(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 21 päivänä lokakuuta 2020 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien teräksisten tuulivoimalatornien, jäljempänä ’tuulivoimalatornit’ tai ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan nojalla. Se julkaisi menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille saatuaan 9 päivänä syyskuuta 2020 valituksen, jonka oli tehnyt European Wind Tower Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’ tai ’EWTA’. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tuulivoimalatorneja valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille sekä tiedossa oleville käyttäjille/tuojille tutkimuksen vireillepanosta ja pyysi niitä osallistumaan.

(4)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Komissio järjesti kuulemisen kolmen käyttäjän kanssa maaliskuussa 2021.

(5)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan kiinalainen toimialajärjestö Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari, jäljempänä ’CCCME’, väitti, että valituksen tekijä ei ollut toimittanut merkityksellistä yhteenvetoa valituksessa käytetyistä luottamuksellisista tiedoista, etenkään valituksen liitteiden 2.1–2.4 osalta. CCCME:n mukaan luottamuksellisten tietojen liiallinen käyttö esti sitä ymmärtämästä tutkimusajanjakson aikaista tilannetta. Kyseinen osapuoli toisti väitteet huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(6)

Komissio huomauttaa, että valituksen tekijä merkitsi kyseisissä liitteissä luottamuksellisiksi ainoastaan yrityskohtaiset tiedot, kuten liikevaihdon, voiton sekä tuotanto- ja myyntimäärän, jotka yritykset toimittivat valituksen laatimista varten. Kustakin indikaattorista toimitettiin aggregoidut tiedot valituksen avoimessa versiossa. Toisin kuin CCCME väittää, valituksen avoimeen versioon sisältyvät tiedot olivat riittäviä, jotta CCCME pystyi esittämään yksityiskohtaisia huomautuksia valituksessa esitetyistä vahinkomarginaalia koskevista laskelmista. EWTA totesi vastauksena CCCME:n huomautuksiin, että on vastoin unionin tuottajien etua antaa yksityiskohtaisia tietoja kunkin tuottajan tuloksesta, edes indeksoituna, tarkastelujakson ajalta. (3) Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen. Komissio valitsi otoksen käyttämällä perusteena unionin tuotanto- ja myyntimäärää, jonka unionin tuottajat olivat ilmoittaneet vireillepanoa edeltävässä vaiheessa edustavuutta koskevan arvioinnin yhteydessä, ottaen huomioon myös yritysten maantieteellisen sijainnin. Otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, jotka sijaitsivat kahdessa eri jäsenvaltiossa ja joiden osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta myynti- ja tuotantomäärästä unionissa vireillepanovaiheessa oli noin 38 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Osapuolet eivät esittäneet huomautuksia.

(9)

Näin ollen alustava otos, johon kuului kolme unionin tuottajaa, katsottiin unionin tuotannonalaa edustavaksi ja se vahvistettiin lopulliseksi otokseksi.

(10)

CCCME ja tuulienergia-alaa edustava eurooppalainen järjestö WindEurope kyseenalaistivat valituksen tekijöiden edustavuuden hyvän aikaa sen jälkeen, kun määräaika unionin tuottajien otosta koskevien huomautusten esittämiselle oli mennyt umpeen. Osapuolten esittämät huomautukset eivät muuttaneet päätöstä unionin tuottajien otoksesta, ja ne hylättiin.

(11)

Vireillepanon yhteydessä yksi osapuoli väitti olevansa etuyhteydetön tuoja, toimitti vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Se osoittautui olevan osa konsernia, jonka pääasialliset intressit vastaavat tuulivoimalatornien käyttäjien intressejä. Näin ollen komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen. Tästä päätöksestä ei esitetty huomautuksia.

(12)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(13)

Seitsemän asianomaisen maan tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Niistä vain kuusi vei tuulivoimalatorneja unioniin tutkimusajanjakson aikana. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen vientiä harjoittavan tuottajan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Alustavaan otokseen kuuluivat yritykset Chengxi Shipyard Co., Ltd., jäljempänä ’Chengxi Shipyard’, CS WIND China Co., Ltd., jäljempänä ’CS Wind’, ja Suzhou Titan New Energy Technology Co., Ltd., jäljempänä ’Suzhou Titan’. Kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(14)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti huomautuksia alustavan otoksen valinnasta. Yritys Penglai Dajin Offshore Heavy Industry Co., Ltd., jäljempänä ’Penglai Dajin’, pyysi, että se sisällytettäisiin otokseen, ja väitti, että alustava otos ei ollut edustava useista syistä. Ensinnäkin yritys väitti, että otos ei ollut maantieteellisesti edustava, koska kaikki otokseen valitut yritykset sijaitsivat Jiangsun provinssissa. Toiseksi Penglai Dajin huomautti, että yksi otokseen valituista yrityksistä on valtion omistuksessa ja toinen on ulkomaisen yrityksen tytäryhtiö. Kolmanneksi yritys väitti, että sitä voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa toisin kuin joitakin otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia, joiden konsernirakenne on monimutkainen. Lopuksi Penglai Dajin väitti, että kaksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei edustanut sen tuotantoa, koska ne tuottavat vain läpimitaltaan suuria terästorneja.

(15)

Komissio huomauttaa, että perusasetuksen 17 artiklan säännösten mukaisesti alustavaan otokseen sisältyi yrityksiä, joilla oli suurin edustava tuotanto-, myynti- tai vientimäärä, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Penglai Dajin ei myöskään esittänyt pakottavia syitä, joiden vuoksi sen olisi korvattava jokin alustavasti otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista. Tämän vuoksi komissio hylkäsi Penglai Dajinin pyynnön ja vahvisti otoksen.

(16)

Piakkoin tämän jälkeen yksi otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista, CS Wind, vetäytyi yhteistyöstä. Komissio huomioi päätöksen ja ilmoitti yritykselle aikomuksestaan määrittää mahdolliset polkumyyntitullit kyseiselle yritykselle perusasetuksen 18 artiklan säännösten mukaisesti. Lisäksi komissio ilmoitti Kiinan kansantasavallan edustustolle tilanteesta.

(17)

Myöhemmin komissio täydensi vientiä harjoittavien tuottajien otosta lisäämällä siihen yrityksen Penglai Dajin, joka oli yhteistyössä toimineista yrityksistä vientimäärältään seuraava ja jota voitiin kohtuudella tutkia ottaen huomioon aikarajoitukset.

(18)

Alun perin otantalomakkeen palauttaneet neljä vientiä harjoittavaa kiinalaista tuottajaa pyysivät yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio asetti kyselylomakkeet saataville verkossa (4) vireillepanopäivänä. Ilmoittaessaan otoksesta komissio ilmoitti otokseen kuulumattomille vientiä harjoittaville tuottajille, että niiden oli vastattava kyselylomakkeeseen, jos ne halusivat yksilöllisen tarkastelun. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toimittanut kyselyvastausta. Sen vuoksi yhtään yksilöllistä tarkastelua ei tehty.

(19)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa.

(20)

Komissio asetti unionin tuottajille, etuyhteydettömille tuojille, käyttäjille ja vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut kyselylomakkeet saataville verkossa (5) vireillepanopäivänä. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin vireillepanoilmoituksessa samoin kuin silloin, kun komissio ilmoitti otoksesta tai päätöksestään luopua otannasta, mistä kyselylomakkeet löytyvät.

(21)

Kyselyvastaus saatiin otokseen valituilta kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta sekä kahdelta käyttäjältä. Kiinan viranomaisilta ei saatu vastausta. Tämän jälkeen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille aikomuksestaan soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa merkittäviä vääristymiä koskeviin mahdollisiin päätelmiin.

(22)

Koronaviruspandemian ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toteuttamien eristystoimenpiteiden vuoksi komissio ei voinut tehdä perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä. Sen sijaan komissio ristiintarkisti etätarkastuksena osapuolten lähettämät tiedot covid-19-epidemian vaikutuksia polkumyynnin ja tukien vastaisiin tutkimuksiin koskevan ilmoituksen (6) mukaisesti.

(23)

Komissio hankki kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio suoritti seuraavia yrityksiä/osapuolia koskevan etätarkastuksen:

(24)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(25)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton määräaika oli 18 päivänä kesäkuuta 2021. Komissio ilmoitti 21 päivänä toukokuuta 2021 perusasetuksen 19 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille aikeestaan luopua väliaikaisten tullien käyttöönotosta.

(26)

Komissio vahvisti 18 päivänä kesäkuuta 2021 päätöksensä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja antoi asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää lisätietoja ja/tai tulla kuulluiksi. CCCME pyysi kuulemista ja esitti huomautuksia. Kuulemisessa ja sen toimittamissa asiakirjoissa esitettyjä huomautuksia ja väitteitä käsitellään asianmukaisesti tämän asetuksen asianomaisissa jaksoissa.

(27)

Koska väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä ei otettu käyttöön, tuontia ei kirjattu.

(28)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Lopullisia päätelmiä tehdessään komissio otti huomioon asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset.

(29)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien teräksisten tuulivoimalatornien tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(30)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. EWTAn kanssa järjestettiin kuuleminen 23 päivänä syyskuuta 2021. CCCME:n ja Suzhou Titanin kanssa järjestettiin kuulemiset 27 päivänä syyskuuta 2021.

(31)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja edellä mainitussa komission yksikköjen kanssa järjestetyssä kuulemisessa CCCME toisti väitteensä, joka esitetään tiivistettynä 5 kappaleessa ja jonka mukaan EWTA on käyttänyt liiallisesti luottamuksellisia tietoja. Tämä ei liity ainoastaan valituksessa esitettyihin tietoihin vaan myös asianomaisille osapuolille lopullisissa päätelmissä ilmoitettuihin tietoihin. Jälkimmäisen osalta CCCME ja Suzhou Titan katsoivat erityisesti, että viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitetut tiedot eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia tavoitehintaa koskevien laskelmien osalta. Chengxi Shipyard esitti samanlaisia huomautuksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio tarkasteli uudelleen ilmoitettuja tietoja, ja vaikka unionin tuotannonalan täsmällisiä tuotelajikohtaisia tavoitehintoja ei voitu esittää luottamuksellisuussyistä, se ilmoitti otokseen valituille kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle samana päivänä täydentäviä päätelmiä hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista.

(32)

Edellä esitetystä huolimatta CCCME ja Suzhou Titan pyysivät kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan väliintuloa seuraavista syistä: i) niiden mukaan komission olisi tarkistettava paremmin unionin tuotannonalan tiedot (tätä käsitellään 307 kappaleessa), ii) ne haluavat saada neuvonantajan kannan lähteistä, joita komissio käytti Kiinasta tulevien tuulivoimalatornien tuontihinnan vahvistamiseen (tätä käsitellään 317 ja 318 kappaleessa), iii) valituksen tekijän esittämissä kolmessa asiakirjassa olevien ristiriitaisuuksien vuoksi (tätä käsitellään 306 ja 307 kappaleessa) ja iv) polkumyynti- ja vahinkomarginaalien merkittävien erojen vuoksi (tätä käsitellään 292–295 kappaleessa). Komissio selvensi näitä seikkoja 14 päivänä lokakuuta 2021 kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa. Neuvonantaja päätteli, että puolustautumisoikeuksia ei ole rikottu.

(33)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EWTA väitti, että tutkimuksen menettelylliset ongelmat vahingoittivat valituksen tekijän puolustautumisoikeutta ja kykyä arvioida kiinalaisten viejien ja käyttäjien huomautuksia ja vastata niihin. EWTAn mukaan kiinalaiset viejät ja muut asianomaiset osapuolet olivat käyttäneet koko tutkimuksen ajan liiallisesti luottamuksellisia tietoja ja olivat myös jatkuvasti jättäneet toimittamatta merkityksellisiä tiivistelmiä luottamuksellisista tiedoista. Tämän vuoksi valituksen tekijän oli mahdotonta arvioida asiaan liittyviä tietoja ja väitteitä ja esittää niistä merkityksellisiä huomautuksia, mikä rikkoi sen oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn.

(34)

Komissio hylkäsi väitteen, koska se tueksi ei esitetty näyttöä. Lisäksi komissio huomauttaa, että kaikki luottamuksellisessa muodossa toimitetut tiedot esitettiin myös avoimessa asiakirja-aineistossa, jos niiden paljastaminen ei vahingoittanut tiedot toimittaneen osapuolen luottamuksellisuutta koskevia etuja.

(35)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon tässä asetuksessa.

(36)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komission olisi suspendoitava toimenpiteet perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan nojalla. Valituksen tekijä ja useat unionin tuottajat vastustivat toimenpiteiden suspendoimista. Komissio toteaa vastaanottaneensa osapuolten toimittamat tiedot ja muistuttaa, että jos komissio pitää sitä asianmukaisena, se voi päättää suspendoida toimenpiteet, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi suspendoimisen johdosta, ja jos on unionin edun mukaista tehdä niin.

(37)

Tarkasteltuaan tuotteen kuvausta vireillepanoilmoituksessa ja välttääkseen väärinkäsitykset kansallisten tulliviranomaisten kannalta komissio katsoi aiheelliseksi muuttaa hieman tuotteen kuvausta, joka julkaistiin vireillepanoilmoituksessa. Muutokset eivät edellyttäneet ilmoituksen muuttamista eivätkä vaikuttaneet menettelyn asianomaisiin osapuoliin. Muutokset esitetään jäljempänä kursivoituna.

(38)

Tarkasteltavana ovat tietyt Kiinasta peräisin olevat voimalaitoskoon teräksiset tuulivoimalatornit, myös kartiomaiset, ja niiden osat (7), myös kootut, myös perustuksen sisältävät, myös konehuoneeseen (naselliin) tai roottorin lapoihin kiinnitetyt, jotka on suunniteltu kannattelemaan konehuonetta ja roottorin lapoja ja joita käytetään tuuliturbiineissa, joiden sähköntuotantokapasiteetti – joko maalla tai merellä – on vähintään 1,00 megawattia (MW) ja joiden korkeus mitattuna tornin juuresta konehuoneen alaosaan (eli kohtaan, jossa tornin yläpää ja konehuone kiinnittyvät toisiinsa) on vähintään 50 metriä kokonaan asennettuna, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7308 20 00 (Taric-koodi 7308200011) ja ex 7308 90 98 (Taric-koodi 7308909811) ja tuotaessa osana tuuliturbiinia CN-koodiin ex 8502 31 00 (Taric-koodit 8502310011 ja 8502310085), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(39)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(40)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(41)

Vestas pyysi suurempien tuulivoimalatornien jättämistä määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että unionin tuotannonalalla on kapasiteettia pääasiassa pienempiin torneihin. (8)

(42)

Komissio ei pitänyt pyyntöä perusteltuna, koska unionin tuotannonalalla on kapasiteettia tuulivoimalatornien kaikkien vaadittujen kokojen tuottamiseen, vaikkakaan kaikki unionin tuulivoimalatornien tuottajat eivät valmista samoja kokoja. Komissio totesi myös, että kaikilla tuulivoimalatorneilla niiden koosta tai tuontipaikasta riippumatta on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja ne ovat keskenään vaihdettavissa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan pyynnön.

(43)

CCCME totesi, että tuotteen määritelmään sisältyvien tuotteiden moninaisuuden vuoksi Kiinan kotimarkkinoilla tuotettua ja myytyä tuotetta ja unionin tuotannonalan unionissa tuottamaa ja myymää tuotetta ei voida pitää samankaltaisina tuotteina. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME pyysi tuotteen määritelmän supistamista sillä perusteella, että unionissa on eri säännöksiä ja tukia korkeille ja lyhyille torneille ja että tuulivoimalatornien korkeus odotettavasti kasvaa. CCCME ei toimittanut mitään näyttöä siitä, mitkä tornimallit tai mitkä tornien tekniset ominaisuudet olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle.

(44)

Edellä esitetty pyyntö hylätään. Komissio huomauttaa, että on luonnollista, että tuoteryhmän sisällä on eri malleja tai tyyppejä. Hinnan alittavuutta, viitehinnan alittavuutta ja polkumyyntiä laskettaessa tällaiset tuotteiden eroavaisuudet ja niistä johtuvat erot tuotantokustannuksissa ja hinnoissa otetaan täysimääräisesti huomioon tuotevalvontakoodin kautta. Komissio totesi, että kaikilla tuulivoimalatorneilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja ne ovat keskenään vaihdettavissa (ks. 2.2 jakso), mitkä ovat merkitykselliset tekijät tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelemisessä.

(45)

Koska tutkimuksen vireillepanovaiheessa oli saatavilla riittävästi näyttöä, joka viittasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinassa, komissio piti asianmukaisena, että tutkimus pannaan vireille perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(46)

Tarvittavien tietojen keräämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan tietoja tuulivoimalatornien valmistuksessa käytetyistä tuotantopanoksista. Viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti tarvittavat tiedot.

(47)

Saadakseen väitettyjä merkittäviä vääristymiä koskevat tiedot, joita se pitää tarpeellisina tutkimukselleen, komissio lähetti kyselylomakkeen Kiinan viranomaisille. Lisäksi komissio pyysi vireillepanoilmoituksen 5.3.2 kohdassa kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta 37 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kiinan viranomaisilta ei saatu kyselyvastausta määräajassa. Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että se käyttäisi perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja määrittäessään merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa.

(48)

Vientiä harjoittavat tuottajat Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan ja toimialajärjestö CCCME kommentoivat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista huomautuksissaan, joita ne esittivät 1 päivänä joulukuuta 2020 julkaistusta normaaliarvon määrittämisen lähteitä käsittelevästä ensimmäisestä muistiosta. Ne toistivat väitteensä huomautuksissaan, joita ne esittivät 8 päivänä huhtikuuta 2021 julkaistusta normaaliarvon määrittämisen lähteitä käsittelevästä toisesta muistiosta. Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 3.2.1 jaksossa.

(49)

Komissio myös täsmensi vireillepanoilmoituksessa, että saatavilla olevan näytön perusteella saattaa olla tarpeen valita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla asianmukainen edustava maa, jotta voidaan määrittää normaaliarvo vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella.

(50)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille 1 päivänä joulukuuta 2020 päivätyllä muistiolla, jäljempänä ’ensimmäinen muistio’ (9), niistä lähteistä, joita se aikoi käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Kyseisessä muistiossa komissio esitti luettelon kaikista tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, työvoimasta ja energiasta, joita tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytetään. Lisäksi komissio yksilöi mahdollisia edustavia maita vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen valintaa ohjaavien kriteerien perusteella (nämä maat olivat Meksiko, Etelä-Afrikka ja Turkki). Komissio sai ensimmäistä muistiota koskevia huomautuksia kahdelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta ( Chengxi Shipyard (10) ja Suzhou Titan (11)), CCCME:ltä (12) ja yhdeltä käyttäjältä (Vestas (13)). Näitä huomautuksia käsiteltiin normaaliarvon määrittämisen lähteitä koskevassa toisessa muistiossa ja ne esitetään tiivistettynä tämän asetuksen 3.2.2 jaksossa.

(51)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille 8 päivänä huhtikuuta 2021 päivätyllä muistiolla, jäljempänä ’toinen muistio’ (14), niistä lähteistä, joita se aikoi käyttää normaaliarvon määrittämiseen valittuaan Meksikon asianmukaisimmaksi edustavaksi maaksi. Se myös ilmoitti asianomaisille osapuolille aikovansa vahvistaa myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton edustavassa maassa toimivien tuottajien Arcosa Industries de México, S. de R.L. de C.V. ja Speco Wind Power, S.A. de C.V. käytettävissä olevien tietojen perusteella. Komissio sai toista muistiota koskevia huomautuksia Chengxi Shipyardilta (15), Suzhou Titanilta (16) ja CCCME:ltä (17). Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 3.2.2 jaksossa.

(52)

Komissio totesi Kiinan terässektoria koskevissa hiljattaisissa tutkimuksissa (18), että alalla esiintyy perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä, ja teräs on tuulivoimalatornien tärkein tuotannontekijä. Komissio päätteli, että myös tässä tutkimuksessa on käytettävissä olevan näytön perusteella asianmukaista soveltaa perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa.

(53)

Komissio totesi näissä tutkimuksissa, että valtio puuttuu merkittävästi toimintaan Kiinassa, mikä vääristää markkinaperiaatteiden mukaista resurssien tehokasta jakamista. (19) Komissio päätteli erityisesti, että terässektorilla, josta saadaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen valmistuksen pääraaka-aine, Kiinan viranomaisilla on edelleen huomattava omistusosuus perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (20), minkä lisäksi Kiinan viranomaiset kykenevät myös puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (21). Komissio totesi vielä, että valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen lisää vääristävää vaikutusta markkinoihin. Kiinan suunnitelmajärjestelmän tuloksena resursseja keskitetään sektoreille, jotka Kiinan viranomaiset ovat nimenneet strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi, eikä niitä jaeta markkinavoimien perusteella. (22) Lisäksi komissio päätteli, että Kiinan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö ei toimi asianmukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa. (23) Samalla tavalla komissio totesi terässektorin palkkakustannuksissa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä (24) sekä rahoitusmarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä (25), jotka liittyvät etenkin yritystoimijoiden pääoman saantiin Kiinassa.

(54)

Valitukseen sisältyi tietoja terässektorin vääristymistä ja erityisesti terästeollisuuden 13. viisivuotissuunnitelmasta sekä terästeollisuuden alalla toimivien yritysten etuuskohtelusta. Valitukseen sisältyi myös kattava luettelo tuulivoimalatorneja valmistavista valtion omistamista yrityksistä, mukaan lukien seuraavat kiinalaiset alkuperäiset laitevalmistajat (OEM-valmistajat): China Shipbuilding Industry Corporation, Dongfang Electric Corporation, Xinjiang Goldwind (ei valtion omistama yritys, mutta valtiolla on merkittävä omistusosuus), Shanghai Electric (noteerattu Hongkongissa ja Shanghaissa ja 63-prosenttisesti valtion omistuksessa), Dalian Huarui Heavy Industry, Taiyuan Heavy Machinery Group Co Ltd, Guodian United Power Technology Company Limited, XEMC Windpower (Hunanin provinssilla on enemmistöosakkuus ja lopuilla osakkeilla käydään kauppaa Shanghain pörssissä), China Datang Corporation sekä maksukyvytön yritys Baoding Tianwei Baobian Electric Co. Valituksessa mainittiin myös Envision Energy, joka on yksityinen yritys mutta jolle valtion omistama pankki myönsi silti 50 miljoonan luottolimiitin.

(55)

Edellä mainittujen OEM-valmistajien lisäksi valituksessa mainittiin myös seuraavat kiinalaiset tuulivoimalatornien tuottajat: Chengxi Shipyard Co., Ltd., joka on China State Shipbuilding Corporationin ja China CSSC Holdings Limitedin (molemmat valtion omistamia yrityksiä) tytäryhtiö; Beijing JINGCHENG New Energy Co., Ltd., valtion omistaman Beijing JINGCHENG Machinery Electric Holding Co., Ltd.:n tytäryhtiö;; Zhonghang Hongbo Windpower Equipment Co.,Ltd., joka on yksi Kiinan suurimman valtio-omisteisen ilmailu- ja puolustusalan yrityksen AVICin strategisista kumppaneista;; China Gezhouba Group Corporation (valtion omistama yritys); Harbin Hongguang Boiler Group Co., Ltd. (valtion tason huipputeknologiayritys); Jiangsu Baolong Electromechanical Manufacturing Co., Ltd, yksi tärkeimmistä johtavista yrityksistä Liyanginissa, johon sulautui kaksi entistä valtion omistamaa yritystä; HuaDian Heavy Industries Co., Ltd., josta enemmistö on Kiinan valtion omistuksessa olevien varojen valvonta- ja hallintokomission (SASAC) hallinnassa.

(56)

Lisäksi valituksessa mainittiin Yhdysvaltojen kauppaministeriön kahta kiinalaista yritystä (CS Wind ja Titan Wind) (26) koskeva tutkimus, jossa todettiin ainakin seuraavat tuotannonalaa suoraan hyödyttävät julkiset politiikat: poliittinen luotonanto uusiutuvan energian tuotannonaloille, vientiostajan luotot, kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma ulkomaisrahoitteisille yrityksille, tuloveroetuudet ulkomaisrahoitteisille yrityksille maantieteellisen sijainnin perusteella, yritystuloverolaki, tutkimus- ja kehitysohjelma, vapautukset tuontitariffeista ja arvonlisäverosta (alv) maahantuotujen laitteiden käyttöä varten, kuumavalssattua terästä koskevat määräykset, sähkön tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, hankeinfrastruktuurin rakentamisen tukirahasto, jonka tarjoaa Lianyungang Economic and Technological Development Zone -alueen (LETDZ) hallintokomissio, palkinto hyvästä suoriutumisesta verojen maksamisessa, Taicang Cityn palkinto yritysten julkisen listautumisen tukemiseksi, Taicang Cityn palkinto teollisen talouden kehittämiseksi kolmivuotiskaudella 2010–2012, erityisrahastot tieteen ja teknologian kehittämiseksi, palkinto Titan Baotoulle Rare Earth High and New Technology Industrial Development Zone -alueen erinomaisista rakennushankkeista.

(57)

Komissio tarkasteli tässä tutkimuksessa, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetun merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komissio suoritti tarkastelun asiakirja-aineistossa käytettävissä olevan näytön perusteella, mukaan lukien valitukseen sisältyvä näyttö sekä julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin perustuvaan Kiinaa koskevaan raporttiin (27), jäljempänä ’maaraportti’, sisältyvä näyttö. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna. Komissio täydensi tätä näyttöä omalla tutkimuksellaan eri perusteista, jotka ovat merkityksellisiä, jotta voidaan vahvistaa merkittävien vääristymien esiintyminen Kiinassa.

(58)

Mitä tulee Kiinan viranomaisten omistusosuuteen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien tuulivoimalatornien tuottajien tarkasta suhteesta ei ole tarkkoja tietoja, mutta jotkin suuret kiinalaiset tuulivoimalatornien tuottajat, esimerkiksi Chengxi Shipyard ja Fuchuan Yifan, ovat valtion omistamia yrityksiä.

(59)

Terässektorilla, josta saadaan tärkein tuotannontekijä tuulivoimalatornien tuottamiseen, Kiinan viranomaisilla on edelleen huomattava omistusosuus. Nimellisesti valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien yritysten lukumäärän arvioidaan olevan lähes tasoissa, mutta Kiinan viidestä teräksentuottajasta, jotka kuuluvat maailman 10 suurimman teräksentuottajan joukkoon, neljä on valtion omistuksessa olevia yrityksiä. (28) Kymmenen suurimman tuottajan osuus tuotannonalan koko tuotoksesta vuonna 2016 oli vain noin 36 prosenttia, mutta Kiinan viranomaiset asettivat samana vuonna tavoitteeksi konsolidoida teräksen tuotannosta 60–70 prosenttia noin kymmenelle suurelle yrityksille vuoteen 2025 mennessä. (29) Kiinan viranomaiset toistivat tämän aikomuksen huhtikuussa 2019 julkistaessaan terästeollisuuden konsolidointia koskevat suuntaviivat. (30) Tällaiseen konsolidointiin voi liittyä kannattavien yksityisten yritysten pakotettuja yhteenliittymiä heikosti suoriutuvien valtion omistuksessa olevien yritysten kanssa. (31)

(60)

Lisäksi moniin terässektorin suurimpiin tuottajiin viitataan nimenomaisesti terästeollisuuden mukautus- ja päivityssuunnitelmassa (2016–2020). Esimerkiksi Kiinan valtion omistama Shanxi Taiyuan Iron & Steel Co. Ltd., jäljempänä ’TISCO’, mainitsee verkkosivustollaan olevansa rauta- ja terästeollisuuden superjätti, joka on kehittynyt poikkeuksellisen suureksi rauta- ja teräskompleksikompleksiksi ja integroitunut raudan louhintaan, raudan ja teräksen tuotantoon, jalostukseen, toimittamiseen ja kaupankäyntiin. (32) Baosteel on toinen suuri Kiinan valtion omistuksessa oleva yritys, joka valmistaa terästä ja muodostaa osan hiljattain konsolidoitua yhtiötä China Baowu Steel Group Co. Ltd (aiemmalta nimeltään Baosteel Group and Wuhan Iron & Steel). (33)

(61)

Koska valtio puuttuu tietyssä määrin toimintaan ja valtion omistamia yrityksiä on paljon tuulivoimalatornien ja terästeollisuuden alalla, myöskään yksityisessä omistuksessa olevat tuottajat eivät voi toimia markkinaolosuhteissa. Poliittinen valvonta ja ohjaus koskevat sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevia tuulivoimalatornisektorin yrityksiä, kuten 67–74 kappaleessa todetaan.

(62)

Mitä tulee siihen, että Kiinan viranomaiset kykenevät puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, seuraavat esimerkit kuvastavat edellä mainittua suuntausta, jossa Kiinan viranomaiset puuttuvat enenevässä määrin tuulivoimalatornien sektorin taloudellisten toimijoiden toimintaan valtion läsnäolon kautta. Monet tuulivoimalatornien tuottajat korostavat nimenomaisesti puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia verkkosivustoillaan, niiden yritysjohdossa on puolueen jäseniä ja ne korostavat kuulumistaan kommunistiseen puolueeseen. Tutkimuksessa tuli esiin puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia useissa tuulivoimalatornien tuottajayrityksissä (mm. otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja Chengxi Shipyard). CSSC Holding Limitedin – jonka hallussa on 100 prosenttia Chengxi Shipyardin osakkeista – yhtiöjärjestyksen mukaan puoluekomitealla on seuraavanlainen rooli: ”puolueorganisaatio valvoo puolueen ja valtion politiikan tosiasiallista täytäntöönpanoa ja varmistaa sen yrityksessä [...] ja noudattaen periaatetta puolueen hallinnoimista johtohenkilöistä, periaatetta lain mukaan valitun yrityksen hallituksen jäsenten operatiivisesta hallinnoimisesta sekä periaatetta operatiivisen johdon lain mukaisesti soveltamista ihmisoikeuksista se vastaa ennakkojärjestelyistä ja esittää lausuntoja ja ehdotuksia hallituksen ehdokkaista tai toimitusjohtajaehdokkaista tai perusteellisen tutkimuksen jälkeen antaa lausuntoja ja ehdotuksia hallitukselle ja toimitusjohtajalle nykyisistä ehdokkaista [...] sekä tutkii yrityksen uudistamiseen, kehittämiseen ja vakauteen sekä keskeiseen toimintaan ja hallintoon liittyviä seikkoja ja keskustelee niistä [...]”. (34)

(63)

CS Windin osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että yrityksessä pyrittiin lisäämään puolueen jäsenmäärää: ”Ulkomaisrahoitteisessa yrityksessä CS Wind Power Equipment (Lianyungang) Co., Ltd. on yli 150 työntekijää, mutta siellä oli vain viisi puolueen jäsentä. Yrityksessä on nyt puolueen jäseniä yli 70 ”puolueen ja massojen integroinnin” ansiosta”. (35)

(64)

Fuchuan Yifan kuvaa puoluekomitean roolia seuraavasti: ”Puolueen jäsenet ja eri osastojen keskeinen henkilöstö tekevät tiivistä yhteistyötä, antavat täyden tuen edelläkävijäroolimallin toiminnalle, tehostavat aktiivisesti kunkin osaston vahvuuksia, kannustavat henkilöstöä erinomaisuuteen, pitävät läpimurtohankkeita lähtökohtana, keskittyvät koheesioon, vaikeuksien voittamiseen ja lahjakkuuksien ja taitojen esittelemiseen, jotta varmistetaan aktiivinen rooli yrityksen kustannusten vähentämisessä ja tehokkuuden lisäämisessä, tulojen kasvattamisessa ja varojen keräämisessä ja varmistetaan myös, että jokainen hanke saatetaan asianmukaisesti päätökseen määrän ja laadun osalta”. (36)

(65)

Puolueen vahvistamiseen liittyvää toimintaa todettiin myös otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien Penglai Dajin ja Shanghai Taisheng Wind Power Equipment yrityksissä.

(66)

Lisäksi komissio vahvisti tutkimuksen aikana, että tuulivoimalatornien tuottajien ja Kiinan kommunististen puolueen välillä on henkilökohtaisia yhteyksiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kommunistisen puolueen jäseniä oli useiden tuulivoimalatorneja valmistavien yritysten ylimmässä johdossa, esimerkkinä Chengxi Shipyard (hallituksen johtaja ja toimitusjohtaja ovat molemmat kommunistisen puolueen jäseniä ja hoitavat samalla puoluekomitean pääsihteerin ja apulaispääsihteerin tehtäviä), Suzhou Titan (ainakin yksi hallituksen jäsenistä on kommunistisen puolueen jäsen), Fuchuan Yifan (hallituksen johtaja ja varajohtaja ovat molemmat kommunistisen puolueen jäseniä ja hoitavat samalla puoluekomitean pääsihteerin ja apulaispääsihteerin tehtäviä) ja Shanghai Taisheng Wind Power Equipment (hallintoneuvoston puheenjohtaja on kommunistisen puolueen jäsen).

(67)

Lisäksi tuulivoimalatornien sektorilla on käytössä syrjiviä julkisia politiikkoja tai toimenpiteitä, joilla suositaan kotimaisia tavarantoimittajia tai vaikutetaan muutoin markkinoihin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.

(68)

Kiinan viranomaiset pitävät terästeollisuutta, josta saadaan tuulivoimalatornien pääkomponentit, keskeisenä tuotannonalana. (37) Tämä vahvistetaan lukuisissa terästä koskevissa suunnitelmissa, ohjeissa ja muissa asiakirjoissa, joita on hyväksytty kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla, esimerkiksi terästeollisuuden mukauttamis- ja päivittämissuunnitelmassa (2016–2020). Suunnitelmassa todetaan, että terästeollisuus on Kiinan taloudelle merkittävä perustuotannonala, kansallinen kulmakivi. (38) Suunnitelmassa esitetyt päätehtävät ja -tavoitteet kattavat tuotannonalan kehittämisen kaikki näkökohdat. (39)

(69)

Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmassa (40) ehdotetaan korkealuokkaisia terästuotteita tuottavien yritysten tukemista. (41) Siinä käsitellään myös tuotteiden laadun, kestävyyden ja luotettavuuden saavuttamista tukemalla yrityksiä, jotka käyttävät puhtaan teräksen tuotantoon, tarkkuusvalssaukseen ja laadunparannukseen liittyvää teknologiaa. (42)

(70)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos) (43), jäljempänä ’luettelo’, mainitaan teräs kannustettavana tuotannonalana.

(71)

Kiinan viranomaiset ohjeistavat alan kehittämistä erilaisilla poliittisilla välineillä ja ohjeilla, jotka liittyvät esimerkiksi seuraaviin: markkinoiden koostumus ja rakenneuudistus, raaka-aineet, sijoitukset, kapasiteetin poistaminen, tuotevalikoima, tuotannon siirtäminen ja päivittäminen. Kiinan viranomaiset ohjaavat ja määräävät näillä ja muilla keinoilla lähes kaikkia näkökohtia alan kehittämisessä ja toiminnassa. (44) Tämänhetkinen ylikapasiteettiongelma on kiistatta selvin osoitus Kiinan viranomaisten politiikan vaikutuksista ja siitä seuraavista vääristymistä.

(72)

Tuulienergiaa tuetaan myös provinssi- ja kuntatasolla, esimerkiksi Lianyungangin kunnan meritalouden kehittämisen 13. viisivuotissuunnitelmassa viitataan nimenomaisesti tämän tuotannonalan kehittämiseen. Suunnitelman mukaan on ”rakennettava tuulivoimalalaitteiden teollista ketjua. On kannustettava ja ohjattava useiden johtavien tuulivoimalayritysten (esim. Guodian Power, Zhongfu Lianzhong, Tianshun Tower ja CSWind Power) rakennemuutosta ja uudistamista, päivitettävä asteittain niiden kehitys-, suunnittelu- ja valmistustekniikkaa ja edistettävä megawattiluokan hankkeita”. (45)

(73)

Kuten edellä on osoitettu, Kiinan viranomaiset ohjeistavat alan kehittämistä erilaisilla poliittisilla välineillä ja ohjeilla. Kiinan viranomaiset ohjaavat ja määräävät näillä ja muilla keinoilla lähes kaikkia näkökohtia alan kehittämisessä ja toiminnassa.

(74)

Kaiken kaikkiaan Kiinan viranomaiset toteuttavat toimia, joilla toimijat saadaan noudattamaan julkisen politiikan tavoitteita kannustettavien toimialojen tukemiseksi, mukaan lukien tuulivoimalatornien valmistuksessa käytettävän pääraaka-aineen eli teräksen tuotanto. Tällaisilla toimenpiteillä estetään markkinavoimia toimimasta vapaasti.

(75)

Tässä tutkimuksessa ei ole tullut esiin mitään näyttöä, joka osoittaisi, että 53 kappaleessa tarkoitettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännen luetelmakohdan mukainen konkurssi- ja varallisuuslainsäädännön syrjivä tai riittämätön täytäntöönpano tuulivoimalatornien sektorilla ei vaikuttaisi teräksisten tuulivoimalatornien valmistajiin.

(76)

Tuulivoimalatornien sektoriin vaikuttavat myös 53 kappaleessa tarkoitetut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaiset palkkakustannusten vääristymät. Nämä vääristymät vaikuttavat sektoriin sekä suoraan (tuulivoimalatorneja tai niiden tärkeimpiä tuotantopanoksia valmistettaessa) että välillisesti (kun sektori saa pääomaa tai tuotantopanoksia yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää). (46)

(77)

Tässä tutkimuksessa ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että tuulivoimalatornien sektoriin ei vaikuttaisi 53 kappaleessa tarkoitettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukainen valtion puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan. Sen vuoksi rahoitusjärjestelmään liittyvät valtion toimet vaikuttavat voimakkaasti markkinaolosuhteisiin kaikilla tasoilla.

(78)

Komissio muistuttaa vielä, että tuulivoimalatornien tuotantoon tarvitaan useita tuotantopanoksia. Asiakirja-aineiston sisältämän näytön mukaan kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat hankkivat valtaosan tuotantopanoksistaan Kiinasta. Kiina on lisäksi yksi suurimmista teräksen tuottajista, ja teräs on keskeinen raaka-aine tuulivoimalatornien tuotantoprosessissa. Kun tuulivoimalatornien tuottajat ostavat tai hankkivat nämä tuotantopanokset, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Esimerkkinä voidaan mainita, että tuotantopanosten toimittajat työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista / pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan valtionhallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla tuotannonaloilla.

(79)

Näin ollen sen lisäksi, että tuulivoimalatornien kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, vaikutukset kohdistuvat myös kaikkiin tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannuksiin, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa hinnanmuodostukseen (ks. raportin A ja B osa). Pääoman myöntämiseen, maankäyttöoikeuksiin, työvoimaan, energiaan ja raaka-aineisiin liittyvää valtion puuttumista toimintaan esiintyy kaikkialla Kiinassa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että merkittäviä vääristymiä kohdistuu myös tuotantopanokseen, joka on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä. Sama koskee tuotantopanoksen tuotantopanosta ja niin edelleen. Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole esittäneet tässä tutkimuksessa mitään vastakkaista näyttöä tai väitettä.

(80)

Kuten 21 ja 47 kappaleessa todetaan, Kiinan viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tai toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut asiakirja-aineistossa, myös raportissa, olevaa näyttöä tai valituksen tekijän toimittamaa lisänäyttöä merkittävien vääristymien esiintymisestä ja/tai perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta tässä tapauksessa, tai kumonnut tämän näytön. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatuja Kiinan viranomaisten huomautuksia käsitellään 116–123 kappaleessa.

(81)

Vireillepanon yhteydessä saatiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista koskevia huomautuksia CCCME:ltä. Myöhemmin CCCME, Suzhou Titan ja Chengxi Shipyard esittivät sekä ensimmäistä että toista muistiota koskevia huomautuksia.

(82)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan CCCME esitti ensin seuraavat kommentit normaaliarvon määrittämisestä valituksessa:

(83)

Lisäksi CCCME ehdotti, että normaaliarvon muodostamiseen liittyvien puutteiden vuoksi (ks. 82 kappale) olisi käytettävä vaihtoehtoista menetelmää. CCCME totesi, että perustana olisi käytettävä unionin tuotannonalan tavoitehintaa. Tavoitehinnan määrittämisessä käytetyt työvoimakustannukset olisi korvattava Turkin, valituksen tekijän ehdottaman edustavan maan, työvoimakustannuksilla, jotka olivat yli kymmenen kertaa pienemmät kuin unionin tuotannonalan työvoimakustannukset. Valituksen tekijän tavoitehinnan määrittämisessä käyttämä 10 prosentin tavoitevoitto olisi lisättävä tavoitehintaan, jotta saataisiin vaihtoehtoinen normaaliarvo. CCCME huomautti, että tällainen normaaliarvo johtaisi huomattavasti alempaan polkumyyntimarginaaliin kuin 55 prosentin keskimääräinen marginaali, jonka valituksen tekijä laski esittämättä varsinaisia laskelmia.

(84)

CCCME toisti 82 ja 83 kappaleessa esitetyt huomautukset ja väitteet myös kuulemisessa ja alustavan vaiheen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa.

(85)

Komissio katsoi 82 kappaleessa luetellusta väitetyistä puutteista, että CCCME:n on täytynyt ymmärtää väärin valituksessa esitetyt tiedot ja normaaliarvon määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisestikäytetty menetelmä.

(86)

Mitä tulee CCCME:n 83 kappaleessa ehdottamaan vaihtoehtoiseen menetelmään, komissio huomauttaa, että normaaliarvon muodostaminen kyseisellä tavalla olisi vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä. Lisäksi CCCME:n lähestymistapa vaikutti olevan epäjohdonmukainen. Jos tiettyjen raaka-aineiden kustannukset Turkissa ylittivät unionin tuotannonalalle aiheutuneet kustannukset, CCCME ehdotti unionin tuotannonalan alempien kustannusten käyttämistä vertailuarvona. Jos kuitenkin kustannukset Turkissa olivat alemmat, etenkin työvoimakustannukset, CCCME ehdotti Turkin kustannusten käyttämistä vertailuarvona. Lisäksi valituksen tekijä oli käyttänyt asianmukaisesti edustavan maan kustannuksia normaaliarvon muodostamisessa, kuten 85 kappaleessa selitetään.

(87)

Komissio hylkäsi CCCME:n 82, 83 ja 84 kappaleessa esittämät väitteet 85 ja 86 kappaleessa esitetyistä syistä.

(88)

Kuten jäljempänä selitetään, komissio päätteli tässä tutkimuksessa, että kun otetaan huomioon saatavilla oleva näyttö ja Kiinan viranomaisten kieltäytyminen yhteistyöstä, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista.

(89)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan CCCME väitti vielä, että valituksen tekijä nojautui voimakkaasti maaraporttiin, joka CCCME:n mukaan on laadittu helpottamaan valitusten jättämistä eurooppalaisen tuotannonalan puolesta. Tämä tarkoittaa sitä, että maaraporttia ei ole voitu laatia objektiivisesti. CCCME lisäsi, että tästä syystä maaraportti ei täytä puolueettoman ja todistusarvoltaan riittävän näytön vaatimuksia. CCCME väitti vielä, että maaraportissa jätetään tarkoituksellisesti huomiotta tosiseikkoihin perustuvia olosuhteita, tekijöitä ja päätelmiä eikä se ole objektiivinen.

(90)

CCCME väitti myös, että maaraportti julkaistiin vuonna 2017, ja se sisältää tietoja vuodelta 2016 ja sitä edeltäviltä vuosilta. Tämä tutkimus pantiin kuitenkin vireille 21 päivänä lokakuuta 2020, ja polkumyyntiä koskeva tutkimus kattaa heinäkuun 2019 ja kesäkuun 2020 välisen ajan. Sen vuoksi maaraportti ei CCCME:n mukaan kuvasta mahdollisia vääristymiä tutkimusajanjakson aikana. CCCME väitti erityisesti, että terästä käsittelevä maaraportin luku kattaa vuoteen 2017 ulottuvan kauden, eikä valituksessa osoitettu, että kyseisiä vääristymiä esiintyisi edelleen myöhempinä vuosina, myös tutkimusajanjaksolla.

(91)

Komissio huomauttaa, että maaraportti on kattava asiakirja, joka perustuu objektiiviseen näyttöön, muun muassa Kiinan viranomaisten julkaisemiin lakeihin, asetuksiin ja muihin virallisiin politiikka-asiakirjoihin, kansainvälisten organisaatioiden kolmansien osapuolten raportteihin, akateemisiin tutkimuksiin ja tutkijoiden artikkeleihin sekä muihin luotettaviin riippumattomiin lähteisiin. Raportti on ollut julkinen joulukuusta 2017 lähtien, joten kaikilla asianomaisilla osapuolilla on ollut runsaasti mahdollisuuksia esittää siitä sekä sen perustana olevasta näytöstä vastalauseita tai huomautuksia tai täydentää niitä. Tähän mennessä yksikään osapuoli ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että maaraportissa käytetyt lähteet olisivat väärässä.

(92)

Tutkimusajanjakson osalta komissio toteaa, että maaraportti kyllä julkaistiin vuonna 2017, mutta se perustuu suurelta osin Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmiin, joita sovellettiin vuosina 2016–2020 eli tutkimusajanjakson aikana.

(93)

Lisäksi CCCME huomautti, että merkittävien vääristymien käsite on vastoin WTO:n lainsäädäntöä, koska tällaista käsitettä ei ole olemassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa. WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan mukaan normaaliarvo voidaan muodostaa vain ”[s]illoin kun viejämaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä ei myydä vastaavaa tuotetta” tai ”viejämaan kotimarkkinoiden erityisestä markkinatilanteesta tai myynninvähäisyydestä johtuen”. WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa ei mainita merkittäviä vääristymiä. CCCME väitti lisäksi, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artikla mahdollista normaaliarvon muodostamista edustavan maan tai kansainvälisten vertailuarvojen perusteella, kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa säädetään, sillä sen mukaan normaaliarvon muodostamisessa on sallittua käyttää vain alkuperämaan tuotantokustannuksia, joihin on lisätty kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja muita kustannuksia sekä voittoa.

(94)

Komissio katsoo, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännökset ovat täysin unionin WTO-velvoitteiden mukaisia. Kuten WTO:n valituselin nimenomaisesti selvensi asiassa DS473 ”European Union – Anti-Dumping Measures on Biodiesel from Argentina”, WTO-lainsäädännössä sallitaan kolmannen maan tietojen käyttö asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Jos viejämaassa esiintyy merkittäviä vääristymiä, sen kustannukset ja hinnat eivät sovellu normaaliarvon muodostamiseen. Tällaisessa tapauksessa säännöksen mukaan tuotanto- ja myyntikustannukset muodostetaan vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella, mukaan lukien sellaisen asianomaisen edustavan maan hintojen tai vertailuarvojen perusteella, jonka kehitystaso on sama kuin viejämaan. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(95)

CCCME lisäsi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta näyttää rikkovan WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa, koska perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan komissiolla on oikeus jättää huomiotta viejämaan tuotanto- ja myyntikustannukset ja käyttää niiden sijaan kolmannen maan tietoja. Tämä on vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa, jonka mukaan ”kustannukset on tavallisesti laskettava tutkittavana olevan viejän tai valmistajan kirjaamien tietojen pohjalta, mikäli tällaiset tiedot ovat viejämaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpito periaatteidenmukaisia ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista”. CCCME viittasi väitteensä tueksi WTO:n oikeuskäytäntöön, etenkin asiaan DS473 (”European Union – Anti-Dumping Measures on Biodiesel from Argentina”), jossa vahvistettiin, että tutkivan viranomaisen on käytettävä tuottajille tai viejille tosiasiallisesti aiheutuneita tuotantokustannuksia normaaliarvon muodostamisessa, ja paneelin raporttiin asiassa DS494 ”European Union – Cost Adjustment Methodologies II (Russia)”.

(96)

Komissio muistuttaa, että kumpikaan siteeratuista WTO-tapauksista ei koskenut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa eikä sen soveltamisedellytyksiä. Lisäksi kyseisten tapausten taustalla olevat tosiasialliset tilanteet eroavat tilanteesta ja kriteereistä, joiden perusteella perusasetuksen kyseisen säännöksen mukaista menetelmää sovelletaan. Mitä tulee WTO-riitaan asiassa ”EU – Cost Adjustment Methodologies II”, komissio muistuttaa, että sekä unioni että Venäjä valittivat paneelin päätöksestä, joka ei tämän vuoksi ole lopullinen eikä sillä ole WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti oikeudellista asemaa WTO-järjestelmässä, koska WTO:n jäsenet eivät ole vahvistaneet sitä. Paneelin raportissa katsottiin nimenomaisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännökset eivät kuulu riidan soveltamisalaan. Paneeli totesi, että kyseiset säännökset eroavat sisällöltään ja oikeudellisilta vaikutuksiltaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan säännöksistä, jotka olivat kyseisen riidan kohteena, ja että 2 artiklan 6 a kohdan säännökset eivät korvanneet 2 artiklan 5 kohdan säännöksiä, kun ne otettiin käyttöön. (50) Näillä päätelmillä ei näin ollen ole mitään merkitystä arvioitaessa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopivuutta asiaa koskevien WTO:n sääntöjen kanssa. Näistä syistä väite hylättiin.

(97)

CCCME toisti edellä esitetyt väitteet ensimmäisestä muistiosta esittämissään huomautuksissa. Suzhou Titan toisti kaikki edellä esitetyt CCCME:n huomautukset omissa ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan.

(98)

Lisäksi CCCME väitti ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan, että tuulivoimalatornien tuotannonala on markkinasuuntautunut, koska suurin osa tuottajista on yksityisomistuksessa, useat raaka-aineet tuodaan ulkomailta ja sisäosien (51) ostohinnat neuvotellaan eurooppalaisten tuuliturbiinien OEM-valmistajien kanssa suoraan.

(99)

Komissio totesi, että kun on vahvistettu, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti viejämaassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi viejämaan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttö ei ole asianmukaista, normaaliarvo muodostetaan käyttämällä vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja asianmukaisessa edustavassa maassa kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Perusasetuksen sama säännös mahdollistaa myös kotimaisten kustannusten käyttämisen, jos on varmuudella todettu, että ne eivät ole vääristyneitä. Sen vuoksi vientiä harjoittavilla tuottajilla oli mahdollisuus toimittaa näyttöä siitä, että niiden myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja/tai tuotantopanoskustannukset olivat vääristymättömiä. Kuten 52–79 kappaleessa esitetään, komissio kuitenkin vahvisti, että tuulivoimalatornien tuotannonalalla esiintyy vääristymiä, eikä ollut mitään näyttöä siitä, että yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijät olisivat vääristymättömiä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(100)

Lisäksi CCCME väitti toista muistiota koskevissa huomautuksissaan, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa edellytetään, että komissio tarkastelee yksilöllisesti kunkin vientiä harjoittavan tuottajan vääristymiä. CCCME:n mukaan komissiolla on velvoite tehdä tapauskohtainen analyysi ja a) selvittää, pätevätkö väitetyt merkittävät vääristymät kuhunkin otokseen valittuun viejään; b) selvittää, onko jokainen kyseisen viejän ilmoittama tuotantopanos ja tuotannontekijä ”vääristynyt”, minkä vuoksi se olisi korvattava muusta lähteestä saaduilla tiedoilla; sekä c) selittää, miksi komissio pitää muusta lähteestä saatuja tietoja kustakin tuotantopanoksesta ja tuotannontekijästä ”vääristymättöminä”.

(101)

Suzhou Titan toisti edellä esitetyt väitteet toisesta muistiosta esittämissään huomautuksissa.

(102)

Kuten 99 kappaleessa selitetään, jos merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistetaan, 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa ja kaikkiin niiden tuotannontekijöihin liittyviin kustannuksiin. Samalla kyseinen säännös mahdollistaa kotimarkkinoiden kustannusten käyttämisen, jos on selvästi vahvistettu, että merkittävät vääristymät eivät vaikuta niihin.

(103)

Väitteestä, jonka mukaan komission olisi osoitettava, että edustavan maan kustannukset ovat vääristymättömiä, komissio toteaa, että se käyttää vain kustannuksia, joihin ei kohdistu vääristymiä asianmukaisessa edustavassa maassa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Komissio julkaisi asiakirja-aineistossa kaksi tuotannontekijöitä koskevaa muistiota, joihin osapuolilla oli runsaasti mahdollisuuksia esittää huomautuksia, esimerkiksi tuomalla esiin mahdollisia poikkeavuuksia tai muita seikkoja, jotka voivat vaikuttaa tuotannontekijöihin edustavassa maassa tai maissa. Asianomaiset osapuolet eivät ole kyseenalaistaneet ensimmäisessä ja toisessa muistiossa vahvistettua eri tuotannontekijöiden tasoa asianmukaisessa edustavassa maassa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(104)

Ensimmäisen muistion julkaisemisen jälkeen myös Chengxi Shipyard toimitti huomautuksia merkittävistä vääristymistä. Chengxi Shipyard väitti ensinnäkin, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on ristiriidassa WTO:n lainsäädännön ja WTO:n riitojenratkaisuelimen aiempien päätösten kanssa. Chengxi Shipyard väitti, että Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan 15 jaksossa poikkeuksellisesti sallitaan se, että tuontia harjoittavat WTO:n jäsenet käyttävät menetelmää, joka ei perustu tiukkaan vertailuun Kiinassa tutkimuksen kohteena olevan tuotannonalan kotimarkkinahintojen ja -kustannusten kanssa, mutta että tämän poikkeuksen voimassaolo päättyi 15 vuotta liittymispäivän jälkeen eli 11 päivänä joulukuuta 2016. Kyseisestä päivästä lähtien komissiolla on velvoite käyttää vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvon määrittämistä koskevaa vakiomenetelmää ja viejämaan kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia, ellei WTO:n sopimusten, mukaan lukien WTO:n polkumyyntisopimuksen, muissa määräyksissä sallita muuta.

(105)

Chengxi Shipyard lisäsi vielä, että WTO:n lainsäädännössä ei ole määräyksiä, jotka mahdollistaisivat sen, että Kiinan tapauksessa ei käytetä vakiomenetelmää. Chengxi Shipyard lisäsi, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2 artiklan ja etenkin sen 2.2.1 artiklan edellytykset eivät ole yhteensopivia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan edellytysten kanssa. Chengxi Shipyard selvensi, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2 artiklassa kuvatussa menetelmässä ei sallita muiden kuin viejämaan tietojen käyttöä normaaliarvon määrittämiseksi. Jos poikkeuksellisissa olosuhteissa normaaliarvo on muodostettava laskennallisesti, tuotantokustannuksiin sekä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja voittoon liittyvät tiedot on hankittava viejämaan lähteistä. Edellä esitettyjen väitteiden tueksi Chengxi Shipyard siteerasi WTO-riidassa ”EU-Biodiesel (Argentina)” tehtyä päätöstä, jonka mukaan komission oli käytettävä tuottajan/viejän kirjanpidossa ilmoitettuja kustannuksia WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan mukaisesti.

(106)

Tätä väitettä käsitellään jo 94–96 kappaleessa. Mitä tulee Kiinan liittymistä koskevaan pöytäkirjaan liittyvään väitteeseen, komissio muistuttaa, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita koskevissa polkumyynnin vastaisissa menettelyissä Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan jakson 15 niitä osia, joiden voimassaolo ei ole päättynyt, sovelletaan edelleen normaaliarvon määrittämiseen sekä markkinataloutta koskevien vaatimusten osalta että sellaisen menetelmän käytön osalta, joka ei perustu tiukkaan vertailuun Kiinan hintojen ja kustannusten kanssa. Näin ollen väitteet hylättiin.

(107)

Chengxi Shipyard väitti lisäksi, että väitetyistä vääristymistä ei ole kunnollista näyttöä, ja vaikka tällaisia vääristymiä olisi olemassakin, ne eivät vaikuta kaikkiin Chengxi Shipyardin kustannuksiin. Näin ollen kaikkia kustannuksia ei tarvitse oikaista tai määrittää eri perusteella. Chengxi Shipyard väitti, että tärkein asiaa tukeva näyttö valituksessa oli maaraportti, mutta koska siinä ei ole nimenomaisesti tuulivoimalatorneja käsittelevää lukua, sen päätelmien ei voida automaattisesti katsoa pätevän tuulivoimalatornien tuotannonalaan.

(108)

Väitteestä, jonka mukaan maaraporttiin ei sisälly tuulivoimalatorneja käsittelevää erillistä lukua, komissio toteaa, että merkittävien vääristymien esiintyminen, jonka vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa sovelletaan, ei liity siihen, että raportissa olisi erillinen alakohtainen luku, jossa käsitellään tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Maaraportissa kuvataan Kiinassa esiintyviä erityyppisiä vääristymiä, jotka ovat laaja-alaisia ja vaikuttavat koko Kiinan talouteen ja näin ollen myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintoihin ja/tai raaka-aineisiin ja tuotantokustannuksiin. Kuten 58–79 kappaleessa selitetään, tuulivoimalatornien tuotannonalaan kohdistuu monenlaista raportissa kuvattua valtion puuttumista toimintaan (esim. kuuluminen viisivuotissuunnitelmien ja muiden asiakirjojen piiriin, raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, rahoitukseen liittyvät vääristymät), joka on nimenomaisesti lueteltu ja johon viitataan tässä asetuksessa. Maaraportti ei myöskään ole ainoa näytön lähde, jota komissio käyttää määrityksessään, sillä tätä varten käytetään muutakin todisteluun liittyviä tekijöitä. Edellä 58–74 kappaleessa esitetään yksityiskohtaisesti useita vääristymiä, joita esiintyy tuulivoimalatornien sektorilla ja/tai jotka vaikuttavat raaka-aineisiin ja tuotantopanoksiin niiden merkittävien vääristymien lisäksi, jotka jo kuvataan maaraportissa. Merkittävien vääristymien taustalla olevat markkinaolosuhteet sekä politiikka ja suunnitelmat pätevät edelleen tuulivoimalatornien sektoriin ja sen tuotantokustannuksiin. Mikään osapuoli ei toimittanut vastakkaista näyttöä. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(109)

Chengxi Shipyard huomautti vielä, että merkittävien vääristymien todistamiseksi vaadittuja kuutta kriteeriä ei joko esitetty valituksessa tai ne eivät koskeneet Chengxi Shipyardia. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisista kriteereistä ensimmäisen, neljännen, viidennen ja kuudennen luetelmakohdan mukaisia kriteerejä ei mainittu valituksessa eikä niiden tueksi esitetty näyttöä. Toisen luetelmakohdan osalta Chengxi Shipyard analysoi yksitellen valituksen tekijän luettelemat kiinalaiset tuulivoimatornien (OEM-)tuottajat (ks. 54 kappale) ja tuli siihen tulokseen, että tietoja joko ei ole perusteltu asianmukaisesti tai ne ovat vanhentuneita. Chengxi Shipyard lisäsi, että vaikka kaikki tiedot olisivatkin paikkansapitäviä, ei ole mitään tapaa vahvistaa tarkasti, mikä osuus tuulivoimalatornien tuottajista on valtion omistuksessa ja mikä yksityisomistuksessa. Se huomautti, että suurimmat tuulivoimalatornien tuottajat, muun muassa Titan Wind, Shanghai Taisheng, Dajin Heavy Industry, Tianneng Heavy Industries ja CS Wind, ovat kaikki yksityisomistuksessa.

(110)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa esitetystä tekijästä Chengxi Shipyard huomautti, että Yhdysvaltojen tutkimuksessa, joka koski muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia voimalaitoskoon tuulivoimalatorneja, osoitettiin tukien myöntäminen kahdelle yritykselle, mutta tätä ei voida ekstrapoloida muihin tuulivoimalatornien tuottajiin. Vaikka komissio toteaisi, että Chengxi Shipyardin kustannusten tietyissä osissa esiintyy merkittäviä vääristymiä, normaaliarvon muodostamisessa ei pitäisi käyttää kustannusten muita osia, joiden ei ole osoitettu olevan merkittävästi vääristyneitä. Koska edellä mainittuja kuutta seikkaa ei Chengxi Shipyardin mukaan perusteltu asianmukaisesti valituksessa, ei ole mitään näyttöä siitä, että tuulivoimatornien markkinat olisivat vääristyneet.

(111)

Lopuksi Chengxi Shipyard huomautti, että vaikka komissio toteaisi, että Chengxi Shipyardin kustannusten tietyissä osissa esiintyy merkittäviä vääristymiä, normaaliarvon muodostamisessa ei pitäisi käyttää kustannusten muita osia, joiden ei ole osoitettu olevan merkittävästi vääristyneitä.

(112)

Vireillepanovaiheessa esitetyn näytön riittämättömyyttä koskevista väitteistä komissio muistuttaa, että vireillepanoilmoituksen 3 jaksossa viitattiin useisiin tekijöihin Kiinan tuulivoimalatornien markkinoilla sen perustelemiseksi, että vääristymät vaikuttavat markkinoihin koko tuulivoimalatornien arvoketjussa Kiinassa. Komissio katsoo, että vireillepanoilmoituksessa esitetty näyttö oli riittävä, jotta tutkimuksen vireillepano perusasetuksen 2 artiklan 6a kohdan mukaisesti oli perusteltua. Merkittävien vääristymien tosiasiallisesta esiintymisestä ja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuvatun menetelmän käytöstä päätetään vasta alustavien ja/tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Käsillä olevassa tapauksessa komissio katsoi, että valituksen tekijän toimittama näyttö merkittävistä vääristymistä oli riittävä tutkimuksen vireillepanoon, vaikka joidenkin vääristymiä koskevien tietojen todettiinkin olevan vanhentuneita. Tämä ilmoitetaan selkeästi vireillepanoilmoituksen 3 jaksossa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdassa esitettyjen velvoitteiden mukaisesti. Näin ollen Chengxi Shipyardin väite hylättiin.

(113)

Lopuksi Chengxi Shipyard muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa täsmennetään, että ”[m]erkittäviä vääristymiä ovat vääristymät, joita syntyy, kun ilmoitetut hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aine- ja energiakustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien perusteella, koska valtion merkittävä puuttuminen vaikuttaa niihin” (korostus lisätty). Chengxi Shipyard väitti, että valtion puuttuminen tuulivoimalatornien tuotannonalan toimintaan Kiinassa ei ole merkittävää, koska tarkoituksena on lisätä uusiutuvan energian kapasiteettia sekä Kiinassa että muualla maailmassa. Chengxi Shipyard esittää, että ”merkittävän” määritelmä viittaisi valtion puuttumiseen toimintaan, mikä on keinotekoista. Jos toimintaan puuttumisen tarkoituksena kuitenkin on korjata markkinahäiriö, sitä ei pitäisi pitää ”merkittävänä”. Chengxi Shipyardin mukaan uusiutumattomasta energiasta aiheutuva saastuminen on negatiivinen ulkoisvaikutus, eivätkä kolmannet osapuolet kykene lopettamaan tai vähentämään saastumista markkinoiden kautta, koska ei ole olemassa ”saastemarkkinoita”, joilla nämä kolmannet osapuolet voisivat maksaa tehtaalle, jotta se vähentäisi saastuttamista. Tässä tilanteessa valtion on puututtava toimintaan markkinahäiriön korjaamiseksi verottamalla saastuttamista tai tukemalla uusiutuvaa energiaa kustannusten pienentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että yritykset ottavat käyttöön saastuttamatonta uusiutuvaa energiaa. Tämän vuoksi uusiutuvien energialähteiden tuotannon tukeminen ei Chengxi Shipyardin mukaan ole merkittävää puuttumista toimintaan, koska se palvelee yleistä etua rajoittamalla globaalia saastumista. Sen vuoksi kyseessä ei ole perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa tarkoitettu merkittävä vääristyminen.

(114)

Komissio huomauttaa Chengxi Shipyardin väitteestä, joka koskee käsitettä ”valtion merkittävä puuttuminen toimintaan”, että merkittävien vääristymien esiintymisen toteamiseksi ei ole merkityksellistä, onko tukien tavoitteena edistää myönteistä tulosta yhteiskunnan, ympäristön tai talouden kannalta, koska se olisi mielivaltaista. Tukien tärkeyttä mitataan pikemminkin sillä, ovatko ne merkityksellisiä eli arvoltaan suuria. Tässä yhteydessä sana ”merkittävä” olisi tulkittava vakiomääritelmän mukaisesti eli sen olisi katsottava tarkoittavan kooltaan, arvoltaan tai merkitykseltään suurta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(115)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toimittivat huomautuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta.

(116)

Kiinan viranomaiset totesivat ensin, että maaraportti on virheellinen eikä siihen perustuvilla päätöksillä ole tosiasiallista eikä oikeusperustaa. Kiinan viranomaiset epäilivät lisäksi, voiko maaraportti edustaa komission virallista kantaa. Tosiseikkojen puolesta maaraportti on Kiinan viranomaisten mukaan epäedustava, yksipuolinen eikä kuvasta todellisuutta. Lisäksi se, että komissio on laatinut maaraportteja vain muutamasta maasta, herättää huolta suosituimmuuskohtelusta. Lisäksi se, että komissio nojautuu maaraportissa esitettyyn näyttöön, ei ole Kiinan viranomaisten mukaan oikeudenmukaisen lainsäädännön hengen mukaista, koska se käytännössä tarkoittaa tuomion antamista ennen oikeudenkäyntiä.

(117)

Toiseksi Kiinan viranomaiset väittivät, että normaaliarvon muodostaminen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti on ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan kanssa, jossa esitetään kattava luettelo tilanteista, joissa normaaliarvo voidaan muodostaa laskennallisesti, eivätkä ”merkittävät vääristymät” kuulu näihin tilanteisiin. Lisäksi asianmukaisen edustavan maan tietojen käyttö on Kiinan viranomaisten mukaan ristiriidassa GATT-sopimuksen 6.1(b) artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan kanssa, joissa edellytetään alkuperämaan tuotantokustannusten käyttämistä normaaliarvon muodostamisessa.

(118)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiset komission tutkimuskäytännöt ovat ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa siltä osin, kun komissio vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa jätti huomiotta kiinalaisen tuottajan kirjaamat tiedot määrittämättä, ovatko kyseiset tiedot Kiinassa yleisesti hyväksyttyjen kirjapitoperiaatteiden mukaisia. Tässä yhteydessä Kiinan viranomaiset muistuttivat, että valituselin vahvisti asiassa DS473 ja paneeli asiassa DS494, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan mukaan, kunhan tutkimuksen kohteena olevan viejän tai tuottajan tiedot vastaavat – hyväksyttävissä rajoissa – tarkasti ja luotettavasti tuottajalle tai viejälle tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvia kaikkia tosiasiallisia kustannuksia, voidaan katsoa, että ”ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista” ja tutkivan viranomaisen olisi käytettävä näitä tietoja tutkimuksen kohteena olevien tuottajien tuotantokustannusten määrittämiseksi.

(119)

Neljänneksi Kiinan viranomaiset totesivat, että komission pitäisi olla johdonmukainen ja tutkia perusteellisesti, esiintyykö edustavassa maassa niin sanottuja markkinavääristymiä. Edustavan maan tietojen hyväksyminen sellaisenaan ilman arviointia on kaksinaismoralistista. Sama koskee Kiinan viranomaisten mukaan EU:n tuotannonalan hintojen ja kustannusten arviointia.

(120)

Mitä tulee maaraportin asemaa EU:n lainsäädännössä koskevaan ensimmäiseen kohtaan, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa ei säädetä merkittäviä vääristymiä koskevien raporttien erityisestä muodosta eikä julkaisukanavasta. Komissio muistuttaa, että maaraportti on tosiseikkoihin perustuva tekninen asiakirja, jota käytetään vain kaupan suojatoimia koskevissa tutkimuksissa. Maaraportti julkaistiin näin ollen asianmukaisesti komission yksikköjen valmisteluasiakirjana, koska se on pelkästään kuvaileva eikä ilmaise mitään poliittisia näkökantoja, mieltymyksiä tai tuomioita. Sen muoto ei vaikuta sen sisältöön eli objektiivisiin tietolähteisiin, jotka koskevat Kiinan taloudessa esiintyviä merkittäviä vääristymiä, jotka ovat merkityksellisiä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan soveltamisen kannalta. Raportin virheellisyyttä ja yksipuolisuutta koskevia huomautuksia käsitellään 91 kappaleessa. Vastauksena Kiinan viranomaisten väitteeseen, joka koskee suosituimmuuslausekkeen rikkomista, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaan maaraportti laaditaan jostakin maasta vain, kun komissiolla on perusteltuja todisteita merkittävien vääristymien mahdollisesta olemassaolosta tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla. Perusasetuksen uuden 2 artiklan 6 a kohdan säännösten tultua voimaan joulukuussa 2017 komissiolla oli tällaisia todisteita merkittävistä vääristymistä Kiinassa. Komissio julkaisi lokakuussa 2020 raportin Venäjällä esiintyvistä vääristymistä (52) ja tarpeen mukaan saattaa julkaista muitakin raportteja. Lisäksi komissio muistuttaa, että raportit eivät ole pakollisia 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseksi. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa kuvataan edellytykset, joiden mukaisesti komissio laatii maaraportteja, eikä valituksen tekijöillä ole 2 artiklan 6 a kohdan d alakohdan mukaan velvollisuutta käyttää raporttia eikä maaraportin olemassaolo ole edellytys 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanolle 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaan valituksen tekijän esittämä merkittäviä vääristymiä koskeva riittävä näyttö, joka täyttää 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaiset vaatimukset, riittää tutkimuksen vireillepanoon. Sen vuoksi maakohtaisia merkittäviä vääristymiä koskevia sääntöjä sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin maihin maaraportin olemassaolosta riippumatta. Tämän vuoksi maakohtaisia vääristymiä koskevat säännöt eivät ole vastoin suosituimmuuskohtelua.

(121)

Toista ja kolmatta väitettä, jotka koskevat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan väitettyä ristiriitaa WTO:n sääntöjen ja erityisesti WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 ja 2.2.1.1 artiklan sekä asioissa DS473 ja DS494 tehtyjen päätelmien kanssa, käsiteltiin jo 94 ja 96 kappaleessa.

(122)

Neljännestä kohdasta, jossa pyydetään komissiota vahvistamaan, että markkinavääristymät eivät vaikuta komission menettelyissä käytettyihin kolmansien maiden tietoihin, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti se muodostaa laskennallisen normaaliarvon muiden kuin viejämaan kotimarkkinahintojen ja -kustannusten perusteella vain, jos se vahvistaa, että tällaiset tiedot kuvastavat asianmukaisimmin vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia. Tässä prosessissa komission on käytettävä vain vääristymättömiä tietoja. Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään huomautuksia normaaliarvon määrittämiseen ehdotetuista tietolähteistä tutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Komissio ottaa huomioon nämä huomautukset tehdessään lopullisen päätöksen siitä, mitä vääristymättömiä tietoja olisi käytettävä normaaliarvon laskemisessa. Mitä tulee Kiinan viranomaisten pyyntöön, jonka mukaan komission olisi arvioitava mahdolliset vääristymät EU:n sisämarkkinoilla, komissio ei ymmärrä tämän seikan merkityksellisyyttä arvioitaessa merkittävien vääristymien esiintymistä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(123)

Näin ollen komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(124)

CCCME toisti 89 ja 90 kappaleessa esitetyt maaraporttia koskevat väitteet ja piti 91 kappaleessa esitettyä komission argumentaatiota kehäväitteenä. CCCME ei esittänyt maaraporttia koskevaa lisänäyttöä, lukuun ottamatta väitettä, jonka mukaan Kiinan viisivuotissuunnitelmat ovat pikemminkin suuntaa-antavia asiakirjoja, joissa esitetään poliittisia näkemyksiä tulevaisuutta varten. CCCME:n mukaan suunnitelmat eivät ole siten sitovia, eikä niitä myöskään hyväksytä samoin kuin lakeja tai asetuksia. CCCME toi lisäksi esiin, että myös Euroopasta löytyy samanlaisia asiakirjoja, kuten komission poliittiset asiakirjat.

(125)

Lisäksi CCCME katsoi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan ja WTO:n sääntöjen yhteensopivuudesta, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan sisältyvää ”merkittävien vääristymien” käsitettä ei esiinny missään WTO:n polkumyyntisopimuksen tai GATT 1994 -sopimuksen säännössä. ”Merkittävien vääristymien” käsite ei erityisesti sisälly mihinkään WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2. artiklassa määrättyyn ryhmään. Kolmannen maan tietojen käytöstä CCCME katsoi, että vaikka valituselimen asiassa DS379 tekemän päätöksen mukaisesti muun kuin viejämaan tietojen käyttö ei ole kiellettyä, komissio vaikuttaa jättäneen huomiotta, että valituselin korostaa myös, että ”tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkiva viranomainen voi yksinkertaisesti korvata alkuperämaan tuotantokustannukset alkuperämaan ulkopuolelta saaduilla kustannuksilla” ja että ”käyttäessään ulkopuolisen maan tietoja alkuperämaan kustannusten määrittämiseksi polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.2 artiklan mukaisesti tutkivan viranomaisen on varmistetta, että tällaisia tietoja käytetään alkuperämaan tuotantokustannusten saamiseksi ja että tämä saattaa edellyttää sitä, että tutkiva viranomainen mukauttaa näitä tietoja”. Sen vuoksi CCCME:n mukaan komission lähestymistapa vaikuttaa olevan ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan mukaisten EU:n velvoitteiden kanssa.

(126)

Lisäksi CCCME väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta vaikuttaa olevan myös vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa, koska komissio vaikuttaa toistavan samat virheet kuin asiassa DS473, koska sen päätelmät ja perustelut tässä tutkimuksessa vaikuttavat olevan hyvin samanlaiset kuin biodieseliä koskevassa asiassa. Komissio totesi, että teräksen, tuulivoimalatornien tuotannon pääraaka-aineen, hinnat ovat vääristyneet Kiinassa ja että tuulivoimalatornien tuottajien teräksestä maksamat hinnat ovat alttiina systeemisille vääristymille. Näin ollen CCCME:n mukaan komission saattaa rikkoa myös WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa valituselimen asiassa ”EU – Biodiesel (Argentina)” tekemän päätöksen perusteella.

(127)

Lisäksi CCCME muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannessa alakohdassa säädetään selvästi, että merkittävien vääristymien esiintymistä on arvioita kunkin viejän ja tuottajan osalta erikseen, ainoana poikkeuksena otannan soveltaminen. Tämän vuoksi CCCME on eri mieltä 102 kappaleessa esitetystä komission toteamuksesta, jonka mukaan ”jos merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistetaan, 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa ja kaikkiin niiden tuotannontekijöihin liittyviin kustannuksiin”, ja pyysi komissiota parantamaan asiaan liittyvää käytäntöään.

(128)

Komissio muistuttaa CCCME:n väitteestä, joka koskee kiinalaisten suunnitteluasiakirjojen ei-sitovaa luonnetta, että Kiinan suunnittelujärjestelmässä esitetään prioriteetteja ja vahvistetaan tavoitteet, joihin keskus- ja paikallishallintojen on keskityttävä. Kaikilla hallinnon tasoilla on suunnitelmia, jotka kattavat käytännöllisesti katsoen kaikki talouden sektorit, ja kunkin hallintototason viranomaiset valvovat suunnitelmien toteuttamista. Kuten maaraportissa kuvataan tarkemmin, suunnitteluvälineissä asetetut tavoitteet ovat itse asiassa sitovia, ja suunnitelmajärjestelmän tuloksena resursseja ohjataan sektoreille, jotka valtio on nimennyt strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi, eikä niitä jaeta markkinavoimien perusteella. (53)

(129)

CCCME:n väitteitä, jotka koskevat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopivuutta WTO:n polkumyyntisopimuksen ja riitojenratkaisuelimen päätösten kanssa, käsitellään jo 94 ja 96 kappaleessa, joissa myös selitetään, että asia DS473 ei koskenut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista. Väitteestä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan sisältyvää ”merkittävien vääristymien” käsitettä ei ole missään WTO:n polkumyyntisopimuksen tai GATT 1994 -sopimuksen säännössä, komissio muistuttaa, että perusasetus, mukaan lukien sen 2 artiklan 6 a kohta, on EU:n johdettua oikeutta, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklassa. EU:n oikeudessa ei ole edellytystä, että sen lähteet, mukaan lukien johdettu oikeus kuten asetukset, perustuisivat kansainväliseen oikeuteen tai liittyisivät kansainvälisestä oikeudesta, kuten WTO:n polkumyyntisopimuksesta tai Kiinan WTO:hon liittymistä koskevasta pöytäkirjasta, johtuviin velvoitteisiin.

(130)

Mitä tulee väitteeseen, joka koskee merkittävien vääristymien yksilöllistä arvioimista kunkin viejän osalta, CCCME vain ilmaisi olevansa eri mieltä komission kanssa eikä esittänyt uusia väitteitä. Sen vuoksi komissio vahvisti kantansa, joka esitetään 99–102 kappaleessa.

(131)

Chengxi Shipyard toisti väitteensä, jotka koskivat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopimattomuutta WTO:n sääntöjen kanssa (ks. 104 kappale), ja totesi, että komission 94 ja 96 kappaleessa antama vastaus on erittäin yleisluonteinen eikä selitä nimenomaisesti WTO-sopimusten oikeusperustaa, joka tukee perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista, joka poikkeaa selvästi WTO-sopimuksissa ja riidanratkaisuelimen asiassa DS473 tekemässä päätöksessä vahvistetuista yleisistä säännöistä. Chengxi Shipyard päätteli näin ollen komission lausunnosta, että se perustelee 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopivuuden WTO:n sopimusten kanssa Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan 15 jakson voimassa olevan osan perusteella, ja toi esiin, että ilman selviä perusteluja syistä, joiden vuoksi komissio katsoo näin, komission päätelmien ilmoittaminen ei täytä riittävien perustelujen esittämistä koskevaa oikeudellista vaatimusta, joka oikeuttaisi sen päätöksen soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa.

(132)

Chengxi Shipyard väitti lisäksi, että yritykseen kohdistuvia merkittäviä vääristymiä ei ollut osoitettu pääasiassa kolmesta syystä: i) Kiinan kommunistinen puolue ei vaikuta suoraan yrityksen liiketoimintapäätöksiin; tämä päätelmä pätee, vaikka Chengxi Shipyardin hallituksen johtaja ja toimitusjohtaja ovat kommunistisen puolueen jäseniä ja hoitavat samalla puoluekomitean pääsihteerin ja apulaispääsihteerin tehtäviä yrityksen tasolla, ii) valtion omistajuus tai valtion edustajat yrityksen hallituksessa eivät osoita, että yrityksen liiketoimintapäätöksiä ei tehdä markkinoiden kysyntä- ja tarjontasignaalien perusteella tai että sen toiminta ei olisi markkinasuuntautunutta, ja iii) valtion puuttuminen toimintaan ei tarkoita samaa kuin merkittävät vääristymät, eikä komissio osoittanut, että Kiinan viranomaisten väitetty laaja-alainen puuttuminen toimintaan olisi johtanut tuotannontekijöiden merkittäviin vääristymiin ja vaikuttanut kustannuksiin ja hintoihin Chengxi Shipyardin toiminnassa.

(133)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan ja WTO:n sääntöjen yhteensopivuutta koskevista Chengxi Shipyardin väitteistä komissio toistaa kantansa, jonka mukaan 2 artiklan 6 a kohdan säännökset ovat täysin unionin WTO-velvoitteiden mukaisia. Syyt komission kantaa esitetään selvästi 94 kappaleessa. Samoin komissio totesi jo 106 kappaleessa, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita koskevissa polkumyynnin vastaisissa menettelyissä Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan jakson 15 niitä osia, joiden voimassaolo ei ole päättynyt, sovelletaan edelleen normaaliarvon määrittämiseen sekä markkinataloutta koskevien vaatimusten osalta että sellaisen menetelmän käytön osalta, joka ei perustu tiukkaan vertailuun Kiinan hintojen ja kustannusten kanssa. Chengxi Shipyard vaikuttaa liittävän toisiinsa velvoitteen esittää syyt perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan aineelliselle soveltamiselle ja väitetyn velvoitteen selittää WTO:n oikeusperusta, joka tukee perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista, mikä ei ole merkityksellistä ja on lisäksi virheellinen (ks. myös 129 kappale). Näin ollen hylättiin Chengxi Shipyardin väite, jonka mukaan komission päätelmien ilmoittaminen ei täytä riittävien perustelujen esittämistä koskevaa oikeudellista vaatimusta.

(134)

Chengxi Shipyardin väitteitä, jotka koskevat näytön puuttumista siitä, että yritykseen kohdistuu merkittäviä vääristymiä, käsitellään jo tarkemmin 108 kappaleessa. Lisäksi komissio muistuttaa, että merkittävien vääristymien esiintyminen, jonka vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa sovelletaan, ei liity yhteen tiettyyn tosiseikkaan tai johonkin tietoon tarkasteltavana olevan tuotteen tietyistä markkinoista. Kuten 52–79 kappaleessa esitetään, komissio vahvisti tässä tutkimuksessa, että tuulivoimalatornien tuotannonalalla ja siihen liittyvien tuotantopanosten sektoreilla esiintyy merkittäviä vääristymiä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa sallitaan kotimarkkinoiden kustannusten käyttö normaaliarvon muodostamisessa vain, jos tutkimuksen aikana on selvästi vahvistettu, että ne eivät ole vääristyneitä. Chengxi Shipyard ei kuitenkaan toimittanut mitään selvää näyttöä siitä, että sen tuotannontekijät eivät olisi vääristyneet. Sen vuoksi Chengxi Shipyardin väite hylättiin.

(135)

Käytettävissä oleva näyttö siis osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat tai kustannukset, mukaan luettuna raaka-aineiden, energian ja työvoiman kustannukset, eivät olleet tulosta vapaista markkinavoimista, koska niihin vaikutti valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa. Tämän perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio päätteli, että ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen tässä tapauksessa. Sen vuoksi komissio päätti muodostaa normaaliarvon yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja heijastavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa asianmukaisen edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten seuraavassa jaksossa esitetään.

(136)

Edustavan maan valinta perustui seuraaviin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisiin kriteereihin:

(137)

Kuten 50 ja 51 kappaleessa selitetään, komissio julkaisi kaksi asiakirja-aineistoon liitettyä muistiota normaaliarvon määrittämisessä käytettävistä tietolähteistä: Muistioissa kuvattiin asiaan liittyvien perusteiden taustalla olevia tosiasioita ja näyttöä ja käsiteltiin näitä seikkoja ja merkityksellisiä lähteitä koskevia huomautuksia, jotka osapuolet olivat esittäneet. Toisessa muistiossa komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille aikomuksestaan pitää Meksikoa asianmukaisena edustavana maana tässä tapauksessa, jos perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistuu.

(138)

Ensimmäisessä muistiossa komissio yksilöi Brasilian, Etelä-Afrikan, Malesian, Meksikon ja Turkin maiksi, joiden taloudellinen kehitys vastaa Kiinan tasoa ja joissa tietojen mukaan tuotetaan tarkasteltavana olevaa tuotetta. Maailmanpankki on luokitellut kaikki nämä maat Kiinan tavoin ”ylemmän keskitulotason” maiksi bruttokansantulon, jäljempänä ’BKTL’, perusteella.

(139)

Chengxi Shipyard väitti ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan, että BKTL/henki ei ole asianmukainen indikaattori maan taloudellisen kehityksen tason arvioimista varten. Komission olisi sen sijaan pitänyt käyttää päätelmiensä perustana ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta asukasta kohti, jäljempänä ’ostovoimakorjattu BKT/henki’. Yrityksen mukaan Intia olisi soveltuvampi edustava maa, koska jos tarkastellaan ostovoimakorjattua BKT:tä/henki vuonna 2019, Intia oli lähempänä Kiinaa kuin Turkki, jota valituksen tekijä ehdotti. Lisäksi Intia on lähempänä Kiinaa, jos tarkastellaan ostovoimakorjattua BKT:tä/henki työntekijää kohti ja otetaan siten huomioon näiden kolmen maan tuottavuus. Myös Vestas väitti, että Intia on soveltuva edustava maa, koska sen kehityksen taso on sama kuin Kiinan.

(140)

Komissio huomautti toisessa muistiossa, että perusasetuksessa vahvistetaan, että edustavan maan kehityksen tason olisi oltava samanlainen kuin viejämaan kehityksen tason. Se ei kuitenkaan sisällä muita asianmukaisen edustavan maan valintaa koskevia vaatimuksia. Komissio päätti, että näiden tietojen paras lähde on Maailmanpankin tietokanta. Tietokannan ansiosta komissiolla oli käytettävissään riittävä määrä mahdollisesti asianmukaisia, kehityksen tasoltaan samanlaisia edustavia maita, joista se voi valita sopivimman vääristymättömien kustannusten ja hintojen lähteeksi. Lisäksi tämä luokittelu perustuu objektiivisiin kriteereihin, sitä käytetään johdonmukaisesti kaikissa polkumyyntitapauksissa, joissa normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännösten perusteella, ja sillä varmistetaan yhdenmukaisuus ja yhdenvertainen kohtelu kaikissa eri menettelyissä.

(141)

Myös Maailmanpankki käyttää BKTL:ää talouksien luokittelussa tuloryhmiin, sillä se noudattaa Maailmanpankin operatiivisessa lainanantopolitiikassa käytettyä menetelmää. BKTL kuvastaa riittävästi koko maan sisäistä taloudellista toimintaa, koska siinä otetaan huomioon kaikki kansantalouteen maksettavat tulot niiden alkuperästä riippumatta. Chengxi Shipyard ei myöskään selittänyt tarkemmin, miten ja miksi ostovoimakorjattu BKT/henki kuvastaisi kehityksen samanlaista tasoa paremmin kuin komission käyttämä BKTL/henki, eikä se perustellut muutoin väitettään tai toimittanut näyttöä sen tueksi.

(142)

Koska Intia ei kuulunut tutkimusajanjakson aikana Maailmanpankin luokittelussa samaan luokkaan, sen ei voitu katsoa täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä kriteerejä. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(143)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard toisti kantansa, jonka mukaan BKTL/henki ei ole asianmukainen taloudellisen kehityksen indikaattori. Ensinnäkin yritys väitti, että BKTL:ään sisältyy tuloja ulkomaan toiminnasta, mikä on merkityksetöntä arvioitaessa taloudellista kehitystä. Toiseksi se katsoi, että indikaattori, oli sitten kyseessä BKTL tai BKT, joka ilmoitetaan Yhdysvaltojen dollareina eri maiden vertailua varten, ei sovellu taloudellisen kehityksen arviointiin. Tällaista arviointia vääristävät hintatasot maissa, joiden tuotannon määrä on muutoin samanlainen, sekä valuuttakurssien vaihtelut. Yritys tosin myönsi, että hintatasojen muutosten (inflaation) sekä valuuttakurssien vaihtelun vaikutuksia lieventää osittain Atlas-menetelmä, jota Maailmanpankki käyttää laatiessaan maa- ja luottoryhmäluokituksia. Lopuksi yritys totesi, että kun otetaan huomioon edellä mainitut huomautukset, Intia on taloudelliselta kehitykseltään lähempänä Kiinaa kuin Turkki.

(144)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard toisti kantansa, jonka mukaan ostovoimakorjattu BKT/henki olisi soveltuva indikaattori, jolla voidaan arvioida maiden taloudellisen kehitystason samankaltaisuutta, minkä vuoksi Intia olisi asianmukainen edustava maa.

(145)

Komissio selitti, että vaikka edustavan maan kehityksen tason olisi oltava samanlainen kuin viejämaan, edustavaksi maaksi ei ole pakko valita maata, jonka taloudellisen kehityksen taso on lähimpänä viejämaata, olipa mittarina sitten BKTL/henki tai ostovoimakorjattu BKT/henki. Lisäksi komissio huomauttaa, että sekä BKTL/henki että ostovoimakorjattu BKT/henki ja useat muut ovat tunnustettuja indikaattoreita, joilla mitataan maiden taloudellista kehitystä. Komissio korostaa, että Maailmanpankin maaluokitus tarjoaa potentiaalisten ehdokasmaiden poolin, jota päivitetään säännöllisesti ja joka laaditaan objektiivisten kriteerien ja johdonmukaisen menetelmän perusteella. Komissio toisti lopuksi, että Maailmanpankin maaluokitus on asianmukainen tietolähde, jolla varmistetaan yhdenmukaisuus ja yhdenvertainen kohtelu eri menettelyissä. Koska Intiaa ei ollut luokiteltu ylemmän keskitulotason maaksi tutkimusajanjaksolla ja ottaen huomioon edellä esitetyt seikat, komissio hylkäsi Chengxi Shipyardin väitteen.

(146)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan väittivät, että Intiaa olisi pidettävä mahdollisena edustavana maana, vaikka Maailmanpankki ei ole luokitellut sitä ylemmän keskitulotason maaksi. Osapuolet viittasivat Kiinasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun, jossa komissio käytti Intiaa edustavana maana. CCCME toisti väitteet huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(147)

Komissio huomauttaa, että esiin otetussa tarkastelussa tutkimuksessa vahvistettiin, että sulfaniilihappoa tuotetaan vain neljällä talousalueella maailmassa (Intiassa, Kiinassa, unionissa ja Amerikan yhdysvalloissa). Koska missään ylemmän keskitulotason maassa ei ollut sulfaniilihapon tuotantoa, komissio päätti käyttää Intiaa vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen lähteenä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Tilanne on toinen tässä tapauksessa. Komissio kykeni yksilöimään riittävän määrän tuottajia maissa, joiden taloudellisen kehityksen taso on sama kuin Kiinassa. Sen vuoksi vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen lähdettä ei ollut tarpeen etsiä muista ryhmistä kuin ylemmän keskitulotason maiden ryhmästä. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(148)

Valituksen tekijä totesi valituksessa, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuotetaan Turkissa.

(149)

Komissio analysoi muita maita, joiden taloudellisen kehityksen taso oli sama kuin Kiinan, ja löysi tuulivoimalatornien tuottajia neljässä muussakin maassa eli Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Malesiassa ja Meksikossa.

(150)

Komissio ilmoitti ensimmäisessä muistiossa asianomaisille osapuolille näistä havainnoistaan.

(151)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard yksilöi viisi tuulivoimalatornien tuottajaa Intiassa. Kuten 140–142 ja 145 kappaleessa selitetään, Intian ei todettu olevan samalla taloudellisen kehityksen tasolla kuin Kiinan eikä sen vuoksi soveltuvan edustavaksi maaksi. Tämän vuoksi komissio ei analysoinut Intiassa väitetysti toimivien tuulivoimalatornien tuottajien toimintaa tai niiden taloudellisten tietojen saatavuutta tai laatua.

(152)

Komissio tutki asiaa koskevien julkisten tietojen saatavuutta ja laatua viidessä mahdollisessa edustavassa maassa, joissa todettiin olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa. Analyysissä keskityttiin sekä taloudellisten tietojen saatavuuteen ja laatuun että tuotannontekijöitä koskevien tietojen saatavuuteen ja laatuun.

(153)

Komissio analysoi saatavilla olevat taloudelliset tiedot, joita käytetään myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton määrittämiseen normaaliarvon muodostamista varten. Se tutki erityisesti, olivatko taloudelliset tiedot tuoreita, oliko niille tehty tilintarkastus, olivatko ne saatavilla erikseen vai konsernin tasolla ja oliko yritysten toiminta kannattavaa.

(154)

Tuotannontekijöitä koskevien tietojen osalta komissio tarkasteli tuontitietojen saatavuutta, Kiinasta sekä WTO:hon kuulumattomista maista peräisin olevan tuonnin osuutta sekä sellaisten vääristymien esiintymistä, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuotannontekijöiden hintaan. Analyysissä keskityttiin tärkeimpiin tuotannontekijöihin.

(155)

Ensimmäisessä muistiossa komissio totesi, että tuulivoimalatornien tuottajista mahdollisesti soveltuvia taloudellisia tietoja oli julkisesti saatavilla vain Etelä-Afrikassa, Meksikossa ja Turkissa. Komissio totesi lisäksi, että kaikkien Brasiliassa ja Malesiassa toimivien ja joidenkin Turkissa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien taloudelliset tiedot joko eivät joko olleet saatavilla tutkimusajanjaksolta eli ne olivat vanhentuneita tai yritysten toiminta oli tappiollista. Komissio tutki tämän vuoksi tarkemmin Etelä-Afrikassa, Meksikossa ja Turkissa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien taloudellisten tietojen saatavuutta ja laatua ottaen huomioon asianomaisten osapuolten ensimmäisestä muistiosta esittämät huomautukset (ks. 50 kappale).

(156)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan väittivät, että komission ei pitäisi jättää huomiotta tappiollisen yrityksen tietoja, jos tilanne on kohtuullinen ja vääristymätön. Jos jossakin edustavassa maassa on saatavilla useiden yritysten taloudellisia tietoja, komission olisi vaihtoehtoisesti otettava huomioon sekä kannattavat että tappiolliset yritykset määrittäessään keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton edustavassa maassa.

(157)

Komissio huomauttaa, että kaikkien ensimmäisessä muistiossa yksilöidyissä mahdollisissa edustavissa maissa toimivien tappiollisten tuottajien taloudelliset tiedot olivat myös vanhentuneita. Näin ollen komissio katsoi, että väite ei ollut relevantti. Komissio huomauttaa joka tapauksessa, että tappiollisten yritysten voittotaso ei ole ”kohtuullinen” perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan viimeisen alakohdan mukaisesti. Sen vuoksi väite hylättiin myös sisältönsä perusteella.

(158)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard totesi, että meksikolaisen tuottajan Arcosa Industries de México, S. de R.L. de C.V.:n ja eteläafrikkalaisen tuottajan GRI Wind Steel South Africa (Pty.) Ltd.:n taloudelliset tiedot eivät sovellu myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton määrittämiseen, koska tiedot olivat saatavilla vain konsernitilinpäätöksissä. Chengxi Shipyardin mukaan tämä ei ollut ongelma turkkilaisten ja intialaisten tuottajien osalta.

(159)

Komissio huomauttaa ensin, että Intian ei todettu olevan soveltuva mahdollinen edustava maa. Lisäksi se, että tiettyjen tuottajien taloudelliset tiedot ovat saatavilla konsernin tasolla, ei sinänsä estä näiden tietojen käyttämistä vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton lähteenä. Saatavilla olevat tilinpäätöstiedot on joka tapauksessa analysoitava tapauskohtaisesti.

(160)

Toisessa muistiossa komissio selitti, että se oli yksilöinyt kaksi tuulivoimalatornien tuottajaa Meksikossa. Speco Wind Power, S.A. de C.V.:n, jäljempänä ’Speco’, yksilölliset paikalliset taloudelliset tiedot saatiin Dun&Bradstreetin, jäljempänä ’D&B’ (55), Global Financials -julkaisusta ja toimitettiin asianomaisille osapuolille ensimmäisen muistion liitteessä III. Yritys tuotti ainoastaan tuulivoimalatorneja ja oli kannattava vuonna 2019. Paikallisten taloudellisten tietojen ansiosta voitiin yksilöidä myynti-, yleis- ja hallintokustannusten lisäksi myös rahoitusmenot, muut menot ja tulot. Arcosa Industries de México, S. de R.L. de C.V.:n, jäljempänä ’Arcosa’, konsernitilinpäätökset löytyivät verkosta (56). Konsernilla oli liiketoimintaa kolmella alalla: rakentaminen, energialaitteet ja kuljetus. Energy Equipment Groupin, jäljempänä ’EEG’, kautta konserni tuotti ja myi tuulivoimalatorneja, yleishyödyllisten laitosten rakenteita sekä varasto- ja jakelutankkeja (57). EEG:n palveluksessa on 55 prosenttia konsernin työntekijöistä (58) ja sen osuus konsernin konsolidoimattomista tuloista ja kustannuksista oli 48 prosenttia (59). Tuulivoimalatornien ja yleishyödyllisten laitosten rakenteiden myynnistä saatujen tulojen osuus EEG:n tuloista on 75 prosenttia. (60) EEG:lle aiheutuneet myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (mukaan lukien poistot ja kuoletukset) konsernitasolla vuonna 2019 olivat noin 13 prosenttia (ilmaistuna prosentteina myyntikustannuksista). (61) Sekä EEG:n että konsernin voitot olivat noin 10 prosenttia. (62) Edellä esitetty analyysi osoittaa, että segmentti, joka kattaa pääasiassa tuulivoimalatornien tuotannon ja myynnin, myötävaikutti merkittävästi yrityksen kokonaistoimintaan ja saavutti samanlaisen tuloksen kuin koko yritys. Näitä lukuja pidettiin näin olleen kohtuullisina perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan viimeisen alakohdan mukaisesti.

(161)

Toisessa muistiossa komissio totesi yksilöineensä Etelä-Afrikassa yhden tuulivoimalatornien tuottajan, yrityksen GRI Wind Steel South Africa (Pty.) Ltd. Yrityksen tilinpäätökset olivat saatavilla konsolidoituina ja integroituina sen osakkeenomistajan Hulisanin tasolla. (63) Integroidussa vuosikertomuksessa ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoja konserniin kuuluvasta tuulivoimalatornien tuottajasta. Vuosikertomuksessa todettiin vain, että kyseisen tuulivoimalatornien tuottajan toiminta oli kannattavaa tilikaudella maaliskuu 2019 – helmikuu 2020. (64) Näin ollen komissio ei pystynyt arvioimaan sen tulosta eikä vaikutusta konsolidoituihin taloudellisiin tuloksiin. Tämän vuoksi komissio totesi, että Hulisanin konsolidoidut tilinpäätökset eivät soveltuneet myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen tässä tutkimuksessa.

(162)

Toisessa muistiossa komissio analysoi kuutta Turkissa yksilöityä tuulivoimalatornien tuottajaa. Vain kahden tuottajan taloudelliset tiedot olivat julkisesti saatavilla. ATES Çelik Insaat Taahhut Proje Muhendislik Sanayi ve Ticaret A.Ş.:n yksilölliset paikalliset tilinpäätökset olivat saatavilla D&B:n Global Financials -julkaisussa ja ne toimitettiin asianomaisille osapuolille ensimmäisen muistion liitteessä III. Yrityksen toiminta oli kannattavaa vuonna 2019. Paikallisten tilinpäätöstietojen ansiosta voitiin yksilöidä myynti-, yleis- ja hallintokustannusten lisäksi myös rahoitustulot ja -menot. Çimtaş Çelik İmalat Montaj ve Tesisat A.Ş.:n, jäljempänä ’Çimtaş Çelik’, yksilölliset paikalliset tilinpäätökset, jotka olivat saatavilla D&B:n Global Financials -julkaisussa, olivat vanhentuneita. Konsolidoidut tilinpäätökset olivat saatavilla sen osakkeenomistajan ENKAn tasolla verkossa (65) tarkastettuina ja/tai tarkastamattomina kaikilta vuosineljänneksiltä, jotka kattoivat tutkimusajanjakson. Konsolidoiduista tilinpäätöksistä ei kuitenkaan saatu riittävän yksityiskohtaisia tietoja tuulivoimalatornien tuottajan tuloksesta eikä sen osuudesta konsernin tulokseen. Çimtaş Çelik kuului rakentamisen segmentille. (66) Vaikka rakentamisen segmentin osuus konsernin kokonaistuloista oli lähes 60 prosenttia (67), oli epäselvää, miten segmentin tulos kuvasti tuulivoimalatornien tuottajan tulosta. Tilinpäätöksistä ei saatu tarkempia tietoja segmentin koostumuksesta. Segmentille kuulunut toiminta on saattanut olla hyvin monimuotoista. Tuulivoimalatornien tuottaja oli vain yksi konsernin 39 yrityksestä (68), jotka luokiteltiin kuuluvaksi rakentamisen segmentille. Tämän vuoksi komissio totesi, että ENKAn konsolidoidut tilinpäätökset eivät soveltuneet myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen tässä tutkimuksessa.

(163)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard väitti, että kahden meksikolaisen tuulivoimalatornien tuottajan taloudellisissa tiedoissa oli vakavia puutteita. Yritys väitti, että vaikka Argosan EEG-segmentti tuotti 48 prosenttia konsernin tuloista, paljon alle puolet siitä oli peräisin tuulivoimalatornien myynnistä, koska EEG:hen sisältyi myös yleishyödyllisten laitosten rakenteiden tuotanto ja myynti. Lisäksi yritys huomautti, että Arcosa tuotti tuulivoimalatorneja Meksikon lisäksi myös Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, ja että Meksikon kotimarkkinoilla tapahtuneeseen myyntiin liittyvien tulojen ja myynti-, yleis- ja hallintokustannusten osuutta ei ollut mahdollista määrittää . Specon osalta yritys totesi, että Meksikon kotimarkkinoilla tapahtuneeseen myyntiin liittyvien tulojen ja myynti-, yleis- ja hallintokustannusten osuutta ei ollut mahdollista määrittää.

(164)

Komissio huomauttaa, että yritys ei toimittanut mitään näyttöä tukemaan väitettään, joka koski tuulivoimalatornien myynnin osuutta EEG-segmentin tuottamista tuloista. Komissio myöntää, että Arcosa tuotti tuulivoimalatorneja sekä Meksikossa että Yhdysvalloissa. Koska Meksikossa sijaitseva tuotantokapasiteetti (alueella mitattuna) oli merkittävä (40 % (69)), komissio kuitenkin katsoi, että taloudellisista tiedoista ei tullut soveltumattomia siksi, että osa tuulivoimalatornien tuotannosta tapahtui Yhdysvalloissa. Komissio katsoi, että oli asianmukaista käyttää molempien Meksikossa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien kaikkia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja tuloja, koska julkisesti saatavilla olevista taloudellisista tiedoista saadaan harvoin – jos koskaan – eriteltyä tarkemmin tuloja ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia markkinoittain (koti- ja vientimarkkinoiden välillä), etenkään kun raportointi tapahtuu toimintasegmenteittäin. Yritys ei myöskään ehdottanut soveltuvaa vaihtoehtoista meksikolaista tuulivoimalatornien tuottajaa myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämistä varten. Tämän vuoksi komissio hylkäsi Chengxi Shipyardin väitteet ja vahvisti molempien Meksikossa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien taloudellisten tietojen käyttämisen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen.

(165)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard toisti, että Arcosan taloudelliset tiedot eivät olleet asianmukainen vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton lähde. Yritys väitti, että erityisesti Arcosan tuulivoimalatornien tuotannon sijaitseminen Meksikossa ja Yhdysvalloissa ja se, että EEG-segmenttiin sisältyi myös yleishyödyllisten laitosten rakenteiden ja jakelutankkien tuotanto, tekevät tiedoista soveltumattomia. Lisäksi yritys toteaa, että Arcosan tulojen lisääntyminen vuonna 2019 johtui tuulivoimalatornien tuotannon lisääntymisen lisäksi myös muista tekijöistä. Lopuksi yritys toi esiin, että Arcosan taloudelliset tiedot vuodelta 2020 olivat saatavilla jo, kun lopulliset päätelmät ilmoitettiin.

(166)

Kuten 160 ja 164 kappaleessa selitetään, komissio päätteli, että vaikka osa tuulivoimalatornien tuotannosta tapahtui muussa kuin edustavassa maassa, yrityksen tietojen käyttö oli silti asianmukaista. Koska uusia väitteitä ei esitetty, komissio vahvisti hylkäävänsä väitteen. Komissio vahvisti myös, että koska tuulivoimalatornit ja yleishyödyllisten laitosten rakenteet edustivat suurta osaa EEG-ryhmän tulosta, ryhmän taloudelliset tulokset olivat edustavia tuulivoimalatornien tuotannon osalta, koska tulojen lisääntyminen johtui osittain tuulivoimalatornien tuotantomäärien lisääntymisestä. Komissio totesi vielä, että kun otetaan huomioon valtion toimenpiteet, jotka ovat johtaneet uuden tuulivoimakapasiteetin asennuksen hidastumiseen Meksikossa (ks. 196–199 kappale), on varovaisempaa käyttää vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton perustana vain vuoden 2019 tilinpäätöstietoja.

(167)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan väitti, että Arcosan taloudelliset tiedot eivät olleet asianmukainen vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton lähde, koska Arcosalla oli tuulivoimalatornien tuotantoa Meksikon ulkopuolella. Lisäksi yritys toi esiin, että meksikolaisen tytäryhtiön tulot olivat suureksi osaksi peräisin ryhmän sisäisestä toiminnasta ja että tytäryhtiön kannattavuus oli vain 2,4 prosenttia.

(168)

Niiden päätelmiensä lisäksi, jotka koskivat Arcosan tuulivoimalatornien tuotantoa Meksikon ulkopuolella (ks. 166 kappale), komissio totesi, että koska ryhmän sisäisten tulojen osuus meksikolaisen tytäryhtiön tuloista oli niin suuri, oli asianmukaisempaa käyttää Arcosan konsolidoituja ja yhdistettyjä tilinpäätöksiä, joista poistetaan ryhmän sisäiset liiketoimet. (70) On myös syytä huomata, että tässä tapauksessa Suzhou Titanin laskemalla kannattavuudella ei ole merkitystä. Yritys ilmoitti liikevoiton prosentteina tuloista, kun taas normaaliarvon muodostamisessa se on ilmoitettava prosentteina myytyjen tavaroiden kustannuksista. Tätä arvoa ei voitu määrittää Arcosan taloudellisista tiedoista sen Meksikossa harjoitetun toiminnan osalta.

(169)

Komissio hylkäsi Chengxi Shipyardin ja Suzhou Titanin 165 ja 167 kappaleessa esittämät väitteet 166 ja 168 kappaleessa esitetyistä syistä.

(170)

Ensimmäisessä muistiossa komissio päätteli, että teollisuuden raaka-aineita koskevan OECD:n vientirajoitusluettelon (71) mukaan teräsromun (HS-koodit 7204 41 ja 7204 49) vientiin sovellettiin lupavaatimuksia Etelä-Afrikassa ja lupavaatimusta ja vientiveroa Malesiassa vuoteen 2017 saakka (tuoreimmat saatavilla olevat tiedot).

(171)

Toisessa muistiossa komissio hylkäsi Etelä-Afrikan edustavana maana sillä perusteella, että eteläafrikkalaisen tuulivoimalatornien tuottajan taloudelliset tiedot eivät soveltuneet myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseen (ks. 161 kappale). Lisäksi komissio totesi, että malesialaisen tuulivoimalatornien tuottajan julkisesti saatavilla olevat taloudelliset tiedot olivat erittäin vanhentuneita. Koska komissio ei saanut lisätietoja tuotannosta Malesiassa, myös se jätettiin pois jatkotarkastelusta. Näin ollen ensimmäisessä muistiossa yksilöityjen vientirajoitusten todettiin olevan merkityksettömiä tässä tapauksessa.

(172)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan asianomaiset osapuolet väittivät, että niin Etelä-Afrikka, Meksiko kuin Turkkikaan eivät sovellu edustavaksi maaksi, koska niissä on voimassa erilaisia toimenpiteitä, jotka väitetysti vääristävät tuotannontekijöiden markkinoita ja/tai uusiutuvan energian markkinoita. Näitä väitteitä selitetään tarkemmin 173, 179, 181, 184 ja 189 kappaleessa.

(173)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCME, Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan väittivät, että Etelä-Afrikka ei soveltunut edustavaksi maaksi terästä koskevien suojatoimenpiteiden vuoksi, jotka olivat saattaneet vääristää tuulivoimalatornien tuotannossa käytettyjen terästuotteiden tuontihintoja. Chengxi Shipyardin mukaan tällaisia suojatoimenpiteitä oli voimassa myös Meksikossa ja Turkissa, joskin Turkin tapauksessa osapuoli toi esiin vain myönnytysten keskeyttämisen suhteessa unioniin reaktiona unionin käyttöön ottamiin terästä koskeviin suojatoimenpiteisiin.

(174)

Toisessa muistiossa komissio totesi, että Etelä-Afrikka oli jo todettu soveltumattomaksi, koska siellä ei ollut julkisesti saatavilla olevia taloudellisia tietoja yhdestäkään tuulivoimalatornien tuottajasta. Näin ollen komissio katsoi, että Etelä-Afrikkaa koskevat väitteet eivät olleet relevantteja.

(175)

Turkin osalta komissio totesi, että osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä tukemaan väitettään, joka koski terästä koskevia suojatoimenpiteitä. Komissio totesi, että Turkki pani vireille teräkseen liittyvän suojatoimenpidetutkimuksen huhtikuussa 2018 (72) mutta päätti sen toukokuussa 2019 (73) ottamatta käyttöön toimenpiteitä. Osapuoli ei toimittanut myönnytysten keskeyttämisestä mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, miksi ja missä määrin tiettyjä unioista peräisin olevia terästuotteita koskeva lisätariffi olisi vääristänyt Turkin teräsmarkkinoita ja tehnyt tuontitilastoista epäasianmukaisen vääristymättömien vertailuarvojen lähteen.

(176)

Meksikosta komissio totesi toisessa muistiossa, että Chengxi Shipyardin väitteet perustuivat Metal Bulletinissa julkaistuun artikkeliin, jossa todettiin, että 25 päivänä maaliskuuta 2019 annetun asetuksen mukaan Meksiko otti uudelleen käyttöön 15 prosentin suojatullin tiettyjen terästuotteiden tuonnissa sellaisista maista, joiden kanssa sillä ei ole vapaakauppasopimuksia. Komissio totesi, että Meksikossa julkaistiin 25 päivänä maaliskuuta 2019 asetus, jolla muutetaan yleisessä tuonti- ja vientiverolaissa säädettyjä tuontitariffeja. (74) Tällä asetuksella Meksikossa korotettiin tiettyihin terästuotteisiin, mukaan lukien teräslevyihin (HS-koodit 7208 51 ja 7208 52), sovellettua suosituimmuustullia 0 prosentista 15 prosenttiin 180 päivän ajaksi. Sovelletun suosituimmuustullin korotus perustui asetuksen mukaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT-sopimus’, II artiklaan.

(177)

Tariffeja ei myöskään otettu käyttöön suojatoimenpidetutkimuksen perusteella eivätkä ne ylittäneet 35 prosentin sidottujen tullien tasoa, johon Meksiko on sitoutunut WTO:n sääntöjen mukaisesti. (75) Sen vuoksi komissio katsoi, että näiden toimenpiteiden voimassaolo ei ollut peruste jättää Meksikoa pois mahdollisten edustavien maiden analyysistä.

(178)

Näin ollen väitteet terästä koskevien suojatoimenpiteiden voimassaolosta Meksikossa ja Turkissa hylättiin.

(179)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCME ja Suzhou Titan katsoivat, että Meksiko ei sovellu edustavaksi maaksi, koska siellä otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet Kiinasta peräisin olevien tuulivoimalatornien tuonnissa.

(180)

Toisessa muistiossa komissio huomautti, että osapuolet eivät toimittaneet erityistä näyttöä, joka olisi osoittanut, miten ja missä määrin tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Meksikossa vaikuttaisi maan edustavuuteen ja miksei sitä enää voitaisi pitää asianmukaisena ehdokkaana tämän seikan vuoksi. Tästä syystä komissio piti näitä väitteitä perusteettomina ja hylkäsi ne.

(181)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard väitti, että sähkömarkkinat Meksikossa ja Etelä-Afrikassa olivat vääristyneet, koska markkinoita hallitsivat valtion omistamat yritykset. Toisaalta asianomainen osapuoli väitti, että Turkin ja Intian sähkömarkkinoihin ei kohdistunut tällaisia vääristymiä. Osapuoli toimitti näyttöä, joka mukaan Etelä-Afrikassa sähköstä 95 prosenttia toimitti valtion omistama yritys ESKOM.

(182)

Komissio tarkasteli väitettä toisessa muistiossa ja totesi, että Meksikon valtion omistaman sähköntuottajan Comisión Federal de Electricidadin, jäljempänä ’CFE’, osuus Meksikon koko sähköntuotannosta oli alle 80 prosenttia. (76) Chengxi Shipyardin toimittamien tietojen mukaan valtion omistamien yritysten osuus Intian sähköntuotannosta oli hieman yli 80 prosenttia, eli tilanne oli samanlainen kuin Meksikossa. Tämän asianomaisen osapuolen mukaan Intian sähkömarkkinat olivat riittävän vapaat. Komissio totesi lisäksi, että valtion omistama sähköntuottaja EÜAŞ omisti hieman yli 20 prosenttia sähkön tuotantokapasiteetista Turkissa. (77) Komissio katsoi, että pelkästään se, että markkinat ovat valtion omistamien yritysten hallussa, ei sinällään ole riittävä peruste olla pitämättä maata edustavana, jos ei ole muita merkkejä ja näyttöä siitä, että tuotantopanoksen tosiasiallinen hinnoittelu ei tapahtunut markkinavoimien mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa asiakirja-aineistossa on oltava näyttöä siitä, että kyseisen tuotantopanoksen tosiasialliseen hinnoitteluun vaikuttivat muut tekijät, kuten tiettyjen tuotannonalojen suosituimmuuskohtelu, tai muu merkittävä valtion puuttuminen toimintaan siten, että se ei johdu vapaista markkinavoimista. Komissio katsoi joka tapauksessa, että energian osuus tuulivoimalatornien kaikista tuotantokustannuksista oli hyvin pieni (noin 1 %). Vaikka olisikin ollut näyttöä siitä, että tuotantopanoksen hinnoittelu oli vääristynyttä, se ei siten olisi ollut syy hylätä Meksikoa (tai mitä tahansa muuta maata) mahdollisena edustavana maana tässä tapauksessa. Mahdolliset vääristymät Meksikon sähkösektorilla olisivat mahdollinen ongelma vain tilanteessa, jossa tästä tuotannontekijästä käytettäisiin muuta vertailuarvoa.

(183)

Tämän vuoksi komissio hylkäsi Meksikoa ja Turkkia koskevat väitteet, ja Etelä-Afrikan se oli jo todennut soveltumattomaksi, koska taloudellisia tietoja ei ollut saatavilla.

(184)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan Vestas väitti, että Turkissa oli käytössä paikallista sisältöä koskeva vaatimus uusiutuvaa energiaa koskevissa hankkeissa ja/tai taattiin korkeammat syöttötariffit, jos vaatimus täyttyy.

(185)

Komissio tarkasteli toisessa muistiossa väitteitä, jotka koskivat paikallista sisältöä koskevaa vaatimusta Turkissa, kun otetaan huomioon rajoituksen merkityksellisyys tärkeimmän tuotannontekijän eli teräslevyjen ja myös muiden tuotannontekijöiden kannalta ja loppukädessä myös turkkilaisten tuulivoimalatornien tuottajien kannattavuuden kannalta.

(186)

Komissio totesi, että paikallista sisältöä koskeva vaatimus näkyi Turkin tuulienergiamarkkinoilla sovellettavissa edellytyksissä kahdella tavalla:

(187)

Komissio katsoi toisessa muistiossa, että tuulivoimalatorneihin sovellettava paikallisen sisällön vaatimus voisi täyttyä vain, jos teräslevyt, tärkein raaka-aine, hankitaan kotimarkkinoilta. Näin ollen teräslevyjen tuontihinnat eivät ehkä kuvasta sentyyppisten teräslevyjen hintoja, joita tosiasiallisesti käytettiin tuulivoimalatornien tuotannossa. Lisäksi velvoite hankkia tuotteita kotimarkkinoilta vähensi kilpailua tuulivoimalatornien tuotantopanosten markkinoilla, mikä saattoi johtaa näiden tuotantopanosten vääristyneisiin hintoihin kotimarkkinoilla. Tuotantopanosten hinnat olivat todennäköisesti korkeammat, koska kilpailua oli vähemmän, ja ne todennäköisesti vääristivät Turkissa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien tuotantokustannuksia ja näin ollen myös myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa.

(188)

Tämän vuoksi komissio katsoi, että tuulienergiamarkkinat, mukaan lukien tuulivoimalatornien tuotanto, saattoivat olla vääristyneet, koska Turkissa sovellettiin paikallista sisältöä koskevaa vaatimusta, eivätkä ne soveltuneet vääristymättömien hintojen ja kustannusten määrittämiseen, etenkään tärkeimmän tuotantopanoksen osalta.

(189)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan Vestas väitti myös, että Turkki ei ollut asianmukainen edustava maa, koska siellä oli tiettyjä raaka-aineita (raskaslevyjä) vain vähän saatavilla, mikä saattoi johtaa näiden raaka-aineiden korkeampiin hintoihin, ja koska siellä ei ole suurten tuulivoimalatornien tuotantokapasiteettia.

(190)

Koska osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä väitteidensä tueksi ja komissio oli jo päätellyt, että Turkin markkinoilla saattaa olla vääristymiä paikallista sisältöä koskevan vaatimuksen vuoksi, komissio ei tehnyt päätelmiä näistä väitteistä.

(191)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan väittivät, että Turkkia olisi edelleen pidettävä mahdollisena edustavana maana. Ne väittivät erityisesti, että vain pieni osa tietyllä tavarakoodilla tuoduista teräslevyistä oli tarkoitettu tuulivoimalatornien tuotantoon ja oli näin ollen mahdollisesti vääristyneitä. Osapuolet katsoivat, että sen määrittämiseksi, vaikuttiko paikallista sisältöä koskeva vaatimus tuontihintaan, komission olisi verrattava teräslevyjen tuontihintaa Turkissa ja muissa maissa. CCCME toisti huomautuksissaan ja alustavan vaiheen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa, että Turkkia olisi edelleen pidettävä mahdollisena edustavana maana.

(192)

Komissio huomauttaa, että teräslevyjen tuontihinta muissa maissa ei edusta hintaa, joka vallitsisi Turkissa markkinaolosuhteissa, joihin paikallista sisältöä koskeva vaatimus ei vaikuttaisi. Lisäksi paikallista sisältöä koskeva vaatimus ei vaikuttanut pelkästään tuulivoimalatornien tuotantoon tarkoitettujen teräslevyjen hintaan. Se esti tuulivoimalatornien tuotantoon tarkoitettujen teräslevyjen tuonnista aiheutuvan kilpailun. Tällainen markkinatilanne saattoi muovata teräslevyjen tuottajien tuotantopäätöksiä ja vaikuttaa näin myös muuhun käyttöön tarkoitettujen teräslevyjen hintaan. Myös Turkissa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitot olivat mahdollisesti vääristyneitä, koska paikallista sisältöä koskeva vaatimus koski tuotantopanosten lisäksi myös työvoimaa. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(193)

Komissio käsitteli toisessa muistiossa asianomaisten osapuolten näistä kaupan rajoituksista esittämien huomautusten lisäksi Meksikossa sovellettavia kaupan rajoituksia, jotka koskevat tuulivoimalatornien tuotannossa käytettyjä tuotantopanoksia. Tätä varten komissio tarkasteli teollisuuden raaka-aineita koskevaa OECD:n vientirajoitusluetteloa (80) ja markkinoillepääsyä koskevaa karttaa (81). Meksikossa ei todettu tärkeimpiin tuotantopanoksiin kohdistuvia kaupan rajoituksia.

(194)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan väittivät, että teräslevyjen tuontihinta Meksikossa oli merkittävästi vääristynyt, koska maaliskuussa 2019 otettiin käyttöön 15 prosentin tuontitulli. CCCME toisti väitteen huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(195)

Komissio tarkasteli väitettä. Kuten 176 ja 177 kappaleessa selitetään, komissio arvioi teräslevyihin sovellettavan tuontitullin korotusta toisessa muistiossa ja totesi, että Meksiko korotti sovellettavaa suosituimmuustullia 0 prosentista 15 prosenttiin, joka ei ylitä sidottua tullia, johon Meksiko on sitoutunut WTO:ssa. Sen vuoksi tuontitullin soveltamista ei voida pitää vääristymänä tai Meksikon velvoitteiden rikkomisena tässä tapauksessa. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(196)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard väitti, että Meksiko ei sovellu edustavaksi maaksi, koska sen uusiutuvan energian markkinat ovat merkittävästi vääristyneet. Osapuoli viittasi tältä osin seuraaviin Meksikon hallituksen hyväksymiin toimenpiteisiin:

(197)

Komissio tarkasteli väitettä. Ensinnäkin on syytä huomata, että tietyn talouden sektorin sääntely laeilla ja asetuksilla ei välttämättä merkitse markkinoiden vääristymistä. Tässä tapauksessa asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi, miten ja missä määrin 196 kappaleessa luetellut valtion politiikan vaikuttivat tuulivoimalatornien tuotannontekijöiden (tuonti)hintoihin ja meksikolaisten tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sekä voittoon tutkimusajanjaksolla. On todennäköistä, että jotkin toimenpiteistä ovat saattaneet haitata (korkeammat siirtotariffit, uusien uusiutuvan energian hankkeiden testauksen ja verkkoon liittämisen keskeyttäminen) tai jopa estää (neljännen uusiutuvaa energiaa koskevan tarjouskilpailun peruuttaminen) tulevia investointeja ja vaikuttaa näin välillisesti Meksikossa toimivien tuulivoimalatornien tuottajien kannattavuuteen tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella. Komissio kuitenkin katsoi, että mahdolliset rajoitukset tulivat täysimääräisesti voimaan vasta tutkimusajanjakson jälkeen. Meksikon uusien tuulivoimaloiden lisäkapasiteetti oli ennätyksellisen suuri (1,6 GW) vuonna 2019. (82) Vaikka neljännen tarjouskilpailun peruuttaminen lopetti tulevat investoinnit tuulivoimasektorille, komissio katsoi, että tuulivoimalatornien meksikolaisten tuottajien tulosta paransi kolmannen uusiutuvaa energiaa koskevan tarjouskilpailun nojalla tilattujen tuulipuistojen rakentaminen. Tarjouskilpailun mukaan uusien hankkeiden pitäisi olla toiminnassa tammikuun 2020 ja tammikuun 2022 välillä. (83) Lisäksi Meksikossa asennettiin vuonna 2020 uutta tuulivoimakapasiteettia noin 0,6 GW. (84) Taso on samanlainen kuin vuonna 2018 (tuulivoiman 0,7 GW:n lisäkapasiteetti (85)), jolloin ei esiintynyt valtion politiikan muutoksesta aiheutuvaa epävarmuutta. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(198)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard muistutti toisesta muistiosta esittämistään huomautuksista, joissa se esitti useita Meksikossa toteutettuja valtion toimenpiteitä, jotka väitetysti vääristävät energiamarkkinoita. Lisäksi yritys viittasi tietoihin, jotka koskevat Meksikoon vuosina 2018–2020 asennettua uutta tuulivoimakapasiteettia ja vuosia 2021–2022 koskevia ennusteita (julkaisija International Energy Agency (86)), joiden mukaan uudet asennukset vähenivät vuoden 2019 jälkeen. Lopuksi yritys väitti, että komissio ei myönnä näiden valtion toimenpiteiden hillitsevää vaikutusta.

(199)

Komissio toistaa 197 kappaleessa kuvatut päätelmänsä. Komissio ei epäillyt, että jotkin toimenpiteet ovat saattaneet estää uusia investointeja uusiutuviin energialähteisiin, myös tuulivoimalatorneihin, tutkimusajanjakson jälkeen. Vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja vääristymättömän voiton vertailuarvon määrittämiseksi komissio kuitenkin käytti kahden tuulivoimalatornien meksikolaisen tuottajan vuoden 2019 taloudellisia tietoja. Komissio katsoi, että valtion toimenpiteet eivät olleet vielä vaikuttaneet näihin tietoihin, koska suurin osa toimenpiteistä toteutettiin vasta vuonna 2020. Yritys ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, miten ja missä määrin kyseiset valtion toimenpiteet vaikuttivat tuotannontekijöiden vääristymättömiin kustannuksiin ja vertailuarvoihin. Mahdollinen kehitys Meksikossa tutkimusajanjakson jälkeen oli joka tapauksessa merkityksetöntä edustavan maan valinnan kannalta. Näin ollen komissio vahvisti tämän väitteen hylkäämiseen..

(200)

Kun kaikkien edellä mainittujen tekijöiden perusteella oli vahvistettu, että Meksiko on ainoa käytettävissä oleva asianmukainen edustava maa, ei ollut tarpeen tehdä arviointia sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasosta perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti.

(201)

Edellä esitetyn analyysin perusteella Meksiko täyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt kriteerit, jotta sitä voitaisiin pitää asianmukaisena edustavana maana.

(202)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard väitti edelleen 144 ja 198 kappaleessa kuvattujen huomautustensa mukaisesti, että Intia on ainoa soveltuva edustava maa.

(203)

Maailmanpankki ei ole luokitellut Intiaa ylemmän keskitulotason maaksi, minkä lisäksi komissio katsoi, että yritys ei analysoinut julkisten tietojen saatavuutta ja laatua Intiassa. Komissio totesi esimerkiksi, että yhdelläkään niistä intialaisista tuulivoimalatornien tuottajista, jotka Chengxi Shipyard luetteli ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan (ks. 151 kappale), ei ollut julkisesti saatavilla olevia tilinpäätöksiä. Lisäksi Intiassa otettiin Turkin tavoin käyttöön paikallista sisältöä koskeva vaatimus tuulienergiahankkeissa vuonna 2019 (87), mikä johti mahdollisiin vääristymiin tuulivoimalatornien tuotannossa.

(204)

Komissio luetteli ensimmäisessä muistiossa tuotannontekijöitä, kuten raaka-aineet, energia ja työvoima, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ja ehdottamaan julkisesti saatavilla olevia tietoja muistiossa mainittujen tuotannontekijöiden vääristymättömistä arvoista.

(205)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan totesivat, että komission olisi suhtauduttava avoimesti muiden julkisesti saatavilla olevien tietolähteiden, kuten jonkin kolmannen maan kotimarkkinoiden myyntihintojen ja muiden kansainvälisten hintojen, käyttämiseen. Chengxi Shipyard väitti tähän liittyen, että komission olisi käytettävä Kiinan tuontitilastoja, koska Kiinan viranomaisten politiikka ei todennäköisesti vaikuta kolmannen maan toimittajien hintojen vääristymiseen. Muutoin olisi käytettävä edustavan maan kansallisten tulliviranomaisten tuontitilastoja, koska osapuolen mukaan ne ovat luotettavampia kuin jalostajana toimivan kolmannen osapuolen toimittamat tiedot.

(206)

Komissio totesi toisessa muistiossa suhtautuvansa avoimesti muihin vääristymättömien hintojen lähteisiin, jos tuontitilastoja ei voida käyttää luotettavana vertailuarvojen lähteenä. Koska osapuolet eivät esittäneet mitään syitä sille, miksi komission olisi poikettava käytännöstään käyttää Global Trade Atlas -tietokannasta, jäljempänä ’GTA’, saatuja tuontitilastoja, väite hylättiin.

(207)

Väitteestä, jonka mukaan komission olisi käytettävä Kiinaan tulevan tuonnin hintoja, komissio katsoi toisessa muistiossa, että jos on vahvistettu, että Kiinan kotimarkkinoilla esiintyy perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä, Kiinan tuontihintoja koskevat tilastot eivät ole parempi vertailukohta kuin mahdollisen edustavan maan tuontihinnat. On erittäin todennäköistä, että merkittävät vääristymät olisivat vaikuttaneet Kiinaan tulevaan tuontiin – jos sitä edes olisi merkityksellisiä määriä – koska tuonti olisi tapahtunut Kiinan vääristyneillä markkinoilla vallitsevilla samoilla edellytyksillä.

(208)

Chengxi Shipyard ei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että GTA-tietokanta olisi vähemmän luotettava kuin mahdollisen edustavan maan viralliset tullitilastot. GTA:sta saadut tuontitilastot perustuvat virallisiin kansallisiin tullitilastoihin eri maista, jotka toimittivat viralliset tietonsa GTA-tietokantaan kahdenvälisten sopimusten perusteella. Useilla julkishallinnoilla on jo pitkään ollut käytäntönä käyttää GTA:ta tullitilastoihin tutustumiseksi, ja tietokantaa käyttävät yleisesti myös yksityiset toimijat eri tarkoituksiin ja eri yhteyksissä. Sen vuoksi komissio piti GTA:n tilastoja luotettavina ja hylkäsi väitteet.

(209)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME, Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan huomauttivat, että komissio luetteli ensimmäisessä muistiossa tuotannontekijöiden tavarakoodit kuusinumerotasolla. Chengxi Shipyard väitti, että kuusinumeroisiin koodeihin perustuviin tuontitilastoihin sisältyy muita raaka-aineita kuin erityisiä tuotannontekijöitä. Tietojen tarkkuuden parantamiseksi osapuolet ehdottivat, että käytettäisiin tuontitilastoja, joissa sovellettavat koodit esitetään yksityiskohtaisemmin. CCCME ja Suzhou Titan väittivät vielä, että komission pitäisi käyttää vain tilastoja, jotka edustavat täsmälleen sentyyppisten laippojen tuontia, joita käytetään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuksessa. CCCME toisti alustavan vaiheen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa ja esittämissään huomautuksissa huomautuksensa, jotka koskivat kuusinumerotasoisten tuontitilastojen käyttöä.

(210)

Komissio totesi toisessa muistiossa, että se käytti tutkimuksen alkuvaiheessa harmonoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää kuusinumerotasolla. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa ja kun se oli käytännössä mahdollista, komissio käytti edustavan maan tarkempia koodeja, jotka mahdollisesti vastasivat viejien tiettyjä tuotantopanoksia, kuten taulukosta 1 käy ilmi.

(211)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan totesivat, että tuontihinnat eivät kuvastaneet kotimarkkinahintoja, koska toimitetut määrät ja alkuperämaan etäisyys saattoivat vaikuttaa niihin. Väite toistettiin myös huomautuksissa, joita osapuolet esittivät toisesta muistiosta, sekä CCCME:n kuulemisessa ja huomautuksissa alustavan vaiheen jälkeen. CCCME, Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan väittivät vielä, että komission olisi jätettävä laskelmien ulkopuolelle pienten määrien tuonti erittäin korkeilla hinnoilla. Lisäksi Chengxi Shipyard väitti, että komissio ei pitäisi jättää laskelmista Kiinasta edustavaan maahan suuntautuvaa tuontia, jos tuontimäärät eivät olleet merkittäviä ja tuonti tapahtui samanlaisilla hinnoilla kuin muista maista tuleva tuonti eikä vääristymiä näin ollen esiintynyt.

(212)

Komissio katsoi toisessa muistiossa, että edustavan maan kotimarkkinahintoihin vaikuttivat sekä toimitetut määrät että toimittajan ja käyttäjän välinen etäisyys. Toimitettu määrä otettiin lisäksi huomioon vääristymätöntä hintaa koskevissa laskelmissa, koska komissio laski painotetun keskiarvon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että korkeilla hinnoilla tuotuja vähäisiä määriä ei tarvinnut sulkea pois, koska ne eivät vaikuttaneet lopulliseen keskimääräiseen vääristymättömään hintaan. Myös etäisyys otettiin huomioon, koska komissio käytti tuontihintaa edustavan maan rajalla (CIF-arvo) lähtökohtana. CIF-hintoja oikaistiin edelleen tuontitullien ja kotimaan kuljetuskustannusten huomioon ottamiseksi, jotta voitiin määrittää tuotannontekijöiden vääristymätön hinta tehtaalle toimitettuna. Komissio totesi lopuksi, että päätelmät Kiinassa esiintyvistä merkittävistä vääristymistä eivät perustuneet Kiinasta peräisin olevien raaka-aineiden tuontihintaan vaan markkinoita vääristävän valtion politiikan esiintymiseen. Näin ollen kaikki edellä esitetyt osapuolten väitteet, jotka koskivat vääristymättömien hintojen laskemista, hylättiin.

(213)

Ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan väittivät vielä, että jos merirahti ja vakuutukset sisältyvät tuontitilastoihin, kustannukset olisi vähennettävä, koska otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat hankkivat tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eikä niille aiheutunut tällaisia kustannuksia. CCCME toisti väitteen huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(214)

Komissio selvensi toisessa muistiossa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan perustuvan menetelmän mukaisesti se korvaa vientiä harjoittavien tuottajien tuotantopanoksista maksamat hinnat edustavilla hinnoilla, jotka ovat valitussa edustavassa maassa julkisesti saatavilla. Kun kyseessä ovat tuotannontekijät, joiden tuontihintaa käytetään vertailukohtana, kaikki kustannukset raaka-aineen tuomisesta alkuperämaasta edustavan maan tehtaalle toimitettuna on otettava huomioon, jotta ollaan samalla kilpailun tasolla kuin muut kotimaiset tuottajat. Näin ollen merirahdin ja vakuutuksen sekä tuontitullien sisällyttäminen hintaan oli ratkaisevan tärkeää, jotta voitiin määrittää vääristymätön hinta edustavassa maassa. Näin ollen väite hylättiin.

(215)

Komissio totesi toisessa muistiossa, että voidakseen muodostaa normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti se käyttää GTA-tietokannan (88) tietoja määrittääkseen useimpien tuotannontekijöiden, etenkin raaka-aineiden ja sivutuotteiden, vääristymättömät kustannukset. Lisäksi komissio totesi, että se aikoo käyttää Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tilasto-osaston, jäljempänä ’ILOSTAT’, ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n julkaisemia tietoja vääristymättömien työvoimakustannusten määrittämiseksi (89), CFE:n julkaisemia tietoja tai markkinatutkimuksista saatuja tietoja vääristymättömien sähkökustannusten määrittämiseksi (90) sekä Comisión Reguladora de Energían, jäljempänä ’CRE’ julkaisemia tietoja vääristymättömien maakaasukustannusten määrittämiseksi (91).

(216)

Komissio ilmoitti toisessa muistiossa asianomaisille osapuolille, että koska veden, höyryn ja paineilman osuus (92) kaikista tuotantokustannuksista oli mitättömän pieni, komissio ei aio määrittää näiden energialähteiden vääristymättömiä hintoja. Komissio aikoi ryhmitellä nämä vähäpätöiset erät ”kulutushyödykkeisiin”.

(217)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME ja Suzhou Titan totesivat, että Meksikon tuontitiedot olivat erittäin puutteellisia, koska ne ilmoitettiin GTA:ssa FOB-arvona (vapaasti aluksessa). Sen vuoksi komission oli muodostettava CIF-arvo käyttämällä kerrointa, jolla CIF muunnetaan FOB:ksi ja joka on saatavilla OECD:n ITIC-tietokannassa (93). CCCME, Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan kritisoivat sitä, että komissio käytti yhtä keskimääräistä kerrointa CIF:n muuntamiseksi FOB:ksi kaikkien tuotannontekijöiden ja kaikkien asiaankuuluvien alkuperämaiden osalta. CCCME toisti väitteen huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(218)

Komissio totesi aluksi, että vaikka Meksiko kirjasi ja raportoi tuontitilastonsa FOB-arvoisina, se ei tehnyt tiedoista vähemmän luotettavia. Lisäksi komissio käytti riippumatonta tietolähdettä FOB-tuontiarvojen muuntamisessa CIF-tuontiarvoiksi. Komissio tarkasteli kolmen asianomaisen osapuolen väitettä, joka koski vain yhden CIF/FOB-kertoimen käyttämistä, ja päätteli, että oli tarkoituksenmukaisempaa eriyttää kerroin tuotannontekijän ja alkuperämaan mukaan. Jos joidenkin alkuperämaiden tietoja ei ollut saatavilla, komissio käytti keskimääräistä kerrointa, joka ilmoitettiin OECD:n ITIC-tietokannassa kyseisen tuotannontekijän osalta.

(219)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan CCCME, Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan totesivat, että komissio sovelsi virheellisesti 25 prosentin tullia Yhdysvalloista peräisin olevien teräslevyjen tuontiin, koska tämä vastatoimena kannettava tulli lakkautettiin ennen tutkimusajanjakson alkua. CCCME toisti väitteen huomautuksissaan ja kuulemisessa alustavan vaiheen jälkeen.

(220)

Komissio tarkasteli väitettä. Se totesi, että Meksikossa otettiin kesäkuussa 2018 käyttöön 25 prosentin tulli tiettyjen terästuotteiden, myös teräslevyjen, tuonnissa vastauksena Yhdysvaltojen 232 §:n mukaiseen teräs- ja alumiinitulliin. (94) Meksiko lakkautti toukokuussa 2019 vastatoimenpiteet (95) sen jälkeen, kun se oli päässyt Yhdysvaltojen kanssa sopimukseen (96) 232 §:n mukaisesta teräs- ja alumiinitullista. Komissio hyväksyi väitteen ja mukautti tuontitullia, jota käytettiin teräslevyjen vääristymättömien kustannusten laskemisessa.

(221)

Toista muistiota koskevissa huomautuksissaan Suzhou Titan ja Chengxi Shipyard esittivät huomautuksia tavarakoodista, jota komissio aikoi käyttää määrittääkseen tiettyjen tuotannontekijöiden, etenkin teräslevyjen, maalin, hitsauslangan ja pulttien, vääristymättömät kustannukset. Chengxi Shipyard väitti, että komission olisi käytettävä pelkästään tavarakoodia 8311 30 01 liekkihitsauksessa käytettävän hitsauslangan vääristymättömien kustannusten määrittämiseksi, koska vain kyseinen tavarakoodi kattaa rauta- ja teräshitsauslangan. Yritys totesi lisäksi, että komission olisi jätettävä huomiotta ilma-aluksissa ja moottoriajoneuvoissa käytettävien pulttien sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettujen pulttien tavarakoodit vääristymättömien kustannusten määrittämisessä. Suzhou Titan pyysi, että komissio käyttäisi paksuudeltaan yli 10 mm:n teräslevyjen tavarakoodia (HS 7208 51) yksilöllisesti yrityksen tosiasiallisesti käyttämien levyjen teräslaadun perusteella. Yritys pyysi myös komissiota soveltamaan sinkkipitoista epoksimaalia koskevia kahta tavarakoodia (HS 3208 90 ja 3209 90) yksilöllisesti yrityksen tosiasiallisesti käyttämän maalityypin perusteella.

(222)

Komissio totesi, että oli tarkoituksenmukaisempaa jättää muista metalleista kuin raudasta ja teräksestä valmistetut hitsauslangat pois tavarakoodeista, joita käytettiin vääristymättömien kustannusten määrittämiseen. Komissio sovelsi tätä periaatetta liekkihitsauksessa käytettävän hitsauslangan (HS 8311 30) lisäksi myös kaarihitsauksessa käytettävään hitsauslankaan (HS 8311 20). Komissio jätti samoin ilma-aluksissa ja moottoriajoneuvoissa käytettävät pultit sekä ruostumattomasta teräksestä valmistetut pultit pois tavarakoodeista, joita käytettiin pulttien vääristymättömien kustannusten määrittämiseen.

(223)

Mitä tulee pyyntöön, joka koskee huomioon otettavia tavarakoodeja yli 10 mm:n paksuisten teräslevyjen vääristymättömien kustannusten laskelmissa, komissio huomauttaa, että näissä kahdessa tavarakoodissa eroteltiin nämä levyt vielä käytetyn teräslajin mukaan. Tavarakoodeissa esitetyt teräslaadut eivät kuitenkaan noudattaneet unionissa käytettyjä standardeja. Yritys kuitenkin ilmoitti teräslevyjen teräslaadun unionissa sovellettavien standardien mukaisesti. Yritys ei toimittanut mitään näyttöä siitä, mitkä tavarakoodeissa luetellut teräslaadut vastasivat yrityksen käyttämiä teräslaatuja.

(224)

Sinkkipitoisen epoksimaalin osalta komissio totesi, että yritys toimitti riittävästi näyttöä tukemaan pyyntöään, jonka mukaan tällaiseen maaliin olisi sovellettava vain yhtä tavarakoodia yrityksen normaaliarvon muodostamisessa.

(225)

Näin ollen komissio hyväksyi väitteet, jotka koskivat hitsauslangan, pulttien ja sinkkipitoisen epoksimaalin tavarakoodeja, mutta hylkäsi väitteen, joka koski paksuudeltaan yli 10 mm:n teräslevyjen tavarakoodeja. Komissio rajoitti tarpeen mukaan tavarakoodit, joita käytettiin tiettyjen tuotannontekijöiden vääristymättömien kustannusten laskemisessa, osapuolten yksilöimiin tavarakoodeihin.

(226)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard totesi, että komissio käytti virheellisiä tavarakoodeja kahdesta tuotannontekijästä. Yritys väitti, että komissio muutti HS-koodin, jota käytettiin näiden kahden tuotannontekijän vääristymättömien kustannusten vahvistamiseen, ilmoittamatta yritykselle: komissio käytti HS-koodia 7308 90 (97) eikä HS-koodia 7326 90 (98), jonka yritys oli ilmoittanut.

(227)

Etätarkastuksen aikana komissio keskusteli yrityksen kanssa HS-koodista, jota yritys ehdotti kahta kyseistä tuotannontekijää muistuttavalle tuotannontekijälle. Yritys oli samaa mieltä siitä, että olisi asianmukaisempaa käyttää HS-koodia 7308 90, koska kyseinen tuotannontekijä liittyi teräsrakenteisiin. (99) Yrityksen kanssa etätarkastuksen aikana käydyn keskustelun ja sen antaman materiaalin kuvauksen perusteella komissio piti asianmukaisempana käyttää kyseisten kahden tuotannontekijän vääristymättömien kustannusten määrittämiseksi tavarakoodia, joka kattaa teräsrakenteet ja teräsrakenteiden osat, kuin yrityksen ilmoittamaa HS-koodia. Yritykselle ilmoitettiin päätöksestä lopullisissa päätelmissä. Yritys ei myöskään esittänyt mitään perusteluista, joiden vuoksi ilmoitettu HS-koodi olisi tarkempi kuin korjattu HS-koodi. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(228)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan muistutti, että komissio hylkäsi yrityskohtaisissa päätelmissä useiden tuotannontekijöiden ilmoitetut kustannukset, joihin ei yrityksen mukaan kohdistunut merkittäviä vääristymiä, koska kyseessä olivat tuontituotteet. Komissio hylkäsi ne kahdesta syystä: 1) yritys toimitti asiaa tukevaa näyttöä vain muutamasta tuontitapahtumasta ja 2) tuotuja raaka-aineita ei käytetty unioniin viedyissä hankkeissa tutkimusajanjakson aikana. Yritys totesi, että komissio ei pyytänyt näyttöä kaikista tuontitapahtumista. Lisäksi se esitti uudelleen menetelmänsä, jota käytettiin tuotantokustannusten kohdistamiseen tuotelajia kohti ja jonka komissio hyväksyi etätarkastuksen aikana, ja toisti, että komissio kykeni täsmäyttämään tuotantokustannukset yrityksen kirjanpitoon (koetase). Sen vuoksi yrityksen mukaan komission olisi pitänyt hyväksyä tuotujen tuotannontekijöiden tosiasiallisten kustannusten kohdentaminen unioniin toimitettuihin hankkeisiin.

(229)

Komissio ei pyytänyt asiaa tukevia asiakirjoja muista tuontitapahtumista, koska yrityksen raaka-aineostojen osalta toimittamista tiedoista (100) kävi selvästi ilmi, että tuotuja materiaaleja ei käytetty hankkeissa, jotka toimitettiin unioniin tutkimusajanjaksolla. Tämä on erityisen merkityksellistä tässä tutkimuksessa, jossa vientiä harjoittavat tuottajat ostivat eri tuotantopanoksia kutakin hanketta varten erikseen asiakkaan toimittamien piirustusten ja teknisten eritelmien mukaisesti. Komissio hyväksyi yrityksen kohdentamismenetelmän, koska se antoi riittävän tarkan kuvan tuotelajikohtaisesti käytetyistä raaka-ainetyypeistä ja niiden määristä. Se ei kuitenkaan voinut jättää huomiotta sitä, että väitetysti vääristymättömiä raaka-aineita ei käytetty unioniin viedyissä tuotelajeissa. Sillä, että komissio täsmäytti kaikki tuotantokustannukset yrityksen liikekirjanpitoon, ei ollut tässä tapauksessa merkitystä, koska liikekirjanpidosta, etenkään koetaseesta, ei saatu mitään tietoja tuotelajikohtaisista tuotantokustannuksista. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(230)

Ottaen huomioon kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat ja etätarkastusten aikana kerätyt tiedot seuraavat tuotannontekijät ja niiden lähteet yksilöitiin normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti:

Taulukko 1

Tuulivoimalatornien tuotannontekijät

(231)

Komissio sisällytti normaaliarvoa koskeviin laskelmiin tuotannollisten yleiskustannusten arvon kattamaan kustannukset, jotka eivät sisältyneet edellä tarkoitettuihin tuotannontekijöihin. Menetelmää selitetään tarkemmin 3.2.3.2 jaksossa.

(232)

Voidakseen määrittää raaka-aineiden, sivutuotteiden ja tiettyjen energiatyyppien (hiilidioksidin ja hapen) vääristymättömät hinnat edustavan maan tuottajan tehtaalle toimitettuna komissio käytti perustana edustavaan maahan tulevan tuonnin hintaa (GTA:n mukaan), johon lisätiin tuontitullit. Jotta saatiin arvo edustavassa maassa tehtaalle toimitettuna, kunkin tuotannontekijän painotettuun keskimääräiseen tuontiarvoon, josta on maksettu tuontitulli, lisättiin kotimaan kuljetuskustannukset. Meksikon tuontitilastoissa käytetään FOB-arvoa, kuten 217 ja 218 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi GTA:n perusteella määritettyyn tuontihintaan lisättiin merirahti- ja vakuutuskustannukset ennen kuin tuontitullit voitiin ottaa huomioon vertailuarvoissa.

(233)

Edustavan maan tuontihinta määritettiin kaikista kolmansista maista tulevan tuonnin yksikköhintojen painotettuna keskiarvona. Huomioon ei otettu tuontia Kiinasta eikä maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä ja jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (101) liitteessä 1. Komissio päätti jättää Kiinasta edustavaan maahan tulevan tuonnin huomiotta pääteltyään 135 kappaleessa, että tässä tapauksessa ei ole asianmukaista käyttää Kiinan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Koska ei ole näyttöä siitä, että kyseiset vääristymät eivät vaikuttaisi myös vientiin tarkoitettuihin tuotteisiin, komissio katsoi niiden vaikuttavan vientihintoihinkin. Lukuun ottamatta 234 kappaleessa mainittuja tuotantopanoksia Kiinasta ja joistakin WTO:hon kuulumattomista maista tulevan tuonnin jättäminen huomiotta ei vaikuttanut merkittävästi, koska muun tuonnin osuus oli edelleen noin 60–100 prosenttia edustavaan maahan tulevasta kokonaistuonnista.

(234)

Meksikoon tuotiin tutkimusajanjakson aikana suuria määriä tiettyjä raaka-aineita (alumiinitikkaita, laippoja, hitsauslankaa ja pultteja) Kiinasta ja/tai maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä. Tämän tuonnin osuus neljän tuotannontekijän kokonaistuonnista oli 45–90 prosenttia. Koska asiakirja-aineistossa ei ollut viitteitä siitä, että muista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat eivät muodostaisi asianmukaista vertailuarvoa, ja koska asianomaiset osapuolet eivät esittäneet asiasta huomautuksia, komissio päätteli, että näitä hintoja voitaisiin käyttää näiden raaka-aineiden vääristymättömien kustannusten vertailuarvona.

(235)

Joidenkin tuotannontekijöiden osalta otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneet tosiasialliset kustannukset muodostivat mitättömän pienen osuuden kaikista tuotantokustannuksista tutkimusajanjaksolla. Koska näiden raaka-aineiden osalta käytetyllä arvolla ei ollut – käytetystä lähteestä riippumatta – tuntuvaa vaikutusta polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin, komissio päätti sisällyttää nämä tuotannontekijät kulutushyödykkeisiin (ks. 239 kappale).

(236)

Merirahti- ja vakuutuskustannusten arvon määrittämiseen komissio käytti OECD:n ITIC-tietokantaa. Komissio sovelsi CIF/FOB-kerrointa kuhunkin yksittäiseen tuotannontekijäyhdistelmään HS-koodin nelinumerotasolla määritettynä, tarkimmalla mahdollisella tasolla ja alkuperämaan mukaan. Huomioon otettiin tietokannassa vuodelta 2016 (viimeisimmältä saatavilla olevalta vuodelta) raportoidut arvot. Jos jonkin alkuperämaan osalta ei ollut saatavilla kerrointa, komissio käytti kyseiselle tuotannontekijälle määritettyä keskimääräistä kerrointa.

(237)

Komissio totesi tuontitulleista, että Meksikoon tuotiin asiaan liittyviä raaka-aineita yli 50 maasta, joihin sovellettiin erilaisia tuontitulleja. Komissio lisäsi CIF-arvoon kaikkien sellaisten raaka-aineiden tuonnissa kannetut tuontitullit, joita käsiteltiin yksilöllisinä tuotannontekijöinä, ottaen huomioon niiden alkuperämaan.

(238)

Komissio ilmaisi kullekin otokseen valitulle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle raaka-aineiden ostoista aiheutuneet kotimaan kuljetuskustannukset prosentteina näiden raaka-aineiden tosiasiallisista kustannuksista ja sovelsi sitten samaa prosenttiosuutta samojen raaka-aineiden vääristymättömiin kustannuksiin saadakseen vääristymättömät kuljetuskustannukset. Komissio katsoi, että tässä tutkimuksessa vientiä harjoittavan tuottajan raaka-aineiden ja ilmoitettujen kotimaan kuljetuskustannusten suhdetta voitaisiin kohtuudella käyttää arviona raaka-aineiden vääristymättömistä kustannuksista edustavan maan tehtaalle toimitettuna.

(239)

Otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat käyttävänsä noin 120:tä eri raaka-ainetta ja energiatyyppiä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa näistä tuotannontekijöistä edusti mitättömän pientä osuutta kaikista tuotantokustannuksista, myös tuotelajikohtaisesti. Komissio ryhmitteli nämä tuotannontekijät kulutushyödykkeisiin. Otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset ilmaistiin prosenttiosuutena suorien raaka-aineiden tosiasiallisista kustannuksista, ja näin saatua prosenttiosuutta sovellettiin suorien raaka-aineiden vääristymättömiin kustannuksiin.

(240)

ILOSTAT (102) julkaisee tietoja kuukausipalkoista ja keskimääräisistä viikkotyötunneista eri toimialoilla muun muassa Meksikossa. Komissio käytti vuoden 2019 tietoja määrittääkseen keskimääräisen tuntipalkan valmistussektorilla. Kaikkien työvoimakustannusten määrittämisessä komissio käytti OECD:n julkaisemia tietoja (Taxing Wages 2020) (103), jotka kattoivat vuoden 2019. Valmistussektorin tuntipalkkaan komissio lisäsi työnantajan sairaus-, äitiys-, sosiaali-, tapaturma-, eläke-, irtisanomis- ja vanhuusvakuutusmaksut sekä maksut asuntorahastoon.

(241)

Kuten 182 kappaleessa selitetään, komissio ei löytänyt mitään näyttöä siitä, että valtion puuttuminen toimintaan olisi vääristänyt sähkön hintaa Meksikossa. Sen vuoksi sähkön vääristymättömät kustannukset perustuivat Meksikon tietoihin.

(242)

Komissio ilmoitti toisessa muistiossa osapuolille, että se aikoi käyttää teollisiin käyttäjiin sovellettavia sähkötariffeja, jotka CFE julkaisee (104). CFE julkaisee eri tyyppisiin yritys- ja teollisuuskäyttäjiin sovellettavat sähkötariffit kuukausittain ja kuntakohtaisesti. Kun otetaan huomioon suuri tietomäärä, joka olisi käsiteltävä, sekä sähkön mitättömän vähäinen osuus tuotantokustannuksista (noin 1 prosentti), komissio päätti käyttää sähkön keskimääräistä hintaa Meksikossa, sellaisena kuin se on määritettynä Maailmanpankin Doing Business -kyselyssä vuosina 2019 ja 2020 (105).

(243)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan katsoivat, että Doing Business -kysely ei ollut asianmukainen vääristymättömien sähkökustannusten lähde ja että komission olisi pitänyt käyttää sen sijaan CFE:n teollisuudelta veloittamia tariffeja ”Industrial Demand in Transmission” ja ”Industrial Demand in Sub-transmission”. Yritykset toivat erityisesti esiin, että Doing Businessin käyttämässä menetelmässä ei tullut esiin, missä olosuhteissa tuulivoimalatornien tuottajat käyttävät sähköä. Doing Businessin laskemaa tariffia sovellettiin varastoon, joka sijaitsee maan suurimmassa yrityskaupungissa, joka liitetään verkkoon ensimmäistä kertaa, joka toimiin kahdeksan tuntia päivässä pinta-alaltaan noin 2 200 m2:n tilassa (rakennus ja maa) ja jonka kuukausittainen kulutus on paljon pienempi kuin kiinalaisten tuulivoimalatornien tuottajien. Chengxi Shipyardin mukaan tuulivoimalatornien tuottajat puolestaan sijaitsevat usein kaupungin ulkopuolisilla teollisuusalueilla, niillä on suuret tuotantotilat ja toiminta on käynnissä jatkuvasti. Suzhou Titan toimitti lisäksi vääristymättömistä sähkökustannuksista laskelmat, jotka perustuivat CFE:n veloittamaan kahteen tariffiin (”Industrial Demand in Transmission” ja ”Industrial Demand in Sub-transmission”) niissä kunnissa, joissa meksikolaiset tuulivoimalatornien tuottajat sijaitsivat.

(244)

Komissio toteaa, että CFE käyttää 13:a eri tariffia teollisuusasiakkailleen. Jotkin näistä tariffeista voidaan jättää helposti huomiotta, kuten maanviljelyn tai vesiviljelyn alalla toimivien yritysten tariffit, mutta monet muut on edelleen otettava huomioon. Komissio totesi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin määrittää, mitä tariffia olisi pitänyt käyttää. Doing Businessin julkaisemaa vertailuarvoa sovellettiin teolliseen malliasiakkaaseen. Sen vuoksi komissio piti vertailuarvoa kohtuullisena, vaikka Doing Businessin käyttämä malliyritys ei toiminut täysin samoissa olosuhteissa kuin kiinalaiset tuulivoimalatornien tuottajat. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(245)

Maakaasun hinta Meksikossa tutkimusajanjaksolla oli saatavilla energia-alan sääntelyviranomaisen CRE:n verkossa ylläpitämästä tilastotietokannasta (106). Komissio käytti hintoja, jotka oli ilmoitettu kaikilta tutkimusajanjakson kattamilta kuukausilta. Hinnat ilmoitettiin gigajoulea kohti. Sen vuoksi ne oli muunnettava kuutiometreiksi. Muuntosuhteen määrittämiseksi komissio käytti kanadalaisen maakaasun jakelijan Forbis BC:n verkossa julkaisemia tietoja (107).

(246)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan muodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Lisäksi on vahvistettava tuotannolliset yleiskulut, jotta voidaan kattaa kustannukset, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin tuotannontekijöihin.

(247)

Tuotannolliset yleiskulut määritettiin yksilöllisesti kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Yritysten ilmoittamat tuotannolliset yleiskulut ilmaistiin osuutena vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Näin saatua prosenttiosuutta sovellettiin vääristymättömiin valmistuskustannuksiin.

(248)

Vääristymättömien ja kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määrittämisessä komissio käytti kahden meksikolaisen tuulivoimalatornien tuottajan rahoitustietoja. Arcosa Industries de México, S. de R.L. de C.V.:n osalta komissio käytti vuoden 2019 konsolidoituun vuosikertomukseen sisältyviä tilinpäätöksiä ja erityisesti EEG-segmentin ilmoittamia tietoja. (108) Speco Wind Power, S.A. de C.V.:n osalta komissio käytti vuoden 2019 taloudellisia tietoja, jotka olivat saatavilla D&B:n Global Financials -julkaisussa. (109)

(249)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard väitti, että komission ei olisi pitänyt jättää myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia huomiotta, koska ei todistettu, että ne olivat vääristyneet. Lisäksi yritys väitti, että jos Arcosan tilinpäätöstietoja kuitenkin käytetään, kustannuserien ja voittojen arvoja olisi vähennettävä 75 prosenttiin, koska se on tuulivoimalatorneja ja yleishyödyllisten laitosten rakenteita valmistavan alasegmentin osuus EEG-ryhmän tuloista.

(250)

Komissio esitti 88 kappaleessa merkittävien vääristymien esiintymistä koskevia päätelmiä, joiden perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan käyttäminen on asianmukaista. Päätelmät koskivat tuulivoimalatornien tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden lisäksi tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja laaja-alaisia näkökohtia, jotka ovat yhteisiä Kiinan talouden kaikille sektoreille. Sen vuoksi komissio piti asianmukaisena korvata otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voiton vääristymättömillä vertailuarvoilla. Lisäksi komissio huomautti, että Arcosan taloudellisten tietojen oikaiseminen tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta lähimpänä olevan alasegmentin tuottamien voittojen tasolle oli mahdotonta, koska Arcosan taloudellisista tiedoista saatiin tietoja vain tuulivoimalatorneja ja yleishyödyllisten laitosten rakenteita valmistavan EEG-ryhmän alasegmentin tuloista muttei myytyjen tavaroiden kustannuksista ja muista välillisistä kustannuksista, jotka ovat myynti-, yleis- ja hallintokustannusten perustana. Tämän vuoksi Chengxi Shipyardin väitteet hylättiin.

(251)

Chengxi Shipyard väitti vielä, että oman kirjanpitokäytäntönsä mukaisesti se sisällytti tuotannollisiin yleiskuluihin tiettyjä kustannuseriä, joiden pitäisi itse asiassa kuulua myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin. Yritys toimitti luettelon näistä kustannuseristä ja pyysi komissiota jättämään ne pois ilmoitetuista tuotannollisista yleiskuluista, jotta vältetään niiden huomioon ottaminen kahteen kertaan, koska ne sisältyivät väitetysti myynti-, yleis- ja hallintokustannusten vertailuarvoon.

(252)

Komissio huomauttaa, että yritys itse ilmoitti kyseiset kustannuserät tuotannollisina yleiskuluina koko tutkimuksen ajan (alkuperäisessä kyselyvastauksessaan, vastauksessa puutteista ilmoittavaan kirjeeseen sekä tarkistetuissa tiedoissa, jotka toimitettiin etätarkastuksen aikana). Se pyysi tiettyjen kustannuserien jättämistä pois tuotannollisista yleiskuluista ja niiden sisällyttämistä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin vasta lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Lisäksi yritys ilmoitti kyselyvastauksen osana toimitetuissa voittoja ja tappioita koskevissa tiedoissa (110) erikseen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, jotka koostuivat eri kustannuseristä kuin ne, jotka sisältyvät sen tuotannollisiin yleiskuluihin. Mikä tärkeintä, yrityksen koko tutkimuksen ajan ilmoittama kustannusten jakaminen tuotannollisiin yleiskuluihin ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin perustui sen liikekirjanpitoon, jossa kyseiset kustannuserät kirjattiin tuotannollisten yleiskulujen tileille. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(253)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan väitti, että komissio oli tulkinnut virheellisesti, koskivatko yksittäiset myynti-, yleis- ja hallintokustannusten erät Specon taloudellisissa tiedoissa tuloja vai menoja, minkä vuoksi myynti-, yleis- ja hallintokustannukset kasvoivat. Yrityksen mukaan myynti-, yleis- ja hallintokustannusten olisi pitänyt olla noin 15 miljoonaa Meksikon pesoa eikä 42 miljoonaa Meksikon pesoa (MXN), jonka komissio laski.

(254)

Komissio tutki väitettä ja vahvisti, että myynti-, yleis- ja hallintokustannusten arvo oli laskettu oikein. Myynti-, yleis- ja hallintokustannusten arvo on helppo ristiintarkistaa vertaamalla bruttovoittoa (noin 105 miljoonaa MXN) ja voittoa ennen veroja (noin 63 miljoonaa MXN). Niiden erotus (42 miljoonaa MXN eikä 15 miljoonaa MXN) edusti myynti-, yleis- ja hallintokustannusten arvoa. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(255)

Edellä esitetyn perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(256)

Ensin komissio vahvisti vääristymättömät valmistuskustannukset. Komissio sovelsi vääristymättömiä yksikkökustannuksia kunkin otokseen valitun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan yksittäisten tuotannontekijöiden tosiasialliseen kulutukseen. Komissio kertoi kulutuksen yksikkömäärät edustavan maan vääristymättömillä yksikkökustannuksilla (ks. 3.2.3 jakso).

(257)

Määritettyään vääristymättömät valmistuskustannukset komissio sovelsi niihin tuotannollisia yleiskuluja, myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa (ks. 246–248 kappale).

(258)

Komissio lisäsi kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan tuotannolliset yleiskulut, jotka olivat 3–10 prosenttia valmistuskustannuksista (ks. 247 kappale), vääristymättömiin valmistuskustannuksiin, jotta saatiin vääristymättömät tuotantokustannukset.

(259)

Edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla määritettyihin tuotantokustannuksiin komissio sovelsi myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa, jotka perustuivat kahden Meksikossa toimivan tuulivoimalatornien tuottajan taloudellisiin tietoihin. Painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin olivat 13,6 prosenttia. Painotettu keskimääräinen voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin oli 10,8 prosenttia.

(260)

Lopuksi komissio vähensi tarvittaessa sivutuotteiden vääristymättömän arvon. Komissio kertoi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen yksikköä kohti syntyneiden sivutuotteiden määrät edustavassa maassa todetulla sivutuotteiden vääristymättömällä yksikköhinnalla (ks. 3.2.3 jakso).

(261)

Tämän perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(262)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard ja Suzhou Titan katsoivat, että komission olisi pitänyt vähentää myytyjen sivutuotteiden (teräsromun) vääristymätön arvo valmistuskustannuksista eikä normaaliarvosta. Chengxi Shipyard väitti, että sen kirjanpitokäytännön mukaan romun myynnistä saadut tulot kuitataan valmistuskustannuksista. Suzhou Titan muistutti, että aiemmissa tutkimuksissa (111) komissio on vähentänyt sivutuotteiden vääristymättömän arvon valmistuskustannuksista.

(263)

Chengxi Shipyardin väitteen osalta komissio huomauttaa, että yritys kohdensi kustannuslaskennassaan teräsromun myynnistä saadut tulot kuhunkin hankkeeseen. Teräsromun myynnistä saatuja tuloja ei kuitenkaan kirjattu sen liikekirjanpidossa toimintatuloiksi eivätkä ne alentaneet valmistuskustannusten arvoa. Päinvastoin, tulot kirjattiin kohtaan ”Muut toimintatulot”.

(264)

Komissio huomauttaa Suzhou Titanin väitteestä, että sen esiin ottamassa aiemmassa tutkimuksessa sivutuote käytettiin uudelleen tuottajan omassa tuotannossa, kun taas tässä tapauksessa teräsromu myytiin. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa teräsromun vertailuarvo tarkoitti vääristymätöntä myyntihintaa, joka luonnollisesti kattaa valmistuskustannusten lisäksi myös tuotannolliset yleiskulut, myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton.

(265)

Tämän vuoksi komissio hylkäsi Chengxi Shipyardin ja Suzhou Titanin 262 kappaleessa esittämät väitteet.

(266)

Niiden huomautusten lisäksi, jotka koskivat menetelmää, jolla otetaan huomioon sivutuotteiden vaikutus normaaliarvoon, Chengxi Shipyard toi esiin, että komissio jätti vähentämättä sivutuotteet yrityksen normaaliarvoa koskevissa laskelmissa.

(267)

Komissio tarkasteli väitettä ja vahvisti, että laskuvirheen vuoksi sivutuotteiden vääristymätöntä arvoa ei tosiaan ollut vähennetty normaaliarvosta. Komissio korjasi virheen ja otti muutokset huomioon myös muiden yhteistyössä toimineiden yritysten polkumyyntimarginaalia ja jäännöspolkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa. Komissio lähetti yritykselle täydentävät lopulliset päätelmät ja antoi sille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Yrityksellä ei ollut muita huomautuksia asiasta.

(268)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard totesi, että komission ei olisi pitänyt siirtää laskennalliseen normaaliarvoon kulutushyödykkeiden kustannuksia ja tuotannollisia yleiskuluja prosentteina valmistuskustannuksista. Yrityksen mukaan nämä kaksi kustannusluokkaa eivät liittyneet muiden tuotantopanosmateriaalien arvoon. Sen sijaan komission olisi pitänyt yksilöidä soveltuva vertailuarvo edustavassa maassa.

(269)

Komissio selvensi, että kuvattua menetelmää sovellettiin, koska edustavassa maassa saatavilla olevat taloudelliset tiedot eivät sisältäneet tietoja tuotannollisista yleiskuluista. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tästä seikasta kahdella muistiolla, jotka koskivat normaaliarvon määrittämiseen käytettäviä lähteitä. Yrityksellä oli siten runsaasti mahdollisuuksia ehdottaa soveltuvaa vertailuarvoa, jolla voitaisiin korvata vääristyneet tuotannolliset yleiskulut.

(270)

Kulutushyödykkeiden osata komissio huomautti, että niiden kustannukset ilmaistiin itse asiassa prosentteina suorien raaka-aineiden kustannuksista eikä prosentteina valmistuskustannuksista. Komissio päätti soveltaa tätä menetelmää, koska kulutushyödykkeillä oli vähäinen vaikutus kaikkiin tuotantokustannuksiin ja tuotelajia kohti ja koska jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyenneet ilmoittamaan tiettyjen tuotannontekijöiden kulutusta standardoituina mittayksikköinä. Sen sijaan ilmoitettiin yksikköjä, kuten sarja tai pullot, jotka eivät olleet yhteensopivia tuontitilastoissa käytettyjen yksikköjen kanssa. Yleisesti ottaen yritykset pyrkivät muuntamaan tärkeimpien tuotannontekijöiden kulutuksen standardiyksiköiksi (useimmiten kilogrammoiksi), mutta puutetta ei voitu eliminoida kaikkien tuotannontekijöiden osalta. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt löytämään soveltuvaa vertailuarvoa edustavasta maasta, ja kulutushyödykkeiden kustannukset oli otettava huomioon normaaliarvossa prosentteina suorien raaka-aineiden vääristymättömistä kustannuksista.

(271)

Komissio hylkäsi Chengxi Shipyardin 268 kappaleessa esittämät väitteet 269 ja 270 kappaleessa esitetyistä syistä.

(272)

Chengxi Shipyard väitti myös, että komission käyttämä menetelmä, jossa se lisäsi kotimaan kuljetuskustannukset tuotannontekijöiden vääristymättömiin kustannuksiin, oli virheellinen. Sen sijaan, että komissio kasvatti vääristymättömiä kustannuksia soveltamalla yrityksen tietojen perusteella määritettyä yhtä prosenttiosuutta, sen olisi pitänyt laskea yksittäiset kuljetuskustannukset kunkin tuotannontekijän osalta. Yritys väitti, että yksikkökohtaiset kuljetuskustannukset liittyivät enemmänkin materiaalin painoon kuin arvoon. Näin ollen yhden prosenttiosuuden käyttäminen kasvatti arvokkaampien tuotannontekijöiden kuljetuskustannuksia.

(273)

Komissio muistuttaa, että vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittamaan kuhunkin tuotannontekijään liittyvät tosiasialliset tai arvioidut kuljetuskustannukset. Yritys ei kuitenkaan toimittanut pyydettyjä tietoja. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(274)

Vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan CCCME väitti, että vientihintaa koskevat tietolähteet olivat epäilyttäviä etenkin, koska valituksessa käytetty kolmiosaisen tuulivoimalatornin hinta oli korkeampi kuin neliosaisen tornin.

(275)

Komissio huomauttaa, että tässä tapauksessa valituksen tekijä ei kyennyt käyttämään virallisia tuontitilastoja määrittääkseen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihinnan. Tutkimuksen kohteena oleva tuote kuuluu ensinnäkin CN-koodeihin, jotka kattavat monenlaisia tuotteita. Toiseksi tuontitilastoissa kirjataan määrät kilogrammoina. Sen vuoksi eri tyyppisten tornien (osien lukumäärän mukaan) tuontihintaa ei kyetty määrittämään. Kuten valituksessa selitetään (112), valituksen tekijä toimitti unionin tuottajien antamat valaehtoiset vakuutukset riittävänä näyttönä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tarjoamista voittaneista hinnoista tarjouskilpailuissa, joihin unionin tuottajat osallistuivat mutta jotka ne hävisivät. Kun otetaan huomioon tämän tapauksen olosuhteet ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen erityisluonne, komissio piti valaehtoisia vakuutuksia riittävän luotettavana tietojen lähteenä. Se, että kolmiosaisen tuulivoimalatornin hinta oli korkeampi kuin neliosaisen tornin, saattaa johtua valituksen tekijän käyttämästä tietolähteestä. CCCME ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, että tällainen tilanne olisi mahdoton, varsinkin kun tuotantokustannuksiin ja myyntihintaan vaikuttavat osien lukumäärän lisäksi myös niiden mitat (halkaisija, pituus ja paksuus). Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(276)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille.

(277)

Tämän vuoksi vientihinnaksi määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(278)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(279)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti käsittely- ja lastauskustannusten, asianomaisen maan kuljetuskustannusten ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi, ja tarvittaessa vientihintaa oikaistiin asiakkaan jalostuskorvaussopimuksen mukaisesti toimittamien tarvikkeiden arvon huomioon ottamiseksi.

(280)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Chengxi Shipyard totesi, että meksikolaisten tuulivoimalatornien tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia koskevat tiedot eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia. Sen vuoksi normaaliarvoa koskevissa laskelmissa käytettyihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sisältyy yrityksen mukaan todennäköisesti menoja, joka olisi vähennettävä vientihinnasta vertailua varten. Tämän vuoksi yritys pyysi, että myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia koskevaa vertailuarvoa oikaistaan, jotta voidaan ottaa huomioon vientihinnasta vähennetyt menot.

(281)

Komissio katsoi, että yritys ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että vientihinnasta vertailua varten vähennetyt menot sisältyisivät kahden meksikolaisen tuulivoimalatornien tuottajan myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(282)

Chengxi Shipyard väitti vielä, että normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi pitänyt tehdä kappaletta kohti eli tuulivoimalatornin osaa kohti eikä kilogrammaa kohti, kuten komissio teki. Yritys huomautti, että useimmat vahinkoindikaattorit ilmoitettiin kappaleina eikä painon mukaan. Lisäksi se väitti, että tuulivoimalatornin hinta kilogrammaa kohti antaa vääristyneen kuvan, koska kuhunkin osaan voi sisältyä erilaisia sisäosia, jotka vaikuttavat sen painoon mutta joita ei oteta huomioon tuulivoimalatornien hinnoittelussa. Lisäksi Chengxi Shipyard huomautti epäjohdonmukaisuuksista yksittäisten osien painossa, jotka on ilmoitettu taulukoissa EUSALUR (myynti unionissa etuyhteydettömille asiakkaille) ja COM PCN (tuotantokustannukset tuotelajia kohti). Yritys väitti, että epäjohdonmukaisuudet johtuvat komission etätarkastuksessa vaatimasta oikaisusta.

(283)

Komissio katsoi, että vahinkoindikaattorit eivät liittyneet polkumyyntilaskelmiin. Yritys ei myöskään toimittanut mitään näyttöä väitteestä, jonka mukaan sisäosat eivät vaikuttaneet tuulivoimalatornien hintaan. Mitä tulee epäjohdonmukaisuuksiin yksittäisten tuotelajien (osien) painossa myyntiä ja tuotantokustannuksia koskevissa taulukoissa, komissio totesi etätarkastuksessa, että tiettyjä myyntilaskuissa lueteltuja osia ei ilmoitettu vastaavien myyntitapahtumien arvossa ja määrässä (painossa). Koska yritys vahvisti, että kyseiset osat toimitettiin lisävarusteina tiettyyn tuulivoimalatornin osaan ja sisältyivät ilmoitettuihin tuotantokustannuksiin, komissio pyysi yritystä sisällyttämään ne kyseisten myyntitapahtumien määrään ja arvoon, mihin yritys suostuikin. Yritys väitti, että tuotantokustannuksia koskevissa tiedoissa se linjasi painon myyntitaulukossa alun perin ilmoitettuun painoon. Tutkimuksen tässä vaiheessa ei ollut mahdollista todentaa, mikä paino tuotelajia (tuulivoimalatornin osaa) kohti oli oikea ja jota sen vuoksi olisi käytettävä laskelmissa. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet.

(284)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan väitti, että komissio ei ottanut huomioon maalla ja merellä olevien tuulivoimalatornien eroja. Komissio päätti olla ulottamatta polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden mannerjalustalle tai talousvyöhykkeen alueelle suuntautuvaan tuontiin, mutta yritys väitti, että merellä olevia torneja käytetään myös jonkin maan aluevesillä sijaitsevissa tuulipuistoissa. Sen vuoksi yritys väitti, että jos merellä käytettävät tuulivoimalatornit sisällytetään laskelmiin, merellä ja maalla käytettävien tuulivoimalatornien fyysisten ominaisuuksien erojen pitäisi näkyä vertailussa.

(285)

Komissio huomautti, että Suzhou Titan ei vienyt eikä tuottanut merellä käytettäviä tuulivoimalatorneja. Yleisesti ottaen vain yksi kolmesta otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta tuotti ja vei unioniin joitakin osia merelle tarkoitettuja voimalaitoksia varten. Nämä sisältyivät polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin. Koska tuotelajien määritelmä oli erittäin yksityiskohtainen, maalla käytettävien tuulivoimalatornien osien kanssa ei ollut päällekkäisyyttä verrattaessa normaaliarvoa ja vientihintaa tuotelajeittain. Näin ollen komissio katsoi, että maalla ja merellä käytettävien tornien eroja ei jätetty huomiotta polkumyynnin määrittämisessä, ja hylkäsi väitteen.

(286)

Komissio vertasi otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(287)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi marginaali vahvistettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien marginaalien perusteella, eikä huomioon otettu perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa vahvistettuja marginaaleja.

(288)

Tällä perusteella otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien lopullinen polkumyyntimarginaali on 81,9 prosenttia.

(289)

Kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuvan viennin määrä ilmaistuna osuutena Kiinata unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta kokonaistuonnista, joka mitattiin tornien lukumääränä ja vahvistettiin unionin tuotannonalan antaman arvion perusteella (ks. 308–313 kappale).

(290)

Tässä tapauksessa yhteistyössä toimimisen aste on alhainen, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuonnin osuus unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli noin 30 prosenttia. Tämän perusteella komissio piti aiheellisena, että jäännöspolkumyyntimarginaali asetetaan Chengxi Shipyardin eniten viemille tuotelajeille määritetyn painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin tasolle. Chengxi Shipyard on otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, jonka yksilöllinen polkumyyntimarginaali on korkein. Näiden tuotelajien osuus on yli 50 prosenttia yrityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(291)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(292)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että komission vahvistamat polkumyyntimarginaalit eivät olleet uskottavia. Järjestö toi erityisesti esiin, että esimerkiksi muille yhteistyössä toimineille yrityksille määritetyn polkumyyntimarginaalin osalta komission laskelmien perusteella kiinalaisten viejien normaaliarvon pitäisi olla noin 80 prosenttia korkeampi kuin niiden vientihinta tilanteessa, jossa Kiinan vientihinnat olivat suunnilleen samalla tasolla kuin unionin tuottajien tuotantokustannukset. CCCME päätyi tähän tulokseen vähentämällä tavoitevoiton (9,1 prosenttia) vahinkomarginaalista (11,2 prosenttia) ja väitti, että Kiinan vientihinta oli vain 2 prosenttia korkeampi kuin unionin tuottajien tuotantokustannukset.

(293)

Komissio huomauttaa, että polkumyynti- ja vahinkomarginaalien erolla ei ole merkitystä arvioitaessa polkumyyntimarginaalia koskevien laskelmien uskottavuutta. Polkumyyntimarginaalit perustuivat yritysten toimittamiin tietoihin (tuotannontekijöiden kulutus, tietyt kustannukset vientihinnat) sekä edustavan maan vääristymättömiin kustannuksiin ja vertailuarvoihin. Vientiä harjoittavilla tuottajilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia niiden yksilöllisiä polkumyyntimarginaaleja koskevista laskelmista. Jos niissä olisi todettu virheitä, komissio olisi korjannut ne. Lisäksi kaikille osapuolille ilmoitettiin vääristymättömien kustannusten ja vertailuarvojen lähteistä ja arvoista edustavassa maassa ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia lähteistä sekä mahdollisista virheistä laskelmissa. Komissio teki asianomaisten osapuolten huomautusten perusteella tarvittaessa muutoksia tai korjauksia.

(294)

Lisäksi CCCME vertasi asioita, joita ei voida käytännössä verrata. CCCME ei esimerkiksi ottanut huomioon, että vientihinnat (maahantuontihintoina) sisälsivät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, voitot, käsittely- ja lastauskustannukset, merirahti- ja vakuutuskustannukset, tuontitullit sekä tuonnin jälkeiset kustannukset, minkä vuoksi niitä ei voitu verrata unionin tuotantokustannuksiin. CCCME ei myöskään ottanut huomioon, että vahinkomarginaalilaskelmissa Kiinan vientihinta, jota verrattiin unionin tavoitehintaan, oli maahantuontihinta, kun taas Kiinan vientihinta, jota käytettiin polkumyyntimarginaalilaskelmissa, oli noudettuna lähettäjältä -hinta.

(295)

Komissio hylkäsi CCCME:n väitteet 293 ja 294 kappaleessa esitetyistä syistä.

(296)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 19 tiedossa olevaa tuottajaa unionissa. (113) Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(297)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin 2 443 tornia.

(298)

Kuten 8 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli arviolta 38 prosenttia. Niiden osuus vireillepanovaiheessa vahvistetusta unionin myyntimäärästä oli 38 prosenttia.

(299)

Niihin kolmeen CN-koodiin, joilla tuulivoimalatorneja tai niiden osia voidaan tuoda, kuuluu myös merkittäviä määriä muita tuotteita. Koska tuulivoimalatornien tuonnista tarkastelujaksolla ei ollut tarkempia tietoja, komissio määritti unionin kulutuksen EWTAn tietojen (114) perusteella.

(300)

EWTA laski kulutuksen käyttäen lähtökohtana WindEuropen julkaisemia tietoja (115) tuulivoimaloista megawatteina. EWTA laski tornien lukumäärän jakamalla vuosittain asennetun kapasiteetin (megawatteina) asennettujen tuuliturbiinigeneraattoreiden keskimääräisellä koolla (WindEuropen raporttien mukaan). Unionin kulutus vuonna 2017 perustuu WindEuropen raportoimiin vuoden 2018 asennuksiin, unionin kulutus vuonna 2018 perustuu WindEuropen raportoimiin vuoden 2019 asennuksiin ja unionin kulutus vuonna 2019 perustuu WindEuropen raportoimiin vuoden 2020 asennuksiin. Unionin kulutus tutkimusajanjaksolla perustuu WindEuropen raportoimiin vuoden 2020 asennuksiin (tutkimusajanjakson alkupuoliskolta) ja EWTAn markkinaseurantatietoihin perustuviin ekstrapolaatioihin (tutkimusajanjakson jälkipuoliskolta). Yhden vuoden aikakorjaus on tarpeen, jotta voidaan ottaa huomioon aika, joka kuluu siitä, kun tuottajat myyvät tuulivoimalatornit asiakkailleen, siihen, kun tuuliturbiinit asennetaan, mikä asiakirja-aineistossa olevien tietojen (116) mukaan on keskimäärin 12 kuukautta, joskin se voi olla pidempikin (117).

(301)

Tämän perusteella tuulivoimalatornien kulutus kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 2

Kulutus unionin markkinoilla (tornit)

(302)

Kulutus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 2 707 tornista 3 087 torniin. Kysyntä oli erityisen voimakasta vuonna 2018, ja sen taustalla oli asennusten lisääntyminen vuonna 2019 Espanjassa, Ruotsissa ja merellä. (118)

(303)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen GE väitti, että unionin kulutuslukujen määrittäminen seuraavana vuonna unionissa tehtyjen asennusten määrän perusteella ei ole kovinkaan järkevää, koska on mahdotonta laskea tarkasti ostopäivää asennusvuoden perusteella. Väitteensä tueksi GE toi esiin, että toimitusaika voi olla pidempi kuin vuosi, kuten komissio totesi, mutta se ei esittänyt huomautuksia EWTAn ehdottaman 12 kuukauden keskimääräisen toimitusajan käyttämisestä, jota komissio piti kohtuullisena asianomaisten osapuolten tässä tutkimuksessa toimittamien tietojen perusteella.

(304)

Komissio huomauttaa, että GE ei ehdottanut vaihtoehtoista toimitusaikaa, jotta voitaisiin määrittää kulutus WindEuropen asennustietojen perusteella, eikä eri perustaa kulutuksen laskemiseksi. GE itsekin myönsi, että aika teräksisen tuulivoimalatornin ostamisen ja asentamisen välillä vaihtelee merkittävästi tuulipuistohankkeen koosta ja sijainnista riippuen samoin kuin aika tuulivoimalatornien tulliselvityksen (tai unionin tuottajien tehtaalta lähtemisen) ja niiden asentamisen välillä. Mitä tulee myynnin (kulutuksen) ja asennuksen välisen yhden vuoden keskimääräisen toimitusajan kohtuullisuuteen, EWTAn perusteiden tukena olivat muiden asianomaisten osapuolten esittämät lausunnot tutkimuksen aikana. (119) Yhden vuoden mukautusta soveltamalla vahvistettu kulutussuuntaus ei myöskään ole ristiriidassa muiden asiakirja-aineistossa olevien tietojen kanssa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(305)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME pyysi käytettyjen tietojen sovittamista yhteen julkisesti saatavilla olevien tietojen kanssa. Komissio hylkäsi pyynnön. Teräksisiä tuulivoimalatorneja koskevien julkisesti saatavilla olevien tarkkojen tilastotietojen puute on juuri se syy, miksi turvauduttiin 300 kappaleessa esitettyyn menetelmään. Mitä tulee tuontiin, Eurostat ei käytä samoja mittayksikköjä kuin WindEuropen tiedoissa käytettiin. Lisäksi CN-koodeihin, joihin teräksiset tuulivoimalatornit luokitellaan, kuuluu myös merkittäviä määriä muita tuotteita. EWTAn tietojen avoimet versiot asetettiin asianomaisten osapuolten saataville asiakirjassa t21.003247, joka tallennettiin 12.4.2021 (WindEuropen ja Eurostatin tiedot), ja asiakirjassa t21.004376 (päivätty 7.6.2021, WindEuropen tiedot).

(306)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME kyseenalaisti myös merkittävä erot kulutusluvuissa (120), jotka ilmoitetaan valituksessa (121), EWTAn vastauksessa makrotietoja koskevaan kyselylomakkeeseen (9.4.2021) (122) ja EWTAn tarkistetuissa huomautuksissa (7.6.2021) (123). Komissio selvensi, että EWTA oli selittänyt asianmukaisesti muutosten syyt kahdessa viimeksi mainitussa asiakirjassa, ja toisti, että perustana olevat tiedot oli asetettu asianomaisten osapuolten saataville. Eroa EWTAn makrotietoja koskevaan kyselylomakkeeseen antaman alkuperäisen vastauksen ja valituksessa esitettyjen tietojen välillä selittää osaksi se, että Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka on merkittävä tuulivoimalatornien markkina-alue, ei enää otettu huomioon makrotietoja koskevassa kyselyvastauksessa, koska se erosi virallisesti unionista 1 päivänä tammikuuta 2021. Lisäksi EWTA selitti 7 päivänä kesäkuuta 2021 toimittamissaan huomautuksissa, että joidenkin indikaattoreiden lukujen muuttuminen 9 päivänä huhtikuuta 2021 toimitettuihin huomautuksiin verrattuna johtuu uusista tiedoista, jotka koskevat etenkin vuotuista kokonaiskulutusta (edellä mainittu yhden vuoden mukautus) ja viennin osuutta unionin tuotannonalan myyntimäärässä.

(307)

Komissio tarkasti etätarkastuksena makrotietoja koskevaan kyselylomakkeeseen saadun vastauksen 26 päivänä maaliskuuta 2021. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME esitti, että komission olisi pitänyt tehdä toinen etätarkastus, koska EWTAn tarkastettu kyselyvastaus oli sittemmin korvaantunut 7 päivänä kesäkuuta 2021 annetulla päivitetyllä vastauksella. Komissio selvensi, että tiedot, joihin 7 päivänä kesäkuuta 2021 esitetyt huomautukset perustuivat, olivat suurimmaksi osaksi täysin samat kuin tiedot, joihin 9 päivänä huhtikuuta 2021 esitetyt huomautukset perustuivat. EWTA vahvisti uudet kokonaiskulutusta koskevat luvut vain tutkimusajanjakson jälkipuoliskolle noudattaen tarkistettua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon vuoden viive kulutuksen ja asennuksen välillä. Vuoden 2020 alkupuoliskon kulutustietojen oli perustuttava asennetun energian tuotantoon (MW) vuoden 2021 alkupuoliskolla. Saatuaan EWTAn päivitetyt huomautukset komissio tarkisti asianmukaisesti, miten EWTA oli arvioinut MW-luvun vuoden 2021 alkupuoliskolle, ja päätteli, että ekstrapolointimenetelmä, jolla saatiin luku tuulivoimalatornien kulutusluvun perustaksi tutkimusajanjakson jälkipuoliskoa varten, oli tarkoituksenmukainen. Sen vuoksi komissio päätteli, ettei ollut tarvetta tehdä EWTAn toimittamiin makrotietoihin liittyvää toista etätarkastusta. Komissio huomautti myös, että ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista mikään osapuoli ei ollut esittänyt huomautuksia EWTAn 7 päivänä kesäkuuta 2021 esittämistä päivitetyistä tiedoista, ei senkään jälkeen, kun osapuolille oli ilmoitettu 18 päivänä kesäkuuta 2021 siitä, että väliaikaisia toimenpiteitä ei oteta käyttöön, ja niitä oli nimenomaisesti pyydetty esittämään huomautuksia muiden asianomaisten osapuolten esittämistä tiedoista. (124) CCCME tai mikään muukaan osapuoli ei esittänyt huomautuksia EWTAn 7 päivänä kesäkuuta 2021 esittämistä tiedoista annettuun määräaikaan mennessä, minkä vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan uudet tiedot olisivat vaikuttaneet CCCME:n puolustautumisoikeuteen.

(308)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote muodostaa rajoitetun osan tuontimäärästä, joka ilmoitetaan tutkimuksen piiriin kuuluvilla CN-koodeilla. Koska tarkastelujaksolta ei ollut tarkempia tuontitietoja tai muita merkityksellisiä tietoja, taulukossa 3 esitetään EWTAn parhaat arviot asianomaisesta maasta tulevasta tuonnista. EWTA käytti menetelmää, jossa se vähensi unionin tuottajien myynnin unionin kulutuksesta määrittääkseen tuonnin vuoden aikana. Tämän jälkeen EWTA käytti Eurostatin tietoja laskeakseen kunkin tuontilähteen, myös Kiinan, keskimääräisen edustavuuden seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontilähteiden keskimääräinen edustavuus

(309)

EWTA laski edellä esitetyt prosenttiosuudet ottaen lähtökohdaksi Kiinasta, Turkista, Vietnamista ja Korean tasavallasta CN-koodeilla 7308 20 00 ja 8502 31 00 tulevan tuonnin arvot Eurostatin mukaan. EWTA laski kunkin lähteen yksinkertaisen keskimääräisen edustavuuden CN-koodin 7308 20 00 osalta ja kunkin lähteen edustavuuden CN-koodin 8502 31 00 osalta saadakseen taulukossa 3 esitetyn yleisen keskimääräisen edustavuuden.

(310)

Kullakin kaudella muista kolmansista maista kuin Kiinasta, Turkista, Vietnamista ja Korean tasavallasta tulevien tuulivoimalatornien tuonnin arvioidaan olevan 1 prosentti kokonaistuonnista. Tällaisia muita maita ovat EWTAn mukaan esimerkiksi Malesia ja Indonesia.

(311)

Jos Eurostatin tiedot osoittivat, että CN-koodeilla 7308 20 00 ja 8502 31 00 tuli tuontia muista kuin edellä olevassa taulukossa mainituista maista, EWTA jätti nämä tiedot huomiotta ja käytti markkinaseurantatietojaan, joiden mukaan tuulivoimalatorneja tuotetaan maailmanlaajuisesti vain muutamassa maassa. Näistä maista vain edellä olevassa taulukossa mainitut maat olisivat vieneet tuulivoimalatorneja unioniin tarkastelujaksolla.

(312)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että edellä esitetty menetelmä perustuu EWTAn subjektiiviseen arviontiin ja markkinatietoihin, muttei esittänyt perusteita väitteelleen. Komissio katsoi, että tuontimäärien laskeminen edellä esitetyllä tavalla on tarkoituksenmukaista saatavilla olevat tiedot huomioon ottaen, koska menetelmässä yhdistetään kiistämättä luotettava tilastolähde (Eurostat) ja viejämaiden osuutta kokonaistuontimäärästä koskevat EWTAn markkinatiedot, jotka on määritetty käyttämällä asennettua kapasiteettia koskevia WindEuropen julkaistuja tietoja ja samankaltaisen tuotteen unionin tuottajien ilmoittamia myyntimääriä unionissa. Käyttäjien tutkimuksen aikana esittämistä huomautuksista ei käynyt ilmi muita tuontilähteitä kuin taulukossa 3 esitetyt maat, ja tiedot vahvistivat, että kiinalaiset tuottajat olivat kolmansien maiden tavarantoimittajista selvästi tärkeimmät. Tämän vuoksi komissio hylkäsi CCCME:n väitteen.

(313)

Edellä esitetyn perusteella tuonti Kiinasta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(314)

Kiinasta tuleva tuonti vaihteli tarkastelujaksolla. Tuulivoimalatorneja myydään yleensä osana suurempia hankkeita ja usein yli vuoden aikataululla, joten myynnin, mukaan lukien tuonnin, kehitys kuvastaa usein kysynnän muutosta, joka tapahtui vähintään vuotta ennen myyntiä. Tuonti Kiinasta lisääntyi kaikkiaan 54 prosenttia. Sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 25 prosentista 34 prosenttiin, mikä tarkoittaa 35 prosentin kasvua tarkastelujaksolla.

(315)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen GE huomautti, että komissio laski virheellisesti tuulivoimalatornien unionin kulutuksen ja määritti siten virheellisesti kiinalaisten tuottajien markkinaosuudet. Väite hylättiin 304 kappaleessa selityistä syistä.

(316)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote muodostaa rajoitetun osan tuonnista, joka ilmoitetaan tutkimuksen piiriin kuuluvilla CN-koodeilla. Koska tarkastelujaksolta ei ollut saatavilla luotettavia tilastotietoja tai muita merkityksellisiä tietoja, komissio määritti Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(317)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME ja Suzhou Titan katsoivat, ettei ollut asianmukaista määrittää Kiinan keskimääräisiä tuontihintoja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien etätarkastettujen hintojen perusteella. CCCME katsoi, että nämä hinnat edustaisivat enintään 22:ta prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista, minkä vuoksi niitä ei voida pitää edustavina. Sen mukaan komission olisi vaihtoehtoisesti käytettävä Eurostatin tietoja, ja se toimitti taulukon, joka sisälsi tarkastelujakson neljältä vuodelta tuonnin määrän tonneina ja tuonnin yksikköhinnan euroa/tonni CCCME:n Eurostatin tietojen perusteella tekemien omien laskelmien mukaisesti.

(318)

CCCME ei toimittanut mainittujen lukujen tarkkaa tietolähdettä, minkä vuoksi komissio ei kyennyt arvioimaan, olivatko tulokseksi saadut luvut edustavampia. Komissio kuitenkin muistuttaa, että tutkimuksen kohteena oleva tuote muodostaa vain rajoitetun osan tuontimäärästä, joka ilmoitetaan Eurostatin tiedoissa tutkimuksen piiriin kuuluvilla CN-koodeilla. Sen vuoksi se päätteli, että keskimääräinen hinta ja keskimääräisen hinnan kehitys sellaisen tuotevalikoiman perusteella, johon sisältyy merkittävä määrä muita kuin tarkasteltavana olevia tuotteita, ovat selvästi vähemmän edustavia kuin kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen hinta ja keskimääräisen hinnan kehitys, kun nämä vientiä harjoittavat tuottajat lisäksi ovat suurimmat vientiä harjoittavat tuottajat, jotka ilmoittautuivat menettelyssä. Tämän vuoksi CCCME:n ja Titanin väitteet hylättiin.

(319)

Edellä esitetyn perusteella komissio totesi, että Kiinasta tulevien tuulivoimalatornien tuonnin keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontihinnat (Kiina)

(320)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla. Kaiken kaikkiaan ne kohosivat 2 prosenttia, joskin ne alenivat merkittävästi vuosien 2018 ja 2019 välillä ja elpyivät sitten.

(321)

Tämä asetuksen taulukoissa 5 ja 9 esitetyt hinnat ovat kaikenkattavalla tasolla ja osoittavat, että unionin tuotannonalan hintojen ja polkumyyntituonnin hintojen välillä on merkittävä ero. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäjät ostavat tuulivoimalatorneja joko jalostuskorvaussopimusten (125) tai kaikenkattavien tilausten mukaisesti. Toisin kuin jalostuskorvaussopimuksessa, kaikenkattavassa tilauksessa käyttäjät ostavat tuulivoimalatornien tuottajilta täydelliset tuulivoimalatornit, mukaan lukien kaikki raaka-aineet, kuten teräslevyt, ja sisäosat (esim. hissit). Jalostuskorvaussopimusten mukaan käyttäjä toimittaa kaikki tuotantopanokset tai osan niistä tuottajalle. Tällöin tuottaja laskuttaa vain työvoimasta, joka tarvitaan tuotantopanoksen muuntamiseksi teräksiseksi tuulivoimalatorniksi, ja muista mahdollisista raaka-aineista, joita käyttäjä ei toimittanut.

(322)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla kaikenkattavien tilausten osalta seuraavia:

(323)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty tapauksen mukaan alennukset ja hyvitykset, verrattiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien teoreettisesta liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(324)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin painotetut keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit olivat edellä esitetyn perusteella 2,7–5,1 prosenttia. Tutkimuksen kohteena oleva tuote on erittäin hintaherkkä. Käyttäjät ostavat yleensä tuulivoimalatornit tarjouskilpailumenettelyn ja/tai hintatarjouspyyntöjen kautta. Useiden toimittajien tarjouksia verrataan, ja kilpailu perustuu enimmäkseen hintaan. Tässä yhteydessä todettuja hinnan alittavuuden marginaaleja pidetään merkittävinä.

(325)

Kuten edellä esitetään, komissio sovelsi tavanomaista käytäntöään ja vertasi vientiä harjoittavien tuottajien CIF-hintaa unionin rajalla unionin tuottajien noudettuna lähettäjältä -hintaan, koska se katsoi, että hintojen vertaaminen näillä tasoilla varmisti objektiivisen arvioinnin hinnan alittavuuden laskemista varten.

(326)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan totesi hinnan (ja viitehinnan) alittavuutta koskevista laskelmista, että Kiinasta tulevan tuonnin CIF-hintaan lisättyihin tuonnin jälkeisiin kustannuksiin olisi lisättävä vielä kuljetus- ja vakuutuskustannukset asennuspaikalle, kun taas unionin tuotannonalan hinta olisi määritettävä noudettuna lähettäjältä -tasolla. Syy, minkä vuoksi se esitti tällaista oikaisua tuontihintaan hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia varten, oli kuljetuskustannusten korkea taso ja se, että kullakin tuulivoimalatornin osalla on unioniin tuonnin jälkeen oma määräpaikka. Useat osapuolet katsoivat, että asianmukainen vertailukohta hinnan (ja viitehinnan) alittavuuden marginaaleja koskevia laskelmia varten pitäisi olla EU:hun maahantuontihinta toimitettuna asennuspaikalle sekä kiinalaisten että unionin tuottajien osalta, koska käyttäjän lopullisessa myyntihinnassa otetaan huomioon korkeat kuljetuskustannukset, joihin vaikuttaa voimakkaasti tuulipuistohankkeen määräpaikka, ja unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien kilpailu tapahtuu tällä tasolla. EWTA katsoi, että hinnan (ja viitehinnan) alittavuutta koskevia laskelmia varten käytettäviin unionin tuotannonalan hintoihin olisi lisättävä kuljetus- ja vakuutuskustannukset, jotta ne vastaisivat Kiinan tuontihintoja CIF-tasolla samassa maahantulosatamassa.

(327)

Komissio piti kaikkia edellä esitettyjä väitteitä käsitteellisesti virheellisinä. Unionin tuottajien noudettuna lähettäjältä -hinnat kilpailevat asianomaisen maan vientihintojen kanssa, jotka ilmoitetaan CIF-tasolla EU:n maahantulosatamassa. Kuljetus- ja vakuutuskustannusten (asennuspaikalle toimitettuna) lisääminen joko unionin hintaan tai vientihintaan muttei molempiin ei ole asianmukaista tuonnin hintavaikutusten tarkastelua varten.

(328)

Edellä esitetyistä syistä komissio hylkäsi EWTAn, GE:n ja Suzhou Titanin esittämät väitteet.

(329)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chengxi Shipyard esitti useita väitteitä hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja koskevista laskelmista.

(330)

Ensinnäkin se väitti, että hinnan alittavuuden marginaalit olisi laskettava kappaletta eikä kilogrammaa kohti, ja toi esiin, että kappaleita (torneja) käytetään laskelmien perustana (useimmissa) vahinkoindikaattoreissa. Väite hylättiin, koska komissio katsoi, että hinnan (ja viitehinnan) alittavuuden marginaalien laskeminen ei liity vahinkoindikaattoreiden määrittämiseen (ks. myös 282 ja 283 kappale). Myöskään se, käyttääkö komissio torneja vai kilogrammoja, ei ole merkityksellistä, kunhan se käyttää samoja arvoja vertailun molemmilla puolilla.

(331)

Toiseksi Chengxi Shipyard väitti, että siitä huolimatta, että komissio ilmoitti täydentävissä päätelmissä lisätietoja muun muassa unionin tuotannonalan tavoitehinnoista tuotemallia kohti vaihteluväleinä, lopulliset päätelmät ovat edelleen puutteelliset. Koska komissio ei ole ilmoittanut unionin tuotannonalan myyntimääriä ja -arvoja eikä täsmällisiä tavoitehintoja, se ei ole antanut yritykselle mahdollisuutta tarkastaa vahinkolaskelmien paikkansapitävyyttä. Yritys katsoi, että tietyt unionin tuotannonalan tiedot olisi esitettävä, koska ne ovat tulosta otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan tietojen yhdistämisestä.

(332)

Komissio oli eri mieltä yrityksen esittämästä väitteestä, koska vaihteluväleinä esitetty tavoitehinta sisälsi kaikki tiedot, jotka tarvitaan viitehinnan alittavuuden vähimmäis- ja enimmäismarginaalin laskemiseksi tuotemallia kohti, ja näin ollen vientiä harjoittavat tuottajat kykenivät yksilöimään mahdolliset laskuvirheet. Mitä tulee määrien, arvojen ja tarkkojen tavoitehintojen paljastamista koskevaan pyyntöön, komissio muistuttaa, että perusasetuksen 19 artiklan 4 kohdan nojalla komissiolla on velvoite ottaa huomioon asianomaisten osapuolten legitiimit edut ja olla paljastamatta niiden liikesalaisuuksia. Tässä tapauksessa unionin tuotannonalan myyntihinta tai tavoitehinta ei ole aina tulosta otokseen valittujen kolmen tuottajan yhdistetyistä tiedoista (esim. useissa tapauksissa yksi kolmesta otokseen valitusta tuottajasta ei ollut myynyt vertailuun käytettyä tuotemallia, minkä vuoksi unionin tuotannonalan hinta tuotemallia kohti ei ole enää otokseen valittujen kolmen yrityksen hintojen keskiarvo). Näin ollen väite hylättiin.

(333)

Kolmanneksi Chengxi Shipyard väitti, että tuulivoimalatornit eivät olleet suorassa kilpailussa unionin tuotannonalan tuotteen kanssa eivätkä olisi aiheuttaneet vahinkoa, koska ensinnäkin puolta sen myynnistä ei käytetty sen vahinkomarginaalin laskemisessa ja toiseksi osalla myynnistä oli negatiivinen marginaali.

(334)

Se, että yli 45:tä prosenttia Chengxi Shipyardin tuonnista ei ole otettu huomioon, johtuu menetelmästä, jossa tuonnin hintaa verrataan otokseen valittujen unionin tuottajien samankaltaisen tuotteen myyntiin. Komissio muistuttaa, että kaikki tuodut tuotelajit kilpailevat kaikkien unionin tuottajien tuottamien tuotelajien kanssa. Esimerkiksi se, että Kiinasta tuotu tuotelaji toimitetaan ilman sisäosia (esim. hissiä tai kiipeämistä helpottavaa järjestelmää tai lämpötilansäätöjärjestelmää) tai niiden osat ovat eri pituisia, minkä vuoksi ei ole vastaavuutta hinnan tai viitehinnan alittavuuden laskelmia varten, ei ole osoitus siitä, että tuotteet eivät kilpailisi unionin tuotannonalan valmistamien samankaltaisten tuotteiden kanssa, vaan se vain vahvistaa, että jokainen kauppa räätälöidään asiakkaan teknisten eritelmien ja vaatimusten mukaisesti. Näin ollen väite hylättiin.

(335)

Neljänneksi Chengxi Shipyard väitti, että hinnan (ja viitehinnan) alittavuuden marginaaleja koskeva analyysi oli puutteellinen ja epäsymmetrinen polkumyyntilaskelmien osalta, koska polkumyyntimarginaalin määrittämisessä käytettiin kaikkea Chengxi Shipyardin vientimyyntiä mutta hinnan (ja viitehinnan) alittavuutta koskevissa laskelmissa ei. Komissio muistuttaa, että perusasetuksessa ei ole mitään vaatimusta siitä, että polkumyynti- ja vahinkolaskelmissa olisi käytettävä samaa vientimyyntiä. Laskelmien asiayhteys on erilainen, ja myös niiden perustana olevat tiedot voivat erota toisistaan, kun otetaan huomioon, että vahinkolaskelmissa vertailu tehdään viejien ja unionin tuottajien hintatietojen välillä. Näin ollen väite hylättiin.

(336)

Lopuksi Chengxi Shipyard väitti, että komission olisi pitänyt laskea tuonnin jälkeiset kustannukset tiettynä summana tuulivoimalatornin määrää kohti (tonnia tai kappaletta kohti) eikä prosenttiosuutena CIF-arvosta ollakseen johdonmukainen saman kustannusoikaisun kanssa, joka tehtiin vientihintaa koskevissa laskelmissa, ja siksi, että määrä on merkityksellisempi tuonnin jälkeisten kustannusten määrittämisessä. Komission on ensin todettava, että yritys ei esittänyt perusteluja tai näyttöä tukemaan väitettään, jonka mukaan olisi asianmukaisempaa käyttää tiettyä tuonnin jälkeisten kustannusten määrää tuulivoimalatornien määrää kohti. Toiseksi, komissio otti tiedot suoraan tuojien/käyttäjien kyselyvastauksista ja totesi, että useimmat asiakirjoissa ilmoitetuista selvityskustannuksista perustuvat kiinteisiin määriin, jotka eivät liity tuotujen tavaroiden määrään tai painoon. Lisäksi tarkastetuissa asiakirjoissa ei ole viittauksia tuodun yksikön painoon tai lukumäärään. Näin ollen väite hylättiin.

(337)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(338)

Kuten johdanto-osan 9 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(339)

Vahingon määrittämiseksi komissio teki eron makro- ja mikrotaloudellisten vahinkoindikaattorien välillä. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit niiden EWTAn kyselyvastaukseen sisältyvien tietojen perusteella, jotka liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin, ja ristiintarkasti ne tarvittaessa otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan antamien kyselyvastausten kanssa. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Kummallekin tietokokonaisuudelle tehtiin etätarkastus, ja niiden todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(340)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(341)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(342)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(343)

Tuotanto väheni tarkastelujaksolla 10 prosenttia. Tuotantokapasiteetti oli käytännössä vakaa koko tarkastelujakson, sillä se kasvoi vain 2 prosenttia. Kapasiteetin käyttöaste aleni vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 56 prosentista 49 prosenttiin.

(344)

Siemens Gamesa Renewable Energy GmbH & Co KG, jäljempänä ’SGRE’, tuulivoimalatornien käyttäjä, joka toimitti huomautuksia, katsoi, että pelkkä tuotettujen tuulivoimalatornien lukumäärä ei ole edustava, koska niiden koko kasvoi ajan mittaan. Osapuoli toisti huomautuksensa lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja totesi, että komission pitäisi käyttää mittayksikkönä megawatteja ja gigawatteja, joita tuotannonalalla käytetään yleisesti osoittamaan asennettua kapasiteettia ja jotka muodostavat myös perustan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvien uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden tuotantovaatimusten mittaamiselle. Komissio hylkäsi väitteen, koska tuulivoimalatornien markkinoilla ei käytetä mittayksikköinä megawatteja ja gigawatteja.

(345)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(346)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla 7 prosenttia. Unionin tuotannonalan markkinaosuus putosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 69 prosentista 56 prosenttiin, mikä tarkoittaa kaikkiaan 18 prosentin vähenemistä.

(347)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen GE huomautti, että komissio laski virheellisesti tuulivoimalatornien unionin kulutuksen ja määritti siten virheellisesti unionin tuottajien markkinaosuudet. Väite hylättiin 304 kappaleessa selityistä syistä.

(348)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä unionissa väheni 7 prosenttia ja markkinaosuus 18 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala ei näin ollen pystynyt hyötymään unionin kulutuksen kasvusta (+14 prosenttia tarkastelujaksolla, kuten taulukosta 2 käy ilmi).

(349)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus

(350)

Tuulivoimalatornien tuotantoon liittyvä unionin tuotannonalan työllisyys supistui 5 prosenttia tarkastelujaksolla.

(351)

Tuottavuus putosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 0,71 tornista työntekijää kohti 0,68 torniin työntekijää kohti. On syytä huomata, että tuotevalikoima vaikuttaa tornien määrään työntekijää kohti. Lisäksi tuulivoimalatornien keskimääräinen koko kasvoi vuosittain. Sen vuoksi tuottavuuden 5 prosentin putoaminen kompensoituu todennäköisesti kokonaan sillä, että tornien koko kasvoi tarkastelujakson aikana.

(352)

Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(353)

Kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva polkumyyntitutkimus. Käytettävissä ei näin ollen ollut tietoja, joiden pohjalta olisi voitu arvioida mahdollisen aiemman polkumyynnin vaikutuksia.

(354)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntihinnat ja tuotantokustannukset unionissa

(355)

Unionista peräisin olevien tuulivoimalatornien kaikenkattavien tilausten keskimääräiset yksikkömyyntihinnat kohosivat tarkastelujaksolla 12 prosenttia ja samalla yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kohosivat enemmän eli 21 prosenttia.

(356)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(357)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kohosivat tarkastelujaksolla 7 prosenttia yleisen inflaation ja työvoimakustannusten kehittymisen seurauksena. Koko EU:n talouden vuotuisten työvoimakustannusten kasvu oli vähintään 3 prosenttia vuosina 2018 ja 2019 ja vähintään 4 prosenttia vuonna 2020. (126)

(358)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastojen tasot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Varastot

(359)

Komissio totesi, että varastot eivät ole merkityksellinen vahinkoindikaattori tuulivoimalatornien tuotannon kannalta. Tuottajat tuottavat tuulivoimalatorneja tilausten perusteella eivätkä yleensä pidä fyysisiä varastoja. Taulukossa 11 ilmoitetut erittäin vähäiset loppuvarastot liittyvät tuotettuihin muttei vielä myytyihin tuulivoimalatorneihin. (127)

(360)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 12

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(361)

Unionin tuotannonalan kannattavuus supistui vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä +3,6 prosentista -1,4 prosenttiin. Voittojen väheneminen vaikutti kielteisesti nettokassavirtaan, joka oli negatiivinen vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä. Pääoman saantia heikensi voittojen vähentyminen. Vuotuisten investointien taso laski vakaasti ja väheni 90 prosenttia tarkastelujaksolla.

(362)

SGRE huomautti kassavirran osalta, että GRI oli ilmoittanut kyselyvastauksessaan, että vahingollinen polkumyynti ei ollut vaikuttanut sen kykyyn saada pääomaa ja että investoinnit rahoitettiin itse tai pankkilainoilla. Saman suuntaisesti se väitti Windarin ilmoittaneen, että sen pääoman saanti ei ollut kärsinyt, koska osinkoja ei jaettu ja voittoja oli käytetty vahvistamaan tasetta, ja investoinnit oli rahoitettu joko omalla kassavirralla tai pitkäaikaisilla pankkilainoilla. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, kuten edellä olevasta taulukosta näkyy, että otokseen valittujen unionin tuottajien voitot kutistuivat ja haittasivat mahdollisesti niiden investointeja. Lisäksi se, että Windar ei kyennyt maksamaan osinkoja osakkeenomistajilleen vähentyneiden voittojen takia ja sen oli turvauduttava pankkilainoihin investointien tekemiseksi, kuten edellä mainittiin, osoittaa, että sen rahoitustilanne oli jo heikko. Pankkilainoihin liittyy luonnollisesti lisäkustannuksia, koska niistä on maksettava korot, jotka myös olisivat korkeammat kuin siinä tilanteessa, että Windarin rahoitustilanne olisi vakaampi.

(363)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen SGRE totesi, että vaikka yritys turvautuu pankkilainoihin investointien tekemistä varten, sen tilanne ei välttämättä ole heikko. Komissio on samaa mieltä siitä, että pelkästään sitä, että Windar turvautui pankkilainoihin investointien tekemistä varten, ei yleisesti ottaen voida pitää näyttönä vahingosta. Komissio kuitenkin katsoi, että tätä seikkaa on tarkasteltava yhdessä muiden tekijöiden kanssa, kuten se teki 362 kappaleessa. SGRE:n huomautukset eivät muuttaneet tätä päätelmää.

(364)

SGRE viittasi Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission, jäljempänä ’US ITC’, tutkimukseen, joka koski espanjalaisia tuulivoimalatorneja. Se ehdotti, että jos espanjalaiset tuottajat, kuten Windar, veisivät tuulivoimalatorneja Yhdysvaltoihin hinnoilla, jotka alittavat kotimarkkinahinnat, ne pitäisivät tuotantokustannuksiaan ja kannattavuuttaan kotimarkkinoilla riittävänä. Komissio ei useastakaan syystä ymmärrä tämän väitteen perusteluja. Lisäksi se perustuu väitteisiin valituksessa (”petition”), jota kolmannen maan viranomaiset tutkivat. Tämä väite on myös virheellinen, koska hintasyrjinnällä (jos sellaista on ja jos se on todistettu) voi olla monia syitä, joten vaikka Windarin kotimarkkinahinnat (EU-hinnat) olisivat korkeammat kuin sen vientihinnat Yhdysvaltoihin, tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kotimarkkinahinnat olivat (riittävän) kannattavia. Komissio korostaa lisäksi, että se vahvisti mikroindikaattoreita koskevat tiedot otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan perusteella. Näin ollen ehdotus hylättiin jyrkästi.

(365)

Edellä esitetty taloudellisten makro- ja mikroindikaattorien arviointi osoittaa, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska se menetti merkittävästi markkinaosuuttaan eivätkä sen myyntihinnat kohonneet riittävästi, jotta se olisi voinut siirtää niihin tuotantokustannustensa voimakkaan nousun. Tämän seurauksena sen kannattavuus romahti, mikä vaikutti kielteisesti investointeihin, investointien tuottoon ja kassavirtaan.

(366)

Se, että muutamat indikaattorit (tuotantokapasiteetti ja varastot) eivät heikentyneet, ei heikennä vahinkoa koskevaa päätelmää.

(367)

Jotkin osapuolet (CCCME, SGRE, GE) totesivat, että valituksessa käytetyn viiteajanjakson loppupuolella jotkin indikaattorit kohenivat. Tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjakson aikana tämä koski vain rahoitusindikaattoreita, koska tuotantokustannusten voimakkaalla pudotuksella vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä oli myönteinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. Unionin tuotannonalalle aiheutui kuitenkin edelleen merkittäviä tappioita tutkimusajanjaksolla. Näin ollen vaikka kyseinen indikaattori koheni vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, se ei heikennä päätelmää vahingosta sen osalta.

(368)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(369)

Unionin tuotannonala menetti tarkastelujakson aikana myyntiään Kiinasta tulevalle tuonnille. Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi voimakkaasti (54 prosenttia) ja markkinaosuus kasvoi 9 prosenttiyksikköä vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä eli 25 prosentista 34 prosenttiin. Samalla kaudella ja kulutuksen 14 prosentin kasvusta huolimatta unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 7 prosenttia ja sen markkinaosuus putosi 69 prosentista 56 prosenttiin vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä.

(370)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat ja myös unionin tuotannonalan tuotantokustannukset koko tarkastelujakson ajan, mikä johti hinnankorotusten estymiseen. Kiinasta tällaisin hinnoin tulevan tuonnin suuret ja yhä kasvavat määrät tarkastelujaksolla aiheuttivat hintapaineen, joka selittää selvästi unionin tuotannonalan kyvyttömyyttä ottaa kustannusten kohoaminen huomioon myyntihinnoissaan ja siitä seuranneita tappioita.

(371)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinasta tuleva tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Vahinko kohdistui sekä määriin että hintoihin.

(372)

Sekä SGRE että GE totesivat, että valituksen tekijän supistuvien voittojen ja väitetyn polkumyyntituonnin välillä ei ollut korrelaatiota, koska voitot putosivat jyrkästi vuodesta 2018 alkaen ja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat. CCCME totesi, että Kiinasta tuleva tuonti ei olisi voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille, koska Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni ja sen hinta kohosi.

(373)

Komissio ei ollut samaa mieltä asiasta. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat 2 prosenttia tarkastelujaksolla, kuten taulukosta 5 käy ilmi. Ne kuitenkin alittivat edelleen unionin tuotannonalan hinnat ja sen tuotantokustannukset koko tarkastelujakson ajan. Lisäksi Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat vuosien 2018 ja 2019 välillä. Tutkimuksessa osoitettiin, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi 54 prosenttia vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä ja edelleen 7 prosenttia vuodesta 2018.

(374)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Tuonti kolmansista maista

(375)

Tuonti muista kolmansista maista kuin Kiinasta oli tarkastelujaksolla vähäistä. Niiden yhteinen markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 5,9 prosentista 9,3 prosenttiin. Komissio huomauttaa, että muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat arvioitiin CN-koodeja 7308 20 00 ja 7308 90 98 koskevien Eurostatin tietojen perusteella. Näihin CN-koodeihin kuuluu useiden muidenkin tuotteiden kuin tuulivoimalatornien tuonti, mutta ne ovat tässä tutkimuksessa parhaat saatavilla olevat tiedot. Koska nämä hinnat olivat jatkuvasti ja merkittävästi korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat, saattaa olla kohtuullista päätellä, että näiden tuulivoimalatornien tuonnin hinnat eivät alittaneet unionin tuotannonalan myyntihintoja.

(376)

Edellä olevassa taulukossa esitetyt määrät ovat EWTAn toimittamia parhaita arvioita. EWTAn menetelmää kuvataan 4.3.1 jaksossa.

(377)

Jotkin käyttäjät toimittivat pyynnöstä komissiolle tietoja muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin määrästä ja hinnoista. Kun kuitenkin otetaan huomioon käyttäjien vähäinen määrä, kunkin käyttäjän käyttämien tuontilähteiden vähäinen määrä, raportoinnissa käytetyt eri menetelmät sekä tietojen vähäisyys, näiden tietojen ei katsottu olevan luotettavia eikä niitä ollut järkevää paljastaa.

(378)

Taulukossa 13 osoitetaan keskimääräiset hinnat Eurostatin tietojen mukaan yhteensä CN-koodeille 7308 20 00 ja 7308 90 98. WindEurope pyysi komissiota arvioimaan vahinkoa vain ensimmäiseen koodiin liittyvien tietojen perusteella US ITC:n tutkimuksen mukaisesti (128). Komissio piti pyyntöä perusteettomana, koska tutkimuksessa osoitettiin, että tutkimusajanjakson aikana tuli CN-koodiin 7308 90 98 kuuluvaa tuontia. Yksikään yhteistyössä toiminut osapuoli ei ilmoittanut CN-koodilla 8502 31 00 tulleesta tuonnista. Lisäksi komissio huomauttaa samaa kuin 375 kappaleessa perustana olevien tietojen tarkkuudesta.

(379)

Yksikään osapuoli ei ehdottanut, että tuonti muista kolmansista maista kuin Kiinasta olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuottajille. Lisäksi komissio toteaa, että tällaisen tuonnin osuus oli alle kolmannes Kiinasta tulevasta tuonnista tarkastelujaksolla.

(380)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että tuonti muista kolmansista maista kuin Kiinasta ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle tarkastelujaksolla.

(381)

Etuyhteydettömille osapuolille suuntautuneen unionin tuotannonalan viennin määrä ja hinta kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Vientimyynti

(382)

Unionin tuottajien vientimäärä puolittui tarkastelujakson aikana. Otokseen valitut tuottajat eivät kyenneet antamaan tämän myynnin hintaa euroina tonnia kohti, minkä vuoksi edellä esitetyt hinnat ovat tuulivoimalatornia kohti ja niissä näkyy näin ollen myös tornien keskimääräisen koon kasvaminen tarkastelujaksolla. Lisäksi edellä esitettyihin keskimääräisiin hintoihin vaikuttavat merkittävästi tuotevalikoiman erot. Näin ollen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin vaikutuksista ei kyetty tekemään merkityksellisiä päätelmiä. Huipputasollaan vuonna 2017 viennin osuus unionin myynnistä oli 28 prosenttia, joten vientimyynnin väheneminen on saattanut jossain määrin vaikuttaa aiheutuneeseen vahinkoon, mutta se ei missään tapauksessa heikentänyt syy-yhteyttä vahingon ja polkumyyntituonnin välillä.

(383)

Vestas viittasi merellä toimivien voimaloiden kysynnän epävakaisuuteen vahingon syynä ja piti vahingon syynä, kuten GE, merelle tarkoitettujen voimaloiden tuotantolaitosten vajaakäyttöä unionissa. GE huomautti, että ennen vuotta 2017 unionin tuottajat olivat investoineet voimakkaasti kalliisiin tuotantolaitoksiin, joiden tarkoituksena oli palvella merellä toimivien voimaloiden kysyntää ja joita lopuksi oli käytettävä maalla toimivien tuulivoimalatornien tuottamiseen tai jotka eivät olleet käytössä. SGRE:n ja GE:n mielestä unionin tuulivoimalatornien tuotannonalan kannattavuuden putoaminen johtui merellä toimivien tuulivoimalatornien kysynnän vähenemisestä.

(384)

Edellä esitetyt väitteet ovat ristiriidassa helmikuussa 2021 julkaistussa WindEuropen julkaisussa ”Offshore wind in Europe – Key trends and statistics 2020” esitettyjen tietojen kanssa. Sen kaaviosta 1 käy ilmi, että kumulatiivinen asennettu merituulivoimakapasiteetti unionissa lisääntyi vuosien 2017 ja 2018 välillä voimakkaasti noin 16 prosentin vauhtia ja jatkoi kasvua vielä voimakkaammin vuosina 2019 ja 2020 eli 20 prosenttia. Asennettu merituulivoimakapasiteetti EU27-maissa oli 8,8 gigawattia vuonna 2017 ja noin 14,6 gigawattia vuonna 2020. (129) WindEuropen ennusteen mukaan merituulivoimaloiden kehitys on melko positiivista. (130) Komissio huomauttaa myös, että tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että unionin tuottajat olisivat käyttäneet järjestelmällisesti merellä toimivien tuulivoimalatornien tuotantolaitoksia maalla toimivien tuulivoimalatornien tuottamiseen. GE itse myönsi, että joidenkin unionin tuottajien merellä toimivien tuulivoimalatornien tuotantoon tarkoitetut tuotantolaitokset olivat täysin varattuja. (131)

(385)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen GE tulkitsi WindEuropen julkaisemia lukuja eri tavalla. Se päätteli edellä mainitusta kaaviosta, että merituulivoimaloiden kysyntä väheni vuosina 2017–2018, sen jälkeen elpyi hieman vuosina 2018–2019 ja väheni jälleen vuodesta 2019 vuoteen 2020. Tämän perusteella se päätteli, että unionin merituulivoimaloiden markkinat supistuivat tarkastelujaksolla. Komissio oli oikaissut luvut niin, että niihin sisältyivät vain unionin jäsenvaltiot, eli se oli jättänyt pois Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ilmoitetut luvut, mutta vaikuttaa siltä, että GE ei ollut tehnyt näin, joten sen päätelmät perustuivat vääriin tietoihin. Jos Yhdistynyt kuningaskunta jätetään pois kyseisestä kaaviosta, merituulivoimaloiden kysyntä ei putoa vuosien 2019 ja 2020 välillä vaan kasvaa melko voimakkaasti eli noin 20 prosenttia. Kuten aiemmin mainittiin, kumulatiivinen asennettu merituulivoimakapasiteetti unionissa kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi 8,8 gigawatista 14,6 gigawattiin eli 66 prosenttia.

(386)

Mitä tulee GE:n huomautuksiin, jotka koskevat merelle tarkoitettujen voimaloiden tuotantolaitosten vajaakäyttöä, ne ovat ristiriidassa osapuolen huomautusten kanssa, joissa selvennetään, että 384 kappaleessa tarkoitetut täydellä kapasiteetilla toimivat tuotantolaitokset olivat vain yhden unionin tuottajan tuotantolaitoksia. Komissio on vakuuttunut siitä, että tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että unionin tuottajat olisivat käyttäneet järjestelmällisesti merellä toimivien tuulivoimalatornien tuotantolaitoksia maalla toimivien tuulivoimalatornien tuottamiseen.

(387)

Kaikista edellä esitetyistä syistä komissio hylkäsi toistetun väitteen, jonka mukaan merituulivoimaloiden kysynnän väheneminen olisi vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja niille aiheutuneeseen vahinkoon.

(388)

Teräslevyt edustavat valtaosaa (noin 40 prosenttia (132)) tuulivoimalatornien tuotantokustannuksista. CCCME, SGRE ja GE katsoivat, että unionin tuotannonalan kannattavuutta heikentävät teräksen tuonnissa unioniin käyttöön otetut erilaiset kaupan suojatoimenpiteet, mukaan lukien tällä hetkellä voimassa olevat suojatoimenpiteet, eikä Kiinasta tuleva tuonti. CCCME toisti tämän huomautuksen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja lisäsi, että kun otetaan huomioon muut voimassa olevat kaupan suojatoimenpiteet, tuotantokustannusten kohoaminen oli niin merkittävä, että sitä ei voida kompensoida hintoja korottamalla. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen SGRE totesi yleisemmin, että komission analyysissä olisi pitänyt arvioida tarkemmin, heikensikö tuotantokustannusten 21 prosentin kohoaminen syy-yhteyttä väitetysti polkumyynnillä tulleen tuonnin ja väitetysti osalle unionin tuulivoimalatornien tuotannonalaa aiheutuneen mahdollisen vahingon välillä.

(389)

Komissio totesi väitteet perusteettomiksi. Yksikään osapuoli ei esittänyt mitään näyttöä, saati sellaista, jonka tukena olisi ollut määrällisiä tietoja, minkään kaupan suojatoimenpiteen vaikutuksesta tuulivoimalatornien tuotantokustannuksiin siten, että olisi otettu huomioon unionin tuotannonalan aiemmat ja myöhemmät terästuotteiden hankinnat, joihin on kohdistunut mahdollisia kaupan suojatoimenpiteitä. Lisäksi komissio on tuonut esiin lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa sekä 4.4.3.1 jaksossa raaka-ainekustannusten kehittymisen tarkastelujaksolla, myös verrattuna myyntihintojen kehittymiseen. Komissio korostaa, että tasapuolisissa toimintaolosuhteissa unionin tuottajat kykenevät ottamaan (raaka-aineen) kustannusten kohoamisen huomioon myyntihinnoissaan. Unionin tuulivoimalatornien tuottajat eivät kuitenkaan kyenneet korottamaan hintojaan (edes kattamaan kustannuksiaan) Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Sen vuoksi tuotantokustannusten kohoaminen, tapahtui se sitten kaupan suojatoimenpiteiden vuoksi tai ei, ei heikentänyt syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(390)

SGRE esitti, että uusien ja nykyaikaisempien tuotantolaitosten avaaminen unioniin oli aiheuttanut vahinkoa unionin tuottajille, koska se johti muiden (vanhempien) tuotantolaitosten sulkemiseen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli totesi, että komissio ei ole käsitellyt riittävästi sisäistä kilpailua, joka johtui GRI Sevillan avaamisesta Espanjassa vuonna 2017, Haizea Bilbaon avaamisesta Espanjassa vuonna 2018 ja Windar Francen avaamisesta vuonna 2020. SGRE:n mukaan Windar Francen (joka sijaitsee suotuisasti rannikolla) avaaminen teki Windarin tuotantolaitoksesta Olazagutíassa Espanjassa (joka sijaitsee epäsuotuisasti 100 km sisämaahan) tarpeettoman ja johti sen sulkemiseen vuonna 2019. Väitteen tueksi ei toimitettu muita tietoja. Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, tutkimuksessa ei voitu vahvistaa, että uuden tuotantolaitoksen avaamisella unioniin olisi ollut vahingollinen vaikutus olemassa oleviin tuotantolaitoksiin.

(391)

Vestas ja SGRE syyttivät vahingosta unionin tuottajien valmistuslaitosten huonoa sijaintia mutteivät esittäneet näyttöä väitteidensä tueksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuulivoimalatornien unionin markkinoiden vuotuinen kulutus oli noin 3 000 yksikköä tutkimusajanjaksolla, joten kyseessä eivät ole suuren volyymin markkinat, minkä vuoksi tuottajat eivät voi rajoittaa myyntiään vain lähellä sijaitseviin paikkoihin. Jokainen otokseen valittu unionin tuottaja myi tutkimusajanjaksolla tuulivoimalatorneja myös määräpaikkoihin omassa jäsenvaltiossaan tai sen läheisyydessä. Väitteet hylättiin.

(392)

Joidenkin osapuolten mielestä se, että unionin uudet tuulivoiman sähköntuotantohankkeet kilpailevat suoraan muiden energialähteiden tuottajien kanssa, etenkin aurinkopaneelien (jotka tuotetaan enimmäkseen unionin ulkopuolella), lisäsi painetta tuottaa tuulivoimalatorneja yhä alemmilla hinnoilla. Samalla tavalla vaikutti lisääntynyt nojautuminen uusiutuvien energialähteiden uuden kapasiteetin huutokauppaamiseen vuodesta 2017 lähtien vuosia 2014–2020 koskevien suuntaviivojen (133) mukaisesti. Komissio totesi, että väitettyä kilpailua muiden energialähteiden kanssa ei esiinny monissakaan hankkeissa (ks. myös 447 kappale). Mitä tulee huutokauppaan, käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan tornien hinnat putosivat enemmän vuosina 2009–2016 kuin vuoden 2016 jälkeen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(393)

Vestas, WindEurope ja SGRE katsoivat, että tuulivoimalatornien mahdollisesti alentuneet hinnat tai vähentynyt kannattavuus oli looginen seuraus merkittävästä kilpailusta ja hintapaineesta tuulivoimasektorilla. Vestas, SGRE, WindEurope ja CCCME viittaisivat joihinkin unionin tuulienergiasektorin kehityssuuntiin (koko ajan kasvava paine vähentää syrjiviä sähkökustannusjärjestelmiä, epäjohdonmukaiset kansalliset politiikat, näkyvyyden puute tuulipuistohankkeiden tulevista määristä ja hankkeiden kannattavuuden heikkeneminen uusiutuvien energianlähteiden tukimuotojen ja -tasojen muutosten vuoksi unionissa siirryttäessä syöttötariffeista syöttöpreemioihin), jotka niiden mukaan johtivat useiden eurooppalaisten käyttäjien tappioihin vuosina 2018 ja 2019. Komissio myöntää ongelmat mutta piti yleistä väitettä perusteettomana. Lisääntynyt kilpailu loppukäyttäjien tasolla ei tavanomaisissa olosuhteissa johda niiden tavarantoimittajien vahinkoon. Unionin tuotannonalan tuulivoimalatornien hintojen alenemisen syynä oli Kiinasta alhaisin hinnoin tulevan tuonnin yleinen ja kasvava saatavuus. Jos kilpailu tällä tasolla olisi tapahtunut tasapuolisilla toimintaedellytyksillä, tuulivoimalatornien tuottajien hinnat ja kannattavuus eivät olisi alentuneet samassa määrin. Sen vuoksi käyttäjäteollisuuden kasvanut hintapaine ei heikentänyt syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja tuulivoimalatornien unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(394)

SGRE totesi, että muiden kuin terästornien aiheuttama sisäinen kilpailu on mahdollinen erillinen syy, joka aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli väitti, että Wood Mackenzien julkaisu ”Global wind turbine technology trends 2019” osoitti hybriditornien 10 prosentin lisääntymisen ja terästornien 16 prosentin vähenemisen vuosina 2017–2024, ja WindEurope ennusti teräksisten tuulivoimalatornien markkinoiden arvon vähenemisen tulevina vuosina. Komissio myöntää tämän. Muiden kuin teräksisten tuulivoimalatornien määrä unionissa oli tarkastelujaksolla kuitenkin vähäinen (134), eivätkä tällaiset tornit sovellu moniin hankkeisiin. Sen vuoksi muut kuin teräksiset tuulivoimalatornit eivät heikentäneet syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja teräksisten tuulivoimalatornien unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(395)

CCCME totesi, että tuulivoimalatornien unionin tuottajien tekemät merkittävät investoinnit erityisesti vuonna 2017 aiheuttivat painetta niiden voittoihin seuraavina vuosina, kun kysyntä supistui. Ensinnäkään kysyntä ei supistunut vuoden 2017 jälkeen. Toiseksi, vuonna 2017 tuulivoimalatornien unionin tuottajien kassavirta oli yli kolmasosa kyseisenä vuonna tehdyistä investoinneista. Kun otetaan huomioon ennen vuotta 2017 eli ennen vahingollista polkumyyntiä kertyneet voitot ja kassavirta, unionin tuottajilla oli riittävät varat investointien rahoittamiseen. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että otokseen valittujen unionin tuottajien investoinneissa oli kyse perustelluista korvaamisista, markkinakysynnän edellyttämistä muutoksista ja tarvittavista laitteiden päivityksistä, joiden tarkoituksena oli palvella käyttäjiä.

(396)

SGRE toi esiin GRI:n lisääntyneet poistot vahingon syynä. Tutkimuksessa todettiin, että GRI:n poistot tehtiin sovellettavien kansallisten ja kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Tutkimuksessa ei myöskään voitu vahvistaa, että GRI:n poistoissa tapahtuneet muutokset olisivat vaikuttaneet syy-yhteyteen, joka todettiin Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(397)

Vestas syytti vahingosta Kiinan valuutan heikkenemistä, joka paransi kiinalaisten tuulivoimalatornien kilpailukykyä. Komissio totesi väitteen kuitenkin virheelliseksi. Tuulivoimalatornien kiinalaisten tuottajien todettiin laskuttavan unioniin suuntautuvasta viennistä joko Yhdysvaltain dollareina tai euroina. Dollari oli suhteellisen vahva tutkimusajanjakson aikana eli 1,07–1,14 euroa/dollari. Sitä vastoin elokuussa 2020 euron suhde dollariin oli 1,18 ja tammikuussa 2021 se oli yli 1,22. Sen vuoksi valuuttakurssien vaihtelut eivät voineet olla unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä.

(398)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että kulutuksen väheneminen vuonna 2019, joka kattaa puolet tutkimusajanjaksosta, oli vahinkoon vaikuttanut tekijä. Se toi myös esiin suhteellisen alhaisen asennetun kapasiteetin Saksassa vuonna 2019 ja etenkin vuonna 2020. Komissio hylkäsi väitteen, koska unionin kulutus vuonna 2019 oli edelleen 5 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017 ja kulutuksen väheneminen vuonna 2019 oli tilapäistä ja sitä seurasi voimakas 8 prosentin kasvu tutkimusajanjaksolla.

(399)

CCCME väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös, että komission olisi pitänyt käsitellä koronaviruspandemian vaikutusta vahinkoon, koska se oli aiheuttanut merkittävän talouden laskusuhdanteen ja vaikuttanut voimakkaasti globaaleihin toimitusketjuihin. Komissio huomauttaa, että tutkimusajanjakso päättyi vuoden 2020 puolivälissä eikä ollut mitään merkkejä siitä, että tuulivoimalatornien kysyntä olisi kutistunut tai raaka-aineiden hankintaongelmat olisivat alkaneet esiintyä tutkimusajanjakson neljän viimeisen kuukauden aikana, jolloin pandemia iski unioniin. Tämän vuoksi CCCME:n väite hylättiin.

(400)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä.

(401)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(402)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala voisi saavuttaa tavoitevoiton myymällä tavoitehinnalla perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdan mukaisesti.

(403)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti komissio otti huomioon tavoitevoiton määrittämiseksi seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Kyseinen marginaali ei saa olla alle 6 prosenttia.

(404)

Valituksen tekijät väittivät, että 10 prosenttia oli kohtuullinen tavoitevoitto, koska tietyt valituksen tekijät saivat väitetysti tämän voiton valituksen kattamalla kaudella. (135) Useiden käyttäjien mukaan valituksen tekijöiden esittämä voittotaso oli kuitenkin kohtuuttoman korkea.

(405)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdassa vähimmäistavoitevoitoksi asetetaan 6 prosenttia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevalla tuonnilla oli suuri markkinaosuus unionissa koko tarkastelujakson ajan ja että unionin tuotannonalan voitto oli alle 6 prosenttia. Sen vuoksi komissio arvioi unionin tuotannonalan kannattavuutta tarkastelujaksoa edeltäneiden kuuden vuoden aikana ja totesi, että kaksi vuotta ennen viiteajanjaksoa sen kannattavuus oli 8,4 (vuonna 2015) ja 9,8 prosenttia (vuonna 2016). (136) Komissiolla ei ole tietoja tuonnin tasosta ja hinnoista ennen tarkastelujaksoa. Näinä kahtena vuonna saatu voittotaso kuitenkin viittaa siihen, että Kiinasta tuleva tuonti ei painanut unionin tuotannonalan hintoja alaspäin, vaikka tällaista tuontia oli ollut unionin markkinoilla merkittäviä määriä vuosina 2015 ja 2016. Sen vuoksi komissio katsoi, että 9,1 prosentin tavoitevoitto, joka on unionin tuotannonalan näiden kahden vuoden aikana keskimäärin saama voitto, on kohtuullinen, koska Kiinasta tulevan tuonnin suuri määrä vaikutti unionin tuotannonalan kannattavuuteen jo tarkastelujaksolla. Tämä tavoitevoitto lisättiin unionin tuotannonalan tosiasiallisiin tuotantokustannuksiin, jotta saatiin vahinkoa aiheuttamaton hinta.

(406)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan katsoi, että komission CIF-arvoon tekemä 0,5 prosentin oikaisu tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi oli liian alhainen, kun otetaan huomioon käyttäjille aiheutuvat kuljetuskustannukset ja (suuremmat) oikaisut, jotka komissio on tehnyt muissa tutkimuksissa. Komissio hylkäsi väitteen. Tehty oikaisu perustuu yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamiin tietoihin, joille komissio teki etätarkastuksen ja jotka ovat siten tapauskohtaisia.

(407)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME väitti, että tavoitevoiton pitäisi olla 6 prosenttia, koska unionin tuotannonalan kannattavuus viime vuosina on ollut alle 6 prosenttia, eikä vuosien 2015 ja 2016 tietojen käyttö edusta nykyisiä markkinaolosuhteita. Komissio hylkäsi tämän väitteen. Edellä esitetyistä syistä tarkastelujakson aikaista kannattavuutta ei voida käyttää vertailuarvona, kun taas sitä edeltäneiden kahden vuoden kannattavuus täyttää 7 artiklan 2 c kohdan vaatimukset.

(408)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan GE piti edellä kuvattua menetelmää virheellisenä. GE totesi, että unionin tuotannonalan hinnat eivät alentuneet tarkastelujaksolla, ja piti tarpeettomana sitä, että komissio käytti tarkastelujaksoa edeltäviä vuosia, koska sen mukaan tuulivoimalatornien tuonti Kiinasta lisääntyi vasta vuonna 2019. Komissio piti väitettä perusteettomana, kun otetaan huomioon tämän asetuksen taulukko 4, josta näkyy selvästi, että Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi 44 prosenttia vuosina 2017–2018 ja sen markkinaosuus vähintään 25 prosenttia vuonna 2017, mikä oli silti alin osuus tarkastelujaksolla. GE väitti myös valitukseen sisältyvien tietojen perusteella, että Kiinasta tulevan tuonnin tasot olivat vastaavat vuosina 2016, 2017 ja 2018. Tämän tutkimuksen havainnot (ks. taulukko 4), jotka ilmoitettiin asianomaisille osapuolille, osoittivat kuitenkin tarkastelujaksolla tuontilukuja, jotka ovat hyvin erilaiset kuin valituksessa esitetyt, eikä komission käytettävissä ole pelkkiä tuulivoimalatorneja koskevia tuontilukuja aiemmalta kaudelta. Kuten on mainittu, Kiinasta tulevan tuonnin taso vuosina 2015 ja 2016 ei ole tiedossa, mutta unionin tuotannonalan noina vuosina saama voitto viittaa siihen, että Kiinasta tuleva tuonti ei painanut sen myyntihintoja alaspäin, kuten 405 kappaleessa selitetään. GE ehdotti 6 prosentin tavoitevoittoa, koska se lähes kaksinkertaistaisi unionin (tuotannonalan) saaman voittotason tarkastelujakson alussa ja olisi 7,4 prosentin korotus tutkimusajanjakson aikaisesta tasosta. (137) Näissä perusteluissa ei oteta huomioon kaikkia perusasetuksen asiaa koskevia säännöksiä. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(409)

Yksikään otokseen valituista tuottajista ei esittänyt perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan nojalla väitettä menetetyistä investoinneista tai menetetystä tutkimuksesta, kehittämisestä tai innovoinnista. Mitään väitteitä ei myöskään esitetty perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan nojalla eli kustannuksista, joita unionin tuotannonalalle koituu monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä perusasetuksen liitteessä I a luetelluista ILOn yleissopimuksista, 11 artiklan 2 kohdan mukaisena toimenpiteen soveltamisaikana.

(410)

Komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla tuotelajikohtaisesti hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisen maan kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(411)

Suzhou Titan, GE ja EWTA esittivät samat huomautukset viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa käytettävästä hintavertailun tasosta kuin hinnan alittavuutta koskevien laskelmien yhteydessä (ks. 326–328 kappale). Väitteet hylätään kyseisissä kappaleissa esitetyistä samoista syistä, jotka pätevät soveltuvin osin.

(412)

GE ja Vestas väittivät, että hinnan alittavuuden marginaalia olisi pidettävä vahinkomarginaalina. Komissio hylkäsi väitteen, koska tällainen lähestymistapa johtaisi tullitasoon, joka ei poistaisi polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, toisin kuin sovellettavat säännöt.

(413)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Suzhou Titan epäili 410 kappaleessa selitetyllä tavalla määritettyjen marginaalien uskottavuutta, kun otetaan huomioon sen myynnin ja unionin myynnin välinen vastaavuus. Osapuoli pyysi maalla ja merellä käytettävien tuulivoimalatornien erottamista laskelmissa, jotta saataisiin kattavampi ja täydellisempi kuva niiden viennistä, ja totesi, että tuotevalvontakoodit, joiden viitehinnan alittavuuden marginaali on negatiivinen, eivät ole voineet aiheuttaa vahinkoa. Komissio hylkäsi väitteet. Komissio selvensi, että laskelmat perustuivat ainoastaan maalla käytettäviin tuulivoimalatorneihin. Tuotevalvontakoodien vastaavuus on kokonaisuudessaan merkittävä ja sen avulla saadaan selvä kuva vahinkomarginaaleista. Sillä, että joidenkin tuotevalvontakoodien viitehinnan alittavuuden marginaali oli negatiivinen, ei ole vaikutusta vahinkomarginaalilaskelmiin eikä se muuta vahinkoa koskevia päätelmiä.

(414)

CCCME pyysi komissiota ilmoittamaan vastaavuuden tason, jos joitakin tuotevalvontakoodien muuttujia ei olisi poistettu tai väljennetty. Komissio ei pidä merkityksellisenä esittää skenaariota, jota ei ollut käytetty laskelmissa.

(415)

Vientiä harjoittava tuottaja Chengxi Shipyard väitti, että hinnan alittavuuden marginaalit olisi laskettava kappaletta eikä kilogrammaa kohti. Väite hylätään 329 kappaleessa esitetyistä samoista syistä, jotka pätevät soveltuvin osin.

(416)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä koskeva polkumyyntimarginaali (ks. 287 ja 290 kappale). Komissio piti aiheellisena, että jäännöspolkumyyntimarginaali asetetaan Suzhou Titanin eniten viemille tuotelajeille määritetyn painotetun keskimääräisen vahinkomarginaalin tasolle. Suzhou Titan on otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, jonka yksilöllinen vahinkomarginaali on korkein. Näiden tuotelajien osuus on yli 50 prosenttia yrityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(417)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EWTA väitti, että ehdotetut tullit eivät riittäneet poistamaan polkumyynnillä tulleen tuonnin unionin tuotannonalalle aiheuttamaa vahinkoa, eivätkä ne palauta tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja oikeudenmukaista hintatasoa unionin markkinoille eivätkä paranna unionin tuotannonalan kannattavuutta. Ne eivät täytä perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan vaatimuksia, joiden mukaan alhaisempaa tullia olisi sovellettava, jos se riittää poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.

(418)

EWTA lisäsi viitaten perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 2 a kohtaan, että EU:n primaarilainsäädännössä edellytetään tullien käyttöönottoa polkumyyntimarginaalin tasolla ja että jos komissio poikkeaa 7 artiklan 2 kohdan vaatimuksista ja soveltaa alempaa tullia 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti, komission olisi tarkasteltava, riittääkö polkumyyntimarginaalia alempi tulli poistamaan vahingon, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin liittyvät vääristymät.

(419)

EWTAn mukaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan säännöksellä pyritään tarjoamaan EU:n etujen kannalta paras mahdollinen suoja. EWTA väitti, että komission olisi tehtävä tarvittavat tarkastelut 7 artiklan 2 kohdan säännöksistä poikkeamiseksi ja tarkastettava, täyttyvätkö edellytykset tullien asettamiseksi alemmalle tasolle. Edellä esitettyyn seikkaan liittyen EWTAn mukaan komissiolla ei ole asiassa harkintavaltaa eikä vaikuta olevan muuta EU:n primaaria oikeusperustaa, jonka perusteella komissio voisi poiketa perusasetuksen näistä säännöksistä tai voisi delegoida valituksen tekijälle velvollisuuden tai tehtävän tutkia asiaa ja todistaa se. EWTA huomauttaa, että valituksen tekijä toimitti omalta osaltaan tarkoituksenmukaiset tosiseikat ja väitteet ja pyysi selvästi komissiota asettamaan tullit polkumyyntimarginaalin tasolle, jotta voitiin ottaa huomioon kyseisten keskeisten raaka-aineiden vakavat vääristymät, jotka komissio oli itse jo vahvistanut useissa hiljattaisissa tapauksissa. EWTA viittasi valituksen 2.7.2 jaksoon, jossa esitetään teräslevyjen merkittävän hintaeron kehitys unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä. Sen on katsottava kuuluvan perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan piiriin, jossa käsitellään sitä, että ”raaka-aineen hinta on huomattavasti alempi kuin edustavilla kansainvälisillä markkinoilla”. Lisäksi EWTA huomautti, että koska komissio oli jo vahvistanut vääristymien esiintymisen kyseisissä raaka-aineissa samoin kuin muissa keskeisissä tuotantopanoksissa (esim. energia ja työvoima), pitäisi olla suoraviivaista ottaa nämä seikat huomioon ja luopua 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisesta ja ottaa tullit käyttöön 7 artiklan 2 kohdan perusteella. Edellä esitetyn perusteella EWTA piti voimassa pyyntönsä, jonka mukaan tullit olisi otettava käyttöön polkumyyntimarginaalin tasoisina perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja väitti löytäneensä tehokkaan, toimivan ja rakentavan oikeudellisen tavan sen varmistamiseksi, että tämä perusasetuksen vaatimus täyttyy.

(420)

Komissio huomauttaa, että tullin tason laskemista koskevasta perussäännöstä säädetään perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan etusijalle asetetaan vahinkomarginaali, jos se on alempi kuin polkumyyntimarginaali (ns. alhaisemman tullin sääntö). Tavallisesti vahinkomarginaali poistaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon, koska se lasketaan lisäämällä unionin tuotannonalalle tuotannosta aiheutuneisiin tosiasiallisiin kustannuksiin tavoitevoitto, joka on määritetty perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti.

(421)

Poikkeuksesta tähän yleiseen sääntöön, kuten EWTA aivan oikein toi esiin, säädetään perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa, jonka mukaan on otettava huomioon, kohdistuuko tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin vääristymiä.