28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 188/9

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa olevan horisontaalisen sosiaalilausekkeen,

—

ottaa huomioon komission 7. heinäkuuta 2010 esittämän tiedonannon ”Vihreä kirja: riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” (KOM(2010)0365),

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2) komission 7. heinäkuuta 2010 julkistamasta tiedonannosta ”Vihreä kirja: riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen”,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193) sekä 8. syyskuuta 2010 siitä vahvistamansa kannan (3),

—

ottaa huomioon komission 29. huhtikuuta 2009 esittämän tiedonannon EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä (väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009) (KOM(2009)0180) sekä 7. syyskuuta 2010 siitä antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (5),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta (6),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien tulevaisuudesta: niiden rahoitus ja suuntaus kohti yksilöllistämistä (7),

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (8),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0507) sekä siitä 20. kesäkuuta 2007 vahvistamansa kannan (9),

—

ottaa huomioon vuonna 2001 kokoontuneen Tukholman Eurooppa-neuvoston hyväksymän strategian eurooppalaisten eläkejärjestelmien uudistamisesta,

—

ottaa huomioon vuonna 2001 kokoontuneen Laekenin Eurooppa-neuvoston tekemän päätöksen eläkkeitä koskevista yhteisistä tavoitteista ja huippukokouksessa korostetun tarpeen tehdä eläkkeet riittäviksi, kestäviksi sekä mukautettaviksi,

—

ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 23 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0025/2011),

A.

ottaa huomioon, että ihmiset tulevat nykyisin työmarkkinoille vanhempina etenkin vähän koulutettuihin nuoriin vaikuttavan korkean työttömyysasteen tai aiempaa pidemmän ja joissain tapauksissa korkeatasoisemman koulutuksen johdosta, että he poistuvat työmarkkinoilta yleensä ennen lakisääteistä eläkeikää, että työelämää katkovat yhä useammin jaksot, joiden aikana he eivät tee töitä, ja että he elävät pidempään,

B.

ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi on vaikeuttanut merkittävästi taustalla olevaa väestörakenteeseen liittyvää haastetta, joka EU:n on kohdattava,

C.

ottaa huomioon, että nykyisten tietojen mukaan työmarkkinoille saapuvien määrä on pienenemässä (EU:n aktiiviväestö alkaa vähentyä vuodesta 2012 alkaen) ja että eläkeläisten lukumäärä kasvaa (vuonna 2008 EU:ssa oli neljä työikäistä kansalaista jokaista yli 65-vuotiasta kohti, vuonna 2020 tämä suhdeluku on viisi yhteen ja vuonna 2060 kaksi yhteen); toteaa, että tämä kehitys vaihtelee jäsenvaltioiden väestörakenteiden erojen mukaisesti,

D.

ottaa huomioon, että riittävistä, kestävistä ja turvatuista eläkkeistä huolehtiminen liittyy erottamattomasti työllisyysasteen nostamiseen, tuottavuuden parantamiseen ja talouskasvuun,

E.

katsoo, että Euroopan unionin taloushallinnossa olisi otettava huomioon vihreässä kirjassa esitetty kokonaisvaltainen lähestymistapa,

F.

ottaa huomioon, että rahoituskriisi on johtanut työttömyyden, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja budjettivajeiden kasvuun monissa jäsenvaltioissa ja vaikeuttanut (verovaroihin ja muihin varoihin perustuvien) eläkkeiden rahoittamista ja osoittanut tiettyjen eläkerahastojärjestelmien haurauden,

G.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 75 prosentin työllisyysastetta koskevan tavoitteen pitäisi edistää eläkejärjestelmien kestävyyden turvaamista,

H.

ottaa huomioon, että väliaikaisten ja epävarmojen työsuhteiden yleistyminen vähentää eläkemaksujen määrää sekä heikentää eläkejärjestelmien vakautta ja tulevien eläkkeiden riittävyyttä,

I.

katsoo, että eläkerahastojen suunnittelussa on otettava huomioon riskien vähentäminen ja rahastojen iskunkestävyys,

J.

katsoo, että ihmiset, jotka käyttävät aikaansa ja taitojansa lasten kasvatukseen tai ikääntyneistä huolehtimiseen, ansaitsevat yhteiskunnalta tunnustuksen ja että se voitaisiin antaa suomalla näille ihmisille henkilökohtaisia oikeuksia, erityisesti eläkeoikeuksia,

K.

katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvo on unionin arvo, tavoite ja perusoikeus ja että unionin toimielinten on huolehdittava sukupuolten tasa-arvon sisällyttämisestä kaikkiin toimiinsa,

L.

toteaa, että naisiin kohdistuu Euroopan unionissa välitöntä ja välillistä syrjintää monissa eläkkeisiin liittyvissä asioissa,

M.

katsoo, että eläkeuudistusten arvioidut vaikutukset perustetaan yleensä malliin, jossa oletuksena on miespuolisuus, kokoaikatyö, täysi työura ja keskimääräiset tulot, ja toteaa, että vakuutusmatemaattiset sukupuolittain laaditut elinaikataulukot vaikuttavat kielteisesti naisten eläkelaskelmiin ja korvausasteeseen,

N.

toteaa, että ikääntyneet naiset ovat erityisen heikossa asemassa silloin, kun heidän eläkeoikeutensa perustuu heidän siviilisäätyynsä (aviolliset tai perhe-etuudet) ja kun heillä ei ole työurien keskeytymisten takia riittäviä omia eläkeoikeuksia,

1.

panee tyytyväisenä merkille vihreässä kirjassa omaksutun kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja sen, että kirjalla pyritään antamaan kansallisella ja EU:n tasolla uutta pontta vankkojen ja pitkäaikaisten, riittävien, kestävien ja turvattujen eläkejärjestelmien luomiseksi toissijaisuusperiaate huomioon ottaen; tähdentää, että perinteet, taloudellinen ja demografinen tilanne ja erityiset työmarkkinaolosuhteet vaihtelevat jäsenvaltioittain ja että on noudatettava solidaarisuutta ja toissijaisuusperiaatetta, jonka nojalla jäsenvaltioilla säilyy täysi vastuu eläkejärjestelmiensä organisoimisesta;

2.

tähdentää, että jäsenvaltioiden on vastattava valtaviin haasteisiin huolehtiakseen siitä, että eläkkeet vastaavat kansalaisten niiden kestävyyteen ja riittävyyteen asettamia odotuksia aikana, jolloin sosiaalis-taloudelliset olosuhteet ovat yleisesti vaikeat ja vaihtelevat jäsenvaltioittain ja oikeusjärjestelmittäin;

3.

korostaa, että pk-yritykset voivat yhtenä EU:n suurimpana työnantajana ja kasvutekijänä tukea merkittävässä määrin eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä jäsenvaltioissa; toivoo sen vuoksi, että kehitetään alakohtaisia, alojen välisiä ja/tai alueellisia rahastoja lisäämään pk-yritysten työntekijöiden liittymistä eläkejärjestelmiin, jolloin ne voisivat olla esimerkkeinä parhaista käytänteistä;

4.

huomauttaa, että sisämarkkinoiden toteuttamisessa asianmukaisella talous- ja sosiaalipolitiikalla, jossa sukupolvien välisen solidaarisuuden haasteet on otettu huomioon, voidaan edistää kestävää työllisyyspolitiikkaa, kasvua ja vakautta huomattavasti etenkin säilyttämällä sosiaalinen yhteenkuuluvuus; muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla on tässä asiassa merkittävä rooli;

5.

katsoo, että pitkän aikavälin investoinnit ja säästöt eläkejärjestelmien kestävyyden turvaamiseksi tulevaisuudessa ovat erittäin tärkeitä ja ne on otettava huomioon makrotalouden valvonnan yhteydessä;

6.

toteaa, että sekä talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa että vakaus- ja kasvusopimuksessa viitataan ikääntymiseen liittyviin julkisiin menoihin; katsoo, että julkisten eläkevastuiden asianmukainen huomioon ottaminen julkisen vajeen laskennassa on yksi kestävyyden monista ehdoista; pyytää, että tämä ulottuvuus otetaan asianmukaisella tavalla huomioon taloushallinnon uudistuksessa varmistamalla, että eläkejärjestelmien eri pilareita kohdellaan asianmukaisesti ja keskitytään niiden kestävyyteen;

7.

ottaa huomioon, että kestävä ja hyvin toimiva eläkejärjestelmä on äärimmäisen tärkeä kansalaisille ja julkisten menojen vakaudelle; kehottaa komissiota ja neuvostoa siksi varmistamaan, että eläkeuudistusten kustannukset otetaan edelleen huomioon arvioitaessa, pitäisikö jäsenvaltioon mahdollisesti soveltaa liiallista vajetta koskevaa menettelyä; suosittelee, että painopisteeksi asetetaan rahoitusjärjestelmän kestävyys tietyntyyppisen eläkeuudistuksen asemesta; toteaa, että koko eläkejärjestelmää koskevista uudistuksista aiheutuu mittavia siirtymiskustannuksia, jotka on otettava huomioon valtionvelkaa ja budjettivajetta koskevissa laskelmissa;

8.

korostaa, että kestävä julkinen talous edellyttää koko julkisen ja yksityisen velan ottamista huomioon arvioinnissa; huomauttaa, että eläkesäästöt ovat enemmän kuin vain eläkkeiksi merkittyjä säästöjä; pyytää esittämään rahastoimattomat suorat julkisen sektorin eläkevastuut avoimesti ja suoraan julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyden vuoksi;

9.

korostaa, että eläkkeistä ja eläkejärjestelmistä huolehtiminen on jäsenvaltioiden vastuulla; tunnustaa, että jäsenvaltioiden taloudet ovat toisistaan riippuvaisia, ja siksi kehottaa unionia ja jäsenvaltioita koordinoimaan asianmukaisella tavalla erilaisia eläkepolitiikkojaan ja avointa koordinointimenetelmää käyttäen varmistamaan eläkejärjestelmiensä riittävyys, turvaaminen ja kestävyys;

10.

toteaa, että ensimmäisen, toisen ja kolmannen pilarin eläkejärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan eri jäsenvaltioiden välillä, että EU:lla ei ole yhteisiä kriteereitä, määritelmiä eikä perusteellista analyysia, jotka selvittäisivät seikkaperäisesti eri eläkejärjestelmät ja niiden soveltuvuuden kansalaisten tarpeisiin, ja että siksi avointa, kaikkia järjestelmiä koskevaa valvontaa ei voida toteuttaa; korostaa, että EU:n pitäisi ensisijaisesti parantaa eläkejärjestelmien vertailtavuutta ja edistää hyvien käytäntöjen vaihtamista; katsoo, että komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kehittääkseen jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien tyypityksen sekä yhteiset määritelmät, jotta järjestelmiä voidaan vertailla keskenään;

11.

pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa ei kiinnitetä riittävästi huomiota sukupuolikysymyksiin; katsoo, että nykyiset eläkkeen riittävyyttä koskevat erot miesten ja naisten välillä johtuvat sukupuolten sitkeästä eriarvoisuudesta työmarkkinoilla, kuten työttömyysjaksoista, sairaudesta, hoitotehtävistä, miesten ja naisten välisistä palkkaeroista, naisten yliedustuksesta epävarmoissa työsuhteissa ja osa-aikatyössä ja vaikeuksista yksityiselämän ja työelämän yhdistämisessä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtään tämän epätasa-arvon poistamiseksi ja varmistaakseen naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eläkeasioissa pitkällä aikavälillä esimerkiksi siten, että äitiysvapaa ja ikääntyneiden perheenjäsenten hoito lasketaan työajaksi, joka antaa oikeuden eläke-etuuksiin miehille ja naisille;

12.

painottaa eläkeoikeuksien yksilöllistämisen tärkeyttä ja laskettaessa naisten eläkkeitä kehottaa soveltamaan kriteereitä, joilla varmistetaan miesten ja naisten taloudellinen riippumattomuus; kehottaa jäsenvaltioita myös harkitsemaan elämänkaari-lähestymistavan soveltamista eläkkeisiin nykyaikaisen työelämän haasteisiin vastaamiseksi;

13.

toteaa, että jäsenvaltioiden kansallisten eläkepolitiikkojen jatkokehittämiseen tähtäävässä vahvistetussa koordinointimenetelmässä on keskityttävä sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen ja nuoremman sukupolven etuihin jäsenvaltioiden yhteistyön pohjalta;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita velvoittamaan ammatillisia ja muita lisäeläkkeitä tarjoavat soveltamaan eläke-etujen laskennassa sukupuolineutraaleja kuolleisuustaulukoita, jotta naisille ei koidu haittaa heidän pidemmästä elinajanodotteestaan;

15.

on sitä mieltä, että EU:ssa ei voida vahvistaa riittävän eläkkeen tasoa, sillä tarvittavan eläkkeen määrä riippuu pitkälti jäsenvaltioiden erityisolosuhteista; pyytää kuitenkin komissiota laatimaan ohjeet, joiden avulla jäsenvaltiot pystyvät laatimaan kriteerit eläkkeiden vähimmäistasolle; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi määriteltävä eläkkeiden riittävyys ikääntyneiden ihmisarvoisen elämän ehdoksi;

16.

katsoo, että jäsenvaltiot vastaavat noudattamansa sosiaali- ja talouspolitiikan yhteydessä itse riittävän eläketurvan vahvistamisesta kansalaisiaan varten; kannustaa niitä ottamaan käyttöön järjestelmän, jolla voidaan parhaiten turvata myös kohtuullinen elintaso kaikille ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville yhteiskunnan ryhmille;

17.

korostaa, että eri eläkejärjestelmien joukossa eläketulojen monipuolistaminen kokoamalla ne julkisten (ensimmäinen pilari) ja työhön liittyvien (useimmissa tapauksissa toinen pilari) järjestelmien yhdistelmästä voi antaa takuun riittävästä eläketurvasta;

18.

panee merkille, että useimmissa jäsenvaltioissa ensimmäinen pilari on järjestelmän tärkein osa ja se perustuu solidaarisuuden periaatteelle ja että ensimmäisen pilarin rahoittamiseen kohdistuvaa painetta voidaan vähentää, jos suurempi määrä ihmisiä on työssä ja jos laiton työ ja laittoman työvoiman käyttö saadaan kuriin, ja että muistakin ensimmäisen pilarin vaihtoehtoisista rahoitusmuodoista voitaisiin keskustella jäsenvaltioiden välillä avointa koordinointimenetelmää käyttäen; korostaa, että lakisäätäiset jakoperusteiset eläkejärjestelmät ovat osoittaneet vakautensa ja luotettavuutensa finanssi- ja talouskriisin paineessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ensimmäisen pilarin eläkkeet ovat suuruudeltaan köyhyysrajan yläpuolella;

19.

korostaa, että myös kolmannen pilarin säästämiseen perustuva eläketurva osaltaan parantaa eräissä jäsenvaltioissa eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä; painottaa kuitenkin, että tähän vaihtoehtoon voivat turvautua ainoastaan henkilöt, joilla on riittävät tulot maksujen suorittamiseksi kyseisiin järjestelmiin, joten sen osuus kohtuullisen toimeentulon takaamisessa on hyvin rajallinen;

20.

katsoo, että olisi hyvin hyödyllistä parantaa erilaisten yksityisiin eläkkeisiin sovellettavien verohelpotusten kustannuksia ja tehokkuutta koskevien tietojen jakamista jäsenvaltioiden välillä;

21.

katsoo, että budjettipaineiden vuoksi sosiaalimenojen tehokkuus on erittäin tärkeää; katsoo nykyisten budjettipaineiden perusteella, että sosiaalimenoilla on ollut merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen rooli kriisin vaikutusten pehmentämisessä; katsoo tässä yhteydessä, että jakojärjestelmät ovat osoittaneet keskeisen roolinsa sukupolvien välisen solidaarisuuden aikaansaamisessa; katsoo lisäksi, että toisella ja kolmannella pilarilla on täydentävä rooli järjestelmään kohdistuvan paineen vähentämisessä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan eläketurvan eri muotojen parhaan mahdollisen yhdistelmän eläkkeiden varmistamiseksi tulevaisuudessa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansalaisten mahdollisuuksia turvautua yksityisiin säästöohjelmiin; huomauttaa, että rahoituskriisin vuoksi useat jäsenvaltiot suunnittelevat muutoksia eläkejärjestelmiinsä; kehottaa niitä kuitenkin varmistamaan, että kaikki eläkejärjestelmät säilyvät vakaina, luotettavina ja kestävinä ja että kaikki muutokset toteutetaan asianmukaisen sosiaalisen vuoropuhelun päätteeksi ja riittävän tiedotuksen pohjalta; suosittaa, että mikäli työntekijöillä on valinnanmahdollisuus, heille annetaan riittävästi aikaa tietoisten ja asianmukaiseen harkintaan perustuvien päätösten tekemiseksi;

22.

painottaa, että korkea inflaatio nakertaa mutta ripeä talouskasvu ja korkea työllisyysaste parantavat eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä;

23.

katsoo, että veronkierrosta on tullut huolestuttava ilmiö, jota on syytä torjua mahdollisimman tehokkaasti, sillä se heikentää eläkejärjestelmien riittävyyttä ja vakautta tulevaisuudessa;

24.

on sitä mieltä, että väestörakenteen muutosten ja eläkkeiden rahoitettavuuden vuoksi on välttämätöntä, että entistä useammat ihmiset ovat mukana työmarkkinoilla ja myös pysyvät niillä pidempään, mutta huomauttaa, että elinajanodote on pidentynyt ja että työterveyden parantaminen on työurien pidentämisen edellytys; kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan, että ihmiset, jotka haluavat jatkaa työssä, voisivat tehdä niin; pyytää lakisääteistä eläkeikää nostaneita tai nostavia jäsenvaltioita kannustamaan ikääntyneitä töihin myöntämällä verotusta ja sosiaaliturvaa koskevia poikkeuksia; kehottaa myös jäsenvaltioita ottamaan ikääntyneitä varten käyttöön mukautettuja ja joustavia työsopimuksia ja eläkejärjestelmiä ja kannustamaan siten työn ja eläkkeellä olemisen yhdistämiseen ja helpottamaan sitä ja käynnistämään toimia, joilla yrityksiä houkutellaan luopumaan ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisesta; kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen, jossa tarkastellaan, miten tulonsiirrot vaikuttavat elinajanodotteeseen jäsenvaltioissa;

25.

toteaa, että lakisääteisen eläkeiän ja ikääntyvien työntekijöiden tosiasiallisen työmarkkinoilta poistumisiän välillä on suuria eroja, ja suosittaa, että ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi otettava sen varmistaminen, että työntekijät voivat tehdä työtä lakisääteiseen eläkeikään asti; toteaa, että nämä erot ovat erityisen huomattavia kaikkein raskaimpien ammattialojen työntekijöiden kohdalla; pyytää siksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia vaihtamaan hyviä käytäntöjä; kehottaa niitä myös tekemään sopimuksia, joilla on myönteisiä vaikutuksia kestäviin eläkkeisiin ja jotka johtavat joustavaan työurien pidentämiseen lakisääteiseen eläkeikään asti, esimerkiksi kehittämällä kansallisella ja yritysten tasolla sovellettavia kattavia ikäjohtamisen strategioita sekä kehittämällä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskeville säännöille uusia muotoja, jotka on mukautettu ikääntyneiden työntekijöiden erityistarpeisiin, ja palkitsemalla työntekijöitä, jotka lykkäävät eläkkeelle siirtymistään;

26.

korostaa, että työvoiman ikääntyminen ja työurien piteneminen voivat vaikuttaa myönteisesti talouden elpymiseen ja tulevaan kasvuun; katsoo, että fyysisesti ja/tai henkisesti raskasta työtä tekeville (ikääntyneille) työntekijöille on dynaamisilla työmarkkinoilla tarjottava luovia ratkaisuja, kuten lakisääteisen eläkeiän joustavoittaminen, osa-aikaeläkkeet, työolojen mukauttaminen, elinikäisen oppimisen kannustaminen, työnhakupalveluiden parantaminen tai työpaikasta toiseen siirtymisen helpottaminen pyrittäessä löytämään pysyvä tasapaino työelämän vaatimusten ja työntekijöiden valmiuksien välillä; katsoo, että näin ollen tarvitaan aktiivisia toimia ikäsyrjinnän torjumiseksi valvomalla, että direktiivit 2000/78/EY ja 2006/54/EY pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ja edistämällä aktiivista ikääntymistä koskevaa eurooppalaista kulttuuria siten, että ikääntyneille mahdollistetaan aktiivinen ja ihmisarvoinen elämä; kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään työmarkkinoilla todettua syrjintää koskeviin seuraamuksiin työnantajille suunnattuja kannustimia luoda työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy; kehottaa uudistusten ja työelämän pidentämisen yhteydessä jäsenvaltioita komission avustuksella panemaan tehokkaammin täytäntöön työterveys- ja työturvallisuusdirektiivit;

27.

pitää myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan ikääntyvien henkilöiden olevan osa työmarkkinoita; pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategiassa ei eläkejärjestelmien kunnollisuuteen, kestävyyteen ja riittävyyteen ole kiinnitetty nimenomaista huomiota, vaikka eräiden kyseisessä asiakirjassa mainittujen tavoitteiden saavuttaminen riippuu niistä; ehdottaa näin ollen vihreän kirjan tavoitteiden sisällyttämistä Eurooppa 2020 -strategiaan;

28.

katsoo, että mikäli Eurooppa 2020 -strategia onnistuu, luodaan enemmän varmoja ja laadukkaita työpaikkoja ja näin useammat ihmiset ovat töissä asianmukaisella palkalla ja kunnon työehdoilla, mikä lisää pakollisista sosiaaliturvamaksuista saatavia tuloja, jolloin talouskasvu kiihtyy ja eläkejärjestelmien kestävyys ja riittävyys paranevat;

29.

kannattaa Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti kohdennettua ja aktivoivaa työmarkkinapolitiikkaa, jolla huolehditaan siitä, että tällä hetkellä työmarkkinoilla aliedustettuina olevat ja etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät pääsevät entistä paremmin mukaan työmarkkinoille; katsoo, että EU:n pitäisi kehittää uusia indikaattoreita, joilla seurataan eläkeuudistusten vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin; korostaa, että laittoman työn tekeminen on edelleen yleistä Euroopan unionissa ja että se heikentää sosiaalipolitiikan vaihtoehtoja; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia laitoksia edistämään sosiaalista osallisuutta ja torjumaan laittoman työvoiman käyttöä eläkejärjestelmien tasapainon parantamiseksi;

30.

toteaa, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin (IORP) täytäntöönpano jäsenvaltioissa on yleisesti ottaen viivästynyt; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittaessa toimenpiteitä jäsenvaltioita vastaan varmistaakseen IORP-direktiivin asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon;

31.

myöntää, että tavoitteena olisi oltava tulevien eläkeläisten turvan parantaminen siten, että rahoittavien yritysten kustannukset pysyvät kohtuullisina ja eläkejärjestelmät kestävinä;

32.

muistuttaa, että IORP-direktiivin 15 artiklan 6 kohdassa, joka koskee vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista, säädetään, että ”komissio ehdottaa tarvittavia toimia eritasoisten korkokantojen aiheuttamien mahdollisten vääristymien ehkäisemiseksi ja järjestelmien edunsaajien ja jäsenten etujen suojaamiseksi”; kehottaa komissiota teettämään vaikutustenarvioinnin ennen kuin IORP-direktiiviä tarkistetaan ja ottamaan huomioon, että yleisen suuntauksen mukaan maksuperusteiset järjestelmät yleistyvät ja etuusperusteiset järjestelmät käyvät harvinaisemmiksi;

33.

muistuttaa, että IORP-direktiivissä todetaan, että ”rahoituspalvelujen todellisten sisämarkkinoiden luominen on välttämätöntä yhteisön taloudellisen kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta” ja että ”tämä direktiivi on siten ensimmäinen askel kohti Euroopan tasolla organisoituja ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoita”;

34.

korostaa, että vasta perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) on käytettävä toimivaltaansa täysipainoisesti ja oltava tärkeässä asemassa IORP-direktiivin uudelleenarvioinnin valmisteluprosessissa ja kehitettäessä oikeudellisia säännöksiä, kuten teknisten standardien luonnoksia, ohjeita ja suosituksia vakavaraisuusmenettelyä varten; muistuttaa, että IORP-direktiiviä ei pitäisi soveltaa mihinkään julkista eläketurvaa koskeviin vastuisiin tai ensimmäiseen pilariin kuuluviin työhön liittyviin eläkejärjestelmiin;

35.

pitää Solvenssi II -direktiivin laadullisia elementtejä arvokkaana lähtökohtana tehostettaessa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvontaa; toteaa, että tämä koskee erityisesti hyvään riskinhallintaan liittyviä vaatimuksia;

36.

korostaa, että työmarkkinoiden liikkuvuus unionissa muodostuu lähivuosina keskeisen tärkeäksi tekijäksi työpaikkojen luomisessa ja talouskasvussa; katsoo näin ollen, että kansalaisten luottamus paranee, kun sisäisen ja rajat ylittävän liikkumisen esteet poistetaan; katsoo, että siirrettävyyden puuttumista, pitkiä odotusaikoja, vapaakirjaoikeuden säilymistä, oikeuksien tason säilyttämistä sekä verokohtelun ja vakuutusmatemaattisten periaatteiden eroja on käsiteltävä niiden eläkejärjestelmiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi; korostaa, että aiempaa dynaamisemmilla työmarkkinoilla voi olla myönteinen vaikutus eläkejärjestelmään;

37.

panee merkille, että ensimmäisen pilarin eläkeoikeuksiin sovelletaan asianomaista koordinointiasetusta, mutta että yksinkertaistettuja ratkaisuja kaivataan muihin pilareihin;

38.

toteaa suuntauksena olevan, että maksuperusteiset järjestelmät yleistyvät ja etuusperusteiset järjestelmät käyvät harvinaisemmiksi; toteaa, että tämän seurauksena eläkkeiden tarjoajat siirtävät investointeihin kytkeytyvät riskit eläkesäästäjille; katsoo, että rahastoivien työeläkejärjestelmien moninaisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi on asetettava reunaehtoja kertyneiden eläkeoikeuksien siirrettävyyden suhteen siten, että siirrettävyys alkaa uusien sopimusten yhteydessä, jolloin siirtopyyntö voidaan hyväksyä vain, mikäli maksut kohdistetaan eläketurvaan liittyvään rahastoon; pyytää tekemään perinpohjaisen selvityksen rahastoiviin työeläkejärjestelmiin ja henkivakuutusjärjestelmiin liittyvistä verotusasioista; katsoo rajat ylittävien kysymysten osalta, että EU:n pitäisi keskittyä toiminnassaan selkeästi eläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä koskevien vähimmäisvaatimusten kehittämiseen sekä mainittuja oikeuksia koskevien kansallisten seurantajärjestelmien perustamisen edistämiseen;

39.

pitää suositeltavana sitä, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustettaisiin kansallisia eläketietojen seurantajärjestelmiä, ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia Euroopan unionin laajuisen eläkeseurantajärjestelmän luomiseksi;

40.

panee merkille, että useissa unionin jäsenvaltioissa työeläkejärjestelmien merkitys on tunnustettu, ja katsoo, että EU voi tarjota lisäarvoa koordinoimalla eri järjestelmiä ja rohkaisemalla jäsenvaltioita huolehtimaan sellaisen sosiaalisesti, oikeudellisesti ja taloudellisesti perustellun kehyksen luomisesta, jolla eläkejärjestelmien jäsenille tarjotaan asianmukainen suoja ja jolla taataan eläkkeitä koskevien ymmärrettävien tietojen saatavuus; korostaa, että tapauksissa, joissa jäsenvaltioissa on pakollisia, yksityisten laitosten hoitamia eläkerahastoja, kyseiset järjestelmät olisi arvioitava myös sen perusteella, täyttävätkö ne turvallisuuden, investointien ja varojen luokittelun osalta unionin lainsäädännössä asetetut ehdot ja kriteerit; korostaa periaatetta, että kaikkien työeläkejärjestelmiä koskevien ehdotusten vaikutukset on arvioitava täydellisesti, erityisesti jotta voidaan määrittää niistä aiheutuvat lisäkustannukset ja hallinnollinen rasitus;

41.

katsoo, että jäsenvaltioissa, joissa on perustettu pakollisia työeläkejärjestelmiä, joita ei pääasiassa ole otettu ensimmäiseen pilariin, näiden toisen pilarin eläkejärjestelmien on oltava kaikkia työntekijöitä koskeva oikeus ja että mitään syrjintää ei saa esiintyä iän, sukupuolen, toimialan ja/tai työsopimuksen perusteella;

42.

kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita selvittämään, miten työntekijöiden oikeutta osallistua toiseen pilariin voidaan tukea tehostetun sosiaalisen vuoropuhelun avulla, sekä antamaan ehdotuksia kyseisen pilarin edistämiseksi siellä, missä sitä ei vielä ole; kehottaa niitä myös kehittämään menetelmän, jolla varmistetaan, että tätä rahastoa ja etenkin sen säästöjä koskevaa investointistrategiaa hallinnoidaan yhteisesti;

43.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan eläketurvaa koskevan sosiaalisen ja kansalaisvuoropuhelun kehittämistä ja ottamaan vuoropuhelun tulokset huomioon täysipainoisesti;

44.

on sitä mieltä, että kolmatta pilaria ja sen ongelmatonta rajat ylittävää toimintaa koskevia EU-tason sääntöjä on tarkasteltava sisämarkkinoiden ja etenkin rahoitustuotteiden sisämarkkinoiden asianmukaisen toimivuuden kannalta ja että olisi luotava yhtäläiset toimintaedellytykset; korostaa, että sääntöjen uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon eläkejärjestelmien jäsenten edut;

45.

katsoo, että jos rahoituspalvelujen eri tarjoajien vakavaraisuusjärjestelmiin halutaan johdonmukaisuutta, on sovellettava ”samat riskit – samat määräykset – sama pääoma” -periaatetta ja otettava huomioon kunkin eläketuotteen tai -järjestelmän erityispiirteet;

46.

myöntää, että rajat ylittävien yksilöllisten eläkevakuutusten (kolmas pilari), kuten henkivakuutusten, osalta esteitä vielä on; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia näiden esteiden voittamiseksi ja yleiseksi kehykseksi tämän toiminnan sääntelemiseksi;

47.

toteaa, että EU-lainsäädäntö on hyvin hajanaista kun on kyse eläkkeitä koskevan toimivallan kuulumisesta Euroopan unionille; kehottaa komissiota tarkastelemaan, olisiko tätä sääntelykehystä syytä järkeistää osana lainsäädäntötyön parantamista;

48.

muistuttaa, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV) on jo päätetty perustaa; korostaa, että viranomaiselle on annettava asianmukaiset välineet ja voimavarat, jotta se voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja ottaa asianmukaisesti huomioon etenkin lisäeläkkeiden erikoispiirteet ja -ominaisuudet;

49.

panee merkille, että eläkerahastoja sekä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia säännellään ja valvotaan edelleen erillisinä finanssialan yksikköinä, vaikka näitä toimia käytännössä harjoittavatkin ryhmittymät;

50.

katsoo, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten pääomavaatimuksia koskevassa järjestelmässä on otettava huomioon eläkkeiden erityispiirteet, ja muistuttaa, että vakuutusalan riskit poikkeavat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten riskeistä, erityisesti asioissa, jotka koskevat eläkeoikeuksien ehdollisuutta, eläkesalkkujen kiertoa sekä sitä, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ovat homogeenisen tuotesalkun ylläpitoon tarkoitettuja erityisiä välineitä; korostaa, että tällaisen järjestelmän päätavoitteena olisi parantaa nykyisten ja tulevien eläkeläisten turvaa; katsoo, että tällaisten ehdotusten vaikutukset on arvioitava täydellisesti, erityisesti jotta voidaan määrittää niistä aiheutuvat lisäkustannukset ja hallinnollinen rasitus; on sitä mieltä, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakavaraisuusjärjestelmään tehtävät mahdolliset muutokset on toteutettava nykyisen IORP-direktiivin puitteissa; korostaa, että eläkerahastojen pääomavaatimuksia koskevien kysymysten ratkaiseminen liittyy läheisesti maksukyvyttömyysdirektiivin 8 artiklaan yhteydessä olevien kysymysten ratkaisemiseen asianmukaisella tavalla;

51.

tähdentää – komission vihreässä kirjassa esitetyn toteamuksen tapaan – että IORP-direktiivi perustuu yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevaan Solvenssi I -lähestymistapaan, kun taas lähitulevaisuudessa vakuutusyhtiöt soveltavat riskiperusteista Solvenssi II -järjestelmää myös lisäeläkkeitä koskevaan toimintaansa;

52.

tähdentää, että rahoitusmarkkinat voivat toimia tehokkaasti pelkästään luottamuksen vallitessa, ja katsoo, että luottamus edellyttää toiminnan vakautta koskevia sääntöjä rahoituslaitoksille eikä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten pitäisi muodostaa poikkeusta tästä;

53.

kehottaa komissiota kehittämään ehdotuksia ammatillisia lisäeläkkeitä koskevien laitosten vakavaraisuusjärjestelmää koskevaan päätöksentekoon ja erityisesti, kuten se vihreässä kirjassa ilmoitti, käynnistämään mahdollisimman pian Solvenssi II:n kaltaista vakavaraisuusjärjestelmää koskevan vaikutustenarvioinnin;

54.

panee tarkoin merkille suuret erot maksukyvyttömyysdirektiivin täytäntöönpanossa ja soveltamisessa; toteaa, että vaikka asiaa koskevat säännökset ovat suhteellisen tarkoituksenmukaisia, tulos voi silti olla epäasianmukainen, mikä on vastoin direktiivin tavoitetta; viittaa komission johtopäätökseen, jonka mukaan tietyissä tapauksissa, jotka koskevat direktiivin 8 artiklan mukaisten velvoitteiden toteuttamista, voidaan nostaa esiin kysymys siitä, missä määrin jotkin näistä toimista suojelevat riittävästi työntekijöiden ja eläkeläisten oikeuksia työnantajan maksukyvyttömyyden yhteydessä, ja katsoo, että on käsiteltävä monia kysymyksiä;

55.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin tämän direktiivin täytäntöönpanoa, ryhtymään tarvittaessa jäsenvaltioihin kohdistuviin toimiin ja direktiivin mahdollisen uudelleentarkastelun yhteydessä ottamaan huomioon erityisen tilanteen, joka koskee työnantajan rahoitusvelvoitteita työntekijään tai eläkerahastoon nähden;

56.

katsoo, että työnantajan maksukyvyttömyyttä koskevaa EU:n lainsäädäntöä on vahvistettava, jotta kunkin työntekijän säästöille kyetään tarjoamaan yhdenvertainen suoja riippumatta siitä, millainen heidän työnantajansa eläketurvajärjestelmä on luonteeltaan;

57.

kehottaa selvittämään, voitaisiinko kirjanpidollisiin varauksiin perustuvan toisen pilarin eläkejärjestelmän suojaamiseksi Luxemburgissa ja Saksassa toimivien eläkevakuutusyhdistysten kaltaisia yhdistyksiä suositella muille jäsenvaltioille turvajärjestelyn suojaamiseksi;

58.

on huolestunut siitä, että viranomaiset ja eläkkeenmaksajat eivät tiedota kansalaisille riittävästi eläketurvaa koskevista vaatimuksista, vaihtoehdoista, mahdollisuuksista, eläkekertymistä, todennäköisestä tuotosta ja nykytilanteesta; korostaa, että kansalaisille on annettava tiedot todellisista kustannuksista ja maksuista heidän tehdessään sopimuksia lisäeläkejärjestelmään osallistumisesta ja optimaaliset tiedot eläkkeensä tilanteesta; korostaa jo varhaisessa vaiheessa annetun asianmukaisen talousvalistuksen merkitystä;

59.

toteaa, että on lisättävä avoimuutta ja ilmoitettava kaikki varojen hoitamisesta perittävät maksut ja etenkin yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden kaikista sijoitusvaiheista perittävät maksut; katsoo, että jäsenvaltioiden ja rahastojen eläkekertymistä kansalaisille antamat tiedot on yhdistettävä toimivaksi, avoimeksi ja helppokäyttöiseksi järjestelmäksi unionin tasolla;

60.

katsoo, että uudistettaessa eläketurvajärjestelmiä on muutosten pitkän aikavälin seurauksista ja etenkin eläkkeen määrästä ja vuosittaisten maksuosuuksien kokonaismäärästä kerrottava kansalaisille hyvissä ajoin ja perusteellisesti; toteaa, että uudistukseen on sisällytettävä tehokas ja sujuva siirtymäajan järjestely; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään kampanjoita, joilla kansalaisille annetaan mahdollisuus hankkia tietoa omien eläkepäätöstensä seurauksista ja huolehtia oman eläketurvansa riittävyydestä ja joilla heitä kannustetaan siihen;

61.

on sitä mieltä, että riittävää, turvattua ja kestävää eläkejärjestelmää koskevaa keskustelua jatkettaessa olisi tarkoituksenmukaista luoda eurooppalainen eläkefoorumi, jossa EU:n toimielinten edustajat, työmarkkinaosapuolet ja asianomaisten sidosryhmien edustajat voivat esittää näkemyksensä parhaista käytännöistä ja auttaa valmistelemaan toimintapoliittisia aloitteita toissijaisuusperiaate huomioon ottaen; katsoo, että päällekkäisyyksien välttämiseksi olisi otettava huomioon nykyinen lisäeläkkeitä käsittelevä neuvoa-antava komitea (”eläkefoorumi”);

62.

kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen eläkkeitä käsittelevän erityisen työryhmän perustamista, johon osallistuvat kaikki eläkeasioissa toimivaltaiset pääosastot;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.