52002PC0222

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa sekä asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttamisesta elatusapua koskevien asioiden osalta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. ASIASELOSTUS

Käsillä oleva ehdotus on osa työtä, jota Euroopan yhteisössä parhaillaan tehdään tarkoituksena luoda todellinen oikeudellinen alue, joka perustuu oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen [1].

[1] Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 33 kohta.

Ehdotuksen oikeusperustana ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta ja 67 artiklan 1 kohta. Perustamissopimuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan ja 65 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisö toteuttaa toimenpiteitä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia ja jotka ovat näin ollen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiä. Tällaisten toimenpiteiden tarkoituksena on myös parantaa ja yksinkertaistaa siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tähän asiaan liittyvä perussäädös on neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, jota ei kuitenkaan sovelleta tiettyihin selkeästi määriteltyihin tapauksiin, kuten luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin, perintöön tai testamenttiin [2].

[2] Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden aloilla, EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, 1 artiklan 2 kohdan a alakohta.

Perheoikeuden alalla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 esitetään säännöksiä tuomioistuimen toimivallasta ja avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamisesta ja niiden täytäntöönpanosta sekä samassa yhteydessä annetuista, yhteisten lasten huoltoa koskevista tuomioista [3]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 oli ensimmäinen, yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla hyväksytty yhteisön säädös ja ensimmäinen askel kohti perheoikeuden alaan liittyvien päätösten vastavuoroista tunnustamista. Asetus tuli voimaan 1. maaliskuuta 2001.

[3] Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/160, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 19.

Ranska teki 3. heinäkuuta 2000 neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000 perustuvan aloitteen, jonka tavoitteena on poistaa eksekvatuurimenettely lapsen huoltoa koskevasta päätöksestä lasten tapaamisoikeuden osalta (jäljempänä 'lasten tapaamisoikeutta koskeva Ranskan aloite') [4] Eksekvatuurimenettelyn poistamiseen liitettiin takeet lapsen palauttamiselle tapaamisjakson jälkeen, ja aloitteen soveltamisala määriteltiin viittauksella neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000.

[4] Ranskan tasavallan aloite neuvoston asetuksen antamiseksi lasten tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden vastavuoroisesta täytäntöönpanosta, EYVL C 234, 15.8.2000, s. 7.

Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 30. marraskuuta 2000 pidetyssä kokouksessaan ohjelman päätösten vastavuoroisen tunnustamisen järjestämiseksi neljällä eri osa-alueella, lopullisena tavoitteenaan poistaa eksekvatuurimenettely kaikkien päätösten osalta [5]. Ohjelman toinen osa-alue perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000, ja ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu asetuksen avioeroa koskevan soveltamisalan laajentaminen sekä eksekvatuurimenettelyn poistaminen tapaamisoikeuden osalta. Samassa yhteydessä neuvosto katsoi, että lasten tapaamisoikeutta koskevaan Ranskan aloitteeseen liittyvää työtä olisi jatkettava laajentamalla samanaikaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalaa, niin että varmistetaan kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu.

[5] Toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1. Ohjelma koskee seuraavia neljää osa-aluetta: (i) Bryssel I, (ii) Bryssel II ja aviosuhteeseen perustumattomat perherakenteet, (iii) aviovarallisuussuhteet ja avopuolisoiden eron varallisuusoikeudelliset seuraukset, (iv) perintö ja testamentti. Ohjelman kolmannessa (ja viimeisessä) vaiheessa eksekvatuurimenettely poistetaan kaikilta neljältä osa-alueelta.

Komissio esitti 6. syyskuuta 2001 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa (jäljempänä 'lapsen huoltoa koskeva komission ehdotus') [6]. Ehdotuksessa laajennetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 säädetyt tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset koskemaan kaikkia lapsen huoltoa koskevia päätöksiä, jotka perustuvat yhteisiin toimivaltasääntöihin ja viranomaisten tiiviimpään yhteistyöhön. Toimivalta määräytyy lapsen asuinpaikan mukaan. Ehdotuksen toimivaltaa ja lapsen palauttamista koskevat säännökset koskevat erityisesti lapsikaappausongelmaa.

[6] Ehdotus neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa, EYVL C 332, 27.11.2001, s. 269. Ehdotus perustuu 27. maaliskuuta 2000 esitettyyn valmisteluasiakirjaan, josta järjestettiin kuuleminen 27. kesäkuuta 2001.

Samoihin aikoihin kansainvälisten tilanteiden käsittelemiseksi komissio teki 20. marraskuuta 2001 ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta allekirjoittaa vuoden 1996 Haagin yleissopimus [7].

[7] Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta allekirjoittaa Euroopan yhteisön puolesta yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa (vuoden 1996 Haagin yleissopimus), KOM(2001) 680 lopullinen, 20.11.2001.

Tämän jälkeen neuvostossa käydyissä keskusteluissa on tultu siihen tulokseen, että lapsen huoltoa koskeva komission ehdotus ja lasten tapaamisoikeutta koskeva Ranskan aloite on yhdistettävä yhdeksi säädökseksi. Lisäksi oikeus- ja sisäasioiden ministerien 14. ja 15. helmikuuta 2002 pitämässä epävirallisessa kokouksessa löydettiin ratkaisu vaikeaan kysymykseen, joka koskee lapsen palauttamista kaappauksen jälkeen. Ratkaisun mukaan lapsen asuinpaikkana olevalla jäsenvaltiolla on lopullinen ratkaisuvalta asiassa, kun taas sen jäsenvaltion, johon lapsi on kaapattu, valtuudet rajoittuvat väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseen lapsen suojelemiseksi.

Koska asiasta on keskusteltu useissa yhteyksissä, Euroopan parlamentti on pitänyt parempana odottaa tätä ehdotusta ennen kuin se antaa lausuntonsa. Kun otetaan huomioon, että lapsen huoltoa koskevan komission ehdotuksen säännökset on sisällytetty kokonaisuudessaan tähän ehdotukseen, lapsen huoltoa koskevan ehdotuksen tekemiseen ei ole enää mitään syytä, ja komissio peruuttaa kyseisen ehdotuksen tavanomaista menettelyä käyttäen.

Komissio tekee siis uuden ehdotuksen, jossa yhdistetään neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000, lapsen huoltoa koskeva komission ehdotus ja lasten tapaamisoikeutta koskeva Ranskan aloite. Ehdotus koostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin se käsittää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 avioeroa koskevat säännökset sellaisenaan. Toiseksi se yhdistää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 lapsen huoltoa koskevat säännökset, lapsen huoltoa koskevan komission ehdotuksen ja lasten tapaamisoikeutta koskevan Ranskan aloitteen yhdeksi kattavaksi lapsen huoltoa koskevaksi säännöstöksi. Tästä seuraa, että neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 kumotaan sen jälkeen, kun sen säännökset on siirretty kokonaisuudessaan uuteen ehdotukseen.

Komissio on päättänyt laatia yhden avioeroa ja lapsen huoltoa koskevan säädöksen helpottaakseen niiden tuomareiden ja lakimiesten työtä, jotka käsittelevät avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä usein esiin tulevia, lapsen huoltoa koskevia kysymyksiä. Vaihtoehtoisesti neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1347/2000 olisi voitu kumota ainoastaan lapsen huoltoa koskevat säännökset ja liittää ne lapsen huoltoa koskevaan komission ehdotukseen ja lasten tapaamisoikeutta koskevaan Ranskan aloitteeseen. Lopputuloksena olisi ollut kaksi erillistä mutta toisiinsa liittyviä asioita koskevaa säädöstä, joista toinen olisi koskenut avioeroa ja toinen lapsen huoltoa. Avioeroa koskeva säädös olisi nykyisinkin voimassa oleva säädös (neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000), jonka säännöksistä olisi puolet kumottu. Tämän vaihtoehdon ei katsottu riittävästi helpottavan tuomareiden ja lakimiesten työtä eikä edistävän yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja johdonmukaisuuden lisäämistä.

2. TAVOITE

Ehdotuksen tavoitteena on avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa tehtyjen päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano yhteisössä yhteisten toimivaltasääntöjen avulla.

Asianmukaiset avioliittoa koskeviin asioihin sovellettavat säännökset saadaan neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1347/2000.

Lapsen huoltoa koskevia asioita varten ehdotetaan uutta säännöstöä, joka perustuu voimassa olevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 lapsen huoltoa avioeron yhteydessä koskeviin säännöksiin ja johon yhdistetään kaksi käsiteltävänä olevaa ehdotusta.

Eurooppa-neuvosto määritteli Tampereen kokouksessaan lokakuussa 1999 tapaamisoikeuden oikeudellisen yhteistyön ensisijaiseksi aiheeksi [8]. Tällaiseen yhteistyöhön on todellista yhteiskunnallista tarvetta. Ihmiset muuttavat yhä useammin jäsenvaltiosta toiseen, perheitä hajoaa ja ne muuttavat muotoaan, joten lapset tarvitsevat turvallisen oikeudellisen ympäristön pitääkseen yllä suhteita huoltajiinsa, jotka ehkä asuvat eri jäsenvaltioissa.

[8] Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 34 kohta.

Yhteisön toiminnan tarkoituksena on suojella lapsen etua. Tarkoituksena on ensisijaisesti turvata hänen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa määrätty perusoikeutensa pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa.

Näin ollen komissio ehdottaa, että

- vastavuoroisen tunnustamisen periaate ulotetaan koskemaan kaikkia lapsen huoltoa koskevia päätöksiä (tämä vastaa lapsen huoltoa koskevaa komission ehdotusta),

- poistetaan eksekvatuurimenettely tapaamisoikeuden osalta (tämä vastaa lasten tapaamisoikeutta koskevaa Ranskan aloitetta) [9] ja

[9] Komissio ehdottaa samanaikaisesti eksekvatuurimenettelyn poistamista eräiden kauppaoikeuden alaan kuuluvien tuomioiden osalta luomalla eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen riitauttamattomia vaateita varten.

- suunnitellaan keinot lapsen palauttamiseksi kaappauksen jälkeen. Suunnitelman mukaan jäsenvaltio, johon lapsi on kaapattu, voi toteuttaa väliaikaisia lapsen palauttamisen estäviä turvaamistoimia, jotka voidaan keskeyttää lapsen asuinpaikkana olevan jäsenvaltion tuomioistuimen antamalla lapsen huoltajuutta koskevalla tuomiolla. Jos lapsen asuinvaltio edellyttää lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista. Ei siis edellytetä, että jäsenvaltio, johon lapsi on kaapattu, tunnustaa tuomion tai panee sen täytäntöön.

Ehdotus siis perustuu neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000 ja täydentää vastavuoroista tunnustamista koskevan ohjelman toisen osa-alueen ensimmäisen vaiheen. Lopullisena tavoitteena on eksekvatuurimenettelyn poistaminen kaikista päätöksistä.

Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen lapsen huoltoon liittyvien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon yksinkertaistamistavoitteen saavuttamiseksi, joten siinä noudatetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettua toissijaisuus- ja suhteellisuusvaatimusta.

3. ARTIKLAT

Ehdotuksen ytimenä ovat tuomioistuimen toimivaltaa käsittelevä II luku, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa käsittelevä IV luku ja lapsen palauttamista kaappauksen jälkeen käsittelevä III luku.

I luku - Soveltamisala, määritelmät ja perusperiaatteet

1 artikla - Soveltamisala

Ehdotus laajentaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalan koskemaan kaikkia lapsen huoltoa koskevia yksityisoikeudellisia menettelyjä katkaisemalla yhteyden avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.

Ehdotus ei kuitenkaan kata elatusapua koskevia asioita, sillä niistä on jo säädetty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001, johon sisältyy edistyksellisempi tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva järjestelmä.

Näyttää lisäksi siltä, että eräissä jäsenvaltioissa erotetaan selkeästi toisistaan rikosasiat ja myöhemmin tehtävät muut kuin rikosoikeudelliset turvaamistoimet, kuten lapsen sijoittaminen laitokseen. Näin ollen asetuksessa säädetään myös soveltamisalan ulkopuolelle sulkemisesta, jotta olisi selvä, että tämä asetus ei estäisi jäsenvaltiota, joka toteuttaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä, käyttämästä toimivaltaansa myös muiden tarvittavien oikeudellisten toimenpiteiden osalta.

Ilmaisulla 'yksityisoikeudellinen menettely' tarkoitetaan oikeudenkäyntien lisäksi kaikkia jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia hallinnollisia menettelyjä.

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

2 artikla - Määritelmät

Tuomioistuin ja tuomio

Tuomioistuimen määritelmä vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 1 artiklan 2 kohdan määritelmää ja tuomio 13 artiklan 1 kohdan määritelmää.

Jäsenvaltio

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteenä olevan Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti asetusehdotusta ei sovelleta Tanskaan.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 sitoo Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Ne ovat jo ilmoittaneet haluavansa osallistua lasten tapaamisoikeutta koskevan Ranskan aloitteen ja lapsen huoltoa koskevan komission ehdotuksen antamiseen ja soveltamiseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteenä olevan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

Tuomion antanut jäsenvaltio ja täytäntöönpaneva jäsenvaltio

Termejä 'tuomion antanut jäsenvaltio' ja 'täytäntöönpaneva jäsenvaltio' käytetään ehdotuksen lukemisen helpottamiseksi.

Lapsen huolto

Lapsen huolto on määritelty yleisesti. Määritelmä on laaja, koska komissiosta on tärkeää, ettei syyllistytä syrjintään jättämällä eräitä toimenpiteitä asetuksen ulkopuolelle ja näin jättämällä osaa lapsista ja tilanteista asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Määritelmä liittyy sekä lapsen henkilöön että omaisuuteen, ja lapsen huoltaja voi olla luonnollinen tai oikeushenkilö. Lapsen huoltoa koskevat oikeudet ja velvollisuudet voidaan myöntää tuomioistuimen päätöksen tai lain perusteella taikka sopimuksella, joka on lain mukaan sitova. Lisäksi todetaan, että määritelmä kattaa myös huoltoa koskevat oikeudet ja tapaamisoikeuden.

Lapsen huoltaja

Termiä 'lapsen huoltaja' käytetään ehdotuksen lukemisen helpottamiseksi.

Huoltoa koskevat oikeudet

Tavanomaisesta käytöstä poiketen termi 'huoltoa koskevat oikeudet' on määritelty laajasti, jotta se käsittää oikeuden käyttää ratkaisuvaltaa mahdollisimman laajasti päätettäessä lapsen asuinpaikasta. Itse asiassa määritelmä on hyvin lähellä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 5 artiklan [10] määritelmää, vaikka sanamuotoa on muutettu niin, että se kuvastaa paremmin yleissopimuksen mukaista oikeuskäytäntöä.

[10] XXVIII. Kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus (tehty 25. lokakuuta 1980). Yleissopimus on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

Termiä käytetään myös lapsikaappauksen määritelmässä, joka perustuu huoltoa koskevien oikeuksien rikkomiseen.

Tapaamisoikeus

Tämä määritelmä mukailee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 5 artiklan määritelmää.

Lapsikaappaus

Tämä määritelmä mukailee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 3 artiklan määritelmää. Määritettäessä, onko lasta kaapattu, lapsen asuinpaikkana olevan jäsenvaltion lainsäädäntö tai sen tuomioistuimen antama tuomio on otettava suoraan huomioon.

3 artikla - Lapsen oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa

Ehdotuksen tämä ja seuraava artikla sisältävät Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa esitetyt lapsen kaksi perusoikeutta, joiden taustalla on puolestaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista.

Kaikissa huoltoa koskevia oikeuksia ja tapaamisoikeutta koskevissa päätöksissä on ohjaavana periaatteena lapsen oikeus ylläpitää yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa, jollei se ole lapsen edun vastaista.

4 artikla - Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lapsen oikeus tulla kuulluksi on olennainen menettelyvaatimus, jota ilman eksekvatuurimenettelyä ei voida poistaa tapaamisoikeuden ja lapsen palauttamisen osalta.

Lasta voidaan kuulla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1206/2001 [11] esitetyn menettelyn mukaisesti.

[11] Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1.

II luku - Oikeudellinen toimivalta

1 jakso - Avioero, asumusero ja avioliiton pätemättömäksi julistaminen

Tässä jaksossa toistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 II luvun 1 jakson säännökset avioerosta, asumuserosta ja avioliiton pätemättömäksi julistamisesta.

5 artikla - Yleinen toimivalta

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 2 artiklaa.

6 artikla - Vastakanne

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 5 artiklaa.

7 artikla - Asumuseron muuntaminen avioeroksi

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 6 artiklaa.

8 artikla - 5-7 artiklassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 7 artiklaa.

9 artikla - Toimivalta muissa tapauksissa

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 8 artiklaa.

2 jakso - Lapsen huolto

Toimivaltaristiriitojen välttämiseksi ehdotuksessa esitetään täydellinen, toimivaltaperusteiden järjestelmä lapsen huoltoa koskevia tuomioita varten. Säännökset perustuvat suurelta osin vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen vastaaviin sääntöihin [12].

[12] XXXIV. Yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa (tehty 19. lokakuuta 1996).

Toimivalta määräytyy lähtökohtaisesti lapsen asuinpaikan mukaan (10 artikla) mutta joissain tapauksissa myös lapsen uuden (laillisen tai laittoman) asuinpaikan tai lapsen huoltajien kesken tehdyn sopimuksen perusteella (11, 12 ja 21 artikla). Toimivallan suhteen voidaan myös joustaa (15 artikla). Tarkoituksena on, että toimivalta määräytyy aina lapsen edun mukaisesti.

Näitä sääntöjä sovelletaan riippumatta siitä, onko lapsen asuinpaikka yhteisön sisällä vai sen ulkopuolella. Jos yhteisö kuitenkin päättää, että jäsenvaltiot voivat ratifioida vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen, yleissopimuksen säännökset tuomioistuimen toimivallasta syrjäyttävät yhteisön säännökset, silloin kuin kyseinen lapsi ei asu yhteisössä vaan muussa yleissopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa kuin jäsenvaltiossa.

10 artikla - Yleinen toimivalta

Kuten vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa, toimivalta määräytyy ensisijaisesti lapsen asuinpaikan perusteella. Näin ollen lapsen asuinpaikan muuttuessa toimivalta siirtyy sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa lapsella on uusi asuinpaikka.

Asuinpaikan käsite on muotoutunut Haagin konferenssissa, jonka tavanomaisena käytäntönä on, ettei termiä määritellä vaan asuinpaikka määritetään tuomioistuimessa tapauskohtaisen harkinnan perusteella.

11 artikla - Toimivallan säilyminen sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi aiemmin asui

Tätä artiklaa sovelletaan sellaisissa tapauksissa, joissa lapsen olinpaikka muuttuu laillisesti, toimivallan säilyttämiseksi jonkin aikaa sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi aiemmin asui.Toimivallan säilyttäminen sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi aiemmin asui ja jossa on jo annettu lapsen huoltoa koskeva tuomio, edellyttää, että lapsi on vasta hiljattain muuttanut uuteen olinpaikkaansa ja että joku hänen huoltajistaan asuu edelleen siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsi aiemmin asui. Näin ollen, jotta lapsen olinpaikan muutos otettaisiin huomioon, muutos aiempaan tuomioon tehdään tuomioistuimessa, joka on lasta lähimpänä. Näin voidaan saada aikaan jatkuvuutta mutta ei kuitenkaan jouduta muuttamaan asuinpaikka-termin määritelmää.

Artiklan 3 kohdassa säädetään, että huoltajan ei voida katsoa automaattisesti hyväksyneen tuomioistuimen toimivaltaa silloinkaan, kun hän on saapunut tuomioistuimeen eikä ole ilmoittanut, että saapumisen tarkoituksena on kiistää tuomioistuimen toimivalta. Perheoikeutta koskevissa tapauksissa on tärkeää, että tuomarilla olisi harkintavaltaa sen osalta, voidaanko huoltajan katsoa hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan.

12 artikla - Oikeuspaikkasopimus

Artikla kattaa kaksi tilannetta.

Ensinnäkin puolisot voivat hyväksyä sen, että avioeroasiaa käsittelevä tuomioistuin päättää myös heidän yhteisten lastensa huollosta. Artiklan 1 ja 3 kohta vastaavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

Toiseksi 2 kohdan perusteella lapsen huoltajat voivat sopia, että asia käsitellään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon lapsella on kiinteät siteet. Tällainen side voi olla esimerkiksi lapsen yhden huoltajan asuinpaikka tai lapsen kansalaisuus. Näin pyritään edistämään sovintoratkaisua ainakin siitä, missä tuomioistuimessa asia käsitellään, ja joustetaan lapsen huoltajaa koskevassa kysymyksessä, vaikka samalla muistutetaan, että tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille, on varmistettava, että sen tuomiovalta on lapsen edun mukainen.

Artiklan 4 kohta vastaa täysin 11 artiklan 3 kohtaa.

13 artikla - Toimivallan määräytyminen lapsen olinpaikan perusteella

Artiklan 1 kohdassa säädetään, että jollei lapsen asuinpaikkaa voida selvittää, toimivalta on sillä jäsenvaltiolla, jossa lapsi on.

Artiklan 2 kohdassa säädetään, että toimivaltainen jäsenvaltio määräytyy lapsen olinpaikan perusteella myös lapsipakolaisten osalta.

Tämä artikla on toissijainen edeltävien artiklojen toimivaltaperusteeseen nähden.

14 artikla - Toimivalta muissa tapauksissa

Muissa tapauksissa, eli silloin kun yksikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole 10-13 tai 21 artiklan nojalla toimivaltainen, sovelletaan lainvalintaa koskevaa kansallista lakia. Muita tapauksia koskevan toimivallan perusteella tehty päätös voitaisiin siis tunnustaa ja panna täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa tämän ehdotuksen mukaisesti.

15 artikla - Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn

Tässä jaksossa olevat toimivaltasäännöt on laadittu niin, että voidaan saada aikaan aukoton ja järkevä järjestelmä, joka on lapsen edun mukainen. Joskus (poikkeustapauksissa) toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla saattaa olla paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Siksi ehdotukseen on otettu asian siirtämisen mahdollistava säännös, joka on osoitus oikeudellisen yhteistyön alalla jäsenvaltioiden välille muodostuneen keskinäisen luottamuksen tunnustamisesta ja sen edistämisestä. Asian siirtämistä koskevat samat järjestelyt kuin vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa.

Tässä ehdotettu järjestelmä on kuitenkin sitovampi. Tätä artiklaa on sovellettava ainoastaan poikkeustapauksiin. Vaadittu liityntä jäsenvaltioon, johon asia voidaan siirtää, perustuu siihen, että lapsen aiempi asuinpaikka on ollut kyseisessä jäsenvaltiossa, lapsi on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, yhdellä huoltajista on asuinpaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai että lapsella on siellä omaisuutta. Asian siirtämistä voi pyytää ainoastaan lapsen huoltaja, joten tuomioistuin ei voi siirtää asiaa omasta aloitteestaan. Järjestelmä turvataan lisäksi niin, että sekä siirtämistä esittävän tuomioistuimen että siirron hyväksyvän tuomioistuimen on tutkittava, että asian siirtäminen on lapsen edun mukaista.

Keskusviranomaisten on helpotettava tuomioistuinten keskinäistä viestintää tätä artiklaa sovellettaessa. Myöhemmin voidaan suunnitella menettely asian siirtämiseksi suoraan tuomioistuimesta toiseen. Toistaiseksi asia on kuitenkin pantava vireille toisessa tuomioistuimessa tavanomaisia menettelyjä noudattaen.

3 jakso - Yhteiset säännökset

16 artikla - Asian paneminen vireille tuomioistuimessa

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 11 artiklan 4 kohtaa.

17 artikla - Toimivallan tutkiminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 9 artiklaa.

18 artikla - Menettelyn edellytysten tutkiminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 10 artiklaa.

19 artikla - Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

Artiklassa otetaan käyttöön sama järjestely kuin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 11 artiklan 1-3 kohdassa, eli tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta, kun tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

Tätä järjestelyä noudatetaan avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien menettelyjen yhteydessä, silloin kun menettelyjä käydään samojen asianosaisten välillä. Tämä vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 11 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

Järjestelyä noudatetaan lapsen huoltoa koskevien menettelyjen yhteydessä, jos nämä menettelyt koskevat saman lapsen huoltoa. Järjestelyä oletetaan käytettävän harvoin, koska tuomiovaltaan sovellettava normisto ei huoltoa koskevissa asioissa tarjoa vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita.

20 artikla - Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

Artikla on hyvin lähellä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 12 artiklaa. Kiireellisissä tapauksissa sen jäsenvaltion tuomioistuinten, jossa lapsi on tai jossa hänellä on omaisuutta, olisi voitava toteuttaa lapsen henkilön tai omaisuuden suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Lisäksi 2 kohdassa säädetään, että näiden toimenpiteiden soveltaminen on keskeytettävä, kun tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, ovat tehneet päätöksen.

Ehdotuksen III luvussa säädetään erilaisesta järjestelystä lapsen suojelemiseksi väliaikaisesti silloin, kun lapsi on kaapattu.

III luku - Lapsikaappaus

Se, että toimivalta muuttuu automaattisesti lapsen asuinpaikan muuttuessa, aiheuttaa riskin, että keinotekoisia toimivaltaa koskevia liityntöjä luodaan lainvastaisin toimin lapsen huoltajuuden saamiseksi.

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on varmistaa johonkin sopimusvaltioon kaapatun lapsen pikainen palauttaminen. Yleissopimuksessa luodaan tehokas tilapäinen oikeuskeino, mutta ei oteta käyttöön yhteisiä toimivaltaa eikä tuomioiden tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, joiden käyttöönottoa ehdotetaan vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa, joka kuitenkin antaa etusijan vuoden 1980 Haagin yleissopimukselle. Viime kädessä kumpikin yleissopimus antaa tietyissä tilanteissa mahdollisuuden siirtää toimivallan sille jäsenvaltiolle, johon lapsi on kaapattu, kun kyseisessä valtiossa oleva tuomioistuin on tehnyt päätöksen olla palauttamatta lasta.

Tässä luvussa esitetty ratkaisu perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan yhteinen oikeudellinen alue merkitsee keskinäistä luottamusta, ja ratkaisun odotetaan estävän sen, että toimivalta yritettäisiin saada siirrettyä toiseen tuomioistuimeen lainvastaisin toimin. Näin ollen jäsenvaltio, johon lapsi on kaapattu, voi toteuttaa ainoastaan väliaikaisia lapsen palauttamisen estäviä turvaamistoimia, jotka voidaan keskeyttää lapsen asuinpaikkana olevan jäsenvaltion tuomioistuimen antamalla huoltajuutta koskevalla tuomiolla. Toisin kuin Haagin yleissopimuksissa, toimivalta voidaan siirtää ainoastaan viimeksi mainitun tuomion perusteella.

Ratkaisu perustuu keskusviranomaisten aktiiviseen yhteistyöhön. Keskusviranomaisten on aloitettava menettelyjä ja pidettävä yllä keskinäistä tiedonvaihtoa prosessin kaikissa vaiheissa. Lasta voidaan kuulla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1206/2001 esitetyn menettelyn mukaisesti.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 4 artiklaa ei ole sisällytetty ehdotukseen, koska se sisältää yhteisössä sovellettavan ratkaisun lapsen kaappaustilanteita varten. Sen sijaan vuoden 1980 Haagin yleissopimus on lueteltu 63 artiklassa niiden yleissopimusten joukossa, joihin nähden asetus on etusijalla jäsenvaltioiden keskinäisissä suhteissa.

21 artikla - Toimivalta

Artiklan 1 kohdan mukaan sen, että lapsen asuinpaikka muuttuu kaappauksen vuoksi, ei yleensä pitäisi johtaa siihen, että toimivalta siirtyy sen jäsenvaltion tuomioistuimille, johon lapsi on kaapattu.

Poikkeuksena 1 kohtaan 2 kohdassa todetaan, että joissakin tapauksissa saattaa olla oikeutettua, että lainvastaisena toimintana toteutetun lapsikaappauksen aiheuttama tosiasiallinen tilanne johtaa toimivallan siirtoon. Tätä tarkoitusta varten on saavutettava tasapaino seuraavien kahden tilanteen välille: annetaan tuomiovalta tuomioistuimelle, joka on lasta lähimpänä, ja estetään kaappaajaa hyötymästä lainvastaisesta toiminnastaan.

Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 7 artiklassa tämä tasapaino perustuu siihen, että aikaa kuluu riittävästi ja että lapsen yhden vuoden määräajassa tehtävän palauttamishakemuksen käsittely ei ole kesken. Tämä tarkoittaa, että lapsesta ei ole tehty palauttamishakemusta tai että jäsenvaltio, johon lapsi on kaapattu, on päättänyt, että lapsen palauttamatta jättämiselle on pätevä syy, ja soveltaa yhtä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa mainittua poikkeusta palauttamisvelvollisuuteen.

Yleissopimuksessa annetaan mahdollisuus toimivallan siirtoon sen jäsenvaltion, johon lapsi on kaapattu, päätöksen perusteella, kun taas ehdotuksessa toimivallan siirtoon annettaisiin mahdollisuus vain, jos lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion tuomioistuimet ovat antaneet sellaisen huoltajuutta koskevan tuomion, joka ei edellytä lapsen palauttamista, tai eivät ole antaneet tuomiota vuoden kuluessa siitä, kun asia on pantu vireille.

22 artikla - Lapsen palauttaminen

Artiklassa velvoitetaan sen jäsenvaltion keskusviranomaiset, johon lapsi on kaapattu, toimimaan tiukan aikarajan puitteissa. Lapsi on palautettava yhden kuukauden kuluessa siitä, kun hänet on löydetty, paitsi jos on aloitettu turvaamistoimia koskeva oikeudenkäynti, joka on vielä vireillä. Näin ollen ainoa keino kieltäytyä palauttamasta lasta on tehdä tuomioistuimille turvaamistoimia koskeva hakemus kuukauden kuluessa lapsen löytämisestä. Tällaisen hakemuksen voi tehdä joko lapsen huoltaja tai viranomainen.

Tämän ei pitäisi estää lapsen huoltoa koskevien oikeuksien haltijaa saamasta lasta takaisin muilla keinoin, esimerkiksi hakemalla lapsen huoltajuutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoa.

23 artikla - Lapsen palauttamisen estävät väliaikaiset turvaamistoimet

Lapsen palauttamisen estäviä turvaamistoimia voidaan toteuttaa ainoastaan vakavan vaaran tai lapsen vastustuksen perusteella. Nämä ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklassa esitettyjä poikkeuksia palauttamisvelvollisuuteen. Yleissopimuksen 13 artiklan a kohdan mukaisesti lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä ei katsota ehdotuksen 2 artiklan määritelmän mukaiseksi lapsikaappaukseksi, jos lapsen huoltajuutta koskevia oikeuksia ei ollut tosiasiallisesti käytetty taikka lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen oli hyväksytty sen tapahtumisen aikana tai jälkikäteen.

Erona vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen on kuitenkin se, että tässä esitetyt toimet ovat väliaikaisia. Tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, että tällaiset toimet voidaan syrjäyttää lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion antamalla, huoltajuutta koskevalla tuomiolla.

24 artikla - Lapsen huoltajuutta koskeva tuomio

Artiklassa esitetään perusperiaate, jonka mukaan lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten olisi tehtävä huoltajuutta koskeva päätös, jossa määrätään, missä lapsen tulee asua.

Lisäksi lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion keskusviranomaiset velvoitetaan viemään asia tuomioistuimeen. Myös kuka tahansa lapsen huoltajista voi viedä asian oikeuteen. Jos kuitenkin lapsen kaikki huoltajat ilmaisevat hyväksyvänsä uuden tilanteen, kyseessä ei ole lapsikaappaus ja keskusviranomaisten ei tarvitse viedä asiaa tuomioistuimeen lopullista ratkaisua varten.

Lasta on kuultava oikeudenkäynnissä, ja kuulemisessa voidaan käyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2000 säännöksiä.

Tärkeintä on kuitenkin huomata, että 5 kohdassa säädetään, että huoltajuutta koskeva tuomio, joka edellyttää lapsen palauttamista, on tunnustettava ja pantava täytäntöön vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista jäsenvaltiossa, johon lapsi on kaapattu. Tässä korostetaan, että eksekvatuurimenettely poistetaan lapsen huoltajuutta koskevan tuomion osalta, joka koskee ainoastaan lapsen palauttamista. Tätä varten sovelletaan IV luvun 3 jakson säännöksiä.

25 artikla - Maksut ja muut kustannukset

Artiklan mukaan keskusviranomaisen on avustettava lapsen huoltajia maksutta, mutta tuomioistuimet voivat määrätä kaappaajan maksamaan lapsen etsimisestä ja palauttamisesta aiheutuneet kustannukset.

IV luku - Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1 jakso - Tunnustaminen

Tässä toistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 III luvun 1 jakson säännökset.

Ehdotukseen ei tarvitse sisällyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 16 artiklaa, joka koskee kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia, koska aikaisemmin tehdyt sopimukset on jo suojattu perustamissopimuksen 307 artiklan nojalla. Asiassa AETR omaksutun oikeuskäytännön mukaan uusia sopimuksia voi tehdä ainoastaan yhteisö, silloin kun ne voivat vaikuttaa asetukseen tai muuttaa sen soveltamisalaa. Uudet sopimukset olisivat etusijalla asetukseen nähden, vaikka tästä ei olisi erikseen säädetty.

26 artikla - Tuomion tunnustaminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 14 artiklaa.

Artiklan 1 kohdassa säädetään myös, että viralliset asiakirjat ja tuomioistuimen tunnustamat sovinnot on tunnustettava samoin edellytyksin kuin tuomiot. Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset kattavat myös kustannukset. Kohta vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 13 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

Tunnistamista tai tunnustamatta jättämistä koskevien menettelyjen osalta 3 kohdassa viitataan samoihin menettelyihin kuin lapsen huoltoa koskevan tuomion julistamisessa täytäntöönpanokelpoiseksi (2 jakso). Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa menettelyt pannaan vireille, niin kuin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 22 artiklan 3 kohdassa säädetään. Tunnustamatta jättämistä ei kuitenkaan voitaisi enää soveltaa lapsen tapaamisoikeutta tai palauttamista koskeviin tapauksiin, joista on annettu IV luvun 3 jakson mukainen todistus.

27 artikla - Avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 15 artiklan 1 kohtaa.

28 artikla - Lapsen huoltoa koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 15 artiklan 2 kohtaa.

29 artikla - Tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallan tutkimista koskeva kielto

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 17 artiklaa.

30 artikla - Sovellettavan lainsäädännön eroavuus

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 18 artiklaa.

31 artikla - Asiaratkaisun uudelleen tutkimisen kieltäminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 19 artiklaa.

32 artikla -Asian käsittelyn lykkääminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 20 artiklaa.

2 jakso - Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus

Jaksossa toistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 III luvun 2 ja 3 jakson säännökset.

33 artikla - Täytäntöönpanokelpoiset tuomiot

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 21 artiklaa.

34 artikla - Paikallisten tuomioistuinten toimivalta

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 22 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

35 artikla - Täytäntöönpanomenettely

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 23 artiklaa.

36 artikla - Tuomioistuimen päätös

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 24 artiklaa.

37 artikla - Päätöksestä ilmoittaminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 25 artiklaa.

38 artikla - Muutoksenhaku täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 26 artiklaa.

39 artikla - Muutoksenhakutuomioistuimet ja muutoksenhakukeinot

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 27 artiklaa.

40 artikla -Asian käsittelyn lykkääminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 28 artiklaa.

41 artikla - Osittainen täytäntöönpano

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 29 artiklaa.

42 artikla - Asiakirjat

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 32 artiklaa.

43 artikla - Asiakirjojen puuttuminen

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 34 artiklaa.

44 artikla - Avioliittoasioissa annettuja tuomioita koskeva todistus ja lapsen huollosta annettuja tuomioita koskeva todistus

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 33 artiklaa.

3 jakso - Lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevan tuomion täytäntöönpano

Jaksossa poistetaan täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden eksekvatuurimenettelyt niiden tuomioiden osalta, joista on annettu todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. Tästä seuraa, että tuomio on pantava täytäntöön aivan niin kuin se olisi annettu tuomion täytäntöönpanevassa valtiossa.

Ennen kuin tuomiosta voidaan antaa todistus, on täytettävä lapsen kuulemista ja yksipuolisia tuomioita koskevat menettelyvaatimukset, jotka vastaavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 15 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan tunnustamatta jättämistä koskevia perusteita.

Yksipuolisissa tuomioissa tehdään ero lapsen tapaamisoikeuden ja palauttamisen välillä. Yksipuolisiin tuomioihin ei sovelleta eksekvatuurimenettelyn poistamista tapaamisoikeuden osalta (vaihtoehtona olisi ollut luoda asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat vähimmäisvaatimukset). Tämä ei ole ongelma lapsikaappaustapauksissa niiden luonteen vuoksi eikä III luvussa säädetyn yksityiskohtaisen yhteistyöjärjestelyn vuoksi.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 15 artiklan 2 kohdan e ja f alakohdan osalta todettakoon, että täytäntöönpanovaiheessa olisi aina voitava vedota täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myöhemmin annettuun tuomioon, joka on ristiriidassa aikaisemman tuomion kanssa. Tämä on nykyisin mahdollista esimerkiksi silloin, kun ensimmäisen tuomion jälkeen, josta on annettu eksekvatuurimääräys mutta jota koskevia täytäntöönpanotoimia ei ole aloitettu, on annettu toinen tuomio.

Tuomion tunnustamatta jättämiseen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan (jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteet) mukaisesti ei uskota vedottavan usein. Jos tällaisten tilanteiden mahdollisuus kuitenkin huolestuttaa jäsenvaltioita, ne voivat tehdä asiasta omat ehdotuksensa.

Lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevissa tapauksissa otetaan yleensä huomioon myös lapsen muiden huoltajien näkemykset eli heillä on oikeus tulla kuulluksi (15 artiklan 2 kohdan d alakohta). Jos heille ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi, alkuperäiseen tuomioon voidaan hakea muutosta ja sitä voidaan muuttaa.

45 artikla - Soveltamisala

Tässä jaksossa mennään lasten tapaamisoikeutta koskevan Ranskan aloitteen soveltamisalaa pidemmälle ja se laajennetaan koskemaan myös lapsen palauttamista. Tämä on olennainen osa III luvussa tarkoitettujen lapsikaappausten ratkaisua.

Soveltamisala tapaamisoikeuden osalta on rajoitettu vanhempiin, koska kansalliset lait lapsen muiden huoltajien kuin vanhempien tapaamisoikeudesta eroavat toisistaan huomattavasti.

Vaikka tuomiosta ei annettaisi tämän jakson mukaista todistusta, tuomio voidaan silti tunnustaa ja panna täytäntöön soveltamalla 1 ja 2 jakson säännöksiä. Esimerkkinä tästä voidaan mainita lasten tapaamisoikeutta koskeva yksipuolinen tuomio.

46 artikla - Tapaamisoikeus

Artiklan 1 kohdassa esitetään perusperiaate, jonka mukaan täytäntöönpaneva jäsenvaltio ei saa vaatia minkään erityisen menettelyn noudattamista tunnustaakseen ja pannakseen täytäntöön tuomiot, joista on annettu todistus tämän jakson mukaisesti.

Artiklan 2 kohdassa esitetään menettelyvaatimukset, esimerkiksi se, että tuomiota ei ollut annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan ja että lapselle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Todistuksen laatimisessa on käytettävä liitteessä VI annettua vakiolomaketta.

47 artikla - Lapsen palauttaminen

Artiklan 1 kohdassa esitetään perusperiaate, jonka mukaan täytäntöönpaneva jäsenvaltio ei saa vaatia minkään erityisen menettelyn noudattamista tunnustaakseen ja pannakseen täytäntöön tuomiot, joista on annettu todistus tämän jakson mukaisesti.

Artiklan 2 kohdassa esitetään menettelyvaatimukset, esimerkiksi se, että lapselle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Todistuksen laatimisessa on käytettävä liitteessä VII annettua vakiolomaketta.

48 artikla - Muutoksenhaku

Artiklan mukaan todistuksen myöntämistä koskevaan päätökseen ei voida hakea muutosta erikseen.

49 artikla - Asiakirjat

Tuomion täytäntöönpanemiseksi siihen on liitettävä todistus ja tarvittaessa käännös tapaamisoikeutta koskevasta todistuksen kohdasta.

Ainoastaan todistuksen tapaamisoikeutta koskeva 10 kohta, jossa kuvataan tapaamis- ja muiden oikeuksien käyttöä koskevia järjestelyjä, voidaan joutua kääntämään. Lapsen palauttamista koskevaa todistusta ei tarvitse kääntää.

4 jakso - Muut säännökset

50 artikla - Täytäntöönpanomenettely

Asetuksessa ei käsitellä täytäntöönpanomenettelyä, joka on toteutettava täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

51 artikla - Tapaamisoikeuden käyttöä koskevat käytännön järjestelyt

On tehtävä ero lapsen tapaamisoikeuden myöntämistä ja kyseisen oikeuden käytön järjestämistä koskevien päätösten välillä. Viimeksi mainitussa tapauksessa täytäntöönpanevan jäsenvaltion tuomioistuimilla on oltava pelivaraa tarvittavissa käytännön järjestelyissä, jos niistä ei ole säädetty alkuperäisessä päätöksessä, jotta tuomiota noudatetaan olennaisilta osin.

52 artikla Oikeusapu [13]

[13] Komissio esitti 18. tammikuuta 2002 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi oikeusavun saatavuuden parantamisesta rajatylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun ja muuhun yksityisoikeudellisiin riita-asioihin liittyvään taloudelliseen tukeen sovellettavat yhteiset vähimmäisvaatimukset, KOM (2002) 13 lopullinen, 18.1.2002.

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 30 artiklaa.

53 artikla - Vakuus, takuu tai talletus

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 31 artiklaa.

54 artikla - Laillistaminen tai vastaava muodollisuus

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 35 artiklaa.

V luku - Keskusviranomaisten välinen yhteistyö

Olennainen osa ehdotusta on keskusviranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, joka kattaa sekä avioeron että lapsen huollon.

Keskusviranomaisille kuuluu yleisten tiedotustehtävien ja koordinoinnin hoitaminen sekä yhteistyö tietyissä tapauksissa.

55 artikla - Viranomaisen nimeäminen

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä keskusviranomainen. Keskusviranomainen voi olla viranomainen, jolle on jo uskottu tällä alalla tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten soveltaminen.

56 artikla - Viranomaisen tehtävät

Euroopan oikeudellisen verkoston [14] jäseninä keskusviranomaisten on ensinnäkin luotava tietojärjestelmä ja keskusteltava yhteistä etua koskevista asioista ja yhteistyömenetelmistä. Tässä yhteydessä ne voivat myös laatia perhesovittelua koskevia parhaita käytäntöjä tai helpottaa alalla toimivien organisaatioiden verkottumista.

[14] Neuvoston päätös 2001/470/EY, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, EYVL L 174, 27.6.2001, s.25.

57 artikla - Yhteistyö yksittäistapauksissa

Tärkein seikka on se, että keskusviranomaisilla on kansallisessa laissa asetettujen rajoitusten mukaisesti aktiivinen rooli sen varmistamisessa, että lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia todella käytetään yksittäisissä tapauksissa. Näin ollen ne jakavat tietoja, antavat neuvoja, edistävät sovittelua ja helpottavat tuomioistuinten keskinäistä viestintää. Niiden rooli on erityisen tärkeä lapsikaappaustapauksissa, joissa niillä on velvollisuus etsiä ja palauttaa lapsi sekä aloittaa tarvittaessa asianmukaiset menettelyt.

58 artikla - Toimintatapa

Yhteydenottoa keskusviranomaiseen helpottaa se, että se pystyy käyttämään myös muita kieliä ja tarjoamaan palveluja maksutta.

59 artikla - Kokoukset

Verkostoa on tarkoitus käyttää myös keskusviranomaisten välisten kokousten kokoonkutsumiseen.

VI luku - Suhde muihin säädöksiin

60 artikla - Suhde muihin säädöksiin

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 36 artiklaa.

61 artikla - Suhde tiettyihin monenvälisiin yleissopimuksiin

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 37 artiklaa.

Luettelo sisältää nyt myös vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen.

Lisäksi ehdotuksen etusija vuoden 1996 Haagin yleissopimukseen nähden ei enää rajoitu niihin lapsiin, joiden asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa. Jos yhteisö päättää, että jäsenvaltiot voivat ratifioida yleissopimuksen, sen 52 artiklasta on johdettavissa yhteisön oikeuden soveltamista koskevia rajoituksia. Nämä rajoitukset liittyisivät lapsiin, joiden asuinpaikka ei ole missään jäsenvaltiossa vaan muussa sopimusvaltiossa.

62 artikla - Pyhän istuimen kanssa tehdyt sopimukset

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 40 artiklaa.

Kuten 16 artiklassa, ei ole pidetty tarpeellisena toistaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 38 ja 39 artiklaa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on johdettavissa jäsenvaltioiden oikeus tehdä sopimuksia, ja kansainvälisestä oikeudesta ja 61 artiklasta on johdettavissa tällaisten sopimusten vaikutusten laajuus.

VII luku - Siirtymäsäännökset

63 artikla

Artiklan 1 ja 2 kohdassa noudatetaan samaa lähestymistapaa kuin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 42 artiklassa, eli tätä asetusta sovelletaan silloin, kun menettely on pantu vireille ennen asetuksen soveltamispäivää, mutta tuomio on annettu soveltamispäivän jälkeen.

Artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan tuomiot, jotka olisi voitu tunnustaa ja panna täytäntöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 mukaisesti, voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön tämän ehdotuksen säännösten mukaisesti.

VIII luku - Loppusäännökset

64 artikla - Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 41 artiklaa.

65 artikla - Keskusviranomaisia ja käytettäviä kieliä koskevat tiedot

Komissio tekee keskusviranomaisia ja niiden käyttämiä kieliä koskeviin tietoihin jäsenvaltioiden ilmoittamat muutokset ja saattaa tiedot julkisiksi.

66 artikla - Muutokset liitteeseen 1, II ja III

Komissio tekee I ja II liitteeseen jäsenvaltioiden ilmoittamat muutokset. Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 44 artiklan 1 kohtaa.

67 artikla - Muutokset liitteeseen IV-VII

Vakiolomakkeita muutetaan komitologiamenettelyä käyttäen. Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 44 artiklan 2 kohtaa.

68 artikla - Komitea

Artikla vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 45 artiklaa.

69 artikla - Asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoaminen

Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 kumotaan, mutta sen avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevat säännökset sisällytetään ehdotukseen sellaisenaan.

Tuomiot, jotka olisi tunnustettu ja pantu täytäntöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 säännösten nojalla, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön edelleen tämän asetuksen 63 artiklan 3 ja 4 kohdan siirtymäsäännösten nojalla.

70 artikla - Asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttaminen

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 2 kohtaa muutetaan sen varmistamiseksi, että tuomioistuin on toimivaltainen elatusapua koskevissa asioissa aina silloin kun ne kuuluvat osana lapsen huoltoa koskeviin menettelyihin.

Artikla 71 - Voimaantulo

Asetuksessa säädetään, että sitä aletaan soveltaa vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Asetuksen 65 artiklaa aletaan kuitenkin soveltaa sen voimaantulopäivästä, sillä jäsenvaltioiden velvollisuutena on ilmoittaa artiklassa vaaditut tiedot kolmen kuukauden kuluessa.

Liitteet

Liite I

Liite I vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitettä I.

Liite II

Liite II vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitettä II.

Liite III

Liite III vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitettä III.

Liite IV

Liite IV vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitettä IV.

Liite V

Liite V vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitettä V.

Ainoastaan 3. kohdassa mainittu ilmaus "vanhemmat" korvataan ilmauksella "lapsen huoltajat", ja 3. kohtaan lisätään alakohta "3.3 Muu huoltaja", jotta lapsen äidin ja isän lisäksi voidaan ottaa huomioon myös muut huoltajat.

Liite VI

Tässä esitettyä vakiolomaketta käytetään, kun annetaan 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, lapsen tapaamisoikeudesta annettuja tuomioita koskeva todistus.

Liitteen 10 kohta liittyy tapaamisoikeuden käyttöä koskeviin järjestelyihin. Tämä on ainoa osa todistusta, joka on tarvittaessa käännettävä.

Liite VII

Tässä esitettyä vakiolomaketta käytetään, kun annetaan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, lapsen palauttamista koskeva todistus.

Liite VIII

Liitteessä VIII esitetään taulukkomuodossa tämän asetuksen säännökset ja niitä vastaavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 säännökset, jotka nyt kumotaan.

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa sekä asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttamisesta elatusapua koskevien asioiden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan ja 67 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [15],

[15] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [16],

[16] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [17],

[17] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Euroopan yhteisö on asettanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tätä varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(2) Eurooppa-neuvosto kannatti Tampereen kokouksessaan oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka on oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja määritteli tapaamisoikeuden ensisijaiseksi aiheeksi.

(3) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 [18] esitetään säännöksiä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, kun tuomiot on annettu avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä.

[18] EYVL L 160, 30.6.2000, s. 19.

(4) Ranskan tasavalta esitti 3 päivänä heinäkuuta 2000 aloitteen neuvoston asetuksen antamiseksi lasten tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden vastavuoroisesta täytäntöönpanosta [19].

[19] EYVL L 234, 15.8.2000, s. 7.

(5) Avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä usein esiin tulevan lasten huoltoa koskevien säännösten soveltamisen helpottamiseksi on tarkoituksenmukaisempaa luoda yksi säädös avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevia asioita varten.

(6) Tämän asetuksen soveltamisalan olisi katettava yksityisoikeudelliset menettelyt, oikeudenkäyntejä vastaaviksi katsotut menettelyt mukaan luettuna, puhtaasti uskonnollisluonteiset menettelyt pois luettuna. Näin ollen ilmauksen "tuomioistuimet" olisi katettava kaikki tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaiset oikeudelliset tai muut viranomaiset.

(7) Jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiset viralliset asiakirjat ja tuomioistuimen tunnustamat sovinnot olisi rinnastettava tuomioihin.

(8) Avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden osalta tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan avioliiton purkamiseen. Tällä asetuksella ei pitäisi olla vaikutusta esimerkiksi kysymykseen puolisoiden syyllisyydestä, avioliiton varallisuusoikeudellisiin seurauksiin tai elatusvelvollisuuteen eikä muihin mahdollisiin liitännäiskysymyksiin.

(9) Lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen soveltamisalan olisi katettava kaikki lapsen huoltoa koskevat päätökset, lukuun ottamatta elatusapua koskevia asioita, jotka kuuluvat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 [20] soveltamisalaan, ja lasten tekemien rikosten johdosta toteutettuja toimenpiteitä.

[20] EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(10) Tässä asetuksessa hyväksytyt, lapsen huoltoa koskevat toimivaltaperusteet olisi muotoiltava lapsen edun perusteella. Tämä tarkoittaa, että toimivalta on ensisijaisesti lapsen asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa, paitsi tietyissä olosuhteissa silloin kun lapsen asuinpaikka muuttuu tai lapsen huoltajat ovat sopineet toisin.

(11) Asiakirjojen tiedoksiantoon menettelyissä, jotka on pantu vireille tämän asetuksen mukaisesti, olisi sovellettava oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1348/2000 [21].

[21] EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37.

(12) Tämän asetuksen säännökset eivät saisi estää jäsenvaltion tuomioistuimia kiireellisissä tapauksissa toteuttamasta valtiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä, turvaamistoimet mukaan lukien.

(13) Lapsikaappaustapauksissa sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, olisi oltava mahdollisuus toteuttaa lapsen palauttamisen estäviä väliaikaisia turvaamistoimia. Tällaiset toimet olisi keskeytettävä, kun sen valtion, jossa lapsella oli aiemmin asuinpaikka, tuomioistuin antaa lapsen huoltajuutta koskevan tuomion. Jos kyseisessä tuomiossa edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista tuomion tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, johon lapsi on kaapattu.

(14) Lasta kuultaessa voidaan käyttää neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa [22].

[22] EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1.

(15) Jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano perustuvat keskinäisen luottamuksen periaatteeseen, ja tunnustamatta jättämisen perusteet olisi rajoitettava ainoastaan välttämättömimpiin. Nämä liittyvät yleisen oikeusjärjestyksen perusteiden noudattamiseen täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa sekä puolustuksen ja asianosaisten oikeuksien, myös lapsen oikeuksien, turvaamiseen ja ristiriitaisten tuomioiden tunnustamisen välttämiseen.

(16) Täytäntöönpaneva jäsenvaltio ei saisi vaatia minkään erityisen menettelyn noudattamista lapsen tapaamisoikeutta tai palauttamista koskevien tuomioiden, joista tuomion antanut jäsenvaltio on antanut todistuksen tämän asetuksen säännösten mukaisesti, tunnustamiseksi tai täytäntöönpanemiseksi.

(17) Keskusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä sekä yleisellä tasolla että yksittäistapauksissa, ja siinä olisi pyrittävä myös edistämään perheeseen liittyvien riita-asioiden ratkaisemista sovintoteitse. Tätä varten keskusviranomaisten olisi osallistuttava siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/470/EY [23] perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston toimintaan.

[23] EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.

(18) Komissiolla olisi oltava valtuudet huolehtia liitteessä I, II ja III olevien tuomioistuimia ja muutoksenhakumenettelyjä koskevien tietojen muuttamisesta kyseisen jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella.

(19) Komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä sovellettavasta menettelystä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [24] 2 artiklan mukaisesti muutokset liitteeseen IV-VII on tehtävä saman päätöksen 3 artiklan mukaista neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

[24] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(20) Edellisen perusteella olisi kumottava ja korvattava asetus (EY) N:o 1347/2000.

(21) Olisi muutettava asetusta (EY) N:o 44/2001 siten, että tuomioistuin, joka on toimivaltainen lapsen huoltoa koskevissa kysymyksissä tämän asetuksen säännösten mukaisesti, voi tehdä myös elatusapua koskevia päätöksiä.

(22) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(23) Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

(24) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(25) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. Siinä pyritään varmistamaan varsinkin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA PERUSPERIAATTEET

1 artikla Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin, jotka liittyvät

(a) avioeroon, asumuseroon ja avioliiton pätemättömäksi julistamiseen

ja

(b) lapsen huollon myöntämiseen, käyttöön, siirtämiseen, rajoittamiseen tai päättymiseen.

2. Rajoittamatta edellä 1 kohdan soveltamista, tätä asetusta ei sovelleta yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin, jotka liittyvät

(a) elatusapua koskeviin asioihin

ja

(b) lasten tekemien rikosten johdosta toteutettuihin toimenpiteisiin.

3. Muut jäsenvaltiossa virallisesti tunnustetut menettelyt rinnastetaan oikeudenkäynteihin.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa käytetyt termit määritellään seuraavasti:

1) 'Tuomioistuimella' tarkoitetaan jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen 1 artiklan mukaiseen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

2) 'jäsenvaltiolla' tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltiota lukuun ottamatta Tanskaa;

3) 'tuomiolla' tarkoitetaan jäsenvaltion tuomioistuimen julistamaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista ja lapsen huoltoa koskevaa ratkaisua, riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi;

4) 'tuomion antaneella jäsenvaltiolla' tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa täytäntöönpantava tuomio on annettu;

5) 'täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla' tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa tuomion täytäntöönpanoa haetaan;

6) 'lapsen huollolla' tarkoitetaan oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät sekä lapsen henkilöön että omaisuuteen ja jotka on myönnetty luonnolliselle tai oikeushenkilölle tuomioistuimen päätöksen tai lain perusteella taikka sopimuksella, joka on lain mukaan sitova. Termi käsittää erityisesti huoltoa koskevat oikeudet ja tapaamisoikeuden;

7) 'lapsen huoltajalla' tarkoitetaan ketä tahansa henkilöä, joka on vastuussa lapsen huollosta;

8) termi 'lapsen huoltoa koskevat oikeudet' käsittää lapsesta huolehtimiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, varsinkin oikeuden käyttää ratkaisuvaltaa päätettäessä lapsen asuinpaikasta;

9) termi 'tapaamisoikeus' käsittää oikeuden viedä lapsi rajoitetuksi ajaksi asuinpaikastaan muualle;

10) 'lapsikaappauksella' tarkoitetaan lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä,

(a) jos se loukkaa huoltoa koskevia oikeuksia, jotka perustuvat tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka sopimukseen, joka on sitova sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan, jossa lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä,

ja

(b) jos huoltoa koskevia oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut.

3 artikla Lapsen oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa

Lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, jollei se ole lapsen edun vastaista.

4 artikla Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi hänen huoltoaan koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

II LUKU OIKEUDELLINEN TOIMIVALTA

1 jakso Avioero, asumusero ja avioliiton pätemättömäksi julistaminen

5 artikla Yleinen toimivalta

1. Puolisoiden avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevassa asiassa ovat toimivaltaisia sen jäsenvaltion tuomioistuimet,

(a) jonka alueella

- puolisoilla on asuinpaikka, tai

- puolisoilla oli viimeinen asuinpaikka, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen, tai

- vastaajalla on asuinpaikka, tai

- jommallakummalla puolisoista on asuinpaikka, jos puolisot jättävät yhteisen hakemuksen, tai

- kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, taikka

- kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, ja hän on joko kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin ollessa kyseessä, hänen "kotipaikkansa" on siellä;

(b) jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat tai, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin ollessa kyseessä, jossa on kummankin puolison "kotipaikka".

2. Tässä asetuksessa "kotipaikalla" on se merkitys, joka sillä on Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin oikeusjärjestelmissä.

6 artikla Vastakanne

Tuomioistuimella, jossa oikeudenkäynti on vireillä 5 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.

7 artikla Asumuseron muuntaminen avioeroksi

Sillä jäsenvaltion tuomioistuimella, joka on tehnyt asumuseropäätöksen, on toimivalta myös muuntaa tämä päätös avioeroksi, jos tämän jäsenvaltion laissa niin säädetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan säännösten soveltamista.

8 artikla 5-7 artiklassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta

Puoliso,

(a) jolla on asuinpaikka jäsenvaltion alueella, tai

(b) joka on jäsenvaltion kansalainen, tai, kun kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, puoliso, jonka "kotipaikka" on jommankumman viimeksi mainitun jäsenvaltion alueella,

voidaan haastaa oikeuteen toisessa jäsenvaltiossa ainoastaan 5-7 artiklan mukaisesti.

9 artikla Toimivalta muissa tapauksissa

1. Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 5-7 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan.

2. Jäsenvaltion kansalainen, jolla on asuinpaikka toisen jäsenvaltion alueella, voi samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaiset turvautua siinä valtiossa sovellettaviin toimivaltasääntöihin sellaista vastaajaa vastaan, jolla ei ole asuinpaikkaa jonkin jäsenvaltion alueella ja joka ei ole jäsenvaltion kansalainen tai, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin ollessa kyseessä, jonka "kotipaikka" ei ole jommankumman viimeksi mainitun jäsenvaltion alueella.

2 jakso Lapsen huolto

10 artikla Yleinen toimivalta

1. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia lapsen huoltoa koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 11, 12 ja 13 artiklassa toisin säädetä.

11 artikla Toimivallan säilyminen sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi aiemmin asui

1. Lapsen olinpaikan muuttuessa toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi aiemmin asui, silloin kun

(a) nämä tuomioistuimet ovat antaneet tuomion 10 artiklan mukaisesti,

(b) lapsi on asunut uudessa asuinvaltiossaan asian vireillepanoajankohtana vähemmän kuin kuuden kuukauden ajan,

ja

(c) joku lapsen huoltajista asuu edelleen siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsi aiemmin asui.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos lapsen uudesta olinpaikasta on tullut hänen asuinpaikkansa ja 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu huoltaja on hyväksynyt kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa huoltajan saapumista oikeuskäsittelyyn ei pidä tulkita niin, että hänen katsotaan hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan.

12 artikla Oikeuspaikkasopimus

1. Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, joka on 5 artiklan nojalla toimivaltainen avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevissa hakemuksissa, ovat toimivaltaisia puolisoiden yhteisen lapsen huoltoa koskevassa asiassa,

(a) jos lapsen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa,

(b) jos ainakin toinen vanhemmista on lapsen huoltaja

ja

(c) jos kyseisten tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden hyväksymä ja lapsen edun mukainen.

2. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jos

(a) kaikki huoltajat ovat hyväksyneet kyseisen toimivallan asian vireillepanoajankohtana,

(b) lapsella on kiinteät siteet jäsenvaltioon, koska yhdellä hänen huoltajistaan on asuinpaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai koska lapsi on kyseisen jäsenvaltion kansalainen

ja

(c) tuomioistuimen toimivalta on lapsen edun mukainen.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu toimivalta lakkaa,

(a) kun avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta annettu hyväksyvä tai hylkäävä tuomio tulee lainvoimaiseksi

tai

(b) jos lapsen huoltoa koskeva oikeudenkäynti on vireillä edellä a alakohdassa tarkoitettuna ajankohtana, silloin kun huoltoa koskeva tuomio tulee lainvoimaiseksi

tai

(c) kun a ja b alakohdassa tarkoitettu oikeudenkäynti päättyy muusta syystä.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa huoltajan saapumista oikeuskäsittelyyn ei pidä tulkita niin, että hänen katsotaan hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan.

13 artikla Toimivallan määräytyminen lapsen olinpaikan perusteella

1. Jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan eikä millään jäsenvaltion tuomioistuimella ole 11 tai 12 artiklan nojalla toimivaltaa, toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsi on.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös lapsipakolaisiin tai maastaan levottomuuksien vuoksi siirtymään joutuneisiin lapsiin.

14 artikla Toimivalta muissa tapauksissa

Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 10-13 tai 21 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan.

15 artikla Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn

1. Lapsen huoltajan hakemuksesta jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat poikkeustapauksissa ja kun se on lapsen edun mukaista siirtää asian sen jäsenvaltion tuomioistuimiin,

(a) jossa lapsella oli aiemmin asuinpaikka tai

(b) jonka kansalainen lapsi on tai

(c) jossa lapsen huoltajalla on asuinpaikka tai

(d) jossa lapsella on omaisuutta.

Tätä varten pääasian tutkinnassa toimivaltaisten jäsenvaltion tuomioistuinten on keskeytettävä asian käsittely ja asetettava määräaika, jonka kuluessa asia on pantava vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.

Kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuinten on hyväksyttävä toimivalta kuukauden kuluessa siitä, kun asia on pantu niissä vireille. Tällöin tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on jätettävä asia tutkimatta. Muissa tapauksissa tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on käytettävä toimivaltaansa.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa tuomioistuinten on tehtävä yhteistyötä joko suoraan keskenään tai 55 artiklassa tarkoitettujen keskusviranomaisten välityksellä.

3 jakso Yhteiset säännökset

16 artikla Asian paneminen vireille tuomioistuimessa

Asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa

(a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen jättänyt ryhtymättä häneltä edellytettyihin toimiin haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle,

tai

(b) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen jättänyt ryhtymättä häneltä edellytettyihin toimiin asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.

17 artikla Toimivallan tutkiminen

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee asiaa, jossa se ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, mutta jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia käsittelemättä.

18 artikla Menettelyn edellytysten tutkiminen

1. Jos vastaaja, jonka asuinpaikka on muussa valtiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kanne nostettiin, ei saavu oikeuskäsittelyyn, toimivaltaisen tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada tieto haastehakemuksesta tai vastaavasta asiakirjasta niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

2. Asetuksen (EY) N:o 1348/2000 19 artiklan säännöksiä sovelletaan tämän artiklan 1 kohdan säännösten asemesta, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on toimitettava jäsenvaltiosta toiseen kyseisen asetuksen nojalla.

3. Kun asetuksen (EY) N:o 1348/2000 säännöksiä ei voida soveltaa, sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen 15 artiklaa, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on toimitettava ulkomaille kyseisen yleissopimuksen nojalla.

19 artikla Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen.

2. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan vireille saman lapsen huoltoa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltainen.

3. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.

Tällöin asian myöhemmin vireille pannut kantaja voi siirtää asian siihen tuomioistuimeen, jossa kanne on ensiksi pantu vireille.

20 artikla Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

1. Tämän asetuksen säännökset eivät estä jäsenvaltion tuomioistuimia toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa jäsenvaltion laissa säädettyjä väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat valtiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta, myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian, sanotun kuitenkaan rajoittamatta III luvun soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen on keskeytettävä, jos sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, ovat antaneet tuomion.

III LUKU LAPSIKAAPPAUS

21 artikla Toimivalta

1. Lapsikaappaustapauksissa toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos lapsi on saanut asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta ja

(a) jos kaikki huoltoa koskevien oikeuksien haltijat ovat suostuneet poisviemiseen tai palauttamatta jättämiseen;

tai

(b) jos kaikki seuraavassa mainitut edellytykset täyttyvät:

(i) lapsi on asunut mainitussa toisessa jäsenvaltiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen, kun huoltoa koskevien oikeuksien haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta,

(ii) lapsen palauttamishakemusta ei ole tehty i kohdassa mainitun ajan kuluessa 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai on annettu 24 artiklan 3 kohdan mukainen tuomio, joka ei edellytä lapsen palauttamista, tai tuomioistuin ei ole antanut huoltajuutta koskevaa tuomiota vuoden kuluttua siitä, kun asia on pantu siinä vireille 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

ja

(iii) lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä.

22 artikla Lapsen palauttaminen

1. Huoltoa koskevien oikeuksien haltija voi tehdä kaapatun lapsen palauttamista vaativan hakemuksen sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, johon lapsi on kaapattu, joko suoraan tai toisen keskusviranomaisen kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden oikeudellisten keinojen käyttöä.

2. Vastaanotettuaan 1 kohdassa tarkoitetun palauttamishakemuksen, sen jäsenvaltion keskusviranomaisen, johon lapsi on kaapattu, on

(a) toteutettava tarvittavat toimenpiteet lapsen löytämiseksi

ja

(b) varmistettava, että lapsi palautetaan yhden kuukauden kuluessa tämän löytämisestä, paitsi jos 3 kohdan mukaisesti aloitettu menettely on vireillä.

Sen jäsenvaltion keskusviranomaisen, johon lapsi on kaapattu, on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion keskusviranomaiselle ja tehtävä ehdotuksia hänen palauttamisensa helpottamiseksi tai annettava kaikki tarvittavat tiedot ja pidettävä yhteyttä koko 3 artiklan mukaisen menettelyn ajan.

3. Lapsen palauttamisesta voi kieltäytyä ainoastaan tekemällä turvaamistoimia koskevan hakemuksen sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, johon lapsi on kaapattu, 2 kohdassa mainitun ajan kuluessa.

23 artikla Lapsen palauttamisen estävät väliaikaiset turvaamistoimet

1. Sen jäsenvaltion tuomioistuinten, johon lapsi on kaapattu, on tehtävä viipymättä päätös 22 artiklan 3 kohdan mukaisia turvaamistoimia koskevasta hakemuksesta.

Lasta on kuultava menettelyssä, ellei sitä pidetä perusteettomana lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen.

2. Tuomioistuimet voivat toteuttaa lapsen palauttamisen estäviä turvaamistoimia 1 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos

(a) on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen,

tai

(b) lapsi vastustaa palauttamistaan ja on saavuttanut sellaisen iän ja kehitysasteen, että hänen mielipiteensä on perusteltua ottaa huomioon.

3. Edellä mainitun 1 kohdan nojalla toteutetut toimet ovat väliaikaisia. Toimista määränneet tuomioistuimet voivat päättää milloin tahansa niiden keskeyttämisestä.

Edellä mainitun 1 kohdan mukaiset toimet on keskeytettävä, jos tuomioistuin antaa 24 artiklan 3 kohdan mukaisen, huoltajuutta koskevan tuomion.

24 artikla Lapsen huoltajuutta koskeva tuomio

1. Sen jäsenvaltion keskusviranomaisen, johon lapsi on kaapattu, on ilmoitettava lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion keskusviranomaiselle kaikista 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetuista turvaamistoimista kahden viikon kuluessa toimien toteuttamisesta ja toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, varsinkin jäljennös pöytäkirjaan merkitystä lapsen mielipiteestä, jos häntä on kuultu.

2. Lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion keskusviranomaisen on pantava asia vireille kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa yhden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, jotta huoltajuudesta tehtäisiin päätös.

Myös lapsen huoltaja voi tehdä tuomioistuimille hakemuksen samasta asiasta.

3. Tuomioistuinten, joissa asia on pantu vireille 2 kohdan mukaisesti, on viipymättä annettava huoltajuutta koskeva tuomio.

Menettelyn aikana tuomioistuimen on pidettävä yhteyttä joko suoraan tai keskusviranomaisten välityksellä siihen tuomioistuimeen, joka toteutti lapsen palauttamista estävän turvaamistoimen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti, valvoakseen lapsen tilannetta.

Lasta on kuultava menettelyssä, ellei sitä pidetä perusteettomana lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Tätä varten tuomioistuimen on otettava huomioon 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ja tarvittaessa käytettävä asetuksen (EY) N:o 1206/2001 yhteistyötä koskevia säännöksiä.

4. Lapsen asuinpaikkana välittömästi ennen lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olevan jäsenvaltion keskusviranomaisen on ilmoitettava sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, johon lapsi on kaapattu, 3 kohdan mukaisesti annetusta tuomiosta ja toimitettava kaikki tarvittavat tiedot sekä tehtävä tarvittaessa suosituksia.

5. Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti annettu tuomio, joka edellyttää lapsen palauttamista ja josta on annettu IV luvun 3 jakson säännösten mukainen todistus, on tunnustettava ja pantava täytäntöön vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista ainoastaan lapsen palauttamiseksi.

Tämän vuoksi 3 kohdan mukaisesti annettu tuomio on pantava täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

25 artikla Maksut ja muut kustannukset

1. Keskusviranomaisten avun on oltava maksutonta.

2. Tuomioistuimet voivat määrätä lapsen kaapanneen henkilön maksamaan kaikki lapsen etsimisestä ja palauttamisesta aiheutuneet kustannukset, myös oikeudenkäyntikulut.

IV LUKU TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

1 jakso Tunnustaminen

26 artikla Tuomion tunnustaminen

1. Jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös tämän asetuksen mukaan aloitetuista menettelyistä aiheutuvien oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamiseen sekä tällaisia oikeudenkäyntikuluja koskevan määräyksen tai päätöksen täytäntöönpanoon.

Viralliset asiakirjat, jotka on asianmukaisesti laadittu tai rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, sekä jäsenvaltion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana tehty sovinto, joka on täytäntöönpanokelpoinen mainitussa jäsenvaltiossa, on tunnustettava ja ovat täytäntöönpanokelpoisia samoin edellytyksin kuin tuomiot.

2. Mitään erityistä menettelyä ei vaadita siviilisäätyä koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden päivittämiseksi toisessa jäsenvaltiossa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan tuomion perusteella, johon kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ei saa hakea muutosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

3. Jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, voi pyytää tämän luvun 2 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava tai jätettävä tunnustamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän luvun 3 jakson soveltamista.

Liitteen I luettelossa mainittu alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä koskevat menettelyt pannaan vireille.

4. Jos kysymys tuomion tunnustamisesta tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, asiaa käsittelevä tuomioistuin voi ratkaista tuomion tunnustamista koskevan kysymyksen.

27 artikla Avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet

Avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevaa tuomiota ei tunnusteta

(a) jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään;

(b) jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu vastaajalle tiedoksi niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaajan katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion;

(c) jos tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään tai

(d) jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa kuin jäsenvaltiossa samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa ja tämä aikaisemmin annettu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

28 artikla Lapsen huoltoa koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet

Lapsen huoltoa koskevaa tuomiota ei tunnusteta

(a) jos tunnustaminen on selvästi, ottaen huomioon lapsen etu, vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään;

(b) jos tuomio on annettu, kiireellistä tilannetta lukuun ottamatta, antamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi vastoin sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyjä koskevia perusperiaatteita, jossa tunnustamista pyydetään;

(c) jos tuomio on annettu poisjäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi poisjääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion;

(d) kenen tahansa sellaisen henkilön vaatimuksesta, jonka huoltajan asemaa tuomio loukkaa, jos tälle henkilölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi;

(e) jos tuomio on ristiriidassa lapsen huoltoa koskevassa asiassa myöhemmin siinä jäsenvaltiossa annetun tuomion kanssa, jossa tunnustamista pyydetään;

tai

(f) jos tuomio on ristiriidassa sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa kuin jäsenvaltiossa, jossa lapsella on asuinpaikka, lapsen huoltoa koskevassa asiassa myöhemmin annetun tuomion kanssa, siitä alkaen kun tämä myöhemmin annettu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

29 artikla Tuomion antaneen tuomioistuimen toimivallan tutkimista koskeva kielto

Tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaa ei saa tutkia. Tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin, joista säädetään 5-9 ja 10-14 sekä 21 artiklassa, ei voida soveltaa 27 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa kieltäytymisperustetta.

30 artikla Sovellettavan lainsäädännön eroavuus

Tuomion tunnustamisesta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, lainsäädännössä ei sallita avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista samojen tosiseikkojen perusteella.

31 artikla Asiaratkaisun uudelleen tutkimisen kieltäminen

Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

32 artikla Asian käsittelyn lykkääminen

1. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista, tämä voi lykätä asian käsittelyn, jos tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

2. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään Irlannissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetun tuomion tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyn, jos tuomion täytäntöönpano on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, muutoksenhaun vuoksi lykätty.

2 jakso Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus

33 artikla Täytäntöönpanokelpoiset tuomiot

1. Lapsen huollosta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen ja on annettu tiedoksi, on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.

2. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kuitenkin sellainen tuomio pantava täytäntöön Englannissa ja Walesissa, Skotlannissa tai Pohjois-Irlannissa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on rekisteröity täytäntöönpanoa varten kyseisessä Yhdistyneen kuningaskunnan osassa.

34 artikla Paikallisten tuomioistuinten toimivalta

1. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on toimitettava liitteessä I olevassa luettelossa mainittuun tuomioistuimeen.

2. Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön asuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai sen lapsen asuinpaikan mukaan, jota hakemus koskee.

Jos kumpikaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista paikoista ei ole täytäntöönpanevan jäsenvaltion alueella, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy täytäntöönpanopaikan mukaan.

35 artikla Täytäntöönpanomenettely

1. Täytäntöönpanoa on haettava täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaisesti.

2. Hakijan on ilmoitettava osoite tiedoksiantoja varten sen tuomioistuimen tuomiopiirin alueella, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Jos täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännössä ei tunneta sellaisen paikallisen osoitteen ilmoittamista, hakijan on nimettävä oikeudenkäyntiasiamies.

3. Hakemukseen on liitettävä 42 ja 44 artiklassa tarkoitetut asiakirjat.

36 artikla Tuomioistuimen päätös

1. Tuomioistuimen, jolle hakemus on osoitettu, on annettava päätöksensä viipymättä. Menettelyn tässä vaiheessa henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, ei varata oikeutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.

2. Hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin 27, 28 ja 29 artiklassa mainitulla perusteella.

3. Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

37 artikla Päätöksestä ilmoittaminen

Tuomioistuimen asianomaisen virkamiehen on viipymättä ilmoitettava hakijalle hakemuksen johdosta annetusta päätöksestä täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaisesti.

38 artikla Muutoksenhaku täytäntöönpanoa koskevaan päätökseen

1. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta hakemuksen perusteella tehtyyn päätökseen tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi.

2. Hakemus on jätettävä liitteessä II olevassa luettelossa mainitulle tuomioistuimelle.

3. Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

4. Jos muutosta hakee se, joka on hakenut tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, vastapuoli on kutsuttava kuultavaksi muutoksenhakua käsittelevään tuomioistuimeen. Jos tällainen henkilö jää pois, sovelletaan 18 artiklan säännöksiä.

5. Hakemus tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta annetun ratkaisun muuttamiseksi on jätettävä tuomioistuimeen kuukauden kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta. Jos sen henkilön asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa päätös täytäntöönpanokelpoisuudesta annettiin, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, kun päätös on annettu tiedoksi joko hänelle henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

39 artikla Muutoksenhakutuomioistuimet ja muutoksenhakukeinot

Muutoksenhakuun annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan liitteessä III tarkoitettuja menettelyjä käyttäen.

40 artikla Asian käsittelyn lykkääminen

1. Tuomioistuin, jolta muutosta on haettu 38 tai 39 artiklan mukaisesti, voi sen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, lykkää täytäntöönpanoa koskevan asian käsittelyä, jos tuomioon on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuin voi määrätä ajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

2. Jos tuomio on annettu Irlannissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on jokaista siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, käytettävissä olevaa muutoksenhakukeinoa pidettävä 1 kohdassa tarkoitettuna varsinaisena muutoksenhakukeinona.

41 artikla Osittainen täytäntöönpano

1. Jos tuomiolla on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos täytäntöönpanoa ei voida sallia kaikkien vaatimusten osalta, tuomioistuimen on sallittava täytäntöönpano yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

2. Hakija voi pyytää tuomion osittaista täytäntöönpanoa.

42 artikla Asiakirjat

1. Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai sen tunnustamatta jättämistä tai hakee tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi on annettava

(a) tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi;

ja

(b) 44 artiklassa tarkoitettu todistus.

2. Jos tuomio on annettu pois jäänyttä asianosaista vastaan, asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai hakee tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, on lisäksi toimitettava

(a) alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä asiakirja, josta ilmenee, että haastehakemus tai vastaava asiakirja on annettu pois jääneelle asianosaiselle tiedoksi,

tai

(b) asiakirja, josta ilmenee, että vastaaja on yksiselitteisesti hyväksynyt tuomion.

43 artikla Asiakirjojen puuttuminen

1. Jollei 42 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ole annettu, tuomioistuin voi asettaa asiakirjojen antamiselle määräajan tai hyväksyä sanotuissa kohdissa tarkoitettuja asiakirjoja vastaavia muita asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan antamisvelvollisuudesta.

2. Tuomioistuimen vaatimuksesta asiakirjoista on annettava käännös. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus.

44 artikla Avioliittoasioissa annettuja tuomioita koskeva todistus ja lapsen huollosta annettuja tuomioita koskeva todistus

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen tai viranomaisen, jossa tuomio on annettu, on annettava asiaan osallisen pyynnöstä todistus käyttäen liitteessä IV (tuomiot avioliittoa koskevissa asioissa) tai liitteessä V (tuomiot lasten huoltoa koskevissa asioissa) esitettyä vakiolomaketta.

3 jakso Lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevan tuomion täytäntöönpano

45 artikla Soveltamisala

4. 1. Tätä jaksoa sovelletaan

(a) lapsen toiselle vanhemmalle myönnettyyn tapaamisoikeuteen

ja

(b) lapsen palauttamiseen, jota edellytetään 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti annetussa, huoltajuutta koskevassa tuomiossa.

5. 2. Tämän jakson määräykset eivät estä lapsen huoltajaa hakemasta tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa tämän luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti.

46 artikla Tapaamisoikeus

1. Edellä mainitun 45 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittu tapaamisoikeus, joka on myönnetty jäsenvaltion antamassa täytäntöönpanokelpoisessa tuomiossa, on tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista, jos tuomio täyttää menettelyvaatimukset ja siitä on annettu todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Tuomion antaneen jäsenvaltion on annettava 1 mainittu todistus ainoastaan, jos

(a) tuomiota ei annettu vastaajan poissaollessa

ja

(b) lapselle annettiin tilaisuus tulla kuulluksi, ellei sitä pidetty perusteettomana lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen.

Tuomion antanut tuomioistuin antaa todistuksen tapaamisoikeuden haltijan pyynnöstä liitteessä VI (tapaamisoikeutta koskeva todistus) esitettyä vakiolomaketta käyttäen.

Todistus on täytettävä tuomion kielellä.

47 artikla Lapsen palauttaminen

1. Edellä mainitun 45 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lapsen palauttaminen, jota edellyttää jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista, jos tuomio täyttää menettelyvaatimukset ja siitä on annettu todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Tuomion antaneen tuomioistuimen on annettava 1 kohdassa tarkoitettu todistus ainoastaan, jos lapselle annettiin tilaisuus tulla kuulluksi, ellei sitä pidetty perusteettomana lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen.

Tuomion antaneen tuomioistuimen on annettava todistus omasta aloitteestaan liitteessä VII (lapsen palauttamista koskeva todistus) esitettyä vakiolomaketta käyttäen.

Todistus on täytettävä tuomion kielellä.

48 artikla Muutoksenhaku

Edellä olevan 46 artiklan 1 kohdan tai 47 artiklan 1 kohdan mukaiseen todistuksen myöntämiseen ei saa hakea muutosta.

49 artikla Asiakirjat

1. Tuomion täytäntöönpanoa hakevan asianosaisen on toimitettava

(a) jäljennös kyseisestä tuomioistuimen päätöksestä, joka täyttää sen oikeellisuuden edellyttämät ehdot,

ja

(b) 46 artiklan 1 kohdassa tai 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus.

2. Edellä olevan 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun todistukseen on liitettävä tarvittaessa käännös todistuksen 10 kohdasta, joka liittyy tapaamisoikeuden käyttöä koskeviin järjestelyihin.

Todistus on käännettävä täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä taikka muulle sellaiselle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus.

Edellä olevan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta ei tarvitse kääntää.

4 jakso Muut säännökset

50 artikla Täytäntöönpanomenettely

Täytäntöönpanomenettely tapahtuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaisesti.

51 artikla Käytännön järjestelyt tapaamisoikeuden käyttämiseksi

1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion tuomioistuimet voivat tehdä tapaamisoikeuden käyttöä koskevia käytännön järjestelyjä, jos pääasian tutkinnassa toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiossa ei ole annettu tarvittavia järjestelyjä, edellyttäen että tuomiota noudatetaan olennaisilta osin.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut käytännön järjestelyt on peruutettava, jos pääasian osalta annetaan tuomio siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia.

52 artikla Oikeusapu

Jos siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, täytäntöönpanon hakijalle on myönnetty kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänelle myös 26, 33 ja 51 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä myönnettävä maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaan.

53 artikla Vakuus, takuu tai talletus

Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta seuraavin perustein:

(a) hänellä ei ole asuinpaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan; tai

(b) hän joko on ulkomaalainen tai, Yhdistyneen kuningaskunnan tai Irlannin ollessa kyseessä, hänellä ei ole "kotipaikkaa" kummassakaan mainituista jäsenvaltioista.

54 artikla Laillistaminen tai vastaava muodollisuus

Edellä 42, 43 ja 49 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen samoin kuin asianajovaltakirjan osalta ei saa vaatia laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta.

V LUKU KESKUSVIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

55 artikla Viranomaisen nimeäminen

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä keskusviranomainen avustamaan tämän asetuksen soveltamisessa.

Jäsenvaltio, jossa on kaksi oikeusjärjestelmää tai säännöstöä tai useita oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan sen eri alueilla tämän asetuksen soveltamisalaan liittyvissä asioissa, voi edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyn keskusviranomaisen lisäksi nimetä viranomaisen kullekin alueelle ja määritellä niiden alueellisen toimivallan. Tällöin tiedoksiannot voidaan lähettää joko suoraan toimivaltaiselle alueviranomaiselle tai keskusviranomaiselle, joka on vastuussa tietojen toimittamisesta edelleen toimivaltaiselle alueviranomaiselle ja jonka tehtävänä on ilmoittaa tästä tiedoksiannon lähettäjälle.

56 artikla Viranomaisen tehtävät

Keskusviranomaisten on luotava jäsenvaltioiden lakeja ja menettelyjä koskeva tietojärjestelmä ja toteutettava yleisiä toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisen parantamiseksi ja keskinäisen yhteistyönsä lujittamiseksi kehittämällä tähän tarkoitukseen sovittelua koskevia valtioiden rajat ylittäviä yhteistyömenettelyjä.

Tätä varten on käytettävä päätöstä 2001/470/EY siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta.

57 artikla Yhteistyö erityiskysymyksissä

Keskusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä myös yksittäisissä tapauksissa varsinkin sen varmistamiseksi, että lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia todella käytetään. Tätä tarkoitusta varten ja jäsenvaltionsa lakeja noudattaen niiden on joko suoraan taikka viranomaisten tai muiden elinten välityksellä

(a) vaihdettava tietoja

(i) lapsen tilanteesta

(ii) vireillä olevista menettelyistä tai

(iii) lasta koskevista päätöksistä,

(b) annettava tarvittaessa suosituksia varsinkin kun on kyse sen jäsenvaltion, jossa lapsi on, toteuttamien turvaamistoimien koordinoinnista sen jäsenvaltion, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaiset tutkimaan pääasian, tekemän päätöksen kanssa,

(c) toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet lapsen löytämiseksi ja palauttamiseksi, myös aloitettava 22-24 artiklan mukaiset menettelyt tätä tarkoitusta varten,

(d) annettava tietoja ja apua lapsen huoltajille, jotka hakevat päätösten, varsinkin lapsen tapaamisoikeutta ja palauttamista koskevien päätösten, tunnustamista ja täytäntöönpanoa niiden alueella,

(e) tuettava tuomioistuinten keskinäistä viestintää, varsinkin jos tarkoituksena on asian siirtäminen 15 artiklan mukaisesti tai lapsikaappaustapauksissa päätösten tekeminen 22-24 artiklan mukaisesti,

ja

(f) edistettävä sovinnon saavuttamista lapsen huoltajien välillä sovittelun tai muiden keinojen avulla ja järjestettävä tätä tarkoitusta varten valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä.

58 artikla Toimintatapa

1. Lapsen huoltaja voi hakea apua sen jäsenvaltion keskusviranomaiselta, jossa hänellä on asuinpaikka tai sen jäsenvaltion keskusviranomaiselta, jossa lapsella on asuinpaikka tai jossa hän on. Jos avunpyyntöhakemus koskee tämän asetuksen mukaisesti annettua tuomiota, huoltajan on liitettävä siihen todistukset, joista säädetään 44 artiklassa, 46 artiklan 1 kohdassa tai 47 artiklan 1 kohdassa.

2. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ne Euroopan unionin viralliset kielet, joita saa käyttää viestinnässä sen keskusviranomaisten kanssa, oman virallisen kielensä tai omien virallisten kieltensä lisäksi.

3. Edellä olevan 57 artiklan mukaisen keskusviranomaisten avun on oltava maksutonta.

4. Kukin keskusviranomainen vastaa omista kuluistaan.

59 artikla Kokoukset

Komissio kutsuu kokoon keskusviranomaisten väliset kokoukset päätöksellä N:o 2001/470/EY perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä.

VI LUKU ASETUKSEN SUHDE MUIHIN SÄÄDÖKSIIN

60 artikla Suhde muihin säädöksiin

1. Jollei 63 artiklassa ja tämän artiklan 2 kohdassa toisin säädetä, tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden osalta sen voimaan tullessa voimassa olevat yleissopimukset, jotka on tehty kahden tai useamman jäsenvaltion välillä ja jotka koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

2. (a) Ruotsi ja Suomi voivat ilmoittaa, että avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävää Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehtyä sopimusta sekä siihen liittyvää lisäpöytäkirjaa sovelletaan kokonaisuudessaan tai osittain näiden valtioiden keskinäisissä suhteissa tämän asetuksen säännösten sijasta. Kyseiset ilmoitukset julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja liitetään tähän asetukseen. Mainitut jäsenvaltiot voivat peruuttaa nämä ilmoituksensa kokonaisuudessaan tai osittain milloin tahansa

(b) Euroopan unionin kansalaisten kansallisuudesta riippumattoman, tasa-arvoisen kohtelun periaatetta on noudatettava.

(c) Kaikki a alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden väliset sopimukset, jotka koskevat tämän asetuksen piiriin kuuluvia asioita, voidaan tulevaisuudessa tehdä vain, jos niissä olevat toimivaltaperusteet ovat tämän asetuksen mukaiset.

(d) Tuomiot, jotka on annettu a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaneessa Pohjoismaassa tämän asetuksen II ja III luvun säännöstä vastaavan toimivaltamääräyksen nojalla, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

(a) jäljennös 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuista sopimuksista ja niiden täytäntöönpanoa koskevasta yhdenmukaisesta lainsäädännöstä,

(b) tieto tällaisten sopimusten tai yhdenmukaisen lainsäädännön irtisanomisesta tai niihin tehdyistä muutoksista.

61 artikla Suhde tiettyihin monenvälisiin yleissopimuksiin

Jäsenvaltioiden suhteissa tällä asetuksella on etusija suhteessa seuraaviin yleissopimuksiin niiltä osin kuin ne koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita:

(a) alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä 5 päivänä lokakuuta 1961 tehty Haagin yleissopimus;

(b) avioliittojen pätevyyttä koskevien päätösten tunnustamisesta 8 päivänä syyskuuta 1967 tehty Luxemburgin yleissopimus;

(c) avioerojen ja asumuserojen tunnustamisesta 1 päivänä kesäkuuta 1970 tehty Haagin yleissopimus;

(d) lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja lasten palauttamisesta 20 päivänä toukokuuta 1980 tehty eurooppalainen yleissopimus;

(e) kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25 päivänä lokakuuta 1980 tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus;

ja

(f) toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa 19 päivänä lokakuuta 1996 tehty Haagin yleissopimus.

62 artikla Pyhän istuimen kanssa tehdyt sopimukset

1. Tämä asetus ei rajoita Vatikaanissa 7 päivänä toukokuuta 1940 allekirjoitetun Pyhän istuimen ja Portugalin välillä tehdyn kansainvälisen sopimuksen (konkordaatti) soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti tehty päätös avioliiton mitättömäksi julistamisesta tunnustetaan jäsenvaltioissa IV luvun 1 jaksossa säädetyin edellytyksin.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sovelletaan myös seuraaviin Pyhän istuimen kanssa tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin (konkordaatteihin):

(a) Italian tasavallan ja Pyhän istuimen välillä 11 päivänä helmikuuta 1929 tehty concordato lateranense, sellaisena kuin se on muutettuna Roomassa 18 päivänä helmikuuta 1984 allekirjoitetulla sopimuksella ja sen lisäpöytäkirjalla;

(b) Pyhän istuimen ja Espanjan välillä oikeusasioista 3 päivänä tammikuuta 1979 tehty sopimus.

4. Italia ja Espanja saavat soveltaa 2 kohdassa tarkoitettujen päätösten tunnustamiseen samoja menettelyjä ja tarkastuksia kuin kirkollisten tuomioistuinten 3 kohdassa tarkoitettujen Pyhän istuimen kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten mukaisesti antamiin päätöksiin.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

(a) jäljennös 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista;

(b) tieto sopimusten irtisanomisesta tai muuttamisesta.

VII LUKU SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

63 artikla

1. Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity, ja sellaisiin sovintoihin, jotka tuomioistuin on hyväksynyt asian käsittelyn aikana sen jälkeen, kun tätä asetusta on alettu soveltaa 71 artiklan mukaisesti.

2. Tuomiot, jotka on annettu tämän asetuksen soveltamispäivän jälkeen asioissa, jotka on pantu vireille ennen tämän asetuksen soveltamispäivää mutta asetuksen (EY) N:o 1347/2000 voimaantulopäivän jälkeen, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat joko tämän asetuksen II tai III luvun säännöksiä tai asetuksen (EY) N:o 1347/2000 säännöksiä taikka sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa kyseisten jäsenvaltioiden välillä.

3. Tuomiot, jotka on annettu ennen tämän asetuksen soveltamispäivää asioissa, jotka on aloitettu asetuksen (EY) N:o 1347/2000 voimaantulon jälkeen, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti, jos ne liittyvät avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen taikka puolisoiden yhteisten lasten huoltoon tällaisten avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä.

4. Tuomiot, jotka on annettu ennen tämän asetuksen soveltamispäivää mutta asetuksen (EY) N:o 1347/2000 voimaantulon jälkeen asioissa, jotka on pantu vireille ennen asetuksen (EY) N:o 1347/2000 voimaantuloa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti, jos ne liittyvät avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen taikka puolisoiden yhteisten lasten huoltoon tällaisten avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä, kun sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat joko tämän asetuksen II tai III luvun säännöksiä tai asetuksen (EY) N:o 1347/2000 säännöksiä taikka sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa kyseisten jäsenvaltioiden välillä.

VIII LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET

64 artikla Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä

Sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa on kaksi oikeusjärjestelmää tai säännöstöä tai useita oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan sen eri alueilla tämän asetuksen soveltamisalaan liittyvissä asioissa:

(a) viittauksella asuinpaikkaan tässä jäsenvaltiossa tarkoitetaan viittausta asuinpaikkaan alueella;

(b) viittauksella kansallisuuteen tai, Yhdistyneen kuningaskunnan ollessa kyseessä, "kotipaikkaan", tarkoitetaan viittausta jäsenvaltion lainsäädännössä määrättyyn alueeseen;

(c) viittauksella jäsenvaltion viranomaiseen tarkoitetaan viittausta asianomaisen valtion alueviranomaiseen;

(d) viittauksella jäsenvaltion sääntöihin tarkoitetaan viittausta sen alueen sääntöihin, jossa toimivaltaan, tunnustamiseen tai täytäntöönpanoon vedotaan.

65 artikla Keskusviranomaisia ja käytettäviä kieliä koskevat tiedot

Jäsenvaltioiden on annettava kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta komissiolle tiedoksi:

(a) edellä 55 artiklan mukaisesti nimettyjen keskusviranomaisten nimet ja osoitteet sekä viestintämenetelmät;

(b) edellä 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut kielet, joita käytetään viestinnässä keskusviranomaisten kanssa;

ja

(c) kielet, joita voidaan käyttää 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen tapaamisoikeutta koskevassa kohdassa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisiä tietoja koskevat muutokset.

Komissio saattaa tiedot julkisiksi.

66 artikla Muutokset liitteeseen 1, II ja III

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tekstit, joilla muutetaan liitteessä I, II ja III olevia tuomioistuinten ja muutoksenhakumenettelyjen luetteloita.

Komissio tekee kyseisiin liitteisiin ilmoituksen mukaiset muutokset.

67 artikla Muutokset liitteeseen IV-VII

Muutokset liitteiden IV-VII vakiolomakkeisiin hyväksytään 68 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä noudattaen.

68 artikla Komitea

1. Komissiota avustaa komitea, jonka jäseninä ovat jäsenvaltioiden edustajat ja jonka puheenjohtajuudesta vastaavat komission edustajat.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä saman päätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

69 artikla Asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoaminen

1. Kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 tämän asetuksen soveltamispäivästä 71 artiklan mukaisesti.

2. Viittauksia asetukseen (EY) N:o 1347/2000 on pidettävä viittauksina tähän asetukseen liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

70 artikla Asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. elatusapua koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä elatusapuun oikeutetun kotipaikka tai asuinpaikka on tai, jos asia liittyy henkilöiden oikeudellista asemaa koskevaan asiaan, siinä tuomioistuimessa, joka oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tuossa asiassa, jollei toimivalta perustu ainoastaan toisen asianosaisen kansalaisuuteen, tai, jos asia on liitännäinen lapsen huoltoa koskeviin menettelyihin, tuomioistuimessa, joka on kyseisissä menettelyissä toimivaltainen [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja lapsen huoltoa koskevissa asioissa] annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o ...* mukaisesti

* EYVL L ..."

71 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2003.

Asetusta sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2004, lukuun ottamatta 65 artiklaa, jota sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2003.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Hakemukset, joista säädetään 26 ja 33 artiklassa, toimitetaan seuraaville tuomioistuimille tai toimivaltaisille viranomaisille:

-- Belgiassa 'tribunal de première instance', 'Rechtbank van eerste aanleg', 'erstinstanzliche Gericht',

-- Saksassa

-- 'Kammergerichtin' alueella (Berliini) 'Familiengericht Pankow/Weißensee',

-- muissa 'Oberlandesgerichtien' alueella 'Familiengericht', joka on asianomaisen 'Oberlandesgerichtin' yhteydessä,

-- Kreikassa 'ÌïíïµåëÝò Ðñùôïäéêåßï',

-- Espanjassa 'Juzgado de Primera Instancia',

-- Ranskassa 'tribunal de grande instancen' puheenjohtaja,

-- Irlannissa 'High Court',

-- Italiassa 'Corte d'appello',

-- Luxemburgissa 'Tribunal d'arrondissement'in' puheenjohtaja,

-- Alankomaissa 'Arrondissementsrechtbankin' puheenjohtaja,

-- Itävallassa 'Bezirksgericht',

-- Portugalissa 'Tribunal de Comarca' tai 'Tribunal de Família',

-- Suomessa 'käräjäoikeus'/'tingsrätt',

-- Ruotsissa 'Svea hovrätt',

-- Yhdistyneessä kuningaskunnassa

a) Englannissa ja Walesissa 'High Court of Justice';

b) Skotlannissa 'Court of Session';

c) Pohjois-Irlannissa 'High Court of Justice';

d) Gibraltarissa 'Supreme Court'.

LIITE II

Muutoksenhaku, josta säädetään 38 artiklassa, toimitetaan jollekin seuraavista tuomioistuimista:

-- Belgiassa

a) henkilö, joka hakee tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, voi jättää hakemuksensa seuraavaan tuomioistuimeen: 'Cour d'appel' tai 'hof van beroep';

b) henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, voi vastustaa hakemusta seuraavassa tuomioistuimessa: 'tribunal de première instance'/ 'rechtbank van eerste aanleg'/ 'erstinstanzliche Gericht',

-- Saksassa 'Oberlandesgericht',

-- Kreikassa 'Åöåôåßï',

-- Espanjassa 'Audiencia Provincial',

-- Ranskassa 'Cour d'appel',

-- Irlannissa 'High Court',

-- Italiassa 'Corte d'appello',

-- Luxemburgissa 'Cour d'appel',

-- Alankomaissa

a) jos muutosta hakee hakija tai vastaaja, joka on vastannut: 'Gerechtshof';

b) jos muutosta hakee vastaaja, joka on saanut luvan olla poissa oikeudenkäynnistä: 'arrondissementsrechtbank',

-- Itävallassa 'Bezirksgericht',

-- Portugalissa 'Tribunal de Relação',

-- Suomessa 'hovioikeus'/'hovrätt',

-- Ruotsissa 'Svea hovrätt',

-- Yhdistyneessä kuningaskunnassa

a) Englannissa ja Walesissa 'High Court of Justice';

b) Skotlannissa 'Court of Session';

c) Pohjois-Irlannissa 'High Court of Justice';

d) Gibraltarissa 'Court of Appeal'.

LIITE III

Muutoksia, joista säädetään 39 artiklassa, voidaan hakea ainoastaan:

-- Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Luxemburgissa ja Ranskassa kassaatiovalituksella,

-- Saksassa 'Rechtsbeschwerdellä',

-- Irlannissa oikeuskysymykseen rajoittuvalla valituksella Supreme Courtilta (appeal on a point of law to the Supreme Court),

-- Itävallassa 'Revisionsrekursilla',

-- Portugalissa 'recurso restrito à matéria de direitolla',

-- Suomessa 'valittamalla korkeimmalta oikeudelta' / 'genom besvär hos högsta domstolen',

-- Ruotsissa valittamalla 'högsta domstolenilta',

-- Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhden kerran oikeuskysymykseen rajoittuvalla muutoksenhaulla (single further appeal on a point of law).

LIITE IV

Todistus tuomiosta avioliittoa koskevissa asioissa (44 artikla)

1. Maa, jossa tuomio on annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/faksi/sähköpostiosoite

3. Avioliitto

3.1. Aviovaimo

3.1.1. Täydellinen nimi

3.1.2. Syntymämaa ja -paikka

3.1.3. Syntymäaika

3.2. Aviomies

3.2.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymämaa ja -paikka

3.2.3. Syntymäaika

3.3. Avioliiton solmimismaa, -paikka (jos tiedossa) ja -päivä

3.3.1. Avioliiton solmimismaa

3.3.2. Avioliiton solmimispaikka (jos tiedossa)

3.3.3. Avioliiton solmimispäivä

4. Tuomion antanut tuomioistuin

4.1. Tuomioistuimen nimi

4.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

5. Tuomio

5.1. Päivämäärä

5.2. Viitenumero

5.3. Tuomion laji

5.3.1. Avioero

5.3.2. Avioliiton pätemättömäksi julistaminen

5.3.3. Asumusero

5.4. Annettiinko tuomio vastaajan poissaollessa-

5.4.1. Ei

5.4.2. Kyllä [25]

[25] 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on liitettävä mukaan.

6. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty oikeusapua

7. Voidaanko tuomioon vielä hakea muutosta sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa tuomio on annettu-

7.1. Ei

7.2. Kyllä

8. Oikeusvaikutusten alkamispäivämäärä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu.

8.1. Avioero

8.2. Asumusero

Tehty ssa/ssä, päivänä kuuta Allekirjoitus ja/tai leima

LIITE V

Todistus tuomiosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa (44 artikla)

1. Maa, jossa tuomio on annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/faksi/sähköpostiosoite

3. Lapsen huoltajat

3.1. Äiti

3.1.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

3.2. Isä

3.2.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

3.3. Muu huoltaja

3.2.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

4. Tuomion antanut tuomioistuin

4.1. Tuomioistuimen nimi

4.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

5. Tuomio

5.1. Päivämäärä

5.2. Viitenumero

5.3. Annettiinko tuomio vastaajan poissaollessa-

5.3.1. Ei

5.3.2. Kyllä [26]

[26] 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on liitettävä mukaan.

6. Lapset, joita tuomio koskee [27]

[27] Jos tuomio koskee useampaa kuin neljää lasta, käytetään lisäksi toista lomaketta.

6.1. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.2. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.3. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.4. Täydellinen nimi ja syntymäaika

7. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty oikeusapua

8. Täytäntöönpanokelpoisuutta ja tiedoksiantoa koskeva ilmoitus

8.1. Voidaanko tuomio panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti-

8.1.1. Kyllä

8.1.2. Ei

8.2. Onko tuomio annettu tiedoksi sille asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu-

8.2.1. Kyllä

8.2.1.1. Asianosaisen täydellinen nimi

8.2.1.2. Tiedoksiantopäivä

8.2.2. Ei

Tehty ssa/ssä, päivänä kuuta Allekirjoitus ja/tai leima

LIITE VI

Todistus tuomiosta lapsen tapaamisoikeutta koskevissa asioissa (46 artiklan 1 kohta)

1. Maa, jossa tuomio on annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/faksi/sähköpostiosoite

3. Vanhemmat

3.1. Äiti

3.1.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

3.2. Isä

3.2.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

4. Tuomion antanut tuomioistuin

4.1. Tuomioistuimen nimi

4.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

5. Tuomio

5.1. Päivämäärä

5.2. Viitenumero

6. Lapset, joita tuomio koskee [28]

[28] Jos tuomio koskee useampaa kuin neljää lasta, käytetään lisäksi toista lomaketta.

6.1. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.2. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.3. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.4. Täydellinen nimi ja syntymäaika

7. Tuomio voidaan panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti

8. Tuomiota ei annettu vastaajan poissaollessa

9. Lapsille annettiin tilaisuus tulla kuulluksi, ellei sitä pidetty perusteettomana lasten iän ja kehitystason huomioon ottaen

10. Järjestelyt tapaamisoikeuden käyttämiseksi

10.1. Päivämäärä

10.2. Paikkakunta

10.3. Lasten hakemista / palauttamista koskevat huoltajien erityisvelvollisuudet

10.3.1. Vastuu kuljetuskustannuksista

10.3.2. Muu huoltaja

10.4. Tapaamisoikeuden käyttöön liitetyt rajoitukset

11. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty oikeusapua

Tehty ssa/ssä, päivänä kuuta Allekirjoitus ja/tai leima

LIITE VII

Todistus lapsen palauttamisesta (47 artiklan 1 kohta)

1. Maa, jossa tuomio on annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/faksi/sähköpostiosoite

3. Lapsen huoltajat

3.1. Äiti

3.1.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

3.2. Isä

3.2.1. Täydellinen nimi

3.2.2. Syntymäaika ja -paikka

3.3. Muu huoltaja

3.3.1. Täydellinen nimi

3.3.2. Syntymäaika ja -paikka

4. Tuomion antanut tuomioistuin

4.1. Tuomioistuimen nimi

4.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

5. Tuomio

5.1. Päivämäärä

5.2. Viitenumero

6. Lapset, joita tuomio koskee [29]

[29] Jos tuomio koskee useampaa kuin neljää lasta, käytetään lisäksi toista lomaketta.

6.1. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.2. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.3. Täydellinen nimi ja syntymäaika

6.4. Täydellinen nimi ja syntymäaika

7. Lapsille annettiin tilaisuus tulla kuulluksi, ellei sitä pidetty perusteettomana lasten iän ja kehitystason huomioon ottaen (

8. Tuomio edellyttää lasten palauttamista (

9. Lasten huoltaja

10. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty oikeusapua

Tehty ssa/ssä, päivänä kuuta Allekirjoitus ja/tai leima

LIITE VIII

Taulukko asetuksen (EY) N:o 1347/2000 artikloista ja niitä vastaavista uusista artikloista

Kumottu artikla // Vastaava artikla uudessa tekstissä

>TAULUKON PAIKKA>

Liite I // Liite I

Liite II // Liite II

Liite III // Liite III

Liite IV // Liite IV

Liite V // Liite V