52014DC0905

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu Kertomus asetusten (EU) N:o 1173/2011, 1174/2011, 1175/2011, 1176/2011, 1177/2011, 472/2013 ja 473/2013 soveltamisesta[1]

1. JOHDANTO

Talous- ja finanssikriisin paljastettua talouden ohjausjärjestelmän heikkoudet EU on toteuttanut monenlaisia toimenpiteitä järjestelmän lujittamiseksi sekä jatkuvan lähentymisen, talouskasvun ja työpaikkojen varmistamiseksi. Näissä toimissa ovat olleet keskeisellä sijalla lainsäädäntöpaketit, jotka kulkevat nimillä six-pack ja two-pack. Tämän uudelleentarkastelun[2] kohteena on näiden pakettien sisältämät seitsemän asetusta; niistä yhden – asetus (EU) N:o 472/2013 – ensimmäinen uudelleentarkastelu julkaistiin jo helmikuussa 2014.[3] Kyseisen lainsäädännön tarkoituksena on talouspolitiikan tiiviimpi koordinointi lujittamalla vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista julkisen talouden valvontaa, ottamalla käyttöön makrotalouden epätasapainoa koskeva uusi menettely, luomalla kehys rahoitusvakauteen liittyvistä vaikeuksista kärsiviä maita varten ja kodifioimalla talouden ja julkisen talouden yhdennetty valvonta eurooppalaisen ohjausjakson muodossa.

Tämän uudelleentarkastelun tavoitteena on selvittää, miten hyvin six-pack- ja two-pack-lainsäädäntöön sisältyvillä säännöillä on onnistuttu saavuttamaan lainsäädännön tavoitteet ja missä määrin säännöt ovat auttaneet talouspolitiikan tiiviimmän koordinoinnin ja jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen varmistamisessa niin, että samalla taataan läpinäkyvyys, uskottavuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus.

Päätelmien tekemistä asetusten tuloksellisuudesta rajoittaa se, että niiden soveltamisesta on vasta vähän kokemusta: six-pack tuli voimaan vuoden 2011 lopussa ja two-pack vasta vuoden 2013 puolivälissä. Sen lisäksi, että kulunut ajanjakso on lyhyt, sitä on leimannut vakava talouskriisi. Näin ollen sääntöjä ei ole voitu testata normaalioloissa.

2. ASETUSTEN TULOKSELLISUUS

Seuraavissa osissa tarkastellaan aihepiireittäin sitä, miten hyvin kullakin asetuksella on saavutettu sen tavoitteet talouden ohjausjärjestelmästä annetun uuden lainsäädännön eri elementtien osalta.

2.1. Julkisen talouden valvonta

Tavoitteet

Finanssi- ja talouskriisi sekä niistä seurannut alijäämien ja velka-asteen kasvu EU:ssa on edellyttänyt vakaus- ja kasvusopimuksen[4] perusteellista uudistamista niin sen ennalta ehkäisevän kuin korjaavan osion osalta.[5] Six-pack- ja two-pack-uudistusten kaksi päätavoitetta julkisen talouden valvonnan alalla olivat 1) valvonnan lujittaminen ja syventäminen tekemällä siitä säännöllisempää ja yhdennetympää muun muassa seuraamusjärjestelmää tehostamalla ja 2) euroalueen jäsenvaltioihin kohdistuva lisävalvonta sen varmistamiseksi, että liialliset alijäämät korjataan ja EU:n politiikkasuositukset otetaan huomioon kansallisten talousarvioiden valmistelussa.

Erityisesti ennalta ehkäisevää osiota on lujitettu ja siitä on tehty sitovampi. Six-pack-lainsäädännöllä luotiin uusi käsite: merkittävä poikkeama keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä sopeuttamisuralta. Tällaisen poikkeaman riittämätön korjaus voi ääritapauksessa johtaa siihen, että euroalueeseen kuuluvalle maalle määrätään rahallisia seuraamuksia. Sopeuttamisuraa koskevia vaatimuksia suunniteltaessa on otettu huomioon kestävyysriskit ja yleinen taloustilanne. Menojen kasvulle asetettava vertailuarvo on otettu käyttöön, jotta jäsenvaltioille voitaisiin antaa selkeämpiä toimintaohjeita. Osallistumisen ja täytäntöönpanon valvonnan lisääntyminen ennalta ehkäisevässä osiossa on osoitus siitä, miten tärkeää varovaisen finanssipolitiikan noudattaminen on taloudellisesti hyvinä aikoina.

Korjaavaa osiota on parannettu operationalisoimalla perussopimuksen mukainen velkakriteeri. Liiallisen alijäämän menettelyssä annettujen suositusten noudattamatta jättämisestä euroalueen maille määrättäviä seuraamuksia tiukennettiin. Liiallisen alijäämän menettelyn keston ajan voimassa olevista nimellisen ja rakenteellisen alijäämän vuositavoitteista annettiin uusia säännöksiä. Kaiken kaikkiaan vakaus- ja kasvusopimuksesta tehtiin joustavampi sallimalla julkisen talouden vakauttamistahdin mukauttaminen perustelluissa tapauksissa sekä ennalta ehkäisevän että korjaavan osion osalta.

Two-pack-lainsäädännöllä otettiin käyttöön uusia valvonta- ja seurantamenettelyjä euroalueen jäsenvaltioita varten, koska haluttiin ottaa huomioon euroalueen jäsenvaltioiden talous- ja finanssipoliittisten tilanteiden heijastusvaikutusten laajuus ja niiden mahdolliset seuraukset. Neuvosto ja komissio ovat ottaneet käyttöön porrastetun seurantajärjestelmän sen varmistamiseksi, että liialliset alijäämät korjataan oikea-aikaisesti ja kestävästi ja että riski siitä, ettei jäsenvaltio noudata vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä, voidaan havaita varhaisessa vaiheessa. Järjestelmään kuuluu euroalueen jäsenvaltioiden alustavista talousarviosuunnitelmista syksyisin laadittava analyysi ja komissiolle suotu mahdollisuus antaa itsenäisesti suosituksia jäsenvaltioille, joissa on liiallinen alijäämä. Siihen kuuluu myös kyseisille maille asetettu vaatimus esittää talouskumppanuusohjelma, jossa kuvataan toteutettavat finanssipoliittiset ja rakenneuudistukset, joilla varmistetaan alijäämien korjaaminen tuloksellisesti ja kestävästi.

Two-pack-säädöksillä otettiin edellä esitetyn lisäksi, six-pack-lainsäädäntöpakettiin sisältyvän julkisen talouden kehyksistä annetun direktiivin pohjalta käyttöön seuraavat lisäelementit euroalueen jäsenvaltioiden julkisen talouden kehysten lujittamiseksi: keskipitkän aikavälin suunnittelun korostaminen, budjettimenettelyjen synkronoinnin ja läpinäkyvyyden lisääminen, menettelyt harhattomien makrotalousennusteiden käytön edistämiselle talousarviosuunnittelussa ja finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisen puolueeton seuranta kansallisella tasolla.

Arviointi

Kaiken kaikkiaan uudistettu kehys on osoittanut tehonsa julkisen talouden valvonnan lujittamisessa ja jäsenvaltioiden toiminnan ohjaamisessa niiden pyrkiessä vakauttamaan julkista talouttaan vaikeassa taloustilanteessa. Vaikka EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt ovat olleet käytössä vasta lyhyen aikaa ja niiden osuutta on vaikea erottaa muista politiikkatoimia ohjaavista tekijöistä, alustavat kokemukset viittaavat siihen, että säännöillä on todellakin ollut vaikutusta. Yleisesti ottaen julkisen talouden vakauttamisessa on edistytty: koko EU:n keskimääräinen julkisen talouden alijäämä laski 4,5 prosentista vuonna 2011 vuodelle 2014 ennustettuun noin 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen.

Uudistetun ennalta ehkäisevän osion tehoa tähän mennessä voidaan pitää rohkaisevana. Useimmat asianomaiset jäsenvaltiot ovat joko saavuttaneet keskipitkän aikavälin tavoitteensa (ks. liite 1.2) tai edistyneet riittävästi niiden tavoittelussa. Toistaiseksi ei ole havaittu merkittäviä poikkeamia. Ennalta ehkäisevän osion tuloksellisuudesta varsinkin menojen kasvulle asetetun vertailuarvon osalta saadaan kuitenkin parempi käsitys vasta sitten, kun taloustilanne kohenee.

Korjaavassa osiossa on saatu merkittäviä tuloksia liiallisen alijäämän korjaamisesta kestävällä tavalla sen jälkeen, kun six-pack tuli voimaan joulukuussa 2011. Tuolloin 27 jäsenvaltiosta 23 oli liiallisen alijäämän menettelyssä (ks. liite 1.3). Elokuun 2014 loppuun mennessä määrä oli pudonnut yhteentoista (28 jäsenvaltiosta). Velan supistamista koskevasta vertailuarvosta on saatu hyvin vähän kokemusta pitkälti siitä syystä, että uusissa säännöissä vertailuarvon täydelle voimaantulolle asetettiin siirtymäaika. Velkakriteerin soveltaminen on kuitenkin lisännyt tietoisuutta velan merkityksestä julkisen talouden vakaudelle, ja se on tarjonnut lisäkannustimia saattaa velkaantuminen kestävälle pohjalle. Nimelliselle ja rakenteelliselle alijäämälle liiallisen alijäämän menettelyssä asetetut välitavoitteet ovat mahdollistaneet yksityiskohtaisemman ja läpinäkyvämmän neuvonnan ja seurannan. Näin on voitu lieventää kannustimia lykätä rakenteellista sopeutusta ja on voitu ottaa huomioon suosituksen taustalla olevaan makrotalouden skenaarioon liittyvä epävarmuus. Mahdollisuutta mukauttaa annettuja suosituksia on käytetty hyvin perustelluissa tapauksissa, ja se on viimeisten kymmenen vuoden aikana osoittautunut erityisen hyödylliseksi mukautettaessa vakauttamisen suuntaa, kun olosuhteet ovat muuttuneet nopeasti.

Koska maille, jotka eivät ole noudattaneet vakaus- ja kasvusopimuksen uudistettuja sääntöjä, ei ole määrätty seuraamuksia, on mahdoton arvioida yksityiskohtaisesti sitä, onko julkisen talouden valvonnan tehostamista euroalueella koskeva tavoite todellakin saavutettu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että two-pack-lainsäädännöllä käyttöön otetut euroalueen maita koskevat julkisen talouden lisävalvontatoimet ovat yleisesti ottaen onnistuneet tavoitteessaan vähintäänkin lisätä painetta liiallisen alijäämän korjaamiseen. Komission mahdollisuus antaa itsenäisesti suosituksia on ollut merkittävä lisä niiden jäsenvaltioiden seurantaan, joissa on liiallinen alijäämä, koska sen ansiosta kyseisille maille voidaan antaa ohjeistusta varhaisemmassa vaiheessa. Tästä seuraa, että riskit voidaan havaita helpommin ja jäsenvaltio voi ottaa ne huomioon ja toteuttaa varotoimenpiteitä. Talouskumppanuusohjelmat lisäävät politiikan laatijoiden tietoisuutta rakenneuudistusten kytköksestä julkisen talouden kestävyyteen ja niiden merkityksestä sille. Tämä edellyttää, että talouskumppanuusohjelmissa keskitytään havaitsemaan varsinkin ne käytössä olevat ja mahdollisesti tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan alijäämän korjaaminen kestävällä tavalla.

Vuoden 2013 syksyllä laadittiin ensimmäinen läpinäkyvä, vertailukelpoinen ja puolueeton arvio kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden alustavista talousarviosuunnitelmista ennen kuin kansalliset parlamentit hyväksyivät ne.[6] Arviointi merkitsi huomattavaa muutosta julkisen talouden valvontaan sovellettavassa lähestymistavassa: painopiste siirtyi jälkiarvioinnista ennakko-ohjaukseen. Se siis auttaa täyttämään tavoitteen, jonka mukaan EU:n politiikkasuositus on otettava asianmukaisesti huomioon kansallisten talousarvioiden valmistelussa.

Lisäksi two-pack-lainsäädännön tavoitteena ollut euroalueen jäsenvaltioiden julkisen talouden kehysten lujittaminen on jo johtanut konkreettisiin parannuksiin. Vuotuisesta budjetoinnista ja finanssipolitiikan keskipitkän aikavälin suunnittelusta on tehty laaja-alaisempaa ja niiden laatua on parannettu. Nykyään nämä prosessit perustuvat yleensä riippumattomasti laadittuihin tai vahvistettuihin makrotalousennusteisiin. Euroalueen kansallisia budjetointiprosesseja ollaan mukauttamassa two-pack-lainsäädännössä esitettyihin yhteisiin välitavoitteisiin. Euroalueella on perustettu joukko riippumattomia elimiä, joilla on kansallisen lain nojalla valtuudet seurata kansallisten finanssipoliittisten sääntöjen noudattamista, tai tällaisia elimiä on vahvistettu. Koska useimmat näistä elimistä on perustettu vasta äskettäin, niiden riippumattomuudesta, uskottavuudesta ja tuloksellisuudesta saadaan näyttöä vasta lähivuosina.

Säännöt ovat mahdollistaneet tasapainon löytymisen kestävyysvaatimusten ja suhdannevakautusta koskevien vaatimusten välillä. Tähän on päästy ennalta ehkäisevässä osiossa muun muassa mukauttamalla julkisen talouden toimia taloustilanteen ja kestävyysriskien perusteella ja korjaavassa osiossa jatkamalla liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettuja määräaikoja. Sekä ennalta ehkäisevään että korjaavaan osioon sisältyy yleinen poikkeuslauseke sellaisia poikkeuksellisia tilanteita varten, jotka muodostavat uhan joko euroalueen talouksille tai koko EU:lle.

2.2 Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely

Tavoitteet

Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä[7] jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa laajennettiin julkisen talouden kysymyksistä, ja se kattaa nyt ulkoisen epätasapainon, kilpailukyvyn, omaisuuserien hinnat sekä kotimaan- ja ulkomaanvelan. Niiden kahden asetuksen tavoitteena, joilla makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely otettiin käyttöön, oli luoda tuloksellinen kehys 1) makrotalouden epätasapainon havaitsemiseen, 2) makrotalouden liiallisen epätasapainon ehkäisemiseen ja korjaamiseen sekä 3) makrotalouden liiallisen epätasapainon korjaamisen tehokkaaseen täytäntöönpanoon euroalueella.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi otettiin käyttöön seuraavat välineet:

Varoitusmekanismia koskeva kertomus on alustava arviointiväline niiden jäsenvaltioiden nimeämiseksi, joista on syytä laatia yksityiskohtaisempi arvio (perusteellinen tarkastelu) ennen kuin voidaan määrittää, onko niissä epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja. Kertomus auttaa indikaattoreita ja tiettyjä lisämuuttujia (esim. sosiaaliset indikaattorit) sisältävän tulostaulun avulla määrittämään myös sellaiset yhteisen edun mukaiset epätasapainokysymykset, joista on syytä keskustella ja joita on koordinoitava jäsenvaltioiden kesken. Perusteellisissa tarkasteluissa kartoitetaan politiikkahaasteita ja -vaihtoehtoja suositusten laatimiseksi, ja ne antavat aineksia EU:n toimielinten ja asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa käytävään vuoropuheluun. Perusteellisia tarkasteluja laatiessaan komissiolla on käytössään erittäin runsas aineisto analyysinsa pohjaksi. Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä saatetaan toteuttaa ylimääräisiä toimenpiteitä perusteellisten tarkastelujen sisältämien arvioiden ja päätelmien perusteella sekä tilanteen vakavuudesta ja riskeistä riippuen. Jos epätasapaino todetaan, makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn ennalta ehkäisevässä osiossa voidaan antaa politiikkasuosituksia osana maakohtaisia suosituksia, jotka komissio esittää eurooppalaisen ohjausjakson lopussa. Liiallista epätasapainoa koskeva menettely (makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn korjaava osio) voidaan käynnistää sellaisten jäsenvaltioiden tapauksessa, joissa on liiallinen epätasapaino. Korjaavan osion puitteissa asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään laatimaan korjaussuunnitelmat, joiden täytäntöönpanoa seurataan säännöllisesti. Euroalueen jäsenvaltioille voidaan määrätä taloudellisia seuraamuksia, jos niiden korjaussuunnitelmat eivät ole haasteisiin nähden riittäviä ja jos niiden täytäntöönpano todetaan puutteelliseksi.

Vuonna 2013 komissio lujitti EMUn sosiaalista ulottuvuutta laatimalla keskeisten työllisyys- ja sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun ja otti käyttöön uusia indikaattoreita, joille varoitusmekanismia koskeva kertomus pohjautuu. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi työvoimaosuus, pitkäaikaistyöttömien osuus, nuorisotyöttömien osuus sekä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten osuus. Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä ollaan ottamassa käyttöön työllisyys- ja sosiaali-indikaattoreita, jotta työmarkkinoista, sosiaalisista suuntauksista ja riskeistä saataisiin muodostettua parempi kuva. Komissio aikoo myös varmistaa, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet otetaan tiiviimmin mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

Arviointi

Varoitusmekanismia koskevan kertomuksen ja sen tulostaulun tavoitteena ei ole epätasapainotilojen mekaaninen tunnistaminen. Tulostaulu on kuitenkin osoittautunut hyödylliseksi välineeksi riskien ja epätasapainojen korjaamisen alustavassa arvioinnissa. Tulostaulu on myös hyödyllinen viestinnän ja vastuuvelvollisuuden väline perusteltaessa, miksi makrotaloudellisten riskien yksityiskohtainen arvio on tai ei ole tarpeen määrätyn jäsenvaltion tapauksessa. Tulostaulu ei ole staattinen väline, vaan komissio on tehnyt siihen viimeisten kolmen vuoden aikana useita muutoksia yhteistyössä parlamentin ja neuvoston kanssa. Vaikka tulostaulun pitämisessä suhteellisen muuttumattomana on puolensa, sen muuttujien säännöllinen arviointi on tarpeen, jotta voidaan ottaa huomioon sekä taloudessa ja siihen liittyvissä riskeissä tapahtuva kehitys että tilastojen kehitys.

Perusteelliset tarkastelut ovat osoittautuneet makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn olennaiseksi osaksi. Niissä on käsitelty kunkin talouden merkittävimpiä epätasapainoja, ja niissä on selvitetty, miten epätasapaino vaikuttaa kasvuun, työpaikkoihin ja rahoitusvakauteen keskipitkällä aikavälillä. Komissio on julkaissut ensimmäisten kolmen vuoden aikana 42 perusteellista tarkastusta (2012: 12 jäsenvaltiota, 2013: 14 jäsenvaltiota ja 2014: 17 jäsenvaltiota) kaikkiaan 18 jäsenvaltiosta.[8] Tämä selittyy sillä, että makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn ensimmäiset kierrokset toteutettiin kriisin vallitessa ja elpymisen käynnistyttyä, jolloin useissa jäsenvaltioissa todettiin epätasapainoja (ja muutamissa liiallisia epätasapainoja), mikä edellytti tilanteen yksityiskohtaista ja usein toistuvaa analysointia. Se, että i) perusteellisen tarkastelun kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden, ii) komission toteamien epätasapainotapausten ja iii) liiallisen epätasapainon tapausten määrä kasvoi, ei tarkoita sitä, että makrotaloudelliset riskit EU:ssa olisivat lisääntyneet. Kasvu kertoo siitä, että menettely on vähitellen tulossa täysikasvuiseksi, että sen kohdeala laajenee ja että sillä pyritään havaitsemaan mahdollisesti haitallinen kehitys ennen kuin sillä on vaikutusta talouksiin. Tarkasteltaessa sitä, onko menettelyllä onnistuttu määrittelemään olennaiset kysymykset, onko se edistänyt tarkoituksenmukaisten politiikkasuositusten antamista ja niiden seurantaa ja onko se vaikuttanut politiikasta kussakin jäsenvaltiossa ja EU:ssa kokonaisuutena käytävään keskusteluun, on huomattava, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely yhdessä talouden ohjausjärjestelmän muiden osien kanssa on osaltaan parantunut jäsenvaltioiden yhteisymmärrystä niiden omista ja yhteisistä haasteista ja toimista, joilla niihin vastataan. Politiikkasuositusten täytäntöönpanoa on kuitenkin parannettava ja lisäksi on löydettävä välineet, joilla jäsenvaltioita voidaan paremmin kannustaa välttämättömien toimien hyväksymiseen ja täytäntöön panemiseen.

Liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä ei ole toistaiseksi sovellettu. Komissio havaitsi vuosina 2013 ja 2014 viisi liiallisen epätasapainon tapausta muttei pyytänyt neuvostoa toteamaan niitä muodollisesti, joten menettelyä ei käynnistetty. Molempina vuosina komissio katsoi, että asianomaisten maiden (2013: Espanja ja Slovenia, 2014: Italia, Kroatia ja Slovenia) hallitusten kansallisissa uudistusohjelmissaan ja vakausohjelmissaan (tai lähentymisohjelmissaan) esittämät toimet olivat tarkoituksenmukaisia perusteellisissa tarkasteluissa nimettyihin haasteisiin nähden. Kussakin tapauksessa komissio on kuitenkin käyttänyt makrotalouden epätasapainoa koskevalle menettelylle ominaista joustoa ja käynnistänyt toimien täytäntöönpanon tiiviin seurannan, joka lisää vertaispainetta ja edistää toiminnan reaaliaikaista arviointia ja uudistustoimia jäsenvaltioissa.[9]

2.3 Rahoitusvakauteen liittyvistä vaikeuksista kärsivät euroalueen maat[10]

Tavoitteet

Toisen two-pack-asetuksen päätavoitteena on lujittaa niiden jäsenvaltioiden seurantaa ja valvontaa, joilla on rahoitusvakauteensa liittyviä vakavia vaikeuksia tai sellaisten uhka. Sen tavoitteena on luoda läpinäkyvät, tehokkaat, yksinkertaiset ja ennustettavissa olevat valvontaprosessit sellaisia jäsenvaltioita varten, jotka ovat tehostetussa valvonnassa, makrotalouden sopeutusohjelmassa tai ohjelman jälkeisessä valvonnassa. Sopeutusohjelmassa olevien euroalueen jäsenvaltioiden osalta keskeytetään ennalta ehkäisevien välineiden muutoin päällekkäisten menettelyjen täytäntöönpano. Näitä ovat eurooppalainen ohjausjakso, makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely ja toinen two-pack-asetus. Tämä heijastaa muun muassa sitä, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely on ennalta ehkäisevä menettely eikä kriisinhallintaväline.[11]

Arviointi

Euroalueen jäsenvaltioista Kreikka, Irlanti, Portugali ja Kypros saivat makrotalouden sopeutusohjelmaan kytkettyä rahoitustukea asetuksen voimaantulohetkellä toukokuussa 2013. Kypros ja Kreikka, joissa ohjelmat ovat vielä käynnissä, ovat tehneet osittaisen paluun markkinoille odotettua aikaisemmin. Espanja on pyytänyt rahoitustukea ainoastaan rahoituslaitosten pääomittamiseen, eikä maahan ole sovellettu makrotalouden sopeutusohjelmaa. Irlanti ja Portugali ovat puolestaan saattaneet makrotalouden sopeutusohjelmansa onnistuneesti päätökseen ja siirtyneet ohjelman jälkeiseen valvontavaiheeseen. Espanjaan on ollut ohjelman jälkeisessä valvonnassa sen jälkeen, kun sen finanssisektorin ohjelma päättyi tammikuussa 2014. Kaikki kolme maata ovat palanneet valtionvelkamarkkinoille kestävällä korkotasolla. Kaiken kaikkiaan julkisen talouden alijäämän supistamisessa on saatu hyviä tuloksia nykyisissä ja entisissä ohjelmamaissa, ja kaiken kaikkiaan julkisen velan kasvu on pysähtymässä.

Näistä maista saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että yhtenäiset säännöt todellakin lisäävät valvonnan ja seurannan läpinäkyvyyttä, ennustettavuutta, käytännöllisyyttä ja tehokkuutta jäsenvaltioissa, joissa on vakavia rahoitusvaikeuksia tai sellaisten uhka. Koska asetus tuli voimaan vasta sen jälkeen kun kaikki nykyiset ja jo loppuun saatetut ohjelmat olivat käynnistyneet, on selvää, että tuloksellisuuden arviointi jää puutteelliseksi. Monet asetuksen säännökset ovat tähdellisiä siinä vaiheessa, kun ohjelmia laaditaan ja niistä neuvotellaan. Käynnissä olevien ohjelmien osalta kyseinen vaihe oli ennen asetuksen voimaantuloa. Asetuksen tuloksellisuutta ei siksi voida arvioida näiden aiempien vaiheiden osalta. Asetuksen tuloksellisuutta ei ole mahdollista arvioida myöskään tehostetun valvonnan osalta, koska yhtäkään euroalueen jäsenvaltiota ei ole toistaiseksi asetettu tehostettuun valvontaan. Ohjelman jälkeisen valvonnan tuloksellisuutta on vaikea arvioida myös siksi, että Irlanti, Espanja ja Portugali ovat olleet valvonnassa alle vuoden. Näin ollen tuloksellisuutta voidaan arvioida kunnolla ainoastaan käynnissä olevien makrotalouden sopeutusohjelmien osalta. Edellä mainittu talouden kehityskulku huomioon ottaen käynnissä olevissa makrotalouden sopeutusohjelmissa on saavutettu asetuksen tavoitteet, eli talous- ja finanssitilanne on taas terveellä ja kestävällä pohjalla ja pääsy rahoitusmarkkinoille on uudestaan turvattu. Mikäli asetuksen muut säännökset pannaan tulevaisuudessa täytäntöön, luvassa on muun muassa parannuksia Euroopan parlamentille tiedottamisessa. Lisäksi asetukseen sisältyy joukko vaatimuksia, joiden tavoitteena on ottaa ohjelmien sosiaaliset vaikutukset paremmin huomioon ja parantaa terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisten tärkeiden alojen suojelua.

3. TALOUDEN OHJAUSJÄRJESTELMÄ, EU:N TYÖLLISYYS- JA KASVUSTRATEGIAN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN JA TALOUSPOLITIIKAN TIIVIIMPI KOORDINOINTI

Uudistetun talouden ohjausjärjestelmän vaikutusta lähentymiskehitykseen on vaikea arvioida, koska uuden lainsäädännön käyttöönotosta kulunut aika on aivan liian lyhyt mielekkäiden päätelmien tekemiseen. Makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä saadut kokemukset ovat tältä osin hyvä esimerkki. Vaikka moniin ’virtojen’ epätasapainotiloihin (esim. vaihtotaseen alijäämä) on puututtu, sama ei päde ’varantojen’ epätasapainotiloihin (esim. ulkomaanvelka). Vaikka makrotaloudelliset riskit ovatkin vähentyneet monissa maissa, mielekkään arvion laatiminen siitä, ovatko menettelyssä annetut politiikkasuositukset todellakin edistäneet kasvua, työllisyyttä ja rahoitusvakautta, vaatisi paljon pidemmän ajan kuin makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä tähän mennessä kertyneet kokemukset. Todellinen testi tulee olemaan se, voidaanko välineellä estää epätasapainotilojen ja riskien muodostuminen taloudellisesti hyvinä aikoina.

Uudella ohjausjärjestelmällä varmistetaan politiikan tiivis koordinointi, minkä pitäisi tukea kasvua, lähentymistä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.[12] Koska uusi ohjausjärjestelmä estää merkittävien makrotalouden epätasapainotilojen muodostumisen, sen pitäisi myös hillitä niitä voimia, jotka ovat nykyisin tärkein syy suuriin suhdanne-eroihin jäsenvaltioiden välillä. Six-pack- ja two-pack-säädökset ovat merkittävästi vahvistaneet EU:n ohjauskehystä politiikan eri aloilla. Eurooppalainen ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talouden ja julkisen talouden monenvälisen yhdennetyn valvonnan kehykseen, ja vuoden 2015 eurooppalaisen ohjausjakson yksinkertaistaminen ja lujittaminen vuotta 2015 koskevassa komission kasvuselvityksessä esitetyllä tavalla tehostaa sitä entisestään.[13]

Talouden valvontavälineiden väliset suhteet ovat monimutkaisia ja heikentävät politiikanteon läpinäkyvyyttä, mikä puolestaan luo haasteita valvonnan toteutukselle, viestinnälle sidosryhmien ja suuren yleisön kanssa ja sitä kautta omistajuudelle, demokraattiselle oikeutukselle ja vastuuvelvollisuudelle. Kansallisten parlamenttien aito osallistuminen on jatkossakin äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan huolehtia jäsenvaltioiden toimien oikeutuksesta. EU:n tasolla Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli etenkin taloudellisessa vuoropuhelussa, jonka avulla on varmistettu, että institutionaalisia toimijoita on säännöllisesti vaadittu tilille tärkeimmistä talouden ohjausjärjestelmään liittyvistä kysymyksistä.

4. PÄÄTELMÄT

Talouden ohjausjärjestelmään on tehty perustavanlaatuisia muutoksia finanssi- ja talouskriisin jälkimainingeissa. Tämän kehityksen ytimessä on monia ohjausta koskevia säädöksiä, joilla olemassa olevaa ohjausjärjestelmää on voitu merkittävästi vahvistaa. Kaiken kaikkiaan alijäämät ovat supistuneet ja monet maat ovat voineet irtautua liiallisen alijäämän menettelystä. Myös epätasapainotiloja ollaan korjaamassa. Kasvu on kuitenkin edelleen haurasta ja talouden haasteet mittavia.

Koska uuden talouden ohjausjärjestelmän käyttöönotosta on kulunut vasta vähän aikaa, sen soveltamisesta ei ole runsaasti kokemusta, ja osaa välineistä ei ole edelleenkään testattu. Lisäksi järjestelmää on toistaiseksi sovellettu vakavassa finanssi- ja talouskriisissä (ja sen jälkimainingeissa), mikä vaikeuttaa sen tuloksellisuuden arvioimista taloudellisesti suotuisemmissa olosuhteissa. Järjestelmän tuloksellisuus riippuukin suuressa määrin sen ennalta ehkäisevän osion toimivuudesta, mikä on vielä osoitettava toteen paremman taloustilanteen vallitessa.

Tässä uudelleentarkastelussa on tullut esiin joitakin vahvuuksia ja mahdollisia politiikanteon läpinäkyvyyteen ja mutkikkuuteen liittyviä parannuskohteita sekä niiden vaikutus kasvuun, epätasapainoihin ja lähentymiseen. Komissio aikoo keskustella niistä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa lähikuukausina.

LIITE 1: FINANSSIPOLIITTINEN VALVONTA

1.1. Voimassa oleviin vaatimuksiin vuonna 2011 tehtyjen uudistusten (kursiivilla) vaikutukset vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevään ja korjaavaan osioon

Tavoite || Toimenpiteet || Sopeuttamisura || Täytäntöönpanon valvonnan toimenpiteet

Ennaltaehkäisevä osio

Vaatimuksena lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen rahoitusasema || Maakohtaiset keskipitkän aikavälin tavoitteet (rakenteellisina lukuina): - luodaan turvamarginaali alijäämän 3 prosentin viitearvoon nähden - varmistetaan nopea eteneminen kohti julkisen talouden kestävyyttä - mahdollistetaan finanssipoliittinen liikkumavara Euroalueen ja ERM II:n jäsenvaltiot: viitearvo ‑1 prosenttia suhteessa BKT:hen Menojen kasvun viitearvo: menojen, joista on vähennetty päätösperäiset toimenpiteet, kasvu ≤  keskipitkän aikavälinen potentiaalinen BKT || Viitearvo 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen: - enemmän hyvinä aikoina - vähemmän huonoina aikoina >0,5 prosenttia, jos velka yli 60 prosenttia tai jos kestävyyteen kohdistuu huomattavia riskejä Tilapäinen poikkeaminen sopeutusuralta voidaan hyväksyä, jos: - toteutetaan merkittäviä rakenneuudistuksia, joilla on todellisia vaikutuksia julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen – painopisteenä eläkeuudistus – epätavallinen tapahtuma, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta sen julkisen talouden rahoitusasemaan - euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä || Merkittävän poikkeaman (0,5 % keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai sopeuttamisuralta yhden vuoden tai kumulatiivisesti kahden vuoden ajan) korjaamiseen sovellettava menettely Euroalueella: Finanssipoliittiset seuraamukset, jos toimien toistuva laiminlyönti (korollinen talletus, jonka määrä on 0,2 % suhteessa BKT:hen)

Korjaava osio

Vakavien finanssipoliittisten virheiden korjaaminen || Määritellyt viitearvot: - alijäämä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen - velka 60 prosenttia suhteessa BKT:hen tai lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa Lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa = noudattaa velan supistamista koskevaa viitearvoa Velan supistamista koskeva viitearvo = kavennetaan keskimäärin 5 prosentilla vuodessa kolmen vuoden aikana eroa 60 prosentin viitearvoon, otetaan huomioon suhdannekierto tai noudattaminen seuraavien kahden vuoden ajan. (Liiallisen alijäämän menettelyssä oleville jäsenvaltiolle myönnetty voimaan tulolle (joulukuu 2011) siirtymäaika, joka on kolme vuotta liiallisen alijäämän korjaamisesta) || Viitearvona vuotuinen vähimmäisparannus, joka on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (rakenteellisina lukuina) Määräajan mahdollinen pidentäminen: - jos tuloksellisia toimia on toteutettu, mutta odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat ovat vaikuttaneet erityisen epäsuotuisasti julkiseen talouteen. - euroalueen tai koko unionin talouden vakava taantuma edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä || Euroalueella: Varhaisessa vaiheessa toteutettava ja asteittainen seuraamusjärjestelmä liiallisen alijäämän menettelyn kaikissa vaiheissa

1.2 Ennaltaehkäisevän osion piiriin kuuluvien maiden rakenteellinen rahoitusasema ja keskipitkän aikavälin tavoite

1.3 Liiallisen alijäämän menettelyssä olevien jäsenvaltioiden lukumäärä

1.4 Liiallisen alijäämän menettelyssä annettujen neuvoston suositusten mukaiset suositellut rakenteelliset toimet (prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen)

|| || 2009 || 2010 || 2011 || 2012 || 2013 || 2014 || 2015 || 2016

IE || 27.4.2009 || || 1,5 || 1,5 || 1,5 || 1,5 || || ||

2.12.2009 || || 2 || 2 || 2 || 2 || 2 || ||

7.12.2010 || || || 1,91 || 1,91 || 1,91 || 1,91 || 1,91 ||

FR || 27.4.2009 || || 1 || 1 || 1 || || || ||

2.12.2009 || || 1,12 || 1,12 || 1,12 || 1,12 || || ||

21.6.2013 || || || || || 1,3 || 0,8 || 0,8 ||

ES || 27.4.2009 || || 1,25 || 1,25 || 1,25 || || || ||

2.12.2009 || || 1,6 || 1,6 || 1,6 || 1,6 || || ||

10.7.2012 || || || || 2,7 || 2,5 || 1,9 || ||

21.6.2013 || || || || || 1,1 || 0,8 || 0,8 || 1,2

MT || 16.2.2010 || || || 0,75 || || || || ||

21.6.2013 || || || || || 0,7 || 0,7 || ||

BE || 2.12.2009 || || 0,75 || 0,75 || 0,75 || || || ||

21.6.2013 || || || || || 1 || || ||

DE || 2.12.2009 || || 0,5 || 0,5 || 0,5 || 0,5 || || ||

IT || 2.12.2009 || || 0,5 || 0,5 || 0,5 || || || ||

NL || 2.12.2009 || || || 0,75 || 0,75 || 0,75 || || ||

21.6.2013 || || || || || 0,6 || 0,7 || ||

AT || 2.12.2009 || || || 0,75 || 0,75 || 0,75 || || ||

PT || 2.12.2009 || || 1,25 || 1,25 || 1,25 || 1,25 || || ||

9.10.2012 || || || || 2,3 || 1,6 || 1,3 || ||

21.6.2013 || || || || || 0,6 || 1,4 || 0,5 ||

SI || 2.12.2009 || || 0,75 || 0,75 || 0,75 || 0,75 || || ||

21.6.2013 || || || || || 0,7 || 0,5 || 0,5 ||

SK || 2.12.2009 || || 1 || 1 || 1 || 1 || || ||

UK || 8.7.2008 || 0,5 || || || || || || ||

24.3.2009 || || 1 || 1 || 1 || 1 || || ||

2.12.2009 || || 1,75 || 1,75 || 1,75 || 1,75 || 1,75 || ||

LV || 7.7.2009 || || 2,75 || 2,75 || 2,75 || || || ||

PL || 7.7.2009 || || 1,25 || 1,25 || 1,25 || || || ||

21.6.2013 || || || || || 0,8 || 1,3 || ||

2.12.2013 || || || || || || 1 || 1,2 ||

LT || 7.7.2009 || 1,5 || 1,5 || 1,5 || || || || ||

16.2.2010 || || 2,25 || 2,25 || 2,25 || || || ||

RO || 7.7.2009 || || 1,5 || 1,5 || || || || ||

16.2.2010 || || 1,75 || 1,75 || 1,75 || || || ||

CZ || 2.12.2009 || || 1 || 1 || 1 || 1 || || ||

BG || 13.7.2010 || || || 0,75 || || || || ||

DK || 13.7.2010 || || || 0,5 || 0,5 || 0,5 || || ||

Keskimääräiset vuotuiset toimet. Tummennetut solut kuvaavat vuotuisia tavoitteita. Ei sisällä Kreikkaa ja Kyprosta (julkisen talouden toimet on esitetty perusjäämän muutoksina (Kreikka) tai toimenpiteiden nimellisarvona (Kypros). Huom. 1 Suositus ilmaistu kumulatiivisesti koko liiallisen alijäämän menettelyn ajalta. 2 ”Yli 1 % suhteessa BKT:hen”

1.5 Alustavista talousarviosuunnitelmista 15. lokakuuta 2013 annetut komission lausunnot

Maa || Noudatetaanko alustavassa talousarviosuunnitelmassa kasvu- ja vakaussopimusta || Noudatetaanko vuoden 2013 maakohtaisten suositusten finanssipoliittisia ja rakenteellisia uudistuksia

Kokonaisarvio komission syksyn 2013 talousennusteen perusteella || Liiallisen alijäämän menettelyn noudattaminen 2013/2014 || Ennaltaehkäisevän osion vaatimusten noudattaminen 2014 || Kokonaisarvio edistymisestä finanssi-poliittisissa ja rakenteellisissa uudistuksissa || Edistyminen maakohtaisten suositusten rakenneosion mukaisissa yksilöllisissä uudistuksissa kesäkuun 2013 jälkeen

BE || pitkälti säännösten mukainen || liiallisen alijäämän kestävä korjaaminen vuonna 2013 || keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan jonkin verran || edistynyt rajoitetusti || rajoitetut toimet: nimenomaisten koordinointijärjestelyjen hyväksyminen liittovaltiotasolla ja alemmilla hallintotasoilla

DE || säännösten mukainen || ei sovelleta || keskipitkän aikavälin tavoite ylitetty || ei edistystä || maakohtaisten suositusten rakenneosion suhteen ei toteutettu toimia

EE || säännösten mukainen || ei sovelleta || keskipitkän aikavälin tavoitteet saavutettu || edistytty jonkin verran || edistytty: tasapainoisen talousarvion sääntö rajoitetut toimet: monivuotiset menosäännöt ja -katot

ES || riskinä, ettei säännöksiä noudateta || julkisen talouden toimet toteutettu vuonna 2013, riskejä vuonna 2014 || ei sovelleta || edistytty jonkin verran* || edistytty: riippumaton finanssipolitiikan instituutio; julkisen sektorin rästit; indeksointijärjestelmät; eläkejärjestelmä; julkishallinnon uudistus; terveydenhuoltomenot rajoitetut toimet: kattava menojen uudelleentarkastelu; verojärjestelmän uudelleentarkastelu

FR || säännösten mukainen, ei marginaalia || julkisen talouden toimet toteutettu 2013/2014 || ei sovelleta || edistynyt rajoitetusti* || edistytty: eläkejärjestelmä rajoitetut toimet: menojen uudelleentarkastelu verojärjestelmä hajauttaminen

IT || riskinä, ettei säännöksiä noudateta || ei sovelleta || velan viitearvoa noudatettu vuonna 2013, riskejä vuonna 2014 || edistynyt rajoitetusti || rajoitetut toimet: julkisen menot; veropolitiikka

LU || riskinä, ettei säännöksiä noudateta || ei sovelleta || merkittävä poikkeaminen keskipitkän aikavälin tavoitteesta || edistytty jonkin verran || edistytty: keskipitkän aikavälin finanssipoliittinen kehys

MT || riskinä, ettei säännöksiä noudateta || yleistavoite saavutettu vuonna 2013, julkisen talouden toimiin kohdistuu riskejä vuosina 2013/2014 || ei sovelleta || edistynyt rajoitetusti* || edistytty: julkisen talouden kehys; julkishallinnon tehokkuus (edelleen hyväksymis- ja täytäntöönpanoriskejä); terveydenhuolto (epätäydelliset tiedot) rajoitetut toimet: eläkejärjestelmä

NL || säännösten mukainen, ei marginaalia || julkisen talouden toimet toteutettu vuosina 2013/2014 || ei sovelleta || edistytty jonkin verran* || edistytty: julkisen talouden kehys; asuntomarkkinat (aikaisempien uudistusten täytäntöönpano) rajoitetut toimet: eläkejärjestelmä; verohyvitykset ja vähennykset

AT || pitkälti säännösten mukainen || liiallisen alijäämän kestävä korjaaminen vuonna 2013 || keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan jonkin verran || edistytty jonkin verran || edistytty: eläkejärjestelmä; työmarkkinat rajoitetut toimet: eläke-etuuksien liittäminen elinajanodotteen muutoksiin; eläkeiän yhdenmukaistaminen

SI || säännösten mukainen, ei marginaalia || julkisen talouden toimet toteutettu vuosina 2013/2014 || ei sovelleta || edistynyt rajoitetusti* || edistytty: verojärjestelmä; julkisen talouden kehys; pitkäaikaishoito rajoitetut toimet: eläkejärjestelmä

SK || pitkälti säännösten mukainen || kestävään korjaamiseen kohdistuu riskejä vuonna 2014; julkisen taloudet toimet toteutettu || sopeuttamisuralta kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta poiketaan jonkin verran || edistynyt rajoitetusti || edistytty: verojärjestelmä (veronkanto) rajoitetut toimet: eläkejärjestelmä; veropolitiikka; terveydenhuolto; talousarviosäännöt

FI || riskinä, ettei säännöksiä noudateta || ei sovelleta || keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan merkittävästi, 60 prosentin viitearvo ylittyy vuonna 2014 || edistytty jonkin verran || edistytty: julkisen sektorin tehokkuus; kuntasektorin rahoitus; eläkeuudistus

LIITE 2: MAKROTALOUDEN EPÄTASAPAINOJA KOSKEVA MENETTELY 2.1 Yhteenveto makrotalouden epätasapainoja koskevan menettelyn soveltamisen tuloksista

|| Varoitusmekanismia koskevien kertomusten päätelmät || Päätelmät perusteellisen tarkastelun jälkeen || Huomautuksia

Epätasapainot || joista liiallisia epätasapainoja

Komission mielestä || Komission suositukset neuvoston hyväksyttäviksi || Neuvoston hyväksymät

2012 || Perusteellinen tarkastelu 12 jäsenvaltiosta: BE, BG, DK, ES, FR, IT, CY, HU, SI, SE, FI, UK. Perusteellista tarkastelua ei tarvita (ei epätasapainoja) 11 jäsenvaltiosta: CZ, DE, EE, LV, LT, LU, MT, NL, PL, AT, SK. Ohjelmamaat (4): EL, IE, PT, RO. || Kaikki jäsenvaltiot (12), joista laadittiin perusteellinen tarkastelu. || Ei. || Ei. || Ei. || Kyproksen ja Espanjan tapauksessa menettelyn oli lähellä (komissio arvioi molempien maiden epätasapainojen olevan erittäin vakavia). Koska molemmat maat pyysivät rahoitustukea (joskin erityyppistä) pian tämän jälkeen, jälkikäteen voidaan katsoa, että liiallinen epätasapaino olisi pitänyt todeta. Komissio arvioi Ranskan, Italian, Unkarin ja Slovenian epätasapainojen olevan vakavia.

2013 || Perusteellinen tarkastelu 14 jäsenvaltiosta: BE, BG, DK, ES, FR, IT, HU, CY, MT (uusi), NL (uusi), SI, SE, FI, UK. Perusteellista tarkastelua ei tarvita (ei epätasapainoja) 9 jäsenvaltiosta: CZ, DE, EE, LV, LT, LU, PL, AT, SK. Ohjelmamaat (5): EL, IE, PT, RO, ja pian varoitusmekanismia koskevan kertomuksen julkaisun jälkeen: CY. Espanjaa ei katsottu ohjelmamaaksi sen sopeutusohjelman ja rahoitustuen alakohtaisen luonteen vuoksi. || Kaikki jäsenvaltiot (13), joista laadittiin perusteellinen tarkastelu. || ES, SI. || Ei. || Ei. || Kyproksesta ei laadittu perusteellista tarkastelua, koska rahoitustukea koskeva sopimus tehtiin varoitusmekanismia koskevan kertomuksen ja perusteellisten tarkastelujen julkistamisen välillä. Komissio arvioi Ranskan, Italian ja Unkarin epätasapainojen edellyttävän määrätietoisia politiikkatoimia. Vaikka Sloveniassa ja Italiassa todettiin liiallinen epätasapaino vuonna 2013, makrotalouden epätasapainoja koskevan menettelyn korjaavaa osiota ei käytetty kansallisissa uudistusohjelmissa ja vakausohjelmissa esitettyjen politiikkatoimien laadun vuoksi. Sen sijaan komissio aloitti näiden kahden jäsenvaltion epävirallisen erityisseurannan ja varasi itselleen mahdollisuuden käynnistää korjaava osio myöhemmin.

2014 || Perusteellinen tarkastelu 17 jäsenvaltiosta: BE, BG, DE (uusi), DK, IE (uusi, sopeutusohjelman onnistuneen loppuun saattamisen ja vakiomenettelyihin palaamisen jälkeen), ES, FR, HR (uusi, liittymisen jälkeen), IT, LU (uusi), HU, MT, NL, SI, SE, FI, UK. Perusteellista tarkastelua ei tarvita (ei epätasapainoa): 7 jäsenvaltiota: CZ, EE, LV, LT, PL, AT, SK. Ohjelmamaat (4): EL, CY, PT, RO || Kaikki jäsenvaltiot, joista laadittiin perusteellinen tarkastelu, paitsi DK, MT ja LU, joissa ei todettu epätasapainoa (14). || IT, HR, SI. || Ei. || Ei. || Komissio arvioi Irlannin, Espanjan, Ranskan, Italian ja Unkarin epätasapainojen edellyttävän määrätietoisia politiikkatoimia. Monia toimia toteutettiin ensimmäistä kertaa: -- menettelyn ”vakavuustason” muuttuminen Espanjan tapauksessa liiallisesta epätasapainosta epätasapainoon. -- epätasapainoja ei perusteellisten tarkastelujen pohjalta todettu kolmessa tapauksessa (DK, LU, MT). -- perusteellinen tarkastelu laadittiin ensimmäistä kertaa erittäin suuren vaihtotaseen ylijäämän vuoksi (Saksa) -- entinen ohjelmamaa (Irlanti) palasi makrotalouden epätasapainoja koskevaan menettelyyn. Kuten vuonna 2013, korjaavaa osiota ei aloitettu, koska komissio katsoi, että kansallisissa uudistusohjelmissa ja vakaus- ja kasvuohjelmissa esitetyt toimenpiteet olivat riittävän määrätietoisia. Sen sijaan komissio ilmoitti käynnistävänsä toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevan erityisvalvonnan niin Italian, Kroatian ja Slovenian (liiallinen epätasapaino) kuin Irlannin ja Espanjan (ohjelman jälkeinen valvonta) sekä Ranskan osalta.

2.2 Vuosien 2012–2014 kierroksilla havaittujen epätasapainojen ja liiallisten epätasapainojen luonne

|| Vuosi || Epätasapainon luonne

BE || 2012 || Epätasapaino: Makrotalouden kehitykseen on hyödykkeiden ulkoisen kilpailukyvyn ja velkaantuneisuuden (varsinkin suuren julkisen velan ) osalta kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Makrotalouden kehitykseen on hyödykkeiden ulkoisen kilpailukyvyn ja velkaantuneisuuden osalta edelleen syytä kiinnittää huomiota ottaen huomioon mittavan julkisen velan vaikutukset reaalitalouteen.

|| 2014 || Epätasapaino: Hyödykkeiden ulkoiseen kilpailukykyyn on edelleen syytä kiinnittää huomiota, sillä jatkuva heikkeneminen uhkaisi makrotalouden vakautta.

BG || 2012 || Epätasapaino: Ulkomaiseen velkaantuneisuuteen ja makrotalouden kehitykseen, joka liittyy yritysten velkavivun purkamiseen ja työmarkkinoiden sopeutusprosessiin, on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Velkavivun purkamisen vaikutukseen yrityssektorilla ja ulkoisten rahoitusasemien, kilpailukyvyn ja työmarkkinoiden jatkuvaan sopeutukseen on kiinnitettävä edelleen huomiota.

|| 2014 || Epätasapaino: Erityisesti työmarkkinoiden pitkittynyt sopeutus edellyttää toimenpiteitä, kun taas ulkoisen rahoitusaseman korjaaminen ja yritysten velkaantumisen vähentäminen etenevät hyvin.

DK || 2012 || Epätasapaino: Tiettyyn makrotalouden kehitykseen, varsinkin maan ulkoisen kilpailukyvyn taustalla oleviin tekijöihin ja kotitalouksien velkaantuneisuuteen liittyviin mahdollisiin riskeihin, on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Asuntomarkkinoilla jatkuvaan sopeutukseen, kotitalouksien ja yksityisen sektorin huomattavaan velkaantuneisuuteen ja ulkoisen kilpailukyvyn vetureihin on kiinnitettävä edelleen huomiota.

|| 2014 || Ei enää makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä tarkoitettua epätasapainoa: Asuntomarkkinoiden sopeutus ja yksityisen sektorin huomattavan velan vaikutukset reaalitalouteen ja finanssisektorin vakauteen näyttävät olevan hallinnassa. Nämä seikat, samoin kuin ulkoisen kilpailukyvyn veturit, edellyttävät kuitenkin jatkuvaa seurantaa

DE || 2014 || Epätasapaino: Vaihtotase on ollut jatkuvasti huomattavan ylijäämäinen, mikä kertoo vahvasta kilpailukyvystä, mutta samaan aikaan suuri osa säästöistä on investoitu ulkomaille. Se on myös merkki siitä, että kotimainen kysyntä on jäänyt vaimeaksi ja että talouden resursseja ei välttämättä ole kohdennettu tehokkaasti. Vaikka vaihtotaseen ylijäämiin ei liity samanlaisia riskejä kuin suuriin alijäämiin, Saksan vaihtotaseen ylijäämän suuruutta ja pysyvyyttä on syytä seurata tiiviisti. Erityisesti Saksan talouden suuruusluokka huomioon ottaen on erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää sekä maan omaan talouteen että euroalueeseen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

IE || 2014 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Finanssisektorin kehitys, yksityisen ja julkisen sektorin velkaantuneisuus, ja siihen liittyen ulkoisen brutto- ja nettovelan määrä sekä työmarkkinoiden tilanne merkitsevät, että riskejä on edelleen olemassa.

ES || 2012 || Erittäin vakava epätasapaino: Makrotalouden kehitys, varsinkin yksityisen sektorin suureen velkataakkaan, voimakkaasti negatiiviseen ulkoiseen rahoitusasemaan ja finanssialaan liittyvä kehitys, johon on vaikuttanut asuntomarkkinoiden kehitys, edellyttää tarkkaa seurantaa ja kiireellistä talouspoliittista huomiota, jotta voidaan välttää kielteiset vaikutukset talouden sekä talous- ja rahaliiton toimintaan.

|| 2013 || Liiallinen epätasapaino: Kasvun ja rahoitusvakauden vaarana on edelleen hyvin suuri kotimaisen ja ulkomaisen velan määrä. Määrätietoiset EU:n tasolla ja Espanjassa toteutetut politiikkatoimet ovat johtaneet näkyvään virtojen sopeutukseen, rahoituskustannusten alenemiseen ja välittömien riskien pienenemiseen.

|| 2014 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Viime vuonna liiallisiksi todettujen epätasapainojen sopeutus on edennyt selvästi monessa suhteessa, ja paluu positiiviseen kasvuun on vähentänyt riskejä. Epätasapainojen, erityisesti kotimaisen ja ulkomaisen velan, suuruus ja niiden keskinäinen riippuvuus merkitsee, että riskejä on edelleen olemassa. Komissio jatkaa neuvoston Espanjalle EU-ohjausjakson yhteydessä suosittamien toimenpiteiden erityisseurantaa ja raportoi siitä säännöllisesti neuvostolle ja euroryhmälle. Seuranta perustuu ohjelman jälkeiseen valvontaan.

FR || 2012 || Vakava epätasapaino: Makrotalouden kehitykseen on viennin ja kilpailukyvyn osalta kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Kauppataseen ja kilpailukyvyn heikkenemiseen, johon sekä kustannustekijät että muut tekijät vaikuttavat, on kiinnitettävä edelleen huomiota tilanteessa, jossa ulkoinen rahoitusasema heikkenee ja julkinen velka on huomattava. Erityisesti Ranskan talouden koon huomioon ottaen tarve toteuttaa toimia, joilla pienennetään maan talouteen ja talous- ja rahaliiton toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä, on erityisen huomattava.

|| 2014 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Toimenpiteiden toteuttamisessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti kauppataseen ja kilpailukyvyn heikkenemiseen sekä julkisen sektorin merkittävän velkaantumisen vaikutuksiin. Erityisesti Ranskan talouden suuruusluokka huomioon ottaen on erityisen tärkeää toteuttaa määrätietoisia toimia, joilla voidaan pienentää sekä maan omaan talouteen että euroalueeseen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä. Koska toimenpiteiden tarve mainittiin jo vuoden 2013 perusteellisessa tarkastelussa, komissio käynnistää neuvoston Ranskalle EU-ohjausjakson yhteydessä suosittamien toimenpiteiden erityisseurannan ja raportoi siitä säännöllisesti neuvostolle ja euroryhmälle.

HR || 2014 || Liiallinen epätasapaino: Huomattavasta ulkomaanvelasta, heikentyvästä vientimenestyksestä, erittäin velkaantuneista yrityksistä ja nopeasti kasvavasta julkisesta velasta johtuvat heikkoudet edellyttävät politiikkatoimia toimintaympäristössä, jossa kasvu on hidasta ja sopeutumiskyky heikko .

IT || 2012 || Vakava epätasapaino: Makrotalouden kehitykseen on vientimenestyksen osalta kiinnitettävä huomiota, koska Italian ulkoinen kilpailukyky on heikentynyt euron käyttöönoton jälkeen. Julkisen velan suuren määrän vuoksi kasvupotentiaalin lisääminen olisi asetettava etusijalle, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Vaimean kasvun ympäristössä muun muassa vientimenestyksen ja sen taustalla olevaan kilpailukyvyn heikkenemiseen sekä mittavaan julkiseen velkaantuneisuuteen on kiinnitettävä edelleen huomiota laajassa uudistusohjelmassa, jotta voidaan erityisesti Italian talouden koon huomioon ottaen pienentää Italian talouteen ja talous- ja rahaliiton toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä.

|| 2014 || Liiallinen epätasapaino: Kiireelliset toimenpiteet ovat tarpeen erittäin suuren julkisen velan ja heikon ulkoisen kilpailukyvyn vaikutusten vuoksi; molempien taustalla on viime kädessä pitkään hyvin heikkona pysytellyt tuottavuuden kasvu. Erityisesti Italian talouden suuruusluokka huomioon ottaen on erityisen tärkeää toteuttaa määrätietoisia toimia, joilla voidaan pienentää sekä maan omaan talouteen että euroalueeseen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä.

CY || 2012 || Erittäin vakava epätasapaino: Vaihtotaseessa, julkisessa taloudessa ja finanssisektorilla näkyvä makrotalouden kehitys edellyttää tarkkaa seurantaa ja kiireellistä talouspoliittista huomiota, jotta voidaan välttää kielteiset vaikutukset talouden sekä talous- ja rahaliiton toimintaan.

HU || 2012 || Vakava epätasapaino: Tiettyyn makrotalouden kehitykseen, kuten voimakkaasti negatiiviseen ulkomaiseen nettovarallisuuteen ja julkiseen velkaan, on kiinnitettävä erittäin tarkkaa huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten suurta riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Käynnissä olevaan erittäin negatiivisen ulkomaisen nettovarallisuusaseman sopeutukseen, joka perustuu pitkälti yksityisen sektorin velkavivun purkamiseen, on tilanteessa, jossa julkinen velka on mittava ja liiketoimintaympäristö heikko, edelleen syytä kiinnittää tiiviisti huomiota, jotta voidaan vähentää huomattavaa talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä.

|| 2014 || Epätasapainoja, jotka edellyttävät erityisseurantaa ja määrätietoisia politiikkatoimia: Käynnissä olevaan erittäin negatiivisen ulkomaisen nettovarallisuusaseman sopeutukseen sekä julkisen ja yksityisen sektorin huomattavaan velkaantuneisuuteen on tilanteessa, jossa finanssisektori on heikko ja vientimenestys heikkenee edelleen, syytä kiinnittää tiiviisti huomiota, jotta voidaan vähentää talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten huomattavaa riskiä.

LU || 2014 || Ei makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä tarkoitettua epätasapainoa: Haasteet johtuvat tehokkaaseen finanssisektoriin perustuvasta kasvumallista, ja finanssisektori on selviytynyt kriisistä hyvin. Teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen, asuntomarkkinoiden kehitykseen ja yksityisen sektorin huomattavaan velkaantuneisuuteen on kuitenkin kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

MT || 2013 || Epätasapainoja: Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Erittäin laaja rahoitussektori ja erityisesti kotimaahan suuntautuneiden pankkien ja kiinteistömarkkinoiden välinen vahva yhteys on haaste rahoitusvakaudelle, ja ne syytä edellyttävät jatkuvaa seurantaa.

|| 2014 || Ei enää makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä tarkoitettua epätasapainoa: Vaikka velkaantuneisuus on edelleen korkealla tasolla, yksityisen ja julkisen sektorin velkaan liittyvät kestävyysriskit ja finanssisektorin vakaus vaikuttavat kohtuullisilta. Ne edellyttävät kuitenkin jatkuvaa seurantaa.

NL || 2013 || Epätasapainoja: Yksityisen sektorin velkaa ja velkavivun purkamispaineita koskevaan makrotalouden kehitykseen, johon liittyvät myös jäljellä olevat tehottomuustekijät asuntomarkkinoilla, on kiinnitettävä huomiota. Vaikka suuri vaihtotaseen ylijäämä ei aiheuta samanlaisia riskejä kuin suuret alijäämät, komissio aikoo edelleen seurata vaihtotaseen kehitystä Alankomaissa.

|| 2014 || Epätasapainoja: Yksityisen sektorin velkaa ja velkavivun purkamispaineita koskevaan makrotalouden kehitykseen, johon liittyvät jäljellä olevat tehottomuustekijät asuntomarkkinoilla, on kiinnitettävä huomiota. Vaikka suuri vaihtotaseen ylijäämä ei aiheuta samanlaisia riskejä kuin suuret alijäämät, ja se liittyy osittain tarpeeseen vähentää velkaa, komissio seuraa vaihtotaseen kehitystä Alankomaissa EU-ohjausjakson yhteydessä.

SI || 2012 || Vakava epätasapaino: Makrotalouden kehitys, joka liittyy yritysten velkavivun purkamiseen ja pankkialan vakauteen, sekä ulkoisen kilpailukyvyn epäsuotuisa mutta vähemmän uhkaava kehitys edellyttävät tarkkaa seurantaa, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten suurta riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Liiallinen epätasapaino: Tähän asti yksityisen ja julkisen velan määrä on ollut tulostaulun varoituskynnyksen alapuolella, ja myös ulkomaisen nettovelan määrä on suhteellisen vähäinen. Talouden kielteisen kehityskulun nopeutuessa riski, joka rahoitussektorin vakaudelle aiheutuu yritysten velkaantuneisuudesta ja velkavivun purkamisesta sekä sektorin tiiviistä yhteydestä valtion velan määrään, on merkittävä. Näitä riskejä lisää työ- ja pääomamarkkinoiden rajoitettu sopeutuskyky sekä valtio-omistukseen painottuva talouden rakenne. Politiikkaa koskevien epävarmuusjaksojen ja uudistusten oikeudellisten esteiden vuoksi Slovenia ei ole voinut puuttua epätasapainoihin asianmukaisesti eikä parantaa sopeutuskykyään, mikä on lisännyt sen haavoittuvuutta, kun valtion rahoituspaineet ovat lisääntyneet.

|| 2014 || Liiallinen epätasapaino: Slovenian epätasapainot ovat kuluneen vuoden aikana purkautuneet makrotalouden sopeutuksen ja määrätietoisten politiikkatoimien ansiosta. Vielä tarvitaan kuitenkin mittavia korjaavia toimenpiteitä, mikä tarkoittaa, että merkittäviä riskejä on edelleen olemassa. Komissio jatkaa neuvoston Slovenialle EU-ohjausjakson yhteydessä suosittamien toimenpiteiden erityisseurantaa ja raportoi siitä säännöllisesti neuvostolle ja euroryhmälle.

FI || 2012 || Epätasapaino: Kilpailukykyyn liittyvään makrotalouden kehitykseen on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Vaihtotaseen huomattavaan heikkenemiseen ja heikkoon vientimenestykseen, jonka taustalla on teollisuuden rakennemuutos, sekä kustannuskilpailukyvyn ja reaalisen kilpailukyvyn osatekijöihin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota.

|| 2014 || Epätasapaino: Viime vuosien heikkoon vientimenestykseen, jonka taustalla on teollisuuden rakennemuutos, sekä kustannuskilpailukyvyn ja reaalisen kilpailukyvyn osatekijöihin, on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota.

SE || 2012 || Epätasapaino: Yksityisen sektorin velkaa ja asuntomarkkinoita koskevaan makrotalouden kehitykseen on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Yksityisen sektorin velkaa ja sen vähentämistä koskevaan makrotalouden kehitykseen, johon liittyvät jäljellä olevat tehottomuudet asuntomarkkinoilla, on edelleen kiinnitettävä huomiota. Vaikka suuri vaihtotaseen ylijäämä ei aiheuta samanlaisia riskejä kuin muiden maiden suuret alijäämät, komissio aikoo edelleen seurata Ruotsin vaihtotaseen kehitystä.

|| 2014 || Epätasapaino: Kotitalouksien velkaantumiskehitykseen, johon liittyy asuntomarkkinoiden tehottomuustekijöitä, on edelleen syytä kiinnittää huomiota. Vaikka suuri vaihtotaseen ylijäämä ei aiheuta samanlaisia riskejä kuin suuret alijäämät, ja se liittyy osittain tarpeeseen vähentää velkaa, komissio seuraa Ruotsin vaihtotaseen kehitystä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

UK || 2012 || Epätasapaino: Makrotalouden kehityksessä on syytä kiinnittää huomiota kotitalouksien velkaantuneisuuteen ja asuntomarkkinoihin samoin kuin epäsuotuisaan mutta vähemmän uhkaavaan ulkoisen kilpailukyvyn kehitykseen, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutuksen riskiä voidaan pienentää.

|| 2013 || Epätasapaino: Makrotalouden kehityksessä on edelleen syytä kiinnittää huomiota kotitalouksien velkaan, joka liittyy asuntovelan suureen määrään ja asuntomarkkinoiden luonteeseen, ja ulkoisen kilpailukyvyn epäsuotuisaan kehitykseen erityisesti tavaraviennin ja tuottavuuden heikon kasvun osalta.

|| 2014 || Epätasapaino: Edelleen on syytä kiinnittää huomiota kotitalouksien velkaan, joka liittyy asuntovelan suureen määrään ja asuntomarkkinoiden rakenteellisiin ominaispiirteisiin, sekä vientimarkkinaosuuksien epäsuotuisaan kehitykseen.

2.3 Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä sovellettavat kriteerit

Komissio on tarkastellut seuraavia kriteereitä pannessaan menettelyä täytäntöön. Epätasapaino on ensinnäkin tiiviisti yhteydessä kestävyyden käsitteeseen. Jos suuntaus tai tilanne ei ole kestävä, siihen liittyy aina äkillisten korjausliikkeiden riskejä. Tällaisia suuntauksia voivat olla kilpailukyvyn heikkeneminen, joka voi vaarantaa vilkkaan talouden toimeliaisuuden ja korkean työllisyyden, tai luotto- ja varallisuushintojen kuplat, joita markkinat eivät korjaa virheellisten odotusten vuoksi. Kestävyys ei kuitenkaan liity pelkästään pitkän ajan kuluessa kumuloituviin rakenteellisiin heikkouksiin. Kyseessä voivat olla myös rahoitussektorin heikkoudet, jotka tulevat esiin tietyissä olosuhteissa (ulkoisten häiriöiden, sisäisten tapahtumien tai rahoitussektorin kansalliseen sääntelyyn liittyvien ongelmien seurauksena) ja saattavat nopeasti vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden ja levitä koko talouteen. Äkillisiä ja vahingollisia korjausliikkeitä voi tapahtua, kun maa menettää pääsyn rahoitusmarkkinoille tai sen rahoituskapasiteetti heikkenee. Toiseksi epätasapainoon voi liittyä talouden resurssien vakavasti vääristynyt kohdentaminen. Näin tapahtuu esimerkiksi kun rahoitusvirrat maan sisällä tai yli rajojen johtavat yhden sektorin liialliseen laajentumiseen. Tämä voi itsessään olla kestämätöntä, mikä on tullut esille esimerkiksi rakennussektorin tai julkisen sektorin laajentuessa liian suureksi. Piirre otetaan huomioon kestävyyden arvioinnissa siten, että epätasapainon käsitteeseen otetaan mukaan tilanteet, jotka voivat olla sinänsä taloudellisesti kestäviä, mutta joiden sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset ovat suuret. Tällainen on esimerkiksi jatkuvasti suuri vaihtotaseen ylijäämä. Vaikka ylijäämä ei herätä kysymyksiä maan ulkoisesta kestävyydestä, [14] se saattaa olla oire talouden resurssien vinoutuneesta kohdentamisesta avoimeen sektoriin, kysynnän puutteesta ja investointien riittämättömyydestä, mikä haittaa pääoman muodostusta ja kahlitsee keskipitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Kolmanneksi makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä tarkoitetut epätasapainot aiheuttavat haitallisia heijastusvaikutuksia kumppaneille.[15] Heijastusvaikutukset eivät edusta epätasapainoa sinänsä, mutta ne pahentavat muita epätasapainotiloja, esimerkiksi vaihtotaseen suurta ali- tai ylijäämää. Komissio on käytännössä pyrkinyt arvioimaan makrotalouden riskiä (ja tarkastellut sekä epäsuotuisan kehityksen todennäköisyyttä että vaikutusta kunkin maan, EU:n ja euroalueen kasvuun, työllisyyteen ja rahoitusvakauteen) ottaen huomioon erityistilanteen ja dynamiikan sekä toteutetut toimet.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1173/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1174/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1175/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta; neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2011, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 472/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 473/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä. Vaikka jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8 päivänä marraskuuta 2011 annettu neuvoston direktiivi 2011/85/EU on osa six-pack-lainsäädäntöä, se ei ole uudelleentarkastelun kohteena. Direktiivin osalta noudatetaan eri aikataulua, ja sen uudelleentarkastelu toteutetaan 14. joulukuuta 2018 mennessä.

[2] Asetuksissa säädetään uudelleentarkastelusta 14. joulukuuta 2014 mennessä.

[3] COM(2014) 61 final, 6.2.2014.

[4] Alun perin vakaus- ja kasvusopimus laadittiin vuonna 1997, jotta jäsenvaltiot voisivat keskenään koordinoida finanssipolitiikkaansa siltä välttymiseksi, että kestämättömät finanssipolitiikat olisivat heikentäneet hintavakauteen tähtäävää yhteistä rahapolitiikkaa. Sopimus muodostuu kahdesta osiosta. Ennalta ehkäisevällä osiolla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltioiden julkinen talous on vahvalla pohjalla, jotta voidaan taata makrotalouden vakaus ja julkisen talouden liikkumavara mahdollisten talouden häiriöiden varalta. Keskeisenä vaatimuksena on, että jäsenvaltiot saavuttavat keskipitkän aikavälin tavoitteen ja pysyvät siinä. Tavoite on julkisen talouden maakohtainen viitearvo, joka määritellään rakenteellisesti (siis suhdannetasoitettuna, ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä). Korjaavan osion eli liiallisen alijäämän menettelyn tavoitteena on korjata finanssipolitiikan vakavat virheet. Se perustuu kynnysarvoihin: alijäämän osalta 3 % ja velan osalta 60 % suhteessa BKT:hen.

[5] Liitteessä 1.1 esitetään yhteenveto vakaus- ja kasvusopimukseen six-pack- ja two-pack-lainsäädännöllä tehdyistä muutoksista.

[6] Liitteessä 1.5 esitetään yhteenveto arvioinnin päätelmistä.

[7] Asetukset (EU) N:o 1174/2011 ja N:o 1176/2011.

[8] Lisätietoja liitteessä 2.

[9] Komissio on julkaissut kaksi kertomusta toimenpiteiden täytäntöönpanon erityisseurannasta Espanjassa ja Sloveniassa (syksy/talvi 2013/2014).

[10] Muodollinen uudelleentarkastelu toteutettiin jo aiemmin tänä vuonna, ks. COM(2014) 61 final.

[11] Ohjelman lopussa jäsenvaltioon sovelletaan makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä: perusteelliseen tarkasteluun sisältyvässä analyysissä määritetään, onko syytä soveltaa menettelyn ennalta ehkäisevää vai korjaavaa osiota. Tähänastisten kokemusten perusteella makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn ja sopeutusohjelmien välinen vuorovaikutus on toiminut erittäin hyvin. Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn vuosirytmi voi kuitenkin johtaa siihen, että päättymässä olevan ohjelman mukaisen tehostetun valvonnan ja liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn mukaisen seurannan (siinä tapauksessa, että liiallinen epätasapaino jatkuu ohjelman päätyttyä) välillä on suhteellisen pitkä viive, jota ohjelman jälkeinen valvonta tasapainottaa osittain.

[12] Tarkempi kuvaus Eurooppa 2020 -strategian saavutuksista, ks. komission tiedonanto Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi, COM(2014)130.

[13] Lisätietoja, ks. Vuotuinen kasvuselvitys 2015, COM(2014) 906.

[14] Ks. COM(2013) 790.

[15] Ks. Quarterly Report on the Euro Area, 2013, 2 ja 3.