1.1.   Yhteistyön muodot

(103)

Menettelyasetuksen 29 artiklassa on kodifioitu kolme komission ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön muotoa. Tämän tiedonannon 5.1.1.1, 5.1.1.2 ja 5.1.1.3 kohdassa selostetaan tarkemmin näitä yhteistyötapoja.

5.1.1.1.   Tietojen toimittaminen kansallisille tuomioistuimille

(104)

Menettelyasetuksen 29 artiklan nojalla kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja. (150)

(105)

Kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiolta tietoja sen käsiteltävänä olevista valtiontukimenettelyistä. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat tiedot: a) onko komissiossa käynnissä tiettyä valtiontukea koskeva menettely, b) onko jäsenvaltio ilmoittanut asianmukaisesti tietystä tukitoimenpiteestä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, c) onko komissio aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn, ja d) onko komissio jo tehnyt päätöksen. (151)

(106)

Lisäksi kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiolta tämän hallussa olevia asiakirjoja. Kyse voi olla muun muassa sellaisten komission päätösten kopioista, joita ei ole vielä julkaistu komission verkkosivustolla, asiatiedoista, tilastoista, markkinatutkimuksista ja talousanalyyseista.

(107)

SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön velvoite edellyttää, että komissio toimittaa kansallisille tuomioistuimille kaikki tiedot, joita ne voivat pyytää. (152) Kyseinen velvoite kattaa myös salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot.

(108)

Toimittaessaan tietoja kansallisille tuomioistuimille komission on pidettävä voimassa SEUT-sopimuksen 339 artiklassa luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille annetut takuut. (153) SEUT-sopimuksen 339 artiklassa kielletään komission jäseniä, sen virkamiehiä tai muita sen henkilöstöön kuuluvia ilmaisemasta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tällaisia ovat muun muassa luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet.

(109)

Jos komissio aikoo toimittaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja kansalliselle tuomioistuimelle, se pyytää kansallista tuomioistuinta vahvistamaan, että tuomioistuin takaa luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojan. Jos kansallinen tuomioistuin takaa tietosuojan (esim. viittaamalla tältä osin kansalliseen oikeusperustaan), komissio toimittaa pyydetyt tiedot ja ilmoittaa ne osat, jotka kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin ja joita ei sen vuoksi saa julkistaa. Jos kansallinen tuomioistuin taas ei voi taata tietosuojaa, komissio ei toimita kyseisiä tietoja. (154)

(110)

Komissio ei myöskään välttämättä voi luovuttaa tietoja kansallisille tuomioistuimille muissa tilanteissa. Komissio voi kieltäytyä toimittamasta tietoja jäsenvaltion tuomioistuimelle erityisesti silloin, kun tietojen toimitus vaikuttaisi häiritsevästi unionin toimivuuteen ja itsenäisyyteen. Tilanne on tämä silloin, kun tietojen luovutus vaarantaisi komissiolle uskottujen tehtävien hoidon (155) (esimerkiksi kun on kyse komission sisäistä päätöksentekomenettelyä koskevista tiedoista).

(111)

Varmistaakseen kansallisten tuomioistuinten kanssa tekemänsä yhteistyön tehokkuuden komissio pyrkii toimittamaan pyydetyt tiedot kansallisille tuomioistuimille kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos komission on pyydettävä kansallisilta tuomioistuimilta lisäselvennyksiä niiden esittämiin tietopyyntöihin tai kuultava sellaisia kolmansia osapuolia, joihin tietojen toimittamisella on suora vaikutus, kuukauden määräaika alkaa kulua uudelleen siitä hetkestä, jona selvennys on vastaanotettu tai kuuleminen saatettu päätökseen. (156)

5.1.1.2.   Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevien lausuntojen toimittaminen

(112)

Menettelyasetuksen 29 artiklassa säädetään myös kansallisten tuomioistuinten mahdollisuudesta pyytää komissiolta lausunto valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. (157)

(113)

Kansallisten tuomioistuinten on noudatettava asiaa koskevia unionin sääntöjä ja unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä soveltaessaan valtiontukisääntöjä käsiteltävänä olevaan asiaansa. Kansalliset tuomioistuimet voivat löytää ohjeita valtiontukisääntöjen soveltamiseksi komission päätöksentekokäytännöstä sekä asiaa koskevista komission tiedonannoista ja suuntaviivoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten lopullista tulkintaa unionin tuomioistuimissa. Kansalliset tuomioistuimet voivat löytää ohjeita myös komission aiemmista lausunnoista tai huomautuksista, jotka on julkaistu komission verkkosivustolla, jos käsiteltävänä olevissa kysymyksissä on samanlaisia osatekijöitä kuin muiden kansallisten tuomioistuinten käsittelemissä kysymyksissä. (158)

(114)

Joissakin tapauksissa kansalliset tuomioistuimet eivät kuitenkaan saa riittäviä ohjeita komission aiemmista päätöksistä ja lausunnoista tai komission tiedonannoista ja ohjeista. SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti ja ottaen huomioon kansallisten tuomioistuinten keskeisen aseman valtiontukien soveltamisessa komissio tarjoaa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuuden pyytää komissiolta lausuntoja valtiontukisääntöjen soveltamista koskevista kysymyksistä. (159)

(115)

Komission lausuntoa koskevat pyynnöt voivat periaatteessa koskea mitä tahansa kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä esille tullutta valtiontukiin liittyvää taloudellista, asiasisällöllistä tai oikeudellista kysymystä. Kansalliset tuomioistuimet voivat kysyä komissiolta muun muassa seuraavia seikkoja: (a) Sisältääkö tietty toimenpide SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea? Jos toimenpide sisältää tukea, kansallinen tuomioistuin voi pyytää ohjeita tuen määrän määrittämiseksi. Tällaiset pyynnöt voivat liittyä tiettyyn SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaiseen valtiontuen osa-alueeseen (yrityksen käsite, valikoivan edun olemassaolo, toimenpiteen katsominen jäsenvaltion myöntämäksi ja valtion varojen käyttö, mahdollinen kilpailun vääristyminen ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan). (b) Täyttääkö tukitoimenpide jonkin ryhmäpoikkeusasetuksen vaatimuksen tai jonkin vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen vaatimuksen, jonka täyttyessä tuesta ei ole tarpeen ilmoittaa ennakolta komissiolle ja SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista täytäntöönpanokieltoa ei sovelleta? (c) Kuuluuko yksittäinen tuki komissiolle ilmoitettuun tukiohjelmaan, joka on komission päätöksellä katsottu sisämarkkinoille soveltuvaksi tai joka muutoin katsotaan voimassa olevaksi tueksi, jolloin SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista täytäntöönpanokielto ei sovelleta? (d) Onko olemassa poikkeuksellisia seikkoja (160), jotka estäisivät kansallista tuomioistuinta määräämästä tuen täysimääräisestä takaisinperimisestä unionin oikeuden mukaisesti? (e) Mitkä ovat oikeudelliset edellytykset unionin oikeuden mukaisten vahingonkorvauskanteiden nostamiselle ja kuinka aiheutuneet vahingot määritetään? (f) Miten lasketaan takaisinperittävän tuen määrä ja takaisinperintäkorko?

(116)

Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa arvioida tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan, 107 artiklan 3 kohdan, 106 artiklan 2 kohdan eikä 93 artiklan perusteella. (161) Sen vuoksi ne eivät voi pyytää komissiota antamaan lausuntoa tietyn tukitoimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kansalliset tuomioistuimet voivat kuitenkin kysyä komissiolta, arvioiko se jo tietyn tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille, kuten 5.1.1.1 kohdassa selitetään.

(117)

Antaessaan lausuntonsa komissio antaa SEUT-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti kansalliselle tuomioistuimelle pyydetyt tiedot tai taloudelliset tai oikeudelliset selvennykset. Toisin kuin unionin tuomioistuinten tulkinta unionin oikeudesta, komission lausunto ei ole kansallisen tuomioistuimen kannalta oikeudellisesti velvoittava.

(118)

Komissio antaa lausuntonsa kansallisille tuomioistuimille niiden menettelysääntöjen ja -käytäntöjen mukaisesti. Varmistaakseen tuloksellisen yhteistyön kansallisten tuomioistuinten kanssa komissio pyrkii toimittamaan pyydetyn lausunnon kansalliselle tuomioistuimelle neljän kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos komissio tarvitsee kansalliselta tuomioistuimelta lisäselvennyksiä sen esittämästä pyynnöstä, kyseistä neljän kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa.

(119)

Kansallisten tuomioistuinten on turvattava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksityisten oikeudet myös sinä aikana, jona komissio laatii pyydetyn lausunnon. Kuten edellä esitetään, SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta turvata yksityisten oikeudet muun muassa välitoimilla (162) sovelletaan, vaikka komissio ei vielä ole antanut lausuntoa.

5.1.1.3.   Amicus curiae -huomautusten toimittaminen

(120)

Komissio voi menettelyasetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittää kirjallisia huomautuksia kansallisille tuomioistuimille, jotka soveltavat valtiontukisääntöjä. Se voi myös esittää suullisia huomautuksia asianomaisen kansallisen tuomioistuimen luvalla. Näitä huomautuksia kutsutaan myös amicus curiae -huomautuksiksi. Komissio esittää amicus curiae -huomautuksia omasta aloitteestaan.

(121)

Kansalliset tuomioistuimet tai kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian asianosaiset voivat kuitenkin pyytää komissiota esittämään amicus curiae -huomautuksia, jos kyseessä on valtiontukiasia. Päätös puuttua amicus curiae -ominaisuudessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävään asiaan on komission yksinomainen oikeus ja täysin sen harkintavallassa. Jotta kansalliset tuomioistuimet kuitenkin voisivat suunnitella käsittelyjään, komissio ilmoittaa niille viipymättä, aikooko se osallistua amicus curiae -ominaisuudessa.

(122)

Komissio esittää amicus curiae -huomautuksia kansallisten oikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä varmistaakseen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan tai 108 artiklan 3 kohdan johdonmukaisen soveltamisen (163). Arvioidakseen huomautuksensa tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta komissio voi tarkastella muun muassa seuraavia seikkoja: (a) onko odotettavissa, että asialla on merkitystä käsiteltävänä olevaa tapausta laajemmin (esimerkiksi silloin, kun kyseessä on yleinen valtiontukiin liittyvä kysymys), (b) voivatko komission huomautukset edistää valtiontukisääntöjen tehokasta soveltamista asianomaisissa kansallisissa tuomioistuimissa, (c) onko kyseessä uutta asiasisältöä koskeva kysymys, jota ei käsitellä komission päätöksentekokäytännössä, tiedonannoissa tai ohjeissa tai (d) onko asia vireillä tuomioistuimessa, jonka tuomioon ei voida hakea muutosta.

(123)

Komissio kunnioittaa täysin kansallisten tuomioistuinten riippumattomuutta ja toimintaa. Kuten edellä 5.1.1.2 kohdassa tarkoitettujen komission lausuntojen osalta amicus curiae -huomautukset eivät sido kansallista tuomioistuinta, joka käsittelee asiaa, johon komissio puuttui. Ennen kuin komissio toimittaa omasta aloitteestaan amicus curiae -huomautuksia, se ilmoittaa asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle lähettämällä kirjeen sen pysyvälle edustustolle Euroopan unionissa.

(124)

Voidakseen esittää hyödyllisiä huomautuksia komissio voi pyytää asianomaista kansallista tuomioistuinta toimittamaan sen käytettävissä olevat asiakirjat, jotka ovat tarpeen komission asiaa koskevaa arviointia varten. Komissio käyttää näitä asiakirjoja ainoastaan huomautustensa laadintaan.

(125)

Menettelyasetuksessa ei säädetä menettelysäännöistä, joiden mukaisesti amicus curiae -huomautukset on toimitettava. Sen vuoksi komissio esittää huomautuksensa muun muassa osapuolten oikeudet turvaavien jäsenvaltioiden menettelysääntöjen ja -käytäntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei ole vielä vahvistanut tällaisia menettelysääntöjä, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää, mitä menettelysääntöjä amicus curiae -huomautusten toimittamiseksi sen käsiteltävänä olevassa asiassa olisi noudatettava pitäen mielessä, että huomautusten toimittaminen perustuu menettelyasetuksen 29 artiklaan.

(126)

Kansallisissa menettelysäännöissä olisi noudatettava tämän tiedonannon 2.2 kohdassa esitettyjä periaatteita. Tämä tarkoittaa, että kansallisissa menettelysäännöissä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ja 108 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevien huomautusten toimittamisesta ei voida tehdä tällaisten huomautusten toimittamisesta a) kohtuuttoman vaikeaa tai käytännössä mahdotonta (tehokkuusperiaatteen mukaisesti) eikä b) vaikeampaa kuin huomautusten esittämisestä oikeudenkäynneissä, joissa sovelletaan vastaavaa kansallista oikeutta (vastaavuusperiaatteen mukaisesti).

5.1.2.   Keskitetty yhteyspiste sekä lausuntojen ja amicus curiae -huomautusten julkaiseminen

(127)

Tehostaakseen yhteistyötä ja viestintää kansallisten tuomioistuinten kanssa komissio on perustanut keskitetyn yhteyspisteen, johon kansalliset tuomioistuimet tai asianosaiset voivat toimittaa pyyntönsä: European Commission Directorate General for Competition COMP Amicus State Aid 1049 Bruxelles/Brussel BELGIQUE/BELGIË P. +32 22976271 F. +32 22953584 Sähköposti: COMP-AMICUS-STATE-AID@ec.europa.eu

(128)

Komissio kehottaa kansallisia tuomioistuimia käyttämään edelleen tätä yhteyspistettä tietojen tai pyyntöjen toimittamiseksi komissiolle tämän tiedonannon 5.1.1 kohdan mukaisesti. Kansalliset tuomioistuimet voivat lähettää kirjelmänsä millä tahansa unionin 24 virallisesta kielestä (164).

(129)

Komissio tekee selkoa yhteistyöstään kansallisten tuomioistuinten kanssa kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessa. Se myös julkaisee amicus curiae -tapauksiin liittyvät lausuntonsa ja huomautuksensa verkkosivustollaan.

(130)

Toimittaessaan lausuntoja tai amicus curiae -huomautuksia komissio pyytää kansallisilta tuomioistuimilta luvan niiden julkaisemiseen. Näin komissio voi julkaista verkkosivustollaan toimittamansa lausunnot ja amicus curiae -huomautukset sekä asianomaisen kansallisen tuomioistuimen antamat tuomiot, jos ne ovat saatavilla.

5.2.   Kansallisten tuomioistuinten apu komissiolle

(131)

SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön velvoite merkitsee myös sitä, että jäsenvaltioiden ja niiden oikeusviranomaisten on avustettava unionin toimielimiä unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(132)

Valtiontukisääntöjen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kansallisia tuomioistuimia kehotetaan toimittamaan komissiolle viipymättä jäljennös kaikista kirjallisista tuomioista, jotka ne ovat antaneet sen jälkeen, kun komissio on toimittanut tietoja tai lausunnon tai esittänyt amicus curiae -huomautuksia. Tämä mahdollistaa sen, että komissio saa ajoissa tiedon asioista, joista voi olla aiheellista esittää huomautuksia, jos joku asianosaisista valittaa tuomiosta. Toimittaessaan tuomion kansalliset tuomioistuimet ilmoittavat komissiolle, antavatko ne luvan kyseisen tuomion julkaisemiseen komission verkkosivustolla.

(133)

Valtiontukisääntöjen tehokkaamman ja johdonmukaisemman soveltamisen varmistamiseksi komissio kannustaa jäsenvaltioita perustamaan koordinointipisteitä valtiontukiasioita käsitteleville kansallisille tuomareille. Näiden koordinointipisteiden olisi sovittava yhteen jäsenvaltioiden hallintorakenteen kanssa ja kunnioitettava oikeusviranomaisen riippumattomuutta. Komissio katsoo myös, että valtiontukiasioita käsittelevien tuomareiden virallisten tai epävirallisten verkostojen perustaminen joko kansallisella tai EU:n tasolla saattaa olla erityisen tärkeää tiedon jakamisen kannalta. Tuomareiden keskitettyjen koordinointipisteiden ja verkostojen avulla kansalliset tuomarit voivat jakaa valtiontukialan parhaita käytäntöjä ja helpottaa komission tiedotusta valtiontukipolitiikan viimeaikaisesta kehityksestä esimerkiksi kurssien ja uutiskirjeiden avulla.

6.   VALTIONTUKISÄÄNTÖJEN JA -PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANON LAIMINLYÖNNIN SEURAUKSET

(134)

Kuten tämän tiedonannon 4.2.1 ja 4.2.2 kohdassa todetaan, kansalliset tuomioistuimet saattavat joutua soveltamaan suoraan kansallisissa oikeusjärjestelmissään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ja 108 artiklan 3 kohdan määräyksiä. Jos kansalliset tuomioistuimet myöntävät tuomioillaan uutta tukea täytäntöönpanokiellon vastaisesti, komissio voi aloittaa menettelyasetuksen 12 artiklan mukaisen tutkintamenettelyn arvioidakseen sääntöjenvastaisen valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Jos kansalliset tuomioistuimet eivät varmista komission takaisinperimistä koskevasta päätöksestä tai perussopimuksista johtuvien velvoitteiden noudattamista (165), komissio voi lisäksi aloittaa rikkomismenettelyn kyseisiä jäsenvaltioita vastaan.

(135)

Jäsenvaltioiden eliminä kansallisia tuomioistuimia kehotetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että takaisinperimistä koskevat päätökset pannaan tehokkaasti täytäntöön. Komission takaisinperintätiedonannossa esitetään seuraukset (166), joita aiheutuu, jos jäsenvaltiot eivät pane komission takaisinperintäpäätöksiä täytäntöön.

(136)

Kansallisten tuomioistuinten on myös turvattava täytäntöönpanokiellon mahdollisen rikkomisen kohteena olevien yksityisten oikeudet (167). Kuten tämän tiedonannon 6.2 kohdassa todetaan, jäsenvaltiot – niiden kansalliset tuomioistuimet mukaan lukien – jotka laiminlyövät näiden oikeuksien turvaamisen, eivät täytä unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan (168).

6.1.   Sääntöjenvastaista tukea koskevat menettelyt komissiossa

(137)

Kansalliset tuomioistuimet voivat rikkoa suoraan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa myöntämällä uutta tukea menettelyjensä yhteydessä. Näin voi tapahtua, jos kansallinen tuomioistuin antaa tuomion, joka vaikuttaa valtiontuen myöntämistä koskevan säädöksen täytäntöönpanoon. Näin on esimerkiksi silloin, kun sopimuksen tai tuen myöntämistä koskevan päätöksen tulkinta pidentää tukitoimenpiteen alkuperäistä kestoa. (169)

(138)

Kansallisten tuomioistuinten on näin ollen noudatettava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa ja vastaavasti varmistettava, että kaikista niiden päätöksistä, jotka johtavat valtiontuen myöntämistä koskevan toimenpiteen muuttamiseen tai jatkamiseen, esimerkiksi tulkinnan kautta (170), ilmoitetaan ennen päätöksen täytäntöönpanoa jäsenvaltiossa voimassa olevien sovellettavien hallinnollisten sääntöjen mukaisesti.

(139)

Jos kansallinen tuomioistuin ei varmista täytäntöönpanokiellon noudattamista ja uudesta komission tarkastelua edellyttävästä tuesta ei ilmoiteta, komissio voi aloittaa sääntöjenvastaista valtiontukea koskevan tutkinnan omasta aloitteestaan tai saatuaan joltakin asianomaiselta osapuolelta kantelun menettelyasetuksen 12 artiklan mukaisesti.

6.2.   Rikkomusmenettely

(140)

SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla komissio voi aloittaa rikkomusmenettelyn, jos se katsoo, että jäsenvaltio ei ole täyttänyt perussopimusten mukaista velvoitetta. Menettelyn tarkoituksena on lopettaa rikkominen. Komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen jälkeen, jossa se antaa perustellun lausunnon käytyään kyseisen jäsenvaltion kanssa virallisen vuoropuhelun. (171)

(141)

Jos kansalliset tuomioistuimet eivät tee asianmukaisia johtopäätöksiä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan rikkomisesta, ne rikkovat perussopimusten mukaisia velvoitteitaan. Näin voi olla silloin, kun kansalliset tuomioistuimet eivät estä sääntöjenvastaisen toimenpiteen täytäntöönpanoa tai eivät määrää sitä perittäväksi takaisin. (172)

(142)

Jos kansalliset tuomioistuimet laiminlyövät yksityisten oikeuksien turvaamisen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdasta johtuvien velvoitteidensa vastaisesti, tämä saattaa johtaa myös jäsenvaltion korvausvastuuseen. Unionin tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltiot ovat korvausvastuussa vahingoista, jotka johtuvat unionin oikeuden rikkomisesta, mukaan lukien rikkomukset, jotka johtuvat ylimpänä oikeusasteena asian käsitelleen kansallisen tuomioistuimen päätöksestä. (173)

7.   LOPPUMÄÄRÄYKSET

(143)

Tämä tiedonanto korvaa valtiontukisääntöjen soveltamista käsittelevän tiedonannon vuodelta 2009.

(144)

Tämän tiedonannon tarkoituksena on antaa kansallisille tuomioistuimille ohjeita valtiontukisääntöjen soveltamisesta. Se ei velvoita kansallisia tuomioistuimia eikä vaikuta niiden riippumattomuuteen.

(145)

Komissio voi oman harkintansa mukaisesti tarkistaa tätä tiedonantoa muun muassa sovellettavissa unionin säännöissä tapahtuvien muutosten tai oikeuskäytännön kehittymisen perusteella.

---

(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – EU:n valtiontukiuudistus, COM(2012) 209 final.

(2)  Vuodesta 2015 lähtien yli 96 prosenttia uusista tukitoimenpiteistä, joista menot on ilmoitettu ensimmäisen kerran, on kuulunut jonkin ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin. Ks. http://ec.europa.eu/competition/state_aid/scoreboard/index_en.html

(3)  Valtiontukisääntöjen soveltamista koskeva tutkimus tehtiin ennen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamista (24. tammikuuta 2020) ja ennen sen voimaantuloa (1. helmikuuta 2020). Kaikilla tutkimuksessa olevilla viittauksilla jäsenvaltioihin on tarkoitus viitata myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(4)  Ks. ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019.

(5)  Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa (EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1).

(6)  Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (kodifikaatio) (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(7)  Arvioitaessa sitä, onko kyseinen elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, kuten elimen lakisääteisyyden, pysyvyyden, sen tuomiovallan pakottavuuden, menettelyn kontradiktorisuuden, sen toimimisen oikeussääntöjen soveltajana ja sen riippumattomuuden. Ks. tämän osalta unionin tuomioistuimen tuomio 21. tammikuuta 2020, Banco de Santander, C-274/14, ECLI:EU:C:2020:17, 51 kohta. Välitystuomioistuimia ei voida pitää SEUT-sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettuina tuomioistuimina, jos asianosaisilla ei ole oikeudellisesti tai tosiasiallisesti velvollisuutta saattaa riitaansa välimiesmenettelyyn ja jos asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset eivät osallistu päätökseen valita välimiesmenettely eivätkä ne ole velvollisia osallistumaan välimiehen johtamaan menettelyyn. Unionin tuomioistuin on sitä vastoin ottanut tutkittaviksi sellaisia ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka on sille esittänyt välimiesoikeus, joka on lakisääteinen, jonka päätökset sitoivat asianosaisia ja jonka toimivalta ei ole riippuvainen asianosaisten sopimuksesta. Ks. unionin tuomioistuimen määräys 13. helmikuuta 2014, Merck Canada, C-555/13, 17 ja 18 kohta, oikeuskäytäntöviittauksineen.

(8)  Vaikka suuntaviivoilla ei pyritä saamaan aikaan sitovia vaikutuksia, kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin otettava ne huomioon ratkaistessaan käsiteltäväkseen saatettuja riita-asioita. Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 3. syyskuuta 2014, Baltlanta, C-410/13, EU:C:2014:2134, 64 kohta, ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13. joulukuuta 1989, Grimaldi, C-322/88, ECLI:EU:C:1989:646, 18 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 13. helmikuuta 2014, Mediaset, C-69/13, ECLI:EU:C:2014:71, 31 kohta.

(9)  EUVL C 247, 23.7.2019, s. 1.

(10)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22. joulukuuta 2008, British Aggregates v. komissio, C-487/06 P, ECLI:EU:C:2008:757, 111 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 16. toukokuuta 2000, Ranska v. Ladbroke Racing Ltd ja komissio, C-83/98 P, ECLI:EU:C:2000:248, 25 kohta.

(11)  Ks. esim. komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1); komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4); komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10); komission tiedonanto – Puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (EUVL C 198, 27.6.2014, s. 1).

(12)  Unionin tuomioistuimen tuomio 14. marraskuuta 2019, Dilly’s Wellnesshotel, C-585/17, ECLI:EU:C:2019:969, 54 kohta.

(13)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 88 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 22 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 29 kohta.

(14)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 38 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. maaliskuuta 2010, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-1/09, ECLI:EU:C:2010:136, 26 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 21 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 21 kohta.

(15)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 88 ja 89 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 22 ja 23 kohta.

(16)  Uudella tuella tarkoitetaan menettelyasetuksen 1 artiklan c alakohdan mukaan ”kaikkia tukia, eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, mukaan lukien voimassa olevan tuen muutokset”. Koska tämä säännös perustuu laajoihin käsitteisiin, se voi itse muutoksen lisäksi kattaa myös tuen, jota tämä muutos koskee. Lisäksi menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan ii alakohdan mukaan ”voimassa olevalla tuella” tarkoitetaan muun muassa ”hyväksyttyjä tukia eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka komissio tai neuvosto on hyväksynyt”. Siten tuki, josta on tehty hyväksymispäätös ja joka sellaisen muutoksen johdosta, joka ei täytä ehtoa, josta määrätään kyseisessä päätöksessä tämän tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille varmistamiseksi, ei enää ole sen hyväksymisestä tehdyn päätöksen kattama, voi muodostaa uuden tuen. Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 25. lokakuuta 2017, C-467/15 P, komissio v. Italia, ECLI:EU:C:2017:799, 46 ja 47 kohta. Ks. myös tämän tiedonannon 4.2.2.2 kohta.

(17)  Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 352, 24.12.2013, s. 1); komission asetus (EU) N:o 360/2012, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2012, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 114, 26.4.2012, s. 8); komission asetus (EU) N:o 1408/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla (EUVL L 352, 24.12.2013, s. 9); komission asetus (EU) N:o 717/2014, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen kalastus- ja vesiviljelyalalla (EUVL L 190, 28.6.2014, s. 45).

(18)  Tällaisia asetuksia annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston valtuusasetuksen (EU) 2015/1588 (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 1) perusteella.

(19)  Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(20)  Euroopan unionin neuvosto voi antaa SEUT-sopimuksen 109 artiklan nojalla asetuksia SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta sekä määrittää ilmoitusvelvollisuudesta vapautetut tukimuodot. Kuten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 4 kohdassa määrätään, komissio voi antaa niitä valtiontukimuotoja koskevia asetuksia, jotka neuvosto on 109 artiklan mukaisesti määrittänyt sellaisiksi, jotka voidaan vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta.

(21)  Komission päätös 2012/21/EU, annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (tiedoksi annettu numerolla C(2011) 9380) (EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1).

(23)  EUVL C 202, 7.6.2016, s. 13.

(24)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22. lokakuuta 2002, Roquette Frères, C-94/00, ECLI:EU:C:2002:603, 31 kohta.

(25)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 50 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28. helmikuuta 1991, Delimitis v. Henninger Bräu, C-234/89, ECLI:EU:C:1991:91, 53 kohta.

(26)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. syyskuuta 2014, komissio v. Saksa, C-527/12, ECLI:EU:C:2014:2193, 56 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 41 kohta.

(27)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. syyskuuta 1983, Deutsche Milchkontor GmbH, C-205/82, ECLI:EU:C:1983:233, 22 ja 23 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13. kesäkuuta 2002, Alankomaat v. komissio, C-382/99, ECLI:EU:C:2002:363, 90 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. syyskuuta 2014, komissio v. Saksa, C-527/12, ECLI:EU:C:2014:2193, 39–42 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 72 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 40 ja 41 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 135 kohta.

(28)  Tehokkuusperiaatteen noudattamista on tarkasteltava ottaen huomioon kyseisen säännöksen erityispiirteet ja sen merkitys asianomaisessa menettelyssä. Ks. tämän osalta unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 138–140 kohta.

(29)  Sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen yhdenmukaisuus vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden kanssa voi kuitenkin liittyä kansallisen lainsäädännön muihin näkökohtiin, kuten esimerkiksi valtiontukien yksityiseen täytäntöönpanoon kansallisissa tuomioistuimissa liittyvien kustannusten tasoon.

(30)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13. tammikuuta 2005, Streekgewest, C-174/02, ECLI:EU:C:2005:10, 18 kohta.

(31)  Esimerkiksi Romaniassa kaikilla henkilöillä, joihin sääntöjenvastainen valtiontukitoimenpide vaikuttaa, on asiavaltuus tuomioistuimessa. Ks. tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 404. Myös Latviassa asiavaltuus perustuu suoraan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaan, joten kansalliset tuomioistuimet voivat käyttää menettelyasetuksen ”asianomaisen osapuolen” määritelmää selvittäessään, onko henkilöllä asiavaltuus asiassa. Ks. tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 300.

(32)  Tässä yhteydessä viitataan esimerkiksi tapauksiin, joissa sääntöjenvastainen tuki rahoitetaan kantajalta perittävällä maksulla. Tilanne on kuitenkin toinen, jos kiista ei koske riitautetusta verosta vapauttamista koskevaa vaatimusta vaan kyseistä veroa koskevien sääntöjen laillisuutta. Ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 25 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 26. huhtikuuta 2018, ANGED, C-233/16, ECLI:EU:C:2018:280, 26 kohta.

(33)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13. tammikuuta 2005, Streekgewest, C-174/02, ECLI:EU:C:2005:10, 19 kohta.

(34)  Unionin tuomioistuimen tuomio 10. marraskuuta 2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C-449/14 P, ECLI:EU:C:2016:848, 81 ja 82 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016, komissio v. Aer Lingus, C-164/15 P, ECLI:EU:C:2016:990, 121 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 24 ja 28 kohta.

(35)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15. kesäkuuta 2006, Air Liquide Industries Belgium, C-393/04, ECLI:EU:C:2006:403, 45 kohta.

(36)  Ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 10. lokakuuta 2017, Greenpeace energy v. komissio, C-640/16 P, ECLI:EU:C:2017:752, 61–63 kohta.

(37)  Näin voi olla esimerkiksi ympäristönsuojelun alalla. Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 22. syyskuuta 2020, Itävalta v. komissio, C-594/18, ECLI:EU:C:2020:742, 100 kohta, SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ydinalalla hyväksytyn tuen osalta. Ks. myös muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa annetun komission tiedonannon (EUVL C 275, 18.8.2017, s. 1) 38–42 kappale siltä osin kuin on kyse ympäristönsuojelua edistävien ympäristöjärjestöjen asiavaltuuden tunnustamisesta tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen yhteydessä.

(38)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 72 kohta.

(39)  Esimerkiksi Irlanti on myöntänyt ylemmän asteen tuomioistuinten kilpailujaostoille (Competition List of the High Court) yksinomaisen toimivallan käsitellä kilpailuoikeudellisia riita-asioita, myös valtiontukiasioita. Italiassa maan hallintotuomioistuimilla on ollut 19. tammikuuta 2013 lähtien lähes yksinomainen toimivalta käsitellä valtiontukisääntöjen julkista ja yksityistä täytäntöönpanoa koskevia tapauksia. Siviilituomioistuimet ovat säilyttäneet toimivaltansa tietyntyyppisten menettelyjen ja kanteiden osalta. Ks. tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 253, 263 ja 264. Ks. myös tutkimus ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)”, s. 103 ja 104.

(40)  Hallintotuomioistuimet ovat useimmissa jäsenvaltioissa toimivaltaisia erityisesti silloin, kun kantaja riitauttaa viranomaisen toimen, kuten tuen takaisinperimistä tai myöntämistä koskevan määräyksen, kun taas siviilituomioistuimet ovat toimivaltaisia asioissa, jotka liittyvät valtiontuen takaisinperimiseen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä tai vahingonkorvausten myöntämiseen. Ks. ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 64.

(41)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 38 kohta.

(42)  Unionin tuomioistuimen tuomio 3. syyskuuta 2009, Fallimento Olimpiclub, C-2/08, ECLI:EU:C:2009:506, 24 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 10. heinäkuuta 2014, Impresa Pizzarotti, C-213/13, ECLI:EU:C:2014:2067, 54 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. toukokuuta 2020, Telecom Italia, C-34/19, ECLI:EU:C:2020:148, 58 kohta.

(43)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. helmikuuta 1963, Van Gend en Loos v. Administratie der Belastingen, C-26/62, ECLI:EU:C:1963:1; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15. heinäkuuta 1964, Costa v. E.N.E.L., C-6/64, ECLI:EU:C:1964:66; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9. maaliskuuta 1978, Amministrazione delle finanze dello Stato v Simmenthal, C-106/77, ECLI:EU:C:1978:49.

(44)  Unionin tuomioistuimen tuomio 18. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, ECLI:EU:C:2007:434, 60 ja 61 kohta.

(45)  Unionin tuomioistuimen tuomio 18. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, ECLI:EU:C:2007:434, 61–63 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 44 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio, C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 92–96 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, CSTP Azienda della Mobilità v. komissio, C-587/18 P, ECLI:EU:C:2020:150, 92–96 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. syyskuuta 2009, Fallimento Olimpiclub, C-2/08, EU:C:2009:506, 22–25 kohta.

(46)  ”Kansallista oikeussääntöä, joka estää kansallista tuomioistuinta määrittämästä SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomisen kaikkia seurauksia oikeusvoimaisen kansallisen tuomioistuinratkaisun johdosta, joka on annettu oikeusriidassa, jonka kohde ei ollut sama ja joka ei koskenut sitä, ovatko kyseessä olevat sopimukset valtiontukea, on pidettävä tehokkuusperiaatteen vastaisena”, unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 45 kohta.

(47)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio, C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 92–96 kohta.

(48)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 30, 42 ja 43 kohta.

(49)  Unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 19 kohta.

(50)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 25 ja 26 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 18. toukokuuta 2017, Fondul Proprietatea, C-150/16, ECLI:EU:C:2017:388, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 84 kohta.

(51)  Komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1).

(52)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 90 kohta.

(53)  Ks. menettelyasetuksen 4 ja 9 artikla.

(54)  Unionin tuomioistuimen tuomio 19. heinäkuuta 2016, Kotnik ym., C-526/14, ECLI:EU:C:2016:570, 37 kohta.

(55)  Vastustamatta jättämistä koskeva päätös, menettelyasetuksen 4 artiklan 3 kohta.

(56)  Ks. käsitteet ”myönteinen päätös” ja ”kielteinen päätös” menettelyasetuksen 9 artiklan 3 ja 5 kohdassa.

(57)  Ks. menettelyasetuksen 4 artiklan 3 ja 4 kohta.

(58)  Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio, C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 93–94 kohta: ”Tällaisen toimivallan käyttäminen merkitsee sitä, että komissio voi SEUT 108 artiklan nojalla tutkia, onko toimenpide valtiontukea, josta olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti tilanteessa, jossa jäsenvaltion viranomaiset ovat katsoneet, ettei kyseinen toimenpide täytä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä, myös silloin, kun kyseiset viranomaiset ovat tältä osin noudattaneet kansallisen tuomioistuimen arviointia. Tätä päätelmää ei horjuta se, että kyseinen tuomioistuin on antanut tuomion, joka on tullut lainvoimaiseksi. On nimittäin korostettava, että komission yksinomaista toimivaltaa koskevaa sääntöä on sovellettava kansallisessa oikeusjärjestyksessä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen vuoksi.”

(59)  Unionin tuomioistuimen tuomio 15. syyskuuta 2016, PGE, C-574/14, ECLI:EU:C:2016:686, 33, 36 ja 37 kohta.

(60)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio, C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 92–96 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, CSTP Azienda della Mobilità v. komissio, C-587/18 P, ECLI:EU:C:2020:150, 92–96 kohta.

(61)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14. helmikuuta 1990, Ranska v. komissio (”Boussac”), C-301/87, ECLI:EU:C:1990:67, 9–22 kohta. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että komissio antaa takaisinperintää koskevan välipäätöksen ennen kuin se on saattanut päätökseen soveltuvuuden arvioinnin, menettelyasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetyissä erityistapauksissa.

(62)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 66 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 110 kohta. Molemmissa tapauksissa tuomioistuin viittasi menettelyasetukseen, jossa kodifioidaan ja vahvistetaan komission valtiontukien valvontakäytäntöä siltä osin kuin se sisältää menettelyllisiä sääntöjä, joita sovelletaan kaikkiin komission käsiteltävänä oleviin valtiontukiin liittyviin hallinnollisiin menettelyihin.

(63)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 7. maaliskuuta 2002, Italia v. komissio, C-310/99, ECLI:EU:C:2002:143, 99 kohta.

(64)  Ks. menettelyasetuksen 16 artiklan 1 kohta.

(65)  Ks. menettelyasetuksen 17 artiklan 1 kohta.

(66)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14. helmikuuta 1990, Ranska v. komissio C-301/87, ECLI:EU:C:1990:67, 19 ja 20 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. maaliskuuta 1991, Italia v. komissio, C-303/88, ECLI:EU:C:1991:136, 46 kohta. Menettelyasetuksen 14 artiklassa säädetään, että jos jäsenvaltio ei noudata tuen keskeyttämistä tai takaisinperimistä koskevaa välipäätöstä, komissio voi, samalla kun se tutkii asian, saattaa asian suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ja pyytää sitä toteamaan, että välipäätöksen noudattamatta jättäminen merkitsee SEUT-sopimuksen rikkomista.

(67)  Ks. menettelyasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohta.

(68)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 38 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 11 ja12 kohta.

(69)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. joulukuuta 1973, Lorenz GmbH v. Saksan liittotasavalta ym., C-120/73, ECLI:EU:C:1973:152, 8 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 11 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 39 kohta.

(70)  Kansallisten tuomioistuinten tehtävästä valtiontuen julkisessa täytäntöönpanossa ks. takaisinperintätiedonanto (EUVL C 247, 23.7.2019, s. 1).

(71)  Ks. myös unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 20. kesäkuuta 2019, A & O hostel ja hotel Berlin v. komissio, T-578/17, ECLI:EU:T:2019:437, 72 kohta.

(72)  Ks. tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22. maaliskuuta 1977, Steineke e Weinlig, 78/76, ECLI:EU:C:1977:52, 14 kohta.

(73)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, CSTP Azienda della Mobilità v. komissio, C-587/18 P, ECLI:EU:C:2020:150, 92 ja93 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, Buonotourist v. komissio, C-586/18 P, ECLI:EU:C:2020:152, 96 kohta.

(74)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 41 kohta.

(75)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22. lokakuuta 1987, Foto-Frost v. Hauptzollamt Lübeck-Ost, C-314/85, ECLI:EU:C:1987:452, 20 kohta.

(76)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. helmikuuta 1991, Zuckerfabrik Süderdithmarschen ja Zuckerfabrik Soest v. Hauptzollamt Itzehoe ja Hauptzollamt Paderborn, yhdistetyt asiat C-143/88 ja C-92/89, ECLI:EU:C:1991:65, 23 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9. marraskuuta 1995, Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (I) v. Bundesamt für Ernährung und Forstwirtschaft, C-465/93, ECLI:EU:C:1995:369, 51 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 18. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, ECLI:EU:C:2007:434, 53 kohta.

(77)  SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti kansallisella tuomioistuimella, jonka päätökseen ei voida hakea muutosta, on tietyissä tilanteissa velvollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Jos unionin oikeuden tulkintaa koskevaan kysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos siitä ei ole mitään perusteltua epäilystä, sellaisen tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei kansallisen oikeuden mukaan saa hakea muutosta, ei tarvitse esittää ennakkoratkaisupyyntöä, joskin se voi vapaasti tehdä niin. Ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6. lokakuuta 1982, CILFIT v. Ministero della Sanità, C-283/81, ECLI:EU:C:1982:335, 14–20 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. syyskuuta 2008, Unión General de Trabajadores de la Rioja, yhdistetyt asiat C-428/06–C-434/06, ECLI:EU:C:2008:488, 42 ja 43 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 28. heinäkuuta 2016, Association France Nature Environnement, C-379/15, ECLI:EU:C:2016:603, 47–50 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 15. syyskuuta 2016, PGE, C-574/14, ECLI:EU:C:2016:686, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. lokakuuta 2018, komissio v. Ranska (ennakkomaksu), C-416/17, ECLI:EU:C:2018:811, 108 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(78)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 50 ja 51 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 44 kohta.

(79)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. maaliskuuta 2015, OTP Bank, C-672/13, ECLI:EU:C:2015:185, 76 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 59 kohta.

(80)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 30 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 89 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 23 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 13. joulukuuta 2018, Rittinger ym., C-492/17, ECLI:EU:C:2018:1019, 42 kohta.

(81)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 52–55 kohta. Kansallinen tuomioistuin voi kansallisen oikeutensa puitteissa tarvittaessa määrätä lisäksi sääntöjenvastaisen tuen takaisin perimisestä, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion oikeutta toteuttaa kyseinen tuki uudestaan myöhemmin. Se saattaa samoin joutua hyväksymään vaatimuksia, jotka koskevat tuen sääntöjenvastaisuudesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista (ks. edellä mainittu tuomio, 53 kohta).

(82)  Ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 19. joulukuuta 2019, Arriva Italia ym., C-385/18, ECLI:EU:C:2019:1121, 85 kohta.

(83)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 37–40 kohta.

(84)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 38 kohta.

(85)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 41–43 kohta.

(86)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. maaliskuuta 2010, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-1/09, ECLI:EU:C:2010:136, 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat; unionin tuomioistuimen tuomio 4. huhtikuuta 2014, Flughafen Lübeck, C-27/13, ECLI:EU:C:2014:240, 30 kohta.

(87)  Eli päätös muodollisen tutkintamenettelyn päättämisestä menettelyasetuksen 9 artiklan perusteella.

(88)  Ks. tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12. marraskuuta 1998, Espanja v. komissio, C-415/96, ECLI:EU:C:1998:533, 31 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 3. lokakuuta 2000, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, C-458/98 P, ECLI:EU:C:2000:531, 82 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 9. heinäkuuta 2008, Alitalia v. komissio, T-301/01, ECLI:EU:C:2008:262, 99 ja 142 kohta.

(89)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 22. maaliskuuta 1977, Steinike & Weinlig, C-78/76, ECLI:EU:C:1977:52, 14 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 49 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 10 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 18. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, ECLI:EU:C:2007:434, 50 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 39 kohta.

(90)  EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1.

(91)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 90–92 kohta.

(92)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 101 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 29. heinäkuuta 2019, BMW v. komissio, C-654/17 P, ECLI:EU:C:2019:634, 151 kohta.

(93)  Unionin tuomioistuimen tuomio 29. heinäkuuta 2019, BMW v. komissio, C-654/17 P, ECLI:EU:C:2019:634, 132 ja 133 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 67 kohta.

(94)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 60 kohta. Tältä osin unionin tuomioistuin on selventänyt, että poikkeuksen soveltamisperusteiden on oltava selkeitä ja helposti valvottavia ja että niiden täyttymisen tarkastaminen kansallisissa tuomioistuimissa ei saisi edellyttää tapauskohtaista monitahoista taloudellista arviointia (ks. edellä mainitun tuomion 61 ja 68 kohta).

(95)  Unionin tuomioistuimen tuomio 15. joulukuuta 2005, Unicredito Italiano, C-148/04, ECLI:EU:C:2005:774, 104 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. maaliskuuta 2015, OTP Bank, C-672/13, ECLI:EU:C:2015:185, 77 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 104 kohta.

(96)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 101 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 29. heinäkuuta 2019, BMW v. komissio, C-654/17 P, ECLI:EU:C:2019:634, 151 kohta.

(97)  Menettelyasetuksen 1 artiklan b kohta ja 17 artiklan 3 kohta.

(98)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 66 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 110 kohta. Esimerkiksi menettelyasetuksen 17 artiklan 1 kohdalla, jossa säädetään, että komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan 10 vuoden vanhentumisaikaa, ja saman artiklan 3 kohdalla, jonka mukaan ”tuki, jonka osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi” ei luoda yleistä periaatetta, jota sovellettaisiin kansallisiin tuomioistuimiin (ks. 82 kappale jäljempänä).

(99)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 43 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C-524/14 P, ECLI:EU:C:2016:971, 29 kohta.

(100)  Unionin tuomioistuimen tuomio 3. maaliskuuta 2020, Vodafone Magyarország, C-75/18, ECLI:EU:C:2020:139, 23 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. joulukuuta 2019, Arriva Italia ym., C-385/18, ECLI:EU:C:2019:1121, 84 kohta.

(101)  Unionin tuomioistuimen tuomio 8. joulukuuta 2011, Residex Capital IV, C-275/10, ECLI:EU:C:2011:814, 44–47 kohta.

(102)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. heinäkuuta 2005, Xunta de Galicia, C-71/04, ECLI:EU:C:2005:493, 49 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 40 ja 68 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 12 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 8. joulukuuta 2011, Residex Capital IV, C-275/10, ECLI:EU:C:2011:814, 43 kohta.

(103)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016, komissio v. Aer Lingus, yhdistetyt asiat C-164/15 P ja C-165/15 P, ECLI:EU:C:2016:990, 116 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. maaliskuuta 2015, OTP Bank, C-672/13, ECLI:EU:C:2015:185, 70 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 8. joulukuuta 2011, Residex Capital IV, C-275/10, ECLI:EU:C:2011:814, 33 kohta.

(104)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 132 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 8. joulukuuta 2011, Residex Capital IV, C-275/10, ECLI:EU:C:2011:814, 39 kohta.

(105)  Ks. tältä osin takaisinperintätiedonanto (EUVL C 247, 23.7.2019, s. 1).

(106)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 134 kohta.

(107)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 63 kohta.

(108)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 68 kohta.

(109)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(110)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 141 kohta.

(111)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 61 kohta.

(112)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 71–75 kohta.

(113)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 20. maaliskuuta 1997, Land Rheinland-Pfalz v. Alcan Deutschland, C-24/95, ECLI:EU:C:1997:163, 34–37 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 29. maaliskuuta 2012, komissio v. Italia, C-243/10, ECLI:EU:C:2012:182, 35 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 30. huhtikuuta 2020, Nelson Antunes da Cunha, C-627/18, ECLI:EU:C:2020:321, 60 kohta.

(114)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 12 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C-524/14 P, ECLI:EU:C:2016:971, 29 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 52 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 46 kohta.

(115)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 52 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 46 kohta.

(116)  Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevassa tutkimuksessa raportoitiin mielenkiintoisesta ranskalaisen tuomioistuimen komission kielteisen päätöksen jälkeen antamasta päätöksestä: Takaisinperintäpäätöstä vastaan tehdyn muutoksenhaun automaattisen lykkäävän vaikutuksen korvaamiseksi kansallinen tuomioistuin määräsi edunsaajan maksamaan maksettavat määrät sulkutilille. Tuomioistuin käytti tämän perusteena Ranskan lainsäädännön säännöstä, jonka mukaan väliaikainen maksu on mahdollinen tapauksissa, joissa maksuvelvollisuutta ei voida vakavasti kyseenalaistaa. Ks. tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 156, tapaustiivistelmä FR8: Cour administrative d’appel de Bordeaux, 10. joulukuuta 2015.

(117)  Unionin tuomioistuimen tuomio 26. lokakuuta 2016, DEI ja komissio v. Alouminion tis Ellados, C-590/14 P, ECLI:EU:C:2016:797, 101 kohta.

(118)  Kansalliset tuomioistuimet voivat myös päättää toteuttaa välitoimia odottaessaan komissiolta lausuntoa tai tietoja tai ylemmältä kansalliselta tuomioistuimelta tai unionin tuomioistuimilta tuomiota.

(119)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. maaliskuuta 2010, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-1/09, ECLI:EU:C:2010:136, 36 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen määräys 3. maaliskuuta 2015, Gemeente Nijmegen v. komissio, T-251/13, ECLI:EU:T:2015:142, 45 kohta.

(120)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 55 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 56 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 75 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 56 kohta.

(121)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 19. marraskuuta 1991, Francovich ja Bonifaci v. Italia, yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, ECLI:EU:C:1991:428, 30–46 kohta.

(122)  yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 1996, Brasserie du pêcheur v. Saksan liittotasavalta ja The Queen / Secretary of State for Transport, ex parte Factortame ym., yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93, ECLI:EU:C:1991:428, 51 kohta.

(123)  Unionin tuomioistuimen tuomio 13. kesäkuuta 2006, Traghetti del Mediterraneo, C-173/03, ECLI:EU:C:2006:391, 41 kohta.

(124)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 19. marraskuuta 1991, Francovich ja Bonifaci v. Italia, yhdistetyt asiat C-6/90 ja C-9/90, ECLI:EU:C:1991:428, 31–37 kohta; Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 1996, Brasserie du pêcheur v. Saksan liittotasavalta ja The Queen / Secretary of State for Transport, ex parte: Factortame ym., C-46/93 ja C-48/93, ECLI:EU:C:1991:428, 31 kohta.

(125)  Unionin tuomioistuimen tuomio 13. kesäkuuta 2006, Traghetti del Mediterraneo, C-173/03, ECLI:EU:C:2006:391, 45 kohta.

(126)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 12–14 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. lokakuuta 2003, van Calster ja Cleeren, yhdistetyt asiat C-261/01 ja C-262/01, ECLI:EU:C:2003:571, 53 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 38 kohta.

(127)  Joissakin tapauksissa unionin tuomioistuimet ovat kuitenkin katsoneet, että sen määrittämiseksi, onko pelkkä jäsenvaltion tekemä unionin oikeuden rikkominen riittävän vakava rikkomus, kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon useita tekijöitä, kuten kyseessä olevan rikkomisen anteeksiannettavuus tai se, että jonkin unionin toimielimen omaksuma kanta on saattanut edistää rikkomista. Ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 25. tammikuuta 2007, Robins ym., C-278/05, ECLI:EU:C:2007:56, 71 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 4. heinäkuuta 2000, Haim, C-424/97, ECLI:EU:C:2000:357, 38 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23. toukokuuta 1996, Queen v. Ministry of Agriculture, Fisheries and Food, ex parte: Hedley Lomas (Irlanti), C-5/94, ECLI:EU:C:1996:205, 28 kohta.

(128)  Joissakin tapauksissa kansalliset tuomioistuimet kuitenkin hyväksyivät valtion vastuuta koskevan periaatteen. Ks. tältä osin Marseillen hallintotuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2018, CTC v. Corsica Ferries France; Rapport d’expertise, CTC v Corsica Ferries France,28. helmikuuta 2019, N/REF: 500060, tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 152.

(129)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 1996, Brasserie du pêcheur v. Saksan liittotasavalta ja The Queen / Secretary of State for Transport, ex parte: Factortame ym., yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93, ECLI:EU:C:1991:428, 87 ja 90 kohta.

(130)  Valtiontukisääntöjen soveltamista koskevassa tutkimuksessa raportoitiin mielenkiintoisesta tapauksesta, jossa ranskalainen hallinto-oikeus päätti sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperimistä koskevan komission päätöksen perusteella myöntää tuensaajan pääasialliselle kilpailijalle korvauksia markkinaosuuden menetyksestä. Muutoksenhakutuomioistuin kumosi osittain aiemman vahingon arviointia koskevan tuomion ja nimitti tästä syystä riippumattoman asiantuntijan, joka laski korvauksen tarkan määrän. Asiantuntija arvioi niiden asiakkaiden määrän, jotka olivat siirtyneet kantelijalta tuensaajalle sisämarkkinoille soveltumattoman tuen vuoksi, ja määritti sen perusteella menetettyjen tulojen määrän. Tällainen kvantifiointi on usein monimutkaista ja riippuu markkinoiden ominaispiirteistä ja kilpailijoiden määrästä. Ks. tutkimuksen ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)” liitteessä 3 olevat maakohtaiset raportit, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 152, tapaustiivistelmä FR6: Tribunal administratif de Bastia, 23. helmikuuta 2017. Ks. myös Marseillen hallintotuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2018, CTC v. Corsica Ferries France; Rapport d’expertise, CTC v Corsica Ferries France,28. helmikuuta 2019, N/REF: 500060.

(131)  Ks. 2.2. kohta.

(132)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 44 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 57 ja 58 kohta.

(133)  Unionin tuomioistuimen tuomio 12. helmikuuta 2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 53 ja 55 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 60 kohta.

(134)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 27. syyskuuta 1988, Asteris ym. v. Kreikka ja ETY, yhdistetyt asiat C-106–120/87, ECLI:EU:C:1988:457, 23 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016, komissio v. Aer Lingus, yhdistetyt asiat C-164/15 P ja C-165/15 P, ECLI:EU:C:2016:990, 72 kohta.

(135)  Ks. hyvityksestä Simet SpA:lle julkisen liikenteen palveluista vuosina 1987–2003 (valtiontuki SA.33037 (2012/C) – Italia) 2 päivänä lokakuuta 2013 annettu komission päätös 2014/201/EU (EUVL 2014, L 114, s. 67), joka on tältä osin vahvistettu unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-15/14, Simet v. komissio, 3. maaliskuuta 2016 antamalla tuomiolla, ECLI:EU:T:2016:124, 102–104 kohta. Ks. myös komission päätös (EU) 2015/1470, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2015, valtiontuesta SA.38517 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Romania on pannut täytäntöön – Välitysoikeuden asiassa Micula v. Romania 11.12. 2013 antama tuomio (EUVL L 232, 4.9.2015, s. 43), joka on kumottu yleisen tuomioistuimen 18. kesäkuuta 2019 antamalla tuomiolla asiassa European Food ym. v. komissio, T-624/15 ECLI:EU:T:2019:423, parhaillaan tuomioistuimen uudelleentarkasteltavana asiassa C-638/19 P, komissio v. European Food ym..

(136)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 57 kohta.

(137)  Unionin tuomioistuimen tuomio 29. kesäkuuta 2004, komissio v. neuvosto, C-110/02, ECLI:EU:C:2004:395, 43 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 18. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, ECLI:EU:C:2007:434, 59–63 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. marraskuuta 2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, ECLI:EU:C:2015:742, 42–44 kohta.

(138)  Ks. tältä osin myös julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin lausunto 28. huhtikuuta 2005 yhdistetyissä asioissa C-346/03 ja C-529/03 Atzeni ym., ECLI:EU:C:2005:256, 198 kohta.

(139)  Sen sijaan Asteris-oikeuskäytäntö kattaa tapaukset, joissa hakija ainoastaan vaatii korvausta (esim. viranomaisten lainvastaisesti aiheuttaman vahingon korjaamista), johon kenellä tahansa muulla samankaltaisessa tilanteessa olevalla henkilöllä olisi oikeus kyseisessä jäsenvaltiossa. Jälkimmäisessä tapauksessa pelkästään se seikka, että vastaaja on julkinen taho, ei muuta valtiontueksi korvausta, jonka kuka tahansa asianosainen olisi saanut vastaavassa tilanteessa, kuten kahden yksityisen tahon välisessä samankaltaisessa riita-asiassa.

(140)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 98–104 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 15. joulukuuta 2005, Unicredito Italiano, C-148/04, ECLI:EU:C:2005:774, 104 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. maaliskuuta 2015, OTP Bank, C-672/13, ECLI:EU:C:2015:185, 77 kohta.

(141)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 72–74 kohta.

(142)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 75 kohta. Lainvalintaa edellyttävissä tilanteissa sovellettava laki määritetään sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).

(143)  Menettelyasetuksen johdanto-osan 37 kappale.

(144)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6. joulukuuta 1990, Zwartveld ym., C-2/88 Imm., ECLI:EU:C:1990:440, 10 ja 11 kohta; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank v. komissio, T-353/94, ECLI:EU:T:1996:119, 93 kohta.

(145)  Menettelyasetuksen johdanto-osan 37 kappale.

(146)  Ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6. lokakuuta 1982, CILFIT v. Ministero della Sanità, C-283/81, ECLI:EU:C:1982:335, 14–20 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 11. syyskuuta 2008, Unión General de Trabajadores de la Rioja, yhdistetyt asiat C-428/06–C-434/06, ECLI:EU:C:2008:488, 42 ja 43 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 28. heinäkuuta 2016, Association France Nature Environnement, C-379/15, ECLI:EU:C:2016:603, 47–50 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 15. syyskuuta 2016, PGE, C-574/14, ECLI:EU:C:2016:686, 40 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 4. lokakuuta 2018, komissio v. Ranska (ennakkomaksu), C-416/17, ECLI:EU:C:2018:811, 108 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(147)  Tieto- tai lausuntopyyntöjen etuna on, että ne ovat vähemmän muodollisia, ja niitä voidaan aina täydentää ennakkoratkaisupyynnöllä – ks. tältä osin unionin tuomioistuimen tuomio 28. lokakuuta 2020, INAIL, C-608/19, ECLI:EU:C:2020:865, jossa molempia mahdollisuuksia on käytetty.

(148)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 44 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 15. syyskuuta 2016, PGE, C-574/14, ECLI:EU:C:2016:686, 40 kohta.

(149)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 9. maaliskuuta 1994, TWD Textilwerke Deggendorf v. Saksa, C-188/92, ECLI:EU:C:1994:90, 17, 25 ja 26 kohta; ks. myös unionin tuomioistuimen tuomio 23. helmikuuta 2006, Atzeni ym., C-346/03 ja C-529/03, ECLI:EU:C:2006:130, 31 kohta; ja unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, komissio v. Ranska (”Scott”), C-232/05, ECLI:EU:C:2006:651, 59 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 25. heinäkuuta 2018, Georgsmarienhütte ym., C-135/16, ECLI:EU:C:2018:582, 17 kohta.

(150)  Menettelyasetuksen 29 artiklan 1 kohdan alkuosa.

(151)  Saatuaan kyseiset tiedot kansallinen tuomioistuin voi pyytää, että sille toimitetaan säännöllisesti tietoja tilanteen kehittymisestä.

(152)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank v. komissio, T-353/94, ECLI:EU:T:1996:119, 64 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen määräys 13. heinäkuuta 1990, Zwartveld ym., C-2/88 Imm., ECLI:EU:C:1990:315, 16 ja 22 kohta.

(153)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28. helmikuuta 1991, Delimitis v. Henninger Bräu, C-234/89, ECLI:EU:C:1991:91, 53 kohta; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank v. komissio, T-353/94, ECLI:EU:T:1996:119, 90 kohta.

(154)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank v. komissio, T-353/94, ECLI:EU:T:1996:119, 93 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen määräys 6. joulukuuta 1990, Zwartveld ym., C-2/88 Imm., ECLI:EU:C:1990:440, 10 ja 11 kohta.

(155)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6. joulukuuta 1990, Zwartveld ym., C-2/88 Imm., ECLI:EU:C:1990:440, 11 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 26. marraskuuta 2002, First ja Franex, C-275/00, ECLI:EU:C:2002:711, 49 kohta; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18. syyskuuta 1996, Postbank v. komissio, T-353/94, ECLI:EU:T:1996:119, 93 kohta.

(156)  Näin voi olla esimerkiksi tietyntyyppisten yksityishenkilön toimittamien tietojen tapauksessa tai silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuin pyytää toisen jäsenvaltion toimittamia tietoja.

(157)  Menettelyasetuksen 29 artiklan 1 kohdan loppuosa.

(158)  Ks. 5.1.2 kohta.

(159)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 50 kohta.

(160)  Ks. tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, EU:C:1996:285, 68–71 kohta.

(161)  Unionin tuomioistuimen tuomio 4. maaliskuuta 2020, CSTP Azienda della Mobilità v. komissio, C-587/18 P, EU:C:2020:150, 90 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 19. heinäkuuta 2007, Lucchini, C-119/05, EU:C:2007:434, 50–52 kohta.

(162)  Ks. 4.2.3.3 kohta.

(163)  Komissio on esittänyt vuodesta 2014 lähtien amicus curiae -huomautuksia tuen olemassaolosta, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun määritelmästä, komission takaisinperimistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta sekä kansallisen tai unionin oikeuden valintaa koskevista ohjeista. Ks. tältä osin tutkimus ”Final Study on the enforcement of State aid rules and decisions by national courts (COMP/2018/001)”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019, s. 111.

(164)  Täydellinen luettelo unionin virallisista kielistä on SEU-sopimuksen 55 artiklan 1 kohdassa.

(165)  Unionin tuomioistuimen tuomio 11. syyskuuta 2014, komissio v. Saksa, C-527/12, ECLI:EU:C:2014:2193, 56 kohta.

(166)  Ks. takaisinperintätiedonanto (EUVL C 247, 23.7.2019, s. 1), 6 jakso.

(167)  Unionin tuomioistuimen tuomio 5. lokakuuta 2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, ECLI:EU:C:2006:644, 38 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 2013, Deutsche Lufthansa, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:755, 28 kohta.

(168)  Unionin tuomioistuimen tuomio 23. tammikuuta 2019, Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-387/17, ECLI:EU:C:2019:51, 66 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 5. maaliskuuta 2019, Eesti Pagar, C-349/17, ECLI:EU:C:2019:172, 110 kohta.

(169)  Sillä, antaako kansallinen tuomioistuin tuomionsa välitoimimenettelyn vai pääasiaa koskevan menettelyn yhteydessä, ei ole merkitystä, koska kummassakin tapauksessa tuomio saattaa vaikuttaa tukitoimenpiteeseen, vaikka vain tilapäisestikin.

(170)  Unionin tuomioistuimen tuomio 26. lokakuuta 2016, DEI ja komissio v. Alouminion tis Ellados, C-590/14 P, ECLI:EU:C:2016:797, 107 ja 108 kohta.

(171)  Jos komissio katsoo, ettei jäsenvaltio ole täyttänyt SEUT-sopimuksen 258 artiklan 2 kohdan mukaisessa tuomiossa vahvistettuja velvoitteitaan, komissio voi saattaa SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi annettuaan ensin kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa.

(172)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21. marraskuuta 1991, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym. v. Ranska, C-354/90, ECLI:EU:C:1991:440, 12 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11. heinäkuuta 1996, SFEI ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 70 kohta.

(173)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30. syyskuuta 2003, Köbler, C-224/01, ECLI:EU:C:2003:513, 50 kohta.