(1)

Direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan 1 kohdan nojalla komission on määrä asettaa delegoidulla säädöksellä yhtenäinen unionin laajuinen matkaviestinverkon puheliikenteen enimmäismääräinen terminointimaksu ja yhtenäinen unionin laajuinen kiinteän verkon puheliikenteen enimmäismääräinen terminointimaksu, jotta voidaan vähentää puhelujen tukkutason terminointiin liittyviin kilpailuongelmiin puuttumisesta aiheutuvaa sääntelytaakkaa johdonmukaisesti koko unionissa. Periaatteet, kriteerit ja muuttujat, joita komission olisi noudatettava antaessaan delegoidun säädöksen, esitetään direktiivin liitteessä III.

(2)

Tämä asetus ei rajoita kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa määritellä kansallisten olosuhteiden perusteella merkityksellisiä markkinoita, suorittaa kolmen kriteerin testejä ja määrätä muita kuin hintavalvontaan liittyviä korjaavia toimia direktiivin 2018/1972 64 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan ja 68 artiklan mukaisesti. Näin ollen tämän asetuksen voimaantulon ei tule vaikuttaa kiinteän verkon tai matkaviestinverkon terminointipalveluihin liittyviin kansallisten sääntelyviranomaisten huomattavan markkinavoiman yrityksille asettamiin voimassa oleviin muihin kuin hintavelvoitteisiin, jotka täten pysyvät unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti sovellettavina kunnes niitä tarkastellaan uudelleen.

(3)

Sääntelyssä on käytännössä todettu, että numero, johon matkapuhelu tai kiinteän verkon puhelu terminoidaan, on keskeisellä sijalla puhelujen terminoinnin kysynnän korvattavuuden ja kilpailudynamiikan kannalta, joten se on tärkein elementti terminointimonopolissa, joka edellyttää sääntelyä. Näin ollen numeroalueen olisi oltava tärkein kriteeri terminointipalvelujen määrittelyssä eli sen määrittelyssä, välitetäänkö puhelu matkapuhelinnumeroon matkapuhelujen terminointipalvelun tapauksessa vai muun tyyppisiin numeroihin, kuten maantieteellisiin numeroihin ja tiettyihin ei-maantieteellisiin numeroihin kiinteän verkon terminointipalvelujen tapauksessa.

(4)

Terminointipalveluihin olisi sisällytettävä millä tahansa teknologialla tarjotut palvelut, joilla terminoinnin tarjoaja terminoi puheluja esimerkiksi 2G-, 3G-, 4G- tai 5G-verkossa ja/tai WiFin kautta tai minkä tahansa tyyppisessä kiinteässä verkossa puhelun alkuperästä riippumatta.

(5)

Mikä tahansa matkaviestinverkon tai kiinteän verkon terminointipalvelu edellyttää, että terminoivalla operaattorilla on yhteenliitäntä vähintään yhteen muuhun kuin sen omaan verkkoon. Puhelujen terminointipalvelujen tarjoajiksi olisi siksi katsottava ne tahot, joilla on tekninen valta ja juridinen oikeus käyttää vastaajan numeroa ja reitittää puhelu vastaanottajalle.

(6)

Terminointipalvelun ulkopuolelle olisi jätettävä liitännäistoiminnot, joita tietyt operaattorit saattavat tarvita tai joita joissain jäsenvaltioissa saatetaan tarvita terminointipalvelujen tarjoamiseksi. Yhteenliitäntäportit, joita tällä hetkellä säännellään monissa jäsenvaltioissa, sen sijaan ovat jokaiselle operaattorille terminointipalvelujen keskeisiä elementtejä, koska liikenteen lisääntyessä tarvitaan lisää kapasiteettia yhteenliitäntää varten, joten ne olisi sisällytettävä terminointipalvelun määritelmään. Puhelujen terminointipalvelujen tarjoaja ei saisi periä mitään muita kustannuksia kuin tällä asetuksella asetetun asianmukaisen terminointimaksun puhelun täydellisestä terminoinnista käyttäjälle verkossaan.

(7)

Tiettyihin ei-maantieteellisiin numeroihin, kuten lisämaksullisiin palvelunumeroihin, ilmaisnumeroihin ja jaetun kustannuksen numeroihin (lisäarvopalveluihin) soitettujen puhelujen terminointipalvelut eivät toimi kuten tavanomaiset terminointipalvelut, joissa puhelun terminoivalla operaattorilla on monopoli. Tällaisten puhelinpalvelujen tarjoajilla on jonkin verran neuvotteluvoimaa ja ne kykenevät neuvottelemaan terminointimaksusta osana tulonjakosopimusta. Näin ollen terminointipalvelujen tarjoajiin kohdistuu tiettyjä rajoitteita niiden asettaessa hintoja puhelujen terminoinnista tällaisiin ei-maantieteellisiin numeroihin, toisin kuin on puhelujen terminoinnissa maantieteellisiin tai matkapuhelinnumeroihin. Terminointi tällaisiin numeroihin olisi siksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Koneiden väliseen M2M-tiedonsiirtoon tarkoitettuja numeroalueita ei pääasiallisesti käytetä henkilöviestintään, koska niissä on kyse dataliikenteestä eikä puheliikenteestä, joten niitä ei pitäisi sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan, joka on rajattu puheviestintään.

(8)

Muun tyyppisiin ei-maantieteellisiin numeroihin, kuten kiinteän verkon nomadisissa palveluissa ja hätäpalveluissa käytettäviin numeroihin, soitettavien puhelujen terminointipalveluilla on terminointimonopolin ominaispiirteet ja niitä tarjotaan kiinteän infrastruktuurin kautta. Näin ollen niiden olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan ja niitä olisi kohdeltava kiinteän verkon puhelujen terminointipalveluina.

(9)

Tiettyjä operaattorien tarjoamia puheensiirtopalveluja ei voida luokitella puhtaasti matkaviestinverkon tai puhtaasti kiinteän verkon palveluiksi, vaan ne ovat hybridipalveluja. Esimerkkejä tällaisista hybridipalveluista ovat erilaiset kotivyöhykepalvelut (home zone -palvelut), joissa puhelut välitetään rajatulla alueella kiinteän verkon numeroon, mutta matkaviestinverkon kautta. Noudattaen puhelujen terminointipalvelujen määritelmää, jossa vastaajan numero on määräävä tekijä, tällaisia hybridipalveluja olisi kohdeltava matkapuhelujen tai kiinteän verkon puhelujen terminointipalveluina riippuen vastaajan numeron tyypistä.

(10)

Puhelujen terminointipalvelujen säänneltyjä hintoja olisi sovellettava sellaisista numeroista ja sellaisiin numeroihin soitettuihin puheluihin, jotka sisältyvät unionin alueeseen kuuluvien maantieteellisten alueiden E.164-maatunnuksia vastaavaan johonkin kansalliseen numerointisuunnitelmaan (unioninumeroihin). Kaikki EU:n ulkopuolisten maiden numerot ovat muita kuin unioninumeroita. Jos näitä hintoja sovellettaisiin EU:n ulkopuolisista maista unioninumeroon tuleviin puheluihin tapauksissa, joissa EU:n ulkopuolisen maan operaattorit perivät unionin yhteisiä puhelujen terminoinnin enimmäismaksuja korkeampia terminointimaksuja, tai kun tällaisia terminointimaksuja ei säännellä käyttäen kustannustehokkuuden periaatteita, jotka vastaavat direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklassa ja liitteessä III vahvistettuja periaatteita, saatettaisiin vaarantaa tämän asetuksen tavoitteet erityisesti sisämarkkinoiden yhdentymisen suhteen.

(11)

Alhaiset säännellyt terminointimaksut EU:n ulkopuolisten maiden numeroista unioninumeroihin soitetuille puheluille yhdistettynä korkeisiin ja kustannustehottomiin terminointimaksuihin puheluille EU:n ulkopuolisten maiden numeroihin johtaisivat todennäköisesti korkeampiin terminointimaksuihin puheluille unioninumeroista EU:n ulkopuolisten maiden numeroihin, mikä vaikuttaisi haitallisesti unionin kuluttajahintoihin ja unionin operaattorien kustannusrakenteeseen. Erot siinä, miten paljon unionin operaattorit altistuvat tällaisten korkeita ja kustannustehottomia terminointimaksuja perivien EU:n ulkopuolisten maiden operaattorien terminoimille puheluille, johtaisivat unionin operaattorien kustannusrakenteissa epätasapainoon, jonka syyt eivät ole kyseisten operaattorien itsensä määräysvallassa. Tämä todennäköisesti estäisi sellaisten yleiseurooppalaisten vähittäispalvelupakettien synnyn, joihin sisältyy puheluja tiettyihin EU:n ulkopuolisten maiden numeroihin, koska kyseisiin maihin suuntautuvien puhelujen terminointimaksut olisivat korkeampia, millä taas voisi olla kielteisiä vaikutuksia kuluttajille ja erityisesti yrityksille unionissa. Lisäksi se vääristäisi kilpailua, kun epäsymmetrinen altistuminen EU:n ulkopuolisten maiden numeroihin soitettujen puhelujen korkeille terminointimaksuille asettaisi unionin eri operaattorit keskenään erilaisiin kilpailuolosuhteisiin, mikä myös viime kädessä vääristäisi investointikykyä ja -kannustimia unionissa (sekä operaattoreihin kohdistuvien että niiden tekemien investointien osalta). Kaikki nämä vaikutukset olisivat selvästi ristiriidassa suhteessa tämän asetuksen tavoitteeseen, joka on sisämarkkinoiden yhdentymisen edistäminen poistamalla selvästi kustannukset ylittävistä terminointimaksuista aiheutuvia vääristymiä operaattorien välillä.

(12)

Jotta unionin yhteisiä terminoinnin enimmäismaksuja sovellettaisiin avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla ja jotta EU:n ulkopuolisista maista tulevia puheluja jätettäisiin soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan siinä määrin kuin on ehdottoman välttämätöntä sisämarkkinatavoitteiden ja oikeasuhteisuuden varmistamiseksi, tällä asetuksella vahvistettuja enimmäismaksuja olisi sovellettava EU:n ulkopuolisten maiden numeroista unioninumeroihin tuleviin puheluihin silloin, kun EU:n ulkopuolisten operaattoreiden soveltamat puhelujen terminointimaksut unioninumeroista tuleville puheluille ovat samalla tai alemmalla tasolla kuin tällä asetuksella vahvistetut puhelujen terminoinnin enimmäismaksut. Kiinteän verkon puhelujen terminointimaksujen siirtymäkautena vuonna 2021 ja matkapuhelujen terminointimaksujen asteittaisen alentamisen aikana (vuosina 2021–2023) tämän mekanismin käynnistäisivät matkapuhelujen osalta tämän asetuksen 4 artiklan 2–5 kohdassa säädetyt kulloisetkin matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksut. Kiinteän verkon puhelujen osalta vuonna 2021 mekanismin käynnistävät delegoidun asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetyt kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksut. Unionin puheluterminointipalvelujen tarjoajien olisi sovellettava tällaisia maksuja käyttäen perustana EU:n ulkopuolisten maiden puheluterminointipalvelujen tarjoajien soveltamia tai ehdottamia maksuja.

(13)

Koska unionin puheluterminointipalvelujen tarjoajien ei aina ole mahdollista tietää EU:n ulkopuolisten maiden operaattorien soveltamia terminointimaksuja, olisi yleensä viimeksi mainittujen tehtävä toimittaa todennettavissa olevat tiedot, joilla todistetaan tarjottavan terminointimaksun taso. Kun kauttakulkuoperaattorit (tai muut välittäjät) jälleenmyyvät terminointipalveluja unionin operaattoreille, olisi käytettävä tällaisten kauttakulkuoperaattorien soveltamaa tai tarjoamaa terminointimaksua arvioitaessa, onko se saman tasoinen tai alhaisempi kuin tässä asetuksessa säädetyt puhelujen terminoinnin enimmäismaksut.

(14)

Kun EU:n ulkopuolisen maan operaattorien unioninumeroista kyseisen maan numeroihin soitettavista puheluista perimät terminointimaksut ovat korkeampia kuin unionin yhteiset terminointimaksut, tässä asetuksessa vahvistettuja terminointimaksuja olisi sovellettava kyseisen maan numeroista unioninumeroihin soitettaviin puheluihin, jos komissio kyseiseltä EU:n ulkopuoliselta maalta saamiensa tietojen perusteella katsoo, että kyseisen maan terminointimaksujen sääntely vastaa direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklassa ja sen liitteessä III asetettuja periaatteita. Luettelo tällaiset vaatimukset täyttävistä maista olisi esitettävä tämän asetuksen liitteessä ja sitä olisi sen jälkeen tarpeen mukaan päivitettävä.

(15)

Koska puhelun alkuperä määräisi sen, sovelletaanko unionin yhteisiä terminointimaksuja vai ei, on välttämätöntä, että unionin operaattorit kykenevät tunnistamaan soittajan alkuperämaan. Tähän operaattorit voivat käyttää kutsuvan tilaajan tunnistukseen (CLI-tunniste) sisältyvää maatunnusta. Tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi unionin operaattorien olisi saatava jokaisesta tulevasta puhelusta asianmukainen CLI-tunniste. Unionin operaattoreilla ei olisi velvoitetta soveltaa unionin laajuisia terminointimaksuja sellaisten puhelujen terminointiin, joista CLI-tunniste puuttuu, tunniste on epäkelpo tai tunniste on vilpillinen.

(16)

Jotta voitaisiin arvioida tehokas kustannus puhelun terminoinnille hypoteettisessa kiinteässä tai matkaviestinverkossa unionissa direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin liitteessä III vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, laadittiin kaksi kustannusmallia – kiinteän verkon puhelujen terminoinnille ja matkapuhelujen terminoinnille – ottaen huomioon kustannukset kussakin jäsenvaltiossa.

(17)

Kuulemisprosessissa saadun kustannuksia kussakin jäsenvaltiossa koskevan palautteen pohjalta viimeisteltiin kustannusmallit sekä kiinteille että matkaviestinverkoille. Direktiivin (EU) 2018/1972 liitteen III mukaisesti kustannusmallit tuottivat tulokset, jotka perustuvat tehokkaasti toimivalle operaattorille aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Näin ollen enimmäismaksut perustuvat ainoastaan puhelujen tukkutason terminointipalvelun tarjonnasta aiheutuviin lisäkustannuksiin, eli niihin liikenneperäisiin kustannuksiin, jotka olisi vältetty ilman puhelun tukkutason terminointipalvelua.

(18)

Unionin yhteiset matkapuhelujen ja kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksut saatiin käyttäen viitteenä tehokasta kustannusta teetettyjen kustannusmallien perusteella korkeimpien kustannusten maassa, millä varmistettiin, että kustannukset katetaan kaikkialla unionissa, ja tähän lisättiin vähäinen varmuusmarginaali kustannusmallin mahdollisten epätarkkuuksien huomioon ottamiseksi.

(19)

Tällä asetuksella vahvistettuja unionin yhteisiä puhelujen terminoinnin enimmäismaksuja olisi alettava soveltaa kahden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta, jotta operaattoreilla on riittävästi aikaa mukauttaa tieto-, laskutus- ja kirjanpitojärjestelmiään ja tehdä tarvittavat muutokset yhdysliikennesopimuksiinsa.

(20)

Jos nykyiset keskimääräiset puhelujen terminointimaksut unionissa on huomattavasti korkeampia kuin tulevaisuudessa määrättävät enimmäismaksut eli tässä asetuksessa vahvistetut kustannustehokkaat unionin yhteiset puhelujen terminoinnin enimmäismaksut, olisi sovellettava asteittaista siirtymää, joka on sääntelyssä usein käytetty järjestely. Tällaisissa tapauksissa siirtymän olisi tuloksellisesti helpotettava alhaisempien maksujen käyttöönottoa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

(21)

Kun otetaan huomioon matkapuhelujen terminointimaksujen nykyinen keskiarvo jäsenvaltioissa, olisi määriteltävä siirtymä kohti unionin yhteistä matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksua. Jotta saavutetaan tasapaino nopean täytäntöönpanon ja operaattorien kannalta merkittävien häiriöiden välttämisen välillä, siirtymän olisi käynnistyttävä tasolta, joka on lähellä matkapuhelujen terminointimaksujen nykykeskiarvoa, ja laskettava vuosittain kolmen vuoden aikana niin, että unionin yhteiseen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksuun päästään vuonna 2024.

(22)

Tässä asetuksessa säädetään kolmevuotisesta siirtymästä, jolla päästään kustannustehokkaaseen unionin yhteiseen matkapuhelujen terminoinnin enimmäishintaan vuonna 2024. Siirtymäkaudelle ei pitäisi olla tarvetta sellaisten jäsenvaltioiden operaattorien tapauksessa, joiden vuonna 2021 soveltamat maksut ovat unionin yhteisiä matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksuja korkeammat, koska siirtymä vastaa tavoitetta, jonka mukaan unionin yhteisen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksun täytäntöönpanon vaikutuksia on pehmennettävä.

(23)

Joissain jäsenvaltioissa matkapuhelujen nykyiset säännellyt terminoinnin enimmäismaksut ovat vuosille 2021, 2022 ja 2023 siirtymässä asetettuja enimmäismaksuja alhaisemmat ja lähellä unionin yhteistä matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksua. Jotta kuluttajahinnat eivät näissä jäsenvaltioissa nousisi säänneltyjen terminointimaksujen tilapäisen nousun vuoksi kyseisissä jäsenvaltioissa pitäisi voida jatkaa matkapuhelujen nykyisten säänneltyjen terminointimaksujen soveltamista siihen vuoteen asti, jona tällä asetuksella säädetty matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksu on samalla tai alhaisemmalla tasolla kuin kyseisten jäsenvaltiot senhetkiset terminointimaksut.

(24)

Koska ero kiinteän verkon puhelujen nykyisten keskimääräisten terminointimaksujen ja tässä asetuksessa vahvistetun unionin yhteisen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksun välillä on pienempi kuin matkapuhelujen kohdalla, kiinteän verkon puhelujen terminoinnin osalta ei pitäisi tarvita asteittaista siirtymää. Sen sijaan olisi asianmukaista myöntää tietyille jäsenvaltioille siirtymäkausi, jotta siirtyminen unionin yhteiseen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksuun kävisi sujuvasti ja tarpeettomat viiveet sen soveltamisessa voitaisiin välttää.

(25)

Kun verrataan nykyisiä kiinteän verkon terminoinnin hintatasoja tietyissä jäsenvaltioissa tällä asetuksella säädettävään unionin yhteiseen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksuun, on perustelua myöntää joillekin jäsenvaltioille siirtymäkausi. Siirtymäkauden olisi alettava tämän asetuksen soveltamisajankohdan alusta ja päätyttävä 31. joulukuuta 2021. Siirtymäkauden ajan kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan soveltaa unionin yhteisestä kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksusta poikkeavia hintoja.

(26)

Kyseisissä jäsenvaltioissa, joissa nykyiset kiinteän verkon puhelujen terminointihinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin unionin yhteinen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksu, on perustelua myöntää siirtymäkausi, jonka aikana maksut voidaan asteittain sovittaa uuteen enimmäishintaan. Kahta lukuun ottamatta kaikissa jäsenvaltioissa, joissa nykyiset kiinteän verkon puhelujen terminointimaksut ovat yli 0,0875 senttiä minuutilta (unionin yhteinen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksu plus 25 %), kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksun pitäisi vuonna 2021 olla nykyinen maksu vähennettynä 20 prosentilla. Puolassa ja Suomessa, jotka eivät toistaiseksi ole noudattaneet komission suosituksessa 2009/396/EY (2) esitettyjä periaatteita ja joissa kiinteän verkon terminointimaksut ovat hyvin korkeita, 20 prosentin vähennys olisi liian pieni askel kohti unionin yhteistä kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksua. Siksi niiden enimmäismaksun olisi siirtymäkautena oltava sama kuin siinä jäsenvaltiossa (kyseistä kahta jäsenvaltiota lukuun ottamatta), jossa maksu on siirtymäkautena korkein. Muissa jäsenvaltioissa, joissa nykyiset kiinteän verkon puhelujen terminointihinnat ovat alhaisemmat kuin unionin yhteinen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksu, tai joissa 20 prosentin alennus johtaisi samaan tai alempaan maksuun kuin unionin yhteinen kiinteän verkon puhelujen terminoinnin enimmäismaksu, ei pitäisi soveltaa siirtymäkautta.

(27)

Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä on kuultu direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja se antoi lausuntonsa 15 päivänä lokakuuta 2020,