(1)

Euroopan investointipankin (EIP) päätehtävä on rahoittaa investointeja Euroopan unionissa, minkä lisäksi se on vuodesta 1963 alkaen rahoittanut unionin ulkosuhdepolitiikkaa tukevia toimia Euroopan unionin ulkopuolella. Näin unionin ulkopuolisten alueiden käytettäväksi tarkoitettuja talousarviovaroja voidaan vastaanottajamaiden hyödyksi täydentää EIP:n taloudellisilla valmiuksilla. Tällä tavoin EIP myötävaikuttaa unionin yleisten pääperiaatteiden ja poliittisten tavoitteiden täytäntöönpanoon ja edistää näin myös kolmansien maiden kehitystä ja unionin vaurautta maailmantalouden uudessa tilanteessa. Unionin ulkosuhdepolitiikkaa tukevat EIP:n toimet olisi jatkossakin toteutettava hyvän pankkitavan mukaisia periaatteita noudattaen.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklassa, tarkasteltuna yhdessä mainitun sopimuksen 208 artiklan kanssa, määrätään, että EIP myötävaikuttaa perussäännössään määrätyin ehdoin niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotka ovat tarpeen unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi.

(3)

Unionin ulkoisten toimien tukemiseksi ja unionin ulkopuolelle tehtävien investointien mahdollistamiseksi ilman, että EIP:n luottokelpoisuus kärsii, suurimmalle osalle unionin ulkopuolisilla alueilla toteutetuista EIP:n toimista on myönnetty komission hallinnoima EU:n talousarviotakuu.

(4)

Viimeksi EU:n takuu vahvistettiin vuosiksi 2007–2011 yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 13 päivänä heinäkuuta 2009 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 633/2009/EY (2).

(5)

Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto, jäljempänä ’takuurahasto’, joka perustettiin takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston päätöksellä (EY, Euratom) N:o 480/2009 (kodifioitu toisinto) (3), toimii likviditeettipuskurina, joka suojaa EU:n talousarviota EIP:n rahoitustoimista ja unionin muista ulkoisista toimista aiheutuvilta tappioilta.

(6)

Sen mukaisesti, mitä päätöksessä N:o 633/2009/EY vaaditaan, komissio ja EIP ovat laatineet EIP:n ulkoisia rahoitustoimia koskevan väliarvioinnin, joka perustuu ”viisaiden henkilöiden” valmistelukomitean valvonnassa suoritettuun riippumattomaan ulkopuoliseen arvioon, ulkopuolisen konsultin arviointiin ja EIP:n tekemiin erityisarvioihin. Valmistelukomitea antoi 12 päivänä helmikuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EIP:lle kertomuksen, joka sisältää sen päätelmät ja suositukset.

(7)

Valmistelukomitean kertomuksen mukaan EU:n takuu EIP:lle on toimiva ja tehokas väline, jolla on merkittävä rahoituksellinen ja poliittinen painoarvo, ja se olisi säilytettävä poliittisten ja valtiollisten riskien kattamiseksi. Mahdollisimman suuren lisäarvon ja EIP:n ulkoisten toimien tuloksellisuuden varmistamiseksi päätökseen N:o 633/2009/EY ehdotettiin tiettyjä muutoksia.

(8)

Kun laaditaan uusi monivuotinen rahoituskehys, EU:n takuun kattamia määriä olisi korotettava merkittävästi, jotta voidaan lisätä EU:n toimien tehokkuutta ja näkyvyyttä sen rajojen ulkopuolella Lissabonin sopimuksen mukaisesti. [tarkistus 2]

(9)

Tämän päätöksen liitteessä II on luettelo maista, jotka saavat tai voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta, ja luetteloa on laajennettu verrattuna päätöksen N:o 633/2009/EY liitteessä I olevaan luetteloon.

(10)

Määrien, jotka katetaan EU:n takuulla kullakin alueella, olisi edelleen oltava enimmäismääriä, jotka EIP voi rahoittaa EU:n takuulla, eikä tavoitteita, jotka EIP:n olisi saavutettava.

(11)

EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien ulottaminen uusiin maihin ilman, että tarkistetaan EU:n takuun piiriin kuuluvan EIP:n rahoituksen enimmäismääriä, supistaisi käytännössä EIP:n ulkoisen valtuuden puitteissa maata kohden käytettävissä olevien EIP:n lainojen määrää. Jotta vältetään EIP:n toiminnan heikkeneminen EIP:n edunsaajamaissa, näitä enimmäismääriä olisi mukautettava vastaavasti.

(12)

Alueellisten enimmäismäärien lisäksi olisi otettava käyttöön 2 000 000 000 euron suuruinen valinnainen valtuus, jäljempänä ’ilmastonmuutosvaltuus’, ja sillä olisi tuettava rahoitustoimia ilmastonmuutoksen lieventämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aloilla kaikilla valtuuden piiriin kuuluvilla alueilla. EIP voisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa tukea asiantuntemuksellaan ja voimavaroillaan viranomaisia että yksityissektoria niiden vastatessa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin ja hyödyntäessä käytettävissä olevaa rahoitusta parhaalla mahdollisella tavalla. Lieventämis- ja sopeutumishankkeissa EIP:n varoja olisi mahdollisuuksien mukaan täydennettävä unionin talousarviosta saatavilla pehmeäehtoisilla varoilla eli yhdistämällä tehokkaasti ja johdonmukaisesti avustuksia ja lainoja ilmastonmuutosta koskevaan rahoitukseen unionin ulkoisen avun yhteydessä. Tämän osalta on asianmukaista sisällyttää komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamaan vuotuiseen kertomukseen yksityiskohtainen selvitys näiden hankkeiden rahoitukseen käytetyistä rahoitusvälineistä, ja siinä olisi yksilöitävä valinnaisen valtuuden piiriin kuuluva EIP:n rahoitus sekä avustusten vastaavat määrät.

(13)

Maiden kelpoisuutta saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta ilmastonmuutoksen lieventämiseen voitaisiin rajoittaa sellaisten maiden osalta, joiden neuvosto ei katso sitoutuneen asianmukaisten ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Neuvosto voi asettaa tällaisia rajoituksia ennen kuin EIP rahoittaa kyseisiä maita ilmastonmuutosvaltuuden mukaisesti. Neuvoston olisi kuultava Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ennen kuin se päättää asettaa rajoituksia.

(14)

EIP:n olisi valmistauduttava toteuttamaan vuodesta 2014 lähtien mahdollinen mikroluottorahoitus, jolla voidaan edistää kaikkein vähävaraisimpien pankkirahoituksen saantia ja kehittää näin vaurautta luovia mikrohankkeita ja vähentää köyhyyttä. [tarkistus 3]

(15)

EIP:n olisi voitava komission suostumuksella investoida uudelleen aikaisemmista toimista peräisin olevat riskipääomien ja erityislainojen takaisinmaksut (reflows), jotta voidaan rahoittaa vastaavia uusia toimia kumppanimaissa, kuten komissio ehdottaa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1638/2006 muuttamisesta (4).

(16)

Ilmastonmuutosvaltuuden alueellisessa jaossa olisi oltava jonkin verran joustoa, jotta käytettävissä oleva rahoitus otettaisiin mahdollisimman nopeasti ja tuloksellisesti käyttöön kolmivuotiskautena 2011–2013 , ja samalla olisi pyrittävä varmistamaan varojen tasapuolinen jakautuminen alueiden välillä tällä kaudella yleisen valtuuden mukaisten ulkoisen avun periaatteiden mukaan.

(17)

Arvioinnissa havaittiin ▐, että EIP:n toteuttamat toimet arvion kattamana ajanjaksona (2000–2009) olivat yleisesti unionin ulkosuhdepolitiikan mukaisia, mutta sitä yhteyttä, joka vallitsee unionin poliittisten tavoitteiden ja näiden tavoitteiden EIP:n toimina tapahtuvan täytäntöönpanon välillä, olisi vahvistettava, selkeytettävä ja jäsenneltävä entisestään.

(18)

Valtuuden johdonmukaisuuden lisäämiseksi, EIP:n ulkoisten rahoitustoimien keskittämiseksi enemmän EU:n politiikkojen tukemiseen ja edunsaajien hyödyn maksimoimiseksi tässä päätöksessä olisi asetettava horisontaaliset korkean tason tavoitteet EIP:n rahoitustoimia kaikissa rahoituksen saajiksi kelpuutetuissa maissa koskevalle valtuudelle hyödyntäen EIP:n suhteellisia vahvuuksia aloilla, joilla se on todistettavasti toiminut hyvin. EIP:n olisi siksi rahoitettava kaikilla tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla hankkeita, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen infrastruktuuriin (erityisesti liikenteeseen ja energiaan, johon kuuluvat uusiutuva energia, uusien energialähteiden tutkimus ja kehitys, energiavarmuus , energiainfrastruktuuri ja muun muassa vesihuollon ja puhtaanapidon kaltaiset ympäristöön liittyvät infrastruktuurit, sekä tieto- ja viestintätekniikkaan) ja paikallisen yksityissektorin kehittämiseen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) hyväksi. Olisi muistettava, että pk-yritysten rahoituksensaannin parantamisella voi olla keskeinen merkitys taloudellisen kehityksen edistämisessä ja työttömyyden torjumisessa. Näillä aloilla EIP:n rahoitustoimien taustalla olevana tavoitteena olisi oltava kumppanimaiden alueellinen yhdentyminen, myös taloudellinen yhdentyminen liittymistä valmistelevien maiden ja naapuruusmaiden sekä unionin välillä. EIP voi tukea EU:n läsnäoloa kumppanimaissa sellaisten suorien ulkomaisten investointien avulla, jotka edistävät teknologian ja tietämyksen siirtoa, joko hakemalla edellä mainituilla aloilla tehtäviä investointeja koskevaa EU:n takuuta tai omalla riskillä.

(19)

Jotta EIP kykenisi auttamaan tehokkaasti pk-yrityksiä, sen olisi toimittava rahoituskelpoisissa maissa yhteistyössä paikallisten rahoitusvälityslaitosten kanssa erityisesti varmistaakseen, että osa taloudellisesta hyödystä välitetään näiden asiakkaille, verratakseen asiakkaan hankkeita unionin kehitystavoitteisiin ja tarjotakseen lisäarvoa markkinarahoitukseen verrattuna. Pk-yritysten tukemiseen suunnattujen rahoitusvälitystoimien olisi oltava täysin avoimia ja niistä olisi raportoitava säännöllisesti EIP:lle. ▐

(20)

Vaikka EIP:n vahvuus on edelleen siinä, että se on selkeästi investointipankki, tämän päätöksen mukaan EIP:n olisi muotoiltava ulkoisten toimiensa kehitysvaikutukset tiiviissä yhteistyössä komission kanssa Euroopan parlamentin demokraattisessa valvonnassa ja noudatettava kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa määrättyjä periaatteita ja vuoden 2005 Pariisin julistuksessa ja vuoden 2008 Accran toimintasuunnitelmassa esitettyjä avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita . Tämä olisi toteutettava konkreettisina toimenpiteinä, joilla erityisesti vahvistetaan EIP:n valmiutta arvioida hankkeiden ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja kehityspoliittisia näkökohtia, myös ihmisoikeuksia ja konflikteihin liittyviä riskejä, ja edistetään paikallisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kuulemista. Huolehtiessaan hankkeen asianmukaisesta tarkistamisesta EIP:n olisi velvoitettava hankkeen toteuttaja järjestämään paikallisia kuulemisia ja julkistamaan niiden tulokset. EIP:n olisi keskitettävä toimiaan lisäksi enemmän niille aloille, joiden rahoituksesta sillä on unionissa vankka kokemus, sekä kunkin maan kehitystä edistäville aloille, kuten muun muassa pk-yritysten ja mikroyritysten rahoituspalvelujen saantimahdollisuuksien kehittämiseen, ympäristöön liittyviin infrastruktuureihin, joihin kuuluvat vesihuolto ja puhtaanapito, kestävä liikenne sekä ilmastonmuutoksen lieventäminen, etenkin uusiutuvan energian osalta. Rahoituksen piiriin voisivat kuulua myös hankkeet, joilla tuetaan terveydenhuoltoa ja koulutusta, erityisesti infrastruktuurin alalla, kun lisäarvoa on selkeästi saatavissa. EIP:n olisi myös vähitellen ja tarpeen mukaan yhteistyössä ▐ kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa lisättävä ▐ ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimiaan. Tämä edellyttää pehmeäehtoisten varojen saantia ja EIP:n ulkoisiin toimiin keskittyvän erikoistuneen henkilöstön ▐ lisäämistä kohtuullisen ajan kuluessa . EIP:n toimien olisi lisäksi oltava yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä ja alakohtaisia uudistuksia koskevia unionin tavoitteita ja painopisteitä täydentäviä. EIP:n olisi myös määriteltävä hankkeiden kehitys- ja ympäristöpoliittisiin näkökohtiin ja niiden tuloksiin liittyvät suoritusindikaattorit.

(21)

Unionin ulkosuhdepolitiikan vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi unionilla on Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jäljempänä ’korkea edustaja’, joka on samalla ▐ komission varapuheenjohtaja ▐.

(22)

Unionin ulkosuhdepolitiikkaa on viime vuosina lisäksi laajennettu ja vahvistettu. Tämä koskee erityisesti liittymistä valmistelevaa strategiaa, Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä Keski-Aasiaa koskevaa EU:n strategiaa, Latinalaista Amerikkaa ja Kaakkois-Aasiaa koskevia uusittuja kumppanuuksia samoin kuin unionin strategisia kumppanuuksia Venäjän, Kiinan ja Intian kanssa. Sama koskee myös unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka nyt on laajennettu kattamaan kaikki kehitysmaat. Vuodesta 2007 alkaen unionin ulkosuhteiden tukena on ollut myös uusia rahoitusvälineitä, joita ovat liittymistä valmisteleva tukiväline, jäljempänä ’IPA’, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline, jäljempänä ’ENPI’, kehitysyhteistyön rahoitusväline, jäljempänä ’DCI’, eurooppalainen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva rahoitusväline, jäljempänä ’EIDHR’, ja vakautusväline.

(23)

Ulkosuhdehallinnon perustamisen vuoksi ja tämän päätöksen voimaantulon seurauksena komission ja EIP:n olisi tarkistettava yhteisymmärryspöytäkirjaa, joka koskee yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/1016/EY (5) tarkoitetuilla alueilla tehtävää yhteistyötä ja koordinointia, sekä tapauksen mukaan ja korkean edustajan suostumuksella ulotettava uusi yhteisymmärryspöytäkirja koskemaan ulkosuhdehallintoa erityisesti asioissa, jotka koskevat EIP:n ja komission välistä säännöllistä ja järjestelmällistä strategisen tason vuoropuhelua, johon olisi sisällytettävä myös ulkosuhdehallinto, ja muita ulkosuhdehallinnon toimivaltaan kuuluvia näkökohtia.

(24)

Liittymistä valmistelevissa maissa EIP:n toimet , joilla pyritään edistämään lähentymistä unioniin, tapahtuvat liittymis- ja Eurooppa-kumppanuuksissa vahvistetussa kehyksessä, jossa eritellään painopisteet kussakin maassa sekä Kosovossa (6) ja jotka muodostavat kehyksen EU:n avulle. Länsi-Balkanilla EU:n poliittisen kehyksen muodostaa vakautus- ja assosiaatioprosessi, jäljempänä ’SAP-prosessi’. Se perustuu asteittain etenevään kumppanuuteen, jossa unioni tarjoaa kaupallisia myönnytyksiä, talous- ja rahoitusapua sekä sopimussuhteita vakautus- ja assosiaatiosopimusten muodossa. IPA:n kautta annettava tuki liittymisen valmisteluun auttaa ehdokkaita ja mahdollisia ehdokkaita valmistautumaan unionin jäsenyyden tuomiin velvoitteisiin ja haasteisiin. Tällä tuetaan uudistusprosesseja, myös mahdolliseen jäsenyyteen valmistautumista. Tuki keskittyy yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen, lainsäädännön yhdenmukaistamiseen unionin säännöstön kanssa, EU:n politiikkojen noudattamisen ja välineiden käytön valmisteluun sekä sellaisten toimien edistämiseen, joilla pyritään taloudelliseen lähentymiseen .

(25)

Pannessaan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklan 3 kohtaa EIP:n olisi pyrittävä tukemaan välillisesti ponnisteluja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2015 kaikilla alueilla, joilla se toimii.

(26)

Naapurimaissa EIP:n toimien olisi oltava osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jossa pyritään vaalimaan erityissuhteita naapurimaihin sellaisen vaurauden ja hyvien naapurisuhteiden alueen kehittämiseksi, joka perustuu unionin arvoihin , kuten demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön tukeutuvat tiiviit ja rauhanomaiset suhteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi unioni ja sen kumppanit panevat toimeen yhteisesti sovittuja kahdenvälisiä toimintasuunnitelmia, joissa määritellään painopisteet muun muassa poliittisten ja turvallisuuteen liittyvien asioiden osalta, kauppa- ja talousasioiden, ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien sekä sellaisten liikenne- ja energiaverkkojen yhdentämisen osalta , kuten Nabucco-kaasuputkihanke ja muut kaasuputkihankkeet, jotka ovat unionin kannalta erityisen kiinnostavia . Välimeren unioni, Itämeren aluetta koskeva EU-strategia, itäinen kumppanuus ja Mustanmeren synergia ovat monenvälisiä alueellisia aloitteita, jotka täydentävät Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää yhteistyötä Euroopan unionin ja kunkin samojen haasteiden edessä olevan ja/tai saman maantieteellisen ympäristön jakavan naapurikumppanimaaryhmän välillä. Välimeren unioni pyrkii elvyttämään Euro–Välimeri-yhdentymisprosessia tukemalla Välimeren molempien puolten vastavuoroista taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää kehitystä ja tukee sosioekonomisen tilanteen parantamista ja solidaarisuuden ja alueellisen yhdentymisen, kestävän kehityksen ja osaamisen lisäämistä korostaen tarvetta lisätä rahoitusyhteistyötä alueellisten ja valtioiden rajat ylittävien hankkeiden tukemiseksi. Välimeren unioni tukee erityisesti tie- ja merenkulkuverkostojen luomista, Välimeren puhdistamista, Välimeren aurinkoenergiasuunnitelmaa, Välimeren liiketoiminnan kehittämisaloitetta, väestönsuojelualoitteita ja Euro–Välimeri-yliopiston perustamista. Itämeren aluetta koskeva EU-strategia tukee Itämeren alueen kestävää ympäristöä sekä optimaalista taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Itäisen kumppanuuden tavoitteena on luoda tarvittavat olosuhteet unionin ja itäisten kumppanimaiden poliittista yhteenliittymistä ja taloudellisen yhdentymisen syventämistä varten , mitä ei voida saavuttaa, elleivät kaikki itäiset kumppanimaat noudata demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita . Venäjän federaatiolla ja unionilla on Euroopan naapuruuspolitiikasta erillinen laaja-alainen strateginen kumppanuus, jota toteutetaan yhteisillä alueilla (Common Spaces) ja etenemissuunnitelmilla (Roadmaps). Niitä täydentää monenvälisellä tasolla pohjoinen ulottuvuus, joka muodostaa kehyksen unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin väliselle yhteistyölle.

(27)

Latinalaisessa Amerikassa EIP:n toimien kehyksenä olisi oltava unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian strateginen kumppanuus. Kuten komission syyskuussa 2009 antamassa tiedonannossa ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus” (7) todetaan, EU:n painopisteinä Latinalaisen Amerikan kanssa tehtävässä yhteistyössä on alueellisen yhdentymisen lisääminen sekä köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen kestävän talous- ja yhteiskuntakehityksen edistämiseksi. Näihin tavoitteisiin olisi pyrittävä ottaen huomioon Latinalaisen Amerikan maiden erilaiset kehitystasot. Kahdenvälistä vuoropuhelua olisi jatkettava sekä unionille että Latinalaiselle Amerikalle tärkeillä aloilla, joihin kuuluvat ympäristö, ilmastonmuutos, katastrofien riskin vähentäminen, energia, tiede, tutkimus, korkeakoulutus, teknologia ja innovointi.

(28)

EIP:n olisi oltava aktiivinen Aasiassa niin dynaamisesti kasvavissa talouksissa kuin vähän vähemmän varakkaissakin maissa. Tällä monimuotoisella alueella unioni on syventämässä strategisia kumppanuuksiaan Kiinan ja Intian kanssa ja uudesta kumppanuudesta ja vapaakauppasopimuksista neuvotellaan Kaakkois-Aasian maiden kanssa. Samaan aikaan kehitysyhteistyö on Aasiaa koskevissa unionin toimintasuunnitelmissa edelleen tärkeällä sijalla; Aasian aluetta koskevalla EU:n kehittämisstrategialla pyritään poistamaan köyhyys tukemalla laaja-alaista kestävää talouskasvua, edistämällä alueen sisäiselle kaupalle ja yhdentymiselle suotuisia olosuhteita ja edellytyksiä, parantamalla hallintotapoja, lisäämällä poliittista ja yhteiskunnallista vakautta sekä tukemalla pyrkimyksiä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen vuonna 2015. Yhteisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen, turvallisuuteen ja vakauteen, hallintotapoihin ja ihmisoikeuksiin liittyviin kysymyksiin sekä luonnononnettomuuksien ja ihmisten aiheuttamien suurvahinkojen estämiseen ja niihin reagoimiseen laaditaan politiikkoja yhdessä.

(29)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2007 EU:n ja Keski-Aasian uuden kumppanuusstrategian, jossa lisätään alueellista ja kahdenvälistä vuoropuhelua sekä EU:n ja Keski-Aasian maiden välistä yhteistyötä aluetta koskevissa merkittävissä kysymyksissä, joita ovat muun muassa köyhyyden vähentäminen, kestävä kehitys ja vakaus. Strategian täytäntöönpanossa on edistytty huomattavasti ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, hyvän hallintotavan ja demokratian, koulutuksen, talouskehityksen, kaupan ja investointien, energian ja liikenteen sekä ympäristöpolitiikan aloilla.

(30)

Etelä-Afrikassa EIP:n toimien kehyksenä olisi oltava EU:n ja Etelä-Afrikan välinen maakohtainen strategia-asiakirja. Siinä todetaan keskeisiksi aloiksi työpaikkojen luominen, valmiuksien kehittäminen palveluntarjonnassa ja sosiaalinen koheesio. EIP:n toimet Etelä-Afrikassa ovat olleet hyvin komission kehitysyhteistyöohjelmaa täydentäviä etenkin siksi, että EIP on keskittynyt yksityissektorin tukemiseen, infrastruktuurilaajennuksiin ja sosiaalitoimeen (asunnot, sähköistäminen , juomaveden puhdistushankkeet ja kunnallistekniikka) kohdistuviin investointeihin. Etelä-Afrikan maakohtaisen strategia-asiakirjan väliarvioinnissa ehdotetaan, että ilmastonmuutosta koskevia toimia lisättäisiin vihreiden työpaikkojen luomista tukevalla toiminnalla.

(31)

Kyseessä oleville alueille annettavan unionin kokonaistuen johdonmukaisuuden lisäämiseksi olisi löydettävä tarvittaessa ja tapauksen mukaan mahdollisuuksia yhdistää EIP:n rahoitus ja unionin budjettivarat esimerkiksi takauksina, riskipääomana ja korkotukina tai investointien yhteisrahoituksena IPA:n, ENPI:n, vakausvälineen, EIDHR:n ja DCI:n kautta hankevalmisteluun ja -toteutukseen myönnettävän teknisen avun ohella. Aina kun EIP:n rahoitusta ja muita EU:n budjettivaroja yhdistetään tällä tavalla, kaikissa rahoituspäätöksissä olisi selvästi yksilöitävä sidottavat resurssit. Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamaan vuotuiseen kertomukseen tämän päätöksen mukaisesti toteutetuista EIP:n rahoitustoimista olisi sisällytettävä niiden budjettivarojen ja rahoitusvälineiden yksityiskohtainen erittely, joita on käytetty yhdistettyinä EIP:n rahoitukseen. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi luotava enemmän synergiaa näiden EU:n rahoitusvälineiden ja EIP:n ulkoisen valtuuden välille.

(32)

Olisi taattava, että EIP:n ulkoiset rahoitustoimet ovat kaikilla tasoilla alkuvaiheen strategisesta suunnittelusta loppuvaiheen hankekehitykseen asti EU:n ulkosuhdepolitiikkojen ja tässä päätöksessä asetettujen korkean tason tavoitteiden mukaisia ja niitä tukevia. Unionin ulkoisten toimien johdonmukaisuuden parantamiseksi komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EIP:n välistä vuoropuhelua politiikasta ja strategiasta olisi edelleen lisättävä. Samaa tarkoitusta varten EIP:n ja komission sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteistyötä ja aikaisessa vaiheessa tapahtuvaa molemminpuolista tietojenvaihtoa olisi lisättävä toiminnallisella tasolla. EIP:n unionin ulkopuolella olevat toimistot olisi sijoitettava mahdollisuuksien mukaan EU:n edustustoihin, jotta edistetään tällaista yhteistyötä samalla kun jaetaan toimintakustannukset. On erityisen tärkeää, että EIP, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto vaihtavat tarvittaessa näkemyksiään aikaisessa vaiheessa ohjelma-asiakirjoja valmisteltaessa, jotta näiden kolmen EU:n elimen toimista saadaan mahdollisimman paljon yhteisvaikutusta.

(33)

Käytännön toimenpiteet, joilla yleisen valtuuden tavoitteet yhdistetään niiden täytäntöönpanoon, olisi vahvistettava alueellisissa toimintaohjeissa ▐. Näiden yleisesti sovellettavien ja tätä päätöstä täydentävien toimintaohjeiden laatimista varten komissiolle, joka toimii tiiviissä yhteistyössä EIP:n kanssa sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tämän toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä, olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti . On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Toimintaohjeiden lähtökohtana olisi oltava EU:n laajempi toimintakehys kullakin alueella, ja niissä olisi otettava huomioon EU:n maakohtaiset strategiat ja pyrittävä varmistamaan, että EIP:n rahoitus täydentää EU:n vastaavaa avustuspolitiikkaa, ohjelmia ja välineitä eri alueilla. Toimintaohjeet olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, kun komissio raportoi vuosittain EIP:n ulkoisesta valtuudesta.

(34)

EIP:n olisi valmisteltava komissiota kuullen EIP:n rahoitustoimien kaavailtua määrää koskeva ohjeellinen monivuotinen ohjelma, jolla varmistetaan takuurahaston rahoittamiseen liittyvä tarkoituksenmukainen budjetointisuunnitelma ja EIP:n arvioidun rahoituksen yhteensopivuus tässä päätöksessä säädettyjen enimmäismäärien kanssa . Komission olisi otettava tämä suunnitelma huomioon budjettivallan käyttäjälle esittämässään tavanomaisessa budjettisuunnitelmassa.

(35)

Komission olisi hankitun myönteisen kokemuksen pohjalta tehtävä vuoden 2012 puoliväliin mennessä ehdotus ”EU:n yhteistyö- ja kehitysfoorumin ” perustamisesta , jotta avustusten ja lainojen yhä lisääntyvään yhdistämiseen unionin ulkopuolisilla alueilla käytettävät mekanismit saataisiin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja järkevästi . Tällaisen ehdotuksen olisi perustuttava vaikutustenarviointiin, jossa määritetään tällaisen foorumin kustannukset ja hyödyt. Komission olisi asiaa tarkastellessaan konsultoitava EIP:a , Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD) sekä muita eurooppalaisia monen- ja kahdenvälisiä rahoituslaitoksia. Tätä tarkoitusta varten komission olisi perustettava työryhmä, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista, Euroopan parlamentin jäsenistä sekä EIP:n ja tarvittaessa EU:n yhteistyö- ja kehitystoimien alalla toimivien muiden laitosten edustajista. Foorumin olisi komission johdolla edistettävä yhteisvaikutusta, tietojenvaihtoa hankekokonaisuuksista ja keskinäiseen luottamukseen perustuvia järjestelyjä, joissa otetaan huomioon eri laitosten suhteellinen etu ja samalla EU:n toimielinten asema ja valtaoikeudet EU:n talousarvion ja rahoituslaitosten lainojen täytäntöönpanossa. Foorumi on erityisen hyödyllinen, kun rahoitetaan kehitystä tai ilmastonmuutoksen torjumista edistäviä hankkeita.

(36)

EIP:a olisi kannustettava suorittamaan kustannus-hyötyanalyysi tarkoituksena vähitellen jaotella kaikki sen ulkoiset toimet maantieteellisesti, jotta voidaan paremmin mukautua kunkin alueen erityispiirteisiin ja edistää kumppanimaiden osallistumista varojen käytännön hallinnointiin ja kyseisten hankkeiden rahoitusseurantaan sekä niiden yhteistä vastuuta näistä asioista. Edellä mainitun analyysin tuloksista riippuen EIP:n olisi harkittava tämän prosessin käynnistämistä siten, että se jakaa Välimeren alueen toimensa, jotka on tähän saakka koottu yhteen Euro–Välimeri-investointivälineen (FEMIP) piiriin, ja perustaa kehitystä edistävän Euro–Välimeri-rahoituslaitoksen, jonka pääosakkaana EIP pysyisi edelleen. Välimeren erityistapauksessa tämä institutionaalinen muutos auttaisi EIP:a tehostamaan toimintaansa Välimeren maissa, parantamaan näkyvyyttään sekä lisäämään taloudellista tukea unionin ensisijaisille hankkeille Välimeren alueella. EIP:n olisi tukeuduttava myös Invest in Med -ohjelmaan, joka mahdollistaa kumppanimaiden yritysten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tehokkaan verkottumisen.

(37)

EIP:a olisi kannustettava lisäämään EU:n ulkopuolella ilman EU:n takuuta toteutettavia toimia ja monipuolistamaan niihin liittyviä rahoitusvälineitään, jotta voidaan edistää takuun käyttöä sellaisten maiden ja hankkeiden hyväksi, joiden edellytykset päästä markkinoille ovat heikot ja joiden yhteydessä takuu näin ollen tuo suuremman lisäarvon . EIP:n olisi tästä syystä lisättävä EU:n ulkosuhdepoliittisten tavoitteiden tukemiseksi omalla riskillä myöntämiensä lainojen määrää etenkin liittymistä valmistelevissa maissa ja naapuruusmaissa sekä investointiluokkaan kuuluvissa maissa muilla alueilla, samoin kuin alhaisemman luokituksen saaneissa maissa silloin kun EIP:lla on riittävät takaukset kolmansilta osapuolilta. EIP:n olisi komission suostumuksella sovittava periaatteet, joita noudatetaan tehtäessä päätöksiä siitä, toteutetaanko hankkeet unionin takuun piirin kuuluvalla valtuudella vai EIP:n omalla riskillä myönnettävällä rahoituksella. Politiikassa olisi erityisesti otettava huomioon kyseisten maiden ja hankkeiden luottokelpoisuus. Kun ulkoista valtuutta uudistetaan vuoden 2013 jälkeiselle ajalle, tätä politiikkaa olisi tarkistettava ja takuun piiriin kuuluvien maiden luetteloa olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon vaikutukset takuurahaston rahoittamiseen.

(38)

EIP:a olisi kannustettava lisäämään valtiotason alapuolisille julkisyhteisöille suunnattuja toimiaan toimintamaissa silloin, kun sillä on riittävät takuut.

(39)

EIP:n olisi laajennettava uusien ja innovatiivisten rahoitusvälineiden kirjoa muun muassa keskittymällä enemmän takausvälineiden kehittämiseen. Lisäksi EIP:a olisi kannustettava myöntämään lainoja paikallisvaluutoissa ja laskemaan liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja paikallisilla markkinoilla edellyttäen, että kumppanimaat toteuttavat tarvittavat rakenneuudistukset, etenkin rahoitusalalla, ja muut EIP:n toimintaa helpottavat toimenpiteet.

(40)

Sen varmistamiseksi, että EIP noudattaa valtuuteen kaikilla alueilla ja osa-alueilla liitettyjä vaatimuksia, EIP:n ulkoiseen toimintaan olisi osoitettava riittävästi henkilöstöä ja varoja kohtuullisen ajan kuluessa . Tähän vaatimukseen sisältyy erityisesti riittävä kapasiteetti EU:n kehitysyhteistyötavoitteiden tukemiseen, EIP:n toimien ympäristö-, yhteiskunta- ja kehityspoliittisten näkökohtien ennakkoarvioinnin lisäämiseen ja tehokkaaseen hankevalvontaan täytäntöönpanon aikana. Mahdollisuuksista lisätä tehokkuutta ja tuloksellisuutta olisi huolehdittava, ja synergiaetuja olisi tavoiteltava aktiivisesti.

(41)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien, unionin ulkopuolella toteutettavien rahoitustoimien osalta EIP:n olisi edelleen pyrittävä lisäämään koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten ja tarvittaessa eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa, mukaan lukien soveltuvin osin yhteistyö alakohtaisten ehtojen osalta ja keskinäinen luottamus menettelyihin, yhteisrahoituksen käyttö ja osallistuminen maailmanlaajuisiin hankkeisiin, esimerkiksi tuen koordinointia ja tuloksellisuutta edistäviin hankkeisiin. Tällaisen koordinoinnin ja yhteistyön avulla olisi oltava mahdollista välttää hankkeiden päällekkäisyys ja EU:n rahoittamiin hankkeisiin liittyvä ei-toivottu kilpailu. Näiden toimien on perustuttava ▐ vastavuoroisuuteen. EIP:n rahoituksessa, joka toteutetaan muiden kansainvälisten rahoituslaitosten tai kahdenvälisten rahoituslaitosten kanssa tehdyillä yhteistyösopimuksilla, on noudatettava tämän päätöksen periaatteita.

(42)

EIP:n olisi unionin ulkopuolisissa yhteisissä toimintamaissa parannettava erityisesti yhteistyötään muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa. Komission, EIP:n ja EBRD:n välillä on tehty kolmenvälinen yhteisymmärryspöytäkirja, joka kattaa kaikki unionin ulkopuoliset yhteiset toimintamaat. Yhteisymmärryspöytäkirjan odotetaan ehkäisevän EIP:n ja EBRD:n keskinäistä kilpailua, ja sen turvin niiden pitäisi pystyä täydentämään toisiaan käyttämällä parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen kummankin suhteellisia etuja. Pöytäkirjan avulla olisi myös lähennettävä niiden menettelyjä kohtuullisen ajan kuluessa. Olisi pohdittava edelleen näiden kahden pääasiassa eurooppalaisella pääomalla toimivan pankin välisten yhteyksien tiivistämistä tulevaisuudessa, sillä tavoitteena on optimoida unionin ulkoisten toimien rahoitusvälineiden käyttö.

(43)

EIP:n raportointia ja tietojen välitystä komissiolle olisi lisättävä, jotta komissio voi parantaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavaa vuotuista kertomustaan tämän päätöksen mukaisesti toteutetuista EIP:n rahoitustoimista. Kertomuksessa olisi erityisesti arvioitava sitä, ovatko EIP:n rahoitustoimet toimintaohjeet huomioon ottaen tämän päätöksen mukaisia, ja siinä olisi oltava EIP:n tuomaa lisäarvoa koskevat osiot , joissa käsitellään esimerkiksi tukea EU:n ulkosuhdepolitiikalle ja valtuuteen liittyviä vaatimuksia, rahoitettujen toimien laatua ja asiakkaalle välittyvää taloudellista hyötyä, sekä komission, EBRD:n, muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisten avunantajien välistä yhteistyötä, myös yhteisrahoitusta, koskevat osiot. Kertomuksessa olisi arvioitava myös, millä tavoin EIP ottaa taloudellisen, rahoituksellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioon rahoittamiensa hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa. Siihen olisi sisällytettävä myös erityinen osio, jossa arvioidaan yksityiskohtaisesti toimia, joita EIP on toteuttanut päätöksellä N:o 633/2009/EY vahvistetun nykyisen valtuuden noudattamiseksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä EIP:n toimiin, joissa turvaudutaan offshore-rahoituskeskusten rahoitusvälineisiin . EIP:n olisi varmistettava rahoitustoimissaan, että sen heikosti säänneltyjä tai yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevat toimintalinjat pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta edistetään kansainvälistä veropetosten ja veronkierron torjuntaa. Kertomuksessa olisi arvioitava hankkeiden sosiaalisia ja kehityspoliittisia näkökohtia. Kertomus olisi julkistettava, jotta kansalaisyhteiskunta ja vastanottajamaat voivat ilmaista kantansa siihen. Kertomuksessa olisi tarvittaessa viitattava olosuhteiden merkittäviin muutoksiin, joiden mukaan valtuuden mukautukset ennen sen voimassaolon päättymistä olisivat perusteltuja. Kertomukseen olisi erityisesti sisällytettävä yksityiskohtainen erittely tämän päätöksen mukaisesta EIP:n rahoituksesta yhdistettynä kaikkiin unionin rahoitusvaroihin ja muiden avunantajien rahoitukseen ja siten annettava yksityiskohtainen selvitys rahoitustoimien aiheuttamasta taloudellisesta riskistä.

(44)

EIP:n rahoitustoimia olisi edelleen hallinnoitava EIP:n omia sääntöjä ja menettelyjä noudattaen, mukaan lukien soveltuvat valvontatoimenpiteet ja toimenpiteet veronkierron välttämiseksi, sekä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjä ja menettelyjä noudattaen,

a)

27 567 000 000 euron suuruinen yleinen valtuus

b)

2 000 000 000 euron suuruinen ilmastonmuutosvaltuus.

a)

paikallisen yksityissektorin kehittäminen, erityisesti pk-yritysten tukeminen;

b)

sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittäminen, mukaan lukien liikenne, energia, ympäristöön liittyvät infrastruktuurit sekä tieto- ja viestintätekniikka ;

c)

ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen sellaisena, kuin ne määritellään 2 artiklan 4 kohdassa.

a)

komission ja/tai tapauksen mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon laatimat strategiset asiakirjat, kuten maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, maa- ja alueohjelmat, toimintasuunnitelmat ja liittymistä valmistelevat asiakirjat;

b)

EIP:n strategiset suunnitteluasiakirjat ja hankekokonaisuuden valmistelu;

c)

muut poliittiset ja toiminnalliset näkökohdat.

a)

valuutansiirtojen estyminen;

b)

pakkolunastus;

c)

sota tai kansalaislevottomuudet;

d)

oikeussuojan epääminen sopimusrikkomustapauksissa.

A.

Liittymistä valmistelevat maat: 9 166 000 000 euroa

B.

Naapuruus- ja kumppanuusmaat: 13 664 000 000 euroa

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

C.

Aasia ja Latinalainen Amerikka: 3 837 000 000 euroa

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

D.

Etelä-Afrikan tasavalta: 900 000 000 euroa