EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.2.2017

COM(2016) 767 final

2016/0382(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2016) 416 final}
{SWD(2016) 417 final}
{SWD(2016) 418 final}
{SWD(2016) 419 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•1.1Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Uusiutuvat energialähteet auttavat hillitsemään ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä sekä saavat aikaan kestävää kehitystä, suojelevat ympäristöä ja parantavat kansalaisten terveyttä. Uusiutuva energia on myös nousemassa osallistavan talouskasvun liikkeelle panevaksi voimaksi, joka luo työpaikkoja ja vahvistaa Euroopan energiavarmuutta.

Edellä mainitut seikat on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa, jolla unionille annetaan toimivaltuudet edistää uusiutuvaa energiaa.

Euroopan unioni (EU) on pitkään ollut uusiutuvan energian edistämisessä ja kehittämisessä maailman ykkönen, joka ohjaa pyrkimyksiä torjua ilmastonmuutosta, edistää siirtymistä vähähiiliseen talouteen ja stimuloi alan erittäin lupaavaa talouskasvua. Komission puheenjohtaja Juncker on linjannut yhdeksi komission tärkeimmäksi poliittiseksi tavoitteeksi pyrkimyksen nostaa EU maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla. Tavoitteena olisi oltava paitsi uusiutuvan energian hyödyntämisen lisääminen, myös se, että eurooppalaisten yritysten keskeisten komponenttien toimitukset lisääntyvät EU:n sisällä ja sen ulkopuolella.

Nykyisissä puitteissa vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden EU:n tavoiteosuudeksi 20 prosenttia energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiskeinona ovat oikeudellisesti sitovat vuoteen 2020 asti asetetut kansalliset tavoitteet. Kansalliset uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmat ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY säädetyt kahden vuoden välein toteutettavat seurantatoimet ovat olleet tehokkaita avoimuuden lisäämisessä sijoittajiin ja muihin talouden toimijoihin nähden ja siten edistäneet uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen nopeaa kasvua kun niiden osuus on noussut vuoden 2007 10,4 prosentista 17 prosenttiin vuonna 2015.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi lokakuussa 2014 vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet ja vahvisti näin EU:n pitkän aikavälin sitoutumisen kunnianhimoiseen uusiutuvia energioita koskevaan strategiaansa. Uusissa puitteissa vahvistetaan Euroopan unionin tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus EU:ssa kulutetusta energiasta on vähintään 27 prosenttia vuonna 2030. Tämä tavoite, joka on sitova unionin tasolla, toteutetaan yksittäisten jäsenvaltioiden panoksilla, joita ohjaa tarve saavuttaa unionin tavoite yhteisesti. Uudet puitteet mahdollistavat tuloksen tekemisen kollektiivisesti ilman että jäsenvaltioita estetään asettamasta omia kansallisia tavoitteita, jotka voivat olla pidemmälle meneviä. Jäsenvaltiot voivat tukea uusiutuvien energialähteiden käyttöä, jolloin sovelletaan valtiontukisääntöjä.

Eurooppa-neuvosto on useaan otteeseen 1 kannustanut komissiota tarkistamaan ja kehittämään edelleen muun muassa uusiutuviin energialähteisiin liittyvää lainsäädäntöä vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisen tukemiseksi. Myös Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota esittämään uusiutuvia energialähteitä koskevaa lainsäädäntöä ja nostamaan tavoitetaso vähintään 30 prosenttiin.

EU:n energiajärjestelmäennusteet osoittavat, että ellei uusia toimenpiteitä oteta käyttöön, nykyiset jäsenvaltioiden ja EU:n toimenpiteet johtaisivat uusiutuvan energian käytön vain noin 24,3 prosentin osuuteen vuonna 2030. Kyseinen taso olisi huomattavasti alhaisempi kuin Eurooppa-neuvostossa sovittu EU:n tasolla sitova uusiutuvan energian 27 prosentin osuuden vähimmäistavoite, jolloin unioni ei kykenisi kollektiivisesti täyttämään vuoden 2015 Pariisin sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia. Unionin poliittinen tavoite nousta maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvien energialähteiden alalla vaarantuu niin ikään vakavasti, jos politiikkaa ei muuteta. Lisäksi unionilta jäisi saamatta energiavarmuudesta saatavat etuudet, joita energian tarjonnan lisääminen omista lähteistä tuottaisi, ja kuluttajien osallistuminen energiajärjestelmään vähenisi.

Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadintaehdotuksen, jäljempänä ’ehdotus’, taustalla oleva analyysi viittaakin siihen, että jos EU:n tason 27 prosentin vähimmäistavoite halutaan saavuttaa, politiikkaa on muutettava unionin tason puitteilla, joka johtavat EU:n, kansallisen ja alueellisen tason toimenpiteisiin. Näin sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että on väistämättä mahdotonta tarkasti sanoa, kuinka kauas tavoitteesta jäädään ottaen huomioon arvioinnin edellyttämät oletukset, ja että EU:n uusiutuvien energialähteiden 27 prosentin osuus on vähimmäistaso, joka on saavutettava, ja että tarvitaan merkittäviä investointeja, jotta erot EU:ssa saadaan kurottua umpeen (esim. 254 miljardia euroa uusiutuvalle energialle pelkästään sähköntuotannossa). Siksi tarvitaan pikaisesti selkeitä ja vakaita poliittisia signaaleja.

Samanaikaisesti ja ajantasaisen sääntelykehyksen puuttuessa vaarana on, että vieläkin suurempia eroja syntyy EU:n sisällä, jossa vain parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot jatkavat yhä uusiutuvan energian kulutuksen lisäämistä, kun taas jälkeen jääneillä jäsenvaltioilla ei ole mitään kannustinta lisätä uusiutuvan energian tuotantoaan ja kulutusta. Lisäksi nämä muutamaan jäsenvaltioon rajoittuvat ponnistelut tulisivat kalliimmiksi ja vääristäisivät edelleen energian sisämarkkinoita.

Unionin tason toimet ovat erityisen soveltuvia, kun otetaan huomioon perustavanlaatuinen ero vuoden 2020 puitteiden ja vuoden 2030 puitteiden välillä. Ensin mainitussa pystyttiin luottamaan kansallisten sitovien tavoitteiden voimaan ja siten antamaan jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa kansallisten toimenpiteiden valinnan suhteen, kun taas vuoden 2030 puitteet perustuvat yksinomaan EU:n tason sitovaan tavoitteeseen, joka muunnetaan kansallisiksi tavoitteiksi.

Unionin vuoden 2030 tavoite voidaan näin ollen saavuttaa parhaiten yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhdistäen niiden kansalliset toimet, joita tuetaan ehdotuksessa esitellyllä toimenpidekehyksellä. Sähköalalla jäsenvaltioilla on vastaisuudessa mahdollisuus edistää uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ottamalla käyttöön kustannustehokkaat kansalliset valtiontukisääntöjen alaiset tukijärjestelmät sekä EU:n tasolla määritellyt toimintapuitteet, muun muassa säännöt valtioiden rajat ylittävälle osallistumiselle. Lämmitys- ja jäähdytysalalla käyttämätöntä potentiaalia voidaan hyödyntää uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymisen ansiosta. Tämä on tarkoitus saavuttaa joustavasti jäsenvaltioiden pyrkimyksin. Liikenteen alalla tarvitaan yhdenmukaista lähestymistapaa biopolttoaineiden valtioiden rajat ylittävän kaupan vuoksi.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että tärkeä koko ilmasto- ja energiapolitiikan vuoteen 2030 ulottuvia puitteita koordinoiva elementti on energiaunionin hallinnointijärjestelmää koskeva ehdotus, joka pitää sisällään i) suunnittelun, jossa jäsenvaltiot laativat kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa; ii) raportoinnin- ja seurannan, jossa jäsenvaltiot raportoivat kansallisten suunnitelmien toteuttamisen etenemisestä; ja iii) puutteiden korjaamisen/korjaavat toimenpiteet, joiden yhteydessä komissio tarkastelee vuonna 2025 perusteellisemmin uusiutuvien energialähteiden käytössä tapahtunutta edistystä.

EU:ssa investointitarpeen pelkästään uusiutuvan sähköenergian tuotantoon on arvioitu olevan yli 1 biljoonaa euroa vuosina 2015–2030 2 . Siksi on ratkaisevan tärkeää lujittaa sijoittajien varmuutta, mikä onkin yksi ehdotuksen erityistavoitteista. EU investoi 48,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria uusiutuviin energialähteisiin vuonna 2015, mikä tarkoittaa noin 60 prosentin vähennystä vuoteen 2011 verrattuna, eikä lasku johdu yksinään teknologian kustannusten laskusta. Näin ollen vaikka unioni on edelleen ykkönen uusiutuvaan energiaan asukasta kohti tehtävissä investoinneissa, uusiutuviin energialähteisiin tehdyt kokonaisinvestoinnit ovat laskeneet EU:ssa nopeasti, lähes puolesta vuonna 2010 alle viidesosaan vuonna 2015.

Ajantasaistetuissa puitteissa on myös otettava huomioon uudet tekijät sijoitusalalla. Vuoden 2030 puitteet tarjoavat Euroopan unionille tilaisuuden investointien kasvattamiseen sekä kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. EU:n on pidettävä huoli siitä, että investoinneille tarvittavat edellytykset ovat olemassa. Euroopan investointiohjelmaan sisältyvän Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) on osoitettu olevan merkittäviä uusiutuvan energiaan liittyvien investointien edistäjiä. Euroopan investointipankin (EIP) tähän mennessä hyväksymistä ESIR-transaktioista 23 prosenttia koskee energia-alaa. Miltei puolet energia-alan hankkeista liittyy uusiutuvaan energiaan tehtäviin investointeihin. Tämä osoittaa, että yksityisillä sijoittajilla on aidosti kiinnostusta osallistua käytännön hankkeisiin eri puolilla EU:ta, sillä alan katsotaan olevan avainasemassa energiasiirtymän toteuttamisessa Euroopan unionissa ja sitä pidetään strategisena alana, johon kannattaa investoida. ESIR-rahaston rahoituksessa keskitytään kaudella 2014–2020 voimakkaasti vähähiilisiin investointeihin, joihin uusiutuvat energialähteet kuuluvat.

Ehdotus ESIR-rahaston keston sekä sen taloudellisen vahvuuden kaksinkertaistamisesta on myös nähtävä mahdollisuutena lisätä investointeja uusiutuviin energialähteisiin. ESIR-rahaston jatkamista vuoteen 2020 asti koskevaan ehdotukseen sisältyy tavoite suunnata jopa 40 prosenttia infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan investoinnista COP21-ilmastokokoukseen liittyviin hankkeisiin. Jotta tähän päästään, uusiutuvan energian hankkeiden yhdessä energiatehokkuuden kanssa on jatkossakin muodostettava valta-osa energia-alaan tehtävien investointien kohteista. Sen vuoksi on oleellista säilyttää oikeat signaalit niin, että yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa on selkeä käsitys siitä, millaisia EU:n politiikat ovat tulevaisuudessa. Tässä ehdotuksessa vahvistetaan tätä varten asianmukainen sääntelykehys. Investoinnit uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuden parantamiseen sekä Euroopan energiamarkkinoiden uudistamiseen ja yhdentymiseen ovat olennaisen tärkeitä siirryttäessä vähähiiliseen talouteen EU:ssa. Niitä tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea luomaan kasvua ja työpaikkoja kaikkialla Euroopassa sekä EU:n maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, sillä tällaisten investointien ylläpitämä teknologinen etu on olennaisen tärkeä Euroopan teollisuudelle.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä mainittakoon, että uusiutuvaa energiaa koskevaa nykyistä kehystä on tarkistettava myös vuonna 2009 alkaneen maailmanlaajuisen muutoksen huomioimiseksi, kun kilpailijat ovat uusiutuviin energialähteisiin lisäämiensä investointien ansiosta vahvistamassa asemiaan kansainvälisesti. Jos EU haluaa säilyttää johtoasemansa, tarvitaan vahvat uusiutuvan energian puitteet tukemaan uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä kaikilla sektoreilla. Tämä tuo muassaan merkittäviä hyötyjä Euroopan teollisuudelle koituvan kilpailuedun muodossa.

Ehdotuksessa säädetään periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat yhteisesti ja jatkuvasti varmistaa, että vuoteen 2030 mennessä saavutetaan kustannustehokkaasti uusiutuvien energialähteiden vähintään 27 prosentin osuus EU:n energian loppukulutuksesta kaikilla kolmella osa-alueella, joita ovat sähkö (RES-E), lämmitys ja jäähdytys (RES-H&C) ja liikenne (RES-T), niin että seuraavat erityistavoitteet otetaan huomioon:

puututaan investointiepävarmuuteen niin, että samalla otetaan huomioon hiilestä irtautumista koskevat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet;

varmistetaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kustannustehokas käyttöönotto ja markkinoille saattaminen;

varmistetaan uusiutuvien energialähteiden osuutta vuonna 2030 koskevan EU:n laajuisen tavoitteen kollektiivinen saavuttaminen laatimalla koordinoidusti energiaunionin hallinnointijärjestelmän kanssa poliittiset puitteet, jonka avulla vältetään mahdollinen tavoitteesta jääminen;

kehitetään kehittyneiden biopolttoaineiden hiilidioksidipäästöjen vähentämispotentiaalia ja selvennetään sitä, mikä on ravintokasveista tuotettujen biopolttoaineiden rooli vuoden 2020 jälkeen;

kehitetään uusiutuvien energialähteiden potentiaalia lämmitys- ja jäähdytysalalla.

Ehdotukseen sisältyvillä toimenpiteillä pyritään näin ollen puuttumaan oikeasuhteisella tavalla uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä tällä hetkellä haittaaviin seikkoihin. Tällaisia ovat muun muassa investoijien epävarmuus, hallinnolliset esteet, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen riittämätön kustannustehokkuus, poliittisten puitteiden ajantasaistamistarve sekä vaara, että kansalaisten sitoutuminen asiaan heikkenee siirryttäessä kohti vuoden 2030 tavoitetta.

1.2.•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotus on yhdenmukainen markkinoiden uutta rakennetta sekä energiaunionin hallinnointijärjestelmää koskevien ehdotusten kanssa samoin kuin energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevien direktiivien tarkistamisen, heinäkuussa 2015 annetun EU:n päästökauppajärjestelmäehdotuksen ja taakanjakoa koskevan asetusehdotuksen sekä heinäkuussa 2016 annetun maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevan asetuksen kanssa.

Ehdotusta on tarkasteltava yhdessä edellä mainittujen aloitteiden kanssa, jotka eivät yksin riitä takaamaan sitä, että EU saavuttaa kollektiivisesti ja kustannustehokkaasti uusiutuvien energianlähteiden vähintään 27 prosentin osuuden kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2030 mennessä.

Ehdotuksen lähtökohtana on markkinoiden rakennetta koskevan aloitteen mukaisesti sellaisten uusiutuvalle energialle valmiiden sähkömarkkinoiden kehittäminen, joilla lyhyen aikavälin markkinat ovat huippuunsa kehitetyt ja yhdentyneet, joilla joustavuus on avainasemassa uusiutuvien energialähteiden markkina-arvon kasvattamisessa ja joilla uusiutuvan energian tuottajat saavat nykyistä suuremman osan tuloistaan energiamarkkinoilta, mikä vähentää julkisen tuen tarvetta. Ehdotuksella täydennetään myös markkinoiden rakennetta koskevaa aloitetta ottamalla käyttöön erilaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on houkutella tarvittavia investointeja kustannustehokkaasti ja ripeästi sekä vähentää edelleen hallinnollista taakkaa, joka koituu uusiutuvan energian tuottajille, joihin kuuluvat myös oman uusiutuvan sähkönsä ja lämmön tuottavat kuluttajat.

Ehdotuksella täydennetään energiaunionin hallinnointijärjestelmää luomalla sellaiset edellytykset kaikilla kolmella alalla (sähkö, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne), jotka helpottavat EU:n tavoitteen saavuttamista kollektiivisesti. Samaan aikaan hallinnointijärjestelmää koskevalla aloitteella virtaviivaistetaan ja yhdennetään energiasäännöstön nykyisiä, myös uusiutuvia energialähteitä vuoden 2020 jälkeen koskevia suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvoitteita, joiden avulla voidaan seurata edistymistä EU:n laajuisen tavoitteen saavuttamisessa ja joiden ansiosta kansallisten suunnitelmien tavoitteita voidaan tarkistaa ja aktivoida tarvittaessa tekijöitä, joilla voidaan paikata aukkoja yhteisissä tavoitetasoissa tai toteutuksessa.

Energiatehokkuusdirektiivillä pyritään helpottamaan energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Ehdotettujen energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin lämmitystä ja jäähdytystä koskevilla säännöksillä täydennetään jäsenvaltioiden pyrkimyksiä helpottaa tähän ehdotukseen sisältyvien säännösten ja hallinnointijärjestelmää koskevan asetuksen mukaisesti uusiutuvan energian käytön yleistymistä lämmitys- ja jäähdytysalalla. Näin jätetään mahdollisimman paljon joustovaraa nykyisten järjestelmien kansallisten erojen huomioimiseksi ja samalla varmistetaan osallistuminen vuoden 2030 yleistavoitteen saavuttamiseen.

Vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten uudistettu ja tehostettu EU:n päästökauppajärjestelmä on tulevaisuudessa yhä tärkeämmässä asemassa, sillä se antaa aikaisempaa vahvemman signaalin siitä, että uusiutuvien energialähteiden kaltaisiin vähähiilisiin teknologioihin kannattaa investoida, ja sillä varmistetaan, että uusiutuvan energian ja ilmastonmuutospolitiikkojen välistä synergiaa hyödynnetään paremmin. Uudistetussa päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien hinnat eivät kuitenkaan riitä siihen, että EU:n tasolla sitova tavoite uusiutuvien energialähteiden vähintään 27 prosentin osuudesta saavutetaan. Uusiutuvia energialähteitä sähköalalla tukevilla säännöksillä varmistetaan, että tällaiset mekanismit täydentävät kaikilta osin päästökauppajärjestelmää ja että ne minimoivat mahdolliset kielteiset vaikutukset hiilen hintaan.

Ehdotetussa taakanjakoa koskevassa asetuksessa ehdotetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien sitovien kansallisten tavoitteiden asettamista EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla ja maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden sektorilla tarkentamatta sitä, miten tavoitteet voitaisiin saavuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. EU:n energiajärjestelmäennusteet osoittavat, että uusiutuvia energialähteitä koskevat politiikat ovat välttämättömiä sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä liikenteen aloilla päästökauppaan kuulumattomien alojen tavoitteen saavuttamiseksi kustannustehokkaasti.

Ehdotetun maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevan asetuksen tavoitteena on sisällyttää hiilidioksidipäästöt ja maa- ja metsätalouden poistumat vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin. Tiukennetuilla bioenergiaa koskevilla EU:n kestävyyskriteereillä pyritään siihen, että energia-alalla käytetyn metsäbiomassan kestävyys taataan vastaisuudessakin muun muassa maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevassa asetuksessa säädetyn vaatimuksen avulla, jolla varmistetaan energian tuotantoon käytetyn metsäbiomassan vaikutusta hiilidioksidipäästöihin koskeva asianmukainen hiilikirjanpito.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•2.1.Oikeusperusta

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 194 artiklan 2 kohtaan, joka on energiatoimenpiteiden oikeusperusta. Koska perussopimukseen sisältyy erityinen energiaan liittyvä oikeusperusta, sitä on aiheellista käyttää.

•2.2.Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta käsitellään tässä ehdotuksessa, sillä unionilla ei ole yksinomaista toimivaltaa uusiutuvia energialähteitä koskevassa politiikassa. Ehdotuksen perusteena on energian kasvava merkitys poliittisena ja taloudellisena haasteena ja sen tiivis yhteys sellaisiin politiikan aloihin kuin energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutos, sisämarkkinat sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.

EU:n toimien tarve

EU:n tason toimia tarvitaan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot osallistuvat uusiutuvan energian vähintään 27 prosentin osuutta koskevan EU:n tasolla sitovan tavoitteen saavuttamiseen kollektiivisesti ja kustannustehokkaasti. Jäsenvaltioiden edellytetään määrittävän omat tavoitetasonsa ja kehityskulkunsa kansallisten olosuhteidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Lineaarisen koko EU:n kattavan kehityskulun avulla edistymistä kohti EU:n laajuisen tavoitteen saavuttamista voidaan seurata ilman, että se sitoo yksittäisiä jäsenvaltioita. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukea on avattava asteittain, jotta voidaan puuttua sisämarkkinoiden hajanaistumiseen ja varmistaa rajat ylittävä myytävyys, etenkin liikenteen polttoaineita koskevien yhteisten sääntöjen osalta.

Sähköalalla EU on luonut yhdet yhdennetyt sähkömarkkinat, joiden tärkeimmät periaatteet, yhteisiin ongelmiin sovellettavat säännöt ja valtioiden rajat ylittäviä näkökohtia koskevat säännöt on vahvistettu EU:n tasolla. Tästä seuraa, että myös uusiutuvien energialähteiden rajatylittäviä näkökohtia on käsiteltävä EU:n tasolla erityissääntöjen avulla.

Eräillä bioenergian kehittämiseen liittyvillä kestävyysriskeillä on rajatylittävä ulottuvuus, ja näin ollen niihin voidaan tehokkaammin puuttua EU:n tasolla. Tämä koskee erityisesti ympäristövaikutuksia, kuten ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden häviämistä. Lisäksi biomassan käyttöön sähkön- ja lämmöntuotannossa tarvitaan yhdenmukaistettuja kestävän kehityksen EU:n puitteita helpottamaan ja edistämään biopolttoaineiden sisämarkkinoita.

Analyysi osoittaa, että toiminta vain jäsenvaltioiden tasolla saattaisi johtaa kilpailun vääristymiseen energian sisämarkkinoilla ja markkinoiden pirstoutumiseen, mikä puolestaan johtaa kauttaaltaan suurempiin kustannuksiin ja uusiutuvien energialähteiden vähäisempään hyödyntämiseen kaikkialla unionissa.

EU:n tason lisäarvo

Lämmitys- ja jäähdytysala vastaa lähes 50:tä prosenttia EU:n energiankulutuksesta, ja 75 prosenttia EU:n kulutuksesta tällä sektorilla on yhä fossiilispohjaista. EU:n laajuisen strategian puuttuminen on lisännyt sijoittajien epävarmuutta ja johtanut erittäin hajanaisiin paikallisiin markkinoihin, joilla kuluttajilla on vaikeuksia tehdä mieltymystensä mukaisia valintoja ja joilla sääntelypolitiikan puute luo kannustimia hajautettuun energiantuotantoon. EU:n ohjeet tällä alalla voisivat auttaa luomaan yhdennetyt EU:n uusiutuvien energialähteiden markkinat lämmityksen ja jäähdytyksen alalla. Siksi jäsenvaltioille tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja käyttämättömän potentiaalin hyödyntämiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla.

Lämmitys- ja jäähdytysalan paikallinen ulottuvuus huomioiden ehdotuksella luodaan yleiset puitteet, joilla kannustetaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä kyseisellä alalla niin, että jäsenvaltioille jätetään mahdollisuus tehdä paikallisten olosuhteiden edellyttämät mukautukset mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Liikenne vastaa noin kolmanneksesta EU:n energian kokonaiskysynnästä ja kysyntä katetaan lähes kokonaan öljyllä. Vaikka liikennealalla on jo käynnistynyt siirtyminen vähäpäästöiseen vaihtoehtoiseen energiaan, jota vauhditti nykyinen uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi, ala on jäänyt huomattavasti muiden sektoreiden jälkeen useista syistä. Tällaisia ovat muun muassa vahvojen kannustimien puute energian ja teknologian innovointeihin, joita tarvitaan energiajärjestelmän irtautumiseen pitkällä aikavälillä hiilestä ja liikennealan energiansaannin monipuolistamiseen, sekä sähköistämiseen liittyvät infrastruktuuriongelmat (joita pyritään parhaillaan ratkaisemaan panemalla täytäntöön vaihtoehtoisten polttoaineiden direktiivi sekä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistamisen yhteydessä ehdotetuilla toimenpiteillä).

EU:n yhteisellä toiminnalla varmistetaan, että politiikkatavoitteet (esim. kehittyneiden biopolttoaineiden hiilidioksidipäästöjen vähentämismahdollisuuksien kehittäminen) saavutetaan yhteisesti mahdollisimman alhaisin kustannuksin.

Vuoteen 2030 ulottuvien EU:n laajuisten uusiutuvien energialähteiden puitteiden avulla voidaan myös seurata ja tukea jäsenvaltioiden energiapolitiikkaa, jotta Euroopan kansalaisille voidaan tarjota kestävä, turvallinen ja kohtuuhintainen energiajärjestelmä. Jäsenvaltiot voivat paremmin suunnitella kansallisia toimenpiteitä vuoden 2020 tavoitteen saavuttamiseksi ennakoitavissa olevien EU:n sääntelypuitteiden avulla, jotka johtavat uusiutuvien energialähteiden alaa kohti vuoden 2030 tavoitteita uusiutuvien energialähteiden eurooppalaistamista tukemalla etenkin niin, että vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden markkinalähtöistä lähestymistapaa ja tuetaan valtioiden rajat ylittävien tukien avaamista. Näin varmistetaan, että uusiutuvia energialähteitä koskevat politiikat ovat johdonmukaisia muiden energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa, joita ovat päästökauppajärjestelmä, taakanjakoa koskevaa asetus ja vuodelle 2030 asetettu EU:n energiatehokkuustavoite. EU:n tason puitteet, joissa tukijärjestelmille asetetaan korkeatasoiset periaatteet, parantaisivat niin ikään sijoittajien varmuutta, jota on saatettu menneinä vuosina heikentää eräiden jäsenvaltioiden nykivällä politiikalla ja toisinaan taannehtivilla toimenpiteillä.

EU:n tason toimilla useat julkisten ja yksityisten investointien esteet (jotka liittyvät esimerkiksi lupamenettelyihin) voitaisiin poistaa ja puuttua jäsenvaltioiden eri lupaviranomaisten keskinäisen koordinoinnin puutteeseen, sekä tehostaa kansallisen tason elinten hallinnollisia valmiuksia valtioiden rajat ylittäviä hankkeiden ja tukijärjestelmien toteuttamiseksi.

EU:n toiminta tuo investoijille varmuutta EU:n laajuisen sääntelykehyksen muodossa ja auttaa hyödyntämään uusiutuvaa energiaa johdonmukaisesti ja kustannustehokkaasti kaikkialla EU:ssa. Se myös mahdollistaa energian sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden mahdollisuutta tuottaa erilaisia uusiutuvan energian muotoja valitsemansa energialähteiden yhdistelmän mukaisesti.

Tämän mukaisesti jäsenvaltioille jätetään laajasti harkintavaltaa ja joustoa edistää uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä kaikilla niiden talouden aloilla kansallisiin mahdollisuuksiinsa ja olosuhteisiinsa parhaiten sopivalla tavalla. Tähän liittyy myös vaihtoehto, jossa EU:n tason tavoitteeseen päästään tukemalla uusiutuvan energian hyödyntämistä muissa jäsenvaltioissa markkinoiden rakennetta koskevien ehdotusten mukaisesti.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

2.3.Suhteellisuusperiaate ja sääntelytavan valinta

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä esitetään EU:n toimia, joilla varmistetaan, että unioni saavuttaa vähintään 27 prosentin osuutta koskevan tavoitteen, mutta annetaan jäsenvaltioille joustoa suunniteltujen toimien toteuttamisessa ja sellaisten uusiutuvan energian muotojen kehittämisessä, jotka parhaiten sopivat niiden kansallisiin olosuhteisiin, mieltymyksiin ja mahdollisuuksiin edellyttäen, että ne yhdessä saavuttavat vähintään 27 prosentin osuutta koskevan tavoitteen.

EU:n tason tavoite merkitsee perustavanlaatuista muutosta toimintapoliittisessa kehyksessä vuonna 2030, kun oikeudellisesti sitovista kansallisista tavoitteista, joissa jäsenvaltioille annetaan laaja harkintavalta kansallisten toimenpiteiden suhteen, siirrytään Euroopan unionin tasolla oikeudellisesti sitovaan tavoitteeseen. Pelkästään kansalliset toimenpiteet johtaisivat kustannustehottomiin ja epätasaisiin toimiin eri puolilla EU:ta, mikä puolestaan johtaa uusiutuvien energialähteiden riittämättömään hyödyntämiseen EU:n energian sisämarkkinoilla, jolloin sovittua tavoitetta ei mahdollisesti saavuteta. Pelkät kansalliset toimenpiteet, joita koordinoidaan ehdotettujen hallintomekanismien avulla, eivät anna riittäviä takeita tavoitteen saavuttamisesta tai siitä, että tavoite saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja että vältetään tilanne, jossa osa jäsenvaltioista ryhtyy vapaamatkustajiksi, tai että markkinoiden hajanaisuutta onnistutaan vähentämään. Näin ollen EU:n tason toimilla voidaan luoda vankat ja vakaat puitteet, jotka mahdollistavat unionin sitovan vähintään 27 prosentin uusiutuvan energian tavoitteen toteutumisen vuonna 2030 kustannustehokkaasti ja kollektiivisesti niin, että toimet ovat oikeudenmukaisesti jakautuneet jäsenvaltioiden kesken ja niin, että ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhteisten toimien kustannustehokkuuden varmistamiseksi.

Erityisiin alakohtaisiin säännöksiin vaikuttaa se, että lämmitys- ja jäähdytys vastaa lähes 50:tä prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta, ja 75 prosenttia EU:n lämmityksen- ja jäähdytyksen polttoainetarpeesta saadaan yhä fossiilisista polttoainesta. Lämmitys- ja jäähdytysalan hiilivapaaksi saattaminen on ratkaisevaa, jos EU mielii edelleen pyrkiä asettamiensa pitkän aikavälin hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteisiin ja parantaa toimitusvarmuutta. Lämmitys- ja jäähdytysalan olisi katettava vuoteen 2030 mennessä lähes puolet 3 uusiutuvan energian EU:n tavoitteesta. Tämä suuruusluokka osoittaa toiminnan tarpeen kyseisellä alalla. Ehdotetuilla lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdoilla opastetaan jäsenvaltioita niiden valitessa toimintatapaa, jolla helpotetaan uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymistä tällä alalla, mikä edesauttaa kyseisen kustannustehokkaan osuuden saavuttamista, mutta niissä annetaan jäsenvaltioille laaja vapaus päättää yhdennettyjen ilmasto- ja energiasuunnitelmien muotoilusta. Jos kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät ehdotetun toimenpiteen, se kattaa noin neljänneksen vaihtoehtojen ”ei politiikan muutosta” ja EU:n vähintään 27 prosentin uusiutuvan energian tavoitteen välisistä eroista.

Jäsenvaltioiden tärkeät kansalliseen toimivaltaan kuuluvat seikat, kuten oikeus määritellä omien energiavarojen hyödyntämisen ehdot, valinta eri energiateknologien välillä ja energiahuollon yleinen rakenne, jätetään ennalleen. Bioenergian käytön kestävyyttä koskevassa EU:n kehyksessä on asetettu vähimmäisvaatimukset sen osoittamiseksi, että biomassaa käytetään kestävällä ja tehokkaalla tavalla liikenteessä sekä lämmön- ja sähköntuotannossa. Uusissa kestävän kehityksen säännöksissä noudatetaan riskiperusteista lähestymistapaa, ja niitä sovelletaan ainoastaan laajamittaista lämmön- ja sähköntuotantoa harjoittaviin tuottajiin.

Suhteellisuus varmistetaan takaamalla tasapaino kilpailukyvyn, toimitusvarmuuden ja kestävyyden tavoitteiden välillä sekä tarkastelemalla ehdotetun toiminnan vuoden 2030 jälkeen realisoituvia pitkän aikavälin etuja – eli ei pitäydytä vain lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaikutuksissa.

Sääntelyn aste on siis oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

2.4.Toimintatavan valinta

Sääntelytavaksi on valittu direktiivi, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön. Direktiivi on sopiva tapa edistää uusiutuvia energianlähteitä, koska siinä määritellään EU:n tavoitteet selkeästi, mutta jätetään jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa panna direktiivi täytäntöön kansallisiin olosuhteisiin parhaiten sopivin keinoin. Näin ollen direktiivissä on vain vähän sellaisia säännöksiä, joissa säädetään pakollisista toimista. Silloin kun tällaisia säännöksiä on, ne on annettu vain välttämättömän kustannustehokkaan hyödyntämisen lisäämiseksi kaikkialla unionissa (esim. tukijärjestelmien osittaista pakollista avaamista koskeva ehdotuksen 5 artikla).

Ehdotus aiheuttaa sisältömuutoksen uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiiviin. Uudelleenlaatimisen avulla voidaan antaa yksi lainsäädännöllinen teksti, johon tehdään halutut muutokset. Ne yhdistetään sitten aikaisemman säädöksen muuttumattomaan tekstiin, ja aikaisempi säädös kumotaan. Näin ollen uudelleenlaadittu direktiivi on asianmukainen väline, ja se on komission paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 4 antamien sitoumusten mukainen.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

3.1.REFIT-arviointi

Uusiutuvia energialähteitä koskevalle direktiiville tehtiin vuosina 2014–2016 sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) arviointi. Arvioinnin tulokset esitetään erillisessä REFIT-arviointia koskevassa yksiköiden valmisteluasiakirjassa yhdessä tähän ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin kanssa.

REFIT-arvioinnissa todettiin, että tavoitteessa lisätä kestävästi uusiutuvan energian osuutta EU:n energian loppukulutuksesta on onnistuttu. Sitovat kansalliset tavoitteet, kansalliset uusiutuvan energian toimintasuunnitelmat ja uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä säädetyt kahden vuoden välein toteutettavat seurantatoimet ovat olleet erityisen tehokkaita avoimuuden lisäämisessä sijoittajiin ja muihin talouden toimijoihin nähden ja ne ovat varmistaneet laadukkaan tiedon saamisen uusiutuvan energian markkinoista ja politiikasta jäsenvaltioissa. Tästä osoituksena on hyödyntämisen nopea kasvu heti direktiivin antamisen jälkeen, jolloin uusiutuvien energialähteiden osuus nousi vuoden 2007 10,4 prosentista 17 prosenttiin vuonna 2015.

Nämä säännökset yhdessä kansallisten politiikkojen ja ei-lainsäädännöllisten toimenpiteiden kanssa ovat edistäneet unionin energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamista kokonaisuudessaan, mikä on johtanut kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen, energian toimitusvarmuuden kasvamiseen, johtoasemaan innovoinnissa, työpaikkojen luomiseen, yleiseen hyväksyntään ja alueelliseen kehitykseen. Ne ovat osoittaneet merkittävyytensä, johdonmukaisuutensa, tehokkuutensa, vaikuttavuutensa ja lisäarvonsa EU:n energia- ja ilmastonmuutospolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Uusiutuva energia on tällä hetkellä sähköntuotannossa ainoa hiilestä irtautumisen vaihtoehto, jota hyödynnetään tahdilla, joka on lähellä sitä, mitä kansainvälisen energiajärjestön (IEA) pitkän aikavälin ennusteissa edellytetään maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi 2 celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon.

Vaikka EU kokonaisuutena ja kaikki jäsenvaltiot yhtä lukuun ottamatta ovat tällä hetkellä edenneet kohti vuodelle 2020 asetettuja uusiutuvan energian tavoitteita, niiden saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä voidaan varmistaa vain, jos jäsenvaltiot kiristävät tahtia uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä. Tämän lisäksi lisätoimet ovat tarpeen, jotta uusiutuvan energian hyödyntämisen etenemistä liikenteessä voidaan nopeuttaa sen varmistamiseksi, että alakohtainen 10 prosentin tavoite saavutetaan. Uusiutuvan energian hyödyntämiseen liikennealalla ovat vaikuttaneet kielteisesti etenkin sääntelyä koskeva epävarmuus, jonka ovat aiheuttaneet ravintokasveista tuotettuihin biopolttoaineisiin liittyvän epäsuoran maankäytön muutoksen riskin hallitsemista koskevat kauan kestäneet poliittiset keskustelut.

3.2.Sidosryhmien kuuleminen

3.2.1. Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Ehdotuksen valmisteluun on osallistunut laaja kirjo sidosryhmiä, jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan luettuina. Valmisteluun kuului 12 viikkoa kestänyt julkinen kuuleminen, 5. helmikuuta 2016 pidetty sidosryhmien tapaaminen, asiaa koskeva keskustelu Euroopan sähköalan sääntelyfoorumissa Firenzessä ja lukuisia kahdenvälisiä keskusteluja.

Julkinen kuuleminen käynnistettiin 18. marraskuuta 2015, ja se oli avoinna 10. helmikuuta 2016 asti. Komissio sai yhteensä 614 vastausta. Vastauksista 340 tuli kansallisilta ja EU:n laajuisilta järjestöiltä, mikä oli 58 prosenttia vastauksista. Näistä 110 oli peräisin toimialajärjestöiltä (18 % kaikista vastauksista) ja 90 uusiutuvan energian toimialalta (15 % kaikista vastauksista). Lisäksi 186 vastausta saatiin suoraan yrityksiltä (30 % kaikista vastauksista). Kuulemiseen osallistui yhteensä 19 kansallista hallitusta ja 22 alueellista tai paikallista viranomaista. Huomattavaa on, että merkittävä osa osallistujista oli yksittäisiä kansalaisia, energiaosuuskuntia ja valtiosta riippumattomia järjestöjä.

Komissio järjesti niin ikään bioenergian käytön kestävyyttä koskevan julkisen verkkokuulemisen 10. helmikuuta – 10. toukokuuta 2016. Siihen saatiin yli 950 vastausta. Tätä täydensi teemakohtainen sidosryhmien konferenssi, joka pidettiin 12. toukokuuta 2016.

3.2.2 Tiivistelmä sidosryhmien näkemyksistä

Julkiseen kuulemiseen toimitettujen vastausten yksityiskohtainen arviointi vahvistaa sen, että vastaajat ovat laajalti yksimielisiä useista julkisessa kuulemisessa esitetyistä seikoista. Tällaisia ovat muun muassa uusiutuvia energialähteitä säätelevän vakaan ja ennakoitavan EU:n oikeudellisen kehyksen tarve, se, että uudelleenlaaditulla direktiivillä on tärkeää määritellä täydentäviä toimenpiteitä vähintään 27 prosentin sitovan EU:n tason tavoitteen saavuttamiseksi, sekä uusiutuville energialähteille sopivien markkinoiden kehittäminen. Sidosryhmien näkemykset erosivat sitä vastoin toisistaan muissa kysymyksissä, jotka koskivat muun muassa tukijärjestelmien maantieteellistä soveltamisalaa ja uusiutuvan energian altistamista markkinaolosuhteille (esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden asettaminen ajojärjestyksessä etusijalle ja tasehallintavastuu).

Sähkömarkkinoiden yksityisten ja julkisten toimijoiden roolin suhteen EU:n lisätoimia kannatetaan energian kuluttajien ja paikallisviranomaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Valtaosa vastaajista tukee nykyistä vahvempia EU:n sääntöjä, joilla taataan, että kuluttajilla on mahdollisuus tuottaa ja varastoida omaa uusiutuvaa lämpöä ja sähköä ja osallistua kaikille asiaankuuluville energiamarkkinoille syrjimättömällä ja yksinkertaisella tavalla, myös yhteenliittymien kautta. Monet vastaajat kannattavat itse tuotetun energian järjestelmien yhä kasvavaa lyhyen aikavälin altistamista markkinoille niin, että verkkoon syötetty ylijäämäsähkö arvotetaan tukkuhinnalla. Useat uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät tuottajat korostavat kuitenkin, että siirtymäaikana kohti uudistettua sähkömarkkinarakennetta pienimuotoisten itse tuotetun energian järjestelmien markkinaperusteiset tukijärjestelmät ovat edelleen tarpeen. Useat vastaajista kannattavat uusiutuviin energialähteisiin liittyvien paikallisten aloitteiden rahoituksen saannin helpottamista.

Sidosryhmät korostavat, että tukijärjestelmien muuttaminen takautuvasti on estettävä. Eräitä muita seikkoja pidetään tärkeinä investointien vakauden lisäämiseksi. Tällaisia ovat hallinnollisten esteiden poistaminen, markkinoiden yhdentymisen tiivistäminen ja energiaperuskirjan määräyksiä pidemmälle menevä tehostettu investointisuoja. Monet vastaajat korostavat myös sitä, että uudelleenlaaditun direktiivin nopea täytäntöönpano – hyvissä ajoin ennen vuotta 2021 – on varmistettava oikea-aikaisten poliittisten signaalien lähettämiseksi ja näkymien tarjoamiseksi sijoittajille.

Useat jäsenvaltiot ovat erityisesti korostaneet, että jäsenvaltioiden oikeus valita omat energialähteensä ja kehittää valitsemiaan uusiutuvan energian teknologioita, esim. monipuolistamisen vuoksi, on taattava etenkin tukijärjestelmien suunnittelun yhteydessä. Ne korostivat myös, että uusiutuvan energian integrointi markkinoille on järjestettävä koordinoidusti eikä sitä voi jättää vain kunkin jäsenvaltion omista ilmoitusaikataulusta riippuvien hajanaisten prosessien kautta tehtäväksi.

Mainittakoon viimeisenä mutta ei vähäisimpänä se, että uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä vahvistetun vankan oikeudellisen kehyksen katsotaan olevan avainasemassa pyrittäessä saavuttamaan uusiutuvan energian vähintään 27 prosentin osuutta koskeva EU:n tavoite vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa vastaajista kannattaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joilla estetään tavoitteesta jälkeen jääminen, mutta katsoo myös korjaavien toimien olevan tarpeen, jos näin tapahtuu. Eräät sidosryhmät, kuten energia-alan sääntelyviranomaiset, korostavat, että täydentävien toimenpiteiden johdonmukaisuus kansallisten tukijärjestelmien kanssa on tarpeen varmistaa.

Julkisessa kuulemisessa korostettiin, että suurimpia esteitä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle liikenteessä ovat muun muassa vakaan poliittisen kehyksen puuttuminen vuoden 2020 jälkeiselle ajalle, biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva kauan kestänyt keskustelu ja sähköajoneuvojen korkea hinta. Valtaosa vastaajista katsoi myös, että EU:n laajuinen polttoaineen yhtiöittämisvelvoite olisi tehokas tai hyvin tehokas keino edistää kestävien uusiutuvien polttoaineiden kulutusta EU:n liikennealalla ja lisätä sähköautojen käyttöä.

Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin Firenzessä 13.–14. kesäkuuta 2016 pidetyssä kokouksessa, johon osallistuivat jäsenvaltiot, kansallisia sääntelyviranomaisia ja tärkeimpiä sidosryhmiä, todettiin, että vuoden 2020 jälkeiselle ajalle luotavien uusiutuvia energialähteitä koskevien puitteiden olisi perustuttava uusiutuvien energialähteiden täysimääräiseen integrointiin soveltuvaan vahvistettuun markkinoiden rakenteeseen, ja että on annettava vahva hiilen hintasignaali tehostetun päästökauppajärjestelmän avulla ja että uusiutuville energialähteille annettavan erityistuen, jos ja kun sitä tarvitaan, olisi oltava markkinapohjainen ja siinä olisi minimoitava markkinoiden vääristymisen mahdollisuus. Tämän vuoksi foorumi kannusti komissiota laatimaan osana uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin tarkistusta tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt edistämään markkinapohjaista ja alueellisempaa lähestymistapaa uusiutuvaan energiaan.

Bioenergian käytön kestävyyttä koskevassa julkisessa kuulemisessa oltiin eri mieltä bioenergian hyödyistä ja riskeistä, ja siitä, tarvitaanko uutta EU:n politiikkaa. Tästä huolimatta valtaosa vastaajista nosti bioenergian käytön kestävyyttä koskevan toimintapolitiikan pääasialliseksi tavoitteeksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen.

Jotkin julkisviranomaiset ja julkiset yritykset sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden tuottajat ja metsäalan yritykset sekä useat jäsenvaltiot ilmoittivat pitävänsä parhaimpana perusskenaariota, jossa uusia kestävyyttä koskevia EU:n vaatimuksia ei oteta käyttöön. Yhdeksi tärkeimmistä syistä tähän mainittiin se, että olemassa on muuta lainsäädäntöä, joka kattaa biomassaan perustuvaan energiaan liittyvät mahdolliset riskit, ja se, että vaarana on kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen syntyminen.

Toisaalta taas monet EU:n bioenergian tuottajat ja käyttäjät samoin kuin useat jäsenvaltiot kannattavat EU:n lisätoimia, joilla EU:n kestävyyskriteerit ulotetaan koskemaan lämmitykseen, jäähdytykseen ja sähköntuotantoon käytettävää biomassaa. EU:n pysyvä metsäkomitea, joka on EU:n metsänhoitotoimien neuvoa-antava ryhmä, tuki tuoreessa lausunnossaan vaihtoehtoa, jossa metsäbiomassaan sovelletaan riskiin perustuvaa kestävyyskriteeriä.

Lukuisat sidosryhmät ja etenkin puuta käyttävä teollisuus, kuten sellun ja paperin tuottajat ja ympäristönsuojelujärjestöt, kannattavat biomassan energiaksi muuntamiselle asetettavia tehokkuusvaatimuksia. Kansalaisjärjestöt kannattavat niin ikään ylärajan asettamista bioenergian kokonaiskäytölle ja tiettyjen raaka-aineiden tai lähteiden hyödyntämistä koskevia rajoituksia sekä biomassan tuotannolle asetettavia ympäristö- ja sosiaalisia vaatimuksia.

Sidosryhmät pyysivät yleisesti, että asetettaessa tiettyjä raaka-aineita koskevia toimenpiteitä raaka-aineita käsiteltäisiin yhdenmukaisesti niiden loppukäytöstä riippumatta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että polttoaineiden tuotantoon käytettävään maatalouden biomassaan ja lämmön- ja sähköntuotantoon käytettävään biokaasuun olisi sovellettava samoja sääntöjä.

3.3.Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Seuraavat merkittävimmät tutkimukset tilattiin ulkopuolisilta toimeksisaajilta:

Vaikutustenarviointitutkimus uudesta direktiivistä, jolla virtaviivaistetaan uusiutuvan energian hyödyntäminen ja taataan se, että EU saavuttaa vuodeksi 2030 asetetun uusiutuvan energian tavoitteensa – ECN, Oeko Institute, Eclareon, REBEL, SUER, BBH.

Tutkimus uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2016 kertomuksen valmistelemiseksi käytetystä teknisestä avusta valmisteltaessa uusiutuvia energialähteitä koskevaa EU:n pakettia vuosiksi 2020–2030 – Öko-Institut, E3-Modelling, Observ’ER, COWI.

Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon investointien tukeminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön syvän markkinaintegraation yhteydessä vuoden 2020 jälkeen: tutkimus EU:n, kansallisen ja alueelliseen tason vaihtoehdoista – Cambridge Economic Policy Associates (CEPA)

Tutkimus energiantuotantoon käytettävän biomassan kestävästä ja optimaalisesta hyödyntämisestä EU:ssa vuoden 2020 jälkeen – PricewaterhouseCoopers, Vito, TU Wien, Utrecht University, INFRO, Rutter Soceco.

EU:ssa kulutetun biomassan hiilidioksidivaikutukset – Forest Research UK, VTT, North Energy, Alterra.

Tutkimus EU:n tulevan bioenergiankysynnän vaikutuksista resurssitehokkuuteen, IISA, Idufor, EFI, Oeko Institute, IEEP.

3.4.Vaikutustenarviointi

Ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvionnissa ei esitetty parhaana pidettyjä vaihtoehtoja, vaan kutakin toimintavaihtoehtoa tarkasteltiin yksityiskohtaisesti lähtien asteittain liikkeelle nykykehitysskenaariosta (vaihtoehto 0), jossa kansallisia toimia jatketaan eikä EU:n tason lisätoimiin ryhdytä, aina vaihtoehtoisiin skenaarioihin EU:n kokonaisvaltaisista toimista jäljempänä luetelluilla viidellä alueella.

Sääntelyntarkastelulautakunta antoi 16. syyskuuta 2016 5 ensimmäisen lausuntonsa vaikutustenarvioinnista, ja pyysi, että arviointi toimitetaan sille uudelleen. Arviointia tarkistettiin, ja se toimitettiin 17. lokakuuta 2016 uudelleen sääntelyntarkastelulautakunnalle, joka antoi toisen kielteisen lausunnon 4. marraskuuta 2016, mutta ei pyytänyt enää, että vaikutustenarviointia tarkistetaan tai toimitetaan sille uudelleen.

Komissio katsoi tämän vuoksi aiheelliseksi jatkaa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksen valmistelua niin, että se ottaa asianmukaisesti huomioon sääntelyntarkastelulautakunnan toisessa lausunnossaan julkituoman varauksen. Komissio on valinnut lämmitys- ja jäähdytysalalle oikeasuhtaisempia ja vähemmän raskaita säännöksiä, hallintokehystä varten taas tehostettuja säännöksiä, joilla varmistetaan vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen. Se on myös varmistanut, että ehdotuksen sisältämät säännökset ovat täysin yhteensopivia valtiontukisääntöjen kanssa ja täydentävät niitä eivätkä rajoita komission toimivaltaa valtiontukien alalla. Ehdotetut säännökset ovat yleisiä periaatteita, jotka (tarvittaessa) edellyttävät markkinapohjaisten ja kustannustehokkaiden järjestelmien käyttöä. Tämä vastaa täysin uutta markkinarakennetta ja auttaa minimoimaan veronmaksajille ja sähkön kuluttajille aiheutuvat kustannukset. Säännökset lisäävät edelleen investointivarmuutta vuosina 2021–2030. Komissio on ottanut huomioon kaikki energiaunionin tavoitteet. Lopuksi komissio toteaa, että arvioon siitä, kuinka suuri ero on kurottava umpeen, liittyy väistämättömiä epävarmuustekijöitä, että EU:n tason 27 prosentin sitova tavoite on vähimmäistavoite ja että investoinneille, joilla on pitkä toteutusaika, on varmistettava vakaat ja oikea-aikaiset kannustimet. Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, komissio katsoo toimenpidekokonaisuuden olevan oikeasuhteinen ratkaisu ongelmiin. Tarkempia tietoja tästä esitetään tässä luvussa.

i) Vaihtoehdot uusiutuvan energian lisäämiseksi sähköalalla (RES-E)

a) Tukijärjestelmien yhteinen eurooppalainen kehys: 1) turvaudutaan vain markkinamekanismeihin; 2) markkinapohjaista ja kustannustehokasta tukea koskevat eurooppalaiset puitteet; 3) siirrytään pakollisesti kohti investointitukea.

Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä sallitaan tukijärjestelmät ja jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus valita tukijärjestelmänsä. Tämä on johtanut siihen epätyydyttävään tilanteeseen, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tukijärjestelmiä, joita on myöhemmin useissa tapauksissa muutettu tai peruutettu taannehtivasti. Tämä puolestaan on heikentänyt sijoittajien luottamusta. Näin ollen uudelleenlaaditussa uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä tarvitaan selkeämpiä sääntöjä sijoittajien luottamuksen lisäämiseksi.

Siksi vaihtoehto 2 pitää sisällään periaatteita tukijärjestelmille, joita jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön ja joita edelleen tarvitaan riittävien investointien houkuttelemiseksi vuodelle 2030 asetetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi. Kyseiseen vaihtoehtoon kuuluu jäsenvaltioiden tukijärjestelmien suunnitteluperiaatteet ja sijoittajansuoja taannehtivia muutoksia vastaan. Tällaisilla periaatteilla ei rajoiteta valtiontukisääntöjen noudattamista.

Sääntelyntarkastelulautakunta katsoi tässä, että nykyisillä valtiontuen suuntaviivoilla katetaan jo suurin osa vaikutustenarviointiin sisältyvistä kysymyksistä ja että niissä tunnustetaan jo vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet.

Näiden periaatteiden kirjaaminen lainsäädäntöön on poliittinen valinta. Tällaisten säännösten ansiosta tuetaan uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan eurooppalaistamista ja tehdään uusiutuvat energialähteet soveltuviksi markkinoille, ja samalla taataan sijoittajien oikeusvarmuus vuoteen 2030 asti. Lisätietoja on vaikutustenarvioinnin liitteessä 1. Ehdotetuissa puitteissa esitetään suunnitteluperiaatteita, joilla i) varmistetaan sijoittajille riittävä oikeusvarmuus kaudelle 2021–2030 ja ii) edellytetään (tarvittaessa) markkinalähtöisten kustannustehokkaiden ja uusiin parhaisiin suunnittelukäytäntöihin perustuvien järjestelmien käyttöä. Ehdotuksen periaatteissa noudatetaan linjauksia, jotka komissio teki ympäristö- ja energia-alan valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa, ja kehitetään niitä edelleen useilla aloilla ja etenkin rajatylittävässä osallistumisessa.

Puitteet takaavat tehokkaasti riittävän oikeusvarmuuden sijoittajille, sillä niissä määritellään markkinaehtoisuuden periaatteiden mukaisesti parhaisiin käytäntöihin perustuen yleiset perusperiaatteet kaudelle 2021–2030.

Samalla puitteet ovat oikeasuhteisia eivätkä liian ohjailevia, sillä säännöt ovat yleisluontoisia. Puitteissa noudatetaan myös toissijaisuusperiaatetta, koska niissä otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden oikeus valita energialähteiden yhdistelmänsä. Tämän vuoksi ehdotettavassa sääntelykehyksessä on tarpeen määritellä seuraavien välinen suhde: jäsenvaltioiden oikeus valita omat energialähteensä ja kehittää valitsemiaan uusiutuvan energian teknologioita, esim. monipuolistamisen vuoksi, sekä pyrkimys varmistaa eri teknologioiden välinen kilpailu. Näiden Euroopan energia-alan puitteiden perusperiaatteiden toimittaminen neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi tuo markkinoille integroimistavoitteille legitimiteettiä ja yleistä hyväksyntää.

Lisäksi eri sidosryhmät, muun muassa sääntelyviranomaiset 6 , sekä useat jäsenvaltiot ovat vaatineet tällaisia ehdotuksella käyttöön otettavia puitteita sovellettavien valtiontukisääntöjen ohelle.

b) Nykyistä koordinoidumpi alueellinen lähestymistapa: 1) pakollinen alueellinen tuki; 2) tukijärjestelmien pakollinen osittainen avaaminen valtioiden rajat ylittävälle osallistumiselle.

Ehdotus noudattelee vaihtoehtoa 2 (vaihtoehto 1 vaikutustenarviointiraportissa), jossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmien osittainen avaaminen valtioiden rajat ylittävälle osallistumiselle tehdään pakolliseksi. Kyseinen vaihtoehto takaa sen, että investointeja tehdään yhä enemmän siellä, missä mahdollisuudet ja muut ehdot ovat parhaat, jolloin järjestelmän kokonaiskustannukset ja tukimenot saadaan matalammiksi. Vaikutustenarvioinnin tulokset osoittavat, että kyseinen toimenpide vähentäisi energiajärjestelmän kustannuksia 1 miljardilla eurolla vuodessa kaudella 2021–2030, samalla kun kuluttajien maksamat uusiutuvan energian tukikustannukset vähenevät 3 prosenttia.

Kyseinen vaihtoehto on oikeasuhteinen, sillä siinä otetaan huomioon fyysisten yhteenliitäntöjen taso ja ehdotetaan vain asteittain tapahtuvaa osittaista avaamista. Se noudattaa toissijaisuusperiaatetta, sillä siinä ei rajoiteta jäsenvaltion toimivaltaa suunnitella omat tukijärjestelmänsä eikä näin ollen puututa jäsenvaltioiden oikeuteen valita energialähteidensä yhdistelmä.

c) Uusiutuviin energialähteisiin kohdennettu rahoitusväline: 1) EU:n tason rahoitusväline, jonka tukikelpoisuuskriteerit ovat väljät; 2) EU:n tason rahoitusväline, josta tuetaan uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevia erittäin riskialttiita hankkeita.

Tavoitteena on tehostaa nykyisistä tai uusista rahoitusvälineistä myönnettävien varojen käyttöä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä koskevien jäsenvaltioiden kunnianhimoisten tavoitteiden tukemiseksi. Tällaisten tukipuitteiden yksityiskohdat olisi vahvistettava valmisteltaessa vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä.

d) Hallinnollinen yksinkertaistaminen: 1) vahvistetut säännökset ja yksi ainoa yhteyspiste, aikajänteet ja polttoainelähteiden vaihtamisen helpotetut menettelyt; 2) kestoltaan rajattujen lupamenettelyiden mahdollistaminen niin, että pienet hankkeet hyväksytään automaattisesti yksinkertaisen ilmoituksen avulla.

Vaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistelmä on valittu ehdotuksessa parhaaksi, jotta voidaan luoda uusiutuviin energialähteisiin liittyville hankkeille lupamenettely, jossa lupia haetaan vain yhdeltä nimetyltä viranomaiselta (keskitetty yhteyspiste), asettaa lupamenettelyille enimmäiskesto, varmistaa, että pienten hankkeiden kohdalla pelkkä jakeluverkonhaltijoille tehtävä ilmoitus riittää, ja antaa erityssäännös lupamenettelyjen nopeuttamiseksi nykyisten uusiutuvaa energiaa tuottavien laitosten polttoainelähteen vaihtamiseksi. Kyseinen vaihtoehto mahdollistaa sen, että voidaan luoda lupamenettelyt, jotka ovat hakijoiden kannalta selkeämmät ja avoimemmat, ennustettavammat ja vähemmän aikaa vievät.

Kyseinen vaihtoehto on oikeasuhteinen, sillä se merkitsee suurelta osin jo joissakin jäsenvaltioissa käytössä olevien parhaisiin käytäntöihin perustuvien menettelyjen toteuttamista. Siitä ei aiheudu korkeita kustannuksia. Se noudattaa toissijaisuusperiaatetta, koska jäsenvaltiot voivat päättää, miten ne organisoivat keskitetyt yhteyspisteet. Se ei myöskään vaikuta lupamenettelyiden sisältöön.

ii) Vaihtoehdot uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla (RES-H&C):

a) Uusiutuvan energian valtavirtaistaminen lämmityksen ja jäähdytyksen toimituksissa: 0) nykyisten kansallisten toimien jatkaminen ilman EU:n toimia; 1) uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa lämmitys- ja jäähdytysalalla koskevan velvoitteen asettaminen fossiilisten polttoaineiden toimittajille; 2) sama velvoite kuin edellä, mutta kaikille polttoainetoimittajille.

Suositeltavin vaihtoehto oli vaihtoehto 2, jossa jäsenvaltioiden nimeämien toimittajien, jotka kattavat vähintään 50 prosenttia energian tarjonnasta, olisi edellytetty asteittain sisällyttävän uusiutuva energia myynnin vuotuiseen kokonaismäärään vuoteen 2030 asti (1 prosenttiyksikkö vuosittain).

Sääntelyntarkastelulautakunta kyseenalaisti lämmitys- ja jäähdytysenergiantoimittajille asetettavan velvoitteen oikeasuhteisuuden. Näiden huolenaiheiden poistamiseksi nykyisessä ehdotuksessa velvoite korvataan jäsenvaltioille avoinna olevilla useilla eri vaihtoehdoilla, mikä tuo kansallisen tason toteuttamiseen joustavuutta.

Lämmityksen ja jäähdytyksen osuus on lähes puolet EU:n energian loppukäytöstä 7 , ja vaikka uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa on kasvanut yli 8 prosenttiyksikköä vuosina 2009–2015, uusiutuvien energialähteiden osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä kasvoi samalla ajanjaksolla ainoastaan 3 prosenttiyksikköä. Siksi tällä alalla tarvitaan pitkälle menevää mutta joustavaa toimenpidettä.

Kyseinen vaihtoehto on oikeasuhteinen, koska siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen lisäämiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla EU:n tasolla eikä siinä aseteta suuria rasitteita pk-yrityksille.

Kyseinen vaihtoehto on energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukainen ja täydentää niitä. Energiansäästö ja kunnostaminen etenkin rakennusalalla edistää energiatehokkuutta lämmitys- ja jäähdytysalalla. Samalla lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdot nopeuttaisivat siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuvien energialähteiden käyttöön lämmityksessä ja jäähdytyksessä, ja ne kattaisivat myös olemassa olevan rakennuskannan. Lämmityksen ja jäähdytyksen toimituksiin ja energian käyttöön rakennusten tasolla kohdistettavat uusiutuvaa energiaa edistävät toimenpiteet vähentävät teknologialukkiutuman vaaraa, mikä tarkoittaa sitä, että energiatehokkuuteen keskittymällä saataisiin aikaan vain se, että fossiilisia polttoaineita korvataan tehokkaammilla mutta yhtä kaikki fossiilisten polttoaineiden ratkaisuilla.

b) Uusiutuvien energialähteiden ja hukkalämmön hyödyntämisen helpottaminen kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä; 1) parhaiden toimintatapojen jakaminen; 2) energiatehokkuustodistukset ja verkkoon pääsyn avaaminen paikallisille lämmön ja kylmän tuottajille; 3) 1 ja 2 kohdan toimet yhdessä tehostettujen kuluttajan oikeuksia koskevan kehyksen kanssa.

Vaihtoehto 3 on suositeltavin tässä ehdotuksessa. Kyseinen vaihtoehto antaa kuluttajille mahdollisuuden tuottaa uusiutuvaa lämpöenergiaa paikallisesti ja käyttää kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmää paikallisten synergiaetujen aikaansaamiseksi muiden käyttäjien kanssa, joten sillä on näin myönteinen sosiaalinen vaikutus. Mahdollisuus irtikytkentään mahdollistaisi ylimääräisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan lämmöntuotannon kaudella 2020–2030, mikä osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Vaikka verkosta irtikytkemisen sallimisella voi olla kielteisiä vaikutuksia paikallisten kaukolämpö- tai kaukojäähdytysyritysten tuloihin, myönteiset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset kumoavat nämä vaikutukset.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen, sillä hallinnollinen taakka on suoraan verrannollinen kaukolämpöjärjestelmien yleisyyteen kansallisella tasolla. Erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa kaukolämmön osuus on alhainen, lupamenettelyt ovat kevyet ja irtikytkennän kysyntä on todennäköisesti maltillista.

Kaukolämmitys ja -jäähdytyssektorin osuus EU:n energiajärjestelmästä on noin 10 prosenttia. Uusiutuvan energian osuutta EU:n energiajärjestelmässä on mahdollista kasvattaa kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien kautta. Alalla piilee valtavasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, jollaisia ovat esimerkiksi teollisen mittakaavan lämpöpumppujen käyttöönottaminen kaukolämmityksessä, ja arvioiden mukaan yli 25 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka soveltuvat geotermisiin kaukolämpösovelluksiin. Kaukolämpöjärjestelmät edustavat lisäksi merkittävää infrastruktuuriteknologiaa, joka edesauttaa jätteistä energiaa tuottavien laitosten parempaa kokonaishyötysuhdetta. 8  

Vanhempia kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiä on mukautettava niin, että ne kykenevät ottamaan vastaan uusiutuvan energian tarjonnan lisääntymisen. Nykyiset investoinnit kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen eivät kuitenkaan mahdollista siirtymistä tehokkaaseen ja uusiutuvaan energian tuotantoon.

Energiatehokkuutta koskevat toimet eivät edellytä kovin monimutkaista hallinnollista tukea, ja ne voivat mahdollisesti lisätä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä merkittävästi, joten toimi on tehokas.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (sillä se luo tasapuoliset toimintaedellytykset paikallisten kaukolämmön- ja -jäähdytyksen tarjoajien ja rahoittajien sekä lämmön käyttäjien välille avoimen ja vertailukelpoisen järjestelmän ansiosta) ja noudattaa toissijaisuusperiaatetta (koska siinä määritellään periaatteet, mutta kunnioitetaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten roolia kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien luomisessa).

iii) Vaihtoehdot vähähiilisten ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi liikennealalla (RES-E):

1) uusiutuvista lähteistä peräisin olevien kehittyneiden polttoaineiden EU:n tason yhtiöittämisvelvoite; 2) uusiutuvista lähteistä peräisin olevien liikenteen kehittyneiden polttoaineiden EU:n tason yhtiöittämisvelvoite (kehittyneet biopolttoaineet mukaan luettuina) yhdessä elintarvikepohjaisten biopolttoaineiden vähentämisen sekä tälle vähentämiselle tarjottavien moninaisten vaihtoehtojen kanssa, joissa otetaan huomioon vähentämisen tahti ja laajuus; 3) vaihtoehtoon 2 pohjautuva ilmailun ja merenkulun uusiutuvien polttoaineiden kohdennettu EU:n tason yhtiöittämisvelvoite; 4) kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoite (polttoaineiden laatua koskevan direktiivin jatkoa).

Sääntelyntarkastelulautakunta katsoi, että olisi määriteltävä selkeästi biopolttoaineiden kestävyys ja se, miten paljon ne voivat edesauttaa unionin tason tavoitteen saavuttamista ja että niitä olisi arvioitava samalla tavoin kuin muitakin bioenergian muotoja. Lautakunta pyysi niin ikään, että harkittaisiin vielä yhtä vaihtoehtoa, jossa kaikille biopolttoaineille asetetaan tehostetut kestävyyskriteerit.

Vaikutustenarvioinnissa analysoitiin näitä neljää EU:n toimintavaihtoehtoa, joilla edistetään hiilestä irtautumista ja energialähteiden monipuolistamista liikenteen polttoaineissa ja joissa samalla otetaan huomioon ravintokasveista tuotettuihin biopolttoaineisiin liittyvä epäsuora maankäytön muutos (ILUC). Vaikutustenarvioinnissa arvioidaan epäsuoraa maankäytön muutosta koskevan direktiivin vaikutustenarvioinnissa kehitettyyn analyysiin pohjautuen erilaisia vaihtoehtoja nykyisten biopolttoaineiden kestävyyttä koskevien puitteiden vahvistamiseksi. Tähän kuuluu muun muassa ravintokasveista tuotetuille biopolttoaineille asetetun nykyisen ylärajan ulottaminen vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ja sen alentaminen edelleen epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen minimoimiseksi. Bioenergiasta tehdyssä vaikutustenarvioinnissa arvioitiin eri vaihtoehtoja bioenergian kokonaiskestävyyskriteereiden vahvistamiseksi. Näihin kuului myös metsäbiomassalle (jota käytetään myös biopolttoaineiden tuotantoon) asetettu uusi kestävyyskriteeri sekä lämmön ja sähkön tuotannossa käytettävän biomassan kestävyyskriteerit.

Vaihtoehto 2 on ehdotuksessa suositeltavin, koska se perustuu 25 sellaisen jäsenvaltion käytäntöihin, jotka ovat asettaneet biopolttoaineiden sekoittamisvelvoitteet. Sen ansiosta teollisuudella on suurempi varmuus kehittyneiden biopolttoaineiden tulevasta markkinakysynnästä ja tulevista määristä, mikä on laajamittaisten investointien ja innovoinnin varmistamisen edellytys alalla. Kyseinen vaihtoehto mahdollistaa myös ravintokasveista tuotettujen biopolttoaineiden asteittaisen vähentämisen vuoden 2016 heinäkuussa hyväksytyn vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevan strategian 9 mukaisesti.

Ehdotetussa vähentämissuunnitelmassa otetaan huomioon tähän mennessä jo toteutetut merkittävät investoinnit, ja se on mitoitettu kehittyneiden biopolttoaineiden realistiseen markkinoillletuontivauhtiin. Kyseinen vaihtoehto voidaan toteuttaa helpommin ja suoraviivaisesti, sillä sen perustana on jäsenvaltioissa kerätty laaja poliittinen ja hallinnollinen kokemus.

Parhaaksi arvioidussa vaihtoehdossa puututaan epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuviin päästöihin ja edistetään sitä, että kehittyneiden biopolttoaineiden kasvihuonekaasuarvot ovat alhaiset. Epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä voidaan alentaa huomattavasti vähentämällä asteittain vuoteen 2030 mennessä perinteisten biopolttoaineiden käyttöä niin, että keskitytään ensisijaisesti öljykasvipohjaisiin polttoaineisiin, joihin liitetään suurimmat epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutukset. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva vähimmäisvaatimus edistäisi sitä, että uusissa biopolttoainelaitoksissa hiilidioksidipäästöt olisivat mahdollisimman alhaiset.

Komissio totesi vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa strategiassaan, että liikenteen hiilipäästöjen vähentämisessä ravintokasveista tuotettujen biopolttoaineiden merkitys ei ole suuri. Huolena on, että niiden todellinen vaikutus liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen jää vaatimattomaksi. Epäsuoraa maankäytön muutosta koskevassa direktiiviehdotuksessa ehdotettiin ennalta varautuvaa lähestymistapaa, jonka lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät ja jossa elintarvikepohjaisten biopolttoaineiden osuus rajoitettiin enintään 7 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Epäsuoraa maankäytön muutosta koskevan direktiivin valmistelua ja siitä neuvottelua ympäröinyt sääntelyn epävarmuus aiheutti sen, että sektorilla ei tehty uusia investointeja jo olemassa olevien lisäksi.

Liikenteen hiilipäästöjen vähentämispotentiaali voidaan toteuttaa sen avulla, että elintarvikepohjaisia biopolttoaineita vähennetään asteittain ja ne korvataan edistyneemmillä biopolttoaineilla. Määriteltäessä perinteisten biopolttoaineiden vähentämisen porrastamista on tärkeää huolehtia siitä, ettei jälkikäteen heikennetä sellaisia liiketoimintamalleja, joihin nykyisellä direktiivillä kannustettiin. Näin ollen ehdotuksella vähentää asteittain perinteisten biopolttoaineiden osuutta pyritään välttämään hukkainvestointeja ja ei-toivottuja työpaikkojen menetyksiä ja samalla ottamaan huomioon aiemmin tehdyt merkittävät investoinnit. Ehdotus vastaa myös kehittyneiden biopolttoaineiden realistista markkinoilletuomisaikataulua. Ehdotuksessa esitetyn tarkan asteittaisen vähentämissuunnitelman taustalla on tietoon perustuva poliittinen arvio siitä, mikä olisi tasapainoinen lähestymistapa investointien vakauden ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta.

(iv) Vaihtoehdot kuluttajien uusiutuvaan energiaan liittyvien vaikutusmahdollisuuksien ja uusiutuvaa energiaa koskevan tietämyksen lisäämiseksi:

a) mahdollistetaan se, että kuluttajat voivat itse tuottaa uusiutuvaa sähköä omaan kulutukseen ja varastointiin: 1) annetaan itse tuotettua kulutusta koskevaa EU:n ohjeistusta; 2) mahdollistetaan se, että kansalaiset voivat kuluttaa ja varastoida itse tuottamaansa uusiutuvaa sähköä; 3) mahdollistetaan kunnille itse tuotetun energian kulutus kaukoverkossa.

Vaihtoehto 2 on valittu ehdotuksessa suositeltavimmaksi, koska se lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja kuluttajien mahdollista osallistumista tuotantoon, vähentää verkon kustannusten jakautumiseen liittyviä ongelmia ja verkon jakeluun liittyviä kustannuksia ja lisää katolle asennettavien aurinkopaneelien osuutta uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen saavuttamisessa.

Tämä vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska sillä ei luoda universaalia oikeutta itse tuotetun energian kulutukseen) ja siinä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta (koska siinä ei rajoiteta jäsenvaltion vapautta tukea tiettyä tekniikkaa, vaan ainoastaan luodaan oikeanlaiset puitteet hajautetun uusiutuvan energian tuotannon tuomiseksi markkinoille).

b) uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevien tietojen ilmoittaminen: 1) alkuperätakuujärjestelmän vakiinnuttaminen; 2) vaihtoehtoon 1 pohjautuen alkuperätakuiden ilmoittamisen tekeminen pakolliseksi; 3) vaihtoehtoon 2 pohjautuen ulotetaan alkuperätakuut koskemaan kaikkia sähköntuotannon lähteitä.

Ehdotukseen on otettu vaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistelmä, jota pidetään parhaana järjestelmän vakiinnuttamiseksi ja alkuperätakuiden tekemiseksi pakolliseksi ilmoitettaessa uusiutuvaa sähköä koskevia tietoja. Sen avulla saavutetaan hyvä tasapaino ja voidaan lisätä avoimuutta ja luottamusta järjestelmään, samalla kun vältetään hallinnolliset lisäkustannukset, joita aiheutuisi järjestelmän ulottamisesta koskemaan kaikkia tuotantolähteitä.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen, sillä siitä ei koidu järjestelmän hallinnoinnille kohtuutonta hallinnollista rasitetta (etenkin pientuottajia ajatellen). Siinä myös noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, sillä jäsenvaltiot voivat valita mieleisensä menetelmän järjestelmän hallinnoimiseksi.

c) Lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä käytettyjen uusiutuvien polttoaineiden jäljittäminen: 1) alkuperätakuiden ulottaminen uusiutuviin kaasumaisiin polttoaineisiin; 2) alkuperätakuiden ulottaminen uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin polttoaineisiin; 3) vaihtoehtoisen jäljitysjärjestelmän kehittäminen nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille.

Ehdotuksessa parhaimpina pidetään ensimmäistä vaihtoehtoa kaasumaisille polttoaineille ja vaihtoehtoa 3 nestemäisille polttoaineille. Näin uusiutuvia polttoaineita voidaan jäljittää tarkemmin, mikä hyödyttää kuluttajia ja vähentää petosten riskiä erityisesti nestemäisten biopolttoaineiden kohdalla. Tällaisten järjestelmien pitäisi myös helpottaa uusiutuvien polttoaineiden rajatylittävää kauppaa Lisäksi vaihtoehto 3 vaikuttaa olevan parempi kuin vaihtoehto 2 nestemäisille polttoaineille, sillä se vastaa paremmin nestemäisten polttoaineiden kestävyyden jäljittämisen nykyistä hallinnollista järjestelmää.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska se rakentuu biopolttoaineille luotuihin nykyisiin järjestelmiin ja koska sillä tuetaan yksinkertaisinta tapaa edistää kaasumaisten uusiutuvien polttoaineiden rajatylittävää kaupankäyntiä), ja se noudattaa toissijaisuusperiaatetta (koska se täydentää jäsenvaltioiden nykyisiä uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden rekisteröintijärjestelmiä).

v) Vaihtoehdot uusiutuvan energian 27 prosentin vähimmäistavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä:

a) vuodelle 2020 asetetut kansalliset tavoitteet: vuoden kansalliset tavoitteet perustana vs. perustasona.

Parhaimpana ehdotuksessa pidettiin vaihtoehtoa 1, jossa varmistetaan, että vuoden 2020 tavoitteet toimivat perustasona vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vuoden 2020 tavoitteiden ennallaan pitäminen toimii varajärjestelmänä, eikä sen pitäisi vaatia mitään lisäpanostusta, jos jäsenvaltiot vain saavuttavat tämän tavoitteen.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska se ei vaadi mitään lisäpanostusta edellyttäen, että jäsenvaltiot vain saavuttavat tämän tavoitteen), ja se noudattaa toissijaisuusperiaatetta (koska sillä vain pidennetään jäsenvaltioissa jo sovittujen tavoitteiden aikataulua).

On tärkeää huomata, että kaikkia muita vaihtoehtoja, jotka liittyvät uusiutuvan energian vähintään 27 prosentin tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä, käsitellään energiaunionin hallintojärjestelmää koskevassa asetuksessa; velvoite saavuttaa vähintään 27 prosentin EU:n tavoite säilyy ehdotuksessa.

b) Kehityskulku: Lineaarinen vs. ei-lineaarinen.

Parhaimpana ehdotuksessa pidettiin vaihtoehtoa 1, jossa edetään lineaarisesti vuoden 2020 tavoitteesta vuoden 2030 tavoitteeseen. Vaihtoehto antaa enemmän varmuutta, ja sen pitäisi auttaa vähentämään kustannuksia ja välttämään riskit, jotka liittyvät vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseen.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska sillä on vain vähäinen vaikutus sellaisen teknologiaosaamisen nyt käyttöön ottamisen kustannuksiin, jota on laajalti hyödynnetty kehittyneimpiä teknologioita varten), ja se noudattaa toissijaisuusperiaatetta (kyseessä on ainoastaan tapa mitata edistystä jäsenvaltioiden päättämään EU:n tason tavoitteeseen nähden).

c) Mekanismit, joilla vältetään erot uusiutuvia energialähteitä koskevaan EU:n tavoitteeseen: 1) tarkistetaan kansallisten suunnitelmien tavoitteita; 2) otetaan käyttöön uudelleentarkastelulauseke ylimääräisten EU:n tason toteuttamismekanismien ehdottamiseksi tarvittaessa myöhemmässä vaiheessa; 3) korotetaan EU:n laajuisten toimien tavoitetasoa; 4) asetetaan sitovat kansalliset tavoitteet.

Energiaunionin hallintojärjestelmää koskevassa ehdotuksessa pidettiin parhaimpana vaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistelmää, jossa tukeudutaan siihen, että hallintoprosessin avulla päästään 27 prosentin vähimmäistavoitteeseen ja johon kuuluu uudelleentarkastelulauseke, jonka ansiosta uusien EU:n laajuisten toimien ehdottamista voidaan harkita. Muiden vaihtoehtojen ei katsota olevan poliittisesti toteutettavissa, eikä niistä mahdollisesti voi sopia ennakoimatta seuraavaa keskipitkän aikavälin talousarviokehystä.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska siitä ei automaattisesti aiheudu uusia toimenpiteitä, jotka edellyttävät EU:n tason rahoitusta), ja se noudattaa toissijaisuusperiaatetta (siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus lisätoimiin).

d) Mekanismit, joilla vältetään ja kurotaan umpeen erot toteutuksessa: 1) tarkistetaan kansallisia suunnitelmia; 2) otetaan käyttöön uudelleentarkastelulauseke ylimääräisten EU:n tason toteuttamismekanismien ehdottamiseksi tarvittaessa myöhemmässä vaiheessa; 3) korotetaan EU:n laajuisten toimien tavoitetasoa; 4) asetetaan sitovat kansalliset tavoitteet.

Energiaunionin hallintojärjestelmää koskevassa ehdotuksessa parhaimpana pidettiin vaihtoehdon 3 muunnosta, koska sitä pidettiin kaikista toteuttamiskelpoisimpana keinona korjata eroja toteutuksessa. Tätä tuettaisiin vaihtoehdolla 1 (tarkistetaan kansallisia suunnitelmia), jonka pitäisi toteutua myös energiaunionin hallintoprosessin myötä.

Kyseinen vaihtoehto on myös oikeasuhteinen (koska siitä ei aiheudu uusia toimenpiteitä, jotka edellyttävät EU:n tason rahoitusta), ja se noudattaa toissijaisuusperiaatetta (siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus lisätoimiin).

vi) vaihtoehdot bioenergian kestävyyttä koskevien EU:n puitteiden vahvistamiseksi:

Bioenergian kestävyyttä koskevassa vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin lämmön- ja sähköntuotantoon käytettävän biomassan kestävän kehityksen mukaisuutta koskevia vaihtoehtoja: 1) Perusskenaario: Turvaudutaan muihin vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tekijöihin ja kansallisiin politiikkoihin sen varmistamiseksi, että lämmön- ja sähköntuotantoon käytettävä biomassa on kestävän kehityksen mukaista; 2) ulotetaan liikenteen biopolttoaineiden nykyiset kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevat kriteerit kattamaan lämmitykseen ja sähköntuotantoon käytettävä kiinteä ja kaasumainen biomassa; 3) vaihtoehtoon 2 pohjautuen kehitetään edelleen metsäbiomassalle asetettuja vaatimuksia yhdessä vaatimuksen kanssa siitä, että maankäytöstä, maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvat päästöt sisällytetään Pariisin sopimuksen mukaisiin kansallisiin sitoumuksiin; 4) pohjautuen joko vaihtoehtoon 2 tai vaihtoehtoon 3 asetetaan lämmön ja sähkön tuotantolaitoksille energiatehokkuusvaatimus; 5) pohjautuen joko vaihtoehtoon 2 tai vaihtoehtoon 3 asetetaan energiantuotannossa käytettäville tietyille raaka-aineille yläraja (esimerkiksi raakapuulle).

Vaihtoehto 3 oli suositeltavin ehdotuksessa, koska sen katsotaan olevan kustannustehokkain keino varmistaa jatkossakin se, että bioenergian käytöllä EU:ssa vuoden 2020 jälkeisenä aikana saadaan aikaan suurimmat mahdolliset kasvihuonekaasujen päästövähennykset niin, että samalla minimoidaan haitalliset ympäristövaikutukset, jotka liittyvät lisääntyneeseen metsäbiomassan korjuuseen. Kyseisessä vaihtoehdossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, koska riskiperusteiseen lähestymistapaan pohjautuen siinä turvaudutaan ensin kansalliseen lainsäädäntöön ja standardeihin energiatuotannossa käytettävän metsäbiomassan kestävän tuotannon osoittamiseksi. Se on myös oikeasuhteinen, koska sitä sovelletaan vain suuren mittakaavan biomassasta tuotettavan lämmön ja sähkön tuottajiin.

3.5.Käytetyt mallit

Ehdotus perustuu toimintavaihtoehtoihin, joita on arvioitu koko energiajärjestelmän mallintamisen tulosten pohjalta. Ehdotukseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa lähtökohtana käytetään vuoden 2016 EU:n viiteskenaariota (REF2016), jossa esitetään vuotta 2030 koskevat nykyisiin suuntauksiin ja politiikkoihin perustuvat energiajärjestelmäennusteet.

1.5.3. Perusskenaariot

REF2016:n ja EUCO27:n (ks. jäljempänä kohta 3.5.2.) pohjalta käytettiin perusskenaarioita, jotka tuovat esiin nykyisten politiikkojen ja käytäntöjen jatkamisen odotetut vaikutukset sellaisten tiettyjen alojen kehitykseen, joihin kohdistetaan poliittisia toimenpiteitä, kun oletetaan, että kaikki muut alat ja politiikat ovat linjassa keskeisen politiikkaskenaarion kanssa.

2.5.3. Politiikkaskenaariot

Keskeinen politiikkaskenaario perustuu energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotukseen liittyvään vaikutustenarviointiin. Myös taakanjakoasetusta koskevaa ehdotusta käytettiin. Kyseisessä skenaariossa (nk.”EUCO27”) ennustetaan eri alojen odotettavissa oleva kehitys vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi. Se myös auttaa kartoittamaan niiden taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien haasteiden laajuutta, joita kohdataan, jotta voidaan kustannustehokkaasti saavuttaa uusiutuvien energialähteiden 27 prosentin vähimmäisosuus.

Tätä lähestymistapaa, joka pohjautuu yleiseen politiikkaskenaarioon, jonka jälkeen keskitytään yhteen aiheeseen kerrallaan, pidettiin ainoana toimivana tapana kulloistenkin toimintavaihtoehtojen vaikutusten arvioimiseksi, sillä komissio on esittänyt osana vuoden 2016 energiaunionin aloitteita erinäisiä kauaskantoisia aloitteita.

3.5.3. Käytetty malli

Mallikokonaisuus, jota käytettiin arvioitaessa ehdotuksen perustana olevia erilaisia toimintavaihtoehtoja on sama mallikokonaisuus, jota käytettiin vuoden 2020 ilmasto- ja energiapaketissa sekä vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa.

Kokonaisuus sisältää mallit (PRIMES, PRIMES- TAPEM & PRIMES-TREMOVE, PRIMES Biomass Supply, GAINS, GLOBIOM-G4M, Prometheus ja CAPRI), jotka ovat yhteydessä keskenään muodollisesti määritetyillä tavoilla johdonmukaisuuden varmistamiseksi eri skenaarioiden muodostuksessa. Tällaiset yhteydet ovat tarpeen laadittaessa analyysin ydintä, eli energian, liikenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen suuntauksia, jotka kattavat seuraavat:

Koko energiajärjestelmä (energian kysyntä, tarjonta, hinnat ja investoinnit tulevaisuuteen) ja kaikki kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat:

Aikahorisontti: Vuodesta 1990 vuoteen 2050 (5-vuotiset ajanjaksot)

Maantieteellinen kattavuus: yksittäin kaikki EU:n jäsenvaltiot, EU:n ehdokasmaat ja tapauksen mukaan Norja, Sveitsi sekä Bosnia ja Hertsegovina

Vaikutukset: energiaan, liikenteeseen ja teollisuuteen (PRIMES), maatalouteen, metsätalouteen ja maankäyttöön (GLOBIOM-G4M), ilmassa kulkeutumiseen, terveyteen ja ekosysteemeihin (happamoituminen, rehevöityminen) (GAINS); makrotalouden useisiin aloihin, työllisyyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Bioenergian käytön kestävyyttä koskevassa vaikutustenarvioinnissa käytetään EUCO27:ää perusskenaariona ja arvioidaan toimintavaihtoehtoja seuraavan kahden mallintamisvälineen avulla:

GLOBIOM (maan taloudellista käyttöä koskeva globaali malli) ja G4M (metsätalouden malli), jossa esitetään hyödykkeiden hintoja, vaikutuksia maahan ja maankäytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevia ennusteita.

Green-X (uusiutuvan energian EU:n malli) yhdessä ArcGIS Networkin (geospatiaalinen biomassan kuljetusketjujen malli) ja MULTIREGin (panos-tuotos -malli) kanssa, joissa mallinnetaan uusiutuvien energialähteiden ja bioenergian raaka-aineiden jakautumista ja energia-alan kasvihuonekaasupäästöjä sekä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, kuten bruttoarvonlisäys, investoinnit ja työpaikat.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella laaditaan uudelleen uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi, ja artiklassa 23 ja 25 säädettyjen uusien toimien odotetaan tuovan vähäisiä ylimääräisiä taloudellisia ja hallinnollisia seurauksia jäsenvaltioiden viranomaisille kun tarvittavat hallintorakenteet luodaan. Useimmissa tapauksissa toimiin liittyvät kustannukset siirretään loppukuluttajille, jotka puolestaan hyötyvät hiilestä irtautumisen eduista. Ehdotuksella ei ole vaikutusta unionin talousarvioon.

5.Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Merkittävällä tavalla direktiiviä 2009/28/EY muuttavat tai uusia elementtejä lisäävät tärkeimmät säännökset ovat seuraavat:

1 artiklassa esitetään ehdotuksen soveltamisala ja mainitaan vuoden 2020 jälkeisen ajan uudet elementit, kuten yleinen EU:n sitova tavoite, itse tuotetun uusiutuvan energian kulutus, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien kriteerien tehostaminen.

2 artiklassa otetaan käyttöön uudet määritelmät uusiutuvaa energiaa koskevaan direktiiviin tehtyjen muutosten vuoksi.

3 artiklassa asetetaan EU:n tavoite vuodelle 2030. Artiklassa vahvistetaan vuoden 2020 kansalliset tavoitteet perustasoksi (eli jäsenvaltiot eivät voi alittaa vuodeksi 2020 asetettuja kansallisia tavoitteita vuodesta 2021 eteenpäin). Siinä viitataan myös mekanismiin, jolla kyseisen perustason säilyttäminen varmistetaan ja jonka avulla estetään tavoitteesta jälkeen jääminen. Näitä seikkoja käsitellään myös hallinnointijärjestelmää koskevassa asetuksessa. Lisäksi siinä poistetaan liikenteessä käytettävää uusiutuvaa energiaa koskeva 10 prosentin tavoite vuoden 2020 jälkeiseltä ajalta.

4 artiklassa vahvistetaan yleiset periaatteet, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa suunnitellessaan kustannustehokkaita tukijärjestelmiä markkinasuuntautuneen ja eurooppalaisen valtiontukisääntöjen alaisen toimintatavan helpottamiseksi.

5 artiklassa säädetään tukijärjestelmien asteittaisesta ja osittaisesta avaamisesta valtioiden rajat ylittävälle osallistumiselle sähköalalla.

6 artiklassa varmistetaan, että uusiutuvan energian hankkeille myönnetyn tuen tasoa ja siihen liittyviä ehtoja ei tarkisteta – silloin kun jäsenvaltiot päättävät tehdä niin – tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti tuettuihin hankkeisiin.

7 artiklassa, jossa säännellään sitä, miten uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus lasketaan, säädetään ravinto- tai rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden enimmäisosuuden laskemisesta vuodesta 2021 alkaen tavoitteena puuttua epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuviin päästöihin. Jäsenvaltiot voivat asettaa matalamman enimmäisosuuden ja erottaa toisistaan erityyppiset ravinto- tai rehukasveista tuotetut biopolttoaineet ja bionesteet esimerkiksi asettamalla matalamman enimmäisosuuden öljykasveista tuotettujen biopolttoaineiden osuudelle ottaen huomioon epäsuorat maankäytön muutokset.

15 artiklaan sisältyy uusi laskentamenetelmä (joka on kirjattu rakennusten energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistason määrittämiseksi uusissa ja kunnostettavissa nykyisissä rakennuksissa.

16 artiklassa säädetään uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita koskevasta lupaprosessista, jossa on vain yksi nimetty viranomainen (keskitetty yhteyspiste), sekä lupamenettelyn enimmäiskestosta.

17 artiklassa säädetään, että pienimuotoisten hankkeiden tapauksessa riittää ilmoitus jakeluverkonhaltijalle, ja siinä otetaan käyttöön erityinen säännös polttoainelähteen vaihtamisen lupamenettelyn nopeuttamisesta nykyisissä uusiutuvaa energiaa käyttävissä laitoksissa;

19 artiklaan sisältyy eräitä muutoksia alkuperätakuujärjestelmään, joilla i) alkuperätakuujärjestelmä ulotetaan koskemaan uusiutuvaa kaasua; ii) lämmitystä ja jäähdytystä koskevien alkuperätakuiden myöntämisestä tehdään pakollista tuottajan sitä pyytäessä; iii) alkuperätakuiden käytöstä tehdään pakollista uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja uusiutuvan kaasun ilmoittamisessa; iv) mahdollistetaan alkuperätakuiden myöntäminen tuetulle uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle huutokauppaamalla niin, että saadut tulot käytetään uusiutuvan energian tukijärjestelmien kustannusten kompensoimiseen; v) parannetaan hallinnollisia menettelyitä CEN-standardin soveltamisella.

21 artiklassa lisätään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia mahdollistamalla se, että kuluttajat voivat käyttää itse tuottamaansa energiaa ilman perusteettomia rajoituksia ja että he saavat verkkoon syöttämästään sähköstä korvauksen.

22 artiklassa on energiayhteisöjä koskevia uusia säännöksiä, joilla parannetaan niiden mahdollisuuksia osallistua markkinoille.

23 artiklan tavoitteena on uusiutuvien energialähteiden potentiaalin hyödyntäminen lämmitys- ja jäähdytysalalla varmistamalla, että ala osallistuu kustannustehokkaasti tavoitteen saavuttamiseen, sekä suurempien markkinoiden luominen uusiutuvia energialähteitä hyödyntävälle lämmitykselle ja jäähdytykselle koko EU:ssa. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään uusiutuvan energian osuutta lämmityksen ja jäähdytyksen toimituksissa yhdellä prosenttiyksiköllä vuosittain. Jäsenvaltiot päättävät siitä, miten tämä pannaan täytäntöön.

24 artiklassa annetaan energiankuluttajille valtaa säätämällä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen energiatehokkuutta koskevien tietojen tarjoamisesta sekä mahdollistamalla se, että kuluttajat voivat lopettaa rakennuksen tasolla lämmityksen/jäähdytyksen ostamisen kaukolämmitys tai -jäähdytysjärjestelmistä, jos kuluttajat, tai kolmas osapuoli heidän puolestaan, voivat saavuttaa huomattavasti paremman energiatehokkuuden rakennuksen tasolla toteutetuin toimin. Artiklalla myös avataan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmät uusiutuvista energianlähteistä tuotetun lämmityksen tai jäähdytyksen ja hukkalämmön tai -kylmän tuottajille ja niiden puolesta toimiville kolmansille osapuolille.

25 artiklalla asetetaan polttoainetoimittajille EU:n tason velvoite tarjota tietty osuus (6,8 % vuonna 2030) vähäpäästöisiä uusiutuvia polttoaineita (uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö ja kehittyneet biopolttoaineet mukaan luettuina) hiilidioksidipäästöjen vähentämisen edistämiseksi ja energialähteiden monipuolistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ala osallistuu kustannustehokkaasti kokonaistavoitteen saavuttamiseen. Epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kysymykset käsitellään 7 artiklassa, jossa säädetään ravinto- tai rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden enimmäisosuudesta, jota lasketaan vuodesta 2021 alkaen. Kehittyneisiin biopolttoaineisiin siirtymistä edistetään erityisellä alamandaatilla, jolla lisätään niiden vuosittaista osuutta vähintään 3,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Artikla sisältää säännöksen, jossa säädetään kansallisten tietokantojen käyttöönotosta polttoaineiden jäljitettävyyden varmistamiseksi ja petoksen vaaran vähentämiseksi.

26 artiklassa vahvistetaan EU:n nykyisiä bioenergian kestävyyskriteereitä muun muassa ulottamalla niiden soveltaminen kattamaan lämmitykseen ja jäähdytykseen sekä sähköntuotantoon käytettävän biomassan ja biokaasun. Maatalouden biomassaan sovellettavia kestävyyskriteereitä yksinkertaistetaan hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Uudessa tekstissä turvemaan suojelukriteereistä tehdään tiukempia mutta helpompia tarkastaa. Metsäbiomassalle otetaan käyttöön uusi riskiperusteinen kestävyyskriteeri samoin kuin LULUCF-vaatimukset energiantuotantoon käytettävän metsäbiomassan hiilivaikutuksista pidettävän asianmukaisen hiilikirjanpidon varmistamiseksi. Biopolttoaineisiin sovellettavia kasvihuonepäästövähennysvaatimuksia on kasvatettu 70 prosenttiin uusissa laitoksissa ja 80 prosenttiin biomassapohjaisen sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta. Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia EU:n kriteerejä ei sovelleta pieniin biomassapohjaisen lämmitysenergian ja jäähdytysenergian tai sähkön tuotantolaitoksiin, joiden polttoainekapasiteetti on alle 20 MW. Liite V sisältää biopolttoaineiden ja bionesteiden ajantasaistetut oletusarvot. Tämän lisäksi lisätään uusi liite VI, jonka tarkoituksena on sisällyttää tekstiin yhteinen lämmitykseen ja sähköntuotantoon käytettävien biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasujen laskentamenetelmä ja oletusarvot.

27 artiklassa selvennetään ainetasemenetelmää ja mukautetaan se kattamaan biokaasun yhteismädätyksen ja biometaanin syötön maakaasuverkkoon. Muutettu artikla sisältää vaatimuksen komission hyväksymien muiden jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien todentamisjärjestelmän pakollisesta tunnustamisesta. EU:n kestävyyskriteerien tehostamiseksi artiklasta on poistettu useita muita kuin operatiivisia säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi mahdollisuutta tehdä kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia sekä komission mahdollisuutta hyväksyä sellaisten harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueita, jotka on tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin. Artiklassa selvennetään oikeusperustaa, jonka nojalla komissio voi määrittää vapaaehtoisiin järjestelmiin sovellettavat tarkastusmenettelyt niin, että hallinnollista taakkaa pyritään vähentämään entistä ponnekkaammin. Siinä myös parannetaan jäsenvaltioiden osallistumista vapaaehtoisen järjestelmän hallinnointiin sallimalla sertifiointielimiin kohdistetut tarkastukset.

28 artikla sisältää oikeusperustan, jonka nojalla komissio voi ajantasaistaa kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmän. Siinä selvennetään myös viljelyn keskimääräisiä päästöjä koskevien jäsenvaltioiden kertomusten tulevaa käyttöä.

Tällä ehdotuksella kumotaan direktiivin 2009/28/EY 3 ja 4 artikla, 16 artiklan 1–8 kohta, 22 ja 23, 24 ja 26 artikla. Direktiivin 2009/28/EY 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 25, 25a, 27, 28, 29 artikloja (tämän ehdotuksen 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 18, 31, 32, 33, 35 ja 36 artiklat) muutetaan hieman (kyse on teknisistä muotoseikoista tai mukautuksista uusiin muutoksiin ja säännöksiin), tai ne vain numeroidaan uudelleen.

6.Lisätiedot

Yksinkertaistaminen ja sääntelyn toimivuus

EU:n tason vuoteen 2030 ulottuva tavoite mahdollistaa uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan toteuttamisen. Tämä tarkoittaa unionin yhtä kokonaistavoitetta, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ilman erityisen liikenteen uusiutuvalle energialle asetetun alatavoitteen säilyttämistä. Lisäksi ehdotus sisältää uusiutuvan energian kaikilla kolmella alalla toteutettavia toimenpiteitä, joiden avulla vahvistetaan uusiutuvaan energiaan tehtävien investointien näkyvyyttä, tehostetaan yleistä sääntelykehystä ja hyödynnetään kaikkien kolmen alan potentiaalia myötävaikuttaa vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseen yhteisesti.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutuksen määrän laskeminen liikenteessä on siirretty 7 artiklaan, jotta se olisi yhdenmukainen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sekä lämmitys- ja jäähdytysenergian kokonaisloppukulutuksen määrän laskemisen kanssa.

Ehdotukseen sisältyy toimenpiteitä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen nykyisen tukikehyksen yksinkertaistamiseksi (esimerkiksi ehdotuksen 4 artikla) ja monialaisten kysymysten käsittelemiseksi (esim. hallinnolliset esteet 15, 16 ja 17 artikloissa).

Lainsäädännön kumoaminen

Ehdotuksen hyväksymisen myötä voimassa oleva uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen.

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke

Ehdotus sisältää yleisen uudelleentarkastelulausekkeen 30 artiklassa.

Uudelleenlaatiminen

Tämän perusteluteksti liittyy uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaatimista koskevaan ehdotukseen. Kyseistä lähestymistapaa on sovellettu, koska uudelleenlaadinnassa tehdään sisältöä koskevia muutoksia joidenkin aiemman säädöksen säännösten pysyessä muuttumattomina.

Vastaavuustaulukko

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko.

Koska tämän ehdotuksen soveltamisala on laaja ja koska siinä asetetaan useita lakisääteisiä velvoitteita, vastaavuustaulukko on tarpeen, jotta komissio kykenee asianmukaisesti hoitamaan tehtävänsä eli valvomaan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Euroopan talousalue (ETA)

Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa asiaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi 

2016/0382 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Ö Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen Õ ja erityisesti sen 175 ð 194 ï artiklan 1 ð 2 ï kohdan sekä tämän direktiivin 17, 18 ja 19 artiklan osalta perustamissopimuksen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 10 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 11 ,

noudattavat Ö tavallista lainsäätämisjärjestystä Õ perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 12 ,

sekä katsovat seuraavaa:

ò uusi 

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/28/EY 13 on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin 14 . Koska kyseiseen direktiiviin tehdään uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(2)ð Uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen edistäminen on yksi unionin energiapolitiikan tavoitteista. ï Energiankulutuksen valvonta Euroopassa ja uUusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa ovat tärkeitä osia Ö on tärkeä osa Õ toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ilmastomuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan Ö koskevan vuoden 2015 Pariisin sopimuksen Õ sitoumusten noudattamiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien muiden yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi vuoden 2012 jälkeen Ö vuoteen 2030 ulottuvien energia- ja ilmastopuitteiden toteuttamiseksi, mukaan lukien sitova tavoite, jonka mukaan päästöjä vähennetään unionissa vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä Õ . Näillä seikoilla Ö Sillä Õ on myös tärkeä tehtävä edistettäessä energiansaannin varmuutta, edistettäessä ja teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä luotaessa työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla ð tai harvaanasutuilla alueilla ï.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(3)Erityisesti lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen liikenteen käyttöä ja laajentamista koskevat kannusteet, energiatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö Ö käytön edistäminen Õ ð sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysaloilla sekä ï liikenteessä kuuluvat tehokkaimpiin tapoihin, joilla yhteisö voi Ö ovat Õ ð  yhdessä energiatehokkuustoimenpiteiden kanssa ï Ö hyvin tehokkaita tapoja Õ vähentää riippuvuuttaan ð kasvihuonekaasupäästöjä unionissa ja ï Ö unionin riippuvuutta Õ tuontið kaasusta ja - ïöljystä liikenteen alalla, jossa energian toimitusvarmuusongelma on kaikkien ajankohtaisin, ja vaikuttaa liikenteen polttoainemarkkinoihin.

ò uusi 

(4)Direktiivissä 2009/28/EY säädetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sääntelypuitteista, joissa vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiankulutuksessa ja liikenteessä sitovat kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tammikuun 22 päivänä 2014 annetussa komission tiedonannossa 15 vahvistetaan puitteet tulevalle energiaunionille ja ilmastopolitiikoille sekä edistetään yhteistä näkemystä kyseisten politiikkojen kehittämisestä vuoden 2020 jälkeen. Komissio ehdotti, että unionin vuoden 2030 tavoitteen, joka koskee uusiutuvan energian osuutta kulutetusta energiasta unionissa, olisi oltava vähintään 27 prosenttia.

(5)Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tuki kyseistä tavoitetta ja totesi, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa omia kunnianhimoisempia tavoitteitaan.

(6)Euroopan parlamentti on päätöslauselmissaan "Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030" ja "Uusiutuvan energian tilannekatsaus" kannattanut unionin sitovaa tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2030 vähintään 30 prosenttia. Se on myös korostanut, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet.

(7)Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa unionin sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on vähintään 27 prosenttia. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä omat panoksensa kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi osana yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa asetuksessa [Governance] vahvistetun hallintoprosessin mukaisesti.

(8)Uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan unionin sitovan tavoitteen vahvistaminen kannustaa entisestään kehittämään uusiutuvaa energiaa tuottavia tekniikoita ja antaa investoijille varmuuden. Kun tavoite määritellään unionin tasolla, jäsenvaltiot saavat enemmän joustovaraa pyrkiessään saavuttamaan kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteensa kustannustehokkaimmalla tavalla omien olosuhteidensa, energiayhdistelmiensä ja uusiutuvan energian tuottamismahdollisuuksiensa mukaisesti.

(9)Vuodelle 2020 vahvistettujen kansallisten tavoitteiden olisi oltava jäsenvaltioiden vähimmäispanoksia uusiin vuotta 2030 koskeviin puitteisiin. Uusiutuvan energian kansallinen osuus ei missään tapauksessa saisi laskea tällaista panosta pienemmäksi, mutta jos näin tapahtuu, asianomaisen jäsenvaltion olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisen perustason säilyttämiseksi ja asetuksessa [Governance] tarkoitettuun rahoitusvälineeseen osallistumiseksi.

(10)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, jos uusiutuvan energian osuus unionin tasolla ei noudata unionin lineaarista kehityskulkua kohti uusiutuvan energian 27 prosentin osuutta koskevaa tavoitetta. Kuten asetuksessa [Governance] säädetään, jos komissio havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa tavoitetasoihin liittyvän aukon, se voi toteuttaa unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan. Jos komissio havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa ns. toteutukseen liittyvän aukon, jäsenvaltioiden olisi sovellettava asetuksessa [Governance] säädettyjä toimenpiteitä, joissa niille annetaan riittävästi valinnanvaraa.

(11)Jotta tuettaisiin jäsenvaltioiden kunnianhimoisia panoksia unionin tavoitteen saavuttamiseksi, olisi perustettava rahoituspuitteet, joilla helpotetaan investointeja uusiutuvan energian hankkeisiin kyseisissä jäsenvaltioissa – myös rahoitusvälineitä käyttämällä.

(12)Komission olisi myönnettävä rahoitusta ennen kaikkea uusiutuvan energian hankkeiden pääomakustannusten vähentämiseen, koska sillä on merkittävä vaikutus uusiutuvan energian hankkeiden kustannuksiin ja kilpailukykyyn.

(13)Komission olisi helpotettava parhaiden käytänteiden vaihtoa toimivaltaisten kansallisten tai alueellisten viranomaisten tai elinten välillä esimerkiksi säännöllisin kokouksin, joissa pyritään löytämään yhteinen lähestymistapa kustannustehokkaiden uusiutuvan energian hankkeiden käyttöönoton edistämiseksi, uusiin, joustaviin ja puhtaisiin teknologioihin tehtävien investointien edistämiseksi sekä asianmukaisen strategian laatimiseksi sellaisten teknologioiden käytöstä poistamiseksi, jotka eivät vähennä päästöjä eivätkä ole riittävän joustavia, avointen kriteerien ja luotettavien markkinahintasignaalien perusteella.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(14)Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian eri tyypit määritellään sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27 päivänä syyskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/77/EY 16 ja liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/30/EY 17 sekä ð Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008 18  ï. Sähköalan yleiset määritelmät vahvistetaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/54/EY XXXX/XX/EU Ö  19  Õ. Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi on asianmukaista käyttää Ö kyseisiä Õ samoja tai samankaltaisia määritelmiä myös tässä direktiivissä.

ò uusi 

(15)Uusiutuvista lähteistä tuotettavaa sähköä koskevien tukijärjestelmien on osoitettu olevan tehokas tapa edistää uusiutuvan sähkön käyttöönottoa. Jos jäsenvaltio päättää panna tukijärjestelmiä täytäntöön, tällaista tukea olisi myönnettävä muodossa, joka vääristää sähkömarkkinoiden toimintaa mahdollisimman vähän. Yhä useampi jäsenvaltio myöntää tukea tässä tarkoituksessa siten, että tukea myönnetään markkinatulojen lisäksi.

(16)Uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö olisi otettava käyttöön niin, että kuluttajille ja veronmaksajille aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi tukijärjestelmiä laatiessaan ja tukea myöntäessään pyrittävä minimoimaan käyttöönoton kokonaiskustannukset ottaen täysimääräisesti huomioon verkon ja järjestelmän kehittämistarpeet ja siitä johtuva energiayhdistelmä sekä teknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuudet.

(17)Tukijärjestelmien avaaminen rajatylittävälle osallistumiselle rajoittaa sisäisiin energiamarkkinoihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia ja voi tietyin edellytyksin auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan unionin tavoitteen kustannustehokkaammin. Koska rajatylittävä osallistuminen liittyy olennaisesti unionin uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan kehittymiseen, sitovat kansalliset tavoitteet korvataan unionin tason sitovalla tavoitteella. Sen vuoksi on asianmukaista vaatia, että jäsenvaltiot avaavat asteittain ja osittain tuen toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkeille, määrittelevät useita tapoja tällaisen asteittaisen avaamisen toteuttamiseksi ja varmistavat samalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten noudattamisen, 30, 34 ja 110 artikla mukaan lukien.

(18)Uusiutuvaa energiaa koskevien tukipolitiikkojen olisi oltava vakaita, eikä niitä saisi muuttaa usein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tukijärjestelmien muutoksia, joilla ne saatetaan valtiontukisääntöjen mukaisiksi. Muutokset vaikuttavat suoraan pääoman rahoituskustannuksiin ja hankkeen kehityskustannuksiin ja näin ollen uusiutuvan energian käyttöönoton kokonaiskustannuksiin unionissa. Jäsenvaltioiden olisi ehkäistävä uusiutuvan energian hankkeisiin myönnettävän tuen tarkistusten kielteiset vaikutukset hankkeiden taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kustannustehokkaita tukipolitiikkoja ja varmistettava niiden rahoituksen kestävyys.

(19)Jäsenvaltioiden velvollisuus laatia uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmat ja komission velvollisuus raportoida jäsenvaltioiden edistymisestä ovat olennaisen tärkeitä avoimuuden lisäämiseksi, selkeyden tarjoamiseksi investoijille ja kuluttajille sekä tehokkaan seurannan mahdollistamiseksi. Asetuksessa [Governance] kootaan kyseiset velvollisuudet energiaunionin hallintojärjestelmään, jossa ilmasto- ja energia-alan suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmät virtaviivaistetaan. Myös uusiutuvaa energiaa koskeva avoimuusfoorumi sisällytetään asetuksella [Governance] vahvistettuun laajempaan sähköiseen alustaan.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

(20)Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi ja kyseisten lähteiden määrittelemiseksi on tarpeen määrittää läpinäkyvät ja yksiselitteiset säännöt. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös energia, jota merissä ja muissa vesistöissä on aaltojen, merivirtojen, vuoroveden, meren lämpöenergiagradienttien tai suolaisuusgradienttien muodossa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 5 kappale

Jotta voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä yhteisössä ja vähentää sen riippuvuutta energian tuonnista, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisen ja energiatehokkuuden parantamisen olisi oltava tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 8 kappale

Tammikuuta 10 päivänä 2007 päivätty komission tiedonanto ”Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen” osoitti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 20 prosentin kokonaisosuus ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 10 prosentin osuus liikenteessä olisivat tarkoituksenmukaisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja että pakollisia tavoitteita sisältävä järjestelmä tarjoaisi liike-elämälle pitkän aikavälin vakautta, jota se tarvitsee voidakseen tehdä uusiutuvan energian alalla järkeviä ja kestäviä investointeja, jotka auttavat vähentämään riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista ja lisäämään uuden energiateknologian hyödyntämistä. Nämä tavoitteet liittyvät energiatehokkuuden parantamiseen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä asetettiin tavoitteeksi 19 päivänä lokakuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen”, jonka maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ja jota Euroopan parlamentti tuki tätä toimintasuunnitelmaa koskevassa 31 päivänä tammikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 9 kappale

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti yhteisön sitoutumisen yhteisön laajuiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämiseen vuoden 2010 jälkeenkin. Se hyväksyi pakolliseksi tavoitteeksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostamisen 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta yhteisössä vuoteen 2020 mennessä ja biopolttoaineiden osuuden nostamisen kustannustehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa vähintään 10 prosenttiin liikenteen bensiinin ja dieselöljyn kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Se totesi, että biopolttoainetavoitteen sitovuus on perusteltua, kunhan tuotanto on kestävän kehityksen mukaista, toisen sukupolven biopolttoaineita tulee kaupallisesti saataville ja bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta 13 päivänä lokakuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/70/EY 20 muutetaan sopivien sekoitussuhteiden sallimiseksi. Maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toisti, että on välttämätöntä kehittää ja täyttää biopolttoaineiden tiukat kestävyyskriteerit ja varmistaa toisen sukupolven biopolttoaineiden kaupallinen saatavuus. Kesäkuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto viittasi jälleen kestävyyskriteereihin ja toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämiseen sekä korosti tarvetta arvioida biopolttoaineiden tuotannon mahdollisia vaikutuksia elintarvikkeina käytettäviin maataloustuotteisiin ja ryhtyä tarvittaessa toimiin puutteiden korjaamiseksi. Eurooppa-neuvosto totesi lisäksi, että olisi arvioitava tarkemmin biopolttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 10 kappale

Syyskuuta 25 päivänä 2007 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia energiamuotoja varten 21 Euroopan parlamentti pyysi komissiolta vuoden 2007 loppuun mennessä ehdotusta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sääntelypuitteista ja viittasi siihen, miten tärkeää on asettaa tavoitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 12 kappale

Maataloustuotteiden kuten lannan, lietteen ja muiden eläimistä peräisin olevien jätteiden ja orgaanisten jätteiden käytöllä biokaasun tuotannossa on merkittäviä ympäristöhyötyjä kasvihuonekaasupäästöjen huomattavien vähentämismahdollisuuksien kannalta, kun tarkastellaan lämmön ja sähkön tuotantoa ja sen käyttöä biopolttoaineena. Biokaasulaitokset voivat hajautetun luonteensa ja alueellisen investointirakenteensa ansiosta merkittävästi edistää kestävää kehitystä maaseutualueilla ja tarjota maanviljelijöille uusia tulonsaantimahdollisuuksia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 13 kappale

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kantojen valossa on asianmukaista asettaa pakollisiksi kansallisiksi tavoitteiksi, että Euroopan yhteisön energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttia ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä 10 prosenttia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 14 kappale

Pakollisten kansallisten tavoitteiden päätarkoituksena on luoda ennakoitavuutta investoijien näkökulmasta ja kannustaa sellaisten tekniikoiden jatkuvaa kehittämistä, joiden avulla tuotetaan energiaa kaikentyyppisistä uusiutuvista lähteistä. Tavoitteen pakollisuutta koskevan päätöksen lykkääminen johonkin tulevaan tapahtumaan saakka ei siten olisi tarkoituksenmukaista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 15 kappale

Lähtökohdat, uusiutuvan energian mahdollisuudet ja käytetyt energiayhdistelmät vaihtelevat jäsenvaltioittain. Näin ollen yhteisön 20 prosentin tavoite on muunnettava kunkin jäsenvaltion yksittäisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon oikeudenmukainen ja sopiva jako, joka perustuu jäsenvaltioiden erilaisiin lähtökohtiin ja valmiuksiin sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja erilaisten energiayhdistelmien käytön nykytasoon. Tämä on tarkoituksenmukaista tehdä jakamalla tarvittava uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön kokonaislisäys jäsenvaltioiden kesken niin, että kunkin jäsenvaltion osuutta lisätään samansuuruisella lisäyksellä painotettuna sen bruttokansantuotteella, mukautettuna jäsenvaltioiden lähtökohtien mukaan ja käyttäen laskennassa pohjana energian kokonaisloppukulutusta sekä ottaen huomioon jäsenvaltioiden aikaisemmat ponnistelut uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytössä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 16 kappale

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle liikenteessä asetettava 10 prosentin tavoite on puolestaan tarkoituksenmukaista asettaa samansuuruisena jokaiselle jäsenvaltiolle, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus liikenteen polttoaineiden laatuvaatimuksissa ja saatavuudessa. Koska liikenteen polttoaineilla on helppo käydä kauppaa, sellaiset jäsenvaltiot, joilla on heikot mahdollisuudet hyödyntää tarvittavia luonnonvaroja, voivat helposti hankkia biopolttoaineita muualta. Vaikka yhteisö teknisesti pystyisikin saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttötavoitteensa liikenteessä pelkästään oman tuotannon turvin, on sekä todennäköistä että toivottavaa, että tavoitteeseen päästään oman tuotannon ja tuonnin yhdistelmällä. Tätä varten komission olisi seurattava biopolttoaineiden tarjontaa yhteisön markkinoilla ja tarpeen mukaan ehdotettava asianmukaisia toimenpiteitä tasapainon saavuttamiseksi oman tuotannon ja tuonnin välillä niin, että huomioon otetaan muun muassa monenvälisten ja kahdenvälisten kauppaneuvottelujen edistyminen, ympäristöä koskevat, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät sekä energiansaannin varmuus.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 17 kappale

Energiatehokkuuden parantaminen on keskeinen tavoite yhteisölle, joka pyrkii parantamaan energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite yhdessä voimassa olevan ja tulevan lainsäädännön kanssa, johon kuuluvat muun muassa rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY 22 , energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY 23 sekä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY 24 , on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman vähin kustannuksin, ja se voi myös tarjota uusia mahdollisuuksia Euroopan unionin taloudelle. Energiatehokkuus- ja energiansäästöpolitiikat kuuluvat jäsenvaltioiden tehokkaimpiin keinoihin lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosentuaalista osuutta, ja jäsenvaltiot voivat näin helpommin saavuttaa tämän direktiivin mukaiset uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan kansallisen kokonaistavoitteen sekä liikennettä koskevan tavoitteen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 18 kappale

Jäsenvaltioiden asiana on tehdä merkittäviä parannuksia energiatehokkuuteen kaikilla aloilla, jotta ne voivat helpommin saavuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevat tavoitteensa, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena energian kokonaisloppukulutuksesta. Energiatehokkuus on liikenteen alalla välttämätöntä, koska uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pakollista prosentuaalista tavoitetta on luultavasti yhä vaikeampi saavuttaa kestävällä tavalla, jos energian kokonaiskysyntä liikenteessä jatkaa kasvuaan. Jäsenvaltioiden pakolliseksi 10 prosentin tavoitteeksi liikenteessä olisi tämän vuoksi määritettävä se osuus energian loppukulutuksesta liikenteessä, joka saadaan uusiutuvista lähteistä kokonaisuudessaan eikä yksin biopolttoaineista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 19 kappale

Pakollisten kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi seurattava ohjeellista kehityspolkua kohti lopullisia pakollisia tavoitteitaan. Niiden olisi laadittava tiedot alakohtaisista tavoitteista sisältävä kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma pitäen mielessä, että biomassalla on monia eri käyttökohteita ja että näin ollen käyttöön olisi välttämätöntä saada uusia biomassavaroja. Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä toimenpiteistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvioidessaan odotettavissa olevaa energian kokonaisloppukulutustaan uusiutuvia energialähteitä käsittelevässä toimintasuunnitelmassaan kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä energiatehokkuus- ja energiansäästötoimenpiteiden mahdollinen myötävaikutus kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon energiatehokkuutta lisäävien tekniikoiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian optimaalinen yhdistelmä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 20 kappale

Jotta teknologian kehitys ja mittakaavaedut saataisiin hyödynnettyä, ohjeellisessa kehityspolussa olisi otettava huomioon mahdollisuus, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön kasvu nopeutuu tulevaisuudessa. Näin voidaan kiinnittää erityistä huomiota sellaisiin aloihin, jotka kohtuuttomasti kärsivät teknologian kehityksen ja mittakaavaetujen puuttumisesta ja jotka sen vuoksi ovat alikehittyneitä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa merkittävästi myötävaikuttaa vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 21 kappale

Välitavoitteissa olisi lähtökohdaksi otettava vuosi 2005, koska se on viimeisin vuosi, jolta on saatavilla luotettavaa tietoa kansallisista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuksista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 23 kappale

Jäsenvaltiot voivat kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia asettamaan tavoitteita, jotka ylittävät kansalliset tavoitteet, ja ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laadintaan ja tietoisuuden lisäämiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyödyistä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 24 kappale

Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin, yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen käyttöönottoa ja uusien metsänhoitojärjestelmien kehittämistä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 25 kappale

Jäsenvaltioiden voimavarat uusiutuvan energian alalla ovat eritasoisia, ja ne tukevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kansallisella tasolla erilaisin tukijärjestelmin. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa tukijärjestelmiä, joista myönnetään tukea yksinomaan niiden alueella tuotetulle uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Kansallisten tukijärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat säännellä kansallisten tukijärjestelmiensä vaikutuksia ja kustannuksia omien voimavarojensa mukaisesti. Yksi tärkeä keino tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi on taata direktiivin 2001/77/EY mukaisten kansallisten tukijärjestelmien moitteeton toiminta, jotta investoijien luottamus säilyisi ja jäsenvaltiot voisivat laatia tehokkaita kansallisia toimenpiteitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa rajat ylittävää tukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tämän vaikuttamatta kansallisiin tukijärjestelmiin. Siinä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden välisiä valinnaisia yhteistyömekanismeja, joiden puitteissa ne voivat sopia siitä, missä määrin jokin jäsenvaltio tukee energian tuotantoa toisessa jäsenvaltiossa ja missä määrin uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tukeminen olisi otettava huomioon jommankumman jäsenvaltion kokonaistavoitteen täyttymisessä. Jotta varmistettaisiin kummankin tavoitteiden täyttymiseen tähtäävän toimenpiteen eli kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyömekanismien tehokkuus, jäsenvaltioiden on voitava päättää, sovelletaanko niiden kansallisia tukijärjestelmiä muissa jäsenvaltioissa uusiutuvista lähteistä tuotettuun energiaan ja missä määrin niitä sovelletaan, sekä sopia asiasta tässä direktiivissä säädettyjä yhteistyömekanismeja käyttäen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 26 kappale

On suotavaa, että energianhinnat heijastavat energiantuotannon ja kulutuksen ulkoisia kustannuksia, mukaan lukien tarvittaessa ympäristöä koskevat kustannukset, sosiaaliset kustannukset ja terveydenhuoltokustannukset.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 27 kappale

Julkista tukea tarvitaan, jotta saavutetaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön lisäämiseen liittyvät yhteisön tavoitteet, varsinkin niin kauan kuin sähkön hinnat eivät sisämarkkinoilla vastaa käytettyjen energialähteiden ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia kokonaiskustannuksia ja -hyötyjä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 28 kappale

Yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähentämään energian kokonaiskulutusta liikenteessä ja lisäämään liikenteen energiatehokkuutta. Keskeisiä keinoja energian kulutuksen vähentämiseksi liikenteessä ovat liikennesuunnittelu, julkisen liikenteen tukeminen, sähköautojen osuuden lisääminen tuotannossa sekä energiatehokkaampien, kooltaan ja moottoritilavuudeltaan pienempien autojen valmistaminen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 29 kappale

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä monipuolistamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian yhdistelmiä kaikilla liikenteen aloilla. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään kesäkuuta 2015 mennessä kertomus, jossa esitetään mahdollisuudet lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kullakin liikenteen alalla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 30 kappale

(21)Laskettaessa vesivoiman ja tuulivoiman osuutta tätä direktiiviä sovellettaessa olisi ilmasto-olosuhteiden vaihtelun vaikutukset tasattava käyttämällä normalisointisääntöä. Lisäksi sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 31 kappale

(22)Ilmalämpöä, geotermistä lämpöä tai hydrotermistä lämpöä käyttökelpoisella lämpötilatasolla käyttävät lämpöpumput tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa. Tästä syystä lämpöpumppujen toimintaan käytettävä energia olisi vähennettävä käytettävästä kokonaislämmöstä. Huomioon olisi otettava ainoastaan lämpöpumput, joiden tuotanto ylittää huomattavalla tavalla niiden toimintaan tarvittavan primäärienergian määrän.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 32 kappale

(23)Passiivisissa energiajärjestelmissä energiaa otetaan hyödyksi rakennuksen tiettyjen suunnitteluratkaisujen avulla. Tämä katsotaan säästetyksi energiaksi. Tällä tavoin hyödyksi saatua energiaa ei kaksinkertaisen kirjaamisen välttämiseksi tulisi ottaa huomioon tätä direktiiviä sovellettaessa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

(24)Tietyissä jäsenvaltioissa ilmailun osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on suuri. Kun otetaan huomioon nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset, jotka estävät biopolttoaineiden kaupallisen käytön ilmailussa, on asianmukaista säätää osittaisesta vapautuksesta näiden jäsenvaltioiden osalta siten, että laskettaessa niiden energian kokonaisloppukulutusta kansallisessa lentoliikenteessä jätetään ulkopuolelle määrä, jolla ne ylittävät puolitoistakertaisesti yhteisön Ö unionin Õ keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 6,18 prosenttia). Kypros ja Malta ovat saarina ja syrjäisinä alueina riippuvaisia ilmailusta kansalaisten ja talouden kannalta välttämättömänä liikennemuotona. Tämän seurauksena kansallisen ilmaliikenteen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on Kyproksella ja Maltalla suhteettoman suuri ja ylittää kolminkertaisesti yhteisön Ö unionin Õ keskitason vuonna 2005, ja nämä jäsenvaltiot joutuvat siten suhteettomalla tavalla nykyisten teknisten ja sääntelyä koskevien rajoitusten kohteeksi. Näiden jäsenvaltioiden osalta on siksi asianmukaista säätää, että kyseinen vapautus käsittää sen määrän, jolla ne ylittävät yhteisön Ö unionin Õ keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 4,12 prosenttia).

ò uusi 

(25)Sen varmistamiseksi, että liitteessä IX otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY 25 vahvistetun jätehierarkian periaatteet, unionin kestävyyskriteerit ja tarve varmistaa, ettei kyseinen liite jätteiden ja tähteiden käyttöä edistäessään lisää maantarvetta, komission olisi liitettä säännöllisesti arvioidessaan harkittava sellaisten uusien raaka-aineiden sisällyttämistä, jotka eivät vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 34 kappale

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tukevan energiamallin luomiseksi on tarpeen kannustaa jäsenvaltioiden väliseen strategiseen yhteistyöhön, johon alueet ja paikalliset viranomaiset tilanteen mukaan osallistuvat.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 35 kappale

Jäsenvaltioita olisi kannustettava tämän direktiivin säännökset asianmukaisesti huomioon ottaen kaikkiin asianmukaisiin yhteistyömuotoihin tässä direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tällaista yhteistyötä voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla, kahden- tai monenvälisesti. Lukuun ottamatta tässä direktiivissä nimenomaisesti säädettyjä mekanismeja, jotka vaikuttavat tavoitteiden laskemiseen ja tavoitteita koskevien vaatimusten noudattamiseen, eli tilastollista siirtoa jäsenvaltioiden välillä, yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä, yhteistyö voi olla esimerkiksi myös tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa, siten kuin siitä säädetään erityisesti tässä direktiivissä käyttöönotetun avoimuusfoorumin osalta, sekä kaikenlaisten tukijärjestelmien vapaaehtoista koordinointia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(26)Jotta voidaan luoda mahdollisuuksia alentaa tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden Ö asetetun unionin tavoitteen Õ saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia ð ja jotta jäsenvaltioilla olisi joustavuutta niiden täyttäessä velvollisuuttaan olla alittamatta vuoden 2020 kansallisia tavoitteita vuoden 2020 jälkeen ï, on tarkoituksenmukaista sekä helpottaa uusiutuvista lähteistä jäsenvaltioissa tuotetun energian käyttöä muissa jäsenvaltioissa että antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa muissa jäsenvaltioissa kulutettu, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia huomioon niiden omien kansallisten tavoitteidensa ð  uusiutuvan energian osuuksiensa  ï saavuttamisen osalta. Tästä syystä tarvitaan joustotoimenpiteitä ð yhteistyömekanismeja, ï mutta ne pysyvät jäsenvaltioiden valvonnassa, jotta ei vaikuteta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin saavuttaa kansalliset tavoitteensa ð  joilla täydennetään velvollisuuksia avata tuki toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkeille ï. Nämä joustotoimenpiteet ð Näihin mekanismeihin ï toteutetaan Ö kuuluu Õ tilastollistensia siirtojena, jäsenvaltioiden välisteniä yhteishankkeidenta tai yhteisteniä tukijärjestelmienä muodossa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(27)Jäsenvaltioita olisi kannustettava tämän direktiivin säännökset asianmukaisesti huomioon ottaen kaikkiin asianmukaisiin yhteistyömuotoihin tässä direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tällaista yhteistyötä voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla, kahden- tai monenvälisesti. Lukuun ottamatta tässä direktiivissä nimenomaisesti säädettyjä mekanismeja, jotka vaikuttavat ð uusiutuvan energian osuutta koskevien ï tavoitteiden laskemiseen ja tavoitteita koskevien vaatimusten noudattamiseen, eli tilastollista siirtoa jäsenvaltioiden välillä, yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä, yhteistyö voi olla esimerkiksi myös tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa, siten kuin siitä säädetään erityisesti tässä direktiivissä ð asetuksessa [Governance] ï käyttöönotetun avoimuusfoorumin Ö sähköisen alustan Õ osalta, sekä kaikenlaisten tukijärjestelmien vapaaehtoista koordinointia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(28)Uusiutuvista energialähteistä Ö unionin Õ yhteisön ulkopuolella tuotettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvaltioiden ð uusiutuvan energian osuuksissa ï tavoitteiden täyttämisessä. Jotta vältyttäisiin kasvihuonekaasupäästöjen nettokasvulta, joka aiheutuisi nykyisten uusiutuvien energialähteiden monimuotoistumisesta ja niiden korvautumisesta kokonaan tai osittain perinteisillä energialähteillä, huomioon olisi otettava ainoastaan sähkö, joka on tuotettu sellaisissa uusiutuvan energian tuotantolaitoksissa, jotka otetaan käyttöön tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja määrittäminen, jotta taattaisiin, että perinteisen energian korvaamisella uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla yhteisössä Ö unionissa Õ ja kolmansissa maissa on riittävä vaikutus. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen 26 sopimuspuolet tekevät päätöksen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä, niihin sovelletaan Ö olisi sovellettava Õ jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 38 kappale

Jäsenvaltioiden toteuttaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa yhteishankkeita, jotka koskevat sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä, on asianmukaista, että nämä yhteishankkeet koskevat vain uusia laitoksia tai laitoksia, joiden kapasiteettia on äskettäin lisätty. Näin voidaan varmistaa, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus kolmannen maan energian kokonaiskulutuksesta ei vähene sen johdosta, että yhteisöön tuodaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Lisäksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteishankkeeseen osallistuvien laitosten tuotannon tietyn osan käyttöä asianomaisessa kolmannessa maassa. Komission ja jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava asianomaista kolmatta maata kehittämään uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitteellista politiikkaa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 39 kappale

Kun otetaan huomioon, että Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman kaltaisten kolmansissa maissa toteutettavien Euroopan etua koskevien hankkeiden valmistelu saattaa viedä hyvin pitkän ajan ennen kuin verkot on täysin yhteenliitetty yhteisön alueeseen, on asianmukaista edistää niiden kehittämistä sallimalla jäsenvaltioiden ottaa huomioon kansallisissa tavoitteissaan rajoitettu määrä sähköä, joka on tuotettu tällaisilla hankkeilla verkkojen yhteenliittämisen aikana.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 40 kappale (mukautettu)

(29)Uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä Ö varten käytettävien Õ valvovan hallinnon käyttämien menettelyjen olisi oltava objektiivisia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, kun sääntöjä sovelletaan yksittäisiin hankkeisiin. On erityisesti vältettävä tarpeetonta rasitetta, joka saattaisi aiheutua luokiteltaessa uusiutuvan energian hankkeita terveydelle korkean riskin aiheuttaviksi laitoksiksi.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 42 kappale

(30)Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian nopean käyttöönoton edistämiseksi ja niiden erittäin suuren kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi soveltaessaan hallinnollisia sääntöjä, suunnittelurakenteita ja lainsäädäntöä, jotka on laadittu toimilupien myöntämiseksi laitoksille pilaantumisen vähentäminen ja teollisuuslaitosten valvonta huomioon ottaen, ilmansaastumisen ehkäisemiseksi ja vaarallisten aineiden ympäristöön päästämisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi, otettava huomioon uusiutuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 43 kappale

Jotta yksittäisiä kansalaisia kannustettaisiin osallistumaan tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen, asiaankuuluvien viranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta korvata luvat pelkällä ilmoituksella toimivaltaiselle elimelle silloin, kun kyse on pienten hajautettujen laitteistojen asentamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottamiseksi.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 44 kappale (mukautettu)

(31)Tämän direktiivin tavoitteiden ja yhteisön Ö unionin Õ muun ympäristölainsäädännön tavoitteiden keskinäinen johdonmukaisuus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti uusiutuvan energian tuotantolaitosten arviointi-, suunnittelu- tai toimilupamenettelyjen yhteydessä otettava huomioon yhteisön Ö unionin Õ koko ympäristölainsäädäntö ja uusiutuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 45 kappale (mukautettu)

(32)Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 27 (EU) 2015/1535 Ö  28  Õ soveltamisalaan kuuluvat kansalliset tekniset eritelmät ja muut vaatimukset, jotka liittyvät esimerkiksi laatutasoon, testausmenetelmiin tai käyttöolosuhteisiin, eivät saisi luoda kaupan esteitä uusiutuvaan energiaan liittyvien laitteiden ja järjestelmien alalla. Näin ollen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tukijärjestelmissä ei pitäisi määrätä kansallisia teknisiä eritelmiä, jotka poikkeavat olemassa olevista yhteisön Ö unionin Õ standardeista, tai vaatia laitteiden tai järjestelmien sertifiointia tai testaamista tietyssä paikassa tai tietyn tahon toimesta.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 46 kappale

Jäsenvaltioiden olisi harkittava keinoja, joiden avulla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyödyntämistä kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)

(33)Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella ja alueellisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toimenpiteitä olisi edistettävä laajemminkin yhteisössä Ö unionissa Õ samalla kun edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä rakennussäännöksissä ja -määräyksissä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 48 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(34)Helpottaakseen ja nopeuttaakseen Jotta helpotettaisiin ja nopeutettaisiin vähimmäisosuuksien asettamista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytölle rakennuksissa jäsenvaltioiden voi olla asianmukaista säätää, että vähimmäisosuudet saavutetaan sisällyttämällä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskeva kerroin direktiivin 2002/91/EY mukaisiin vähimmäisenergiatehokkuusvaatimuksiin, jotka koskevat rakennuskohtaisten hiilipäästöjen kustannustehokasta vähentämistä. ð , kyseisten vähimmäisosuuksien laskennan olisi uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa oltava johdonmukainen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/31/EU 29 säädetyn menettelyn kanssa. ï

ò uusi 

(35)Sen varmistamiseksi, että uusiutuvaan energiaan perustuvia lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja koskevat kansalliset toimenpiteet perustuvat kansallisen uusiutuvan energian ja hukkaenergian potentiaalin kattavaan kartoitukseen ja analyysiin ja edistävät uusiutuvan energian sekä hukkalämmön ja -kylmän lähteiden käyttöönottoa, on asianmukaista vaatia jäsenvaltioita arvioimaan kansallisen uusiutuvan energian potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa erityisesti uusiutuvan energian käyttöönoton edistämiseksi lämpö- ja jäähdytyslaitoksissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 30 2 artiklan 41 kohdassa määritellyn tehokkaan ja kilpailukykyisen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen edistämiseksi. Jotta voitaisiin varmistaa johdonmukaisuus lämmitystä ja jäähdytystä koskevien energiatehokkuusvaatimusten kanssa ja vähentää hallinnollista taakkaa, kyseinen arviointi olisi sisällytettävä mainitun direktiivin 14 artiklan mukaisesti toteutettaviin ja tiedoksiannettaviin kattaviin arviointeihin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 41 kappale

ð uusi 

(36)Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. ð Yksi hallinnollinen yhteyspiste, joka kokoaa yhteen tai koordinoi kaikkia lupamenettelyjä, auttaisi vähentämään monimutkaisuutta ja parantamaan tehokkuutta ja avoimuutta. ï Näin ollen uusiutuvan energian alan erityisrakenne olisi otettava huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kehittäessä hallinnollisia menettelyjään, jotka koskevat lupia rakentaa ja käyttää laitoksia sekä liitännäisiä siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureita, joissa uusiutuvista energialähteistä tuotetaan sähköä, lämpö- tai jäähdytysenergiaa tai liikenteen polttoaineita. Hallinnollisia lupamenettelyjä olisi sujuvoitettava asettamalla läpinäkyvät aikataulut uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käyttäville laitoksille. Suunnittelumääräyksissä ja -ohjeissa olisi otettava huomioon kustannustehokkaat ja ympäristöä hyödyttävät uusiutuvaa energiaa käyttävät lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteistot. ð Tätä direktiiviä ja erityisesti luvanmyöntämisprosessia ja sen kestoa koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kansainvälisen ja unionin lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemista koskevat säännökset. ï

ò uusi 

(37)Pitkäkestoiset hallinnolliset menettelyt ovat merkittävä hallinnollinen este, ja niistä koituu paljon kustannuksia. Kun luvanmyöntämisprosesseja yksinkertaistetaan ja hankkeiden rakentamista koskeville viranomaispäätöksille asetetaan selkeät määräajat, menettelyjen toteuttamisen pitäisi tehostua ja sitä myötä hallintokustannusten laskea.

(38)Toinen uusiutuvien energioiden kustannustehokkaaseen käyttöönottoon liittyvä este on se, että investoijat eivät pysty ennakoimaan, miten jäsenvaltio aikoo myöntää tukea. Jäsenvaltioiden olisi etenkin varmistettava, että jäsenvaltion suunnittelema tuen käyttö on investoijien näkökulmasta riittävän ennustettava. Näin toimiala voi suunnitella ja kehittää toimitusketjun, jonka myötä käyttöönoton kokonaiskustannukset ovat alhaisemmat.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(39)Jotta yksittäisiä kansalaisia kannustettaisiin osallistumaan Ö helpotettaisiin Õ ð mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten sekä ï Ö yksittäisten kansalaisten osallistumista Õ tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen, asiaankuuluvien viranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta korvat luvat  ð olisi korvattava ï   pelkällä ilmoituksella toimivaltaiselle elimelle silloin, kun kyse on ð pienistä uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista, mukaan lukien hajautetut hankkeet, kuten aurinkopaneelien asentaminen katolle ï pienten hajautettujen laitteistojen asentamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottamiseksi. ð Ottaen huomioon nykyisten uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten lisääntyvä tarve vaihtaa polttoainelähteitä, olisi vahvistettava nopeutetut luvanmyöntämismenettelyt ï.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 49 kappale

(40)Tietoon ja koulutukseen liittyvät puutteet erityisesti lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi poistettava, jotta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa voitaisiin lisätä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 50 kappale

(41)Siltä osin kuin asentajan ammattiin pääsy tai sen harjoittaminen on säänneltyä, ammattipätevyyden tunnustamisedellytyksistä on säädetty ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY 31 . Sen vuoksi tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita direktiivin 2005/36/EY soveltamista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 51 kappale

(42)Direktiivissä 2005/36/EY asetetaan vaatimukset muun muassa arkkitehtien ammattipätevyyden keskinäisestä tunnustamisesta, mutta sen lisäksi on varmistettava, että arkkitehdit ja suunnittelijat ottavat uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkaiden teknologioiden optimaalisen yhdistelmän riittävästi huomioon suunnitelmissaan ja töissään. Jäsenvaltioiden olisi laadittava tältä osin selkeät ohjeet. Ohjeistuksen antaminen ei saisi rajoittaa direktiivin 2005/36/EY ja erityisesti sen 46 ja 49 artiklan soveltamista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 52 kappale (mukautettu)

(43)Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperätakuita käytetään ainoastaan Ö osoituksena Õ loppukuluttajalle annettavana todisteena siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähköyksikkö Ö uusiutuvan energian yksikkö Õ ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kuitenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista laskentaa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana. On tärkeää erottaa tukijärjestelmissä käytetyt vihreät sertifikaatit alkuperätakuista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 53 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(44)Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön muotoutumassa olevien kuluttajamarkkinoiden on syytä antaa myötävaikuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ð kehitykseen ï uusien tuotantolaitosten rakentamiseen. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia Ö vaadittava Õ sähkön toimittajilta, jotka ilmoittavat energiayhdistelmänsä loppukäyttäjille direktiivin [Market Design] 2003/54/EY 3 X artiklan 6 kohdan mukaisesti ð tai jotka myyvät energiaa kuluttajille ja viittaavat uusiutuvista lähteistä saatavan energian kulutukseen,  ï, että ð niiden on käytettävä alkuperätakuita ï tietty vähimmäisprosenttiosuus niiden alkuperätakuista on äskettäin rakennetuilta, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitoksilta, edellyttäen, että tällainen vaatimus on yhteisön oikeuden mukainen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 54 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(45)On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi erityisesti uusissa laitoksissa tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrän osalta komission olisi arvioitava jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden tehokkuutta ð jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikista tuotetuista uusiutuvan energian yksiköistä annetaan alkuperätakuut. Kaksinkertaisen korvauksen estämiseksi taloudellista tukea jo saaville uusiutuvan energian tuottajille ei pitäisi antaa alkuperätakuita. Kyseisiä alkuperätakuita olisi kuitenkin käytettävä ilmoittamiseen, jotta loppukuluttajat saisivat selkeää, luotettavaa ja asianmukaista näyttöä energiayksiköiden uusiutuvasta alkuperästä. Lisäksi tukea saaneen sähkön osalta alkuperätakeet olisi myytävä markkinoille huutokaupalla, ja tulot olisi käytettävä uusiutuvan energian julkisiin tukiin liittyvien kustannusten alentamiseksi. ï

ê 2009/28/EY johdanto-osan 55 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(46)Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11 päivänä helmikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston dDirektiivissä 2004/8/EY 32  2012/27/EU säädetään alkuperätakuista, joiden tarkoituksena on todistaa tehokkaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tuotetun sähkön alkuperä. Tällaisia alkuperätakuita ei voida käyttää ð Tällaisille alkuperätakuille ei ole kuitenkaan tarkennettu erityistä käyttöä, joten niitä olisi käytettävä myös ï uusiutuvista lähteistä ð tehokkaasta yhteistuotannosta ï peräisin olevan energian käytön ilmoittamiseen direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, koska tämä saattaisi johtaa kaksinkertaisen laskentaan ja kaksinkertaiseen ilmoittamiseen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 56 kappale (mukautettu)

Alkuperätakuut eivät sinänsä merkitse oikeutta päästä osalliseksi kansallisista tukijärjestelmistä.

ò uusi 

(47)Nykyisiä uusiutuviin energialähteisiin perustuvien sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuita olisi sovellettava myös uusiutuvista energialähteistä tuotettuun kaasuun. Näin uusiutuvien kaasujen, kuten biometaanin, alkuperä voitaisiin todistaa loppuasiakkaille johdonmukaisesti, ja se myös edistäisi tällaisten kaasujen rajaylittävää kauppaa. Näin voitaisiin luoda alkuperätakuut myös muille uusiutuvista energialähteistä tuotetuille kaasuille, esimerkiksi vedylle. 

ê 2009/28/EY johdanto-osan 57 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(48)Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian integrointi siirto- ja jakeluverkkoon sekä energian varastointijärjestelmien käyttö integroituun ja jaksoittaiseen ð vaihtelevaan ï uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoon vaativat tukea ð erityisesti ajojärjestystä ja verkkoon pääsyä koskevien sääntöjen osalta. Direktiivissä [Electricity Market Design] vahvistetaan puitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön integroinnille. Kyseisissä puitteissa ei kuitenkaan ole säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä saadun kaasun liittämistä kaasuverkkoon. Sen vuoksi ne on tarpeen pitää tässä direktiivissä. ï

ê 2009/28/EY johdanto-osan 58 kappale

Uusiutuvan energian hankkeita, myös Euroopan laajuisten energiaverkkojen (TEN-E) ohjelman mukaisia ”Euroopan etua koskevia uusiutuvan energian hankkeita”, olisi kehitettävä tähänastista ripeämmin. Komission olisi sitä varten myös tutkittava tapoja parantaa tällaisten hankkeiden rahoitusta. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota uusiutuvan energian hankkeisiin, jotka edistävät huomattavasti yhteisön ja sen naapurimaiden energiansaannin varmuutta.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(49)Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) toimintaan. Kasvu- ja työllistämismahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä edistettävä rakennerahastojen koheesiopoliittisen rahoituksen käyttöä tällä alalla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 4 kappale

(50)Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta.

ò uusi 

(51)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityistilanne. Syrjäisimpien alueiden energiasektorin ominaispiirteitä ovat usein eristyneisyys, rajoitettu tarjonta ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista, mutta niillä on myös merkittäviä paikallisia uusiutuvia energialähteitä. Syrjäisimmät alueet voisivat siis toimia esimerkkinä unionille innovatiivisten energiateknologioiden soveltamisessa. Sen vuoksi uusiutuvan energian käyttöönottoa on tarpeen edistää energia-autonomian lisäämiseksi kyseisillä alueilla sekä niiden erityistilanteen tunnustamiseksi uusiutuvan energiapotentiaalin ja julkisen tuen tarpeen osalta.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(52)On asianmukaista tukea ð sallia, että ï hajautettujena uusiutuvaan energiaan liittyvienä teknologioidenta demonstrointi- ja kaupallistamisvaihetta ð kehitetään syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-investointien rahoitusta ï hajautettujen uusiutuvaan energiaan liittyvien teknologioiden. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.

ò uusi 

(53)Koska itse tuotetun uusiutuvan sähkön kulutuksen merkitys kasvaa, on tarpeen määritellä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja sääntelypuitteet, joiden nojalla itse tuottamaansa energiaa käyttävät kuluttajat voivat tuottaa, varastoida, kuluttaa ja myydä sähköä ilman kohtuuttomia rasitteita. Itse tuotetun energian kollektiivinen kulutus olisi sallittava tietyissä tapauksissa, jotta esimerkiksi kerrostaloasunnoissa asuvat kansalaiset voivat hyötyä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista samalla tavoin kuin omakotitaloissa asuvat kotitaloudet.

(54)Paikallinen kansalaisosallistuminen uusiutuvan energian hankkeisiin uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kautta on tuottanut huomattavasti lisäarvoa uusiutuvan energian paikallisen hyväksynnän ja ylimääräisen yksityisen pääoman saatavuuden suhteen. Tämän paikallisen osallistumisen merkitys tulee kasvamaan merkittävästi, kun uusiutuvan energian kapasiteetti lisääntyy tulevaisuudessa.

(55)Paikallisten uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen voi kokoon, omistajuusrakenteeseen ja hankkeiden lukumäärään liittyvien ominaispiirteidensä vuoksi olla vaikea kilpailla tasapuolisin edellytyksin suuren mittakaavan toimijoiden ja erityisesti sellaisten kilpailijoiden kanssa, joilla on laajempia hankkeita tai hankekokonaisuuksia. Kyseisiä haittoja voidaan kompensoida muun muassa antamalla energiayhteisöille mahdollisuus toimia energiajärjestelmässä ja helpottamalla niiden integrointia markkinoille.

(56)Lämmityksen ja jäähdytyksen osuus unionin lopullisesta energiankulutuksesta on noin puolet, minkä vuoksi sitä pidetään avainsektorina, kun kyseessä on energiajärjestelmän hiilestä irtautumisen vauhdittaminen. Se on strateginen sektori myös energiavarmuuden suhteen, koska vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia uusiutuvan energian kulutuksesta ennakoidaan tulevan uusiutuvaan energiaan perustuvasta lämmityksestä ja jäähdytyksestä. Tähän astinen edistyminen on ollut tällä sektorilla varsin hidasta, koska unionin tasolla ei ole yhdenmukaistettua strategiaa ja lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset.

(57)Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä lämmitys- ja jäähdytyssektorilla saavuttaakseen uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2020 tavoitteensa. Koska vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ei ole sitovia kansallisia tavoitteita, jäljellä olevat kansalliset kannustimet eivät välttämättä riitä vuosiin 2030 ja 2050 ulottuvien hiilestä irtautumista koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Näitä tavoitteita varten ja jotta parannettaisiin investointivarmuutta ja edistettäisiin unionin laajuisen uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoiden kehitystä energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti, on asianmukaista kannustaa jäsenvaltioita ponnistuksiin, joilla lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä, mikä kasvattaa uusiutuvan energian osuutta asteittain. Koska eräät lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, tällaisen ponnistuksen suunnittelussa on ehdottoman tärkeää varmistaa joustavuus. On myös tärkeää varmistaa, että uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdyttämisen mahdollisella käyttöönotolla ei ole ympäristön kannalta kielteisiä sivuvaikutuksia.

(58)Kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen osuus on noin 10 prosenttia lämmönkysynnästä unionissa, ja osuudet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain. Komission lämmitys- ja jäähdytysstrategiassa on tunnustettu kaukolämmityksen mahdollisuudet irtautua hiilestä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käyttöönoton lisääntymisen kautta.

(59)Energiaunionistrategiassa myös tunnustetaan kansalaisten rooli energiasiirtymässä: kansalaiset sitoutuvat energiajärjestelmän muutokseen, saavat uusista teknologioista hyötyä energialaskujensa pienentyessä ja osallistuvat aktiivisesti markkinoiden toimintaan.

(60)Olisi korostettava mahdollista synergiaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöönoton lisäämisponnistelujen ja direktiivien 2010/31/EU ja 2012/27/EU mukaisten nykyisten järjestelmien välillä. Jäsenvaltioilla olisi hallinnollisen taakan keventämiseksi oltava mahdollisuus käyttää tällaisen ponnistuksen toteuttamiseen mahdollisimman pitkälti nykyisiä hallintorakenteita.

(61)Sen vuoksi on olennaisen tärkeää mahdollistaa kaukolämmityksen alalla polttoaineiden vaihtaminen uusiutuviin energialähteisiin ja estää sääntelyn lukkiutuminen sekä lukkiutuminen tiettyyn teknologiaan tai jonkin teknologian poissulkeminen vahvistamalla uusiutuvan energian tuottajien ja loppukuluttajien oikeuksia sekä antaa loppukuluttajille keinoja, joiden avulla on helpompi valita paras energiatehokkuusratkaisu, jossa otetaan huomioon lämmitys- ja jäähdytystarpeet ennakoitujen rakennuksen energiatehokkuuskriteerien mukaisesti.

(62)Heinäkuussa 2016 esitetyssä vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa todetaan, että ravintokasveista tuotetuilla biopolttoaineilla voidaan vähentää liikenteen hiilipäästöjä vain rajallisesti, minkä vuoksi niiden käytöstä olisi vähitellen luovuttava ja ne olisi korvattava kehittyneillä biopolttoaineilla. Jotta voidaan valmistautua kehittyneisiin biopolttoaineisiin siirtymiseen ja minimoida epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kokonaisvaikutukset, on asianmukaista rajoittaa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden määrää, jotka voidaan ottaa huomioon tässä direktiivissä 2009/28/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

(63)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1513 33 kehotetaan komissiota esittämään viipymättä kokonaisvaltainen ehdotus vuoden 2020 jälkeiseksi kustannustehokkaaksi ja teknologianeutraaliksi toimintalinjaksi, jotta voidaan tarjota pitkän aikavälin näkymiä investointien tekemiselle sellaisiin kestäviin biopolttoaineisiin, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia, ja muihin keinoihin liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseksi. Polttoaineiden toimittajia koskevalla sisällyttämisvelvoitteella voidaan luoda ennakoitavuutta investoijien näkökulmasta ja kannustaa vaihtoehtoisten uusiutuvien liikenteen polttoaineiden jatkuvaan kehittämiseen, mukaan lukien kehittyneet polttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö liikenteessä. On tarkoituksenmukaista asettaa polttoaineiden toimittajien velvollisuus samansuuruisena jokaiselle jäsenvaltiolle, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus liikenteen polttoaineiden laatuvaatimuksissa ja saatavuudessa. Koska liikenteen polttoaineilla on helppo käydä kauppaa, polttoaineiden toimittajat sellaisissa jäsenvaltioissa, joilla on heikot mahdollisuudet hyödyntää tarvittavia luonnonvaroja, voinevat helposti hankkia uusiutuvia polttoaineita muualta.

(64)Kehittyneet biopolttoaineet, liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettu biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö liikenteessä voivat edistää vähähiilidisyyden toteuttamista, koska ne vauhdittavat unionin liikennealan irtautumista hiilestä kustannustehokkaalla tavalla, parantavat muun muassa liikennealan energialähteiden monipuolistumista, edistävät innovaatioita, kasvua ja työpaikkojen luomista unionin taloudessa sekä vähentävät riippuvuutta energiantuonnista. Polttoaineiden toimittajia koskevan sisällyttämisvelvoitteen pitäisi edistää kehittyneiden polttoaineiden – bionesteet mukaan lukien – jatkuvaa kehittämistä, ja on tärkeää varmistaa, että sisällyttämisvelvoitteella myös kannustetaan parantamaan velvoitteen täyttämiseksi toimitettavien polttoaineiden kasvihuonekaasuarvoja. Komission olisi arvioitava kyseisten polttoaineiden kasvihuonekaasuarvot, tekninen innovointi ja kestävyys.

(65)Myös fossiilisista jätevirroista tuotettujen vähähiilisten fossiilisten polttoaineiden käytön edistäminen voi edistää energialähteiden monipuolistamista ja liikenteen hiilestä irtautumista. Sen vuoksi kyseiset polttoaineet olisi sisällytettävä polttoaineiden toimittajia koskevaan sisällyttämisvelvoitteeseen.

(66)Raaka-aineiden, joiden vaikutukset epäsuoraan maankäytön muutokseen ovat vähäiset ja joita käytetään biopolttoaineina, käyttöön olisi kannustettava, koska ne edistävät talouden hiilestä irtautumisesta. Tämän direktiivin liitteeseen olisi sisällytettävä erityisesti sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineet, jotka ovat teknologialtaan innovatiivisempia ja varhaisemmassa kehitysasteessa ja näin ollen tarvitsevat enemmän tukea. Jotta kyseinen liite olisi ajantasainen teknologian uusimman kehityksen suhteen ja vältettäisiin tahattomat kielteiset vaikutukset, direktiivin hyväksymisen jälkeen olisi arvioitava, voitaisiinko liitteen soveltamisalaa laajentaa uusiin raaka-aineisiin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 94 kappale

Koska 17–19 artiklassa säädetyillä toimenpiteillä vaikutetaan myös sisämarkkinoiden toimintaan yhdenmukaistamalla kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden ja bionesteiden on tämän direktiivin mukaisten tavoitteiden laskentaa varten täytettävä, ja siten helpotetaan 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti näiden ehtojen mukaisilla biopolttoaineilla ja bionesteillä käytävää kauppaa jäsenvaltioiden välillä, ne perustuvat perustamissopimuksen 95 artiklaan.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 59 kappale

Eri maiden verkkojen yhteenliittäminen helpottaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöönottoa. Yhteenliitokset tasaavat verkon kuormituseroja, mutta niillä voidaan myös alentaa tasehallinnan kustannuksia, edistää hintoja alentavaa todellista kilpailua ja tukea verkkojen kehittymistä. Jakamalla siirtokapasiteettia ja käyttämällä sitä optimaalisesti voidaan myös vähentää liiallista tarvetta rakentaa uutta kapasiteettia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 60 kappale

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ensisijainen verkkoonpääsy ja taattu verkkoonpääsy ovat olennaisia pyrittäessä integroimaan uusiutuvat energialähteet sähkön sisämarkkinoille direktiivin 2003/54/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kehittäen edelleen sen 11 artiklan 3 kohdan säännöksiä. Verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitoa sekä ajojärjestystä koskevat vaatimukset voivat vaihdella kansallisen verkon ominaispiirteiden ja sen turvallisen käytön mukaan. Ensisijaisella verkkoonpääsyllä taataan, että uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottavat, verkkoon liittyneet tuottajat voivat myydä ja siirtää uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä liityntäsääntöjen mukaisesti milloin tahansa, kun lähde on käytettävissä. Jos uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö sisällytetään spot-markkinoihin, taatulla verkkoonpääsyllä varmistetaan, että kaikki myyty ja tuettu sähkö pääsee verkkoon, jolloin voidaan käyttää mahdollisimman paljon verkkoon liitettyjen laitosten uusiutuvista energialähteistä tuottamaa sähköä. Tämä ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltioita tukemaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa eikä ottamaan käyttöön sen ostovelvoitteita. Muissa järjestelmissä uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle on määritetty kiinteä hinta, johon yleensä liittyy verkonhaltijan ostovelvoite. Tällaisessa tapauksessa ensisijainen verkkoonpääsy on jo taattu.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 61 kappale

Tietyissä tilanteissa ei ole mahdollista täysin taata uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirtoa ja jakelua vaikuttamatta verkon luotettavuuteen tai turvallisuuteen. Tällaisissa tilanteissa voi olla tarpeen myöntää kyseisille tuottajille rahallisia korvauksia. Tämän direktiivin tavoitteet edellyttävät kuitenkin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun jatkuvaa lisäämistä ilman, että vaikutetaan verkon luotettavuuteen tai turvallisuuteen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tätä varten asianmukaisia toimenpiteitä, jotta lisättäisiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta muun muassa ottamalla huomioon sellaisten luonnonvarojen ominaispiirteet, jotka ovat luonteeltaan vaihtelevia ja joita ei vielä voida varastoida. Uusiutuvaa energiaa tuottavien uusien tuotantolaitosten liitännät olisi sallittava mahdollisimman nopeasti tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla. Jotta voitaisiin nopeuttaa verkkoonliittämismenettelyjä, jäsenvaltiot voivat tarjota ensisijaista liitäntää tai varattua liitäntäkapasiteettia uusille laitoksille, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 62 kappale (mukautettu)

(67)Kustannusten, joita aiheutuu uusiutuvia energialähteitä käyttävien uusien sähkön- ja kaasuntuottajien liittymisestä sähköverkkoon ja kaasuverkkoon, tulisi olla Ö perustua Õ objektiivisiain, läpinäkyviäin ja syrjimättömiäin, Ö kriteereihin Õ ja hyöty, jonka verkkoon liitetyt, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuottajat ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun paikalliset tuottajat tarjoavat sähköverkolle ja kaasuverkolle, olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 63 kappale

Sähköntuottajilta, jotka haluavat hyödyntää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian potentiaalia yhteisön syrjäseuduilla, etenkin saaristoalueilla ja harvaan asutuilla alueilla, olisi aina kun mahdollista perittävä vain kohtuulliset liittymiskustannukset, jotta ne eivät olisi epäedullisessa asemassa keskeisemmillä, teollistuneemmilla ja tiheämpään asutuilla alueilla sijaitseviin tuottajiin nähden.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 64 kappale

Direktiivissä 2001/77/EY asetetaan puitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämiselle verkkoon. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja siinä, missä määrin tällaista liittämistä on todellisuudessa tapahtunut. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa puitteita ja tarkistaa säännöllisesti niiden soveltamista kansallisella tasolla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(68)Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin ð talouden materiaalien ja energian käytön kautta tapahtuvan hiilestä irtautumisen edistämiseksi ï, yhteisön Ö unionin Õ ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen ð ja maatalouden resurssien kestävää ï käyttöönottoa ja uusien metsänhoitojärjestelmien ð ja maatalouden tuotantojärjestelmien ï kehittämistä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 65 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(69)Biopolttoaineiden tuotannon olisi oltava kestävää. Biopolttoaineet ð , bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi aina tuotettava kestävällä tavalla. ï Tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden Ö asetetun unionin tavoitteen Õ saavuttamiseksi käytettyjen ð biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ï ja kansallisten tukijärjestelmien piiriin kuuluvien biopolttoaineiden ð , bionesteiden ja biopolttoaineiden ï olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit ð ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit ï.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 66 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(70)Yhteisön Ö Unionin Õ olisi tähän direktiiviin liittyen toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien ð lämmön tai kylmän ja sähkön tuotantoon käytettäviä ï biopolttoaineita ð , bionesteitä ja biomassapolttoaineita ï koskevien kestävyyskriteereiden ð ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteereiden ï edistäminen sekä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen yhteisössä ja maailmanlaajuisesti, sekä edistettävä maatalousalan tutkimusta ja osaamista kyseisillä aloilla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 67 kappale

Biopolttoaineiden kestävyyskriteerien käyttöön ottamisella ei päästä haluttuun lopputulokseen, jos niitä tuotteita, jotka eivät täytä kriteereitä ja joita muuten olisi käytetty biopolttoaineina, käytetään sen sijaan lämmityksessä tai sähköntuotannossa bionesteinä. Tästä syystä kestävyyskriteerejä olisi sovellettava myös kaikkiin bionesteisiin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 68 kappale (mukautettu)

(68)     Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan ehdotuksen kaikkien uusiutuvien energialähteiden käytön kattavaksi direktiiviksi, joka voisi sisältää kriteerit ja säännökset bioenergian kestävän tuotannon ja käytön varmistamiseksi. Näiden kestävyyskriteereiden olisi oltava johdonmukainen osa laajempaa, biopolttoaineiden lisäksi myös kaikki bionesteet sisältävää järjestelmää. Tällaiset kestävyyskriteerit olisi tämän vuoksi sisällytettävä tähän direktiiviin. Jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa energia- ja ympäristöpolitiikan kesken sekä vältetään tilanne, jossa hajanaisesta lähestymistavasta aiheutuisi elinkeinoelämälle lisäkustannuksia ja ympäristön kannalta epäjohdonmukaisia vaikutuksia, on tärkeää luoda samat kestävyyskriteerit biopolttoaineiden käyttöä varten toisaalta tämän direktiivin ja toisaalta direktiivin 98/70/EY soveltamiseksi. Tässä yhteydessä olisi samoista syistä vältettävä päällekkäistä raportointia. Komission ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi lisäksi sovitettava toimintansa yhteen komiteassa, joka käsittelee erityisesti kestävyysnäkökohtia. Lisäksi komission olisi vuonna 2009 tarkasteltava uudelleen muiden biomassasovellusten mahdollista mukaan ottamista ja tarkistettava tähän liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 69 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(71)Biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotanto ï kasvava maailmanlaajuinen kysyntä sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnustettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytettävä. Yhteisön kuluttajat eivät myöskään pitäisi moraalisesti hyväksyttävänä sitä, että heidän lisääntynyt biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttönsä voisi aiheuttaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumista. Näistä syistä Ö Sen vuoksi Õ on laadittava kestävyyskriteerit ð ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit ï, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin, ja bionesteisiin ð ja biomassapolttoaineisiin ï sovelletaan kannustimia vain, jos Ö taataan Õ voidaan taata, että ne ð maatalousperäiset raaka-aineet ï eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen ð maatalousperäisen ï raaka-aineen tuotanto ei haittaa näitä Ö tällaisia Õ tarkoituksia. Kestävyyskriteereissä mMetsää olisi pidettävä Ö kestävyyskriteereiden mukaisesti Õ biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jota maat käyttävät maailmanlaajuisesti raportoidessaan aarniometsien laajuudesta, tai jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueetita, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, Ö olisi pidettävä biologisesti monimuotoisina Õ kuuluvat mukaan, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista ð maatalousperäisistä ï raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita ð , bionesteitä ja biomassapolttoaineita ï ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 70 kappale

Jos sellaista maata, jonka maaperään tai kasvillisuuteen on sitoutunut suuria määriä hiiltä, otetaan biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineiden viljelykäyttöön, osa sitoutuneesta hiilestä vapautuu yleensä ilmakehään muodostaen hiilidioksidia. Seurauksena oleva kielteinen kasvihuonekaasuvaikutus saattaa kumota biopolttoaineiden tai bionesteiden myönteisen kasvihuonekaasuvaikutuksen, ja joissain tapauksissa kielteinen vaikutus on huomattavasti myönteistä suurempi. Tällaisten maankäytön muutosten kokonaishiilivaikutukset olisikin otettava huomioon laskettaessa yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästövähennyksiä. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevassa laskelmassa otetaan huomioon kaikki biopolttoaineiden ja bionesteiden käytön hiilivaikutukset.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 71 kappale

Laskettaessa maankäytön muutosten kasvihuonekaasuvaikutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailumaankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työ tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimijat voisivat välittömästi soveltaa. Komission olisi sen vuoksi laadittava tätä direktiiviä varten ohjeita, joissa kyseistä työtä hyödynnetään siten, että sen perusteella voidaan laskea hiilivarantojen muutokset, myös metsämaan, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, sekä savannien, pensaikkojen ja preerioiden osalta.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 72 kappale

Komission olisi kehitettävä menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida turvemaan kuivatuksen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 73 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(72)Biopolttoaineiden ð, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden ï tuotantokäyttöön ei pitäisi muuntaa sen tyyppisiä maita, joiden muuntamisen yhteydessä tapahtuvaa hiilivarannon pienentymistä ei voida ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa kompensoida biopolttoaineiden, tai bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï tuotannon ð ja käytön ï aikaansaamilla kasvihuonekaasupäästövähennyksillä. Näin talouden toimijat välttyisivät tekemästä turhaa ja työlästä tutkimustyötä, ja energiakäyttöön ei otettaisi hyvin hiilipitoista maata, joka jälkikäteen osoittautuisi biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten ï raaka-aineiden tuotantoon kelpaamattomaksi. Maailman hiilivarantojen kartoitukset osoittavat, että tällaisia maita ovat kosteikot ja pysyväisluonteinen metsämaa, jonka latvuspeittävyys on yli 30 prosenttia. Metsämaa, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, olisi myös sisällytettävä ei-muunnettaviin maa-alueisiin, ellei pystytä osoittamaan, että sillä on niin pieni hiilivaranto, että sen muuntaminen on perusteltua tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti. Kosteikkoja koskevassa viittauksessa olisi otettava huomioon Ramsarissa 2 päivänä helmikuuta 1971 tehdyssä vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskevassa yleissopimuksessa vahvistettu määritelmä.

ò uusi 

(73)Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitettuja maatalousperäisiä raaka-aineita ei pitäisi tuottaa turvemaalla, koska raaka-aineiden viljeleminen turvemaalla pienentää huomattavasti hiilivarantoja, jos maata on aiemmin kuivattu tätä tarkoitusta varten, ja sen tarkistaminen, ettei maata ole kuivattu, on vaikeaa.

(74)Unionin viljelijöiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä noudatettava monia ympäristövaatimuksia suoria tukia saadakseen. Kyseisten vaatimusten noudattaminen voidaan tehokkaimmin tarkastaa yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Kyseisten vaatimusten sisällyttäminen kestävyysjärjestelmään ei ole asianmukaista, koska bioenergian kestävyyskriteereissä olisi vahvistettava puolueettomat ja yleisesti sovellettavat säännöt. Tämän direktiivin noudattamisen tarkastaminen saattaisi myös aiheuttaa tarpeettoman hallinnollisen taakan.

(75)Jotta voitaisiin jatkossakin varmistaa suuret kasvihuonekaasujen vähennykset verrattuna fossiilisiin polttoainevaihtoehtoihin, välttää tahattomat haitalliset vaikutukset kestävyyteen ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista, on asianmukaista vahvistaa sähkön, lämmön ja kylmän tuotannossa käytettäville biomassapolttoaineille unionin laajuiset kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.

(76)Sen varmistamiseksi, että metsäbiomassan kysynnän kasvusta huolimatta korjuu tehdään kestävällä tavalla metsissä, joissa uudistaminen on varmaa, että alueisiin, jotka on nimenomaisesti nimetty luonnon monimuotoisuuden, maisemien ja erityisten luontopiirteiden suojelemiseksi kiinnitetään erityistä huomiota, että luonnon monimuotoisuusresurssit säilytetään ja että hiilivarannot kartoitetaan, puuraaka-aineen olisi tultava ainoastaan sellaisista metsistä, jotka korjataan noudattaen Forest Europen kaltaisissa kansainvälisissä metsäprosesseissa laadittuja kestävän metsätalouden periaatteita, jotka pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön tai parhaiden hoitokäytänteiden kautta metsätilan tasolla. Toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset toimet minimoidakseen riskit siitä, että kestämätöntä metsäbiomassaa käytetään bioenergian tuotantoon. Tätä varten toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa. Komission olisi energiaunionin hallintokomiteaa ja neuvoston päätöksellä 89/367/ETY 34 perustettua pysyvää metsäkomiteaa kuultuaan laadittava toimintaohjeet riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisen tarkastamiseksi.

(77)Unionin kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerejä olisi hallinnollisen taakan minimoimiseksi sovellettava ainoastaan sähköön ja lämmitykseen, jotka saadaan sellaisissa laitoksissa tuotetuista biomassapolttoaineista, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW.

(78)Biomassapolttoaineet olisi muunnettava sähköksi ja lämmöksi tehokkaalla tavalla energiavarmuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten maksimoimiseksi, ilman laatua pilaavien päästöjen rajoittamiseksi ja rajallisiin biomassaresursseihin kohdistuvan paineen minimoimiseksi. Sen vuoksi laitoksille, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, mahdollisesti osoitettavaa julkista tukea olisi myönnettävä vain direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 artiklassa määritellyille erittäin tehokkaille sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille. Olemassa olevat biomassapohjaiseen sähköntuotantoon sovellettavat tukijärjestelmät olisi kuitenkin sallittava niiden voimassaolon päättymiseen asti kaikkien biomassalaitosten osalta. Lisäksi silloin kun kyseessä ovat erittäin tehokkaat sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset, sähkö, joka tuotetaan biomassasta uudessa laitoksessa, jonka polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa. Jos jäsenvaltiolle kuitenkin aiheutuisi perusteltu sähkön toimitusvarmuuteen liittyvä riski sen jälkeen kun kaikki tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet asentaa erittäin tehokkaita sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia on käytetty, jäsenvaltioille olisi sallittava uusiutuvan energian tuotantoon tarkoitetun julkisen tuen myöntäminen laitoksille valtiontukisääntöjen mukaisesti ja niiden tuottaman sähkön huomioon ottaminen uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa, jotta voitaisiin estää kasvava riippuvuus fossiilisista polttoaineista, joilla on suuremmat vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön.

(79)Uusissa laitoksissa tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksen vähimmäiskynnystä olisi korotettava, jotta voidaan parantaa niiden yleistä kasvihuonekaasutasetta sekä ehkäistä lisäinvestointeja laitoksiin, joiden suorituskyky kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten osalta on alhainen. Tällaisella korotuksella turvataan biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantokapasiteettiin tehdyt investoinnit.

(80)Unionin kestävyyskriteerien käytännön toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella on asianmukaista vahvistaa vapaaehtoisten kansainvälisten ja kansallisten sertifiointijärjestelmien roolia, jotta kestävyyskriteerien noudattaminen voidaan tarkastaa yhdenmukaisella tavalla.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 74 kappale

Tässä direktiivissä säädetyillä kannustimilla edistetään biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon lisäämistä maailmanlaajuisesti. Yhteisössä tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden olisi oltava myös maataloutta koskevien yhteisön ympäristövaatimusten, mukaan lukien pohja- ja pintavesien laadun suojelua koskevat vaatimukset, sekä sosiaalisten vaatimusten mukaisia. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että joidenkin kolmansien maiden biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannossa ei ehkä noudateta ympäristöä koskevia tai sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia. Sen vuoksi on syytä rohkaista sellaisten monenvälisten ja kahdenvälisten sopimusten sekä vapaaehtoisten kansainvälisten tai kansallisten järjestelmien kehittämistä, jotka kattavat keskeiset ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat, jotta edistettäisiin biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävää tuotantoa maailmanlaajuisesti. Niin kauan kuin tällaisia sopimuksia tai järjestelmiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi vaadittava talouden toimijoita raportoimaan mainituista asioista.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 75 kappale

Komission olisi vuonna 2009 tarkasteltava biomassan, biopolttoaineita ja bionesteitä lukuun ottamatta, energiakäytön kestävyysjärjestelmän vaatimuksia ottaen huomioon tarve hallinnoida biomassavaroja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 76 kappale

Kestävyyskriteerit ovat tehokkaita vain, jos ne johtavat muutoksiin markkinatoimijoiden käyttäytymisessä. Näitä muutoksia tapahtuu vain, jos kriteerit täyttävistä biopolttoaineista ja bionesteistä saa paremman hinnan kuin kriteerit täyttämättömistä. Kriteerien täyttymisen arvioinnissa käytettävässä ainetasemenetelmässä kestävyyskriteerien mukaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutuksen välillä yhteisössä on fyysinen yhteys, joka mahdollistaa asianmukaisen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä sekä varmistaa hinnanlisän, joka on suurempi kuin ilman tällaista yhteyttä toimivissa järjestelmissä. Jotta kestävyyskriteerien mukaisia biopolttoaineita ja bionesteitä voitaisiin myydä korkeampaan hintaan, kriteerien täyttymistä arvioitaessa olisi tämän vuoksi käytettävä ainetasemenetelmää. Näin järjestelmä voitaisiin saada pidettyä yhtenäisenä aiheuttamatta kuitenkaan teollisuudelle kohtuutonta rasitetta. Muitakin todentamismenetelmiä olisi kuitenkin harkittava.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 77 kappale

Komission olisi tarvittaessa otettava tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon vuosituhannen ekosysteemiarvio, joka sisältää hyödyllistä tietoa ainakin niiden alueiden suojelusta, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 78 kappale

On aiheellista seurata biomassan viljelyn vaikutuksia, esimerkiksi maankäytön muutoksista johtuvia vaikutuksia, joihin kuuluvat muun muassa syrjäyttämisvaikutukset, ekologisesti haitallisten tulokaslajien luontoon pääseminen ja muut vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen sekä vaikutukset elintarviketuotantoon ja paikalliseen vaurauteen. Komission olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tietolähteet, myös FAO:n nälkäkartta. Biopolttoaineiden käyttöä olisi edistettävä niin, että rohkaistaan maatalouden tuottavuuden tehostamista ja huonontuneen maan käyttöä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 79 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(81)On yhteisön Ö unionin Õ edun mukaista edistää monen- ja kahdenvälisiä sopimuksia ja vapaaehtoisia kansainvälisiä tai kansallisia järjestelmiä, joissa asetetaan normeja ympäristökestävien biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï tuotannolle ja varmistetaan, että biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï tuotanto täyttää kyseiset normit. Tästä syystä olisi säädettävä, että tällaisten sopimusten tai järjestelmien Ö olisi katsottava Õ katsotaan tuottavan luotettavaa näyttöä ja tietoa Ö, jos Õ edellyttäen, että ne täyttävät asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit. ð Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien noudattaminen tarkastetaan luotettavalla ja yhdenmukaisella tavalla, sekä ennen kaikkea petosten estämiseksi komissiolle olisi siirrettävä toimivalta vahvistaa yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, mukaan lukien vapaaehtoisiin järjestelmiin sovellettavat asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit. ï

ò uusi 

(82)Vapaaehtoisilla järjestelmillä on yhä tärkeämpi rooli biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerien noudattamisen todistamisessa. Sen vuoksi komission olisi edellytettävä vapaaehtoisilta järjestelmiltä säännöllistä raportointia toiminnastaan, komission jo hyväksymät järjestelmät mukaan lukien. Tällaiset raportit olisi julkaistava avoimuuden lisäämiseksi ja komission toteuttaman valvonnan parantamiseksi. Lisäksi komissio saa tällaisista kertomuksista tarvittavat tiedot vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa koskevaa kertomusta varten parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi ja tarvittaessa tällaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä koskevan ehdotuksen tekemiseksi.

(83)Sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi biomassan kestävyyskriteereitä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteereitä koskevat todisteet sellaisen energian osalta, joka on saatu komission hyväksymän järjestelmän mukaisesti, olisi hyväksyttävä kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointiperiaatteiden moitteettoman täytäntöönpanon varmistamista valvomalla kansallisen akkreditointielimen akkreditoimien sertifiointielinten toimintaa ja antamalla vapaaehtoisille järjestelmille tiedoksi asianmukaisia huomioita.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 80 kappale

On tarpeen vahvistaa selkeät säännöt biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa varten.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 81 kappale

Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomioon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää toimintapoliittisessa analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo soveltaa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannustimet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi kertomuksissaan esitettävä tulokset myös korvausmenetelmää käyttäen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 82 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(84)Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineidenð , bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ï tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï kasvihuonekaasupäästövähennyksistä. Jos tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästövähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästövähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.

ò uusi 

(85)On tarpeen vahvistaa selkeät säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskentaa varten.

(86)Jotta kasvihuonekaasujen laskentamenetelmä olisi johdonmukainen sen uusiutuvaa energiaa koskevan laskennan kanssa, joka tehdään määrien huomioon ottamiseksi tässä direktiivissä säädetyssä unionin tavoitteessa, siinä olisi nykyisen teknisen ja tieteellisen tietämyksen mukaisesti otettava huomioon kiinteiden ja kaasumaisten biomassapolttoaineiden muuntaminen loppuenergiaksi. Myös päästöoikeuksien jakamista sivutuotteille erillään jätteistä ja tähteistä olisi tarkistettava silloin kun sähköä ja/tai lämpöä ja kylmää tuotetaan yhteis- tai monituotantolaitoksessa.

(87)Jotta varmistettaisiin lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävien biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasujen vähennysten sekä eri jäsenvaltioiden sähkön tuotannon johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus, on asianmukaista soveltaa fossiilista vertailukohtaa, joka perustuu unionin päästöjen keskiarvoon lämmitys- ja sähköalalla.

(88)Jos sellaista maata, jonka maaperään tai kasvillisuuteen on sitoutunut suuria määriä hiiltä, otetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden raaka-aineiden viljelykäyttöön, osa sitoutuneesta hiilestä vapautuu yleensä ilmakehään muodostaen hiilidioksidia. Seurauksena oleva kielteinen kasvihuonekaasuvaikutus saattaa kumota biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden myönteisen kasvihuonekaasuvaikutuksen, ja joissain tapauksissa kielteinen vaikutus on huomattavasti myönteistä suurempi. Tällaisten maankäytön muutosten kokonaishiilivaikutukset olisikin otettava huomioon laskettaessa yksittäisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennyksiä. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevassa laskelmassa otetaan huomioon kaikki biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön hiilivaikutukset.

(89)Laskettaessa maankäytön muutosten kasvihuonekaasuvaikutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailumaankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin menettely tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimijat voisivat välittömästi soveltaa. Sen vuoksi komission olisi tarkistettava 10 päivänä kesäkuuta 2010 annetut suuntaviivat maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevista ohjeista tämän direktiivin liitteen V soveltamista varten, ja varmistettava samalla johdonmukaisuus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 35 kanssa.

(90)Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomioon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää toimintapoliittisessa analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo soveltaa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannustimet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi myös kertomuksissaan esitettävä tulokset korvausmenetelmää käyttäen.

(91)Koska sivutuotteet ovat tuotantoprosessin päätavoite, ne eroavat tähteistä ja maataloudesta peräisin olevista tähteistä. Sen vuoksi on asianmukaista täsmentää, että viljelykasvien tähteet ovat tähteitä eivätkä sivutuotteita. Tällä ei ole vaikutusta nykyiseen menetelmään, mutta olemassa olevat säännökset täsmentyvät.

(92)Nykyinen menetelmä, jossa energia-allokointia käytetään sääntönä kasvihuonekaasupäästöjen jakamiseksi sivutuotteiden kesken, on toiminut hyvin, ja sen soveltamista olisi jatkettava. Kun kyseessä on lämmön ja sähkön yhteistuotannon käyttö biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käsittelyssä, on asianmukaista yhdenmukaistaa lämmön ja sähkön yhteistuotannosta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmä sen menetelmän kanssa, jota sovelletaan silloin kun lämmön ja sähkön yhteistuotanto on loppukäyttöä.

(93)Menetelmässä otetaan huomioon lämmön ja sähkön yhteistuotannosta johtuva kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen verrattuna erillisten sähkö- tai lämpölaitosten käyttöön, koska siinä otetaan huomioon lämmön hyödyllisyys verrattuna sähköön ja lämmön hyödyllisyys eri lämpötiloissa. Tästä seuraa, että silloin kun lämpöä tuotetaan yhdessä sähkön kanssa, korkeamman lämpötilan osuuden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä olisi oltava suurempi kuin lämmön alhaisessa lämpötilassa. Menetelmässä otetaan huomioon koko loppuenergiaan johtava ketju, mukaan lukien muuntaminen lämmöksi tai sähköksi.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 84 kappale

Jotta ei edistettäisi biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden viljelyä sellaisilla alueilla, joilla se johtaisi suuriin kasvihuonekaasupäästöihin, viljelyn oletusarvoja olisi käytettävä vain niillä alueilla, joilla tällaisen vaikutuksen olemassaolo voidaan luotettavasti sulkea pois. Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltioiden on kuitenkin syytä vahvistaa kansalliset tai alueelliset keskiarvot viljelystä, muun muassa lannoitteiden käytöstä, peräisin oleville päästöille.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 83 kappale (mukautettu)

(94)Kyseisten oletusarvojen laskennassa on syytä käyttää riippumattomista tieteellisistä asiantuntijalähteistä saatuja tietoja, joita päivitetään tarpeen mukaan kyseisten tahojen edistyessä tutkimustyössään. Komission olisi rohkaistava kyseisiä lähteitä ottamaan päivitystyössään huomioon viljelyn aiheuttamat päästöt, alueellisten olosuhteiden ja ilmasto-olosuhteiden vaikutus, kestävien ja luonnonmukaisten maatalousmenetelmien käytön vaikutukset sekä yhteisön Ö unionin Õ tuottajien, kolmansien maiden tuottajien ja kansalaisyhteiskunnan toimittamat tieteelliset tiedot.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 85 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(95)Maatalouden perustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kasvavaan kysyntään voidaan osittain vastata viljelypinta-alaa lisäämällä. Kunnostamalla maata, joka on vakavasti huonontunut tai joka on erittäin pilaantunutta ja jota ei sen vuoksi nykytilassaan voida käyttää viljelytarkoitukseen, voidaan osaltaan lisätä käytettävissä olevan viljelymaan pinta-alaa. Koska biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï edistäminen lisää maatalouden perustuotteiden kysyntää, kestävyysjärjestelmän avulla olisi edistettävä huonontuneen ja sittemmin kunnostetun maan käyttöä. Silloinkin, kun itse biopolttoaineet valmistetaan jo viljelykäytössä olevasta maasta saaduista raaka-aineista, biopolttoaineiden edistämisen aikaansaama viljelykasvien kysynnän nettokasvu saattaa johtaa viljellyn alan nettokasvuun. Tämä saattaa koskea maata, johon on sitoutunut paljon hiiltä, jolloin hiilivarantojen menettämisestä aiheutuisi vahinkoa. Tämän riskin pienentämiseksi on syytä ottaa käyttöön liitännäistoimenpiteitä, joilla rohkaistaan jo viljelykäytössä olevan maan tuottavuuden lisäämistä, huonontuneen maan käyttöä ja sellaisten kestävyysvaatimusten hyväksymistä, jotka vastaavat yhteisön biopolttoaineiden kulutukselle tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, muissa biopolttoaineita kuluttavissa maissa. Komission olisi kehitettävä konkreettinen menetelmä, jonka avulla pyritään minimoimaan epäsuorista maankäytön muutoksista syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Tätä varten komission olisi analysoitava parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta erityisesti epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan tekijän sisällyttämistä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ja tarvetta edistää kestäviä biopolttoaineita, joilla minimoidaan maankäytön muutosten vaikutuksia ja parannetaan biopolttoaineiden kestävyyttä epäsuorien maankäytön muutosten yhteydessä. Näitä menetelmiä kehittäessään komission olisi muun muassa tarkasteltava muiden kuin ruokakasvien selluloosasta ja lignoselluloosasta tuotettujen biopolttoaineiden mahdollisesti aiheuttamia epäsuoria maankäytön muutoksia.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 86 kappale

Biopolttoaineiden asianmukaisen markkinaosuuden saavuttaminen edellyttää, että markkinoille saatetaan dieselpolttoainetta, jossa biodieseliä on enemmän kuin standardissa EN590/2004 määritellään.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 87 kappale

Jotta raaka-ainevalikoimaa monipuolistavista biopolttoaineista tulisi kaupallisesti elinkelpoisia, niille olisi annettava erityinen painoarvo kansallisissa biopolttoainevelvoitteissa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 88 kappale

Tarvitaan säännöllistä raportointia, jotta voidaan jatkuvasti keskittyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisessä tapahtuvaan edistymiseen kansallisella ja yhteisön tasolla. On asianmukaista edellyttää yhdenmukaisen mallin käyttöä kansallisissa uusiutuvia energialähteitä käsittelevissä toimintasuunnitelmissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava. Toimintasuunnitelmat voisivat sisältää suunniteltujen toimenpiteiden arvioidut kustannukset ja hyödyt, olemassa olevan verkkoinfrastruktuurin tarvittavaan laajentamiseen tai vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet, arvioidut kustannukset ja hyödyt uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisestä yli ohjeellisessa kehityspolussa edellytetyn määrän, tiedot kansallisista tukijärjestelmistä ja tiedot uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytöstä uusissa tai kunnostetuissa rakennuksissa.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 89 kappale

Tukijärjestelmiään suunnitellessaan jäsenvaltiot voivat edistää sellaisten biopolttoaineiden käyttöä, jotka tarjoavat lisähyötyjä eli esimerkiksi monimuotoistamishyötyjä, joita saadaan siitä, että biopolttoaineita tuotetaan jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta, lignoselluloosasta ja levästä sekä vesipulasta kärsiville alueille aavikoitumisen estämiseksi istutetuista kastelemattomista kasveista, ottamalla asianmukaisesti huomioon yhtäältä perinteisistä biopolttoaineista tuotetun energian ja toisaalta näiden lisähyötyjä tarjoavien biopolttoaineiden erilaiset kustannukset. Jäsenvaltiot voivat edistää investointeja niiden ja sellaisten muiden uusiutuvan energian teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, joilta vie kauan tulla kilpailukykyisiksi.

ò uusi 

(96)Kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmän yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja uusimman tieteellisen näytön huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä toimivalta mukauttaa metodologisia periaatteita ja arvoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, onko kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteereitä noudatettu, ja päätöksen tekemiseksi siitä, ovatko jäsenvaltio ja kolmannet maat toimittaneet raportit, joissa on täsmälliset tiedot raaka-aineiden viljelystä aiheutuvista päästöistä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 22 kappale (mukautettu)

(97)Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että yhteisö Ö unioni Õ ja jäsenvaltiot myöntävät huomattavia varoja uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen. Erityisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkiminen ja kehittäminen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 90 kappale

(98)Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi tarvittaessa otettava huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen määräykset erityisesti sellaisina kuin ne pannaan täytäntöön ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY 36 .

ò uusi 

(99)Tämän direktiivin säännösten muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä seuraavilta osin: luettelo raaka-aineista sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoon, joiden osuus polttoaineiden toimittajia koskevasta velvoitteesta liikenteen osalta on rajallinen; liikenteen polttoaineiden energiasisällön mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen; menetelmät sellaisen biopolttoaineen osuuden määrittelemiseksi, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta; alkuperätakuiden vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten täytäntöönpano; sääntöjen vahvistaminen alkuperätakuujärjestelmän toiminnan seuraamiseksi sekä säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 91 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(100)Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 37  ð Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 38  ï mukaisesti.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 92 kappale

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa menetelmiä koskevia periaatteita ja oletusarvoja, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, täyttävätkö biopolttoaineet ja bionesteet kestävyyskriteerit, mukauttaa liikenteen polttoaineiden energiasisältö tekniikan ja tieteen kehitykseen, vahvistaa kriteerit ja maantieteelliset alueet biologisesti erittäin monimuotoisten ruohoalueiden määrittämiseksi sekä vahvistaa vakavasti huonontuneen maan ja pilaantuneen maan yksityiskohtaiset määritelmät. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 93 kappale

Tämän direktiivin säännösten kanssa päällekkäiset direktiivin 2001/77/EY ja direktiivin 2003/30/EY säännökset olisi poistettava ajankohtana, jona tämä direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Säännösten, jotka koskevat tavoitteita ja raportointia vuoden 2010 osalta, olisi pysyttävä voimassa vuoden 2011 loppuun saakka. Näin ollen on tarpeen muuttaa direktiiviä 2001/77/EY ja direktiiviä 2003/30/EY vastaavasti.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 95 kappale

Kestävyysjärjestelmän ei pitäisi estää jäsenvaltioita ottamasta kansallisissa tukijärjestelmissään huomioon sellaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden korkeampia tuotantokustannuksia, joiden hyötyvaikutukset ylittävät kestävyysjärjestelmässä vahvistetut vähimmäisarvot.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 96 kappale (mukautettu)

ð uusi 

(101)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin yleisiä tavoitteita, joita ovat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen 20 ð vähintään 27 ï prosenttiin energian kokonaisloppukulutuksesta yhteisössä Ö unionissa Õ ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen kaikissa jäsenvaltioissa 10 prosenttiin liikenteen energiankulutuksesta vuoteen 2020 ð 2030 ï mennessä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin yhteisön Ö unionin Õ tasolla, joten yhteisö Ö unioni Õ voi toteuttaa toimenpiteitä Ö Euroopan unionista tehdyn Õ perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

ê 2009/28/EY johdanto-osan 97 kappale

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen 39 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

ò uusi 

(102)Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(103)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman ð  40  ï mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(104)Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä XI olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi 

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

Tällä direktiivillä luodaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitovat kansalliset ð unionin ï tavoitteet, jotka koskevat Ö tavoite, joka koskee Õ uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä ð vuonna 2030 ï. Direktiivi sisältää Ö myös Õ säännöt jäsenvaltioiden välisistä tilastollisista siirroista, ð uusiutuvista lähteistä tuotetulle sähkölle myönnettävästä taloudellisesta tuesta, itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksesta, uusiutuvan energian käytöstä lämmityksen, jäähdytyksen ja liikenteen aloilla, ï jäsenvaltioiden välisistä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisistä yhteishankkeista ð välisestä alueellisesta yhteistyöstä, ï alkuperätakuista, hallinnollisista menettelyistä, Ö sekä Õ tiedottamisesta ja koulutuksesta sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pääsystä sähköverkkoon. Lisäksi siinä vahvistetaan kestävyyskriteerit ð ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ï biopolttoaineille, ja bionesteille ð ja biomassapolttoaineille ï.

ê 2009/28/EY 2 artikla (mukautettu)

ð uusi 

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY 2009/72/EY 41 määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ð (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) ï, ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ja ð , ympäristön lämpöä, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta ï valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;

ò uusi 

b) ’ympäristön lämmöllä’ tarkoitetaan lämpöenergiaa käyttökelpoisella lämpötilatasolla, joka otetaan talteen lämpöpumpuilla, jotka tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa, ja joka voi olla varastoituna ympäröivään ilmaan, maaperän pinnan alle tai pintaveteen. Raportoidut arvot on vahvistettava saman menetelmän perustella kuin se, jota käytetään lämpöpumppujen talteenottamasta lämpöenergiasta raportointiin;

ê 2009/28/EY 2 artikla (mukautettu)

ð uusi 

b) ”ilmalämpöenergialla” tarkoitetaan ilmassa lämmön muodossa olevaa energiaa;

c) ”geotermisellä energialla” tarkoitetaan maaperän pinnan alle lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

d) ”hydrotermisellä energialla” tarkoitetaan pintaveteen lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

ec) ’biomassalla’ tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä ð biologista alkuperää olevien jätteiden, ï teollisuus- ja yhdyskuntajätteidenet ð mukaan lukien, ï biohajoavaa osaa;

fd) ’energian kokonaisloppukulutuksella’ tarkoitetaan teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt;

ge) ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

hf) ’bionesteillä’ tarkoitetaan biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;

ig) ’biopolttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

jh) ’alkuperätakuulla’ tarkoitetaan sähköistä asiakirjaa, joka toimii ainoastaan todisteena loppukuluttajalle siitä, että tietty energiaosuus tai -määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisesti;

ki) ’tukijärjestelmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa investointituen, verovapaudet tai -helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;

lj) ’uusiutuvan energian velvoitteella’ tarkoitetaan kansallista tukijärjestelmää, jonka mukaan energian tuottajien on varattava tietty osuus tuotannostaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle, energian toimittajien on varattava tietty osuus toimituksistaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tai energian kuluttajien on varattava tietty osuus kulutuksestaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Edellä mainittu sisältää järjestelmät, joissa mainitut vaatimukset voidaan täyttää käyttämällä vihreitä sertifikaatteja;

mk) ’todellisella arvolla’ tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästövähennyksiä joissakin tai kaikissa erityisen biopolttoainetuotannon vaiheissa laskettuna liitteessä V olevassa C osassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti;

nl) ’tyypillisellä arvolla’ tarkoitetaan Ö unionin kulutusta edustavan Õ tietyn biopolttoaineð -, bioneste- tai biomassapolttoaine ïtuotantoketjun arvioituja tyypillistä Ö päästöjä ja Õ kasvihuonekaasupäästövähennystä;

om) ’oletusarvolla’ tarkoitetaan tyypillisestä arvosta ennalta määritettyjen tekijöiden avulla johdettua arvoa, jota voidaan tässä direktiivissä määritellyissä olosuhteissa käyttää todellisen arvon sijasta;

pn) ’jätteellä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 42 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä jätettä: tämä määritelmä ei koske aineita, joita on muutettu tai jotka on pilattu tarkoituksellisesti, jotta ne olisivat edellä tarkoitetun määritelmän mukaisia;

qo) ’paljon tärkkelystä sisältävillä viljelykasveilla’ tarkoitetaan lähinnä viljakasveja (riippumatta siitä, käytetäänkö vain jyvät vai koko kasvi kuten rehumaissi), mukulakasveja ja juurikasveja (kuten peruna, maa-artisokka, bataatti, maniokki ja jamssi) ja varsimukulakasveja (kuten taaro ja kaakaotaaro);

rp) ’lignoselluloosalla’ tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu ligniinistä, selluloosasta ja hemiselluloosasta, kuten biomassaa, jota saadaan metsistä, puumaisista energiakasveista ja puunjalostusteollisuuden tähteistä ja jätteistä;

sq) ’muiden kuin ruokakasvien selluloosalla’ tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu pääasiassa selluloosasta ja hemiselluloosasta ja jonka ligniinipitoisuus on alhaisempi kuin lignoselluloosassa; se käsittää ravinto- ja rehukasvien tähteet (kuten olki, maissin varret, kuoret ja akanat), heinämäiset energiakasvit, joiden tärkkelyspitoisuus on alhainen (kuten raiheinä, lännenhirssi, Miscanthus, kaukasianjättiputki sekä ennen pääviljelykasveja ja niiden jälkeen käytettävät peitekasvit), teollisuustähteet (myös ravinto- ja rehukasveista peräisin olevat kasviöljyjen, sokerien, tärkkelysten ja proteiinin uuttamisen jälkeen) ja biojätteestä peräisin olevan raaka-aineen;

tr) ’prosessitähteellä’ tarkoitetaan ainetta, joka ei ole lopputuote, joka tuotantoprosessissa pyritään suoraan tuottamaan; se ei ole tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, eikä prosessia ole tarkoituksella muutettu sen tuottamiseksi;

us) ’muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla’ tarkoitetaan liikenteessä käytettäviä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita, jotka eivät ole biopolttoaineita ja joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta;

vt) ’maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevilla tähteillä’ tarkoitetaan tähteitä, joita syntyy suoraan maataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja metsätaloudessa; niihin eivät sisälly niihin liittyviltä teollisuudenaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet;

wu) ’biopolttoaineilla ja bionesteillä, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia’ tarkoitetaan biopolttoaineita ja bionesteitä, joiden raaka-aineet on tuotettu sellaisten järjestelmien puitteissa, joilla vähennetään tuotannon siirtymistä muihin tarkoituksiin kuin biopolttoaineiden ja bionesteiden tuottamiseen, ja jotka on tuotettu 17 26 artiklassa säädettyjen biopolttoaineita ja bionesteitä koskevien kestävyyskriteerien mukaisesti;.

ò uusi 

x) 'jakeluverkonhaltijalla' tarkoitetaan direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 6 kohdassa määriteltyä haltijaa;

y) 'hukkalämmmöllä tai -kylmällä' tarkoitetaan teollisuus- tai sähköntuotantolaitoksissa sivutuotteena syntyvää lämpöä tai kylmää, joka katoaisi käyttämättömänä ilmaan tai veteen päätymättä kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmään;

z) ’polttoainelähteen vaihtamisella’ tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien voimalaitosten uusimista, mukaan lukien laitteiden tai toimintajärjestelmien ja välineiden korvaaminen kokonaan tai osittain kapasiteetin korvaamiseksi tai tehokkuuden lisäämiseksi;

aa) ’itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävällä kuluttajalla’ tarkoitetaan direktiivissä [MDI Directive] määriteltyä aktiivista asiakasta, joka kuluttaa ja voi varastoida ja myydä uusiutuvista energialähteistä omissa tiloissaan tuotettua sähköä, mukaan lukien moniasuntoiset rakennukset, elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet tai suljetut jakeluverkot, edellyttäen että itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän muun kuin kotitalouskuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa;

bb) ’itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksella’ tarkoitetaan itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän kuluttajan suorittamaa uusiutuvan energian tuotantoa ja kulutusta sekä tapauksen mukaan varastointia;

cc) ’sähkönhankintasopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jolla oikeushenkilö sopii ostavansa uusiutuvaista energialähteistä peräisin olevaa sähköä suoraan energiantuottajalta;

dd) ’ravinto- ja rehukasveilla’ tarkoitetaan paljon tärkkelystä sisältäviä viljelykasveja sekä sokeri- ja öljykasveja, joita tuotetaan maatalousmaalla pääviljelykasvina, lukuun ottamatta jätteitä, tähteitä ja lignoselluloosa;

ee) ’kehittyneillä biopolttoaineilla’ biopolttoaineita, jotka tuotetaan liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista;

ff) ’jäteperäisillä fossiilisilla polttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista jätevirroista, mukaan lukien jätteiden käsittelystä peräisin olevat kaasut ja pakokaasut;

gg) ’polttoaineen toimittajalla’ tarkoitetaan polttoainetta markkinoille toimittavaa tahoa, joka on vastuussa siitä, että polttoaineesta tai energiasta maksetaan valmistevero, tai, jos veroa ei ole maksettava, muuta jäsenvaltion määrittelemää asianmukaista tahoa;

hh) ’maatalousbiomassalla’ tarkoitetaan maatalouden tuottamaa biomassaa;

hh) ’metsäbiomassalla’ tarkoitetaan metsätalouden tuottamaa biomassaa;

jj) ’korjuuluvalla’ tarkoitetaan virallista asiakirjaa, joka antaa oikeuden korjata metsäbiomassaa;

43 kk) ’pk-yrityksellä’ tarkoitetaan komission suosituksessa 2003/361/EY määriteltyjä mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

ll) ’metsän uudistamisella’ tarkoitetaan metsäpuuston palauttamista luontaisin tai keinotekoisin keinoin sen jälkeen, kun aiempi puusto on hakattu tai se on hävinnyt luonnollisista syistä, metsäpalot ja myrskyt mukaan lukien;

mm) ’metsätilalla’ tarkoitetaan yhtä tai useampaa metsäpalstaa tai muuta puustoista maata, joka muodostaa hoidon tai käytön kannalta yhden yksikön;

nn) ’biojätteellä’ tarkoitetaan biohajoavaa puutarha- ja puistojätettä, kotitalouksista, ravintoloista, catering-palveluista ja vähittäisliikkeistä peräisin olevaa elintarvike- ja keittiöjätettä sekä elintarviketeollisuudesta peräisin olevaa vastaavaa jätettä;

oo) ’jäljellä olevalla energiayhdistelmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion energian vuotuista kokonaisyhdistelmää, pois lukien peruutettujen alkuperätakuiden kattama osuus;

pp) ’biomassapolttoaineilla’ tarkoitetaan biomassasta tuotettuja kaasumaisia ja kiinteitä polttoaineita;

qq) ’biokaasulla’ tarkoitetaan biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita;

rr) ’avatulla tarjouskilpailulla’ tarkoitetaan jäsenvaltion järjestämää tarjouskilpailumenettelyä, jonka tarkoituksena on uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten rakentaminen ja joka on avoin yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa sijaitseville hankkeille;

ss) ’yhteisellä tarjouskilpailulla’ tarkoitetaan kahden useamman jäsenvaltion yhdessä suunnittelemaa ja järjestämää tarjouskilpailumenettelyä, jonka tarkoituksena on uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten rakentaminen ja joka on avoin missä tahansa osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitseville hankkeille;

tt) ’avatulla sertifikaattijärjestelmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion toteuttamaa sertifikaattijärjestelmää, joka on avoin yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa sijaitseville laitoksille;

44 uu) ’rahoitusvälineillä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 määriteltyjä rahoitusvälineitä.

ê 2009/28/EY

3 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskevat pakolliset kansalliset kokonaistavoitteet ja toimenpiteet

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 5–11 artiklan mukaisesti laskettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2020 vähintään yhtä suuri kuin liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa asetettu kansallinen kokonaistavoite uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle kyseisenä vuonna. Tällaiset pakolliset kansalliset kokonaistavoitteet ovat yhdenmukaisia sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta yhteisössä vuonna 2020. Jotta tässä artiklassa säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa helpommin, kukin jäsenvaltio edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä kannustaa niihin.

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan a alakohta

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden täyttämiseksi viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista, sokerikasveista ja öljykasveista sekä maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden suurin yhteenlaskettu osuus saa olla enintään yhtä suuri kuin 4 kohdan d alakohdassa määriteltyä suurinta osuutta vastaava energiamäärä.

ê 2009/28/EY

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaasti suunnitellut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on sama tai suurempi kuin liitteessä I olevassa B osassa kuvatussa ohjeellisessa kehityspolussa esitetty osuus.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat soveltaa muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

a) tukijärjestelmät;

b) eri jäsenvaltioiden väliset sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyötoimet, joiden tarkoituksena on saavuttaa 5–11 artiklan mukaiset kansalliset kokonaistavoitteet.

Jäsenvaltioilla on oikeus päättää tämän direktiivin 5–11 artiklan mukaisesti, missä laajuudessa ne tukevat eri jäsenvaltiossa tuotettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista.

4. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa on vuonna 2020 vähintään 10 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa.

Seuraavia säännöksiä sovelletaan tätä kohtaa sovellettaessa:

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan b alakohta

a) laskettaessa nimittäjää, jolla tarkoitetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti energian kokonaiskulutusta liikenteessä, ainoastaan bensiini, diesel, tie- ja rautatieliikenteessä kulutetut biopolttoaineet ja sähkö, mukaan lukien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen kulutettu sähkö, otetaan huomioon;

ê 2009/28/EY

è1 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan b alakohta

b) laskettaessa osoittajaa, jolla tarkoitetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta liikenteessä, kaikissa liikennemuodoissa käytettävät kaikki uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian muodot otetaan huomioon. è1 Tätä alakohtaa sovelletaan rajoittamatta tämän kohdan d alakohdan ja 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista; ç

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan b alakohta

c) laskettaessa a ja b alakohdan mukaista kaikentyyppisissä sähköajoneuvoissa käytettävän sekä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen kulutetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön osuutta jäsenvaltiot voivat käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta unionissa tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta omassa maassaan kahden edellisen vuoden kulutuksen perusteella. Lisäksi laskettaessa sähköisen rautatieliikenteen kuluttamaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrää kulutuksen katsotaan olevan 2,5-kertainen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältöön verrattuna. Laskettaessa b alakohdassa sähkökäyttöisten maantieajoneuvojen kuluttamaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrää kulutuksen katsotaan olevan viisinkertainen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältöön verrattuna;

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan b alakohta

d) laskettaessa biopolttoaineiden osuutta osoittajassa viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista, sokerikasveista ja öljykasveista sekä maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista tuotetuista biopolttoaineista peräisin oleva energia saa muodostaa enintään 7 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta jäsenvaltioissa vuonna 2020.

Liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettuja biopolttoaineita ei oteta huomioon tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua enimmäisosuutta laskettaessa.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että sellaisista maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista, jotka eivät ole viljakasveja tai muita paljon tärkkelystä sisältäviä viljelykasveja, sokerikasveja ja öljykasveja, tuotetuista biopolttoaineista peräisin olevaa energiaa ei oteta huomioon tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua enimmäisosuutta laskettaessa, edellyttäen että

i) jäljempänä 17 artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien noudattamisen todentaminen on suoritettu 18 artiklan mukaisesti; ja

ii) näitä kasveja viljeltiin maalla, joka täyttää liitteessä V olevan C osan 8 kohdan edellytykset, ja liitteessä V olevan C osan 7 kohdassa tarkoitettu vastaava hyvitys ”eB” otettiin huomioon laskettaessa kasvihuonekaasupäästöjä 17 artiklan 2 kohdan vaatimusten täyttämisen osoittamiseksi;

e) kunkin jäsenvaltion on pyrittävä saavuttamaan tavoite, joka koskee sen alueella kulutettavien, liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja siinä lueteltujen muiden polttoaineiden vähimmäiskulutustasoa. Kunkin jäsenvaltion on asetettava tätä varten viimeistään 6 päivänä huhtikuuta 2017 kansallinen tavoite, joka sen on pyrittävä saavuttamaan. Kyseisen tavoitteen viitearvo on energiasisältönä mitattuna 0,5 prosenttiyksikköä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta kaikissa liikennemuodoissa vuonna 2020; tavoite on määrä saavuttaa liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotetuilla biopolttoaineilla ja .siinä luetelluilla muilla polttoaineilla. Kansalliseen tavoitteeseen kuuluvaksi voidaan laskea myös sellaisista raaka-aineista valmistetut biopolttoaineet, joita ei luetella liitteessä IX ja jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset olivat määritelleet jätteeksi, tähteiksi, muiden kuin ruokakasvien selluloosaksi tai lignoselluloosaksi ja joita käytetään olemassa olevissa laitoksissa ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1513 45 hyväksymistä.

Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tavoitteen 0,5 prosenttiyksikön viitearvoa alemmaksi yhdestä tai useammasta seuraavasta syystä:

i) objektiiviset tekijät, kuten rajalliset voimavarat, jotka liittyvät liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja siinä lueteltujen muiden polttoaineiden kestävään tuotantoon, tai tällaisten biopolttoaineiden rajallinen markkinasaatavuus kustannustehokkaaseen hintaan;

ii) liikenteen polttoaineiden kansallisten markkinoiden tekniset ja ilmastolliset erityispiirteet, kuten ajoneuvokannan koostumus ja kunto; tai

iii) kansalliset politiikat, joilla osoitetaan oikeasuhteisia rahoitusvaroja energiatehokkuuden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön käytön kannustamiseen liikenteessä.

Jäsenvaltioiden on kansallisia tavoitteita asettaessaan toimitettava saatavilla olevat tiedot liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja siinä lueteltujen muiden polttoaineiden kulutetuista määristä.

Kun jäsenvaltiot määrittävät toimia liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettujen polttoaineiden tuotannon edistämiseksi, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa vahvistettu jätehierarkia, myös sen säännökset elinkaariajattelusta erilaisen jätteen syntymistä ja jätehuoltoa koskevien kokonaisvaikutusten osalta.

Komissio julkaisee tämän direktiivin 24 artiklan mukaisesti:

–jäsenvaltioiden kansalliset tavoitteet;

–jäsenvaltioiden suunnitelmat kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jos ne ovat saatavilla;

–tarvittaessa direktiivin (EU) 2015/1513 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut perustelut jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden poikkeamiselle viitearvosta; ja

–tiivistelmän jäsenvaltioiden edistymisestä kansallisten tavoitteidensa saavuttamisessa;

f) liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotetut biopolttoaineet otetaan huomioon kaksinkertaisina energiasisältöönsä verrattuna ensimmäisessä alakohdassa asetetun tavoitteen täyttämisessä.

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan c alakohta

Komissio esittää tarvittaessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 ehdotuksen, jossa sallitaan tietyin ehdoin se, että kaikentyyppisissä sähköajoneuvoissa käytettävän sekä muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen kulutetun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaismäärä voidaan ottaa huomioon.

ê 2009/28/EY

Komissio esittää tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä myös ehdotuksen, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan vedyn osuutta kokonaispolttoaineyhdistelmässä.

ê 2015/1513 2 artiklan 2 kohdan d alakohta

5. Yksittäisten erien kaksin- tai moninkertaisen kirjaamisen riskin minimoimiseksi unionissa jäsenvaltioiden ja komission on pyrittävä tehostamaan yhteistyötä ja tarvittaessa myös tietojen vaihtoa kansallisten järjestelmien sekä kansallisten ja 18 artiklan mukaisesti perustettujen vapaaehtoisten järjestelmien välillä. Sen estämiseksi, että materiaaleja muutetaan tai poistetaan käytöstä tarkoituksellisesti, jotta ne kuuluisivat liitteen IX soveltamisalaan, jäsenvaltioiden on rohkaistava kehittämään ja käyttämään järjestelmiä, joilla voidaan seurata ja jäljittää raaka-aineita ja niistä tuotettuja biopolttoaineita läpi koko arvoketjun. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väärinkäytöksen paljastuessa toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on raportoitava toteuttamistaan toimenpiteistä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 ja sen jälkeen joka toinen vuosi, jos ne eivät ole toimittaneet vastaavia tietoja luotettavuuden varmistamisesta ja väärinkäytöksiltä suojaamisesta 22 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laadituissa kertomuksissa, jotka käsittelevät edistymistä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisessä ja käytössä.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 25 a artiklan mukaisesti liitteessä IX olevassa A osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi. Komissio hyväksyy erillisen delegoidun säädöksen kustakin liitteessä IX olevaan A osaan lisättävästä raaka-aineesta. Kunkin delegoidun säädöksen on perustuttava tieteen ja tekniikan viimeisimmän kehityksen analysointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet ja joka tukee päätelmää, että kyseessä oleva raaka-aine ei lisää maantarvetta tai vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita, vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna eikä uhkaa aiheuttaa haittavaikutuksia ympäristölle eikä biologiselle monimuotoisuudelle.

ò uusi

3 artikla
Unionin sitova yleistavoite vuodelle 2030

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 27 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030.

2. Jäsenvaltioiden panokset tämän yleisen vuotta 2030 koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on asetettava ja ilmoitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia asetuksen [hallintoasetus] 3–5 ja 9–11 artiklan mukaisesti.

3. Tammikuun 1 päivästä 2021 kunkin jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden energian kokonaisloppukulutuksesta on oltava vähintään yhtä suuri kuin liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa vahvistettu osuus. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän perustason noudattamisen varmistamiseksi.

4. Komissio tukee jäsenvaltioiden pääsyä tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen luomalla sille edellytykset tehostamalla unionin varojen ja etenkin rahoitusvälineiden käyttöä, jotta uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden pääomakustannuksia saadaan alennettua.

5. Jos komissio havaitsee asetuksen [hallintoasetus] 25 artiklan mukaisesti tehdyn yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arvioinnin yhteydessä, että unionin kehityskulkua ei saavuteta yhteisesti tai että 3 kohdassa tarkoitettua perustasoa ei noudateta, sovelletaan kyseisen asetuksen 27 artiklan 4 kohtaa.

4 artikla
Taloudellinen tuki uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle

1. Jollei valtiontukisäännöistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat soveltaa tukijärjestelmiä saavuttaakseen 3 artiklan 1 kohdassa asetetun unionin tavoitteen. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät on suunniteltava siten, että vältetään sähkömarkkinoiden tarpeettomat vääristymät ja varmistetaan, että tuottajat ottavat huomioon sähkön tarjonnan ja kysynnän sekä mahdolliset verkon rajoitukset.

2. Uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan sähköntuotannon tukeminen on suunniteltava niin, että uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö syötetään sähkömarkkinoille ja varmistetaan, että uusiutuvan energian tuottajat reagoivat markkinahintasignaaleihin ja maksimoivat markkinatulonsa.

3. Jäsenvaltioiden on taattava, että uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annettava tuki myönnetään avoimella, läpinäkyvällä, kilpailulle avoimella, syrjimättömällä ja kustannustehokkaalla tavalla.

4. Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annettavan tuen tehokkuus vähintään joka neljäs vuosi. Tuen jatkamista tai pidentämistä koskevien päätösten ja uuden tuen suunnitelmien on perustuttava arviointien tuloksiin.

5 artikla
Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmien avaaminen

1. Jäsenvaltioiden on avattava uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille tässä artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään 10 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdytään maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2021–2026 ja vähintään 15 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdyttän maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2026–2030 on avoin muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille.

3. Tukijärjestelmät voidaan avata rajat ylittävää osallistumista varten muun muassa tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen, sertifikaattijärjestelmien tai yhteisten tukijärjestelmien avaamisen välityksellä. Avattujen tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen tai sertifikaattijärjestelmien nojalla tukea saavan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kohdentamisesta jäsenvaltioiden panoksiin on tehtävä yhteistyösopimus, jossa vahvistetaan rahoituksen rajatylittävää maksamista koskevat säännöt noudattaen periaatetta, että energia olisi laskettava laitoksen rahoittavan jäsenvaltion hyväksi.

4. Komissio arvioi vuoteen 2025 mennessä, miten tässä artiklassa vahvistetut säännökset ovat hyödyttäneet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kustannustehokasta käyttöä unionissa. Tämän arvioinnin perusteella komission voi ehdottaa 2 kohdassa vahvistettujen prosenttimäärien nostamista.

6 artikla
Taloudellisen tuen vakaus

Rajoittamatta valtiontukisääntöjen noudattamiseksi tarvittavien mukautusten tekemistä jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaan energiaan liittyville hankkeille myönnetyn tuen määrää ja tuen ehtoja ei tarkisteta tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti tuen puitteissa annettuihin oikeuksiin ja tuettujen hankkeiden talouteen.

ê 2009/28/EY

4 artikla

Kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat

1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma. Kansallisissa uusiutuvaa energiaa käsittelevissä toimintasuunnitelmissa määritetään jäsenvaltion kansalliset tavoitteet liikenteessä, sähköntuotannossa sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä vuonna 2020 kulutettavalle uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle siten, että huomioon otetaan muiden energiatehokkuuteen liittyvien politiikkatoimien vaikutukset energian loppukäyttöön ja näiden kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, kuten paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten yhteistyö, suunnitellut tilastolliset siirrot tai yhteishankkeet, kansalliset suunnitelmat olemassa olevien biomassavarojen kehittämiseksi ja uusien biomassavarojen hyödyntämiseksi eri käyttötarkoituksiin sekä 13–19 artiklan vaatimusten täyttämiseksi toteutettavat toimenpiteet.

Komissio hyväksyy viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien mallin. Mainittu malli sisältää liitteessä VI asetetut vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltioiden on noudatettava mainittua mallia kansallista uusiutuvaa energiaa käsittelevää toimintasuunnitelmaa laatiessaan.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmansa komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.

3. Kunkin jäsenvaltion on julkaistava ja toimitettava komissiolle kuusi kuukautta ennen kansallisen uusiutuvaa energiaa käsittelevän toimintasuunnitelmansa valmistumista ennusteasiakirja, joka sisältää:

vuoteen 2020 ulottuvan arvion asianomaisen jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ylimääräisestä tuotannosta, joka lasketaan käyttämällä vertailukohtana ohjeellista kehityspolkua ja voitaisiin siirtää muille jäsenvaltioille 6–11 artiklan mukaisesti, sekä arvion sen mahdollisuudesta osallistua yhteishankkeisiin; ja

asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitsevan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioidun kysynnän, joka on tyydytettävä muilla keinoilla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 saakka.

Mainitut tiedot voivat sisältää kustannuksiin, hyötyihin ja rahoitukseen liittyviä osia. Tämä ennuste on saatettava ajan tasalle jäsenvaltioiden kertomuksissa 22 artiklan 1 kohdan l ja m alakohdan mukaisesti.

4. Jäsenvaltion, jonka uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on välittömästi edeltävänä kaksivuotiskautena jäänyt pienemmäksi kuin liitteessä I olevassa B osassa määritetyssä ohjeellisessa kehityspolussa esitetään, on viimeistään seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle muutettu kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma, jossa esitetään riittävät ja suhteelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen jäsenvaltio alkaa uudelleen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa kuvattua ohjeellista kehityspolkua.

Jos jäsenvaltio on jäänyt vain vähäisen marginaalin päähän ohjeellisesta kehityspolusta, ja kun huomioon otetaan jäsenvaltion nykyiset ja tulevat toimenpiteet, komissio voi päätöksellään vapauttaa jäsenvaltion velvoitteesta laatia muutettu kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma.

5. Komissio arvioi kansallisia uusiutuvaa energiaa käsitteleviä toimintasuunnitelmia, erityisesti jäsenvaltioiden 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti suunnittelemien toimenpiteiden riittävyyttä. Komissio voi antaa suosituksen vastauksenaan kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan tai muutettuun kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan.

6. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat ja ennusteasiakirjat siinä muodossa, jossa ne julkaistaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla, sekä tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suositukset.

ê 2009/28/EY

ð uusi

57 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskeminen

1. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen määrä kussakin jäsenvaltiossa määritetään laskemalla yhteen seuraavat osatekijät:

a) uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutuksen määrä;

b) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan lämmitys- ja jäähdytysenergian kokonaisloppukulutuksen määrä; ja

c) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutuksen määrä liikenteessä.

Uusiutuvista energialähteistä tuotettu kaasu, sähkö ja vety on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen osuutta laskettaessa otettava huomioon vain kerran ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohdassa.

Jollei 1726 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, sellaisia biopolttoaineita, ja bionesteitä ð ja biomassapolttoaineita ï, jotka eivät täytä 2617 artiklan 2–67 kohdassa vahvistettuja kestävyyskriteerejä ð ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia kriteerejä ï, ei oteta huomioon.

ò uusi

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta jäsenvaltiossa laskettaessa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liikenteessä kulutettujen biomassapolttoaineiden, jos ne on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, osuus saa olla enintään 7 prosenttia kyseisen jäsenvaltion maantie- ja rautatieliikenteen energian loppukulutuksesta. Tämä enimmäisosuus lasketaan 3,8 prosenttiin vuonna 2030 liitteessä X olevassa A osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat asettaa matalamman enimmäisosuuden ja erottaa toisistaan erityyppiset biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, jotka on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, esimerkiksi asettamalla matalamman enimmäisosuuden öljykasveista tuotettujen ravinto- tai rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden osuudelle ottaen huomioon epäsuorat maankäytön muutokset.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

2. Jos jäsenvaltio katsoo, että sen on ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta saavuttaa sitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta energian kokonaisloppukulutuksesta, joka on vuoden 2020 osalta asetettu liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa, sen on mahdollisimman pian ilmoitettava tästä komissiolle. Komission on tehtävä päätös siitä, onko näytetty toteen, että kyseessä on ylivoimainen este. Jos komissio katsoo asiaa koskevassa päätöksessään ylivoimaisen esteen tulleen toteen näytetyksi, se päättää, millä tavalla jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta on tarkistettava vuoden 2020 osalta.

32. Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä, ð  johon lasketaan mukaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja energiayhteisöjen sähköntuotanto ja ï johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla.

Sekä uusiutuvia että perinteisiä energialähteitä käyttävissä monipolttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö. Tässä laskelmassa kunkin energialähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotettu sähkö otetaan huomioon liitteessä II vahvistetun normalisointisäännön mukaisesti.

43. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa uusiutuvista lähteistä tuotetun, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytetyn energian loppukulutus lasketaan jäsenvaltioissa uusiutuvista energialähteistä tuotetun kaukolämmön ja -jäähdytyksen määränä lisättynä muun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutuksella teollisuudessa, kotitalouksissa, palvelualoilla, maataloudessa sekä metsä- ja kalataloudessa lämmitys-, jäähdytys- ja tuotantotarkoituksiin.

Sekä uusiutuvia että perinteisiä energialähteitä käyttävissä monipolttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys. Tässä laskelmassa kunkin energialähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Lämpöpumpuilla saatu ð ilman ï ilmalämpöenergia, geoterminen lämpöenergia ja hydroterminen lämpöenergia otetaan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että lopullinen energiantuotanto on merkittävästi suurempi kuin lämpöpumppujen käyttämiseen tarvittavan primäärienergian määrä. Tämän direktiivin mukaisena uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana pidettävän lämmön määrä lasketaan liitteessä VII esitetyn menetelmän mukaisesti.

Termistä energiaa sellaisista passiivisista energiajärjestelmistä, joissa alhaisempi energiankulutus saadaan aikaan passiivisesti rakennuksen rakenneratkaisuilla tai uusiutumattomista lähteistä peräisin olevan energian tuottamalla lämmöllä, ei oteta huomioon 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa.

ò uusi

4. Seuraavia säännöksiä sovelletaan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa:

a) Uusiutuvista lähteistä tuotetun energian kokonaisloppukulutus liikenteessä lasketaan kaikkien liikennealalla kulutettujen biopolttoaineiden, biomassapolttoaineiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden summana. Uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä tuotettujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden katsotaan kuitenkin olevan osa 1 kohdan a alakohdan mukaista laskelmaa ainoastaan silloin, kun lasketaan uusiutuvista energialähteistä jäsenvaltiossa tuotetun sähkön määrää.

b) Laskettaessa energian kokonaisloppukulutusta liikenteessä on käytettävä liitteessä III vahvistettuja liikenteen polttoaineiden energiasisältöjä. Määritettäessä niiden liikenteen polttoaineiden energiasisältöä, joita ei ole sisällytetty liitteeseen III, jäsenvaltioiden on käytettävä vastaavia polttoaineiden lämpöarvojen määrittämistä koskevia Euroopan standardointijärjestöjen standardeja. Jos tätä tarkoitusta varten ei ole hyväksytty Euroopan standardointijärjestöjen standardeja, on käytettävä vastaavia ISO-standardeja.

5. Yksittäisten erien kaksin- tai moninkertaisen kirjaamisen riskin minimoimiseksi unionissa jäsenvaltioiden ja komission on tehostettava yhteistyötä ja tarvittaessa myös tietojen vaihtoa kansallisten järjestelmien sekä kansallisten ja 27 artiklan mukaisesti perustettujen vapaaehtoisten järjestelmien välillä.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi. Kunkin delegoidun säädöksen on perustuttava tieteen ja tekniikan viimeisimmän kehityksen analysointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet unionin kestävyyskriteerien mukaisesti ja joka tukee päätelmää, että kyseessä oleva raaka-aine ei lisää maantarvetta, edistää jätteiden ja tähteiden käyttöä, ei vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita, vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna eikä aiheuta haittavaikutuksia ympäristölle eikä biologiselle monimuotoisuudelle.

Komissio arvioi kahden vuoden välein liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon tässä kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Ensimmäinen arviointi on suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua [tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Komissio antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi.

ê 2015/1513 2 artiklan 3 kohta (mukautettu)

56. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 25 a32 artiklan mukaisesti liitteessä III lueteltujen liikenteen polttoaineiden energiasisältöjen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

67. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus lasketaan jakamalla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutus kaikista energialähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksella, ja se ilmaistaan prosentteina.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua summaa mukautetaan 6, 8, 10 ja 11 8, 10, 12 ja 13 artiklan mukaisesti.

Laskettaessa jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutusta sen mittaamiseksi, täyttääkö se tämän direktiivin mukaiset tavoitteet ja ohjeellisen kehityspolun, lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 6,18 prosenttia asianomaisen jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutuksesta. Kyproksen ja Maltan osalta lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 4,12 prosenttia asianomaisten jäsenvaltioiden energian kokonaisloppukulutuksesta.

78. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemisessa käytetään energiatilastoista 22 päivänä lokakuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008 46 säädettyjä menetelmiä ja määritelmiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava mainittujen alakohtaisten osuuksien ja kokonaisosuuksien laskemisessa käytettyjen tilastotietojen sekä niiden tietojen yhdenmukaisuus, jotka ilmoitetaan komissiolle asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla.

68 artikla

Tilastolliset siirrot jäsenvaltioiden välillä

ê 2015/1513 2 artiklan 4 kohta (mukautettu)

ð uusi

1. Jäsenvaltiot voivat päättää ja tehdä järjestelyjä, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollista siirtoa tilastollisesta siirrosta jäsenvaltiosta toiseen. Siirrettävä määrä on

a) vähennettävä siitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrästä, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko siirron toteuttavan jäsenvaltion noudattanut ð uusiutuvan energian osuutta ï ð tämän direktiivin soveltamiseksi ï  3 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa asetettuja vaatimuksia; ja

b) lisättävä siihen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrään, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko siirron hyväksynyt hyväksyneen toinen jäsenvaltion ð uusiutuvan energian osuutta ï 3 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa asetettuja vaatimuksia ð tämän direktiivin soveltamiseksi ï.

2. Tämän artiklan Edellä 1 kohdassa tarkoitetut järjestelyt voivat 3 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan osalta olla voimassa yhden tai useamman vuoden ajan. Niistä on ilmoitettava komissiolle kolmen ð kahdentoista ï kuukauden kuluessa kunkin sellaisen vuoden päättymisestä, jolloin ne ovat voimassa. Siirretyn energian määrää ja hintaa koskevat tiedot on sisällytettävä komissiolle annettaviin tietoihin.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

3. Siirrot tulevat voimaan vasta sen jälkeen, kun kaikki siirtoon osallistuvat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet siirrosta komissiolle.

79 artikla

Jäsenvaltioiden väliset yhteishankkeet

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä kaikentyyppisissä yhteishankkeissa, jotka liittyvät sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen tuottamiseen uusiutuvista energialähteistä. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, joka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä niiden alueella 25 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toteutetuissa yhteishankkeissa tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä, jonka katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï arvioitaessa tämän direktiivin vaatimusten täyttämistä soveltamiseksi.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on:

a) kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b) määritettävä laitoksen tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï;

c) ilmoitettava jäsenvaltio, jonka hyväksi ilmoitus tehdään; ja

d) määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jolloin laitoksen uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï.

4. Edellä olevan 3 kohdan d alakohdan nojalla määritettävä ajanjakso saa ulottua enintään vuoteen 2020 saakka. Yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2020 ð 2030 ï jälkeen.

5. Tämän artiklan mukaista ilmoitusta ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman ilmoituksen tekevän jäsenvaltion ja sen jäsenvaltion yhteistä sopimusta, joka on ilmoitettu 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

810 artikla

Jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden vaikutus

1. Kolmen kuukauden kuluessa kunkin 79 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päättymisestä 79 artiklan mukaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan:

a) 79 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä; ja

b) mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, joka sisältyy toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð  uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï ilmoituksen ehtojen mukaisesti.

2. Ilmoittavan jäsenvaltion on lähetettävä ilmoituskirje sille jäsenvaltiolle, jonka hyväksi ilmoitus tehtiin, sekä komissiolle.

3. Arvioitaessa  Tätä direktiiviä ð  sovellettaessa ï tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisten kansallisten kokonaistavoitteiden täyttämistä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä:

a) vähennetään siitä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrästä, joka otetaan huomioon arvioitaessa , onko 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituskirjeen lähettänyt jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet lähettäneen jäsenvaltion ð uusiutuvan energian osuutta ï ; ja

b) lisätään siihen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrään, joka otetaan huomioon arvioitaessa, onko 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituskirjeen vastaanottaneen jäsenvaltion ð uusiutuvan energian osuutta ï tarkoitettu ilmoituskirjeen vastaanottanut jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet.

911 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteishankkeet

1. Yksi tai useampi jäsenvaltio voi harjoittaa yhteistyötä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa kaikentyyppisissä sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä koskevissa yhteishankkeissa. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön.

2. Uusiutuvista energialähteistä kolmannessa maassa tuotettu sähkö otetaan huomioon tässä direktiivissä asetettujen kansallisia kokonaistavoitteita koskevien vaatimusten täyttymistä ð jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksia ï arvioitaessa ainoastaan sillä ehdolla, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sähkö kulutetaan yhteisössä Ö unionissa Õ; tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos:

i) alkuperämaan, kohdemaan ja tilanteen mukaan kunkin kolmannen kauttakulkumaan kaikki vastuulliset siirtoverkko-operaattorit ovat sitovasti sisällyttäneet laskettua sähköä vastaavan määrän sähköä allokoituun yhteenliittämiskapasiteettiin;

ii) rajayhdysjohdon yhteisön Ö unionin Õ puolella oleva vastuullinen siirtoverkko-operaattori on sitovasti rekisteröinyt laskettua sähköä vastaavan määrän sähköä tasejärjestelmään; ja

iii) nimetty kapasiteetti ja 2 kohdan b alakohdassa mainitun laitoksen sähköntuotanto uusiutuvista energialähteistä koskevat samaa ajanjaksoa;

b) sähkön tuottaa äskettäin rakennettu ja 25 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toimintansa aloittanut laitos tai se tuotetaan kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä 1 kohdan mukaisen yhteishankkeen puitteissa; ja

c) tuotetulle ja viedylle sähkölle ei ole myönnetty kolmannen maan tukijärjestelmästä muuta tukea kuin laitokselle myönnettyä investointitukea.

3. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiolta, että 57 artiklaa sovellettaessa otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä kolmannessa maassa tuotettu ja kulutettu sähkö, kun kyse on tapauksista, joissa jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rajayhdysjohdon rakentamisen siirtymäaika on erittäin pitkä, ja kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) rajayhdysjohdon rakentaminen on alkanut 31 päivään joulukuuta ð 2026 ï 2016 mennessä;

b) rajayhdysjohtoa on mahdotonta saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta ð 2030 ï 2020 mennessä;

c) rajayhdysjohto on mahdollista saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta ð 2032 ï 2022 mennessä;

d) toimintakuntoon saattamisen jälkeen rajayhdysjohtoa käytetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön vientiin yhteisöön Ö unioniin Õ 2 kohdan mukaisesti;

e) sovellus koskee 2 kohdan b ja c alakohdan vaatimukset täyttävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toimintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään yhteisöön Ö unioniin Õ rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.

4. Kolmannen maan alueella toimivassa laitoksessa tuotetun sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän yhden tai useamman jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð energian kokonaisosuuteen ï tätä direktiiviä ð sovellettaessa ï 3 artiklan noudattamista arvioitaessa, on ilmoitettava komissiolle. Kun edellä mainittu koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, tämän osuuden tai määrän jakautuminen jäsenvaltioiden kesken on ilmoitettava komissiolle. Mainittu osuus tai määrä ei saa ylittää yhteisöön Ö unioniin Õ todellisuudessa vietyä ja siellä kulutettua osuutta tai määrää, joka vastaa tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua määrää ja täyttää sen 2 kohdan a alakohdassa asetetut ehdot. Jokaisen jäsenvaltion, jonka kansalliseen kokonaistavoitteeseen sähkön osuuden tai määrän on tarkoitus sisältyä, on annettava tämä ilmoitus.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on:

a) kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b) määritettävä laitoksen tuottaman sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän jäsenvaltion kansalliseen tavoitteeseen ð uusiutuvan energian osuuteen ï , sekä vastaavat rahoitusjärjestelyt, jollei luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu;

c) määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jonka aikana sähkön on katsottava sisältyvän jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï ; ja

d) oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus b ja c alakohdan osalta, sekä laitoksen tuottaman energian osuus tai määrä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.

6. Edellä 5 kohdan c alakohdassa määritetty ajanjakso saa ulottua enintään vuoteen 2020 saakka. Yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2020 ð 2030 ï jälkeen.

7. Tämän artiklan mukaista ilmoitusta ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman ilmoituksen tekevän kolmannen maan ja sen kolmannen maan yhteistä sopimusta, joka on tunnustanut yhteishankkeen 5 kohdan d alakohdan mukaisesti.

8. Jäsenvaltiot ja yhteisö Ö unioni Õ rohkaisevat energiayhteisösopimuksen mukaisia asianmukaisia elimiä ryhtymään energiayhteisösopimuksen mukaisesti toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä, jotta mainitun sopimuksen sopimuspuolet voivat soveltaa tässä direktiivissä säädettyjä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia säännöksiä.

1012 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten yhteishankkeiden vaikutukset

1. ð Kahdentoista ï kolmen kuukauden kuluessa kunkin 911 artiklan 5 kohdan c alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päätymisestä 911 artiklan mukaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan:

a) 911 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön kokonaismäärä ;

b) mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön määrä, joka sisältyy sen kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ï 911artiklan mukaisen ilmoituksen ehtojen mukaisesti; ja

c) todisteet 911 artiklan 2 kohdassa asetettujen ehtojen noudattamisesta.

2. Jäsenvaltion on lähetettävä ilmoituskirje kolmannelle valtiolle, joka on tunnustanut hankkeen 911 5 kohdan d alakohdan mukaisesti, sekä komissiolle.

3. Arvioitaessa tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisten kansallisten kokonaistavoitteiden täyttämistä ð tämän direktiivin mukaisia uusiutuvan energian kansallisia kokonaisosuuksia ï 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrä otetaan huomioon arvioitaessa ilmoituskirjeen lähettäneen jäsenvaltion ð uusiutuvan energian osuutta ï  onko ilmoituskirjeen lähettänyt jäsenvaltio täyttänyt vaatimukset.

1113 artikla

Yhteiset tukijärjestelmät

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti päättää yhdistää tai osittain yhteensovittaa kansalliset tukijärjestelmänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita. Tällaisissa tapauksissa yhden osallistuvan jäsenvaltion alueella tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietty määrä voidaan sisällyttää toisen osallistuvan jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen ð uusiutuvan energian osuuteen ï, jos asianomaiset jäsenvaltiot:

a) suorittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollisen siirron jäsenvaltiosta toiseen 68 artiklan mukaisesti; tai

b) ottavat käyttöön osallistuvien jäsenvaltioiden hyväksymän jakelusäännön, jonka mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energian määrät jaetaan osallistuvien jäsenvaltioiden kesken. Mainitusta säännöstä on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa säännön ensimmäisen voimassaolovuoden päättymisestä.

2. Kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä kunkin 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä, joka on tuotettu uusiutuvista energialähteistä sen vuoden aikana, jolloin jakelusääntöä sovelletaan.

3. Tässä direktiivissä asetettujen kansallisia kokonaistavoitteita koskevien vaatimusten täyttymistä arvioitaessa  ð Laskettaessa tämän direktiivin mukaisia uusiutuvan energian kansallisia kokonaisosuuksia ï uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, josta on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti, on jaettava uudelleen asianomaisten jäsenvaltioiden kesken ilmoitetun jakelusäännön mukaisesti.

1214 artikla

Kapasiteetin lisäykset

Edellä olevaa 79 artiklan 2 kohtaa ja 911 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa laitoksen kapasiteetin lisäyksen johdosta tuotetut uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energiayksiköt katsotaan tuotetuiksi erillisessä laitoksessa, joka on otettu käyttöön kapasiteetin lisäysajankohtana.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

1315 artikla

Hallinnolliset menettelyt, säännökset ja määräykset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia.

Jäsenvaltioiden on erityisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että:

a) eri jäsenvaltioiden hallintorakenteiden ja organisaatioiden erot huomioon ottaen valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyihin liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintoelinten vastuualueet, aluesuunnittelu mukaan lukien, on sovitettu yhteen selkeästi ja määritetty siten, että suunnittelu- ja rakennuslupahakemusten ratkaisemiselle on asetettu läpinäkyvät aikataulut;

b) uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelyä ja hakijoille annettavaa neuvontaa koskevia kattavia tietoja on saatavilla asianmukaisella tasolla;

a) c) hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla;

b) d) valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat säännöt ovat objektiivisia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja hakijoita tasapuolisesti kohtelevia, ja niissä otetaan kaikilta osin huomioon yksittäisten uusiutuvan energian teknologioiden erityispiirteet;

c) e) kuluttajien, suunnittelijoiden, arkkitehtien, rakentajien sekä laite- ja järjestelmäasentajien ja -toimittajien suorittamat hallinnolliset maksut ovat määräytymisperusteiltaan läpinäkyviä ja kustannussuuntautuneita; ja

d) f) pienempiin hankkeisiin ja tarvittaessa myös hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, mukaan lukien pelkkä ilmoittaminen, jos se on sallittua sovellettavassa sääntelykehyksessä.

2. Jäsenvaltioiden on selkeästi määritettävä tekniset eritelmät, jotka uusiutuvan energian laitteiden ja järjestelmien on täytettävä tukijärjestelmistä hyötymiseksi. Jos on olemassa eurooppalaisia standardeja, kuten ympäristömerkintöjä, energiamerkintöjä tai muita eurooppalaisten standardointielinten vahvistamia teknisiä viitejärjestelmiä, tekniset eritelmät on ilmaistava kyseisten standardien avulla. Teknisissä eritelmissä ei saa määrätä, missä laitteet ja järjestelmät on hyväksytettävä, eivätkä ne saisi estää sisämarkkinoiden toimintaa.

ò uusi

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä saatavan energian suunniteltu tuki on investoijien näkökulmasta riittävän ennustettava. Tätä varten jäsenvaltioiden on määriteltävä ja julkaistava tuen odotettua kohdentamista koskeva pitkän aikavälin suunnitelma, joka kattaa vähintään kolme seuraavaa vuotta ja käsittää kunkin järjestelmän osalta alustavan aikataulun, kapasiteetin, odotettavissa olevat jaettavat määrärahat sekä sidosryhmien kuulemisen tuen suunnittelusta.

ê 2009/28/EY 13 artikla (mukautettu)

ð uusi

43. Jäsenvaltioiden on suositeltava kaikille toimijoille ja erityisesti paikallisille ja alueellisille hallintoelimille, että ne teollisuus- tai asuinalueita  ð varmistettava, että niiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät mukaan määräykset uusiutuvan energian integroimisesta ja käytöstä ja väistämättömän hukkalämmön tai -kylmän käytöstä ï kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa ð kaupunki-infrastruktuuria, teollisuus- tai asuinalueita sekä energia-infrastruktuuria, mukaan lukien sähkön, kaukolämmityksen ja -jäädytyksen, maakaasun ja vaihtoehtoisten polttoaineiden verkot ï varmistavat, että on asennettu laitteistot ja järjestelmät uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen käyttöä varten. Jäsenvaltioiden on erityisesti kannustettava paikallisia ja alueellisia hallintoelimiä tarvittaessa sisällyttämään uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys kaupungin infrastruktuurin suunnitteluun.

54. Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla.

Mainittuja toimenpiteitä vahvistettaessa tai alueellisissa tukijärjestelmissään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kansalliset toimenpiteet, jotka liittyvät energiatehokkuuden huomattavaan parantamiseen, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä passiivi-, matalaenergia- ja nollaenergiataloihin.

Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä rakennussäännöksissään ja määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa ð, mikä heijastaa direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan nojalla suoritetun kustannusoptimaalisen laskennan tuloksia. ï Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää.

Ensimmäisen alakohdan vaatimuksia sovelletaan asevoimiin vain siltä osin kuin niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa asevoimien toiminnan pääasiallisen luonteen ja tarkoituksen kanssa, sekä siten, että mainittuja vaatimuksia ei sovelleta yksinomaan sotilaalliseen tarkoitukseen käytettävään materiaaliin.

65. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet julkiset rakennukset sekä perusteellisesti kunnostettavat olemassa olevat julkiset rakennukset toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkkeinä tämän direktiivin täytäntöönpanossa 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen. Jäsenvaltiot voivat muun muassa sallia sen, että mainittu velvoite täytetään noudattamalla nollaenergiataloja koskevia normeja tai edellyttämällä, että kolmannet osapuolet käyttävät julkisten rakennusten tai osittain julkisten ja osittain yksityisten rakennusten kattoja sellaisia laitteita varten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista lähteistä.

76. Jäsenvaltioiden on rakennussäännöstensä ja -määräystensä puitteissa edistettävä sellaisten uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien sekä laitteiden käyttöä, joilla voidaan merkittävästi vähentää energiankulutusta. Tällaisten järjestelmien ja laitteiden edistämisessä jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisesti tai yhteisön Ö unionin Õ tasolla kehitettyjä energia- tai ympäristömerkintöjä tai muita asianmukaisia todistuksia tai normeja, mikäli sellaisia on.

Biomassan osalta jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisia muuntoteknologioita, joilla päästään kotitaloussovelluksissa ja kaupallisissa sovelluksissa vähintään 85 prosentin ja teollisissa sovelluksissa vähintään 70 prosentin muuntohyötysuhteeseen.

Lämpöpumppujen osalta jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisia lämpöpumppuja, jotka täyttävät ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sähkökäyttöisille, kaasukäyttöisille ja absorptiolämpöpumpuille 9 päivänä marraskuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/742/EY 47 asetetut ympäristömerkin vähimmäisvaatimukset.

Aurinkolämpöenergian osalta jäsenvaltioiden on edistettävä sertifioituja laitteita ja järjestelmiä, jotka perustuvat mahdollisiin eurooppalaisiin normeihin kuten ekomerkintöihin, energiamerkintöihin sekä muihin eurooppalaisten standardointielinten käyttöön ottamiin teknisiin viitejärjestelmiin.

Arvioidessaan järjestelmien ja laitteiden muuntotehokkuutta ja hyötysuhdetta tätä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on käytettävä yhteisössä tunnustettuja menetelmiä tai, ellei tällaisia ole, kansainvälisesti tunnustettuja menetelmiä, jos sellaisia on.

ò uusi

8. Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuviin energialähteisiin liittyvä potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa. Kyseinen arviointi on sisällytettävä direktiivin 2012/72/EU 14 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittuun toiseen kattavaan arviointiin ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kattavan arvioinnin päivityksiin.

9. Jäsenvaltioiden on poistettava hallinnolliset esteet yritysten pitkäaikaisilta sähkönhankintasopimuksilta uusiutuvien energiamuotojen rahoittamiseksi ja niiden käyttöönoton helpottamiseksi.

16 artikla
Lupaprosessin organisointi ja kesto

1. Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä perustettava yksi tai useampi keskitetty hallinnollinen yhteyspiste, joka koordinoi koko lupaprosessia, jossa hakijoille myönnetään lupia rakentaa ja käyttää laitoksia sekä niihin liittyviä siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureja energian tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä.

2. Keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen on ohjattava hakija hakuprosessin läpi avoimella tavalla, annettava hakijalle kaikki tarvittavat tiedot, koordinoitava ja tarvittaessa otettava prosessiin mukaan muita viranomaisia sekä annettava sen lopussa laillisesti sitova päätös.

3. Keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen on yhteistyössä siirto- jakeluverkonhaltijoiden kanssa julkaistava menettelykäsikirja uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden kehittäjille, myös pienten mittakaavan hankkeiden ja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien hankkeiden.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun lupaprosessin kesto saa olla enintään kolme vuotta lukuun ottamatta 16 artiklan 5 kohdassa ja 17 artiklassa mainittuja tapauksia.

5. Jäsenvaltioiden on helpotettava polttoainelähteiden vaihtamista nykyisissä uusiutuvaa energiaa käyttävissä laitoksissa muun muassa takaamalla yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely, joka saa kestää korkeintaan yhden vuoden päivästä, jona polttoainelähteen vaihtamispyyntö jätetään keskitettyyn hallinnolliseen yhteyspisteeseen.

17 artikla
Yksinkertainen ilmoitusmenettely

1. Demonstrointihankkeet ja laitokset, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 50 kW, saavat liittyä verkkoon tehtyään ilmoituksen jakeluverkonhaltijalle.

2. Polttoainelähteen vaihtaminen on sallittua 16 artiklan mukaisesti perustetulle keskitetylle hallinnolliselle yhteyspisteelle tehdyn ilmoituksen jälkeen, jos merkittäviä kielteisiä ympäristöllisiä tai sosiaalisia vaikutuksia ei ole odotettavissa. Keskitetty hallinnollinen yhteyspiste päättää kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, riittääkö ilmoitus.

Jos keskitetty hallinnollinen yhteyspiste päättää, että ilmoitus riittää, se myöntää luvan automaattisesti.

Jos keskitetty hallinnollinen yhteyspiste päättää, että ilmoitus ei riitä, on haettava uutta lupaa. Tällöin sovelletaan 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1418 artikla
Tiedottaminen ja koulutus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieto tukitoimenpiteistä on saatavilla kaikille asianmukaisille toimijoille, kuten kuluttajille, rakentajille, asentajille, arkkitehdeille ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden ja -järjestelmien toimittajille sekä sellaisten ajoneuvojen toimittajille, jotka voivat käyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että joko laite- tai järjestelmätoimittajat tai kansalliset toimivaltaiset viranomaiset asettavat saataville tietoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevien lämmitys-, jäähdytys- ja sähkökäyttöön tarkoitettujen laitteiden ja järjestelmien nettohyödyistä sekä kustannus- ja energiatehokkuudesta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointijärjestelmät tai vastaavat hyväksymisjärjestelmät tulevat ovat pienen mittakaavan biomassapoltinten ja -uunien, aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmien, matalalta geotermistä lämpöä ottavien järjestelmien ja lämpöpumppujen asentajien saataville saatavilla tai ovat heidän saatavillaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012. Näissä järjestelmissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon olemassa olevat järjestelmät ja rakenteet, ja niiden on perustuttava liitteessä IV esitettyihin kriteereihin. Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisten jäsenvaltioiden näiden kriteerien mukaisesti myöntämät hyväksynnät.

4. Jäsenvaltioiden on annettava yleisölle tietoja 3 kohdassa tarkoitetuista sertifiointijärjestelmistä tai vastaavista hyväksymisjärjestelmistä. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa saataville niiden asentajien luettelon, jotka ovat 3 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti luvan tai hyväksynnän saaneita asentajia.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille asiaankuuluville toimijoille, erityisesti suunnittelijoille ja arkkitehdeille, annetaan ohjeistusta, jotta he pystyvät asianmukaisesti harkitsemaan uusiutuvien energialähteiden, tehokkaiden teknologioiden sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen optimaalista yhdistelmää, kun ne kaavoittavat, suunnittelevat, rakentavat ja kunnostavat ð liike- ï, teollisuus- tai asuinalueita.

6. Jäsenvaltioiden on yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kehitettävä sopivia tiedotus-, tietoisuuden lisäämis-, neuvonta- tai koulutusohjelmia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisen ja käyttämisen etujen ja niihin liittyvien käytännön seikkojen tiedottamiseksi kansalaisille.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1519 artikla

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuut

1. Todistaakseen loppukuluttajille uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energiantuottajan energiayhdistelmässä ð ja energiassa, joka toimitaan kuluttajille kaupan pidetyin sopimuksin, joissa viitataan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutukseen,   ï direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön Ö energian  Õ alkuperä voidaan taata sellaiseksi tässä direktiivissä säädetyssä merkityksessä objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien mukaisesti.

2. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista energia lähteistä sähköä Ö energiaa Õ tuottavan tuottajan pyynnöstä sille myönnetään alkuperätakuu. Jäsenvaltiot voivat järjestää asian siten, että alkuperätakuu myönnetään ð uusiutumattomille energialähteille.  ï uusiutuvista energialähteistä lämmitystä tai jäähdytystä tuottavien tuottajien pyynnöstä. Mainitulle järjestelylle ð Alkuperätakuun myöntämiselle ï voidaan säätää vähimmäiskapasiteettirajoitus. Alkuperätakuun standardiyksikkönä on 1 MWh. Kutakin tuotettua energiayksikköä kohden voidaan myöntää vain yksi alkuperätakuu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä tuotettu energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran.

Jäsenvaltio voi säätää ð Jäsenvaltion on varmistettava ï, että tuottajalle ei makseta tukea  ð myönnetä alkuperätakuita ï, jos kyseisellä tuottajalla  kyseinen tuottaja ð saa rahoitustukea tukijärjestelmästä samaan uusiutuviin lähteisiin perustuvaan energiantuotantoon ï on alkuperätakuu samasta uusiutuviin lähteisiin perustuvasta energiantuotannosta. ð Jäsenvaltion on annettava tällaiset alkuperätakuut ja siirrettävä ne markkinoille huutokauppaamalla ne. Huutokaupan tuloksena saadut tulot on käytettävä uusiutuvan energian tukijärjestelmien kustannusten kompensoimiseen. ï

Alkuperätakuu ei millään tavalla osoita, noudattaako jäsenvaltio 3 artiklaa. Alkuperätakuiden siirtäminen, joko irrallaan energian fyysisestä siirrosta tai yhdessä sen kanssa, ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden päätökseen käyttää tilastollisia siirtoja, yhteishankkeita tai yhteisiä tukijärjestelmiä tavoitteiden täyttämiseksi tai uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen laskemiseen 57 artiklan mukaisesti.

3. Alkuperätakuuta voidaan käyttää kahdentoista kuukauden sisällä asianomaisen energiayksikön tuottamisesta. Alkuperätakuu peruutetaan, kun se on käytetty.

ò uusi

3. Sovellettaessa 1 artiklaa alkuperätakuun on oltava voimassa sen kalenterivuoden osalta, jona energiayksikkö tuotetaan. Kuusi kuukautta kunkin kalenterivuoden päättymisen jälkeen jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien edellistä kalenterivuotta koskevien alkuperätakuiden, joita ei ole peruttu, voimassaolo lakkaa. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä alkuperätakuut, joiden voimassaolo on lakannut, jäljellä olevan energiayhdistelmän laskelmaan.

4. Jäljempänä 8 ja 13 kohdassa tarkoitettua ilmoittamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiayhtiöt peruuttavat alkuperätakuut sitä kalenterivuotta, jona alkuperätakuut myönnettiin, seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä.

ê 2009/28/EY

ð uusi

45. Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on valvottava alkuperätakuiden myöntämistä, siirtoa ja peruuttamista. Nimetyillä toimivaltaisilla elimillä ei saa olla maantieteellisesti päällekkäistä vastuuta, ja niiden on oltava riippumattomia energian tuotannosta, kaupasta ja toimittamisesta.

56. Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on käynnistettävä asianmukaiset mekanismit sen varmistamiseksi, että alkuperätakuut myönnetään, siirretään ja peruutetaan sähköisesti ja että ne ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä. ð Jäsenvaltioiden ja nimettyjen toimivaltaisten elinten on varmistettava, että niiden asettamat vaatimukset ovat standardin CEN - EN 16325 mukaisia. ï

67. Alkuperätakuussa on ilmoitettava ainakin seuraavat seikat:

a) energialähde, josta energia on tuotettu, sekä tuotannon alkamis- ja päättymispäivä;

b) maininta siitä, koskeeko alkuperätakuu

i) sähköä; vai

ò uusi

ii) kaasua, vai

ê 2009/28/EY

iiiii) lämmitystä tai jäähdytystä;

c) energian tuotantolaitoksen nimi, sijainti, tyyppi ja kapasiteetti;

d) laitoksen mahdollinen hyötyminen investointituesta ja tämän hyötymisen laajuus, energiayksikön mahdollinen muu hyötyminen kansallisesta tukijärjestelmästä ja tämän hyötymisen laajuus sekä tukijärjestelmän tyyppi;

e) laitoksen käyttöönottopäivämäärä; ja

f) alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.

ò uusi

Pienten laitosten alkuperätakuille voidaan täsmentää yksinkertaistetut ilmoitusvaatimukset.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

87. Jos sähköntoimittaja on velvollinen todistamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energiayhdistelmässään direktiivin 2003/54/EY 2009/72/EY 3 artiklan artiklaa 69 kohtaa sovellettaessa, se voi tehdä sen ð sen on tehtävä se  ï käyttämällä alkuperätakuitaan alkuperätakuita. ð Direktiivin 2012/27/EY 14 artiklan 10 kohdan nojalla luotuja alkuperätakuita on käytettävä myös osoittamaan, että tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön määrän todistamista koskevat mahdolliset vaatimukset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtohäviöt otetaan täysimääräisesti huomioon, kun alkuperätakuita käytetään osoittamaan uusiutuvan energian tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön kulutus. ï

8. Uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energiamäärä, joka vastaa sähköntoimittajan kolmannelle osapuolelle siirtämiä alkuperätakuita, vähennetään sen energiayhdistelmän uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiaosuudesta direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa.

9. Jäsenvaltioiden on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti myöntämät alkuperätakuut yksinomaisena osoituksena 1 kohdassa ja 67 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetuista seikoista. Jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta alkuperätakuuta vain siinä tapauksessa, että sillä on perusteltuja epäilyjä sen täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta kieltäytymisestä ja sen perusteluista.

10. Jos komissio katsoo, että jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta alkuperätakuuta on perusteeton, komissio voi päätöksellään edellyttää kyseistä jäsenvaltiota tunnustamaan sen.

ò uusi

11. Jäsenvaltiot eivät saa tunnustaa kolmannen maan myöntämiä alkuperätakuita paitsi silloin, kun komissio on allekirjoittanut asianomaisen kolmannen maan kanssa sopimuksen unionissa myönnettyjen alkuperätakuiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asianomaisessa maassa perustetuista yhteensopivista alkuperätakuujärjestelmistä, jos energiaa tuodaan tai viedään suoraan. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti näiden sopimusten panemiseksi täytäntöön.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1112. Jäsenvaltio voi yhteisön Ö unionin Õ lainsäädännön mukaisesti ottaa käyttöön objektiiviset, läpinäkyvät ja syrjimättömät alkuperätakuiden käyttöä koskevat kriteerit noudattamalla direktiivin 2003/54/EY 2009/72/EY 3 artiklan 69 kohdassa asetettuja velvoitteita.

1213. Kun energiantoimittajat markkinoivat uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa ð tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettua   ï energiaa kuluttajille asiakkaille viittaamalla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ð tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun  ï energian ympäristöhyötyihin tai muihin hyötyihin, jäsenvaltiot voivat vaatia ð jäsenvaltioiden on vaadittava ï, että näiden energiantuottajien on asetettava saataville tiivistettyä tietoa ð käytettävä alkuperätakuita ilmoittaakseen ï 25. päivän kesäkuuta 2009 jälkeen käyttöön otetuissa laitoksissa tai kapasiteetin lisäyksen avulla tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ð tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun ï energian määrästä tai osuudesta.

ò uusi

14. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tässä artiklassa vahvistetun järjestelmän toiminnan seuraamista koskevien sääntöjen vahvistamiseksi.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1620 artikla
Pääsy sähköverkkoon ja verkkojen toiminta

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä kehittääkseen siirto- ja jakeluverkkoinfrastruktuuria, älykkäitä verkkoja, varastointilaitoksia ja sähköjärjestelmää sähköjärjestelmän turvallisen toiminnan varmistamiseksi samalla kun otetaan huomioon uusiutuvia energialähteitä käyttävän sähköntuotannon kehitys, jäsenvaltioiden välinen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välinen verkkojen yhteenliittäminen mukaan lukien. Jäsenvaltioiden on toteutettava myös asianmukaiset toimenpiteet nopeuttaakseen verkkoinfrastruktuurin lupamenettelyjä ja koordinoidakseen verkkoinfrastruktuurin hyväksyntä hallinnollisten menettelyjen ja suunnittelumenettelyjen kanssa.

2. Jollei muuta johdu verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelemiin läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin:

a) jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivat siirto- ja jakeluverkko-operaattorit takaavat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun;

b) jäsenvaltioiden on lisäksi säädettävä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle järjestetään joko ensisijainen tai taattu pääsy verkkoon;

c) jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkko-operaattorit asettavat sähköntuotantolaitosten toimituksissa etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuotantolaitokset läpinäkyviä ja syrjimättömiä perusteita käyttäen ja siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän turvallinen käyttö sen sallii. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset verkon ja markkinoiden toimintaa koskevat toimenpiteet toteutetaan, jotta minimoidaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden rajoittaminen. Jos uusiutuvien energialähteiden käytön rajoittamiseksi toteutetaan merkittäviä toimenpiteitä kansallisen sähköjärjestelmän turvallisuuden ja energiansaannin varmuuden takaamiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuulliset verkko-operaattorit ilmoittavat toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle näistä toimenpiteistä ja kertovat, mihin korjaaviin toimenpiteisiin ne aikovat ryhtyä epäasianmukaisten rajoitusten estämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että siirto- ja jakeluverkko-operaattorit laativat ja julkaisevat omat vakioidut sääntönsä teknisistä mukautuksista kuten verkkoyhteyksistä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen uusiutuvista lähteistä energiaa tuottavien uusien tuottajien liittämiseksi yhteenliitettyyn verkkoon, johtuvien kustannusten kantamiselle ja jakamiselle.

Sääntöjen on perustuttava objektiivisiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin perusteisiin, joissa otetaan erityisesti huomioon kaikki kyseisten tuottajien verkkoon liittämisen kustannukset ja hyödyt sekä syrjäseuduilla ja harvaan asutuilla alueilla toimivien tuottajien erityisolosuhteet. Säännöissä voidaan määrätä erityyppisistä liittämisistä.

4. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vaatia siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita kantamaan kokonaan tai osittain 3 kohdassa tarkoitetut kustannukset. Jäsenvaltioiden on 30 päivään kesäkuuta 2011 mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi tarkasteltava uudelleen 3 kohdassa tarkoitettujen kustannusten kantamista ja jakamista koskevia puitteita ja sääntöjä sekä toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden kehittämiseksi, jotta varmistetaan uusien tuottajien liittäminen verkkoon kyseisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5. Jäsenvaltioiden on vaadittava siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita antamaan uudelle tuottajalle, joka tuottaa energiaa uusiutuvista lähteistä ja haluaa tulla liitetyksi järjestelmään, kattavat ja tarpeelliset tiedot, kuten:

a) kattava ja yksityiskohtainen arvio liittämisen aiheuttamista kustannuksista;

b) kohtuullinen ja täsmällinen aikataulu verkkoon liittämistä koskevan pyynnön vastaanottoa ja käsittelyä varten;

c) kohtuullinen ohjeellinen aikataulu ehdotetulle verkkoon liittämiselle.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että verkkoon liittämistä haluavat tuottajat, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä, esittävät liittymätöitä koskevan tarjouspyynnön.

6. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kustannusten jakamisen on tapahduttava soveltamalla mekanismia, joka perustuu objektiivisiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin perusteisiin, joissa otetaan huomioon sekä alkuvaiheessa että myöhemmin verkkoon liittyneiden tuottajien samoin kuin siirto- ja jakeluverkko-operaattorien liittymisistä saama hyöty.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei siirto- ja jakelumaksujen kantamisella syrjitä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä etenkään silloin, kun kyse on sähköstä, joka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä syrjäisillä alueilla, kuten saarilla, sekä harvaan asutuilla alueilla. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei siirto- ja jakelumaksujen kantamisella syrjitä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa kaasua.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita siirto- ja jakeluverkko-operaattorit kantavat uusiutuvia energialähteitä käyttävien laitosten tuottaman sähkön siirrosta ja jakelusta, vastaavat saatavissa olevaa kustannushyötyä, joka johtuu laitoksen liittämisestä verkkoon. Kustannushyötyä voidaan saada esimerkiksi matalajännitteisen verkon suoran käytön avulla.

91. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan arvioitava tarvetta laajentaa olemassa olevaa kaasuverkkoinfrastruktuuria, jotta helpotettaisiin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä siihen.

102. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan vaadittava alueellaan olevia siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita julkaisemaan maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY 48 6 artiklan mukaiset tekniset säännöt, erityisesti verkkoon liittämistä koskevat säännöt, joihin kuuluvat kaasun laatua, hajustamista ja painetta koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita julkaisemaan uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä koskevat liittymismaksut, jotka perustuvat läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin.

113. Jäsenvaltioiden on kansallisissa uusiutuvaa energiaa käsittelevissä toimintasuunnitelmissaan arvioitava tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten, jotta voidaan saavuttaa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vuoden 2020 kansallinen tavoite. Jollei tästä arvioinnista muuta johdu Ö siitä jäsenvaltioiden arvioinnista muuta johdu Õ , ð, joka sisällytetään asetuksen [hallintoasetus] liitteen I mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja joka koskee tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi, ï jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin alueellisen lämmitysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten biomassa- ja aurinkolaitosten sekä geotermisten laitosten tuottamassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä.

ò uusi

21 artikla
Itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajiin, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa, joko yksin tai yhteenliittymien kautta, sovelletaan seuraavaa:

a) niillä on oikeus kuluttaa itse tuottamaansa energiaa ja myydä, myös sähkönhankintasopimuksin, uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön ylimääräinen tuotanto ilman kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia;

b) ne säilyttävät oikeutensa kuluttajina;

c) niitä ei pidetä unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan energiantoimittajina verkkoon syöttämänsä uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön suhteen, jos se on vuositasolla enintään 10 MWh kotitalouksien osalta ja 500 MWh oikeushenkilöiden osalta; ja

d) ne saavat verkkoon syöttämästään uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä korvauksen, joka heijastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa.

Jäsenvaltiot saavat asettaa kynnysarvon, joka on c alakohdassa mainittua korkeampi. 

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat, jotka asuvat samassa moniasuntoisessa rakennuksessa tai ovat sijoittautuneet samalle elinkeinoalueelle tai yhteisiä palveluja tarjoavalle alueelle tai suljettuun jakeluverkkoon, saavat yhdessä kuluttaa itse tuottamaansa energiaa aivan kuten yksittäinen itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävä kuluttaja. Tällöin 1 kohdan c alakohdassa asetettua kynnysarvoa sovelletaan kuhunkin asianomaiseen itse tuotettua energiaa käyttävään kuluttajaan.

3. Itse tuotettua energiaa käyttävän kuluttajan laitteistojen asennuksesta ja toiminnasta, mittaus ja ylläpito mukaan lukien, voi huolehtia kolmas osapuoli.

22 artikla
Uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöt

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaa energiaa tuottavilla yhteisöillä on oikeus tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa, myös sähkönhankintasopimuksin, ilman kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia.

Tätä direktiiviä sovellettaessa uusiutuvaa energiaa tuottavan yhteisön on oltava pk-yritys tai voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka osakkaat tai jäsenet tuottavat, jakelevat, varastoivat tai toimittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa yhteistyössä ja joka täyttää vähintään neljä seuraavista kriteereistä:

a) osakkaat tai jäsenet ovat uusiutuvan energian aloilla toimivia luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, myös kuntia, tai pk-yrityksiä;

b) vähintään 51 prosenttia yksikön äänivaltaisista osakkaista tai jäsenistä on luonnollisia henkilöitä;

c) vähintään 51 prosenttia yksikön osuuksista tai osallistumisoikeuksista on paikallisjäsenten omistamia, eli ne ovat paikallisten yksityisten ja julkisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajien tai sellaisten kansalaisten hallussa, joilla on suora intressi yhteisön toiminnassa ja sen vaikutuksissa;

d) vähintään 51 prosenttia yksikön johtokunnan tai hallintoelinten paikoista on varattu paikallisjäsenille, eli paikallisten yksityisten ja julkisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajille tai kansalaisille, joilla on suora intressi yhteisön toiminnassa ja sen vaikutuksissa;

e) yhteisö on asentanut viimeisten viiden vuoden aikana vuosittain keskimäärin enintään 18 MW uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia sähköntuotantoa, lämmitystä, jäähdytystä ja liikennettä varten.

2. Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista jäsenvaltioiden on otettava uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöjen erityisominaisuudet huomioon suunnitellessaan tukijärjestelmiä.

23 artikla
Uusiutuvan energian käyttöönoton edistäminen lämmitys- ja jäähdytyslaitoksissa

1. Uusiutuvan energian käyttöönoton helpottamiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla kunkin jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettavan uusiutuvan energian osuutta vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä vuosittain ilmaistuna kansallisena osuutena energian kokonaisloppukulutuksesta ja laskettuna 7 artiklassa vahvistetun menetelmän mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat nimetä ja julkistaa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella toimenpideluettelon ja ne toimeenpanevat yksiköt, kuten polttoaineiden toimittajat, joiden on annettava panoksensa 1 kohdassa mainitun lisäyksen toteutumiseen.

3. Edellä 1 kohdassa mainittu lisäys voidaan toteuttaa yhdellä tai useammalla seuraavista vaihtoehdoista:

a) uusiutuvan energian fyysinen lisääminen lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettuun energiaan ja energiapolttoaineeseen;

b) suorat hillitsemistoimenpiteet, kuten erittäin tehokkaiden uusiutuvaan energiaan perustuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen rakennuksiin tai uusiutuvan energian käyttäminen teollisuuden lämmitys- ja jäähdytysprosesseissa;

c) epäsuorat hillitsemistoimenpiteet, jotka kuuluvat kaupattavien todistusten piiriin, joilla osoitetaan, että velvoite täytetään tukemalla jonkin toisen talouden toimijan, kuten itsenäisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian asentajan tai uusiutuvan energian asennuspalveluja tarjoavan energiapalveluyrityksen (ESCO), toteuttamia epäsuoria hillitsemistoimia.

4. Jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen ja seuraamiseen direktiivin 2012/27/EU 7 artiklassa tarkoitettujen kansallisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien puitteissa perustettuja rakenteita.

5. Edellä olevan 2 kohdan nojalla nimettyjen yksikköjen on varmistettava, että niiden panos on mitattavissa ja tarkistettavissa, ja niiden on raportoitava vuosittain 30 päivästä kesäkuuta 2021 alkaen jäsenvaltion nimeämälle viranomaisille seuraavaa:

a) lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärä;

b) lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun uusiutuvan energian kokonaismäärä;

c) uusiutuvan energian osuus lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärästä; ja

d) uusiutuvan energianlähteen tyyppi.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen nimetty viranomainen tarkastaa 5 kohdassa tarkoitetut raportit.

24 artikla
Kaukolämmitys ja -jäähdytys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen toimittajat antavat loppukuluttajille tietoa energiatahokkuudestaan ja ilmoittavat uusiutuvan energian osuuden järjestelmissään. Tällaiset tiedot on annettava direktiivin 2010/31/EU nojalla käytettyjen standardien mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sellaisten kaukolämmitys ja jäähdytysjärjestelmien asiakkaat, jotka eivät ole direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä, voivat kytkeytyä pois järjestelmästä tuottaakseen itse lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energianlähteistä tai vaihtaa toiseen lämmön tai kylmän toimittajaan, jolla on pääsy 4 kohdassa tarkoitettuun järjestelmään.

3. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeuden kytkeytyä irti järjestelmästä tai vaihtaa toimittajaa asiakkaisiin, jotka voivat osoittaa, että lämmityksen tai jäähdytyksen suunniteltu vaihtoehtoinen toimitusratkaisu johtaa huomattavasti parempaan energiatehokkuuteen. Vaihtoehtoisen toimitusratkaisun tehokkuuden arviointi voi perustua direktiivissä 2010/31/EU määriteltyyn energiatehokkuustodistukseen.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta taataan uusiutuvista energianlähteistä tuotetun lämmön tai kylmän ja hukkalämmön tai -kylmän syrjimätön pääsy kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmiin. Syrjimätön pääsy mahdollistaa sen, että myös muut toimittajat kuin kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voivat suoraan toimittaa tällaisista lähteistä peräisin olevaa lämmitystä tai jäähdytystä kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmään liitetyille kuluttajille.

5. Kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voi evätä pääsyn toimittajilta, jos järjestelmässä ei ole tarvittavaa kapasiteettia hukkalämmön tai -kylmän, uusiutuista energianlähteistä peräisin olevan lämmön tai kylmän tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun lämmön tai kylmän muiden toimitusten takia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmään pääsyn epäämisen yhteydessä kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija antaa toimivaltaiselle viranomaiselle merkityksellisiä tietoja toimenpiteistä, joita järjestelmän parantaminen edellyttäisi.

6. Uudet kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmät voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi 4  kohdan soveltamisesta. Toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen tällaisista vapauttamispyynnöistä tapauskohtaisesti. Vapautus myönnetään ainoastaan, jos uusi kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmä on direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettu tehokas kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmä ja jos se hyödyntää direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisesti tehdyssä kattavassa arvioinnissa tunnistettua uusiutuvien energianlähteiden ja hukkalämmön ja -kylmän käytön potentiaalia.

7. Yksittäiset asiakkaat, asiakkaiden muodostamat yhteisyritykset tai kuluttajien puolesta toimivat osapuolet saavat käyttää oikeutta kytkeytyä irti järjestelmästä tai vaihtaa toimittajaa. Moniasuntoisten rakennusten osalta tällainen irti kytkeytyminen voidaan toteuttaa ainoastaan koko rakennuksessa.

8. Jäsenvaltioiden on vaadittava sähkönjakeluverkon haltijoita arvioimaan vähintään puolivuosittain yhteistyössä alueensa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijoiden kanssa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien potentiaali tuottaa tasehallinta- ja muita järjestelmäpalveluja, mukaan luettuna kysyntäjousto ja uusiutuvista lähteistä tuotetun ylimääräisen energian varastointi, ja se, olisiko tunnistettu potentiaali resurssi- ja kustannustehokkaampaa kuin vaihtoehtoiset ratkaisut.

9. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on varmistaa, että kuluttajien oikeudet ja kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän tämän artiklan mukaista toimintaa koskevat säännöt määritellään ja pannaan toimeen selkeästi.

25 artikla
Uusiutuvan energian käyttöönoton edistäminen liikennealalla

1. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2021 edellytettävä, että polttoainetoimittajat sisällyttävät kalenterivuoden aikana markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimittamiensa liikenteen polttoaineiden kokonaismäärään tietyn vähimmäisosuuden energiaa, joka on peräisin liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotetuista kehittyneistä biopolttoaineista ja muista biopolttoaineista ja biokaasusta, muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista, jäteperäisistä fossiilisista polttoaineista sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä.

Vähimmäisosuuden on oltava ainakin 1,5 prosenttia vuonna 2021 ja noustava siitä vähintään 6,8 prosenttiin vuonna 2030 liitteessä X olevassa B osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti. Tämän kokonaisosuuden puitteissa liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun osuuden on oltava vähintään 0,5 prosenttia markkinoille kulutukseen tai käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen toimitetuista liikenteen polttoaineista, ja sen on noustava vähintään 3,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä liitteessä X olevassa C osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti.

Liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden biopolttoaineiden ja biokaasun käytöstä saatavien kasvihuonekaasupäästövähennysten on oltava vähintään 70 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2021.

Toisessa alakohdassa tarkoitettujen osuuksien laskennassa sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) laskettaessa nimittäjää, joka on markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen maantie- ja rautatieliikenteen polttoaineiden energiasisältö, otetaan huomioon bensiini, diesel, maakaasu, biopolttoaineet, biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, jäteperäiset fossiiliset polttoaineet ja sähkö;

b) laskettaessa osoittajaa otetaan huomion liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden biopolttoaineiden ja biokaasun, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden, kaikille liikenteen aloille toimitettujen jäteperäisten fossiilisten polttoaineiden sekä maantieajoneuvoille toimitetun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältö.

Kun lasketaan osoittajaa, liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyistä raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus on rajoitettava 1,7 prosenttiin markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen liikenteen polttoaineiden energiasisällöstä sekä ilmailun ja meriliikenteen alalle toimitettujen polttoaineiden osuuden on katsottava olevan 1,2 kertaa kyseisten polttoaineiden energiasisältö.

c) Laskettaessa sekä osoittajaa että nimittäjää on käytettävä liitteessä III vahvistettuja liikenteen polttoaineiden energiasisältöjä. Määritettäessä niiden liikenteen polttoaineiden energiasisältöä, joita ei ole sisällytetty liitteeseen III, jäsenvaltioiden on käytettävä vastaavia polttoaineiden lämpöarvojen määrittämistä koskevia Euroopan standardointijärjestöjen standardeja. Jos tätä tarkoitusta varten ei ole hyväksytty Euroopan standardointijärjestöjen standardeja, on käytettävä vastaavia ISO-standardeja.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, joka mahdollistaa sen, että polttoaineen toimittajat voivat siirtää 1 kohdassa asetetun velvoitteen muille polttoaineen toimittajille, ja varmistettava, että kaikki siirrot merkitään 4 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin tietokantoihin.

3. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden määrittämiseksi 1 kohtaa sovellettaessa voidaan käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta unionissa tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta siinä jäsenvaltiossa, jossa sähkö toimitetaan, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Molemmissa tapauksissa on peruutettava vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita.

Uusiutuvan energian osuus nestemäisissä ja kaasumaisissa liikenteen polttoaineissa on määritettävä sen perusteella, mikä oli uusiutuvan energian osuus polttoaineen tuotannossa käytetyssä kokonaisottoenergiassa.

Seuraavia säännöksiä sovelletaan tätä kohtaa sovellettaessa:

a) Kun sähköä käytetään muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen, joko suoraan tai välituotteiden tuottamiseen, uusiutuvan energian osuuden määrittämisessä voidaan käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta unionissa tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta tuotantomaassa, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Molemmissa tapauksissa on peruutettava vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita.

Sähkö, joka saadaan suorasta liitännästä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tuottavaan laitokseen, i) joka aloittaa toimintansa sen jälkeen tai samaan aikaan kun muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa nestemäistä ja kaasumaista liikenteen polttoainetta tuottava laitos ja ii) jota ei ole liitetty verkkoon, voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi kyseisen muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan nestemäisen ja kaasumaisen liikenteen polttoaineen tuotannossa.

b) Jos biomassa tuotetaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa, tuotteessa olevan biopolttoaineen määrä määritetään soveltamalla tarkoituksenmukaisia muuntokertoimia biomassasyötteeseen. Jos prosessi tuottaa useamman kuin yhden tuotteen, kaikkien prosessista peräisin olevien tuotteiden katsotaan sisältävän saman osuuden biopolttoainetta. Samoja sääntöjä sovelletaan 27 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.

4. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tietokanta, joka mahdollistaa sellaisten liikenteen polttoaineiden jäljittämisen, jotka voidaan ottaa huomioon 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun osoittajan laskennassa, ja edellytettävä, että asiaomaiset talouden toimijat kirjaavat tiedot tehdyistä liiketoimista ja polttoaineiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien kyseisten polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt alkaen polttoaineiden tuotantohetkestä ja päättyen polttoaineen toimittajaan, joka saattaa polttoaineen markkinoille.

Tietokannan on sisällettävä tiedot 1 kohdassa kuvatusta polttoaineen toimittajille asetetusta vaatimuksesta ja siitä, miten tämä vaatimus täytetään.

Kansalliset tietokannat on liitettävä toisiinsa, jotta polttoaineita koskevat liiketoimet jäsenvaltioiden välillä voidaan jäljittää. Jotta voidaan varmistaa kansallisten tietokantojen yhteensopivuus, komissio vahvistaa tietokantojen sisältöön ja käyttöön liittyvät tekniset eritelmät täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yhdistetyt tiedot kansallisista tietokannoista, myös polttoaineiden elinkaarenaikaisista kasvihuonekaasupäästöistä, asetuksen [hallintoasetus] liitteen VII mukaisesti.

6. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien tarkentamiseksi, jotta voidaan määrittää sellaisen biopolttoaineen osuus, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta, tarkentaa menetelmät muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista ja jäteperäisistä fossiilisista polttoaineista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioimiseksi sekä määrittää kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennys, joka kyseisillä polttoaineilla on saavutettava tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.

7. Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä asetuksen [hallintoasetus] nojalla joka toinen vuosi tehdyn edistymistä koskevan arvioinnin yhteydessä, vauhditetaanko 1 kohdassa vahvistetulla velvoitteella tosiasiallisesti innovointia ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä liikenteen alalla ja ovatko biopolttoaineita ja biokaasua koskevat sovellettavat kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat vaatimukset tarkoituksenmukaiset. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen 1 kohdassa vahvistetun velvoitteen mukauttamiseksi.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1726 artikla
Biopolttoaineita Biopolttoaineiden, ja bionesteitä bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden  ï koskevat ð  kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit ja ï ja kestävyyskriteerit

1. Riippumatta siitä, onko raaka-aineet tuotettu yhteisön alueella vai sen ulkopuolella, bBiopolttoaineista, ja bionesteistä ð ja biomassapolttoaineista ï  peräisin oleva energia otetaan huomioon Ö tämän kohdan Õ a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät 2–6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit  ð ja 7 kohdassa asetetut kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit ï :

a) kansallisia tavoitteita koskevien tämän direktiivin vaatimusten täyttymisen arvioiminen;  ð  myötävaikuttaminen unionin tavoitteen ja jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuden toteutumiseen  ï; 

b) uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymisen arvioiminen ð , mukaan luettuina 23 ja 25 artiklassa asetetut velvoitteet ï ;

c) tukikelpoisuuden arvioiminen biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï kulutuksen osalta.

Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï on kuitenkin täytettävä ainoastaan 27 kohdassa asetettu kestävyyskriteeri ð kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva kriteeri ï, jotta ne otetaan huomioon Ö tämän kohdan Õ a, b ja c alakohtaa sovellettaessa. ð Tätä säännöstä on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi. ï

ò uusi

Biomassapolttoaineiden on täytettävä 2–7 kohdassa asetetut kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit ainoastaan, jos niitä käytetään sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavissa laitoksissa tai polttoaineissa, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa ja sähköntuotantokapasiteetti vähintään 0,5 MW kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia kriteerejä laitoksiin, joiden polttoainekapasiteetti on pienempi.

Edellä 2–6 kohdassa asetettuja kestävyyskriteerejä ja 7 kohdassa asetettuja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia kriteerejä sovelletaan riippumatta biomassan maantieteellisestä alkuperästä.

ê 2009/28/EY 17 artikla (mukautettu)

ð uusi

32. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia ð maatalousbiomassasta tuotettuja ï biopolttoaineita, ja bionesteitä ð ja biomassapolttoaineita  ï ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalta maalta eli maalta, jonka maankäyttöstatus on tammikuussa 2008 tai sen jälkeen ollut jokin seuraavista, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla edelleen tämä maankäyttöstatus:

a) aarniometsä tai muu puustoinen maa eli kotoperäisistä lajeista koostuva metsä tai muu puustoinen maa, joissa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja joissa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet;

b) alue, joka on osoitettu:

i) laissa tai toimivaltaisen viranomaisen toimesta luonnonsuojelutarkoitukseen, tai

ii) sellaisten harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelemiseen, jotka on tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, jos ne on tunnustettu 1827 artiklan 4 kohdan ensimmäisen toisen alakohdan mukaisesti;

ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

c)  ð yli hehtaarin suuruinen ï  biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue, joka on:

i) luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka pitää yllä luonnollista lajien koostumusta ja ekologisia ominaisuuksia ja prosesseja; tai

ii) ei-luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka ei säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka on lajirikasta ja huonontumatonta ð ja jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ï ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi Ö erittäin monimuotoisena ruohoalueena Õ ruohoalueena.

ò uusi

Komissio voi vahvistaa kriteerit sen määrittämiseksi, mikä ruohoalue kuuluu c alakohdan piiriin, täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

ê 2009/28/EY 17 artikla (mukautettu)

ð uusi

4.3. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia ð maatalousbiomassasta tuotettuja ï biopolttoaineita, bionesteitä ð ja biomassapolttoaineita  ï ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, eli maasta, jonka maankäyttöstatus oli tammikuussa 2008, muttei ole enää, jokin seuraavista:

a) kosteikko eli pysyvästi tai suuren osan vuotta veden peittämä tai kyllästämä maa;

b) pysyvästi metsän peittämä alue eli yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ;

c) yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maankäyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetelmää tämän artiklan 72 kohdan ehdot täyttyisivät.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos maalla oli raaka-aineen hankinnan ajankohtana sama maankäyttöstatus kuin tammikuussa 2008.

54. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia ð maatalousbiomassasta tuotettuja ï biopolttoaineita, ja bionesteitä ð ja biomassapolttoaineita  ï  ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata, ellei esitetä näyttöä siitä, että tämän raaka-aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivattamattoman maan kuivatusta.

ò uusi

5. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavien metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta minimoidaan riski siitä, että kestävän kehityksen vastaista metsäbiomassaa käytetään tuotantoon:

a) maassa, jonka metsäbiomassa on korjattu, sovelletaan korjuualueella kansallisia ja/tai kansallista tasoa alemman tason lakeja ja käytössä on seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, joilla varmistetaan, että

i) korjaaminen suoritetaan korjuuluvan ehtojen mukaisesti laillisesti määritetyillä alueilla;

ii) korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;

iii) alueita, joilla on korkea suojeluarvo, kuten kosteikot ja turvamaat, suojellaan;

iv) metsän korjuun vaikutukset maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen on minimoitu; ja

v) korjaaminen ei ylitä metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia;

b) jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsätilan tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että

i) metsäbiomassa on korjattu laillisen luvan mukaisesti;

ii) korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;

iii) alueet, joilla on korkea suojeluarvo, kuten kosteikot ja turvamaat, tunnistetaan ja niitä suojellaan;

iv) metsän korjuun vaikutukset maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen on minimoitu;

v) korjaaminen ei ylitä metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia.

6. Metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsäbiomassan alkuperämaa tai alueellinen taloudellisen yhdentymisen alkuperäjärjestö täyttää seuraavat LULUCF-vaatimukset:

i) se on Pariisin sopimuksen osapuoli tai on ratifioinut Pariisin sopimuksen;

ii) se on antanut ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) kansallisesti määritellyn panoksen (NDC), joka kattaa maa- ja metsätalouden ja maankäytön päästöt ja poistumat, varmistaen, että joko hiilivarantojen muutokset, jotka liittyvät biomassan korjuuseen, otetaan huomioon kyseisen maan sitoumuksissa vähentää tai rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, kuten kansallisesti määritellyssä panoksessa tarkennetaan, tai korjuualueella sovelletaan kansallisia tai kansallista tasoa alemman tason lakeja Pariisin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti hiilivarantojen ja -nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi; 

iii) sillä on käytössä kansallinen järjestelmä, jolla ilmoitetaan kasvihuonekaasupäästöistä ja maankäytön poistumista, mukaan lukien metsä- ja maatalous, ja joka noudattaa UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen nojalla tehdyissä päätöksissä vahvistettuja vaatimuksia.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsätilan tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että hiilivarannot ja -nielut säilytetään.

Komissio voi vahvistaa, mitä näyttöä vaaditaan sen osoittamiseksi, että 5 ja 6 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan, täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio arvioi käytettävissä olevien tietojen perusteella 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä, pienennetäänkö 5 ja 6 kohdassa vahvistetuilla kriteereillä kestävän kehityksen vastaisen metsäbiomassan käytön riskiä tosiasiallisesti ja täytetäänkö niillä LULUCF-vaatimukset. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen 5 ja 6 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden mukauttamiseksi.

ê 2009/28/EY

6. Hankittaessa yhteisössä viljeltyjä maatalouden raaka-aineita, joita käytetään biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoon ja jotka otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, on noudatettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 49 liitteessä II olevassa A osassa otsikon ”Ympäristö” alla ja kyseisessä liitteessä olevassa 9 kohdassa luetelluissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia ja normeja sekä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla määriteltyjä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksia.

ò uusi

7. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöstä saatavien kasvihuonepäästövähennysten on oltava

a) vähintään 50 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka olivat toiminnassa 5 päivänä lokakuuta 2015 tai sitä ennen;

b) vähintään 60 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittivat toimintansa 5 päivästä lokakuuta 2015;

c) vähintään 70 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen;

d) vähintään 80 prosenttia sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta, jotka on tuotettu biomassapolttoaineista laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen, ja 85 prosenttia laitosten osalta, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen.

Laitoksen katsotaan olevan toiminnassa, jos biopolttoaineiden tai bionesteiden fyysinen tuotanto ja lämmitys- ja jäähdytysenergian ja sähkön fyysinen tuotanto biomassapolttoaineista on alkanut.

ê 2015/1513 2 artiklan 5 kohdan a alakohta

ð uusi

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavan biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 60 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 5 päivän lokakuuta 2015 jälkeen. Laitoksen katsotaan olevan toiminnassa, jos siellä on tapahtunut biopolttoaineiden tai bionesteiden fyysistä tuotantoa.

Niiden laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2015, 1 kohtaa sovellettaessa biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 35 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2017 saakka ja vähintään 50 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen.

Biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja lämmitystä, jäähdytystä ja sähköä tuottavissa laitoksissa käytettävien biomassapolttoaineiden ï käytöstä saatava vähennys kasvihuonekaasupäästöissä lasketaan 1928 artiklan 1 kohdan mukaisesti

ò uusi

8. Sähkö, joka saadaan sellaisissa laitoksissa tuotetuista biomassapolttoaineista, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, on otettava huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos se on tuotettu soveltamalla direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 kohdassa määriteltyä tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa. Sovellettaessa 1 kohdan a ja b alakohtaa tätä säännöstä on sovellettava ainoastaan laitoksiin, jotka aloittavat toimintansa [3 vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] jälkeen. Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa tämä säännös ei vaikuta julkiseen tukeen, joka myönnetään viimeistään [3 vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] hyväksytyistä järjestelmistä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta sellaisissa laitoksissa tuotettuun sähköön, joiden osalta jäsenvaltion on tehtävä komissiolle erityinen ilmoitus sähkön toimitusvarmuuteen liittyvien asianmukaisesti perusteltujen riskien olemassaolon takia. Arvioituaan ilmoituksen komissio tekee siinä esitettyjen seikkojen huomioon ottamista koskevan päätöksen.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

7. Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle sellaisten kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, jotka tuottavat huomattavan määrän yhteisössä kulutettuja biopolttoaineita tai niiden raaka-aineita, kertomuksen kansallisista toimenpiteistä, joita on toteutettu 2–5 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien noudattamisen sekä maaperän, veden ja ilman suojelun osalta. Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012.

Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen biopolttoaineiden kasvavan kysynnän vaikutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen yhteisössä ja kolmansissa maissa, yhteisön biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta elintarvikkeiden saatavuuteen kohtuuhintaan varsinkin kehitysmaissa asuville sekä laajemmista kehitysnäkökohdista. Kertomuksissa käsitellään maankäyttöoikeuksien noudattamista. Niissä ilmoitetaan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomattavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön kunkin seuraavista Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksista:

–yleissopimus, joka koskee pakollista työtä (nro 29);

–yleissopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87),

–yleissopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa (nro 100);

–yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (nro 111);

–yleissopimus, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (nro 138);

–yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (nro 182).

Kertomuksissa ilmoitetaan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomattavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön:

–Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan;

–uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen.

Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012. Komissio tekee tarpeen mukaan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi erityisesti silloin, kun on olemassa näyttöä siitä, että biopolttoaineiden tuotanto vaikuttaa huomattavasti elintarvikkeiden hintoihin.

9. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä kertomuksen biomassan, biopolttoaineita ja bionesteitä lukuun ottamatta, energiakäytön kestävyysjärjestelmän vaatimuksista. Kertomukseen liitetään tarvittaessa biomassan muun energiakäytön kestävyysjärjestelmiä koskevia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kyseinen kertomus ja siihen sisältyvät ehdotukset laaditaan parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta, ja niissä otetaan huomioon innovatiivisten prosessien viimeisin kehitys. Jos tätä varten tehty analyysi osoittaa, että olisi asianmukaista muuttaa metsäbiomassaa koskevia säännöksiä, liitteessä V olevaa laskentamenetelmää tai biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sovellettavia, hiilivarantoja koskevia kestävyyskriteerejä, komissio esittää tarvittaessa tältä osin samanaikaisesti ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

8.9. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot eivät saa muista kestävyyssyistä kieltäytyä ottamasta huomioon tämän artiklan mukaisesti hankittuja biopolttoaineita ja bionesteitä.

ò uusi

10. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot eivät saa asettaa biomassapolttoaineille kestävyyttä koskevia lisävaatimuksia.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

1827 artikla

Biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden  ï kestävyyskriteerien ð ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien ï  noudattamisen todentaminen

1. Kun biopolttoaineet, ja bionesteet ð ja biomassapolttoaineet ï  aiotaan ottaa huomioon ð 23 ja 25 artiklaa sekä  ï 1726 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita osoittamaan, että 2617 artiklan 2–57 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit  ð ja kasvihuonekaasuvähennyksiä koskevat kriteerit  ï  on täytetty. Tätä varten niiden on edellytettävä talouden toimijoilta sellaisen ainetasemenetelmän käyttöä, joka:

a) sallii eri kestävyysominaisuudet omaavien raaka-aineiden tai biopolttoaineiden, ð bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, ï  joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet  ð ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuudet, ï erien yhdistämisen  ð esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai jossain paikassa ï ;

ò uusi

b) sallii eri energiasisältöisten raaka-aineiden erien yhdistämisen jatkojalostusta varten edellyttäen, että erien koko mukautetaan erien energiasisällön mukaan;

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

bc) edellyttää, että a alakohdassa tarkoitettujen erien kestävyysominaisuuksia ð ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuuksia  ï ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitettävissä seokseen; ja

ed) edellyttää kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuuden kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuudet ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella ð ja että tämä tasapaino saavutetaan kohtuullisen ajan kuluessa ï.

ò uusi

2. Jos erä prosessoidaan, erän kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuuksia koskevat tiedot on mukautettava ja liitettävä tuotokseen seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa vain yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, erän koko ja erään liittyvät kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuuksien määrät on mukautettava soveltamalla muuntokerrointa, joka on biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitetun tuotoksen massan ja prosessiin menevän raaka-aineen massan välinen suhde;

b) jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa enemmän kuin yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, kuhunkin tuotokseen on sovellettava erillistä muuntokerrointa ja on käytettävä erillistä ainetasetta.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

2. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosina 2010 ja 2012 kertomuksen edellä 1 kohdassa kuvatun ainetaseeseen perustuvan todentamismenetelmän toiminnasta ja mahdollisuuksista sallia joidenkin tai kaikkien raaka-aineiden, biopolttoaineiden tai bionesteiden osalta muita todentamismenetelmiä. Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon todentamismenetelmät, joissa ympäristökestävyysominaisuuksia koskevan tiedon ei tarvitse olla fyysisesti liitettynä yksittäisiin eriin tai seoksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon tarve säilyttää todentamisjärjestelmän yhtenäisyys ja tehokkuus, mutta välttää samalla kohtuuttoman rasitteen aiheuttaminen teollisuudelle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa muiden todentamismenetelmien käyttöä koskevia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa ð 26 artiklan 2–7 kohdassa asetettujen kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta ï ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasoinen riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään todisteet siitä, että näin on tehty. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja -menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ovat erityisesti tiedot 17 artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien noudattamisesta, asianmukaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimenpiteistä maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi, huonontuneiden maiden kunnostamiseksi ja liiallisen vedenkulutuksen välttämiseksi alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, sekä asianmukaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimenpiteistä 17 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden huomioon ottamiseksi.

Komissio hyväksyy 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä luettelon laatimiseksi tämän kohdan kahdessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista asianmukaisista ja asiaankuuluvista tiedoista. Komissio huolehtii erityisesti siitä, että näiden tietojen toimittaminen ei aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitetta toimijoille yleensä eikä etenkään pienviljelijöille, tuottajaorganisaatioille ja osuuskunnille.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet, tai ð bionesteet ja biomassapolttoaineet  ï yhteisössä Ö unionissa Õ valmistettuja vai tuotuja.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot koottuina komissiolle. Komissio julkistaa ne ð  asetuksen [hallintoasetus] ï 24 artiklassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla ð  sähköisellä raportointialustalla ï yhteenvetona niin, että säilytetään kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4. Yhteisö pyrkii tekemään kolmansien maiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia, joissa on kestävyyskriteerejä koskevia määräyksiä, jotka vastaavat tämän direktiivin kestävyyskriteerejä koskevia säännöksiä. Jos yhteisö on tehnyt sopimuksia, joissa on määräyksiä 17 artiklan 2–5 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien soveltamisalaan kuuluvista asioista, komissio voi pitää näitä sopimuksia osoituksena siitä, että kyseisissä maissa viljellyistä raaka-aineista tuotetut biopolttoaineet ja bionesteet täyttävät kyseiset kestävyyskriteerit. Tällaisia sopimuksia tehtäessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota toimenpiteisiin sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, epäsuoriin maankäytön muutoksiin, huonontuneiden maiden kunnostukseen, liiallisen vedenkulutuksen välttämiseen alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, sekä 17 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa mainittuihin tekijöihin.

ê 2015/1513 2 artiklan 6 kohdan b alakohta (mukautettu)

ð uusi

4. Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset biomassatuotteiden tuotannolle, sisältävät 17 artiklan 2 kohdan) 26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa ja/tai osoittavat, että biopolttoaine-, tai bioneste- ð tai biomassapolttoaine- ïerät täyttävät 1726 artiklan 2, 3, 4, ja 5 ja 6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit, ja/tai että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä, jotta materiaalierä tai sen osa kuuluisi liitteen IX soveltamisalaan.ð Osoittaessaan 26 artiklan 5 ja 6 kohdassa asetettujen vaatimusten täyttymisen toimijat voivat päättää antaa vaaditut todisteet suoraan metsätilan tasolla. ï Komissio voi katsoa, että nämä järjestelmät sisältävät tarkat tiedot, joita tarvitaan tiedotettaessa toimenpiteistä, joihin on ryhdytty sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), sekä tiedotettaessa maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi toteutetuista toimenpiteistä, huonontuneiden maiden kunnostamisesta, liiallisen vedenkulutuksen välttämisestä alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, ja 17 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista tekijöistä. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin 2617 artiklan 23 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

Komissio voi päättää, että kasvihuonekaasupäästövähennysten mittaamiseen tähtäävät ð kyseiset ï vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät sisältävät 17 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa ð toteutetuista toimenpiteistä ï  ð maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi, huonontuneiden maiden kunnostamiseksi, liiallisen vedenkulutuksen välttämiseksi alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, ja sellaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden sertifioimiseksi, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia  ï. 

Komissio voi katsoa, että maa, joka kuuluu vakavasti huonontuneiden tai erittäin pilaantuneiden maa-alueiden parantamista koskevaan kansalliseen tai alueelliseen kunnostamisohjelmaan, täyttää liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa tarkoitetut kriteerit.

5. Komissio tekee päätöksiä 4 kohdan nojalla vain, jos kyseinen sopimus tai järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuudelle, läpinäkyvyydelle ja riippumattomille tarkastuksille asetetut vaatimukset. Kasvihuonekaasupäästövähennysten mittausjärjestelmien on lisäksi täytettävä liitteessä V ð tai liitteessä VI ï esitetyt menetelmiä koskevat vaatimukset. Edellä 2617 artiklan 23 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen biologisesti erittäin monimuotoisten alueiden luetteloiden on täytettävä asianmukaiset objektiivisuuteen liittyvät vaatimukset ja oltava kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisia, ja niihin on voitava hakea asianmukaisesti muutosta.

ê 2015/1513 2 artiklan 6 kohdan c alakohta (mukautettu)

ð uusi

Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen vapaaehtoisten järjestelmien, jäljempänä ”vapaaehtoiset järjestelmät”, on säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa julkaistava luettelo sertifiointielimistään, joita käytetään riippumattomassa tarkastuksessa, ja ilmoitettava kunkin sertifiointielimen osalta sille tunnustamisen myöntänyt elin tai kansallinen viranomainen sekä sen suhteen seurantaa harjoittava elin tai kansallinen viranomainen.

ð Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattaminen todennetaan tehokkaalla ja yhdenmukaistetulla tavalla, ja  ï  Eerityisesti väärinkäytösten torjumiseksi komissio voi riskianalyysin tai tämän artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta tarkentaa ð yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien luotettavaa, läpinäkyvää ja ï riippumatonta tarkastusta koskevia vaatimuksia koskevat vaatimukset, ja vaatia kaikilta vapaaehtoisilta järjestelmiltä kyseisten vaatimusten soveltamista.  ð Vaatimuksia tarkentaessaan komissio kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen minimoida hallinnollinen taakka. ï Tämä toteutetaan täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 2531 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Säädöksissä asetetaan määräaika, johon mennessä vapaaehtoisten järjestelmien on pantava vaatimukset täytäntöön. Komissio voi kumota vapaaehtoisten järjestelmien hyväksymistä koskevat päätökset, mikäli järjestelmät eivät pane kyseisiä vaatimuksia täytäntöön säädetyssä määräajassa.

ê 2015/1513 2 artiklan 6 kohdan d alakohta (mukautettu)

ð uusi

6. Tämän artiklan 4 kohdan mukaiset päätökset hyväksytään 2531 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tällaiset päätökset tehdään enintään viideksi vuodeksi.

Komissio vaatii, että jokainen vapaaehtoinen järjestelmä, josta tehdään päätös 4 kohdan mukaisesti, toimittaa komissiolle viimeistään 6 päivänä lokakuuta 2016 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä huhtikuuta kertomuksen, joka kattaa kaikki tämän kohdan kolmannessa alakohdassa esitetyt seikat. Yleensä kertomus laaditaan edeltävästä kalenterivuodesta. Ensimmäisen kertomuksen on katettava vähintään kuuden kuukauden jakso 9 päivästä syyskuuta 2015 alkaen. Kertomuksen toimittamista koskevaa vaatimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin vapaaehtoisiin järjestelmiin, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään 12 kuukautta.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 6 päivänä huhtikuuta 2017 ja sen jälkeen 23 artiklan 3 kohdan mukaisissa kertomuksissaan kertomuksen, jossa analysoidaan tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja kertomuksia, arvioidaan uudelleen 4 kohdassa tarkoitettujen sopimusten tai sellaisten vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa, joiden osalta on tehty tämän artiklan mukainen päätös, ja yksilöidään parhaat käytännöt. Kertomuksen on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin, mukaan lukien sidosryhmien kuulemiseen perustuvat tiedot, sekä asianomaisten sopimusten ja järjestelmien soveltamisesta saatuihin käytännön kokemuksiin. Kertomuksessa on analysoitava:

yleisesti seuraavia seikkoja:

a) tarkastusten riippumattomuus, menettely ja tiheys sekä suhteessa siihen, mitä näistä seikoista mainittiin järjestelmää koskevassa aineistossa komission antaman asianomaista järjestelmää koskevan hyväksynnän yhteydessä, että suhteessa toimialan parhaisiin käytäntöihin;

b) vaatimustenvastaisuuksien tunnistamiseen ja käsittelemiseen käytettyjen menetelmien saatavuus, kokemukset niiden käytöstä ja avoimuus, erityisesti vakavien väärinkäytösten tai väitettyjen vakavien väärinkäytösten käsittelemiseksi järjestelmän jäsenten taholla;

c) avoimuus erityisesti järjestelmän käytettävyydessä, raaka-aineiden alkuperämaiden ja -alueiden osalta käytettäville kielille tehtyjen käännösten saatavuus, sertifioidut toimijat ja asiaankuuluvat sertifikaatit sisältävän luettelon sekä tarkastuskertomusten saatavuus;

d) eri sidosryhmien osallistuminen, etenkin alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen kuuleminen ennen päätöksentekoa järjestelmän laadinnan ja arvioinnin sekä tarkastusten yhteydessä sekä niiden antamaan palautteeseen vastaaminen;

e) järjestelmän yleinen luotettavuus erityisesti tarkastajien ja asianomaisten järjestelmäelinten akkreditointia, hyväksyntää ja riippumattomuutta koskevien sääntöjen osalta;

f) järjestelmän markkinakartoitukset, sertifioitujen raaka-aineiden ja biopolttoaineiden määrät alkuperämaittain ja tyypeittäin, osallistujien lukumäärä;

g) järjestelmän, joka pitää lukua todisteista järjestelmän jäsenelleen tai jäsenilleen vahvistamasta kestävyyskriteerienmukaisuudesta, täytäntöönpanon helppous ja tehokkuus, koska järjestelmällä on tarkoitus torjua petollista toimintaa, erityisesti väärinkäytösepäilyjen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi sekä niiden edellyttämien jatkotoimien toteuttamiseksi, ja tarvittaessa havaittujen väärinkäytösten ja sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä;

ja erityisesti seuraavia seikkoja:

h) elinten käytettävissä olevat vaihtoehdot sertifiointielinten tunnustamista ja seurantaa koskevan luvan saamiseksi;

i) sertifiointielinten tunnustamista tai akkreditointia koskevat kriteerit;

j) säännöt, joiden mukaisesti sertifiointielinten seuranta on määrä suorittaa;

k) tavat parhaiden käytäntöjen edistämisen helpottamiseksi tai parantamiseksi.

Komissio julkistaa vapaaehtoisien järjestelmien laatimat kertomukset kootusti tai tarvittaessa kokonaisuudessaan ð asetuksen [hallintoasetus] ï 24 artiklassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla ð sähköisellä raportointialustalla ï .

ò uusi

Jäsenvaltiot voivat perustaa kansallisia järjestelmiä, mikäli 26 artiklan 2–7 kohdassa asetetut kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit tarkastetaan koko alkuperäketjussa ja mukana on toimivaltaisia kansallisia viranomaisia.

ê 2015/1513 2 artiklan 6 kohdan d alakohta (mukautettu)

ð uusi

Jäsenvaltio voi ilmoittaa kansallisesta järjestelmästään komissiolle. Komissio antaa etusijan tällaisen järjestelmän arvioinnille. Päätös siitä, onko tällainen ilmoitettu kansallinen järjestelmä tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukainen, hyväksytään 2531 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, jotta helpotetaan biopolttoaineita biopolttoaineiden, ja bionesteitä bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden  ï koskevien kestävyyskriteerien ð ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien ï noudattamisen todentamisjärjestelmien vastavuoroista kahdenvälistä tai monenvälistä tunnustamista. Kun päätös on myönteinen, tämän artiklan mukaisesti perustetut järjestelmät eivät saa kieltäytyä vastavuoroisesta tunnustamisesta kyseisen jäsenvaltion järjestelmän kanssa 2617 artiklan 2–75 kohdassa vahvistettujen kestävyyskriteerien ð ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien ï  noudattamisen todentamisen suhteen.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

7. Jos talouden toimija esittää 4 ð tai 6 ï kohdan nojalla tehdyn päätöksen kohteena olevan sopimuksen tai järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot siltä osin kuin kyseinen päätös kattaa ne, jäsenvaltio ei saa vaatia toimittajalta lisänäyttöä 2617 artiklan 2–75 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien  ð ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien ï täyttämisestä eikä tietoja tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä.

ò uusi

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat valvoa sellaisten sertifiointielinten toimia, jotka kansallinen akkreditointielin on akkreditoinut ja jotka suorittavat riippumatonta tarkastusta vapaaehtoisessa järjestelmässä.

ê 2015/1513 2 artiklan 6 kohdan e alakohta

8. Komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan 17 artiklan soveltamista tietyn biopolttoainelähteen osalta ja tekee kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen päätöksen siitä, voiko kyseinen jäsenvaltio ottaa kyseisestä lähteestä olevan biopolttoaineen huomioon 17 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

ê 2009/28/EY

9. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen

a) kestävyyskriteerejä koskevien tietojen toimittamiseksi perustetun järjestelmän tehokkuudesta; ja

b) siitä, onko mahdollista ja asianmukaista ottaa ilman, maaperän ja vesien suojelun osalta käyttöön pakollisia vaatimuksia, kun otetaan huomioon viimeisimmät tieteelliset tiedot ja yhteisön kansainväliset velvoitteet.

Komissio tekee tarpeen mukaan korjaavia toimenpide-ehdotuksia.

ê 2009/28/EY 19 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

1928 artikla

Biopolttoaineiden, ja bionesteidenð ja biomassapolttoaineiden ï kasvihuonekaasuvaikutuksen laskeminen 

1. Biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden ï  käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästövähennykset lasketaan 26 artiklan 7 kohtaa 17 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa seuraavasti:

a) jos tuotantoketjulle on liitteessä V olevassa A tai B osassa  ð biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta ï  ja  ð liitteessä VI olevassa A osassa biomassapolttoaineiden osalta ï määritetty kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten oletusarvo ja jos liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaisesti laskettu biopolttoaineen tai bionesteen ð ja liitteessä VI olevan B osan 7 kohdan mukaisesti laskettu biomassapolttoaineiden ï el-arvo on nolla tai alle nolla, käyttämällä kyseistä oletusarvoa;

b) käyttämällä todellista arvoa, joka on laskettu liitteessä V olevassa C osassa ð biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta ja liitteessä VI olevassa B osassa biomassapolttoaineiden osalta ï  määritellyn menetelmän mukaisesti; tai

c) käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä V olevan C osan 1 kohdassa tarkoitetun kaavan Ö tarkoitettujen kaavojen Õ muuttujien summa, jossa liitteessä V olevan D tai E osan mukaisia eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä V olevassa C osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaikkien muiden muuttujien osalta; Ö tai Õ 

ò uusi

d) käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä VI olevan B osan 1 kohdassa tarkoitettujen kaavojen muuttujien summa, jossa liitteessä VI olevan C osan mukaisia eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä VI olevassa B osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaikkien muiden muuttujien osalta.

ê 2009/28/EY 19 artiklan 1 ja 2 kohta (mukautettu)

ð uusi

2. Jäsenvaltioiden on  viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 toimitettava ð Jäsenvaltiot voivat toimittaa ï komissiolle kertomus, joka sisältää Ö kertomuksia, jotka sisältävät Õ luettelon ð tietoja maatalouden raaka-aineiden viljelyn tyypillisistä kasvihuonekaasupäästöistä  ï  niiden alueella olevista alueista olevilla alueilla, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä ”NUTS”, tasolle 2 tai tarkemmin eritellylle NUTS-tasolle yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 50 mukaisesti ja joilla maatalouden raaka-aineiden viljelystä peräisin olevien tyypillisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan olettaa olevan pienempiä tai samansuuruisia kuin tämän direktiivin liitteessä V olevan D osan ”Eritellyt oletusarvot viljelylle” -otsikon alla esitetyt päästöt, sekä kuvauksen luettelon laatimisessa käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. ð Kertomuksiin on liitettävä kuvaus päästöjen tason laskemisessa käytetyistä menetelmistä ja tietolähteistä.  ï Käytettävissä menetelmissä on otettava huomioon maaperän ominaispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.

ê 2015/1513 2 artiklan 7 kohdan a alakohta (mukautettu)

ð uusi

3. Maatalouden raaka-aineiden viljelystä peräisin olevat tyypilliset kasvihuonekaasupäästöt voidaan jäsenvaltioiden osalta ilmoittaa komissiolle 2 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa, ja  uUnionin ulkopuolisten alueiden osalta nämä päästöt voidaan ilmoittaa 2 kohdassa tarkoitettuja kertomuksia vastaavissa, toimivaltaisten elinten laatimissa kertomuksissa ð komissiolle voidaan toimittaa 2 kohdassa tarkoitettuja kertomuksia vastaavat, toimivaltaisten elinten laatimat kertomukset ï .

4. Komissio voi päättää 3125 artiklan 23 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä, että tämän artiklan 2 Ö ja 3 Õ kohdassa tarkoitetut kertomukset sisältävät  17 artiklan 2 kohdan  26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa, jonka pohjalta voidaan mitata kyseisillä  Ö tällaisiin kertomuksiin sisällytetyillä  Õ alueilla tyypillisesti tuotettujen tuotetun ð maatalousbiomassan  ï biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineiden viljelyyn liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä. ð  Näitä tietoja voi näin ollen käyttää liitteessä V olevassa D tai E osassa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liitteessä VI olevassa C osassa biomassapolttoaineiden osalta vahvistettujen viljelyä koskevien eriteltyjen oletusarvojen sijasta. ï

5. Komissio laatii ja julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja tämän jälkeen joka toinen vuosi kertomuksen liitteessä V olevassa B ja E osassa esitetyistä arvioiduista tyypillisistä arvoista ja oletusarvoista kiinnittäen erityistä huomiota kuljetusten ja jalostuksen kasvihuonekaasupäästöihin.

Mikäli ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kertomukset osoittavat, että liitteessä V olevassa B ja E osassa esitettyjä arvioituja tyypillisiä arvoja ja oletusarvoja on ehkä aiheellista mukauttaa viimeisimpien tieteellisten tietojen pohjalta, komissio toimittaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

ê 2015/1513 2 artiklan 7 kohdan c alakohta (mukautettu)

ð uusi

57. Komissio tarkastelee uudelleen liitettä V ð ja liitettä VI ï  lisätäkseen ð tai tarkistaakseen ï perustelluissa tapauksissa muita, samaa tai muuta raaka-ainetta käyttäviä biopolttoaineiden ð, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ï tuotantoketjuja koskevat arvot koskevia arvoja. Uudelleentarkastelussa on myös tarkasteltava liitteessä V olevassa C osassa ð ja liitteessä VI olevassa B osassa ï vahvistetun menettelyn muuttamista.erityisesti seuraavilta osin:

–jätteiden ja tähteiden huomioon ottamiseksi käytetty menetelmä;

–sivutuotteiden huomioon ottamiseksi käytetty menetelmä;

–sähkön ja lämmön yhteistuotannon huomioon ottamiseksi käytetty menetelmä; ja

–viljelykasvien tähteiden asema sivutuotteina.

Kasvi- tai eläinöljyjätteestä valmistettuun biodieseliin sovellettavia oletusarvoja tarkistetaan mahdollisimman pian. Mikäli komission uudelleentarkastelussa päädytään siihen, että liitettä V ð tai liitettä VI ï olisi täydennettävä ð muutettava ï, siirretään komissiolle valta antaa 3225 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä arvioitujen tyypillisten arvojen ja oletusarvojen lisäämiseksi, mutta ei poistamiseksi tai muuttamiseksi, liitteessä V olevaan A, B, D ja E osaan niille biopolttoaine- ja bionesteketjuille, joita nimenomaisesti koskevia arvoja ei ole vielä sisällytetty kyseiseen liitteeseen.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

Ö Jos Õ Lliitteessä V ð ja liitteessä VI ï olevaan oletusarvojen luetteloon tehtävissä muutoksissa tai lisäyksissä  tehdään muutoksia tai lisäyksiä noudatetaan seuraavaa Ö ja Õ

a) kun tietyn tekijän vaikutus kokonaispäästöihin on pieni, kun variaatiota on vain vähän tai kun todellisten arvojen määrittäminen on hyvin kallista tai vaikeaa, oletusarvojen on oltava tavanomaisten tuotantoprosessien tyypillisiä arvoja.;

b) kaikissa muissa tapauksissa oletusarvojen on oltava varovaisia arvioita verrattuna tavanomaisten tuotantoprosessien arvoihin.

ê 2015/1513 2 artiklan 7 kohdan d alakohta (mukautettu)

ð uusi

68. Jotta voidaan varmistaa liitteessä V olevan C osan 9 kohdan ð ja liitteessä VI olevan B osan ï yhdenmukainen soveltaminen, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset eritelmät Ö, myös  Õ ja määritelmät ð , muuntokertoimet, viljelystä aiheutuvien vuotuisten päästöjen ja/tai edellä mainituista muutoksista saatujen päästövähennysten ja jo viljellyssä maassa olevien maanalaisten hiilivarastojen laskelmat sekä hiilidioksidin talteenotosta, korvaamisesta ja geologisesta varastoinnista saatavien päästövähennysten laskelmat ï. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 3125 artiklan 23 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

2029 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Edellä 26 artiklan 2 kohdan 17 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassað ja 6 kohdassa ï , 18 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa, 2718 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 8 kohdassa, 19 artiklan 5 kohdassa, 28 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa Ö ja 28 artiklan 6 kohdassa Õ 19 artiklan 7 kohdassa, ja 19 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden yhteydessä otetaan täysimääräisesti huomioon direktiivin 98/70/EY 51 7 a artiklan tavoitteet.

ê 2009/28/EY

22 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 ja sen jälkeen joka toinen vuosi kertomus uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisessä ja käytössä tapahtuneesta edistymisestä. Kuudes kertomus, joka on toimitettava viimeistään 31. joulukuuta 2021, on viimeinen vaadittu kertomus.

Kertomuksessa on tarkasteltava erityisesti seuraavia seikkoja:

a) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian alakohtaiset osuudet (sähkö, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne) ja kokonaisosuudet edeltäneinä kahtena kalenterivuotena sekä toteutetut tai suunnitellut kansalliset toimenpiteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi, ottaen huomioon liitteessä I olevassa B osassa esitetty ohjeellinen kehityspolku 5 artiklan mukaisesti;

b) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiseen tähtäävien tukijärjestelmien ja muiden toimenpiteiden käyttöönotto ja toiminta sekä käynnistettyjen toimenpiteiden edistyminen suhteessa jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan sisältyviin toimenpiteisiin sekä tiedot siitä, miten tuettu sähkö jakautuu loppuasiakkaille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c) tilanteen mukaan tiedot siitä, miten jäsenvaltio on suunnitellut tukijärjestelmänsä niin, että niissä otetaan huomioon sellaiset uusiutuvan energian sovellukset, joista saadaan muihin, vertailukelpoisiin sovelluksiin nähden lisähyötyjä mutta joiden kustannukset ovat vastaavasti suuremmat, mukaan lukien jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistetut biopolttoaineet;

d) uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sekä lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuujärjestelmän toiminta sekä toimenpiteet järjestelmän luotettavuuden varmistamiseksi ja sen suojaamiseksi väärinkäytöksiltä;

e) edistyminen hallintomenettelyjen arvioinnissa ja parantamisessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehityksen sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamiseksi;

f) toimenpiteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun varmistamiseksi sekä kustannuksista vastaamista ja niiden jakamista koskevien, 16artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädöspuitteiden tai sääntöjen parantamiseksi;

g) energiakäyttöön tarvittavien biomassavarojen saatavuuden ja käytön kehittyminen;

h) biomassan ja muiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön lisääntymiseen liittyvät muutokset perushyödykkeiden hinnoissa ja maankäytössä jäsenvaltiossa;

ê 2015/1513 2 artiklan 9 kohdan a alakohta

i) liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden kehitys ja osuus, mukaan lukien varojen arviointi, jossa keskitytään elintarvikkeiden ja rehun tuotannon biopolttoaineiden tuotannolla korvaamisen vaikutukseen liittyviin kestävyysnäkökohtiin, ottaen huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet ja biomassaa koskevan porrastetun käytön periaate alueellisten ja paikallisten taloudellisten ja teknisten olosuhteiden mukaisesti, tarvittavien hiilivarantojen säilyttäminen maaperässä sekä maaperän ja ekosysteemien laadun säilyttäminen;

ê 2009/28/EY

j) biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotannon arvioitu vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen, vesivaroihin sekä veden ja maaperän laatuun jäsenvaltiossa;

k) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttämisestä saatavat arvioidut kasvihuonekaasujen nettovähennykset;

l) jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon arvioitu ohjeellisen kehityspolun ylittävä määrä, joka voitaisiin siirtää toisiin jäsenvaltioihin, sekä arvioidut valmiudet toteuttaa yhteishankkeita vuoteen 2020 asti;

m) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioitu kysyntä, joka on määrä tyydyttää muulla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 asti;

n) tiedot siitä, miten biologisesti hajoavien jätteiden osuus energiantuotantoon käytettävistä jätteistä on arvioitu ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tällaisten arvioiden parantamiseksi ja tarkistamiseksi; ja

ê 2015/1513 2 artiklan 9 kohdan b alakohta

o) biopolttoaineiden ja bionesteiden määrät liitteessä VIII olevassa A osassa lueteltujen raaka-aineryhmien kutakin luokkaa vastaavina energiayksikköinä, jotka kyseinen jäsenvaltio on ottanut huomioon noudattaakseen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 3 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä tavoitteita.

ê 2009/28/EY

2. Arvioidessaan biopolttoaineiden käytöstä saatavia kasvihuonekaasujen nettomääräisiä vähennyksiä jäsenvaltio voi 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa käyttää liitteessä V olevassa A ja B osassa annettuja tyypillisiä arvoja.

3. Ensimmäisessä kertomuksessaan jäsenvaltion on ilmoitettava, aikooko se:

a) perustaa yksittäisen hallintoelimen vastaamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelystä ja hakijoiden neuvonnasta;

b) päättää, että uusiutuvan energian laitoksen suunnittelu- ja lupahakemus katsotaan automaattisesti hyväksytyksi, jos lupaviranomainen ei ole vastannut asetetussa määräajassa; tai

c) osoittaa maankäytön suunnittelussaan tiettyjä maantieteellisiä alueita soveltuviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoon sekä kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen.

4. Jäsenvaltio voi kussakin kertomuksessa oikaista aiemmissa kertomuksissa olleet tiedot.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

è1 2015/1513 2 artiklan 10 kohdan a alakohta

ð uusi

2330 artikla
Komission seuranta ja kertomukset 

1. Komissio seuraa yhteisössä Ö unionissa Õ kulutettujen biopolttoaineiden, ja bionesteiden ð ja biomassapolttoaineiden  ï  alkuperää ja niiden tuotannon vaikutusta, myös syrjäyttämisestä johtuvaa vaikutusta, maankäyttöön yhteisössä Ö unionissa Õ ja tärkeimmissä kolmansissa toimittajamaissa. Seuranta perustuu jäsenvaltioiden 22 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamiin ð yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja asetuksen [hallintoasetus] 3, 15 ja 18 artiklassa edellytettyihin niitä koskeviin edistymisraportteihin ï kertomuksiin, asiaan liittyvien kolmansien maiden ja hallitustenvälisten järjestöjen kertomuksiin sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Komissio seuraa myös biomassan energiakäyttöön liittyviä perushyödykkeiden hintavaihteluita ja mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarvikevarmuuteen. è1 --- ç

2. Komissio käy vuoropuhelua ja vaihtaa tietoja kolmansien maiden, biopolttoaineiden, ð bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ï tuottajien, kuluttajajärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa biopolttoaineisiin, ja bionesteisiin ð ja biomassapolttoaineisiin ï liittyvien, tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden yleisestä täytäntöönpanosta. Komissio kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, miten biopolttoaineiden ð ja bionesteiden ï tuotanto mahdollisesti vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin.

3. Jäsenvaltioiden 22 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamien kertomusten ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun seurannan ja analysoinnin pohjalta komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012.

ê 2015/1513 2 artiklan 10 kohdan b alakohta

4. Biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavia kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevissa kertomuksissaan komissio käyttää jäsenvaltioiden 22 artiklan 1 kohdan o alakohdan mukaisesti ilmoittamia määriä, mukaan lukien liitteessä VIII tarkoitetut epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien arvioitujen päästöjen alustavat keskiarvot ja herkkyysanalyysillä määritetty vaihteluväli. Komissio julkistaa tiedot epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien arvioitujen päästöjen alustavista keskiarvoista ja herkkyysanalyysillä määritetystä vaihteluvälistä. Lisäksi komissio esittää näkemyksensä siitä, muuttuuko suoria päästövähennyksiä koskeva arvio ja miten, jos sivutuotteet otettaisiin huomioon korvausmenetelmän avulla.

ê 2009/28/EY

5. Komissio analysoi kertomuksissaan erityisesti seuraavia seikkoja:

a) eri biopolttoaineiden suhteelliset ympäristöhyödyt ja -kustannukset, yhteisön tuontipolitiikan vaikutukset niihin, energiansaannin varmuuteen liittyvät näkökohdat sekä tavat saavuttaa tasapaino kotimaisen tuotannon ja tuonnin välillä;

b) biopolttoaineen lisääntyneen kysynnän vaikutus kestävään kehitykseen yhteisössä ja kolmansissa maissa ottaen huomioon taloudelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset sekä vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen;

c) mahdollisuus määrittää tieteellisesti objektiivisella tavalla biologisesti erittäin monimuotoisia maantieteellisiä alueita, jotka eivät kuulu 17 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan;

d) biomassan kysynnän lisääntymisen vaikutus biomassaa käyttäviin aloihin;

ê 2015/1513 2 artiklan 10 kohdan c alakohta

e) liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden saatavuus ja kestävyys, mukaan lukien arviointi elintarvikkeiden ja rehun tuotannon biopolttoaineiden tuotannolla korvaamisen vaikutuksesta, ottaen huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet ja biomassaa koskevan porrastetun käytön periaate alueellisten ja paikallisten taloudellisten ja teknisten olosuhteiden mukaisesti, tarvittavien hiilivarantojen säilyttäminen maaperässä sekä maaperän ja ekosysteemien laadun säilyttäminen;

f) tiedot ja analyysi saatavilla olevista tieteellisistä tutkimustuloksista, jotka koskevat epäsuoria maankäytön muutoksia kaikissa tuotantoketjuissa, sekä arvio siitä, voidaanko epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien arvioitujen päästöjen perustana olevassa analyysissä määriteltyä epävarmuutta vähentää ja voidaanko unionin politiikkojen, kuten ympäristö-, ilmasto- ja maatalouspolitiikkojen, mahdolliset vaikutukset ottaa huomioon; ja

g) tekninen kehitys ja muista kuin ravintona käytettävistä energiakasveista, joita viljellään pääasiassa energiakäyttöön, unionissa tuotettavien biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttöä sekä taloudellisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia koskevan tiedon saatavuus.

ê 2009/28/EY

Komissio tekee tarpeen mukaan korjaavia toimenpide-ehdotuksia.

6. Komissio arvioi jäsenvaltioiden 22 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamien kertomusten pohjalta jäsenvaltioiden toteuttamien niiden toimenpiteiden tehokkuutta, jotka koskevat sellaisen yhden hallinnollisen elimen perustamista, joka vastaa valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelystä ja hakijoiden neuvonnasta.

7. Jotta voidaan parantaa rahoitusta ja koordinointia 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi, komissio esittää viimeistään joulukuuta 31 päivänä 2010 uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan analyysin ja toimintasuunnitelman, jolla pyritään erityisesti:

a) parantamaan rakennerahastojen ja puiteohjelmien käyttöä;

b) parantamaan ja lisäämään Euroopan investointipankin ja muiden julkisten rahoituslaitosten varojen käyttöä;

c) parantamaan riskipääoman saatavuutta erityisesti tutkimalla mahdollisuutta ottaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevissa, yhteisössä tehtävissä investoinneissa käyttöön samankaltainen riskinjakoväline kuin kolmansille maille suunnatussa, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa koskevassa aloitteessa;

d) parantamaan yhteisön ja kansallisen tason rahoituksen sekä muiden tukimuotojen välistä koordinointia; ja

e) parantamaan koordinointia sellaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien aloitteiden tukemiseksi, joiden onnistuminen riippuu toimijoiden toiminnasta useissa jäsenvaltioissa.

8. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja:

a) edellä 17 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista päivämääristä alkaen sovellettavan kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennyksen rajojen tarkistaminen vaikutustenarvioinnin perusteella, jossa on otettu huomioon erityisesti teknologian kehitys, käytettävissä olevat teknologiat sekä käytettävissä olevat ensimmäisen ja toisen sukupolven biopolttoaineet, jotka vähentävät huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä;

ê 2015/1513 2 artiklan 10 kohdan d alakohta

b) edellä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden osalta seuraavien näkökohtien uudelleentarkastelu:

i) tavoitteen saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden kustannustehokkuus;

ii) tavoitteiden saavuttamismahdollisuuksien arviointi, samalla kun varmistetaan biopolttoaineiden tuotannon kestävyys unionissa ja kolmansissa maissa sekä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristövaikutukset, mukaan lukien epäsuorat vaikutukset ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset, ja toisen sukupolven biopolttoaineiden kaupallinen saatavuus;

iii) tavoitteiden täytäntöönpanon vaikutukset kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuuteen;

iv) sähkö-, hybridi- ja vetyajoneuvojen kaupallinen saatavuus sekä menetelmä, joka on valittu liikennealalla kulutettavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi;

v) erityisten markkinatilanteiden arviointi, ottaen huomioon varsinkin markkinat, joilla liikenteen polttoaineiden osuus energian loppukulutuksesta on yli puolet, ja tuoduista biopolttoaineista täysin riippuvaiset markkinat;

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

c) tämän direktiivin täytäntöönpanon arviointi erityisesti yhteistyömekanismien osalta sen varmistamiseksi, että nämä mekanismit yhdessä sen mahdollisuuden kanssa, että jäsenvaltiot voivat jatkaa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallisten tukijärjestelmiensä käyttöä, antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden saavuttaa liitteessä I määritetyt kansalliset tavoitteet mahdollisimman hyvällä kustannus-hyötysuhteella, teknologisen kehityksen arviointi sekä tarvittavat johtopäätökset, jotta päästäisiin tavoitteeseen nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttiin yhteisön tasolla.

Komissio antaa kyseisen kertomuksen perusteella tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia, joissa käsitellään edellä mainittuja seikkoja ja erityisesti:

–a alakohdassa mainitun seikan osalta siinä tarkoitetun kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennyksen muuttamista, ja

–c alakohdassa mainitun seikan osalta tässä direktiivissä tarkoitettujen yhteistyötoimenpiteiden asianmukaisia mukauttamisia, jotta parannettaisiin niiden tehokkuutta 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaiset ehdotukset eivät vaikuta 20 prosentin tavoitteeseen eivätkä jäsenvaltioiden toimivaltaan kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyötoimenpiteiden osalta.

39. Komissio esittää vuonna 2018 Ö 2026 Õ uusiutuvia energialähteitä koskevan etenemissuunnitelman vuoden 2020  ð lainsäädäntöehdotuksen uusiutuvan energian edistämistä säätelevistä puitteista vuoden 2030 ï jälkeiselle ajalle.

Tähän etenemissuunnitelmaan liitetään tarvittaessa ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta. Etenemissuunnitelmassa ð Kyseisessä ehdotuksessa ï otetaan huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanosta saadut kokemukset ð , myös kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit, ï sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä teknologinen kehitys.

410. Komissio esittää vuonna 2021 Ö 2032 Õ kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin soveltamista. Kertomuksessa käsitellään erityisesti seuraavien osatekijöiden merkitystä siinä, miten jäsenvaltiot ovat voineet saavuttaa liitteessä I määritetyt kansalliset tavoitteet parhaan kustannus-hyötysuhteen mukaisesti:

   a) ennusteiden ja kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laatiminen;

   b) yhteistyömekanismien tehokkuus;

   c) uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä teknologinen kehitys, mukaan lukien biopolttoaineiden käytön kehittäminen kaupallisessa ilmailussa;

   d) kansallisten tukijärjestelmien tehokkuus;

   e) edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuissa komission kertomuksissa esitetyt johtopäätökset.

24 artikla

Avoimuusfoorumi

1. Komissio perustaa verkkoon julkisen avoimuusfoorumin. Foorumin tarkoituksena on lisätä avoimuutta sekä helpottaa ja edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä erityisesti 6 artiklassa tarkoitettujen tilastollisten siirtojen sekä 7 ja 9 artiklassa tarkoitettujen yhteishankkeiden osalta. Lisäksi foorumia voidaan käyttää sellaisten asiaankuuluvien tietojen julkistamiseen, joiden komissio tai jokin jäsenvaltio katsoo olevan tämän direktiivin ja sen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä.

2. Komissio julkistaa avoimuusfoorumilla tarvittaessa koottuina seuraavat tiedot siten että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot säilyvät luottamuksellisina:

a) jäsenvaltioiden kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat;

b) edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden ennusteasiakirjat täydennettyinä mahdollisimman pian komission yhteenvedolla ylimääräisestä tuotannosta ja arvioidusta tuontikysynnästä;

c) jäsenvaltioiden tarjoukset tehdä tilastollisia siirtoja tai yhteishankkeita koskevaa yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

d) edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot tilastollisista siirroista jäsenvaltioiden välillä;

e) edellä 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 9 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot yhteishankkeista;

f) edellä 22 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kertomukset;

g) edellä 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut komission kertomukset.

Komissio ei kuitenkaan julkista 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden ennusteasiakirjoja tai 22 artiklan 1 kohdan l ja m alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden kertomusten tietoja, jos tiedot antanut jäsenvaltio sitä pyytää.

ê 2015/1513 2 artikla

ð uusi

2531 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa uusiutuvia energialähteitä käsittelevä komitea ð energiaunionikomitea ï , lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 52 tarkoitettu komitea ð, ja se työskentelee tämän asetuksen kannalta tarpeellisissa alakokoonpanoissa ï.

2. Komissiota avustaa biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyttä koskevissa asioissa biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyttä käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

23. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komiteat eivät anna komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

ê 2015/1513 2 artiklan 12 kohta (mukautettu)

25 a32 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 5 päivästä lokakuuta 2015  Ö 1 päivästä tammikuuta 2021 Õ viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 5 kohdassa Ö 7 artiklan 5 kohdassa Õ, 5 artiklan 5 kohdassa Ö 7 artiklan 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa Õ ja Ö 28 artiklan 5 kohdassa Õ 19 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 5 kohdassa Ö 7 artiklan 5 kohdassa Õ, 5 artiklan 5 kohdassa  Ö 7 artiklan 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa Õ ja Ö 28 artiklan 5 kohdassa Õ 19 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Ö 4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisessä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Õ

ê 2015/1513 2 artiklan 12 kohta (mukautettu)

45. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

56. Edellä olevien 3 artiklan 5 kohdan Ö 7 artiklan 5 kohdan Õ, 5 artiklan 5 kohdan  Ö 7 artiklan 6 kohdan, 19 artiklan 11 ja 14 kohdan, 25 artiklan 6 kohdan  Õ ja 28 artiklan 5 kohdan 19 artiklan 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

26 artikla

Muutokset ja kumoaminen

1. Poistetaan direktiivistä 2001/77/EY 2 artikla, 3 artiklan 2 kohta ja 4–8 artikla 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien.

2. Poistetaan direktiivistä 2003/30/EY 2 artikla, 3 artiklan 2, 3 ja 5 kohta sekä 5 ja 6 artikla 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien.

3. Kumotaan direktiivit 2001/77/EY ja 2003/30/EY 1 päivästä tammikuuta 2012.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

2733 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ð 30 päivänä kesäkuuta 2021 ï 5. päivänä joulukuuta 2010, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista. ð Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle ï.

Näissä jäsenvaltioiden toteuttamissa toimissa on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Ö Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään. Õ

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

ò uusi

34 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XI olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 1 päivästä tammikuuta 2021, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia, liitteessä XI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

ê 2009/28/EY (mukautettu)

2835 artikla

Voimaantulo 

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä Ö 1 päivänä tammikuuta 2021 Õ.

2936 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

(1) Eurooppa-neuvoston päätelmät 19. – 20. maaliskuuta 2015, 17. – 18. joulukuuta 2015, ja 17. – 18. maaliskuuta 2016.

(2) Lähde: Bloomberg New Energy Finance (2014). 2030 Market Outlook; Kansainvälinen energiajärjestö (2014). World Energy Investment Outlook.

(3) 40 prosenttia energian loppukulutuksesta PRIMES EUCO27 -mallin skenaarion mukaan.

(4) EUVL L 123, 12.5.2016, s.1.

(5) Lausunto saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/ia_carried_out/cia_2016_en.htm . Tarkempia huomioita lautakunnan huomautuksista esitetään tämän ehdotuksen liitteenä olevan vaikutusten arvioinnin liitteessä I .

(6) Ks. esimerkiksi Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin Firenzessä 13.–14. kesäkuuta 2016 pidetyn kokouksen päätelmät: ”Foorumi kannustaa komissiota laatimaan osana uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistusta tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt edistämään markkinapohjaista ja alueellisempaa lähestymistapaa uusiutuvaan energiaan.”

(7) ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM (2016) 51 final).

(8) Persson & Münster (2016). Current and future prospects for heat recovery from waste in European district heating systems: A literature and data review. Energy. Syyskuu 2016.

(9) ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” (COM(2016) 501 final).

(10) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 43.

(11) EUVL C 325, 19.12.2008, s. 12.

(12) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. joulukuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 6. huhtikuuta 2009.

(13) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16–62.

(14) Katso liitteessä XI oleva A osa.

(15) Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030 (COM/2014/015 final).

(16) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33.

(17) EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42.

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, energiatilastoista (EUVL L ...)

(19) Ö Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus XXXX/XX/EU, annettu …, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L…) Õ

(20) EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58.

(21) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 82.

(22) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65.

(23) EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

(24) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008 , jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(26) EUVL L 198, 20.7.2006, s. 18.

(27) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012 , energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta  (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(31) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).

(32) EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50.

(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1).

(34) Neuvoston päätös 89/367/ETY, tehty 29 päivänä toukokuuta 1989, pysyvän metsäkomitean perustamisesta (EYVL L 165, 15.6.1989, s. 14).

(35) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

(36) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(37) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(38) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s.13).

(39) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(40) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(41) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).

(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(43) Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(44) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012 , unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta ( EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1 ).

(45) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1).

(46) EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1.

(47) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 14.

(48) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(49) EUVL L 30, 1.1.2009, s. 16.

(50) EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1.

(51) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).

(52) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.2.2017

COM(2016) 767 final

LIITTEET

asiakirjaan

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu toisinto)

{SWD(2016) 416 final}
{SWD(2016) 417 final}
{SWD(2016) 418 final}
{SWD(2016) 419 final}

ê 2009/28/EY

ð uusi

LIITE I

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta: vuodeksi 2020 asetetut kansalliset kokonaistavoitteet 1  

A.Kansalliset kokonaistavoitteet

B. Ohjeellinen kehityspolku

Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjeellisen kehityspolun on käsitettävä seuraavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudet:

S2005 + 0,20 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2011–2012;

S2005 + 0,30 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2013-2014;

S2005 + 0,45 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2015-2016; ja

S2005 + 0,65 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2017-2016;

jossa

S2005 = A osassa olevan taulukon mukainen osuus kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2005,

ja

S2020 = A osassa olevan taulukon mukainen osuus kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2020.

ê 2009/28/EY

LIITE II

Normalisointisääntö vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotetun sähkön määrän laskemiseksi

Tietyssä jäsenvaltiossa vesivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa sääntöä:

(QN(norm))( CN[(/(i)( N 14))(QiCi)] 15) jossa:

Tietyssä jäsenvaltiossa tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa normalisointisääntöä:

(QN(norm))((CN CN 12)((/(i)(Nn))Qi(/(j)(Nn))(Cj Cj 12))) jossa:

ê 2009/28/EY (mukautettu)

ð uusi

LIITE III

Liikenteen pPolttoaineiden energiasisältö