3.5.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/39

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni”

KOM(2010) 546 lopullinen

2011/C 132/07

Esittelijä: Gerd WOLF

Toinen esittelijä: Erik SVENSSON

Komissio päätti 6. lokakuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni

KOM(2010) 546 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. maaliskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. maaliskuuta 2011 pitämässään 470. täysistunnossa (maaliskuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 184 puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1   Innovaatiot tuovat mukanaan edistystä, kasvua, sosiaalista turvaa, hyvinvointia ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyttä. Niiden avulla on pyrittävä kohtaamaan suuret yhteiskunnalliset haasteet. Ne tarvitsevat ja tukevat optimismia ja itseluottamusta heijastavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka voi maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa johtaa edistyksen jatkumiseen sekä rakentavaan dynamiikkaan. Kukoistaakseen innovointi edellyttää eurooppalaista lähestymistapaa ja EU:n yhtenäismarkkinoita, joilla avainrooli on eurooppalaisella tutkimusalueella ja tehokkaalla T&K-puiteohjelmalla.

1.2   Näin ollen komitea pitää komission tiedonantoa ja sen tavoitteita sekä 25.–26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen kilpailuneuvoston päätelmiä samasta aiheesta tervetulleina ja tukee niitä lähtökohtaisesti. Innovaatiounionin käsite on yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä osista.

1.3   Komitea pitää erityisen tervetulleena, että innovaatio ymmärretään ja määritellään kattavasti ja verkottuneesti, ja että se kattaa siis tutkimuksen, teknologian ja tuotteiden lisäksi myös kaikki ihmisten vuorovaikutuksen ja järjestäytymisen muodot, kuten sosiaalipalvelut, toimintamenettelyt, liiketoimintamallit, designin, tuotemerkit, tuotantoprosessit ja palvelut sekä näiden moninaiset vuorovaikutukset. Sosiaalisten innovaatioiden osalta komitea kannattaa myös työmarkkinaosapuolten kuulemista niiden muotoilussa.

1.4   Komitea kannattaa ajatusta innovaatiokumppanuuksista, jos niiden hallinto on hyvin määritelty ja jos ne ovat yhteensopivia jo käynnistettyjen prosessien ja välineiden kanssa tai pohjautuvat niihin, ja jos ne eivät ole ristiriidassa hallintomenettelyiden virtaviivaistamisen ja yksinkertaistamisen kanssa. Komitea suosittaa, että toteutus aloitettaisiin erityisen toivottavalla, aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevällä innovaatiokumppanuudella ja että sen avulla kerättäisiin kokemuksia. Tämä tarjoaisi lisäksi hyvän esimerkin yhteiskunnallisten ja tieteellis-teknisten innovaatioiden yhteistoiminnasta.

1.5   Komitea suosittaa tukitoimenpiteiden, taloudellisten tukien ja arviointikriteereiden mukauttamista sekä vähittäin eteneviin innovaatioihin, jotka reagoivat vallitseviin markkinavoimiin ja yhteiskunnan tarpeisiin että vallankumouksellisimpiin innovaatioihin, jotka muovaavat markkinavoimia ja luovat uusia yhteiskunnallisia tarpeita, mutta joiden on usein selvittävä ensin erityisen vaikeasta taloudellisesti tuottamattomasta alkuvaiheesta.

1.6   Eurooppalaisen yhteisöpatentin kiireiseen tarpeeseen liittyen komitea pitää hyvin tervetulleena ja tukee painokkaasti komission uusinta asiaan liittyvää ehdotusta. Ehdotus mahdollistaa osallistuville jäsenvaltioille koituvien patentointikustannusten merkittävän vähentämisen ja on tärkeä askel kohti lopullista EU-patenttia.

1.7   Komitea korostaa pk-yritysten ja mikroyritysten tärkeää roolia innovointiprosessissa ja suosittaa myös tuen ja toimenpiteiden räätälöimistä niiden erityistarpeisiin. Lisäksi olisi suositeltavaa harkita, voidaanko hiljattain perustetut yritykset vapauttaa sopivaksi määräajaksi suuresta osasta tavanomaisia velvollisuuksia ja sääntöjä, miten se olisi mahdollista ja voitaisiinko sen lisäksi luoda muita erityisiä kannustimia. Tämä koskee myös osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä.

1.8   Oleellisena poliittisena tehtävänä on luoda luotettavat, innovaatiomyönteiset Euroopan laajuiset riittävän joustavat toimintaedellytykset, jolloin mahdolliset keksijät ja innovointiprosessit vapautetaan pirstoutuneiden ja pullistelevien sääntelypuitteiden ja 27 jäsenvaltion ynnä komission byrokratioiden taakasta. Tämä lannistaa ja viivästyttää uusien ja hyvien innovaatioiden kehittämistä todellisiksi innovaatioiksi, mikä aiheuttaa maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopalle haitan, joka on välttämättä poistettava. Siksi tarvitsemme henkistä asennetta, jossa edistystä ja innovointia ei pidetä riskinä vaan mahdollisuutena ja tarpeena, jota on tuettava ja toteutettava kaikin yhteiskunnallisin voimin.

1.9   Siksi komitea suosittaa, että panostetaan mahdollisimman paljon innovaatioiden pikaista täytäntöönpanoa ja innovaatiounionin luomista estävien tai vaikeuttavien esteiden poistamiseen. Vaikka komitea on ilahtunut patenttiasian mahdollisesta merkittävästä edistymisestä, niin valtaosa jäljellä olevista ongelmista on samoja, jotka estävät sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen tutkimusalueen toimeenpanon loppuunsaattamisen. Yksinkertaistamisesta, yhdenmukaistamisesta sekä luotettavuuden ja liikkumavaran tarjoamisesta ei saa luopua! Komitea pitää tervetulleena tähän liittyviä komission hiljattain julkaisemassa vihreässä kirjassa (1) hahmoteltuja pyrkimyksiä, joista se antaa erillisen lausunnon. Komitea pyytää kuitenkin erityisesti myös jäsenvaltioita ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoita ottamaan tämä tehtävä omakseen ja antamaan panoksensa ratkaisun löytämiseksi.

2.   Komission tiedonannon pääsisältö

2.1   Komissio ehdottaa Eurooppa 2020 -strategian puitteissa yhtenä seitsemästä lippulaivahankkeesta yhdennettyä lähestymistapaa otsikolla ”innovaatiounioni”. Tässä aloitteessa EU:n tulisi ottaa kollektiivinen vastuu strategisen, osallistavan ja yrityslähtöisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan luomisesta, jotta voidaan ratkaista suuria yhteiskunnallisia haasteita, parantaa kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja. Tällä täydennetään muita lippulaivahankkeita, kuten teollisuuspolitiikkaa koskevaa hanketta, jonka tavoitteena on varmistaa vahva, kilpailukykyinen ja monipuolinen teollisuuden arvoketju ja kiinnittää erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

2.2   Kymmenkohtaisessa luettelossa hahmotellaan eri toimintatarpeet, jotka kattavat toimia seuraavilla eri alueilla: tietämysperustan vahvistaminen, hyvien ideoiden saaminen markkinoille, sosiaalisen ja alueellisen koheesion maksimoiminen, EU:n toimintalinjojen laajentaminen EU:n ulkopuolelle, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien uudistaminen ja arviointi sekä eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien luominen.

2.3   Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi asetetaan 34 kohdan ohjelma, joka muodostaa tiedonannon pääosan ja jossa ehdotetaan jäsenvaltioiden omaehtoisia sitoumuksia sekä esitellään komission suunnittelemat toimenpiteet.

2.4   Kolmessa liitteessä käsitellään seuraavia aiheita ja toimenpiteitä:

—	hyvin toimivien kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien ominaispiirteet

—	tutkimuksen ja innovoinnin tulostaulu

—	eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet.

3.   Yleistä

3.1   Aiheen merkitys: Innovaatiot tuovat mukanaan edistystä, kasvua, sosiaalista turvaa, hyvinvointia ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyttä. Niiden on autettava kohtaamaan suuret yhteiskunnalliset haasteet. Ne tarvitsevat ja tukevat optimismia ja itseluottamusta heijastavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka voi maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa johtaa edistyksen jatkumiseen sekä rakentavaan dynamiikkaan. Näin ollen Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaiseva ”innovaatiounioni” on keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategiaa. Innovaatiounioni-hanke auttanee myös EU:ta saavuttamaan Lissabonin strategiassa asettaman tavoitteensa: ”T&K-menojen osuuden nostaminen 3 prosenttiin EU:n bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä voisi luoda 3,7 miljoonaa työpaikkaa ja kasvattaa vuotuista bruttokansantuotetta lähes 800 miljardilla eurolla vuoteen 2025 mennessä”. Tämä tarkoittaa, että jopa budjettirajoitteiden aikoina EU:n ja jäsenvaltioiden on investoitava entistä enemmän koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin.

3.2   Innovaatiot ja niiden ympäristö: Innovointi koskee koko laajuudessaan kaikkia yhteiskunnallisia, taloudellisia, koulutuksellisia, tieteellisiä, teknisiä, kulttuurisia sekä työpaikkoihin ja organisaatiotasoihin liittyviä näkökohtia ja toimia. Innovoinnin laajennettu käsite sisältää tuotteet ja palvelut sekä tekniset, sosiaaliset ja toiminnalliset aktiviteetit kaikilla sektoreilla ja kaikenlaisissa organisaatioissa, mukaan lukien yritykset, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, säätiöt sekä julkisen alan organisaatiot. Innovaatiot eivät välttämättä synny lineaarisessa prosessissa, vaan erilaisten lähtötilanteiden verkottumisesta ja nivoutumisesta. Innovaatiot menestyvät siis terveessä ”taloudellisessa ja sosiaalisessa ekosysteemissä”, joka muodostuu erilaisten käsitteiden ja taitojen sekoituksesta ja yhdistymisestä.

3.3   Kilpailukykyä ja tutkimusta käsittelevät neuvoston työryhmät: Mainitusta syystä on tärkeää, että kilpailukykyä ja tutkimusta käsittelevät neuvoston työryhmät toimivat yhdessä ja päätyvät yhteiseen tulokseen sekä sovittavat politiikkaansa yhteen muiden läheisten alojen, kuten teollisuus-, koulutus-, energia- ja tietoyhteiskuntapolitiikan kanssa sekä muodostavat tiiviin yhteyden muihin – etenkin yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja työllisyyttä koskeviin – lippulaivahankkeisiin.

3.4   Periaatteellinen hyväksyntä ja tuki: Edellä esitetyn perusteella komitea pitää komission tiedonantoa ja sen tavoitteita sekä 25.–26. marraskuuta 2010 ja 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen neuvoston päätelmiä samasta aiheesta tervetulleina ja tukee niitä lähtökohtaisesti.

Komitea kannattaa erityisesti seuraavia ehdotettuja toimia:

—	innovoinnin määrittely (2), joka kattaa tieteen ja teknologian, mutta myös liiketoiminta- ja organisaatiomallit ja -prosessit, designratkaisut, brändin luomisen ja palvelut

—	epäedullisiin toimintapuitteisiin puuttuminen, esteiden purkaminen, prosessien yksinkertaistaminen, eurooppalaisen yhteistyön helpottaminen

—	kaikkien asianomaisten toimijoiden ja alueiden ottaminen mukaan innovaatiosykliin

—	julkisten hankintojen hyödyntäminen innovoinnin merkittävänä lisäpotentiaalina

—	Euroopan aluekehitys- ja rakennerahastojen hyödyntäminen täysimääräisesti tutkimus- ja innovaatiokapasiteetin kehittämiseksi

—	Euroopan sosiaalirahaston hyödyntäminen täysimääräisesti sosiaalisten innovaatioiden tukemiseksi

—	pk- ja mikroyritysten puiteohjelmaan osallistumisen helpottaminen ja niiden rahoituksen saannin parantaminen

—	huippuosaamisen edistäminen koulutuksessa ja taitojen kehittämisessä

—	yliopistojen kehittäminen maailmanluokan tasolle

—	eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttaminen vuoteen 2014 mennessä sekä avointen, huipputasoa edustavien ja houkuttelevien tutkimusjärjestelmien edistäminen

—	yhtenäismarkkinoiden luominen innovaatioille

—	sopimukseen pääseminen EU:n yhteisöpatentista

—	yhteiskunnan haasteiden ratkaiseminen.

3.4.1   Lausunnon pääkohdat: Tiedonanto on niin laaja, ettei sen kaikkia näkökohtia pystytä tässä käsittelemään. Siksi lausunnossa käsitellään ensisijaisesti niitä kohtia, jotka vaativat erityistä huomiota tai lisäselvityksiä. Samalla ei tule kuitenkaan unohtaa, että komitea kannattaa lähtökohtaisesti tiedonannon kokonaistavoitetta ja useita esitettyjä yksittäisiä toimia.

3.5   Tähänastisten prosessien ja menestysten huomioiminen: Tiedonanto sisältää uusia osia ja ehdotuksia, siinä luodaan yhteyksiä eri politiikanaloihin. Näin komissio pyrkii luomaan kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen politiikan. Monet tiedonannon sisältämistä tilanneanalyyseistä ja mainituista tavoitteista koskevat ongelmia ja kysymyksiä, joita on käsitelty jo pitkään aikaisemmissa komission tiedonannoissa, ETSK:n lausunnoissa ja neuvoston päätöksissä (esimerkiksi Ljubljanan prosessi). Tätä varten on jo ryhdytty laajoihin toimiin ja käynnistetty lukuisia prosesseja (3), jotka tulisi ottaa huomioon ja tunnustaa sekä jatkaa entistä selkeämmin, jotta komission ja muiden toimijoiden tähänastiset saavutukset eivät jäisi unohduksiin vaan niitä päinvastoin voitaisiin hyödyntää. Ehdotetut uudet lisätoimenpiteet ja -välineet tulisi mukauttaa jo käynnissä oleviin prosesseihin, niiden ei tulisi aiheuttaa lisäongelmia tai päällekkäisyyksiä, ja niiden valinnassa tulisi huolehtia tarvittavasta jatkuvuudesta, oikeudellisesta luotettavuudesta sekä vakaudesta (4).

3.6   Yksinkertaistaminen: Esitettyjen uusien toimenpiteiden, kuten innovaatiokumppanuuksien (ks. kohta 4.4), tulisi siis tarjota lisäarvoa käytössä oleviin toimenpiteisiin verrattuna. Tämä tarkoittaa, että tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvia EU:n rahoitusvälineitä on yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava (ks. kohta 3.8.2) ja ohjelmien hakuprosessia on yksinkertaistettava, mutta samalla huippuosaaminen on säilytettävä ohjaavana kriteerinä. Tutkimustulosten saatavuutta olisi parannettava ja helpotettava, esimerkiksi parantamalla tiedon ja osaamisen siirtoa (5) (ks. myös kohta 3.8.3 ja alaviite 12).

3.7   Liikkumavaran tarjoaminen: Ideoita, hahmotelmia ja löytöjä, jotka ovat innovaatioiden siemeniä, ei voida jo määritelmiensä mukaan ennakoida. Innovaatioiden syntyminen ja kehittyminen edellyttää riittävästi liikkumatilaa sekä kannustavia ja luotettavia toimintapuitteita. Liikkumavaran, tukemisen ja tunnustamisen lisäksi asianmukaisen kasvupohjan luovuudelle ja innovoinnille tarjoaa itsenäinen toiminta, yrittäjyys, riskivalmius ja riskien hyväksyminen. Pääasiallisena poliittisena tehtävänä on näin ollen innovaatiomyönteisen ”taloudellisen ja sosiaalisen ekosysteemin” tarjoaminen, kyseisten Euroopan laajuisten toimintapuitteiden luominen sekä mahdollisten keksijöiden ja innovaatioprosessien suojeleminen ylivoimaisen mutkikkailta ja pirstaleisilta sääntelypuitteilta ja byrokratialta (ks. kohdat 3.12 ja 3.13).

3.7.1   Keskittäminen ja leveä rintama: On olemassa tiettyjä, selkeästi määriteltäviä kehitystavoitteita, kuten energia- ja ilmasto-ongelman ratkaiseminen (6), jotka mahdollisesti vaativat käytettävissä olevien resurssien keskittämistä. Yhtä tärkeää on kuitenkin riittävän laaja-alainen moninaisten ja mahdollisesti verkottuneiden kehityslinjojen muodostama ”taloudellinen ekosysteemi”. Muussa tapauksessa vaarana on, että nimenomaan toivotut ratkaisut suljetaan ennenaikaisesti ulkopuolelle, sillä vaikka ne ovat täysin uudenlaisia ja innovatiivisia, niiden potentiaali saattaa jäädä tunnistamatta jopa asiantuntijoiden tarkastelussa. Vaarana olisi, että edelläkävijöinä toimimisen sekä johtavien muotisuuntauksien luomisen sijasta seuraamme Euroopassa muutaman askeleen muiden toimijoiden perässä ja menetämme asemia maailmanlaajuisessa kilpailussa. Viimeksi mainittu on keskitetyn suunnitelmatalouden ominaisuus. Tällaisen talousmallin piirteitä on vältettävä kaikin keinoin, ja samalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

3.7.2   Markkinavoimat: Tavallisesti innovointiprosessi edellyttää osviittaa vallitsevilta markkinavoimilta ja kysynnältä, ja sillä pyritään tyydyttämään ne entistä paremmin. Sen sijaan todella suurten innovaatioiden ominaisuuksiin kuuluu, että ne muotoilevat markkinavoimia ja luovat uudenlaista kysyntää ja uusia markkina-alueita (7). Tämäntyyppiset innovoinnit tarvitsevat erityistä tukea kriittisen ja tuottamattoman alkuvaiheen aikana, ennen kuin ne saavuttavat tunnustusta ja taloudellisen läpimurron ja ennen kuin ne osoittavat valtavan taloudellisen vaikutuksensa.

3.8   Pirstoutuneisuus: Komissio väittää jälleen, että eurooppalainen tutkimus- ja innovointiala on pirstoutunut. Vaikka tämä toteamus kuvaa useaa tilanteen tärkeää osa-aluetta, se pitää vain osittain paikkansa, ja sitä tulisi tarkentaa.

3.8.1   Olemassa olevat yhteistyöverkot: Tosiasia on, että sekä elinkeino- että tutkimusalalla (8), mutta myös sosiaalitaloudessa ja luovilla aloilla on jo kauan ollut olemassa eurooppalaisia ja monissa tapauksissa jopa maailmanlaajuisia yhteyksiä ja yhteistyöverkostoja (9), joiden rajat määrittyvät yhä uudelleen yhteistyön ja kilpailun vuorovaikutuksessa. Kyse on asianomaisten toimijoiden ja heidän järjestöjensä merkittävistä itseohjautuvista järjestäytymisprosesseista. Komission tulisi panna nämä prosessit merkille sekä tunnustaa ne, tukea niitä ja myös rakentaa niiden varaan. Juuri tällaisia tärkeitä prosesseja erityisesti ajatellen tulisi poistaa vielä olemassa olevat sisämarkkinoiden esteet eurooppalaisen innovointialueen edistämiseksi.

3.8.2   Säännöstöjen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen: Jäsenvaltioiden on pyrittävä asteittain yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan oikeudellis-hallinnolliset ja rahoitussäännöt (10) sekä keskenään että komission kanssa. Kyse on tärkeästä askeleesta kohti eurooppalaisten sisämarkkinoiden, eurooppalaisen tutkimusalueen ja komission tavoitteena olevan eurooppalaisen innovointialueen toteuttamista. Mikäli komissio tarkoittaa pirstoutuneisuudella kyseisten sääntöjen nykyisiä eroavaisuuksia, ylisääntelyä, päällekkäisyyksiä ja mutkikkuutta, niin komitea yhtyy tähän kantaan varauksetta.

3.8.3   Komitean aikaisemmat lausunnot: Pirstoutuminen ja erilaisten sääntöjen ja välineiden aiheuttama sekaannus vallitsee kuitenkin paitsi jäsenvaltioiden välillä myös komission sisällä. Komitea on jo laatinut lausunnon nimenomaan tästä kysymyksestä ja vahvistaa siinä annetut suositukset (11). Komitea on myös jo kannattanut näitä tärkeitä tavoitteita lausunnoillaan, jotka se on antanut jäsenvaltioiden yhteisestä tutkimusohjelmien suunnittelusta (12), T&K-puiteohjelmasta, innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa (13) sekä tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten yhteistyöstä (14). Komitea muistuttaa suosituksistaan, jotka koskevat tutkimustulosten levittämistä, siirtämistä ja hyödyntämistä ja erityisesti erityisen internet-hakukoneen kehittämistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi (15).

3.8.4   Tutkimusinfrastruktuurit: Myös kalliit infrastruktuurit voivat olla esimerkki pirstoutumisesta, jos niiden hyödyntäjänä ja rahoittajana ei ole kansainvälistä yhteisöä. Joidenkin infrastruktuurien vaatimat investoinnit ja käyttökustannukset sekä myös optimaalinen käyttöaste ja hyödyntäminen saattavat ylittää yhden jäsenvaltion resurssit ja tarpeet. Komitea tukee alaviitteessä esitettyä komission näkökantaa (16) kaikilta osin. Näin ollen yhteinen eteneminen tarjoaisi näissä tapauksissa selkeästi lisäarvoa (17), ja siksi tässä on pyrittävä jäsenvaltioiden ja EU:n yhteiseen kokonaisrahoitukseen.

3.9   EU-yhteisöpatentti: Yhteisöpatentin puuttuminen tarkoittaa torjuttavaa, kallista ja vahingollista pirstoutuneisuutta, jonka korjaaminen lisäisi EU:n kilpailukykyä ja olisi myönteinen signaali kaikille muille innovaatiounionin aloille. Tämä eurooppalaisen teollisuus- ja innovointipolitiikan heikko kohta on saanut komission toistuvasti etsimään hyväksyttävää ratkaisua. Komitea onnitteleekin komissiota sen hiljattain (14. joulukuuta 2010) esittämästä ehdotuksesta parantaa – EU-sopimusten mukaisesti – osallistuvien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voitaisiin löytää merkittävä osaratkaisu matkalla kohti (kaikkien jäsenvaltioiden käyttämää) lopullista EU:n yhteisöpatenttia. Komitea kehottaa parlamenttia (18) ja neuvostoa hyväksymään ehdotetun menettelyn ratkaisevana ja tärkeänä edistysaskeleena tiellä kohti lopullista EU-patenttia. Komitea yhtyy komission käsitykseen (19), jonka mukaan tämä on taloudellisesti välttämätöntä ja poliittisesti hyväksyttävää.

3.10   Ihmisten vuorovaikutus ja järjestäytymismuodot. Ihmisten vuorovaikutuksen ja järjestäytymismuotojen laajalla alalla on huomattavasti innovointipotentiaalia. Komitea kannattaa komission tavoitetta tukea tätä alaa sen koko laajuudessaan, joka käsittää yhteiskunnalliset, taloudelliset, tieteelliset, tekniset, ekologiset, kulttuuriset sekä työpaikkoihin ja organisaatiotasoihin liittyvät näkökohdat ja sovellukset. Tämä koskee uudenlaisia yritys- ja järjestömalleja ja -prosesseja, yksityisiä, julkisia ja yleishyödyllisiä palveluita, koulutusta, tiedotusvälineitä sekä taidetta ja viihdettä, eli kaikkia inhimillisen toiminnan ja yhteiselon näkökohtia.

3.10.1   Yritykset ja työpaikat – työntekijöiden rooli: parhaat tavat työn organisoimiseksi ovat tärkeitä kilpailukyvyn lisääjiä. Siksi innovatiiviset työpaikat lisäävät henkilöstön suorituskykyä ja parantavat yrityksen tulosta. Yrityksen ja sen henkilöstön innovatiivisuus näkyy kykynä kehittää ja parantaa tuote- tai palvelukonsepteja tai yhteiskunnallisia tai toiminnallisia konsepteja niin, että ne luovat lisäarvoa asiakkaille. Tärkeä asema tässä on jatkuvalla oppimisella ja kumulatiivisella kokemuksella. Työntekijöillä on tässä tärkeä rooli tietämyksen ja ideoiden lähteenä, ja tätä potentiaalia tulisikin hyödyntää entistä paremmin. Eri hierarkkisten tasojen läpäisevyyden parantaminen auttaisi viestittämään uusista ideoista ja ehdotuksista.

3.10.2   Työmarkkinaosapuolten yhteistyö: Yritystasolla avaintekijä on työmarkkinaosapuolten välinen luottamus ja yhteistyö, kaukokatseisuus, osaaminen, motivaatio, sitoutuminen ja tehokas innovaatiohallinta.

3.10.3   Palvelut ja julkiset hankinnat: Julkinen sektori voi itsekin olla innovaatioiden vauhdittaja. Komitea yhtyy komission (liitteessä I) esittämään näkemykseen, jonka mukaan julkinen sektori tarjoaa kannustimia innovoinnin vauhdittamiseen omissa organisaatioissaan ja julkisten palvelujen toteutuksessa. Tämä kattaa varsinaiset (yksityiset ja julkiset) palvelualat, mutta myös tuotantoteollisuusyritykset, jotka pyrkivät hankkimaan uusia kilpailuetuja palvelujen avulla. Innovaatiounionin on lähetettävä selkeä viesti siitä, että EU aikoo päättäväisesti hyödyntää tätä (yksityistä ja julkista) potentiaalia.

3.10.4   Sosiaaliset innovaatiot: Sosiaalisilla innovaatioilla tulisi täyttää ne tarpeet, joita markkinat tai julkinen sektori eivät täytä riittävän hyvin Tämä koskee uusia käyttäytymis- ja vuorovaikutusmalleja, institutionaalisia järjestelyitä ja verkostoja. Sosiaalisissa innovaatioissa yhdistyvät usein teknologiset ja ei-teknologiset sovellukset, ja ne kytkeytyvät esim. tiivistyviin tuottaja–käyttäjä-vuorovaikutussuhteisiin, rakenteiden kehittämiseen ja sitä tukeviin toimintamalleihin sekä teknologian käyttöönottoon. Teknologian (kuten ICT) monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa uudenlaiset yhteistyö-, toiminta- ja hallintotavat. Komitea pitää tervetulleena, että komissio kuulee työmarkkinaosapuolia selvittääkseen, miten osaamistalous voi levitä kaikille ammattitasoille ja toimialoille.

3.11   Innovaatiounionin käsite: Komitea pitää innovaatiounionin käsitettä sopivana tiivistämään ja kattamaan komission tiedonannossaan esittämät tavoitteet. Se tulisi toteuttaa yhdessä ja tasapuolisesti jo olemassa olevien sisämarkkinoiden ja eurooppalaisen tutkimusalueen konseptien kanssa. Tähän liittyen komitea kannattaa varauksettomasti tiedonannon kohtaa 2.2. Komitea pitää tervetulleena, että siinä on käsitelty monia seuraavista suosituksista.

3.12   Esteiden poistaminen: Yksi komission esittämistä päätavoitteista on innovaatioesteiden poistaminen EU:n tasolla. Komitea on tietoinen siitä, että kyse on valtavasta ja mutkikkaasta tehtävästä, joka liittyy läheisesti sisämarkkinoiden toimeenpanon edistymiseen, mutta katsoo kuitenkin, että komissio ei esitä riittävästi yksityiskohtaista tietoa tähän ratkaisevaan kysymykseen liittyvistä konkreettisista suunnitelmistaan. Siksi komitea pitää tervetulleena tähän liittyviä komission hiljattain julkaisemassa vihreässä kirjassa (20) hahmoteltuja pyrkimyksiä, joista se antaa erillisen lausunnon.

3.13   Pääasiallinen poliittinen tehtävä ja ensisijainen suositus: Oleellisena poliittisena tehtävänä ja ensisijaisena suosituksena on siksi luoda luotettavat, innovaatiomyönteiset Euroopan laajuiset ja riittävän joustavat toimintaedellytykset, jolloin mahdolliset keksijät ja innovointiprosessit vapautetaan pirstoutuneiden, kireiden ja pullistelevien sääntelypuitteiden ja 27 jäsenvaltion ynnä komission byrokratioiden taakasta. Tämä lannistaa aloitteellisuutta sekä viivästyttää ja haittaa merkittävästi tarpeellista prosessia, jossa uusista ja hyvistä ideoista kehitetään ja toteutetaan todellisia innovaatioita. Se aiheuttaa maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopalle vakavan haitan, joka on välttämättä poistettava. Siksi tarvitsemme henkistä asennetta, jossa edistystä ja innovointia ei pidetä riskinä vaan mahdollisuutena ja tarpeena, jota on tuettava ja toteutettava kaikin yhteiskunnallisin voimin. Komitea pyytää kuitenkin myös jäsenvaltioita ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoita ottamaan tämä tehtävä omakseen ja antamaan panoksensa ratkaisun löytämiseksi.

3.14   Koulutuksen parantaminen ja sen arvostuksen lisääminen: Komitea kannattaa komission asettamaa tavoitetta, jonka mukaan koulutusjärjestelmiämme on ajantasaistettava kaikilla tasoilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisää maailmanluokan korkeakouluja, ja ammatillisen pätevyyden tasoa on nostettava. Luonnontieteellisten ja teknisten ammattien ymmärtämistä on edistettävä tehokkaasti ja niiden arvostusta on lisättävä.

3.15   Tiukka aikataulu: Tiedonannon moninaiset ja mutkikkaat osa-alueet, tarkasteltujen tavoitteiden merkitys sekä tässä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen komission ehdottama aikataulu on hyvin tiukka. Komitea suosittaa siksi etenemistapaa, jossa tehdään ero keskeisten tavoitteiden kiireellisyyden ja ehdotettujen erityistoimien ja -välineiden kehittämisen välillä.

4.   Erityistä

4.1   Pk-yritykset keskeisinä toimijoina: Komitea yhtyy komission käsitykseen siitä, että kansantalouden keskeisinä toimijoina pienten ja keskisuurten yritysten tulisi hyötyä erityisesti innovaatioaloitteesta ja sen tukitoimista. Tässä yhteydessä tulisi kuitenkin pohtia edelleen pk-yritysten määritelmää ja niiden painottamista, sillä nimenomaan tieto- ja viestintäteknologian uusien verkottumismahdollisuuksien myötä myös mikroyritysten ja mahdollisesti jopa yhden hengen yritysten merkitys kasvaa jatkuvasti. Ehkä myös eroa niiden ja vapaiden ammatinharjoittajien välillä tulisi harkita uudelleen. Komitea korostaa innovoinnin merkitystä palvelualalla ja työpaikoilla erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta ajatellen (ks. kohdat 3.10.1 ja 3.10.2).

4.1.1   Pk-yrityksille aiheutuvat haitat: Monet edellä mainituista byrokraattisista innovaatioesteistä kohdistuvat erityisesti pk-yrityksiin ja vasta perustettuihin yrityksiin, jotka ovat heikommassa asemassa verrattuna suuriin – vaikkakin sitä myötä raskasliikkeisiin – yrityksiin, joilla on hyvin varustellut oikeudelliset ja ulkomaanosastot jne. Tämä saattaa hyvinkin olla yksi syy siihen, että EU on menettänyt innovatiivisten tieto- ja viestintätekniikkatuotteiden (21) markkinajohtajuuden lähes täysin Yhdysvalloille.

4.2   Arviointi-indikaattorit: Komitea on jo aiemmassa lausunnossa (22) muistuttanut, että EU:lla on peräti useita tähän soveltuvia analyysivälineitä, ja koherenssisyistä suosittanut ”että perustetaan yksi ainoa eurooppalainen innovaatiotoiminnan seurantakeskus, johon yhdistetään olemassa olevat välineet mutta jossa vahvistetaan niiden johdonmukaisuutta”. Lisäksi komitea huomauttaa, että

—	kestävä kehitys sisältyy moniin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kriteereihin

—	kriisi on nimenomaan osoittanut, että suunnitelmien liian lyhyen aikavälin tavoitteet ja arviointikriteerit voivat johtaa epätoivottaviin kehityksiin ja jopa kriisiin

—	hidas, mutta vakaa kasvu tuottaa usein paremman kokonaistuloksen ja suuremman kansantaloudellisen hyödyn

—	aloittelevat pk-yritykset siirtyvät menestyessään usein suurten yritysten omistukseen, jolloin ne poistuvat tilastoista

—	suuret innovaatiot ovat usein alkuvaiheensa aikana pitkään tuottamattomia, ennen kuin ne saavuttavat taloudellisen läpimurron ja ennen kuin ne osoittavat valtavan vaikutuksensa

—	EU:n jäsenvaltioilla ja alueilla on jokaisella erilaiset edellytykset innovaatiolle (esimerkiksi ilmasto, liikenneverkosto, resurssit), ja siksi niitä on arvioitava niiden omien vahvuuksien ja heikkouksien perusteella.

4.2.1   Siksi komission tulisi jatkaa yhteistyötään OECD:n kanssa ja kehittää yksi ainoa mutta johdonmukainen joukko kattavia ja tasapainoisia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon myös edellä mainitut näkökohdat sekä innovaatioiden pitkän aikavälin menestys. Komitea pitää tässä yhteydessä tiedonannon liitteessä I esitettyjä ”hyvin toimivien kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien ominaispiirteitä” hyödyllisinä.

4.3   Esteettömyys: Esimerkin suuresta innovointipotentiaalista tarjoavat myös sellaiset tuotteet ja palvelut, joiden avulla vammaiset pääsevät integroitumaan täysimääräisesti kansalaisina ja kuluttajina yhteiskuntaan. Tässä on kyse pitkälti hyödyntämättömistä markkinoista, joilla on merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen potentiaali.

4.4   Innovaatiokumppanuudet: Komission ehdottomilla eurooppalaisilla innovaatiokumppanuuksilla saattaa olla kiintoisia ominaisuuksia. Yhteiskunnallisten haasteiden kohtaaminen innovaatiokumppanuuksien avulla saattaa tarjota uusia mahdollisuuksia niiden yksityiskohtia koskevasta epävarmuudesta ja kohdissa 3.5 ja 3.6 esitetyistä varauksista huolimatta. EU saattaa saada uusia kilpailuetuja käyttämällä samanaikaisesti sekä tarjonta- että kysyntäpuolen innovaatiopoliittisia välineitään ja yhdistämällä tutkimuksen ja teknologian työntövaikutus markkinoiden imuun. Tämän potentiaalin toteuttamiseksi EU:n on välttämättä keskityttävä niihin innovaatiokumppanuuksien ominaisuuksiin, jotka voivat tarjota lisäarvoa olemassa oleviin toimenpiteisiin verrattuna. Näin ollen innovaatiokumppanuuksia ei tulisi ottaa käyttöön eurooppalaisten innovointialan toimijoiden (mukaan lukien asianomaiset alue- ja jäsenvaltiotason tukijärjestöt) pakollisina, yleisesti sovellettavina jäykkinä toimintapuitteina. On taattava vapaaehtoisuuden, ”vaihtelevan geometrian”, avoimuuden ja selkeän, yksinkertaisesti sovellettavan hallinnon periaatteet. Tarvittavan hallinnointirakenteen määrittelyn jälkeen olisi siis järkevää aloittaa yhdellä huolellisesti valitulla innovaatiokumppanuudella ja hyödyntää sen toiminnasta kerättäviä kokemuksia seuraavan kumppanuuden valinnassa.

4.4.1   Aktiivisena ja terveenä ikääntyminen: Komitea suosittaa siksi, että kumppanuuksien toteutus aloitettaisiin erityisen soveltuvalla ja toivottavalla, aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevällä innovaatiokumppanuudella. Tämä tarjoaisi lisäksi hyvän esimerkin yhteiskunnallisten ja tieteellis-teknisten innovaatioiden monitahoisesta yhteistoiminnasta. Tällä alalla komitea korostaa erityisesti esikaupallisten hankintojen ja innovatiivisten palvelujen julkisten hankintojen merkitystä. Niillä voi olla ratkaiseva rooli uusien markkinoiden avaamisessa ja julkisten palveluiden tulosten ja laadun parantamisessa.

4.4.2   Tehokkaan vedenkäytön Eurooppa: Yhtenä suunnitelluista innovaatiokumppanuuksista tiedonannon liitteessä III ehdotetaan ”tehokkaan vedenkäytön Eurooppaa”. Komitea suosittaa tässä yhteydessä entistä joustavampaa lähestymistapaa, jossa erotetaan selkeämmin toisistaan sellaiset alueet, joilla vesipula on todellinen ongelma, ja sellaiset alueet, joilla esiintyy runsaita sateita ja vedensaanti on riittävää. Siksi komitea suosittaa otsikon muuttamista esimerkiksi muotoon ”Kestäväpohjainen vesitalous”.

4.5   ”Tulossuuntautuneisuus”: Komitea panee merkille, että komission mukaan innovaatiokumppanuuksia on tarkoitus tukea ”tulossuuntautuneesti”. Koska komitea on suhtautunut käsitteen määrittelyyn hyvin varautuneesti jo aiemmin, T&K-puiteohjelman yksinkertaistamisesta antamassaan lausunnossa (sen kohdissa 1.8 ja 4.8) (23), se suosittaa, että komissio selkeyttäisi tässä, mitä se todella tarkoittaa menettelytapojen kannalta. Komitea toistaa, että tärkeiden keksintöjen kannalta oleellisia saattavat olla pitkän aikavälin näkökohdat ja kestäväpohjaisuus.

4.6   T&K-puiteohjelman keskeinen rooli: EU:n T&K-puiteohjelmat ovat vaikuttaneet merkittävästi tähänastisten menestysten saavuttamiseen, ja niitä tulisi vahvistaa entisestään, ja niiden itseisarvoa tulisi korostaa. Yksinkertaistamisen jatkamisen tarpeesta huolimatta, T&K-puiteohjelma tarjoaa menestyksekkään, maailmanlaajuisesti tunnetun, innovointialan toimijoiden intensiivisesti käyttämän ja menettelyiltään tutun, hyväksytyn välineistön eurooppalaisen tutkimusalueen muotoilemiseksi. Näin ollen tutkimuspuiteohjelman ja – sen täydennyksenä toimivan – kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman itseisarvoa on tuotava entistä selkeämmin esiin innovaatiounionin tavoitteita ajatellen. Tutkimusyhteistyön välineet ovat osaltaan edistäneet suorituskykyisten eurooppalaisten yhteenliittymien syntyä, ja ne on säilytettävä, jotta voidaan varmistaa tarvittava jatkuvuus (24). Lisäksi – ottaen huomioon tässä käsitelty innovaatiopolitiikka – myös yhteiskunnallis-taloudelliselle tutkimukselle annettavaa tukea tulisi vahvistaa.

4.7   Eurooppalaisen tutkimusalueen keskeinen rooli – yhtenäismarkkinat tutkijoille: Eurooppalaisen tutkimusalueen keskeistä roolia (ks. myös kohta 3.11) ja edellytyksiä sen toimeenpanolle on käsitelty lukuisissa aikaisemmassa lausunnossa. Komitea korostaa tässä kuitenkin uudelleen, että liikkuvuus sekä korkeakoulututkintojen ja tutkijoiden ammatillisen pätevyyden tunnustaminen ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin kuuluu myös sosiaaliturva ja asianmukaiset palkkaus- ja eläkejärjestelmät. Nykytilanne on erityisesti nuorten tieteentekijöiden ja tutkijoiden kannalta edelleen hyvin epätyydyttävä ja lannistava. Näin ollen komitea pitää tervetulleina ja tukee vahvasti (2. maaliskuuta 2010 kokoontuneen) neuvoston päätelmiä (25) tutkijoiden liikkuvuudesta ja urakehityksestä. EU tarvitsee houkuttelevat ja toimivat tutkijoiden yhtenäismarkkinat!

4.8   Riskipääoma: Huolimatta Euroopan investointipankissa (EIP) tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä – ja tällä kohdin komitea on aivan erityisesti mielissään Euroopan komission ja EIP:n perustamasta riskinjakorahoitusvälineestä – innovatiivisten yritysten perustamista ja niiden alkuajan selviytymistä varten tarvittavasta riittävästä ja tarpeeksi nopeasti saatavilla olevasta riskipääomasta on edelleen puutetta. Tämä koskee sekä perustamisvaihetta että erityisesti yrityksen toiminnan taloudellisesti tuloksetonta alkuvaihetta ennen ensimmäistä taloudellista menestystä. Tässä tarvitaan lisäksi pien- ja mikrolainoja, jotka mahdollistavat riskien pehmentämisen ja samalla menestyksestä hyötymisen.

4.9   Klusterit: Komitea korostaa uudelleen alueellisten, rajanylittävien klustereiden ja innovaatiokeskusten innovointia edistävää vaikutusta. Kyse ei ole pelkästään tutkimuslaitosten ja yritysten jo ”klassisesta” yhdistelmästä, vaan myös syntyneiden erikoisalayritysten täydentävästä ja hedelmällisestä keskinäisestä verkottumisesta. Komitea suosittaa, että tätä kehitystä edistetään edelleen rakennerahaston varoilla.

4.10   Helpotuksia ja kannustimia uutta yritystä perustettaessa: Komitea kannustaa pohtimaan, voitaisiinko uusien yritysten perustamisen yhteydessä mahdollisesti soveltaa poikkeusjärjestelyä, jolla kyseiset yritykset vapautettaisiin riittäväksi ajaksi useimmista muuten noudatettavista velvollisuuksista ja säännöistä ja tarjottaisiin niille muitakin kannusteita (esim. verohuojennuksia). Tämä tarjoaisi liikkumavaran ja hengähdysajan, jonka aikana voitaisiin ensin osoittaa taloudellis-teknillisen menestymisen mahdollisuudet. Komitea on tietoinen siitä, että kyseinen ehdotus edellyttää hienovaraista ja eriytettyä riskien ja intressien arviointia, joka kuitenkin saattaisi kannattaa.

---

(1)  KOM(2001) 48 lopullinen, 9.2.2011.

(2)  KOM(2009) 442 lopullinen, 2.9.2009.

(3)  Innovointia on käsitelty laajasti Ahon raportissa (Hampton Courtin huippukokouksen päätöksellä perustetun tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen ja Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän raportti, tammikuu 2006, EUR 22005) sekä lausunnossa aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)” (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17). Jäsenvaltioiden koordinoitu eteneminen ja yhteiset toimet kuuluvat Ljubljanan prosessin (RECH 200 COMPET 216 – ”Ljubljanan prosessi on jäsenvaltioiden, assosioituneiden maiden, sidosryhmien ja komission välinen tehostettu kumppanuus eurooppalaisen tutkimuksen tehostamiseksi.”), lukuisten (181 artiklan mukaisten) ERA-NET-aloitteiden, yhteisten teknologia-aloitteiden, EIT:n osaamis- ja innovointiyhteisöjen, yhteisen ohjelmasuunnittelun ja aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin” annetun ETSK:n lausunnon (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56) aiheisiin. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä käsitellään aiheesta ”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys” annetussa lausunnossa (EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8), kansainvälistä yhteistyötä aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Eurooppalainen strategiakehys kansainvälistä tiede- ja teknologiayhteistyötä varten” annetussa lausunnossa (EUVL C 306, 16.12.2009, s. 13) ja yksinkertaistamista aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta” annetussa lausunnossa (EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129).

(4)  EUVL C 48, 15.2.2011, s.129.

(5)  EUVL C 218, 11.9.2009, s.8 (kohta 1.2).

(6)  EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49.

(7)  Esimerkkejä tästä ovat lentokone tai television, tutkan, laserin, henkilökohtaisen tietokoneen, mikroelektroniikan, lasikuidun, internetin ja sähköpostin (sekä hakukoneiden, kaupan jne.), digitaalikameroiden, raketilla laukaistavien satelliittien, GPS:n kaltaiset vallankumoukselliset menestystarinat – jotka kaikki nivoutuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan.

(8)  Esimerkiksi tutkimusyhteistoiminnan välineiden muodossa, kohta 4.6.

(9)  Ks. esimerkiksi Forschung und Lehre 11/10, s. 788 – 796, Mitteilungen des Deutschen Hochschulverbands, marraskuu 2010.

(10)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 kohdat (3.5 ja 3.7).

(11)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 (kohta 1.4).

(12)  EUVL C 228, 22.9.2009, s. 56.

(13)  EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80.

(14)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8.

(15)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 8 (kohta 3.2.4).

(16)  KOM(2010) 546 lopullinen, 6.10.2010.

(17)  EUVL C 182, 4.8.2009, s. 40.

(18)  Tällä välin Euroopan parlamentti on antanut myönteisen kannan: Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 15. helmikuuta 2011 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi (05538/2011 - C7-0044/2011 - 2010/0384(NLE)).

(19)  Puheenjohtaja Staffan Nilssonin kertomus (7. tammikuuta 2011) komission jäsenen Michel Barnierin kanssa käymästään keskustelusta.

(20)  Ks. alaviite 1.

(21)  Google, Apple, Facebook, …matkapuhelimet.

(22)  EUVL C 354, 28.12.2010, s. 80 (kohta 3.2.2).

(23)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129.

(24)  EUVL C 48, 15.2.2011, s. 129 (kohta 3.12).

(25)  Neuvoston 2999. istunto (kilpailukyky), 2. maaliskuuta 2010, Bryssel.

---