52001PC0675

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta yleissopimus siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa 2001 (bunkkeriöljy-yleissopimus)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Bunkkeriyleissopimus

Kansainvälinen yleissopimus siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa ("bunkkeriyleissopimus") hyväksyttiin diplomaattikonferenssissa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa 23. maaliskuuta 2001. Yleissopimuksen tarkoituksena on taata riittävä, nopea ja tehokas korvaus oikeussubjekteille, joille aiheutuu vahinkoa alusten bunkkereissa polttoaineena kuljetetun öljyn päästöistä. Yleissopimusta sovelletaan vahinkoihin, joita aiheutuu sopimusvaltioiden alueella, myös aluevesillä, ja talousalueella. Yleissopimus kattaa kaikki alukset ja täydentää siten nykyisiä yleissopimuksia, jotka koskevat öljysäiliöalusten sekä vaarallisia ja haitallisia aineita kuljettavien alusten aiheuttamista pilaantumisvahingoista johtuvaa vastuuta ja korvauksia. Näin ollen yleissopimus paikkaa huomattavan aukon merionnettomuuksien päästöihin liittyvien vastuiden kansainvälisessä sääntelyssä.

Bunkkeriyleissopimuksessa edellytetään vakuutussuojaa sellaisen aluksen omistajalta, jonka bruttovetoisuus on yli 1000 tonnia. Sen suoraa oikeustoimioikeutta koskevien määräysten mukaan korvauskanne saastehaitoista voidaan nostaa suoraan vakuutuksenantajaa vastaan. Korvausvelvollisen vastuun yläraja määräytyy sovellettavan kansallisen tai kansainvälisen rajoitusjärjestelmän mukaan, mutta vastuu ei saa ylittää määrää, joka on laskettu merenkulun kanteiden vastuurajoituksia koskevassa vuoden 1976 yleissopimuksessa määritellyllä tavalla. Bunkkeriyleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun 18 sopimusvaltiota, joista viisi on merkittävää lippuvaltiota, on ratifioinut sen tai liittynyt siihen. IMOn aiempien vastuuyleissopimusten käytännön mukaisesti bunkkeriyleissopimuksen voivat ratifioida ainoastaan valtiot (12 artikla).

Toistaiseksi saastumista aiheuttavien merionnettomuuksien vastuukysymyksiä on säännelty kansainvälisillä yleissopimuksilla ja kansallisilla säädöksillä. Yhteisö ei ole tästä syystä antanut erillisiä säännöksiä vastuukysymyksistä erityisesti bunkkeriöljyn aiheuttamissa saastumistapauksissa.

Bunkkeriyleissopimuksen 9 ja 10 artikla sisältää kuitenkin määräyksiä toimivallasta sekä yleissopimuksen tulkintaan liittyvien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanovallasta. Nämä artiklat vaikuttavat yhteisön oikeuden säännöksiin, tarkemmin sanottuna 22 päivänä joulukuuta annettuun neuvoston asetukseen 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1). Kyseisen asetuksen nojalla toimivalta määräytyy monilla eri perusteilla, kun taas bunkkeriyleissopimuksen 9 artiklan mukaan yksinomainen toimivalta on sillä sopimusvaltiolla, jonka alueella vahinko tapahtuu. Lisäksi bunkkeriyleissopimuksen 10 artiklassa edellytetään toimivaltaisen tuomioistuimen tuomion tunnustamista heti, kun siihen ei enää ole tavanomaista muutoksenhakuoikeutta, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tuomio on saatu petollisin keinoin tai vastaajalle ei ole annettu riittävästi aikaa tai asianmukaista mahdollisuutta vastata kanteeseen. Tuomio on täytäntöönpanokelpoinen jokaisessa sopimusvaltiossa heti kun tuomiovaltiossa edellytetyt muodollisuudet on saatettu päätökseen. Asian aineellista puolta ei voida tutkia uudelleen näiden muodollisuuksien vuoksi.

Neuvoston asetus 44/2001

Neuvoston asetuksessa 44/2001 annetaan yhteiset säännöt tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Asetus sitoo kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovelletaan edelleen vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta.

Asetuksen 44/2001 yhteisiä toimivaltasäännöksiä sovelletaan, kun vastaajan kotipaikka on jossakin niistä jäsenvaltioista, joita asetus sitoo. Sellaista vastaajaa koskeva asia, jonka kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, voidaan saattaa jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseisen jäsenvaltion kansallisten toimivaltasäännösten mukaisesti. Toimivaltajärjestelmä perustuu ensisijaisesti vastaajan kotipaikkaan. Lisäksi sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevaan deliktivelvoitteeseen ja kvasideliktivelvoitteeseen liittyvissä kysymyksissä jossakin jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävä oikeussubjekti voidaan haastaa oikeuteen jäsenvaltiossa, jossa vahingollinen tapahtuma sattui tai voi sattua. Vakuutuksiin liittyvissä kysymyksissä vakuutuksenantaja, jonka kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, voidaan haastaa oikeuteen a) sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa sen kotipaikka on, b) jos kantajana on vakuutuksen ottaja, vakuutettu tai edunsaaja, siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajan kotipaikka on tai c) jos kyseessä on rinnakkaisvakuutuksen antaja, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan. Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vahinko sattui tai siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen laki sen sallii.

Asetuksessa 44/2001 säädetään, että jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja toimeenpantava muissa jäsenvaltioissa ilman eri toimenpidettä. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin tietyin tarkasti rajatuin perustein pidättäytyä oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi tai eri tuomioiden keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi.

Yhteisön toimivalta bunkkeriyleissopimukseen liittyvissä kysymyksissä

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta bunkkeriyleissopimuksen 9 ja 10 artiklassa säännellyissä toimivalta-, tunnustamis- ja täytäntöönpanokysymyksissä, koska nämä vaikuttavat vastaaviin sääntöihin neuvoston asetuksessa 44/2001.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot menettävät yksin tai yhdessä toimiessaan oikeutensa sitoutua velvoitteisiin kolmansiin maihin nähden heti kun sellaiset yhteiset säännöt, joihin kyseiset velvoitteet voisivat vaikuttaa, tulevat voimaan. Tästä syystä ainoastaan yhteisöllä on toimivalta neuvotella tällaisista kansainvälisistä sitoumuksista, tehdä niitä ja täyttää ne.

Diplomaattikonferenssi, jossa bunkkeriyleissopimus tehtiin

Asetuksen 44/2001 voimaantulon aiheuttama juridinen muutos sekä kyseisten oikeusvälineiden sisällön yhteensopimattomuuden että yhteisön toimivallan suhteen tuotiin varhaisessa vaiheessa bunkkeriyleissopimuksesta neuvottelevien tietoon. Ongelmat tulivat selkeästi esiin kuitenkin vasta diplomaattikokouksessa, joka hyväksyi bunkkeriyleissopimuksen, Lontoossa 19.-23. maaliskuuta 2001. Huolimatta puheenjohtajamaan ja komission ponnisteluista, joilla pyrittiin koordinoituun kantaan konferenssissa, mahdollistamaan yhteisön liittyminen yleissopimukseen ja antamaan jäsenvaltioille mahdollisuus edelleen soveltaa asetusta 44/2001 keskinäisissä suhteissaan, osoittautui mahdottomaksi muuttaa yleissopimuksen sisältöä enää näin myöhäisessä vaiheessa.

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteisöulottuvuuden selventämiseksi ja yleissopimuksen tavoitteiden turvaamiseksi konferenssiin osallistuneet jäsenvaltiot antoivat seuraavan julistuksen:

"Edellä mainittuun konferenssiin bunkkeriöljyvahinkojen vastuu- ja korvausnäkökohdista osallistuneet Euroopan unionin jäsenvaltiot pitävät tärkeänä kansainvälistä yleissopimusta bunkkeriöljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta.

Ne toteavat, että tiettyjä kysymyksiä, jotka liittyvät yhtäältä yleissopimuksen ja toisaalta toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan viimeaikaisen EU-lainsäädännön suhteeseen, on tarkasteltava EU:n tasolla.

Lisäksi ne pitävät tärkeänä, että tämä yleissopimus saatetaan voimaan nopeasti ja että Euroopan unionissa pyritään tähän päämäärään määrätietoisesti."

Nykytilanteessa bunkkeriyleissopimuksessa ei tunnusteta yhteisön yksinomaista tuomiovaltaa toimivaltaan, tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä eikä se mahdollista yhteisön liittymistä yleissopimukseen. Tässä vaiheessa ei myöskään näytä käytännössä mahdolliselta muuttaa bunkkeriyleissopimuksen joko 9 ja 10 artiklaa tai 12 artiklaa.

Jäsenvaltioiden valtuuttaminen

Edellä selvitetyistä syistä jäsenvaltiot eivät voi hyväksyä yleissopimusta, jota kuitenkin yleisesti pidetään tärkeänä välineenä vahvistettaessa alusten omistajien vastuuta saastevahingoista ja pakollisia vastuuvakuutuksia koskevia vaatimuksia. Yhteisön etujen turvaamiseksi ulkoisen toimivallan suhteen niin, että samalla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus ratifioida yleissopimus, ehdotetaan neuvoston päätöstä ratifioinnin valtuuttamisesta jäljempänä kuvailtavalla varauksella. Näin neuvosto voisi poikkeuksellisesti valtuuttaa jäsenvaltiot, Tanskaa lukuun ottamatta, allekirjoittamaan ja ratifioimaan bunkkeriyleissopimuksen yhteisön puolesta kuitenkin sillä varauksella, että jäsenvaltiot ilmoittavat soveltavansa asetusta 44/2001 keskinäisissä suhteissaan.

Tätä toimenpidettä tulisi pitää väliaikaisratkaisuna. Pidemmällä aikavälillä ja heti kun siihen tulee mahdollisuus, bunkkeriyleissopimusta olisi tarkistettava tarpeellisten muutosten tekemiseksi. Koska bunkkeriyleissopimusta ei kuitenkaan todennäköisesti lähivuosina päästä tarkistamaan ja koska sen nopeaa voimaan saattamista ja soveltamista yhteisön merialueilla pidetään tärkeänä, ratifiointiin kyseisellä varauksella olisi annettava poikkeuksellisesti valtuudet.

On syytä tehdä selväksi, että tämä ehdotus, jossa otetaan huomioon asetuksen 44/2001 äskettäinen voimaantulo, ei muodosta ennakkotapausta tulevia tilanteita varten. Tulevista, asetukseen 44/2001 tai muihin vastaaviin yhteisön säädöksiin vaikuttavista kansainvälisistä sopimuksista neuvottelee ja ne tekee yhteisö niiden sopimusmääräysten osalta, jotka voivat vaikuttaa yhteisön säädöksiin.

Varauman sisältö

Komissio katsoo, että bunkkeriyleissopimusta ratifioitaessa - varauksella, joka koskee yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä - jossain määrin eriytetty lähestymistapa on perusteltu toimivaltasäännösten osalta, mutta ei tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten osalta. Jälkimmäisten kohdalla on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden välillä sovelletaan edelleen asetuksen 44/2001 III lukua, kun tarkastellaan jäsenvaltiossa sijaitsevan tuomioistuimen tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa. Bunkkeriyleissopimuksen 10 artiklan soveltamisen rajoittaminen tällä tavoin varmistaisi oikeudellisen yhtenäisyyden ja tuomioiden "vapaan liikkuvuuden" yhteisössä heikentämättä yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja aiheuttamatta olennaisia oikeusvaikutuksia EU:n ulkopuolisille sopimusvaltioille.

Toimivaltasäännösten osalta tilanne on monimutkaisempi. Bunkkeriyleissopimuksen 9 artikla on laadittu niin, että se soveltuu mahdollisimman hyvin itse aluksesta aiheutuvista päästöistä johtuviin riitatilanteisiin. Nykyisten vahinkovastuuta saastumistapauksissa koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti siinä määrätään, että yksinomainen toimivalta on sillä sopimusvaltiolla (tai niillä sopimusvaltioilla), jonka (joiden) alueelle vahinkohaitta aiheutuu. Tämä poikkeaa asetuksen 44/2001 mukaisesta järjestelmästä, jossa toimivalta voi määräytyä monin eri perustein.

Arvioitaessa näiden kahden toimivaltajärjestelmän eroja on tarkasteltava syitä, joiden vuoksi saastumista aiheuttavissa merionnettomuuksissa on päädytty rajoittamaan mahdollisten toimivaltaisten tuomioistuinten määrää. Näitä syitä ovat tarve välttää itselle suotuisimman tuomioistuimen valitsemista (ns. forum shopping) ja pyrkimys varmistaa kantajien tasavertainen kohtelu, tarvittava liityntä tapahtuman ja sitä käsittelevän tuomioistuimen välillä sekä pyrkimys prosessuaalisesti järkevään lainkäyttöön niin että vältetään vaikeudet, joita voisi syntyä samojen kysymysten tarkastelusta, samojen asiantuntijoiden käytöstä, samojen todistajien ja kantajien kuulemisesta jne. eri tuomioistuimissa eri toimivalta-alueilla.

Merenkulun saastevahinkotapauksissa on usein mukana kantajia, myös vakuutuksenantajia, yhteisön ulkopuolisilta toimivalta-alueilta. Näitä tapauksia varten asetuksen 44/2001 5 artiklan 3 kohdassa säädetään vastaavasta säännöstä, joka koskee toimivaltaa ja joka perustuu tapahtumapaikkaan. Näiden asetuksessa 44/2001 säädettyjen toimivaltasääntöjen soveltamista voitaisiin siis rajoittaa tapauksiin, joissa vastaajan kotipaikka on yhteisössä ja saastehaitta on aiheutunut yhden (tai useamman) jäsenvaltion maantieteellisellä alueella. Tällaisilla tilanteilla katsotaan olevan voimakas yhteisöulottuvuus, jolloin ei ole riittäviä perusteita poiketa yhteisön oikeudessa muun tyyppisille siviili- ja kauppaoikeudellisille tuomioille säädetystä järjestelmästä. Näissä tapauksissa sovelletaan siis jatkossakin asetusta 44/2001 jäsenvaltioiden keskinäisiin suhteisiin. Tällainen varauma olisi yhteensopiva yleissopimuksen tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, kuten kansainvälisessä oikeudessa edellytetään (ks. valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 19 artiklan c kohta).

Euroopan unionin perustamissopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti neuvoston asetus 44/2001 ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Näin ollen Tanska voi vapaasti päättää bunkkeriyleissopimuksen hyväksymisestä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklassa määrätty yhteistyövelvoite merkitsee kuitenkin, että Tanskan on kuultava asiassa muita jäsenvaltioita neuvostossa.

Päätelmät

Edellä esitetyistä syistä komissio suosittelee neuvostolle seuraavan päätöksen tekemistä.

2001/0271 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta yleissopimus siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa 2001 (bunkkeriöljy-yleissopimus)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan, 67 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C ..., ..., s. ...

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa (jäljempänä 'bunkkeriyleissopimus) hyväksyttiin 23 päivänä maaliskuuta 2001 ja sen tarkoituksena on taata riittävä, nopea ja tehokas korvaus oikeussubjekteille, joille aiheutuu vahinkoa alusten bunkkereissa polttoaineena kuljetetun öljyn päästöistä. Yleissopimus paikkaa huomattavan aukon merionnettomuuksien päästöihin liittyvien vastuiden kansainvälisessä sääntelyssä.

(2) Yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on yhteistä toimivaltaa bunkkeriyleissopimuksen kattamilla aloilla ja yhteisöllä on yksinomainen toimivalta mainitun yleissopimuksen 9 ja 10 artiklaan liittyvissä kysymyksissä.

(3) Bunkkeriyleissopimuksen 9 ja 10 artikla vaikuttaa toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaan yhteisön johdannaislainsäädäntöön, sellaisena kuin niistä on säädetty neuvoston asetuksessa 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.

(4) Yleissopimus on hyväksytty, eikä lähiaikoina näyttäisi olevan mahdollisuuksia aloittaa neuvotteluja uudelleen yhteisön toimivallan sekä yleissopimuksen 9 ja 10 artiklan ja neuvoston asetuksen 44/2001 välisten epäjohdonmukaisuuksien huomioon ottamiseksi.

(5) Neuvosto voi poikkeuksellisesti valtuuttaa jäsenvaltiot Tanskaa lukuun ottamatta allekirjoittamaan ja ratifioimaan bunkkeriyleissopimuksen yhteisön puolesta tietyin varauksin.

(6) Tanskalla on velvollisuus kuulla asiassa muita jäsenvaltioita neuvostossa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltiot valtuutetaan allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuonna 2001 tehty kansainvälinen yleissopimus siviilioikeudellisesta korvausvastuusta bunkkeriöljyvahingoissa 2 ja 3 artiklassa säädetyin ehdoin.

2 artikla

Allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan bunkkeriyleissopimuksen tai hyväksyessään muuten sen määräykset itseään sitoviksi, jäsenvaltioiden on esitettävä seuraava varauma:

"Ne Euroopan yhteisön jäsenvaltiot, joihin sovelletaan yhteisön sääntöjä tällä alalla, soveltavat yhteisön toimivaltasääntöjä keskinäisiin suhteisiinsa niiltä osin kuin saastehaitta aiheutuu yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla Euroopan yhteisön jäsenvaltion maantieteellisellä alueella ja vastaajan kotipaikka on Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa.

Sellaisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevan tuomioistuimen, johon sovelletaan yhteisön sääntöjä tällä alalla, antama yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa kyseisten sääntöjen mukaisesti."

3 artikla

Bunkkeriyleissopimusta ratifioidessaan tai siihen liittyessään yhteisön jäsenvaltion on ilmoitettava kirjallisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn pääsihteeristölle, että ratifiointi tai liittyminen on suoritettu tämän päätöksen mukaisesti.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on, heti kun siihen on mahdollisuus, toteutettava toimenpiteet bunkkeriyleissopimuksen muuttamiseksi niin, että Euroopan yhteisö voi tulla sen sopimuspuoleksi.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille Tanskaa lukuun ottamatta.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja