52000AC0999

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämisestä sähkön sisämarkkinoilla"

(2000/C 367/02)

Neuvosto päätti 26. kesäkuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2000. Esittelijä oli Ulla Sirkeinen.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20. ja 21. syyskuuta 2000 pitämässään 375. täysistunnossa (syyskuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 105 ääntä puolesta, 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea seuraa hyvin huolestuneena Kioton pöytäkirjassa asetettujen, ilmastonmuutosta torjumaan tähdättyjen tavoitteiden täyttämistä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa. Koska energiantuotanto ja -kulutus ovat EU:ssa suuri hiilidioksidipäästöjen lähde ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on yksi mahdollisuus kyseisten päästöjen vähentämiseksi, komitea on tyytyväinen, että komissio on vihdoin julkaissut uusiutuvia energialähteitä sähkön sisämarkkinoilla koskevan direktiiviehdotuksen, joka on yksi tärkeimmistä tämän alan toimista.

1.2. Valkoisessa kirjassa "Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet"(1) asetettiin ohjeelliseksi tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian osuus kuudesta kahteentoista prosenttiin energian kotimaisesta kokonaiskulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Myöhemmin tämä osuus muutettiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutusosuudeksi, joka on nyt tarkistettu 22,1 prosenttiin. Valkoisessa kirjassa esitettiin myös laaja toimintasuunnitelma, jonka monista toimista yksi oli uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä sähkön sisämarkkinoilla koskeva direktiiviehdotus. Valkoisesta kirjasta antamassaan lausunnossa komitea kannatti yleisesti ottaen valkoisen kirjan yleistä suuntausta ja tavoitteita, vaikka pitikin 12 prosentin tavoitetta varsin kunnianhimoisena, ja korosti, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan huomattavia toimia.

1.3. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti vauhdittaa vuoden 1996 direktiivillä luotujen sähkön sisämarkkinoiden kehitystä. Toimivat sisämarkkinat tukevat osaltaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistavoitetta samalla kun ne tehostavat voimavarojen käyttöä(2), lisäävät suurtuotannon etuja ja luovat paremman perustan TK-toiminnalle ja innovaatioille. Sähkön sisämarkkinat voivat toimia hyvin vain jos eri jäsenvaltioiden kaikilla toimijoilla on tasapuoliset toimintaedellytykset, joten kilpailua ja EU:n sisäistä kauppaa ei saa vääristää jäsenvaltiotason toimilla kuten rajoituksilla, tukijärjestelmillä jne.

1.4. Useat jäsenvaltiot ovat luoneet järjestelmiä, joilla on tarkoitus lisätä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta valtiokohtaisesta sähkönkulutuksesta. Julkinen rahoitustuki eri muodoissaan on usein huomattavaa. Sitä perustellaan tarpeella kompensoida perinteisille energialähteille myönnettävää julkista tukea, jota joissain tapauksissa annetaan suorana tukena ja muulloin jättämällä ulkoiset kustannukset huomiotta hinnoittelussa.

1.5. Ongelma, johon on löydettävä tasapuolinen ratkaisu, on lyhyesti seuraava: miten vauhditetaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kehitystä ja markkinaosuuden kasvua ja samalla varmistetaan sähkön sisämarkkinoiden toimivuus lisäämättä ylen määrin valtioiden ja kuluttajien kustannuksia?

2. Komission ehdotus

2.1. Ehdotetun direktiivin perustavoitteena on luoda puitteet, jotka helpottaisivat uudistuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden oleellista lisäämistä EU:ssa keskipitkällä aikavälillä. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistäminen kuuluu keskeisiin painotuksiin yhteisön toiminnassa niin energiahuollon varmuuteen ja monipuolistamiseen kuin ympäristönsuojeluun ja yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yhtenäisyyteen liittyvistä syistä.

2.2. Direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden onkin asetettava ja täytettävä tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kotimaankulutukselle. Tavoitteiden on vastattava uusiutuvia energialähteitä käsittelevää valkoista kirjaa sekä sitoumuksia, joita jäsenvaltiot ovat tehneet vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjä Kioton velvoitteiden mukaisesti. Komissio esittää jäsenvaltioiden ohjeelliset tavoitteet direktiiviehdotuksen liitteessä I.

2.3. Direktiiviluonnoksessa komissio velvoitetaan valvomaan sekä uusiutuvista että perinteisistä energialähteistä tuotettavan sähkön tuottajia koskevien tukijärjestelmien soveltamista jäsenvaltioissa ja esittämään viimeistään viiden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta kertomus kokemuksista, joita on kertynyt jäsenvaltioittain erilaisista tukijärjestelmistä ja niiden soveltamisesta rinnakkain.

2.4. Lisäksi direktiivissä säädetään liitännäistoimenpiteistä, joilla pyritään luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja helpottamaan uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön yleistymistä sähkön sisämarkkinoilla. Erityisesti niillä puututaan hallintomenettelyihin ja verkkoon liittyviin kysymyksiin.

2.5. Direktiiviluonnoksessa ehdotetaan, että jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan tarvittavin toimin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutuksen kehittyminen edellä mainittujen energia- ja ympäristötavoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioilta edellytetään siten seuraavaa:

- Jäsenvaltioiden on vuosittain asetettava tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaiskulutukselle joko kilowattitunteina tai laskennallisena prosenttiosuutena sähkönkulutuksesta seuraavien kymmenen vuoden ajan ja täytettävä asettamansa tavoitteet. Tavoitteiden on oltava yhteensopivat uusiutuvia energialähteitä koskevassa valkoisessa kirjassa määriteltyjen tavoitteiden kanssa.

- Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain tavoitteensa sekä toimenpiteet, joita ne ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.6. Sen vuoksi direktiiviluonnoksessa on säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on tarvittavin toimin varmistettava, että niiden alueella toimivat siirtoverkko-operaattorit asettavat etusijalle uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron.

3. Yleistä

3.1. Direktiiviehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen sisältämä sisämarkkinoita koskeva 95 artikla. Komitea puoltaa tätä, koska direktiivin tarkoituksena on varmistaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden lisäämismahdollisuudet hyvin toimivilla sähkön sisämarkkinoilla. Komitea katsoo kuitenkin, ettei 95 artikla riitä asettamaan jäsenvaltioille sitovia tavoitteita.

3.2. Uusiutuvilla energialähteillä on merkittävä tehtävä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä tehtävä on kuitenkin vain osa, ja melko pieni osa kokonaisuudesta pyrittäessä täyttämään Kiotossa asetetut tavoitteet. Yhteisö on asettanut uusiutuvat energialähteet etusijalle paitsi taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden vuoksi myös energiahuollon varmuuteen ja monimuotoisuuteen liittyvistä syistä. Lisäksi uusiutuvilla energialähteillä on sovellutuksensa lämmöntuotannossa ja yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa, mikä saattaa olla taloudellisesti tehokkaampaa ja toteuttamiskelpoisempaa kuin sähköntuotanto joissakin olosuhteissa. Realististen puitteiden luomiseksi ehdotetuille toimille komission tulisi kehittää hyvin pitkän aikavälin kokonaisnäkemys energiapolitiikasta.

3.3. Tulee pitää mielessä, että nyt käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus on vain osa EU:n toimia, joilla pyritään edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä; kyseinen ehdotus koskee uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja sähkön sisämarkkinoiden suhdetta. Valkoisen kirjan mukaisesti meneillään tai valmisteilla on myös monia muita toimia.

3.4. Komission tulisi pohtia sitä, että kuluttajien (teollisuus, liike-elämä ja kansalaiset) valveuttaminen käyttämään vaihtoehtoisia energialähteitä on myös keino edistää uusiutuvaa sähköntuotantoa. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön luonnollisen kysynnän tulisi olla jopa päätavoite: näin luotaisiin terve markkinatilanne.

4. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutusta koskevat tavoitteet

4.1. Komitea painottaa jälleen, että tarvitaan tehokkaita toimia uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön potentiaalin hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä nykyä uusiutuvien energialähteiden osuus koko energiataloudesta vaihtelee kuitenkin jäsenvaltiosta toiseen, ja uusiutuvien energialähteiden eri muotojen käyttö on hyvin erilaista maantieteellisten, ilmastollisten ja taloudellisten erojen vuoksi. Sama vaihtelevuus koskee myös uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämismahdollisuuksia.

4.2. Kukin jäsenvaltio on asettanut itselleen kansallisen tavoitteen Kioton pöytäkirjassa sovitun EU:n yhteisen rasitteen jakamisen puitteissa. Hallitusten tulee suunnitella ja toteuttaa yksittäiset ohjelmansa Kioton tavoitteidensa saavuttamiseksi. Talouden eri alojen rooli sekä erilaiset alakohtaiset toimet ja välineet vaihtelevat jäsenvaltioittain. Tähän lähestymistapaan on vaikea liittää yhteisötasoisia sitovia alakohtaisia tavoitteita ja niiden muuntamista jäsenvaltiotason tavoitteiksi. Voidaan jopa väittää, että ne ovat selvässä ristiriidassa läheisyysperiaatteen kanssa, kun otetaan huomioon Kioton pöytäkirjassa asetetut rasitteen jakamisen tavoitteet sekä jäsenvaltioiden oikeus päättää itse energiayhdistelmästään.

4.3. Saattaa syntyä tilanteita, jolloin jokin jäsenvaltio saavuttaa Kioton pöytäkirjaan liittyvät tavoitteensa mutta ei direktiivillä määrättyä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutustasoa. Tässä mielessä komitea katsoo, että komission tulisi selventää yhtäältä Kioton pöytäkirjan laajojen tavoitteiden ja toisaalta uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevien alakohtaisten tavoitteiden vuorovaikutussuhdetta. Kaksi rinnakkaista tavoiteryhmää saattaa heikentää jäsenvaltioille asetettujen tavoitteiden selkeyttä.

4.4. Komissio ehdottaa hyvin pitkälle kehitetyn mallintamisen käyttöä jäsenvaltioiden ohjeellisten tavoitteiden määrittämiseksi. Etenkin jäsenvaltioita koskevia lukuja lähemmin tarkasteltaessa jää kuitenkin epäselväksi, millä jäsenvaltiokohtaisilla kriteereillä niihin on tultu. Siten on vaikea ottaa kantaa rasitteen jakautumisen "oikeudenmukaisuuteen".

4.5. Komissio ei suoraan ehdota uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevia sitovia maakohtaisia tavoitteita, mutta ehdotettu lähestymistapa näyttäisi käytännössä johtavan niihin. Komitea katsoo, että ehdotusta tulisi arvioida uudelleen tältä osin. Myös "ohjeellisten tavoitteiden" oikeudellinen luonne on epäselvä, ja sitä tulisi selventää, samoin kuin kysymystä tavoitteiden täyttämättä jättämisen mahdollisista seuraamuksista.

4.6. Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan julkaisemaan tavoitteet ja toimet sekä raportoimaan saavutetusta edistyksestä, ja komissio velvoitetaan laatimaan vuotuinen arviointikertomus. Komitea katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden kertomusten tulisi perustua Kioton velvoitteisiin sekä niiden saavuttamiseksi toteutettuihin toimiin kokonaisuutena eikä rajoittua vain uusiutuvista energialähteistä tuotettuun sähköön. Komission tekemässä arvioinnissa tulisi noudattaa samaa lähestymistapaa ja tutkia, toimivatko yksittäiset jäsenvaltiot yleistavoitteidensa saavuttamiseksi ja menetelläänkö uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä kohtaan tässä yhteydessä asianmukaisesti.

5. Tukijärjestelmät

5.1. Uusiutuvat energialähteet voivat ja niiden tulee edistää kestävää kehitystä. Kaikella energiantuotannolla ja -käytöllä on kuitenkin ympäristövaikutuksia. Erilaisten uusiutuvien energialähteiden ympäristövaikutukset ovat hyvin erilaisia ja eri tasoisia. Jotta saavutettaisiin kestävän kehityksen kannalta parhaat tulokset, on kutakin uusiutuvan energialähteen hyödyntämistekniikkaa varten luotava erityinen ympäristö- tai ekotase. Tällaisessa ympäristöarvioinnissa tulisi myös ottaa huomioon erityisesti epäsuorat vaikutukset ilmastonmuutokseen. Näiden ympäristöarviointien perusteella voidaan sitten kanavoida tukea ensisijaisesti sellaisille uusiutuvia energialähteitä hyödyntäville tekniikoille, jotka ovat ympäristön kannalta parhaita ja joilla on parhaat mahdollisuudet korvata fossiilisia energialähteitä.

5.2. Lisättäessä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöä on myös otettava huomioon, että monien tällaisten energialähdetyyppien käyttömahdollisuudet ovat rajalliset. Biomassalla on maankäytöstä ja vaihtoehtoisesta loppukäytöstä johtuvat rajoituksensa. Vesivoima on riippuvaista sateista. Tuuli- ja aurinkovoimaa on tasapainotettava muulla energiantuotannolla, jota voidaan säädellä. Erityisesti biomassan käytössä on varottava järkyttämästä keinotekoisesti herkkiä luonnon ja talouden tasapainoja.

5.3. Vaatimus kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä energian hintaan ja siten yhtäläisten kilpailuedellytysten luomisesta uusiutuville energialähteille on tärkeä ja oikeutettu. Ongelmana on kuitenkin se, että toistaiseksi siihen ei ole tieteellisesti perusteltua ja yleisesti hyväksyttyä menettelyä. Siihen tähtäävät pyrkimykset ovat erittäin tärkeitä, ja niitä on jatkettava. Toistaiseksi - ja luultavasti vielä hyvän aikaa - uusiutuvia energialähteitä on tuettava. Tämä tulisi yleisesti hyväksyä, niin kauan kuin tällaisten tukien kokonaismäärä ei ole kohtuuton energian kokonaiskustannuksiin nähden.

5.4. Komission valmisteluasiakirjaa koskevassa lausunnossaan TSK katsoi, että alalle on tarpeen luoda ennakoivasti yhteisön toimin yhtenäismarkkinat. Tämä edellyttää, että suorat tukijärjestelmät täyttävät joukon perusvaatimuksia, joilla varmistetaan erilaisten järjestelmien riittävä yhteensopivuus toistensa kanssa, mikä mahdollistaa tehokkaan kaupan ja siten kilpailun. Komitea on nyt hieman huolissaan komission aikomuksesta siirtää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön yhtenäisen tukikehyksen määrittely vuoteen 2005.

5.5. Ilman kannustimia uusiutuvien energialähteiden osuus voi jäädä ennalleen tai jopa pienentyä. Jäsenvaltioilla on jo useita järjestelmiä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisäämiseksi, mutta toimiakseen valkoisen kirjan ja direktiiviehdotuksen tavoitteiden mukaisesti niiden on tehostettava ponnistuksiaan huomattavasti. Jos uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden on määrä kasvaa merkittävästi vuoteen 2005 mennessä, syntyy ilmeisiä markkinavääristymien riskejä.

5.5.1. Energia-alan investoinnit tehdään vuosikymmenien aikavälillä. Siksi on tärkeää antaa sähkömarkkinoiden toimijoille varmuus toimintaedellytyksistä ainakin keskipitkällä aikavälillä.

5.5.2. Luotuaan järjestelmänsä ja sovellettuaan niitä vuosien ajan jäsenvaltiot suhtautuvat varmasti vastentahtoisesti muutoksiin. Erityisesti tuki- ja siten myös toimintakehystä muutettaessa syntyy tavallisesti kariutuneiden investointien ongelma.

5.5.3. TSK yhtyy luonnollisesti komission toteamukseen, jonka mukaan valtiontukisäännöt koskevat myös tätä alaa. Mutta kuten komissiokin toteaa, näidenkin sääntöjen puitteissa jäsenvaltioiden järjestelmät voivat tarjota erilaisia edellytyksiä. Tämä voi johtaa markkinoiden vääristymiseen, kun uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuottajat pyrkivät hyötymään parhaat edellytykset tarjoavasta kansallisesta järjestelmästä ja siten mahdollisesti auttamaan kilpailua.

5.6. Komissio huomauttaa oikeutetusti, että toistaiseksi ei ole kertynyt riittävästi kokemuksia, joiden perusteella voitaisiin päättää yhteisestä EU:n laajuisesta tukijärjestelmästä. Komitea katsoo kuitenkin, että yhteisen lähestymistavan ja järjestelmän puuttuessa joistakin periaatteista tulisi sopia niin pian kuin mahdollista. Komitean mielestä yksi mahdollisuus olisi asettaa jäsenvaltioiden tuille enimmäisrajat. Kullekin tekniikalle voitaisiin asettaa EU:n tasolla enimmäistukimäärä, joka perustuisi esimerkiksi markkinahintoihin tai se määriteltäisiin euroina kilowattituntia kohti, ottaen huomioon kunkin tekniikan todellinen ympäristönsuojelullinen laatu, tehokkuus ja voimantuottokyky. Viime kädessä kilpailuun vaikuttaa myönnettyjen tukien tai vastaavan muulla tavalla annetun avun kokonaismäärä.

5.7. Komitea kannattaa direktiiviehdotuksen 4 artiklassa esitettyjä edellytyksiä, joita tulisi joka tapauksessa soveltaa tukijärjestelmiin. Komitea on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio on ottanut vaarin komitean valmisteluasiakirjasta antamassa lausunnossa esitetystä ehdotuksesta, jonka mukaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvien eri tekniikoiden erityispiirteet tulee ottaa huomioon.

5.8. Lisäksi komitea ehdottaa, että seuraavat periaatteet otetaan huomioon:

- Julkisen rahoitustaakan ja etenkin energian käyttäjien kustannustaakan tulee olla kohtuullisia ja oikeassa suhteessa sekä jakautua oikeudenmukaisesti.

- Korvausten tulisi vähentyä ajan myötä teknis-taloudellisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Mitään tekniikkaa ei voida pitkällä aikavälillä tukea jatkuvasti.

- Järjestelmät tulisi mahdollisuuksien mukaan suunnitella niin, että lopullinen päätös jää markkinoiden tehtäväksi.

- Kaikkien tukijärjestelmien tulee olla täysin avoimia.

- Mikään tukijärjestelmä ei saa mahdollistaa sähköntuottajille tuloja ilman normaalia markkinariskiä, joka kaikkien tuottajien täytyy ottaa.

5.9. Komitean tietojen mukaan komissio valmistelee parhaillaan uusia yhteisön suuntaviivoja ympäristönsuojelun valtiontuista. Sekä valmisteluprosessia että ehdotuksen sisältöä on kuitenkin vaivannut avoimuuden puute. On ratkaisevan tärkeää, että nämä suuntaviivat laaditaan tavalla, joka on ehdotetun direktiivin mukainen.

6. Alkuperätakuu

6.1. Yleisesti ottaen komitea kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee luoda uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperän sertifiointijärjestelmiä. Tällaisten järjestelmien tarkkuuden ja luotettavuuden takaavat toimet ovat erittäin tärkeitä. Lisäksi komitea haluaa korostaa kahta seikkaa.

6.1.1. Toimivilla sähkön sisämarkkinoilla myydyn sähköyksikön reitti tuottajalta loppukäyttäjälle voidaan jäljittää vain rajallisesti. Pörssit luultavasti tulevat markkinoimaan jollain lailla luokiteltua sähköä eli erilaisia sähkömerkkejä, mutta niiden määrää on käytännön syistä rajoitettava. Näin ollen joka ainoan lähteen tai tuotantomuodon sertifioinnilla ei ole markkinoilla käytännön merkitystä, ja siksi sitä ei tulisi vaatia.

6.1.2. Todistusten keskinäisen tunnustamisen sekä mahdollisen kaupan helpottamiseksi tulevaisuudessa sisämarkkinoilla on oleellista, että jäsenvaltioiden sertifiointijärjestelmät ovat alusta lähtien täysin yhteensopivia keskenään. Komission on varmistettava jäsenvaltioiden sertifiointijärjestelmien yhteensopivuus.

7. Hallinto ja suunnittelu

7.1. Komitea kannattaa direktiiviehdotusta tältä osin.

8. Verkkoyhteydet

8.1. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja sen yleisimpien tuottajien erityisominaisuuksien vuoksi tämä ehdotuksen osa on keskeisen tärkeä. Myös verkko- ja järjestelmäoperaattorien oikeudellinen ja toiminnallinen asema vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Tämä direktiiviehdotuksen osa näyttäisi tarvitsevan lisäselvennyksiä erityisesti operaattorien roolin suhteen. Komitean mielestä selvennystä kaipaavat ainakin seuraavat kolme seikkaa:

8.1.1. Ehdotuksessa tulisi käsitellä erilaisia jakelujärjestelmiä (keskitetty vs. markkinaperusteinen jakelu). Eräät järjestelmät voivat käytännössä tehdä etusijalle asettamisesta mahdottoman tai tarpeettoman.

8.1.2. Rajoittamaton etusijalle asettaminen voi aiheuttaa vakavia ongelmia varsinkin eristyneissä järjestelmissä, jos uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus sähkön kokonaistuotannosta on korkea ja varatuotantokapasiteetti riittämätön.

8.1.3. Ehdotuksen 7 artiklan 2 kohdassa ei anneta selviä ohjeita siitä, miten uusiutuvia energialähteitä käyttävien tuotantolaitosten kulut ja hyödyt jaetaan. On tärkeää, että verkkoyhteyksien kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti asianomaisten osapuolten välillä.

8.1.4. Direktiiviehdotuksen 7 artiklan 5 kohdassa mainittu kaksisuuntaisen mittaamisen käsite on epäselvä. Komission tulisi selvittää, mitä se tarkoittaa.

9. Määritelmät

9.1. Komitea pitää oikeana, kuten se totesi valmisteluasiakirjasta antamassaan lausunnossa, ettei direktiivillä määritellä uusiutuvia energialähteitä sellaisenaan, vaan sen 2 artiklassa annetaan määritelmät vain direktiivin soveltamista varten.

9.2. Komitea ihmettelee kuitenkin, miksi juuri biomassa on tässä määritelty eri tavalla kuin valkoisessa kirjassa ilman mitään selitystä. Tätä tulee selventää. Määritelmään tulisi sisällyttää erityisesti metsäteollisuuden orgaaniset jätteet ja lajitellut kierrätyspolttoaineet. Luonnollisestikin jätteen syntymisen estäminen ja vähentäminen sekä kierrätys ovat ensisijaiset tavoitteet, mutta silloin kun se ei ole mahdollista, on edellytettävä energian tuottamista täyttömaana käytön tai vastaavan sijaan. Hiljattain annetun jätteiden polttamista koskevan direktiivin ansiosta tietynlaisten jätteiden polttamiseen liittyvät mahdolliset haittavaikutukset ovat vähentyneet, joten ei pitäisi olla ympäristön tai terveyden suojeluun liittyviä syitä estää laajentamasta direktiiviehdotuksen määritelmää edellä mainitulla tavalla.

9.3. 2 artiklan 2 kohdassa hybridivoimaloiden käsittely on epämääräistä. Ilmaus "etenkin varavoimana tuotettu" ei saisi merkitä minkäänlaista rajoitusta.

9.4. Komitea kannattaa yleisesti ottaen direktiiviehdotuksen suuria vesivoimaloita koskevia linjauksia. Koska suuret vesivoimalat ovat periaatteessa kilpailukykyisiä, ei ole mitään syytä tukea niitä tukijärjestelmistä. Kysymys siitä, miten suurten vesivoimaloiden suhteen menetellään, jos ne poikkeuksellisesti tarvitsisivat tukitoimia, jää kuitenkin avoimeksi. Tukitoimia voitaisiin tarvita esimerkiksi silloin, kun nykyisiä voimaloita korvataan uusilla tai modernisoidaan.

10. Loppusäännökset

10.1. Kun otetaan huomioon direktiiviehdotuksessa noudatettu lähestymistapa, jossa yksilöidään yhteisön toimien perusteet mutta siirretään avainkysymyksiä koskevat päätökset muutaman vuoden päähän, tarvitaan laajaa raportointi-, tarkistus- ja arviointijärjestelmää. Tässä niin kuin muissakin tapauksissa on luonnollisesti erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat täysin direktiiviä. Koska direktiivin tavoitteet tulee nähdä osana yhtä unionin laajempaa painopistealaa, myös seuranta tulisi toteuttaa tässä viitekehyksessä. Komitea viittaa tämän lausunnon kohtaan 4.6.

11. Sosioekonomiset vaikutukset

11.1. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisäämisellä on väistämättä myönteisiä vaikutuksia alan liiketoimintaan. On erityisen tärkeää säilyttää EU:n yritysten johtoasema tällä alalla ja kehittää sitä edelleen. Näin luodaan uusia työpaikkoja. Vaikutus syrjäisiin alueisiin ja erityisesti saariin voi olla huomattava.

11.2. Energia-alan markkinoiden vapautuminen on aiheuttanut jossain määrin työpaikkojen katoamista. Uusiutuvien energialähteiden alan työpaikkojen syntymistä ja pysyvyyttä on luonnollisista syistä vaikea ennustaa. Koska uudet työpaikat edellyttävät uudenlaisia taitoja, riittävään koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen on kiinnitettävä runsaasti huomiota. Yleisen työllisyysvaikutuksen osalta komissio viittaa erääseen tutkimukseen, joka antoi hyvin myönteisen kuvan työllisyysvaikutuksista. Komitean mielestä tätä tärkeää kysymystä olisi kuitenkin pitänyt käsitellä perusteellisemmin todennettujen, luotettavien tietojen pohjalta.

11.3. Komissio toteaa, että sen ehdotuksen rahoitusvaikutukset EU:n budjettiin ovat hyvin vähäiset. On kuitenkin yllättävää, ettei komissio käsittele mitenkään jäsenvaltioille ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. On selvää, että pitkällä aikavälillä hyödyt saattavat olla suuremmat kuin varsin korkeatkin kustannukset. Koska direktiiviehdotuksella nykymuodossaan kuitenkin asetetaan hyvin kunnianhimoisia tavoitteita, mutta annetaan samalla jäsenvaltioille vapaat kädet kehityksen tukemisessa, kustannukset voivat olla hyvin korkeat ja jakautua epätasaisesti. Komission olisi pitänyt käsitellä tätä kysymystä asianmukaisesti.

12. Yhteenveto

Komitea

- on yhtä mieltä direktiiviehdotuksen oikeusperustasta, mutta katsoo, ettei 95 artiklan nojalla voida asettaa sitovia tavoitteita jäsenvaltioille

- katsoo, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön rooli on merkittävä, mutta se on vain osa pyrittäessä täyttämään Kiotossa asetetut tavoitteet; komitea kehottaa komissiota kehittämään pitkän aikavälin energiapoliittisen näkemyksen

- painottaa, että tarvitaan tehokkaita toimia uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön potentiaalin hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, ja kannattaa jäsenvaltioiden velvoittamista julkaisemaan tähän pyrkivät tavoitteensa ja toimensa; komitea katsoo kuitenkin, että käytännössä sitovien tavoitteiden asettaminen saattaa olla ristiriidassa läheisyysperiaatteen kanssa sovellettuna toimiin, joilla pyritään Kioton tavoitteiden saavuttamiseen

- katsoo, että tarvitaan selvästikin kannustimia uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistämiseksi, mutta ehdottaa markkinahäiriöiden ja kohtuuttoman korkeiden kustannusten välttämiseksi, että eräistä periaatteista sovittaisiin niin pian kuin mahdollista; yksi mahdollisuus olisi asettaa jäsenvaltioiden (todellisille) tuille enimmäisrajat, joissa otettaisiin huomioon kunkin tekniikan todellinen ympäristönsuojelullinen laatu, tehokkuus ja voimantuottokyky

- kannattaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperän sertifiointijärjestelmiä koskevaa ehdotusta ja huomauttaa, että ne tulee suunnitella avoimille sähkömarkkinoille sopiviksi ja että komission on varmistettava jäsenvaltioiden järjestelmien yhteensopivuus

- katsoo verkkoyhteyksiin liittyvän osan olevan direktiiviehdotuksessa keskeinen ja huomauttaa, että monissa kohdissa tarvitaan selvennyksiä

- kannattaa yleisesti ottaen direktiiviehdotuksen vesivoimaloita koskevia linjauksia, mutta ei hyväksy muutoksia, joita direktiivissä oleviin määritelmiin on tehty verrattuna aiemmin julkaistuun valkoiseen kirjaan; erityisesti tämä pätee metsäteollisuuden biomassajätteisiin

- pitää tervetulleina direktiiviehdotuksen myönteisiä vaikutuksia alan liiketoimintaan, mutta katsoo ehdotuksessa esitettyjen valtioihin ja kuluttajiin kohdistuvia taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia koskevien analyysien olevan hyvin epätyydyttäviä.

Bryssel 20. syyskuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) Komission tiedonanto - Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja, KOM(97) 599 lopullinen, 26.11.1997. TSK:n lausunto: EYVL C 214, 10.7.1998, s. 56.

(2) KOM(1998) 246 lopullinen. TSK:n lausunto aiheesta "Komission tiedonanto: Energiatehokkuus Euroopan yhteisössä - strategia energian taloudellista käyttöä varten", EYVL C 407, 28.12.1998.