52001IE1490

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Talouskasvu, verotus ja EU:n eläkejärjestelmien kestävyys"

(2002/C 48/22)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti täysistunnossaan 29. maaliskuuta 2001 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta "Talouskasvu, verotus ja EU:n eläkejärjestelmien kestävyys".

Työjärjestyksensä 11 artiklan 4 kohdan ja 19 artiklan 1 kohdan nojalla komitea perusti alakomitean laatimaan lausuntoa.

Alakomitea "talouskasvu, verotus ja EU:n eläkejärjestelmien kestävyys" antoi lausuntonsa 19. lokakuuta 2001. Esittelijä oli Harry Byrne ja apulaisesittelijä Jan van Dijk.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. marraskuuta pitämässään 386. täysistunnossa (marraskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 90 ääntä puolesta, 2 vastaan ja 3 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Riittävien eläkkeiden tarjoaminen eläkeläisille on keskeinen osa eurooppalaisen sosiaaliturvan yleisrakennetta, ja sillä annetaan eläkeläisille tietyt tulotakuut.

1.2. Komission viime vuosina tekemissä tutkimuksissa ja muissa selvityksissä on kiinnitetty huomiota EU:n väestörakenteen muuttumiseen ja sen mahdollisesti aiheuttamaan uhkaan eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyydelle. Komissio on todennut mm. seuraavaa: "Eläkejärjestelmän osa-alueet muodostavat kokonaisuuden, jonka ansiosta Euroopan vanhusväestö nauttii ennen näkemättömästä hyvinvoinnista ja taloudellisesta itsenäisyydestä. Näköpiirissä oleva väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ovat vakava haaste tälle historialliselle saavutukselle. Väestön ikääntymisen mittasuhteet ovat niin huomattavat, että asianmukaisten uudistusten puutteessa se saattaa uhata eurooppalaista yhteiskuntamallia sekä Euroopan unionin taloudellista kasvua ja vakautta."(1).

1.3. Demografisten seikkojen lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös eläkejärjestelmien mukauttamiseen yhteiskunnan ja kansalaisten muuttuviin tarpeisiin.

1.4. TSK pitää eläkejärjestelmien yleistä kestävyyttä keskeisenä asiana, ja siksi se on päättänyt laatia oma-aloitteisen lausunnon tarkastellakseen tätä kysymystä sekä talouskasvun ja verotuksen merkitystä ratkaisun löytämiselle.

1.5. Komitea antaa tunnustusta komissiolle, joka on tehnyt viime vuosina paljon työtä kiinnittääkseen huomiota tähän tärkeään kysymykseen. Komission tuorein tiedonanto "Turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevien kansallisten strategioiden tukeminen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla"(2) perustuu talouspoliittisen komitean ja sosiaalista suojelua käsittelevän komitean työhön.

1.5.1. Tiedonannossa ehdotetaan avoimen koordinointimenetelmän käyttöä. Sillä asetetaan jäsenvaltioille yhteisiä tavoitteita ja yhteisesti sovittuja indikaattoreita läheisyysperiaatetta rikkomatta. Tavoitteet on jaettu karkeasti seuraaviin kolmeen ryhmään:

- eläkkeiden riittävyys

- julkisten ja yksityisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys ja

- eläkejärjestelmien uudenaikaistaminen vastaamaan yhteiskunnan ja yksilöiden muuttuviin tarpeisiin.

1.5.2. Vaikka tämän lausunnon laatiminen aloitettiin ennen komission tiedonannon(3) julkaisemista, komitea katsoo, että lausunnossa käsitellään tiedonannossa esiin tuotuja eläkekysymyksiä riittävän yksityiskohtaisesti, jotta komitea voi puoltaa tiedonannon tavoitteita ottaen kuitenkin myös huomioon seuraavassa kappaleessa mainitussa komitean lausunnossa esitettävät huomiot.

1.5.3. Komitea laatii parhaillaan tiedonannosta lausuntoa, jossa keskitytään erityisesti eräisiin asiaan liittyvien politiikkojen johdonmukaisuuskysymyksiin ja alalla tehtävän yhteistyön kehitysongelmiin. Siten nämä kaksi lausuntoa täydentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä komitean panoksen käynnissä olevaan keskusteluun.

2. Väestökehitys

2.1. Demografiset tutkimukset osoittavat selvästi, että ikääntyneiden ihmisten määrä tulee nousemaan jyrkästi suhteessa työikäisen väestön määrään. Heinäkuun 3. päivänä 2001 julkaistussa tiedonannossa komissio toteaa: "Vanhusten huoltosuhde kasvaa nopeasti seuraavan vuosikymmenen aikana, ja se kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2050 mennessä."(4) (Ks. taulukko 1).

Taulukko 1: Vanhusten huoltosuhteita EU:n jäsenvaltioissa koskeva perusennuste (65-vuotiaiden ja sitä vanhempien sekä 20-64-vuotiaiden lukumäärän suhde)

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Tämä johtuu ensinnäkin EU:n kansalaisten terveydenhuollon ja elinolojen kohentumisesta, mikä lisää keskimääräistä elinajanodotetta. Komissio huomauttaakin, että kaikilla aiemmilla ennusteilla on ollut taipumus aliarvioida keskimääräisen elinajanodotteen kasvua, joten nykyiset ennusteet todennäköisemmin ylittyvät kuin alittuvat.

2.3. Toinen syy on syntyvyyden huomattava väheneminen. Eräissä jäsenvaltioissa syntyvyys alittaa nykyisin uusiutumistason.

2.4. Eläkkeiden rahoituksesta käytävässä keskustelussa useat henkilöt ja tahot ovat huomauttaneet, että maahanmuutolla voi olla asiaan myönteinen vaikutus. Toiset taas kiistävät tämän. Komissio esimerkiksi katsoo, että maahanmuuton todennäköisestä lisääntymisestä huolimatta huoltosuhde ei parane.

TSK viittaa tässä yhteydessä aiempaan lausuntoonsa maahanmuuttopolitiikasta. Jos tavoitteena on aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, on tarpeen kehittää tehokas yhteiskunnallisen integroimisen politiikka, jonka avulla sekä EU että maahanmuuttajat voivat hyödyntää tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla.

2.5. Yleistilanne on siis se, että vanhusten huoltosuhde kasvaa huomattavasti seuraavien 30-40 vuoden aikana. Tämä vaikuttaa eläkejärjestelmien rahoitukseen.

2.6. Komissio esittää joitain lukuja osoittaakseen ongelman mahdolliset mittasuhteet. Ilman uudistuksia valtiollisten eläkejärjestelmien kustannukset saattavat ylittää 15 prosenttia BKT:stä vuonna 2030. Näin korkeaa tasoa on mahdoton pitää yllä nykyisen julkisen talouden kestävyyden tavoitteen puitteissa (ks. taulukko 2). Nykyisin eläkkeisiin kuluu EU:ssa keskimäärin 12 prosenttia BKT:stä. On kuitenkin huomattava, että nämä keskiarvot kätkevät taakseen huomattavia jäsenvaltioiden välisiä eroja. Komitea pitää erityisen merkittävänä sitä, kuinka nopeasti osuus voi kasvaa alkuvuosina yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Taulukko 2: Julkisista varoista maksettavia eläkkeitä koskevat arviot - Nykyiseen politiikkaan perustuvat olettamukset((Lukuun ottamatta kuitenkaan Espanjaa, joka on käyttänyt työttömyysasteensa voimakkaampaa laskua (4 prosenttia pitkällä aikavälillä), Portugalia, joka on käyttänyt 3 prosentin tuottavuuskehitystä ja Tanskaa, joka on käyttänyt 1,5 prosentin tuottavuuskehitystä.))

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Talouspoliittinen komitea

2.7. Komitea katsoo, että nämä ennusteet, jotka perustuvat eläkevakuutusmaksujen maksajien ja edunsaajien määrien välisen epäsuhdan kasvuun, edellyttävät toimia, jotta varmistetaan sekä jakojärjestelmällä rahoitettujen että rahastopohjaisten järjestelmien kestävyys.

2.8. Sosiaalisen suojelun komitea onkin katsonut, että kestävien eläkkeiden saavuttaminen edellyttää kolminaisen haasteen voittamista:

- On varmistettava eläkejärjestelmien kyky saavuttaa sosiaaliset päämääränsä, niin että taataan turvatut ja riittävät tulot eläkkeelle jääneille ja heistä riippuvaisille ja varmistetaan yhdessä terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon järjestelmien kanssa kunnolliset elinolot ikääntyneille.

- On huolehdittava eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyydestä, niin että ikääntymisen vaikutus julkiseen talouteen ei tulevaisuudessa vaaranna talousarvion vakautta tai aiheuta varojen epäoikeudenmukaista jakaantumista sukupolvien kesken.

- On lisättävä eläkejärjestelmien kykyä vastata yhteiskunnan ja yksilöiden muuttuviin tarpeisiin ja edistettävä samalla joustavuutta työmarkkinoilla sekä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia työllisyyden ja sosiaalisen suojelun yhteydessä; lisäksi on mukautettava eläkejärjestelmät vastaamaan paremmin yksilöllisiä tarpeita.

2.8.1. Komitea katsoo, että yhtäläisten mahdollisuuksien ja yksilöllisiin tarpeisiin mukauttamisen yhteydessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota epätyypillisissä työsuhteissa oleviin työntekijöihin.

2.9. Rahoitusvaikutuksista TSK on samaa mieltä sosiaalisen suojelun komitean kanssa sikäli, että eläkkeiden ja terveydenhuoltojärjestelmien kustannusten välistä vastaavuussuhdetta ei tule unohtaa. Ikääntyneiden suuri osuus koko väestöstä lisää paitsi eläke- myös terveydenhoitokustannuksia, ja tähän sisältyvät sekä fyysisten sairauksien että vanhuuden dementian vaikutukset. Nykyisin terveydenhoitoon kuluu EU:ssa keskimäärin 7 prosenttia BKT:stä.

2.9.1. Komissio on ilmoittanut, että talouspoliittinen komitea arvioi parhaillaan ikääntymisen vaikutuksia terveydenhoitokustannuksiin ja että tämän perusteella voidaan tehdä luotettavampia arvioita tulevista kustannuksista. Komitea on hyvin tyytyväinen tähän aloitteeseen, mutta korostaa, että ainoastaan rahoituksen kestävyyteen perustuva lähestymistapa saattaa olla riittämätön ja vaarantaa palvelujen laadun. Siksi komitea painottaa, että tulee tutkia myös terveydenhoitomenojen eri osatekijöitä ja erityisesti lääkemenoja, kuten komitea on monissa lausunnoissaan ehdottanut. Äskettäin antamassaan lausunnossa komitea totesi myös, että "mahdollisuutta hyödyntää täydentävää sairausvakuutusta on pidettävä sinänsä hyödyllisenä" (SOC/040 - Täydentävä sairausvakuutus)(5).

2.10. Komitea katsoo, että jos jäsenvaltiot toimivat yhtenäisesti ja koordinoidusti, ei ole syytä epäillä yhteisön kykyä löytää väestökysymykseen kestävä ratkaisu. On myös muistettava, että ongelma on sekä taloudellinen että yhteiskunnallinen. Kuten komitea on jo todennut, sosiaalialalla tehtävät investoinnit hyödyttävät koko talouskehitystä. Talouspoliittisen komitean raportti on tässä mielessä tärkeä, sillä siinä kehotetaan vähentämään velkaa resurssien vapauttamiseksi sosiaalipoliittisiin toimiin.

3. Eläkevaihtoehdot

3.1. Komission mukaan eläketarjonta jäsenvaltioissa voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan:

- Ensimmäinen pilari: lakisääteiset eläkejärjestelmät (rahoitetaan yleensä jakoperiaatteella)

- Toinen pilari: rahastopohjaiset työeläkejärjestelmät (yleensä sidoksissa työnantajaan tai alaan).

- Kolmas pilari: yksilölliset eläkejärjestelmät (yleensä henkivakuutusyhtiöiden tarjoamia).

Toisen ja kolmannen pilarin järjestelmiä on perinteisesti kutsuttu lisäeläkkeiksi.

3.2. Kunkin pilarin hyviä ja huonoja puolia käsiteltiin kesäkuussa 1997 ilmestyneessä komission vihreässä kirjassa "Lisäeläkkeet yhtenäismarkkinoilla"(6).

3.3. Ensimmäisen pilarin järjestelmät ovat selvästi yleisin eläketarjonnan muoto EU:n alueella. Kolmessa jäsenvaltiossa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, toisen ja kolmannen pilarin järjestelmät ovat kuitenkin tärkeä osa eläketurvaa.

3.4. Komissio on ilmaissut selvästi, että riippuvuusaste kustakin pilarista on jokaisen jäsenvaltion oma asia. Komitea kannattaa tätä näkemystä ja pitää keskeisenä, että kukin jäsenvaltio voi ratkaista asian sen olosuhteisiin ja perinteisiin sopivimmalla tavalla. Tavoitteena tulee olla tasapaino, jonka avulla saavutetaan sosiaaliset tavoitteet ja rahoituksen kestävyys. Tämä on mahdollista vain, jos hallitukset ja työmarkkinaosapuolet pääsevät sopimukseen uudistuksista.

3.5. Komitea on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat aloittaneet tämän prosessin ja ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät odota sen muuttavan jyrkästi niiden eläkejärjestelmiä, ja erityisesti siihen, että prosessissa ei hylätä perusperiaatteita ja yhteiskunnallisia tavoitteita.

3.6. Komitea katsoo, että yhteisten tavoitteiden asettaminen ja yhteisesti sovittujen indikaattorien käyttö - yhdessä avoimen koordinointimenetelmän täysimittaisen soveltamisen kanssa - auttavat luomaan jäsenvaltioiden välille yhteisymmärryksen tarvittavista uudistuksista ja antavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia tällä tärkeällä alalla. Päätös keinoista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on läheisyysperiaatteen mukaisesti kunkin jäsenvaltion oma asia.

4. Eläkkeiden kestävyyden parantaminen

4.1. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tärkein tavoite on taata tulevien eläkkeiden maksaminen rahoitusmenetelmästä riippumatta.

4.2. Talouskasvun vaikutus

4.2.1. Talouskasvun kiihtyminen ei ole tavoite sinänsä, vaan keino, jolla tuotetaan resursseja kaikkien kansalaisten elintason parantamiseksi. Siksi hyväksyttävää menotasoa, johon eläkkeetkin sisältyvät, ei voida kokonaan erottaa yleisistä taloudellisista oloista. Talouden kasvuvauhti saattaa vaikuttaa merkittävästi eläkkeiden rahoituksen kestävyyteen. Tämä toteutuu erityisesti sen odotuksen kautta, että talouskasvun koheneminen johtaa työllisyysasteen ja tulojen kasvuun.

4.2.2. Karkeissa demografisissa ennusteissa suhteutetaan työikäisten henkilöiden määrä eläkeikäisten määrään. On selvää, että eläkeläisten määrä tässä suhteessa kasvaa.

4.2.3. Tärkeämpi suhdeluku on kuitenkin taloudellisesti aktiivisten henkilöiden ja eläkettä nauttivien henkilöiden määrien suhde. Siksi EU:n nykyinen suhteellisen alhainen työmarkkinoille osallistumisen aste (eri jäsenvaltioiden välillä on tässä suhteessa tosin melkoista vaihtelua) vahvistaa tulevaisuuteen heijastettuna synkkiä ennusteita eläkkeiden rahoituksen kestävyydestä.

4.2.4. Jos osallistumisastetta saataisiin kuitenkin nostettua, väestökehityksen ongelman vaikutukset lievenisivät - mitä enemmän työllisyys lisääntyy, sitä suurempi vaikutus sillä on eläkkeisiin. Tämän saavuttamiseksi tarvittaisiin kuitenkin pitkää nopean talouskasvun kautta.

4.2.5. Seuraavassa luvussa käsitellään lähemmin työmarkkinoille osallistumisen lisäämistä. Komitea toteaa, että kestävä ja vahva talouskasvu on välttämätöntä työllisyyden lisäämiseksi. Tärkeitä asiaan vaikuttavia tekijöitä ovat kilpailukyky, EU:n taloudellinen suorituskyky ja työllisyyspolitiikka.

Työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi tarvitaan lisäksi niin jäsenvaltioiden kuin yhteisön tasolla yhtenäistä ja johdonmukaista lähestymistapaa, jollaista Luxemburgin prosessissa on suunniteltu. Tässä yhteydessä on tärkeää, että liitännäistoimilla, kuten lasten päivähoidolla ja erilaisilla vapailla, parannetaan mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

4.3. Työmarkkinoille osallistumisen lisääminen

4.3.1. Työmarkkinoille osallistumisen merkittävä lisääminen on yksi tehokkaimmista toimista eläkkeiden rahoituksen kestävyyden parantamiseksi.

4.3.2. Vaikka työmarkkinoille osallistumisessa on, kuten edellä todettiin, eri jäsenvaltioiden välillä huomattavia eroja, EU:n keskimääräinen osallistumisaste on Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna alhainen.

4.3.3. On kuitenkin huomattava, että tämä tekijä on ollut tiedossa jo vuosia, mutta menestys osallistumisasteen nostamisessa on ollut vaatimatonta.

4.3.4. Lissabonin Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi osallistumisasteen kohottamisen nykyisestä 63:sta prosentista 70:een prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Naisten osalta se asetti tavoitteeksi "yli 60 prosenttia", koska naisten työllisyysaste on perinteisesti ollut alempi kuin miesten.

Tukholmassa Euroopan hallitusten päämiehet tiukensivat tavoitteita: vuoteen 2005 mennessä osallistumisasteen on oltava 67 prosenttia, naisten osalta 57 prosenttia. Lisäksi ikääntyneiden työntekijöiden osallistumistavoitteeksi on asetettu 50 prosenttia

4.3.5. Komitea kannattaa työmarkkinoille osallistumisen lisäämistä, mutta katsoo aiempien kokemuksien perusteella, että se on suuri haaste EU:n jäsenvaltioille. On selvää, että keskeinen edellytys on pitkäaikainen yli kolmen prosentin vuotuinen talouskasvu, mutta vuoden 2000 hyvästä tuloksesta huolimatta tähän ei päästä lähivuosina. Toiveena kuitenkin on, että keskipitkän aikavälin kasvu- ja työllisyysnäkymät paranevat. Komitea katsoo, että kasvun ja työllisyyden edistämiseksi tarvitaan suotuisten makrotaloudellisten olojen ja jatkuvien uudistustoimien onnistunut yhdistelmä.

4.3.6. Komitea katsoo, että vaikka eräissä ammateissa varhainen eläkeikä on perusteltu, sosiaalisen suojelun komitea on oikeassa siinä, että taloudelliset ja sosiaaliset syyt, joiden perusteella varhaista eläkkeelle siirtymistä on pidetty hyväksyttävänä, ovat nyt muuttumassa. Ikääntyneiden työntekijöiden varhainen eläkkeelle siirtyminen - vaikka sillä on joskus mahdollistettu nuoremmille työntekijöille työpaikan saaminen tai säilyttäminen - on ollut yksi osallistumisastetta madaltava ja huoltosuhdetta kasvattava tekijä. Komitean näkemyksen mukaan ikääntyneiden työntekijöiden kannustaminen osallistumaan työmarkkinoille edellyttää erityistä tutkimusta asianmukaisten strategioiden kehittämiseksi tätä varten.

4.3.7. Komitea kannattaa naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämistavoitetta, mutta huomauttaa, että tämä edellyttää lasten päivähoitopalvelujen nykyistä voimakkaampaa tukemista. Komitean mielestä on tarpeen edistää perheen ja uran yhdistämismahdollisuuksia, jotta syntyvyys ei alenisi entisestään. Itse asiassa syntyvyysasteen nousu olisi hyväksi väestötilanteelle. Komitea on käsitellyt syntyvyyttä lähemmin tiedonannossaan "Euroopan unionin väestötilanne ja tuleva väestökehitys"(7).

4.3.8. Komitea yhtyy sosiaalisen suojelun komitean näkemykseen, jonka mukaan uusi tavoite ikääntyneiden miesten ja naisten osallistumisasteen lisäämisestä on erityisen tärkeä. Komitea katsoo myös, että ikääntyneiden ja etenkin vammaisten työntekijöiden koulutustarpeiden tyydyttämiseksi ja joustavien työjärjestelyjen takaamiseksi tarvitaan sopivia välineitä, jotta he voivat osallistua työelämään, kuten monet heistä haluavat tehdä.

4.3.9. Komitea korostaa, että näiden työmarkkinoille osallistumista koskevien tavoitteiden saavuttaminen on tärkeää eläkehyötyjen vuoksi, mutta painottaa, että samalla tulee toteuttaa rinnakkaistoimia eläkkeiden rahoituksen kestävyyden varmistamiseksi.

4.4. Julkisen velan vähentäminen

4.4.1. Komitea ymmärtää, että julkisen velan ja siten myös sen hoitokustannusten vähentäminen parantaa huomattavasti jäsenvaltioiden rahoitusasemaa. Tämä antaa niille enemmän liikkumavaraa tulevien eläkkeiden rahoituskustannusten kattamisessa, joskin vaikutus vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.

4.4.2. Vakaus- ja kasvusopimus, jota kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava ja johon sisältyy julkisen velan vähentäminen ja ylijäämän tuottaminen, parantaa siten eläkejärjestelmien rahoituskykyä pitkällä aikavälillä. Tämä helpottaisi esim. vararahastojen perustamista (ks. kohta 7.5).

4.4.3. Komitea kiinnittää huomiota myös veronkannon kehittämiseen ja erityisesti veronkierron torjuntaan keinoina kohentaa jäsenvaltioiden rahoitusasemaa.

4.5. Julkisista varoista maksettavia eläkkeitä koskevat arviot Lissabonin skenaarion mukaan

4.5.1. Talouspoliittinen komitea on tehnyt Lissabonissa asetettujen tavoitteiden pohjalta skenaarion ja pyytänyt jäsenvaltioita tekemään julkisista eläkemenoistaan uuden arvion tämän skenaarion mukaan (ks. taulukko 3). Kuten taulukosta näkyy, velan kasvun suurimmat mahdolliset erot Lissabonin ja nykypolitiikan skenaarioiden välillä ovat BKT-osuutena ilmaistuna 0-2 prosenttia lukuun ottamatta Kreikkaa, jonka ero on 4,2 prosenttia.

Taulukko 3: Julkisista varoista maksettavia eläkkeitä koskevat arviot - Lissabonin skenaario((Lissabonin skenaariossa Ranska oletti, että työttömyys- ja osallistumisasteet ovat edellä kuvattuja pienemmät. Osallistumisaste on pienempi, koska huomioon ei ole otettu muutoksia, joita eläkekelpoisuusvaatimuksiin on tehty iäkkäämmän väestön työssäkäynnin lisäämiseksi. Ranskan olettamukset antavat optimistisemman skenaarion keskipitkällä aikavälillä (noin 2010-2020), kun taas pidemmällä aikavälillä vaikutus on päinvastainen. Italian osallistumisaste on yleisessä laskentamenetelmässä kuvattua osallistumisastetta pienempi, kun taas Espanjan tuottavuuden kasvu kohoaa hiukan vuoden 2035 jälkeen. Portugali käytti perusväestöskenaariota eikä väestöennusteen korkeaa vaihtoehtoa.))

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Talouspoliittinen komitea.

4.5.2. On syytä huomata, että tämä hahmotelma perustuu mm. seuraaviin varsin optimistisiin oletuksiin:

- BKT kasvaa vuosittain keskimäärin yli 3 prosenttia vuoteen 2007 asti.

- Miesten ja naisten osallistumisaste saavuttaa 83 prosenttia vuoteen 2045 mennessä (useimmissa maissa tämä edellyttäisi eläkeiän nostamista).

- Miesten ja naisten työttömyysaste alenee 4 prosenttiin vuoteen 2045 mennessä.

- Työikäistä väestöä koskevat ennusteet otetaan Eurostatin "optimistisesta skenaariosta".

- Tuottavuustaso ja kasvu lähenevät koko EU:ssa ja saavuttavat Yhdysvaltain tason vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvaltain tuottavuuden arvioidaan kasvavan tämän vuosisadan alkupuoliskolla yhden prosentin, kun nykyinen kasvuvauhti on 2,3 prosenttia.

4.5.3. Komitea myöntää, että tämä varsin laajapohjainen hahmotelma on pikemmin tulevaisuutta koskeva arvio kuin ennuste. Se hyväksyy kuitenkin talouspoliittisen komitean päätelmän, jonka mukaan hahmotelma auttaa kyllä puuttumaan ikääntymiseen talousvaikutuksiin, mutta se ei sinänsä ratkaise pitkäaikaisten eläkkeiden rahoitusta. Komitea painottaa silti, että kun otetaan huomioon taloudellisen toimintaympäristön tämänhetkinen heikkeneminen koko maailmassa sekä suhdanne- että työllisyystilanteen suhteen, edellä esitettyä talous- ja työllisyyspoliittista skenaariota voidaan perustellusti pitää optimistisena. Siksi komitea katsoo, että kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi tarvitaan kiireesti paremmin koordinoitua yhteisön talous- ja työllisyysstrategiaa, johon osallistuvat kaikki toimijat.

5. Toimet kestävyyden parantamiseksi

5.1. Se, missä määrin EU:n väestö ikääntyy tulevaisuudessa, vaikuttaa merkittävästi eläkkeiden rahoituksen kestävyyteen. Nykyisten tietojen mukaan elinajanodote kasvaa ajan mittaan, joten syntyvien lisäkustannuksien ennakoimiseksi toimiin on välttämätöntä ryhtyä nyt. Talouspoliittinen komitea on jo myöntänyt, että edes sen optimistisen skenaarion mukainen tulos ei kattaisi täysin ikääntymisen rahoitusvaikutuksia ja että viime aikojen maailmanlaajuinen kehitys lisää tavoitteista jäämisen riskiä. Välittömästi aloitettavilla toimilla estetään eläkkeiden rahoituskustannusten kasvaminen kestämättömiksi, sillä lisäkustannukset voidaan jakaa pitkälle ajanjaksolle. Tämä tuntuisi myös olevan täysin sukupolvien välisen solidaarisuuden mukaista.

5.2. Komitea yhtyy sosiaalisen suojelun komitean näkemykseen, jonka mukaan on vältettävä resurssien epäoikeudenmukaista jakamista sukupolvien välillä. Tämä viittaa siihen, että toimiin on ryhdyttävä ajoissa, jottei tulevia sukupolvia rasiteta kohtuuttomasti.

5.3. Mahdolliset toimet voidaan jakaa kahteen laajaan luokkaan:

a) jakojärjestelmällä rahoitettujen järjestelmien kestävyyden parantaminen

b) nykyisten eläkejärjestelyjen täydentäminen lisäämällä etukäteen rahoitettujen järjestelmien (toinen ja kolmas pilari) osuutta.

Nämä luokat eivät ole toisiaan poissulkevia.

5.4. Jakojärjestelmällä rahoitettujen järjestelmien kestävyyden parantaminen

Luvussa 4 käsiteltyjen seikkojen lisäksi tämä voisi - kunkin jäsenvaltion olosuhteista riippuen - sisältää seuraavat toimet:

a) Lisätään ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista (ks. kohta 7.3).

b) Harkitaan eläkevakuutusmaksujen korotuksen mahdollisuutta (ks. kohta 7.4).

c) Luodaan puskurirahastoja pehmentämään ikääntymisen vaikutuksia siihen asti, että huoltosuhde paranee ikäluokkien tasaantumisen myötä (ks. kohta 7.5).

d) Muutetaan tulevien eläkkeiden kelpoisuusehtoja (ks. kohta 7.6).

e) Tarkastellaan uudelleen korkeakouluopetuksen rakennetta, joka eräissä jäsenvaltioissa viivästyttää tarpeettomasti työelämään siirtymistä (ks. kohta 7.7).

f) Vähennetään julkista velkaa, jotta resursseja vapautuu eläkejärjestelmän ylläpitoon (ks. kohta 4.4).

g) Sovelletaan kaikkien näiden toimien yhdistelmää.

5.5. Yhtenäismarkkinoiden yhteydessä komissio on toteuttanut toimia lisäeläkejärjestelmien käyttöönoton mahdollistamiseksi edistämättä kuitenkaan erityisesti niiden kehittämistä. Äskettäisellä direktiiviehdotuksellaan komissio on myös pyrkinyt parantamaan eläkejärjestelmiin kuuluvien henkilöiden suojaa tiukempien valvontamenettelyjen, avoimuutta lisäävien tiedotusvelvoitteiden ja parempaa tuottoa hallituin riskein tarjoavan investointijärjestelmän avulla.

5.6. Vaikka jotkut valtiot saattavat pitää houkuttelevana osittaistakin siirtymistä jakojärjestelmällä rahoitettavista järjestelmistä eläkerahastojärjestelmiin - mikä esim. Ruotsissa ja Italiassa on jo toteutettu - tällaisen siirtymän sosiaalisia seurauksia on pohdittava huolellisesti.

5.7. Tämä johtuu siitä, että eläkemaksuja olisi maksettava samanaikaisesti kahteen järjestelmään. On mahdotonta hyväksyä, että nykyisten eläkeläisten tulot vaarannettaisiin siirtämällä eläkevakuutusmaksuja jakojärjestelmällä rahoitetuista järjestelmistä tulevien eläkkeiden rahoittamiseen. Ennakkorahoitus on kuitenkin jossain määrin mahdollista, kuten Ruotsi on osoittanut, ja se auttaisi keventämään tulevia kustannuksia.

5.8. Eläkerahastojärjestelmien pääetuna on edelleen, että ne eivät ole riippuvaisia maksajien ja edunsaajien tulevasta suhteesta, jota luonnollisestikaan ei voida ennustaa tarkasti. Rahastojen tulisi sijoittaa hyvin hajautettuihin salkkuihin riskien minimoimiseksi, mutta tiukkoja määrällisiä rajoituksia tulisi välttää. Komitea on laatinut lausunnon toisen pilarin järjestelmien toimintaa koskevasta komission direktiiviehdotuksesta(8).

5.9. Valtioiden eläkejärjestelmien suhteellisen merkityksen vuoksi suurimmat ponnistukset tulee kuitenkin keskittää niiden kestävyyden ylläpitämiseen.

6. Verotus

6.1. Komitea ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat käyttää verotusta sellaisten eläkkeiden kannustuskeinona, joita ne haluavat edistää.

6.1.1. Eläkevakuutusmaksujen verohelpotuksia voidaan käyttää kannustamaan kansalaisia sijoittamaan yksilöllisiin eläkkeisiin tai muihin eläkesäästämisen muotoihin esim. valtion eläkejärjestelmän täydentämiseksi.

6.1.2. Verohelpotuksilla voidaan myös rohkaista työnantajia luomaan rahastoihin perustuvia eläkejärjestelyjä työntekijöilleen. Täydentävien eläkejärjestelmien kehittäminen yhtiö- tai ammattiryhmätasolla työehtosopimusten sisältämien sopimusten pohjalta olisi hyödyllistä.

6.1.3. Eläkerahastojärjestelmiä verotetaan EU:n jäsenvaltioissa seuraavien kolmen erilaisen mallin mukaan:

a) EET eli eläkevakuutusmaksujen verottomuus, eläkelaitosten sijoitustoiminnan tuottojen verottomuus, eläke-etuuksien verollisuus

b) ETT eli eläkevakuutusmaksujen verottomuus, eläkelaitosten sijoitustoiminnan tuottojen verollisuus, eläke-etuuksien verollisuus

c) TEE eli eläkevakuutusmaksujen verollisuus, eläkelaitosten sijoitustoiminnan tuottojen verottomuus, eläke-etuuksien verottomuus.

Ajatus, jonka mukaan tulojen siirtyessä (eläkevakuutusmaksujen avulla) tulevaisuuteen myös niiden verotus lykkääntyy, on looginen. Eläkkeiden täydellinen verovapaus on todennäköisesti kestämätöntä siksikin, että tulevaisuudessa suurempi osa BKT:stä käytetään eläkeläisten hyväksi.

6.2. Yhtenäismarkkinoiden kannalta on tärkeää, että rajatylittävien eläkejärjestelyjen aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa edistytään nopeasti. Tässä yhteydessä komitea ilmaisee tyytyväisyytensä komission äskettäiseen verotusta koskevaan tiedonantoon, josta se on jo antanut erillisen lausunnon(9).

7. Yleistä

7.1. Eläkkeiden maksun varmistaminen tasaisesti ikääntyvälle väestölle on yksi EU:n suurimmista haasteista. EU:n kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että haasteen voittamiseksi tehdään kaikki tarvittava.

7.2. Komitean päähuoli koskee edelleen tulevaisuuden eläkeläisten tulojen varmistamista. Eläkeläiset ovat haavoittuvainen yhteiskuntaryhmä, jonka etuja tulee suojella. Siksi komitea kannattaa painokkaasti, että tämän saavuttamiseksi aloitetaan asianmukaiset toimet ja otetaan samalla huomioon tarve säilyttää sukupolvien välinen solidaarisuus.

7.3. Ikääntyneiden työntekijöiden osallistumisen lisääminen

7.3.1. Työmarkkinoille osallistumisen lisääminen on hyvin tärkeää eläkkeiden rahoituksen kestävyyden kannalta. Kuten edempänä huomautettiin, 55-64-vuotiaiden osallistumisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muiden ikäryhmien. Tämä johtuu paljolti ikääntyneiden työntekijöiden varhaiseläkejärjestelyistä.

Kyseiset järjestelyt luotiin, jotta vanhat työntekijät voisivat tehdä tilaa nuoremmille sosiaalisesti vastuullisella tavalla. Tämä oli tarpeen korkean työttömyyden takia.

7.3.2. Näkemykset ovat sittemmin muuttuneet. Työmarkkinatilanne on monissa jäsenvaltioissa muuttunut. Varhaiseläkejärjestelyjen taloudelliset seuraukset tuntuvat myös yhä raskaampina.

7.3.3. TSK on jo aiemmissa lausunnoissaan vaatinut ikääntyneiden työntekijöiden osallistumisasteen nostamista. Ikääntyneitä työntekijöitä koskevassa lausunnossa ehdotettiin mm. seuraavia toimia:

- ikätekijät huomioon ottava henkilöstöpolitiikka

- työnantajille myönnettävät verohelpotukset, jotta he pitävät ikääntyneet työntekijät palveluksessaan

- osa-aikaeläkkeet

- työntekijöille myönnettävät verohelpotukset, jotta he pysyvät pidempään työelämässä

- joustavat eläkejärjestelyt.

7.3.4. Komitea ei näe mitään syytä yhdenmukaistaa eläkeikää toistaiseksi, jos ikääntyneiden työntekijöiden osallistumisastetta on tarkoitus nostaa. Tällä hetkellä tämä on jäsenvaltioiden asia, ja sellaisena sen tulisi myös pysyä.

Komitea ei pidä mielekkäänä keskustella eläkeiän nostamisesta niin kauan kuin ikääntyneiden työntekijöiden osallistumisastetta ei ole onnistuttu nostamaan huomattavasti, sillä tärkein tunnusluku on todellinen eläkkeellesiirtymisikä eikä lakisääteinen eläkeikä.

7.3.5. Siksi komitea suosittaa joustavoittamista, jonka avulla terveille ja työelämässä jatkamaan halukkaille ikääntyneille työntekijöille annetaan mahdollisuudet ja taloudellisia kannustimia jatkaa työntekoa joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Työntekijälle tarjottavalla mahdollisuudella vähentää tietyn iän saavutettuaan työaikaansa asteittain otettaisiin huomioon työkyvyn heikentyminen ja sallittaisiin samalla työntekijän pysyminen työelämässä hänen tarpeisiinsa riittävällä palkalla. Näin lykättäisiin varsinaisen eläkkeen nostamista.

7.3.6. Joustavuutta tarvitaan sekä valtiollisissa että yksityisen sektorin järjestelmissä, mutta nykyään jäsenvaltioiden sisäiset säännöt joustavasta eläkkeelle siirtymisestä ovat usein erilaiset eri pilarien järjestelmissä. Jos joustavuutta sovelletaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa kaikkiin pilareihin, tämä saattaa kannustaa työntekijöitä siirtymään eläkkeelle nykyistä myöhemmin. Myöhäisempi eläkkeelle siirtyminen olisi taloudellisesti edullista, ja se kohentaisi eläkkeiden tasoa ja tekisi niistä varmempia.

7.4. Eläkevakuutusmaksujen korotuksen harkitseminen

7.4.1. Komitea hyväksyy sen, että niin työnantajien kuin työntekijöiden eläkevakuutusmaksuja voitaisiin korottaa eläkkeiden kestävyyden parantamiseksi.

7.4.2. Komitea on kuitenkin huolissaan eläkevakuutusmaksujen korottamisen mahdollisista seurauksista:

a) Se lisää työllistämiskustannuksia ja on siksi mahdollisesti ristiriidassa työmarkkinoille osallistumisen lisäämistavoitteen kanssa.

b) Se saattaa olla epätasa-arvoista, sillä työntekijät joutuisivat maksamaan huomattavasti enemmän kuin heidän itse tulevaisuudessa saamiensa etujen kustannukset. Tämä johtuu maksajien ja edunsaajien epätasapainosta tämän vuosisadan puolivälissä.

c) Se saattaisi vähentää EU:n kykyä kilpailla kansainvälisesti liikkuvista unioniin suunnattavista investoinneista.

d) Se saattaa lisätä hyvin ammattitaitoisten henkilöiden "aivovuotoa" EU:sta.

7.4.3. Tästä syystä komitea katsoo, että tarkasteltaessa ehdotuksia eläkemaksujen korottamisesta tulisi ottaa huomioon niiden todennäköiset työllisyysvaikutukset.

7.5. Eläkekustannusten kohoamisen pehmentäminen vararahastojen avulla

7.5.1. Komitea ehdottaa yhdeksi ensimmäisen pilarin järjestelmien vahvistamiskeinoksi mahdollisuuksien mukaan nyt perustettavia rahastoja, joiden varoja voitaisiin käyttää vuoden 2020 jälkeen kustannusten kohoamisen tasapainottamiseksi.

7.5.2. Irlanti on yksi monista jäsenvaltioista, jotka käyttävät tätä menetelmää. Vuonna 1998 Irlannin hallitus ilmoitti eläkejärjestelyjen tarkistuksesta. Tähän sisältyi kansallisen eläkevararahaston perustaminen. Hallitus on sitoutunut maksamaan rahastoon vuosittain yhden prosentin BKT:stä. Lisäksi äskettäisistä yksityistämisistä saadut tuotot on sijoitettu rahastoon. Rahaston sijoitustoimintaa valvoo riippumaton lautakunta, ja sen varoja käytetään myöhemmin valtion eläkkeiden rahoitustaakan pienentämiseen vuoden 2025 jälkeen. Rahasto on suojattu niin, etteivät tulevat hallitukset voi käyttää sen varoja muihin tarkoituksiin.

7.5.3. Komitea katsoo, että tällainen "korvamerkintä" on tärkeä eläkeläisten suojatoimenpide, jolla varmistetaan, ettei keskushallinto voi tulevaisuudessa käyttää rahastoja muihin tarkoituksiin.

7.5.4. Menetelmä ei sinänsä merkitse siirtymistä ennakkorahoitukseen vaan keinoa varmistaa tasa-arvoinen tasapaino sukupolvien välillä.

7.6. Yksi vaihtoehto eläkkeiden rahoituksen kestävyyden parantamiseksi on muuttaa tulevien eläkkeiden kelpoisuusehtoja. Komitea tietää, että joukko jäsenvaltioita on tehnyt tämäntyyppisen muutoksen eläkeoikeussääntöihinsä. Komitean mielestä tällä alalla ei tule antaa yleisiä suosituksia ensinnäkin läheisyysperiaatteen vuoksi ja toiseksi siksi, että kaikki toimet tulee sovittaa kulloisenkin jäsenvaltion erityisoloihin ja niistä tulisi mieluiten keskustella työmarkkinaosapuolten kanssa.

7.7. Komitea tietää, että joissain jäsenvaltioissa korkeakouluopetuksen rakenne viivästyttää tarpeettomasti tutkinnon suorittaneiden siirtymistä työmarkkinoille. Väestötilanteen kehityksen vuoksi tätä olisi syytä tarkastella uudelleen. Komitea painottaa kuitenkin, ettei tällä ehdotuksella ole tarkoitus alentaa koulutuksen tasoa, jota - ottaen huomioon Lissabonin Eurooppa-neuvoston tavoitteen tehdä EU:sta kilpailukykyisin osaamistalous - tulisi päinvastoin nostaa.

7.8. Rahastopohjaisia täydennysjärjestelmiä sisältävät valtion lisäeläkkeet

7.8.1. Monien jäsenvaltioiden mielestä ne voivat lisäeläkejärjestelmiä edistämällä parantaa yleisen eläkejärjestelmänsä kestävyyttä. Tällaisten eläkerahastojen tulisi sijoittaa hyvin hajautettuihin salkkuihin riskien minimoimiseksi, mutta tiukkoja määrällisiä rajoituksia tulisi välttää.

7.8.2. Komissio on jo ehdottanut sääntelyn vähimmäistasoa, jolla taataan rahastopohjaisten lisäeläkejärjestelmien varmuus ja kestävyys.

7.8.3. Lisäeläkejärjestelmiä käytetään erityisesti kolmessa jäsenvaltiossa: Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Näissä maissa jakojärjestelmällä rahoitettu valtion eläke on suhteellisen pieni, ja monet työntekijät turvautuvat lisäeläkejärjestelmiin täydentääkseen eläketurvaansa. Alankomaissa lähes kaikki työntekijät kuuluvat järjestelmien piiriin, mutta kahdessa viimeksi mainitussa valtiossa järjestelmät kattavat liian pienen osan työntekijöistä. Tähän on monia eri syitä: työnantajat ovat haluttomia perustamaan tällaisia järjestelmiä, työntekijöiden työsuhteet ovat tilapäisiä jne.

7.8.4. Ongelmaan on äskettäin puututtu sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannissa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ottanut käyttöön ns. osakaseläkkeet (Stakeholder pensions). Tällä järjestelmällä hallitus on luonut kehyksen, jossa eläkkeenmaksajat voivat tarjota osakaseläkkeitä. Työnantajat osallistuvat järjestelyyn suorittamalla vähennykset työntekijöiden palkasta, mutta niiden omat maksut järjestelmiin ovat vapaaehtoisia. Lisäksi lainsäädännöllä on rajoitettu rahastojen kustannuksia, jotta varmistetaan, että mahdollisimman suuri osuus varoista todella sijoitetaan työntekijöiden eduksi. Järjestelmä on itse asiassa siirrettävä säästöohjelma, jota hyödynnetään myöhemmin eläkkeitä maksettaessa.

7.8.5. Komitea katsoo, että muidenkin jäsenvaltioiden kannattaisi harkita tämäntyyppisiä järjestelmiä valtion eläkkeidensä täydentämiseksi.

7.9. Eläkkeiden mukauttaminen muuttuvaan yhteiskuntaan

7.9.1. Komitea on samaa mieltä sosiaalisen suojelun komitean kanssa siitä, että on kiinnitettävä huomiota eläkejärjestelmien mukauttamiseen työllisyysrakenteen muutoksiin ja sukupuolten tasa-arvon varmistamiseen.

7.9.2. Asiaan liittyy tärkeitä näkökohtia, ja komitea uskoo, että jäsenvaltiot hyötyisivät suuresti keskinäisestä kokemustenvaihdosta.

7.9.3. Tavoiteltu pitkän aikavälin päämäärä olisi eläkkeiden yksilöllistäminen, eli kaikilla olisi itsenäinen oikeus eläkkeeseen eikä eläkeoikeus riippuisi - kuten nykyisin joissain tapauksissa - kenestäkään toisesta henkilöstä. Tämä vaikuttaisi pääasiassa naisiin. Kun otetaan huomioon naisten työllisyysrakenne, johon kuuluu esim. lastenkasvatuksesta johtuvia poissaoloja työelämästä, olisi kuitenkin pidettävä huolta heidän eläkkeittensä riittävyydestä. Eräät jäsenvaltiot ovat onnistuneet ratkaisemaan tämän ongelman.

7.9.4. Yhteisössä on huomattava joukko itsenäisiä yrittäjiä, jotka eivät huolehdi kunnollisesta eläketurvasta itselleen ja heistä riippuvaisille ja jotka eivät ehkä ole oikeutettuja ensimmäisestä pilarista maksettavaan riittävään eläkkeeseen. Tämän ryhmän riittävän eläketurvan takaamiseen on kiinnitettävä huomiota.

7.9.5. Komitea huomauttaa, että eräät jäsenvaltiot tukevat ikääntyneitä kansalaisiaan eläkkeiden lisäksi muin tavoin. Tämä tapahtuu esim. antamalla verohelpotuksia, ilmaista sähköä, julkisen liikenteen vapaa- tai alennuslippuja tai vuokran verovähennysoikeuksia. Komitea pitää tämäntyyppistä tukea erityisen tehokkaana ikääntyneiden köyhyyden lievittäjänä.

7.10. Lisäeläkejärjestelmien avoimia kysymyksiä

7.10.1. Eräissä maissa yksi eläkejärjestelmien suurimmista ongelmista on pitkä ansainta-aika (jopa kymmenen vuotta), ennen kuin työntekijä saa eläkeoikeuden. Tämä on selvästi ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että eläkkeet ovat siirrettyä palkkaa eli eläkeoikeuksia ansaitaan joka vuosi palkan tavoin. Komitea katsoo, että pitkät ansainta-ajat tulisi poistaa.

7.10.2. Jakojärjestelmällä rahoitettaviin järjestelmiin vaikuttavat väestötekijät ovat tärkeitä myös rahastojärjestelmien kannalta. Tärkeintä on, että aktuaarien tulisi mukauttaa ajoissa eläkevakuutusmaksuja elinajanodotteen kasvua vastaavien riittävien teknisten reservien luomiseksi.

7.10.3. Komitea on jo aiemmin ilmaissut tyytyväisyytensä ja esittänyt huomionsa työeläkelaitoksia koskevasta direktiiviehdotuksesta, jolla on tarkoitus helpottaa toisen pilarin järjestelmien rajatylittävää toimintaa(10).

7.10.4. Mainitussa direktiivissä ei käsitellä keskeistä verotuskysymystä, mutta komissio on käsitellyt sitä äskettäisessä tiedonannossaan, josta TSK on jo laatinut lausunnon(11).

7.11. Laajentuminen

7.11.1. Komitea katsoo, että ehdokasvaltioiden eläkkeiden kestävyys on sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti sekä ehdokasvaltioiden itsensä että koko unionin kannalta tärkeä kysymys. Ehdokasvaltioita tulisi kannustaa arvioimaan eläkejärjestelmiensä pitkän aikavälin kannattavuutta ja ryhtymään tarvittaessa toimiin niiden kestävyyden parantamiseksi.

8. Päätelmät

8.1. Komitea pitää aivan ensiarvoisen tärkeänä suojella sekä nykyisiä että tulevia eläkeläisiä ja varmistaa heille riittävä elintaso heidän eläkevuosinaan. Siksi komitea on tyytyväinen, että komissio kiinnittää huomiota tähän kysymykseen väestö- ja yhteiskunnallisten muutosten yhteydessä.

8.2. Komitea panee myös tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot on nyt kutsuttu osallistumaan aktiivisesti eläkejärjestelmiensä kestävyyden parantamiseen. Ei olisi asianmukaista ehdottaa jäsenvaltioille yhteisiä ratkaisuja, sillä niiden lähtökohdat ovat hyvin erilaisia.

8.2.1. Tässä yhteydessä komitea katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi tutkia lisäeläkejärjestelmien (toinen ja kolmas pilari) käyttömahdollisuuksia tukitoimenpiteinä, mutta myöntää, etteivät lisäeläkkeet ole mikään yleislääke.

8.3. Komitea painottaa voimakkaasti pitkäikäisyyden, terveyden, pitkän aikavälin hoitokustannusten sekä eläkkeiden välistä yhteyttä. Komitea pitää talouspoliittisen komitean suunnittelemaa kyseisten kustannusten pitkän aikavälin profiilin määrittämistä tervetulleena. Vammaisten erityiskuluja ei tulisi tässä yhteydessä unohtaa.

8.4. Komitean mielestä on myös tarpeen muuttaa eläkejärjestelyjä itse yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia vastaavaksi, ja se on tyytyväinen, että tämä otetaan selvästi huomioon komission tiedonannoissa.

8.5. Komitea uskoo, että talouden suorituskyvyn kohentuminen voisi parantaa huomattavasti kestävyyttä - BKT:n kasvuasteen kohoaminen voisi paitsi vähentää työttömyyttä myös lisätä työmarkkinoille osallistumista. Tämän saavuttaminen on kuitenkin suuri haaste, ja se edellyttää näihin tavoitteisiin kohdennettuja koordinoituja toimintaohjelmia. Talouspoliittinen komitea parantaa työllään merkittävästi ymmärrystä tämän alan mahdollisuuksista.

8.6. Eläkekustannusten lisääntymisen mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioihin ovat niin merkittävät, että ehdotettu avoimen koordinointimenetelmän käyttö on hyvin kannatettavaa. Asettamalla yhteiset tavoitteet asianmukaisine indikaattoreineen vakuutetaan jäsenvaltiot siitä, että kaikki muutkin jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin, ja luodaan oppimismahdollisuuksia, joissa kokemuksia vaihdetaan jäsenvaltioiden välillä.

8.7. Komitea suosittaa, että ehdokasvaltioita kannustetaan tekemään samanlaisia arvioita eläkejärjestelmiensä pitkän aikavälin kestävyydestä.

8.8. Komitea painottaa vielä kerran, että eläkkeiden kestävyys on EU:n nykyisten ja tulevien eläkeläisten kannalta elintärkeää ja sen turvaaminen on aloitettava nyt.

Bryssel 29. marraskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) KOM(2000) 622 lopullinen.

(2) KOM(2001) 362 lopullinen.

(3) SOC/085 - "Turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevien kansallisten strategioiden tukeminen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla", KOM(2001) 362 lopullinen.

(4) KOM(2001) 362 lopullinen.

(5) EYVL C 204, 18.7.2000, s. 51.

(6) KOM(97) 283 lopullinen.

(7) SOC/017 - Tiedonanto "Euroopan unionin väestötilanne ja tuleva väestökehitys", CES 930/99 fin.

(8) EYVL C 155, 29.5.2001, s. 26.

(9) ECO/071 - Rajat ylittävää työeläketarjontaa koskevien veroesteiden poistaminen (KOM(2001) 214 lopullinen).

(10) EYVL C 155, 29.5.2001, s. 26.

(11) ECO/071 - Rajat ylittävää työeläketarjontaa koskevien veroesteiden poistaminen (KOM(2001) 214 lopullinen).