This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52003AE1173
Opinion of the European Economic and Social Committee on the "Green Paper — Entrepreneurship in Europe" (COM(2003) 27 final)
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja – Yrittäjyys Euroopassa" (KOM(2003) 27 lopullinen)
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja – Yrittäjyys Euroopassa" (KOM(2003) 27 lopullinen)
EUVL C 10, 14.1.2004, p. 58–69
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja – Yrittäjyys Euroopassa" (KOM(2003) 27 lopullinen)
Virallinen lehti nro C 010 , 14/01/2004 s. 0058 - 0069
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja - Yrittäjyys Euroopassa" (KOM(2003) 27 lopullinen) (2004/C 10/14) Komissio päätti 21. tammikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan mukaisesti pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Vihreä kirja - Yrittäjyys Euroopassa" Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. syyskuuta 2003. Esittelijä oli Ben Butters. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. syyskuuta 2003 pitämässään 402. täysistunnossa (syyskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 38 ääntä puolesta ja 3 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä. LAUSUNNON TIIVISTELMÄ Lausunnon johdanto-osassa esitetään lausunnon tavoitteet ja sisältö sekä korostetaan erityisesti tarvetta työskennellä vihreässä kirjassa määritetyissä puitteissa. Tavoitteena on, että komitea voi osallistua mahdollisimman rakentavalla tavalla käynnissä olevaan prosessiin, jonka tarkoituksena on kehittää EU:lle pitkäaikaiset toimintaperiaatteet yritystoiminnan rohkaisemiseksi. - Toisessa osassa esitetään lyhyitä yleisiä huomautuksia yrittäjyyttä koskevan valkoisen kirjan koko sisällöstä, minkä jälkeen kiinnitetään huomiota kahteen asian kannalta keskeiseen kysymykseen, jotka ovat yrittäjähengen edistäminen ja yrittäjyyteen rohkaisevan ympäristön luominen. Näitä kysymyksiä käsitellään yksityiskohtaisemmin kolmannessa ja neljännessä osassa. - Viidennessä osassa käsitellään tiettyjä yrittäjyyttä koskevassa vihreässä kirjassa esitettyjä avainkysymyksiä: - Onko erityyppisten yrittäjyyden muotojen välillä syytä tehdä ero? - Sopiiko yrittäjyys kaikille? - Yrittäjyyden yhteiskunnalliset vaikutukset. - Yrittäjien motivaatioon vaikuttavat tekijät. - Sopiiko Yhdysvalloissa sovellettava yrittäjyyden malli myös Eurooppaan? - Yrittäjien yhteiskunnallinen rooli. - Lausunnon kuudennessa osassa yksilöidään useita yritystoiminnan rohkaisemiseen tähtääviä poliittisia painopisteitä, annetaan konkreettisia suosituksia toimenpiteiksi sekä tehdään ehdotuksia, jotka tulisi ottaa huomioon yrittäjyyttä koskevan vihreän kirjan seurannassa. - Seitsemännessä osassa komitea vastaa lyhyesti yrittäjyyttä koskevassa vihreässä kirjassa esitettyihin kymmeneen kysymykseen, ja kahdeksas osa sisältää päätelmät. 1. Johdanto 1.1. Tämän lausunnon tarkoituksena on osallistua yrittäjyyden ymmärtämistä ja edistämistä koskevaan jatkuvaan prosessiin. Lissabonin agendassa ja sen jälkeen laaditussa pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa korostettiin yritystoiminnan merkitystä kestävälle kehitykselle Euroopassa sekä tarvetta luoda yrittäjyyttä edistävä poliittinen ympäristö. 1.2. Yrittäjyys on kokonaisvaltainen kulttuurinen käsite. Kyseessä on yleisesti ottaen tietynlainen ajattelutapa, joka voi ilmetä monilla tavoilla. Tässä lausunnossa pyritään ennen kaikkea tarkastelemaan yritystoiminnan harjoittamiseen liittyvää yrittäjyyttä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten haluun ryhtyä yrittäjiksi. 1.3. Komitean lausunnossa käsitellään vihreässä kirjassa käsiteltyjä asioita kyseisen asiakirjan määrittämissä puitteissa. Lausunnossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti vihreän kirjan sisältämiä kysymyksiä ja annetaan suosituksia asiaa koskevan toimintasuunnitelman edistämiseksi. Kyseinen toimintasuunnitelma perustuu valtion- ja hallitusten päämiesten keväällä 2003 pitämässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa esittämään pyyntöön. 2. Yleistä 2.1. Komitea suhtautuu myönteisesti yrittäjyyttä koskevaan vihreään kirjaan ja kiittää komissiota erinomaisesta työstä. Komitea katsoo, että yrittäjyyttä koskevassa vihreässä kirjassa kartoitetaan äärimmäisen hyödyllisellä tavalla yritysten nykyisten ja tulevien omistaja-johtajien edessä olevat haasteet ja esitetään arvokas katsaus syihin, joiden takia yritystoiminta on Euroopassa suhteellisen vähäistä. 2.2. Yrittäjyyttä koskevaa komission vihreää kirjaa tulee jo itsessään pitää onnistuneena aloitteena, sillä se herättää vilkasta keskustelua sekä yritysmaailmassa että poliittisten päättäjien keskuudessa. Asiakirjalla voi kuitenkin olla pysyviä vaikutuksia vain jos komissio jatkaa aloittamaansa työtä ja laatii konkreettisia toimenpiteitä sisältävän kunnianhimoisen ja kauaskantoisen toimintasuunnitelman. Tämän jälkeen komission on varmistettava, että päätöksentekijät ja sidosryhmät osallistuvat toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon paikallisella, alueellisella, jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla. 2.2.1. Komitea huomauttaa lisäksi, että politiikkaa muotoiltaessa on äärimmäisen tärkeää ottaa huomioon yrittäjien tarpeet. Tämä edellyttää kaikkien pk-yritysten osallistumista siten, että mahdollisimman laaja joukko yritysjärjestöjä osallistuu poliittiseen päätöksentekoon kaikilla tasoilla päätöksentekoprosessin alusta lähtien. 2.2.2. Komitea katsoo, että on erotettava toisistaan yrittäjähenkeä edistävä politiikka, jonka avulla pyritään tekemään yrittäjyyttä tunnetuksi kaikille, ja yrityksiä tukeva politiikka, joka sisältää lainsäädännölliset ja operationaaliset toimet velvoitteiden vähentämiseksi ja kehittämiseen kannustamiseksi. Komitea suosittaa toimintasuunnitelman jakamista kahteen osaan: - Yrittäjähengen edistäminen: tavoitteena tulee olla yrittäjyyskulttuurin kehittäminen sekä yrittäjyyden maineen palauttaminen ja parantaminen yritystoiminnan mahdollisten jatkajien keskuudessa, kouluissa, yliopistoissa, perhepiirissä, julkisten ja yksityisten palveluiden alalla, erityisesti rahoituslaitoksissa, sekä unionin ja jäsenvaltioiden hallinnossa. - Yrittäjyyteen rohkaisevan ympäristön luominen: tavoitteena on operationaalisten toimintaohjelmien määrittely yritystoiminnan edistämiseksi vastauksena vihreässä kirjassa esitettyihin kymmeneen kysymykseen. 3. Yrittäjähengen edistäminen 3.1. Kuten vihreässä kirjassa todetaan, yrittäjyys on mielentila. Kyseistä mielentilaa ei voida opettaa mutta siihen voidaan rohkaista. Yhdistämällä toisiinsa monipuolinen koulutus ja jo nuorella iällä aloitettu yrittäjyyteen perehdyttäminen lapsia ja nuoria voidaan rohkaista ajattelemaan ja käyttäytymään entistä yrittäjähenkisemmin sillä seurauksella, että he saattavat lopulta pitää yrittäjäksi ryhtymistä yhtenä uravaihtoehtona. 3.2. Toimintasuunnitelmassa tulee harkita tarkoin yrittäjyyden käsitteen selvittämistä tytöille ja pojille jo kouluiässä, sillä kyseinen kehityskausi on tärkeä yritysten mahdollisten tulevien omistaja-johtajien sosiaalistumisen kannalta. Yrittäjyyden on jo pitkän aikaa perinteisesti katsottu tarjoavan työllistymismahdollisuuden ja tilaisuuden sosiaaliseen liikkuvuuteen joillekin sellaisille henkilöille, joiden mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla ovat muutoin rajoitetut, kuten akateemisessa maailmassa huonosti menestyneille ja taloudellisille siirtolaisille. Yhteiskunnalliset ja työmarkkinoilta saadut kokemukset ovat kuitenkin asteittain osoittaneet, ettei yrittäjyys voi tarjota mahdollisuuksia kaikille. Toimintasuunnitelmassa tulisi pohtia, miten yrittäjyys voidaan esittää kaikenkykyisille ihmisille avoimena mahdollisuutena eikä vain sellaisille ihmisille tarkoitettuna ratkaisuna, joiden mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla ovat rajoitetut. 3.3. Yrittäjyyden positiivinen esittely on tärkeä osa pyrkimystä parantaa sitä koskevaa yleistä mielikuvaa Euroopassa. Yrittäjyyttä koskevien kulttuurisidonnaisten asenteiden muuttaminen on kuitenkin tunnetusti vaikea ja aikaa vievä tehtävä. Roolimallien tarjoamisesta ja yrittäjyyden hyvien puolien korostamisesta voi olla hyötyä, mutta pitkällä aikavälillä on tehokkaampaa luoda yritystoimintaa suosiva toimintaympäristö käytännön politiikan keinoin, mihin päätöksentekijöiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota. 3.3.1. Komitea toteaa, että yliopistojen ja julkisten tai yksityisten korkeakoulujen opinto-ohjelmissa keskitytään yleensä suuryrityksiin, mikä haittaa pienyrittäjyyden opiskelua. Nykyisin "yritystä" käsitteenä tarkastellaan lähinnä markkina- ja pörssiarvon pohjalta. Pien- ja mikroyrittäjyyden ymmärtäminen entistä paremmin edellyttää kuitenkin tavanomaisten taloudellisten näkökohtien huomioimisen lisäksi myös yrittäjyyteen liittyvien sosiaalisten näkökulmien arviointia. Komitea ehdottaa, että pienyrityksille ominaisista malleista tehtäisiin taloudellisia ja tieteellisiä tutkimuksia. Tämä mahdollistaisi sen, että toimintaohjelman yhteydessä käynnistettäviksi suunnitelluissa tiedotuskampanjoissa otettaisiin huomioon myös inhimillisen kokoisten yritysten realiteetit ja tuotaisiin esiin yrittäjät, jotka niitä johtavat. Mikroyritysten merkitystä on korostettava yleisölle, ja niitäkin tulisi pitää osoituksena sekä johtajansa että työntekijöidensä ammatillisesta onnistumisesta. 3.4. Ennen kuin yrittäjyyttä voidaan esitellä positiivisena mallina, toimintasuunnitelmassa tulee selvittää, mitä yrityksellä tarkoitetaan ja mitä yrityksen hoitaminen merkitsee. Yrityksen hoitamiseen kuuluu erilaisten voimavarojen, kuten henkilöresurssien ja taloudellisten ja fyysisten (rakennukset ja tarvikkeet) voimavarojen, käyttäminen sellaisten tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen, joilla on kysyntää markkinoilla. Yrittäjillä on oltava toimivat suhteet tavaran tai palvelun toimittajiin, henkilökuntaan, asiakkaisiin sekä ulkoisiin sidosryhmiin edustuselimet ja valtion viranomaiset mukaan luettuina. Samalla yrittäjien on huolehdittava oman sekä henkilökuntansa motivaation säilymisestä. Ainoastaan kyseiset roolit ja prosessit ymmärtämällä voidaan luoda perusteet yrittäjyyden positiiviselle esittelylle. 3.5. Yrittäjyyskulttuurin edistämiseen voidaan kutsua mukaan useita julkisia ja yksityissektorilla toimivia organisaatioita. Julkisten instituutioiden osalta on tärkeää, että kaikki viranomaiset, kuten Euroopan komissio sekä jäsenvaltioiden keskushallinto ja alue- ja paikallisviranomaiset, arvostavat politiikanteossaan yrittäjyyttä. Kyseisten instituutioiden virkamiesten on opittava ymmärtämään ja sisäistettävä nykyistä paremmin yrittäjähengen ja yrittäjyyden käsitteet. Sama koskee myös niitä poliitikkoja ja lukuisia muita yksityisiä ja julkisia instituutioita, jotka käynnistävät, valvovat tai panevat täytäntöön yrittäjien liiketoimintaan tulevaisuudessa tai tällä hetkellä vaikuttavia politiikkoja. 3.6. Yrittäjyyskulttuurin onnistunut edistäminen edellyttää myös välittäjien käyttämistä. Useat yritysjärjestöt ovat valmiita tekemään nykyistä tiiviimpää yhteistyötä päätöksentekijöiden kanssa. Lisäksi niiden mahdollisuudet saavuttaa jäsenensä erilaisten edistämisaloitteiden avulla ovat paljon julkisia viranomaisia paremmat. 3.7. Tiedotusvälineillä on erittäin tärkeä rooli yrittäjähengen edistämisessä sekä yritysten ja niiden toiminnan ymmärtämisessä. Ne keskittyvät kuitenkin yleensä liikaa suuryrityksiin ja monikansallisiin yhtymiin. Toimintasuunnitelmassa tulisi määritellä strategioita, joiden avulla voitaisiin tuoda esille yrittäjien roolia, välittää tietoja pien- ja mikroyrityksistä ja korostaa perinteisten ja käsityöläisammattien arvoa. 4. Yrittäjyyteen rohkaisevan ympäristön luominen 4.1. Pk-yrityksissä on petytty jossain määrin yrittäjien kannustamiseen pyrkiviin EU:n toimintalinjoihin. Yleisenä käsityksenä on itse asiassa, että EU:n toimielimet voivat tukea pk-yrityksiä parhaiten rajoittamalla puuttumistaan asioihin tietyillä aloilla. Pk-yritykset katsovat EU:n olevan vastuussa suuresta osasta raskasta lainsäädäntöä. Toisaalta niiden on samaan aikaan vaikea käsittää ja pitää arvossa yritysten omistajien tukemiseen tähtääviä EU:n toimenpiteitä. 4.2. Yrittäjyyden tukemiseksi ja rohkaisemiseksi voidaan selvästikin tehdä nykyistä enemmän. On kuitenkin tärkeää soveltaa aikaisempaa enemmän alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Kyseiseen lähestymistapaan kuuluu, että yrityskentän runsaita kokemuksia ja käytäntöjä hyödynnetään yhteistyössä yritysten ja niiden sidosryhmien kanssa sen sijaan, että aloitteita, poliittisia toimia ja lakeja tyrkytetään ylhäältä alaspäin. 4.3. Kun otetaan huomioon yrittäjyyttä koskevien unionin aloitteiden nopea lisääntyminen sekä pk-yritysten pettyminen asiaan, on oleellisen tärkeää, että toimintasuunnitelmassa pyritään turvaamaan aikaisempien ja parhaillaan käynnissä olevien toimenpiteiden jatkuvuus ja kiinnitetään huomiota niiden merkitykseen Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Erityisesti vuonna 2000 laaditussa pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa käynnistettyä työtä on jatkettava, ja toimintasuunnitelmaan olisikin sisällytettävä täydentäviä suosituksia peruskirjaan sisältyvien kymmenen toimintalinjan toteuttamiseksi(1). 5. Yrittäjyyttä koskevan vihreän kirjan pääsisältö 5.1. Keskustelu yrittäjyyden määritelmästä ei pääty koskaan eikä kysymykseen ole oikeaa tai väärää vastausta. Vihreän kirjan II.A.iii. kohdassa annettu määritelmä sekä asiakirjan yleinen henki eivät kuitenkaan onnistu ottamaan asianmukaisesti huomioon niin kutsutun "tavanomaisen yrittäjyyden" olemassaoloa. Kaikki yrittäjät eivät yhdistä riskinottoa, luovuutta ja/tai innovatiivisuutta hyvään johtamiseen, kuten vihreään kirjaan sisältyvässä yrittäjyyden määritelmässä annetaan ymmärtää. Komitea katsoo lisäksi, että kaikkiin yrittäjyyden määritelmiin tulee sisältyä palkitsevuuden käsite. On myös tunnustettava, että yrittäjiä motivoivat lukuisat erilaiset palkitsevat tekijät. 5.2. Sellaisia yrittäjiä, jotka haluavat varmistaa itselleen vakaan toimeentulon, on paljon enemmän kuin vihreässä kirjassa mainitun kaltaisia yrittäjiä. Pk-yrityksiä omistavien henkilöiden yritystoimintaa koskevat odotukset sekä heidän taipumuksensa ja johtajantaitonsa poikkeavat toisistaan. Lisäksi yritykset voivat sijaita vaurailla tai köyhillä alueilla tai toimia hyvin erilaisilla elinkeinoaloilla, kuten perinteisillä aloilla tai huippualoilla. Yrittäjyyttä koskevan vihreän kirjan seurannan yhteydessä ei tule pyrkiä määrittämään sitovasti, mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan. Sen sijaan seurannan tulisi koskea kaikentyyppisiä yrittäjiä, jotka harjoittavat kaikenlaista yritystoimintaa eri alueilla ja aloilla. 5.3. On tärkeää korostaa, että yrittäjyys ei ole ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin eikä jokainen ihminen voi olla potentiaalinen menestyvä yrittäjä. Tämä tosiasia on syytä muistaa vihreän kirjan seurannan yhteydessä. Näin ollen toimintasuunnitelmassa tulisi keskittyä löytämään ne ihmiset, jotka haluavat menestyä yrittäjinä, sekä kannustaa ja tukea heitä, sen sijaan että yritettäisiin saada ihmiset ryhtymään yrittäjiksi vastoin heidän parempaa tietoaan tai pakotettaisiin työntekijöitä tai työttömiä työllistämään itsensä. 5.4. Komission käyttämät tilastot saattavat osoittaa, että tyytyväisyys työhön on itsenäisten ammatinharjoittajien keskuudessa suurempi kuin palkattujen työntekijöiden keskuudessa, mutta itsenäisten ammatinharjoittajien määrän suhteellinen lisääntyminen tuo mukanaan myös uusia haasteita eurooppalaiselle yhteiskunnalle. Itsensä työllistäminen saattaa aiheuttaa yksilötasolla myös ongelmia, ja samoin kuin yrittäjyys yleensä myöskään itsenäinen ammatin harjoittaminen ei ole kaikille sopiva ratkaisu. Näitä asioita on syytä pohtia toimintasuunnitelmassa. 5.5. Vihreän kirjan II.B.iii. kohdassa korostetaan aivan oikein, että ihmiset voivat ryhtyä yrittäjiksi useista eri syistä, eikä korkea tulotaso ole todellakaan aina tärkein motiivi. Muita kannustavia tekijöitä ovat itsenäisyys, tyytyväisyys työhön, mahdollisuus käyttää omia kykyjä ja taitoja sekä mahdollisuus vaikuttaa itse työn ja muun elämän väliseen tasapainoon. Vaikka verojen alentaminen onkin yksi ilmeinen tapa lisätä yritystoiminnan palkitsevuutta, yrittäjyyteen liittyvien riskien ja palkitsevuuden tasapainoa arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että myös mahdollisuus toteuttaa itseään on erittäin tärkeä asia. 5.6. Ajatus yhdestä yrittäjyyden mallista merkitsee sitä, että päätöksentekijät yrittävät kehittää ohjailevan ja yhdenmukaisen yrittäjyyden mallin koko Eurooppaa varten. Tämä vahvistaisi todennäköisesti pk-yritysten keskuudessa yleistä näkemystä, jonka mukaan päätöksentekijät ymmärtävät huonosti yrittäjien todellisuutta sekä yritystoiminnan moninaisuutta. 5.7. Vihreän kirjan II osan C kohdassa tarkastellaan yrittäjyyteen liittyviä puutteita ja mahdollisuuksia EU:ssa. Kyseisessä kohdassa käytetyt taustatiedot antavat epäsuorasti aiheen esittää seuraava perustavaa laatua oleva kysymys: tulisiko EU:n pyrkiä ottamaan käyttöön Yhdysvalloissa sovellettava lähestymistapa yrittäjyyden edistämiseen? Tilastotiedot osoittavat, että Yhdysvaltoihin verrattuna huomattavasti harvemmat ihmiset Euroopassa harkitsevat uuden yrityksen perustamista ja huomattavasti useammat pitävät palkattuna työntekijänä toimimista itsenäistä ammatinharjoittamista parempana. Useat tarkkailijat uskovat eurooppalaisen yhteiskuntamallin olevan yksi tärkeimmistä syistä siihen, että useammat eurooppalaiset pitävät palkkatyötä yrittäjyyttä parempana. Vihreän kirjan seurannan yhteydessä tulee pohtia seuraavia kysymyksiä: a) ovatko kyseiset tiedot itsessään riittäviä, jotta niiden perusteella voidaan verrata EU:n toimia eri jäsenvaltioissa muualla maailmassa sovellettaviin käytäntöihin, b) minkälaisia vaikutuksia on sillä, että palkkatyötä pidetään itsenäistä ammatinharjoittamista parempana, c) liittyykö asia suoraan yrittäjyyden dynamiikan puuttumiseen Euroopasta ja d) ovatko ehdotetut ratkaisut Euroopassa yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä. 5.7.1. Komitea kehottaa kehittämään, keräämään ja soveltamaan entistä järjestelmällisemmin pienyrityksiä koskevaa, yhteisiin määritelmiin(2) perustuvaa vertailuaineistoa. Siten voidaan entistä helpommin mitata yritystoiminnan määrää eri jäsenvaltioissa, alueilla ja ajanjaksoina kaikkialla Euroopassa sekä luoda terve perusta poliittiselle päätöksenteolle. 5.8. Komitea katsoo, että pyrittäessä lisäämään yrittäjyyden dynamiikkaa tulisi keskittyä yrittäjien määrän sijasta laatuun. Entistä useampien ihmisten rohkaiseminen ryhtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi tai perustamaan jopa uusi yritys ei välttämättä johda menestyksellisen ja kestävän yritystoiminnan lisääntymiseen. On otettava huomioon, että liian monien uusien yritysten perustamiseen tähtäävä politiikka saattaa aiheuttaa ongelmia jo olemassa oleville liikeyrityksille. Toimintasuunnitelmaan tulisikin sisällyttää useampia vaihtoehtoja jo olemassa olevan liiketoiminnan kehittämiseksi. 5.9. Kaikella yritystoiminnalla on yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, tahallisia tai tahattomia. Kun otetaan huomioon EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten Lissabonissa vuonna 2000 hahmottelema visio unionin taloudellisesta kehityksestä sekä pk-yritysten keskeinen rooli kyseisessä prosessissa, on tärkeää, että vihreän kirjan seurannan yhteydessä yrittäjyyden yhteiskunnallista merkitystä (II.B.iv. kohta) käsitellään aikaisempaa kattavammin. Useat pk-yritykset saattavat osoittaa "vastuullista yrittäjyyttä", mutta yhtä lailla useat yritykset saattavat toimia toisin. Vastuullisen yrittäjyyden edistämiseksi on luotava muihin kuin lainsäädäntötoimiin perustuva asianmukainen lähestymistapa. 6. Yrittäjyyden edistämistä koskevat poliittiset painopisteet 6.1. Poliittisen päätöksenteon vaikutukset yrittäjyyteen ovat monimutkaiset, ja niitä on vaikea mitata täsmällisesti. Väite, jonka mukaan "poliittisilla toimilla voidaan lisätä yrittäjyyttä", pitää kuitenkin varmasti paikkansa ja koskee päätöksentekoa kaikilla tasoilla. 6.1.1. Komitea myöntää, että näkemykset yrittäjyyden edistämiseen tähtäävistä poliittisista painopisteistä vaihtelevat eri sidosryhmien näkökulmasta riippuen. Komission laatimassa Euroopan työllisyysstrategiassa korostetaan, että yritystoiminnan vaikutukset kilpailukykyyn, kasvuun sekä pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen syntymiseen riippuvat ennen kaikkea eri politiikanlajien laajasta yhdistelmästä painottaen monia myös komitean tärkeinä pitämiä keskeisiä aloja. Yhdistelmään kuuluisivat sääntely- ja hallintopuitteiden parantaminen, ammattitaitoisen työvoiman saanti, yrittäjyyttä ja johtamistaitoa koskevien asenteiden muuttaminen entistä myönteisemmiksi, liiketoimintaa tukevan ympäristön luominen, toimivat hyödyke- ja työvoimamarkkinat sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa suosivat olosuhteet(3). Komitea kohottaa komissiota noudattamaan tarkoin työllisyysstrategian sisältöä toimintasuunnitelmaa laatiessaan. 6.1.2. Komitea korostaa lisäksi makrotaloudellisen vakauden merkitystä yritystoiminnan edistämisessä. 6.1.3. Komitea painottaa, että yrittäjyyden edistämiseen tähtäävien politiikkojen muotoilemisen yhteydessä toimintasuunnitelmassa on saatava aikaan tasapaino eri sidosryhmien usein keskenään kilpailevien vaatimusten välille. 6.2. Päätöksenteon tehostaminen 6.2.1. Kuten Euroopan työllisyysstrategiaa edellä käsiteltäessä kävi selvästi ilmi, pienten yritysten tukemiseksi tulee olla käytettävissä muitakin poliittisia vaihtoehtoja kuin pelkästään "yrityspolitiikan" piiriin kuuluvat toimet. Toimenpiteet tulisi pikemminkin sijoittaa horisontaalisesti kaikkiin asianomaisiin politiikanaloihin (työllisyys, verotus, ympäristö, koulutus jne.) sekä vertikaalisesti kaikille päätöksenteon tasoille. Siten olisi helpompi varmistaa, että virkamiehet ja poliitikot ottavat nykyisten ja tulevien yrittäjien tarpeet huomioon huomattavasti useammin kuin useimmilla hallinnon ja politiikan tasoilla Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu. 6.2.2. Esimerkiksi aluepolitiikka on tärkeä mekanismi, jonka avulla yrityspolitiikkaa voidaan toteuttaa. Komitea kehottaa siksi komissiota ottamaan pienyrityksiä koskevan peruskirjan suositukset yhdeksi operationaaliseksi painopisteeksi tulevissa rakennerahastoissa ja koheesiopolitiikassa. 6.2.3. Komitea katsoo, että kaikkien asianomaisten julkisten ja yksityisten instituutioiden ja virastojen tulee harjoittaa tehokasta, asianmukaista ja toteuttamiskelpoista yrityspolitiikkaa. Politiikan kehittämisen ja toteuttamisen edellytyksenä on valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten instituutioiden osallistuminen. Esimerkiksi verojärjestelmien muutoksista ei voida päättää yhteisön tasolla, sillä ne edellyttävät jäsenvaltioiden toimenpiteitä. 6.2.4. Politiikan tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi komitea kehottaa, että toimintasuunnitelmassa yksilöidään selvästi, millä päätöksenteon tasolla poliittisia toimia kehitetään, toteutetaan, valvotaan ja arvioidaan. Esimerkiksi yrittäjyyden edistämisestä kouluissa voidaan päättää yhteisön tasolla, mutta asian käytännön toteutus voi tapahtua vain yhteistyössä koulutusviranomaisten kaltaisten paikallisviranomaisten kanssa. Tällaisella integroidulla lähestymistavalla varmistetaan politiikan täytäntöönpanon onnistuminen ja rajoitetaan samalla perusteettomien aloitteiden kehittämistä. 6.2.5. Loitontuminen rajoitetun lähestymistavan soveltamisesta EU:n yrityspolitiikkaan ei merkitse sitä, että komission yritystoiminnan pääosaston rooli kapenisi millään tavalla. Yritystoiminnan pääosaston roolia tulisi päinvastoin vahvistaa: pk-yritysten edustajan nimeäminen voisi lisätä pääosaston mahdollisuuksia vaikuttaa komission muihin yksiköihin. Toimintasuunnitelmassa tulisikin selvittää, miten yritystoiminnan pääosaston vaikutusta koko komission työskentelyyn voitaisiin entisestään lisätä. Lisäksi tulee pohtia, miten kyseinen pääosasto voi edistää pk-yritysjärjestöjen osallistumista päätöksentekoon järjestelmällisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta niillä olisi mahdollisuus osallistua päätöksentekoprosessiin rakentavalla tavalla. 6.2.6. Yritysten omistaja-johtajien ja politiikkojen näkemysten välillä on joskus huomattava kuilu. Kuilua voidaan yrittää kaventaa kuulemalla välittäviä organisaatioita ja edustuselimiä kaikkien asianomaisten poliittisten aloitteiden kaikissa suunnitteluvaiheissa. Tämä antaa pk-yrityksille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoprosessiin, vaikuttaa päätöksenteon tuloksiin sekä ymmärtää entistä paremmin päätöksentekijöiden pyrkimyksiä. 6.2.7. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tehnyt paljon arvokasta työtä sääntelyn parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi: se on mm. laatinut äskettäin lausunnon yksinkertaistamisesta(4). Sääntelyn parantamista ja yksinkertaistamista on jatkettava edelleen, jotta päätöksenteossa voitaisiin suosia entistä enemmän yrittäjiä ja ottaa samalla huomioon myös muiden sidosryhmien näkemykset ja edut. Yrittäjien suoraa osallistumista päätöksentekoprosessiin entistä aikaisemmassa vaiheessa tulisi rohkaista nykyistä enemmän. Lisäksi tulee tehdä laajoihin kuulemisiin pohjautuvia perusteellisia vaikutusten arviointeja, joiden yhteydessä otetaan järjestelmällisesti huomioon myös vaihtoehtoiset ratkaisut. Asetusehdotusten osalta tulee myös selvittää, miksi ei ole valittu muuta kuin lainsäädännöllistä vaihtoehtoa. Edellä mainittujen politiikanalojen lisäksi julkisessa politiikassa on tietysti käytettävissä myös lukuisia yksityiskohtaisempia tapoja tukea yrittäjiä. Joihinkin niistä kiinnitetään erityistä huomiota seuraavassa osassa. 6.3. Mahdollisten tulevien yrittäjien kouluttaminen 6.3.1. Komitea toistaa näkemyksensä, jonka mukaan lapset tulee tutustuttaa jo nuorina yrittäjyyden käsitteeseen tarjoamalla heille myönteisiä esimerkkejä. Lisäksi oppilaita tulee kouluissa ja korkeakouluissa rohkaista useiden aineiden opettamisen yhteydessä kehittämään yrittäjyyteen liittyviä taitoja sekä luomaan yhteyksiä yrittäjiin. 6.3.2. Mahdollisten tulevien yrittäjien koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, että ihmiset voivat ryhtyä yrittäjiksi myös myöhemmässä elämänvaiheessa, joten koulutuksessa ei tulisi keskittyä pelkästään nuoriin. 6.4. Yrityksen perustaminen 6.4.1. Komission asiakirjassa kiinnitetään huomiota yrityksen perustamiseen kuluvaan aikaan. Päätöksentekijät kaikkialla Euroopassa ovatkin viime aikoina pyrkineet aktiivisesti lyhentämään kyseistä aikaa. Ennen yrityksen perustamista ja perustamisen jälkeen esiintyvät esteet ovat kuitenkin paljon merkittävämpi ongelma, joten tällainen pakkomielle nopeuttaa yritysten rekisteröintiä on perusteeton. Yritysten rekisteröinnin muuttaminen nopeaksi ja halvaksi saattaa itse asiassa tahattomasti edistää yritysten perustamista ja tuhoamista suosivan lähestymistavan (create and destroy) syntymistä ja samalla lyhentää aikaa, jonka yrittäjä käyttää ennen uuden liikeyrityksen perustamista tutkimukseen, suunnitteluun, valmiuksien parantamiseen ja yleiseen harkintaan. 6.5. Liiketoiminnan tukipalvelut 6.5.1. Liiketoiminnan asianmukainen tukeminen voi tietysti lisätä yritysten mahdollisuuksia menestyä aikaisempaa paremmin. Toisaalta kaikki valtion ylläpitämät tukipalvelut voivat olla virheellisiä, sillä eräät yrittäjät ovat yksinkertaisesti sitä mieltä, että julkinen sektori ei ole luonnollinen taho neuvomaan yrityksiä. Tukea tarvitsevat yrittäjät kääntyvät aluksi luottamiensa neuvonantajaverkkojen puoleen. Kokemus osoittaa, että yrittäjät turvautuvat ensi kädessä muihin yrittäjiin ja tämän jälkeen yritysten tavanomaisiin neuvonantajiin (esim. kirjanpitäjiin, pankkeihin ja asianajajiin) ja alan organisaatioihin ja ammattialajärjestöihin. Vasta tämän jälkeen ne ovat valmiita kääntymään muiden tahojen puoleen. Tämä korostaa mentorien potentiaalista roolia yrittäjien tukemisessa, ja poliittisten toimien tulisikin perustua luonnollisten tuentarjoajien panokseen. 6.5.2. On myös tärkeää, että EU:n harjoittama liiketoiminnan tukipolitiikka nivoutuu tiiviisti yhteen jäsenvaltioiden instituutioiden ja politiikkojen kanssa, jotta voidaan varmistaa politiikan menestyksellinen ja tehokas täytäntöönpano sekä helpottaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 6.5.3. Toimintasuunnitelmassa tulisi pohtia keinoja, joilla yrittäjiä voitaisiin kannustaa vaatimaan ja käyttämään liiketoiminnan tukipalveluita. 6.5.4. Toimintasuunnitelmaan tulisi sisällyttää toimenpiteitä, jotka turvaavat tuki- ja neuvontapalveluiden saatavuuden yrityksen perustamisprosessin kaikissa vaiheissa eli ennen yrityksen perustamista, perustamisen aikana ja sen jälkeen. Tämä parantaisi merkittävästi yritysten selviytymis- ja menestymismahdollisuuksia. 6.6. Kykyjen ja taitojen edistäminen 6.6.1. Kykyjen ja taitojen edistäminen on oleellisen tärkeää yrittäjyyden dynamiikan lisäämiseksi Euroopassa. Yritysten omistaja-johtajien henkilökohtaiset ominaisuudet ovat keskeisen tärkeitä liiketoiminnan menestymisen kannalta. Yrittäjyyden dynamiikka liittyy kuitenkin yhtä paljon yrityksen päivittäiseen hoitamiseen kuin yrittäjän innovatiivisuuteen ja visioihin. 6.6.2. Yritys menestyy todennäköisesti paremmin, jos sen omistaja-johtajien tukena on heidän taitojaan täydentäviä mentoreita tai muita avainhenkilöitä. 6.6.3. Oppisopimus- ja vuorottelukoulutuksen edistäminen sekä oppisopimusoppilaiden kannustaminen kansainväliseen liikkuvuuteen ovat tärkeitä keinoja yrittäjähengen edistämiseksi. Komitea toivoo, että toimintaohjelmassa harkitaan yhteisön rahoittamien vaihto-ohjelmien luomista oppisopimusoppilaille sekä yrittäjille. 6.7. Epävirallinen koulutus 6.7.1. Jotkut olettavat, että pienyritykset eivät kouluta henkilökuntaansa riittävästi ja ettei myöskään itse yrittäjillä ole aina heidän tehtäviensä vaatimaa ammattitaitoa. Kokemus osoittaa, että pienyrityksissä suurin osa sekä omistajien että työntekijöiden koulutuksesta on tiettyä tarkoitusta varten suunniteltua ja epävirallista ja se vastaa kunkin henkilön työntekoon liittyviä erityistarpeita. Valtiovalta ja sitä edustavat koulutuksen tarjoajat eivät suurelta osalta tunnusta tämän toiminnan merkitystä, kun ne arvioivat koulutuksen laatua ja määrää pienyrityksissä(5). Toisaalta julkisen sektorin ylläpitämät, pienyrityksille tarkoitetut koulutusohjelmat perustuvat usein pätevöitymiseen, vaativat osallistumista yrityksen eteen tehtävän työajan ulkopuolella ja ovat järjestelmällisiä. Tämän seurauksena yritysten omistajien ja niiden henkilökunnan osallistuminen koulutusaloitteisiin on usein odotettua vähäisempää. 6.7.2. Jotta pienyrityksiä koskevaa koulutuspolitiikkaa voitaisiin kehittää vastaamaan nykyistä paremmin yritysten tarpeita, toimintasuunnitelmassa tulee käsitellä kyseistä epäsuhtaa koulutustarjonnan ja yritysten tarpeiden välillä erityisesti koulutuksen sisällön ja toteutusmuodon osalta. Tätä epäsuhtaa voidaan kaventaa ottamalla koulutuksessa aikaisempaa enemmän huomioon se, miten yrittäjät ja heidän henkilökuntansa kouluttautuvat, sekä kannustamalla kehittämään entistä joustavampia koulutusmuotoja. Lisäksi yritysten omistajat on saatava vakuuttuneiksi siitä, että koulutuksesta on hyötyä yritysten henkilökunnalle ja suorituskyvylle. 6.8. Liiketoiminnan siirto ja liiketoiminnan jatkumisen suunnittelu 6.8.1. Jotta menestyksellinen ja kestävä liiketoiminta olisi mahdollista, on keskeisen tärkeää kiinnittää huomiota liiketoiminnan jatkumisen sekä yritysten omistaja-johtajien yritystoiminnasta luopumisen huolelliseen suunnitteluun. Siksi on pohdittava erityisen tarkoin, millaisilla toimenpiteillä voidaan lievittää "seuraajakriisiä" eli tilannetta, jossa myynnissä on paljon yrityksiä, mutta ostajia ei ole riittävästi. 6.8.2. Yhtenä vaihtoehtona on markkinoiden vahvistaminen, jotta liiketoiminnan siirrosta tulisi entistä avoimempaa. Muita vaihtoehtoja ovat mm. liiketoiminnan siirtoa koskevan lainsäädännön ja verojärjestelmien uudelleenarviointi niin että samalla otetaan huomioon EU:n tasolla jo olemassa olevat työntekijöiden oikeudet(6). 6.9. Rahoituksen saanti 6.9.1. Tutkimukset osoittavat, että pienyritysten perustaminen ja kasvu pyritään rahoittamaan niiden omista varoista. Kun pienyritykset tarvitsevat ulkopuolista rahoitusta, ne kääntyvät yleensä pankkien puoleen. Pääomarahoituksen hakeminen, epävirallinen tai virallinen riskipääoma mukaan luettuna, ei ole ollut yhtä yleistä kuin aluksi arvioitiin. Tämä saattaa johtua markkinoiden puutteellisesta toiminnasta tai yrittäjien haluttomuudesta vähentää omistusosuuttaan. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Euroopassa tällä hetkellä vallitseva alhainen korkotaso on mahdollistanut yritysten rahoittamisen suhteellisen halvalla lainarahalla. 6.9.2. Tutkimukset eroavat siinä, miten suurena liiketoiminnan esteenä ne pitävät rahoitusongelmia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että rahoituksen saaminen yrityksen perustamista, kehittämistä ja kasvua varten on ongelma, joka haittaa etenkin tietyntyyppistä taloudellista toimintaa, tietyillä alueilla toimivia yrityksiä sekä tavanomaisesta poikkeavia yrittäjiä. Erityisen tärkeää olisi löytää ratkaisu alle 1,5 miljoonan euron suuruisiin oman pääoman vajeisiin. 6.9.3. Mikrolainojen rooliin uuden yritystoiminnan edistämisessä on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Kyseisen rahoitusmuodon merkitys pk-yritysten kokonaisrahoitukselle on vähäinen. Tähänastiset kokemukset kuitenkin osoittavat, että mikrolaina saattaa olla tarkoituksenmukaisin rahoitusmuoto epäsuotuisilla alueilla toimiville yrittäjille ja yrityksille. Mikrolaina saattaa esimerkiksi olla merkittävä tapa rahoittaa mikroyritysten toimintaa uusissa jäsenvaltioissa, joissa rahoituksen saaminen voisi muutoin olla vaikeaa. Komitea suosittaa, että toimintasuunnitelmassa pohditaan mikrolainojen merkitystä ja olosuhteita, joissa kyseinen rahoitusmekanismi voi olla tehokas tapa edistää yritystoimintaa, sekä sitä, miten mikrolainojen käyttöä voidaan parhaiten tukea. 6.9.4. Toimintasuunnitelmassa tulisi tarkastella edelleen niitä liiketoiminnan erityismuotoja, jotka kärsivät rahoitusongelmista. Rahoitusmarkkinat ovat nykyisin monimutkaiset ja niillä on paljon toimijoita. Nykyisiä rahoituskanavia tulisi vahvistaa, ja yritysrahoitusta koskevien aloitteiden tulisi pohjautua olemassa oleviin välityspalveluihin sen sijaan, että luotaisiin uusia rakenteita. 6.9.5. Komitea katsoo, että sellaiset vihreässä kirjassa ehdotetut ratkaisut kuin mikrolainat, riskipääoma tai yksityiset pääomasijoitukset sopivat vain osittain pienyritysten tarpeisiin. Komission tulee harkita ammatillisten ja keskinäiseen takaukseen perustuvien rahastojen luomista, jotta yrityksille olisi helpompaa saada luottoja liiketoimintansa kehittämiseen. Komitea esittää, että Euroopan investointirahasto vahvistaa pk-yrityksille tarkoitettuja vakuudet antavia rahoitusvälineitä suuntaamalla niitä entistä paremmin pienten ja mikroyritysten sekä käsiteollisuusyritysten tarpeisiin erityisesti standardisointiin, ympäristöön sekä tuotanto- ja viestintäteknologian hankintaan liittyvien investointien alalla. 6.10. Julkiset hankinnat 6.10.1. Luonnollisin, tehokkain ja suorin tapa, jolla julkiset viranomaiset voivat tukea yrittäjiä, on parantaa pienyritysten mahdollisuuksia toimittaa julkisia hankintoja. Näyttää kuitenkin siltä, että samoin kuin pienyritykset tuntevat luonnostaan kuuluvansa muiden pienyritysten joukkoon(7), myös julkiset viranomaiset suuntautuvat hankinnoista päättäessään kohti hallinnoltaan itsensä kaltaisia suuryrityksiä. Kyseessä on merkittävä kulttuurinen este, joka johtuu sekä julkisten viranomaisten että pk-yritysten asenteista ja joka on poistettava, jotta pienyritykset osallistuvat julkisten hankintojen toimittamiseen. 6.10.2. Pyrkimyksiin avata julkiset hankinnat pienyrityksille liittyy useita haasteita. Hankintasopimusten saamisen edellytyksenä olevat vaatimukset ovat pienyrityksille ongelmallisia sopimusten suuren koon, niihin liittyvien erilaisten palveluiden sekä tarjouskilpailuita koskevien byrokraattisten menettelyjen takia. Viime aikoina valtion viranomaiset ovat pyrkineet varmistamaan, että sopimusten saajat toimivat ympäristöystävällisesti, mikä saattaa edelleen vaikeuttaa julkisten hankintojen avaamista pienyrityksille. Näitä kysymyksiä on syytä pohtia yksityiskohtaisemmin toimintasuunnitelmassa. 6.11. Verotaakka 6.11.1. Epävirallisia investointeja yrityksiin voitaisiin rohkaista suuresti muuttamalla verojärjestelmiä sopivammiksi. Tämä voisi perustua verokannustimiin, jotka kannustaisivat sijoittamaan voittovarat takaisin yrityksiin. Tällaisen järjestelmän etuna olisi sen tehokas toteutettavuus sekä yhteensopivuus yritysten omistaja-johtajien sijoitusmieltymysten kanssa. Järjestelmän avulla vältettäisiin myös ulkopuolisiin investointeihin liittyvä omistusosuuden pienentyminen samalla kun se kannustaisi merkittävällä tavalla kasvattamaan liiketoimintaa. 6.11.2. Yritysten omistaja-johtajat tulevat aina vaatimaan verojen alentamista, mutta he arvostaisivat myös verotukseen liittyvän hallinnollisen taakan keventämistä. Toimintasuunnitelmassa tulisi suosittaa analyysin tekemistä eri tavoista tukea yritysten omistaja-johtajia erilaisten verojen maksamisessa(8). 6.11.3. Kyseessä on jälleen yksi esimerkki tarpeesta sisällyttää yrityspolitiikkaa osaksi muita politiikanaloja unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla. 6.12. Itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturva 6.12.1. Itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvaa tulee pohtia huolellisesti, ja riskinoton ja sosiaaliturvan välille on löydettävä oikea tasapaino. Ei ole selvästi ristiriitaista vaatia samaan aikaan sekä verojen alentamista että sosiaaliturvan parantamista. On kuitenkin ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, etteivät sosiaaliturvajärjestelmät syrji itsenäisiä ammatinharjoittajia tai yritysten omistaja-johtajia. 6.13. Yrittäjyys ja sosiaalinen syrjäytyminen 6.13.1. Yrittäjyys koskee yhteiskunnan kaikkia sektoreita, ja komitea korostaakin, että toimintasuunnitelmassa on tunnustettava tämä moninaisuus. Etenkin yhteisötalouden yritykset, kuten osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, säätiöt ja yhdistykset, yhdistävät yritystoiminnan yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen. 6.13.2. Myös yrityksen omistaminen on yksi tapa, jonka avulla sosiaalisesti syrjäytyneet ryhmät voivat osallistua työmarkkinoille. Komitea katsoo kuitenkin, että yrittäjyyden merkitys sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa vaatii lisätutkimuksia. 6.13.3. On tärkeää, että toimintasuunnitelmassa kiinnitetään huomiota erityyppisten yritysten olemassaoloon ja niiden kokemuksiin yhteiskunnallisista tavoitteista. Lisäksi on tärkeää, että toimintasuunnitelmassa rohkaistaan luomaan tukipalveluita kyseisten yritysten tarpeiden tyydyttämiseksi. 6.14. Spin-off-yritykset 6.14.1. Toimintasuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yliopistoja ja korkeakouluja rohkaistaan perustamaan spin-off-yrityksiä. On syytä olettaa, että vaikka EU:sta löytyykin esimerkkejä asiaa koskevista hyvistä käytännöistä, spin-off-yritysten kehittämismahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty täysmääräisesti. Toimintasuunnitelmassa onkin pohdittava mahdollisuuksia kehittää tämäntyyppistä yritystoimintaa ja siihen liittyviä menettelyjä sekä tarkasteltava tarvittaessa asiaa koskevia poliittisia vaihtoehtoja. 6.15. Epäonnistumisen häpeä 6.15.1. Euroopassa on yleistä, että konkurssin tehneen yrityksen omistaja-johtaja joutuu huonoon maineeseen. Komitea suhtautuu myönteisesti vihreässä kirjassa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan tällaiseen haitalliseen suhtautumiseen on puututtava. Etenkin mahdollisten sijoittajien ja rahoituslaitosten olisi suhtauduttava nykyistä myönteisemmin tämänkaltaiseen yritystoimintaa koskevaan kokemukseen, jonka voidaan väittää olevan erittäin arvokas askel yrittäjän oppimisuralla ja joka parantaa usein yrittäjän mahdollisuuksia onnistua entistä paremmin tulevassa liiketoiminnassaan. 6.16. Sisämarkkinat 6.16.1. Euroopan yhtenäismarkkinat ovat edelleen useille pk-yrityksille hyvin etäinen käsite, sillä suuri osa niistä ei pyri koskaan hyödyntämään paikallisten tai valtakunnallisten kotimarkkinoidensa ulkopuolisia mahdollisuuksia. Jotkin pienyritykset ovat kuitenkin sijoittuneet siten, että niillä on hyvät mahdollisuudet myydä tuotteitaan ja palveluitaan rajojen yli ja muissa jäsenvaltioissa. Niitä voidaan tukea tässä toiminnassa kehittämällä erityisesti jatkuvasti sellaisia perusrakenteita, jotka tukevat tavaroiden, ihmisten ja informaation vapaata liikkuvuutta, sekä lisäämällä ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista. 6.17. EU:n laajentuminen 6.17.1. Kuten komitea on aikaisemmin todennut, pk-yritykset ovat "muutosprosessin kantava voima" ja ne "vaikuttavat suuresti bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen" uusissa jäsenvaltioissa. Kyseisissä maissa toimivat pk-yritykset joutuvat kohtaamaan useilla aloilla valtavia ongelmia, jotka koskevat etenkin rahoituksen saamista, koulutusta sekä tuki- ja neuvontapalveluita(9). 6.17.2. On tärkeää, että toimintasuunnitelmassa tarkastellaan laajentumisen vaikutuksia pk-yritysten toimintaan sekä nykyisessä 15-jäsenisessä EU:ssa että uusissa jäsenvaltioissa. Toimintasuunnitelmassa on myös tärkeää pohtia sitä, miten nykyisessä politiikassa voidaan ottaa huomioon pienyritysten moninaiset tarpeet kaikkialla laajentuneessa unionissa. 6.17.3. Kuten edellä todettiin, uusien jäsenvaltioiden erityisenä ongelmana on sopivantyyppisen ja riittävän rahoituksen saaminen. Kyseinen ongelma vaatii erityisratkaisuja. 7. Lyhyet vastaukset vihreässä kirjassa esitettyihin kymmeneen kysymykseen 7.1. Lausunnon edellisissä osissa on käsitelty yksityiskohtaisesti komitean näkemyksiä vihreästä kirjasta. Tässä osassa annetaan lyhyet vastaukset vihreässä kirjassa esitettyihin kymmeneen kysymykseen. Vastauksiin on tiivistetty lausunnon keskeinen sisältö ja ne sisältävät ehdotuksia toimenpiteiksi useissa keskeisissä kysymyksissä. 1) Mitkä yrittäjyyttä koskevat tavoitteet olisi asetettava etusijalle Euroopan unionissa, ja miten niiden pitäisi liittyä muihin poliittisiin pyrkimyksiin? Kuinka yrittäjyydelle voidaan laatia malli laajentuneessa Euroopassa? Yritystoiminnan lisäämiseen tähtäävässä eurooppalaisessa lähestymistavassa on keskityttävä parhaan mahdollisen toimintaympäristön luomiseen nykyisille pk-yrityksille muuttamalla riskin ja sen ottamisesta saatavan "palkkion" välinen tasapaino yrittäjyyttä nykyistä paremmin suosivaksi. Samalla poistuvat useat merkittävimmät uusien yritysten perustamista haittaavat esteet. Lähestymistavan yhteydessä tulee kiinnittää huomiota laajaan joukkoon keskeisiä tavoitteita, joita ovat erityisesti taloudellisen vakauden edistäminen, sääntely- ja hallintopuitteiden parantaminen, yrittäjyyttä ja johtamistaitoa koskevia asenteiden muuttaminen entistä positiivisemmiksi, liiketoimintaa tukevan ympäristön luominen, toimivat hyödyke- ja työvoimamarkkinat, ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa suosivien olosuhteiden luominen. Samalla tavalla kuin yritystoiminnan vaikutukset kohdistuvat useille yhteiskunnan sektoreille, edellä mainitut tavoitteet liittyvät läheisesti useisiin EU:n keskeisiin politiikkoihin ja poliittisiin pyrkimyksiin. Siksi on oleellisen tärkeää, että yritystoiminnan lisäämiseen tähtäävää eurooppalaista lähestymistapaa kehitettäessä otetaan huomioon useiden eri sidosryhmien näkemykset. 2) Kuinka rahoituksen saatavuutta voidaan parantaa (verotukseen liittyvät toimenpiteet, julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet, terveemmät taseet, takuut), ja mitä pankkilainojen vaihtoehtoja olisi edistettävä (yksityiset pääomasijoitukset, leasing, factoring ja mikrolainat muilta kuin pankeilta)? Kuinka yrittäjiä voidaan auttaa saamaan ulkoista rahoitusta? Tutkimukset osoittavat, että nykyisen talous- ja rahoitussuhdanteen vallitessa pienyrityksillä ei ole yleensä vaikeuksia saada rahoitusta. Tämä ei kuitenkaan poista pienyrityksiä pitkällä aikavälillä haittaavia rakenteellisia rahoitusongelmia. Ongelmaa ratkaistaessa tulisi keskittyä neljään asiaan: rahoituksen jatkuvuus (yritystoiminnan kaikissa vaiheissa), rahoitusvaihtoehtojen monipuolisuus, rahoitustukea hakeviin yrityksiin sovellettavien vaatimusten avoimuus sekä verotustoimenpiteet, joilla rohkaistaan liiketoiminnan kehitystä ja investointeja. Yksi suurimmista haasteista on, että yrittäjät eivät tunnetusti ole halukkaita pienentämään omistusosuuttaan ottamalla vastaan pääomasijoituksia, riskipääomaa tai muuta ulkoista rahoitusta. Epävirallisia investointeja yrityksiin voitaisiin edistää muuttamalla verojärjestelmiä entistä enemmän investointeja suosiviksi, mikä olisi sekä tehokas että yritysten omistaja-johtajien mieltymysten mukainen tapa lähestyä asiaa. On tärkeää, että ulkoista rahoitusta hakevia yrittäjiä kannustetaan olemaan valmiita ottamaan vastaan sijoituksia ("investment ready"). Ratkaisut on sovitettava vastaamaan toisistaan poikkeavia paikallisia ja alueellisia vaatimuksia. Varsinkin useissa uusissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten edessä on ainutlaatuisia haasteita. Julkisten viranomaisten tulisi kartoittaa olemassa olevat epäviralliset ja viralliset ratkaisumallit ja pohtia, miten niitä voitaisiin kehittää tai niiden vaikutukset moninkertaistaa. 3) Mitkä tekijät eniten estävät kasvua (vastavuoroinen tunnustaminen tai sen puute, EU:n säännökset ja niiden täytäntöönpano tai niiden jättäminen panematta täytäntöön jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden verotussäännökset vai työmarkkinoiden tilanne)? Mitkä ovat soveltuvimmat toimet kasvun ja kansainvälistymisen tukemiseksi (kaupanedistämismatkat, markkina-analyysit, yritysryppäät ja verkostoituminen, tieto- ja konsultointipalvelut)? Komitea katsoo, että kasvun esteinä ovat etenkin makrotaloudellinen epävakaus, yrittäjyyttä koskevien asenteiden kielteisyys, huonosti toimivat työmarkkinat sekä liiallinen ja huonosti laadittu lainsäädäntö. Paikallisella, alueellisella, jäsenvaltioiden ja Euroopan tasolla toimivat julkiset viranomaiset voisivat edistää suoraan useiden uusien pienyritysten kasvua helpottamalla niiden osallistumista julkisten hankintojen toimittamiseen. Komitea katsoo, että työntekijöiden ammattipätevyyden parantaminen ja pienyritysten työhönottotarpeiden täyttäminen ovat Euroopan tasalla ensisijaisen tärkeitä näkökohtia, ja toivoo, että toimintaohjelmassa ehdotettaisiin tätä varten tarvittavia taloudellisia ja poliittisia toimia. 4) Jotta taattaisiin yritysten korkea laatu, mitä koulutusta ja tukea pitäisi tarjota yrityksen perustamisvaiheessa (peruskoulutus - pakollinen vai vapaaehtoinen, yrityshautomot, mentorointi) ja yrityksen kehittämisvaiheessa (verkostot, kurssit, mentorointi, etäopiskelu, esim. verkko-opiskelu)? Pitäisikö palveluja räätälöidä erityisryhmien (naiset, etniset vähemmistöt) tai yritysten tarpeita varten (tietoon perustuvat toimet)? Pitäisikö tukipalvelujen tarjoamisen laatua parantaa (tieto- ja viestintätekniikan käyttö, ammattinormit)? Tukea tulee tarjota siten, että voidaan tyydyttää yritysten omistajien ja heidän yritystensä monenlaiset tarpeet. Tämä merkitsee tukitoimien segmentointia esimerkiksi liike-elämän eri alojen mukaisesti tai sen mukaan, missä vaiheessa elinkaartaan yritykset ovat tai missä ne sijaitsevat. Komitea toteaa, että vakiintuneiden liikeyritysten saaminen käyttämään hyväksi tarjolla olevia tukitoimia on haasteellinen tehtävä, mutta väittää, että tilannetta voitaisiin parantaa räätälöimällä palvelut vastaamaan nykyistä paremmin yritysten tarpeita ja lisäämällä joustavuutta palveluiden tarjonnassa. Erityisesti uusille yrityksille suunnattuja tukipalveluita tulee olla saatavilla jo varhaisimmassa suunnitteluvaiheessa ja tämän jälkeen yritystoiminnan valmistelun, käynnistämisen ja ensimmäisen kasvuvaiheen aikana. EU:n tukialoitteet on liitettävä nykyistä paremmin yhteen valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten aloitteiden kanssa. 5) Ovatko yritysten kehittämisen ja kasvun esteet ja kannustimet Euroopan unionissa samankaltaisia ehdokasmaiden yrittäjille, ja edellyttääkö tulossa oleva laajentuminen erityistoimia ehdokasmaissa? Nykyisten ja tulevien yritysten omistaja-johtajat joutuvat epäilemättä kohtaamaan erityisongelmia EU:n uusissa jäsenvaltioissa. Entistä järjestelmällisemmän pienyrityksiä koskevan vertailuaineiston kehittäminen helpottaisi suuresti vertailuanalyysien tekemistä pk-yritysten suorituskyvystä ja kokemuksista EU:ssa ja sen uusissa jäsenvaltioissa. Sillä tavalla voitaisiin myös helpommin kartoittaa eri politiikanalat, joiden kehittämistä, täytäntöönpanoa ja arviointia on edistettävä. Komitea suosittaa, että päätöksentekijät perehtyvät nykyistä tarkemmin uusien jäsenmaiden yrittäjien kokemuksiin. Kyseiset yrittäjät ovat aloittaneet liiketoiminnan ja hoitaneet yrityksiään nopeasti muuttuvassa poliittisessa ja taloudellisessa ympäristössä, joten heillä on hyvät mahdollisuudet osallistua arvokkaalla panoksella yrittäjyyttä nykyistä paremmin suosivan ympäristön luomiseen kaikkialla Euroopassa. 6) Mitä EU:n jäsenvaltiot voivat tehdä, jotta riskin ja siitä saatavan palkkion välinen tasapaino olisi suotuisampi yrittäjyyden kannustamiselle (konkurssien negatiivisten vaikutusten vähentäminen, yrittäjille annettavien sosiaalisten etuuksien lisääminen, verotaakan keventäminen joko hallinnollisen työn tai veroprosenttien muodossa)? Kaikkeen yritystoimintaan liittyy väistämättä riskinotto. Euroopassa monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että riski on suhteettoman suuri yritystoiminnasta mahdollisesti saatavaan "palkkioon" verrattuna. Komitea ottaa huomioon eurooppalaisen yhteiskuntamallin ja kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että sosiaaliturvajärjestelmät eivät syrji yritysten omistaja-johtajia. Tällöin myös päätös ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ei olisi työntekijöille yhtä vaikea kuin nykyään, mikä on yksi suurimmista yrittäjyyden lisääntymisen tiellä tällä olevista esteistä. Yritysverotuksen keventäminen lisäisi yrittäjyydestä saatavan taloudellisen "palkkion" suuruutta ja kannustaisi entistä useampia ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi. Toimintasuunnitelmassa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että yrittäjiä motivoivat useat erilaiset palkitsevat tekijät. Vaikka tärkeimpänä motivaationa ovatkin selvästi taloudelliset syyt, on myös lukuisia muita tekijöitä, jotka saavat ihmiset ryhtymään yrittäjiksi. 7) Kuinka mahdollisia yrittäjiä voitaisiin kannustaa ottamaan vastuulleen jo olemassa oleva yritys uuden yrityksen perustamisen sijasta (ostajien ja myyjien tietokannat tai markkinat, perheyrityksille tarkoitettu erikoiskoulutus, myynti johdolle tai työntekijöille)? Liiketoiminnan siirto on tehtävä entistä avoimemmaksi ja sitä on markkinoitava nykyistä aktiivisemmin vaihtoehtona, joka tarjoaa mahdollisille yrittäjille tehokkaan tavan lähteä mukaan liike-elämään. Komissio on tehnyt arvokasta työtä kartoittaessaan liiketoiminnan siirtoa koskevia parhaita käytäntöjä. Komitea olettaa, että kyseinen työ otetaan huomioon toimintasuunnitelmassa ja että jäsenvaltiot toteuttavat todellisia parannuksia etenkin liiketoiminnan siirtoa koskevissa oikeudellisissa ja verotuksellisissa asioissa. Komitea kehottaa lisäämään tietämystä yritystoiminnan lopettamiseen liittyvistä seikoista sekä yhteiskunnan suhtautumisesta yrityksensä sulkeviin omistaja-johtajiin. Tämä edellyttää tietojen keräämistä yritysten sulkemiseen johtaneista syistä, suhtautumisesta yritystoiminnan lopettaneisiin yrittäjiin sekä siitä, miten rahoittajat, oikeusjärjestelmä ja muut tukielimet kohtelevat kyseisiä omistaja-johtajia. Toimintasuunnitelman tavoitteena tulisi olla, että yhteiskunta, hallinto ja tukivirastot ymmärtävät entistä paremmin yritystoiminnan lopettaneita yrittäjiä. 8) Kuinka spin-off-yrityksistä voidaan tehdä houkuttelevampia (myynti johdolle, esittely, erityisneuvonta, verotus- ja muut järjestelyt työntekijöille ja heidän työnantajilleen yritystä perustettaessa)? Komitea kehottaa tarkistamaan tämänhetkistä suhtautumista spin-off-yrityksiin eri jäsenvaltioissa sekä pohtimaan, miten spin-off-yritysten kehittämismahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää. 9) Kuinka koulutuksen avulla voidaan tukea tietoisuutta ja taitoja, joita tarvitaan yrittäjyyden edellyttämän ajattelutavan ja taitojen luomisessa (yrittäjyyskoulutus osana koulujen opetussuunnitelmaa, yrittäjien tuominen luokkahuoneeseen, opiskelijoiden harjoittelu kokeneiden yrittäjien luona, yrittäjyyskoulutuksen lisääminen yliopistoissa, MBA-ohjelmien lisääminen, yrittäjyyskoulutuksen ja julkisten tutkimusohjelmien yhteensovittaminen)? Kuten aikaisemmin tässä lausunnossa on todettu, yrittäjyyden edellyttämää mielentilaa ei voida opettaa mutta siihen voidaan kannustaa. Tällä hetkellä liian harvat nuoret pitävät oman yrityksen perustamista ja hoitamista realistisena ja houkuttelevana uravaihtoehtona. Nykyistä useammat nuoret tulee tutustuttaa yrittäjyyden käsitteeseen jo varhaisessa iässä. Myös koulutuksen myöhemmässä vaiheessa tulee keskittyä nykyistä enemmän yrittäjyyden opettamiseen. Tämän tulisi koskea kaikkia perinteisiä akateemisia aloja eikä rajoittua vain kauppatieteellisiin opintoihin. Lisäksi tulisi parantaa ihmisten mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjiksi vanhemmalla iällä. 10) Mitä yritysjärjestöt, tiedotusvälineet ja viranomaiset voivat tehdä yrittäjyyden edistämiseksi (roolimallit, tiedotusvälineiden kampanjat, yritysten avoimien ovien päivät, yrittäjien palkitsemisjärjestelmät) ja millä tasolla (Euroopan, jäsenvaltioiden, alueellisella vai paikallisella tasolla)? Tehokkain tapa edistää yrittäjyyttä on varmistaa, että riskin ja sen ottamisesta saatavan "palkkion" välinen tasapaino on yritysten omistaja-johtajille nykyistä suotuisampi. Päätöksentekijöiden ensisijaisena tavoitteena tulisi siten olla tämän tavoitteen saavuttaminen käytännön politiikan keinoin. Tämä edellyttää päätöksentekijöiden nykyistä parempaa perehtymistä liike-elämään, välittävien edustusorganisaatioiden aikaisempaa aktiivisempaa osallistumista kuulemalla niitä järjestelmällisesti jo päätöksentekoprosessin alkuvaiheessa sekä entistä kattavamman lähestymistavan soveltamista yrityspolitiikkaan kaikilla tasoilla. Roolimallien tarjoamisesta, tiedotusvälineiden kampanjoista tai yrittäjien profiilin kohottamisesta saattaa tietysti olla apua, mutta komitea katsoo, että yritysjärjestöillä ja muilla välittävillä organisaatioilla on julkisia viranomaisia paremmat mahdollisuudet täyttää tämä tarve. Komitea korostaa myös sitä, että yrittäjyys ei ole kaikille sopiva ratkaisu, joten yrittäjyyden edistämistoimissa tulisi keskittyä ennemminkin yrittäjyyttä koskevan yleisen mielikuvan muuttamiseen kuin pyrkiä rohkaisemaan mahdollisimman monia ihmisiä ryhtymään itse yrittäjiksi. 8. Päätelmät 8.1. Komitea suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan sekä siihen, että vihreän kirjan myötä virkamiehet, poliitikot ja eri sidosryhmien edustajat saadaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota unionin yrityspolitiikkaan. Jotta prosessilla olisi pysyvää arvoa, on oleellisen tärkeää, että laaditaan kunnianhimoinen ja tarkoin kohdennettu toimintasuunnitelma, joka myös toteutetaan tehokkaasti. 8.2. Yritystoiminnan lisäämisen kannalta on selvästikin keskeisen tärkeää muuttaa riskin ja sen ottamisesta saatavan "palkkion" välinen tasapaino yrittäjälle nykyistä suotuisammaksi, ja tämän tulee näkyä kaikkialla toimintasuunnitelmassa. 8.3. Komitea painottaa, että julkisen politiikan tulee olla oikein kohdennettua ja sen tavoitteena tulee olla ratkaista ensin kaikkein kiireellisimmät kysymykset, jotta kaikki tavoitteet voidaan lopulta saavuttaa. Vihreässä kirjassa käsitellään lukuisia eri politiikanaloja, joten on välttämätöntä, että tietyt erityiset politiikanalat asetetaan etusijalle toimintasuunnitelmassa. 8.4. Komitea korostaa, että toimintasuunnitelmassa tulisi asettaa etusijalle useita keskeisiä toiminta-alueita: - Helpotetaan pk-yritysten osallistumista julkisten hankintojen toimittamiseen. - Tehdään katsaus pk-yrityksiä koskeviin verojärjestelmiin kaikkialla Euroopassa ja arvioidaan verotuksen tasoa, verohallinnon toimintaa ja veronkantoa. - Hankitaan lisätietoja yritysten sulkemisprosessiin liittyvistä asioista ja yhteiskunnan suhtautumisesta yritystoiminnan lopettaviin omistaja-johtajiin. - Edistetään yrittäjähenkeä ja kannustetaan kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä, joilla on oikeanlainen ajattelutapa, ryhtymään yrittäjiksi. - Kehitetään entistä järjestelmällisempää pienyrityksiä koskevaa vertailuaineistoa yritystoiminnan määrän mittaamisen helpottamiseksi sekä tietojen saamiseksi asianmukaisen politiikan tueksi. 8.5. Entistä paremmalla yrityspolitiikalla on myönteisiä vaikutuksia vain, jos se myös pannaan tehokkaasti täytäntöön. Komitea ehdottaa siksi, että kullekin toimintasuunnitelmassa yksilöidylle painopistealalle laaditaan täytäntöönpanostrategia. Kunkin strategian yhteydessä tulisi määrittää myös poliittiset tavoitteet ja aikataulu. Painopisteitä määritettäessä tulee ennen kaikkea selvittää, kuka on vastuussa niiden täytäntöönpanosta eli tapahtuuko täytäntöönpano Euroopan, jäsenvaltioiden, alueellisella vai paikallisella tasolla. 8.6. Komitea on useaan otteeseen korostanut, että yhteistoiminta yrityksiä, erityisesti pienyrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa peruskirjan kymmenennen suosituksen mukaisesti on ainoa keino varmistaa se, että unionin toimet soveltuvat erityyppisille yrityksille ja että niitä voidaan toteuttaa käytännössä. Komitea toivoo, että toimintaohjelman ja sitä seuraavien varsinaisten toimien tehokkuuden varmistamiseksi pienyrityksiä edustavat organisaatiot voivat jatkossakin osallistua suoraan toimintasuunnitelman kehittämiseen siten että, niitä kuullaan asiassa. 8.7. Komitea toteaa, että vaikka jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla on saavutettu todellista edistymistä pienyrityksiä koskevan peruskirjan toteuttamisessa, sen vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi. Komitea ja parlamentti ovat vaatineet, että peruskirjasta tehdään oikeudellisesti sitoa, mitä ilman se on vain poliittinen aiejulistus, josta puuttuu todellinen, vankka ja yhdessä sovittu suunnitelma. Komitea on huomauttanut useissa lausunnoissaan, että komissio on useimmiten käyttänyt peruskirjaa perusteena jo ohjelmoiduille toimille, jotka on tarkoitettu yrityksiä varten yleensä eikä varsinaisesti pienyrityksiä varten. 8.8. Komitea on tyytyväinen, että kevään huippukokouksessa ja kilpailukykyä käsitelleissä neuvoston viimeaikaisissa kokouksissa on vaadittu peruskirjan soveltamisen parantamista. Komitea kehottaa neuvostoa parantamaan peruskirjan täytäntöönpanoa virallisella päätöksellä, jossa tarkennetaan, että - komissio ei voi esittää mitään pk-yrityksiin mahdollisesti vaikuttavaa lainsäädäntötekstiä tai lainsäädännön omaista tekstiä, jos siitä ei ole kuultu pienyrityksiä edustavia organisaatioita. - kun komissio arvioi pk-yrityksille mahdollisesti merkityksellisten poliittisten aloitteiden vaikutuksia, tulee samalla analysoida kyseisten aloitteiden vaikutukset erityisesti pieniin ja mikroyrityksiin. - kaikkien pienyrityksiä mahdollisesti koskevien yhteisön ohjelmien yhteydessä on peruskirjan mukaisesti hyväksyttävä erityistoimia pienyrityksiä varten. 8.9. Komitea pahoittelee, että valmistelukunta ei ole maininnut ehdotuksissaan yrityksiä, yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä. Komitea kehottaa hallitustenvälistä konferenssia ottamaan mukaan tämän politiikan. Euroopan tulevassa perustuslaissa tulisi viitata yrityksiin ja pienyrityksiin eikä ainoastaan teollisuuteen yleensä. Komitea myös kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tätä näkökohtaa hvk:ssa. Bryssel 24. syyskuuta 2003. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja Roger Briesch (1) Pienyrityksiä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta laatimassaan oma-aloitteisessa lausunnossa Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdotti, että komissio voisi "tehdä tosiasiallisen monivuotisen toimintasuunnitelman sekä käynnistää yhteisössä ja jäsenvaltioissa toimenpiteitä, jotta peruskirjan ajatusta toteutettaisiin tosiasiallisesti ja tehokkaasti". EYVL C 48, 21.2.2002, s. 11-17. (2) Yhteiset määritelmät perustuvat toukokuussa 2003 tarkistettuihin mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeviin komission määritelmiin, joita aletaan soveltaa tammikuusta 2005 lähtien ([C (2003) 1422)]. (3) KOM(2003) 176 lopullinen. (4) EUVL C 133, 6.6.2003. (5) Ks. esim. Kitching J. ja Blackburn R (2003): "Measuring Training in Small Firms", Small Business Council, Lontoo, maaliskuu. (6) Liiketoiminnan siirtoa pk-yrityksissä käsitelleen komission asiantuntijaryhmän loppuraportti, toukokuu 2002. (7) Komitea asettaa kyseenalaiseksi vihreän kirjan III.B.vi. kohdassa esitetyn väitteen, jonka mukaan "on luonnollista, että kaikenkokoiset yritykset tekevät yhteistyötä". (8) Yhtenä esimerkkinä on Belgiassa sovellettava lähestymistapa, jossa työntekijöiden tuloverotuksen ja sosiaaliturvan hallinnoinnissa käytetään välitystoimistoja. (9) EYVL C 193, 10.7.2001. Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden työllisyys sekä sosiaali- ja työmarkkinapoliittinen tilanne".