52001PC0423

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS kivihiiliteollisuuden valtiontuesta

(komission esittämä)

SISÄLTÖ

1. Johdanto

2. Yhteisön kivihiiliteollisuus

2.1 Kivihiilimarkkinoiden kehitys

2.2 Ennusteet

3. Tuet kivihiiliteollisuudelle

3.1 Yhteisön suuntaviivat

3.2 Päätöksen N:o 3632/93/CECA tavoitteiden saavuttaminen

4. Yhteisön kivihiilen tulevaisuus

4.1 Euroopan unionin energiahuoltostrategia

4.2 Kivihiili energiahuoltostrategiassa

4.2.1 Tuettava kivihiilen vähimmäistuotanto

4.2.2 Primaarienergiakannan luominen

4.3 Kivihiilen yhdistäminen kestävään kehitykseen

4.3.1 Kestävä kehitys ja energiahuollon varmistaminen

4.3.2 Primaarienergiakannan luominen

5. Uusi valtiontukijärjestelmä

5.1 Tukijärjestelmän periaatteet

5.1.1 Soveltamisala

5.1.2 Tukimuodot

5.1.3 Tukien vähentäminen

5.1.4 Tukien avoimuus

5.1.5 Komission valvontatoimet

5.2 Soveltamisaika

6. Järjestelmän yhteensopivuus muiden yhteisön toimien ja tavoitteiden kanssa

7. Päätelmät

Liitteet

Liite 1: Kivihiiliteollisuuden kehitys 1986-2000

Liite 2: Jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden tukijärjestelmät

Liite 3: Primaarienergianlähteiden käytön kehitys energiankulutuksessa

Liite 4: Muut yhteisön toimet

Asetusehdotus

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Euroopan rakentaminen alkoi hiilestä ja teräksestä. Kuusi perustajajäsenvaltiota, jotka olivat päättäneet vuosisatoja jatkuneen kilpailun asemesta yhdistää olennaiset etunsa ja toteuttamalla talousyhteisön luoda perustan veristen ristiriitojen pitkään jakamien kansojen väliselle laajalle ja lujalle yhteisölle sekä toimielimille, jotka voivat antaa suuntaa yhteiselle tulevaisuudelle, päättivät 18. huhtikuuta 1951 perustaa EUROOPAN HIILI- JA TERÄSYHTEISÖN (EHTY:n perustamissopimus). Tämä yhteisö perustui yhteisiin markkinoihin, tavoitteisiin ja toimielimiin. Sillä oli kunnianhimoiset tavoitteet hiilen osalta. Tavoitteena oli erityisesti:

* huolehtia säännöllisestä saannista yhteismarkkinoilla,

* taata, että kaikilla yhteismarkkinoiden käyttäjillä on yhtäläiset mahdollisuudet tuotantolähteiden käyttöön,

* huolehtia alhaisimpien hintojen muodostumisesta,

* huolehtia niiden olosuhteiden ylläpitämisestä, jotka kannustavat yrityksiä kehittämään ja parantamaan tuotantomahdollisuuksiaan,

* edistää työvoiman elin- ja työolojen parantamista,

* edistää kansainvälisen kauppavaihdon kehittymistä,

* edistää jatkuvaa tuotannon laajentumista ja nykyaikaistamista.

EHTY:n perustamissopimus tehtiin olemaan voimassa 50 vuotta voimaantulopäivämäärästään, minkä johdosta sen voimassaolo päättyy 23. heinäkuuta 2002. Voimassaolon päättymisen vuoksi komissio antoi 15. maaliskuuta 1991 perustamissopimuksen tulevaisuutta koskevan tiedonannon ministerineuvostolle ja Euroopan parlamentille [1].

[1] SEK (1991) 407 lopullinen.

24. marraskuuta 1992 pidetty teollisuusministerien Eurooppa-neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen eli sen, että EHTY:n perustamissopimusta ylläpidetään vain 23. heinäkuuta 2002 saakka. Se korosti, että perustamissopimuksen voimassaolon lakkaamisen jälkeen terästä ja kivihiiltä tulisi kohdella kilpailupolitiikassa kuten kaikkia muita teollisuustuotteita. Lisäksi tulisi ottaa huomioon kivihiiliteollisuuden rakenneuudistukseen liittyvät sosiaaliset ongelmat, tarve vähentää EHTY-maksuja nopeammin ja tarpeellisuus tutkia, onko mahdollista siirtää rahoitustoimet esim. Euroopan investointipankille.

Kun perusluonteiset poliittiset vaihtoehdot oli määritetty, komission toimet keskittyivät rahoitustoimien tulevaisuuteen ja erityisesti EHTY:n varojen kohtaloon. Tässä yhteydessä on huomautettava, että 26. helmikuuta 2001 allekirjoitetussa Nizzan sopimuksessa määrätään, että neuvosto antaa kaikki perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämät säännökset, jotka liittyvät EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisiin seurauksiin samoin kuin hiili- ja terästutkimusrahaston perustamiseen ja hallinnointiin [2].

[2] EYVL C 80, 10.3.2001, s. 67.

Tämän jälkeen komissio on myös pohtinut kysymystä siitä, millainen tulevaisuus on "rakenteellisella dialogilla", joka on muotoutunut vuosien aikana EHTY:n neuvoa-antavassa komiteassa [3].

[3] KOM (2000) 588 lopullinen

Toinen keskeinen seikka, jota komissio käsitteli 15. maaliskuuta 1991 antamassaan tiedonannossa, koskee kivihiiliteollisuutta edistäviä jäsenvaltioiden tukijärjestelmiä. Vuodesta 1964 alkaen toisiaan ovat seuranneet useat EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvat järjestelmät, joiden mukaisesti vahvistetaan kivihiiliteollisuuden valtiontukien myöntämisen ehdot ja perusteet. Nykyisin voimassa oleva asetus, jota sovelletaan 23. heinäkuuta 2002 saakka, hyväksyttiin komission 28. joulukuuta 1993 tekemällä päätöksellä N:o 3632/93/EHTY [4].

[4] EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

Jos rahoitustukitoimia ei olisi käytettävissä EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä 23. heinäkuuta 2002, suurin osa Euroopan unionin kivihiiliteollisuudesta olisi tuomittu katoamaan hyvin lyhyessä ajassa. Itse asiassa valtaenemmistö yhteisön kivihiilituotannosta ei ole nyt eikä tulevaisuudessa kilpailukykyistä kolmansista valtioista tapahtuvan tuonnin kanssa. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan näkymät ovatkin suotuisammat, myös sen kivihiiliteollisuus on edelleen hyvin epävakaalla pohjalla.

Komission 29. marraskuuta 2000 antamassa Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa [5] todetaan, että "Euroopan kivihiiliteollisuuden tulevaisuuden suhteen on tehtävä vaikeita päätöksiä, koska ala ei ole kilpailukykyinen". Vihreässä kirjassa esitetään edelleen, että "Energiahuollon varmistamiseksi voitaisiin kuitenkin tutkia, pitäisikö joidenkin varantojen käyttömahdollisuus säilyttää. Tätä varten voitaisiin ajatella, että säilytettäisiin hyvin pieni kivihiilen tuotantokapasiteetti. Toimenpiteeseen liittyisi asianmukaiset sosiaalipoliittiset toimenpiteet. Tällä tavoin laitteet pysyisivät kunnossa, eli valitut kaivokset pysyisivät käyttökunnossa. Täten voidaan ylläpitää eurooppalaisen teknologian korkea taso 'puhtaan' hiilen louhimisessa ja polttamisessa".

[5] KOM (2000) 769 lopullinen

Näissä pohdinnoissa on otettava huomioon niiden valtioiden tilanne, jotka ovat hakeneet Euroopan unionin jäsenyyttä. Kysymys koskee erityisesti kahta suurinta KIE-maiden kivihiilituottajaa Puolaa ja Tsekkiä. Näiden valtioiden huomioon ottaminen on painottunut siksikin, että Puola tuottaa yksin yhtä paljon kuin yhteisön neljä tuottajamaata.

Kivihiilen lisäksi Euroopan unionin jäsenehdokasmaat (mm. Viro) tuottavat runsaasti myös muita muita kiinteitä polttoaineita ja erityisesti ruskohiiltä ja öljyliusketta. Näitä energialähteitä käytetään paljolti sähköntuotantoon. Näiden sektoreiden on toteutettava tarvittavat rakenneuudistukset, jotta niistä tulisi kilpailukykyisiä ja tai jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä.

Lisäksi on huomattava, että puhtaiden kivihiilenpolttotekniikoiden kehittäminen jäsenvaltioissa edesauttaa sitä, että Euroopan unionin jäsenehdokasmaissa louhittavia kiinteitä polttoaineita voidaan käyttää ympäristön kannalta parhaissa olosuhteissa.

2. YHTEISÖN KIVIHIILITEOLLISUUS

2.1. Kivihiilimarkkinoiden kehitys

Yhteisön kivihiilialan yrityksissä alettiin havaita vaikeuksia tuotantotoiminnassa tuskin seitsemän vuotta EHTY:n perustamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1958. Öljyn ja kaasun aiheuttaman kasvavan paineen lisäksi myös kolmansista maista peräisin oleva tuontikivihiili aiheutti lisääntyvää uhkaa. Kivihiiliteollisuudessa aloitettiin jo siitä lähtien laajat rakenneuudistustoimet, jotka ilmenivät merkittävänä toiminnan vähentämisenä. Kivihiiliteollisuuden taloudelliset tukitoimet aloitettiin näiden rakenneuudistustoimien kanssa samanaikaisesti.

Ottaen huomioon maantieteelliset rajoitukset ja hyödyntämiseen liittyvät tuotantokustannukset, jäsenvaltioissa louhittava kivihiili ei pysty kilpailemaan kolmansista maista tuotavan kivihiilen kanssa. Jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden merkittävistä, kilpailukykyisyyden kasvuun tähtäävistä rakenneuudistus-, nykyaikaistamis- ja järkeistämistoimista huolimatta suurin osa yhteisön kivihiilituotannosta ei pysty kilpailemaan yhteisön ulkopuolelta tuotavan kivihiilen kanssa, ja tilanne on tällainen, vaikka tuottavuutta on huomattavasti parannettu sulkemalla vaiheittain kaikkein tappiollisimpia tuotantolaitoksia ja vähentämällä huomattavasti alan työntekijöiden määrää.

Tällä hetkellä kivihiiltä tuottaa yhä neljä unionin jäsenvaltiota: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Ranska. Euroopan unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Eurooppaan tuo mukanaan kaksi uutta merkittävää tuottajaa (Puolan ja Tsekin). Muut hakijamaat (mm. Viro) tuottavat myös kiinteitä polttoaineita, erityisesti ruskohiiltä ja öljyliusketta.

Kun yhteisön kivihiilituotanto on vähentynyt vaiheittain, kolmansista maista tuodun kivihiilen osuus jäsenvaltioiden kivihiilensaannista on muuttunut yhä merkittävämmäksi. Kivihiiltä käytetään pääasiassa sähköntuotantoon ja vähäisemmässä määrin terästeollisuudessa. Muilla teollisuudenaloilla ja kotitalouksissa käytetyn kivihiilen osuus vähenee jatkuvasti.

Kivihiilen maailmanmarkkinat ovat vakaat ja niille ovat ominaisia runsaat resurssit ja tarjonnan geopoliittinen monipuolisuus. Kivihiilen tuontivirrat yhteisöön tulevat pääasiassa sen Kansainväliseen energiajärjestöön kuuluvilta kumppaneilta tai niistä valtioista, joiden kanssa yhteisö tai jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kauppasopimuksia, mikä vähentää huomattavalla tavalla kivihiilitoimitusten katkeamisen vaaraa.

Yhteisön kivihiilimarkkinoiden rakenteen yksityiskohtainen kuvaus ja viimeaikainen kehitys erityisesti vuosina 1986-2000 on esitetty tämän asiakirjan liitteessä 1. Ajanjaksolle on ollut erityisesti ominaista kivihiilen hintojen suuri vakaus kansainvälisillä markkinoilla (päinvastoin kuin öljytuotteiden kohdalla).

2.2. Ennusteet

Valtaosa yhteisön kivihiilituotannosta ei pystyne kilpailemaan kolmansista maista tuotavan kivihiilen kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan tiettyä kapasiteettia lukuun ottamatta on aivan mahdotonta muuttaa yhteisön kivihiiliteollisuus kilpailukykyiseksi kansainvälisillä markkinoilla - huolimatta tuotantoyritysten merkittävistä teknologisista ja organisaatioon liittyvistä toimista tuottavuuden parantamiseksi.

Tämä selittyy ensisijaisesti sillä, että maantieteelliset olosuhteet ovat yhä epäsuotuisampia, helppopääsyisimmät esiintymät ehtyvät vaiheittain, ja kansainvälisten markkinoiden hintataso on suhteellisen alhainen. Uusien teknologioiden vaikutus louhinta-alan tuotantokustannuksiin sen sijaan näyttäisi jäävän suhteellisen rajoitetuksi.

Näistä syistä on jo nyt selvää, että energiahuoltostrategiaa koskevassa Vihreässä kirjassa esitetty ajatus, jonka mukaan kivihiilituotannon vähimmäismäärää ylläpidetään valtiontuen avulla energiansaannin varmistamiseksi, ei missään tapauksessa voi tarkoittaa luopumista rakenneuudistustoimista ja toiminnan vähentämisestä, mikä on leimannut yhteisön kivihiiliteollisuutta viime vuosikymmeninä. Primaarienergianlähteen tuotannon ylläpitämisen on oltava mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Näyttääkin siltä, että ei voida pitää yllä niitä kaivoksia, joilla ei ole tulevaisuutta, koska ne eivät voi taloudellisesti hyväksyttävin ehdoin osallistua tavoitteeseen energiansaannin varmuuden ylläpitämisestä. Tästä syystä on säädettävä toimista, joilla otetaan huomioon rakenneuudistukseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset seuraukset.

3. TUET KIVIHIILITEOLLISUUDELLE

3.1. Yhteisön suuntaviivat

EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c) alakohdan mukaan "valtioiden muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai avustukset taikka määräämät erityismaksut" ovat "hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille soveltumattomia sekä sen vuoksi poistetaan ja kielletään tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin yhteisössä".

Kuten terästeollisuuden osalta, yhteisö on kuitenkin hyväksynyt EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella yleiset päätökset, joissa asetetaan kivihiiliteollisuuden julkisten tukien yksityiskohtaisten sääntöjen ja myöntämisperusteiden suuntaviivat. Yhteisön kivihiiliteollisuus on ollut 60-luvun puolivälistä suuresti riippuvainen valtiontuesta huolimatta tärkeistä rakenneuudistus-, nykyaikaistamis- ja järkeistämishankkeista. Kaikkien tappiollista tuotantoa tukevien toimien kieltäminen olisi tuominnut merkittävän osan yhteisön kivihiilialan yrityksistä lopettamaan toimintansa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (ks. yksityiskohtainen katsaus kivihiilen valtiontukijärjestelmien historiaan sekä myönnettyjen tukien määrään vuosina 1994 - 2000 tämän asiakirjan liitteessä 2).

Viimeinen EHTY:n perustamissopimuksen perusteella hyväksytty (komission päätöksen N:o 3632/93/EHTY 28. joulukuuta 1993 [6] mukainen) tukijärjestelmä on osa energiasisämarkkinoiden luomista. Sen päätavoitteet ovat seuraavat:

[6] EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

* Valtiontukien avoimuus siirtämällä vähittäin suoran tai epäsuoran tukijärjestelmän koko rasite julkisiin talousarvioihin. Jotta erityisesti lopetettaisiin epäsuorat tukimenettelyt, jotka määritelmän mukaisesti eivät ole avoimia, päätöksessä säädetään, että sopimuspuolten tulee sopia kivihiilen myyntihinnasta vapaasti maailmanmarkkinoilla vallitsevin edellytyksin.

* Nykyaikaistamis-, järkeistämis- ja rakenneuudistustoimien jatkaminen ja toimintojen vähentäminen. Tämän osalta säädöksellä luodaan kaksi tukityyppiä, jotka on tarkoitettu kattamaan kivihiilen tuotantokustannusten ja myyntihinnan välinen ero: toimintatuet ja toiminnan vähentämistuet. Toimintatuet on varattu tuotantokapasiteetille, jonka taloudellista elinkelpoisuutta voidaan parantaa tuotantokustannuksia vähentämällä. Tämän tavoitteen pitäisi mahdollistaa tukien vähentäminen. Toiminnan vähentämistuet taas on tarkoitettu niille tuotantoyrityksille, jotka eivät pysty saavuttamaan toimintatukien myöntämiseen vaadittavia tavoitteita; ne tuotantoyritykset, jotka saavat tämän luokan mukaista tukea, joutuvat osallistumaan sulkemisohjelmaan.

3.2. Päätöksen N:o 3632/93/EHTY tavoitteiden saavuttaminen

Tavoite valtiontukien avoimuuden lisäämisestä muodostaa päätöksen N:o 3632/93/EHTY tärkeän perustan. Siirtymäkauden jälkeen kaikki jäsenvaltiot, jotkin vaikeuksien kera, ovat joutuneet kirjaamaan kivihiiliteollisuuden tuet julkiseen talousarvioonsa. Lisäksi hintakäytännöstä on järjestelmän avulla ollut mahdollista eliminoida kivihiilen tuottajien ja kuluttajien väliset vertikaaliset sopimukset, samoin kuin näistä sopimuksista johtuvat "viitehintajärjestelmät". Yhteisön kivihiili on tämän vuoksi toimitettu sähköntuottajille hinnoilla, jotka ovat samat kuin kolmansista maista tulevan samanlaatuisen kivihiilen hinnat.

Päätöksessä N:o 3632/93/EHTY eroteltiin lisäksi tuet perustavalla tavalla tappiollisen tuotannon tukeen, toimintatukeen (päätöksen 3 artikla) ja toiminnan vähentämistukeen (päätöksen 4 artikla). Joitakin vaikeuksia on esiintynyt tuotantokustannusten vähentämiseen liittyvän ehdon soveltamisessa, jonka noudattaminen on edellytyksenä toimintatukien myöntämiselle. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Luxemburgissa on nostettu useita kumoamiskanteita komission päätöksiä vastaan, joilla se on hyväksynyt valtiontukea kivihiiliteollisuudelle. Tuomioistuin on kuitenkin puoltanut komission päätöksissään omaksumaa tulkintaa tuotantokustannusten vähentämisen käsitteestä [7].

[7] Asia T-110/98, RJB Mining v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomio 9. syyskuuta 1999. Oikeustapauskokoelma 1999, sivut II - 2585. Yhdessä käsitellyt asiat T-12/99 ja T-63/99, UK Coal Plc v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomio 12. heinäkuuta 2001 (ei vielä julkaistu).

Erityisesti sen ansiosta, että päätöksen N:o 3632/93/EHTY velvoittamat rakenneuudistus- ja toiminnanvähentämissuunnitelmat on pantu täytäntöön, voidaan arvioida, että päätöksen tavoitteet on voitu saavuttaa tyydyttävällä tavalla. On huomattava, että vuosina 1999 ja 2000 toimintatukea muutettiin voimakkaasti toiminnan vähentämistueksi.

4. YHTEISÖN KIVIHIILEN TULEVAISUUS

4.1. Euroopan unionin energiahuoltostrategia

EHTY:n perustamissopimus on edesauttanut yhteisön säännöllistä energiansaantia. Euroopan unionin energiansaannin olosuhteet ovat kuitenkin perusteellisesti muuttuneet perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen sekä energianlähteiden tyypin että niiden alkuperän osalta.

Euroopan unioni on nykyisin hyvin riippuvainen ulkoisista energiahankinnoistaan: 50 prosenttia EU:n tarvitsemasta energiasta tuodaan nykyisin unionin ulkopuolelta ja arvioidaan, että lähes 70 prosenttia tulee muualta vuonna 2030, jos nykyiset suuntaukset jatkuvat. Euroopan unionin fossiiliset energiaresurssit ovat vähäiset. Lisäksi se, että uusiutuvat energianlähteet ovat toistaiseksi vain vähäinen osa energiansaannista, kaventaa tällä hetkellä yhteisön primaarienergiatarjonnan liikkumavaraa.

Euroopan unionilla onkin energia-alalla strategisia puutteita, joilla on suora vaikutus yksityishenkilöihin, teollisuuteen ja talouteen. Öljyn ja maakaasun hintojen nousu vuoden 1999 alusta on tuonut uudelleen esiin unionin heikkouden, nimittäin kasvavan energiariippuvuuden, öljyn valta-aseman ja kulutuksen hallintatoimien riittämättömät tulokset.

Komissio hyväksyi näistä syistä 29. marraskuuta 2000 Vihreän kirjan unionin energiahuoltostrategiasta [8]. Vihreän kirjan tarkoitus on olla osa perinpohjaista keskustelua, joka käsittää kaikki energianlähteet. Kyseessä on olennainen ensiaskel kohti sellaista unionin energiastrategiaa, joka voisi toimia perustana, kun lähestytään asiaa pitkän aikavälin ja kestävän energiapolitiikan näkökulmasta.

[8] KOM (2000) 769 lopullinen

Toimenpiteet kysynnän tasolla ovat välttämättömiä. Euroopan unionin on tältä osin pyrittävä kääntämään nykyiset suuntaukset energiankäytössä. Lisäksi kysyntää koskevien toimien on myös vaikutettava ympäristötavoitteiden toteuttamiseen, erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Lisäksi riippuvuuden hallinnasta vastaavaan politiikkaan on ehdottomasti otettava mukaan tarjonnan ulottuvuus, vaikka tällä alueella Euroopan unionin toimivalta ja liikkumavara on hyvin rajoitettu.

4.2. Kivihiili energiahuoltostrategiassa

4.2.1. Tuettava kivihiilen vähimmäistuotanto

Euroopan unioni on yhä riippuvaisempi sen alueen ulkopuolelta tuotavasta primaarienergiasta. Tämän vuoksi on välttämätöntä edistää toimia, joilla energialähteiden tarjontaa monipuolistetaan sekä maantieteellisten alueiden että tuotteiden osalta, jotta voidaan luoda mahdollisimman varmat olosuhteet energiansaannille. Tällaiseen strategiaan kuuluu yhteisön omien primaarienergianlähteiden kehittäminen kohtuullisin kustannuksin ja erityisesti sähköntuotantoon käytettävien energianlähteiden kehittäminen.

Energiansaannin varmuuden vahvistavan strategian on annettava suuntaviivoja yhteisön kivihiilituotannon tulevaisuudelle. Vihreässä kirjassa ehdotetaan tältä osin yhtenä prioriteettina, että tulisi "tarkastella yhteisön kivihiilivarantojen käyttömahdollisuuden ylläpitämistä ja vähimmäistuotannon ylläpitämistä sitä varten".

Kivihiilen maailmanmarkkinat ovat vakaat ja kilpailukykyiset, ja niille on ominaista resurssien runsaus ja tarjonnan geopoliittinen monipuolisuus. Näin ollen kaiken yhteisön kivihiilen hyödyntämisen lakkaaminen lyhyellä aikavälillä ei olisi vailla seurauksia unionin pitkän aikavälin energiansaannin varmuuteen. Jos tietyt nykyiselle energiatilanteelle ominaiset tekijät yhdistyisivät täydelliseen riippuvuuteen kolmansista valtioista tuotavan kivihiilen suhteen, ne voisivat pitkällä aikavälillä lisätä riskejä ja epävarmuustekijöitä Euroopan unionin energiansaannin varmuudessa. Erityisesti on kyse yhä tärkeästä kiinteiden polttoaineiden (kivihiilen, ruskohiilen ja turpeen) asemasta energianlähteitä, öljytuotteiden ja maakaasun viimeaikaisesta hintakehityksestä ja näiden kahden energialähteen vähittäisestä ehtymisestä sekä uusiutuvien energialähteiden edelleen marginaalisesta osuudesta energiansaannissa. Lisäksi useat jäsenvaltiot ovat päättäneet asteittain sulkea ydinvoimalat tai jäädyttää investoinnit tällä alalla, joka vaikuttaa merkittävästi sähköntuotantoon.

Näistä syistä suurten kivihiilivarastojen keräämistä ei voida pitää hyväksyttävänä vaihtoehtona. Tällaisella toimenpiteellä olisi merkittävä vaikutus maaperään ja ympäristöön, minkä lisäksi se ei olisis teknisestikään toteutettavissa, koska louhittu ja sen jälkeen varastoitu kivihiili saattaa syttyä itsekseen. Lisäksi vaikka varastointi voisi tarpeen tullen osoittautua tehokkaaksi toimenpiteeksi saantikatkoksen varalta, tällaista menettelyä ei pystyttäisi yhdistämään yleisempään - pitkän aikavälin - tavoitteeseen eli energiansaannin varmistamiseen.

Nykyisen energiatilanteen perusteella näyttääkin olevan tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla turvataan tietty yhteisön kivihiilentuotantokapasiteetti sellaisten mahdollisten epävarmuustekijöiden varalta, jotka voisivat vaikuttaa energiamarkkinoihin pitkällä aikavälillä.

Tästä syystä kivihiilen vähimmäisperustuotantoa pitäisi pitää yllä sen vuoksi, että säilytettäisiin toimintavalmis infrastruktuuri, kaivostyöläisten ydinryhmän ammattipätevyys sekä tekninen asiantuntemus. Kivihiilen vähimmäistuotannon ylläpitäminen mahdollistaa näin valikoitujen kaivosten infrastruktuurin ylläpidon ja täten yhteisön kivihiilen potentiaalisen saatavuuden.

Jos jäsenvaltioiden rahoitustukitoimia ei olisi, suurin osa yhteisön kivihiiliteollisuudesta olisi tuomittu häviämään hyvin lyhyessä ajassa (ks. kohta 2). Euroopan unionin energiansaannin varmuuden lisääminen pitkällä aikavälillä, mikä perustuu ennalta varautumisen yleiseen periaatteeseen, on näin ollen peruste sille, että pidetään yllä valtiontuella tuettavaa kivihiilentuotannon vähimmäiskapasiteettia.

Kivihiilituotannon vähimmäismäärän tukeminen edistää myös sitä, että kivihiilen louhintaan ja puhtaaseen polttoon käytettävä eurooppalainen teknologia säilyttää keskeisen asemansa ja että sitä voidaan siirtää merkittäville kivihiilentuotantoalueille Euroopan unionin ulkopuolelle. Tällaisen politiikan avulla voidaan tuntuvasti vähentää epäpuhtauksien ja kasvihuonekaasujen päästöjä maailmanlaajuisesti. Komissio asettaa tässä yhteydessä etusijalle kansainvälisissä yhteistyöohjelmissa erityisesti Venäjän, Kiinan ja Intian kanssa tehdyt teknologia-alan yhteistyösopimukset.

4.2.2. Primaarienergiakannan luominen

Tuettu kivihiilen vähimmäistuotanto yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, joiden tarkoituksena on edistää uusiutuvien energialähteiden hyväksikäyttöä, edistää sitä, että voidaan luoda "kotimaisten primaarienergialähteiden kanta", jonka avulla voidaan huomattavasti parantaa Euroopan unionin energiansaannin varmuutta. Kivihiilen vähimmäistuotanto ei enää ole erillinen aloite, joka keskittyy yhteen ainoaan primaarienergian lähteeseen, vaan aloite on osa laajempia toimenpiteitä - ja erityisesti sellaisia, joiden tarkoituksena on edistää uusiutuvien energialähteiden osuutta sähköntuotannossa -, jotka vaikuttavat yhteisön sisäisen primaarienergiakannan luomiseen.

Vihreässä kirjassa unionin energiahuoltostrategiasta korostetaan tältä osin niiden uusiutuvien energianlähteiden mahdollisuuksia, joita nykyisellään ei ole kehitetty riittävästi. Ottaen lisäksi huomioon niiden ympäristöedut komissio hyväksyi 10. toukokuuta 2000 ehdotuksen neuvoston ja parlamentin direktiiviksi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämisestä sähkön sisämarkkinoilla [9]. Tämä direktiiviehdotus, jonka tarkoituksena on päästä siihen, että 22 prosenttia sähköstä tuotetaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2010 mennessä, mahdollistaisi näiden energialähteiden osuuden kaksinkertaistamisen - 6 prosentista 12 prosenttiin - energian kokonaiskulutuksesta.

[9] KOM (2000) 279, EYVL C 311 E, 31.10.2000, s. 320.

On kuitenkin huomattava, että kotimaisten primaarienergialähteiden kanta ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen valita energian saantilähteensä. Tuki myönnetään ja sen suuruus määräytyy kuhunkin energialähdeluokkaan sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja kunkin energialähdeluokan omien ansioiden mukaan.

Primaarienergiakannan käsite, joka kattaisi yhteisön kivihiilen, yhdistää lopullisesti ne tavoitteet, joita kehitettiin 19. joulukuuta 1996 annetussa direktiivissä 96/92/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä [10]. Tämän direktiivin säädösten mukaan etusija ajojärjestyksessä voidaan antaa laitoksille, jotka käyttävät kotimaisia primaarienergian polttoainelähteitä, mutta vain siinä määrin, ettei ylitetä 15 prosenttia sähkön tuottamiseen tarvittavasta primaarienergian kokonaismäärästä. Direktiivin mukaan ajojärjestyksessä voidaan antaa myös etusija (rajoittamaton) niille laitoksille, jotka käyttävät uusiutuvia energianlähteitä.

[10] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20

Toteutettaessa energiansaannin varmuustavoittetta, joka oikeuttaa kivihiilen vähimmäistuotannon tuekemisen, on aina otettava huomioon kivihiilialan taloudelliset olosuhteet. Näistä taloudellisista olosuhteista seuraa, että kivihiiliteollisuuden rakenneuudistus- ja toiminnan vähentämispyrkimyksiä, jotka olivat leimaa-antavia EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesti täytäntöön pannuille valtiontukijärjestelyille, jatketaan 23. heinäkuuta 2002 jälkeenkin. Primaarienergianlähteen tuotannon ylläpitämisen on oltava mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Uuden kivihiilen valtiontukijärjestelmän on sisällettävä sen vuoksi tukien vähentämisperiaate.

Liitteen 3 taulukoissa - joissa on toisaalta otettu huomioon uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämistä koskevassa direktiivissä asetetut tavoitteet ja toisaalta kivihiilen tuotannon vähimmäismääräjärjestely, johon sisältyy kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentäminen - esitetään näiden energialähteiden käytön kehitys primaarienergian kulutuksessa ja erityisesti sähköntuotannossa. On selvää, että uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävät toimet sekä myös kivihiilen tuotannon vähimmäismäärän ylläpitämiseen pyrkivät toimet auttavat luomaan kotimaisten primaarienergialähteiden kannan, jonka osuus on 15 prosenttia. Koskien erityisesti Saksaa ja Espanjaa todetaan, että näiden toimien tulisi johtaa Saksan osalta 12 prosentin ja Espanjan osalta 13 prosentin saantikannan luomiseen (ks. jäljempänä oleva taulukko). Jos tähän lisätään uusiutuvista energialähteistä tuotettu muuhun kuin sähköntuotantoon tarkoitettu energia, saavutetaan ja jopa ylitetään se 15 prosentin taso primaarienergiasta, jota voidaan pitää tarpeellisena, jotta todella voidaan vaikuttaa energiansaannin varmuuteen.

>TAULUKON PAIKKA>

4.3. Kivihiilen yhdistäminen kestävään kehitykseen

4.3.1. Kestävä kehitys ja energiahuollon varmistaminen

Komissio antoi 15. toukokuuta 2001 tiedonannon kestävää kehitystä edistävästä Euroopan unionin strategiasta [11]. Yksi ensisijaisista tavoitteista on ilmastonmuutoksen rajoittaminen ja puhtaan energian käytön lisääminen. Euroopan unionin tulee tältä osin noudattaa Kiotossa tehtyjä sitoumuksia. Sen on myös pyrittävä vuoteen 2020 mennessä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain keskimäärin yhdellä prosentilla vuoden 1990 tasoon nähden.

[11] KOM (2001) 264 lopullinen

Komission esittämän strategian mukaan on tarkoitus erityisesti poistaa fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja kulutuksen tuet vaiheittain vuoteen 2010 mennessä. Tietoisena niistä vaikutuksista, joita joillakin päätöksillä saattaisi olla unionin energiansaannin varmuuteen pitkällä aikavälillä, komissio on kuitenkin täsmentänyt, että se aikoo tutkia, onko tarpeen luoda kivihiilen varmuusvarastot ja ylläpitää tuetun tuotannon vähimmäistasoa. Strategiassa täsmennetään myös, että komissio antaa vuoden 2001 aikana neuvostolle ehdotuksen kivihiilialan valtiontukijärjestelyn hyväksymiseksi ennen kuin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo lakkaa heinäkuussa 2002.

Vaikka ympäristömyötäisempien energialähteiden kehittämiselle annetaan etusija, komission esittämä strategia kestävästä kehityksestä on kuitenkin yhtenevä Vihreässä kirjassa laadittujen suuntaviivojen kanssa, koska siinä ei suljeta pois mahdollisia toimia, jotka edesauttavat kivihiilen vähimmäistuotannon säilyttämistä. Itse asiassa strategiassa todetaan, että on välttämätöntä löytää kompromissi toisaalta ympäristönsuojelun ja toisaalta energiansaannin varmistamisen välillä kehittämällä ja ylläpitämällä erimuotoisia yhteisön omia primaarienergian lähteitä.

Lisäksi on huomattava, että kommenteissa, jotka komissio sai energiahuoltostrategiaa koskevaan vihreään kirjaan, suhtaudutaan yleisesti hyvin myönteisesti kivihiilituotannon vähimmäiskapasiteetin ylläpitämiseen varantojen saatavuuden säilyttämiseksi.

Komission 15. toukokuuta 2001 annetussa tiedonannossa korostetaan lisäksi, kuinka tärkeää on toteuttaa liitännäistoimenpiteet, jotta saadaan kehitettyä uusia työllisyyslähteitä kivihiiliesiintymäalueilla. Yhteisö voisi tässä hyödyntää niitä keinoja, joita sillä on käytettävissään taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja joita se voi käyttää täydentääkseen toimia, joita jäsenvaltiot ovat tehneet muuttaakseen kaivosalueiden elinkeinorakennetta.

4.3.2. Primaarienergiakannan luominen

Kun primaarienergiakannan puitteissa toteutetaan toisaalta koordinoituja toimia, jotka edistävät uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, ja toisaalta järjestely, jonka tarkoituksena on ylläpitää kivihiilen vähimmäistuotanto, voidaan varmistaa energiahuolto kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentäminen antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jakaa energia-alaa koskevat tuet uudelleen sen periaatteen mukaisesti, että tavanomaisille energialähteille (erityisesti kivihiilialalle) myönnetyt tuet siirrettäisiin vaiheittain uusiutuville energialähteille. Tämä uusi tukien jakomenettely paitsi varmistaisi, että energiansaanti voidaan varmistaa primaarienergiakannan puitteissa, myös mahdollistaisi tämän tavoitteen toteuttamisen kestävän kehityksen strategian mukaisesti.

Jäljempänä olevasta taulukosta, jossa toisaalta on otettu huomioon uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämistä koskevassa direktiivissä asetetut tavoitteet ja toisaalta kivihiilen vähimmäistuotantoon perustuva järjestelmä, johon sisältyy periaate kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentämisestä, nähdään, että vuosina 1997 - 2010 sähköntuotannossa toteutuisi siirtyminen kivihiilellä tuotetusta sähköstä uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettuun sähköön.

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Lukuun ottamat suuria vesivoimaloita Tw-h = Terawattia/tunti

Arvioiden mukaisesti kivihiilituotannon tuet vähentyisivät 3 828 miljoonasta eurosta 2 075 miljoonaan euroon vuosina 2001 - 2007, jolloin vapautuisi 1 753 miljoonaa euroa. Toisaalta direktiiviehdotuksessa määritelty tavoite uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon edistämisestä merkitsisi kulujen kasvamista 3 900 miljoonasta eurosta 6 800 miljoonaan euroon. Kivihiilialan tukien vähentymiseen liittyvä resurssien vapautuminen toisi näin käyttöön noin 60 prosenttia niistä varoista, joita tarvitaan uusiutuvasta energiasta tuotetun sähkön osuuden kasvattamiseksi.

Jäsenvaltioilla olisi siis mahdollisuus säilyttää tietty määrä yhteisön omaa primaarienergiaa energiansaannin turvaamiseksi ja samalla edistää ympäristömyötäisempien energialähteiden käyttöä.

5. UUSI VALTIONTUKIJÄRJESTELMÄ

Uudessa tukijärjestelmässä tulee ottaa huomioon ne kokemukset ja vaikeudet, joita kohdattiin sovellettaessa nykyistä järjestelmää, jota säätelee päätös N:o 3632/93/EHTY. On muistettava, että viimeksi mainittu järjestelmä, joka on ollut voimassa 1. tammikuuta 1994 alkaen, on saanut aikaan yhteisön kivihiilialan todellisen rakenneuudistuksen ja järkeistämisen, mikä on erityisesti näkynyt tuotantomäärän huomattavana vähenemisenä. Tämän päätöksen toinen tärkeä saavutus on kivihiiliteollisuudelle myönnettyjen tukien suurempi avoimuus, kun ne on otettu osaksi julkisia talousarvioita ja kun on noudatettu kansainvälisten markkinoiden olosuhteita vastaavia hintakäytäntöjä.

Vaikka uusi valtiontukijärjestelmä on tiukka, siinä tukee ottaa huomioon yhteisön kivihiiltä tuottavien maiden odotukset (ks. yhteenveto kivihiiliteollisuuden pääpiirteistä ja näkymistä kussakin neljässä kivihiiltä tuottavassa jäsenvaltiossa tämän asiakirjan liitteessä l).

5.1. Tukijärjestelmän periaatteet

5.1.1. Soveltamisala

Tukien myöntämissäännöt koskevat yksinomaan kivihiilialaa. Tuet uusiutuville energiamuodoille, jotka yhteisön kivihiilen kanssa ovat mukana primaarienergiakannassa, ovat oman lainsäädäntönsä alaisia, ja erityisesti ympäristönsuojelun valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen, jotka komissio tarkisti vuoden 2000 lopussa [12]. Direktiiviehdotuksessa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämisestä esitetään lisäksi, että odotettaessa yhteisönlaajuisia puitteita järjestelmälle, jolla tuetaan näistä energialähteistä tuotettua sähköä, tukitoimenpiteet arvioidaan edellä mainittujen suuntaviivojen perusteella.

[12] EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3

Asetuksen tavoitteena on luoda primaarienergiakanta energiansaannin varmistamiseksi. Siinä vahvistettavissa säännöissä otetaan huomioon kivihiiliteollisuuden rakenneuudistukseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat.

Siinä on annettu määritelmä käsitteelle 'primaarienergialähteiden kanta'. On huomattava, että määritelmä ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen valita energian saantilähteensä.

5.1.2. Tukimuodot

Tuettava kivihiilituotanto on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettava siihen, mikä on tiukasti katsoen välttämätöntä, jotta energiansaannin varmuuden lisäämiseen tähtäävä tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti. Nykyisen tuotannon aiheuttamien tappioiden kattamiseen tarvittava resurssienturvaamistuki varataan näin sellaiseen kivihiilituotantoon, joka on osa kivihiilivarojen saatavuuden ylläpitämiseen tähtäävää resurssien turvaamissuunnitelmaa.

Lisäksi vaikka energiansaannin varmistamiseen liittyvät ongelmat muodostaisivat selkeästi ensisijaisen tavoitteen, tämä ensisijaisuus ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että kivihiilen tuotantoa pidetään yllä kaiken taloudellisen logiikan vastaisesti. Rakenneuudistusta ja toiminnan vähentämistä, joihin on ryhdytty EHTY:n perustamissopimuksen perusteella erityisesti Saksassa ja Espanjassa, on jatkettava myös 23. heinäkuuta 2002 jälkeen. Järkevä resurssienkäytön uudelleenjako vaatiikin, että siinä keskitytään ensisijaisesti sellaiseen tuotantoon, joka saa kaikkein pienimpiä tukimääriä. Tästä seuraa, että ainoastaan toiminta niissä tuotantoyksiköissä, jotka ovat onnistuneet merkittävästi parantamaan taloudellista elinkelpoisuuttaan viime aikoina, voidaan säilyttää energianhuollon varmistamisen nojalla tuen piirissä. Toisin sanoen jäsenvaltioiden on otettava huomioon kivihiilituotannon vähimmäismäärän ylläpitämisen kustannukset ja tämän toimenpiteet edut energiansaannin varmuuden kannalta, kun ne valitsevat tuotantoyksiköt, joille voidaan myöntää resurssienturvaamistukea.

Se osa tuotantokapasiteetista, joka ei täytä näitä ehtoja, voi kuitenkin saada väliaikaista tukea enintään 31. joulukuuta 2007 saakka. Nämä tuet, joilla myös katetaan tavanomaisen tuotannon tappioita, ovat toiminnan vähentämistukia. Niiden tuotantoyksiköiden sulkeminen, joita ei voida ylläpitää energiahuoltostrategian varmistamisen perusteella, tulee tapahtua tyydyttävissä sosiaalisissa ja alueellisissa olosuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, että niiden sulkeminen voi tapahtua porrastetusti useiden vuosien aikana mikäli se katsotaan välttämättömäksi.

Jos tarkistettaessa järjestelmän sääntöjä uudelleen kauden puolivälissä (ks. kohta 5.2) ilmenisi tarvetta tuotantokapasiteetin lisävähennyksiin, myös tähän voitaisiin myöntää toiminnan vähentämistukea (periaatteessa järjestelmäkauden loppuun 31. joulukuuta 2010 saakka).

Näiden tavanomaisen tuotannon kahden tukikategorian ulkopuolella järjestelmässä säädetään myös poikkeuksellisten kustannusten tuesta. Näitä tukia, joilla on tarkoitus kattaa kivihiiliteollisuuden järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta aiheutuvat kustannukset ja jotka eivät johdu tavanomaisesta tuotannosta (aikaisemmasta toiminnasta periytyvät velvoitteet), koskevien säännösten mallina ovat olleet suurelta osin toimenpiteet, jotka on esitetty päätöksessä N:o 3632/93/EHTY.

5.1.3. Tukien vähentäminen

Tukijärjestelmän mukaan kivituotannon tukea on jatkuvasti ja merkittävästi vähennettävä. Tuettavan kivihiiliteollisuuden vaiheittainen vähentäminen edistää tämän tavoitteen savuttamista.

Uusi järjestelmä takaa näin ollen 23. heinäkuuta 2002 saakka voimassa olevan päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisten toimien jatkuvuuden, ja se edellyttää selkeästi rakenneuudistusten jatkamista kivihiiliteollisuudessa ja erityisesti toiminnan vähentämistä asteittain.

Kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentäminen mahdollistaa lisäksi sen, että talousarviovelvoitteidensa rajoissa jäsenvaltiot jakavat uudelleen energia-alalle myönnetyt tuet sillä perusteella, että ne tuet, jotka perinteisesti on myönnetty tavanomaisille energialähteille ja erityisesti kivihiilialalle, siirretään uusiutuville energialähteille.

5.1.4. Tukien avoimuus

Yritysten on merkittävä saamansa tuki tuloslaskelmaan liikevaihdosta erillisenä tulona. Kivihiilialan toimintaa harjoittavien yritysten, joilla on myös muuta toimintaa kuin kivihiilituotanto, on pidettävä erillistä kirjanpitoa tästä muusta toiminnasta. Mainittu toimenpide mahdollistaa sen, että komissio voi valvoa tukien käyttöä tehokkaammin. Täsmällinen kirjanpito takaa paremmin sen, että kivihiilen käyttöön myönnettyjä tukia ei käytetä muihin tarkoituksiin, mikä erityisesti aiheuttaisi kilpailun vääristymistä muilla sektoreilla.

5.1.5. Komission valvontatoimet

Ne jäsenvaltiot, jotka aikovat ylläpitää kivihiilituotantoa energiahuollon varmistamiseksi, antavat tiedoksi resurssien turvaamissuunnitelmansa. Sen tuotantokapasiteetin osalta, joka ei ole osa suunnitelmaa, jäsenvaltiot esittävät komissiolle sulkemissuunnitelman, joka toteutetaan viimeistään 31. joulukuuta 2007.

Jäsenvaltiot mukauttavat tarvittaessa ne suunnitelmat, joista niiden on tehtävä ilmoitus komissiolle, ottamalla huomioon ne muutokset, jotka nykyiseen järjestelmään esitetään tehtäväksi 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Näiden monivuotissuunnitelmien perusteella, joista komission on tehtävä virallinen hyväksymispäätös, jäsenvaltiot ilmoittavat vuosittain ne ehdotetut tukimäärät, jotka ne aikovat myöntää seuraavana vuonna.

5.2. Soveltamisaika

Uutta tukijärjestelmää sovelletaan EHTY:n perustamissopimuksen ja päätöksen N:o 3632/93/EHTY voimassaolon päättymisen jälkeen, toisin sanoen 24. heinäkuuta 2002 alkaen. Jotta vältettäisiin kaikki vaikeudet, jotka voisivat aiheutua saman vuoden aikana sovellettavien kahden eri tukijärjestelmän käytöstä, säädetään, että päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisia lupien myöntämisperusteita ja -ehtoja sovelletaan 31. joulukuuta 2002 saakka.

Järjestelmän voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2010. Kivihiilen tuotantoa harjoittavilla jäsenvaltioilla on näin tarpeeksi pitkä aika käytettävissään pannakseen tehokkaasti täytäntöön järjestelmässä vahvistetut toimet. Tällainen aikaraja on perusteltu energiansaannin varmistamistavoitteen vuoksi, joka on pitkän aikavälin tavoite.

On myös muistettava, että järjestelmään kuuluu ajatus energia-alan tukien uudelleen jakamisesta noudattaen periaatetta, jonka mukaan kivihiiliteollisuudelle perinteisesti myönnetyt tuet siirretään uusiutuvien energialähteiden tukemiseen. Direktiiviehdotuksessa, joka koskee sähköntuotantoa uusiutuvista energialähteistä, asetetaan niin ikään tavoitteet vuoteen 2010 saakka.

On kuitenkin määrä, että komissio esittää neuvostolle 1. tammikuuta 2008 alkaen myönnettäviä tukia koskevat järjestelmän muutosehdotukset. Tarkistus on perusteltu useasta syystä:

- Ehdotetussa järjestelmässä otetaan huomioon kivihiilialan tilanne tällä hetkellä samoin kuin ennusteet sen tulevaisuudennäkymistä. Nämä näkymät kattavat useita hyvin erilaisia tekijöitä, kuten tuottavuuden mahdollisen kehittymisen, sosiaalisen ja alueellisen tilanteen kehittymisen ja uusien ympäristötoimien vaikutuksen. Vaikka olisikin mahdollista laatia riittävän luotettavalla tavalla lyhyen aikavälin malli ja säätää riittävistä valtiontukitoimista, on sitä vastoin harhakuvitelmaa, että kivihiilialan tulevaisuuden kehitys voitaisiin ennustaa pidemmällä aikavälillä. Olisi näin ollen myös harhaanjohtavaa luoda tukijärjestelmälle lopulliset periaatteet yli 5 vuotta kestävälle kaudelle, varsinkin kun ne saattavat osoittautua täysin yhteensopimattomiksi todellisuuden kanssa ja jopa aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.

- Ehdotetussa valtiontukijärjestelmässä otetaan huomioon ne hyvin erilaiset tekijät, jotka ovat ominaisia sekä kivihiilialalle että koko yhteisön energiamarkkinoille (ks. kohta 4.2.1). Järjestelmän käytön aikana on tarpeellista arvioida uudelleen nämä tekijät, jotka saattavat muuttua enemmän tai vähemmän ja osittain ennustamattomasti. Järjestelmän uudelleentarkastelu on tarpeen erityisesti, jotta otettaisiin huomioon uusiutuvien energiamuotojen alan kehitys, sillä ne ovat mukana primaarienergiakannassa yhteisön kivihiilivarojen kanssa.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että uusiutuville energiamuodoille annettavat tuet ovat ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen alaisia [13], ja myös näiden suuntaviivojen voimassaolo lakkaa vuoden 2007 lopussa. Lisäksi direktiiviehdotuksessa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämisestä [14] esitetään, että komissio laatii tarvittaessa ehdotuksen yhteisön suuntaviivoista tukijärjestelmille, jotka koskevat näistä energianlähteistä tuotettua sähköä. Viimeistään 4 vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen komissio esittää raportin siitä, kuinka jäsenvaltiot ovat soveltaneet eri tukijärjestelmiä, jotka liittyvät sähkön tuottamiseen uusiutuvista ja tavanomaisista energialähteistä.

[13] EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3.

[14] KOM/2000/0279 lopullinen, EYVL C 311 E, 31.10.2000, s. 320.

Kivihiiliteollisuuden tukijärjestelmän tarkistuksen tulisi näin ollen tapahtua samalla, kun pohditaan yleisesti Euroopan unionin energiapolitiikan ja erityisesti sen valtiontukipolitiikan tulevaisuutta.

- Sähkö- ja maakaasumarkkinoita on nyt ryhdytty vapauttamaan. Muutokset näillä aloilla ovat niin ollen lukuisia. On tarpeellista tarkastella uudelleen primaarienergiaa koskevaa valtiontukipolitiikkaa ottaen huomioon sähkö- ja maakaasualojen vapauttamisen seurausvaikutukset, jotka saavuttavat täyden tehonsa vasta useiden vuosien kuluessa.

- Kivihiiliteollisuuden tukia koskevissa yhteisön perusperiaatteissa on otettava huomioon kehitys ympäristönsuojelun alalla ja erityisesti Kioton pöytäkirjan tavoitteet.

- Kivihiilialan tukijärjestelmän tarkistaminen mahdollistaa erityisesti sen, että tutkitaan uudelleen ne periaatteet, jotka liittyvät tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisia päästörajoja koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen [15] samoin kuin tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun neuvoston direktiivin [16] täytäntöönpanoon. Sähköntuottajien on tehtävä strategisia päätöksiä saattaakseen tuotantolaitoksensa uusien ympäristövaatimusten mukaisiksi. Nämä uudet vaatimukset saattavat aiheuttaa tiettyjen kivihiiltä käyttävien tuotantolaitosten sulkemisen; näin ollen olisi epäloogista myöntää kaivokselle tukea, joka mahdollistaa sen toiminnan ylläpitämisen, kun toisaalta ympäristödirektiivi johtaa kaivoksen kivihiilellä toimivan lämpövoimalaitoksen sulkemiseen.

[15] EYVL C 56E, 29.02.2000, s. 34

[16] EYVL L 337, 24.12.1994, s. 83

- Järjestelmässä on otettava huomioon piakkoin tapahtuva uusien jäsenvaltioiden liittyminen Euroopan unioniin. Tältä osin on tarpeellista ennakoida joidenkin järjestelmän sääntöjen tarkistusmahdollisuus, jotta liittymisprosessi voidaan ottaa huomioon.

Jotta komissiolla olisi käytettävissään kaikki ne tiedot, jotka mahdollistavat muutosesitysten esittämisen neuvostolle, tukijärjestelmässä säädetään, että siitä on valmisteltava yksityiskohtainen selonteko vuoteen 2006 mennessä. Tässä raportissa otetaan huomioon kaikkien niiden tekijöiden kehitys, joista yhteisön energiamarkkinat koostuvat, ja myös ne sosiaaliset ja alueelliset näkökulmat, jotka liittyvät kivihiiliteollisuuden rakenneuudistukseen.

6. JÄRJESTELMÄN YHTEENSOPIVUUS MUIDEN YHTEISÖN TOIMIEN JA TAVOITTEIDEN KANSSA

Unionin energiahuollon varmistamistavoite on toteutettava yhteensopivasti yhteisön kaikkien toimien kanssa. Tämä kysymys nousee esille kivihiiliteollisuuden tukijärjestelmän yhteydessä erityisesti kilpailua, ympäristöä ja taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevien toimien yhteydessä. Lisäksi tulevassa tukijärjestelmässä on otettava huomioon Euroopan unionin laajeneminen ja erityisesti kaksi jäsenyyttä hakevaa valtiota: Puola ja Tsekki, jotka ponnistelevat tällä hetkellä sopeuttaakseen oman kivihiiliteollisuutensa yhteisön nykyisiin lainsäädännön suuntaviivoihin.

Tukien myöntäminen kivihiilituotantoon todennäköisesti vaikuttaa energiamarkkinoihin kokonaisuudessaan. Kilpailupolitiikan ehtojen mukaisesti uudessa järjestelmässä on näin ollen vahvistettava säännöt, jotka takaavat, että minkäänlaista kilpailun vääristymistä ei tapahdu sähkön sisämarkkinoilla (ks. yksityiskohdat liitteessä 4, kohta 1).

Ympäristön osalta kivihiiliteollisuus on vähentänyt ja vähentää edelleen huomattavasti hiilidioksidipäästöjä (vähennykset ovat 75 prosentin luokkaa) Kioton pöytäkirjan mukaisen viitekauden aikana (1990 - 2010). Lisäksi sellaisten tekniikoiden lisääntyvä käyttöönotto, joiden avulla kivihiiltä voidaan käyttää puhtaammin päästöin, parantaa huomattavasti energiantehokkuutta ja vähentää epäpuhtauspäästöjä (uusien sähköntuotantolaitosten hiilidioksidipäästöt ovat 25 prosenttia alhaisemmat kuin vanhojen). Lisäksi Euroopan unioni laatii tällä hetkellä uutta aikaisempaa täydellisempää ja tiukempaa lainsäädäntöä tiettyjen ilman epäpuhtauksien päästöjen osalta (rikkidioksidi ja typpioksidi) (ks. yksityiskohdat liitteessä 4, kohta 2). Lopuksi on hyödyllistä muistaa, että tuettavan kivihiilituotannon vähimmäismäärän ylläpitäminen mahdollistaa louhintaan ja puhtaaseen kivihiilen polttoon käytetävän eurooppalaisen teknologian siirrot, mikä vähentää huomattavasti sekä epäpuhtauksia että kasvihuonekaasuja koko maailmassa.

Tuotannon vähennykset, jotka ovat välttämättömiä uuden järjestelmän johdosta, johtavat henkilöstövähennyksiin. Jäsenvaltiot panevat täytäntöön sosiaalisia liitännäisohjelmia, jotka perustuvat elinkeinorakenteen diversifiointiin, minkä pitäisi sallia tehokas henkilöstön uudelleenkoulutus kivihiilituotannon ulkopuoliseen työhön. Ohjelmien pitäisi mahdollistaa uusien tulevaisuuden työpaikkojen luominen kivihiiliteollisuusalueilla (ks. yksityiskohdat liitteen 4 kohdassa 3).

Euroopan unionin jäsenyyttä hakeville valtioille uusi tukijärjestelmä antaa selkeän merkin siitä, että tuetun kivihiilen määrä on rajoitettava energiansaannin varmistamisella perusteltavaan määrään, ja sen ylittämät tuetut määrät joutuvat rakenneuudistustoimien kohteeksi. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida ennustaa kivihiiliteollisuuden kilpailukykyisyyttä näissä maissa: niiden liittyminen Euroopan unioniin on käsiteltävä tapauskohtaisesti.

7. PÄÄTELMÄT

Yhteisön kivihiilen hyödyntämisessä on rakenteellisia haittoja: maantieteelliset olosuhteet eivät salli tuotantokustannusten riittävää alentamista, mikä mahdollistaisi sen, että tämä primaarienergialähde olisi kilpailukyvyltään samantasoinen kuin kolmansista valtioista tuotu kivihiili. Ala on tuomittu katoamaan hyvin lyhyessä ajassa, jos minkäänlaisiin toimiin ei ryhdytä valtiontukien myöntämisen sallimiseksi EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Yhteisön kivihiilialan täydellinen häviäminen ei voisi olla vaikuttamatta Euroopan unionin energiahuoltostrategiaan. Tilanteessa, jossa ollaan täysin riippuvaisia kolmansista valtioista tuodusta kivihiilestä, tietyt nykyiselle energiatilanteelle ominaiset tekijät - erityisesti kiinteiden polttoaineiden vielä tärkeä asema energialähteinä samoin kuin viimeaikainen öljytuotteiden ja maakaasun hintakehitys - saattaisivat johtaa siihen, että Euroopan unionin energiansaannin varmistamiseen liittyvät vaarat ja epävarmuustekijät pitkällä aikavälillä kasvaisivat.

Nykyisen energiatilanteen perusteella näyttääkin olevan tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla turvataan tietty yhteisön kivihiilituotantokapasiteetti sellaisten mahdollisten epävarmuustekijöiden varalta, jotka voisivat vaikuttaa energiamarkkinoihin pitkällä aikavälillä.

Valtiontukijärjestelmä, joka mahdollistaa kivihiilituotannon vähimmäismäärän ylläpitämisen, on osa toimenpidekokonaisuutta, jonka tarkoituksena on erityisesti lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta sähköntuotannossa. Kaikki nämä toimenpiteet yhdessä edistävät sitä, että voidaan luoda yhteisön omien primaarienergialähteiden kanta, jonka turvin jäsenvaltiot voivat vahvistaa todellisella tavalla energiansaannin varmuutta.

Energiansaannin varmuuteen tähtäävä tavoite, jolla voidaan perustella yhteisön kivihiilituotannon tuen ylläpitämistä, on toteutettava kahta perusperiaatetta noudattaen. Toisaalta tavoitteen on toteuduttava siedettävin taloudellisin ehdoin: tämän periaatteen mukaisesti kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusta ja toiminnan vähentämistä, jotka ovat olleet ominaisia EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesti täytäntöön pannulle valtiontukijärjestelmälle, jatkettaisiin 23. heinäkuuta 2002 jälkeen. Toisaalta tämän kivihiiliteollisuuden välttämättömän rakenneuudistuksen yhteydessä on otettava huomioon toiminnan vähentämisestä aiheutuvat sosiaaliset ja alueelliset seuraukset, ja tältä osin on hyödynnettävä EHTY:n perustamissopimuksen mukaisista toimista saatuja myönteisiä kokemuksia.

Näiden kahden periaatteen täytäntöönpano näkyy ehdotetussa tukijärjestelmässä kahden tukikategorian määrittelynä: resurssien turvaamistuki ja toiminnan vähentämistuki. Näihin kahden tukikategorian lisäksi on vielä olemassa poikkeuksellisten kustannusten tuki, joka mahdollistaa kivihiiliyrityksille aikaisemmasta toiminnasta periytyneiden velvoitteiden rahoittamisen.

Kivihiiliteollisuuden tukea on vähennettävä asteittain ja jatkuvasti. Kivihiiliteollisuuden tuen vähentäminen voisi mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat primaarienergiakannan puitteissa jakaa uudelleen energia-alalle myöntämänsä tuet. Uudelleenjaon periaatteena olisi, että kivihiiliteollisuudelle perinteisesti myönnetyt tuet siirrettäisiin asteittain uusiutuvien energialähteiden tukemiseen. Tämä tukien uudelleenjakaminen varmistaisi energiahuollon ja mahdollistaisi tämän tavoitteen toteuttamisen sellaisissa olosuhteissa, että ilmakehän hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää.

Järjestelmä on voimassa kahdeksan vuotta ja sen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2010. Komission on kuitenkin ennen 31. joulukuuta 2006 luotava katsaus eri kotimaisten primaarienergialähteiden osuuteen kussakin jäsenvaltiossa. Komissio arvioi kotimaisten primaarienergialähteiden kannan toimivuuden ja erityisesti sen, miten tehokkaasti kotimainen kivihiili vahvistaa Euroopan yhteisön energiansaannin varmuutta pitkällä aikavälillä osana kestävän kehityksen strategiaa. Tältä pohjalta voidaan määritellä - uusiutuvien energialähteiden käytön kehityksen valossa - se osuus, joka kivihiilellä on oltava kotimaisten primaarienergialähteiden kannassa. Näiden osatekijöiden perusteella komissio esittää neuvostolle tarvittavat muutosehdotukset, joita sovelletaan tukiin 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Edellä olevan perusteella komissio ehdottaa kuultuaan Euroopan parlamentin, EHTY:n neuvoa-antavan komitean, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean lausunnot, että neuvosto hyväksyy ehdotuksen asetukseksi kivihiiliteollisuuden valtiontuesta.

LIITE 1

KIVIHIILITEOLLISUUDEN KEHITYS 1986- 2000

Yhteisön kivihiilialalle on ominaista yritysten sekä koon että rakenteen samoin kuin tuottavuuden ja kannattavuuden monimuotoisuus eri tuottajajäsenvaltioissa. Tätä monimuotoisuutta saattaa lisäksi esiintyä myös yksittäisen jäsenvaltion sisällä.

Koska voimassaolevat tukijärjestelmät ovat usein kansallisia ja koska alalla toimii merkittävä määrä yrityksiä, seuraavissa kohdissa esitetyt luvut on esitetty kokonaismäärinä yksittäisen jäsenvaltion tasolla. On siis syytä pitää mielessä, että kansalliset keskiarvot voivat kätkeä näkyvistä sen, että luvut vaihtelevat suuresti yrityksittäin tai jopa tuotantoyksiköittäin.

Muistutettakoon, että komissio julkaisee vuosittain kertomuksen kiinteiden polttoaineiden markkinoista [17], jotta kivihiilimarkkinoiden tehokas seuranta olisi varmistettu.

[17] Viimeisin kertomus: The market for solid fuels in the Community in 1999 and the outlook for 2000 (kiinteiden polttoaineiden markkinat yhteisössä vuonna 1999 ja ennuste vuodelle 2000), SEC (2000) 2143 final.

1. Tuotanto

Viime vuosikymmenten aikana yhteisön kivihiilituotanto on jatkuvasti vähentynyt. Kun 1950-luvun lopussa se oli lähes 500 miljoonaa tonnia vuodessa, vuonna 1986 se oli enää ainoastaan 235 miljoonaa tonnia. Tämä suuntaus vahvistui nykyisen päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisesti täytäntöön pannun tukijärjestelmän soveltamiskauden aikana: kun vielä vuonna 1993 yhteisön tuotanto oli 159 miljoonaa tonnia, se laski romahdusmaisesti 85 miljoonaan tonniin vuonna 2000.

Tämä kehitys on seurausta laajoista rakenneuudistustoimista kaikissa kivihiiltä tuottavissa jäsenvaltioissa, ja tuotannon supistamisvauhti riippuu kussakin jäsenvaltiossa energiavalinnoista sekä kansallisten viranomaisten sosiaaliselta ja alueelliselta kannalta hyväksyttävänä pitämästä sopeuttamisvauhdista.

Kun vuosittainen kulutus on ollut 250 miljoonaa tonnia, yhteisön tuotannonvajaus on osittain täytetty tuonnilla kolmansista valtioista. Tämä jatkuvasti kasvava tuonti on vuonna 2000 saavuttanut 150 miljoonan tonnin tason.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

2. Työllisyys

Yhteisön kivihiilituotannon supistumisella viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana on ollut hyvin suuri vaikutus työllisyyteen. Kun vuonna 1955 alan työpaikkojen kokonaismäärä yhteisössä (EUR 12) oli 1,86 miljoonaa, se oli enää vain 152 000 vuonna 1993 ja 89 000 vuonna 2000 (noin 2/3 tästä maanalaisessa louhinnassa). Nämä kaivostyöläisten määrän merkittävät vähennykset ovat koskettaneet kaikkia jäsenvaltioita; vähennysten laajuus on ollut suurinta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, erityisesti vuosina 1986 - 1995.

>VIITTAUS KAAVIOON>

3. Tuottavuus

>VIITTAUS KAAVIOON>

Useita vuosia käynnissä ollut järkeistämisprosessi on näkynyt toisinaan näyttävänä tuottavuuden kasvuna: näin on käynyt erityisesti viime vuosina Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yleisesti on kuitenkin todettava, että järkeistämistoimet ja tuotantokoneiston nykyaikaistaminen ovat olleet viime vuosina niin merkittäviä, että olisi vaikeaa kuvitella saman suorituskykyisyyden toistuvan tulevaisuudessa ilman että jouduttaisiin turvautumaan uusiin rakenneuudistus- ja sulkemistoimiin.

4. Tuotantokustannukset ja kannattavuus

Tuotantokustannusten vertailu yhteisössä on pulmallista, sillä on kiistatonta, että voimassaoleva sosiaali-, verotus- ja kirjanpitolainsäädäntö eri jäsenvaltioissa voi tietyssä määrin vaikuttaa kustannusten muodostumiseen.

Tuotantokustannukset on arvioitu alan yritysten komissiolle kolmen kuukauden välein antamien tietojen perusteella. Nämä tiedot on laadittu yhtenäistettyjen sääntöjen perusteella, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita on käytetty valtiontukia koskevassa säädöksessä [18].

[18] Komission 8. helmikuuta 1994 tekemä päätös N:o 341/94/EHTY, EYVL L 49, 19.2.1994, s. 1.

Voidaan todeta, että huolimatta kivihiiliteollisuuden vuonna 1965 aloittamasta rakenneuudistus-, nykyaikaistamis- ja järkeistämisprosessista ja sitä seuranneista laajoista jäsenvaltioiden myöntämistä valtiontuista, valtaosa yhteisön kivihiilituotannosta ei edelleenkään ole kilpailukykyinen verrattuna tuontiin kolmansista maista. Erilaiset käyttöön otetut tukimenettelyt eivät ole pystyneet ratkaisemaan taloudellisesta näkökulmasta rakennekriisiä, joka unionin kivihiiliteollisuutta kohtasi. Tuottavuuden osalta toteutuneet muutamat edistysaskeleet eivät ole riittäneet kilpailuun kansainvälisten markkinoiden hinnoin, ja näin oli siitä huolimatta, että kaikkein tappiollisimpia kaivoksia suljettiin vaiheittain ja alan työvoimaa vähennettiin merkittävästi.

>VIITTAUS KAAVIOON>

5. Kivihiiliteollisuus jäsenvaltioissa

5.1. Ranska

Kansallisen kivihiilisopimuksen nojalla, joka tehtiin työmarkkinaosapuolten välillä vuonna 1995, kivihiilen louhintaa vähennetään vaiheittain - 2 miljoonaa tonnia vuonna 2001 - ja toiminta lopetetaan lopullisesti vuoteen 2005 mennessä. Kaikki kaivokset ovat siihen mennessä mukana sulkemisohjelmassa ja saavat louhinnasta johtuvien tappioiden kattamiseksi ainoastaan toiminnan vähentämistukea.

Tuotannon lopettaminen vuonna 2005 ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitään tukia ei kyseisen päivämäärän jälkeen enää myönnettäisi. Tukia on edelleen myönnettävä niiden kustannusten kattamiseksi, jotka ovat tai olivat seurausta kivihiiliteollisuuden nykyaikaistamisesta, järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta ja jotka eivät liity tavanomaisen tuotannon tappioihin (aikaisemmasta toiminnasta periytyvät velvoitteet).

5.2. Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistynyt kuningaskunta, joka tuotti vuonna 2000 noin 32 miljoonaa tonnia kivihiiltä, kilpailuttaa koko kivihiiliteollisuutensa tuontikivihiilen kanssa. Vaikka se myöntääkin lyhytaikaista tukea, joka jää joka tapauksessa vaatimattomaksi - kokonaismäärältään noin 170 miljoonan punnan toimintatuki jakautuneena ajanjaksolle 2000-2002 - Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteena on tueton kivihiiliala. Vuosiksi 2000-2002 myönnetyt tuet yhdistyneinä kivihiilen hinnan nousuun kansainvälisillä markkinoilla johtanevat siihen, että brittiläinen kivihiili on jälleen kilpailukykyistä tuontikivihiilen kanssa. Britannian kivihiiliteollisuuden kilpailukykymarginaali jäänee kuitenkin hyvin vähäiseksi, mikä tekee siitä hyvin herkän kivihiilen hinnan vaihteluille kansainvälisillä markkinoilla.

5.3. Saksa

Saksa on tällä hetkellä sitoutunut rakenneuudistussuunnitelmaan, jonka suurista linjoista päätettiin vuonna 1997. Kivihiilen tuotannon tulisi laskea 26 miljoonaan tonniin vuonna 2005 verrattuna 35 miljoonaan tonnin määrään vuonna 2000. Arvioidaan, että samanaikaisesti näiden toiminnan vähentämisten kanssa työvoiman määrä vähentyy 36 000:een vuoteen 2005 mennessä.

Komission hyväksymien tukien kokonaismäärä oli 4,6 miljardia euroa vuonna 2000. Tavanomaisen tuotannon tappioihin myönnettiin 3,5 miljardin euron suuruinen summa, josta noin 60 prosenttia annettiin toimintatukina. Tukien kokonaismäärä vähentynee vaiheittain 2,8 miljardiin euroon vuoteen 2005 mennessä.

5.4. Espanja

Espanja on hyväksynyt rakenneuudistussuunnitelman ajanjaksolle 1998- 2005, ja siinä säädetään tuotannon vaiheittaisesta vähentämisestä, eikä tuotanto saisi ylittää 11 miljoonaa tonnia vuonna 2005 verrattuna 15 miljoonaan tonniin vuonna 2000. Työntekijöiden määrä vuoden 1997 lopussa oli 23 000 ja sen tulisi vähentyä noin 15 000:een vuoden 2005 loppuun mennessä.

Komission hyväksymien tukien kokonaismäärä oli 1,2 miljardia euroa vuonna 2000. Tavanomaisen tuotannon tappioiden kattamiseen myönnettiin 700 miljoonan euron summa. 42 yritystä, jotka edustivat 11 miljoonan tonnin tuotantoa (75 prosenttia kokonaistuotannosta), sai toimintatukea 293 miljoonaa euroa (40 prosenttia tavanomaisen tuotannon tuista). Tavanomaisen tuotannon tukien kokonaismäärä (405 miljoonaa euroa) menee siis ainoastaan 25 prosenttiin tuotannosta toiminnan vähentämistukena. Rakenneuudistussuunnitelmassa vahvistetaan vaiheittainen tavanomaisen tuotannon tukien vähentäminen 4 prosentilla vuodessa.

Vaikka Espanjan kivihiilialan tilanne onkin helpompi kuin Saksan, sen suhteen ei kuitenkaan ole odotettavissa huomattavaa kilpailukykyisyyden parantumista tuontikivihiileen nähden.

LIITE 2

JÄSENVALTIOIDEN KIVIHIILITEOLLISUUDEN TUKIJÄRJESTELMÄT

1. Historiallinen katsaus valtiontukijärjestelmiin

1960-luvun alussa toiminnan vähentämisestä johtuva tuotantolaitosten sulkeminen ja henkilöstön irtisanominen oli kivihiiliteollisuudessa suuruudeltaan sellaista, että yhteiskunnallinen rauha oli vakavasti uhattuna; poliittiset toimet olivat siitä lähtien välttämättömiä [19].

[19] 21. huhtikuuta 1964 tehty energiaongelmia koskeva sopimuspöytäkirja, EYVL 69, 1964.

Näin ollen komissio teki 17. helmikuuta 1965 [20] ensimmäisen päätöksen yhteisön jäsenvaltioiden tukijärjestelmästä kivihiiliteollisuuden hyväksi. Se korosti perusteluissaan, että siinä määrin kuin alueen kehittämismahdollisuudet eivät vielä ole riittävät, yritysten sopeuttaminen kivihiilimarkkinoiden uusiin olosuhteisiin voi aiheuttaa vaikeita ongelmia alueen taloudellisessa ja sosiaalisessa elämässä ja että tällaisen riskin välttämiseksi voi olla tarpeellista muuttaa järkeistämistoimien vauhtia ja myöntää tukea, jonka tarkoituksena on kattaa niistä yrityksille aiheutuvat kulut.

[20] Päätös N:o 3/65/EHTY, EYVL 31, 25.2.1965, s. 480.

Vuonna 1970, jolloin päätöksen voimassaolo loppui, yhteisön kivihiiliteollisuuden yritysten kilpailu- ja rahoitustilanne ei ollut juuri parantunut. Uusi päätös, jolla säädettiin kivihiiliteollisuudelle myönnettävistä tuista vuoteen 1975 saakka, hyväksyttiin näin ollen 22. joulukuuta 1970 [21].

[21] Päätös N:o 3/71/EHTY, EYVL L 3, 5.1.1971, s. 7.

Koska yhteisön energiahuoltostrategiaa horjuttivat öljyn maailmanmarkkinoilla vuosina 1973-1974 sattuneet tapahtumat, komissio hyväksyi 25. helmikuuta 1976 päätöksen, joka tuli taannehtivasti voimaan 1. tammikuuta 1976 ja jolla voitiin pidentää tukien myöntämistä kivihiiliteollisuudelle vuoteen 1985 saakka [22]. Tämä kolmas päätös eroaa periaatteiltaan huomattavasti edeltäjistään. Kyseessä ei enää ole ainoastaan kaivostoiminnan vähentämisestä seuranneiden sosiaalisten ongelmien korjaaminen, vaan kivihiilen tuotannon vakauttaminen taloudellisesti tyydyttävissä olosuhteissa. Oli siis investoitava, kun yritettiin saada tuotanto kannattavaksi. Koska investointipäätökset tehtiin pitkälle aikavälille, järjestelmä säädettiin kymmeneksi eikä viideksi vuodeksi, kuten aikaisemmin oli tehty.

[22] Päätös N:o 528/76/EHTY, EYVL L 63, 11.3.1976, s. 1.

Kolmannen järjestelmän voimassaolon päättyessä näytti välttämättömältä saattaa voimaan neljäs valtiontukijärjestelmä, jota sovellettiin vuodesta 1986 alkaen. Tämä päätös tehtiin tilanteessa, jossa merkittävä yhteiskunnallinen liikehdintä oli noussut esiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Järjestelmän tavoitteet tarkistettiin, jotta ne olisivat soveltuneet paremmin siihen logiikkaan, johon komission kaksi ensimmäistä päätöstä perustuivat, nimittäin tuotantotason sopeuttamiseen kaivostoiminnan rakenneuudistuksen mahdollisuuksiin yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla. Neljäs järjestelmä hyväksyttiin komission 30. kesäkuuta 1986 tekemällä päätöksellä; se vahvistettiin voimassa olevaksi 31. joulukuuta 1993 saakka [23].

[23] Päätös N:o 2064/86/EHTY, EYVL L 177, 1.7.1986, s. 2.

EHTY:n perustamissopimuksen perusteella komission päätöksellä N:o 3632/93/EHTY 28. joulukuuta 1993 [24] hyväksytty viimeisin järjestelmä on osa energian sisämarkkinoiden luomista. Sen tavoitteet ovat seuraavat: edetä kivihiilen kansainvälisten markkinoiden hintatason valossa kohti taloudellista elinkelpoisuutta, jotta voidaan toteuttaa kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentäminen; ratkaista yhteiskunnalliset ja alueelliset ongelmat, jotka liittyvät tuotantoyksiköiden toiminnan vähentämiseen kokonaan tai osittain; ja helpottaa kivihiiliteollisuuden sopeuttamista ympäristönsuojelunormeihin.

[24] EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

Päätöksellä N:o 3632/93/EHTY vahvistettujen lupamenettelyjen mukaisesti ainoastaan sellaisia tukia voidaan myöntää l. tammikuuta 1997 alkaen, jotka ovat osa jäsenvaltioiden julkisia, kansallisia, alueellisia tai paikallisia talousarvioita tai sisältyvät täsmälleen vastaaviin mekanismeihin. Tämä avoimuusvelvoite on mahdollistanut jäsenvaltioiden käyttämien tiettyjen epäsuorien rahoitusjärjestelmien selventämisen.

Päätöksellä N:o 3632/93/EHTY oli huomattava vaikutus yhteisön kivihiilitilanteeseen. Kun yhteisön tuotanto oli 159 miljoonaa tonnia vuonna 1993, se väheni 85 miljoonaan tonniin vuonna 2000. Työntekijöiden määrä laski 152 000 työntekijästä vuonna 1993 alle 90 000 työntekijään vuonna 2000. Tukien osalta päätös N:o 3632/93/EHTY mahdollisti, eetä myönnettyjen tukien määrää voitiin vähentää huomattavasti. Täten kaikki kivihiiltä tuottavat jäsenvaltiot allekirjoittivat tuottajien ja ammattiliittojen kanssa (vuoteen 2005 ulottuvia) kansallisia sopimuksia, joiden perusteella valtiontukien oli määrä vähentyä puoleen vuonna 1998 myönnetyistä tuista.

2. Valtiontuet vuosina 1994- 2000 - päätös N:o 3632/93/ehty

Alla olevassa yhteenvetotaulukossa esitetään kivihiiliteollisuudelle myönnetyt erilaiset tuet ja komission hyväksymien määrien kehitys vuosina 1994 - 2000.

>TAULUKON PAIKKA>

*: päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklan nojalla myönnetyt tuet.

**: päätöksen N:o 3632/93/EHTY 4 artiklan nojalla myönnetyt tuet.

***: päätöksen N:o 2064/86/EHTY nojalla aikaisemmasta toiminnasta perityt velvoitteet ja päätöksen N:o 3632/93/EHTY 5, 6 ja 7 artiklan nojalla myönnetyt tuet.

Näiden tietojen pohjalta näyttää siltä, että tuet ovat lisääntyneet vuosina 1994- 1996. Tämä kehitys on seurausta niiden sääntöjen vaiheittaisesta täytäntöönpanosta, jotka otettiin käyttöön ensi kertaa päätöksellä N:o 3632/93/EHTY, joka tuli voimaan juuri vuoden 1994 alussa. Päätös N:o 3632/93/EHTY velvoittaa jäsenvaltiot kirjaamaan kaikki kivihiiliteollisuudelle myönnetyt tuet julkisiin talousarvoihin avoimuuden lisäämiseksi. Uusi tukijärjestelmä antoi mahdollisuuden eliminoida lisäksi "viitehintajärjestelmät", jotka olivat epäsuoraa tukea kivihiiliteollisuudelle. Tämä ei johtanut tosiasiallisen tukimäärien mutta niiden tukimäärien lisääntymiseen, jotka komissiolle ilmoitettiin ja joita komissio valvoi ja hyväksyi.

LIITE 3

PRIMAARIENERGIALÄHTEIDEN KÄYTÖN KEHITYS ENERGIAKULUTUKSESSA

>TAULUKON PAIKKA>

Mtoe = miljoonaa öljyekvivalenttitonnia

GIC = yhteisön oma bruttokulutus

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 4

MUUT YHTEISÖN TOIMET

1. Kivihiiliteollisuudelle myönnettyjen tukien vaikutus kilpailuun

Tuet kattavat yksinomaan ne kustannukset, jotka liittyvät kivihiileen, jota käytetään sähköntuotantoon, yhdistettyyn lämmön- ja sähköntuotantoon sekä myös terästeollisuuteen. Komissio hyväksyi 29. heinäkuuta 1998 päätöksen, jonka mukaan muille teollisuuden aloille ja kotitalouksiin menevän kivihiilituotannon tulisi olla sen hintaista, että se kattaa tuotantokustannukset; siis viimemainituille aloille tarkoitettu kivihiili on osa kilpailumarkkinoita [25].

[25] Päätös N:o 1999/184/EHTY, EYVL L 60, 9.3.1999, s. 74.

Ehdotetussa järjestelmässä säädetään erityisesti, että tuet eivät voi olla luonteeltaan sellaisia, että ne aiheuttavat yhteisön ostajien tai käyttäjien välille eriarvoista kohtelua. Lisäksi yhteisön kivihiilimarkkinoiden rakenteella (ks. kohta 1.1.) samoin kuin erityissäännösten ottamisella mukaan tukijärjestelmään (ks. kohta 1.2.) voidaan ehkäistä mahdollisten tukien kilpailulle aiheuttamat haitalliset vaikutukset.

1.1. Kilpailu kivihiilialalla

Yhteisön sisäinen kivihiilikauppa on äärimmäisen vähäistä. Kivihiili käytetään pääasiassa sähköntuotantoon, ja kivihiiltä käyttävät sähköntuotantolaitokset sijaitsevat hyvin usein louhintapaikan läheisyydessä. Itse asiassa yhteisön kivihiilen korkeat tuotantokustannukset eivät salli yhdenkään neljästä yhteisön tuottajajäsenvaltiosta suunnitella kivihiilen kuljetusta pitkien matkojen taakse. Kaikki kivihiiltä tuottavat jäsenvaltiot ovat myös lisäksi kivihiilen nettotuojia. Tämä merkitsee sitä, että kivihiiliteollisuuden tukien vaikutuksia kilpailuun on analysoitava yhteisön kivihiilen ja tuontikivihiilen kilpailua tarkastelemalla.

1.2. Kilpailu sähköalalla

Järjestelmässä säädetään yhtäältä, että tuet kattavat eron kivihiilen tuotantokustannusten ja sopimuspuolten "vapaasti maailmanmarkkinoilla vallitsevin edellytyksin sopiman toimitusmyyntihinnan välillä". Toisaalta tukien määrä "ei saa johtaa siihen, että yhteisön kivihiilen toimitushinnat ovat alemmat kuin kolmansista maista tulevan samanlaatuisen kivihiilen hinnat ".

Näiden sääntöjen pitäisi taata se, että mitään erityisetuja ei myönnetä sähköntuottajalle, joka ostaa yhteisön kivihiiltä mieluummin kuin tuontikivihiiltä - eli etuja, jotka liittyisivät yhteisön kivihiilen tukemiseen. Ehdotetun järjestelmän perusteella myönnetyt tuet eivät ole siis sen luontoisia, että ne aiheuttaisivat sähköntuottajien välistä kilpailun vääristymistä.

2. Ympäristövaikutukset

Ehdotetulla tukijärjestelmällä voidaan välttää se, että yhteisön kivihiilituotanto katoaa lyhyellä aikavälillä. Vähimmäistuotannon ylläpitämisen vaikutukset on tutkittava - yhtäältä kaivostoiminnan vaikutukset ja toisaalta kivihiilen käytön vaikutukset.

2.1. Kaivostoiminnan vaikutukset

Kaikki teollinen toiminta vaikuttaa väistämättä ympäristöön. Niinpä yhteisön kivihiilen louhinta tapahtuu erittäin tiukkojen ympäristönormien alaisena, ja näin voidaan minimoida toiminnan vaikutukset veden ja ilmakehän laatuun sekä maaperään.

Lisäksi merkittäviä toimia on toteutettu ilmastonmuutokseen vaikuttavien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Näin CH4-päästöt, jotka vuonna 1990 olivat taulukossa esitettyjen arvojen mukaiset, olivat vähentyneet puoleen vuonna 2000, ja niiden pitäisi vähentyä vielä huomattavasti vuoteen 2010 mennessä [26].

[26] Ks. "Emissions of GHG from Energy Supply " tutkimuksessa "Assessment of Abatement Cost of Emission Reduction Options of Greenhouse Gases" ja "Final report of the WG2 on Energy Supply of the ECCP".

>TAULUKON PAIKKA>

Lisäksi unionin kivihiilen tuottajat ovat tehneet vapaaehtoisia sopimuksia kaivoksissa kerätyn metaanin hyödyntämiseksi. Association of the UK Coal Mine Methane Operators -järjestö (ACMM), joka perustettiin vuonna 1999, on ilmoittanut ottaneensa talteen suljetuista kaivoksista 440 000 tonnia CO2-ekvivalenttia ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Yhdistyksen mukaan talteenottopotentiaalia olisi aina 53 miljoonaan vuosittaiseen CO2-ekvivalenttitonniin saakka.

Lopuksi on huomautettava, että yhteisön kivihiiliteollisuus toimii turvatoimiesimerkkinä sekä maanalaisen louhinnan että maanpäällisissä laitoksissa työskentelevien työntekijöiden osalta.

2.2. Kivihiilen käytön vaikutukset

Lämpövoimalat ovat ryhtyneet huomattaviin toimiin vähentääkseen hiilidioksidipäästöjä panemalla täytäntöön sellaisia tekniikoita, jotka mahdollistavat kivihiilen "puhtaan" käytön. Yhteisön alueella louhitusta kivihiilestä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt ovat näin vähentyneet vuoden 1990 500 miljoonasta tonnista 220 miljoonaan tonniin vuonna 2000.

Tulevina vuosina uusien teknologioiden hyödyntäminen puhtaan kivihiilen käytössä mahdollistaa hiilidioksidipäästöjen lisävähennykset. Uusien kivihiiltä käyttävien lämpövoimaloiden hiilidioksidipäästöt ovat 20-30 prosenttia alhaisemmat kuin vanhempien laitosten sähköntuotannon pysyessä samana.

SO2-päästöjen (rikkidioksidi) ja Nox-päästöjen (typen oksidit) osalta komissio on hyväksynyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kansallisista päästörajoista tietyille ilman epäpuhtauksille [27]. Kivihiiltä käyttävät lämpövoimalat ovat lisäksi tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun neuvoston direktiivin alaisia [28].

[27] KOM/99/125 lopullinen, EYVL C 56E, 29.02.2000, s. 34

[28] 15. joulukuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/66/EY, jolla muutetaan direktiivi 88/609/ETA, EYVL L 337, 24.12.1994, s. 83

On lisättävä, että yhteisön kaiken kivihiilitoiminnan lopettamisesta lyhyellä aikavälillä - väistämätön skenaario, jos tukia ei myönnettäisi 23. heinäkuuta 2002 jälkeen - olisi seurauksena, että yhteisön kivihiili korvattaisiin kolmansista maista tuotavalla kivihiilellä. Tämä korvaus vaatisi merkittäviä kuljetuksia purkusatamista lämpövoimaloiden sijaintipaikoille, usein maanteitse. Ehdotettu tukijärjestelmä merkitsisi sitä vastoin yhteisön kivihiilitoiminnan rakenneuudistusta ja asteittaista toiminnan vähentämistä.

3. Sosiaalinen ja alueellinen koheesio

Yhteisön kivihiilituotannon vähentäminen, kolmansista maista tuodun kivihiilen vaikutukset ja yhteisön kivihiilen korkeat tuotantokustannukset ovat pakosta johtaneet työvoiman huomattavaan vähentämiseen. Lähivuosien aikana tapahtuvat uudet tuotannon vähennykset tuovat väistämättä mukanaan lisää työvoiman vähennyksiä. Niinpä kun kivihiiliteollisuudessa oli vuonna 2000 vielä 89 000 työntekijää, voidaan arvioida eri jäsenvaltioissa toimeenpantujen rakenneuudistussuunnitelmien perusteella, että määrä putoaisi aina 60 000:een vuoteen 2005 mennessä.

EHTY:n perustamissopimuksen nojalla täytäntöönpannuissa erilaisissa tukijärjestelmissä on aina yritetty ottaa huomioon kivihiiliteollisuuden supistumiseen liittyvät alueelliset ja sosiaaliset ongelmat. Niiden avulla jäsenvaltioiden on ollut mahdollista toteuttaa työntekijöiden irtisanomis- ja uudelleensijoitusohjelmia, joihin liittyy myös rahoitustoimia. Myös EHTY:n toimintaan varatusta budjetista on rahoitettu työntekijöiden uudelleensopeuttamistoimien ja alueellisten työllisyyskoulutussuunnitelmien toteutusta. Lisäksi kivihiilialueet ovat saaneet Euroopan yhteisön rakennerahaston tukea.

Kivihiilitoiminnan vähentäminen on myös pakottanut rakenneuudistuksen vaikutuspiirissä olevia alueita kehittämään uusia toimintoja uusien työmahdollisuuksien luomiseksi nuorille, jotka eivät enää voi suunnitella ammattiuransa jatkamista kaivoksissa. Tässä yhteydessä on tehty useita ammattiliittojen ja kivihiilen tuottajien välisiä kansallisia sopimuksia, joissa määrätään kivihiilialueiden teollisista työllisyyskoulutusohjelmista.

Lopuksi on mainittava eräs tärkeä asia, joka on toteutettu EHTY:n perustamissopimuksen nojalla, nimittäin sosiaalisen dialogin kehittäminen osana EHTY:n neuvoa-antavan komitean toimintaa. On ryhdytty toimiin, jotta tämä dialogi voisi kehittyä mahdollisimman tehokkaasti EY:n perustamissopimuksen mukaisesti 23. heinäkuuta 2002 jälkeen.

Ehdotetussa tukijärjestelmässä otetaan huomioon toiminnan vähentämiseen liittyvät yhteiskunnalliset ja alueelliset jälkiseuraukset. Tuotantoyksiköt, jotka eivät voi saada kivihiiliresurssien turvaamistukea, voivat saada toiminnan vähentämistukea. Tämä tuki mahdollistaa sen, että kyseisissä tuotantoyksiköissä pannaan täytäntöön sulkemissuunnitelma, jossa vahvistetaan toiminnan ja henkilöstön porrastettu vähentäminen. Lisäksi jäsenvaltiot panevat täytäntöön sosiaalisia lisäohjelmia, jotka perustuvat elinkeinorakenteen monipuolistamiseen, minkä pitäisi sallia henkilöstön toimiva työllisyyskoulutus kivihiiliteollisuuden ulkopuolisilla aloilla. Näiden ohjelmien pitäisi mahdollistaa se, että kivihiiliteollisuusalueilla voidaan luoda uusia tulevaisuuden työpaikkoja.

4. Laajentuminen

Kaksi unionin jäsenehdokasvaltioista on hyvin tärkeitä kivihiilen tuottajia: Puola ja Tsekki, joista Puola tuotti 112 ja Tsekki 14 miljoonaa tonnia kivihiiltä vuonna 1999. Tämä teollisuudenala on tärkeässä asemassa jäsenyysneuvotteluissa. Lisäksi Eurooppa-sopimusten EHTY-pöytäkirjassa N:o 2 vahvistetaan erityisiä jäsenyyttä valmistelevia ehtoja jo tässä neuvottelujen vaiheessa. Niinpä rakenneuudistussuunnitelmat, jotka Puola ja Tsekki ovat panneet täytäntöön, noudattelevat jo yhteisön valtiontukiin sovellettavien (erityisesti päätöksessä N:o 3632/93/EHTY vahvistettujen) periaatteiden logiikkaa.

Näiden maiden kivihiiliesiintymien maantieteelliset olosuhteet ovat suhteellisen samanlaiset kuin yhteisön maiden. Kivihiilen louhinta tapahtuu pääasiassa hyvin syvällä (700 ja 1 000 metrin välillä). Sieltä saatu kivihiili on yleensä hyvänlaatuista. Kaivoskaasun huomattavan suuri esiintyminen tekee louhimisen kuitenkin suhteellisen vaikeaksi. Lisäksi maan korkea paine ei salli tuottavuuden huomattavaa parantamista, ei edes käyttämällä hyvin edistynyttä teknologiaa.

Myös muut KIE-maat tuottavat kivihiiltä, joskin hyvin rajoitetussa määrin. Näitä maita ovat erityisesti Bulgaria, Unkari ja Romania, jotka tuottavat kukin 2-3 miljoonaa tonnia kivihiiltä vuodessa.

4.1. Puola

Puola on pannut täytäntöön viisi rakenneuudistussuunnitelmaa vuodesta 1990 alkaen. Kivihiilialan viimeisimmän muutossuunnitelman (1998-2002), johon liittyi yksityistämismenettely, tuloksena on 115 000 työpaikan häviäminen ja tuotannon vähentäminen 37 miljoonalla tonnilla. Näistä toiminnan vähentämisistä huolimatta Puola vie edelleen paljon kivihiiltä.

>TAULUKON PAIKKA>

Puolan kivihiiliteollisuus on nykyisin elinkelpoista. Työvoimakustannusten ennakoitavissa oleva kasvu vaikuttaa kuitenkin merkittävästi tuotantokustannuksiin ja sen kautta alan elinkelpoisuuteen. Puolan viranomaiset ovat selkeästi ilmoittaneet olevansa valmiita ryhtymään tarpeellisiin rakenneuudistustoimiin, jotta kilpailukykyisyys voidaan säilyttää.

4.2. Tsekki

Vuoden 1993 ensimmäisen rakenneuudistusvaiheen jälkeen, jota seurasi merkittävä yksityistämisaalto, Tsekki toteuttaa nyt kivihiiliteollisuutensa rakenneuudistuksen toista vaihetta. Siihen liittyy rahoitustukia, jotka on kuitenkin rajoitettu tuotantoyksiköiden sulkemista varten.

>TAULUKON PAIKKA>

Louhinta on ryhmitetty kahden yrityksen käsiin: OKD (Ostravsko-Karvinske Doly), jota pitää hallussaan yksityinen pääoma 54,2 prosentin osuudella ja jonka osuus on 79 prosenttia Tsekin koko tuotannosta, ja CMS (Ceskomoravske doly), jota pitää hallussaan yksityinen pääoma 80 prosentin osuudella.

2001/0172 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS kivihiiliteollisuuden valtiontuesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 87 artiklan 3 kohdan e alakohdan ja 89 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [29],

[29] EYVL C , , s. .

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [30],

[30] EYVL C , , s. .

ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen mukaisesti perustetun neuvoa-antavan komitean lausunnon [31],

[31] EYVL C , , s. .

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [32],

[32] EYVL C , , s. .

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [33],

[33] EYVL C , , s. .

sekä katsoo seuraavaa:

(1) EHTY:n perustamissopimuksen sekä sen täytäntöönpanemiseksi vahvistettujen sääntöjen ja erityisesti jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä tehdyn päätöksen N:o 3632/93/EHTY [34] voimassaolo päättyy 23 päivänä heinäkuuta 2002.

[34] EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

(2) Euroopan yhteisöstä on tullut yhä riippuvaisempi sen alueen ulkopuolisista primaarienergian lähteistä. Komission 29 päivänä marraskuuta 2000 antaman Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevan vihreän kirjan [35] mukaan energianlähteiden monipuolistaminen sekä maantieteellisesti että tuotteiden osalta mahdollistaisi varmempien edellytysten luomisen energiansaannille. Tällaiseen strategiaan sisältyisi unionin omien primaarienergialähteiden ja erityisesti sähköntuotantoon käytettävien energialähteiden kehittäminen.

[35] KOM(2000) 769 lopullinen.

(3) Yhteisön kivihiilituotannon lopettaminen ei voisi olla vaikuttamatta Euroopan unionin energiansaannin varmuuteen. Kivihiilen maailmanmarkkinat ovat nykyisin vakaat ja kilpailulliset markkinat, joilla on runsaasti resursseja ja joilla tarjonta on geopoliittisesti erittäin monipuolista. Tilanteessa, jossa ollaan täysin riippuvaisia kolmansista maista tuotavasta kivihiilestä, tietyt nykyiselle energiatilanteelle ominaiset tekijät voivat kuitenkin lisätä riskejä ja epävarmuustekijöitä, joita liittyy Euroopan unionin energiansaannin varmuuteen pitkällä aikavälillä. Näitä tekijöitä ovat erityisesti kiinteiden polttoaineiden edelleen tärkeä asema energialähteinä, öljytuotteiden ja maakaasun hinnan viimeaikainen kehitys, näiden kahden energiavaran vähittäinen ehtyminen sekä uusiutuvien energialähteiden toistaiseksi marginaalinen osuus energiansaannista. Lisäksi useat jäsenvaltiot ovat päättäneet ydinvoimalaitosten asteittaisesta sulkemisesta tai investointien jäädyttämisestä kyseisellä sektorilla, jonka osuus sähköntuotannosta on merkittävä.

(4) Nykyisen energiatilanteen valossa näyttääkin olevan tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla turvataan tietty yhteisön kivihiilentuotantokapasiteetti sellaisten mahdollisten epävarmuustekijöiden varalta, jotka voisivat vaikuttaa energiamarkkinoihin pitkällä aikavälillä. Tätä varten olisi tuotettava vähimmäismäärä kivihiiltä infrastruktuurin pitämiseksi toimintakunnossa sekä kaivostyöntekijöiden kantaryhmän ammattipätevyyden ja teknologisen asiantuntemuksen ylläpitämiseksi. Kuten Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa mainitaan, tällaisten toimenpiteiden avulla voidaan varmistaa energiavarojen jatkuva saatavuus.

(5) Jäsenvaltioissa louhittu kivihiili ei voi geologisten rajoitusten ja sen hyödyntämiseen liittyvien kustannusten vuoksi kilpailla kolmansista maista tuotavan kivihiilen kanssa. Kivihiilikaivosten sulkeminen voisi kuitenkin tehdä näiden energiavarojen myöhemmän hyödyntämisen teknisesti hyvin vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi. Euroopan unionin energiansaannin varmuuden lisääminen pitkällä aikavälillä, mikä perustuu ennalta varautumisen yleiseen periaatteeseen, on näin ollen peruste sille, että pidetään yllä valtiontuella tuettavaa kivihiilituotannon vähimmäiskapasiteettia. Tämä takaa sen, että infrastruktuuri pysyy toimintakuntossa ja että yhteisön kivihiiltä on näin ollen mahdollista edelleen saada.

(6) Kivihiilen vähimmäistuotantokapasiteetti edistää yhdessä muiden toimenpiteiden ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävien toimenpiteiden kanssa sitä, että voidaan luoda julkista tukea eri muodossa saavien kotimaisten primaarienergia lähteiden kanta, jonka avulla voidaan merkittävästi lisätä Euroopan unionin energiansaannin varmuutta. Lisäksi kotimaisten primaarienergialähteiden kannan luominen edistää ympäristötavoitteita osana kestävää kehitystä.

(7) Tässä asetuksessa tarkoitettu kotimaisten primaarienergialähteiden kanta ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen valita energiansaantilähteensä. Tuki myönnetään ja sen suuruus määräytyy kuhunkin energialähdeluokkaan sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja kunkin energialähdeluokan omien ansioiden mukaan.

(8) Kivihiilituotannon vähimmäismäärän tukeminen edistää myös sitä, että kivihiilen louhintaan ja puhtaaseen polttoon käytettävä eurooppalainen teknologia säilyttää keskeisen asemansa ja että sitä voidaan siirtää merkittäville kivihiilentuotantoalueille Euroopan unionin ulkopuolelle. Tällaisen politiikan avulla voidaan tuntuvasti vähentää epäpuhtauksien ja kasvihuonekaasujen päästöjä maailmanlaajuisesti.

(9) Tuettava kivihiilituotanto on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettava siihen, mikä on tiukasti katsoen välttämätöntä, jotta energiansaannin varmuuden lisäämiseen tähtäävää tavoitetta voidaan edistää tehokkaasti. Jäsenvaltioiden myöntämä tuki rajoitetaan näin ollen sellaiseen kivihiilituotantoon, joka on osa kivihiilivarojen saatavuuden ylläpitämiseen tähtäävää resurssien turvaamissuunnitelmaa.

(10) Vain sellaiset tuotantoyksiköt, jotka ovat menneisyydessä merkittävästi pystyneet parantamaan taloudellista elinkelpoisuuttaan, voivat jatkaa toimintaansa. Valtiontuki, jolla edistetään kivihiilivarojen saatavuuden ylläpitoa energiansaannin varmuuden turvaamiseksi, olisikin varattava tällaisille yksiköille. Panemalla nämä periaatteet täytäntöön voidaan edistää kivihiiliteollisuuden valtiontuen vähentämistä.

(11) Kivihiiliteollisuuden rakennemuutoksella on merkittäviä toiminnan supistamiseen liittyviä sosiaalisia ja alueellisia vaikutuksia. Tuotantoyksiköille, joille ei voida myöntää tukea energiansaannin varmuuden tavoittelemiseksi, olisikin myönnettävä väliaikaisesti tukea niiden sulkemisesta aiheutuvien sosiaalisten ja alueellisten seurausten lieventämiseksi. Tämän tuen ansiosta jäsenvaltiot voivat erityisesti toteuttaa riittäviä toimenpiteitä, joiden päämääränä on rakennemuutoksen vaikutuspiirissä olevien alueiden sosiaalinen ja taloudellinen uudelleensopeuttaminen.

(12) Lisäksi yrityksille voidaan myöntää tukea sellaisten kustannusten kattamiseksi, jotka tavanomaisten kirjanpitokäytäntöjen mukaisesti eivät vaikuta tuotantokustannuksiin. Tämä tuki on tarkoitettu kattamaan poikkeukselliset kustannukset, jotka ovat aikaisemmasta toiminnasta periytyviä velvoitteita.

(13) Kivihiiliteollisuuden tuen vähentämisen ansiosta jäsenvaltiot voivat budjettiensa rajoissa jakaa energia-alan tuet uudelleen noudattaen periaatetta, jonka mukaan tavanomaisesti perinteisille energiamuodoille ja erityisesti kivihiilisektorille myönnetty tuki siirretään asteittain uusiutuvien energialähteiden tukemiseen. Uusiutuvia energialähteitä koskeva tuki myönnetään niiden sääntöjen ja perusteiden mukaisesti, jotka vahvistetaan ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa [36].

[36] EYVL L 37, 3.2.2001, s. 3.

(14) Tehtävänsä toteuttamiseksi yhteisön on varmistettava normaalien kilpailuolosuhteiden syntyminen, säilyminen ja noudattaminen. Erityisesti sähkömarkkinoiden osalta kivihiiliteollisuuden tuki ei saa olla luonteeltaan sellaista, että se vaikuttaa sähköntuottajien mahdollisuuksiin valita primaarienergian saantilähteensä. Kivihiilen hinnasta ja määristä onkin sovittava vapaasti sopimuspuolten välillä maailmanmarkkinoilla vallitsevin edellytyksin.

(15) Komission hyväksymisvaltuutta on käytettävä hallitusten suunnittelemia toimenpiteitä koskevien tarkkojen ja täydellisten tietojen perusteella. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle säännöllisesti koosteena kaikki tiedot toimenpiteistä, joita ne ehdottavat toteuttavansa suoraan tai epäsuorasti kivihiiliteollisuuden hyväksi, ja ilmoitettava suunniteltujen toimenpiteiden perusteet ja soveltamisala sekä niiden yhteys komissiolle toimitettuun kivihiiliresurssien turvaamissuunnitelmaan ja tarvittaessa toiminnan vähentämissuunnitelmaan.

(16) Kivihiiliteollisuudelle voidaan myöntää myös muuntyyppistä kuin tässä asetuksessa säädettyä tukea ja erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen, ympäristönsuojeluun sekä koulutukseen tarkoitettua tukea, jos kyseinen tuki on sopusoinnussa tämän asetuksen kanssa. Tuet myönnetään komission näitä tukityyppejä varten vahvistamin ehdoin ja perustein.

(17) Tämän asetuksen säännösten täytäntöönpano heti EHTY:n perustamissopimuksen ja päätöksen N:o 3632/93/EHTY voimassaolon päättymisen jälkeen saattaisi tuottaa vaikeuksia yrityksille sen vuoksi, että saman kalenterivuoden aikana sovelletaan kahta tukijärjestelmää. Tämän vuoksi olisi säädettävä 31 päivään joulukuuta 2002 ulottuvasta siirtymäkaudesta.

(18) Ehdotetussa valtiontukijärjestelmässä otetaan huomioon hyvin erilaisia tekijöitä, jotka luonnehtivat nykyistä kivihiiliteollisuutta ja yhteisön koko energiamarkkinoita. Järjestelmän voimassaoloaikana on tarpeen arvioida uudelleen raportin muodossa nämä tekijät, jotka voivat muuttua enemmän tai vähemmän ja osin ennakoimattomasti, sekä erityisesti se, miten yhteisön kivihiilituotanto tosiasiallisesti lisää Euroopan unionin energiansaannin varmuutta kestävän kehityksen mukaisesti. Raportin pohjalta komissio laatii neuvostolle ehdotukset, joissa otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyn järjestelmän kehitys ja pitkän aikavälin näkymät sekä erityisesti kivihiiliteollisuuden rakennemuutokseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 luku

Yleiset säännökset sekä määritelmät

1 artikla

Tavoite

Tässä asetuksessa vahvistetaan kivihiiliteollisuudelle myönnettävää valtiontukea koskevat säännöt, joiden tavoitteena on edistää sitä, että jäsenvaltiot luovat kotimaisten primaarienergialähteiden kannan energiansaannin varmuuden lisäämiseksi. Tässä asetuksessa vahvistetuissa säännöissä otetaan huomioon kivihiiliteollisuuden rakennemuutokseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a) 'kivihiilellä' Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission kansainvälisen hiililuokitusjärjestelmän [37] luokkiin "A" ja "B" kuuluvaa korkean, keskitason ja alhaisen laatuluokan kivihiiltä,

[37] International Codification System for Medium and High Rank Coals (1988); International Classification of In-Seam Coals (1998) ja International Codification System for Low-Rank Coals Utilisation (1999).

b) 'kotimaisten primaarienergialähteiden kannalla' jäsenvaltion energialähteiden strategista varantoa, joka edistää energiansaannin varmuuteen tähtäävää tavoitetta kestävän kehityksen mukaisesti,

c) 'tuotantokustannuksilla' tavanomaiseen tuotantoon liittyviä kustannuksia, jotka lasketaan kivihiilialan järjestöjen komissiolle toimittamien neljännesvuosittaisten kustannusselvitysten perusteella. Tuotantokustannukset kattavat louhintatoiminnan lisäksi kivihiilen käsittelyn ja erityisesti pesun, kokoluokittelun ja lajittelun. Lisäksi komissio ottaa tuotantokustannusten laskennassa huomioon tavanomaiset poistot sekä lainapääoman tosiasialliset korkomenot,

d) 'tavanomaisen tuotannon tappiolla' positiivista eroa kivihiilen tuotantokustannusten ja sopimuspuolten vapaasti maailmanmarkkinoilla vallitsevin edellytyksin sopiman toimitusmyyntihinnan välillä,

e) 'tuettavalla kivihiilituotannolla' hiiliekvivalenttitonneina ilmaistua kivihiilen määrää, jonka tuotantoon liittyvä tappio katetaan tuella.

3 artikla

Tuki

1. Kivihiiliteollisuudelle myönnettävää tukea ei voida pitää yhteensopivana yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kanssa, ellei se täytä 2 luvun säännösten vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen, ympäristöön sekä koulutukseen liittyvien valtiontukijärjestelmien soveltamista.

2. Tuki kattaa yksinomaan sähköntuotantoon, lämmön ja sähkön yhteistuotantoon, koksintuotantoon sekä terästeollisuuden masuunien polttoaineeksi tarkoitettuun kivihiileen liittyvät kustannukset siltä osin kuin kivihiili käytetään yhteisössä.

2 luku

Tukityypit

4 artikla

Resurssien turvaamistuki

1. Yhteismarkkinoille sopivana voidaan pitää tukea tuotantoyksiköille, joiden toiminta on osa kivihiiliresurssien turvaamissuunnitelmaa, joka sisältää toimenpiteet kivihiilivarojen saatavuuden ylläpitämiseksi.

2. Resurssien turvaamistuki on tarkoitettu tavanomaisen tuotannon tappioiden kattamiseen. Sitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana vain siinä tapauksessa, että se se täyttää seuraavat ehdot:

a) Hiiliekvivalenttitonnia kohti ilmoitettu tuki ei saa minkään tuotantoyksikön osalta ylittää tuotantokustannusten ja tuotantovuodelle ennakoitujen tulojen välistä eroa. Tosiasiallisesti suoritettua tukea tarkistetaan vuosittain tosiallisten kustannusten ja tulojen perusteella viimeistään sitä tuotantovuotta seuraavan tuotantovuoden lopussa, jolle tuki myönnettiin.

b) Tuen määrä hiiliekvivalenttitonnia kohti ei saa johtaa siihen, että yhteisön kivihiilen toimitushinnat ovat alemmat kuin kolmansista maista tulevan samanlaatuisen kivihiilen hinnat.

c) Tuki ei saa johtaa minkäänlaiseen kilpailun vääristymiseen kivihiilen ostajien ja käyttäjien välillä yhteisössä.

5 artikla

Toiminnan vähentämistuki

Sellaisten tuotantoyksikköjen tavanomaisen tuotannon tappion kattamiseen tarkoitettua tukea, joiden toiminta ei ole osa kivihiiliresurssien turvaamissuunnitelmaa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos se on 4 artiklan 2 kohdan säännösten mukaista ja jos kyseiset tuotantoyksiköt ovat osa sulkemissuunnitelmaa, joka toteutetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007.

6 artikla

Tuen vähentäminen

1. Edellä olevan 4 artiklan mukaista kivihiiliteollisuuden tukea on vähennettävä jatkuvasti ja merkittävästi.

2. Edellä olevan 5 artiklan mukaista toiminnan vähentämistukea on vähennettävä jatkuvasti ja merkittävästi. Toiminnan vähentämistukea ei saa myöntää 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeiselle ajalle.

.

7 artikla

Poikkeuksellisten kustannusten tuki

1. Kivihiilituotantoon liittyvää toimintaa harjoittaville tai harjoittaneille yrityksille myönnettävää tukea, jonka tarkoituksena on kattaa kivihiiliteollisuuden järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta aiheutuvat tai aiheutuneet ja tavanomaiseen tuotantoon liittymättömät kustannukset (aikaisemmasta toiminnasta periytyvät velvoitteet), voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos sen määrä ei ylitä mainittuja kustannuksia. Tällä tuella voidaan kattaa:

a) ainoastaan rakenneuudistuksia toteuttaneille tai toteuttaville yrityksille aiheutuneet kustannukset,

b) useammalle yritykselle lankeavat kustannukset.

2. Kivihiiliteollisuuden järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta aiheutuvien kustannusten luokat määritetään liitteessä.

8 artikla

Yhteiset säännökset

1. Tämän asetuksen minkä tahansa säännöksen nojalla myönnetyn tuen hyväksyttävä määrä lasketaan ottaen huomioon samaan tarkoitukseen joistain muista kansallisista varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki.

2. Yritysten on merkittävä saamansa tuki tuloslaskelmaan liikevaihdosta erillisenä tulona. Jos tämän asetuksen nojalla myönnettävää tukea saava yritys harjoittaa kivihiilialan toiminnan lisäksi myös muuta taloudellista toimintaa, myönnetyistä varoista on pidettävä kirjaa erikseen ja niitä on hallinnoitava siten, ettei niitä ole mahdollista siirtää kyseiseen toiseen toimintaan.

3 luku

Ilmoittamis-, tarkastelu- ja hyväksyntämenettelyt

9 artikla

Ilmoittaminen

1. Tässä asetuksessa tarkoitettuun tukeen sovelletaan perustamissopimuksen 88 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) 659/1999 [38] lisäksi 2-9 kohdassa vahvistettuja erityisiä sääntöjä.

[38] EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tiedot, joiden avulla voidaan perustella sen tuotantokapasiteetin arvioitu määrä, jonka saatavuutta pidetään yllä osana kivihiiliresurssien turvaamissuunnitelmaa, sekä tämän saatavuuden takaamiseksi tarvittava vähimmäistuotanto, kun otetaan huomioon, että tavoitteena on luoda kotimaisten primaarienergialähteiden kanta energiansaannin varmuuden takaamiseksi. Niiden tuotantoyksiköiden yksilöimiseksi, joista tämä tuotantokapasiteetti muodostuu, jäsenvaltioiden on otettava huomioon muun muassa kyseisten tuotantoyksiköiden taloudelliset näkymät ja erityisesti tuotantokustannusten taso ja kehitys.

3. Edellä 4 artiklassa tarkoitetun tuen myöntämistä suunnittelevien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle etukäteen resurssien turvaamissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteet kivihiilivarojen saatavuuden ylläpitämiseksi. Kyseisen suunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a) puolueettomat valintaperusteet, jotka tuotantoyksiköiden on täytettävä, jotta ne voitaisiin sisällyttää jäsenvaltion kivihiiliresurssien turvaamissuunnitelmaan,

b) edellä mainitut valintaperusteet täyttävien tuotantoyksiköiden yksilöinti,

c) kunkin tuotantoyksikön tosiasialliset tai arvioidut tuotantokustannukset tuotantovuotta kohti,

d) sen tuotantokapasiteetin arvioitu määrä, jonka saatavuutta pidetään yllä,

e) resurssien turvaamistuen arvioitu määrä tuotantovuotta kohti,

f) kotimaisen kivihiilen ja uusiutuvien energialähteiden osuudet kotimaisten primaarienergialähteiden kannassa ja niiden ennakoitu kehitys.

4. Edellä 5 artiklassa tarkoitetun toiminnan vähentämiseen käytettävän tuen myöntämistä suunnittelevien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle etukäteen kyseisten tuotantoyksiköiden sulkemissuunnitelma. Kyseisen suunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a) tuotantoyksiköiden yksilöinti,

b) kunkin tuotantoyksikön tosiasialliset tai arvioidut tuotantokustannukset tuotantovuotta kohti,

c) toiminnan vähentämistuen arvioitu määrä tuotantovuotta kohti.

5. Ilmoittaessaan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja suunnitelmia jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat tiedot. Niiden on erityisesti ilmoitettava päästöjen vähennykset, jotka ovat seurausta puhtaan hiilenpolttoteknologian käyttöön tähtäävistä toimista.

6. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mahdollisista muutoksista, jotka se on tehnyt 3 kohdan mukaisesti komissiolle toimittamaansa alkuperäiseen suunnitelmaan ja/tai 4 kohdan mukaisesti toimittamaansa alkuperäiseen suunnitelmaan.

7. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista taloudellisista toimenpiteistä, jotka ne aikovat toteuttaa kivihiiliteollisuuden hyväksi tuotantovuoden aikana, ja täsmennettävä niiden laatu viitaten 4, 5 ja 7 artiklassa mainittuihin tukityyppeihin. Niiden on toimitettava komissiolle kaikki ennakoitujen tuotantokustannusten laskentaan liittyvät tiedot ja ilmoitettava niiden yhteys 3 ja/tai 4 kohdan mukaisesti komissiolle ilmoitettuihin suunnitelmiin.

8. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tuotantovuoden aikana tosiasiallisesti suoritetun tuen määrä ja sen laskentaan liittyvät täydelliset tiedot viimeistään kuusi kuukautta kyseisen tuotantovuoden päättymisen jälkeen. Lisäksi niiden on ennen seuraavan tuotantovuoden loppua ilmoitettava alunperin suoritettuihin määriin tehdyt mahdolliset tarkistukset.

9. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 4, 5 ja 7 artiklassa tarkoitetun tuen ilmoittamisen ja tosiasiallisesti suoritetun tuen laskennan yhteydessä kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla voidaan todentaa näissä säännöksissä vahvistettujen ehtojen ja perusteiden täyttyminen.

10 artikla

Tarkastelu ja hyväksyntä

1. Komissio tutkii 9 artiklan mukaisesti ilmoitetun suunnitelman tai ilmoitetut suunnitelmat. Komissio tekee asetuksessa (EY) N:o 659/1999 vahvistettujen menettelysääntöjen mukaisesti päätöksen toimenpiteiden yhteensopivuudesta 4 ja 5 artiklassa vahvistettujen perusteiden kanssa sekä niiden soveltuvuudesta tämän asetuksen tavoitteisiin.

2. Komissio tutkii 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti ilmoitetut toimenpiteet 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimitettujen suunnitelmien perusteella. Se tekee päätöksen asetuksen (EY) N:o 659/1999 vaatimusten mukaisesti.

4 luku

Siirtymä- ja loppusäännökset

11 artikla

Komission raportit

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 kertomuksen, jossa se käsittelee erityisesti asetuksen täytäntöönpanossa sen voimaantulon jälkeen saatuja kokemuksia ja kohdattuja ongelmia.

2. Komissio luo katsauksen eri kotimaisten primaarinergialähteiden keskinäiseen osuuteen kussakin jäsenvaltiossa. Se arvioi kotimaisten primarienergialähteiden kannan toimivuuden ja erityisesti sen, miten kotimainen kivihiilituotanto tosiasiallisesti edistää Euroopan yhteisön energiansaannin varmuutta pitkällä aikavälillä osana kestävän kehityksen strategiaa.

3. Näiden tietojen avulla voidaan uusiutuvien energialähteiden käytön kehityksen perusteella määrittää, mikä osuus kivihiilellä on oltava kotimaisten primaarienergialähteiden kannassa.

12 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Se luo yhteiset puitteet niiden tietojen toimittamiselle, joiden avulla se voi arvioida tuen myöntämiselle asetettujen ehtojen ja perusteiden täyttymisen.

13 artikla

Uudelleentarkastelutoimenpiteet

1. Edellä olevan 11 artiklan mukaisesti laaditun kertomuksen perusteella komissio antaa neuvostolle ehdotukset tämän asetuksen muuttamiseksi sen osalta, miten sitä sovelletaan tukeen, joka kattaa 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavan ajanjakson. Noudattaen 6 artiklassa vahvistettuja periaatteita, joiden mukaan kivihiiliteollisuuden tukea on jatkuvasti ja merkittävästi vähennettävä, muutosehdotuksissa määritellään erityisesti peruste tai perusteet, joiden mukaisesti voidaan laskea tukimäärät, jotka voidaan myöntää mainitun ajanjakson tavanomaisen tuotannon tappioiden kattamiseen.

2. Komissio arvioi 1 kohdan mukaisesti laadittujen ehdotusten vaikutukset sen kivihiilituotannon laajuudessa, jota todennäköisesti tuetaan. Se antaa asianmukaiset ehdotukset ja esittää niissä tarvittaessa toimenpiteitä, jotka olisivat tarpeen, jos on harkittava tuotannon vähentämistä edelleen. Se ottaa tällöin huomioon näiden toimenpiteiden sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset.

14 artikla

Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä heinäkuuta 2002.

2. Tukeen, jolla katetaan heinäkuun 24 päivän 2002 ja joulukuun 31 päivän 2002 väliseen ajanjaksoon liittyvät kustannukset, sovelletaan kuitenkin päätöksen N:o 3632/93/EHTY sääntöjä ja periaatteita.

3. Tätä asetusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

Määrittely 7 artiklassa tarkoitetuille kustannuksille

1. Ainoastaan rakenneuudistukset ja järkeistämisen toteuttaville tai toteuttaneille yrityksille aiheutuvat kustannukset

Yksinomaan:

a) ennen lakisääteistä eläkeikää eläkkeelle siirrettyjen työntekijöiden sosiaaliturvamaksuista aiheutuneet kustannukset,

b) muut rakenneuudistusten ja järkeistämisen myötä työttömiksi jääneille työntekijöille maksetut poikkeukselliset kustannukset,

c) muut kuin lakisääteiset eläkkeet ja korvaukset rakenneuudistusten ja järkeistämisen myötä työttömiksi jääneille työntekijöille sekä niihin jo ennen rakenneuudistuksia oikeutetuille työntekijöille,

d) yritysten kustannukset, jotka liittyvät työntekijöiden sopeuttamiseen uuden työpaikan löytämisen helpottamiseksi kivihiiliteollisuuden ulkopuolelta, ja erityisesti koulutuskustannukset,

e) ilmaiset kivihiilitoimitukset rakenneuudistusten ja järkeistämisen myötä työttömiksi jääneille työntekijöille sekä niihin jo ennen rakenneuudistuksia oikeutetuille työntekijöille,

f) vero-, laki- ja hallinnollisista säännöksistä ja määräyksistä aiheutuvat jäännöskustannukset,

g) tuotantoyksiköiden sulkemisesta aiheutuneet ylimääräiset maanalaiset turvatoimet,

h) kaivostyön vauriot, jos ne johtuvat tuotantoyksiköistä, joihin kohdistuu sulkemistoimenpiteitä rakenneuudistuksen vuoksi,

i) vedenjakelusta ja jätevesihuollosta vastaaville elimille maksetuista maksuista koituneet jäännöskustannukset,

j) muut vedenjakelusta ja jätevesihuollosta koituneet jäännöskustannukset,

k) jäännöskustannukset, jotka kattavat entisten kaivostyöntekijöiden sairausvakuutusjärjestelyt,

l) poikkeuksellinen sisäinen arvonalennus, jos se johtuu tuotantoyksiköiden sulkemisesta (ottamatta huomioon 1 päivän tammikuuta 1986 jälkeen suoritettuja inflaatioasteen ylittäviä revalvaatioita).

2. Useammalle yritykselle lankeavat kustannukset

a) rakenneuudistuksia seuranneesta maksajien vähenemisestä johtuva muiden kuin lakisääteisten sosiaaliturvamaksujen suureneminen,

b) rakenneuudistuksista johtuvat vedenjakelu- ja jätevesihuoltokustannukset,

c) vedenjakelu- ja jätevesihuollosta vastuussa olevien elinten osuusmaksujen suureneminen, jos tämä suureneminen on seurausta rakenneuudistuksista johtuvasta veronalaisen hiilituotannon supistumisesta.