EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 17.12.2018

COM(2018) 842 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta

Sisällysluettelo

Lyhenneluettelo    

YHTEENVETO    

1. JOHDANTO    

2.    EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN PUITTEET NELJÄNNESSÄ VAIHEESSA (2021-2030)    

2.1. Vahvistettu EU:n päästökauppajärjestelmä    

2.2. Paremmin kohdennetut hiilivuotosäännöt    

2.3 Vähähiilisen innovoinnin ja energia-alan nykyaikaistamisen rahoitus    

3.1 Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät    

3.2 Unionin rekisteri ja Euroopan unionin tapahtumaloki (EUTL)    

4. HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUONNA 2017    

4.1 Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet    

4.1.1. Päästökatto    

4.1.2. Myönnetyt päästöoikeudet    

4.1.3. Kansainväliset hyvitykset    

4.2. Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset    

4.3. Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen    

5. ILMAILU    

6. MARKKINOIDEN VALVONTA    

6.1. Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu    

7. PÄÄSTÖJEN TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN    

8. YLEISKATSAUS HALLINTOJÄRJESTELYISTÄ    

9. VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA    

10. PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT    

LIITE    

Lyhenneluettelo

CCU        Hiilidioksidin talteenotto ja käyttö (Carbon Capture and Utilisation)

CDM        Puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism)

CER        Sertifioitu päästövähennys (Certified Emission Reduction)

EA    Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestö (European Cooperation for Accreditation)

ETA        Euroopan talousalue

EEX        European Energy Exchange

EIP        Euroopan investointipankki

ERU        Päästövähennysyksikkö (Emission Reduction Unit)

EU ETS    Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (European Union Emissions Trading System)

EUTL        Euroopan unionin tapahtumaloki

ICAO    Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (International Civil Aviation Organization)

ICE        ICE Future Europe

MiFID II    Direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista (Directive on Markets in Financial Instruments)

NER        Uusien osallistujien varanto (New Entrants Reserve)

PFC        Perfluorihiilivety (Perfluorocarbon)

YHTEENVETO

1. JOHDANTO

Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on ollut teollisuuden ja energia-alan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian kulmakivi vuodesta 2005. Järjestelmällä edistetään huomattavasti EU:n vuodelle 2020 asettamaa tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vaikka EU on ylittämässä tämän tavoitteensa 1 , kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä osana vuoteen 2030 ulottuvia EU:n ilmasto- ja energiapuitteita vaatii jatkuvaa edistystä 2 . EU:n vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisen kannalta tärkein mekanismi on hyvin toimiva EU:n päästökauppajärjestelmä: sen avulla on tarkoitus saada aikaan 43 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennykset vuoteen 2005 verrattuna järjestelmään kuuluvilla aloilla.

Jotta EU:n päästökauppajärjestelmällä voitaisiin saavuttaa edellä mainittu tavoite, komissio hyväksyi vuonna 2015 ehdotuksen 3 EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamiseksi sen neljättä päästökauppakautta (2021–2030) varten. Laajojen neuvottelujen jälkeen Euroopan parlamentti ja neuvosto tukivat tarkistusta virallisesti helmikuussa 2018, ja tarkistettu EU:n päästökauppadirektiivi 4 tuli voimaan 8. huhtikuuta 2018.

EU:n päästökauppadirektiiviä tarkistettiin vuonna 2017 uudelleen 5 siten, että päästökauppajärjestelmän soveltaminen rajattiin myös jatkossa Euroopan talousalueen (ETA) sisäisiin lentoihin. Näin voitiin ottaa huomioon Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä (IACO) kehitetty maailmanlaajuinen toimenpide ilmailun päästöjen vähentämiseksi. Vuonna 2017 tehtiin myös EU:n ja Sveitsin välinen sopimus 6 Sveitsin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmän linkittämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään. Sopimus on EU:lle ensimmäinen lajiaan.

Tämä kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta on laadittu direktiivin 2003/87/EY 7 (EU:n päästökauppadirektiivi) 10 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kuten direktiivissä säädetään, kertomuksen tarkoituksena on säännöllisen kuvauksen esittäminen Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta vuosittain.

Kertomus koskee vuotta 2017, mutta siinä esitetään myös vuoden 2018 alkupuoliskolla ehdotettuja tai hyväksyttyjä aloitteita. Viime vuoden kertomukseen 8 verrattuna siinä on uusi luku EU:n päästökauppajärjestelmän puitteista neljännessä vaiheessa ja uusi liite täytäntöönpanon edistymisestä sekä tietoja vuoden 2018 markkinavakausvarannon ylijäämäindikaattorista ja jäsenvaltioiden osuuksista markkinavakausvarannossa vuonna 2019. Tarkistetun EU:n päästökauppadirektiivin tiukempien avoimuus- ja raportointivaatimusten mukaisesti tämän vuoden kertomuksessa tehdään ensimmäisen kerran yhteenveto tosiasiallisista valtiontukimääristä, jotka jäsenvaltiot käyttivät välillisten hiilikustannusten kompensoimiseen vuonna 2017.

Jollei toisin ilmoiteta, tässä kertomuksessa on käytetty julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka komissio oli saanut käyttöönsä kesäkuun 2018 loppuun mennessä. 9 Kertomukseen sisällytetyissä tekstikentissä esitetään yleisiä ja selittäviä tietoja EU:n päästökauppajärjestelmästä.

2.EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN PUITTEET NELJÄNNESSÄ VAIHEESSA (2021-2030)

Tarkistetun EU:n päästökauppadirektiivin mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän neljännessä vaiheessa pyritään seuraaviin kolmeen tavoitteeseen: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 43 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän aloilla vuoteen 2030 mennessä, teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen ja vähähiilisen nykyaikaistamisen ja innovoinnin edistäminen tietyillä toisiinsa liittyvillä toimenpiteillä.

Kaavio 1: Neljännen vaiheen päästökaton erittely

2.1. Vahvistettu EU:n päästökauppajärjestelmä

Päästöjen vähentämisen nopeuttamiseksi päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuodesta 2021 alkaen vuosittain 2,2 prosenttia verrattuna nykyiseen 1,74 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöoikeuksia vähennetään jatkuvasti noin 48 miljoonaa vuodessa, kun niitä tällä hetkellä vähennetään 38 miljoonaa vuodessa. Tämä on myös linjassa sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään päästökauppajärjestelmän kattamilla aloilla 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoihin.

Lisäksi markkinavakausvarantoa, joka on perustettu hiilimarkkinoiden epätasapainon vähentämiseksi, vahvistetaan huomattavasti. Niiden päästöoikeuksien osuus, jotka asetetaan markkinavakausvarantoon vuosina 2019−2023, kaksinkertaistetaan 24 prosenttiin, jotta päästöoikeuksien tasapaino hiilimarkkinoilla voidaan palauttaa nopeammin.

Jotta EU:n päästökauppajärjestelmän toiminta paranisi edelleen, markkinavakausvarannossa säilytettävien päästöoikeuksien määrä rajataan vuodesta 2023 lähtien edellisvuoden huutokaupattuun määrään. Tätä suurempien säilytysmäärien voimassaolo päättyy, ellei ensimmäisessä markkinavakausvarannon tarkistuksessa vuonna 2021 päätetä toisin.

Jäsenvaltiot voivat mitätöidä vapaaehtoisesti päästöoikeuksia käytettävissään olevasta huutokaupattavasta kokonaismäärästä, jos sähköntuotantokapasiteettia suljetaan kansallisten lisätoimenpiteiden vuoksi. Jos voimalaitoksia suljetaan mutta kyseinen jäsenvaltio ei mitätöi päästöoikeuksia, asiaa koskevat vaikutukset otetaan huomioon markkinavakausvarannon säännöissä siten, että varantoon lisätään päästöoikeuksia tai siitä vapautetaan päästöoikeuksia myöhemmin.

Lisätietoja tarkistettujen markkinavakausvarantosäännösten täytäntöönpanosta on kohdassa 4.3 (Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen).

2.2. Paremmin kohdennetut hiilivuotosäännöt

Nykyinen ilmaisjakokehys säilytetään suurelta osin neljännessä vaiheessa, jotta voidaan varmistaa ennakoitavuus ja avoimuus eurooppalaisen teollisuuden kannalta ja vastata kysymyksiin, jotka liittyvät teollisuuden kilpailukyyn globalisoituneessa maailmassa. Ilmaisjako on edelleenkin ennakoitavaa ja avointa ja perustuu vertailuarvoihin, jotka on johdettu EU:n tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten tehokkuudesta. Nykyisen päästökauppakauden täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella on kuitenkin tehty useita käytännön parannuksia. 

Neljännessä vaiheessa ilmaisjako keskitetään aloihin, joilla riski tuotannon siirtymisestä EU:n ulkopuolelle on suurin. Alojen hiilivuotoalttiutta arvioidaan kaupan ja päästöjen intensiteettiä kuvaavan indikaattorin perusteella. Erittäin alttiit alat kirjataan hiilivuotoluetteloon, ja niille jaetaan ilmaiseksi päästöoikeuksia määrä, joka vastaa sataa prosenttia asiaankuuluvasta vertailuarvosta. Vähemmän alttiilla aloilla ilmaisjako on 30 prosenttia vuoteen 2026 mennessä, minkä jälkeen se poistetaan asteittain käytöstä vuoteen 2030 mennessä. Komissio laatii parhaillaan seuraavalle päästökauppakaudelle hiilivuotoluetteloa (ks. liitteessä oleva lisäys 6), joka on voimassa koko neljännen vaiheen ajan.

Jotta voidaan välttää satunnaisvoitot ja ottaa huomioon tekninen edistys ja innovointi vuodesta 2008 lähtien, neljännessä vaiheessa ne 54 vertailuarvoa, jotka määrittävät kullekin laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien tason, päivitetään tosiasiallisten tietojen perusteella kaksi kertaa. Kullekin vertailuarvolle määritetään vuotuinen vähennys. Se vaihtelee 0,2 prosentin vuotuisen vähimmäisvähennyksen (vähemmän innovaatioita käyttöönottavat alat) ja 1,6 prosentin vuotuisen enimmäisvähennyksen (enemmän innovaatioita käyttöönottavat alat) välillä. Vähimmäisvähennys takaa päästöjä hitaammin vähentävien alojen panoksen, kun taas enimmäisvähennys kannustaa innovatiivisia aloja vähentämään päästöjä nopeammin. Vuosien 2021–2030 ilmaisjakosääntöjen tarkistamista koskevaa delegoitua säädöstä laaditaan parhaillaan, ja ilmaisjaon vertailuarvojen päivittäminen vuoksi 2021–2025 on tarkoitus aloittaa vuoden 2019 loppupuolella (ks. liitteessä oleva lisäys 6).

Lisäksi jakoa yksittäisille laitoksille voidaan mukauttaa vuosittain vastaamaan huomattavia tuotannonlisäyksiä ja -vähennyksiä. Mukautusrajaksi on määritetty 15 prosenttia, ja sitä arvioidaan kahden vuoden liukuvan keskiarvon perusteella. Jaon mukautusjärjestelmän manipuloinnin ja väärinkäytön estämiseksi komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään mukautuksia koskevista lisäjärjestelyistä. Täytäntöönpanosäädöksen laatiminen on tarkoitus aloittaa vuoden 2018 lopussa (ks. liitteessä oleva lisäys 6).

Jotta monialaista korjauskerrointa ei tarvitsisi soveltaa seuraavalla päästökauppakaudella, on otettu käyttöön merkittävä uusi suojatoimi eli niin sanottu ilmaisjakopuskuri. Puskuri otettaisiin käyttöön korjauskertoimen soveltamisen yhteydessä siten, että neljännessä vaiheessa huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta vähennettäisiin enintään 3 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Näin voitaisiin lisätä ilmaisjakoon käytettävissä olevaa määrää. Jos ilmaisjakopuskuria varten varatut päästöoikeudet jäävät käyttämättä, ne asetetaan saataville vastaperustettujen innovaatio- ja modernisaatiorahastojen ”lisäyksenä” (ks. kohta 2.3).

Jäsenvaltiot voivat myös neljännessä vaiheessa antaa valtiontukea aloille, jotka ovat alttiita hiilivuotoriskille huomattavien välillisten hiilikustannusten (eli sähkön hintojen noususta aiheutuvien kustannusten) vuoksi (ks. kohta 4.1.2.1.2). Lisäksi sovelletaan parannettuja avoimuus- ja raportointisäännöksiä. Jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä käyttämään tähän tarkoitukseen enintään 25 prosenttia huutokauppatuloista. Jos ne ylittävät tämän määrän, niiden on avoimuuden vuoksi esitettävä sille perustelut raportissa. Jäsenvaltioiden on myös julkistettava säännöllisesti määrä, joka hyvityksen saajille on maksettu, sekä alakohtaisesti että kokonaissummana. Komissio on uusien säännösten vuoksi aloittanut tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä annettujen suuntaviivojen 10 tarkistamisen seuraavaa päästökauppakautta varten (ks. liitteessä oleva lisäys 6).

2.3 Vähähiilisen innovoinnin ja energia-alan nykyaikaistamisen rahoitus

Useat vähähiiliset rahoitusmekanismit auttavat eri teollisuudenaloja ja energia-alaa vastaamaan innovointi- ja investointihaasteisiin, jotka liittyvät siirtymiseen vähähiiliseen talouteen neljännessä vaiheessa. Näihin kuuluu kaksi uutta rahastoa:

·Innovaatiorahasto tukee innovatiivisten teknologioiden ja läpimurtoinnovaatioiden demonstrointia kilpailutuksen perusteella EU:n päästökauppajärjestelmän kattamilla aloilla, joihin kuuluvat innovatiiviset uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen (CCU) sekä energian varastointi. Käytettävissä olevat resurssit vastaavat vähintään 450 miljoonan päästöoikeuden markkina-arvoa niiden huutokauppaamisen ajankohtana. Niitä täydennetään NER300-ohjelmasta maksamatta jääneillä määrärahoilla ja enintään 50 miljoonalla päästöoikeudella, jotka voidaan antaa rahaston käyttöön, jos niitä ei tarvita ilmaisjakopuskuria varten edellä kuvatulla tavalla. Kaikkien jäsenvaltioiden hankkeet, myös pienimuotoiset hankkeet, voivat saada tukea innovaatiorahastosta. Innovaatiorahaston perustaminen on aloitettu julkisella kuulemisella vuoden 2018 alussa (ks. liitteessä oleva lisäys 6) 11 .

·Modernisaatiorahasto tukee investointeja, joilla pyritään nykyaikaistamaan sähköntuotantoalaa ja yleensäkin energiajärjestelmiä, parantamaan energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä sekä helpottamaan oikeudenmukaista siirtymää hiilestä riippuvaisilla alueilla kymmenessä alhaisimman tulotason jäsenvaltiossa 12 . Kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttävät energiantuotantolaitokset eivät ole oikeutettuja tukeen 13 . Rahastoon sijoitetaan neljännessä vaiheessa päästöoikeuksien kokonaismäärästä 2 prosenttia, jotka huutokaupataan yhteisessä huutokauppapaikassa järjestettäviä huutokauppoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Riippuen siitä, missä laajuudessa huutokauppaosuutta vähennetään ilmaisjakopuskurin soveltamiseksi, rahaston käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrää voidaan lisätä enintään 0,5 prosentilla päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Modernisaatiorahaston perustaminen on aloitettu edunsaajajäsenvaltioissa syyskuusta 2018 alkaen järjestettävillä valmistelutyöpajoilla (ks. liitteessä oleva lisäys 6).

Kahden uuden rahaston lisäksi käytettävissä on edelleen myös vaihtoehtoinen siirtymäajan ilmaisjako, josta säädetään EU:n päästökauppadirektiivin 10 c artiklassa, energia-alan nykyaikaistamiseksi samoissa alhaisen tulotason jäsenvaltioissa, jotka ovat oikeutettuja modernisaatiorahaston tukeen. Resurssien jakomenettelyjen avoimuutta on parannettu huomattavasti. Hankkeet, joiden arvo on yli 12,5 miljoonaa euroa, valitaan tarjouskilpailumenettelyllä. Tämän arvon alittavat investoinnit sen sijaan on valittava selkeiden ja avoimien perusteiden mukaisesti niin, että valinnan tuloksista järjestetään julkinen kuuleminen (ellei myös näitä hankkeita valita tarjouskilpailumenettelyllä). Tarkistetussa EU:n päästöoikeusdirektiivissä säädetään, että kolmannen päästökauppakauden (2013–2020) jakamattomat 10 c artiklan mukaiset päästöoikeudet voidaan jakaa kaudella 2021–2030 investointeihin, jotka valitaan tällaisella tarjouskilpailumenettelyllä, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio päättää olla jakamatta niitä kaikkia tai osaa niistä ja ilmoittaa siitä komissiolle 30. syyskuuta 2019 mennessä. Lisäksi tukikelpoiset jäsenvaltiot voivat uusien säännösten mukaan käyttää kaikkia 10 c artiklan mukaisesti jaettuja päästöoikeuksia tai osaa niistä tukemaan investointeja modernisaatiorahaston puitteissa, mikäli ne ilmoittavat vastaavat määrät komissiolle 30. syyskuuta 2019 mennessä.

3. EU:N PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄN RAKENNE

3.1 Soveltamisalaan kuuluvat toiminnot, laitokset ja ilma-aluksen käyttäjät    

Osallistujamaiden 14 vuonna 2018 toimittamien 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan sallittuja laitoksia oli vuonna 2017 yhteensä 10 688. Vuonna 2016 niitä oli noin 10 790 ja vuonna 2015 noin 10 950.

Kuten aiempinakin vuosina, EU:n päästökauppajärjestelmän toimien puitteissa poltetut polttoaineet olivat vuonna 2017 suurimmalta osin fossiilisia. Kuitenkin 28 valtiota (29 valtiota viime vuonna) raportoi myös biomassan käytöstä 2 181 laitoksessa (20,4 prosenttia kaikista laitoksista). Viime vuonna biomassaa käyttäviä laitoksia oli 2 079 eli 19 prosenttia kaikista laitoksista. Kolme valtiota (LI, LV ja MT) ei raportoinut minkäänlaisesta biomassan käytöstä. 15 Biomassaan liittyvät päästöt olivat vuonna 2017 noin 145 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (8 prosenttia päästökauppajärjestelmässä ilmoitetuista päästöistä), mikä oli vain hieman enemmän kuin vuonna 2016, jolloin ne olivat noin 141 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (silloin myös noin 8 prosenttia päästökauppajärjestelmässä ilmoitetuista päästöistä). Vuonna 2017 vain Ruotsi ilmoitti kahden ilma-alusten käyttäjän käyttäneen biopolttoainetta (vuosina 2016 ja 2015 Saksa ilmoitti kolmen ja Ruotsi neljän ilma-alusten käyttäjän vastaavasta käytöstä).

Vuotuisiin päästöihin perustuvissa laitosten luokissa 16 vuotta 2017 koskevat tiedot osoittavat, että aiempien vuosien tapaan laitoksista 72 prosenttia kuului luokkaan A, lähes 21 prosenttia luokkaan B ja hieman yli 7 prosenttia luokkaan C. Yli 6 110 laitosta ilmoitettiin ’vähän päästöjä aiheuttavaksi laitokseksi’ (57 prosenttia kokonaismäärästä).

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia laitoksia, jotka harjoittavat polttolaitostoimintoja, on kaikissa osallistujamaissa. Useimpien osallistujamaiden raportoimia toimintoja ovat öljynjalostus sekä teräksen, sementin, kalkin, lasin, keramiikan, massan ja paperin tuotanto. Siltä osin kuin on kyse EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista toiminnoista, jotka koskevat muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöjä, lupia on ilmoitusten mukaan myönnetty lähinnä alumiinia ja perfluorihiilivetyjä (PFC-yhdisteitä) varten 12 maassa (DE, FR, EL, IS, IT, NL, NO, RO, SE, SI, SK ja UK) ja typpihapon tuotantoa ja N2O:ta varten 20 maassa (kaikki muut paitsi CY, DK, EE, ES, IE, IS, LI, LU, LV, MT, PT ja SI). Muista N2O-aloista on ilmoitettu adipiinihapon tuotannon osalta kolmessa maassa (DE, FR ja IT) ja glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannon osalta kahdessa (DE ja FR). Vain Norja ilmoitti hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvästä toiminnasta.

Seitsemän maata (ES, FR, HR, IS, IT, SI ja UK) on hyödyntänyt mahdollisuutta jättää vähäisten päästöjen aiheuttajat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle EU:n päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaisesti). Järjestelmän ulkopuolisten hiilidioksidipäästöjen määrä oli vuonna 2017 yhteensä 2,85 miljoonaa tonnia (noin 0,16 prosenttia todennettujen päästöjen kokonaismäärästä).

Jäsenvaltioiden vuonna 2018 toimittamien 21 artiklan mukaisten tietojen mukaan tähän mennessä kahdeksan maata (BE, DK, FR, HR, HU, LI, LT ja NL) on hyödyntänyt tarkkailua ja raportointia koskevan komission asetuksen 17 13 artiklassa tarjottua mahdollisuutta sallia yksinkertaistetut tarkkailusuunnitelmat tapauksissa, joissa riski on pieni. Vain Alankomaat on tullut mukaan vuoden 2016 jälkeen. Päästömääriltään vähäisten ilma-aluksen käyttäjien osalta säännöksen hyödyntämisestä on raportoinut kolme maata vuonna 2017(BE, IS ja PL).

Vuonna 2017 yhteensä 541:llä ilma-aluksen käyttäjällä raportoitiin olevan tarkkailusuunnitelma (verrattuna 503:een vuonna 2016 ja 524:ään vuonna 2015). Raportoiduista ilma-aluksen käyttäjistä 58 prosenttia (316) oli kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä ja loput 42 prosenttia (225) muita kuin kaupallisia ilma-aluksen käyttäjiä. 18 Ilma-aluksen käyttäjistä yhteensä 280 (lähes 52 prosenttia kokonaismäärästä) katsotaan vähäisten päästöjen aiheuttajiksi (249 (50 prosenttia) vuonna 2016 ja 274 (52 prosenttia) vuonna 2015).

3.2 Unionin rekisteri ja Euroopan unionin tapahtumaloki (EUTL)

Unionin rekisteri ja EUTL olivat täydessä toiminnassa 365 päivänä vuorokauden ympäri koko vuoden 2017 lukuun ottamatta teknisten päivitysten aiheuttamia lyhyitä keskeytyksiä, joiden kokonaiskesto oli noin 17 tuntia.

Vuonna 2017 komissio aloitti siirtymisen nykyaikaisempaan ja suojatumpaan unionin rekisterin ja EUTL:n yhteiseen isäntäportaaliin. Siirtymä saatiin päätökseen kesäkuussa 2018. Lisäksi komissio alkoi toteuttaa jäsenvaltioiden suostumuksella useita muutoksia, joiden tarkoituksena oli tehostaa unionin rekisterin käyttöä.

Helmikuussa 2018 EU:n päästökauppajärjestelmän rekisteriasetusta 19 muutettiin, jotta voidaan toteuttaa suojatoimenpiteitä EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden suojelemiseksi tapauksissa, joissa EU:n lainsäädäntöä ei enää sovelleta EU:sta eroavassa jäsenvaltiossa.

4. HIILIMARKKINOIDEN TOIMINTA VUONNA 2017

Tässä luvussa esitetään tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän tarjontaan ja kysyntään liittyvistä näkökohdista. Tarjontaa koskevassa osiossa on tietoja päästökatosta, päästöoikeuksien jakamisesta ilmaiseksi, NER300-ohjelmasta, huutokaupasta, poikkeamisesta täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla (10 c artikla) ja kansainvälisten hyvitysten käytöstä. Lisäksi siinä on kohta, jossa käsitellään välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmiä.

Kysynnän osalta annetaan tietoa todennettujen päästöjen määristä sekä menetelmistä tarjonnan ja kysynnän tasapainottamiseksi, kuten markkinavakausvarannosta.

4.1 Tarjonta: liikkeeseen lasketut päästöoikeudet

4.1.1. Päästökatto

Taulukossa 1 esitetään kiinteiden laitosten päästöoikeuksien määrä ja liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä 20 kunakin vuonna EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa.

Taulukko 1: EU:n päästökauppajärjestelmän päästökatto kaudella 2013–2020

4.1.2. Myönnetyt päästöoikeudet

4.1.2.1. Ilmaisjako

Kolmannen vaiheen aikana noin 43 prosenttia saatavilla olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan ilmaiseksi teollisuudelle ja sähköntuotantolaitoksille ja jäsenvaltioille huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus on 57 prosenttia.

Aluksi uusien osallistujien varannossa oli saatavilla 480,2 miljoonaa päästöoikeutta sen jälkeen, kun siitä oli vähennetty 300 miljoonaa päästöoikeutta NER300-ohjelmaa varten. Vuoden 2018 kesäkuuhun mennessä oli varattu 153,1 miljoonaa päästöoikeutta 780 laitokselle koko kolmannen vaiheen ajaksi. Jäljellä oleva uusien osallistujien varanto, joka on 327,1 miljoonaa päästöoikeutta, voidaan jakaa tulevaisuudessa. Näistä päästöoikeuksista merkittävän osan uskotaan kuitenkin jäävän jakamatta.

Vuoden 2018 kesäkuuhun saakka ilmaisia päästöoikeuksia jaettiin noin 376 miljoonaa vähemmän − laitosten tuotannon lopettamisen tai vähentämisen taikka tuotantokapasiteetin muutosten seurauksena − verrattuna tilanteeseen, jonka perusteella kolmannen vaiheen päästöoikeuksien jako alun perin laskettiin.

Taulukko 2: Vuosina 2013–2018 teollisuudelle ilmaiseksi jaettujen päästöoikeuksien määrä (miljoonaa) 23

Koska ilmaisjaon kysyntä ylitti saatavilla olevan määrän, päästöoikeuksien jakoa kaikille EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluville laitoksille vähennettiin samalla prosenttiosuudella soveltamalla ”monialaista korjauskerrointa” 25 . Komissio tarkisti 26 tammikuussa 2017 alkuperäiset monialaisen korjauskertoimen arvot unionin tuomioistuimen antaman tuomion 27 jälkeen.

4.1.2.1.1. NER300-ohjelma

Kahden ehdotuspyynnön tuloksena valittiin 38 uusiutuviin energialähteisiin liittyvää hanketta ja yksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvä hanke 20:ssä EU:n jäsenvaltiossa, ja niiden määrärahat ovat 2,1 miljardia euroa. Kuusi niistä on käynnissä: bioenergiahankkeet BEST Italiassa ja Verbiostraw Saksassa, onshore-tuulivoimahankkeet Windpark Blaiken Ruotsissa ja Windpark Handalm Itävallassa sekä offshore-tuulivoimahankkeet Veja Mate ja Nordsee One Saksassa.

Lopuista hankkeista 13 on tähän mennessä lopullisen investointipäätöksen vaiheessa ja 14 on peruutettu. Eri valmisteluvaiheissa on 11 hanketta. NER300-päätöstä muutettiin 20. marraskuuta 2017 28 niin, että siinä sallitaan ensimmäisen ehdotuspyynnön peruutettujen hankkeiden käyttämättä jääneiden varojen (tähän mennessä 487 miljoonaa euroa) investoiminen uudelleen nykyisiin rahoitusvälineisiin eli InnovFin-välineen energia-alan hankkeisiin ja Verkkojen Eurooppa ‑välineen velkainstrumenttiin, joita molempia hallinnoi Euroopan investointipankki.

Toisen ehdotuspyynnön peruutettujen hankkeiden käyttämättä jääneet varat (tähän mennessä 515 miljoonaa euroa) lisätään innovaatiorahaston käytettävissä oleviin varoihin (ks. kohta 2.3 ja lisäys 6).

Taulukko 3: Ensimmäisen ja toisen ehdotuspyynnön yhteydessä valitut NER300-hankkeet 29

4.1.2.1.2. Välillisten hiilikustannusten hyvittäminen

Komissio on tähän mennessä hyväksynyt 12 30 välillisten hiilikustannusten hyvitysjärjestelmää 11 jäsenvaltiossa. Viimeisimmät lisäykset ovat Walloonin järjestelmä, joka tuli voimaan 16.3.2018, ja Luxembourgin järjestelmä, joka sai valtiontukihyväksynnän 6.7.2018.

Kuten kohdassa 2.2. todetaan, vuonna 2018 tulivat voimaan uudet avoimuutta ja raportointia koskevat vaatimukset osana tarkistettua EU:n päästökauppadirektiiviä. Sen seurauksena jäsenvaltioiden, joilla on käytössä tällaisia taloudellisia toimenpiteitä, olisi asetettava kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä julkisesti saataville helposti saatavilla olevassa muodossa myönnetyn kompensaation kokonaismäärä ja erittely taloudellisista toimenpiteistä hyötyvää toimialaa ja toimialojen osaa kohden.

Taulukossa 4 on yhteenveto vuonna 2017 maksettuja hyvityksiä koskevista tiedoista, jotka jäsenvaltiot ovat julkaisseet.

Taulukko 4: Jäsenvaltioiden vuonna 2017 maksamat välillisten hiilikustannusten hyvitykset

Kymmenen jäsenvaltiota maksoi vuonna 2017 yhteensä noin 694 miljoonaa euroa välillisten kustannusten hyvityksiä. Niiden jäsenvaltioiden, joissa on käytössä hyvitysjärjestelmä, osuus EU:n BKT:stä on noin 70 prosenttia. Hyvityksiä saivat eniten kemikaaliala, muu metalliala kuin rautametalliala sekä rauta- ja teräsala.

Yhdessä tarkistetun EU:n päästödirektiivin avoimuutta koskevassa säännöksessä määritellään, että kunakin vuotena, jona jäsenvaltio käyttää yli 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista tällaisiin tarkoituksiin, sen on julkaistava raportti, jossa on esitettävä perustelut kyseisen määrän ylittämiselle. Siksi kyseiset jäsenvaltiot vertailivat välillisistä kustannuksista vuonna 2017 maksamiaan hyvityksiä huutokaupasta kalenterivuonna 2016 saamiinsa tuloihin. 42 Vuonna 2017 tämä 25 prosentin raja ylitettiin ja vastaava raportti laadittiin Alankomaissa, Belgiassa (Flanderissa), Ranskassa, Saksassa ja Suomessa.

4.1.2.2. Päästöoikeuksien huutokauppa

Huutokauppa-asetusta muutettiin vuonna 2017 ICE Future Europen (ICE) nimittämiseksi uudelleen Yhdistyneen kuningaskunnan huutokauppapaikaksi 10. marraskuuta 2017 alkaen. Muutos koski myös säännöksiä, jotka olivat lähestyvän markkinavakausvarannon täytäntöönpanon vuoksi välttämättömiä. Huutokauppa-asetusta muutetaan parhaillaan edelleen niin, että EEX lisätään Saksan huutokauppapaikaksi ja mahdollistetaan markkinavakausvarannosta otettujen innovaatiorahaston ensimmäisten 50 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaaminen vuonna 2020.

Raportointikaudella huutokaupat pidettiin seuraavissa huutokauppapaikoissa:

·European Energy Exchange AG (’EEX’) on toiminut yhteisenä huutokauppapaikkana yhteiseen hankintamenettelyyn osallistuville 25 jäsenvaltiolle ja Puolalle, joka päätti jäädä yhteisen hankintamenettelyn ulkopuolelle mutta ei ole vielä nimennyt omaa huutokauppapaikkaansa. EEX on pitänyt huutokauppaa 5. syyskuuta 2016 lähtien toisena yhteisenä huutokauppapaikkana, joka nimettiin 13. heinäkuuta 2016.

·EEX pitää huutokauppaa Saksan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

·ICE pitää huutokauppaa Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

Islanti, Liechtenstein ja Norja eivät vielä ole aloittaneet päästöoikeuksien huutokauppaamista. Nämä päästöoikeudet pyritään saamaan huutokaupattavaksi yhteisessä huutokauppapaikassa.

Vuonna 2017 EEX-huutokauppapaikassa, jossa päästöoikeuksia huutokaupataan 27 jäsenvaltion puolesta, huutokaupattiin 89 prosenttia huutokaupatusta kokonaismäärästä, kun taas ICE-huutokauppapaikassa huutokaupattiin 11 prosenttia kokonaismäärästä Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta. Vuonna 2018 pidettiin kesäkuun loppuun mennessä yli 1 270 huutokauppaa.

Taulukossa 5 esitetään yleiskatsaus EEX- ja ICE-huutokauppapaikoissa 30. kesäkuuta 2018 mennessä huutokaupattujen päästöoikeuksien määristä 43 , mukaan lukien yleisten päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat 44 .

Taulukko 5: Huutokaupattujen kolmannen vaiheen päästöoikeuksien kokonaismäärä kaudella 2012–2018

Huutokaupat sujuivat enimmäkseen kitkattomasti, ja huutokauppojen selvityshinnat vastasivat yleensä hyvin jälkimarkkinoiden hintoja.

Tammikuun 2017 ja kesäkuun 2018 välisenä aikana peruttiin neljä huutokauppaa, koska rajahintaa ei saavutettu tai koska tarjottu kokonaismäärä ei riittänyt huutokaupattuun määrään. Näiden neljän lisäksi vuodesta 2012 alkaen pidetyistä yli 1 270 huutokaupasta on peruttu kaikkiaan yhdeksän huutokauppaa. Lisäyksessä 2 on selvityshintoja koskeva katsaus kaikista yleisten päästöoikeuksien huutokaupoista vuodesta 2013 vuoden 2018 kesäkuun loppuun, mukaan lukien osallistujien määrä ja katesuhde. Huutokauppapaikat julkaisevat kunkin huutokaupan yksityiskohtaiset tulokset asiaa koskevilla verkkosivustoilla ajoissa. Lisätietoja huutokauppojen tapahtumista, mukaan lukien osallistuminen, katesuhteet ja hinnat, on saatavilla komission verkkosivustollaan julkaisemista jäsenvaltioiden raporteista. 45

Huutokaupat tuottivat jäsenvaltioille vuodesta 2012 vuoden 2018 kesäkuun loppuun mennessä yhteensä yli 26 miljardin euron tulot (pelkästään vuonna 2017 tulot olivat yhteensä 5,6 miljardia euroa). EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä ilmasto- ja energiatarkoituksiin vähintään 50 prosenttia huutokaupoista saaduista tuloista, mukaan lukien kaikki tulot, jotka on saatu yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi jaetuista päästöoikeuksista. Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan jäsenvaltiot käyttivät tai suunnittelivat käyttävänsä 80 prosenttia näistä tuloista ilmasto- ja energiatarkoituksiin vuonna 2017. 46

4.1.2.3. Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta energia-alalla

Sähköntuottajille maksutta jaettujen päästöoikeuksien määrä vuonna 2017 esitetään liitteen lisäyksessä 1 olevassa taulukossa 1, ja päästöoikeuksien enimmäismäärä vuotta kohden esitetään lisäyksen 1 taulukossa 2.

Vuosina 2009–2017 ilmoitetun investointituen kokonaisarvo on noin 11,3 miljardia euroa. Tästä summasta noin 80 prosenttia käytettiin infrastruktuurien kehittämiseen ja jälkiasennuksiin, ja loput koskivat puhtaita teknologioita tai tarjonnan monipuolistamista.

Jakamatta jääneet päästöoikeudet voidaan huutokaupata tai tarkistetun EU:n päästökauppadirektiivin säännösten mukaisesti kohdentaa tarjouskilpailulla valittuihin 10 c artiklan mukaisiin investointeihin vuosina 2021–2030 (ks. kohta 2.3). Kaaviossa 2 esitetään jaettujen päästöoikeuksien määrä vuosina 2013–2017.

Kaavio 2: 10 c artiklan mukaisesti maksutta jaetut päästöoikeudet

Kaaviossa 3 esitetään, kuinka paljon 10 c artiklassa tarkoitettuja päästöoikeuksia on jaettu, lisätty huutokauppoihin tai jätetty käyttämättä (jakamatta tai lisäämättä huutokauppoihin). Esimerkiksi Puolan 113:a miljoonaa päästöoikeutta, jotka on vähennetty sen vuosina 2013–2017 huutokaupatusta päästöoikeusosuudesta 10 c artiklan tarkoitusta varten, ei ole vielä jaettu eikä lisätty huutokauppaan.

Kaavio 3: Päästöoikeuksien jako (jaetut, huutokaupatut ja käyttämättömät)

Taulukossa 6 esitetään vuoteen 2017 mennessä 10 c artiklassa tarkoitettujen päästöoikeuksien määrä, joka on huutokaupattu kaudella 2013–2017, sekä jäljellä olevat käyttämättä jääneet päästöoikeudet. Taulukon viimeisessä sarakkeessa esitetään, kuinka paljon päästöoikeuksia voidaan tähän mennessä siirtää ja kohdentaa kaudella 2021–2030 investointeihin, jotka on valittu tarjouskilpailumenettelyllä.

Taulukko 6: 10 c artiklassa tarkoitettujen käyttämättä jääneiden päästöoikeuksien kohtelu 2013-2017

4.1.3. Kansainväliset hyvitykset

Vaikka kansainvälisten hyvitysten käyttöoikeuksien tarkka määrä toisen ja kolmannen vaiheen aikana (2008–2020) riippuu osittain tulevien todennettujen päästöjen määrästä, markkina-analyytikot arvioivat sen olevan noin 1,6 miljardia. Käytettyjen tai vaihdettujen kansainvälisten hyvitysten määrä oli 30. kesäkuuta 2018 yhteensä 1,49 miljardia, mikä on 90 prosenttia sallitusta arvioidusta enimmäismäärästä.

Kattava yleiskatsaus kansainvälisten päästöhyvitysten vaihtamisesta esitetään liitteen lisäyksessä 3.

4.2. Kysyntä: markkinoilta poistetut päästöhyvitykset

Vuonna 2017 unionin rekisteriin kirjattujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten päästöjen arvioidaan lisääntyneen hieman eli 0,18 prosenttia verrattuna vuoteen 2016. Hienoinen lisäys kääntää suuntauksen, jossa päästöt ovat vähentyneet vuonna 2013 käynnistyneen kolmannen vaiheen alusta lähtien. Se voi kuitenkin johtua reaalisen BKT:n 2,4 prosentin kasvusta, joka on suurempi kuin yhtenäkään vuotena nykyisen päästökauppakauden alun jälkeen.

Taulukko 7: Todennetut päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia)

BKT-tiedot on ilmoitettu osoitteessa http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tec00115  

(tiedot poimittu heinäkuussa 2018). Ilmailun todennetut päästöt ilmoitetaan erikseen osiossa 5.

Kuten taulukossa esitetään, päästöjen lisäys johtuu pääasiassa teollisuudesta, kun taas energia-alan päästöt ovat hieman vähentyneet.

Vuonna 2017 mitätöitiin vapaaehtoisesti 84 827 päästöoikeutta. Kaiken kaikkiaan heinäkuun 2018 loppuun mennessä on kirjattu 300 181 päästöoikeuden vapaaehtoista mitätöintiä.

4.3. Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen

Kolmannen vaiheen alussa vuonna 2013 EU:n päästökauppajärjestelmää leimasi päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välinen suuri rakenteellinen epätasapaino, joka oli noin 2,1 miljardia päästöoikeutta. Ylijäämä on pienentynyt tasaisesti nykyisen päästökauppakauden ajan. Vuonna 2014 se pysyi samana mutta pieneni huomattavasti eli 1,78 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2015, 1,69 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2016 ja 1,65 miljardiin päästöoikeuteen vuonna 2017. Kaiken kaikkiaan ylijäämä pieneni kolmen vuoden aikana lähes puolen miljardin päästöoikeuden verran. Vähennys kuvastaa vuosina 2014–2016 sovelletun takapainottamistoimenpiteen 49 vaikutusta, jota on osittain tasapainottanut päästöjen väheneminen vuosina 2013–2016.

Kaaviossa 4 esitetään ylijäämän kehitys Euroopan hiilimarkkinoilla vuoden 2017 loppuun asti.

Kaavio 4: Ylijäämän kehitys Euroopan hiilimarkkinoilla vuosina 2013-2017

Tarjonnan ja kysynnän välisen rakenteellisen epätasapainon korjaamiseksi perustettiin vuonna 2015 markkinavakausvaranto 50 päästöoikeuksien huutokauppatarjonnan joustavoittamiseksi. Markkinavakausvarantoa ryhdytään käyttämään vuonna 2019.

Hiilimarkkinakertomuksen avulla voidaan vahvistaa tarjontaa ja kysyntää koskevat luvut, jotka julkaistaan EU:n päästökauppadirektiiviin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvän raportointivelvoitteita koskevan aikataulun mukaisesti. Aikataulu, asiaankuuluvat tiedot ja soveltamisala esitetään liitteen lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 2. Tarjonnan ja kysynnän osatekijät vuonna 2017 esitetään kaaviossa 5. Kyseiset tiedot on myös julkaistu osana liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärää koskevaa tiedonantoa markkinavakausvarannon tarkoituksia varten. 51

Kaavio 5: Kumulatiivinen tarjonta ja kysyntä vuoden 2017 loppuun saakka

Tarjonta (kumulatiivinen, miljoonaa)     Kysyntä (kumulatiivinen, miljoonaa)

Komissio on valmistellut markkinavakausvarannon käyttöönottoa vuonna 2019 julkaisemalla vuoden 2017 toukokuun puolivälistä alkaen säännöllisesti edellisenä vuonna liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän. 52 Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärä julkaistiin toista kertaa toukokuussa 2018, ja se oli 1 654 574 598. 53 Vuoden 2018 julkaisu johtaa ensimmäisen kerran siihen, että päästöoikeuksia sijoitetaan markkinavakausvarantoon, mikä vähentää huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää vuoden 2019 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena.

Tarkistetussa EU:n päästökauppadirektiivissä tehdään kaksi merkittävää muutosta markkinavakausvarannon toimintaan (ks. myös kohta 2.1). Ensiksi varantoon vuodesta 2019 vuoteen 2023 sijoitettavien liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän osuus kaksinkertaistetaan 12 prosentista 24 prosenttiin. Tämä nopeuttaa ylijäämän pienentämistä huomattavasti. Toiseksi markkinavakausvarannossa säilytettävät päästöoikeudet, jotka ylittävät edellisen vuoden huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän, eivät ole enää voimassa vuodesta 2023 lähtien.

Vuoden 2019 huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää pienennetään siis vuoden 2018 liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän ja tarkistetun lainsäädännön perusteella lähes 265 miljoonalla päästöoikeudella vuoden 2019 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana, mikä vastaa 16:tta prosenttia ylijäämästä. Tämän seurauksena vuoden 2019 kahdeksana ensimmäisenä kuukautena huutokaupataan noin 40 prosenttia vähemmän päästöoikeuksia kuin vastaavana ajanjaksona vuonna 2018. Liitteessä 7 annetaan vuonna 2019 huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän perusteella tietoja jäsenvaltioiden osuuksista markkinavakausvarannossa tammikuusta elokuuhun 2019.

5. ILMAILU

Odotettaessa ICAO:n hyväksyntää asiaankuuluville CORSIA:n välineille ja sen jälkeen EU:n päätöksiä CORSIA:n mahdollisesta käyttöönotosta EU:ssa EU päätti vuonna 2017 laajentaa nykyistä poikkeusta EU:n päästökauppajärjestelmässä asetetuista velvoitteista kolmansiin maihin suuntautuvien ja niistä saapuvien lentojen osalta 31 päivään joulukuuta 2023 saakka, jollei uudelleentarkastelusta muuta johdu. Tarkoituksena oli myös antaa lisäpontta kansainväliselle prosessille. 54 Nykyinen ETA-alueen sisäinen soveltamisala säilyy siten vuoteen 2023 asti. Sen jälkeen olisi tarkoitus palata alkuperäiseen ”täysimittaiseen soveltamisalaan”, ellei uudelleentarkastelua tehdä.

Tarkistetussa EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään myös, että Euroopan komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle keinoista panna CORSIA täytäntöön EU:n lainsäädännössä direktiivin tarkistuksella. Lisäksi siinä säädetään 2,2 prosentin lineaarisen vähennyskertoimen soveltamisesta ilmailualan päästöoikeuksiin vuodesta 2021 lähtien.

Vuoden 2017 päästöoikeudet myönnettiin rajaamalla soveltamisala ETA-alueen sisälle. Ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrä oli hieman yli 33,1 miljoonaa päästöoikeutta. Tämä luku kattaa ilmaisjaon (hieman yli 32,0 miljoonaa päästöoikeutta) ja lähes 1,1 miljoonaa maksutonta päästöoikeutta, jotka kohdennetaan erityisvarannosta uusille osallistujille ja nopeasti toimintaansa lisääville ilma-aluksen käyttäjille. Tästä varannosta jaetut päästöoikeudet kaksinkertaistuvat vuosina 2017–2020, koska ne koskevat koko kautta 2013–2020.

Ilmailun päästöt kehittyivät niin, että todennetut päästöt lisääntyivät edelleen ja olivat vuonna 2016 yhteensä 64,2 miljoonaa hiilidioksiditonnia, jossa oli kasvua vuoteen 2017 verrattuna 4,5 prosenttia.

Tammi- ja joulukuun 2017 välisenä aikana huutokaupattiin noin 4,7 miljoonaa päästöoikeutta.

Taulukossa 8 esitetään yhteenveto ilmailualan todennetuista päästöistä, ilmaiseksi jaetuista päästöoikeuksista ja huutokaupatuista määristä kolmannen vaiheen alusta alkaen.

Taulukko 8: Ilmailualan todennetut päästöt ja päästöoikeudet

Kaudella 2013–2015 huutokaupattujen ilmailun päästöoikeuksien määrät kuvaavat lainsäätäjien vuoden 2013 päätöstä lykätä ja rajoittaa vaatimusten täytäntöönpanoa pelkästään ETA-alueen sisäisiin lentoihin. 57 Soveltamista ilmailualaan lykättiin vuosina 2012 ja 2013. Vuoden 2012 lykätyt määrät huutokaupattiin vuonna 2014, ja vaatimuksia alettiin soveltaa ilmailun vuosien 2013 ja 2014 päästöihin tammikuusta huhtikuuhun 2015.

6. MARKKINOIDEN VALVONTA

Vuonna 2014 hyväksytyissä MiFID II -paketissa ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevassa asetuksessa mukautetaan yleistä järjestelmää hiilimarkkinoiden erityispiirteiden mukaiseksi (ks. hiilimarkkinakertomus 2015) 58 .

Kaudella 2016–2018 hyväksyttiin useita toimenpiteitä, jotka kattavat MiFID II ‑paketin 59 ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan asetuksen 60 säännösten yksityiskohtia.

6.1. Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne ja verotuskohtelu

Päästöoikeuksien oikeudellinen luonne vaihtelee eri maissa rahoitusvälineistä ja aineettomasta omaisuudesta omistusoikeuksiin ja hyödykkeisiin. Direktiivin 21 artiklan mukaisesti vuonna 2018 toimitettujen tietojen mukaan ainakin viisi osallistujamaata (DE, IE, IT, NO ja SE) ilmoitti panneensa täytäntöön tai aikovansa panna täytäntöön kansallisen lainsäädännön muutoksia. Ne koskevat pääosin MiFID II ‑paketin täytäntöönpanoa. 61

Päästöoikeuksien verotuskohtelun osalta vain muutamat valtiot ilmoittavat, että arvonlisäveroa (alv) sovelletaan päästöoikeuksien myöntämiseen. Sitä vastoin useimmissa osallistujamaissa (kaikki paitsi CY, EE, IS ja LI) alv maksetaan päästöoikeustapahtumien yhteydessä jälkimarkkinoilla.

Suurin osa valtioista ilmoittaa soveltavansa kansallisiin päästöoikeustapahtumiin käänteistä verovelvollisuutta. Käänteisessä verovelvollisuudessa vastuu alv:n maksamisesta siirtyy tavaran tai palvelun myyjältä ostajalle. Se suojaa tehokkaasti alv-petoksilta. Marraskuussa 2018 neuvosto hyväksyi muutoksen 62 direktiiviin 2006/112/EY (alv-direktiivi), jotta poikkeuksen soveltamista voidaan jatkaa vuoden 2018 lopun jälkeen aina 30. kesäkuuta 2022 asti. Jäsenvaltioita kannustetaan jatkamaan käänteisen verovelvollisuuden soveltamista hiilimarkkinoiden riittävän suojan jatkamiseksi.

Lisäksi yhtiöiden päästöoikeuksia voidaan verottaa (esimerkiksi soveltamalla yhtiöveroa tai yhtiötuloveroa). Kuusitoista valtiota ilmoitti, että tällaista veroa ei peritä.

7. PÄÄSTÖJEN TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN

7.1. Yleinen kehitys

Komissio kannustaa edelleen parantamaan tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen sekä akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen täytäntöönpanoa eri maissa tarjolla olevien ohjeiden ja mallien perusteella 63 .

Kokemukset näiden kahden asetuksen täytäntöönpanosta ovat osoittaneet, että tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin sääntöjä on edelleen parannettava, selvennettävä ja yksinkertaistettava yhdenmukaistamisen edistämiseksi, toimijoiden ja osallistujamaiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi sekä järjestelmän tehokkuuden parantamiseksi.

Osallistujamaita on helmikuusta 2017 lähtien kuultu näiden kahden asetuksen päivittämisestä EU:n päästökauppajärjestelmän neljännen vaiheen valmistelemiseksi sekä tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin prosessien parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

Sääntöjen noudattamista koskevan järjestelmän on todettu tehostuneen sen jälkeen, kun tarkkailua ja raportointia koskeva asetus antoi valtioille mahdollisuuden tehdä sähköisestä raportoinnista pakollista. Vuonna 2018 kaikkiaan 16 osallistujamaata ilmoitti sähköisten mallien tai tiettyjen tiedostomuotojen käytöstä tarkkailumallien, päästöraporttien, todentamisraporttien ja/tai parannusraporttien laadinnassa. Kaksitoista osallistujamaata ilmoitti käyttäneensä EU:n päästökauppajärjestelmän raportointiin jonkinlaista automaattista IT-järjestelmää.

7.2. Sovellettu tarkkailumenetelmä

Vuonna 2018 toimitetuissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa todetaan, että useimmissa laitoksissa käytetään laskentaan perustuvaa menetelmää. 64 Vain 179 laitoksessa (1,7 prosenttia) 23 valtiossa ilmoitettiin käyttävän jatkuvatoimista päästömittausta, useimmiten Saksassa, Ranskassa ja Tšekissä. Maita on yhtä monta kuin viime vuonna, mutta tätä lähestymistapaa käyttäviä laitoksia on 29 enemmän.

Vain 11 valtiota ilmoitti fall back ‑menetelmän käytöstä: sitä käytetään 36 laitoksessa, ja se kattaa noin 3,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (verrattuna 5,1 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin edellisenä vuonna). Jopa 35 prosenttia fall back ‑menetelmään liittyvistä kokonaispäästöistä on peräisin yhdestä Alankomaissa sijaitsevasta laitoksesta.

Suurin osa laitoksista täyttää tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa annetut vähimmäismäärittämistasot. 65 Luokassa C vain 106 laitoksen (yksi enemmän kuin viime vuonna) eli 13,7 prosentin (13 prosenttia edellisenä vuotena) ilmoitettiin poikkeavan vähintään yhden parametrin osalta vaatimuksesta soveltaa ylimpiä määrittämistasoja merkittäviin lähdevirtoihin. Toiminnanharjoittaja saa poiketa vaatimuksista ainoastaan, jos se osoittaa, ettei ylin määrittämistaso ole teknisesti toteutettavissa tai että sen toteuttamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Kun edellytykset eivät ole enää sovellettavissa, toiminnanharjoittajien on parannettava tarkkailujärjestelmiään. Vuoden 2013 raportointikaudella ilmoitettiin 16 prosenttia luokan C kokonaismäärästä poikkeavan vaatimuksesta soveltaa ylimpiä määrittämistasoja. Luokan C laitoksissa ylimpien määrittämistasojen soveltaminen on siis parantunut kolmannen vaiheen alusta lähtien.

Vastaavasti 23 osallistujamaata on ilmoittanut, että 21 prosenttia luokkaan B kuuluvista laitoksista on saanut jonkinlaisen poikkeuksen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen perusvaatimuksista (verrattuna 22 prosenttiin viime vuonna ja 26 prosenttiin sitä edeltävänä vuonna). Tämä osoittaa ylimpien määrittämistasojen soveltamisen parantuneen vakaasti.

7.3. Akkreditointi ja todentaminen

Todentajien kokonaismäärää ei ilmoiteta komissiolle toimitetuissa 21 artiklan mukaisissa kertomuksissa, mutta polttoon akkreditoitujen todentajien määrään (akkreditoinnin merkittävin pätevyysala) perustuvan kohtuullisen arvion mukaan vuoden 2017 todentamisiin oli akkreditoitu vähintään 124 eri todentajaa. Ilmailualalla komissiolle vuonna 2018 toimitettujen 21 artiklan mukaisten kertomusten mukaan todentamisiin oli akkreditoitu 46 eri todentajaa vuonna 2017. Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön (EA) verkkosivustolle on koottu kansallisten akkreditointielinten yhteystiedot ja linkit niiden luetteloihin akkreditoiduista EU:n päästökauppajärjestelmän todentajista 66  

Todentajien vastavuoroinen tunnustaminen on ollut menestyksekästä osallistujamaissa: 26 maata ilmoitti, että niiden alueella toimii vähintään yksi ulkomainen todentaja.

Todentajien on todettu noudattavan hyvin akkreditointia ja todentamista koskevaa asetusta. Puola ilmoitti yhden todentajan akkreditoinnin keskeyttämisestä ja yhden todentajan akkreditoinnin peruuttamisesta ja Tšekki kahden todentajan akkreditoinnin peruuttamisesta vuonna 2017. Vuonna 2016 ilmoitettiin yhdestä akkreditoinnin keskeyttämisestä ja yhdestä peruuttamisesta, kun taas vuonna 2015 ei ilmoitettu yhdestäkään keskeyttämisestä tai peruuttamisesta. Vain Puola ilmoitti, että kahden todentajan akkreditoinnin pätevyysaluetta rajoitettiin vuonna 2017, kun vuonna 2016 rajoitettiin vain yhden todentajan pätevyysaluetta. Vuonna 2015 neljä maata ilmoitti yhteensä viiden todentajan akkreditoinnin pätevyysalueen rajoittamisesta.

Yhdeksän maata ilmoitti tänä vuonna todentajia koskevista valituksista (yksi enemmän kuin viime vuonna). Valitusten kokonaismäärä on myös 12 prosenttia pienempi. Vastaanotetuista valituksista 95 prosenttia on ilmoitettu ratkaistuiksi (viime vuonna osuus oli lähes sama eli 96 prosenttia). Valtioista kaksitoista ilmoitti havainneensa todentajien vaatimustenvastaisuuksia kansallisten akkreditointielinten ja toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon yhteydessä (verrattuna yhdeksään edellisenä vuonna).

8. YLEISKATSAUS HALLINTOJÄRJESTELYISTÄ

Merkittäviä muutoksia osallistujamaiden hallintojärjestelyissä ei ole havaittu edellisen raportointikauden jälkeen. Direktiivin 21 artiklan mukaisten vuonna 2018 toimitettujen tietojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon osallistuu valtioissa keskimäärin viisi toimivaltaista viranomaista 67 . Toimivaltaisten viranomaisten väliseen koordinointiin ilmoitettiin sovellettavan erilaisia välineitä ja menetelmiä, kuten lainsäädäntövälineitä tarkkailusuunnitelmien tai päästöselvitysten keskitettyä hallintaa varten (13 maassa), keskusviranomaisen sitovia ohjeita ja suuntaviivoja paikallisviranomaisille (9 maassa), säännöllisiä työryhmiä tai kokouksia viranomaisille (15 maassa) ja yhteisen IT-alustan käyttöä (11 maassa). Kahdeksan maata (CY, EE, IE, IS, IT, LI, LU ja MT) ilmoitti, ettei mikään edellä mainituista ole käytössä.

Vuonna 2018 yhteensä 14 maata (CY, DE, EE, FR, GR, IE, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE ja SK) ilmoitti, että toiminnanharjoittajilta ei peritä luvanantoon ja hyväksyttyihin tarkkailusuunnitelmiin liittyviä maksuja. Sama koski edellisvuotta. Vastaavasti muutoksia edelliseen vuoteen ei ollut ilma-alusten käyttäjissä, jotka eivät maksa maksuja 15 maassa (BE, CY, CZ, DE, EE, ES, GR, LI, LT, LU, LV, MT, NL, SE ja SK). Maksut vaihtelevat merkittävästi maiden kesken ja kyseisen palvelun mukaan. Esimerkiksi laitoksen lupaan ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut vaihtelevat viidestä eurosta 7 690 euroon, ja ilmailun osalta tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut viidestä eurosta 2 400 euroon.

Kaiken kaikkiaan osallistujamaiden järjestelmät, jotka on mukautettu hallinto-organisaation mukaisiksi, ovat enimmäkseen toimivia. Osallistujamaiden paikallisviranomaisten välistä viestintää ja parhaiden käytänteiden jakamista toimivaltaisten viranomaisten kesken olisi edelleen parannettava ja tuettava, myös EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamista käsittelevän foorumin ja vuotuisen EU:n päästökauppajärjestelmänvelvoitteiden noudattamista koskevan konferenssin toimilla.

9. VAATIMUSTEN NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA

EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten noudattamisaste on hyvin korkea: joka vuosi noin 99 prosenttia päästöistä todellakin katetaan riittävällä määrällä päästöoikeuksia. Vuonna 2017 noin prosentti päästöjä raportoineista laitoksista ei palauttanut kaikkia päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia 30. huhtikuuta 2018 mennessä. Kyseiset laitokset kattavat noin 0,4 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän päästöistä. Ilmailualalla vaatimuksia noudatettiin hyvin pitkälle: ilma-aluksen käyttäjät, jotka aiheuttivat 98 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista ilmailualan päästöistä, täyttivät vaatimukset.

Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat edelleen erilaisia vuotuisia päästöselvityksiä koskevia vaatimustenmukaisuustarkastuksia. Vuonna 2018 toimitetuista direktiivin 21 artiklan mukaisista kertomuksista ilmenee, että kaikki osallistujamaat tarkastivat vuotuiset päästöselvitykset niiden kattavuuden suhteen (100 prosenttia, paitsi ES 95%, FR 99 prosenttia, SE 3 prosenttia ja Yhdistynyt kuningaskunta 59 prosenttia). Kertomusten perusteella jäsenvaltiot tarkastivat keskimäärin lähes 80 prosenttia päästöselvityksistä sen suhteen, ovatko ne yhdenmukaisia tarkkailusuunnitelmien kanssa (kaikki maat), ja noin 74 prosentissa päästöselvityksistä tietoja verrattiin päästöoikeuksien jakamista koskeviin tietoihin (kaikki maat paitsi FI, IT, MT, NO ja SE). Osallistujamaista 24 ilmoitti suorittavansa myös ristiintarkastuksia muiden tietojen kanssa.

Direktiivin 21 artiklan mukaisten vuonna 2018 toimitettujen tietojen perusteella viidentoista maan toimivaltaiset viranomaiset toteuttivat varovaisia arvioita puuttuvista tiedoista 131 laitoksen osalta. Näistä 79 koski kuitenkin Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja vuotta 2017 edeltävien vuosien päästöjä. Ne perustuivat paljastuneisiin aiempiin virheisiin. Kun vuoden 2017 tiedoista vähennetään Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot, varovaisia arvioita ilmoitettiin yhteensä 52 laitoksen osalta (noin 0,5 prosenttia kaikista laitoksista). Vastaava laitosten määrä oli 57 (0,5 prosenttia) vuonna 2016 ja 45 (0,4 prosenttia) vuonna 2015. Arvioihin liittyvät vuoden 2017 päästöt olivat 2,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia (verrattuna 1,9 miljoonaan hiilidioksiditonniin edellisenä vuonna ja 8,3 miljoonaan hiilidioksiditonniin sitä edeltäneenä vuonna) eli noin 0,2 prosenttia kokonaispäästöistä (verrattuna 0,1 prosenttiin vuonna 2016 ja 0,5 prosenttiin vuonna 2015). Yleisin syy varovaisille arvioille oli päästöselvityksen puuttuminen 31. maaliskuuta tai päästöselvitykset, jotka eivät täyttäneet tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen tai akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen vaatimuksia.

Ilmailun osalta varovaisia arvioita puuttuvista tiedoista tehtiin kahdeksassa maassa 33 ilma-aluksen käyttäjän osalta (6,1 prosenttia kokonaismäärästä ja 0,8 prosenttia ilmailun päästöistä). Vastaava luku oli viime vuonna 18 ilma-aluksen käyttäjää (lähes 3,5 prosenttia) neljässä maassa.

Toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset ovat edelleen tärkeä täydennys todentajan työhön. Vuonna 2017 kaikki maat vahvistivat lisäävänsä laitoksia koskevia tarkastuksia. Suurin osa maista ilmoitti, että tällaiset tarkastukset ulotetaan myös ilma-aluksen käyttäjiin (kaikki muut paitsi CY, EL, IT, LI ja RO). Suurin osa maista (kaikki muut paitsi EL, IT, LU, MT ja SE) ilmoitti tehneensä laitoksissa pistokokeita vuonna 2017.

Vuonna 2017 yhdeksän maata ilmoitti määränneensä liikapäästösakkoa 30 laitokselle (BE 1, BG 3, CZ 1, FR 1, IT 8, PL 1, PT 1, RO 6 ja UK 8). Ilmailualalla liikapäästösakkoja ilmoitettiin määrätyn 61:lle ilma-aluksen käyttäjälle (DE 7, ES 3, FR 1, IT 6, LT 1, NL 1, PL 1, PT 6 ja UK 35).

Yhdeksän maata vahvisti määränneensä seuraamuksia (muita kuin liikapäästösakkoja) raportointikaudella 2017. Vankeusrangaistuksista ei ilmoitettu, mutta 73 laitokselle ja 27:lle ilma-aluksen käyttäjälle annettiin yhteensä 37,8 miljoonaa euroa 68 sakkoja, maksukehotuksia tai lopullisia varoituskirjeitä. 

Yleisimmät vuonna 2017 ilmoitetut rikkomukset olivat kapasiteetin muutosten ilmoittamatta jättäminen (24 tapausta), se, että todennettua vuotuista päästöselvitystä ei ollut toimitettu määräaikaan mennessä (23 tapausta), toiminta ilman lupaa (17 tapausta) ja asianmukaisesti hyväksytyn tarkkailusuunnitelman puuttuminen (11 tapausta).

EU:n päästökauppajärjestelmän viides soveltamiskauden arviointi aloitettiin vuoden 2018 alussa. Arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa päästökauppajärjestelmän noudattamista koskevia ongelmia osallistujamaiden tasolla ja tukea osallistujamaita järjestelmän täytäntöönpanon parantamisessa tunnistamalla parannusvaihtoehtoja, parhaita käytäntöjä ja koulutustarpeita. Uusi arviointi perustuu vuoden 2014 aiempaan arviointiin ja EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailua, raportointia, todentamista ja akkreditointia koskevassa tukihankkeessa vuosina 2015–2016 tehtyyn päästökauppajärjestelmän noudattamisen valvontatyöhön, jossa laadittiin toimintasuunnitelmat osallistujamaiden tukemiseksi järjestelmän noudattamisessa.

Uuden arvioinnin keskeinen uutuus on pätevyystesti, jossa kutakin maata edustavaa toimivaltaista viranomaista pyydetään tarkistamaan näytetarkkailusuunnitelma, vuotuinen päästöselvitys ja laitoksen muut raportit. Lisäksi analysoidaan joukko EU:n päästökauppajärjestelmän tarkkailua, raportointia, todentamista ja akkreditointia koskevia asiakirjoja yhdeltä tietyltä laitokselta kussakin maassa ja laaditaan maakohtaiset kyselytutkimukset, joilla täydennetään tietoja EU:n päästökauppajärjestelmän luvanannosta, tarkastuksista ja täytäntöönpanon valvonnasta sekä tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin täytäntöönpanosta.

10. PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

Viime vuoden tärkein tapahtuma oli EU:n päästökauppajärjestelmän kunnianhimoisen uudistuksen hyväksyminen seuraavaksi päästökauppakaudeksi. Uudistuksen jälkeen päästökauppajärjestelmällä voidaan edistää EU:n vuoteen 2030 ulottuvien ilmastotavoitteiden saavuttamista ja Pariisin sopimuksen sitoumusten toteuttamista. Uudistettu päästökauppajärjestelmä vähentää päästöjä 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja turvaa samanaikaisesti EU:n teollisuuden kilpailukyvyn. Lisäksi se auttaa teollisuutta ja energia-alaa vastaamaan innovointi- ja investointihaasteisiin, joita siirtyminen vähähiiliseen talouteen aiheuttaa. Tarkistetun lainsäädännön hyväksymisen jälkeen painopiste on nyt siirtynyt uusien säännösten täytäntöönpanoon ennen neljännen vaiheen alkamista. Täytäntöönpanotyö, erityisesti hiilivuotoihin ja ilmaisjakoon sekä innovaatiorahastoon liittyvä, on täydessä vauhdissa (ks. lisäys 6).

Viime vuosina sovitut lainsäädäntömuutokset, joiden tarkoituksen on ollut päästöoikeuksien ylijäämän pienentäminen, alkavat myös kantaa hedelmää. Päästöoikeuksien ylijäämä on jo pääasiassa takapainotuksen ansiosta vähentynyt huomattavasti ja oli kolmannen vaiheen alun jälkeen vuonna 2017 pienimmillään. Tänä vuonna julkaistu toinen markkinavakausvarannon ylijäämäindikaattori aiheuttaa ensimmäisen kerran päästöoikeuksien siirron varantoon. Yhdessä uudistetun päästökauppajärjestelmän lujittamistoimenpiteiden kanssa tämä vähentää päästökauppamääriä vuoden 2019 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana noin 40 prosenttia verrattuna vastaavaan määrään vuonna 2018. Koska varantoon sijoitetaan sen viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana kaksinkertainen määrä päästöoikeuksia, on odotettavissa, että ylijäämä pienenee tulevina vuosina edelleen huomattavasti. Näiden asioiden edistyminen on lisännyt markkinaosapuolten luottamusta, mitä kuvaa hiilen hintasignaalin vahvistuminen viime vuonna.

Myös ilmailun alalla edistyminen on ollut merkittävää. Ilmailun soveltamisalan rajoittamista ETA-alueen sisälle on jatkettu vuoteen 2023 asti lisävauhdin antamiseksi kansainväliselle prosessille, jonka tarkoituksena on perustaa ilmailun päästöjen hillitsemiseen tähtäävä maailmanlaajuinen järjestelmä, ja sen tulevan täytäntöönpanon helpottamiseksi EU:ssa. Tavoitetasoa on myös nostettu: vuodesta 2021 lähtien ilmailuun sovelletaan ensimmäisen kerran samaa lineaarista vähennyskerrointa kuin laitoksiin ja ilmailun päästökatto alenee siten 2,2 prosenttia vuodessa.

Kolmannen vaiheen viidentenä vuotena EU:n päästökauppajärjestelmän rakenne on myös pysynyt vakaana ja hallinto-organisaatio eri jäsenvaltioissa on osoittautunut tehokkaaksi. Lisäksi hiilimarkkinoiden avoimuuden, sijoittajansuojan ja eheyden kokonaistaso on noussut ja päästöoikeuksia on luokiteltu uusien rahoitusmarkkinasääntöjen mukaisesti rahoitusvälineiksi. Euroopan hiilimarkkinoiden jatkuvassa suojelemisessa arvonlisäveropetoksilta on myös otettu tärkeä edistysaskel hyväksymällä muutos arvonlisädirektiiviin, jotta voidaan jatkaa käännetyn verovelvollisuuden mekanismia koskevan poikkeuksen soveltamisesta vuoden 2018 lopun jälkeenkin.

Vahvistettu päästökauppajärjestelmä korostaa myös aktiivista yhteistyötä muiden sääntelyviranomaisten ja kumppanien kanssa hiilimarkkinoiden kehittämisessä tai täytäntöönpanossa Euroopan ulkopuolella.

Komissio aikoo jatkaa Euroopan hiilimarkkinoiden seurantaa ja toimittaa seuraavan kertomuksensa vuoden 2019 lopulla.

LIITE 

Lisäys 1

Taulukko 1: Sähköalan nykyaikaistamiseen kohdennettujen ilmaisten päästöoikeuksien määrä

Taulukko 2: Ilmaisten päästöoikeuksien vuosittainen enimmäismäärä poikettaessa täydestä huutokaupasta energia-alalla

Lisäys 2

Kaavio 1: Yleisten päästöoikeuksien huutokauppaa koskeva katsaus (2013–30. kesäkuuta 2018)

___ Huutokaupan selvityshinta

. Katesuhde

Lisäys 3

Taulukko 1: Yhteenveto kansainvälisten hyvitysten vaihdosta kesäkuun 2018 loppuun saakka

Lisäys 4

Taulukko 1: Päästökauppajärjestelmän tarjonta- ja kysyntätekijät

Taulukko 2: Tietojen julkaisuaikataulu

Lisäys 5

Taulukko 1: Unionin tuomioistuimen EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaan liittyvät ratkaisut ajanjaksolla heinäkuusta 2017 kesäkuuhun 2018

Lisäys 6

Taulukko 1: EU:n päästökauppajärjestelmän neljännen vaiheen täytäntöönpanon tilanne

Lisäys 7

Taulukko 1: Jäsenvaltioiden sijoitukset markkinavakausvarantoon tammikuusta elokuuhun 2019

(1)

EU:n kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2015 jo 22 prosenttia alle vuoden 1990 tason.

(2)

Kansallisten ennusteiden mukaan päästöt vähenevät edelleen vuoteen 2020 saakka, mutta vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä.

(3)

COM(2015) 337 final, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52015PC0337

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/410, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2018, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi sekä päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta (EUVL L 76, 19.3.2018, s. 3).

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2392, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 7).

(6)

Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus niiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välisestä yhteydestä (EUVL L 322, 7.12.2017, s. 3).

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(8)

Aiempina vuosina julkaistut kertomukset ovat saatavilla verkkosivustolla https://ec.europa.eu/clima/policies/ets_fi

(9)

Koontipäivä oli 29. kesäkuuta 2018.

(10)

Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen (EUVL C 158, 5.6.2012, s. 4).

(11)

Julkisen kuulemisen tulokset löytyvät täältä: https://ec.europa.eu/clima/consultations/public-consultation-establishment-innovation-fund_fi

(12)

Bulgaria, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro.

(13)

Jäsenvaltioissa, joiden BKT asukasta kohden oli markkinahintoina alle 30 prosenttia EU:n keskiarvosta vuonna 2013 (Bulgariassa ja Romaniassa), on tehty poikkeus tehokkaan ja kestävän kaukolämmön osalta. Tämä poikkeus koskee vain 30:tä prosenttia näiden jäsenvaltioiden käytettävissä olevasta rahoituksesta.

(14)

Viitattaessa direktiivin 21 artiklassa tarkoitettuihin kertomuksiin ’jäsenvaltiot’ tai ’valtiot’ käsittävät EU:n 28 jäsenvaltiota ja ETA-maat (Islannin, Norjan ja Liechtensteinin).

(15)

Biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt luetaan EU:n päästökauppajärjestelmässä nollaksi. Päästöt on siis raportoitava, mutta niitä varten ei tarvitse palauttaa päästöoikeuksia.

(16)

C-luokan laitoksissa hiilidioksidipäästöt ovat yli 500 000 tonnia vuodessa, B-luokan laitoksissa 500 000–50 000 tonnia vuodessa ja A-luokan laitoksissa alle 50 000 tonnia vuodessa. Lisäksi ’vähän päästöjä aiheuttavat laitokset’ ovat A-luokan laitosten alaluokka, jossa vuotuiset päästöt ovat alle 25 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Ks. komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30

(17)

Komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30).

(18)

Kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi palveluja julkisesti tarjoava matkustajalentoyhtiö. Muu kuin kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi yksityisomistuksessa oleva ilma-alus.

(19)

Komission asetus (EU) 2018/208, annettu 12 päivänä helmikuuta 2018, unionin rekisterin perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 389/2013 muuttamisesta (EUVL L 39/3, 13.2.2018, s. 3).

(20)

Vuodesta 2013 lähtien liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä on tulosta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, joka alkoi ilmaisjaosta (toimijoiden ETA-alueen toiminnan tehokkuuden vertailuarvojen perusteella). Huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä lasketaan sen perusteella, että ilmaisjaon osuuden (joka käsittää erityisen varauksen jaettavaksi myöhemmin nopeasti toimintaansa lisääville ilma-aluksen käyttäjille ja uusille tulijoille) olisi oltava 85 prosenttia ja huutokaupattavan osuuden 15 prosenttia.

(21)

Päivitettyihin lukuihin sisältyvät ilmaisjaon ja huutokaupattujen määrien lisäksi kansainvälisten hyvitysten vaihdot.

(22)

Sisältää tiedot vuoden 2018 ilmailun huutokauppakalenterista.

(23)

Luvut sisältävät jäsenvaltioiden kesäkuuhun 2018 mennessä ilmoittamat tiedot, ja ne saattavat myöhemmin toimitettavien ilmoitusten perusteella muuttua huomattavasti.

(24)

Alkuperäinen määrä ennen jäljempänä taulukossa ilmoitettujen vähennysten soveltamista.

(25)

Komission päätös 2013/448/EU (EUVL L 240, 7.9.2013, s. 27).

(26)

Komission päätös 2017/126/EU (EUVL L 19, 25.1.2017, s. 93).

(27)

Unionin tuomioistuimen tuomio 28.4.2016 yhdistetyissä asioissa C-191/14, C-192/14, C-295/14, C-389/14 ja C-391/14–C-393/14, Borealis Polyolefine GmbH ym. vastaan Bundesminister für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft ym., ECLI:EU:C:2016:311.

(28)

Komission päätös 2017/2172/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2017, päätöksen 2010/670/EU muuttamisesta niiden tulojen käytön osalta, joita ei käytetä maksuihin ensimmäisellä ehdotuspyyntökierroksella.

(29)

Komission päätöksen 2010/670/EU mukaisesti hankkeista, jotka on valittu ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä, oli tehtävä lopullinen investointipäätös vuoden 2016 loppuun mennessä, kun taas toisen ehdotuspyynnön yhteydessä valituissa hankkeissa määräaika oli vuoden 2018 kesäkuun loppu.

(30)

Lisäksi Ranskan ja Espanjan järjestelmiin on tehty muutoksia.

(31)

https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/723181/Indirect_Cost_Compensation_EU_ETS_UK_Publication_2017_Revised.pdf

(32)

Perustuu vuoden 2017 euron ja Englannin punnan keskimääräiseen vaihtokurssiin, joka oli 0,88723.

(33)

  https://www.strompreiskompensation.de/SPK/SharedDocs/news/SPK-Auswertungsbericht.html?__site=SPK  

(34)

https://www.cnc-nkc.be/sites/default/files/report/file/2018-08-13_rapportering_icl_2017_goedgekeurd_door_nkc_fr_en_nl.pdf

(35)

https://www.rvo.nl/subsidies-regelingen/subsidieregeling-indirecte-emissiekosten-ets

(36)

  http://www.lagie.gr/anakoinoseis/anakoinoseis/anakoinosi/article/1605/  

(37)

  http://ukmin.lrv.lt/lt/veiklos-sritvs/versloaplinka/pramone/valstybes-pagalba  

(38)

  http://www.envirofond.sk/_img/Prehlady/Dotacie/Dotacie_2017.pdf  

(39)

  https://www.ecologique-solidaire.gouv.fr/sites/default/files/Informations%20sur%20la%20compensation%20des%20coûts%20indirects%20en%20France.pdf  

(40)

https://tem.fi/documents/1410877/2414868/Päästökauppadirektiivin+mukaiset+tiedot+2017+maksetusta+kompensaatiotuesta/86ca7fc7-04f7-446b-843d-c4c6fb861386/Päästökauppadirektiivin+mukaiset+tiedot+2017+maksetusta+kompensaatiotuesta.pdf  

(41)

  http://www.mincotur.gob.es/PortalAyudas/emisionesCO2/concesion/2017/Paginas/Resolucion.aspx ja http://www.mincotur.gob.es/PortalAyudas/emisionesCO2/concesion/2017/Paginas/PropComplementaria.aspx

(42)

Syy vuoden 2017 hyvitysmaksujen ja vuoden 2016 huutokauppatulojen vertailuun on se, että vuoden 2017 maksut ovat korvausta kuluttajille kalenterivuonna 2016 sähköhankinnoista syntyneistä välillisistä kustannuksista.

(43)

Yleisten päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon päätös 1359/2013/EU. Ilmailun päästöoikeuksien määrät on määritetty ottaen huomioon päätös 377/2013/EU ja asetus (EU) N:o 421/2014.

(44)

 Kolmannen vaiheen päästöoikeuksien varhaiset huutokaupat toteutettiin vuonna 2012 ottaen huomioon sähköalalla laajalle levinnyt kaupallinen käytäntö, jossa sähköä myydään etukäteen ja tarvittavat tuotantopanokset (muun muassa päästöoikeudet) hankitaan tuotettua sähköä myytäessä.

(45)

  http://ec.europa.eu/clima/policies/ets/auctioning/documentation_en.htm

(46)

Lisätietoja jäsenvaltioiden huutokauppatulojen käytöstä on saatavilla vuoden 2018 edistymistä ilmastotoimissa koskevassa kertomuksessa, COM/2018/716 final, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=COM:2018:716:FIN

(47)

BKT-tiedot on ilmoitettu osoitteessa http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tec00115  

(tiedot poimittu heinäkuussa 2018).

(48)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1359/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta koskevien säännösten selventämiseksi (EUVL L 343, 19.12.2013, s. 1).

(49)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1).

(50)

C(2018) 2801 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2018_2801_en.pdf

(51)

C(2017) 3228 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2017_3228_en.pdf

(52)

C(2018) 2801 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2018_2801_en.pdf

(53)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2392, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 7).

(54)

Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon ilma-alusten käyttäjien päästöoikeustilien sulkemisia.

(55)

Kesäkuun 2018 loppuun asti.

(56)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 377/2013/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2013, poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 113, 25.4.2013, s.1).

(57)

COM(2015) 576 final, https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/strategies/progress/docs/com_2015_576_annex_1_cover_en.pdf

(58)

https://ec.europa.eu/info/law/markets-financial-instruments-mifid-ii-directive-2014-65-eu/amending-and-supplementary-acts/implementing-and-delegated-acts_en

(59)

https://ec.europa.eu/info/law/market-abuse-regulation-eu-no-596-2014/amending-and-supplementary-acts/implementing-and-delegated-acts_en

(60)

Päästöoikeuksien luokittelu rahoitusvälineiksi MiFID II -paketissa EU:n tasolla ei automaattisesti edellytä päästöoikeuksien oikeudellista (uudelleen)luokittelua kansallisessa lainsäädännössä, koska luokitus on tehty EU:n rahoitusmarkkinasääntelyn soveltamista varten eikä sen tarkoituksena ole kattaa päästöoikeuksien oikeudellista luonnetta (yksityisoikeuden perusteella) tai niiden käsittelyä kirjanpidossa.

(61)

Neuvoston direktiivi (EU) 2018/1695, annettu 6 päivänä marraskuuta 2018, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen tavaroiden ja palvelujen petosalttiita luovutuksia ja suorituksia koskevan valinnaisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin ja arvonlisäveropetosten torjunnassa käytettävän nopean reagoinnin mekanismin soveltamisajan osalta, EUVL L 282, 12.11.2018, s. 5–7.

(62)

Tarkkailua ja raportointia sekä akkreditointia ja todentamista koskevat mallit ja ohjeasiakirjat ovat saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/clima/policies/ets/monitoring_fi

(63)

Pääasiallinen syy tähän on se, että mittauksiin perustuvat menetelmät edellyttävät merkittävien resurssien käyttöä ja kasvihuonekaasukeskittymien jatkuvatoimista mittausta koskevaa taitotietoa, jota useilla pienemmillä toimijoilla ei ole.

(64)

Komission asetuksessa (EU) N:o 601/2012 edellytetään, että kaikki toiminnanharjoittajat täyttävät tietyt vähimmäismäärittämistasot. Suurempien päästölähteiden on täytettävä ylemmät määrittämistasot (eli tietojen on oltava luotettavampia), kun taas pienempiin päästölähteisiin sovelletaan kustannustehokkuussyistä löyhempiä vaatimuksia.

(65)

EA:n luettelo EU:n päästökauppajärjestelmän todentajia akkreditoivien kansallisten akkreditointielinten yhteystiedoista: http://www.european-accreditation.org/information/national-accreditation-bodies-having-been-successfully-peer-evaluated-by-ea  

(66)

Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat ilmoittaa useita alueellisia tai paikallisia viranomaisia yhtenä toimivaltaisena viranomaisena.

(67)

Tämä kokonaissumma ei sisällä Portugalissa ilmailualalla annettuja sakkoja, koska seuraamusprosessit olivat kesken eikä sakkojen määriä siten ollut vielä määritetty.

(68)

Unkari hyödynsi 10 c artiklan poikkeusta vain vuonna 2013.

(69)

Edellisten vuosien vaatimustenmukaisuutta koskevat voidaan korjata takautuvasti, jos ne esimerkiksi toimitetaan myöhässä.

(70)

Komission tiedonanto C(2018) 2801 final, 15.5.2018, saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/ets/reform/docs/c_2018_2801_en.pdf , julkaistu Euroopan parlamentin ja neuvoston 6.10.2015 antaman päätöksen (EU) 2015/1814 (markkinavakausvarantopäätös) nojalla.