52002PC0149

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vuokratyöntekijöiden työehdoista

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Tietopohjainen talous perustuu innovaatioon ja henkilöpääomaan, ja se edellyttää suurta sopeutumiskykyä sekä yrityksiltä että työntekijöiltä. Jotta tietopohjaiseen talouteen siirtyminen onnistuisi, on edistettävä - yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa - joustavampia työn organisointimuotoja ja uudistettava sääntely-, sopimus- ja lainsäädäntöympäristöä niin, että voidaan helpommin sovittaa yhteen joustavuuden ja turvallisuuden vaatimukset ja luoda enemmän ja parempilaatuisia työpaikkoja. Tähän liittyen vuotta 2001 koskevissa työllisyyden suuntaviivoissa [1] ja talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa [2] kehotetaan kehittämään erilaisia joustavia työmuotoja ja työsopimuksia.

[1] Neuvoston päätös, tehty 19. tammikuuta 2001, EYVL, 24.1.2001.

[2] Neuvoston suositus, annettu 15. kesäkuuta 2001, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi, EYVL L 179, 2.7.2001, s. 1-45.

Näillä toimenpiteillä edistetään maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa päätettyä strategiaa, jonka tavoitteena on tehdä unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sen olisi tarjottava unionille keinot saavuttaa vuoteen 2010 mennessä täystyöllisyys eli 70 prosentin yleinen työllisyysaste sekä naisten osalta vähintään 60 prosentin ja ikääntyvien työntekijöiden osalta 50 prosentin työllisyysaste.

Kuten komission ehdottamassa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa ja Nizzassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymissä suuntaviivoissa todetaan, unionin on hyödynnettävä kaikkia käytössään olevia välineitä kannustaakseen laadukkaiden työpaikkojen luomista, monipuolistaakseen työmuotoja ja sovittaakseen joustavuuden ja turvallisuuden vaatimukset yhteen.

Tähän ensisijaiseen tavoitteeseen voidaan pyrkiä esimerkiksi tukeutumalla vuokratyövoiman käyttöä koskeviin työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin, ja neuvotteluiden kariuduttua määrittelemällä vuokratyön osalta vastaavat puitteet, joita jo sovelletaan määräaikaiseen ja osa-aikaiseen työhön.

2. Vuokratyöhön liittyvät yhteisön näkökohdat

1. Vuokratyö Euroopan unionissa

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön hiljattaisen tutkimuksen [3] mukaan, joka perustuu Työvoimanvuokrausalan kansainvälisen yhteisjärjestön (CIETT:n) tutkimukseen [4], vuokratyön osuus Euroopassa on kasvanut jatkuvasti kymmenen vuoden ajan, ja vuosikasvu oli vuosina 1991-1998 noin 10 prosenttia. Vuokratyön osuus kokonaistyöllisyydestä on kuitenkin edelleen vähäinen (vuokratyövoimaa välittävät yritykset työllistivät vuonna 1998 - kokopäiväisinä työntekijöinä laskettuna - keskimäärin 2,1 henkeä, mikä vastaa 1,4:ää prosenttia Euroopan työllisyydestä yhteensä).

[3] Temporary agengy work in the European Union, Dublin, 2002 (ei vielä julkaistu).

[4] Orchestrating the evolution of Private Employment Agencies towards a stronger society, Bryssel, 2000. Jäljempänä esitetyt luvut ovat peräisin tästä tutkimuksesta. Tällä hetkellä ei ole saatavilla Euroopan tasolla harmonisoituja tietoja vuokratyöstä; kotitalouskyselystä saadaan lukuja määräaikaisista tai lyhytaikaisista työsopimuksista (kysymys PE024), jotka edustavat laajempaa kategoriaa kuin pelkkä vuokratyö.

Tälle nopealle kasvulle on neljä keskeistä syytä, jotka tekevät vuokratyön käytöstä yhden avaintekijän, jolla vahvistetaan työmarkkinoiden, yritysten ja työntekijöiden sopeutumiskykyä:

* Yritykset ovat yleisesti havainneet lisääntyvät vaatimukset joustavuuteen työvoiman hallinnassa etenkin tilausten nopeampien ja suurempien vaihteluiden vuoksi. Vuokratyövoimalla voidaan näin ollen paikata vakituisen henkilöstön puutetta tai työtaakan tilapäistä kohoamista, mikä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, joille vakituisen henkilöstön palkkaus- ja erottamiskustannuksilla on enemmän merkitystä. Vuokratyövoiman hyödyntämisestä saatavat edut saattavat kuitenkin pienentyä, jos sitä ei hyväksytä sosiaalisesti ja jos sen laatu on heikkoa. Yrityksillä ja etenkin pk-yrityksillä on lisääntyvää tarvetta palkata ammattitaitoisia ja monipuolisemmin pätevyyksin varustettuja työntekijöitä, myös tilapäisesti. Laadukkaalla vuokratyöllä voitaisiin näin ollen vastata paremmin nykytalouden vaatimuksiin joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä.

* Vuokratyöntekijöiden näkökulmasta tämä työmuoto edustaa usein keinoa päästä tai palata työmarkkinoille; tämä koskee varsinkin nuoria työntekijöitä. Jäsenvaltiosta riippuen 24-52 prosenttia ensimmäistä kertaa vuokratyötä tekevistä oli aikaisemmin työmarkkinoiden ulkopuolella joko työttömyyden tai peruskoulutuksen vuoksi.

* Viime aikoina yritykset ovat hyödyntäneet vuokratyövoimaa myös siksi, että niillä on ollut puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta varsinkin tietotekniikkaan liittyvillä aloilla. Ilmiö liittyy yleiseen eurooppalaiseen ammattitaitovajeeseen, jota käsitellään ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa, jonka komissio esitti Barcelonassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle.

* Sääntely-ympäristö on muuttunut merkittävästi joustavammaksi: tällä hetkellä suurimmassa osassa jäsenvaltioita on annettu tätä työmuotoa koskevaa lainsäädäntöä, joka on yleisesti ollut joustavampaa, vaikka monessa valtiossa koko työmuoto oli kielletty vielä joitakin vuosia sitten.

Kokonaiskasvustaan huolimatta vuokratyö on kehittynyt hyvin epätasaisesti eri puolilla unionia. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan vuonna 1999 noin 80 prosenttia vuokratyöntekijöistä työskenteli neljässä jäsenvaltiossa: Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kun tarkastellaan vuokratyöntekijöiden osuutta kokonaistyöllisyydestä, tämän työmuodon suhteellinen merkitys on hyvin erilainen: Alankomaissa vuokratyöntekijöiden osuus työvoimasta oli 4,0 %, Luxemburgissa 3,5 %, Ranskassa 2,7 %, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2,1 %, Belgiassa 1,6 %, Portugalissa 1 %, Espanjassa ja Ruotsissa 0,8 %, Itävallassa, Saksassa ja Tanskassa 0,7 %, Irlannissa ja Suomessa 0,6 % ja Italiassa 0,2 %.

Nämä eroavaisuudet vuokratyön merkityksessä heijastavat työllisyyden rakennetta, vaikkakin kaikilla aloilla turvaudutaan sen käyttöön. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 80 prosenttia työvoimanvuokrausalan yritysten toiminnasta kohdistuu palvelualalle ja julkiselle sektorille, kun taas Ranskassa 75 prosenttia liittyy tuotantoteollisuuteen sekä talonrakennukseen ja maa- ja vesirakentamiseen.

2. Sääntelypuitteet jäsenvaltioissa

Vuokratyölle ominainen ja yhteinen piirre on käyttäjäyrityksen, työntekijän ja välittäjäyrityksen välinen "kolmiosuhde". Peruskuvion ulkopuolella oikeudellinen tilanne on kuitenkin hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa. Useissa jäsenvaltioissa vuokratyövoiman työehdot ja työvoimavuokrausalan yritysten toiminta on tiukasti säänneltyä. Toisissa taas, kuten esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa, lainsäädäntö ja sääntely on erittäin joustavaa.

Myös sovellettavat säännöt ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Joissakin maissa, esimerkiksi Saksassa, alan sääntely kuuluu lähes yksinomaisesti lainsäädännön piiriin. Usein käytetään lainsäädännön ja sopimusmääräysten yhdistelmää, mutta on myös tapauksia, joissa toimintaa sääntelevät käytännesäännöt.

Tiivistettynä jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1. Jäsenvaltiot, joissa vuokratyölle ei ole määritelmää tai joissa sitä koskevia erityissääntöjä on erittäin rajoitetusti: Tanska, Suomi, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

2. Jäsenvaltiot, joissa vuokratyö on määritelty ja siihen sovelletaan erityissäännöksiä, jotka koskevat pääasiassa työvoimavuokrausalan yrityksen, käyttäjäyrityksen ja työntekijän suhdetta: Saksa, Itävalta, Espanja, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi.

3. Jäsenvaltiot, joissa on vuokratyölle määritelmä ja erityissäännökset, jotka kattavat työvoimanvuokrausalan yrityksen, käyttäjäyrityksen ja työntekijän suhteen lisäksi vuokratyöntekijän aseman: Belgia, Ranska, Italia, Portugali ja Kreikka.

Työehtoihin sovellettavan varsinaisen lainsäädännön osalta voidaan eroavaisuuksista huolimatta löytää yhteisiäkin piirteitä:

- Työvoimanvuokrausalan yritystä pidetään yleensä vuokratyöntekijän työnantajana, jolloin työntekijä on palkansaaja. Poikkeuksen muodostavat Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti: joissakin tapauksissa välittäjäyritykset takaavat palkkaamilleen henkilöille nimenomaisesti palkansaajan aseman, toisissa taas vuokratyöntekijöitä pidetään itsenäisinä ammatinharjoittajina. Joidenkin tuomioistuinten päätösten mukaisesti vuokratyöntekijöihin sovelletaan erityistä sopimusta, koska he eivät ole välittäjäyrityksen eivätkä käyttäjäyrityksen palkkatyöntekijöitä.

- Työnantajana työvoimanvuokrausalan yritystä sitovat kaikki tästä johtuvat velvoitteet. Vuokratyösuhteeseen olennaisesti kuuluva "kolmiosuhde" merkitsee kuitenkin usein vastuun jakamista käyttäjäyrityksen kanssa, jonka on toisinaan taattava palkan ja sosiaalimaksujen suorittaminen ja jonka on noudatettava työterveys- ja työturvallisuussääntöjä. Vuokratyöntekijät käyttävät yleensä työehtosopimuksen mukaisia oikeuksiaan välittäjäyrityksessä. Joissakin jäsenvaltioissa he pystyvät kuitenkin käyttämään oikeuksiaan - tietyin edellytyksin - molemmissa yrityksissä (Itävallassa, Ranskassa, Alankomaissa).

- Vuokratyöntekijät palkataan määräaikaisen työsopimuksen perusteella, paitsi Saksassa ja Ruotsissa, joissa normina ovat vakituiset sopimukset. Joissakin jäsenvaltioissa, varsinkin Italiassa ja Alankomaissa, määräaikaiset työsopimukset taas muutetaan vakituisiksi sopimuksiksi tietyin edellytyksin. Alankomaissa esimerkiksi vuokratyöntekijän työskenneltyä yli 18 kuukautta samassa käyttäjäyrityksessä tai yli 36 kuukautta samassa välittäjäyrityksessä välittäjän ja työntekijän välistä työsopimusta pidetään vakituisena sopimuksena.

- Vuokratyöntekijät saavat vähintään samaa palkkaa kuin yrityksen vakituiset työntekijät, jotka tekevät samaa tai vastaavaa työtä. Tällainen periaate löytyy alalla voimassa olevasta lainsäädännöstä, sopimuksista tai käytännesäännöistä Itävallassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Luxemburgissa ja Kreikassa.

- Lakossa olevaa vakituista työntekijää ei voi korvata vuokratyöntekijällä. Tämä sääntö sisältyy erittäin usein sovellettavaan lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin tai käytännesääntöihin.

- Käyttäjäyrityksen sosiaalisten palveluiden käyttömahdollisuuksista säädetään erittäin usein sovellettavassa lainsäädännössä.

3. Vuokratyö ja työpaikan laatu

Lissabonin strategiassa kehotetaan luomaan uusia ja parempia työpaikkoja. Vuokratyö on näiden molempien vaatimusten keskipisteessä:

- Sen avulla voidaan lisätä työpaikkojen kokonaismäärää, koska se vastaa erittäin hyvin nykyisen talouden lisävaatimuksiin joustavuudesta.

- Se ei kuitenkaan voi toimia kestävänä työpaikkojen luomisvälineenä, ellei se ole riittävän houkutteleva työntekijöiden ja työnhakijoiden kannalta eli ellei se tarjoa riittävän laadukkaita työpaikkoja väliaikaisesta luonteestaan huolimatta (joka ei poista välittäjän ja työntekijän välistä suhdetta). Laatuun liittyvät vaatimukset vain vahvistuvat tulevaisuudessa, jolloin työikäisen väestön määrä vähenee (unionissa vähennys on 9 miljoonaa henkeä vuosina 2000-2025).

Tässä yhteydessä on verrattava vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen työntekijän, joka tekee vastaavaa työtä ja jota vuokratyöntekijä avustaa tai jonka hän korvaa, työpaikan laatua. Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä [5], joita kehitettiin ja täsmennettiin komission tiedonannossa Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka: investoiminen laatuun [6], käsiteltiin useita laatuun liittyviä näkökohtia, joiden pohjalta vertailu voidaan tehdä.

[5] Päätelmien 26 kohta: Täystyöllisyyden saavuttamiseen kuuluu uusien työpaikkojen luomisen lisäksi myös työpaikkojen laadun parantaminen. Kaikille olisi entistä tarmokkaammin pyrittävä luomaan hyvä työympäristö edistämällä vajaakuntoisten yhtäläisiä mahdollisuuksia, sukupuolten tasa-arvoa, hyvää ja joustavaa työn organisointia, joka mahdollistaa työ- ja yksityiselämän paremman yhteensovittamisen, elinikäistä oppimista, työturvallisuutta ja -terveyttä sekä henkilöstöedustusta ja työelämän monimuotoisuutta.

[6] KOM(2001) 313 lopullinen.

Vuokratyösuhteessa tehtävän työn laadun osalta on muistettava, että useat tekijät työpaikan laadussa eivät liity niinkään työsuhteen luonteeseen vaan toiminta-alaan tai tehtävän työn luonteeseen. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön teettämässä tutkimuksessa [7] todettiin, että vuonna 1996 vuokratyöntekijöistä 70 prosenttia arvioi työssään esiintyvän työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviä ongelmia. Tämä osuus oli sama kuin määräaikaisilla työntekijöillä ja lähes sama kuin vakituisilla työntekijöillä (73 %). Työn sisällön osalta oli enemmän hajontaa: vakituisista työntekijöistä 76 prosenttia piti työtään kiinnostavana ja vuokratyöntekijöistä 70 prosenttia. Tässä on kuitenkin otettava huomioon näiden kahden ryhmän väliset erot (varsinkin työuran pituus).

[7] Working conditions in the European Union, Luxemburg, 1996.

Tärkein ero työpaikan laadussa vaikuttaa liittyvän palkkaukseen. Raportissa ei ole tietoja vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen työntekijöiden saaman palkan välisestä suhteesta. Joidenkin saatavilla olevien tietojen perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että vuokratyöntekijän palkka on yleensä pienempi, ainakin keskimäärin.

Itävallan tilannetta koskevan Dublinin säätiön tutkimuksen arvioiden mukaan käyttäjäyritykseen sovellettavassa työehtosopimuksessa määritellyn palkan ja vuokratyöntekijöiden todellisen palkan erotus voisi olla jopa 30 prosenttia. Toisessa tutkimuksessa, jossa verrattiin vuokratyöntekijöiden keskimääräistä kuukausittaista bruttotuloa samanlaisesta työstä saatavaan keskimääräiseen tuloon, saatiin taas palkkaeroksi vain noin 5 prosenttia.

Saksan vuokratyötilannetta koskevaan liittopäivien viralliseen raporttiin sisältyvät luvut osoittavat, että vuokratyöntekijät ansaitsevat 22-40 prosenttia alle muiden työntekijöiden keskipalkan. Saksassa kuitenkin vuokratyöntekijöillä on useimmiten vakituinen työsopimus, ja he saavat palkkaa myös toimeksiantojen välillä, jolloin heidän ja muiden työntekijöiden tuloja ei voida suoraan verrata.

Espanjaa koskevissa asiantuntija-arvioissa (Euroopan työmarkkinasuhteiden seurantakeskus, 28. heinäkuuta 1999) todetaan, että ennen vuoden 1999 uuden lain voimaantuloa (laissa säädetään, että vuokratyöntekijöiden palkan on oltava sama kuin käyttäjäyritykseen sovellettavassa työehtosopimuksessa määritelty palkka) työvoimanvuokrausalan yritysten maksamat palkat olivat 10-15 prosenttia alempia kuin käyttäjäyrityksissä maksetut palkat.

Dublinin säätiön tutkimuksen Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevassa osassa annetuista luvuista käy ilmi, että kokoaikaisten vuokratyöntekijöiden keskimääräiset viikkoansiot ovat 68 prosenttia kaikkien palkansaajien keskimääräisistä viikkoansioista, kun vastaava luku määräaikaisessa työsuhteessa olevien kokoaikaisten työntekijöiden osalta on 89 prosenttia.

Suurta vaihtelua on myös siinä, tehdäänkö vuokratyötä vapaaehtoisesti vai ei. Lähes kolmasosa vuokratyöntekijöistä ilmoittaa pitävänsä tätä työmuotoa parhaana, koska se on joustavaa, siinä voi valita työnantajansa ja sen kautta voi hankkia monipuolista työkokemusta ja vahvistaa näin työllistettävyyttään.

Elinikäiseen koulutukseen liittyvistä työpaikkojen ominaisuuksista voidaan todeta, että vuokratyöntekijät osallistuvat merkittävästi vähemmän ammatilliseen täydennyskoulutukseen (heidän osallistumisasteensa on noin 20 %) kuin vakituiset työntekijät (36 %) tai edes määräaikaiset työntekijät (27 %). Juuri työn tilapäisyyden vuoksi käyttäjäyrityksillä eikä myöskään välittäjäyrityksillä ei ole juurikaan kannustimia tarjota vuokratyöntekijöille ammatillisista koulutusta. On kuitenkin järjestelyitä, joilla pyritään parantamaan vuokratyöntekijöiden koulutusta joko vapaaehtoisesti (kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa) tai velvoittavasti työehtosopimusten tai lainsäädännön kautta (kuten Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa ja Italiassa).

Jos tarkastellaan asiaa naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, vuokratyö on hyvin erilaista eri jäsenvaltioissa. Joissakin ja varsinkin niissä, joissa tämä työmuoto koskee enimmäkseen teollisuutta ja rakennusalaa, vuokratyöntekijöistä enemmistö on miehiä: Itävallassa 87 %, Saksassa 80 %, Ranskassa 74 %, Luxemburgissa 77 %, Espanjassa 62 % ja Belgiassa 60 %. Muualla taas - Alankomaissa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa - sukupuolet ovat suhteellisen tasapuolisesti edustettuina. Suomessa ja Ruotsissa sitä vastoin naiset ovat ehdottomana enemmistönä: heitä on noin 80 prosenttia kaikista vuokratyöntekijöistä.

Joustavuuden ja turvallisuuden osalta vuokratyövoiman käyttö tarjoaa yrityksille ja työntekijöille selvää joustavuutta työvoimansa hallinnassa. Joustavuutta osoittaa vuokratyösuhteiden kesto, joka suurimmassa osassa tapauksia on enintään 6 kuukautta. Lisäksi Ranskassa ja Espanjassa 80 prosenttia vuokratyösuhteista kestää enintään yhden kuukauden. Poikkeuksiakin on: Itävallassa yli 6 kuukautta kestäviä vuokratyösuhteita on 30 prosenttia ja Alankomaissa 17 prosenttia kaikista vuokratyösuhteista.

Peruskysymys on, voiko vuokratyöntekijä päästä vakituisempaan ja pidempiaikaiseen työsuhteeseen, joka merkitsee tiettyä turvallisuutta, vai pysyykö hän vuokratyösuhteessa, joka luo pysyvää epävarmuutta. Tutkimustulokset [8] antavat aihetta toiveikkuuteen: maakohtaisesti 29-53 prosenttia vuokratyöntekijöistä löytää vakituisen työpaikan vuoden sisällä siitä, kun välitysyritys palkkasi heidät.

[8] CIETT:n teettämä tutkimus, 2000, ks. alaviite 4.

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön teettämässä kolmannessa työoloja koskevassa eurooppalaisessa tutkimuksessa (2000) tuli esiin, että vuokratyöntekijöiden työolot ovat heikommat kuin muunlaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden. Vuokratyöntekijät ovat alttiimpia fysikaalisille riskeille (esim. hankalat työasennot, tärinä, melu), ja heidän työmääränsä on suurempi ja työtahtinsa kireämpi kuin määräaikaisten tai vakituisten työntekijöiden.

3. Aloitteen perustelut

1. Aiemmat aloitteet

Tämä direktiivi on jatkoa edeltäville eri lainsäädäntöehdotuksille ja työmarkkinaosapuolten hiljattaisille neuvotteluille (kesäkuusta 2000 toukokuuhun 2001), jotka eivät johtaneet sopimuksen tekemiseen. Komissio totesi, että neuvotteluissa löydettiin useita yhteisiä kantoja, mikä antaisi ymmärtää, että osapuolet olivat itse asiassa erittäin lähellä yksimielisyyttä. Tämän vuoksi komissio halusi ehdottaa viipymättä direktiiviä, joka sisältää neuvotteluissa sovitut seikat, ja muotoilla säännöksiä, joilla pystytään poistamaan jäljellä olevat esteet.

A. Komission ensimmäiset aloitteet

Vuokratyövoiman käyttö on ollut merkittävä tekijä Euroopan työmarkkinoiden toimivuuden kannalta 1980-luvun alusta lähtien yritysten pyrkiessä joustavuuteen työvoiman hallinnassa.

Neuvosto ja parlamentti antoivat yli kaksikymmentä vuotta sitten päätöslauselmia [9], joissa ne korostivat tarvetta yhteisön toimiin puitteiden asettamiseksi vuokratyölle ja vuokratyöntekijöiden suojan takaamiseksi. Vuonna 1982 komissio esitti näille toimielimille asiaa koskevan direktiiviehdotuksen. Ehdotusta muutettiin vuonna 1984, mutta sitä ei koskaan hyväksytty.

[9] EYVL C 2, 4.1.1980, s. 1, ja EYVL C 260, 12.10.1981, s. 54.

Sen jälkeen vuonna 1990 komissio ehdotti perussäännöksiä, joilla oli tarkoitus taata yhdenmukaisuuden vähimmäistaso erilaisten sopimustyyppien välillä. Se teki neuvostolle ehdotuksen kolmesta epätyypillisiä työsuhteita (osa-aikaiset työsuhteet, määrä-aikaiset työsuhteet ja tilapäiset työsuhteet) koskevasta direktiivistä [10]. Ehdotus oli osa toimintaohjelmaa, joka liittyi työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia koskevaan yhteisön peruskirjaan. Siinä todettiin, että uudenlaiset elin- ja työolot (eli määräaikainen, osa-aikainen, tilapäinen ja kausityö) olisi yhdenmukaistettava ylhäältä käsin.

[10] KOM(1990) 228 lopullinen, 29.6.1990, EYVL C 224, 8.9.1990, s. 8.

Komission esittämistä ehdotuksista kahden tarkoituksena oli tarjota kyseisille työntekijöille laajennettu joukko oikeuksia, jotka asettaisivat heidän samaan asemaan kokoaikaisten ja vakituisten työntekijöiden kanssa. Kolmas ehdotus koski tilapäisiä työntekijöitä, ja sen tarkoituksena oli taata heille samat työterveys- ja työturvallisuusolot kuin käyttäjäyrityksen työntekijöille. Ainoastaan viimeksi mainittu ehdotus hyväksyttiin, ja sen perusteella annettiin 25. kesäkuuta 1991 neuvoston direktiivi määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä.

B. Työmarkkinaosapuolten kuuleminen

Koska edellä esitetyt aloitteet eivät edistyneet neuvostossa, komissio päätti aloittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteenä olevan sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan (N:o 14) liitteenä olevan sosiaalipolitiikkaa koskevan sopimuksen 3 artiklan mukaisen menettelyn ja antoi 27. syyskuuta 1995 hyväksyntänsä työmarkkinaosapuolten kuulemiselle kyseisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti työajan joustavuudesta ja työntekijöiden turvallisuudesta.

Työmarkkinaosapuolet antoivat selkeästi tukensa sille perusperiaatteelle, että työntekijöitä, joita uudet joustavat työjärjestelyt koskevat, ei syrjitä vaan heille taataan samanlainen kohtelu kuin kokoaikatyössä ja vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille. Vaikka lausunnot erosivat toisistaan huomattavasti haluttujen toimenpiteiden muodon ja tason osalta, suurin osa työmarkkinaosapuolista ilmoitti olevansa valmis toimimaan aktiivisesti periaatteiden määrittelemiseksi ja niiden toteuttamiseksi erityisesti asianmukaisella tasolla käytävien työehtosopimusneuvotteluiden kautta.

Tarkasteltuaan näitä vastauksia komissio piti yhteisön toimia aiheellisina ja päätti aloittaa 9. huhtikuuta 1996 sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätyn toisen neuvottelukierroksen työmarkkinaosapuolten kanssa.

Kolme järjestöä - EY:n teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestö (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) ja Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) - ilmoittivat 19. kesäkuuta 1996 aikeistaan aloittaa neuvottelut aiheesta mutta jakamalla sen osiin. Ne ryhtyivät neuvotteluihin osa-aikatyöstä ja tekivät 6. kesäkuuta 1997 osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen, joka pantiin täytäntöön 15. joulukuuta 1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/81/EY.

Tämän jälkeen ne aloittivat neuvottelut määräaikaisista työsuhteista ja pääsivät 18. maaliskuuta 1999 sopimukseen, joka pantiin täytäntöön 28. kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY.

Toukokuussa 2000 työmarkkinaosapuolet päättivät aloittaa tilapäisiä työsuhteita koskevat neuvottelut mutta joutuivat toteamaan 21. toukokuuta 2001, etteivät ne pysty pääsemään sopimukseen.

Vaikuttaa siltä, että tärkein ristiriita koskee "vastaavan työntekijän" käsitettä. Työntekijöiden edustajat toivoivat, että vertailukohtana käytettäisiin käyttäjäyrityksen työntekijää, joka tekee samaa tai samanlaista työtä. Työnantajat eivät hyväksyneet käyttäjäyrityksen vastaavan työntekijän asettamista ensisijaiseksi vertailukohdaksi. He pitivät vertailua epäoikeudenmukaisena niissä maissa, joissa vuokratyöntekijöillä on vakituinen työsopimus välittäjäyrityksen kanssa ja joissa työnantaja maksaa vuokratyöntekijöille silloinkin, kun nämä eivät ole käyttäjäyrityksen palveluksessa. Työntekijöitä edustavien järjestöjen mukaan taas keskeisten työolojen, kuten palkan, työajan, työterveyden ja työturvallisuuden, osalta vertailukohdaksi on otettava käyttäjäyrityksen vastaava työntekijä, kuten jo tehdäänkin useimmissa unionin jäsenvaltioissa. Huolimatta siitä, että tästä perusseikasta ei päästy sopuun, vaikka molemmat osapuolet olivat selvästi halukkaita joustamaan alkuperäisistä kannoistaan, työmarkkinaosapuolet kuitenkin pääsivät yhteisymmärrykseen monista muista seikoista. Tämän vuoksi tämä direktiiviehdotus perustuu suurelta osin niihin seikkoihin, joista neuvotteluissa päästiin sopuun.

On vielä huomattava, että ehdotus vastaa työvoimanvuokrausalan yritysten työmarkkinaosapuolten - eli työnantajien organisaation Euro-Ciettin ja työntekijöiden organisaation Uni-Europan - odotuksiin, jotka ne esittivät 8. lokakuuta 2001 antamassaan yhteisessä julistuksessa. Siinä ne toivat julki kantansa tulevan direktiivin tavoitteisiin ja sisältöön.

C. Rajatylittävät tilanteet

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16. joulukuuta 1996 direktiivin 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon; direktiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää palvelujen tarjontaa valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Lainsäätäjä oli täysin tietoinen, että palveluiden tarjonnan edistäminen edellyttää tervettä kilpailua ja toimenpiteitä, joilla taataan työntekijöiden oikeuksien noudattaminen.

Direktiivin perusperiaatteena on, että maassa, jossa palvelu suoritetaan, voimassa olevia työehtoja ja -oloja on sovellettava sekä oman maan työntekijöihin että lähetettyihin työntekijöihin, kun viimeksi mainitut ovat jossakin toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen työntekijöitä. Direktiivi kattaa työntekijän lähettämisen toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen käyttöön. Tämä merkitsee konkreettisesti sitä, että työvoimaa välittävän yrityksen, joka haluaa lähettää työntekijänsä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yrityksen käyttöön, on sovellettava näihin työntekijöihin työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin mukaisia vähimmäissääntöjä, jotka ovat voimassa siinä valtiossa, jossa palvelu suoritetaan. On huomattava, että näihin sääntöihin sisältyvät vuokratyöntekijöiden käyttöön asettamista koskevat ehdot.

Tämän direktiiviehdotuksen tarkoituksena on täsmentää ja lähentää toisiinsa jäsenvaltioiden sääntöjä, jotka koskevat työntekijöiden käyttöön asettamisen ehtoja. Samalla se on jatkoa säännöksille, joita jo sovelletaan työntekijöiden toiseen valtioon lähettämiseen. Toimivilla sisämarkkinoilla on loogista, että vuokratyöntekijöiden käyttöön sovellettavat säännöt saatetaan yhdenmukaisiksi, olipa kyseessä sitten jäsenvaltion sisäinen tai jäsenvaltioiden välinen tilanne.

Lopuksi on vielä täsmennettävä, että tällä direktiiviehdotuksella ei millään tavalla muuteta lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin soveltamisalaa eikä tarjota mahdollisuuksia poikkeuksiin.

2. Yksityisiä työnvälitystoimistoja koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus C 181 (1997)

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi hyväksyi 19. kesäkuuta 1997 yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan yleissopimuksen, jonka yhtenä tavoitteena on suojella yksityisten työnvälitystoimistojen palveluita käyttäviä työntekijöitä. Yleissopimuksessa esitetään toimenpiteitä, joita valtioiden olisi toteutettava riittävän suojan tarjoamiseksi vuokratyöntekijöille. Sopimuksen ovat ratifioineet Espanja, Suomi, Italia ja Alankomaat.

3. Toissijaisuusperiaate

Vuokratyöntekijöiden työehtoja koskeva direktiiviehdotus on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 136 artiklan tavoitteiden mukainen erityisesti työehtojen, työllisyyden edistämisen sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osalta.

Ehdotuksella täydennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 137 artiklan mukaisesti luomalla yhteiset ja joustavat yhteisön tasoiset puitteet vuokratyöntekijöiden työn laadun parantamiseksi ja vuokratyöalan toiminnan edistämiseksi.

Alaa koskeville yhteisön tasoisille toimille on useitakin perusteita.

Ensinnäkin yhteisön tasolla on tarvetta ulottaa laajemmalle vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden välinen syrjimättömyyden periaate, joka on jo voimassa yhdeksässä jäsenvaltiossa.

Ehdotetulla direktiivillä tarjotaan vuokratyön kehittämiselle vakaat puitteet. Takaamalla vähimmäisoikeudet vuokratyöntekijöille sillä voidaan edistää alan houkuttelevuutta ja parantaa sen mainetta. Vuokratyön houkuttelevampi luonne laajentaa käyttäjäyritysten valinnanmahdollisuuksia ja antaa niille mahdollisuuden saada joustavuusvaatimukset täytetyiksi, koska tarjolla on suurempi valikoima työntekijäehdokkaita. Direktiiviehdotus tarjoaa näin ollen perustan alan laajentumiselle, edistää sen täysimittaisten työllistämismahdollisuuksien toteutumista ja parantaa työmarkkinoiden toimintaa.

Toiseksi, vuokratyön edistämiseksi on valmisteltava maaperää yhteisön tasolla, jotta voitaisiin poistaa vuokratyön käyttöä koskevat rajoitukset tai kiellot, jotka eivät enää ole perusteltuja yleisen edun tai työntekijöiden suojelemisen vuoksi.

Kolmanneksi on täydennettävä kiireesti nykyistä yhteisön lainsäädäntöä - neuvoston direktiivejä 91/383/ETY, 97/81/EY ja 1999/70/EY -, joissa on jo määritelty syrjimättömyyden periaate epätyypillisten työsuhteiden osalta. Työterveyden ja työturvallisuuden alalla vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden välisen syrjimättömyyden periaate on jo voimassa.

Neljänneksi, vuokratyöntekijöitä koskevalla yhteisön tasoisilla lainsäädäntöpuitteilla vastataan alojen välisten yhteisön tason työmarkkinaosapuolten toiveisiin; kyseiset työmarkkinaosapuolet käynnistivät toukokuussa 2000 neuvottelut tällaisten puitteiden luomiseksi. Niillä vastataan myös vuokratyösektorin työmarkkinaosapuolten odotuksiin; ne tunnustivat 8. lokakuuta 2000 antamassaan yhteisessä julistuksessa, että alalle tarvittaisiin yhteisön direktiivi. On huomattava, että Työvoimanvuokrausalan kansainvälisen yhteisjärjestön CIETT:n asiakirjassa, jonka se toimitti Barcelonassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle, toivotettiin tervetulleeksi vuokratyötä koskeva direktiivi, jonka tavoitteena on luoda tasapaino työntekijöiden suojelun ja työpaikkojen luomisen välille.

4. Suhteellisuusperiaate

Ehdotetun toimen sisältö on myös suhteellisuusperiaatteen mukainen, kun otetaan huomioon, että siinä määritetään yhteisön tasolla toteutettava vähimmäissuoja ja jätetään jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tehtäväksi tarvittavat mukautukset kunkin jäsenvaltion olosuhteiden mukaisesti.

Direktiivissä ehdotetut puitteet ovat näiltä osin joustavat. Direktiivillä voidaan ennen kaikkea vahvistaa useissa jäsenvaltiossa jo sovellettavia hyviä toimintatapoja. Puitteilla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa laajastikin syrjimättömyyden periaatteesta aina, kun vuokratyöntekijöillä on vakituinen työsopimus. Jäsenvaltiot voivat myös antaa työmarkkinaosapuolten vastuulle päättää tästä periaatteesta poikkeamisesta työsopimuksen muodosta riippumatta. Ehdotuksessa lisäksi kehotetaan jäsenvaltioita tarkastelemaan säännöllisesti rajoituksia, joita on saatettu asettaa vuokratyön käytölle. Kun otetaan huomioon, että vuokratyöntekijöiden vähimmäissuoja paranee tulevaisuudessa, pitäisi olla mahdollista poistaa rajoitukset, jotka tähän saakka ovat olleet perusteltuja näiden työntekijöiden suojelemisen vuoksi.

4. Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavasti: "Edellä 136 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi yhteisö tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa seuraavilla aloilla: [---] - työehdot [---]".

Saman artiklan 2 kohdassa määrätään, että 1 kohtaa varten "neuvosto voi antaa direktiivein säännökset vähimmäisvaatimuksista, jotka pannaan täytäntöön asteittain ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edellytykset ja kussakin jäsenvaltiossa voimassa oleva tekninen sääntely. Näissä direktiiveissä vältetään säätämästä sellaisia hallinnollisia, taloudellisia tai oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä.

Neuvosto tekee ratkaisunsa sopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan."

Kyseinen 137 artiklan 2 kohta on tämän ehdotuksen oikeusperusta.

Ehdotettu toimi vastaa näitä puitteita, eli direktiiviehdotuksessa asetetaan yhteiset vähimmäissäännöt vuokratyön kehittämiseksi ja sen laadun parantamiseksi.

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osalta on selvää, että vuokratyö on ihanteellinen ratkaisu, jolla ne voivat mukauttaa työvoimatarvettaan markkinoiden vaatimuksiin. Ne turvautuvat vuokratyövoimaan toiminnan väliaikaisissa huippukohdissa, kausivaihteluiden aikana tai työntekijöiden poissaoloja korvaamaan ja haluavat laadukasta, ammattitaitoista ja motivoitunutta työvoimaa. Jos direktiivillä pystyttäisiin kohentamaan vuokratyön imagoa parantamalla vuokratyöntekijöiden työoloja, työmuoto todennäköisesti houkuttelisi useampia työntekijöitä. Näin työvoimanvuokrausalan yrityksillä olisi tarjottavana laaja ammattitaitovalikoima, ja ne pystyisivät vastaamaan käyttäjäyritysten tarpeisiin varsin kohdennetusti. Lisäksi direktiiviehdotuksella helpotetaan sisämarkkinoilla toimivien pk-yritysten toimintaa, koska sillä luodaan vakaat, selkeät ja ymmärrettävät puitteet, joilla poistetaan erilaisista kansallisista käytännöistä aiheutuvat vääristymät.

5. Ehdotuksen sisältö

1. Koko direktiivin kuvaus

Tällä direktiiviehdotuksella vahvistetaan vuokratyöntekijöitä koskeva yleinen syrjimättömyyden periaate, jonka mukaan vuokratyöntekijää ei voida kohdella keskeisten työehtojen osalta epäsuotuisammin kuin vastaavaa vakituista työntekijää. Vastaavalla työntekijällä tarkoitetaan käyttäjäyrityksen työntekijää, joka on samassa tai samanlaisessa työssä.

Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi tähän periaatteeseen sovellettavasta rajoituksesta ja kahdesta mahdollisesta poikkeuksesta.

Rajoitusta voidaan soveltaa, jos erilainen kohtelu on perusteltua asiallisista syistä. Näin on silloin, jos vallitsevissa olosuhteissa vuokratyöntekijä on tilanteessa, joka on erilainen kuin vastaavan työntekijän tavanomainen tilanne, minkä vuoksi häntä ei voida kohdella vastaavasti.

Periaatteesta voidaan lisäksi poiketa, jos vuokratyöntekijällä on työvoimanvuokrausalan yrityksen kanssa vakituinen työsopimus. Tässä tapauksessa, ja jos vuokratyöntekijä saa palkkaa kahden toimeksiannon välillä, jäsenvaltiot voivat säätää mahdollisuudesta poiketa syrjimättömyyden periaatteesta, kun otetaan huomioon vuokratyöntekijän näin saama lisäsuoja.

Jäsenvaltiot voivat myös valtuuttaa työmarkkinaosapuolet vahvistamaan työehtosopimuksin työehdot, joissa poiketaan periaatteesta, kunhan työntekijälle taataan riittävän tasoinen suoja. Tämän poikkeuksen tarkoituksena on edistää työmarkkinaosapuolten asemaa antamalla näille mahdollisuus hyväksyä sääntöjä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin osapuolten etuja ja tarpeita.

Nämä kaksi poikkeusta antavat ehdotukselle joustavuutta, jolla pyritään ratkaisemaan neuvotteluiden ristiriitakohta. Niitä on pidettävä kompromissina, jossa otetaan huomioon tarve yhdenmukaistaa vuokratyöntekijöiden työehdot ja ottaa huomioon kansalliset lainsäädännöt ja käytännöt.

Direktiiviehdotuksessa kehotetaan jäsenvaltioita tarkastelemaan säännöllisesti rajoituksia tai kieltoja, joita sovelletaan vuokratyön käyttöön. Vuokratyöntekijöihin sovellettavan vähimmäissuojan takaamisen ansiosta olisi tulevaisuudessa voitava poistaa aikoinaan perustellut rajoitukset, joilla haluttiin turvata kyseisten työntekijöiden suojelu. On muistettava, että palveluiden tarjoamisen vapautta koskevien rajoitusten on oltava tarpeellisia ja oikeassa suhteessa tavoitteeseen, johon niillä pyritään.

Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi täydentävistä säännöistä, joilla on tarkoitus parantaa vuokratyöntekijöiden tilannetta ja ennen kaikkea helpottaa vakituisen työn saantia. Tätä varten säädetään, että käyttäjäyrityksessä työskenteleville vuokratyöntekijöille on ilmoitettava avoimista paikoista ja että sellaiset säännöt, jotka estävät käyttäjäyritystä palkkaamasta vuokratyöntekijää vakituisesti, kumotaan tai julistetaan mitättömiksi.

Lisäksi on tarkoitus parantaa vuokratyöntekijöiden työoloja antamalla heille mahdollisuus hyödyntää käyttäjäyrityksen sosiaalisia palveluja ja vahvistaa työllistyvyyttään säätämällä mahdollisuudesta osallistua välittäjäyrityksen ja käyttäjäyrityksen järjestämään ammatilliseen koulutukseen.

Siinä täsmennetään vielä, että vuokratyöntekijät on otettava työvoimanvuokrausalan yrityksessä huomioon laskettaessa työntekijämäärää, jonka ylittyessä voidaan muodostaa kansallisessa ja yhteisön lainsäädännössä säädetyt työntekijöiden edustajien elimet. Jäsenvaltiot voivat päättää laajentaa tämän koskemaan myös käyttäjäyritystä, jonka on joka tapauksessa ilmoitettava yrityksensä työntekijöitä edustaville elimille mahdollisesta vuokratyöntekijöiden käytöstä.

2. Artiklakohtainen kuvaus

I luku: Yleiset säännökset

1. 1-3 artikla: soveltamisala ja määritelmät

1 artiklassa määritellään direktiiviehdotuksen soveltamisala. Siinä esitetään sama 'vuokratyösuhteen' määritelmä kuin määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä 25. kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/383/ETY [11]. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että direktiiviä sovelletaan sekä yksityisen että julkisen sektorin yrityksiin.

[11] Direktiivi 91/383/ETY, EYVL L 206, 29.7.1991, s. 19.

Artiklan 3 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta jättää soveltamisalan ulkopuolelle henkilöt, jotka osallistuvat viranomaisten järjestämään tai julkisista varoista tuettuun erityiseen ammatilliseen koulutukseen, työllistymistä edistävään koulutukseen tai ammatilliseen uudelleenkoulutukseen.

2 artiklassa täsmennetään direktiivin tavoite.

3 artiklan 1 kohdassa annetaan työntekijän, vastaavan työntekijän, toimeksiannon ja keskeisten työolojen ja työehtojen määritelmät. 3 artiklan 2 kohdassa työsopimuksen tai -suhteen määritelmässä viitataan jäsenvaltioiden lainsäädäntöön; siinä tarkennetaan, että jäsenvaltio ei voi jättää työntekijää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että hänellä on määräaikainen työsopimus, hän työskentelee osa-aikaisesti tai suorittaa tilapäistä toimeksiantoa. Viimeksi mainitulla tarkennuksella pyritään poistamaan oikeudellinen epävarmuus, joka saattaa kohdistua henkilöihin, joilla on tilapäisiä toimeksiantoja. Koska työsopimuksella, jonka nojalla he suorittavat toimeksiantoaan, on erittäin vaihteleva asema, he saattavat jäädä työlainsäädännön tarjoaman suojan ulkopuolelle.

4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on tarkasteltava säännöllisesti rajoituksia tai kieltoja, jotka koskevat vuokratyön käyttöä tietyissä työntekijäryhmissä tai tietyillä toimialoilla.

II luku: Työolot ja työehdot

5 artiklan 1 kohdassa säädetään syrjimättömyyden periaatteesta ja määritellään sen täytäntöönpanoa koskevat edellytykset. Tähän periaatteeseen voidaan soveltaa yhtä rajoitusta ja kahta poikkeusta. Ensinnäkin silloin, jos asialliset syyt estävät periaatteen soveltamisen. Toiseksi 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus poiketa tästä periaatteesta siinä erityistapauksessa, että vuokratyöntekijöillä on vakituinen työsopimus, jonka perusteella he saavat edelleen palkkaa silloinkin, kun eivät suorita toimeksiantoa. Artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat antaa työmarkkinaosapuolten tehtäväksi tehdä työehtosopimuksia, joissa poiketaan tästä periaatteesta. Artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettua syrjimättömyyden periaatetta alle kuusi viikkoa kestävissä toimeksiannoissa. Artiklan 5 kohdassa esitetään, miten toimitaan, jos yrityksessä ei ole vastaavaa työntekijää, ja 6 kohdassa tarkennetaan vielä artiklan säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

6 artiklassa annetaan säännöksiä, joiden tarkoituksena on parantaa vuokratyön laatua. Vuokratyöntekijälle on tiedotettava avoimista toimista, jotta hänellä olisi mahdollisuus saada vakituinen työpaikka, ja jos käyttäjäyritys tarjoaa hänelle toimeksiannon päätyttyä mahdollisuutta tehdä vakituinen työsopimus, tälle ei saa asettaa esteitä (1 ja 2 kohta). Vuokratyöntekijältä ei saa periä tästä mitään maksua (3 kohta), ja hänellä on oltava mahdollisuus hyödyntää käyttäjäyrityksen sosiaalipalveluja (4 kohta). Lisäksi sekä välittäjäyrityksessä että käyttäjäyrityksessä on toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään vuokratyöntekijän ammatillista koulutusta (5 kohta).

7 artiklassa täsmennetään, että vuokratyöntekijät on otettava työvoimanvuokrausalan yrityksessä huomioon laskettaessa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän mahdollisuuden koskemaan myös käyttäjäyrityksiä.

8 artiklassa säädetään, että käyttäjäyrityksen työntekijöille on tiedotettava vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä.

III luku: Loppusäännökset

9 artikla: Vähimmäisvaatimukset (standardilauseke)

10 artikla: Seuraamukset (standardilauseke)

11 artikla: Täytäntöönpano (standardilauseke)

12 artikla: Uudelleentarkastelu komissiossa: tätä esitetään 5 vuotta hyväksymisen jälkeen mahdollisten muutosten ehdottamiseksi.

2002/0072(COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vuokratyöntekijöiden työehdoista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 137 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [12],

[12] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [13],

[13] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [14],

[14] EYVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [15],

[15] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Tässä säädöksessä noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon periaatteet, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Tällä säädöksellä pyritään erityisesti varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan täysimääräinen noudattaminen. Kyseisessä artiklassa määrätään, että jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia, ja oikeus enimmäistyöajan rajoitukseen sekä päivittäisiin ja viikoittaisiin lepojaksoihin ja palkalliseen vuosilomakauteen.

(2) Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 7 kohdassa todetaan lisäksi, että sisämarkkinoiden toteuttamisella on pyrittävä parantamaan työtekijöiden elin- ja työoloja Euroopan yhteisössä. Tämä on tehtävä yhdenmukaistamalla edistystä näillä aloilla, erityisesti muiden työmuotojen kuin vakituisen työsuhteen osalta eli määräaikaisen, osa-aikaisen, tilapäisen ja kausityön osalta.

(3) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistettiin unionille uusi strateginen päämäärä, jonka mukaan siitä on "tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta".

(4) Nizzassa 7, 8 ja 9 päivänä joulukuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston komission tiedonannon perusteella hyväksymän Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman, Tukholmassa 23 ja 24 maaliskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien sekä vuoden 2001 työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 19 päivänä tammikuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti on luotava työjärjestelyt, jotka toimivat tyydyttävästi ja joustavasti uusien joustavien työsopimusten puitteissa, takaavat työntekijöille riittävän turvan ja paremman ammatillisen aseman ja vastaavat sekä työntekijöiden toiveita että yritysten tarpeita.

(5) Komissio kuuli 27 päivänä syyskuuta 1995 työmarkkinaosapuolia joustavaan työaikaan ja työntekijöiden turvallisuuteen liittyvistä mahdollisista yhteisön toimista.

(6) Kuulemisen jälkeen komissio arvioi, että yhteisön toimet ovat suotavia, ja kuuli uudelleen työmarkkinaosapuolia suunnitellun ehdotuksen sisällöstä 9 päivänä huhtikuuta 1996.

(7) Määräaikaisesta työstä 18 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn puitesopimuksen allekirjoittajaosapuolet totesivat puitesopimuksen johdanto-osassa, että ne aikovat harkita tarvetta tehdä tilapäistä työvoimaa välittävien yritysten kautta tehtyä työtä koskevaa samanlaista sopimusta.

(8) Toimialaltaan yleiset työmarkkinajärjestöt - EY:n teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestö (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP) ja Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) - ilmoittivat komissiolle yhteisellä kirjeellään, että ne olivat halukkaita aloittamaan EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan 4 kohdassa määrätyn menettelyn. Ne pyysivät komissiolta yhteisellä kirjeellä kolmen kuukauden lisäaikaa. Komissio suostui pyyntöön ja jatkoi neuvotteluille asetettua määräaikaa 15 päivään maaliskuuta 2001.

(9) Työmarkkinaosapuolet totesivat 21 toukokuuta 2001, että vuokratyövoimaa koskevissa neuvotteluissa ei päästä sopuun.

(10) Vuokratyövoiman oikeudellinen tilanne EU:ssa on erittäin vaihteleva.

(11) Vuokratyön käytön on vastattava yritysten joustavuustarpeisiin ja työntekijöiden tarpeeseen sovittaa yhteen työ- ja yksityiselämä ja edistettävä työpaikkojen luomista sekä työmarkkinoille osallistumista ja sijoittumista.

(12) Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda vuokratyöntekijöihin sovellettavat suojapuitteet, jotka muodostavat myös EY:n alueella toimivien työvoimanvuokrausalan yritysten toimintaa suosivat yhteiset ja joustavat puitteet ja joilla ei aseteta hallinnollisia, taloudellisia tai oikeudellisia esteitä, jotka haittaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista tai kehittämistä.

(13) Tässä direktiivissä noudatetaan erityisesti palveluiden tarjonnan vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä tämän kuitenkaan rajoittamatta palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY [16] säännösten soveltamista.

[16] EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(14) Määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä 25 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/383/ETY [17] vahvistetaan tilapäisiin työntekijöihin sovellettavat työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat säännökset.

[17] EYVL L 206, 29.7.1991, s. 19.

(15) Vuokratyöntekijöitä ei saa kohdella olennaisten työolojen ja työehtojen osalta epäedullisemmin kuin 'vastaavaa työntekijää', jolla tarkoitetaan käyttäjäyrityksen työntekijää, joka tekee samaa tai samanlaista työtä; tässä on kuitenkin otettava huomioon työkokemus ja ammattitaito.

(16) Erilainen kohtelu voidaan kuitenkin hyväksyä, jos se on asiallisesti ja järkevästi perusteltua.

(17) Työvoimanvuokrausalan yrityksen palveluksessa vakituisella työsopimuksella työskentelevien työntekijöiden osalta olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa käyttäjäyrityksessä sovellettavista säännöistä, koska näillä työntekijöillä on työsopimuksensa luonteesta johtuva erityissuoja.

(18) Kun otetaan huomioon tarve säilyttää tietty joustavuus työsuhteissa, olisi säädettävä, että jäsenvaltiot voivat antaa työmarkkinaosapuolille tehtäväksi määrittää olennaiset työehdot ja työolot, jotka on mukautettu tietyntyyppisten ammattien tai toimialojen erityisvaatimuksiin.

(19) Syrjimättömyysperiaatteen soveltamisessa olisi taattava tietty joustavuus silloin, kun vuokratyötoimeksianto luonteensa tai kestonsa vuoksi on alle kuuden viikon mittainen.

(20) Tämän direktiivin soveltamisesta johtuvan vuokratyöntekijöiden perussuojan parantumisen vuoksi on perusteltua tarkastella säännöllisesti rajoituksia tai kieltoja, joita on voitu antaa vuokratyön käytöstä, ja tarvittaessa poistaa ne, ellei niille enää ole yleiseen etuun ja etenkin työntekijöiden suojeluun liittyviä perusteita.

(21) Vuokratyöntekijöiden oikeuksia olisi valvottava tehokkaasti.

(22) EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa ehdotetun toiminnan tavoitteita, koska kyseessä on vuokratyöntekijöitä koskevien yhteisön tasolla yhdenmukaistettujen suojapuitteiden luominen. Ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla ottamalla käyttöön vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkialla Euroopan yhteisössä. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1. Tämä direktiivi koskee vuokratyösuhteita työnantajana olevan työvoimanvuokrausalan yrityksen ja työntekijän välillä, joissa jälkimmäinen on asetettu käyttäjäyrityksen palvelukseen työskentelemään sen valvonnassa.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin, jotka harjoittavat joko voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta taloudellista toimintaa.

3. Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä direktiiviä ei sovelleta työsopimuksiin tai työsuhteisiin, jotka on tehty valtion järjestämän tai valtion tukeman erityisen ammatillisen koulutus- tai uudelleenkoulutusohjelman taikka työllistymistä edistävän ohjelman puitteissa.

2 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on

1. parantaa vuokratyön laatua takaamalla syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen vuokratyöntekijöihin nähden

2. luoda vuokratyövoiman käytölle asianmukaiset puitteet, joilla edistetään työmarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja työllisyyttä.

3 artikla

Määritelmät

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) 'työntekijällä' henkilöä, jonka aseman työntekijänä asianomaisessa jäsenvaltiossa turvaa kansallinen työlainsäädäntö ja kansallinen käytäntö

b) 'vastaavalla työntekijällä' käyttäjäyrityksen työntekijää, joka tekee samaa tai samankaltaista työtä kuin työntekijä, jonka työvoimanvuokrausalan yritys on asettanut käyttäjäyrityksen palvelukseen; tässä on otettava huomioon työkokemus ja ammattitaito

c) 'toimeksiannolla' kautta, jona vuokratyöntekijä on asetettuna käyttäjäyrityksen palvelukseen

d) 'olennaisilla työoloilla ja työehdoilla' työoloja ja työehtoja, jotka liittyvät

i) työaikaan, lepotaukoihin, yötyöhön, palkallisiin lomiin, vapaapäiviin

ii) palkkaan

iii) raskaana olevien naisten ja imettävien naisten sekä lasten ja nuorten työhön

iv) sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi annettuihin säännöksiin.

2. Tällä direktiivillä ei rajoiteta kansallisessa lainsäädännössä annettujen työsopimuksen tai työsuhteen määritelmien soveltamista. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle työsopimuksia tai työsuhteita vain siitä syystä, että ne koskevat

a) 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/81/EY tarkoitettuja osa-aikaisia työntekijöitä

b) 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 99/70/EY tarkoitettuja määräaikaisia työntekijöitä

c) käyttäjäyrityksessä tilapäistä toimeksiantoa suorittavia henkilöitä.

4 artikla

Rajoitusten tai kieltojen tarkastelu

1. Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltioiden on lainsäädännön, työehtosopimusten ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti tarkasteltava vuokratyön käytölle tietyissä työntekijäryhmissä tai tietyillä toimialoilla asetettuja rajoituksia tai kieltoja säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi sen varmistamiseksi, ovatko niiden perusteena olevat erityisedellytykset edelleen voimassa. Ellei näin ole, jäsenvaltioiden on poistettava rajoitukset tai kiellot.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tarkastelun tuloksista. Jos jäsenvaltiot pitävät rajoitukset tai kiellot edelleen voimassa, niiden on ilmoitettava, miksi ne ovat tarpeen ja perusteltuja.

Mahdollisesti säilytettäville rajoituksille tai kielloille on oltava yleiseen etuun ja etenkin työntekijöiden suojeluun liittyvät perusteet.

II LUKU

TYÖOLOT JA TYÖEHDOT

5 artikla

Syrjimättömyyden periaate

1. Vuokratyöntekijöitä on kohdeltava työhön ja työpaikkaan liittyvien olennaisten ehtojen, myös palvelusajan pituudesta riippuvien ehtojen, osalta toimeksiannon aikana vähintään samantasoisesti kuin vastaavaa käyttäjäyrityksen työntekijää, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä.

Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis -periaatetta.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan periaatteesta voidaan poiketa, jos vuokratyöntekijät, jotka ovat vakituisessa työsuhteessa vuokratyövoimaa välittävään yritykseen, saavat palkkaa myös kahden toimeksiannon väliseltä ajalta.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa asianmukaisella tasolla toimiville työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden tehdä työehtosopimuksia, joissa poiketaan 1 kohdassa säädetystä periaatteesta, sillä edellytyksellä, että vuokratyöntekijöiden suojan riittävä taso taataan.

4. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos vuokratyöntekijä työskentelee toimeksiannon tai peräkkäisten toimeksiantojen puitteissa samassa käyttäjäyrityksessä työssä, joka kestonsa tai luonteensa vuoksi voidaan toteuttaa alle kuuden viikon pituisessa ajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännösten soveltamista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän kohdan soveltamista koskevien väärinkäytösten estämiseksi.

5. Tämän direktiivin mukaan vertailu on tehtävä suhteessa käyttäjäyrityksen vastaavaan työntekijään, mutta jos tällaista työntekijää ei ole, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen. Jos tällaista työehtosopimusta ei ole, vertailu tehdään suhteessa työvoimanvuokrausyritykseen sovellettavaan työehtosopimukseen. Jos tällaista työehtosopimusta ei ole, vuokratyöntekijän olennaiset työehdot ja työolot kuuluvat kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen soveltamisalaan.

6. Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot päättävät tämän artiklan säännösten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jäsenvaltiot voivat myös antaa asianmukaisella tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten tehtäväksi päättää sopimusteitse näistä yksityiskohtaisista säännöistä.

6 artikla

Vakituisen ja laadukkaan työpaikan saantimahdollisuudet

1. Vuokratyöntekijöille on tiedotettava käyttäjäyrityksessä olevista vapaista työpaikoista, jotta heillä olisi samat mahdollisuudet saada vakituinen työpaikka kuin muillakin yrityksen työntekijöillä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lausekkeet, joissa kielletään tai joilla estetään työsopimuksen tekeminen tai työsuhteen solmiminen käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välille toimeksiannon päätyttyä, julistetaan tai voidaan julistaa mitättömiksi.

3. Työvoimanvuokrausalan yritykset eivät voi periä työntekijöiltä maksua vastineeksi työn tarjoamisesta käyttäjäyrityksessä.

4. Vuokratyöntekijät voivat hyödyntää käyttäjäyrityksen sosiaalipalveluja, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä.

5. Jäsenvaltioiden on kansallisten perinteidensä ja käytäntöjensä mukaisesti toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä tai edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua tavoitteena

- parantaa vuokratyöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia työvoimanvuokrausalan yrityksessä, myös toimeksiantojen välillä, heidän urakehityksensä ja työllistyvyytensä edistämiseksi

- parantaa vuokratyöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia käyttäjäyrityksessä, jonka palveluksessa he ovat.

7 artikla

Vuokratyöntekijöiden edustus

Vuokratyöntekijät on otettava huomioon työvoimanvuokrausalan yrityksessä, kun lasketaan kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että vuokratyöntekijät otetaan tietyin edellytyksin huomioon käyttäjäyrityksessä, kun lasketaan kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä.

8 artikla

Tiedottaminen työntekijöiden edustajille

Käyttäjäyrityksen on toimitettava asianmukaiset tiedot vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä tiedottaessaan yrityksen työvoimatilanteesta yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaan perustetuille työntekijöitä edustaville elimille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedottamista ja kuulemista koskevien tiukempien ja/tai täsmällisempien kansallisten ja yhteisön sääntöjen soveltamista.

III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

9 artikla

Vähimmäisvaatimukset

1. Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa tai ottaa käyttöön työntekijöille suotuisampia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä taikka sallia työntekijöille suotuisammat työehtosopimukset tai työmarkkinaosapuolten sopimukset.

2. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei missään tapauksessa ole riittävä peruste työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamiseen direktiivin soveltamisalalla. Tämä ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten oikeuksia antaa tilanteen kehityksen mukaan lakeja, asetuksia tai sopimusmääräyksiä, jotka eroavat direktiivin antamishetkellä voimassa olevista laeista, asetuksista tai sopimusmääräyksistä, kunhan tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

10 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 11 artiklassa mainittuna päivämääränä ja niiden muutokset viipymättä. Niiden on erityisesti valvottava, että työntekijöillä ja/tai työntekijöiden edustajilla on riittävät menettelyt tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi.

11 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [date] (kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisen jälkeen) tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa taata tämän direktiivin edellyttämät tulokset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

12 artikla

Komission suorittama uudelleentarkastelu

Kuultuaan jäsenvaltioita ja yhteisön tason työmarkkinaosapuolia komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista viimeistään [date] (viiden vuoden kuluttua direktiivin antamisesta) tehdäkseen tarvittaessa parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tarvittavista muutoksista.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[...] [...]

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSET)

Ehdotuksen nimi

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vuokratyöntekijöiden työehdoista

Asiakirjan viitenumero

KOM(2002) 149 lopullinen

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Kuten perusteluosassa korostetaan, direktiiviehdotus perustuu tiettyihin edeltäviin Euroopan tasoisiin aloitteisiin ja etenkin työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin. Nämä neuvottelut olivat työmarkkinaosapuolten vastaus komission vuonna 1995 käynnistämään kuulemiseen, jolla pyrittiin Euroopan tasoiseen lainsäädäntöaloitteeseen osa-aikaisten, määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden työehtojen osalta. Kuulemisen tavoitteena oli kehittää tapoja ja keinoja parantaa työajan joustavuutta vahvistamalla samalla työntekijöiden turvallisuutta.

Työmarkkinaosapuolet ovat jo tehneet puitesopimukset osa-aikatyöstä ja määräaikaisesta työstä, ja ne on pantu täytäntöön neuvoston direktiivein. Vuokratyötä koskevat samanlaiset neuvottelut kariutuivat toukokuussa 2001, vaikka työmarkkinaosapuolten kannat olivat erittäin lähellä toisiaan. Ne pääsivät sopuun esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa oleviin vuokratyöntekijöihin sovellettavasta syrjimättömyyden periaatteesta.

Työvoimanvuokrausalan kansainvälinen yhteisjärjestö CIETT totesi neuvotteluiden kariuduttua, että se piti neuvotteluita erittäin tärkeinä, koska työvoimanvuokrausala ja sen myötä koko EU:n työmarkkinat hyötyisivät siitä, jos käytössä olisivat työmarkkinaosapuolten neuvottelemat Euroopan laajuiset oikeudelliset puitteet.

Ehdotettu direktiivi perustuu suureksi osaksi työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa saavuttamaan yksimielisyyteen, ja siinä tarjotaan neuvotteluissa auki jääneisiin kysymyksiin kompromissiratkaisua, jossa otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten erilaiset kannat. Ehdotus vastaa myös työvoimanvuokrausalan yritysten työmarkkinaosapuolten - eli työnantajien organisaation Euro-Ciettin ja työntekijöiden organisaation Uni-Europan - odotuksiin, jotka ne esittivät 13. heinäkuuta 2001 antamassaan yhteisessä julistuksessa. Siinä ne ilmoittivat ottaneensa tyytyväisinä vastaan komission ilmoituksen ehdottaa vuokratyötä koskevaa lainsäädäntöä.

On syytä muistaa, että vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden välisen syrjimättömyyden periaate sisältyy jo yhteisön lainsäädäntöön työterveyden ja työturvallisuuden alalla. Siitä säädetään 25. kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/383/EY määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä.

Ehdotetussa direktiivissä määritellään vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevat yleiset puitteet Euroopassa. Koska siinä asetetaan yleinen syrjimättömyyden periaate, sillä lisätään avoimuutta ja vahvistetaan luottamusta alaan. Sillä voidaan myös parantaa työntekijöiden turvallisuutta ja tarjota samalla joustavuutta yrityksille.

Ehdotetulla direktiivillä tarjotaan vuokratyön kehittämiselle vakaat puitteet. Voidaan olettaa, että vuokratyöntekijöiden vähimmäisoikeuksien takaamisella ja perusstandardien määrittelemisellä voidaan edistää alan houkuttelevuutta ja vahvistaa sen mainetta. Sillä parannetaan vuokratyöntekijöiden turvallisuutta, ja he saavat takuut siitä, ettei heitä kohdella epäedullisemmin. Vuokratyön houkuttelevampi luonne voi laajentaa käyttäjäyritysten valinnanmahdollisuuksia ja antaa niille mahdollisuuden saada joustavuusvaatimukset täytetyiksi, koska tarjolla on suurempi valikoima työntekijäehdokkaita. Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi vuokratyön käyttöä koskevien rajoitusten ja kieltojen säännöllisestä tarkastelusta. Sillä edistetään rajoitusten poistamista, koska työehtojen parantuminen tekee rajoituksista vanhentuneita. Yleisesti ottaen ehdotuksella luodaan perusta alan laajentumiselle, edistetään sen täysimittaisten työllistämismahdollisuuksien toteutumista ja parannetaan työmarkkinoiden toimintaa. Ehdotuksen tarkoituksena on saavuttaa tasapaino, jossa suojellaan vuokratyöntekijöitä ja vahvistetaan sitä myönteistä asemaa, joka vuokratyöllä voi olla Euroopan työmarkkinoilla.

Vaikutus yritystoimintaan

2. Mitä yrityksiä ehdotus koskee-

Ehdotus koskee vuokratyösektoria EU:ssa, myös työvoimanvuokrausalan yrityksiä ja käyttäjäyrityksiä. Kuten perusteluosassa tuotiin esiin, vuokratyö on tunnettua kaikissa jäsenvaltioissa. Vuonna 1999 työvoimanvuokrausalan yritykset työllistivät päivittäin keskimäärin noin 2,1 miljoonaa henkeä (kokopäiväisinä työntekijöinä laskettuna), mikä vastaa 1,5:tä prosenttia Euroopan kaikista työntekijöistä. Työvoimanvuokrausalan liikevaihto oli vuonna 1999 noin 59 miljardia euroa.

Vuokratyön käyttö on yleisintä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Belgiassa. Noin 80 prosenttia vuokratyöntekijöistä työskenteli Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Saksassa. Suhteessa työllisyyteen ala on kehittyneitä Alankomaissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Vuokratyön jakautuminen aloittain vaihtelee huomattavasti maiden välillä. Ranskassa vuokratyöntekijöitä on eniten rakennusalalla (6,7 %) ja tuotantoteollisuudessa (5,8 %). Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotantoteollisuudessa, rakennus- ja palvelualalla vuokratyöntekijöiden osuus on suunnilleen sama (2-2,5 %), mutta se on merkittävästi korkeampi julkisella sektorilla (5,3 %). Alankomaissa taas osuus on suurin tuotantoteollisuudessa (6,6 %) ja palvelualalla (4,4 %).

Pääasialliset syyt vuokratyövoiman käyttöön liittyvät kysynnän vaihtelujen (kausivaihtelut tai odottamattomat ruuhkahuiput) tai vakituisen henkilöstön poissaolojen hallintaan. Kustannusetujen asema sitä vastoin vaikuttaa olevan lähes olematon. Vain noin 1 prosentissa tapauksista yritykset palkkaavat vuokratyöntekijöitä alhaisempien kustannusten vuoksi.

Vuokratyömarkkinat ovat suhteellisen keskittyneet useimmissa maissa. Joissakin maissa viidellä suurimmalla välitysyrityksellä on hallussaan lähes 80 prosenttia markkinoista tai enemmänkin.

Vuokratyöntekijöiden ominaisuudet vaihtelevat suuresti. Lähes kolme neljännestä kaikista vuokratyöntekijöistä on alle 35-vuotiaita, suurimmalla osalla (60 %) on lukiotasoa vastaava koulutus ja noin kaksi kolmasosaa tekee ruumiillista työtä. Vuokratyötä tehdään kuitenkin kaikissa ikäryhmissä, sitä tekevien työntekijöiden koulutustaso on jakautunut tasaisesti perusasteen ja ylemmän asteen suorittaneisiin, ja merkittävä osa vuokratyöntekijöistä tekee toimistotyötä.

Syyt vuokratyön tekemiseen vaihtelevat myös suuresti: noin kolmannes vuokratyöntekijöistä ilmoittaa asettavansa tämäntyyppisen työn etusijalle.

Myöskään sukupuolijakauman osalta ei ole vain yhtä totuutta: joissakin tapauksissa yli kolme neljäsosaa vuokratyöntekijöistä on miehiä, joissakin maissa taas jakauma on tasainen tai naisia on enemmän. Nämä erot heijastelevat vuokratyön alakohtaisen jakautumisen eroja. Jos vuokratyö on keskittynyt tuotantoteollisuuteen tai rakennusalalle, työntekijöistä on todennäköisesti suurempi osa miehiä kuin naisia. Jos taas vuokratyö on yleisempää palvelualalla tai muussa kuin ruumiillisessa työssä, naisia on yleensä enemmän.

Vuokratyöntekijöiden toimeksiannot käyttäjäyrityksessä kestävät yleensä erittäin lyhyen ajan. Useimmissa tapauksissa toimeksiannot kestävät alle kuusi kuukautta. Useimmissa maissa tämä koskee yli 90:ää prosenttia toimeksiannoista. Ranskassa ja Espanjassa erittäin lyhyet, alle kuukauden pituiset toimeksiannot ovat vallitseva muoto. Ruotsissa ja Saksassa taas toimeksiannot ovat yleensä yli kuukauden mutta harvoin yli kuuden kuukauden mittaisia. Ison-Britannian teollisuustyönantajien liiton CBI:n (Confederation of British Industry) toimittamien lukujen mukaan suurin osa vuokratyötoimeksiannoista Yhdistyneessä kuningaskunnassa kestää alle kolme kuukautta.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi yleisestä syrjimättömyyden periaatteesta vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksessä työskentelevän vastaavan työntekijän välillä kaikissa olennaisissa työsuhteen ehdoissa, ottaen kuitenkin huomioon työkokemus ja ammattitaito. Periaatetta koskevat poikkeukset ovat mahdollisia vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa olevan vuokratyöntekijän osalta.

Erityisissä säännöksissä käsitellään vuokratyöntekijöille annettavia tietoja avoimista työpaikoista käyttäjäyrityksessä, kieltoa olla estämättä vakituiseen työpaikkaan siirtymistä käyttäjäyrityksessä sekä sosiaalisten palveluiden ja koulutusmahdollisuuksien tarjoamista vuokratyöntekijöille. Vuokratyöntekijät on otettava huomioon työvoimavuokrausalan yrityksessä laskettaessa työntekijämäärää, joka edellyttää työntekijöitä edustavan elimen perustamista, ja käyttäjäyritysten on tiedotettava henkilöstöä edustaville elimilleen vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä.

Säännöksillä enimmäkseen kodifioidaan kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännesäännöissä jo käytössä olevia sääntöjä. Direktiivillä tarjotaan lisäksi merkittävät joustomahdollisuudet sekä vakituisessa että määräaikaisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta.

Kaiken kaikkiaan ehdotettujen säännösten ei pitäisi aiheuttaa välittömästi kuin erittäin vähäisiä muutoksia yrityksille. Niillä kuitenkin luodaan pohja alan työn laadun parantamiselle ja sen tulevalle kehittämiselle.

4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset-

Useimpien direktiivissä ehdotettujen toimenpiteiden osalta ei ole mahdollista mitata kustannuksia ja hyötyä. Tähän tarvittavia tilastotietoja ei ole saatavissa. Alan taloudellisesta tilanteesta on vain rajoitetusti tietoa, eikä varsinkaan vertailukelpoisia tietoja ole juurikaan olemassa.

Niiden vähäisten tietojen perusteella, jotka ovat saatavilla, on tehty kvalitatiivinen analyysi direktiivin mahdollisista vaikutuksista yrityksiin. Analyysi perustuu pääosin itse alalta saatuihin tietoihin, työvoimanvuokrausalan yhteisjärjestön CIETT:n teettämään tutkimukseen sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön hiljattaiseen tutkimukseen (ei vielä julkaistu), johon sisältyvät myös kaikkia jäsenvaltiota koskevat kansalliset raportit.

Arvioitaessa ehdotuksen vaikutuksia on otettava huomioon merkittävä joustovara, jonka se tarjoaa. Esimerkiksi poikkeukset syrjimättömyyden periaatteeseen ovat mahdollisia

- asiallisista syistä

- työehtosopimusten perusteella

- vakituisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta

- jos käyttäjäyrityksessä ei ole vastaavaa työntekijää eikä siihen sovelleta mitään työehtosopimusta.

Poikkeukset ovat erityisen merkittäviä, kun otetaan huomioon alan epäyhtenäisyys, jota on jo edellä korostettu. Tämän joustavuuden samoin kuin monimuotoisuuden vuoksi on kuitenkin mahdotonta tehdä minkäänlaisia yksinkertaisia päätelmiä direktiivin aiheuttamista kustannuksista tai hyödystä.

* Yleishuomioita

Ennen yksityiskohtaisempaa analyysiä direktiiviehdotuksen vaikutuksista työllisyyteen, investointeihin ja yritysten kilpailukykyyn kannattaa tarkastella tätä vaikutusten arviointia varten omaksuttua yleistä lähestymistapaa sekä joitakin yleisiä päätelmiä.

Vaikutusten arvioinnissa on tehty täydellinen analyysi vuokratyöntekijöitä koskevista nykyisistä sääntelypuitteista jäsenvaltioissa sekä direktiiviehdotuksen edellyttämien muutosten laajuudesta.

Vaikutusten arvioinnin toisessa vaiheessa on kartoitettu tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat vuokratyöalan kehittymiseen, ja myös sen tulevaa kasvua haittaavat tärkeimmät tekijät. Tämä osa perustuu suureksi osaksi alan ammattijärjestön CIETT:n teettämään tutkimukseen, ja joiltakin osin Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raporttiin.

Näin on saatu perusta kvalitatiiviselle analyysille, jossa tarkastellaan sääntelyn edellyttämien muutosten vaikutusta edellä esitettyjen tekijöiden osalta (palkkakustannukset ja muut kuin palkkakustannukset, alan yleinen imago ja sosiaalinen hyväksyttävyys, alan kyky tyydyttää käyttäjäyritysten joustotarpeet, kyky tarjota käyttäjäyrityksille eriytettyjä ja kohdennettuja palveluita sekä vuokratyön käyttöä koskevat nykyiset rajoitukset).

On erityisen tärkeää korostaa, että direktiivin edellyttämät tosiasialliset muutokset ovat kokonaisuudessaan erittäin vähäisiä, koska sillä pääasiallisesti kodifioidaan jo nyt yhteisiä käytäntöjä edustavia sääntöjä, jotka on kirjattu jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin ja käytännesääntöihin. Lisäksi niissäkin tapauksissa, joissa tietyt muutokset ovat välttämättömiä, niiden todellisia vaikutuksia lieventää direktiivin tarjoama merkittävä joustavuus.

Kun otetaan huomioon, että direktiiviehdotuksella on vain vähäisiä vaikutuksia sääntelypuitteisiin, on selvää, että direktiivin mahdollisesti aiheuttamat kustannukset jäävät hyvin pieniksi.

Toinen alustava päätelmä on yhtä tärkeä. Kuten CIETT:n tutkimuksessa tuotiin esiin, päällimmäinen syy vuokratyövoiman käyttöön on käyttäjäyritysten tarve joustavuuteen. Suurimmassa osassa tapauksia vuokratyövoimaa käytetään vakituisen työvoiman poissaolojen tai työmäärän äkillisen kohoamisen yhteydessä. Taloudellisilla eduilla sitä vastoin ei ole juuri mitään vaikutusta. Euro-CIETT muistutti asiasta Barcelonan huippukokoukselle ja korosti, ettei yritysten päätös käyttää vuokratyöntekijöitä juuri koskaan perustu kustannustekijöihin: työntekijöistä vain yksi prosentti palkataan sen vuoksi, että heidän palkkaamisensa tulee halvemmaksi kuin vakituisen työntekijän palkkaaminen.

Taloudellisia vaikutuksia tarkasteltaessa ehdotusta on ensisijaisesti arvioitava sen suhteen, miten se vaikuttaa yrityksen mahdollisuuksiin käyttää vuokratyövoimaa ennakoimattomissa tapauksissa. Käyttäjäyrityksen tarpeisiin vastaavien työntekijöiden saatavuuden kaltaiset seikat ovat paljon tärkeämpiä kuin mahdolliset taloudelliset edut.

* Vaikutukset työllisyyteen

Jotta ehdotuksen vaikutukset työllisyyteen voitaisiin arvioida täydellisesti ja järjestelmällisesti, huomioon on otettava tiettyjä eri tekijöitä. Direktiivin vaikutukset palkkakustannuksiin ovat tässä suhteessa vain yksi tekijä. Kaikissa arvioinneissa on vähintäänkin otettava huomioon mahdolliset vaikutukset vuokratyöntekijöiden tuottavuuteen.

Lisäksi direktiiviehdotuksen joillakin tekijöillä on vaikutusta vuokratyön kysyntään, joka on paljon laajempi asia kuin - etusijalle nostettu - palkkakysymys ja täysin riippumaton siitä. Kyseessä ovat vuokratyön imagoon ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen, alan houkuttelevuuteen mahdollisten työntekijöiden silmissä ja nykyisten rajoitusten odotettuun poistamiseen liittyvät seikat. Kun otetaan huomioon, että käyttäjäyritykset ovat pääasiassa kiinnostuneita joustavuudesta, nämä seikat ovat todellisuudessa paljon tärkeämpiä kuin mahdolliset vaikutukset palkkoihin.

Muut kuin palkkatekijät

Työvoimanvuokrausalan kansainvälisen yhteisjärjestön CIETT:n hiljattaisen tutkimuksen mukaan vuonna 2010 työvoimanvuokrausalalla saattaisi työskennellä keskimäärin 6,5 miljoonaa henkeä päivässä, jos voimassa olisivat riittävät lainsäädäntöpuitteet. Luku vastaa noin 4 miljoonan henkilön nettolisäystä.

CIETT:n mukaan sääntelypuitteiden kannalta erityisen merkittäviä tekijöitä on kaksi: nykyisten rajoitusten ja kieltojen poistaminen sekä työlainsäädännön kehittäminen.

Kuten edellä on jo todettu, direktiivissä säädetään, että vuokratyötä koskevia nykyisiä rajoituksia ja kieltoja on tarkasteltava säännöllisesti. Ehdotuksella parannetaan alan työolojen sääntelyä ja samalla poistetaan merkittävä este alan sääntelyn purkamiselta. Näin sillä edistetään merkittävällä tavalla sellaisten sääntelypuitteiden luomista, jotka kannustavat vuokratyöalan uutta kehittämistä.

Tämä ei selvästikään rajoitu nykyisten rajoitusten poistamiseen. Vuokratyön sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamiseen - myös työehtojen sääntelyn ansiosta - tähtäävien toimenpiteiden merkitystä alan kasvulle korostetaan myös CIETT:n tutkimuksessa:

On tärkeää, että kaikki uudet vuokratyöhön liittyvät säännökset ja edellytykset - erityisesti palkkojen ja työsuhdeturvan alalla - pannaan täytäntöön työhön sopivalla sääntelyllä. Kaikilla näillä toimenpiteillä parannetaan vuokratyöalan imagoa ja lisätään sen sosiaalista hyväksyttävyyttä. Tämä on olennaista, jotta yksityisten työnvälitysyritysten ala kehittyy edelleen. Alankomaat tarjoaa esimerkin tavasta, jolla vuokratyön sosiaalisen hyväksyttävyyden asteittainen muutos on mahdollistanut yksityisten työnvälitysyritysten kehittymisen Alankomaissa ja luonut perustan tulevalle kasvulle.

CIETT:n tutkimuksessa todetaan joidenkin maiden lainsäädäntöaloitteista, joilla pyritään takaamaan vuokratyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden välisen palkkasyrjinnän poistaminen, että tämä voi osoittautua välttämättömäksi vuokratyön sosiaalisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi ainakin silloin, jos työvoimanvuokrausalan yritykset ja vuokratyöntekijät tai heidän edustajansa eivät itse pääse sopuun palkkakysymyksestä. Tämä on juuri direktiiviehdotuksessa omaksuttu lähestymistapa, eli ensisijaisesti sovelletaan työehtosopimuksia, ja palkkoja koskevaa syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan vain, jos muuta ratkaisua tällä tasolla ei löydetä.

Ehdotettua direktiiviä voidaan pitää merkittävänä tekijänä luotaessa mukautettuja sääntelypuitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa vuokratyöalan laajentumista. Yleisen syrjimättömyyden periaatteen vahvistamisen ansiosta vuokratyön sosiaalinen hyväksyttävyys parantuu, siitä tulee houkuttelevampaa ja kehittämisen esteet on helpompi poistaa. Ammattitaitoisempien ja monipuolisempien työntekijöiden tarjonnan ansiosta useammat käyttäjäyritykset olisivat kiinnostuneita palkkaamaan vuokratyövoimaa. Työvoimanvuokrausalan yritykset voisivat rekrytoida laajemman valikoiman työntekijäehdokkaita ja laajentaa toimintaansa uusille toimialoille. Tämän analyysin perusteella voidaan odottaa, että ehdotuksella edistetään uusien työpaikkojen luomista Eurooppaan, parannetaan työmarkkinoiden toimintaa ja autetaan saavuttamaan Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamat tavoitteet.

Palkkakustannukset

Direktiivin vaikutuksia palkkakustannuksiin on vaikeampi arvioida. Vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden todellisista palkkaeroista ei ole numerotietoja. Käytännössä vuokratyöntekijöiden palkkatasosta tai -rakenteesta ei ole saatavilla tietoja.

Niissä harvoissa luvuissa, jotka alalta on tosiasiallisesti saatavilla, viitataan ainoastaan koottuihin tietoihin ja verrataan vuokratyöntekijöiden keskiansioita "muiden" työntekijöiden keskiansioihin joko alalla tai koko talouselämässä. Tietojen vuoksi vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyritysten vastaavien työntekijöiden palkkaerot suurenevat huomattavasti, eikä näiden tietojen perusteella voida tehdä mitään päätelmiä direktiivistä mahdollisesti aiheutuvista palkkojen noususta. Luvut on mainittu seuraavassa kattavuuden vuoksi. On kuitenkin huomattava, että useimmissa tapauksissa kyseessä ovat pelkät arviot, jotka eivät perustu minkäänlaiseen täsmälliseen metodiin tai systemaattiseen tietojenkeruuseen.

Itävallan tilannetta koskevan Dublinin säätiön tutkimuksen arvioiden mukaan käyttäjäyritykseen sovellettavassa työehtosopimuksessa määritellyn palkan ja vuokratyöntekijöiden todellisen palkan erotus voisi olla 30 prosenttia joissakin tapauksissa. Toisessa tutkimuksessa (mainittu tekstissä), jossa verrattiin vuokratyöntekijöiden keskimääräistä kuukausittaista bruttotuloa samanlaisesta työstä saatavaan keskimääräiseen tuloon, saatiin taas palkkaeroksi vain noin 5 prosenttia.

Saksan vuokratyötilannetta koskevaan liittopäivien viralliseen raporttiin sisältyvät luvut osoittavat, että vuokratyöntekijät ansaitsevat 22-40 prosenttia alle muiden työntekijöiden keskipalkan. Saksassa kuitenkin vuokratyöntekijöillä on useimmiten vakituinen työsopimus, ja he saavat palkkaa myös toimeksiantojen välillä, jolloin heidän ja muiden työntekijöiden tuloja ei voida suoraan verrata.

Espanjaa koskevissa asiantuntija-arvioissa (Euroopan työmarkkinasuhteiden seurantakeskus, 28. heinäkuuta 1999) todetaan, että ennen vuoden 1999 uuden lain voimaantuloa (laissa säädetään, että vuokratyöntekijöiden palkan on oltava sama kuin käyttäjäyritykseen sovellettavassa työehtosopimuksessa määritelty palkka) työvoimanvuokrausalan yritysten maksamat palkat olivat 10-15 prosenttia alempia kuin käyttäjäyrityksissä maksetut palkat.

Dublinin säätiön tutkimuksen Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevassa osassa annetuista luvuista käy ilmi, että kokoaikaisten vuokratyöntekijöiden keskimääräiset viikkoansiot ovat 68 prosenttia kaikkien palkansaajien keskimääräisistä viikkoansioista, kun vastaava luku määräaikaisessa työsuhteessa olevien kokoaikaisten työntekijöiden osalta on 89 prosenttia.

Tässä on edelleen korostettava, että kyseiset luvut on annettu esimerkin ja kattavuuden vuoksi. Kaikki tiedot ovat pelkkiä arvioita ja koottuja tietoja, eikä niiden perusteella voida tehdä mitään päätelmiä direktiiviehdotuksesta mahdollisesti aiheutuvasta palkkojen noususta.

On kuitenkin myös mahdollista, että ainakin joissakin tapauksissa vuokratyöntekijöiden ja vastaavien työntekijöiden välisen syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen nostaa palkkakustannuksia työvoimanvuokrausalan yrityksissä ja/tai käyttäjäyrityksissä.

Palkkakustannusten nousua rajoittavat kuitenkin tietyt tekijät. Ensinnäkin on vielä kerran korostettava, että palkkaa koskeva syrjimättömyyden periaate on jo tosiasiallisesti voimassa useimmissa jäsenvaltioissa, jolloin direktiivi ei aiheuta palkkoihin mitään nousua. Toiseksi, silloinkin kun näin ei ole, direktiivissä annetaan mahdollisuus huomattaviin poikkeuksiin sekä määräaikaisessa että vakituisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta. Palkkoja koskevaa syrjimättömyyden periaatetta lisäksi sovelletaan vain silloin, jos alalla ei ole mitään työehtosopimusta. Tämä rajoittaa direktiivin vaikutuksia myös palkkojen nousuun. Kolmanneksi, on empiirisiä todisteita tapauksista, joissa vuokratyöntekijät ansaitsevat todellisuudessa enemmän kuin vastaavat työntekijät esimerkiksi siksi, että heillä on erittäin haluttua ammattipätevyyttä, ja tämä merkitsee, että tällöinkään ei ole odotettavissa palkkojen nousua.

Kaikki tämä huomioon ottaen on vaikea kuvitella, että direktiivi johtaisi suuriin palkankorotuksiin. Jos palkoissa tapahtuu nousua, se rajoittuu todennäköisesti joihinkin erityistapauksiin.

Vaikka direktiivi aiheuttaisikin jotakin nousua työvoimakustannuksiin, tätä lieventäisi tuottavuuden mahdollinen lisääntyminen. Direktiivin joillakin säännöksillä saattaa olla positiivista vaikutusta vuokratyöntekijöiden tuottavuuteen. Vuokratyöstä tulee esimerkiksi houkuttelevampaa ammattitaitoisempien työntekijöiden silmissä, ja vuokratyöntekijöiden taitoprofiili ja käyttäjäyritysten erityistarpeet on mahdollista sovittaa paremmin yhteen. Direktiivillä myös annetaan vuokratyöntekijöille paremmat mahdollisuudet saada ammatillista koulutusta. Syrjimättömyystoimet ja muut toimet, joiden tavoitteena on integroida vuokratyöntekijät paremmin käyttäjäyritykseen (esimerkiksi tiedottaminen työntekijöiden edustajille vuokratyövoiman käytöstä tai sosiaalisten palveluiden saatavuus), lisäävät vuokratyöntekijöiden motivaatiota ja vähentävät mahdollisia konflikteja vakituisen henkilöstön kanssa. Kaikilla näillä toimilla on positiivista vaikutusta tuottavuuteen, ja näin nekin vähentävät mahdollisesta palkkojen noususta aiheutuvia vaikutuksia.

Palkkojen nousun todellinen vaikutus työllisyyteen riippuu myös siitä, miten palkan suuruus vaikuttaa vuokratyöntekijöiden kysyntään. Jälleen kerran on todettava, että asiasta ei ole konkreettisia tietoja, mutta on huomattava, että CIETT:n tutkimuksen mukaan käyttäjäyritysten pääasiallinen syy vuokratyövoiman käyttöön ovat poissaolevan henkilöstön korvaaminen ja tilapäiset ruuhkahuiput, kun taas kustannusedut ovat syynä vain yhdessä prosentissa tapauksia. Vaikka direktiivi aiheuttaisikin palkkojen nousua joissakin tapauksissa, on hyvin epätodennäköistä, että se vähentäisi merkittävästi työvoimanvuokrausalan toimintaa tai että sillä olisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen.

Tiivistettynä voidaan todeta, että direktiivillä tulee olemaan joitakin - sekä palkkaan että muuhun kuin palkkaan liittyviä - seurauksia, jotka saattavat vaikuttaa työvoimanvuokrausalan mahdollisuuksiin luoda työpaikkoja. Palkkakustannuksiin kohdistuva vaikutus on tietyistä syistä varsin vähäinen suuruudeltaan ja laajuudeltaan, ja eräät tekijät vielä lieventävät sitä. Samalla kun direktiivillä luodaan riittävät sääntelypuitteet, jolla vuokratyöalaa voidaan kehittää, sillä edistetään alan mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja. On huomattava, että direktiivissä ehdotetun kaltaisia tai täysin samanlaisia sääntöjä - esimerkiksi juuri syrjimättömyyden periaate olennaisissa työehdoissa - on jo voimassa joissakin jäsenvaltioissa ja että juuri näissä maissa työvoimanvuokrausala on kukoistavinta.

* Vaikutukset investointeihin ja yritysten perustamiseen

Ehdotetulla direktiivillä ei ole välitöntä vaikutusta investointeihin ja yritysten perustamiseen. Kuten edellä on todettu, se tarjoaa kuitenkin perustan työvoimanvuokrausalan laajentumiselle Euroopassa ja saattaa tätä kautta synnyttää investointeja.

Työvoiman vuokrauksella on tärkeä asema juuri aloittaneissa yrityksissä, jotka tarvitsevat paljon ammattitaitoista työvoimaa mutta eivät aina pysty palkkaamaan sitä vakituisesti. Jos vuokratyöstä tulee ehdotetuilla säännöksillä houkuttelevampaa, uusien yritysten pitäisi voida löytää helpommin työntekijöitä, jotka täyttävät niiden erityisvaatimukset.

* Vaikutukset yritysten kilpailukykyyn

Arvioitaessa direktiiviehdotuksen vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn voidaan esittää samoja väitteitä kuin sen vaikutuksista työllisyyteen. Seuraavassa esitetään tärkeimmät vaikutukset erikseen työvoimanvuokrausalan yritysten ja käyttäjäyritysten kannalta.

Työvoimanvuokrausalan yritykset

Direktiiviehdotuksesta työvoimanvuokrausalan yrityksille mahdollisesti aiheutuvilla pääasiallisilla kustannuksilla on yhteys mahdollisiin palkankorotuksiin, jotka liittyvät vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden väliseen syrjimättömyysperiaatteeseen. Tämän toteutumista rajoittavat kuitenkin tietyt tekijät. Ensinnäkin - ja tärkeimpänä - palkkaan liittyvää syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan vain, jos mitään työehtosopimusta ei ole. Toiseksi, asialla on vaikutusta vain joihinkin työvoimanvuokrausalan yrityksiin joko siksi, että muut soveltavat jo syrjimättömyysperiaatetta, tai siksi, että vuokratyöntekijät saavat jo todellisuudessa samaa tai parempaa palkkaa. Kolmanneksi, direktiivissä annetaan mahdollisuus merkittäviin poikkeuksiin määräaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta. Neljänneksi, tiettyjä palkkaeroja saa esiintyä edelleen, jos ne liittyvät esimerkiksi eroavaisuuksiin ammattitaidossa, työkokemuksessa tai ammatillisessa taustassa. Joissakin tapauksissa työvoimanvuokrausalan yritykset voivat siirtää käyttäjäyritysten maksettavaksi palkkojen nousun, koska käyttäjäyritykset ovat ensisijaisesti kiinnostuneita joustavuuden lisäämisestä. Yleisesti ottaen siis direktiivin aiheuttamat kustannukset työvoimanvuokrausalan yrityksille jäävät varsin vähäisiksi.

Koska työvoimanvuokrausalan yritysten on määriteltävä käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden asianmukainen palkkataso, tästä voi seurata niille ylimääräistä hallinnollista työtä. Useissa tapauksissa nämä tiedot ovat kuitenkin välittömästi saatavilla joko asiaa koskevista työehtosopimuksista, joita voidaan käyttää viitekohtana, tai käyttäjäyrityksestä, jonka on ehkä ollut pakko kerätä tiedot erityisten toimeksiantojen määrittelemiseksi.

Sellaisten käytäntöjen kieltäminen, joilla estetään vuokratyöntekijöitä ottamasta vastaan vakituista työtä, voi aiheuttaa joitakin kustannuksia välitysyrityksille tulojen menetyksenä tai henkilöstön vaihtuvuuden lisääntymisenä. Nämä käytännöt eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä Euroopassa, eivätkä mahdolliset kustannukset todennäköisesti ole kovin suuret. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on esimerkiksi laatinut lakiluonnoksen, jossa kielletään palkkiot vuokratyöntekijöiden siirtyessä vakituisiksi työntekijöiksi käyttäjäyritykseen, ja maan kauppa- ja teollisuusministeriön eräässä tutkimuksessa arvioitiin tästä välittäjäyrityksille aiheutuviksi kustannuksiksi 0,04-0,08 prosenttia alan koko liikevaihdosta.

Direktiivi tarjoaa työvoimanvuokrausalan yrityksille myös etuja, joiden avulla ne pystyvät joko suoraan tai välillisesti ratkaisemaan useita alalla tällä hetkellä esiintyviä ongelmia. Kuten edellä sekä CIETT:n tutkimuksessa on todettu, vuokratyöalan merkittävää laajentumista hidastavat ainakin joissakin maissa alaan edelleen liittyvät kielteiset mielikuvat. Joissakin muissa maissa alan suurimpana haasteena on laajentua uusille toimialoille ja tarjota asiakkaille räätälöityjä, monimuotoisempia ja erikoistuneempia palveluja. Tämä edellyttää erittäin ammattitaitoisia, motivoituneita ja joustavia työntekijöitä, joilla on monenlaisia pätevyyksiä.

Näissä kahdessa tapauksessa ehdotettu direktiivi voi saada aikaan merkittäviä etuja vuokratyöalalle. Vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen muiden työntekijöiden välisen yleisen syrjimättömyysperiaatteen vahvistamisella edistetään huomattavasti vuokratyön sosiaalisen hyväksyttävyyden paranemista. Samalla vuokratyöstä tulee houkuttelevampaa useammille työntekijäryhmille, ja työvoimanvuokrausalan yritykset voivat palkata työntekijöitä laajemmasta ehdokasjoukosta.

Lisäksi - ja ehkä tärkeimpänä - vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevien tiettyjen vähimmäisstandardien määrittelyn ansiosta monet vuokratyöhön tällä hetkellä liittyvät ongelmat itse asiassa häviävät. Useissa tapauksissa tämä merkitsee sitä, että on helpompaa poistaa rajoitukset, jotka vielä liian usein haittaavat työvoimanvuokrausalan yritysten toimintaa. Direktiivissä säädetyllä rajoitusten säännöllisellä tarkastelulla vielä edistetään rajoitusten poistamista.

Käyttäjäyritykset

Käyttäjäyritysten pääasiallinen syy vuokratyövoiman käyttöön on tarve joustavuuteen kysynnän vaihteluiden tai vakituisen henkilöstön poissaolojen hallinnassa. Niille pitäisi olla suurta etua siitä, että ne voivat palkata työvoimanvuokrausalan yritysten kautta ammattitaitoisia, motivoituneita ja sopeutumiskykyisiä työntekijöitä, jotka voidaan nopeasti ja helposti integroida yrityksen rakenteeseen.

Ehdotetusta direktiivistä on siis tiettyjä etuja käyttäjäyrityksille. Jos sillä parannetaan vuokratyön houkuttelevuutta, käyttäjäyritysten on helpompi palkata työntekijöitä, jotka täyttävät niiden erityisvaatimukset. Moniin säännöksiin sisältyy lisäksi mahdollisuus parantaa vuokratyöntekijöiden tuottavuutta ja saada heidät integroitumaan paremmin käyttäjäyritykseen. Tämä koskee erityisesti syrjimättömyyden periaatetta, tiedottamista työntekijöiden edustajille vuokratyövoiman käytöstä ja sosiaalisten palveluiden saatavuutta. Näillä saadaan myös vähennettyä mahdollisia kiista- ja konfliktitilanteita vakituisen henkilöstön kanssa ja autetaan välttämään niihin mahdollisesti liittyvät kustannukset. Sillä, että vuokratyöntekijöitä ei kohdella epäsuotuisammin kuin vakituista henkilöstöä, jonka kanssa he työskentelevät joka päivä, poistetaan merkittävä jännitteiden ja konfliktien aihe.

Sellaisten käytäntöjen kieltämisestä, joilla estetään vuokratyöntekijöitä ottamasta vastaan vakituinen työpaikka, on lisäetua käyttäjäyrityksille, koska ne säästävät välityspalkkioissa ja voivat rekrytoida vuokratyöntekijöitä helpommin.

Käyttäjäyritysten maksettavaksi saattaa tulla joitakin kustannuksia, etenkin jos työvoimanvälitysalan yritykset voivat siirtää niiden maksettavaksi palkankorotukset korkeampina välityspalkkioina. Vuokratyöntekijöistä aiheutuvat kustannukset ovat kuitenkin vain pieni osa useimpien käyttäjäyritysten kaikista palkkakustannuksista. Tällaisella kustannusten nousulla ei näin ollen ole suurtakaan vaikutusta käyttäjäyrityksiin. Lisäksi kaikissa edellä mainituissa tapauksissa, joissa direktiivissä ei edellytetä palkan korottamista, käyttäjäyrityksille ei aiheudu mitään muutoksia. Tämä siis nimenomaan koskee tapauksia, joissa sovelletaan työehtosopimuksia.

Käyttäjäyrityksen sosiaalisten palveluiden tarjoaminen vuokratyöntekijöille on tärkeä tekijä heidän täyden integroitumisensa kannalta. Useimmissa tapauksissa tästä ei aiheudu juurikaan tai lainkaan lisäkustannuksia. Useimmista sosiaalisista palveluista (kuten kanttiineista, lastenhoitopalveluista ja kuljetuspalveluista) aiheutuu perustamisvaiheessa kiinteitä kustannuksia, mutta näiden palveluiden tarjoamisesta useammille työntekijöille aiheutuvat kustannukset ovat todella vähäiset tai lähes olemattomat. Niillä kuitenkin parannetaan työntekijöiden motivaatiota, mikä vahvistaa heidän sitoutumistaan yritykseen, vaikuttaa suhteisiin muiden työntekijöiden kanssa ja parantaa kokonaistuottavuutta.

Vuokratyöntekijöille tiedottaminen yrityksessä avoimena olevista työpaikoista ei todennäköisimmin aiheuta yritykselle mitään kustannuksia mutta tarjoaa sille tiettyjä etuja. Siitä voi aiheutua enintään joitakin hallinnollisia kustannuksia luotaessa ja otettaessa käyttöön mekanismi, jolla vuokratyöntekijöille voidaan ilmoittaa näistä avoimista paikoista järjestelmällisesti ja säännöllisesti. Sillä parannetaan vuokratyöntekijöiden integroitumista, motivaatiota ja tuottavuutta, ja tämän lisäksi yritykset voivat hyödyntää vuokratyövoimaa järjestelmällisemmin keinona rekrytoida vakituista henkilöstöä. Näin ne voivat säästää yleensä työnhakijoiden etsintään, arviointiin ja rekrytointiin liittyvissä kustannuksissa.

Säännöksestä, jonka mukaan työntekijöiden edustajille on tiedotettava vuokratyövoiman käytöstä yrityksessä, ei aiheudu mitään tai aiheutuu vain hyvin vähäisiä kustannuksia. Sillä kuitenkin vastataan henkilöstön varauksellisiin asenteisiin ja vastustukseen ja lievennetään niitä ja autetaan näin välttämään mahdollisia konflikteja ja kiistoja.

Direktiivissä säädetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta, jolla parannettaisiin vuokratyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua ammatilliseen koulutukseen. Direktiivillä ei ole tässä suhteessa välittömiä kustannusvaikutuksia.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Ehdotettua direktiiviä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin yrityksiin. Työvoimanvuokrausalan yritysten osalta on korostettava, että useimmissa maissa vuokratyömarkkinat ovat suhteellisen keskittyneet ja viidellä suurimmalla välitysyrityksellä on hallussaan yli 80 prosenttia markkinoista. Käyttäjäyritysten kokoon liittyviä lukuja ei ole saatavilla.

Työvoimanvuokrausalaa koskevien nykyisten rajoitusten poistaminen antaa pienille ja keskisuurille vuokrausyrityksille mahdollisuuden kilpailla paremmin suurempien yritysten kanssa, koska niillä on paremmat mahdollisuudet erikoistua tiettyihin aloihin. Direktiivissä säädetty joustovara sekä vakituisessa että määräaikaisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta tarjoaa sekä ala- että yrityskohtaisella tasolla erittäin joustavia organisointiratkaisuja, ja sen avulla pitäisi olla mahdollista välttää pieniin ja keskisuuriin välitysyrityksiin kohdistuvat hallinto- ja rahoituskustannukset. Säännöksen, jonka mukaan syrjimättömyyden periaatetta ei sovelleta alle kuuden viikon mittaisiin toimeksiantoihin - ainakaan tiettynä määräaikana eikä maissa, joissa periaate ei vielä ole voimassa - tavoitteena on nimenomaisesti antaa pienille ja keskisuurille välitysyrityksille lisäaikaa näihin muutoksiin mukautumista varten.

Pienille ja keskisuurille käyttäjäyrityksille on erityistä etua tietyistä edellä mainituista seikoista, kuten ammattitaitoisten ja laajan ammattikokemuksen hankkineiden työntekijöiden saatavuudesta, jonka avulla ne voivat tulevaisuudessa tyydyttää joustavuustarpeensa palkkaamalla vuokratyöntekijöitä.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Ehdotettu direktiivi perustuu Euroopan tason työmarkkinaosapuolien käymiin neuvotteluihin. Komissio käynnisti vuonna 1995 työmarkkinaosapuolten kuulemisen työajan joustavuudesta ja työntekijöiden turvallisuudesta; siinä käsiteltiin osa-aikaista, määräaikaista ja vuokratyötä. Työmarkkinaosapuolet ovat jo tehneet puitesopimukset osa-aikaisesta ja määräaikaisesta työstä, ja ne on pantu täytäntöön neuvoston direktiivein. Vuokratyötä koskevat samanlaiset neuvottelut kariutuivat toukokuussa 2001.

Työmarkkinaosapuolten kannat olivat kaikesta huolimatta kuitenkin erittäin lähellä toisiaan. Ne pääsivät alustavaan sopuun esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen vastaavien työntekijöiden välistä syrjimättömyyttä koskevasta periaatteesta. Sopuun ei kuitenkaan päästy vakituisessa työsuhteessa olevista vuokratyöntekijöistä.

Tämä ehdotus perustuu suureksi osaksi työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa saavuttamaan yksimielisyyteen. Vakituisessa työsuhteessa olevien vuokratyöntekijöiden osalta ehdotuksessa esitetään joustavaa mallia, joka antaa mahdollisuuden poiketa syrjimättömyyden periaatteesta, jos kyseinen vuokratyöntekijä saa palkkaa myös kahden toimeksiannon väliseltä ajalta. Ehdotetulla direktiivillä tarjotaan Euroopan laajuiset oikeudelliset puitteet, jotka perustuvat työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin ja jotka tarjoavat vakituisessa työsuhteessa olevia vuokratyöntekijöitä koskevaan ongelmaan työmarkkinaosapuolten eroavat kannat yhteen sovittavan kompromissiratkaisun.